Seuraa suorana: Hongkongissa jättimielenosoitus – Noudattaako satatuhatpäinen väkijoukko Kiinan määräyksiä?

Jättimielenosoitus sateisessa Hongkongissa

Mielenosoitukselle on saatu lupa Hongkongin viranomaisilta, mutta väkijoukon pitäisi pysytellä paikallaan.

Jättimielenosoitus sateisessa Hongkongissa

Hongkongissa valtava väkijoukko on kerääntynyt osoittamaan mieltään demokratian puolesta. Televisiokuvista nähdään horisonttiin saakka ulottuva ihmismassa, jossa kaikki ovat suojautuneet sateenvarjojen alle. Hongkongissa sataa vettä.

Mielenosoituksen väriin, mustaan, pukeutuneet ihmiset ovat kokoontuneet Victoria Parkin ulkoilualueelle, jossa sijaitsee muun muassa useita jalkapallokenttiä.

Hongkongin viranomaiset ovat antaneet luvan mielenosoituksen järjestäjälle, ihmisoikeusjärjestö Civil Human Rights Frontille luvan osoittaa mieltään vain puistoalueella. Järjestäjät ovat jo ennen mielenosoitusta pohtineet, mahtuuko valtava väkijoukko sinne.

Järjestö oli anonut, että väkijoukko voisi marssia rantakatuja pitkin Causewayn kaupunginosan kautta Hongkongin kaupalliseen keskustaan. Viranomaiset eivät antaneet tähän lupaa.

Tapahtumia seuraava South China Morning Post -lehti kertoo, että väki on kuitenkin lähtenyt kävelemään pois Victoria Parkista. Järjestäjien mukaan tämä tosin johtuu vain siitä, että puistossa olleet tekevät tilaa uusille tulijoille.

Ylen paikalla oleva toimittaja Mika Mäkeläinen kertoo, että tilanne on toistaiseksi ollut rauhallinen, ihmiset eivät ole varustautuneet väkivaltaisuuksiin, eikä poliisejakaan näy. Kriittinen hetki on sitten, kun luvallinen mielenosoitus päättyy ja ihmiset alkavat lähteä paikalta, Mäkeläinen kertoo.

Hongkongin kiinalaismieliset viranomaiset ja manner-Kiinan johto ovat kovasanaisesti vaatineet, että mielenosoittajien on noudatettava määräyksiä ja pidettävä tapahtumat rauhanomaisina.

Mielenosoittajat vastustavat lakia, jonka mukaan Hongkongissa kiinni otetut, rikoksista epäillyt henkilöt voitaisiin viedä manneer-Kiinaan tuomittaviksi. Tästä laista on periaatteessa jo luovuttu, mutta mielenosoittajat vaativat, että asia ilmaistaisiin yksiselitteisesti. Väki vaatii myös Hongkongin demokratian turvaamista.

Lue lisää:

Yle Hongkongissa: Opettajat osoittavat mieltään – "Älkää ampuko oppilaitamme"

Thaipoimijoiden ensimmäinen kapina johti taisteluun, jossa jokainen hävisi – ihmiskauppiaaksi syytetty marjakeisari tuntee kaunaa joka päivä

Mies mustikanvarpu kädessään.

Kari Jansa on yhä katkera Li Anderssonille poimijoiden kapinasta. Poimijoiden asemaan kapina ei tuonut juuri muutosta.

Mies mustikanvarpu kädessään.

Eletään maaliskuun loppua tänä vuonna. Eläkkeellä oleva marjayrittäjä Kari Jansa on kärsinyt unettomuudesta yli viisi vuotta. Syy on tuolloin vielä keskeneräisessä oikeusjutussa, jossa hän kokee kärsineensä suuren vääryyden.

Nyt Jansa kuitenkin on makuuhuoneessa, mutta nousee, kun vaimo huutaa suoraa huutoa. Huutaa ja itkee. Itkee ja huutaa. Reetta Jansa oli saanut juuri tiedon, jota pariskunta on odottanut viisi ja puoli vuotta.

Alkuun Kari Jansa ei saa selvää, mistä on kyse.

Reetta Jansa saa kohta sanottua, että taistelu loppuu. Ahdistus ei tule enää heidän makuuhuoneeseen öisin, ei vie unta eikä myrkytä päiviä.

Sukulaismies soitti ja kertoi uutisen, joka luki aamun lehdessä. Korkein oikeus ei ota käsittelyyn Kari Jansan yritystä vastaan nostettuja korvausvaatimuksia.

Jansaa ei tuomittu, toinen tuomittiin

Tähän johtaneet tapahtumat alkoivat vuonna 2013 keskisen Suomen metsässä. Silloin Jansan metsämarja-alan yrityksen thaimaalaisista marjanpoimijoista 50 kävi kapinaan. Jansaa syytettiin muun muassa ihmiskaupasta ja työsuojelurikkomuksista. Yritykseltä haettiin satojen tuhansien eurojen korvauksia.

Jansoille kuluneet viisi ja puoli vuotta ovat merkinneet masennuksen kanssa taistelua ja pelkoa taloudellisesta katastrofista. Heidän melkein puolen vuosisadan mittaiselle elämäntyölleen se merkitsi vaikeuksia ja valtaisaa arvonromahdusta.

Tapahtumissa kyse ei kuitenkaan ollut vain Jansan ja poimijoiden välisestä kiistasta. Jo aiemmin etenkin ammattiyhdistysliike oli ollut tyytymätön siihen, etteivät marjanpoimijat ole työsuhteessa. Viimeistään vuoden 2013 tapahtumat nostivat julkiseen keskusteluun sen, kuinka turvattomassa asemassa monet thaimaalaiset työskentelivät Suomessa. Poimijoiden tulot riippuivat vain tuloksista, eikä minkäänlaista turvaverkkoa ollut.

Tarinan lopputulema oli, että Jansa ei syyllistynyt ihmiskauppaan. Sen sijaan vuonna 2016 keskisuomalainen yrittäjä sai käräjäoikeudessa ihmiskauppatuomion. Tämä toinen, Jansan tapausta uudempi tapaus on ollut viime päivinä esillä, koska sen käsittely hovioikeudessa alkoi tällä viikolla.

Jansan tarina alkaa kaukaa. Juttuun kietoutuvat Jansat, nykyinen opetusministeri Li Andersson (vas.), joukko asianajajia ja kymmeniä marjanpoimijoita.

Tie marjakuninkaaksi

Nykyään marja- ja halpavaatebisneksessä on paljon samaa. Tavarat ja työvoima voivat liikkua helposti maasta toiseen, joten työ teetetään niillä, jotka sen halvimmalla tekevät. Siksi voimme ostaa t-paidan viidellä eurolla ja kauppiaallekin jää siitä katetta.

Globalisaatio toimi suomalaisten marjanpoimijoiden eduksi pitkään: marjaa vietiin maailmalle ja tienestit olivat poimijoille hyviä. Suomi ei ollut mukana Euroopan unionissa, joten maa pystyi itsenäisillä päätöksillä ja tulleilla hillitsemään ulkomaisen marjan maahantuontia ja pitämään kotimaisen marjan hintaa korkealla.

Kari Jansa aloitti 23-vuotiaana marjan tukkukaupan Kainuussa vuonna 1969. Hän kehitti marjan tukkukauppaan systeemin, jossa paikalliset kyläkauppiaat toimivat marjojen ostajina – sitten Jansa hankki marjoille tukkuostajan.

Hän muistaa kuulleensa monia kertomuksia, kuinka 1970-luvulla syksyn marjanpoimintatienestillä saattoi ostaa itselleen mopon – millään muulla tavoin eivät maaseudulla 15-kesäiset pojat päässeet yhtä hyville palkoille.

Marjakauppa oli anteliasta myös kyläkaupoille.

– Väitän, että marjakauppa piti kyläkauppoja pystyssä vähintään vuosikymmenen pidempään kuin ne ilman sitä olisivat pysyneet, kuvaa Jansa marjanoston merkitystä Kainuulle.

Jansan nimi tuli suomalaisten tietoisuuteen viimeistään vuonna 1974, kun Helsingin Sanomat teki ison jutun marjakaupasta. Siinä häntä tituleerattiin marjakuninkaaksi.

Kuningastie jatkui, kun hän 1970-luvun lopulla alkoi myydä ensimmäisenä Pohjoismaissa marjoja suoraan Keski-Euroopan tehtaille.

Tielle kuitenkin ilmaantui töyssyjä, kun Itä-Euroopassa vanha kommunistinen valta kaatui 1990-luvun vaihteessa. Länsi-Eurooppaan alkoi tulvia halpoja marjoja.

Ensin tulivat venäläiset poimijat

Hinnan lasku markkinoilla tarkoitti, että Suomessakin poimijahinnat laskivat. Suhteessa muuhun tulotasoon se johti siihen, että suomalaiset eivät enää keränneet marjoja myyntiin.

Suomeen (ja Ruotsiin) saatiin ulkomaisia marjanpoimijoita kahdesta syystä: marjanpoiminta oli ja on verovapaata ja jokamiehenoikeudet koskevat myös ulkomaalaisia. Suomessa asia tiedetään, mutta ulkomaalaisille se on ihme ja kumma.

Ruotsissa poimijoiden puute ratkaistiin heti thaipoimijoiden avulla. Suomessa poimijoita yritettiin kouluttaa työttömistä, mutta käytännössä Suomeen poimijat tulivat 1990-luvun puolivälistä alkaen seuraavan vuosikymmenen ajan Baltiasta, Ukrainasta ja Venäjältä.

Jansa haki marjoja myös suoraan Venäjältä, koska marja rajan takana oli halpaa. Suomen ja Venäjän rajalla oli 1990-luvulla yksi maailman suurimmista elintasorajoista – entinen suurvalta vajosi paikoitellen luontaistalouteen pitääkseen ihmiset hengissä.

Olot Venäjällä olivat sekavat ja ulkomaisia rekkakuljettajia ryöstettiin. Marjanhakumatkoilla Venäjällä Jansa joutui uniapnean vuoksi pysähtelemään, jolloin hän ajoi metsän siimekseen, jossa hän piti aina raskasta tunkkia käden ulottuvilla.

Jansa vei marjat puhdistettuina Keski-Eurooppaan. Kun lasti oli tyhjennetty, toiseen suuntaan Venäjälle vietiin milloin mitäkin ihmisten kaipaamaa tavaraa. Hutejakin tuli.

Kerran Venäjälle vietiin naisten korkokenkiä. Tuhansia punaisia kenkiä jäi myymättä.

– He olivat juuri päässeet eroon kommunismista, ja kenkien väri oli juuri saman punainen. Ei niitä kukaan halunnut. Tänne ne tulivat takaisin ja täällä ne tuhottiin.

Jansan Venäjän-reissut jäivät pian taakse, kun mustikkamarkkinoille nousi uusi uhka, joka oli lopettaa viennin.

2000–luvun alun pienet sadot Suomessa aiheuttivat ketjureaktion. Kun eurooppalaiset hillotehtaat eivät saaneet riittävästi mustikkaa, ne ryhtyivät tuomaan Kanadasta puolivilliä mustikkaa.

Kun Suomessa taas oli hyvä satokausi, tehtaissa kuitenkin haluttiin jatkaa hillon valmistusta kanadalaisesta marjasta, kun sen sato oli osoittautunut varmemmaksi.

Uusi markkina löytyi Kaukoidästä. Siellä pohjoisen mustikasta alettiin erottaa lääketarpeisiin terveysvaikutteisia antosyaaneja – antioksidantteja, jotka toimivat elimistössä useiden vitamiinien tavoin. Niitä on pohjoisessa mustikassa kolme kertaa enemmän kuin kanadalaisessa.

Nykyään siis Kanadasta poimittu mustikka tuodaan Eurooppaan ja Pohjois-Euroopasta poimittu mustikka viedään Aasiaan. Silti kanadalainen mustikka määrää maailmanmarkkinahinnat.

Ensin thaipoimijat kummastuttivat suomalaisia

Olojen kehittyminen tyrehdytti itämarjan tulon, ja vuoden 2005 jälkeen thaimaalaiset syrjäyttivät venäläiset marjanpoiminnassa. Heillä oli sama houkutin kuin itäeurooppalaisilla – poiminnalla he saivat rahaa yleensä monin verroin enemmän kuin kotimaassaan koko vuonna.

Vasta thaipoimijoiden tulon jälkeen Suomessa päästiin kaupallisessa marjanpoiminnassa samoihin keräysmääriin kuin puhtaasti suomalaisvoimin 1970–luvulla.

Nopeasti alkoi liikkua erilaisia huhuja. Kaikki marjanpoimijoita kutsuvat yritykset eivät kouluttaneet poimijoita riittävästi esimerkiksi jokamiehenoikeuden rajoista, ja poimijat tulivat asuntojen pihoihin keräämään.

Pieniä konflikteja paikallisten asukkaiden kanssa oli joka vuosi. Jansan mukaan thaimaalaiset herättivät myös pelkoa.

– Yhtäkkiä lähimetsissä liikkui kummajaisia huppu päässään.

Vähin erin Suomen päässä ongelmat helpottivat, eikä pihoihin enää tultu. Toisaalta ihmiset tottuivat siihen, että thaimarjastajien jäljiltä marjastamaan ei kannattanut enää mennä.

Vakavampiakin ongelmia oli.

Poimijoiden asema nousi esiin

Lapin yliopiston vuonna 2011 tekemän tutkimuksen mukaan suurimmat ongelmat olivat Thaimaassa poimijoiden rekrytoinnissa. Koko marjanpoimintabisneksen suhteellisesti suurimmat tulot tehtiin jo ennen kuin yhtään poimijaa oli lähtenyt Suomeen. Lähtijöitä lainoitettiin korkeilla koroilla, kerättiin erilaisia palkkioita – niin että suurin tienaaja oli se henkilö, joka rekrytoi poimijat.

Asema oli niin tuottoisa, että Thaimaassa olisi tutkimuksen mukaan tehty väkivaltaa ja jopa murha, joiden motiivina oli rekrytoijan asemaan pääsy.

Ruotsissa oli jo ennen Suomea ollut epäilyjä (Helsingin hovioikeuden julkaisu) marjanpoimintaan liittyvästä ihmiskaupan kaltaisesta toiminnasta. Vuonna 2012 Ruotsissa joukko bulgarialaisia marjanpoimijoita joutui majoittumaan rahapulassa suurlähetystönsä pihalle.

Suomen ammattiliittojen keskusliitto SAK olisi halunnut metsämarjanpoimijat työsuhteeseen. Siksi se pyysi jo vuosikymmenen alussa ensimmäisen lausunnon työneuvostolta – mutta marjanpoimijoiden ei katsottu olevan työsuhteessa marjayrityksiin. Vuonna 2011 Vasemmistonuoret oli käynnistänyt puheenjohtajansa Li Anderssonin johdolla kampanjan, joka pyrki saamaan marjanpoimijat minimipalkan piiriin.

Juuri tähän yhteiskunnalliseen keskusteluun linkittyi myös marjakuningas Jansan painajainen, joka alkoi syksyllä 2013.

Rytinä alkaa

Syksyllä 2013 Kainuun marjatilanne oli heikko. Suurimmassa osassa maata kuitenkin saatiin paljon mustikkaa ja puolukkaa, kertoi Yle seuraavana talvena. Mustikan poiminta alkoi olla ohi, ja puolukan poiminta oli alkamassa.

Jansan yrityksen Ber-Exin poimijoita oli eri puolilla keskistä Suomea. Ber-Ex osti marjoja, ja toinen yritys huolehti autot ja majoitustilat poimijoille. Poimijoita oli muun muassa Juvalla, Lieksassa, Kuhmossa ja Saarijärvellä.

Poimijoiden työpäivät olivat pitkiä – ansio riippui puhtaasti siitä, kuinka paljon marjoja poimija keräsi. Majoituspaikkoina oli entisiä kansakouluja ja leirikeskuksia. Lisäksi marjan hinta saattoi vaihdella päivittäin maailmanmarkkinahintojen perusteella.

Syyskuun 9. päivänä Saarijärveltä Lehtolan kansakoulun majoituspaikasta tuli Jansalle puhelu. Jansan marjanostoa hoitanut mies kertoi, ettei marjoja juuri ollut ostettavaksi. Osa poimijoista oli ryhtynyt lakkoon.

Lisäksi leirissä oli kolme ulkopuolista henkilöä. Paikalle olivat tulleet Vasemmistonuorten silloinen puheenjohtaja Li Andersson, thaimaalainen työoikeusaktivisti Junya Yimprasert ja hänen puolisonsa. Oikeudellinen avustaja Ville Hoikkala tuli myöhään samana iltana.

Poimijat kertoivat medialle Anderssonin ja Yimprasertin välityksellä, että sairaat jätettiin hoitamatta, autot korjaamatta ja metsät olivat tyhjiä puolukoista.

Tutkinta loppui nopeasti, mutta kiista jatkui

Kaksi päivää myöhemmin 50 poimijaa jätti poliisille tutkintapyynnön Ville Hoikkalan avustuksella. Siinä syytettiin Ber-Exiä ihmiskaupasta ja muun muassa erehdyttämisestä, rahan lainaamisesta Thaimaassa, epäselvistä velkapapereista ja väärän tiedon antamisesta tuloista sekä olosuhteista.

Lisäksi tutkintapyynnön mukaan Saarijärven majoituspaikalla olivat ruoka, majoitus ja terveydenhuolto epäinhimillisiä. Avustaja myös väitti tutkinnassa, että passeja olisi otettu pois.

Reilun viikon kuluttua kihlakunnan syyttäjä määräsi esitutkinnan lopetettavaksi. Näyttöä väitteiden tueksi ei löytynyt. Tutkintapyynnön tehnyt avustaja Ville Hoikkala pyysi samana päivänä anteeksi Jansalta hänen joutumistaan rikossyytteiden kohteeksi. Avustajan mukaan poimijoita oli harhautettu suurista ansiomahdollisuuksista jo Thaimaassa.

Kiista ei kuitenkaan vielä loppunut tähän, vaan vasta vuosien kuluttua, sillä anteeksipyynnöstään huolimatta avustaja vei sen kaksi vuotta myöhemmin oikeuteen siviilikanteena.

Mitä Saarijärvellä oikein tapahtui?

Jansa ja marjanpoimijoiden Suomessa olevat avustajat kertoivat hyvin eri tavalla tapahtumista niiden ollessa kuumimmillaan. (Iltasanomat, Yle)

Nyt käytössä olevista oikeudenkäynnin pöytäkirjoista selviää, että kun yritysten edustajat saapuivat Saarijärvelle marjanostajan ilmoitusta seuraavana aamuna, poimijoiden autot olivat majapaikan pihassa renkaat puhkottuina.

Yksityiseltä vuokratussa majapaikassa oli särjetty tavaroita ja tehty ilkivaltaa.

Oikeuden pöytäkirjoista ilmenee, että Saarijärvellä poimijat olivat jo aiemmin jakautuneet kahteen ryhmittymään – toisen ryhmään kuuluva poimija saattoi tuoda yhden marjalaatikon myyntiin, kun samaan aikaan toiseen ryhmään kuuluva poimija toi jopa 13 laatikkoa päivässä. Jansan mukaan isompia eriä keräävät poimijat halusivat pois tilanteesta ja heidät majoitettiin jo poimintalakon alkamisiltana toiselle paikkakunnalle jatkamaan poimintaa.

Oikeus totesikin, että Saarijärvellä oli marjaa poimittavaksi ja jos marjaa ei saanut, se johtui poimijasta itsestään.

Näyttöä sairaiden hoitamatta jättämisestä ei löytynyt. Oikeuden mukaan myös autot oli korjattu ja vara-autoja oli saatavilla.

Poimijoita jäi maahan rahatta

Kiistaa selviteltiin syksyllä 2013 Thaimaan suurlähettilään kanssa. Poiminnasta kieltäytyneille yritettiin maksaa lopputilitys 20.9. Äänekoskella, mikä päättyi kaaokseen.

Osapuolilla oli mediatietojen mukaan hyvinkin erilainen näkemys siitä, miksi kaikkia rahoja ei saatu maksettua. Jansan mukaan kaaos alkoi poimijoiden johtohenkilön yllyttämänä, esimerkiksi Long Playssa arvailtiin rahojen loppuneen.

Julkisesti saatavilla olevista oikeuden pöytäkirjoista kuitenkin selviää, että rahat olivat olemassa ja laskettuina, mutta osa poimijoista ei ollut suostunut ottamaan lopputilitystä vastaan. Vastaanottamatta jääneitä noin 30 000 euroa on yritetty toimittaa poimijoille Thaimaan työministeriön kautta useaan otteeseen, mutta tuloksetta.

Jansa aikaisti poiminnan lopettaneiden lentoja Thaimaahan – poiminta-aikaa olisi ollut vielä kolmisen viikkoa jäljellä. Poimijat jäivät kuitenkin Suomeen odottamaan ihmiskauppasyytteen etenemistä, ja lentoliput jäivät käyttämättä.

Lopulta he pääsivät Thaimaan valtion kustannuksella kotimaahansa. Poimijat turvautuivat siihen saakka muun muassa Äänekosken seurakunnan apuun.

Jansa näkee lakon suunniteltuna

Marjanpoimijoilla ei ole Suomessa työsuhdetta, eikä heitä lueta myöskään yrittäjiksi. He poimivat marjoja jokamiehenoikeudella verovapaasti.

Liki kaikki poiminnasta kieltäytyneet olivat aiemmin poimineet Ruotsissa. Siellä poimijat saavat verovapaan minimiansion, tuli poiminnasta tulosta tai ei. Suomessa työsuhteisilta poimijoilta jouduttaisiin perimään 35 prosentin lähdevero, jos lainsäädäntöä ei muuteta.

Jansa pitää syksy 2013 tapahtumia suunniteltuna hyökkäyksenä, jonka tarkoitus oli saada poimijat palkkasuhteeseen, mutta joka olikin kaataa hänen yrityksensä. Yhä katkerana tapahtumista hän sanoo, että sen takana oli "sellainen porukka, joka ajaa vain omiaan eikä katso yhtään, miten käy yrittäjälle tai hänen terveydelleen".

Hän syyttää tapahtuneesta suomalaisia, eli käytännössä poimijoiden lainopillista avustajaa, SAK:ta ja nykyistä opetusministeri Li Anderssonia.

Avustaja Ville Hoikkala kiistää Jansan syytöksen. Hän sanoo Ylelle kesällä 2019 lähettämässään sähköpostivastauksessa tulleensa paikalle poimijoiden pyynnöstä ja yhteisymmärryksessä heidän kanssaan.

– Yritimme saada myös neuvotteluyhteyden Kari Jansaan, mutta hän ei halunnut neuvotella. Jos kuvitellaan, että olisin toiminut jotenkin poimijoiden tahtoa vastaan, kiinnijäämisen todennäköisyys olisi ollut varma, sanoo Hoikkala.

SAK on aina tukenut metsämarjanpoimijoita eikä ole koskaan agitoinut ketään marjayrittäjää vastaan, sanoo lakimies Anu-Tuija Lehto sähköpostitse kommenttina Jansan väitteisiin.

Myös nykyinen opetusministeri, tapahtuma-aikaan Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson kiistää Jansan syytökset.

Avustajan lähettämässä sähköpostivastauksessa Andersson sanoo, että poimijat pyysivät apua Suomessa asuvalta thaimaalaiselta ay-aktiivilta riitaannuttuaan marjoja ostavan yrityksen kanssa. Aktiivin kautta mukaan tuli myös suomalaisia toimijoita tukemaan marjanpoimijoita heidän vaikeassa tilanteessaan vuonna 2013.

Seuraava vuonna Jansan yrityksen vaikeudet jatkuivat.

Marjayrityksen toiminta tukahtui

Vuosi 2014 alkoi normaalisti. Jansa valmistautui tulevaa marjasesonkia varten kutsumalla jälleen poimijoita Thaimaasta.

Helmikuussa SAK pyysi toisen kerran lyhyen ajan sisään lausuntoa työneuvostolta marjanpoimijoiden vuosiloma-oikeudesta. Kyse oli käytännössä siitä, katsottiinko poimijoiden olevan työsuhteessa.

Työ- ja elinkeinoministeriö teki selvityksen marjanpoimijoiden asemasta, keväällä ja kesällä Jansan yrityksen asioita tutkittiin eduskunnassa sekä ulkoministeriön ja marjayrittäjien seurantakokouksessa. Jansan yritys sai niissä puhtaat paperit.

Työneuvoston lausunto tuli vasta juhannuksena. Sen yksimielisen päätöksen mukaan thaipoimijoihin ei sovelleta vuosilomalakia eli he eivät ole työsuhteessa.

Jansan poimijat eivät päässeet vuonna 2014 Suomeen. Jansan piti peruuttaa poimijoille ostetut lentoliput jo keväällä. Niitä ei olisi enää kesällä voinut perua, jos työneuvoston päätös olisikin ollut, että thaimaalaiset olisivat olleet työsuhteessa. Marjanpoimijat olisivat joutuneet maksamaan kolmanneksen tuloistaan verona, Jansa olisi joutunut maksamaan työnantajamaksut ja marjasta olisi tullut niin kallista, ettei sitä olisi saatu kaupaksi.

Yhtiölle vuosi oli raskaasti tappiollinen.

Vaatimuksia satojentuhansien korvauksista

Kiista ei kuitenkaan ollut vielä ohi, vaan vuonna 2015 kahden vuoden takaiset tapahtumat menivätkin oikeuteen, kun Ville Hoikkala nosti siviilioikeuskanteen.

Siinä 50 poimijaa haki yhteensä lähes kolmensadantuhannen euron korvauksia Jansan yritykseltä. Poimijat halusivat nyt viidenneksen enemmän rahaa marjakilolta kuin muut poimijat olivat saaneet ja lisäksi 5 000 euroa korvausta: autojen huoltoon liittyvistä laiminlyönneistä 800 euroa, marjasadon seurannan laiminlyönnistä 1 200 euroa ja hyvityksenä 3 000 euroa.

Kuuden vuoden kiista päättyy

Jansalle ja hänen yritykselleen oikeudenkäynnistä ja sen venymisestä tuli valtava taakka. Jansa oli tuolloin 66-vuotias ja halusi eläkkeelle. Yhtäkkiä firmasta tuli myyntikelvoton ja eläkkeelle ei päässytkään.

Pitkällä olleet yrityksen myyntineuvottelut pysähtyivät – kuka haluaisi ostaa yrityksen, jolla on keskeneräisiä korvausvaatimuksia oikeudessa? Yritys meni lopulta kaupaksi kesällä 2016, mutta hinta oli tipahtanut neljänneksen. Lisäksi Jansa joutui allekirjoittamaan paperin, jossa hän otti vastatakseen kaikki mahdolliset keskeneräisestä oikeudenkäynnistä aiheutuvat kustannukset.

– Ainakin 300 000 euron tappiot tuli pelkästään yrityksen liiketoiminnan vaikeutumisesta ja myyntihinnan putoamisesta, toteaa Jansa.

Käräjäoikeus päätyi hylkäämään siviilikanteen heinäkuussa 2017. Kanteessa väitettyjä autojen vikoja ei pystytty näyttämään toteen, marjoja oli poimittavaksi eikä sovittelulle ollut perusteita.

Marjanpoimijat tuomittiin maksamaan lähes 30 000 euron oikeudenkäyntikulut.

Jansa vaati poimijoita avustanutta Hoikkalaa osallistumaan yhteisvastuullisesti marjanpoimijoiden oikeudenkäyntikuluihin, mutta oikeus hylkäsi vaatimuksen.

Hoikkala valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen, joka piti käräjäoikeuden tuomion ennallaan. Tänä keväänä korkein oikeus ilmoitti, että se ei ota tapausta enää käsittelyyn.

Käytännössä se tarkoitti, että korvausvaateille oli annettu piste ja Jansa oli voittanut.

Miten thaipoimijoille kävi?

Jansan mukaan syksyllä 2013 poimintansa kesken kauden lopettaneista 50 poimijasta osa sai kulunsa peittoon, osa jäi velan puolelle. Ne 316 poimijaa, jotka jatkoivat keräämistä, tienasivat keskimäärin 1 800 euroa nettona.

Jansa sanoo, ettei tragedia ollut yksin poimijoiden, vaan myös heidän perheensä kärsivät. Thaimaassa ei ole Suomen kaltaista eläkejärjestelmää, vaan perhe ja suku huolehtivat myös vanhemmistaan.

– Olisi oikein ja vähintään kohtuullista vasemmistoaktivistien myöntää tehneensä virheet ja pyytää anteeksi pettämiltään thaipoimijoilta. Jos vaikka osan korvaisivat näille köyhille, sanoo Jansa.

Poimijoita oikeudessa avustanut Ville Hoikkala kertoo sähköpostitse, että poimijat menettivät keskimäärin 5 000 euroa erilaisiin kuluihin. Hoikkalan mukaan osa poimijoista on siirtynyt muihin maihin erilaisiin töihin, ainakin Kuwaitiin, Israeliin ja Etelä-Koreaan.

– 5 000 euroa on heille paljon rahaa, muttei niin paljon, etteikö siitä ajan kanssa selviä, sanoo Hoikkala.

Jansan vaatimukseen, että oikeudenkäynnissä mukana olleiden suomalaisten tulisi korvata thaipoimijoiden kuluja, Hoikkala sanoo, että poimijat ovat koulun käyneitä lukutaitoisia ihmisiä, jotka olivat tottuneet monenlaiseen kaupankäyntiin.

Opetusministeri Li Andersson sanoo, ettei väitteellä ole todellisuuspohjaa, koska he eivät olleet riidan osapuoli.

– Olimme paikalla varmistamassa, että vieraassa maassa vaikeuksiin joutuneet ihmiset saavat tarvitsemansa avun.

Muutosta ei tullutkaan

Thaipoimijoiden asema ei juuri muuttunut kiistan seurauksena.

Ulkoministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö päättivät vastaisuudessa lähettää poimijoille jo viisumin mukana tiedotteen, jossa annetaan todenmukainen kuva Suomen olosuhteista.

Lisäksi marjayritykset ja ministeriöt laativat aiesopimuksen, jonka tarkoituksena oli yhtenäistää yritysten toimintatapoja – eli välistävetäjille ei seuraavina vuosina annettaisi viisumilla tulevia poimijoita. Useampi yritys on vuosien varrella jäänyt ilman poimijoita.

Aiesopimusta on viilattu vuosittain tiukemmaksi. Poimijan pitää saada nettotuloa vähintään 30 euroa vuorokaudessa.

Marjanpoimijoiden aseman parantaminen oli edellisessä hallitusohjelmassa ja on myös nykyisessä, jossa sillä on vahva tukija. Opetusministeri Li Anderssonin mukaan vuoden 2013 tapahtumat olivat merkittäviä asiasta käydyn keskustelun kannalta.

– Ajatukseni silloin ja ajatukseni tänään on, että ei ole inhimillisesti kestävää liiketoimintaa ulkoistaa riskiä yritystoiminnasta tuhansien kilometrien päästä tulevien, heikossa oikeudellisessa olevien ihmisten kannettavaksi.

Ensimmäinen oikea kevät eläkkeellä

Jansa kertoo, että oikeuskiistan aikana hän sai öisin 3–4 tuntia unta, kun huoli taloudesta painoi. Hän on käynyt myös terapiassa.

Korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen terveys on parantunut. Kuudetta vuotta painanut unettomuus on ohi ja elämää voi suunnitella uudella tavalla.

Jansa kertoo toistuvasti tuntevansa katkeruutta niitä suomalaisia kohtaan, jotka avustivat thaimaalaisia kapinassa ja oikeusprosessissa. Jansa näkee asian niin, että hänen poimijoitaan käytettiin hyväksi, kun tarkoituksena oli nostaa keskusteluun poimijoiden työaseman parantaminen.

– Se oli kauhea temppu! Joka päivä pitää taistella sitä katkeruutta vastaan, sanoo Jansa.

Jansa oli alkuun sitä mieltä, että hän tulee hakemaan menetyksistä korvauksia kiistaan osallistuneilta suomalaisilta. Hän sanoo hoitaneensa yritystään sillä mielellä, että osa vuosikymmenien yrittäjätulosta tulisi myynnin yhteydessä. Palkka jäi osittain saamatta vuoden 2013 tapahtumien takia. Lisäksi hän on ajatellut, että haluaisi rangaistuksen niille, jotka esittivät häntä kohtaan oikeudessa perusteettomiksi todettuja syytteitä.

Kiistan jatkuttua vuosia ajatus korvausten hakemisesta on muuttunut.

– Suomessa oikeudenkäynti on hidasta, tässä meni kuusi vuotta. Olisin kuollut ennen kuin saisin korvauksia, sanoo joulun alla 73 vuotta täyttävä Jansa.

Jutussa on käytetty lähteinä haastattelujen lisäksi muun muassa Marsi-raportteja, Lapin yliopiston Ulkomaalaiset metsämarjapoimijat Suomessa -selvitystä, käräjäoikeuden ja hovioikeuden pöytäkirjoja, Metsätieteen aikakauskirjaa sekä Arktiset Aromit ry:n Suomalaisten metsämarjojen talteenoton, jalostuksen ja markkinoinnin kehitys -raporttia.

Lue lisää:

Marjayritykset haluaisivat lisää ulkomaisia poimijoita ja uusista maista – "Tarvitsemme lähes puolet lisää poimijoita"

Thaimaalainen mustikanpoimija tienaa 5–7 e/h, ukrainalainen mansikanpoimija tuplasti

Marjamyyjien uhkakuva: Kiinalaiset tulevat poimimaan Suomen marjat ja kaappaavat koko bisneksen

Mika Mäkeläisen juttu Thaimaasta: Suomen marjasato tuo vaurautta Thaimaan syrjäkyliin – moni kerää metsästä talorahat

Poimitaanko pakastemarjat pakkotyössä? Marja-alan rakenteista pitää keskustella, sanoo ihmiskaupan asiantuntija

Puolukkaa mättäät väärällään, mutta thaipoimijat lähdössä maasta kesken kauden

Marjayritykset haluaisivat lisää ulkomaisia poimijoita ja uusista maista – "Tarvitsemme lähes puolet lisää poimijoita"

Thai-poimijat keräävät mustikkaa Luumäellä

Ulkoministeriössä pelätään, että köyhistä maista tulevat poimijat ovat vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi.

Thai-poimijat keräävät mustikkaa Luumäellä

Maahamme tuli tänä vuonna hieman yli 2 400 thaimaalaista marjanpoimijaa. Määrä on sama kuin vuosi sitten.

Poimijoita kuitenkin kaivattaisiin enemmän, sanovat Ylen tavoittamat marjayrittäjät.

Heinäkuussa työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvos Olli Sorainen myönsi, että Suomi ei saanut neuvoteltua Thaimaan kanssa poimintaviisumeja lisää tälle vuodelle.

Suomessa tullut käräjäoikeuden tuomio marjapoimijoiden ihmiskaupasta on saattanut vaikuttaa Thaimaan viranomaisten innokkuuteen myöntää lupia. Käräjäoikeus tuomitsi viime vuonna yrittäjän ehdolliseen vankeuteen ja liiketoimintakieltoon sekä maksamaan poimijoille yhteensä yli 200 000 euron korvaukset.

Tapauksen käsittely hovioikeudessa alkoi tällä viikolla.

Poimijoita tarvittaisiin puolet enemmän

Sotkamolaisen marjayritys Arctic Internationalin toimitusjohtaja Janne Naapanki kertoo, että poimijoita kaivataan lisää.

– Tämä on akuutti ongelma, sillä tarvitsemme lähes puolet lisää poimijoita.

Naapangin mukaan uusista Aasian maista on osoitettu isoa kiinnostusta suomalaisia marjamaita kohtaan.

– Meidän yrityksemme osalta neuvottelut ovat käynnissä kahden Kaakkois-Aasian maan kanssa. Asiaa hidastuttaa suuresti se, että emme ole saaneet edes kokeiluluonteisia viisumeita.

– Parhaamme mukaan yritämme ja toivomme, että viranomaiset antaisivat uusia maita auki marjanpoimintaan, Naapanki jatkaa.

Ulkoministeriön maahantuloasioiden yksikössä on huomattu marjayritysten toiveet laajentaa marjanpoimijoiden määriä uusista maista.

– Mitä köyhemmistä maista Suomeen ja yleensä Schengen-alueelle tullaan, sitä suurempi riski on joutua esimerkiksi ihmiskaupan uhriksi, Ulkoministeriön maahantuloasioiden yksikön päällikkö Leena Liukkonen kertoo Ylelle sähköpostitse.

Liukkonen kertoo myös, että on maita, joista tulevat viisumihakemukset menevät niin sanotulle ennakkolausunnolle muihin Schengen-maihin.

– Näin ollen viisumin myöntäminen ei ole yksistään Suomen asia.

Hyväksikäytön riski tiedostetaan

Luonnonmarjojen jalostukseen erikoistuneen suomussalmelaisen Kiantama Oy:n toimitusjohtaja Vernu Vasunta on suunnitellut palkkaavansa uusia poimijoita Vietnamista. Myös kiinalaiset ovat nousset esille, mutta heille viisumien saamisen Vasunta kokee vaikeaksi.

– Se vaatii koko prosessin rakentamisen, pitää etsiä muun muassa yhteistyökumppanit. Esimerkiksi Thaimaassa tämä kulttuuri on rakennettu jo toimivaksi.

Arctic Internationalin toimitusjohtaja Janne Naapanki ymmärtää viranomaisten huolen marjanpoimijoiden kohtelusta. Samaa mieltä on Vasunta.

– Ainahan siinä on riski. Yrityksen, joka kutsuu poimijoita pitää toimia vastuullisesti ja selvittää taustat. Pitää olla mahdollisimman paljon mukana prosessissa, joka sulkee pois väärinkäytökset, Vasunta.

Vasunta pitää viranomaisten kanssa tehtyä yhteistyö on tärkeänä.

– Mitä kauemmas meiltä Suomesta mennään, niin esimerkiksi korruptio on hyvin yleistä ja viranomaisiin luottaminen voi olla kyseenalaista.

Korjattu 18.8.2019 kello 13.27 Arctic Internationalin kirjoitusasu, joka oli alun perin virheellisesti Actic International.

Olisiko hyvä, että Suomeen saataisiin lisää ulkomaisia marjanpoimijoita? Keskustele aiheesta kello 22.00 saakka!

Lue myös:

Thaipoimijoiden ensimmäinen kapina johti taisteluun, jossa jokainen hävisi – ihmiskauppiaaksi syytetty marjakeisari tuntee kaunaa joka päivä

Riisinviljelijä voi hankkia marjastamalla monen vuoden tulot – parhaimmillaan marjamatka Suomeen on pääsy parempaan tulevaisuuteen

Thaipoimija tekee metsässä pitkää päivää – käteen pitää jäädä vähintään 30 euroa joka päivä

Poimitaanko pakastemarjat pakkotyössä? Marja-alan rakenteista pitää keskustella, sanoo ihmiskaupan asiantuntija

Vantaalainen mies ajoi yli 300 kilometriä tunnissa ulos ja kuoli ilmailutapahtumassa Lappeenrannassa

Autojono Lappeenrannan lentoasemalla

Lentoasemalla oli käynnissä Lappeenrannan Ilmailuyhdistyksen järjestämä tapahtuma, jossa oli mahdollista kokeilla kiihdytysajoa.

Autojono Lappeenrannan lentoasemalla

Lappeenrannan lentoasemalla sattui sunnuntaina vakava onnettomuus, jossa vantaalainen mies menetti kovassa vauhdissa auton hallinnan ja kuoli.

Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen päivystävä palomestari kertoo, että onnettomuus sattui aamupäivällä ennen kello yhtätoista. Poliisi tiedottaa asiasta myöhemmin lisää.

Lentoasemalla oli käynnissä Lappeenrannan Ilmailuyhdistyksen järjestämä tapahtuma, jossa oli muun muassa mahdollista kokeilla kiihdytysajoa. Ylen saamien tietojen mukaan onnettomuudessa kuollut mies oli ajanut yli 300 kilometrin tuntinopeutta.

Toisin kuin jutussa aiemmin sanottiin kyseessä ei ollut virallinen kiihdytysauto vaan viritetty henkilöauto.

Juttua muokattu 18.8.2019 kello 13.31: Täsmennetty, että kyseessä oli viritetty henkilöauto eikä kiihdytysauto.

Uima-allasjuhliin saapuu kahdeksan alaikäistä ja Phil, joka esittää seksin ostajaa – Pedofiilien paljastajat hämäävät työkseen parittajia Manilan yössä

Tyttöjä pyyheliinat päässä.

Filippiineillä jopa satatuhatta alaikäistä on pakotettu seksityöhön. Kansalaisjärjestö hoitaa poliisille autotkin ratsiaan.

Tyttöjä pyyheliinat päässä.

Phil sormeilee paksua setelitukkua. Niitä tarvitaan nuoren naisseuran ostamiseen uima-allasjuhlissa Manilan suurkaupungin uumenissa. Kahisevien Filippiinien pesojen laskeminen sujuu tottuneesti, ilman sen suurempia tunteita. Rahaa on muutaman sadan euron verran.

Yksityiselle uima-altaalle on tulossa 17 tyttöä, joista kahdeksan on alaikäisiä. Phil tietää sen, koska hän on sopinut asiasta tyttöjen kauppaajan kanssa ja tavannutkin tytöt.

Phil pyysi nimenomaan mahdollisimman nuoria tyttöjä. Hän on sopinut voivansa valita seurassaan saapuvan toisen asiakkaan kanssa pari tyttöä, joiden kanssa he voivat harrastaa seksiä allashotellin makuutiloissa.

Philin pokka on pitänyt jo viikkokausia.

Hän hämää seksin kauppaajia työkseen. Philin ammattina on pelastaa lapsia, joita välitetään seksityöhön. Siksi hän näyttelee pedofiilia.

Kolmekymppinen Phil on yksi monista kansainvälisen Destiny Rescue -kansalaisjärjestön puurtajista, joiden päämääränä on saada lasten kauppaajat telkien taa. Phil pitää työtä kutsumusammattina. Hän näki lasten hyväksikäyttöä vuosien ajan matkustellessaan Aasiassa ja halusi tehdä jotain sen lopettamiseksi.

Työhönsä liittyvistä turvallisuussyistä australialainen Phil ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään.

Allasjuhlissa yhden tytön hinta on noin kahdeksankymmentä euroa. Se on monta seteliä Filippiinien pesoissa.

– Kävimme useita kertoja tapaamassa myyjää. Saimme tietää, kuinka monta alaikäistä hän voi tuoda paikalle. Saimme kuulla myös hinnan ja sen, mitä tytöt olivat valmiita tekemään. Esitimme nämä todisteet poliisille, Phil kertoo.

Poliisin kanssa yhteistyötä tekevä Destiny Rescue -järjestö toimii lahjoitusten turvin. Työtä riittää. Phil kertoo, että seksin ostajat etsivät yhä nuorempia kumppaneita, käytännössä lapsia. 18-vuotias on jo monelle vanha.

Ja kysyntä luo tarjontaa köyhässä maassa. Filippiineillä jopa lapsia on helppo saada mukaan rehottavaan seksikauppaan.

Manilalaisella huvilalla kaupiteltavat lapset ovat osa kansainvälistä ihmiskauppaa, joka on maailman kolmanneksi suurin laiton bisnes huume- ja asekaupan jälkeen. YK:n kansainvälinen työjärjestö ILO arvioi, että kansainväliseen ihmiskauppaan liittyvä seksityö tuottaa rikollisille vuodessa lähes sata miljardia dollaria eli lähes 90 miljardia euroa.

YK:n lastenjärjestön Unicefin mukaan Filippiineillä jopa satatuhatta alaikäistä on pakotettu seksityöhön.

– Viime vuonna pelkästään meidän ryhmämme pelasti 500 lasta. Neljän viime kuun aikana olemme pelastaneet 200 lasta, Phil kertoo.

Filippiinien poliisin päämajassa Camp Cramessa poliisikomentaja Samuel Mina jakaa kokouksessa isoja konepistooleja. Poliisin naisten ja lasten suojeluosasto on todentanut Destiny Rescuen antamat tiedot. Mina jakaa tehtävät poliiseille.

– Tämä on tuttu juttu meille kaikille. Tyttöjä tarjotaan seksipalveluihin 4 000–5 000 peson (65–85 euron) hintaan riippuen tytön ulkonäöstä, Mina kertoo joukolle.

Ratsian on määrä alkaa allasjuhlissa heti, kun Philin setelitukku on vaihtanut omistajaa. Poliisi on merkinnyt setelit, jotta ne voivat toimia todistusaineistona.

– Parittaja Nash saa maksun asiakkailta. Hän ottaa siitä 20 euron välityspalkkion ja antaa sitten loppusumman tytöille, Mina sanoo.

Minan osasto jalkautuu kentälle etsimään seksikauppiaita vinkkien perusteella pari kolme kertaa viikossa. Ratsioita tehdään 2–3 kertaa kuussa.

Enemmänkin voisi tehdä, mutta rahkeet eivät riitä. Pulaa on niin ajasta, työntekijöistä kuin autoista.

Joukko ryhmittyy asentoon pihalle ja rukoilee konepistoolit olallaan. Hartaan katolisessa maassa kaiken tärkeän aluksi tehdään ristinmerkki. Sitten parin tunnin matka valkoisissa minibusseissa Manilan laidalle alkaa.

Epäilty parittaja Nash ja tytöt odottavat asiakkaita yksityisellä huvilan uima-altaalla Bacoorissa Manilan suurkaupungin laitamilla.

Bacoorin katuja reunustavat kuutiomaiset betonitalot, pylväästä toiseen notkuvat sähköjohtojen ryppäät ja pienet kioskit. Auringon laskettua tiellä on pilkkopimeää.

Alueella ei elä rahakasta väkeä, ja siksi seksikauppiaiden on helppo piiloutua tänne.

Destiny Rescue -järjestön Philin mukana juhliin saapuu amerikkalainen kollega ja filippiiniläisiä siviilipukuisia poliiseja. Kun he tulevat uima-altaalle, kaiuttimista alkaa jytistä lasten suosima korealainen popkappale Baby Shark sähäkkänä tanssiversiona.

Teinityttö twerkkaa asiakkaiden edessä tiukoissa denimsortseissa ja bikinien yläosassa. Märkä tukka hulmuaa suortuvina kasvoilla. 14-vuotiaan tytön selkä taipuu rytmin tahdissa.

Käynnissä on kilpa siitä, kuka lähtee asiakkaan mukaan ja tienaa rahaa.

Tiedämme kaiken tämän, koska uima-altaan tapahtumat tallentuvat todisteeksi Destiny Rescuen kännykkäkameraan.

Asiakkaita esittävät miehet istuvat seinustalla pöytien takana kuin tosi-tv-tuomarit. Muut tytöt seisoskelevat uima-altaassa tai istuvat muovituoleilla asiakkaiksi olettamiensa ulkomaalaisten vieraiden vieressä.

Phil ja kumppanit valitsevat kaksi tyttöä, ja seurue siirtyy makuutiloihin, pieniin huoneisiin, jotka on ahdettu täyteen kapeita kerrossänkyjä.

Sisällä Phil ojentaa rahat Nashille. Kännykkäkamerat kuvaavat, kun tämä laskee huolellisesti keltaisia 500 peson eli alle kymmenen euron seteleitä.

Nashin nimi on muutettu jutussa, sillä hänkin on nuori, vain 17-vuotias. Transvestiittipojalla on pinkki rusetti päässään, ja huulet on rajattu syvänpunaisella huulipunalla. Kireässä T-paidassa lukee Love is viral.

– Viisi, hän sanoo ja heilauttaa setelipinoa kädessään.

Viisituhatta pesoa eli alle sata euroa tytöstä.

Heti kun rahat on vaihdettu, yksi miesvieraista tarttuu Nashia olkapäistä, kertoo olevansa poliisi ja työntää hänet istumaan kerrossängyn alapedille. Toinen kiinnittää käsiraudat ja lukee pojalle pidätetyn oikeudet.

Olemme odottaneet huvilan ulkopuolella poliisijoukon kanssa. Nyt poliisi saa kutsun syöksyä sisään, ja ratsia pääsee vauhtiin.

Kun marssimme poliisien kanssa puolijuoksua kloorilta tuoksuvalle uima-allasalueelle, tytöt istuvat muovituoleissa toisiinsa liimautuneina ja kiljuen pelosta.

Poliisikomentaja Samuel Mina ohjaa tytöt istumaan sisätilaan kapeille kerrossängyille. He kietovat allaspyyhkeet kasvojensa suojaksi kameran edessä.

Todisteista vastaava poliisi ottaa haltuunsa merkityt setelit ja alkaa järjestellä niitä.

Huoneen täyttää tyttöjen itku. Mina joukkoineen on tottunut näkyyn. Tässä tilanteessa poliisi pysyy rauhallisena, hän sanoo. Mina seisoo huoneen ovella ja puhuu isälliseen tapaan. Pikku hiljaa tytöt tajuavat, että poliisi kohtelee heitä uhreina, ei rikollisina.

Destiny Rescuen mukana tulleet sosiaalityöntekijät rauhoittelevat tyttöjä. He istuvat viereen kerrossänkyjen laidalle ja kirjoittavat ylös henkilötietoja. Kännykät kerätään pois todistusaineistoksi.

– En tiennyt, että tämä oli seksityötä. Lupaan ja vannon, etten tee tätä enää, yksi tytöistä sanoo Minalle.

– Joudummeko vankilaan, huikkaa toinen.

Kestää hetken ennen kuin tytöt ymmärtävät, että heitä ei aseteta syytteeseen.

Tärkein syy lasten joutumiseen seksityöhön Filippiineillä on köyhyys. Lapsi voi tienata päivässä enemmän kuin vanhemmat viikossa.

Filippiinit on yksi monista seksiturismin kohdemaista Aasiassa. Englannin kieli ja länsimaisen kulttuurin tuttuus tekevät siitä helpon kohteen.

Seksiturismin määrästä Filippiineillä on vain arvioita. Sitä voi nähdä runsaasti muun muassa Manilan punaisten lyhtyjen alueiden baareissa.

Esimerkiksi Yhdysvaltain entinen Filippiinien-suurlähettiläs Harry Thomas väitti kahdeksan vuotta sitten, että 40 prosenttia yksin Filippiineille saapuvista miespuolisista matkailijoista oli seksituristeja.

Lausunnosta nousi kohu, ja suurlähettiläs joutui pyytämään sanojaan anteeksi.

Filippiineillä suuri osa seksin ostajista on oman maan kansalaisia. Ulkomaiset seksituristit ovat silti yhä iso ongelma.

– Näen heitä kaduilla, baareissa ja bordelleissa. Länsimaalaisena mietin, että meidänhän pitäisi olla koulutetumpia. Miten me taannuimme näin? Se tekee minulle miehenä kipeää, Phil sanoo.

– Bordellit eivät myöskään ole täällä sellaisia kuin Hollywood-elokuvissa. Täällä kaupataan jonkun ihmisarvoa ja terveyttä 40 dollarilla.

Filippiiniläislasten päätyminen ulkomaalaisten seksileluiksi suututtaa myös lapsia työkseen pelastavaa poliisikomentajaa.

– Ulkomaalaiset rehvastelevat täällä isoine rahoineen. Näitä lapsia houkutellaan rahalla, Mina sanoo.

Ilman Destiny Rescue -järjestöä ratsiaa uima-allasjuhliin ei olisi ehkä tehty, koska Filippiinien poliisilla ei ole tarpeeksi resursseja ihmiskaupan tutkimiseen.

Niinpä Destiny Rescue on tiedonhankintatyönsä lisäksi myös järjestänyt ja maksanut valkoiset minibussit, joilla poliisi ja sosiaalityöntekijät ovat päässeet paikalle.

Valmisteluvaiheessa järjestö jalkautuu kadulle ja etsii seksikauppiaita. Järjestö saa vinkkejä kentältä, ja sen työntekijät esiintyvät Philin tavoin seksin ostajina. He taltioivat tapaamisiaan epäiltyjen parittajien kanssa poliisia varten.

Kukaan ei saa epäillä heitä. Pitää käyttää koodisanoja, osata puhua oikeanlaista kieltä, jotta voittaa luottamuksen.

Phil joutuu roolissaan toimimaan kuin seksituristit. Samalla hän altistaa itsensä katseille, jotka kohdistuvat sellaisiin keski-ikäisiin ulkomaalaisiin miehiin, jotka liikkuvat nuorien tyttöjen kanssa Manilan kaduilla. Phil on valmennettu työhönsä, mutta se ei silti ole helppoa.

– Kun myöhemmin käyn läpi nauhoituksia ja videokuvia, on järkyttävää nähdä meidät siinä roolissa, mutta se on välttämätön paha työssämme, Phil sanoo.

Salapoliisityön lisäksi järjestö myös lobbaa lainsäätäjiä ja tuomioistuimia, jotta paitsi lapsiuhrit, myös heidän perheensä saisivat tukea.

Huvilassa Manilan laitamilla tytöt istuvat sängyillä kuin kömpelöt teini-ikäiset ylipitkine raajoineen. Hetkeä aiemmin he ovat kiemurrelleet asiakkaiden edessä itsevarmoin elein.

Tytöt vannovat silmät kirkkaina, että eräs ystävä oli pyytänyt heitä mukaan syntymäpäiväjuhliin uimaan ja tanssimaan. Ja että juhlat olisivat ilmaiset.

He esiintyvät tässä jutussa nimettöminä, koska ovat alaikäisiä ja seksikaupan uhreja.

Kerrossängyllä istuva 14-vuotias kiistää, että hän olisi tiennyt tulevansa seksityöhön.

– Lopetin koulunkäynnin ja asun äitini kanssa. Äidillä on pieni kioski. Minulla ei ole rahaa. Tapaan paljon kavereita kadulla ja siten tulin tännekin, tyttö kertoo.

Nyt hän pelkää, että sosiaalityöntekijät vievät hänet lastenkotiin.

Phil arvioi illan keikan olleen tyypillinen. Hän on tottunut operaatioissa pelastettujen tyttöjen reaktioihin.

– Jopa 14-vuotiaat ja usein 12-vuotiaatkin tietävät tarkkaan, miksi he ovat täällä, sanoo Phil.

Käteen jäävä 30 euroa illasta on kaupattaviksi joutuneille iso raha. Joillakin kaduilla lapset myyvät itseään jopa alle viidestä eurosta. Sekin on merkittävä summa, jos kotona kukaan ei tienaa. Sillä saa vauvalle maitoa.

Tyttöjen kertomuksissa toistuu usein umpikujamainen tilanne.

– Heidän äitinsä tai isänsä on sairas, ja tyttö haluaa auttaa tienaamalla. 13–14-vuotiaille ei ole tarjolla juuri mitään työtä. Niinpä he putoavat helposti ansaan, jossa pahat ihmiset odottavat, Phil sanoo.

Nämä vakuuttavat tytöille, että seksityö on helppoa. Se saadaan kuulostamaan normaalilta ja oikeutetulta.

Philin mukaan tytöt eivät siksi usein kiitä pelastajiaan. Vaikka poliisi kohtelee tyttöjä uhreina ja nämä päätyvät tilastoihin seksikauppaan pakotettuina, Philin mukaan moni tyttö katsoo päättäneensä vapaaehtoisesti mukaan lähdöstä.

Hän ei kuitenkaan usko, että köyhien perheiden lapset todella tekisivät seksityötä omasta halustaan. Valinnanvaraa on vain päätöksessä siitä, hyväksyykö tietyn työtarjouksen vai hylkääkö sen ja sinnittelee ilman rahaa.

Parittajaksi epäilty Nash seisoo käsiraudoissa pienen huoneen nurkassa. Poika värisee kuin vilusta. Sosiaalityöntekijä tuo hänelle pyyhkeen. Sen alta jäävät pilkottamaan ihoon tatuoidut kuvat rukoilevista käsistä ja rukousnauhasta.

Nash pysyy rauhallisena kuin olisi aina osannut odottaa, että jää jonain päivänä kiinni.

– En tiennyt, että tämä oli rikos. Muut tekevät sitä joka tapauksessa, hän sanoo olkaansa kohauttaen.

Nash on vain yksi tekijä ihmiskaupan vyyhdissä. Hän kertoo oppineensa työn kavereiltaan, jotka tekevät samaa. Kauppaajat tekevät yhteistyötä ja tilaavat tyttöjä toisiltaan keikoille. Tämä on helppo keino tienata, kotiväellä ei ole rahaa, Nash sanoo.

Nashin työnä on pitää yhteyttä asiakkaaseen ja hankkia tytöt kontakteiltaan.

Sosiaalityöntekijät ohjaavat tytöt autoihin, ja heidät viedään poliisilaitokselle. Phil ja hänen kollegansa katselevat sivusta.

– En enää muista, kuinka monta pelastusoperaatiota olemme tehneet viiden viime vuoden aikana, ehkä yli tuhat. Ongelma ei poistu vaan muuttuu, Phil sanoo.

Kun Destiny Rescue -järjestön työntekijät pääsevät yhden rikollisryhmän jäljille, he löytävät toisen.

– Niiden toimintamallit muuttuvat. Ne tietävät, että kaltaisemme ryhmät ja poliisi ovat niiden perässä.

Nyt Phil on lähdössä yön selkään toiselle keikalle hankkimaan tietoa seuraavasta kohteesta. Jossain Manilan yössä joku myy taas alaikäisiä. Hänellä on jo kiire.

Philia ajaa eteenpäin myös muisto keikasta, jossa hän ei onnistunut pelastamaan lapsia.

– Saavuimme paikalle liian myöhään, olimme yhä tiedusteluvaiheessa. Mutta kauppaajat surmasivat tytöt, hän sanoo.

– Se on minulle jatkuva muistutus siitä, että emme voi pysähtyä ihailemaan aikaansaannoksiamme. Meidän täytyy jatkaa seuraavaan projektiin heti ja tehdä työmme perusteellisesti.

Etsijöiden työtä vaikeuttaa seksityön siirtyminen kadulta sosiaaliseen mediaan. Tapaamisia järjestetään muun muassa Facebookin kautta. Toiminnassa käytetään myös Airbnb:n tapaisia vuokra-asuntosovelluksia.

– Nämä rikolliset kokeilevat kaikkia keinoja pysyäkseen salassa.

Poliisilaitoksella tytöt istuvat lattialla ja syövät heille tarjottua pikaruokaa. He nousevat vuorotellen valokuvattavaksi poliisiraporttia varten. Ilmapiiri on jo rauhallinen. Tytöt tietävät nyt, että heitä ei rangaista.

Poliisien toimiston lattialla kassissa pirisee ahkeraan lasten poplaulu Baby Shark. Laukussa ovat tyttöjen kännykät. Ehkä siellä soittelee jonkun äiti. Tänä yönä tytöt eivät palaa kotiin.

Aamulla heidät viedään hammaslääkäriin, jossa heidän ikänsä tarkistetaan hampaista. Sitten heidät viedään sosiaaliviranomaisten turvakotiin.

Lain mukaan heille pitäisi järjestää auttavaa toimintaa. Tämä toteutuu kuitenkin vain harvoin. Laitoksissa lapset joutuvat usein vain oleskelemaan ilman ohjelmaa viikkojen tai jopa kuukausien ajan.

Sekä poliisi että Destiny Rescue -järjestö tietävät, että osa tytöistä päätyy myöhemmin taas kadulle.

Sinne päätyy luultavasti myös Nash. Hän joutuu todennäköisesti lakia rikkoneille nuorille tarkoitettuun turvakotiin, käytännössä kaltereiden taa, mutta aikanaan hän pääsee ulos.

Nashin pelastaa elinkautiselta vankeusrangaistukselta se, että hän on vielä 17-vuotias ja alaikäinen itsekin.

Lue myös:

Lasten vankeusrangaistukset kuohuttavat Filippiineillä – rikosvastuun alaikäraja halutaan laskea 12 vuoteen

Vahvan yrittäjäisän varjossa kasvanut HalpaHallin Janne Ylinen: Isä järjesti minulle oman kauppakorkeakoulun

Janne Ylinen.

50-vuotiaan perheyrityksen toimitusjohtaja on oppinut kantapään kautta ja haastanutkin isänsä.

Janne Ylinen.

HalpaHallin toimitusjohtaja Janne Ylinen istuu työhuoneessaan. Huoneessa on muistoja matkan varrelta. Hongkong on hänen lempikaupunkinsa. Siellä hän on tutustunut siihen, mitä kaikkea maailmassa on myytävänä. Seinällä on kartta, jossa maailma on väärinpäin. Hyllyllä on intialainen poro, josta tuli Pentikin kanssa kiistaa. Pöydällä on keltaista suklaata.

Janne Ylinen on HalpaHallin kasvatti. Ensimmäiset mielikuvat yrityksestä ovat 1970-luvulta. Hänen isänsä Esko Ylinen perusti 50 vuotta sitten myymälän Kokkolaan. Ylinen laittoi pikkusiskonsa kanssa karkkipusseja hyllyyn, poseerasi mainoskuvissa ja paketoi isänsä kanssa henkilökunnan joululahjoja. Myymälässä tuoksuivat pesuaineet ja joka paikka oli täynnä tavaraa ja ihmisiä.

– Siinä oli aitoa kaupanteon meininkiä, mitä nykypäivän isoissa halleissa ei tahdo enää kokea, Ylinen fiilistelee.

HalpaHallilla on 35 myymälää eri puolilla Suomea. Ketjun Kaustisen liike oli nuoren Ylisen ensimmäinen kesätyöpaikka. Sinne hän ajoi joka aamu Honda Monkeylla perheen Evijärven mökiltä. Työtehtäviin kuului lihakuormien purkua ja tavaroiden laittamista hyllylle. Niin kului kesä, jos toinenkin.

Isä torppasi opiskeluhaaveet

Kokkolan HalpaHalli on kasvanut 50 vuoden aikana pienestä alle 10 työntekijän yrityksestä ketjuksi, joka työllistää 1500 ihmistä. Vuonna 2018 yrityksen liikevaihto oli yli 290 miljoonaa euroa. Toimitusjohtaja Janne Ylisellä on ollut jo nuoresta suuret saappaat. Ylioppilaaksi hän kirjoitti vuonna 1994. Kuuden vuoden kuluttua hän oli jo HalpaHallin toimitusjohtaja. Matka ei ollut helppo.

– Olin lähdössä opiskelemaan, mutta isäukko Esko päätti toisin. Hän sanoi, että minä rakennan Janne sinulle oman kauppakorkeakoulun! Sitten hän otti ruutupaperin ja kirjoitti siihen harakanvarpailla ja ranskalaisilla viivoilla atk, osto ja markkinointi. Eli ne kokonaisuudet, mitä hän halusi, että käyn läpi.

Ensimmäinen komennus oli Pietarsaaren myymälässä, jossa nuori Ylinen teki myymälätöitä. Siellä hän oppi täsmällisyyttä, asiakaskeskeisyyttä ja sen, että myymälän pitää olla siisti. Kokenut ja tiukka myymäläpäällikkö karisti nuoren miehen kuvitelman siitä, että johtajan poika voisi päästä helpommalla.

Eräs tarina liittyy siihen, kun pahvilaatikot piti viedä päivän päätteeksi takahuoneeseen, prässätä ja laittaa kasaan.

– Kerran minulle tuli joku puhelu, mielekkäämpää tekemistä ja ne jäi hoitamatta. Sain aamulla kuulla siitä oikein kunnolla. Eipä jäänyt toista kertaa tekemättä. Jälkeen päin arvostin saamaani oppia.

Liian suuret saappaat tulivat kalliiksi

Ihmisten innostamista ja uusien asioiden läpiviemistä Ylinen oppi, kun HalpaHalli otti käyttöön automaattisen tilaus- ja kassajärjestelmän 1990-luvulla. Päivät olivat pitkiä, kun hän kiersi IT-osaston kanssa eri puolilla Suomea olevia myymälöitä.

– Päivällä tehtiin kauppaa ja yöllä asennettiin järjestelmiä. Tapasin paljon ihmisiä ja opin, miten opettaa ihmisiä muuttamaan käytäntöjään, uudistumaan ja oppimaan pois vanhasta. Asioita, mitä teen tänä päivänä erittäin paljon.

Janne Yliselle työn kautta oppiminen merkitsi myös isoja virheitä. Teoriatiedon puute kostautui, kun piti päättää ostoista. Normaalilta työntekijältä ei olisi Ylisen mukaan niin valtavia virheitä hyväksytty.

– Pojalla oli iso hiekkalaatikko, tosi paljon vastuuta ja puhutaan miljoonien eurojen tuoteryhmistä. Palaute oli ankaraa ja monesti tuntui, ettei tästä tule yhtään mitään, olisin mieluummin opiskelemassa jossain muualla, Ylinen myöntää.

Kolikolla on myös toinen puoli.

– Minun annettiin tarkoituksellisesti tehdä, jotta opin. Virheitä voi tehdä, mutta jos ei tee samoja virheitä useasti, pärjää.

Poika haastoi isän

HalpaHalli on kokenut Janne Ylisen johdolla useita suuria muutoksia viime vuosina. Hän on ollut perustamassa verkkokauppaa, uusimassa ilmettä ja logoa, lopettamassa HHSportia ja vastoin isänsä periaatteita sallimassa kaupan aukiolon sunnuntaisin.

Sunnuntain aukioloa koskevaa muutosta vauhdittivat kuluttajakäyttäytymisen muutos, kaupan avaaminen arkipyhinä ja kauppakeskusratkaisut, joissa yksi myymälä jouduttiin lopettamaan sunnuntain kiinniolon vuoksi. Pisteenä i:n päällä oli vuoden tärkeimpien joulukauppapäivien osuminen sunnuntaille vuonna 2018.

Periaatteellinen kysymys lähtee vahvasta kristillisyydestä.

– Kunnioitan niitä arvoja, kuten isäni, joka aikoinaan teki päätöksen pitää kaupan kiinni sunnuntaina. Elämme kuitenkin asiakkaiden armoilla. On pakko tehdä valintoja, jotta pystyt pitämään yrityksen ja 1500 ihmisen työpaikat elossa. Lähtötelineisiin ei voi hirttäytyä, muuten käy huonosti, Ylinen korostaa.

Päätös ei syntynyt helposti. Tiukan väännön jälkeen "viimeinen mohikaani" kuitenkin taipui ja isä ja poika ilmoittivat sunnuntaikaupan vapauttamisesta yhdessä.

– Päätökseen tarvittiin perheen, sisarusten ja johtoryhmän tukea, mutta itse jouduin tämän taistelemaan. Ei isäukkoa voi seinälle nostaa ja laittaa pois. Hänellä on paljon arvokasta tietoa, uskomaton kokemus ja osaaminen, mutta meidänkin pitää uudistua. Uudistuksia täytyy joskus tehdä tiukalla väännöllä ja ottaa riski. Jonkun täytyy se risti kantaa. Ehkä minä olen ollut se.

"Jannen kauppakorkeakoulu"

Janne Ylinen uskoo, että tulevaisuuden kauppa on kivijalkakaupan ja verkkokaupan yhdistelmä, joka myy tavaroiden lisäksi palveluja. Vähittäiskauppa keskittyy, mutta suomalaiset kaupat pärjäävät jatkossakin, jos ne tuntevat asiakkaansa. Suurimmat haasteet ovat kuluttajakäyttäytymisen muuttuminen ja ilmastonmuutos.

Ylinen uskoo, että myös HalpaHalli pärjää, jos asiat tehdään hyvin ja oikein. Työpaikalla entistä tärkeämpää on ihmiskeskeisyys ja yksilöiden johtaminen.

Janne Ylinen on neljän lapsen isä. Ensi vuonna vanhin poika lähtee kesätöihin. Suosittelisiko hän lapselleen samanlaista tietä kuin mitä itse on kulkenut?

– Jos "Eskon kauppakorkeakoulun" tekisi vähän fiksummalla tavalla, ei niin jääräpäisesti vaan lempeämmin, niin uskon, että se olisi erittäin hyvä polku.

Koulun ja opiskelun Janne Ylinen hoitaisi kuitenkin ensin kunnolla. Vaikka Ylinen näkisi mielellään jälkikasvunsa perheyrityksessä, jokainen tekee itse omat ratkaisunsa.

Perheyrityksessä perhe kannattelee.

– Se on yhteispeliä. Yritys on kuin perhe, perhe on yritys.

BBC: Kolme kuollutta ja 10 loukkaantunutta fanien yhteenotossa jalkapallo-ottelussa – loukkaantuneiden joukossa Teemu Pukin ex-joukkuetoveri

European Pressphoto Agency EPA

Väkivaltaisuudet tapahtuivat Hondurasissa paikallisten jalkapallojoukkueiden Olimpian ja Motaguan joukkueiden kannattajien välillä.

European Pressphoto Agency EPA

Kolme ihmistä on kuollut ja kymmenen loukkaantunut Hondurasin pääkaupunki Tegucigalpassa, kertoo BBC. Väkivaltaisuudet tapahtuivat paikallisten jalkapallojoukkueiden Olimpian ja Motaguan joukkueiden kannattajien välillä. Joukkueiden välistä ottelua ei päästy pelaamaan.

– Kolme ihmistä on kuollut ja seitsemää on ammuttu ja puukotettu. Yksi heistä on poika. Loukkaantuneista aikuisista kolmen tila on kriittinen, paikallisesta sairaalasta kerrotaan.

Yksi loukkaantuneista on hondurasilainen jalkapalloilija Emilio Izaguirre, joka siirtyi Motaguan joukkueeseen täksi vuodeksi. Urallaan hän on edustanut vuodet 2010–2017 ja kauden 2018–2019 skotlantilaista Celticiä. Samaan aikaan Izaguirren, 33, kanssa Celticissä pelasi kaudella 2013–14 suomalaishyökkääjä Teemu Pukki.

Izaguirre ja kaksi muuta pelaajaa loukkaantuivat, kun Motaguan joukkueen linja-autoa kivitettiin. Izaguirre sai lasinsirpaleesta haavan silmiensä alueelle.

Lue myös:

Huuhkaja-pelaajat säteilevät maailmalla: Lappalaisella taas kahden maalin ilta Pohjois-Amerikassa

Teemu Pukin hurja maalitahti harvinaista Valioliigassa – vastaavaa kauden aloitusta saa hakea yli 20 vuoden takaa

Liverpool ja Arsenal tiukilla, mutta voittoihin - Cityn voittomaali huippupelissä kaatui VAR-tuomioon

Teemu Pukki nousemassa Valioliigan supertähdeksi – "Kylmät väreet menivät, sensaatiomainen kauden avaus"

Hattutemppukaan ei riitä – Valioliigan maalipörssiä johtava Teemu Pukki: "Olisin voinut tehdä enemmänkin maaleja"

Simpukka siivoaa merestä mikromuovia, ravinteita ja myrkkyjä – "Simpukka on meren supersuodatin"

Sinisimpukka.

Tutkijat haaveilevat siitä, että simpukoita voisi käyttää merten puhdistamiseksi mikromuoveista.

Sinisimpukka.

Simpukat ovat paitsi herkullinen ruoka myös tehokas väline taistelussa merten saastumista vastaan. Simpukka nimittäin imuroi meren pohjasta kasviplanktonia ruoakseen. Samalla mukaan tarttuu mikromuovia, hyönteismyrkkyjä ja muita saasteita.

– Simpukka on meren supersuodatin, joka suodattaa jopa 25 litraa vettä päivässä, meribiologi Leila Meistertzheim sanoo uutistoimisto AFP:lle.

Meistertzheim johtaa ranskalaisen Tara Ocean -säätiön tekemää tutkimusta, jossa mitataan Thamesin, Elben ja Seinen jokisuiden tilaa simpukoiden avulla.

Kalaverkkoihin asetetut simpukat ovat vedessä noin kuukauden, minkä jälkeen tutkijat pilkkovat simpukat ja analysoivat, mitä kaikkia kemiallisia aineita ne pitävät sisällään.

Tutkijat haaveilevat siitä, että simpukoita voisi käyttää merten puhdistamiseksi mikromuoveista. Muiden saasteiden kohdalla simpukat ovat jo täydessä työn touhussa.

– Simpukoita ja ostereita käytetään esimerkiksi hyönteismyrkkyjen poistamiseksi merestä, Meistertzheim sanoo.

Simpukat kierrättävät ravinteita

Maatalouden ja teollisuuden jätteet aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä. Esimerkiksi monet lannoitteet ja pesuaineet sisältävät runsaasti fosfaatteja, nitraatteja ja muita ravinteita, jotka lisäävät levien kasvua. Tämä vähentää veden happipitoisuutta ja horjuttaa ekosysteemiä.

Simpukat käyttävät leviä ravinnokseen ja kierrättävät näin haitallisia ravinteita. Tätä kierrätystä kokeillaan parhaillaan Baltic Blue Growth -nimisessä tutkimushankkeessa Itämerellä. Tutkimusta tehdään Ruotsissa, Tanskassa ja Baltian maissa, joissa simpukoita kasvatetaan muun muassa kalojen, sikojen ja siipikarjan rehuksi.

– Rehevöityminen on Itämeren suurin ja polttavin ongelma ja simpukat voivat olla osa ratkaisua, sanoo hankkeen johtaja Lena Tasse.

Mikromuovista riesaa elintarvikkeissa

Elintarviketeollisuudella on tarkat määräykset kaupoissa myytäville simpukoille. Merten puhdistamiseen käytettyjä simpukoita ei voi käyttää ihmisen ravintona.

Vuonna 2018 julkaistun tutkimuksen mukaan Britannian rannikolta kerätyt simpukat sisälsivät 70 muovipalasta 100 grammaa kohti.

Leila Meistertzheimin mukaan kaupassa myytäviä simpukoita voi silti edelleen syödä huoletta.

– Yksi annos simpukoita ei välttämättä ole sen pahempi kuin muoviin kääritty hampurilainen.

WWF:n tuoreen raportin mukaan ihmiset saavat ruoan mukana viisi grammaa mikromuovia viikossa, mikä on noin luottokortin verran.

Lue aiheesta lisää:

Ovatko nämä kuvat todella Suomen vesiltä? Kyllä ovat, ja ne kertovat ilosanomaa Itämeren pohjasta: kaikki ei ole vielä mennyttä

Muumit haluavat kerätä miljoona euroa Itämeren suojeluun – Viime kesän kaltaiset sinilevämäärät ovat mahdollisia myös tänä kesänä

Tutkijat löysivät runsaasti mikromuovia Arktiksen lumesta – "Sitä kulkeutuu kaikkialle tuulen mukana"

Näin kaksi ihmistä kuoli poikkeuksellisessa työväen mielenilmauksessa – Sylvi Viitala kuuli laukaukset ja järkyttyi: "Ei tajuttu, mitä voisi tapahtua"

Poliisit ja mielenosoittajat vastakkain Kemin veritorstaina tunnetussa lakkokahakassa Lautiosaaressa 18.8. 1949

Palkanalennuksia vastaan lakkoilleista työläisistä kaksi kuoli Kemin veritorstaiksi nimetyissä tapahtumissa elokuussa 1949.

Poliisit ja mielenosoittajat vastakkain Kemin veritorstaina tunnetussa lakkokahakassa Lautiosaaressa 18.8. 1949

Päivälleen 70 vuotta sitten, torstaina 18. elokuuta vuonna 1949 kolmetuhantinen joukko lakkoilevia työläisiä kuhisi kokoontuneena Kemin Karihaaran työväentalon pihamaalle. Kukaan heistä ei vielä tuolloin tiennyt, että iltapäivän päätteeksi yksi heistä olisi kuollut, toinen kuolettavasti loukkaantunut.

Lakkolaisten joukossa luottamus joukkovoimaan esitettyjä palkanalennusvaatimuksia vastaan oli vahva. Karihaaran työväentalolla pidettiin puheita, yhtenä puhujana oli ay-toimitsija Hildur Ellilä, tuolloin 19-vuotiaan Sylvi Viitalan äiti.

– Iloisella mielin oltiin lähdössä liikkeelle. Ei tajuttu, mitä voisi tapahtua, muistelee vuosikymmenten takaisia tapahtumia Sylvi Viitala.

Tapahtumat muistetaan nimillä Kemin veritorstai ja Lautiosaaren kapina. Professori, kommunistisen puolueen ja Etsivän keskuspoliisin historiaa tutkineen Matti Lackmanin mukaan kahden mielenosoittajan, Felix Pietilän ja Anni Kontiokankaan kuolemaan johtanut mellakka on Suomessa viimeinen poliittinen joukkoliikehdintä, joka on vaatinut ihmishenkiä.

– Näin laajoja poliittisia marsseja ei ylipäätään Suomessa ole ollut 1970-luvun jälkeen, muistuttaa Lackman.

Viime vuosien ihmishenkiä vaatineissa tapauksissa, niin sanotussa hyppypotkutapauksessa kuin Turun puukotuksissakin, voi ajatella taustalla olleen jonkinlainen poliittinen motiivi. Näihin ei kuitenkaan liity joukkoliikehdintää, Lackman sanoo.

Kommunistit kärkkyivät valtaa, lakkoilijat palkkoja

Kemin veritorstain tapahtumiin johtanut palkkariita sai alkunsa 1. heinäkuuta, kun sosiaaliministeriön palkkaosasto vaati metsätehdas Kemi Oy:n 260 puunkäsittelijän urakkapalkkoja laskettaviksi 30–40 prosenttia.

Lakkoon yhtyivät nopeasti läheisten Kemijokisuun erottelutyömaan, Karihaaran sahan ja Kemin sataman työntekijät, jolloin lakko koski jo tuhansia työntekijöitä.

– Tavallisen ihmisen asemaanhan se tuntuu, jos palkkoja lasketaan huomattavasti. Kun vielä alettiin käyttää rikkurityövoimaa, se suututti ihmisiä, professori Matti Lackman sanoo.

Osallisille kyse oli puhtaasti palkkataistelusta, mutta todellisuudessa mielenilmauksella oli myös raadollisempia, reaalipoliittisia vaikuttimia. Lakkoa ajavat kommunistit toivoivat sen avulla pystyvänsä kaatamaan K.A. Fagerholmin vähemmistöhallituksen ja saavansa lisää valtaa SAK:ssa.

– Kommunistinen puolue kärkkyi, että jos tilanne lähtee kehittymään, niin me tulemme esiin sopivan tilanteen tullen, Lackman kuvailee.

"Aja sitten lujaa, nyt on kiire"

Karihaaran työväentalolta Tornionkatua pitkin kohti uiton erottelutyömaata marssivan joukon tarkoituksena oli pistää lakkorintamaan kiilaa lyöneet rikkurit kuriin.

Sylvin tuleva mies Pauli Viitala ei kohtalokkaaseen marssiin osallistunut. Hän työskenteli tapahtumapaikan vieressä sijainneella Isohaaran pato- ja siltatyömaalla.

Paluumatkalla kauppareissulta Viitala ajoi polkupyörällään takaisin kohti Kemijoen Vallitunsaaressa sijaitsevaa majapaikkaa, kun poliisipartio pysäytti hänet.

– Partion johtaja kysyi mihin nuori mies on menossa. Kun kerroin, sanoi poliisi että “aja sitten lujaa, nyt on kiire”, muistelee tuolloin 17-vuotias Pauli Viitala.

Vallitunsaaresta Viitala seurasi jokihaaran vastarannalle kokoontuneiden lakkolaisten ja poliisien yhteenottoa. Poliisit olivat ryhmittyneet estämään lakkolaisten pääsyn patosillalle. Intomielisimpiä viranomaisten vastustelu ja varoitukset “lain ja hallituksen nimeen” eivät kuitenkaan estäneet yrittämästä.

– Kun marssin etujoukko ja tapahtumaa seuranneet lehtimiehet tulivat paikalle, alkoivat poliisit heti pamputtaa. Kansan Tahdon toimittaja [Kullervo] Kaukonen sai osansa pamputuksesta, Viitala muistelee.

Raavaat miehet marssivat etujoukoissa

Sylvi Viitala oli mukana kulkueessa. Etujoukoissa marssivat raavaat miehet, Viitalan paikka oli joukon keskivaiheilla. Siellä olo kävi tukalaksi, kun poliisi pysäytti Tornionkatua marssineen etujoukon, mutta taempana marssivat jatkoivat kulkuaan.

Etummaisten marssijoiden yritettyä rynnäköidä patosillalle poliisit ampuivat varoituslaukauksia ilmaan. Marssijoukoissa ollut Sylvi Viitala ei nähnyt tapahtumia tien mutkan ja metsikön takaa.

Hän kuitenkin kuuli laukaukset. Järkytys oli niin suuri, ettei Sylvi Viitala muista kuinka päätyi asuinpaikkanaan toimineeseen uiton naisten parakkiin.

– Joku mies nosti tien vieressä ollutta piikkilanka-aitaa ja sanoi, että mene sinä nuori tyttö tästä metsän kautta, Viitala muistelee.

Jutun pääkuvasta näkee, kuinka hajalleen joutunut mielenosoittajajoukko pakenee poliisien ampumia varoituslaukauksia. Hiekkapintainen Tornionkatu pöllyää ihmisten jaloissa ja väkijoukon keskeltä erottuu kohtalokas kuorma-auto: sen alle Anni Kontiokangas piiloutui luodeilta ja sai auton liikkeelle lähtiessä kuolemaan johtaneet vammat.

Mellakan toinen uhri Felix Pietilä sai surmansa pistoolin luodista rynnäkköä seuranneen pakomatkan aikana.

Poliiseille mitalit, mielenosoittajille vankeutta

Virallisen historiankirjoituksen mukaan poliisi ei ampunut mielenosoittajia kohti, vaan ainoastaan ilmaan. Aseita oli molemmilla puolilla, ja kummaltakin puolelta kuultiin laukauksia.

Sitä, kenen aseesta Felix Pietilän surmannut luoti lähti, ei tiedetä varmaksi vielä tänäkään päivänä. Tapahtumapaikalle pystytetyssä muistomerkissä kerrotaan poliisin avanneen "tulen kohden työläisten järjestäytynyttä rauhallista mielenosoitusta".

Veritekoa selvitettiin aikanaan oikeudessa, mutta oikeus ei pystynyt nimeämään ampujaa, eikä tuomioita annettu. Sen sijaan mieltään osoittaneista lakkolaisista syytteeseen joutui 127 ihmistä. Heistä 63 sai erimittaisia tuomioita kapinan yrityksestä, yhtenä heistä Sylvi Viitalan äiti Hildur Ellilä.

Urho Kekkosen hallitus armahti kaikki tuomitut erillislailla.

– Hän taisi olla linnassa kolme kuukautta ennen kuin hänet armahdettiin, muistelee Pauli Viitala.

Äidin vankeustuomion aika ei Sylvin perheessä ollut helppo.

– Isä Antti oli kuollut talvisodan kolmanneksi viimeisenä päivänä. Äiti oli jäänyt raapimaan elannon itselleen ja kuudelle lapselleen. Kun äiti oli vankilassa, ei kukaan käynyt katsomassa, oliko meillä penskoilla ruokaa tai juotavaa, muistelee Sylvi Viitala.

"Enköhän minäkin mustalle listalle joutunut"

Kemin tapahtumat muodostuivat osaksi suomalaisen työväenliikkeen kulttuuriperintöä Elvi Sinervon aihetta käsittelevien runojen "Lintu mustasiipi lennä" ja "Sinä tiedät luokkasi lait" myötä. Tutuimmaksi ne ovat tulleet lauluyhtye Agit-Propin levyttäminä.

Kemin tapahtumien jälkeen osa pelkäsi kommunistien ryhtyvän entistä innokkaammin yhteiskuntarauhaa järkyttäviin lakkoihin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

– Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa katsottiin maan eduksi se, että Suomi pystyisi maksamaan sotakorvauksensa, eikä sitä lakkoilemalla häirittäisi, sanoo professori Matti Lackman.

Kemijokisuun uiton erottelutyömaan palkat hallitus palautti lakkoa edeltävälle tasolle, eli siinä mielessä mielenosoittajien tavoitteet täyttyivät.

Mutta vaikka kuritushuonerangaistuksiin tuomitut lakkoagitaattorit vapautettiinkin vankilasta, ei heidän mainettaan koskaan palautettu.

– Kaikkia lakkolaisia pidettiin kommunisteina ja enköhän minäkin mustalle listalle joutunut, arvelee Pauli Viitala.

Silti elokuun 1949 tapahtumat eivät aikaansaaneet entistä syvempää juopaa ihmisten välille.

– Minä luulen, että ihmiset ymmärsivät meidän taistelleen vain oman elannon puolesta, sanoo Sylvi Viitala.

Voit keskustella aiheesta klo 22 asti.

Lue myös:

Mitä tapahtui, kun Suomi turvautui yleislakkoon? Katso välähdyksiä maamme työhistoriasta

Kahdeksan tunnin työpäivä saavutettiin sata vuotta sitten yhdessä päivässä – aseella uhaten

Yhtä ihmistä ammuttiin Tampereen keskustassa – Uhri vietiin sairaalaan, yksi otettiin kiinni

Laukontori, hotelli Ilves

Poliisi ei kommentoi haavoittuneen vammojen vakavuutta.

Laukontori, hotelli Ilves

Tampereen keskustassa ammuttiin tänään aamulla yhtä ihmistä. Tapaus sattui Hatanpään Valtatie 1:n kohdalla ydinkeskustassa noin kello 4.50, poliisi kertoo STT:lle.

Haavoittunut uhri kuljetettiin sairaalahoitoon. Poliisi ei kommentoi haavoittuneen vammojen vakavuutta.

Poliisi otti tapahtumapaikalta kiinni yhden henkilön.

– Hänen osuuttaan ampumiseen selvitetään, kertoo tutkinnanjohtaja Markku Laakso.

Poliisi ei tutkinnallisista syistä antanut päivällä julki tietoja osallisten sukupuolesta tai iästä. Poliisi ei myöskään arvioinut vielä, oliko sivullisia joutunut ampumisen yhteydessä vaaraan.

Useita ihmisiä on kutsuttu välikohtaukseen liittyen poliisiin kuultaviksi. Tapausta tutkitaan tapon yrityksenä.

Ampumatapauksesta uutisoivat tänään esimerkiksi Aamulehti, Iltalehti ja Ilta-Sanomat.

Yle testasi: Tältä näyttäisi vasemmiston tai konservatiivien jättipuolue eduskunnassa

Eduskunnan istuntosali

Eduskunnan vasemmiston tai oikeistolaidan yhdistyminen muuttaisi politiikan voimasuhteita – mutta kannattaisiko se?

Eduskunnan istuntosali

SDP:n kansanedustaja, entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja toisti viikko sitten sunnuntaina Lännen median haastattelussa vanhan ehdotuksensa kahden vasemmistopuolueen yhdistymisestä.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson tyrmäsi ehdotuksen saman tien, Kansan uutisissa se kuitattiin "väsyneeksi tussahdukseksi", eikä siitä innostuttu SDP:ssäkään.

Siitä huolimatta, että yhdistyminen ei näytä poliittisesti realistiselta, on kiinnostavaa jossitella, minkäkokoisesta tussahduksesta olisi kyse.

Tältä eduskunta näyttäisi, jos SDP:n ja vasemmistoliiton viime eduskuntavaalien äänisaaliit yhdistettäisiin Tuomiojan vision mukaan jokaisessa vaalipiirissä.

Ei ole ihme, jos ajatus houkuttelee. Eduskuntavaaleissa yksikään puolue ei saanut edes neljännestä paikoista. Tällä menetelmällä saisi.

Vasemmistoliitolla ja SDP:llä on jo nyt eduskunnassa yhteensä 56 kansanedustajaa.

Puolueiden yhdistyminen olisi tuonut viime vaalien äänimäärällä vielä neljä lisäpaikkaa eli 60 kansanedustajan eduskuntaryhmän. Lisäpaikat tulisivat eduskuntavaalien 2019 äänipotilla Kaakkois-Suomen, Keski-Suomen, Vaasan ja Varsinais-Suomen vaalipiireistä.

Tämä johtuu siitä, että yhteisestä isosta äänimäärästä on Suomen vaalijärjestelmässä hyötyä, kun paikkoja jaetaan. Tätä D'Hondt-järjestelmää voi kokeilla tästä linkistä, ja myös tämän jutun luvut on laskettu tällä laskurilla.

Vaalipiiristä riippuen yhdistyneen vasemmistojätin lisäpaikat olisivat pois keskustalta, vihreiltä tai kokoomukselta. Puolueiden kovimmat kilpailijat siis vaihtelevat eri vaaleissa ja vaalipiireissä.


Esimerkiksi Varsinais-Suomessa SDP:llä on nyt kolme paikkaa ja vasemmistoliitolla kaksi. Yhteispotilla paikkoja irtoaisi kuusi, kokoomus taas menettäisi yhden paikan.

Toinen jättipuolue: perussuomalaiset+KD

Tuomioja ei ole ainoa puolueiden fuusiosta haaveileva. Vastaavasti perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien välille on väläytelty oikeistokonservatiivista blokkia.

Varsinais-Suomessa KD ja PS olivat vaaliliitossa eduskuntavaaleissa 2019. Kummankin EU-vaaliteemoissa näkyi EU-kriittisyys ja maahanmuutto.

EU-vaaleissa 2009 Sari Essayah nousi mepiksi KD:n ja PS:n yhteisillä äänillä. Puolueiden välisen aidan yli ovat hyppineet muun muassa entinen ja nykyinen kansanedustaja Simon Elo ja Toimi Kankaanniemi.

Eduskunnan paikkajako näyttäisi konservatiivipuolueiden yhdistymisen jälkeen tältä:

Lisäpaikkoja PS-KD saisi yhteisillä äänillään neljä. Ne tulisivat Keski-Suomesta, Oulusta, Satakunnasta ja Uudeltamaalta. Jokaisessa vaalipiirissä se olisi tällä laskutavalla pudottanut eri puolueen ehdokkaan läpimenijöiden listalta.

Esimerkiksi Satakunnassa perussuomalaisilla on nyt kaksi paikkaa, mutta kristillisdemokraateilla ei yhtään. Yhdistettynä PS+KD saisi kolme paikkaa ja nousisi piirin suurimmaksi puolueeksi, ja SDP menettäisi kolmesta paikastaan yhden.



Kolikolla on toinenkin puoli

Yhdistymisen aiheuttamaan riskiin nähden puolueiden saama hyöty ei olisi kuitenkaan suurensuuri.

Yhdistynyt vasemmisto ja konservatiivit voittaisivat teoriassakin lisäpaikan neljässä vaalipiirissä, mutta käytännössä on hyvin todennäköistä, että puolueiden yhdistyminen karkottaisi osan äänestäjistä, esimerkiksi puolueiden oikeisto- ja vasemmistolaidoilta.

Ehkä tämä selittää poliitikkojen nihkeyttä puoluefuusioita kohtaan.

Keskustan Suomenmaassa muistutettiin Tuomiojan ehdotuksen jälkeen, että politiikassa 1+1 ei ole 2, vaan vähemmän. Suomen historiasta ei löydy tapausta, jossa puolueiden yhdistyminen olisi johtanut kannatuksen pysyvään nousuun.

Enemmistössä vaalipiireistä ei tapahtuisi muutoksia. Tämä osoittaa, että Suomessa käytetty D'Hondtin suhteellinen vaalitapa tekee juuri sen, minkä lupaa: se toteuttaa kansalaisten poliittisen tahdon nimensä mukaisesti suhteellisen hyvin.

KSML: Lintilä tyrmää ehdotuksen tamponiveron laskusta, vaikka keskusta ehdotti sitä ennen vaaleja

Tamponipakkauksia kaupan hyllyssä.

Lintilän mukaan verokannan alentaminen ei kuulu nykyiseen hallitusohjelmaan.

Tamponipakkauksia kaupan hyllyssä.

Valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk.) tyrmää ehdotuksen niin kutsutun tamponiveron laskusta, kertoo Keskisuomalainen. Keskusta itse ehdotti veromallissaan ennen kevään eduskuntavaaleja kuukautissuojien arvonlisäveron alentamista 10 prosenttiin.

Hallitus ei ministerin mukaan laske kuukautissuojien arvonlisäveroa nykyisestä 24 prosentista. EU:n arvonlisäverodirektiivi antaa mahdollisuuden verottaa tamponeita alennetulla verokannalla.

Lintilän mukaan verokannan alentaminen ei kuulu nykyiseen hallitusohjelmaan, vaikka sukupuolisidonnaisten kustannusten vähentäminen on sinänsä tärkeä tavoite.

Veron alennusta esitti kirjallisessa kysymyksessään vihreiden kansanedustaja Saara Hyrkkö. Hän perusteli aloitetta muun muassa sillä, että kuukautissuojat ovat välttämättömiä hygienia- ja terveystarvikkeita.

Lue aiheesta lisää:

Epäreilu verotus sai naiset tamponikapinaan Saksassa ja Tansaniassa – kuukautissuojia kohdellaan "luksustuotteina"

Miksi sama höylä maksaa kolme euroa vaaleanpunaisena ja 1,5 euroa sinisenä? S-ryhmä ja Kesko perustelevat hinnoittelua "vaihtelevilla ominaisuuksilla"

Kuukautisista ei ole naisen terveydelle hyötyä – moni nainen valitsee hormonaalisen ehkäisyn välttyäkseen vuodoilta

The Sunday Times: Salaisten asiakirjojen mukaan Britanniaa uhkaa pula lääkkeistä, ruuasta ja polttoaineesta, jos sopimukseton brexit toteutuu

Boris Johnson

Telegraphin mukaan pääministeri Johnson matkustaa ensi viikolla uhittelemaan Ranskaa ja Saksaa sopimuksettomalla brexitillä.

Boris Johnson

Britanniaa uhkaa pula polttoaineesta, ruuasta ja lääkkeistä, mikäli se eroaa EU:sta ilman sopimusta, kertovat The Sunday Timesin näkemät hallituksen salaiset asiakirjat. Lisäksi ongelmia tuovat jumittuvat satamat sekä niin sanottu kova raja Irlannin ja Pohjois-Irlannin välillä.

The Timesin mukaan asiakirjoihin on kerätty todennäköisimmät ongelmat, joita sopimukseton brexit toisi tullessaan.

– Hallituksen virkailijoiden kokoamat, koodinimellä Yellowhammer (keltasirkku) kulkevat, asiakirjat tarjoavat harvinaisen vilkaisun hallituksen salamyhkäisiin toimiin välttää maan infrastruktuurin katastrofaalinen romahtaminen, The Times kirjoittaa.

Lehden mukaan asiakirjoilla on korkean tason turvallisuusluokitus.

Asiakirjojen mukaan jopa 85 prosenttia Englannista Ranskaan matkaavista rekoista ei ole välttämättä valmiina Ranskan tulleihin. Voisi kestää jopa kolme kuukautta ennen kuin liikennettä saataisin sujuvammaksi, kertoo uutistoimisto Reuters.

Brittihallitus uskoo myös, että Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajasta tulee niin sanottu kova raja.

Britannian EU-eron myötä Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan välisestä rajasta tulee EU:n ulkoraja.

Tähän asti tavarat ja palvelut ovat kulkeneet kahden EU-maan välillä ilman rajoituksia, mutta jos Britannia eroaa EU:sta ilman kattavaa kauppasopimusta, tilanne muuttuu.

– Silloin Pohjois-Irlanti ei olisi enää osa EU:n sisämarkkinoita eikä tulliliittoa, vaan tullimuodollisuudet tarkastuksineen on toteutettava, Eurooppaoikeuden professori Jukka Snell Turun yliopistosta sanoi Ylelle helmikuussa.

Johnson lähtee uhittelemaan Ranskalle ja Saksalle

Britannian pääministerin Boris Johnsonin on määrä kertoa ensi viikolla Ranskan presidentille Emmanuel Macronille ja Saksan liittokanslerille Angela Merkelille, että brittiparlamentti ei voi estää Britannian EU-eroa, kertoo uutistoimisto Reuters siteeraten The Sunday Telegraph -sanomalehteä.

– Tällä viikolla Johnson matkustaa Saksaan ja Ranskaan vakuuttaakseen Ranskan presidentin Emmanuel Macronin ja Saksan liittokanslerin Angela Merkelin siitä, että parlamentti ei voi estää brexitiä, Telegraph kirjoittaa.

Lehden mukaan Johnsonin odotetaan kertovan Merkelille ja Macronille, että heillä on kaksi kuukautta aikaa saada aikaan sopimus, joka kelpaa Britannian hallitukselle ja parlamentille tai Britannia eroaa EU:sta ilman sopimusta lokakuun viimeisenä päivänä.

Oppositio haluaa äänestyksen hallituksen luottamuksesta

Samaan aikaan sopimuksetonta EU-eroa vastustava oppositio yrittää kiivaasti löytää toimintatavan, jolla lokakuun lopussa häämöttävä sopimukseton ero saataisiin estettyä.

Opposition riveissä tehdään suunnitelmaa, jolla sopimukseton ero voitaisiin estää. Aikaa suunnitelman toteuttamiselle on hyvin vähän, joten ratkaisuja olisi saatava aikaan nopeasti.

Oppositiota johtava työväenpuolue haluaa, että parlamentti äänestää hallituksen luottamuksesta heti kun se palaa lomalta syyskuun alussa.

Jos epäluottamuslause menee läpi ja hallitus kaatuu, opposition on määrä synnyttää pikaisesti hätätilahallitus estämään sopimuksettoman EU-eron.


Lue myös:

Britannian brexitiä vastustava oppositio kokoaa hätätilahallitusta – Kompastuskivenä kiista pääministeristä(17.8.)

Irlannin pääministeri patistaa Britanniaa ja EU:ta keskustelemaan tulevaisuudesta: Neuvotelkaa erikoisjärjestelystä ennen lokakuun loppua(7.8.)

Brittihallitukselta yli kahden miljardin lisätuki sopimuksettomaan brexitiin varautumiseen – Työväenpuolue: "Vastenmielistä rahojen tuhlaamista"(1.8.)

"Opettaja ei voi päättää, uupuuko vai ei" – Huolipuhe valtasi peruskoulun, mitä siitä pitäisi ajatella? Koululaiset kertovat

koululainen oppitunnilla

Ysiluokkalaiset tietävät, millaista on koulunkäynti 2010-luvulla. Nyt he kertovat, pitääkö peruskoulun nykytilasta huolestua.

koululainen oppitunnilla

Siinä missä omina peruskouluaikoinani opin esimerkiksi kiertämään joukkotappelut kaukaa, välttämään kaikki uimatunnit ja soittamaan Finlandia-hymnin nokkahuilulla, opitaan nykykoulussa esimerkiksi ajattelua, oppimaan oppimista, yrittäjyyttä ja kestävän tulevaisuuden rakentamista.

Tai ainakin näin olen lukenut. Se kuulostaa eittämättä hienolta.

Kaikki eivät tosin ole yhtä mieltä siitä, että nykykoulussa käytetyt opetusmetodit johtavat juuri tähän lopputulokseen.

Olen lukenut artikkeleita, joissa kerrotaan, että viime vuosina kouluissa on otettu käyttöön uusia menetelmiä, jotka jopa heikentävät oppimista merkittävästi.

Olen myös kuullut, että opettajan työ on muuttunut kaaosmaiseksi suorittamiseksi.

Opettajat uupuvat. Niin uupuvat koululaisetkin.

Suomalainen peruskoulu vaikuttaa muuttuneen arkisesta myrskyisäksi, ja yllättävän nopeasti – onhan omista peruskouluajoistani vasta vuosikymmen.

Siksi hyppäsin päiväksi ysiluokkalaisen kenkiin tavoitteenani selvittää, onko peruskoulu niin kaaoksessa kuin lukemani perusteella vaikuttaa.

Kahdeksan kouluaamut eivät poistuneetkaan

Kello 8.17 Matias Lahikaista väsyttää. Hän on nukkunut viime yönä kuusi tuntia. Biologian vihkokin unohtui kotiin.

Tarkoitus olisi testata soluhengityksen toimivuutta käytännössä sekoittamalla yhteen lämmintä vettä, ruokasoodaa ja sokeria. Kokeen hypoteesi pitäisi kuitenkin rustata johonkin.

Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunta on kyllä suositellut kahdeksan kouluaamuista luopumista, mutta tässä koulussa siihen ei ole ryhdytty. Moni oppilas harrastaa aktiivisesti, ja myöhäisempi koulupäivän aloitus pidentäisi päivää loppupäästä.

Vaikka Lahikainen itse harrastaa salibandya 4–5 kertaa viikossa, hän on sitä mieltä, että koulupäivän pitäisi alkaa myöhemmin. Liian aikainen herätys vaikeuttaa tunnilla keskittymistä.

– Ei jaksa keskittyä 75:tä minuuttia, hän sanoo.

Monen koululaisen on vaikea keskittyä opetukseen, selvisi Ylen opettajille tekemässä kyselyssä. Moni syytti älypuhelimia nuorten keskittymiskyvyn viemisestä. Häiritsevätkö ne Lahikaisen keskittymistä?

– On niistä paljon iloa ja hyötyäkin. Mutta totta kai ne vähän häiritsee tuntia, hän toteaa.

Ruotsin tunnilla askarrellaan

Ruotsin tunnilla opettaja Emmi Apponen johdattelee päivän aiheeseen, rakkauteen, näyttämällä ruotsalaisen Theoz Haraldssonin uusimman kappaleen Youtubesta. Ja du är the real thing, laulaa 16-vuotias artisti ja ajelee musiikkivideolla ympäri kaupunkia sähköpotkulaudalla.

Googlaamalla artistin nimen saan selville, että hänellä on yli kaksi miljoonaa seuraajaa Tiktokissa. En tunne Tiktokia, mutta veikkaan, että Theoz on jokseenkin kuuluisa.

Muistelen omaa ruotsin tuntieni korvamatoa, jossa Sotta ja Pytty -niminen duo lauloi sokeroidusta chili con carnesta rytmikkään musiikin tahtiin.

Olen tyytyväinen siihen, että ainakin jotkin asiat koulumaailmassa ovat muuttuneet.

Askartelemme vaaleanpunaisesta paperista sydämet, joihin kirjoitamme asioita, joita rakastamme. Kukin saa vuorollaan kertoa, mitä kirjoitti paperiinsa.

Luokassa rakastetaan esimerkiksi omaa urheilujoukkuetta, salibandya, kavereita ja äitiä.

Sydämet ripustetaan seinälle vaaleanpunaiseksi ryppääksi.

Mistä johtuu Suomen heikentynyt Pisa-menestys?

Ruotsin tunnilla Matias Lahikainen kertoi rakastaneensa lihaa. Se muistuu mieleen lounaalla, kun hän istuu seuraani. Alan kehua ruokalan nerokasta esillepanoa, jossa kasvisruoka on tarjolla linjastossa ennen liharuokaa.

– Ootsä joku vegaani vai? Lahikainen kysyy.

– No sellainen kotivegaani, vastaan.

Omina peruskouluaikoinani kasvisruokaa koulussa saadakseen joutui pyytämään luvan vanhemmilta ja terveydenhoitajalta. Harva ryhtyi siihen. Yksi ystäväni päätti jättää lihan pois lautaseltaan viidennellä luokalla. Häntä pidettiin radikaalina.

Lähes päivittäin joku huolestunut opettaja kävi ruokalassa muistuttamassa häntä siitä, että kasvavan lapsen pitäisi syödä lihaa.

Koska haluan siirtää puheen pois ruokailutottumuksistani ja vertailla koulupolkujamme, nostan esiin Suomen heikentyneen Pisa-menestyksen. Mistä johtuu, että minun ikäluokkani pärjäsi paremmin kuin ikätoverimme ympäri maailman, mutta nykykoululaiset häviävät esimerkiksi Virolle?

Lahikainen miettii hetken ja nostaa sitten esiin kolme pointtia. Tai oikeastaan kaksi, sillä yksi tulee vieressä istuvalta kaverilta.

Koululaisten motivaation puute, ulkomaalaistaustaisten koululaisten osuuden kasvaminen ("kaikki ei ole välttämättä niin taitavia suomen kielessä") ja koulujen löystynyt kuri, hän pohtii.

– Enää ei tuu remmistä perseelle tai kepillä näpeille, Lahikainen tiivistää.

Pitäisikö koulussa olla kovempi kuri? Auttaisiko se keskittymään?

– En tiedä. Ei se hirveän kivaa olisi.

Mitä vanhempi ope, sitä huonompi meininki?

Seuraamme liittyy Lahikaisen luokka- ja joukkuekaveri Daniel Vuori. Vuoren mukaan kuria pidetään ainakin kotona.

– Mulla on ainakin niin, että jos ei hyviä numeroita tule, pakotetaan opiskelemaan enemmän. Aika usein huolehditaan siitä, että on kaikki koulutehtävät tehty, hän sanoo.

Vuori haluaisi ysiluokan jälkeen Mäkelänrinteen urheilulukioon. Sinne päästäkseen todistuksen on oltava hyvä.

Viime vuosina mediassa on kerrottu siitä, että koulusta riippuen oppilas voi saada samalla osaamisella seiskan tai ysin. Tämä voi vaarantaa peruskoulun päättävien oikeusturvan toiselle asteelle haettaessa.

On vaikea sanoa, annetaanko Herttoniemessä hyviä arvosanoja helposti vai ei. Vuoren mukaan se riippuu paljon opettajasta.

– Meillä on sellaisia opettajia, jotka järjestävät helpompia kokeita, ehkä niiden perusteella saa sitten helpompia numeroita. Jotkut tekevät taas viisisivuisia esseekokeita, joista on vaikeampi saada hyviä numeroita.

Lahikaisen mukaan oppimistuloksiin vaikuttaa myös opettajien ikä.

– Mitä vanhempi, sitä huonompi meininki on tunnilla. Opetustyyli on vanhanaikaisempi ja tiukempi.

Moni Vuoren ja Lahikaisen opettaja tekee oppitunneista monipuolisia: niillä katsotaan Youtube-videoita, pelataan Kahoot-tietovisoja omilla älypuhelimilla ja etsitään tietoa omin neuvoin sen sijaan, että opettaja kaataisi kaiken opin päähän.

Daniel Vuoren mukaan tätä tehdään yläkoulussa enemmän kuin kouluaikojen alussa. Siihen voi olla syynä uusi opetussuunnitelma, joka otettiin käyttöön kuudennella luokalla – tai oppitunnit, jotka pitenivät alakoulusta yläkouluun siirryttäessä 45 minuutista 75:een.

– On hyvä, että ei koko ajan lueta kirjasta tai tehdä muistiinpanoja. On meillekin helpompaa ymmärtää asioita musiikin tai erilaisten pelien kautta, Vuori sanoo.

Onko puhelin osa ongelmaa vai ratkaisua?

Yhteiskuntaopin tunnilla keskustellaan perusoikeuksista ja velvollisuuksista. Opettaja Niko Simpanen pahoittelee sitä, ettei hän ehtinyt valmistella toimittajaa varten tunnille "mitään ekstraa".

Puheenvuorot kimpoilevat aborttilainsäädännöstä kuolemanrangaistuksiin, sterilisaatioikään ja adoptioon. Miksi sterilisaation alaikäraja on niin korkea, joku pohtii. Toinen kysyy, miksi 18-vuotiaana ei saa adoptoida.

Opettajan kehotuksesta älypuhelimet kaivetaan esiin. Tehtävänä on etsiä, millaisista ihmisoikeusrikkomuksista Suomea on viime aikoina moitittu.

Opettajien suhtautuminen älypuhelimiin opetuksessa vaihtelee. Osa opettajista kerää puhelimet oppituntien ajaksi pois, osa taas pyytää oppilaita käyttämään niitä tiedonhakuun.

Osa tapaamistani oppilaista on sitä mieltä, että puhelimet voivat häiritä tunnin kulkua. Myös puhelinriippuvuus on todellinen ilmiö, joka näkyy jo kouluissa, sanoo Beata Ponyi.

– Jos opettaja yrittää ottaa puhelimen pois, se saattaa tehdä oppilaan aggressiiviseksi. Lopputunti menee väittelyyn: "Anna puhelin", "En anna".

Oliver Paabolle kävi hiljattain ikävästi.

– Siinä kävi sellainen onnettomuus, että kun mä laitoin mun puhelimen tunnin alussa laatikkoon, se oli tunnin lopussa rikki. Vielä ei tiedetä, miten se meni rikki. En saanut mitään korvausta tästä, Paabo sanoo.

Uuvuttaako koulu nykynuoret?

Yhdeksäsluokkalaisella moni koulupäivä kestää aikuisen täyden työpäivän verran. Kun yhtälöön lisätään läksyt ja tavoitteellinen harrastaminen, venyvät päivät helposti pitkiksi.

Tänään päästään kotiin jo ennen kolmea. Muutama oppilas jää kanssani luokkaan jutustelemaan vielä koulupäivän päätyttyä.

Olen huolissani nuorten jaksamisesta. Uutisissa on kerrottu, että pääkaupunkiseudulla koulu-uupumus vie jopa peruskouluikäisiä oppilaita sairauslomalle.

Daniel Vuori kertoo, että merkkejä siitä näkyy koulun arjessa.

– No on sitä aika paljon näkynyt. Aika monella on harrastuksia, jotka vaativat paljon panostusta. Monta kertaa viikossa treenit kestävät myöhään. Joillakin voi olla jo aamutreenejä.

Tulevaisuus mietityttää ysiluokkalaisia: koulunkäynti ei vaikuta ainakaan helpottuvan toisella asteella.

– Mun isoveli on nyt lukiossa, eikä se kuulosta kauhean houkuttelevalta. Siellä on aika vaikeaa. Aika paljon hän valittaa, että se on pelkkää näpyttelyä, kun pitää tehdä tietokoneella matikan tehtäviäkin, sanoo Julia Rissanen.

Uupuneita ovat myös opettajat. Ylen kyselyn mukaan osa opettaja kokee työssään jopa fyysisen väkivallan uhkaa. Mistä uupumus voisi johtua ja miten opettajien työoloja voisi helpottaa?

– Luulen, että jos on ärsyttäviä oppilaita ja liikaa erimielisyyksiä, se ei välttämättä ainakaan auta opettajia. Nykyään opettajat tarkastavat kokeita myöhään illalla eivätkä saa tarpeeksi unta. Jos on vielä ylimääräisiä palavereita, niin se varmaan kuormittaa, Matias Lahikainen sanoo.

Oppilaiden mukaan opettajien keinovalikoima kurinpitoon ei ole kovin suuri. Beata Ponyin mukaan häiriköivän oppilaan opettaja voi esimerkiksi kutsua vararehtorin paikalle luokkaan, mutta se ei aina riitä rauhoittamaan tilannetta.

– Ihmisillä on erilainen ärtymiskynnys, eikä opettajakaan voi päättää, uupuuko vai ei, Ponyi lisää.

Huolipuhe kasautuu koulujen alkuun

Vuonna 2013 lähes puolet helsinkiläisistä yläkoululaisista kävi jotakin muuta kuin kotiosoitteensa mukaan määräytyvää lähikoulua.

Niin tekee moni Herttoniemen yhteiskouluakin käyvä: tänne valikoituu oppilaita esimerkiksi urheilu- ja kieliluokille.

Mieleisen aineen painotus voi kasvattaa oppilaan koulumotivaatiota. Toisaalta painotusluokille hakeudutaan usein samankaltaisista sosioekonomisista taustoista, mikä voi eriyttää eri koulujen todellisuuksia aiempaa kauemmas toisistaan.

Kouluarki on erilaista jopa saman kaupungin naapurikouluissa – puhumattakaan eri kaupungeista.

Vaikka peruskoulujen opetus ympäri maata pohjaa samoihin opetussuunnitelman perusteisiin, niitä tulkitaan ja sovelletaan opetuksen järjestämiseen eri tavoin: toisaalla oppitunteja pidetään 80 oppilaan soluissa, Herttoniemen yhteiskoulussa aamun ensimmäinen oppitunti aloitettiin vain 11 oppilaan ryhmässä.

Ehkä juuri pienillä opetusryhmillä oli osansa siihen, että koulupäivän aikana kohtasin lukuisia turvallisia aikuisia, jotka pystyivät ihailtavasti kohtaamaan jokaisen oppilaansa yksilönä ja jotka vaikuttivat olevan aidosti innostuneita työstään.

Silti kouluvuoden alkuun kasautunut huolipuhe saa minut mietteliääksi.

Nuoret ovat olleet rappiolla ennenkin

Kävin yhtä koulua yhden päivän ajan ja tapasin joitakin kymmeniä nuoria. En voi sen perusteella päätellä, mitä kuuluu niille muille yli puolelle miljoonalle peruskoululaiselle, jotka ovat levittäytyneet yli kahteen tuhanteen kouluun ympäri Suomea.

En tiedä edes sitä, mitä naapuriluokassani tapahtui koulupäivän aikana.

Vaikka otokseni ei ole kattava, on tapaamillani nuorilla kuitenkin huomattava, yli kahdeksanvuotinen kokemus suomalaisesta nykyperuskoulusta. Siksi olisi sääli jättää kysymättä, mitä he ajattelevat peruskoulun tilasta.

Onko heidän tuntemansa koululaitos syöksynyt kaaokseen, joka ei ole enää pelastettavissa?

– En mä nyt sanoisi, että se on ihan kaaoksessa. On tää mun mielestä ihan hyvin hallussa Suomessa. Totta kai voisi vähän lisää olla opettajia ja vähän lyhyempiä päiviä, mutta muuten kaikki on täällä ihan hyvin, Matias Lahikainen sanoo.

Entä valmistuuko nykyperuskoulusta lukutaidottomia, keskittymis- ja empatiakyvyttömiä nuoria? Ei välttämättä. Beata Ponyi muistuttaa, että nuoret ovat olleet rappiolla ennenkin.

Hänen vanhempansa ovat syntyneet 60-luvulla ja käyneet erilaisen koulutien. Heidän näkökulmastaan nykynuorten maailma näyttää vieraalta ja elektroniikantäyteiseltä, vaikka tälle ikäpolvelle internet ja sosiaalinen media ovat luonnollinen osa arkea.

– Musta tuntuu, että meistä tulee samanlaisia. Parinkymmenen vuoden päästä me katsotaan sen ajan nykynuoria ja ihmetellään, että mikä juttu toi on. Silloin nuorten elämässä on varmasti meille uusia asioita, joita sen ajan nuoret pitävät luonnollisina, Ponyi sanoo.

Lue lisää:

Koulu aloitti huippumodernin opetuksen, jossa opettajat päivystävät "torilla" ja lapset opiskelevat yksin – jo useampi lapsi vaihtamassa koulua

12-vuotiaan tytön tarina nykykoulusta nosti kohun – lasten liian suuri valinnanvapaus kerää rajua kritiikkiä: "On menty liian pitkälle"

"Älylaitteilla tapahtuva ihmiskoe tuottaa jo hedelmää", "lapset oireilevat vuosi vuodelta pahemmin" – opettajat kertovat Ylelle peloistaan

"Sieltä tullaan nyrkin kanssa, että sinähän et minua määrää" – näin opettajia lyödään ja kiusataan kouluissa

Hääjuhlassa tapahtunut räjähdys surmasi yli 60 Afganistanissa

Hääjuhlissa tapahtuneessa räjähdyksessä loukkaantunutta miestä kiidätettiin sairaalaan Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa lauantaina.

Terroristijärjestö Isis sanoo tehneensä iskun.

Hääjuhlissa tapahtuneessa räjähdyksessä loukkaantunutta miestä kiidätettiin sairaalaan Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa lauantaina.

Afganistanissa ainakin 63 ihmistä on kuollut ja 182 loukkaantunut hääjuhlissa tapahtuneessa räjähdyksessä, kertoo maan sisäministeriö.

Räjähdys tapahtui hotellissa maan pääkaupungissa Kabulissa myöhään lauantaina. Häät järjestettiin Afganistanissa vähemmistöön kuuluvien shiiamuslimien asuinalueella..

Terroristijärjestö Isis sanoo tiedotteessaan tehneensä iskun.

Afganistanin suurin terroristiryhmittymä Taliban ehti jo aiemmin kiistää osallisuutensa.

Perjantaina pakistanilaisessa moskeijassa tapahtui räjähdys, joka surmasi Taliban-johtaja Haibatullah Akhundzadan veljen.

Maan sisäministeriön edustaja Nasrat Rahimi kertoi Kabulin räjähdyksen tapahtuneen kaupungin länsiosassa sijaitsevassa hääjuhlille tarkoitetussa tapahtumapaikassa ennen iltayhtätoista paikallista aikaa. Hän jakoi Facebookissa kuvia, joissa näytti olevan useita ruumiita ruokailutilan sisällä.

Afgaanihäät ovat suuria ja raikuvia juhlia, joissa on satoja ja usein jopa tuhansia vieraita juhlimassa teollisen kokoluokan häähalleissa. Miehet on usein erotettu juhlatiloissa naisista ja lapsista.

Häissä ollut Mohammed Farhag oli ollut juuri naisten alueella, kun hän kuuli valtavan räjähdyksen miesten puolelta.

– Kaikki juoksivat ulos huutaen ja itkien, hän kertoi.

– Noin 20 minuutin ajan koko juhlapaikka oli täynnä savua. Melkein kaikki miesten alueella olleet ovat joko kuolleita tai loukkaantuneita. Nyt, kaksi tuntia räjähdyksen jälkeen, hallista viedään edelleen ruumiita pois, hän jatkoi.

Hallinnon edustajan Feroz Basharin mukaan räjähdys oli "selvä merkki siitä, etteivät terroristit voi nähdä afgaanien osoittavan onnellisuuttaan".

– Heitä ei saa kumartamaan tappamalla heitä. Illan iskun tekijät laitetaan vastuuseen, hän kertoi Twitterissä aiemmin.

Yhdysvaltojen ja Talibanin odotetaan pääsevän sopimukseen

Odotukset Yhdysvaltojen ja Talibanin välisestä sopimuksesta ovat kasvaneet viime aikoina. Osapuolten odotetaan allekirjoittavan lähiaikoina sopimus, jonka myötä yhdysvaltalaisjoukot alkaisivat vetäytyä Afganistanista.

Vastineeksi kapinalliset antaisivat lukuisia turvatakeita. Yhdysvallat on muun muassa vaatinut kapinallisia takaamaan, ettei Afganistanista tulisi enää turvapaikkaa terroristijärjestöille.

Yhdysvalloilla on maassa edelleen noin 14 000 sotilasta melkein kahden vuosikymmenen mittaisen, pattitilanteeseen ajautuneen sodan vuoksi.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on sanonut presidenttiytensä alusta saakka, että hän haluaa joukot pois Afganistanista. Yhdysvallat on laittanut Afganistanin sotilasoperaatioihin ja jälleenrakentamiseen yli biljoona dollaria vuoden 2001 jälkeen.

18.8. klo 7.00 Uutista täydennetty uhriluvun osalta ja korjattu triljoona dollaria biljoonaksi.

18.8. klo 13.23. Isis ilmoittaa syyllisyydestään.

"Haluan, että lapseni näkevät vielä lunta talvisin" – Tutkija Hannakaisa Lindqvistiä ilmastonmuutos ei ahdista, mutta hän tekee töitä sen torjumiseksi joka päivä

tähtieteilijä-ilmastotutkija Hannakaisa Lindqvist

Tähtitieteilijä-ilmastotutkija tutkii satelliittidatan avulla maapallon hengittämistä.

tähtieteilijä-ilmastotutkija Hannakaisa Lindqvist

Näytti hauskalta puuhalta, kun Lindqvistin isä kiipesi katolle tiirailemaan tähtiä. Tornion tyttöä ja hänen veljeään kiinnostivat kuitenkin kirkkaan kaamostaivaan tapahtumista enemmän revontulet – ne moniväriset.

– Nykyisin olen innoissani, jos näen vihreitäkin, Hannakaisa Lindqvist hymyilee ja katselee Kaivopuiston tähtitornista eteläisellä taivaalla kumpuilevia pilviä.

Helsinkiin fysiikan opintojensa perässä muuttanut Lindqvist kiinnostui tähtitieteistä yliopistossa. Silloin hän liittyi myös Ursaan ja alkoi toimia opintojensa ohessa maailmankaikkeuden sekatyöläisenä.

– Opinnoissani minua vei eteenpäin ajatus siitä, että nykyisin löytöretket tehdään avaruudessa.

Tähdissä Lindqvistiä ihastutti niiden valoon kätkeytynyt tieto.

– Emme pääse sinne mittailemaan, joten valosta saamme selville esimerkiksi tähden lämpötilaa, koostumusta ja ikää.

Ursan opetustyöt ovat olleet tähtitiedeuran ikimuistoisimpia. Erityisesti lasten kiehtovat kysymykset maailmankaikkeudesta lumoavat planetaarion tähtinäyttelyiden vetäjän yhä uudelleen.

– Lopuksi, kun planetaario on täysin pimeä, voi kuulla esteettömiä wau tai ihan kuin mökillä -huudahduksia ja syvällisiä kysymyksiä.

Mutta kyllä aikuistenkin maailmankaikkeuskursseilla päästään yhteisen ihmetyksen valtaan.

– Paikkamme avaruudessa kiinnostaa kaikkia.

Tähdistä helpotusta ilmastoahdistukseen

Hannakaisa Lindqvistiä ilmastonmuutos huolestuttaa mutta ei ahdista. Hänestä tähtitiede ja sen tarjoamat näkökulmat lähiavaruuden planeettoihin tai kaukaisempaan avaruuteen voisivat helpottaa myös ilmastoahdistuksesta kärsiviä. Esimerkiksi avaruustieteiden astrobiologinen haara tutkii, millaisissa olosuhteissa elämää voi esiintyä.

Tiedemielessä ilmastoahdistukseen auttaa tieto siitä, miten monipuolisesti ilmastonmuutosta tutkitaan. Tutkimus ei rajoitu vain maapalloon vaan monenlaisten planeettojen olosuhteisiin.

– Tutkimustieto auttaa ymmärtämään myös, että olosuhteemme ovat erityiset, eikä meillä ole vaihtoehtoja. Ilmastonmuutoskeskustelussa positiiviselta tuntuu, että kaikki ovat ottaneet tämän yhteiseksi asiakseen, jolle on tehtävä jotain. On tärkeää, että ilmastonmuutokseen eivät keskity enää vain alan tutkijat, vaan myös poliitikot, insinöörit, johtajat – kaikki.

Vaikka ahdistua ei kannata, asia on silti vakava.

– Tutkijoiden tieto kertoo IPCC-raporttien avulla muutoksen voimakkuudesta ja toimien kiireellisyydestä.

Entä jos ilmastonmuutoksen sijaan äärettömyyden ajattelu ahdistaa? Lindqvist kehottaa pohtimaan, mistä ahdistus kumpuaa. Tuleeko se siitä, että kaikki jatkuu niin kauas vai siitä, että tuntee itsensä niin pieneksi?

Tieto voisi laimentaa tuskaa ja tuoda lohtua myös äärettömyydestä lamautuville. Lindqvist kertoo esimerkin tähtikerhosta, jossa 4-vuotiaat ovat olleet huolestuneita mustasta aukosta, joka hotkaisee maapallon.

– Kun tietää, missä mustat aukot todennäköisesti sijaitsevat ja että niillä ei tällä hetkellä ole mitään asiaa maapallon lähettyville, ahdistuksen aihe on poissa. 4-vuotiaiden ei tarvitse enää huolehtia siitä.

Jotkut tykkäävät myös rentoutua ajattelemalla suurta kokonaisuutta tai maailmankaikkeutta. Jos tähtitieteilijän ei tarvitse itse miettiä, mitä tähtitornilla näytetään illalla, hän kohdistaa huomionsa pimeisiin kohtiin tähtien välissä ja nauttii vain olemisesta.

– Kun on hetken katsonut laajempaa kuvaa, voi kääntyä takaisin oman elämänsä pariin.

Niin kävi avaruustutkijalle. Hän tutki ensin tähtiä, kunnes oivalsi maapalloltakin löytyvän selvittämättömiä mysteerejä. Katse kääntyi avaruudesta maapallotutkimuksen suuntaan.

Tähtitieteiden maisteriopintojen jälkeen Lindqvist väitteli meteorologian tohtoriksi.

Miten maapallo hengittää?

Nykyisin Hannakaisa Lindqvist tutkii Ilmatieteen laitoksella hiilidioksidin ja metaanin eli tärkeimpien kasvihuonekaasujen pitoisuuksia maailmanlaajuisesti satelliiteilla – esimerkiksi sitä, miten kotiplaneettamme hengittää.

Satelliittitutkimus on melko uusi tieteenala. Vasta kymmenen vuotta sitten laukaistiin avaruuteen ensimmäinen kasvihuonekaasujen pitoisuuksia mittaava satelliitti. Viisi vuotta sitten laukaistiin Nasan OCO-2-satelliitti, joka on edelleen yksi maailman tarkimmista hiilidioksidia mittaavista satelliiteista.

Lindqvist työskenteli silloin Nasalla tohtoriopintojen jälkeisessä postdoctutkijan pestissä ja oli paikan päällä Kaliforniassa Yhdysvalloissa, kun satelliitti laukaistiin matkaan.

– Olimme kahden kilometrin päässä laukaisupaikasta. Sitten tuli niin sakea sumu, ettemme nähneet mitään, mutta kuulimme äänen. Se oli todella vaikuttava, pienen palan tulkinta-algoritmia OCO-2:een koodannut Lindqvist muistelee.

Lindqvistin mukaan tutkijat eivät uskaltaneet oitis juhlia OCO-2:n taivaalle nousua. Edellinen OCO-satelliitti oli päätynyt mereen, ja laukaisun epäonnistuminen oli valjennut tutkijoille myöhemmin.

Yön mittaan tutkimusryhmä jännitti vaihe vaiheelta OCO-2-satelliitin etenemistä kiertoradalle.

– Yritin miettiä, miltä muista tutkijoista tuntui. He olivat tehneet sen kanssa töitä 15 vuotta ja minä vain puoli vuotta. Nyt se oli siellä ja kaikki oli kiinni parin minuutin laukaisuikkunasta, kertoo Lindqvist.

Hän hyödyntää Ilmatieteen laitoksella edelleen OCO-2:n dataa.

Satelliitit maapallon päästöpoliiseina

Nykyisin satelliittien avulla pystytään laskemaan maapallon isoimmat päästölähdealueet. Satelliitti ei kuitenkaan suoraan kerro kasvihuonekaasujen määrää, vaan tutkijat laskevat pitoisuudet auringonvalosta, joka heijastuu maapallolta ja kulkee ilmakehän läpi kaksi kertaa.

– Palataan vähän samaan asiaan kuin tähtien valon välittämästä tiedosta puhuttaessa. Maapallosta saadaan tietoa tutkimalla auringonvaloa, joka heijastuu maanpinnasta.

Ilmatieteen laitoksen viimeisin maailmanlaajuinen läpimurto on laskentamenetelmä, jonka avulla pystytään näyttämään, pelkästään satelliittidataa käyttämällä, ihmisperäiset päästölähdealueet suurkaupungin mittakaavassa.

Lisäksi Ilmatieteen laitoksella tutkitaan hiilidioksidin vuodenaikaisvaihtelua. Hiilidioksidin vuodenaikasykli ja pitoisuuksien tilapäinen lasku kesäisin ovat yhteydessä kasveista koostuviin hiilinieluihin ja niiden voimakkuuksiin.

Lindqvist on myös mukana EU:n Copernicus-ohjelmassa, jossa suunnitellaan hiilidioksidin monitorointiin erikoistuneita satelliitteja Pariisin ilmastosopimuksen tueksi. Kyseessä ei ole vain tiedemissio, vaan satelliitit todentanevat, toimivatko sovitut päästövähennyssuunnitelmat.

Ensimmäisen satelliitin laukaisua on kaavailtu vuodelle 2025. Jos OCO-2:n avulla mitataan hiilidioksidipitoisuuksia suurkaupunkitasolla, uudet päästöpoliisit tähtäävät tehdastasolle.

– Voisi ajatella, että OCO-2 on kolmipyörä ja nyt suunnittelemme maastopyörää.

Onko maapallon ulkopuolella elämää?

Maapallon ulkopuolinen elämä on arvoitus, joka kutkuttaa mahanpohjaa tähtiä tuijotellessa. Jos elämää löydettäisiin maapallon ulkopuolelta, se mullistaisi kaikkien ihmisten maailmankuvan.

Hannakaisa Lindqvist aloittaa maailmankaikkeuskurssinsa historiasta, sillä tähtitieteen edistysaskeleet ovat olleet kaikille yhteisiä. Ensin maapalloa pidettiin kaiken keskipisteenä, sitten aurinkoa. Lopulta oivallettiin, ettei kumpikaan ole erityisessä asemassa maailmankaikkeudessa.

– Elämän löytyminen muualta olisi seuraava mullistus, joka meillä voisi olla edessä.

Kotiplaneettansa puolesta Lindqvist toivoisi, että hän ehtisi nähdä kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kasvun taittuvan.

– Toivon, että näkisin Pariisin ilmastosopimuksen vaikutuksen ilmakehäämme, sen koostumukseen ja ilmastonmuutokseen.

Lisäksi Lindqvistillä on yksi itsekäs motiivi.

– Haluan, että lapseni näkevät vielä lunta talvisin.

Katso seuraavaksi:

Kosmos - maailmankaikkeus viidessä minuutissa

Avaruus aukeaa

Lue seuraavaksi:

Pekka Seppäsen kolumni: 10 000 euron lentovero ja sohvalle makaamaan

Ilmaston lämpenemisen sulattama jäätikkö saa Islannissa muistomerkin – "Loputkin katoavat 200 vuodessa"

Okjökullin jäätikkö ennen sulamisen alkamista.

Tutkija pelkää, että vaikka täysimittaiset toimet ilmaston lämpenemisen estämiseksi aloitettaisiin tänään, Islannin jäätiköitä ei ehdittäisi pelastaa.

Okjökullin jäätikkö ennen sulamisen alkamista.

Islannin länsiosassa sijainnut Okjökull on ensimmäinen Islannin jäätiköistä, jonka on todettu kadonneen ilmaston lämpenemisen seurauksena.

Islannin viranomaiset ja luonnontutkijat pystyttävät tänään sunnuntaina pronssisen muistomerkin kadonneen luontokohteen muistoksi.

Paikalle saapuvat muiden muassa pääministeri Katrin Jakobsdottir, ympäristöministeri Gudmundur Ingi Gudbrandsson sekä YK:n ihmisoikeuskomissaari Mary Robinson.

Muistolaatta on otsikoitu "Kirje tulevaisuudelle". Siinä todetaan Okjökullin olleen ensimmäinen kadonnut jäätikkö ja muistomerkin paljastamisen aikaan näyttää siltä, että maan kaikki muutkin jäätiköt ovat katoamassa samalla tavalla seuraavien 200 vuoden aikana.

Tekstissä todetaan, että "me tämän ajan ihmiset tiedämme, mitä on tulossa ja mitä pitäisi tehdä. Tulevaisuuden ihmiset näkevät, toimimmeko me tietomme mukaisesti."

Lisäksi muistolaattaan on merkitty tähän mennessä korkein mitattu ilmakehän hiilidioksidipitoisuus, 415 miljoonasosaa kuutiometrissä.

Katosi runsaassa sadassa vuodessa

Vuonna 1890 Okjökull oli laajuudeltaan 16 neliökilometriä. 2012 laajuus oli kutistunut 0,7 neliökilometriin.

Vuonna 2014 tutkijat totesivat, ettei Okjökull ollut enää jäätikkö. Jäätikön tunnusmerkki on, että suuren massansa ansiosta se on liikkeessä. Tämä edellyttää vähintään 40 – 50 metrin paksuutta.

– Päätimme, ettei tämä enää ollut elävä jäätikkö. Se oli vain kuollutta jäätä, se ei liikkunut, sanoi Islannin ilmatieteen laitoksen meteorologi Oddur Sigurdsson.

Islannin jäätiköt sulavat vuosittain noin 11 miljardia tonnia. Tutkijoiden arvio on, että kaikki jäljellä olevat jäätiköt ovat kadonneet vuonna 2200. Okjökullin jälkeenkin saarivaltio on menettänyt kymmeniä jäätiköitään.

Sama on tapahtumassa muuallakin maapallolla. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on arvioinut, että YK:n maailmanperintökohteiden jäätiköistä lähes puolet menettää jäätikkönsä kuluvan vuosisadan aikana.

– Maapallon ilmastojärjestelmä on sellainen, että jos lopettaisimme kasvihuonekaasujen päästöt välittömästi, sen lämpeneminen jatkuisi vielä ainakin vuosisadan ennen kuin saavuttaisi uuden tasapainotilan, Sigurdsson toteaa.

Lue lisää:

BBC: Iceland's Okjokull glacier commemorated with plaque

18.8. klo 9.35 korjattu CO2-määrän mittalukema.

1800-luvun ammattilaiset rakensivat syyspakkasessa upean tehdasmiljöön – nyt Unescon maailmanperintökohdetta pitää purkaa ja rakentaa uudelleen

Jussi Toivanen

Unescon maailmanperintökohteessa korjataan yli 100–vuotiaita kosteusvaurioita.

Jussi Toivanen

Kokenut muurari Jussi Toivanen on tänä kesänä saanut työskennellä tuhansien turistien kiinnostuneiden katseiden alla.

Mies korjaa lähes 150 vuotta vanhassa tehdasmiljöössä historiallisen arvokkaan entisen pahvitehtaan kuivaamon seinää. Työ etenee tiili tiileltä.

Suomalaista teolllisuushistoriaa kuhiseva museokohde sijaitsee Kouvolan pohjoisosassa, Verlan kylässä. Tämä on yksi seitsemästä Suomessa sijaitsevasta Unescon maailmanperintökohteesta.

Toivanen kiipeilee remontoitavana olevan rakennuksen viereen pystytetyillä telineillä ja irrottelee seinästä vanhoja tiiliä sekä puhdistaa ja lajittelee niitä ammattilaisen ottein.

– Hidasta tämä on. Lisäksi tiilet on saatava takaisin samalla tavalla kuin ne seinässä olivatkin eli julkisivu ulospäin, selittää mies.

Toivanen laskeskelee, että hänen työajastaan noin kolmannes on varsinaista muurausta; muu aika menee suunnitteluun ja muun muassa vanhojen tiilien kunnon tarkistamiseen.

Tarkkana pitää olla, koska kyse on kosteusvaurioiden korjaamisesta.

Rakennuksilla rankka menneisyys

Verlan entinen tehdasalue sai huomattavan kansainvälisen tunnustuksen vuonna 1996, kun se hyväksyttiin YK:n alaisen kasvatus-, kulttuuri- ja tiedejärjestö Unescon maailmanperintölistalle – maailman ainoana puunjalostusteollisuutta edustavana kohteena.

Sen jälkeen museon vuosittainen kävijämäärä tuplaantui. Nyt kymmenien eri kansallisuuksien turistijoukot ovat nähneet paitsi suomalaista puunjalostuksen historiaa, myös vanhojen rakennuksien kunnostamista.

1960-luvulle jatkunut pahvintuotanto oli rankkaa paitsi työntekijöille myös rakennuksille. Tehtaalla valmistettua pahvia käytettiin erilaisten pakkausten kuten tupakka-askien ja kenkälaatikoiden valmistukseen. Myös kirjansitomot hankkivat itselleen Verlan pahvia. Vienti suuntautui muun muassa Venäjälle, Keski-Eurooppaan ja Etelä-Amerikkaan.

Valmistuneet pahvit piti kuivattaa ennen maailmalle vientiä isoina arkkeina erillisessä kuivaamossa. Nyt tätä kuivaamoa korjataan.

– Märkien pahvien kymmenen tonnin painosta puolet haihtui kosteutena muutamassa päivässä. Siinä ovat seinärakenteet saaneet osansa, kuvailee UPM Verlan tehdasmuseon johtaja Ville Majuri.

Mutta kaikki syyt kosteuden rapauttamiin seiniin eivät ole vielä tässä. Rakennusten kosteusvaurioiden juuret ulottuvat aina 1800-luvun lopulle saakka.

Muurausta pakkasilla

Kun pahvitehtaan alkuperäinen kuivaamo paloi vuonna 1892, piti nopeasti saada tilalle uusi. Näin tapahtuikin, sillä se valmistui jo seuraavana vuonna.

Punatiilisen komean kuivaamon rakentamisella oli niin kiire, ettei sen ajan kalkkilaasti ehtinyt kunnolla kuivua.

– Kuivaamo muurattiin syksyllä talvea vasten, osittain jopa pakkasilla, väärään vuodenaikaan siis, tietää museonjohtaja Ville Majuri.

1890-luvun kiireisen aikataulun on huomannut myös korjaustöissä tuhatkunta tiiltä seinästä irrottanut ja tarkistanut Jussi Toivanen.

– Laastiin on jäänyt kosteutta, joka on jäätynyt. Laastista on sittemmin vuosien varrella jäänyt tiilien väliin vain hiekka, kaikki muu on valunut pois sisä- ja ulkoseinän väliin, analysoi Toivanen.

Tiilet ovat kuitenkin pysyneet paikallaan, eikä seinässä ole romahtamisvaaraa.

– Mutta nyt on ennakoitava ja korjattava, kun vauriot ovat tiedossa, korostaa museonjohtaja Ville Majuri.

Kunnostustöitä helpottaa merkittävästi, että kylminä olleisiin vanhoihin tiloihin saatiin runsas vuosi sitten lämmöt päälle ensimmäistä kertaa yli 50 vuoteen. Vaikutus on ollut huomattava. Rakennuksessa voidaan pitää talvisinkin lämpöä, joka kuivattaa rakenteita ja estää kosteuden aiheuttamaa rapautumista.

– Ensimmäisen lämmityskauden jälkeen suhteellinen ilmankosteus laski noin 90 prosentista 40 ja 60 prosentin välille, sanoo Majuri.

Erikoisuuksien työmaa

Vaikka tiilestä muuraaminen on Jussi Toivaselle tuttua puuhaa, on vanhan teollisuusrakennuksen korjaamisessa hänellekin omat erikoisuutensa. Seinän korjaamisessa edetään päinvastoin tavanomaiseen verrattuna.

– Normaalisti kun muurataan uutta, edetään alhaalta ylöspäin, mutta korjaustyömaalla tullaankin ylhäältä alaspäin, kuvailee Toivanen.

Erikoisuus on myös vanhan ajan kalkkilaasti, joka muistuttaa mahdollisimman pitkälle Verlassakin 1800-luvun lopulla käytettyä muurauslaastia. Laasti valmistetaan korjaustyömaalla. Työ vaatii tarkkuutta.

– Kalkin, hiekan ja veden sekoituksen pitää antaa muhia kuukauden, ennen kuin se työnnetään myllyyn sekoittumaan. Sen jälkeen siitä tulee valmista puolessa tunnissa. Mutta tahnaa pitää olla kuukauden varasto valmiina, muuten hommat jäävät seisomaan, kuvailee Jussi Toivanen laastin valmistusta.

Kalkkilaastia käytetään useissa historiallisten rakennusten korjauksissa, Verlan lisäksi muun muassa Olavinlinnassa, Hämeen linnassa ja Suomenlinnassa.

Museoviraston valvonnassa kehitetyt laastireseptit perustuvat tutkimuksiiin, joilla on selvitetty vanhoja muurausmenetelmiä.

Pakko kunnostaa

Jussi Toivasen ja hänen työkaverinsa Vesa Hylen työmaa rakennustelineineen, laastinsekoituskoneineen ja purkujätteineen sijaitsee tehdasalueen opastettujen museokierrosten varrella. Verlan tehdasmuseoalueella vierailee vuosittain noin 40 000 matkailijaa, joista hieman alle puolet osallistuu opastetuille kierroksille.

Yleisön edessä työskentely ei ammattilaista häiritse, eikä korjaustyömaa ole häirinnyt turistejakaan – päinvastoin, kiinnostusta on riittänyt.

– On hyvä, että ihmiset näkevät tätäkin puolta Verlasta. Vanhat rakennukset eivät säily ilman jatkuvaa kunnossapitoa, sanoo Verlan tehdasmuseon johtaja Ville Majuri.

Korjaustöitä Verlassa tehdään Museoviraston ja vanhan tehdasalueen omistavan UPM:n rahoilla.

Museovirasto myönsi viime keväänä UPM:lle koko maailmanperintöalueen kunnostamiseen tälle vuodelle 60 000 euroa, josta valtaosa käytetään kuivaamon kunnostamiseen.

Korjauslistalla myös Olavinlinnan muurit

Tavallisemmista muurausalan töistä Toivaselle on tuttua varsinkin uunien muuraaminen. Kokemusta alkoi kertyä varhain.

– Jo pikkupoikana pääsin muuraustyömaille isän mukana, hänkin oli uuninmuuraaja. Tiilien pyörittely on kyllä käynyt tutuksi, mies naurahtaa.

Uuneja Toivanen ehti muurata yli kymmenen vuotta, kunnes alkoi siirtyminen kohti nykyisiä tehtäviä. Ensimmäiset pari vuotta hän toimi Sulkavan vankilatyönjohtajana Savonlinnassa sijaitsevan Olavinlinnan kivimuurien kunnostustöissä. Sen jälkeen hän siirtyi nykyiselle työantajalleen, historiallisiin kohteisiin erikoistuneelle Kivityö Kaseva Oy:lle.

Jussi Toivasen tämän kesän työmaa Verlassa on jo loppusuoralla. Työt eivät kuitenkaan lopu talveksi. Hän suuntaa kesälomansa jälkeen jälleen kerran Savonlinnaan, jossa jatkuvat 1400-luvulla valmistuneen Olavinlinnan korjaustyöt .

– Vanhan porttikäytävän kynnyksen madaltaminen taitaa olla ensimmäisenä hommana. Sen jälkeen taas kiivetään seinille, eli kivimuurin korjausta jatketaan, kertoo Toivanen.

Hän myöntää tutkivansa kiinnostuneena entisajan muuraustaitoja työmailla, joissa saman ammattikunnan edustajat ovat työskennelleet useita sukupolvia aikaisemmin.

– Kyllä se on kunnia-asia päästä korjaamaan tällaisia historiallisia kohteita. Hyvä mielihän siitä tulee, kun näkee, että taas on yksi seinä saatu valmiiksi.

Sureminen on muuttumassa – hautajaisissa saa ratketa itkemään, sururituaaleista halutaan persoonallisia

Nainen kävelee sumuisessa maisemassa.

Surututkijan mukaan tunteiden näyttäminen surun keskellä on tullut hyväksytymmäksi.

Nainen kävelee sumuisessa maisemassa.

Suomalaisten suremisen tavoista on tullut entistä vaihtelevampia.

– Ei ole oikeaa tai väärää tapaa surra, sanoo surututkija Auli Vähäkangas.

Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professori Auli Vähäkangas kollegoineen tutki kotisaattohoidossa olevia potilaita ja heidän omaisiaan. Tutkimuksesta on nyt saatu ensimmäisiä, omaisten surua koskevia tuloksia.

Tutkimuksen haastatteluissa tuli esiin, että tunteiden näyttämisestä surun keskellä on tullut aiempaa hyväksytympää. Moni pitää tärkeänä, että voi itkeä läheisten kanssa.

Esimerkiksi hautajaisissa saa ratketa itkemään eikä ole väkisin pysyttävä koossa lääkityksen voimalla.

– Kukaan ei maininnut pyytäneensä esimerkiksi diapamia hautajaisia varten, mihin olen puolestaan törmännyt aiemmin, jo pidempään surua tutkinut Vähäkangas sanoo.

Tunteiden näyttämisessä on Auli Vähäkankaan mielestä tapahtunut muutos 10–20 vuodessa. Kun tunteita vielä vuosikymmen sitten pyrittiin poistamaan, ihmiset näyttävät nyt ymmärtävän, että tunteiden sallimisella on suremisessa tärkeä merkitys.

Toinen tekee kuolemasiivouksen, mutta toinen jättää tutut saappaat eteiseen

Myös sururituaaleissa on Vähäkankaan mukaan näkyvissä selvä muutos aiempaan verrattuna. Niistä halutaan entistä persoonallisempia, ei enää kaikille saman peruskaavan mukaisia.

Hautajaisissa luterilaiset rituaalit ovat usein mukana, mutta omaisille jokin vainajan persoonaa korostava asia voi kuitenkin olla merkittävin.

– Tärkeimmäksi on saattanut nousta se, että omaiset ovat saaneet valita, mitä läheiselle on puettu päälle arkkuun, Auli Vähäkangas sanoo.

Myös vainajalle tärkeisiin paikkoihin liittyvät muistot halutaan usein ottaa mukaan rituaaleihin.

Erilaiset suremisen tavat näkyvät myös siinä, millä tavalla kuollut läheinen pidetään muistoissa mukana.

Joku haluaa jättää kotona esille vain muutamia läheisestä muistuttavia esineitä tai kuvia, etteivät muistot tuntuisi liian raskailta. Tällainen niin sanottu kuolemasiivous voi helpottaa arjen jatkamista.

Jollekin toiselle on puolestaan tärkeää pitää tuttuja tavaroita esillä. Auli Vähäkangas kertoo vierailusta vuotta aiemmin leskeksi jääneen naisen luona.

– Hän näytti eteisessä edesmenneen miehensä saappaita ja sanoi, että ne ovat hänelle tärkeä muistutus läheisestä ihmisestä.

Onko oma suremisen tapa oikea?

Osa koki surunsa keskellä, että oli saanut tukea säännöllisesti kokoontuvista sururyhmistä. Vähäkankaan mukaan surevat kuitenkin toivoivat lisäksi paikkoja, joihin voisi spontaanisti mennä puhumaan juuri silloin, kun kova ikävä vyöryy päälle.

Saattohoidon päätyttyä osa omaisista myös koki jääneensä tyhjän päälle, kun kotisairaalan tai kotisaattohoidon tuki yhtäkkiä loppui.

Tutkimuksen haastateltavista osa mietti, onko oma suremisen tapa oikea.

– He ajattelivat, että on olemassa jonkinlainen ideaali tapa surra. Kun heidän oma tapansa oli erilainen, osa koki siitä syyllisyyttä.

Auli Vähäkankaan mukaan suomalaisten suremisen ja surun käsittelyn tavat ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä. Jokainen suree omalla tavallaan.

Vähäkangas tutkii surua osana monitieteistä Meaningful Relations - Patient and family carer encountering death at home -tutkimusprojektia. Tutkimuksessa oli mukana runsaat 30 kotisaattohoidossa olevaa potilasta sekä heidän omaisiaan, joita tutkijat tapasivat useamman kerran. Haastattelut tehtiin eteläisessä Suomessa tämän ja viime vuoden aikana.

Lue myös:

Somekirjoitukset ja kukkameret kertovat yhteisestä surusta – mutta mitä julkinen sureminen kertoo meistä?

Itkuvirsistä on tullut yhä suositumpi musiikinlaji, mutta niiden esittäminen ei ole helppoa: "Sitä joutuu selättämään häpeän tunteen"

Blockfest työllisti poliisia Tampereella lauantaina – huumeita ja kiinniottoja

Tampereella järjestetty Blockfest työllisti  poliisia lauantaina. Kuva perjantai-illalta.

Poliisi joutui ottamaan useita henkilöitä kiinni tai toimittamaan heitä selviämisasemalle liiallisen päihtymyksen vuoksi.

Tampereella järjestetty Blockfest työllisti  poliisia lauantaina. Kuva perjantai-illalta.

Tampereella oli lauantaina Ratinassa järjestetyn Blockfestin festivaalialueen läheisyydessä sekä kaupungin keskustassa lukuisia hälytystehtäviä ja häiriökäyttäytymistä, kertoi Sisä-Suomen poliisilaitos tiedotteessa lauantaina alkuyöstä.

Valvonnan seurauksena kirjattiin lukuisia rikosilmoituksia epäillyistä huumausainerikoksista ja huumausaineen käyttörikoksista.

Tutkittavaksi on tullut myös muutamia lieviä pahoinpitelyitä.

Poliisi kertoi joutuneensa ottamaan useita henkilöitä kiinni tai toimittamaan heitä selviämisasemalle liiallisen päihtymyksen vuoksi.

Festivaalialueelle oli pyrkinyt lauantaina myös 50–80 nuoren joukko väkisin ilman sisäänpääsylippua. Järjestyksenvalvojat estivät nuorten aikeet, mutta poliisi joutui puuttumaan ryntäilijöiden aiheuttamiin järjestyshäiriöihin.


Lue myös:

Asap Rocky Blockfestissä: katso kuvat tämän kesän kohutuimman räppärin keikasta (17.8.)

Hae lisää