Analyysi: Hätäkeskus pelkää, että päivystäjäpula käy sietämättömäksi – tarjolla on lääke, joka poistaisi oireet, mutta ei paranna tautia

Työntekijöitä hätäkeskuslaitoksella.

Hätäkeskuslaitoksen suurin huoli ei ole, että päivystäjiä koulutetaan liian vähän, vaan että nykyiset eivät pysy matkassa.

Työntekijöitä hätäkeskuslaitoksella.

Eri viranomaisapua 112-numeroon soittavalle tarjoava suomalainen hätäkeskus on maailman huippua. Sitä ovat koulutuksensa ja osaamisensa puolesta myös suomalaiset hätäkeskuspäivystäjät. Ehkä jopa maailman parhaita, riippuen keneltä kysyy.

Harmi, että monella päivystäjällä on paha olla.

Tammikuussa 2019 Pelastusopistolla alkavan seuraavan hätäkeskuspäivystäjäkurssin valintakoe järjestetään lokakuun lopussa. Halukkaita on. Keskimäärin jokaiselle kurssille on noin 200 hakijaa. Heistä 50-60 kutsutaan haastatteluun.

Vuosien 2013–2017 aikana valmistui 157 hätäkeskuspäivystäjää. Lokakuussa 2018 neljä viidestä eli 123 päivystäjää on enää Hätäkeskuslaitoksen palveluksessa. Viime vuonna valmistuneesta 23 päivystäjästä viisi on jo vaihtanut alaa.

Tällä hetkellä maamme kuuden hätäkeskuksen päivystyssaleissa työskentelee 512 päivystäjää. Todellisia henkilötyövuosia saadaan 493, sillä osa päivystäjistä tekee töitä osa-aikaisesti.

Hätäkeskuslaitos arvioi, että tämän vuoden lopussa heillä on 38 päivystäjän vaje ja nykymenolla kumuloitunut vaje pahenisi 12 henkilöllä vuosittain.

Erityisen vaikeaksi tilanne muuttuu ensi vuonna, mutta palataan sen syihin kohta.

Huorittelua koko rahan edestä

Kaksi kolmesta hätäkeskuspäivystäjästä on naisia. Sukupuolella ei sanota olevan merkitystä työn suorittamisessa, mutta sen verran on huomattu, että naiset ovat keskimäärin ainakin huolellisempia.

Julkisuudessa on ollut paljon puhetta, kuinka hätäkeskuspäivystäjät joutuvat sietämään paljon. Soittajat eivät aina ole hyvällä tuulella. Elämän karmeuskin tulee luurien kautta korville joka vuorossa.

Työ onkin otettava vain työnä. Kaikkia ei voi auttaa, eivätkä kaikki halua käyttäytyä. Päivystäjä, joka alkaa viedä töitä kotiin, ei jatka pitkään. Ei, vaikka pomo kuinka sanoisi että unohda.

Vähemmän on puhuttu hätäkeskuspäivystäjän pään sisälle hiipivästä pelosta tehdä virheitä. Kun työkavereita on otettu tutkinnan alle mahdollisesta virheestä, aiheuttaa ikuisuudelta tuntuva synninpäästön odottaminen muissakin stressiä. Ja tätä pelkoa ei saa jätettyä työpaikan pukuhuoneeseen.

Moni kysyykin, onko kaikki tämän arvoista. Vaikka näistä asioista on puolitoista vuotta kestävän koulutuksen aikana puhuttukin, joka kymmenes valmistunut lähtee pois sen vuoksi, että työ ei tuntunutkaan omalta.

Usein kansan suusta kuultu ehdotus maksaa päivystäjille parempaa palkkaa, ei ole tähän ratkaisu. Jo aloittava päivystävä saa kunnollista palkkaa, vuorotyöstä aiheutuvien haittalisien kanssa keskimäärin 3 500 euroa kuukaudessa.

Hätäkeskusten raskaassa kolmivuorotyössä sairauspoissaolot ovat selvästi korkeammat kuin raskaissa kolmivuorotöissä keskimäärin. Hätäkeskuslaitoksen toimintaa ohjaava sisäministeriö on jo vuosia patistanut laitosta keksimään parannusideoita.

Hätäkeskuslaitos on luvannut, että se yrittää laittaa työkykyasiat parempaan kuntoon. Työvuoroihin tulee vuoden päästä uudenlaista joustoa ja henkiseen kuormitukseen on myös tarjolla entistä laadukkaampaa tukea.

Koulutusta lisätään hammasta purren

Nykyinen päivystäjäpula juontaa vuoteen 2014. Hätäkeskuksien määrää vähennettiin tuolloin nykyiseen kuuteen. Siinä rytäkässä hätäkeskuslaitos menetti jopa sata päivystäjää. Moni ei halunnut muuttaa toiselle paikkakunnalle tai ajaa pitkää työmatkaa.

Nyt päivystäjien koulutusta lisätään, mutta Hätäkeskuslaitoksen mukaan liian vähän. Vuonna 2019 aloittaa kaksi kurssia, joihin kumpaankin otetaan 16 opiskelijaa. Laitos toivoisi, että aloituspaikkoja olisi kaksi kertaa vuodessa 24.

Optimistisessa skenaariossa 16 opiskelijan kurssista 14 valmistuu. Vaikka aloituspaikkoja olisi 24, veisi Hätäkeskuslaitoksen omien laskujen mukaan kymmenen vuotta ennen kuin vaje saadaan kurottua umpeen.

Jos 24 aloituspaikkaa ei onnistu, haluaa Hätäkeskuslaitos muutoksia asetukseen niin, että poliisitaustaisten lisäksi myös ensihoidossa toimivat tai palomiestaustaiset saisi muuntokouluttaa päivystäjiksi. Sisäministeriö ei tästä innostu.

Ja siltä näyttää, että 24 aloituspaikkaa ei toteudu. Pelastusopiston normaaliopetuksella voidaan kouluttaa korkeintaan 20 opiskelijaa kerralla. Opetukseen tarvittavia laitteita ei Kuopiossa mahdu enempää samaan opetustilaan.

Tuo 20 sen sijaan todennäköisesti toteutuu. Päätös aloituspaikkojen nostamisesta 40:een vuodessa tehtäneen ensi vuonna, jos rahat riittävät. Työryhmä selvittää kuitenkin ensin, miksi päivystäjät vaihtavat alaa ja miten tutkinnon aikanaan suorittaneita saataisiin houkuteltua alalle takaisin.

Se, mistä ministeriö ja Hätäkeskuslaitos ovat eniten eri mieltä, on tulevaisuus.

Kohta tulee ERICA ja homma menee uusiksi

Hätäkeskuslaitos pelkää, että ensi vuoden jälkeen päivystäjäpula käy sietämättömäksi.

Vuosi 2019 tuleekin olemaan erityisen vaikea. Monella on silloin sopiva syy lähteä eläkkeelle. Syyn nimi on hätäkeskustietojärjestelmä ERICA eli koko nimeltään Emergency Response Integrated Common Authorities.

Tähän uuteen järjestelmään siirtyminen vaatii koulutuksen. ERICA vaikuttaa suuresti hätäkeskustoimintaan. Kukaan ei kuitenkaan osaa sanoa, miten se vaikuttaa henkilöstön tarpeeseen.

ERICA mahdollistaa sen, että hätäpuheluun ei enää tarvitse vastata siinä hätäkeskuksessa, jonka alueella hätäpuhelu soitetaan. Jos siis esimerkiksi Keravan hätäkeskuksen päivystäjät ovat kaikki varattuina, otetaan helsinkiläisen soittama hätäpuhelu vastaan siellä, missä joku on vapaana.

ERICA saattaa hyvinkin vähentää päivystäjien tarvetta jo neljän tai viiden vuoden kuluttua, vaikka se parin seuraavan vuoden aikana työllistääkin henkilöstöä koulutustarpeen ja päällekkäisten toimintojen vuoksi valtavasti.

Hätäkeskuslaitoksen omat laskelmat päivystäjien tarpeesta perustuvat nykyiseen tilanteeseen. Sekin voi olla mahdollista, että päivystäjiä koulutetaan tulevaisuutta ajatellen kohta liikaa.

Kukaan ei nimittäinen vielä tiedä, paljonko Suomessa on asukkaita 10 vuoden päästä ja paljonko silloin soitetaan hätäpuheluita. Keinoälykin sieltä tulee apuun, vaikka puheluihin robotti tuskin vastaa vielä vuonna 2028.

Yksi idea lähivuosille olisi houkutella muihin töihin siirtyneitä päivystäjiä ruuhkahuippujen tasaamiseen. He voisivat hypätä tiskiin oman työn salliessa. Vastaavasti nykyiset päivystäjät voisivat halutessaan ottaa jonkun rinnakkaistyön ja harventaa kuormittavia työtunteja päivystyssalissa.

Jos hätäkeskusten työkykyongelmat saadaan hallintaan, pahin on jo takana. Kyseessä on lopulta siisti ja hyvämaineinen sisätyö heille, jotka haluavat auttaa muita ja jaksavat istua pitkään paikallaan.

Alkuviikon poliittinen lakko iskee etenkin suuriin kaupunkeihin, koskettaa Helsingissä 70 000:ta lasta – "Illalla lapsi voi olla nälkäisempi"

lautasellinen kouluruokaa

Kaksipäiväinen lakko käynnistyy maanantaiyönä klo 00.01. Tehy ja Super käynnistävät hoitajien vuoronvaihtokiellon aamukuudelta.

lautasellinen kouluruokaa

Ammattiyhdistysliikkeen poliittinen työtaistelu hallituksen irtisanomisen helpottamisaikeita vastaan iskee toden teolla kansalaisiin maanantaina.

Silloin alkavat niin Julkisten ja hyvinvointialojen liiton (JHL) kaksipäiväinen lakko kuin sosiaali- ja terveysalan liittojen Tehyn ja Superin vuoronvaihtokielto, joka kestää 4. marraskuuta saakka.

Etenkin JHL:n puoliltaöin käynnistyvät työtaistelutoimet vaikeuttavat selkeästi kansalaisten arkea. Maanantaista tiistaihin kestävään lakkoon osallistuu yli 10 000 työntekijää.

Toimet koskevat ruokapalvelujen, siivous- ja kiinteistöhuollon sekä liikunta-, urheilu- ja kulttuuritoimen töitä kuntien toimipisteissä, etenkin päiväkodeissa ja kouluissa. Vanhustenhoitoon lakon vaikutukset eivät ulotu.

Retkievästä tarjolla

JHL:n päättämät lakkotoimet yltävät yli 50 kaupunkiin ja kuntaan. Tarkat vaikutukset löytyvät JHL:n nettivivuilta keitä lakko koskee -kohdan alta.

Merkittävimmin ne haavoittavat suurimpien kaupunkien palveluja muun muassa pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Turussa ja Kuopiossa. Esimerkiksi Helsingissä lakko hankaloittaa 25 000 päiväkotilapsen ja 45 000 peruskoululaisen arkea maanantaina ja tiistaina.

– Lakko näkyy pääasiassa koulujen ja päiväkotien ruokapalveluiden tuottamisessa. Tieto lakosta tuli syyslomaviikolla, mikä vaikeutti järjestelyjä, mutta kohtuullisen hyvin olemme kuitenkin pystyneet turvaamaan ruokaa lapsille, sanoo Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja Liisa Pohjolainen.

– Osaan päiväkodeista ja kouluista pystytään järjestämään ihan tavallinen ruokailu listan mukaisesti, mutta joissakin päiväkodeissa ja kouluissa meillä on niin sanottu retkieväs. Se pitää sisällään ruisleipää, juustoa, jugurttia ja mehua.

Koulut ja päiväkodit ovat tiedottaneet poikkeusruokailusta vanhemmille. Osassa kuntia kannattaa varautua laittamaan lapselle omia eväitä mukaan. Esimerkiksi Helsingissä evässuositus koskee koulujen iltapäiväkerhoja ja allergian tai erityisruokavalion omaavia lapsia.

Kannattaa syödä aamulla kunnolla

Liisa Pohjolainen pyytää kuitenkin vanhempia huolehtimaan siitä, että lapset syövät aamulla kunnolla.

– IIlalla lapsi voi olla vähän nälkäisempi. Retkieväilläkin näin poikkeustilanteessa pärjää, mutta onneksi meillä nyt kuitenkin suurimpaan osaan päiväkoteja ja kouluja pystytään turvaamaan ihan ruokalistan mukainen ruokailu.

Työtaistelutoimien vaikutuksiin muualla Suomessa pääset tutustumaan tarkemmin klikkaamalla auki jutun alta löytyviä linkkejä.

Pakataanko lapselle eväät reppuun maanantaina? Katso, kuinka JHL:n lakko näkyy sinun kotikunnassasi

Näin ensi viikon kaksipäiväinen lakko vaikuttaa: Osaa kouluista ja päiväkodeista uhkaa ruokapula, kirjastoja ja urheiluhalleja suljetaan, siivous voi jäädä retuperälle

Teollisuusliitto ja Ammattiliitto Pro kertoivat uusista lakoista, Sipilä ei kommentoinut uutta kuohuntaa – Yle seurasi perjantain työmarkkinakuohuntaa

Poikkeuksellinen ilmiö Suomessa: Museoon pääsyä jonotetaan kuin ilmaista muovisankoa

Amos Rex -museoon jono

Jaetaanko täällä ämpäreitä, ihmettelee ohikulkija Helsingin ydinkeskustassa kiemurtelevaa, satoja metrejä pitkää jonoa.

Amos Rex -museoon jono

Ihmiset jonottavat päästäkseen taidemuseo Amos Rexiin.

Jonottajat ottavat itsestään selfiekuvia. Ohikulkijat kuvaavat kännykällä jonottajia.

Korttelin pituinen jono on herättänyt ihmisten huomiota elokuun lopusta saakka, jolloin taidemuseo Amos Rex avattiin.

Vilkkaimpina päivinä museossa on ollut kolmisentuhatta vierailijaa. Perjantaina ylittyi 100 000 kävijän raja.

Välillä sisäänpääsyä on jouduttu rajoittamaan, koska muuten kaikki eivät mahtuisi liikkumaan näyttelytilassa.

– Me tietysti toivoimme, että tästä tulisi menestys, mutta emme uskaltaneet odottaa mitään näin hurjaa, Amos Rexin museonjohtaja Kai Kartio myöntää tyytyväisenä.

Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levän mielestä kyse on poikkeuksellisesta museoilmiöstä Suomessa.

– Amos Rex on poikkeuksellinen, koska museoon on käytännössä koko ajan jono ja näyttelytilat täynnä.

Myös Kai Kartio pitää Amos Rexiä ilmiönä ja löytää sen suosiolle useita syitä.

Yksi on museon avannut, teamLabin näyttely. Japanilaisryhmän digitaalisen taiteen iloittelussa yleisö pystyy luomaan taideteokseen uusia olioita ja eläimiä, jotka ilmestyvät seinälle ja lattiaan.

Museonjohtajasta näyttely on "kuin toinen todellisuus ja ainutlaatuinen kokemus".

– Museoihin kohdistuu yhä suurempi mielenkiinto yleisestikin ja siinä museokortilla on ollut suuri merkitys. Se on tehnyt museoissa käynnin helpoksi ja kortti maksaa nopeasti itsensä takaisin, Kai Kartio sanoo.

Raksamiehelläkin on museokortti

Museokortti löytyy jo 185 000 suomalaisen lompakosta. Maksullinen kortti on pääsylippu 280 museoon eri puolilla Suomea.

Erityisesti sitä käytetään vierailtaessa helsinkiläisissä taidemuseoissa. Suosituin museokorttikohde on tänä vuonna ollut Ateneumin taidemuseo.

– Kortin ostaneilla on entistä matalampi kynnys vain poiketa ja piipahtaa museossa. Käydään sellaisissakin näyttelyissä, joihin ei muuten tulisi mentyä. Kiinnostavimmissa käydään useita kertoja, kertoo kehitysjohtaja Seppo Honkanen.

Honkasta ilahduttaa hänen Savonlinnasta saamansa palaute. Keikkatyötä tekevien rakennusmiesten ryhmä oli hankkinut museokortit, jotta heillä olisi kaupunkien vaihtuessa mielekästä tekemistä vapaa-aikanaan.

– Nyt he kiertävät aktiivisesti museokohteita raksatöiden lomassa ja tykkäävät.

Museoilla ennätysvuosi

Tänä vuonna muillakin museoilla kuin Amos Rexillä on ollut syytä tyytyväisyyteen.

Suomalaismuseot vetävät nyt väkeä ennätystahtiin. Kävijämäärät kasvavat ja kävijäennätykset ovat menneet rikki useassa museossa. Esimerkiksi Kansallismuseossa.

Elokuussa päättyneen Barbie-näyttelyn näki neljän kuukauden aikana yli 114 000 museovierasta. Siten näyttelystä tuli museon historian suosituin vaihtuva näyttely.

Museoiden yhteenlasketut pääsylipputulot sekä kävijämäärät ovat nousseet jo useita vuosia.

Viime vuonna museoissa vierailtiin 7,1 miljoonaa kertaa, mikä oli siihenastinen ennätys. Museoalalla uskotaan, että tästä vuodesta tulee vielä parempi.

Mistä sitten jo useamman vuoden jatkunut museosuosio johtuu?

– Museot panostavat aikaisempaa enemmän sisältöihin. Museonäyttelyiden merkitys on kasvanut, Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä vastaa.

Amos Rexin museonjohtaja Kai Kartion mielestä näyttelyistä tehdään entistä kiinnostavampia.

– Museot ovat skarpanneet toimintaansa. Taide- ja muut museot tarjoavat kokemuksia, tietoa, kohtaamisia ja ajankulua. Se on aika ainutlaatuinen yhdistelmä, hän sanoo.

Ministeri haluaa koulujen soveltuvuuskokeet takaisin – HS kertoi suurista ongelmista sosiaali- ja terveysalalla sekä turvallisuusalalla

Lääkkeitä valmistellaan käyttöön Oulun yliopistollisessa sairaalassa.

Edellinen hallitus poisti soveltuvuuskokeet, jotta kouluunpääsy ei riippuisi haastattelusta tai naamakertoimesta.

Lääkkeitä valmistellaan käyttöön Oulun yliopistollisessa sairaalassa.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) on valmis palauttamaan soveltuvuustestit esimerkiksi hoitoalalle vielä tämän hallituskauden aikana. Ministeri lähetti tiedotteensa sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat oli kertonut soveltuvuustestien puuttumisesta johtuvista ongelmista sosiaali- ja terveysalalla sekä turvallisuusalalla.

– Oppilaitoksilla tulee olla mahdollisuus jättää valitsematta koulutukseen henkilö, joka on selkeästi soveltumaton toimimaan alalla, jossa ollaan vastuussa toisten ihmisten terveydestä tai turvallisuudesta. Meidän on voitava luottaa siihen, että esimerkiksi valmistuvilla lähihoitajilla on edellytykset työskennellä alalla ja huolehtia potilasturvallisuudesta, opetusministeri sanoo tiedotteessaan.

Grahn-Laasosen mukaan oppilaitoksen pitäisi ohjata soveltuvuuskokeissa hylätyksi tullut toiselle alalle tai valmentavaan koulutukseen tai esimerkiksi mielenterveyspalvelujen piiriin.

Kokeet poistettiin viime hallituskaudella, jotta opiskelupaikka ratkeaisi vain peruskoulun päästötodistuksen perusteella.

HS: Osa opiskelijoista ei sovellu alalleen lainkaan

Helsingin Sanomien artikkelin mukaan osa sosiaali- ja terveysalalla tai turvallisuusalalla opiskelevista on täysin soveltumattomia alalleen.

Joidenkin oppilaiden kyky tehdä työtään on jopa niin heikko, että osa opettajista toivoo oppilaiden jäävän ilman alan työpaikkaa.

Lehti kertoo artikkelissaan nimettömänä haastatellun sosiaalialan opettajan toteavan muun muassa, että "valtaenemmistö valmistuvista osaa hommansa, mutta valitettavasti on niitäkin, joiden kohdalla on potilasturvallisuuden takia pakko toivoa, että he eivät saisi töitä tältä alalta".

Opettajien mukaan opiskelijat eivät osaa edes yksinkertaisia laskuja esimerkiksi lääkeannosten antamiseksi. Turvallisuusalalla taas ihmetellään jo harjoitteluvaiheessa aina malttinsa menettävää opiskelijaa, kun niin ei saisi koskaan käydä työelämässä.

Vastaavia kommentteja kertoivat useat lehden haastattelemat sosiaali- ja terveysalan tai turvallisuusalan opettajat.

Lue lisää:

Sähköasentajaksi opiskeleva Esko Laitinen tappaa aikaa kotona – Opetuksen vähyyteen pettynyt äiti: “En antaisi Eskon asentaa sähköjä kotiini”

"Älä kerro koskaan mitään", perhe vannotti – suomalaispojan uskomaton rakettilento oli suvun hävetty salaisuus vuosikymmenien ajan

Grafiikka, jossa on Riitta Salken kasvot ja lehtileike Silvo Sokan rakettilennosta.

Yhtenä syksyisenä päivänä ohikulkija löysi Riitta Salken sedän makaamasta vettä valuvana rannalta. Siitä alkoi tarina, josta tuli etusivun uutinen ympäri maailmaa.

Grafiikka, jossa on Riitta Salken kasvot ja lehtileike Silvo Sokan rakettilennosta.

"Hävettää."

Muuta nuori poika ei lehtimiehen viimeiseen kysymykseen vastannut. Poliisi oli lukenut ääneen pojan sinä päivänä antaman tunnustuksen ja paikalla olleet toimittajat olivat kuunnelleet. Lopuksi yksi aikuisista oli kysynyt, miltä pojasta nyt tuntui.

Pojan kertomus oli vahvistanut sen, mitä kaikki osasivat jo epäillä. Päivien ajan Suomen ja maailman tiedotusvälineissä rummutettu sensaatiomainen tarina omatekoisella raketilla lentäneestä pojasta oli ollut keksitty juttu.

Mediasirkuksen päähenkilö, 17-vuotias kuopiolaispoika, oli nimeltään Silvo Sokka. Mutta sillä nimellä häntä ja hänen sukuaan ei enää vuoden 1948 tapauksen jälkeen tunnettu. Rakettipojan perhe häpesi julkisuutta niin paljon, että vaihtoi nimensä.

Vasta nyt, 70 vuotta myöhemmin, jotkut Silvo Sokan jälkeläiset ovat valmiita puhumaan sukunsa suurimmasta tarinasta.

"Taidat olla niitä, jotka lenteli"

Jos lehtimies soittaa, älä kerro koskaan mitään. Näin Silvo Sokan veljentytär Riitta Salke muistaa vanhempiensa opastaneen.

Aina joskus syksyisin Salken perheen puhelin soi. Oli taas kuuluisan rakettilennon vuosipäivä. Toimittajat tiesivät perheen uudesta nimestä huolimatta. Mutta mitään ei kerrottu.

Vielä kun Riitta Salke aikuisena muutti miehensä kanssa uuteen asuntoon ja nimikyltti saatiin oveen, naapuri koputti olkapäähän ja sanoi: "Taidat olla niitä jotka lenteli".

– Minulla löi tyhjää, mutta mieheni hoksasi, että hänen täytyi tarkoittaa Silvon rakettipläjäystä, Riitta Salke kertoo.

Hän ei ole koskaan tavannut kuuluisaa setäänsä. Perhe oli kyllä kirjeenvaihdossa, mutta aina oli olemassa yksi asia, josta ei koskaan puhuttu.

Oikeastaan hän ei ole aivan varma, milloin hän kuuli setänsä erikoisesta seikkailusta ensimmäisen kerran. Ehkä se oli lapsena, kun kaverin isä mainitsi asiasta leikillään. Sen jälkeen Salke on käynyt tarinaa läpi mielessään varmasti satoja kertoja.

Kaikki alkoi iltapäivällä 7.10.1948.

Tajuton nuorukainen rannalla

Tuona päivänä ohikulkija käveli Suonenjoen Maamieskoulun pihalla, kun hän näki vettä valuvan nuorukaisen makaavan tiedottomana maassa.

Tuntematon nuori vietiin saunaan lämpenemään. Hänen taskustaan löytyi lupalappu, joka paljasti hänen olevan lähtöisin Kuopion kasarmilta. Nuorukainen oli Silvo Sokka, varuskunnan asemestarin poika.

Virottuaan poika aloitti uskomattoman tarinansa.

Hän kertoi tehneensä juuri pakkolaskun läheiseen järveen. Nuorukainen oli rakentanut itse raketin ja lähtenyt sillä koelennolle Riistavedeltä. Kolmessa ja puolessa minuutissa hän oli kiitänyt kymmenien kilometrien matkan Suonenjoen yläpuolelle.

Seitsemän kilometrin korkeudessa aluksen polttoainesäiliö oli haljennut ja kone alkanut pudota. Kone oli syöksynyt vaakalennossa kohti järveä, kun poika oli onnistunut avaamaan ohjaamon kannen ja pudonnut veteen. Sieltä hän oli uinut kertomansa mukaan puolitiedottomana 400–500 metrin matkan rantaan ja menettänyt siellä tajuntansa.

Paikallaolijat kuuntelivat varmasti ihmeissään. Joku kysyi, miten poika oli onnistunut pelastautumaan huimaa vauhtia syöksyvästä koneesta.

– Pistin jarrut päälle, poika oli tarinan mukaan vastannut.

Poika lähetettiin isänsä Verner Sokan mukana takaisin kasarmille. Tarina ei kuitenkaan päättynyt siihen, sillä seuraavana päivänä kuopiolaisen sanomalehden postiluukusta tuli kirje, joka vaikutti todistavan uskomattoman kertomuksen todeksi.

"Näkemiin sinä pilvien veli"

"Surren täytyy minun ilmoittaa, että maailma ja Suomi on menettänyt tänään erään lahjakkaimman keksijänalun", kirjoittaja aloitti.

Viestin oli lähettänyt Savo-lehteen saksalainen insinööri Ganzeuge, joka kertoi avustaneensa keksijä Silvo Sokkaa tämän suunnitteleman raketin rakentamisessa. Nuori suomalainen oli laatinut piirustukset, insinööri antanut rahallista avustusta ja osat valmistettu "eri tehtaissa väärillä nimillä". Käsin suomeksi kirjoitetussa kirjeessä selostettiin, miten moottoriin oli saatu jopa 2 650 kilon työntövoima.

Kuukausien rakennustöiden jälkeen raketti oli ollut lopulta valmis koelennolle. Tämä tapahtui lokakuun seitsemäs päivä. Kirjeen mukaan koelento oli kuitenkin päättynyt onnettomasti: radioyhteys oli katkennut, jolloin Ganzeuge oli päätellyt raketin tuhoutuneen.

– Rauha sinulle nuori nero. Näkemiin sinä pilvien veli, kirjoittaja toivotti.

Nuori nero ei kuitenkaan ollut kuollut. Kaikkea muuta – hän käveli vielä samana päivänä toimituksen ovesta sisään.

Silvo Sokan elämäntarinaa tutkineen Paavo Romppaisen mukaan nuori mies halusi hakea lähettämänsä kirjeen takaisin. Ehkä hän olisi halunnut perua koko jutun, nyt kun hänen henkilöllisyytensäkin oli jo paljastunut.

– Käsittääkseni päätoimittaja oli jopa luvannut, että juttua ei tehtäisi, Romppainen sanoo.

Kävi toisin: seuraavana aamuna paikallislehti julkaisi uutisen "17,5-vuotiaan Silvo Sokan" rakettilennosta täytenä totena.

Jälkeenpäin Silvo sanoi halunneensa välttää valehtelijaksi leimaantumista. Ehkä hän ajatteli, että asia menee itsestään ohi.

Mutta ei se mennyt. Suomen Tietotoimiston paikallinen toimittaja välitti uutisen eteenpäin valtakunnallisiin tiedotusvälineisiin. Tarina rakettilennosta levisi kuin sosiaalisen median aikakaudella konsanaan ja parin päivän sisällä siitä oli tullut etusivun uutinen sanomalehdissä Suomen ulkopuolellakin.

Aina löytyi joku, joka tuki tarinaa

Nyt tuntuu uskomattomalta, että isotkaan tiedotusvälineet eivät kumonneet tarinaa rakettilennosta. Juttua epäiltiin mielikuvituksen tuotteeksi, mutta silti sitä uutisoitiin kissankokoisin kirjaimin.

Hetkessä maailmanmaineeseen noussut 17-vuotias sotilasperheen poika piirsi hienon kuvan rakentamastaan Silverstar-aluksesta. Hän jopa kävelytti poliiseja Riistaveden metsissä paikassa, josta raketti oli muka lähtenyt.

– On henkilöitä, joiden mielestä mahdollisesti tapahtuneen lennon järjestelyissä samoin kuin raketin suunnittelussakin on ollut mukana todella asiantuntijoita, jotka kuitenkin ovat vetäytyneet tapahtumain tässä vaiheessa "esiripun taakse", kirjoitti lokakuun 11. päivän Helsingin Sanomat.

Aina jostain löytyi joku, joka tuki Sokan tarinaa. Helsingin Sanomien haastattelema Savon sotilaspiirin komentaja kertoi "alaisensa esiupseerin pojan" nähneen jo edellisenä kesänä raketin piirustuksia. Laatokka-Sisämaa-lehti meni vieläkin pidemmälle:

– Kuopion nuori keksijä Silvo Sokka on nero, kertoo kuopiolainen kenraali, joka on hänen toimistaan jo aikaisemmin kuullut, lehti julisti.

Tapausta lentoliikennerikkomuksena tutkinut poliisi piti kertomusta jo alusta alkaen keksittynä. Myös tiedotusvälineissä sävy muuttui päivä päivältä kriittisemmäksi.

– Ja kun Silvolta tivattiin yksityiskohtia, alkoi paljastua vähitellen, että eihän tämä mies tiedä lentokoneen rakentamisesta yhtään mitään, Paavo Romppainen kertoo.

Kaksi päivää ensiuutisen jälkeen "nuori nero" lopulta alistui ja myönsi poliisille sepittäneensä koko tarinan saksalaisinsinöörin kirjettä myöten.

"No niin, se on häne häpiänsä, niin kuin karjalainen sanoo"

Riitta Salken isovanhempien kasvot 70 vuoden takaisessa lehtikuvassa kertovat ahdistuksesta. Sotilasperheen pojasta oli tullut muutamassa päivässä kansainvälinen julkkis. Sellaista perhe ei ollut tilannut.

– Traagisesta tapauksesta on kannettu häpeän ja nöyryytyksen taakkaa vuosikymmeniä, Riitta Salke miettii.

Siitä eteenpäin on kuin tarinan kaikki jäljet olisi haluttu pyyhkiä pois. Pari vuotta tapauksen jälkeen perhe muutti sukunimensä Sokasta Salkeksi. Kasarmiperheiden elämää esittelevässä historiateoksessa tapauksesta ei puhuttu mitään, vaikka se varmasti tunnettiin. Jopa lehtikuvan historiaa käsittelevässä kirjassa oli "unohdettu", että juuri Silvo Sokan valokuva oli ensimmäinen telefototekniikalla siirretty lehtikuva.

– Kirjassa väitettiin, että ensimmäinen suomalainen telefoto-kuvan lähetys tapahtui 1953. Kirjan toinen kirjoittaja oli henkilö, joka oli itse käynyt kuvaamassa Sokan Kuopiossa, nauraa Paavo Romppainen.

Seinäjokinen kulttuurituottaja Romppainen on yrittänyt parsia kokoon sirpaleista Silvo Sokan elämänvaiheista. Hän on koettanut vuosikymmenien ajan saada Silvon tai jonkun tämän sukulaisen haastateltua. Turhaan.

Silvo ei elinaikanaan antanut tiettävästi kenellekään haastattelua kohun laannuttua. Edes hänen nuoremmat sukulaisensa eivät osaa kovin tarkkaan sanoa, missä hän milloinkin asui ja mitä teki.

Kerran Romppainen julkaisi kuopiolaisessa paikallislehdessä puhelinnumeronsa ja ilmoitti keräävänsä tarinoita tapauksesta. Hän sai kymmeniä soittoja ihmisiltä, mutta yksi jäi lähtemättömästi mieleen.

– Naisääni sanoi: "Etkö voisi jo jättää meitä rauhaan" – ja sitten luuri kiinni.

Se ei voinut Romppaisen mukaan olla ollut kukaan muu kuin joku Silvo Sokan sukulaisista.

70 vuoden vaikenemisen jälkeen

– En ole koskaan hävennyt sitä, sanoo kirkkaanvihreään huiviin pukeutunut Riitta Salke kävellessään Kuopion kasarmin tiilirakennusten keskellä.

Hänelle kuuluisan sedän tempaus ja sen traaginen lumipalloefekti on ollut pikemminkin säälin kuin häpeän aihe. Silti kirjoittamista opiskellut Salke kierteli aiheen ympärillä pitkään ennen kuin rohkeni kajota siihen.

Nyt hän sanoo kirjoittavansa rakettilentäjästä fiktiivistä romaania. Aina joskus hän vie tekstinpätkiä isälleen, Silvon nuorimmalle veljelle.

– "Mikäpäs siinä" taitaa olla suurin kommentti, jonka olen omalta isältäni saanut. Se on sellaista iäkkään miehen vaitonaisen hyväksyvää tyyliä, Riitta Salke kertoo.

Hän ei ole ainoa Silvo Sokan jälkeläinen, joka on uskaltanut tarttua tarinaan. Silvon siskontytär, kultaseppämestari Pipsa Pasanen on innostunut tekemään enonsa muistoksi hopeisen korun. Se on samanmuotoinen kuin Silverstar-raketti, jonka Silvo aikoinaan tarinansa tueksi piirsi.

Pasanen etsii parhaillaan yhteistyökumppania, jotta voisi lahjoittaa osan Silverstar-korun myyntituloista hyväntekeväisyyteen. Yksi ajatus on, että varoilla tuettaisiin syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.

Ajatus ei ole ihan uusi.

"Uskon, että Silvo piti itseään nerona"

Kun tieto Silvo Sokan rakettilennosta levisi lokakuisena lauantaina, Suomen Nuorten Opintorahaston markkinointiosasto oli hereillä. Seuraavan aamun Helsingin Sanomiin painettiin iso mainos, jossa pyydettiin ihmisiä muistamaan "Silvo Sokan tapaisia lahjakkaita nuoria".

– [Suomen Nuorten Opintorahasto] auttaa varattomat nuoret nerot oppikoulun läpi korkeamman opin tielle, mainoksessa sanottiin.

Oliko Silvo nuori nero? Oliko hän ympäristönsä hyljeksimä erityislahjakkuus vai syrjäytymisvaarassa ollut teinipoika, joka olisi tarvinnut jotakin ylimääräistä tukea?

Näihin kysymyksiin Riitta Salke, Pipsa Pasanen ja suvun ulkopuolelta tarinasta kiinnostuneet ovat yrittäneet turhaan saada vastausta.

– Olen ajatellut, että Silvo oli tieteelle ahnas ja mielikuvituksensa yllättämä seikkailija, joka taisi haluta kasarmia avarampiin maisemiin, Salke miettii.

Kun rakettilento oli paljastunut uutisankaksi, Silvo kertoi toimittajille halunneensa karata kotoa ja mennä Ruotsiin tai Norjaan. Hän sanoi halunneensa lavastaa kuolemansa, jotta olisi voinut huomaamattomasti hävitä maasta.

Nuorukainen oli lähtenyt kotoaan polkupyörällä. Suonenjoen kohdalla hän ei kuitenkaan enää jaksanut jatkaa, vaan ajoi pyöränsä järveen ja kävi makaamaan rannalle, josta hänet löydettiin.

Kukaan ei tiedä varmasti, miksi Silvo kehitti niin mielikuvituksellisen peitetarinan ja miksi hän piti siitä kiinni niin pitkään. Tapausta tutkineen Paavo Romppaisen mukaan isä-Sokka kertoi poliisille poikansa olleen kova valehtelija. Romppainen sanoo löytäneensä asiakirjoista jopa maininnan, että isä olisi halunnut oikeuden tutkivan pojan mielentilan.

– Uskon, että Silvo Sokka piti itseään nerona ja keksijänä.

Muutaman päivän ajan suurenmoisen mielikuvituksellisen pojan haave oli totta ja hän oli maailman silmissä nero. Jälkeläisten on nyt vaikea ymmärtää häpeärangaistusta, jonka perhe otti teosta itselleen.

Aika on toinen, sanoo Riitta Salke. Nyt Silvo Sokan rakettimatkasta voi olla jo ylpeä.

Reipasta tuulta ja sateita luvassa yöksi – paikoin tuuli voi olla jopa vaarallisen voimakasta

Lounaistuuli voimistuu ja lännestä leviää sateita

Puuskissa tuuli voi yltää paikoin jopa myrskylukemiin, ja vettä voi sataa yli 20 millimetriä. Myrskyksi keli ei silti yllä.

Lounaistuuli voimistuu ja lännestä leviää sateita

Voimakas matalapaineen rintama liikkuu yön aikana rivakkaa vauhtia Suomen yli koilliseen.

Rintaman etupuolella sataa jo nyt, lähinnä maan keskiosissa. Kun nuo sateet siirtyvät itään, kehittyy lännessä jo uusi matalapaine sateineen. Se tulee Suomen ylle illan, viimeistään puolenyön aikoihin ja ylittää maan ripeästi koillisen suuntaan aamuun tai viimeistään aamupäivään mennessä.

Maan yli vyöryvän matalan etupuolella tuulee kovaa. Tuuli voimistuu ensin merialueilla ja sitten lounaassa. Paikoin tuulen voimakkuus yltää maa-alueilla noin 18 metriin sekunnissa ja puuskissa jopa yli 20 metriin sekunnissa. Idässä puhaltaa rajuimmin yöllä tai aamuyöllä.

– Varsinainen myrsky tämä ei kuitenkaan ole, mutta kyllä se voi aiheuttaa vaikeuksia varsinkin Itä-Suomessa, kertoo Ylen meteorologi Matti Huutonen.

Vettä sataa yli 20 millimetriä

Runsaimmat sateet rintama tuo Vaasasta Kokkolaan ja siitä Kuhmoon ja Suomussalmelle yltävälle vajaan 200 kilometrin levyiselle kaistaleelle.

Vettä sataa yön aikana monin paikoin 10–20 millimetriä, mutta Kainuussa sademäärä voi olla jopa yli 20 millimetriä. Yön aikana sataa yleisesti koko maassa Lappia lukuun ottamatta.

Huutosen mukaan rintama ei tuo sateita helpottamaan Keski-Suomen matalalla olevia pohjavesiä.

– Vähän alempaa olisi rintama voinut siinä mielessä kulkea.

Huomenna maanantaina rintaman perässä sää poutaantuu ja aurinko paistaa, mutta tuulet ovat edelleen reippaita ja on koleaa.

Saudi-Arabian ulkoministeri: Emme tiedä missä Khashoggin ruumis on

Saudi-Arabian ulkoministeri Adel al-Jubeir

Ulkoministeri Adel al-Jubeir sanoo, että toimittaja Jamal Khashoggin surma oli valtava virhe. Maan johto kiistää tienneensä surmasta.

Saudi-Arabian ulkoministeri Adel al-Jubeir

Saudi-Arabian ulkoministeri Adel al-Jubeir sanoo, etteivät saudiviranomaiset tiedä, missä Jamal Khashoggin ruumis on. Khashoggi surmattiin Saudi-Arabian Istanbulin konsulaatissa lokakuun alussa. Ulkoministeri al-Jubeir puhui asiasta amerikkalaisen Fox News -kanavan haastattelussa. Hänen mukaansa surman yksityiskohdista ei ole tietoa.

Al-Jubeirin mukaan Saudi-Arabia aikoo selvittää murhan ja saattaa tekijät vastuuseen. Ulkoministerin mukaan tekijät ovat toimineet omavaltaisesti. Al-Jubeir kutsui surmaa ja sen peittelyä valtavaksi virheeksi.

Jo aikaisemmin on kerrottu, että murhasta epäiltynä on pidätetty 18 henkilöä. Ulkoministeri sanoi haastattelussa myös, ettei kruununprinssi Muhammad bin Salman tiennyt tapahtumista.

Saudi-Arabian hallintoa arvostellut Jamal Khashoggi katosi mentyään Saudi-Arabian Istanbulin konsulaattiin lokakuun alussa. Lauantaina Saudi-Arabia myönsi, että Khashoggi surmattiin konsulaatin tiloissa. Saudi-Arabian mukaan Khashoggi kuoli nyrkkitappelussa.

Ulkoministeri al-Jubeir sanoo, että aluksi Saudi-Arabia luuli Khashoggin poistuneen konsulaatista.

Aikaisemmin sunnuntaina Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan vakuutti Turkin paljastavan totuuden Khashoggin surmasta.

Lisää aiheesta:

Saudi-Arabia tunnusti: Kriittisesti valtaapitävistä kirjoittanut toimittaja Jamal Khashoggi tapettiin konsulaatissa "nyrkkitappelussa" – Trumpin mukaan selitys on uskottava

Professori: Saudi-Arabian selitykseen ei uskota edes Lähi-idässä, saati sitten länsimaissa

EU vaatii perusteellista Khashoggi-tutkintaa

Sotilasasiantuntija: USA:n vetäytyminen ydinohjussopimuksesta voisi johtaa asevarustelukierteeseen – uhkana sopimukseton tila

Kuva ohjuksen laukaisusta.

Yhdysvallat uhkaa vetäytyä sen ja Venäjän välisestä keskipitkän matkan ydinohjukset kieltävästä INF-sopimuksesta. Uhkauksen taustalla on Venäjän painostaminen ja huoli Kiinan voimistumisesta.

Kuva ohjuksen laukaisusta.

Yhdysvaltojen vetäytyminen INF-sopimuksesta voisi johtaa Euroopassa varustelukierteeseen, arvioi sotilasprofessori Jyri Raitasalo Maanpuolustuskorkeakoulusta.

– Se herättää kysymyksen siitä, onko Eurooppaan tulossa ohjusteknologian ja mahdollisesti jopa ydinaseiden varustelukierre.

Presidentti Donald Trump sanoi lauantaina aikovansa vetää Yhdysvallat sopimuksesta. Trump syytti Venäjää sopimuksen rikkomisesta.

Yhdysvaltojen uhkaus kertoo Raitasalon mukaan heikentyneistä suurvaltasuhteista. Jos Yhdysvallat vetäytyisi sopimuksesta, näkyisivät seuraukset ensimmäisenä Euroopassa jännitteiden lisääntymisenä, hän sanoo.

Uhkana olisi asevarustelukierteen kiihtyminen. Jännitteiden kasvaminen näkyisi myös Itämeren alueella.

– Ei tämä kuitenkaan toisi suoraan mitään merkittäviä vaikutuksia Itämeren alueelle. Venäjällä on jo käytössä ohjusjärjestelmiä Itämeren alueella. Ohjuskantaman lisääntymisen vaikutukset ulottuvat vähän pidemmälle, Itämeren aluetta laajemmaksi, sotilasprofessori Raitasalo toteaa.

INF-sopimus koskee erityisesti Eurooppaan sijoitettuja ohjuksia, jotka ovat kantamaltaan 500–5 500 kilometriä.

Yhdysvallat on huolissaan Kiinan voimistumisesta

Yhdysvallat on syyttänyt Venäjää sopimuksen rikkomisesta jo ennen presidentti Donald Trumpin valtakautta, vuodesta 2014 asti. Yhdysvaltojen mukaan Venäjä on kehittänyt uuden maalta laukaistavan risteilyohjuksen.

– Trumpin hallinto on ottanut diplomatiaa kovemmat keinot käyttöön. Venäjä yritetään saada uudella voimakkaammalla tavalla neuvottelupöytään, Raitasalo arvioi.

Venäjän painostamisen lisäksi toinen syy Yhdysvaltojen uhkaukselle vetäytyä sopimuksesta on Kiinan aseman vahvistuminen. Kiina on kehittänyt voimakkaasti lyhyen ja keskipitkän matkan ohjuksia. Se ei ole mukana INF-sopimuksessa.

– Tämä on signaali Kiinalle siitä, että Yhdysvallat ottaa Kiinan massamaisen ohjusten kehittämisen ja käyttöönoton tosissaan.

Jännitteet ovat kasvaneet Etelä-Kiinan merellä, jossa useat maat syyttävät Kiinaa aggressiivisesta asevarustelusta ja aluevaatimuksista. Yhdysvallat on huolissaan Kiinan lähialueilla olevista tukikohdistaan, liittolaisistaan ja sille tärkeistä merireiteistä.

Uhkana sopimukseton tila

Sotilasprofessori Jyri Raitasalo muistuttaa, että Yhdysvaltojen vetäytyminen INF-sopimuksesta kestäisi noin puolen vuoden ajan. Sinä aikana pyrittäisiin vielä neuvottelemaan.

Sopimuksen kaatuminen vaarantaisi myös strategisten aseiden uuden Start-sopimuksen jatkon. Sopimus on voimassa vuoteen 2021 asti.

– Mikäli sopimuksia alkaa raueta, niin näköpiirissä siintää mahdollisuus siihen, että ollaan muutaman vuoden kuluttua sopimuksettomassa tilassa ydinaseiden osalta. Se olisi turvallisuuden ja vakauden kannalta erittäin huono kehityskulku, sanoo sotilasprofessori Jyri Raitasalo Maanpuolustuskorkeakoulusta.

Lisää aiheesta:

Trumpin mukaan USA aikoo vetäytyä keskimatkan ydinohjukset kieltävästä sopimuksesta Venäjän kanssa: "Pakko on jos kaikki muutkin"

Iso buffet-ravintola otti käyttöön erikoisen hinnoittelun – lautasilta ei nyt päädy ruokaa biojätteeseen ollenkaan

Lounastajia Laplandia-marketissa

Ravintola laskuttaa annoksesta sen painon mukaan. Asiantuntijan mukaan se on toimiva tapa vähentää buffet-ravintoloiden valtavaa biojätemäärää.

Lounastajia Laplandia-marketissa

Buffet-ravintoloissa ihmiset mättävät ruokaa noutopöydältä lautasilleen. Syötävää otetaan enemmän kuin jaksaa syödä tai hyvältä näyttänyt ruoka ei maistunutkaan. Niinpä biojäteastiat pursuavat.

Lappeenrannan Nuijamaalla sijaitsevan Laplandia-Marketin buffet-ravintolassa on käytössä tapa, jonka ansiosta lautaselta ei päädy ruokaa lainkaan biojäteastiaan. Jätettä voisi kuitenkin kuvitella tulevan, sillä parhaimpina päivinä ravintolassa käy yli tuhat ruokailijaa. Marketin ja kahvilan omistaja Mohammad Darwish on tyytyväinen.

– Biojätettä ei tule käytännössä ollenkaan, kertoo Darwish.

Syynä biojätteen vähäiseen määrään on se, että Laplandia-Marketissa ruoka on hinnoiteltu kilohinnan mukaan. Tällöin ihmiset ottavat vain sen verran, mitä jaksavat syödä.

Lounaan hinta ravintolassa on 19,90 euroa kilo. Kun asiakas on ottanut linjastolta haluamansa ruoat, punnitaan annoksen paino ja lasku tulee sen mukaan. Keskimäärin annoksen hinnaksi tulee noin kahdeksan euroa.

Harvinainen tapa Suomessa

Käytännössä kaikki suomalaiset buffet-ravintolat veloittavat noutopöydästä kiinteän hinnan, jolla saa syödä niin paljon kuin jaksaa.

Matkailu- ja ravintola-alan työnantajien etujärjestö Maran varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi ei ole kuullut, että missään muualla Suomessa kuin Lappeenrannassa olisi buffet-ravintola, joka käyttäisi lounaalla kilohinnoittelua. Tällaista ajatusta on heilläkin pyöritelty, kun biojätteen määrän vähentämistä on pohdittu.

– Näin on ajateltu, että se olisi keino, joka voisi toimia biojätteen vähentämisessä, kertoo Aittoniemi.

Jokunen kasvisravintola Suomessa kuitenkin on, joissa lounas maksetaan painon mukaan. Helsinkiläisessä Silvopleessä Lounas maksaa 22,80 kilolta.

– Biojätettä jää asiakkailta tosi vähän. Suurin osa syö kaiken sen mitä ottaa, kertoo ravintalon kokki Ilari Hosia.

Lämmintä ruokaa ja salaattia voi kilohinnalla ostaa myös joiden markettien palvelutiskeiltä. Lisäksi kaupoissa voi olla salaattivitriinejä, joista kilohinnalla saa tehdä itselleen sopivan salaatin.

Biojäte nollaan

Lappeenrannan Nuijamaalla Laplandia-Marketin ravintolan noutopöytä näyttää varsin tavalliselta suomalaiselta buffet-ravintolalta. Tarjolla on useata erilaista lämmintä kalaa, lihaa, perunoita ja erilaisia salaatteja. Ihmisten ottamat annokset eivät ole valtavia, kun jokainen gramma maksaa erikseen.

Toimitusjohtaja Mohammad Darwish kertoo, että he ovat pitäneet tällaista hinnoittelua liikkeen perustamisesta lähtien eli noin kahdeksan vuotta.

– Silloin kun olin perustamassa ravintolaa, minulle kerrottiin muista ravintoloista, että se ihmisten biojätteeseen heittämän ruoan määrä on ihan valtava. Siksi me tehtiin tällainen systeemi, ja jäte on käytännössä nolla.

Darwishin mielestä ihmiset ottavat nyt ruokaa järkevästi.

– Ihmiset ottavat vain sen verran, mitä syövät. Jos otat enemmän, sinä maksat enemmän.

Auttaa koko ravintolaa

Keski-Euroopassa ja Baltian maissa on ravintoloita, joissa kukin ruokalaji maksaa eri hinnan. Sellaista Mohammad Darwish ei kuitenkaan halunnut, vaan he halusivat pitää lounaan ottamisen yksinkertaisena.

– Me laskettiin, minkä verran ihminen keskimäärin syö kalaa, lihaa, salaattia tai perunaa. Sitten laskettiin siitä keskihinta.

Tällaisen tavan luulisi houkuttavan ihmisiä ottamaan lautaselleen pääasiassa arvokkaita tuotteita ja jättämään esimerkiksi edullisemmat perunat tai porkkanaraasteet ottamatta.

– Kyllä niitä on, mutta sellaiset ovat poikkeustapauksia, mitkä ottavat vain esimerkiksi lihaa tai kalaa ja jättäisivät salaatin pois. Suurin osa ottaa ihan normaalisti, kertoo Darwish.

Mohammad Darwishin mukaan ruoan hinnoitteleminen kilohinnalla on monella tapaa merkityksellistä ravintolalle. Heidän on esimrkiksi helpompi arvioida, miten paljon ruokaa menee. Näin vältytään tekemästä liikaa ruokaa, joka sitten jouduttaisiin laittamaan päivän päätteeksi biojätteeseen..

– Henkilökohtaisesti minä en tykkää olleenkaan, että heitetään ruokaa pois. Minulla sydän itkee, kun näkee Suomessa ja ulkomailla, kun ihmiset ottavat kaksi tai kolme lautasellista ja jättävät puolet syömättä.

Hinnoittelu on Darwishin mielestä myös tasapuolista, koska esimerkiksi vähän syövä lapsi tai nainen syövät vähemmän kuin esimerkiksi raavas mies.

Pienemmän lautaset ja tarjotin pois

Luonnonvarakeskus Luken tutkimusassistentti Oona Pietiläinen kertoo, että tutkimuksien mukaan yksi hyvä keino vähentää biojätettä on poistaa "syö niin paljon kuin jaksat" -ravintolat ja korvata ne sellaisilla, joissa laskutetaan painon mukaan. Tällöin ihminen ei ota ruokaa liikaa, vaan vain sen, minkä olettaa tarvitsevansa.

– Se antaa taloudellisen kannustimen. Siksi se toimii, kertoo Pietiläinen.

Toimivaksi biojätteen vähentämiseksi on todettu myös laput tai viestit, joissa kehotetaan ottamaan vain sen verran kuin jaksaa syödä. Tarjottimien poistaminen on myös tehokas tapa vähentää hävikkiä. Lisäksi tavallista pienemmät lautaset ovat vähentäneet biojäteastiaan päätyvän jätteen määrää.

Esimerkiksi useat hotellit ovat siirtyneet pieniin lautasiin, jotta ihmiset eivät ottaisi aamiaisbuffetissa liikaa ruokaa.

– Jo pelkät muistutuslaput vähentävät lautasilta tulevaa biojätettä 20 prosenttia ja sama vaikutus on pienemmillä lautasilla. Tarjottimien poistaminen vähensi lautasilta biojätteeseen päätyvää jätettä jo 30 prosenttia.

Kaikkiaan ravintolat yrittävät vähentää hävikkiä kaikissa ruoanteon ja tarjoilun vaiheissa. Keittiössä pitäisi osata arvioida oikein ruoan määrä, jotta sitä ei valmisteta liikaa. Keittiössä ei myöskään saisi tulla valmistusvirheitä, minkä takia ruoka pitäisi heittää biojätteeseen. Varastoissakaan ei saisi olla liikaa raaka-aineita, jotka saattaisivat vanhentua.

– Tarjoiluhävikki eli se ruoka, mikä päivän päätteeksi jää yli, on buffet-ravintoloissa kaikkein suurin osa biojätteestä. On tosi vaikea arvioida, minkä verran asiakkaita minäkin päivänä tulee syömään, kertoo Luonnonvarakeskus Luken tutkimusassistentti Oona Pietiläinen.

Pietiläisen mukaan viime vuonna valmistunut suomalaistutkimus kertoo, että buffet-ravintoloissa peräti noin 17 prosenttia ruoasta ja elintarvikkeista päätyy biojätteeseen. Suurin osa siitä tulee siitä ruoasta, joka päivän päätteeksi jää yli. Tämä niin sanottu tarjoiluhävikki on 11 prosenttia. Lautaselta biojätteeseen päätyy ruoasta 4 prosenttia ja keittiössä hävikkiä tulee 2 prosenttia.

Ei tähteitä

Laplandia-Market ja sen ravintola sijaitsevat aivan Venäjän rajan tuntumassa noin kilometrin päässä Lappeenrannan Nuijamaan raja-asemalta. Asiakkaista lähes kaikki ovat Suomeen Venäjältä tulleita ostosmatkailijoita.

Päivällä ahkeraan lounasaikaan biojätteeksi on tullut vain kaupan päälle tulleen maksuttoman sämpylän puolikas.

Pietarista Suomen saapunut Anastasia on ottanut lautaselleen lihaa, perunaa ja salaattia. Annos on melko pieni. Hän on muuten tyytyväinen kilohinnoitteluun, mutta häntä harmittaa maksaa halvemmasta tuotteesta tavallista enemmän.

– Esimerkiksi peruna saisi olla halvempi kuin liha tai kala.

Tähteeksi ruokaa ei jää.

– Minä syön aina kaiken, sanoo Anastasia.

Rohkeus puuttuu vielä

Suomessa puuttuu vielä rohkeus aloittaa buffetaterian hinnoittelu kiloittain. Näin uskoo matkailu- ja ravintola-alan työnantajien etujärjestö Maran varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi.

– On ajateltu, että se karkottaisi asiakkaita, minkä takia sitä ei laajemmin ole otettu käyttöön. Suurimmalle osalle kilohinnoitteluun siirtyminen tuntuu varmaan vielä liian radikaalilta.

Jotta kilohinnoittelu voisi laajemmin toimia, pitäisi sen Aittoniemen mielestä olla tasapuolinen ja siinä pitäisi asiakkaalle tulla selväksi, miksi se on käytössä.

– Mutta tämä kilohinnoittelu on varmaan sellainen malli, joka ajan myötä yleistyy, pohtii Veli-Matti Aittoniemi.

Korjaus kello 19.56. Luken tutkimusassistentin nimi oli jutussa väärin. Hän on Oona Pietiläinen, ei Outi, kuten jutussa aluksi luki.

Lue seuravaksi: Buffet-ravintolat kyllästyivät liian ahneisiin asiakkaisiin – yksinkertainen kyltti tepsi heti

Ruotsin maltillinen kokoomus tukee Stubbia EPP:n kärkiehdokkaaksi

Alexander Stubb

Ruotsin kokoomusjohtajan mukaan puolue on Stubbin kannalla, vaikka puolue ei pidä kärkiehdokasmenettelyä parhaana tapana valita EU-komission puheenjohtajaa.

Alexander Stubb

Ruotsin maltillinen kokoomus tukee Alexander Stubbia Euroopan kansanpuolueen EPP:n kärkiehdokkaaksi.

EPP:n kärkiehdokkaasta voi tulla EU-komission puheenjohtaja, jos keskustaoikeistolainen puolue voittaa ensi toukokuun europarlamenttivaalit.

Stubb kisaa kärkiehdokkuudesta saksalaisen Manfred Weberin kanssa. Ruotsin kokoomusjohtaja Ulf Kristerssonin mukaan puolue on Stubbin kannalla, vaikka ei sinänsä pidä kärkiehdokasmenettelyä parhaana tapana valita EU-komission puheenjohtajaa.

EPP:n kärkiehdokas valitaan Helsingissä 8. marraskuuta.

Lue myös:

Analyysi: Alexander Stubbin matkalla kohti EU-huippuvirkaa on monta estettä ylitettävänä

Tässä klapimökissä on 10 vuoden takkapuut ja 15 kiloa ruuveja – eläkeläisen Veikko Salon halkotalo villitsi suomalaiset

Veikko Salon halkotalo

Asiantuntijan mukaan halkopinotaide on osoitus jäyhien suomalaismiesten taiteellisuudesta. Padasjokelainen Veikko Salo on harrastanut halkopinoja jo parikymmentä vuotta. Klapiyksiön rakentamiseen eläkeläiseltä kului muutama kuukausi.

Veikko Salon halkotalo

Reilu vuosi sitten Veksi ja Ripa istuivat iltaa kotonaan Padasjoella. Kaveruksien silmiin osui lehtijuttu, jossa oli pienen mökin muotoinen halkopino.

– Se oli vähän sellainen vasemmalla kädellä tehty, eikä sinne voinut mennä edes sisälle. Päätimme siltä istumalta, että teemme paremman, kertoo Veksi, eläkkeellä oleva metsätalousinsinööri Veikko Salo.

Ripa Töyry toimi arkkitehtina, Salo rakensi. Hyötyliikunnan seurauksena syntyi ihan oikea pieni talo, joka sai Facebook-postauksen jälkeen tiedotusvälineetkin liikkeelle iltapäivälähtien ja Helsingin Sanomia myöten.

Veikko Salo on silminnähden iloinen halkotalonsa saamasta huomiosta: kuvaa on jaettu sosiaalisessa mediassa tuhansia kertoja. Rakennelmaa on kommentoitu muun muassa mykistäväksi taidonnäytteeksi ja sadunomaiseksi neronleimaukseksi.

Puut haetaan itse metsästä

Klapiyksiössä mahtuisi pieni porukka istumaan iltaa. Jos halkomäärää havainnollistetaan tavallisen omakotitalon takkapuihin vertaamalla, niin karkeasti voi ynnätä, että klapitalossa on 10 vuoden takkapuut.

Rakentamiseen meni loppujen lopuksi pari kuukautta. Veikko kertoo, että muita koneita kuin moottorisahaa ja akkuporaa, ei käytetty.

– On tullut vähän hiljennettyä tahtia sen jälkeen, kun täytin 70. Nyt teen töitä enää seitsemänä päivänä viikossa, nauraa Veikko.

Puut Salo on pilkkonut kirveellä. Vuosittain Salo pilkkoo noin 60 vuoden polttopuut omakotitaloon.

– Käyn kaatamassa tonttipuita, kun ihmiset pyytävät ja raivaan muiden metsistä hylkypuuta. Näistä syntyy sellainen 150 pinokuutiota klapeja vuodessa. Tuollainen pari kuutiota syntyy päivässä alusta loppuun asti tehtynä.

"Miehille on käsintekeminen aina ollut tärkeää"

Salolla on klapitaiteesta pitkä historia: ensimmäiset halkomuodostelmat hän on koonnut 2000-luvun alussa.

Salo on tehnyt metsätöitä koko ikänsä. Ahkeran eläkeläisen ilmeestä näkee, että hän nauttii puutöistä.

– Kyllä se on sellaista kylähullun touhua! Vaikeinta onkin ollut se, kun täytyy koko ajan jännittää, että milloin ne valkotakkiset tulevat hakemaan minua, nauraa klapimies.

Halkopinoja on ennenkin nähty julkisuudessa. Esimerkiksi perholaispariskunta rakensi muutama vuosi sitten talon mittaisen halkopinon, joka keräsi paljon ihastusta.

Taitavasti rakennetut halkopinot ovat luonnonläheinen, ruohonjuuritason osoitus miehen taiteellisuudesta, sanoo miesten hyvinvointia edistävän Miessakit yhdistyksen miestyöntekijä Ilmo Saneri.

Sanerin mukaan käsillä tekeminen ja konkreettisen tuloksen saaminen on miehille tyypillinen tapa toteuttaa taiteellista puolta itsestään.

– Miehillä on valtava potentiaali tällaista taiteellisuutta, mutta me olemme aika jäyhiä toteuttamaan niitä. Meitä määrittelee kirjoittamattomat lait. Miehille on käsintekeminen aina ollut tärkeää.

Saneri kertoo eräällä pariskunnalla olleen erimielisyyksiä, kun mies ei koskaan kertonut rakastavansa. Mies taas ihmetteli, että eikö vaimo nyt ymmärrä, että juuri rakennettu, iso terassi on rakkauden osoitus.

– Se on pakopaikka arjesta. Muistan erään halkotaiteilijan, jonka perimmäinen syy oli päästä pois siitä keskustelukulttuurista tekemään, ettei tarvitse puhua. Nykyaikana perheissä korostetaan, että puhumalla selvää kaikesta, ja jos mies on huono puhumaan, niin hän haluaa osoittaa sitä käsillä.


Yksityiskohdat hivelevät silmää

Salon tölliä kelpaa katsella lähempääkin, sillä halkotalossa on monia hienoja yksityiskohtia. Ensimmäisenä kävijää tervehtii jykevä ovi.

– Se on 16 senttiä paksu ja sen kokoamiseen meni yli kaksi kiloa ruuveja. Painoa on ainakin 100 kiloa ja saattoi meiltä Ripan kanssa päästä pari pieruakin, kun kampesimme sen kohdalleen.

Töllin lattia on myös katseenkestävä ja perinteisesti toteutettu.

– Se on kuin vanhan pajan lattia eli vähän niinkuin pystypölleistä tehty. Tässä se tosin tehtiin muutaman sentin paksuisista kiekoista.

Katto on koivua ja muistuttaa perinteistä paanukattoa.

– Se on melkoista hommaa, kun sahataan pölliä pitkittäin. Ostin alkukesästä uuden moottorisahan ja ensimmäinen kesti 40 tuntia, ennen kuin hajosi. Sain takuuseen uuden ja se on onneksi jaksanut pidempään.

Tölli on vielä tyhjillään, mutta kalusteet on jo suunniteltu. Nekin Salo tekee itse, omista puista.

– Sänky tulee. Siinä voi sitten ottaa torkut, tai puuhata vähän muutakin. Pöytä tietysti ja pöllinpätkistä tulee istuimet, luettelee Veikko.

Kaikki alkoi halkopyramidista – ja jatkoa seuraa

Veikko Salon klapit ovat myös mökin ulkopuolella siisteissä pinoissa. Kaikki alkoi halkopyramidista, johon meni yli 130 kuutiota halkoja.

– Puut oli ladottu sen verran tiheästi, että se alkoi homehtua sisältä ja lopulta se hajosi.

Muodostelmia on syntynyt vuosien varrella myös erivärisistä puista. Puupinonjen kylkiin on piirtynyt muun muassa Padasjoen vaakuna ja omakuva.

– Se muistutti kyllä enemmän Angry Birdsiä kuin minua. Viime vuoden suurtyö oli halkopinon kylkeen syntynyt Suomi 100 -klapiteos, johon tarvittiin vähän maaliakin.

Halkotöiden teko tulee jatkumaan, taiteilija vakuuttaa. Seuraavat suunnitelmat paljastetaan kuulemma ensi keväänä.

Viisi huippujuttua sunnuntai-iltaan: Pomoton työpaikka voi hyvin, Venezuelan juhlat sähköaidan takana ja J. Karjalaisen laiskottelun autuus

Työntekijöitä Fraktion toimistossa.

Luitko jo nämä? Kokosimme sinulle viikon parhaita juttuja, jotka saatoit arjen kiireessä ohittaa.

Työntekijöitä Fraktion toimistossa.


Työpaikan tehottomin osa saattaa olla oma pomosi – Suomen parhaina työpaikkoina pidetään yrityksiä, joissa ei ole esimiehiä

Huomenna on taas maanantai ja monella meistä edessä töihin paluu. Kohta joku muu sanoo, mihin seuraavaksi ryhdytään, ja koska pitää olla valmista. Lehdistä voi kuitenkin lukea aivan toisenlaisista työpaikoista. Sellaisista, joissa ei ole esimiehiä ollenkaan. Kuinka ne toimivat?


Venezuelassa minimipalkalla saa kolme annosta trendiravintolan tonnikalaa – osa kansasta näkee nälkää, mutta eliitti jatkaa juhlintaa sähköaitojen takana

Jos taskussa on bolivarien sijaan dollareita, kaaokseen vajonneessa maassa voi yhä elää kuin kuningas.


Manilan vauvatehtaassa äitejä on tuplasti enemmän kuin sänkyjä, mutta abortin tehneet uskaltautuvat sairaalaan vasta verta vuotaen

Filippiineillä raskaudenkeskeytykset ovat laittomia ja perhesuunnittelu puutteellista. Se näkyy Jose Fabellan synnytyssairaalassa.




J. Karjalaisen luovuus vaatii lötköttelyä: "Olen ollut laiskottelun puolestapuhuja jo 80-luvulta lähtien"

Muusikon mukaan parhaat ideat syntyvät silloin, kun aivoille annetaan tilaa toimia rauhassa.

Mandy Chao valitsi Kiinassa tyttärelleen suomalaisen päiväkodin – halusi, että lapsella on hauskaa hoitopaikassa: "Täällä hänellä saa olla omia mielipiteitä"

Suomalaisia päiväkoteja perustetaan Etelä-Amerikkaan, Kiinaan ja Vietnamiin. Helsingin yliopistosta ponnistanut start up -yritys HEI schools on vasta avannut uuden päiväkodin Kiinan Guangzhoussa. Yle pääsi vierailulle juuri avattuun päiväkotiin.

Yli kymppitonnin hoitolaskuun ollaan valmiita – lemmikin kuntoonsaaminen saa maksaa "melkein mitä tahansa"

Topi-kissa on nukutettuna hammashoitoa varten.

Eläinlääketieteen kehitys on mahdollistanut takavuosia vaativammat hoidot myös lemmikeille, esimerkiksi syöpähoidot, kaihileikkaus ja lonkkaproteesi ovat yleistyneet.

Topi-kissa on nukutettuna hammashoitoa varten.

Eläinlääketieteen kehitys on mahdollistanut takavuosia vaativammat hoidot myös lemmikeille. Esimerkiksi syöpähoidot, kaihileikkaus tai lonkkaproteesi olivat ennen erittäin harvinaisia, nyt jo paljon yleisempiä.

Se on lemmikinomistajalle ilouutinen, toisaalta isot operaatiot maksavat normikäyntiä huimasti enemmän. Mutta siihen on moni lemmikkinsä pelastamiseksi valmis. Pääsääntöisesti niitä tehdään kissoille ja koirille.

– Kyllä tosiaan yli 10 000 euron maksut on silloin ok, jos se parantaa elämänlaatua ja varsinkin, jos on nuoresta, hyvin paranevasta eläimestä kyse, sanoo johtava eläinlääkäri Katariina Thomson Yliopistollisesta pieneläinsairaalasta Helsingistä.

– Esimerkiksi molemminpuoleinen keinonivelleikkaus maksaa yli kymppitonnin kaikkine kuntoutuksineen ja kontrolleineen. Niitä aloiteltiin jo yli kymmenen vuotta sitten jo, mutta nykyään ne ovat lähestulkoon arkipäivää.

Yli kymppitonnin laskut ovat silti harvinaisia, usean tuhannen euron laskut jo paljon tavallisempia.

– Yli tonnin laskuja on 5–10 prosenttia. Noin neljäsosa laskuista on alle sata euroa, ja mediaanilasku on 180 euron tietämillä, Thomson kertoo.

Kaiken kaikkiaan lemmikkien lääkintä- ja hoitomenot ovat tuplaantuneet kymmenessä vuodessa yli 200 miljoonaan euroon. Lemmikkien määrä on kasvanut samassa ajassa paljon hitaammin. Nousu johtuu siis osin kalliiden hoitojen yleistymisestä ja myös siitä, että lemmikin terveyteen ollaan valmiita panostamaan muutenkin enemmän kuin ennen.

Ja jos kyse on kroonisesta vaivasta, kuten allergiasta tai sokeritaudista, kertyy lääkeostoista vuosien mittaan iso summa, vaikka kuukausikustannus jäisikin suhteellisen matalaksi.

Vakuutus harvalla

Huomattavaa lemmikkien eläinlääkäri- ja muissa hoitolaskuissa on se, että omistajat maksavat ne pääosin omasta pussistaan. Suomen 700 000 koirasta on vakuutettuja 25–30 prosenttia, maan 600 000 kissasta vielä harvempi.

– 10–15 prosenttia laskuista maksetaan vakuutuksista, Thomson kertoo.

Thomsonin mukaan merkittävä asiakasta helpottava tekijä on erämaksurahoitus, jolla saa kuukauden korotonta maksuaikaa, ja tarvittaessa luottoyhtiöltä voi saada luoton hoitolaskun maksamiseksi.

Asiakas päättää

Jopa tuhansien eurojen hoitoja saa, mutta eläinlääkäri ei niistä päätä, vaan lemmikinomistaja lopulta itse ratkaisee, mihin hoitoihin rahkeet riittävät ja on valmis.

Missä siis kulkee maksimi itse maksamiselle, jos panoksena on lemmikin elämä? Perjantainen puistokysely kymmenelle satunnaiselle koiranulkoiluttajalle Ala-Tikkurilassa raamitti maksuhaluhaarukan tonnista viiteen tuhanteen. Keskiarvoksi muodostui 2 910 euroa.

Vaihtoehtona eutanasia

Joskus ei lemmikin elämälle pysty kerta kaikkiaan sanomaan hintaa. Nummelalaisen Mika Petäjän Uuno-bokserilta leikattiin perjantaina kasvain kyljestä Evidensian eläinsairaalassa Vantaalla. Leikkaus maksoi noin 800 euroa.

– Olihan se paljon, onneksi on vakuutus. Mutta ei lemmikin hengelle voi oikeastaan antaa hintaa, koira on perheenjäsen, Petäjä sanoo.

– Kyllä se saa maksaa melkein mitä tahansa. Siinä vaiheessa, kun omat rahat loppuvat, niin ruvetaan miettimään, onko se sen arvoista. Ja jos koiralle tulee kipuja tai leikkauksesta ei ole hyötyä, sitten tulee se toinen vaihtoehto kysymykseen.

Eläinlääkäri on samaa mieltä.

– Jos toivoa ei ole, niin eläimen etu on, että kärsimyksiä ei pitkitetä. Silloin eutanasia on vaihtoehto, jota eläinlääkärin pitää ensisijaisesti suositella, painottaa eläinlääketieteellinen johtaja Mirja Kaimio eläinklinikkaketju Evidensiasta.

Kalasta jopa satoja euroja kilolta? Lappilainen erämies valmistaa keskiaikaista herkkua ja uskoo, että Keski-Eurooppa himoitsee sitä

Samuli Pulkkinen joen rannassa

Kuivattua haukea ei ole Suomessa tiettävästi juuri myyty muutamaan sataan vuoteen, mutta nyt se palaa markkinoille.

Samuli Pulkkinen joen rannassa

Torniolaisen Samuli Pulkkisen työtoimistossa leijuu määrittelemätön tuoksu. Kalaa, ehkä, muttei kuitenkaan tuoretta. Savua, ehdottomasti. Jotain ihan muuta kuin hieman luotaantyöntävän hajuinen kuivattu turska.

Innokas pitkän linjan kalastaja Pulkkinen uskoo kehittäneensä tuotteen, jolla yrittäjyys alkaa ennen pitkää kannattaa: kuivattu hauki. Sitä tosin kannattaa markkinoida lähialueiden sijaan suoraan Keski-Eurooppaan.

Kuivahauen perään ei Suomessa juuri kysellä, mutta maan rajojen ulkopuolella se voisi olla arvostettu herkku.

– Tällä on jo arvostus Keski-Euroopassa ja se on hurjan kovahintainen kala siellä, ja sinne me olemme menossa. Varmaan paras hinta, minkä siitä voi saada, on siellä.

Pulkkinen vertaa kuivattua haukea japanilaiseen katsuobushi-tonnikalaan, joka on arvostettua kuivattua kalaa.

– Katsuobushi-tonnikalasta saa 300 euroa kilolta. Olen tyytyväinen, jos niihin samoihin kilohintoihin pääsee.

Kapahaukea vietiin herrojen pöytiin

Keskiajalla suomalaista kuivattua haukea, kapahaukea, ei tarvinnut isommin markkinoida; sitä meni niin paljon kuin pystyttiin viemään. Kapahauesta saadut vientitulot olivat merkittävät, minkä lisäksi sitä syötiin paljon myös kotimaassa.

Se oli erittäin arvostettu herkku, jota tarjoiltiin korkea-arvoisten herrojen ruokapöydissä ja vietiin arvokkaina tuliaisina. Ruokakulttuuriin erikoistunut kansantieteilijä Marja Hartola kertoo, että hauen suosio johtui vallalla olleesta katolisesta uskonnosta, joka määräsi neljä pitkää paastoa vuodessa ja lisäksi jokaviikkoisia paastopäiviä. Silloin lihaa ei saanut syödä, mutta kala oli sallittu.

– Alkoi tulla pulaa kalasta, joten Suomesta lähetettiin kalaa Keski-Eurooppaan. Hauki oli helppo lähettää kuivattuna. Varsinkin Lapista tuli paljon suurta haukea ja niistä sai nopeasti paljon kalaa, Hartola kertoo.

Kuivatun hauen kulta-aika oli 1500-luvulla, mutta sitä vietiin vielä 1700-luvullakin jonkin verran. Sitten sen käyttö pikku hiljaa hiipui.

– Katolinen väestö pieneni, ei ollut niin paljon paastopäiviä. Nykyisin kuivattua kalaa ei ole Suomessa missään, mutta melkein kaikkialla muualla Euroopassa ja Aasiassa sitä syödään, Hartola toteaa.

Nyt kuivatun kalan olisi korkea aika palata suomalaiseenkin ruokavalioon, mikäli uskomme tunnettua kokkia.

Uusi eettinen ruokahitti

TV-kokki ja suomalaisen ruoan puolestapuhuja Markus Maulavirta näkisi mielellään kuivatun hauen nousevan suosioon, sillä se sujahtaisi täydellisesti eettisen lähiruoan trendiin.

– Hauki kuuluu tähän meidän lajistoon ja sitä on ihan älyttömästi. Ja sehän on järjettömän hyvä ruokakala, se on vain jostain käsittämättömästä syystä jäänyt kakkossarjaan, Maulavirta perustelee.

Kuivattua haukea innokas eränkävijä-kokki kehuu vuolaasti. Kotona hän maustaa haukirouheella vaikka tahnan tai kastikkeen, mutta se sujahtaa hyvin myös keittoon tiettömillä taipaleilla.

– Kun lähtee kairaan kävelemään, niin kuivattuja vihanneksia ja kuivahaukea mukaan ja niistä saa mainion sopan tehtyä tulilla, Maulavirta visioi.

Huonomaineinen hauki kaipaa kuitenkin useampia äänenkannattajia.

"Jänkäkoira" ei monelle kelpaa tuoreena eikä kuivattuna

Yrittäjä Samuli Pulkkinen tietää, että kuivatun hauen markkinointi suomalaisille vaatii kovaa työtä – varsinkin pohjoisessa, jossa jänkäkoiraksi haukutun kalan maine on kehno.

Pienyrittäjälle se tarkoittaa sitkeää ponnistelua, vaikka tuote on kaupallisessa mielessä harvinainen ellei jopa ainutlaatuinen. Pitää saada tunnettuja puolestapuhujia, ravintolat kiinnostumaan ja kuluttajat vakuutettua. Siinä missä vaikkapa helsinkiläinen ja berliiniläinen trendiravintola pitää kuivattua haukea luksustuotteena, lappilainen vieroksuu haukea kaikissa muodoissa.

– En lähtisi ensimmäisenä lappilaisten asenteita muuttamaan, mutta sillä tavalla tietenkin, että sitä ei ole pakko jänkään polkea. Kantaa sen sinne jalostuslaitokselle ja ottaa siitä rahat pois, Pulkkinen naurahtaa.

Markus Maulavirta ei ymmärrä hauen vähäistä arvostusta tai suoranaista moittimista ollenkaan.

– Ehkä se on se y-ruoto mikä tekee sen haastavaksi. Kun sen opettelee poistamaan, ei hauen voittanutta oikeastaan ole, Maulavirta vakuuttaa.

Kuivatun hauen historiasta on kirjoittanut myös Maaseudun tulevaisuus.

KuPS:n ja FC Hongan pronssitaisto huipentuu päätöskierroksella

Petteri Pennaen

KuPS:n ja FC Hongan Veikkausliigan pronssitaistelu ratkeaa vasta kauden päätöskierroksella.

Petteri Pennaen

Veikkausliigan pronssimitalista taistelevan KuPS:n kapteeni Petteri Pennanen oli isossa roolissa, kun kuopiolaisjoukkue nousi tappioasemasta voittoon jalkapalloliigan viimeistä edeltävällä kierroksella. Pennanen viimeisteli kotijoukkueen tasoituksen rangaistuspotkusta ja pohjusti 2-1-voittomaalin TPS:stä, joka on karsijan paikalla liigassa.

KuPS:n voittomaali syntyi, kun Pennanen lähetti keskityksen sivurajan tuntumasta TPS:n maalille. Pallon ohjasi omaan maaliin TPS:n Niklas Friberg.

– Tuli hyvä pallo maalivahdin ja topparin väliin. Siinä reagoitiin vähän väärin, TPS:n kapteeni Mika Ääritalo sanoi.

TPS meni 1-0-johtoon, kun runsaat puoli tuntia oli pelattu. Sterling Yateke syötti Elias Ahteelle, joka ohjasi pallon maaliin. Tilanne sai alkunsa, kun pallo kimposi KuPS:n Reuben Ayarnan päästä ylärimaan ja siitä kentälle.

Ennen TPS:n johto-osumaa KuPS:lla oli kolme hyvää tekopaikkaa, mutta Ville Saxman, Ilmari Niskanen ja Henri Toivomäki laukoivat ohi maalin.

– Teimme pelin vaikeaksi itsellemme. Aloitimme kyllä hyvin, Pennanen sanoi.

KuPS kohtaa päätöskierroksella vieraissa IFK Mariehamnin.

Hongan mitalihaaveet säilyivät - Inter tehoton kotikentällään

Honka säilytti mahdollisuutensa miesten jalkapalloliigan pronssimitaliin, kun espoolaiset hakivat sunnuntaina Turun Kupittaalta 2-0-vierasvoiton Turun Interistä.

– Viimeisellä kierroksella pitää vain keskittyä omaan peliin ja katsoa mihin se riittää, totesi Hongan päävalmentaja Vesa Vasara.

Honka ratkaisi ottelun erikoistilanteista. Borjas Martin sijoitti avausjaksolla Javier Hervasin vapaapotkun maalin edestä sisään. Päätösluvut Hervas sinetöi lisäajalla, kun hänen vapaapotkunsa ohitti vastustamattomasti Interin maalivahti Henrik Moisanderin.

Interin Ari Nyman pelasi sunnuntaina viimeisen kotiottelunsa Interin riveissä. Vuonna 2000 liigauransa aloittanut Nyman pelasi Interin paidassa yli 400 ottelua ja edusti urallaan Suomea 22 maaottelussa.

Interin päävalmentaja John Allen harmitteli joukkueensa maalinteon tehottomuutta.

– Peli kulki suunnitelmien mukaan, mutta pistesaldo jäi taas nollille, Allen harmitteli.

Lue lisää:

Lassi Lappalainen ratkaisijana – RoPS:n hopeajuhlat pääsivät vauhtiin

RoPS:n hopealle sinetti – "Olen todella ylpeä joukkueesta"

SJK:n verkkoon kauden 20:s osuma – HJK:n Klauss kiinni maalikuninkuudessa

SJK:n verkkoon kauden 20:s osuma – HJK:n Klauss kiinni maalikuninkuudessa

Joaa Klauss.

HJK:n Klauss on tehtaillut tällä kaudella jo 20 maalia ja on tiukasti kiinni Veikkausliigan maalikuninkuudessa.

Joaa Klauss.

Mestaruuden jo varmistanut HJK voitti kauden viimeisessä jalkapalloliigan kotiottelussaan SJK:n 1-0. Maalipörssin kärki Klauss viimeisteli komealla takanurkkakudilla kauden 20. osumansa tukaloittaen karsintasijaa karttavia seinäjokelaisia.

– Emme luovuttaneet mestareita vastaan, mutta laatua ja onnea uupui, SJK:n valmentaja Alexei Eremenko harmitteli.

Vierasjoukkueen pistenälkä näyttäytyi varhain ja näkyvästi. SJK hyökkäsi heti rohkeasti ja sai luotua tukun maalipaikkoja. Pelin 32. minuutilla vierasjoukkueen Aredes Duarte laukoi 16 metristä lupaavasti, mutta pallo ohitti maalivahti Maksim Rudakovin vartioiman maalin takatolpan vierestä.

SJK:n maalinälkä meni välillä myös yli. Heti HJK:n Klaussin viimeistelyn jälkeen SJK:n Denys Oliinyk tavoitteli rankkaria erotuomarilta niin heikolla kaatumisella kaksinkamppailussa boksissa, että Dennis Antamo palkitsi suorituksen keltaisella kortilla.

Klubi vierailee lauantain päätöskierroksella Turussa, jossa se kohtaa sarjataulukossa viimeistä edellisenä olevan TPS:n. IFK Mariehamnin tavoin kaksi pistettä turkulaisjoukkueen yläpuolella oleva SJK puolestaan isännöi ensi lauantaina Interiä niin sanotussa miljoonan euron ottelussa.

– Meillä on mahdollisuus piste-ennätykseemme onnistumisella Turussa. Puhuin kopissa jo valmistautumisesta tulevaan, HJK:n valmentaja Mika Lehkosuo paljasti päätöskiepin panoksesta.

FC Lahti kaatoi junioripitoisen Ilveksen

FC Lahti päätti peräti kolmeen kuukauteen venyneen voitottoman putkensa jalkapalloliigassa, kun Ilves kaatui sunnuntaina Tampereella 1-0 Pavel Osipovin maalilla.

Ilves juoksutti kentälle varsin junioripitoisen ryhmän, ja avainpelaajista muun muassa Lauri Ala-Myllymäki, Eero Tamminen ja Issa Thiaw aloittivat ottelun vaihtopenkiltä. Päävalmentaja Jarkko Wiss kertoi halunneensa käyttää tilaisuuden antaa peliaikaa ensi kaudellakin Ilveksessä jatkaville pelaajille.

– Meidän pitää olla myös itsekkäitä. Olemme neuvotelleet kolmen runkopelaajan kanssa jatkosta, mutta tällä hetkellä on sellaiset signaalit, ettei kukaan heistä ole meillä jatkamassa. Meillä on jatkuva prosessi, ja minä mietin jo pitkälle ensi vuotta, Wiss sanoi.

FC Lahden vetovastuun Toni Korkeakunnaksen potkujen jälkeen ottanut Sami Ristilä pääsi tuulettamaan kolmea pistettä jo toisessa ottelussaan.

– Vaikea jakso takana. Kukaan ei varmaan jaksa edes laskea niin kauas taaksepäin. Tänään jaksettiin tehdä hommia, ja kopissa oli tietysti helpottunut tunne, Ristilä totesi viitaten edelliseen voittoon.

Lue lisää:

Lassi Lappalainen ratkaisijana – RoPS:n hopeajuhlat pääsivät vauhtiin

RoPS:n hopealle sinetti – "Olen todella ylpeä joukkueesta"

KuPS:n ja FC Hongan pronssitaisto huipentuu päätöskierroksella

Kaaokseen vajonneessa Venezuelassa voi yhä elää kuin kuningas – juhlat vain on järjestettävä sähköaitojen takana

mies ja nainen skoolaavat kuohuviinilaseilla

Pääkaupungin trendiravintolassa minimikuukausipalkka riittää kolmeen annokseen tonnikalaa.

mies ja nainen skoolaavat kuohuviinilaseilla

Fine dining -ravintola La Esquinan pöydissä puhutaan bisneksestä. Kansainvälisiin huippumerkkeihin pukeutuneen seurueen pöytiin kannetaan tataki-tonnikalaa munakoisovaahdolla ja hitaasti kypsennettyä lohta.

Mustiin pukeutunut tarjoilija pelastaa Louis Vuittonin lattialta laukuille tarkoitettuun telineeseen. Venezuelassa uskotaan, että laukun pitäminen lattialla johtaa köyhyyteen.

– Haluaisimme tarjota sinulle drinkin. Ihan mitä vain, sanoo nuori mies, joka esittelee itsensä Juliániksi ja pyytää liittymään seurueeseensa.

Pian vaihdetaan jo poskisuudelmia tatuointitaiteilijana ja graafisena suunnittelijana työskentelevän Arianan ja yrittäjä Miguelin kanssa. Kolmikko kertoo juhlineensa kaksi päivää putkeen.

– Olemme niin väsyneitä tähän tilanteeseen. Paras tapa olla miettimättä sitä on vetää pää täyteen, he toteavat.

"Tilanteella" he viittaavat diktaattoriksi kutsumansa sosialistipresidentin Nicolás Maduron hallintoon ja Venezuelan talousromahdukseen.

Moni muukin näyttää turvautuvan samaan nollauskeinoon. Baaritiskillä mainostettava Aperol Spritz -drinkki tekee kauppansa. Juomien lomassa nautitaan kuubalaisia sikareita, joita saa ostaa ravintolasta. Pukujen takit ripustetaan tuolin karmille, kun dj alkaa soittaa house-musiikkia.

Muutamien metrien päässä sähköaidalla suojatusta ravintolasta pieni poika istuu liikennevalojen alla ja kerjää ruokaa.

La Esquinassa juhlivat Julián, Ariana ja Miguel ovat etuoikeutettuja maassa, jonka kansalaisista noin 60 prosenttia kertoo laihtuneensa viime vuonna keskimäärin 11 kiloa kriisin seurauksena.

Nicolás Maduron kaudella Venezuela on ajautunut täydelliseen kaaokseen.

Edeltäjänsä Hugo Chávezin linjalla jatkavan Maduron ongelmana on ollut Venezuelan tärkeimmän vientituotteen öljyn hinnan lasku. Yhdessä heikon talouspolitiikan kanssa se on nostanut inflaation tuhansiin prosentteihin.

Vaikka minimipalkkaa on nostettu, se ei riitä kunnolla edes perustarvikkeisiin – jos niitä ylipäänsä on saatavilla. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on ennustanut Venezuelan inflaation nousevan ensi vuonna jopa 10 miljoonaan prosenttiin.

Hinnat laukkaavat villisti.

Monissa caracasilaisissa kaupoissa ei merkitä enää tuotteiden hintoja, sillä ne voivat muuttua päivässä tai jopa tunneissa. Suurin osa saatavilla olevista elintarvikkeista on tuontitavaraa, joista joutuu maksamaan moninkertaisen hinnan. Omaa tuotantoa Venezuelassa ei juurikaan enää ole.

Syyskuun alussa hallitus toteutti kiistellyn uudistuksen, jossa maan valuutasta bolivarista poistettiin viisi nollaa. Samalla nostettiin palkkoja.

Palkankorotukset ja valuuttauudistus eivät helpottaneet hyperinflaatiota.

– Uudistukset olivat kosmeettisia, sanoo venezuelalaisen Datanalisis-yhtiön johtaja, ekonomisti Luis Vicente León.

Hänen mukaansa lohduttavaa tilanteessa on se, ettei mikään maa kestä hyperinflaatiota loputtomiin.

– Ennen pitkää hallinnon on pakko avata markkinoita ulkomaisille yrityksille ja investoinneille.

Moni kansainvälinen yritys on joutunut lopettamaan Venezuelassa. Valtio on ottanut haltuun myös yksityisiä paikallisia yrityksiä.

Vielä melko vauraassa Altamiran kaupunginosassa sijaitsevan La Esquinan hinnat ovat nousseet euroiksi muutettuina suunnilleen näin:

Helmikuussa annos tataki-tonnikalaa maksoi pari euroa, toukokuussa lähes viisi. Syyskuun lopussa annoksesta sai pulittaa lähes kymmenen euroa. Nykyinen minimikuukausipalkka riitti silloin kolmeen tataki-annokseen.

Sen jälkeen hinnat ovat jatkaneet kohoamistaan.

Asiakasvirtaan se ei kuitenkaan ole vaikuttanut. Ravintola on lähes aina täynnä, ja suurin osa asiakkaista on paikallisia.

Aamuisin ravintolaan katetaan näyttävä aamupala, iltapäivisin paikan täyttävät bisneslounaat ja iltaisin Juliánin, Arianan ja Miguelin kaltaiset nuoret aikuiset.

Ulkopuolisten ei ole helppo päästä heidän kanssaan juttusille. Harva haluaa puhua siitä, millaista on olla hyväosainen Venezuelan kaltaisessa kriisimaassa.

Miguel, Ariana ja Julián puhuvat toimittajalle mielellään, mutta eivät halua esiintyä sukunimellään. Sieppauksen ja ryöstetyksi tulemisen uhka on Venezuelassa niin suuri, että kukaan ei halua julkisesti retostella rahoillaan.

Myös Miguel kertoo tulleensa siepatuksi. Enempää hän ei halua asiasta puhua.

– Voin kertoa, että se ei ollut mukavaa, hän tyytyy toteamaan.

Turvattomuus yhdistää koko Venezuelaa. Sieppaukset ja murhat ovat arkipäivää, ja pääkaupunki Caracasin on usein arvioitu olevan Latinalaisen Amerikan väkivaltaisin kaupunki.

Turvattomuus synnyttää myös liiketoimintaa. Juliánille se takaa hyvän elintason.

– Perheelläni on luodinkestäviä laseja maahantuova yritys. Sillä menee juuri nyt hyvin, Julián kertoo.

Myös Miguel ja Ariana ovat hyvätuloisista perheistä. Perheiden omaisuus on osittain kiinni Yhdysvalloissa olevissa sijoituksissa.

Lauantai-iltaa juhlimaan tullut 23-vuotias Alejandra taas on yrittäjä: hän vaihtaa mainostoimistotyönsä ja opintojensa ohella bolivareita dollareiksi mustassa pörssissä.

– On kriisi toisaalta vaikuttanut minuunkin. Olen joutunut myymään autoni ja vaihtamaan halvempaan yliopistoon, Alejandra sanoo.

Dollareiden myynti on kuitenkin Alejandran mukaan hyvä bisnes.

Venezuelassa dollarit ovat avain makeaan elämään. Maassa elää kuin kuningas, jos taskuissa on bolivarien sijaan dollareita.

Vaikka tavallisten kauppojen hyllyt ovat tyhjiä, Caracasissa on eliitille suunnattuja kauppoja, joista voi ostaa tuontitavaroita kovaan hintaan.

– Nämä ihmiset pystyvät viettämään huomattavan etuoikeutettua elämää verrattuna hallinnon avustuksista ja bolivareissa maksettavista palkoista riippuvaisiin kansalaisiin, sanoo ekonomisti Luis Vicente León.

Venezuelassa puhutaan yleisesti kahdesta eri eliitistä. Toinen niistä kuuluu opposition leiriin, ja sen rikkaudet ovat peräisin ajalta ennen sosialismia tai ulkomailla olevista investoinneista. Lisäksi monet saavat dollarilähetyksiä ulkomailla olevilta sukulaisiltaan.

Toinen eliitti on rikastunut siksi, että se on lähellä hallintoa.

Hugo Chávezista tuli 1990-luvun lopussa presidentti, koska hän lupasi auttaa köyhiä ja kitkeä eriarvoisuutta. Eriarvoisuus ei kuitenkaan juuri vähentynyt.

Venezuelan sosialistihallintoa on Chávezin ajoista alkaen epäilty muun muassa rahanpesusta ja korruptiosta. Nykyhallinnosta käytetään Venezuelassa yleisesti nimitystä "huumediktatuuri".

Syytösten mukaan Maduron hallinto on alkanut tahkota rahaa huumekaupalla, kun öljytulot ovat romahtaneet. Venezuela on jo pitkään ollut kauttakulkumaa paitsi Yhdysvaltoihin, myös Eurooppaan vietäville huumeille.

Yhdysvallat on tutkinut muun muassa Venezuelan varapresidentin Tareck el Aissamin kytköksiä kokaiinikauppaan jo vuosia. Presidentti Nicolás Maduron puolison Cilia Floresin veljenpojat on tuomittu Yhdysvalloissa huumekaupan yrityksestä.

Venezuelalaiset ovat jo tottuneet uutisiin Maduron hallinnon edustajien ja heidän perheenjäsentensä luksuselämäntyylistä.

Syyskuussa raivon synnyttivät sosiaalisessa mediassa levinneet kuvat Madurosta nauttimassa illallista Turkissa yhdessä Istanbulin kalleimmista ravintoloista samalla, kun tavalliset venezuelalaiset näkevät nälkää.

Caracasilaisessa kultasepänliikkeessä työntekijä mainitsee myyneensä viikon aikana kolme Rolex-merkkistä, kymmenien tuhansien eurojen arvoista luksuskelloa.

Olivatko ostajat ulkomaalaisia vai venezuelalaisia?

– Kyllä he olivat venezuelalaisia. Tiedät varmaan, kenellä on varaa näihin kelloihin, myyjä sanoo ja viittaa valtaeliittiin.

La Esquinan tiskillä tuplaespressoa nauttii ravintola-alan yrittäjä Jacobo, 54. Hän on tyytyväinen, että päätti aikoinaan sijoittaa Yhdysvaltoihin.

Vaikka La Esquinassa riittää asiakkaita, moni muu ravintola ja yökerho on joutunut sulkemaan ovensa. Potentiaalisia asiakkaita on paennut ulkomaille Venezuelan heikon taloustilanteen takia.

Jacobo hoitaa Miamista käsin Venezuelassa toimivan ravintolaketjunsa asioita. Miami nousee lähes aina esiin, kun keskustelee venezuelalaisten keski- ja hyvätuloisten kanssa. Suuren latinoväestön asuttama kaupunki on myös venezuelalaisten yrittäjien suosiossa.

Jacobon keskiluokalle suunnattu ketju myy Caracasissa hampurilaisia, kyljyksiä ja pihvejä.

– Kun aloitin 2000-luvun alussa, minulla oli 19 ravintolaa. Nyt ravintoloita on jäljellä enää seitsemän, Jacobo sanoo.

Jacobo ottaa esimerkiksi yhden ravintoloistaan, jossa asiakaskato on kiihtynyt kriisin edetessä. Aiemmin ravintolassa kävi 17 000 asiakasta kuukaudessa, nyt enää 3 000.

– Minut on pitänyt pinnalla se, että kilpailua ei enää juurikaan ole.

Jacobo kertoo, että hänen floridalaisessa ostoskeskuksessa sijaitseva ravintolansa tuottaa huomattavasti enemmän kuin kaikki seitsemän ravintolaa yhteensä Venezuelassa.

– Joskus mietin, että oikeastaan ei ole enää mitään järkeä pyörittää täällä ravintoloita. Asiakaskadon lisäksi ongelma on se, että lähes kaikki raaka-aineet pitää tuoda ulkomailta, hän sanoo.

Jacobo käy Caracasissa noin kolmen kuukauden välein. Tällä kertaa hän on lentänyt Miamista edellisenä päivänä ilmoittamatta henkilökunnalleen tulostaan.

–Turvallisuussyistä on parempi, että ilmestyn yllättäen, Jacobo sanoo.

Hän kuuluu tunnettuun ja vauraaseen juutalaissukuun, minkä vuoksi hän ei halua puhua sukunimellään. Myöskään hänen ravintolaketjunsa nimeä ei saa mainita jutussa.

Venezuelasta on lähtenyt YK:n mukaan yli kaksi miljoonaa kansalaista muutaman viime vuoden aikana. Kun Nicolás Maduro voitti toukokuussa vilpillisiksi tuomitut vaalit, yhä useampi päätti lähteä kotimaastaan.

Hugo Chávezin valtakauden alussa Venezuelasta lähtivät pääasiassa keski-ja hyvätuloiset. Nyt maasta pakenee kaikkiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvia.

Luisana Cordero Cuevas, 30, on päättänyt jäädä.

– Uskon, että vielä tulee parempi aika. Jos me kaikki nuoret ja koulutetut lähdemme, kuka rakentaa maamme uudelleen, hän kysyy.

Cordero Cuevas on töissä Venezuelan nujerrettuun oppositioon kuuluvan Voluntad Popular -puolueen assistenttina. Hän kertoo, että hänen ystäväpiiristään 90 prosenttia on lähtenyt ulkomaille, entisistä opiskelukavereista kaikki.

– Sosiaalinen elämäni on kuihtunut myös turvattomuuden seurauksena. Kukaan ei uskalla lähteä ulos pimeän jälkeen. Kaikki, jotka voivat, palkkaavat henkivartijan, hän sanoo.

Cordero Cuevas kertoo itsekin pelkäävänsä sieppausta.

– Moni tutuistani on siepattu. Aina kyse ei ole edes rikkaista. Muutama kuukausi sitten toimistomme lähetti siepattiin.

Lähetistä pyydettiin Cordero Cuevasin mukaan 40 000 dollarin lunnaita. Lopulta perhe sai kokoon 4 000 dollaria, ja lähetti vapautettiin.

Suurin osa tapauksista on Cordero Cuevasin kuvaamia nopeita "express-sieppauksia". Niissä uhri vapautetaan usein saman vuorokauden aikana lunnassummaa tai sen osaa vastaan.

Venezuelalaisen El Nacional -lehden mukaan sieppausliigat ovat keskittyneet yläluokan asuinalueille. Rikkaat on helppo tunnistaa, sillä merkkivaatteet pistävät silmään Caracasin köyhyyden värittämässä katukuvassa.

Cordero Cuevasin edessä lojuu tummanpunainen Chanelin merkkilaukku. Talouden ja kansainvälisten suhteiden maisterin hymy on valkoinen ja virheetön, ja jalkoja koristavat kalliit tennistossut. Silti hänkin on joutunut karsimaan menojaan.

–Tienasin jo ensimmäisessä työssäni 20-vuotiaana niin hyvin, että pystyin lähtemään ulkomaanmatkalle joka vuosi omilla rahoillani. Lisäksi sijoitin asuntoihin. Nyt voin matkustella vain, jos vanhempani osallistuvat kustannuksiin, Cordero Cuevas sanoo.

Hän myöntää, että kaikesta huolimatta hänen elämänsä on edelleen helppoa Venezuelassa.

– Olen menettänyt paljon, mutta nälkää tai puutetta en joudu kokemaan.

Lue myös:

Vessapaperipulasta tuli Venezuelan kriisin vertauskuva – perheenäiti varaa lapsilleen vessaan pyyhkeitä ja saippuaa

Tuhannet pakenevat Venezuelasta Brasiliaan ja jäävät jumiin eristyneelle rajaseudulle – Onnekkaimpia pakolaisia lennätetään parempien työmahdollisuuksien äärelle

Hyperinflaatio nosti hinnat pilviin Venezuelassa: "Moni on täällä kuollut lääkkeiden puutteeseen" – Yle kävi syöksykierteeseen joutuneessa valtiossa

Poronhoito on sukupolvelta toiselle siirtyvä elämäntapa, jolla harvemmin pääsee rikastumaan – "Luonnolla ja erämaalla on enemmän painoarvoa"

Porojen tarkkailua Huiskan poroaidassa Pudasjärvellä.

Yle kävi Pudasjärven Huiskan poroerotteluaidalla katsomassa, mistä poronhoitajien vuoden suurimmasta tapahtumasta on kyse.

Porojen tarkkailua Huiskan poroaidassa Pudasjärvellä.

Syksyn ja talven poroerotuksissa luonnossa laiduntanut porotokka kootaan poroerotuspaikalle. Siellä sitä pidetään isossa aitauksessa, josta porot ajetaan pienissä erissä pienempään erotteluaitaukseen, kirnuun.

Kirnussa poronomistajat tarkastavat porot ja valitsevat teuraaksi menevät eläimet, jotka ohjataan pienempiin aitauksiin eli konttoreihin.

Kun päätös on tehty, eläin otetaan kiinni tiukalla otteella sarvista ja sen tiedot merkitään kirjoihin sen mukaan, mihin se omistajan päätöksellä seuraavaksi ohjataan, tappoon vai eloon.

– Onhan se kova päätös, kun pitää päättää, kuka saa elää ja kuka menee myyntiin, mutta niin se vain menee, sanoo Kollajan paliskunnassa poromiehenä toimiva Jarmo Kynkäänniemi katsellessaan Huiskan poroaidassa rykiviä poroja.

Syksyn erotus on porovuoden suurin tapahtuma Pudasjärven Huiskan poroerottelupaikan lisäksi muissakin Suomen 54 paliskunnassa.

Tänä syksynä Huiskan poroerottelupaikan aitauksessa nuorin poronajaja tapitti silmä tarkkana ja hymyssä suin sarvipäistä tokkaa äitinsä sylistä.

– Aidalle tullaan heti, kun sinne vain pääsee, Suomen paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila kertoo.

– Omakin lapsi oli vasta pariviikkoinen, kun käytiin jo aidalla.

Huiskan erotusaidalla seitsemänkymppinen Esko Kyrönniemi on puolestaan paikalla nyt jo yli kuudettakymmenettä kertaa.

– Minä olen kyllä ollut poromies niin pienestä kuin vaan saattaa, Kyrönniemi sanoo.

– Kun poromieheksi on syntynyt, niin siihen veri vetää. Vaikka se ei kannattaisikaan, niin sitä vain pitää olla poromies. Jos ei ole syntynyt tälle alalla, niin se ei sitten onnistu.

Poronhoito on ennen kaikkea perinnettä ja omanlaisensa elämäntapa. Mukana ollaan yleensä aina koko perheen voimin – ainakin erotusaidalla.

Poronhoito siirtyy sukupolvelta toiselle

Poronhoito ja siihen sisältyvä elämäntapa siirtyvät usein sukupolvelta toiselle. Jarmo Kynkäänniemi kuuluu niihin puoleen kymmeneen Kollajan paliskunnan poromieheen, jotka toimivat porojen kanssa täyspäiväisesti. Hän on ollut porohommissa jo pikku pojasta lähtien.

Jarmon poika Heikki Kynkäänniemi osti oman porokarjansa viime keväänä. Toki hän oli jo poikasena mukana porohommissa ja kasvoi poromiehen elämään, mutta nyt hän on mukana erotuksessa oman porokarjansa omistajana.

– Nyt tuntuu oikein hyvältä, kun omat pojatkin vielä jatkavat, Jarmo Kynkäänniemi sanoo.

Heikki Kynkäänniemen haaveissa siintää mahdollisuus siirtyä kokopäiväiseksi poromieheksi, mutta vielä toistaiseksi hän on useimpien muiden poronomistajien tapaan porotöissä vielä sivutoimisesti.

– Ei tässä ammatissa kannata laskea tuntipalkkaa itselle. Luonnolla, erämaalla ja muilla asioilla on enemmän painoarvoa, Heikki Kynkäänniemi toteaa.

Rahoiksi poroilla ei pääsekään lyömään. Muutama vuosi sitten tehdyn selvityksen mukaan poronhoitajan tuntipalkka jäi muutamaan euroon. Vaikka tienestiä poroista haetaankin, itse työ, erämaa ja elämäntapa vetävät puoleensa.

Tunturipaljakoilta metsien siimekseen

Suomen poronhoitoalue ulottuu Pohjois-Lapin tunturipaljakoilta etelään Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan metsäseuduille. Luonnonolojen ja ihmisen levittäytymisen takia poronhoidossa on eroja eri puolilla poronhoitoaluetta.

Pohjoisessa porot vaeltavat tunturien palkisilla, etelässä poro on sopeutunut elämään metsäisemmillä seuduilla ja ihmisasutuksen ja teiden rajaamilla alueilla. Poroja ruokitaan myös tarhaoloissa.

Poronomistajia on Suomessa tätä nykyä noin 4 500, joista päätoimisia poronhoitajia on tuhatkunta. Saman verran on myös sivutoimisia.

Loput poronomistajista ovat keskittyneet pelkästään porokarjan omistukseen ja antavat käytännön hoitotyöt ammattilaisille.

Valtaosa erämaissa toimivista poronpaimentajista ovat miehiä, mutta poronomistajista noin kolmannes on tätä nykyä naisia.

– Nuorista, alle 25-vuotiaista poronomistajista tyttöjä tai naisia on nykyisin jo noin 40 prosenttia, Suomen paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila kertoo.

Poronomistajille työtä teettävät esimerkiksi tokan lisäruokinta, porojen paimentaminen sekä liikenteen ja petojen jälkien siivoaminen. Pelkästään lihakarjan kasvatukseen keskittynyt poronhoito on saanut myös uudenlaisia muotoja esimerkiksi matkailun yhteydessä.

Alueellisista eroista huolimatta poronhoito on paitsi ammatti myös kokonainen elämäntapa, jossa perinteet seuraavat toisiaan. Poronhoito on vaikuttanut vuosisatojen ajan myös niitä hoitaviin ihmisiin ja siihen, miten poronhoidossa mukana olevat ihmiset ja perhekunnat ovat sosiaalisesti järjestäytyneet ja liikkuneet porotokkia seuraten.

Tekniikkaa helpottaa työtä

Vaikka poronhoidon periaatteet ovat pysyneet perusteiltaan samanlaisina, on poronhoito viime vuosikymmeninä muuttunut luonteeltaan.

Tekniikka muuttaa myös poronhoitajan työtä. Nyt heillä on apuvälineinä esimerkiksi mönkijät ja GPS-paikantimet. Toista oli aiemmin.

– Ennen saattoi olla joku armeijan- tai sodanaikainen kompassi ja porukassa saattoi olla yksi, joka osasi sitä käyttää niin, että tiesi, missä on pohjoinen ja missä etelä, Jarmo Kynkäänniemi kertoo.

Esko Kyrönniemen mukaan ennen pärjättiin hyvällä metsäpäällä. Hän kertoo, että 50-luvulla saatu kiikari oli jo suuri edistysaskel: sen avulla näki suon yli niin, ettei aina tarvinnut rämpiä paikalle katsomaan, onko siellä poroja.

Poronhoidon perinteet ulottuvat rautakaudelle

Akatemiatutkija Anna-Kaisa Salmen ryhmä tutkii Oulun yliopistossa porojen ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen syntyä sekä porojen kesyyntymisen historiaa.

Tarkkaa ajankohtaa sille, milloin villipeura muuntui puolikesyksi poroksi ei tiedetä, mutta poronhoidon perinteet juontavat ainakin myöhäiselle rautakaudelle. Tuolloin saamelaiset käyttivät porojen esivanhempia peuroja ensin vetojuhtina ja vähitellen niitä alettiin kasvattaa myös porokarjana.

– Poro on ollut pohjoisen ihmisille aina tärkeä, mutta tuolta 800- ja 900 -luvuilta lähtien niistä on löytynyt mainintoja, Salmi kertoo.

Poron merkitys näyttää tutkimusten mukaan lisääntyneen juuri rautakaudella, jolloin poroja myös uhrattiin saamelaisten pyhillä paikoilla. Se kertoo Salmen mukaan porojen suuresta merkityksestä.

– Meillä on myös alustavia tuloksia siitä, että poroja tai ainakin osaa niistä on ruokittu, Salmi sanoo.

Tiedot on saatu muun muassa säilyneiden luunäytteiden isotooppitutkimuksilla.

Elinkeino petojen puristuksessa

Lain mukaan suurin sallittu poromäärä koko maassa on 203 000, mutta aina välillä keskusteluun nousee kiistoja siitä, onko poromäärä oikea.

Suomen Paliskuntien yhdistyksen toiminnanjohtajan Anne Ollilan mukaan todellinen poromäärä jää selvästi sallittua pienemmäksi. Hänen mukaansa poroja on Suomessa noin 185 000.

– Nykyistä suurempaan lukuun on edes vaikea päästä, sillä pedot rokottavat porojen määrää varsinkin itärajan suunnalla hyvin voimakkaasti.

Ollila arvioi, että petojen saaliiksi jää vuosittain noin 25-30 000 poroa. Tehokkain saalistaja on ahma, mutta esimerkiksi Pudasjärven suunnalla merkittävä porokarjan verottaja on karhu.

– Joka vuosi vähintään 25 prosenttia kaikista vasoista saa hyvästellä jo kesäleikkauksessa, Kollajan poroisäntä Lauri Oinas-Panuma toteaa.

Hän viittaa alkukesän merkintöihin, joissa poroemon, vaatimen mukana seuraavalle vasalle leikataan sama korvamerkki kuin sen emälläkin on. Merkiksi siitä, kenen karjaan vasa kuuluu.

– Tänä vuonna täällä Iijoen pohjoispuolella on ollut oikeastaan todella hyvä vuosi. Mutta kun mennään lähemmäs poronhoitoalueen rajoja ja etelään päin, on tilanne siellä heikompi, Oinas-Panuma kertoo.

Petojen lisäksi porojen uhkana on liikenne, joka rokottaa poroja varsinkin poronhoitoalueen eteläosissa. Porokolarien määrä on ollut viime vuosina kasvussa. Niiden vähentämiseksi on kehitetty myös autoilijoille tarkoitettu mobiilisovellus, porokello (porokello.fi).

Taiwanissa tuhoisa junaonnettomuus – 18 kuollut ja 170 loukkaantunut

Taiwanissa tuhoisa junaonnettomuus – 17 kuollut

Juna suistui raiteelta Yilanissa Taiwanin koillisosassa. Video: BEING CHUNG CHOU

Taiwanissa tuhoisa junaonnettomuus – 17 kuollut

Taiwanissa tapahtuneessa junaonnettomuudessa on kuollut ainakin 18 ihmistä. Loukkaantuneita on viranomaisten mukaan 171. Aikaisemmin viranomaiset ilmoittivat, että uhreja olisi ollut 22.

Kahdeksan vaunun juna suistui raiteelta rantaradalla Yilanissa Taiwanin koillisosassa. Nopea juna oli matkalla Taipeista Taitungin kaupunkiin. Junassa oli yli 300 matkustajaa.

Onnettomuuden syy ei ole tiedossa.

21.10. klo 17.39 Päivitetty kuolleiden ja loukkaantuneiden määrä

21.10. klo 18.37 Päivitetty: Aikaisemmin viranomaiset ilmoittivat, että uhreja olisi ollut 22. Uusi tieto on, että uhreja on 18.

Danske Bank, Nordea ja Handelsbanken vahvistavat: liikemies Rotenberg nostanut oikeusjutun pankkeja vastaan

Helsingin käräjäoikeus ulkoa.

Bloombergin mukaan Rotenberg syyttää pankkeja palvelusopimuksen rikkomisesta liittyen Yhdysvaltojen asettamiin pakotteisiin.

Helsingin käräjäoikeus ulkoa.

Nordea, Danske Bank ja Handelsbanken vahvistavat, että venäläisliikemies Boris Rotenberg on nostanut pankkeja vastaan oikeusjutun.

Pankkeja vastaan Helsingin käräjäoikeudessa nostetusta kanteesta kertoi alun perin perjantaina uutistoimisto Bloomberg. Sen mukaan Rotenberg syyttää Nordeaa, Danske Bankia, OP Yrityspankkia ja Svenska Handelsbankenia palvelusopimuksen rikkomisesta liittyen Yhdysvaltojen asettamiin pakotteisiin.

Asiasta kertoi muun muassa Dagens Industri ja Suomessa Taloussanomat.

STT ei ole toistaiseksi saanut OP:ta kiinni. Muut kolme pankkia eivät halunneet kommentoida oikeusjuttua millään tavalla.

– Yksittäisiä asiakkaita koskevia tietoja ei kommentoida, sanoi Handelsbankenin viestintäjohtaja Pirjetta Soikkeli STT:lle.

Soikkelin mukaan tieto kanteesta on tullut heille perjantaina.

– Danske Bank suhtautuu rahanpesun estämiseen sekä niihin liittyviin pakotteisiin erittäin vakavasti ja on tehnyt paljon merkittäviä toimenpiteitä varmistaakseen, että toimintamme on säädösten mukaista, sanoo puolestaan Danske Bankin lehdistöpäällikkö Josi Tikkanen.

Venäjän presidentti Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluvalla liikemies Boris Rotenbergilla on myös Suomen kansalaisuus. Yhdysvallat on Ukrainan kriisin alettua asettanut pakotteita useita venäläisiä vastaan, myös Rotenbergiä.

Rotenberg ei ole eurooppalaisilla pakotelistoilla, mutta kiistassa on kyse siitä, että eurooppalaisten pankkien pitää noudattaa Yhdysvaltojen asettamia, yksityishenkilöihin kohdistuvia pakotteita, jos ne haluavat jatkaa yhteistyötä amerikkalaispankkien kanssa, kertoo Dagens Industri Bloombergiin viitaten.

Bloombergin mukaan kanne on jätetty Helsingin käräjäoikeuteen 4. lokakuuta.

Hae lisää