Talvilomalla Euroopassa? Sääkartalla on nyt hauskat kahdet kasvot – Kreikassa yleisesti kylmempää kuin Lapissa

Euroopan sääkartta lauantaina 23. helmikuuta.

Egeanmerellä ei eletä turistisesonkia ja ihan syystä: lomasaarta kurittaa suomalaistakin puistattava lumimyräkkä.

Euroopan sääkartta lauantaina 23. helmikuuta.

Euroopan sääkartta koostuu tällä haavaa erikoisesti kylmästä ja lämpimästä puoliskosta. Länsi-Euroopasta talviloman kaupunkikohteensa keksineet saavat nauttia ajankohtaan nähden tavallista suuremmista pluslukemista, kun taas idän Prahaan tai Budapestiin lentäneet pitelevät pakkasia.

Esimerkiksi tästä Mainen yliopiston Ilmastonmuutosinstituutin kartasta näkee yhdellä silmäyksellä Euroopan, jonka vasen eli länsipuoli on ajankohdan keskiarvoihin nähden punaisena helottava ja itäpuoli hyisen sininen.

– Välimeren itäosista Baltiaan asti on tavanomaista kylmempää, toteaa Ylen meteorologi Toni Hellinen.

– Fennoskandiassa on kuitenkin suurin poikkeama. Niin lämmin päivä on täällä tiedossa.

Poimintoina Lontoossa lämpölukema on +11, Madridissa +12 ja Marseillessa +14 astetta. Prahassa mittari näyttää -1, Vilnassa -2 ja Kiovassa -3 astetta.

Esimerkiksi Kreikassa on tällä haavaa yleisesti kylmempää kuin Suomen Lapissa. Videolla leppeää lumisadetta Samothrakin saarella, -2 astetta:

<iframe src="https://www.facebook.com/plugins/video.php?href=https%3A%2F%2Fwww.facebook.com%2FsevereweatherEU%2Fvideos%2F1039410922849706%2F&show_text=0&width=266" width="266" height="476" style="border:none;overflow:hidden" scrolling="no" frameborder="0" allowTransparency="true" allowFullScreen="true"></iframe>

Samaan aikaan Ivalossa loimottaa aurinko keväisessä +3 asteen poutapäivässä.

Lue myös:

Länsi-Lapin Pellossa mitattiin 8,5 astetta lämmintä – on vuoden toistaiseksi korkein lämpötila

Tuhkorokko tappanut jo yli sata pikkulasta – Epidemia raivoaa Filippiineillä

Kätilö Anita Ba’ay kulkee rokottamassa kaikki puolivuotiaasta viiteen vuotiaat lapset Payatasin kaupunginosassa osana lääkintöhallituksen hätärokoteoperaatiota.

Denguerokotteeseen liittyvä skandaali pelästytti filippiiniläisvanhemmat ja johti rokotekattavuuden laskuun.

Kätilö Anita Ba’ay kulkee rokottamassa kaikki puolivuotiaasta viiteen vuotiaat lapset Payatasin kaupunginosassa osana lääkintöhallituksen hätärokoteoperaatiota.

San Lazaron sairaalan käytäville kaikuu vauvojen kärsivä itku. Sängyt ovat täynnä tuhkarokon ihottumasta punertavia pienokaisia ja hiestä kiiltäviä vanhempia, joiden katseet ovat lasittuneet ahdistuksesta ja väsymyksestä.

Filippiinejä koettelee pahin tuhkarokkoepidemia vuosiin. Jo yli 9 200 ihmistä on sairaalassa ja 146 kuollut vuoden alusta lähtien Filippiinien terveysministeriön mukaan.

Kuolleista suuri osa on pieniä lapsia. San Lazaron sairaalan lääkäri Ferdinand de Guzman sanoo, että kaikki sairaalaan tuodut ovat olleet rokottamattomia.

Epidemian odotetaan vielä pahenevan tulevina kuukausina ennen kuin rokotekampanja alkaa purra ja saa taudin aisoihin.

23-vuotias Beverly Gabagat heijaa kolmen kuukauden ikäistä tytärtään sylissä. Seitsemänvuotias isosisko on saanut rokotuksen, mutta pienokainen ei ole vielä tuhkarokkorokotteen vaatimassa iässä.

– En vienyt häntä kotoa mihinkään tartunnan pelossa. Mutta naapureilla on tuhkarokko ja se tarttuu. Siksi lapsenikin sai sen, Gabagat kertoo.

Gabagat pelkää vauvan saavan tuhkarokon komplikaatioita kuten keuhkokuumeen. Kuume on laskenut viiden sairaalapäivän aikana, mutta vauva on voimaton.

– Eilen lääkäritkään eivät meinanneet saada häntä heräämään. Lääkäri sanoi, että tyttärelläni on nestehukkaa, vaikka hän saa dekstroosia suonen sisään täällä sairaalassa, Gabagat sanoo huolissaan.

Lähiöiden lapset riskiryhmässä

Lähiöissä riehuva tuhkarokko uhkaa varsinkin pienimpiä. Tuhkarokkorokote annetaan täällä ensimmäisen kerran yleensä 9 kuukauden iässä. Mutta viranomaisten mukaan isompiakaan lapsia ei ole rokotettu viime vuoden aikana. Syynä on rokotepelko.

Vuoden 2017 lopussa kansa sai kuulla, että kansalliseen rokotekampanjaan mukaan otettu uusi denguekuumeen vastainen rokote saattaa aiheuttaa vakavan sairauden tai jopa kuoleman. Niinpä luottamus myös perusrokotteisiin romahti.

– Näin me kuulimme, kun kyselimme, miksi lapsia ei ollut rokotettu. Ihmiset pysyttelivät poissa rokotuspaikoilta, joissa he saisivat tuhkarokkorokotteen, sanoo tohtori Ferdinand de Guzman.

Sairaalassa on parhaillaankin yli kolme sataa potilasta. He täyttävät sairaalan kolme kerrosta ja ulkona Filippiinien Punaisen ristin pystyttämät teltat.

Sairaalan voimavarat ovat äärirajoilla. Hoitohenkilökuntaa tuodaan muista sairaaloista. Vanhemmat ovat hoitamassa lapsiaan sairaalassa.

Suurin osa kuolemista on tapahtunut San Lazaron sairaalassa. De Guzmanin mukaan lapset on usein tuotu sairaalaan liian myöhään. He ovat yleensä kuolleet vuorokauden kuluessa sairaalaan tulosta tuhkarokon komplikaationa syntyneeseen keuhkokuumeeseen.

Kuiva kieli ja iho täynnä näppyjä

Joka sängyllä makaa kaksi lasta ja heidän vanhempansa. Huoneet ovat tupaten täynnä. Hoitajat risteilevät tiputusletkujen ja sänkyjen väleistä sairaiden luo.

24-vuotias Wincelle Libao pyyhkii kaksivuotiaansa rokon täyteistä niskaa lempeästi kostealla liinalla. Väsynyt poika kietoo kätensä äitinsä kaulaan ja imee tuttipullosta voipuneena maitoa. Wincelle Libao näyttää rokon jälkiä lapsen kasvoissa.

– Iho oli täynnä näppyjä ja hänellä oli kuumetta neljä päivää. Silmät olivat punaiset ja kieli niin kuiva, että siinä näytti olevan halkeamia, hän kuvaa.

Libaon oli vaikea uskoa, että hänen lapsensa sai taudin, kun tartunta-aalto alkoi levitä. Hän ei ollut vienyt poikaansa MMR-rokotukseen, joka suojaa tuhkarokolta, sikotaudilta ja vihurirokolta.

– En vienyt lastani rokotukseen 9 kuukauden iässä enkä myöhemminkään. Kun oli hänen vastaanottonsa aika, hän oli kuumeessa eikä saanut rokotetta. Lisäksi kun denguekuumeen vastaista rokotetta jaettiin, moni lapsi kuoli. Minuakin pelotti, Libao kertoo.

Pelko johti rokotekattavuuden laskuun

Denguerokotetta jaettiin ilmaiseksi lapsille samalla lailla kuin tuhkarokon vastaista rokotetta. Monet vanhemmat pelästyivät uutisia, joiden mukaan jotkut lapset olisivat kuolleet vasta markkinoille tulleeseen rokotteeseen.

Filippiineillä pelko johti rokotekattavuuden rajuun laskuun. Jo ennestään rokotettujen määrä oli laskussa kansallisesta rokoteohjelmasta huolimatta.

– 95 prosentin rokotekattavuudella pystytään pysäyttämään tuhkarokon leviäminen yhteisöissä. Filippiineillä rokotettujen lasten määrä on ollut 70–80 prosenttia viime vuosina. Äskettäin se laski alle 70 prosentin, kertoo Maailman terveysjärjestön Filippiinien maajohtaja Gundo Weiler.

Hän uskoo, että rokoteskandaalilla on osuutensa rokotekattavuuden laskuun ja pitää luottamuksen laskua huolestuttavana. Viime vuonna 20 000 ihmistä päätyi Filippiineillä sairaalaan tuhkarokon takia. Tänä vuonna määrä tulee kaiketi olemaan paljon suurempi.

– Arvioimme, että Filippiineillä on 2,6 miljoonaa lasta, jotka eivät ole saaneet tarvittavaa rokotesuojaa rutiinirokoteohjelmassa, Weiler laskee.

Rokotepelon lisäksi ongelmana on terveydenhuoltojärjestelmän heikkoudet. Weilerin mukaan rokotteita ei aina ole välttämättä ollut saatavilla tai rokotuspisteet eivät ole olleet kaikkien ulottuvilla.

Myös Ferdinand de Guzman San Lazaro -sairaalasta sanoo, että arki on este monelle köyhälle.

– Jonot ovat liian pitkiä ja ihmisten täytyy ehtiä kotiin monen lapsensa luo tekemään kotitöitä. Niinpä lapsi jää rokottamatta, de Guzman kertoo.

Pelko ei myöskään ole uutta. Ferdinand de Guzman muistaa, että aikoinaan miehet kieltäytyivät antamasta vaimoilleen jäykkäkouristusrokotetta, koska sen huhuttiin aiheuttavan keskenmenoja.

Rokotuspartio kiertää ovelta ovelle

Payatasin köyhälistöalueella Manilassa rokotepelosta ei näy nyt jälkeäkään. Lääkintöhallituksen määräämä ovelta ovelle -kampanja jalkauttaa terveydenhoitajat kaduille rokottamaan kaikki lapset puolivuotiaista viisivuotiaisiin.

Kun he kävelevät kylmälaatikkoineen lähiöön, äidit lapsineen ympäröivät heidät jo kadunkulmassa.

Pikkulapset parkuvat, kun neula läpäisee käsivarren ihon ja aikuiset nauravat helpottuneina. Lapsia rokottava kätilö Anita Ba’ay hyrisee rohkaisevasti lapsille, työntää A-vitamiinitabletin näiden suuhun ja merkitsee rokotuksen neuvolakorttiin.

Tämän päivän aikana iskuryhmä rokottaa ainakin 140 lasta.

– Vanhemmat epäröivät aiemmin rokottamista Dengvaxia-rokotekohun takia. Mutta nyt he tulevat paikalle, koska ovat kuulleet kuolemista San Lazaron sairaalassa. He ovat nähneet televisiossa, että potilaita on paljon, Ba’ay sanoo.

Denguekuumeen vastaista Dengvaxia-rokotetta pistettiin lapsiin myös Payatasissa ennen skandaalia, joten rokotepelko on huomattu terveysklinikalla.

Vanhemmat eivät enää tuoneet lapsiaan ilmaisiin tuhkarokkorokotuksiin. Payatasissa on todettu tänä vuonna neljä tuhkarokkotapausta, mutta yksikin on liikaa. Potilaiden määrän odotetaan kasvavan täälläkin.

– Tuhkarokko on helposti tarttuva tauti. Yksi potilas voi tartuttaa keskimäärin 18 ihmistä, joten meidän täytyy toimia nopeasti, sanoo lääkäri Elmira Dizon lääkäriasemalla.

Filippiineillä tuhkarokkopotilaiden määrän odotetaan kasvavan vielä ainakin maaliskuulle ennen kuin rokotekampanja alkaa purra.

Tartuntataudit tekevät paluuta rokotekriittisyyden myötä

Maailman terveysjärjestön Filippiinien maajohtaja Gundo Weiler näkee Filippiinien tuhkarokkotartunnassa yhteyden kansainväliseen kehitykseen.

– Luottamus rokotteisiin on rapautumassa muuallakin. Kansainvälisesti vuonna 2018 tuhkarokkotapauksia oli kaksi kertaa enemmän kuin edellisenä vuonna, vaikka olemme edistyneet taudin nitistämisessä. Näemme, että jo kaikonneet tartuntataudit tekevät paluuta, Weiler sanoo.

Hänen mukaansa 1980-luvulla joka vuosi 2,5 miljoonaa lasta kuoli tuhkarokkoon. Rokotuksen ansiosta luku väheni 110 000:een.

– Nämäkin kuolemat voitaisiin välttää rokotteilla. Tuhkarokko on hyvin tarttuva tauti mutta myös hyvin helposti estettävissä.

Päivitetty 21. helmikuuta kello 17.32 tuhkarokkoon sairastuneiden ja kuolleiden määrät.

"Hän oli poikkeuksellisen tasapainoinen" – Ateneum esittelee värin ja rytmin taiteilijan

kuva maalauksesta

Taiteilija František Kupka otti nakuna aurinkokylpyjä, nautti valosta, väreistä ja rytmistä. Ja toi ne myös teoksiinsa.

kuva maalauksesta

Kuka Kupka?

Kuka oli František Kupka, joka ansaitsi opiskelurahoja meediona, syventyi henkimaailmaan ja harrasti spiritismiä?

Nimi ei ole välttämättä tuttu, vaikka taiteen ystävä olisikin. Eikä siitäkään huolimatta, että kyse on abstraktin taiteen pioneerista, jota Ateneumin museonjohtaja Marja Sakari kutsuu "yhdeksi maailman huipputaiteilijoista".

Tämä taiteilija ei istu mielikuvaan boheemia ja rappiollista taiteilijaelämää viettävästä hurjastelijasta.

– Hän oli poikkeuksellisen tasapainoinen. Hänellä oli onnellinen parisuhde. Harvoin taiteilijalla on näin ehyttä ja pitkää elämää, toteaa intendentti Anna-Maria von Bonsdorff.

Monista muista taiteilijoista poiketen päihteet eivät riepotelleet Kupkan elämää. Taiteilija eli 85-vuotiaaksi terveitä elämäntapoja noudattaen.

– Hän teki positiivista taidetta ja oli loppuun saakka uskomaton uudistuja.

Ateneumin kevään päänäyttely esittelee tsekkiläisen František Kupkan (1871-1957) elämäntyötä. Yhtä laajaa koostetta taiteilijan teoksista ei ole aikaisemmin nähty Suomessa.

Kupkan maalauksissa hehkuvat värit. Hänen taidettaan on kuvattu "moderniksi värien runoudeksi".

Näyttelyn kuratoineen Anna-Maria von Bonsdorffin mielestä teokset antavat nykykatsojalle toivoa ja iloa.

– Hän tiesi, että teosten ihanilla väreillä on vaikutus katsojien ajatuksiin, kroppaan ja mieleen.

Taiteilija vaikuttui myös musiikista. Ateneumissa soi klassinen musiikki ja jazz.

Kupkan maalaukset ovat rytmiä ja liikettä.

– Musiikki oli hänelle tärkeää läpi elämän. Hän sai siitä inspiraatiota ja sen kautta rakensi maalauksia, Anna-Maria von Bonsdorff kertoo.

František Kupka teki pilapiirroksia ja kuvituksia ranskalaisiin lehtiin ja kirjoihin. Maalausten malleina olivat prostituoidut ja parittajat. Aurinkokylpyjä ottaneelle taiteilijalle alastoman ihmisvartalon kuvaaminen oli luontevaa.

Hän hurmioitui tehtaista, koneista ja mekaniikasta. Teoksiin tulivat geometriset muodot.

– Hän oli monipuolinen ja kiinnostunut kaikista maailman asioista: historiasta, ihmisen kehityksestä, evoluutioista, astronomiasta, mistä tahansa tieteen ja taiteen alalla.

Ateneumin näyttely on vain yksi näyttävistä Helsingissä parhaillaan esillä olevista taidenäyttelyistä.

Ateneumin museonjohtaja ja intendentti kehuvat yhdessä pääkaupunkia. Helsingistä on tullut entistä merkittävämpi kulttuurikohde.

– Mielestäni olemme todella johtava taidekaupunki ainakin pohjoismaissa. Taso on erittäin korkea. Tänne tuodaan hienoja kansainvälisiä näyttelyitä ja täällä tehdään yhteistyötä kansainvälisten toimijoiden kanssa.

– Toivottavasti näin on jatkossakin, sanoo museonjohtaja Marja Sakari.

Myös intendentti Anna-Maria von Bonsdorffista on tärkeää, että Suomi näkyy ulospäin kulttuurin ja taiteen maana.

– Helsinki on äärettömän kiinnostava pohjoismaalaisittain sekä eurooppalaisittain. Lisäksi olemme tärkeä kohde Aasian matkailijoille. Meillä on heille paljon tarjottavaa: näyttelyiden lisäksi upeita uusia kulttuurirakennuksia kuten Oodi.

– Ja kaikki sijaitsee hyvin lähellä toisiaan.

Näyttely František Kupka Ateneumissa 22.2.-19.5.2019

Virolaisnuoret hurahtivat kansantanssiin – 18-vuotias Rene haluaa ainakin kerran elämässään esiintyä Tallinnan tanssijuhlilla

Pojat tanssivat.

Valmentajan mukaan itsenäisyyspäiväänsä sunnuntaina juhlivassa Virossa kansantanssi on nyt suositumpaa kuin koskaan.

Pojat tanssivat.

Tallinnan reaalikoulun juhlasalissa on juuri sellainen hälinä, jonka voi olettaa syntyvän, kun 22 hyvin toisensa tuntevaa lukioikäistä kokoontuu samaan paikkaan.

Mutta kun musiikki alkaa soida, häly on tiessään. Ilmeet muuttuvat keskittyneiksi. Tanssi alkaa.

Nuorille kesäleirejä ja muuta toimintaa järjestävän Tallinnan Õpilasmalev -organisaation kansantanssiryhmä Õmmikad treenaa Tallinnan tanssijuhlille. Tapahtuma järjestetään heinäkuussa.

Tuhansista juhlille harjoittelevista tanssiryhmistä vain osa pääsee mukaan. Valintatulokset kuullaan toukokuun alussa.

Maaliskuussa ryhmä esiintyy raadille, joka arvioi sen tasoa. Ensimmäinen arviointitilaisuus oli jo tammikuussa. Seula on tiukka. Koreografian hallitsemisen lisäksi ryhmän pitää osata esiintyä ilmeikkäästi ja tunteella.

Maaliskuun koe-esiintymiseen on enää kuukausi aikaa, mutta ryhmän jäseniä ei erityisemmin jännitä.

– Uskon, että meillä on hyvät mahdollisuudet tulla valituiksi. Olemme treenanneet niin paljon, kertoo 18-vuotias Rene Aleksander Truuts.

Truuts on harrastanut kansantanssia kaksi vuotta. Harrastus vei heti mennessään.

– Tanssiminen on mahtava tapa viettää pari kertaa viikossa aikaa ystävien kanssa. Aina välillä vedetään hienot kansallispuvut päälle ja esiinnytään. Harrastus auttaa jaksamaan arjessa ja koulussa, hän kertoo.

Kansantanssin suosio räjähti

Õmmikad-ryhmän valmentaja Killu Tiigimäe sanoo, ettei ole koskaan nähnyt Virossa sellaista kansantanssin suosiota kuin nyt.

– Muutama vuosi sitten oli vaikea löytää tanssiryhmiin jäseniä. Nyt ryhmät ovat niin täynnä, etteivät kaikki halukkaat mahdu niihin. Tähänkin ryhmään piti järjestää pääsykoe, kun tulijoita oli niin paljon, Tiigimäe kertoo.

Myös Rene Truuts on huomannut lajin suosion kasvun.

– Kansantanssi on meidän kaveriporukassa suosittu harrastus. Moni kaverini on aloittanut tanssimisen tänä vuonna.

Tiigimäe ja Truuts osaavat vain arvailla syitä harrastuksen suosion kasvuun. Yhdeksi syyksi he veikkaavat Viron satavuotisjuhlavuotta, jota vietettiin viime vuonna.

– Juhlavuoden tapahtumissa nuoret näkivät ehkä tanssiryhmiä ja tajusivat, että sellaisen osana pääsee esiintymään hienoihin paikkoihin, Tiigimäe sanoo.

Toinen syy saattaa hänen mukaansa olla yleinen folkmusiikkibuumi Virossa. Kansanmusiikkiyhtyeistä on tullut muutaman viime vuoden aikana supersuosittuja.

Esimerkiksi useaan kertaan Viron parhaaksi yhtyeeksi valitun Trad.Attack! -folkbändin musiikki soi jatkuvasti maan suurimmilla radiokanavilla. Keikoilla tuhannet ihmiset pogoavat säkkipillin tahdissa.

Myös kansanmusiikkifestivaalit kuten Viljandi Folk ovat Virossa suosittuja. Virossa on folk-festivaaleilla käymiselle oma verbikin: "folkima" eli "folkata".

Ja sitten ovat tietenkin Tallinnan laulu- ja tanssijuhlat. Moni virolainen haluaa päästä ainakin kerran elämässään esiintymään niille.

Laulu- ja tanssijuhlat ovat megatapahtuma

Joka viides vuosi järjestettävät Tallinnan laulu- ja tanssijuhlat ovat ylivoimaisesti Viron suurin tapahtuma. Niitä aletaan tuottaa jo vuosia ennen juhlia.

Laulujuhlat järjestetään Tallinnan Laululavalla, jota ympäröivälle Laulukentälle mahtuu jopa satatuhatta ihmistä kerrallaan. Kenttä on juhlien aikaan yleensä tupaten täynnä väkeä.

Tanssijuhlat puolestaan pidetään Kalevin stadionilla Tallinnan kantakaupungissa. Kolmeen tanssinäytökseen myydään kuhunkin 10 000 lippua. Kaikki ensi kesän näytökset ovat jo loppuunmyytyjä.

Laulu- ja tanssijuhlien merkityksen ymmärtääkseen pitää ymmärtää Viron historiaa.

Tallinnan Laululava oli 1980-luvun lopussa Viron Laulavan vallankumouksen päänäyttämö. Neuvostoaikana vapaasta Virosta kertovat laulut oli kielletty. Laulava vallankumous alkoi, kun virolaiset kokoontuivat kielloista huolimatta Laululavalle laulamaan laulujaan.

Paikka on siis symbolisesti tärkeä virolaisille – samoin siellä laulettavat vironkieliset laulut.

Virossa on käyty keskustelua siitä, pitäisikö laulujuhlien ohjelmistoon hyväksyä myös venäjänkielisiä lauluja, sillä maan väestöstä lähes kolmasosa puhuu äidinkielenään venäjää. Toistaiseksi ohjelmisto on pysynyt vironkielisenä.

Perinteisestä lähestymistavasta kielii juhlien tämänvuotinen teemakin, "Kotimaa on rakkaimpani". Oman kulttuurin, juurien ja traditioiden merkitys pienelle, itsenäisyytensä hiljattain palauttaneelle maalle on suuri.

"Kansallispuvusta tulee juhlava olo"

Laulujuhlien tavoin myös tanssijuhlilla vaalitaan perinteitä. Juhlien tiedottaja Andi Einaste kertoo, että juhlatoimikunta käy jatkuvasti keskustelua siitä, kuinka paljon tapahtumaa voidaan uudistaa.

– On esimerkiksi pohdittu, voisiko esiintyjillä olla päällään muutakin kuin kansallispuvut. Mutta vedämme rajan siihen. Jos hyväksyisimme nyt farkut tai lyhyet hameet, kahdenkymmenen vuoden päästä juhlilla ehkä tanssittaisiin bikineissä.

Tanssijuhlilla kaikki tanssivat siis kansallispuvuissa. Õmmikad-ryhmän jäsenille se sopii. Vaikka tänään he ovat pukeutuneet t-paitoihin, shortseihin ja lyhyisiin hameisiin, kansallispuku kuuluu heidän mielestään esiintymisiin.

– Siitä tulee juhlava olo, ryhti suoristuu ja tanssi näyttää paremmalta, Rene Truuts sanoo.

Tallinnan laulu- ja tanssijuhlat viettävät tänä kesänä juhlavuottaan, kun Laulujuhlat täyttää 150 vuotta ja Tanssijuhlat 85 vuotta. Laulu- ja Tanssijuhlat pidetään 4.–7. heinäkuuta.

Viro juhlii 101-vuotispäiväänsä tämän viikon sunnuntaina 24. helmikuuta.

Sote-uudistusta kovin sanoin arvostellut Jan Vapaavuori: "On hyvä asia, että huono uudistus ei mene eteenpäin"

jan vapaavuori

Vapaavuori uskoo, että uuden hallituksen myötä myös kaupungeilla voisi olla enemmän sanavaltaa uudistuksen valmistelussa.

jan vapaavuori

Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok.) ei pistäisi pahakseen, vaikka päätökset sote- ja maakuntauudistuksesta venyisivät seuraavalle vaalikaudelle. Vapaavuori on ollut yksi pääkaupunkiseudulla velloneen sote-kapinan johtohahmoista ja arvostellut hallituksen esitystä kovin sanoin.

– En minä nyt mistään helpotuksesta puhu, mutta on hyvä asia, että huono uudistus ei mene eteenpäin. Näin jättimäisiä kokonaisuudistuksia ei pitäisi tässä ajassa enää yrittää ajaa läpi, sanoo Vapaavuori.

Perustuslakivaliokunta esitti perjantaina julkaistussa lausunnossaan useita muutoksia sote- ja maakuntauudistukseen. Vapaavuori ei näe mahdollisuuksia sille, että uudistus saataisiin pakettiin tulevien viikkojen aikana.

–Kyllä kovin vilkasta mielikuvitusta tarvittaisiin kuvitellakseen, että tämä eduskunta tämän pystyisi vielä tekemään. Niin väkivaltaista lainsäädäntöprosessia tässä maassa tuskin on koskaan nähty.

Helsinki ja muut pääkaupunkiseudun kaupungit ovat yrittäneet jo pitkään saada läpi viestiä, ettei valtakunnallinen sote-ratkaisu toimi suurten kaupunkien kohdalla.

”Lähdetään kokonaan uudelta pohjalta”

Vapaavuori itse laittaisi koko maakunta- ja sote-uudistuksen uuteen valmisteluun ja luottaa siihen, ettei seuraava hallitus ryhtyisi tekemään täysin samanlaista uudistusta. Suurten kaupunkien kannalta tilanne voi hänen mukaan mennä vain parempaan suuntaan.

– Suuret kaupungit ja niiden joukossa Helsinki ovat matkan varrella lukuisia kertoja lausuneet monista eri asioista, eikä hallitus ole ottanut niitä kuuleviin korviinsa. Me tarvitsemme sellaisen prosessin jatkossa, jota tehdään yhdessä kaupunkien kanssa.

– Se tarkoittaa, että lähdetään rakentamaan tätä kokonaisuutta kokonaan uudelta pohjalta.

Kaupunkien merkitys globaaleina toimijoina kasvaa koko ajan ja Vapaavuoren mukaan uudistus ei saa viedä suurilta kaupungeilta mahdollisuuksia ja keinoja hoitaa sen tuomia haasteita. Toisin sanoen siirtää liikaa valtaa uudelle maakuntatason hallinnolle.

Myös pääkaupunkiseudun kaupunginvaltuustojen viime keväänä antaman yhteisen lausunnon mukaan nykyinen sote- ja maakuntauudistus vaikuttaa vahingollisesti kasvavien kaupunkien talouteen, palveluihin ja investointikykyyn.

Pelkona on myös rahoitus. Uudenmaan liiton viime kevään laskelmien mukaan ensimmäisenä vuotena Uudenmaan sotelle tulisi 300 miljoonaa euroa vajetta rahoitukseen.

– Kysymys ei ole pelkästään Helsingistä, vaan tätä ovat vastustaneet kaikki muutkin isot kaupungit. Uudistusta ylipäänsä ei pitäisi rakentaa vanhanaikaisen maakuntajaon pohjalle.

Lue myös:

Perustuslakivaliokunta vaatii lukuisia muutoksia sote- ja maakuntauudistukseen

Analyysi: Perustuslakivaliokunta nosti tuttuja ongelmia sote-pöytään – Riittääkö aika kunnollisten ratkaisujen löytämiseen?

Satakunnan maakuntajohto tyytyväinen perustuslakivaliokunnan sote-lausuntoon

Vasta kun 25-vuotias Mats Steen kuoli, vanhemmat ymmärsivät, että tällä oli ystäviä – "Pelimaailmassa tyttö ei näe pyörätuoliani vaan sieluni"

Robert Steen poikansa Mats Steenin tärkeimmän pelihahmon Ibelinin kanssa.

Vanhemmat yllättyivät, kun heidän poikansa hautajaisiin saapui laaja ystäväjoukko eri puolilta Eurooppaa.

Robert Steen poikansa Mats Steenin tärkeimmän pelihahmon Ibelinin kanssa.

Juttu on julkaistu Norjan yleisradion NRK:n sivuilla 27. tammikuuta. Voit lukea alkuperäisen norjankielisen jutun täältä.

– Olimme perinteisiä vanhempia. Emme halunneet, että Mats valvoisi kaiket yöt, Mats Steenin isä Robert Steen sanoo.

On elokuun 23. päivä vuonna 2018. Robert istuu työpaikkansa lähellä olevassa kahvilassa Oslon keskustassa ja kertoo pojastaan. Puhuminen sattuu, mutta tekee samalla hyvää, hän sanoo.

– Jälkikäteen ajatellen meidän olisi pitänyt kiinnostua enemmän Matsin pelaamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Emme kuitenkaan osanneet, ja siksi se maailma jäi meille oudoksi.

Tuntemattomat ystävät saapuivat hautajaisiin

Neljä vuotta sitten Robert seisoi poikansa arkun äärellä oslolaisella hautausmaalla ja piti muistopuhetta.

Sinisillä tuoleilla Robertin sanoja kuuntelevien perheenjäsenten ja Matsin hyvin tuntemien sairaalan työntekijöiden joukossa istui ihmisiä, joita perhe ei tuntenut. Vain Robert-isä oli tavannut heidät. Kerran, hautajaisia edeltävänä iltana.

Koska Mats oli viimeisten vuosiensa aikana tuskin poistunut perheen talon kellariasunnosta, tuntui oudolta, että hänen hautajaisiinsa tuli tuntemattomia ihmisiä.

Vielä oudompaa oli, ettei edes valkoisessa arkussa makaava Mats ollut koskaan tavannut näitä ihmisiä.

Mutta he eivät tunteneetkaan Matsia Matsina. He tunsivat hänet Ibelininä: ylhäissyntyisenä miehenä, viettelijänä ja etsivänä.

Nyt he olivat tulleet läheltä ja kaukaa suremaan menettämäänsä ystävää.

Myöhemmin yksi heistä puhuisi ja kertoisi, että nyt, juuri tällä hetkellä, ihmiset sytyttivät kynttilöitä Matsille joka puolella Eurooppaa ja muistivat häntä rakkaudella.

Elämän rajallisuus

Se oli kirjoitettu tähtiin, se oli koodattu hänen dna:hansa.

Mats, joka 4-vuotispäivänään kuljeksi kruunu päässään, joutuisi muutaman vuoden kuluessa vihattuun pyörätuoliin eikä nousisi siitä enää koskaan.

Robert ja Trude Steen saivat tietää Matsin sairaudesta toukokuussa 1993, kaksi kuukautta ennen pojan nelivuotispäivää.

Pienessä toimistossa Uddevålin sairaalan suuressa tiilirakennuksessa heille kerrottiin syy siihen, miksi heidän poikansa kaatuili, putoili keinusta ja satutti jatkuvasti itseään. Miksi hän ei halunnut kiivetä päiväkodin liukumäen portaita ylös, vaikka hän rakasti liukumäessä laskemista. Miksi hän nousi seisomaan kuin vanha mies, ottaen tukea polvistaan. Miksi hän ei juossut kilpaa muiden lasten kanssa.

Lääkärit kertoivat Robertille ja Trudelle, että Mats sairasti Duchennen lihasdystrofiaa; harvinaista sairautta, joka aiheuttaa pojilla etenevää lihasheikkoutta.

Matsin geeneissä esiintyi virheellinen koodi, joka estäisi hänen lihastensa normaalin kehittymisen.

Lopulta se tuhoaisi lihakset kokonaan.

– Sinä iltana laitoimme Matsin nukkumaan ja soitimme lääkärille, Robert kertoo.

– Meille oli luvattu, että voisimme soittaa milloin vain, jos meillä olisi kysyttävää.

Robert puhui lääkärin kanssa puhelimessa ja Trude istui hänen vieressään. Puolen tunnin keskustelun jälkeen Robert onnistui mielestään löytämään hieman valoa pimeyteen.

– Kysyin, että eihän hän tähän sentään kuole. Lääkäri oli toisessa päässä hetken hiljaa. Sitten hän sanoi, että kokemuksen mukaan harva potilas elää yli 20-vuotiaaksi.

Robert pitää tauon ennen kuin jatkaa.

– Nyt Mats eli 25-vuotiaaksi.

Kun Robert ja Trude yrittivät ymmärtää, mitä lääkärin sanat merkitsivät, tulevaisuuden käsite sai oslolaisessa kodissa uuden merkityksen.

Tulevia vuosia ei enää voinut odottaa toiveikkaana, vaan niistä tuli uhka.

Mats ei eläisi tavallista elämää. Hän ei harrastaisi urheilua eikä tapailisi tyttöjä. Hän ei näkisi maailmaa eikä pystyisi olemaan hyödyksi yhteiskunnalle.

Hän kuolisi nuorena. Hän ei saisi elää oikeaa ja kokonaista elämää.

Näin Robert ja Trude ajattelivat koko sen ajan, kun Mats eli: Mats vietäisiin heiltä, eikä hän pystyisi jättämään jälkeään tähän maailmaan.

Robert ja Trude olivat erehtyneet pahan kerran.

Uusi persoona ykkösistä ja nollista

Jos dna:han piirretty kartta määrittää, kuka meistä tulee jo ennen syntymäämme, millainen mahdollisuus meillä on valita, kuka haluamme olla?

Mats kykeni siihen. Hän loi itselleen uuden elämän.

Vuosituhannen vaihteessa Matsin perhe muutti rivitaloasunnostaan Østensjøstä esteettömään asuntoon Langhusissa Akerhusissa.

Vaikka 11-vuotias Mats sai koulussa luvan pelata Gameboyta välitunnilla, edes Super Mario ei karkottanut tunnetta siitä, että hän oli ulkopuolinen, erilainen.

Mats istui pyörätuolissa, ja avustaja seurasi häntä kaikkialle.

Kun luokkakaverit pelasivat jalkapalloa ja juoksivat ympäriinsä, Matsin vanhemmat pohtivat mitä poika pystyisi harrastamaan.

Lopulta syntyi ajatus. Voisivatko tietokonepelit kiinnostaa Matsia? Isä Robert antoi pojalle perheen koneen salasanan, ja silloin 11-vuotiaalle avautui kokonaan uusi maailma.

– Kymmenen viimeisen elinvuotensa aikana Mats pelasi 15 000–20 000 tuntia, Robert sanoi muistopuheessaan hautajaisissa.

– Se vastaa enemmän kuin kymmenen vuoden kokopäivätyötä.

Mutta kitkatonta pelimaailmaan uppoutuminen ei ollut.

Robert kertoo:

– Kun yöhoitaja saapui kello kymmeneltä illalla, Matsin piti olla jo sängyssä. Yöhoitajan työhön kuului ainoastaan Matsin unen valvominen, eivät nukkumisvalmistelut.

Mats esitti vastalauseita, tietysti, mutta suostui vastahakoisesti menemään sänkyyn aikaisin.

Matsista oli tullut pelaaja, eivätkä pelaajat mene nukkumaan iltakymmeneltä.

Oranssi tukka, lihaksikkaat käsivarret, notkea vartalo. Sellainen oli Matsin pääasiallinen pelihahmo Lordi Ibelin Redmoore.

IIbelininä tai toisena hahmonaan Jerome Walkerina Mats vietti tuhannet tunnit elämästään

Hän itse kirjoitti virtuaalihahmoistaan näin:

Jerome ja Ibelin ovat oman minuuteni jatkeita. Ne edustavat eri puolia minussa.”

Niiden kautta Mats pystyi olemaan tärkeä osa muiden ihmisten elämää.

Mats pelasi alkuun monia erilaisia pelejä, mutta sitten hän alkoi yhä useimmin käydä Azerothissa, planeetalla World of Warcraft -pelissä.

Se on myyttinen fantasiamaailma maanosineen ja maineen, merineen ja metsineen. Siellä on valtavia vuoria, järviä ja lampia. Kallioita, tasankoja, kyliä ja kaupunkeja. Mats vietti enimmäkseen aikaa paikassa nimeltä Eastern Kingdoms.

Nettipelaaja oppii tuntemaan pelin maailman pala palalta, aivan samoin kuin ihminen oppii tuntemaan fyysisen maailmankin.

Molemmissa maailmoissa on erilaisia paikkoja, joihin voi suunnitella menevänsä. Molemmissa on tuttuja sekä tuntemattomampia seutuja ja kaupunkeja. Niissä on alueita, joita sietää varoa, kaupunginosia, joissa viihtyy parhaiten sekä paikallisia baareja, joissa voi tavata kavereita.

Sellainen maailma on. Sellainen Azeroth on.

Siellä Mats löysi laumansa. Hyvien ystävien laajan joukon. Mutta sitä ei voinut mitenkään tietää, jos ei itse ollut matkannut Azerothiin.

Näemmekö vai kuvittelemmeko näkevämme?

Seuraavan kerran Robert Steen, Oslon kaupungin rahoitusneuvos, kertoo pojastaan marraskuisena perjantai-iltapäivä.

Toimistossaan Oslon kaupungintalolla Robert kuvailee, miten hän näki Matsin elämän:

– Kävelin Matsin kellariasunnon ohi päiväsaikaan, ja verhot olivat kiinni. Muistan sen surun todella hyvin. "Uh", ajattelin, ”Hän ei ole vieläkään aloittanut päiväänsä.”

– Olin surullinen siitä, että hänen maailmansa oli niin rajallinen.

Mutta pelimaailmaan vihkiytymätön isä ei nähnyt kaikkea.

– Luulimme, että peleissä oli kyse pelkästään pelaamisesta. Että siinä oli kaikki. Luulimme, että pelaajat vain kamppailivat siitä, kuka voittaa, Robert sanoo.

Lisäksi pelaamiseen liittyivät riidat vuorokausirytmistä.

– Emme tajunneet, miten tärkeää Matsille oli saada olla netissä iltamyöhään ja öisin. Ihmisethän eivät pelaa aamuisin tai päivisin. Silloin suurin osa on koulussa tai töissä.

– Ymmärsimme sen vasta Matsin kuoltua. Halusimme viimeiseen asti, että hän menisi nukkumaan yhdeltätoista kuten "normaalit" ihmiset, Robert kertoo.


Kaikki alkoi hattuvarkaudesta Goldshiressä

Hollannin Bredasta kotoisin oleva 28-vuotias Lisette Roovers oli Matsin läheisempiä pelaajaystäviä. Hän osallistui myös Matsin hautajaisiin.

Nyt hän istuu Matsin toisen peliystävän, 40-vuotiaan Kai Simon Fredriksenin, sohvalla Oslossa ja muistelee Matsia.

– Tunsin hänet vuosien ajan. Matsin kuolema oli sokki, ja se jätti syvän jäljen.

Lisette oli vain 15-vuotias tavatessaan itseään vuotta vanhemman Matsin. Tai oikeammin: Lisetten pelihahmo Rumour tapasi Matsin pelihahmon Ibelinin.

Tapasimme Goldshiressa, Lisette kertoo.

– Nykyään Goldshire on ankeampi paikka, mutta tuolloin se oli mukava kylä, jossa saattoi törmätä uusiin ja kiinnostaviin hahmoihin. Etsin hahmoja, joiden kanssa voisin pelata, ja löysin joukon istumassa nuotion äärellä. Siellä oli myös hahmo, jonka opin myöhemmin tuntemaan nimellä Ibelin.

– Toimin ihan mielijohteesta – tai siis Rumour toimi. Hyppäsin pensaasta ja varastin hatun Ibelinin päästä. Seisoin siinä ja katsoin Ibeliniä hetken ennen kuin lähdin juoksemaan poispäin hatun kanssa, Lisette muistelee hymyillen.

Mats kirjoitti tästä ensitapaamisesta kirjoituksen blogiinsa. Sen otsikko oli ”Love”.

– Tässä toisessa maailmassa tyttö ei näe pyörätuolia eikä muutakaan erilaista. Hän näkee sieluni, sydämeni ja persoonallisuuteni, jotka olen voinut asettaa vahvaan ja komeaan kehoon. Virtuaalimaailmassa on se hyvä puoli, että jokainen hahmo on hyvännäköinen.

– Mats oli hyvä ystäväni. Ajoittain hän oli hyvinkin läheinen, Lisette kertoo.

– Kirjoitimme toisillemme kaikesta, mutta sairaudestaan Mats ei kertonut. Luulin, että hänen elämänsä oli samanlaista kun minunkin. Me molemmat esimerkiksi inhosimme koulua.

Yhdestä asiasta Mats ja Lisette olivat kuitenkin eri mieltä.

– Mats vihasi lunta. Minä puolestaan rakastan sitä. En vain ymmärtänyt, että hän vihasi lunta siksi, että hän istui pyörätuolissa. En tiennyt pyörätuolista mitään.

Toiset viihtyvät kaupungilla, toiset Elwynnin metsässä

Lisette vietti mielellään aikaa pelimaailmassa. Kun hänen siskonsa lähti iltaisin ulos ystäviensä kanssa, hän jäi kotiin pelaamaan. Vaikka Lisette viihtyi, vanhemmat huolestuivat.

Heidän mielestään pelaaminen häiritsi koulunkäyntiä ja kaverisuhteita.

Lopulta pelit alkoivat johtaa jatkuviin riitoihin. Vanhemmat päättivät rajoittaa Lisetten pelaamista.

– Oli vaikeaa olla ilman pelaamista ja yhteyttä pelimaailman, Lisette kertoo.

Mats ei kuitenkaan hylännyt ystäväänsä. Hän kirjoitti Lisettelle sähköpostia ja tekstiviestejä. Niin Lisette tiesi, että häntä ajatellaan ja kaivataan.

– Mats kirjoitti jopa vakavan kirjeen vanhemmilleni. Hän yritti saada heidät ymmärtämään, miten tärkeää pelaaminen minulle oli, Lisette kertoo.

– Mats kirjoitti vanhemmilleni, että hän on huolissaan minusta.

Kirje on Lisettellä vieläkin tallessa.

Mitä todellinen ystävyys on?

Matsin isä Robert sanoo, että vanhemmat tiesivät Lisettestä.

– Mats kertoi näistä pelihahmoista, mutta emme oikein osanneet kiinnostua niistä. Hän kertoi aika paljon tästä Rumour-hahmosta.

– Rumour, eli siis Lisette, lähetti Matsille syntymäpäivälahjojakin. Meistä se oli liikuttavaa, ja kiusasimme Matsia siitä. Silloin Mats punastui oikein kunnolla.

– Pidimme Lisetteä Matsin ystävänä. Lahjat olivat ystävyydestä kouraantuntuva todiste, Robert kertoo.

– Muita hänen pelikavereitaan emme osanneet pitää ystävinä. He olivat vain pelihahmoja.

Robert miettii hetken.

– Käsityksemme ystävyydestä oli hyvin perinteinen. Emme osanneet pitää oikeina ystävinä niitä, jotka näyttivät olevan olemassa vain digitodellisuudessa.

Kun oma porukka löytyy

World of Warcraftia voi pelata joko yksin tai liittoutumalla yhteen muiden pelaajien kanssa. Mats kuului Starlight-nimiseen liittoumaan, eli kiltaan, jossa oli noin 30 jäsentä.

Matsin isä kertoo, ettei Starlightin jäseneksi päässyt noin vain. Uuden jäsenen piti saada suositus vanhalta jäseneltä sekä läpäistä 1–2 kuukauden koeaika.

Starlight on ollut olemassa yli 12 vuotta ja se toimii edelleen. 12 vuotta on pitkä aika sellaisen ryhmän olemassaololle. Se on noin puolet Matsin eliniästä.

Robertin mukaan juuri Starlight-killan pitkäikäisyys on erityislaatuista.

– Se on myös yksi syy siihen, miksi jäsenten välinen ystävyys on niin syvää.

Starlight-kiltaa johtaa 40-vuotias Kai Simon Fredriksen, eli Nomine.

Kilta pitää joka vuosi Matsin kuolinpäivän tienoilla Ibelinin kunniaksi tilaisuuden, jossa jäsenet muistavat toveriaan. Ensimmäisen kerran muistohetki pidettiin Matsin kuoleman jälkeisenä sunnuntaina ja sen jälkeen se on järjestetty joka vuosi.

Viime vuoden muistohetkeä varten Kai Simon kirjoitti:

Muistamme nyt yhdessä Lord Ibelin Redmoorea ja keskitymme juoksemiseen ja uimiseen.”

– Ibelin oli juoksija, Kai Simon selittää.

– Juokseminen oli hänelle tärkeää, ja hän halusi jakaa elämyksen juoksemalla muiden kanssa.

Puhuuko Kai Simon nyt Matsista vai hänen pelihahmostaan? Se tuskin on tärkeää, sillä fyysinen ihminen ja virtuaalinen hahmo alkoivat ehkä lopulta sulautua toisiinsa.


Pyörätuolilla Azerothissa

Kesällä 2013 Mats oli 24-vuotias. Hän oli elänyt jo neljä vuotta kauemmin kuin lääkärit olivat ennustaneet.

Steenin perhe oli lomamatkalla Mallorcalla, mutta Mats ei voinut poistua kellariasunnostaan.

Sinä kesänä Mats alkoi kirjoittaa blogia, jonka nimi oli Musings of life. Ajatuksia elämästä. Mats kirjoitti siihen yhden blogauksen elämästään Azerothissa. Sen otsikko oli My escape.

Pelimaailmassa sairauteni ei merkitse mitään. Voin vapautua kahleistani ja päättää itse, kuka haluan olla. Silloin tunnen itseni normaaliksi.”

Mats antoi bloginsa luettavaksi Starlight-killan jäsenille, yksi kerrallaan. Niin pelikaverit saivat tietää Matsin sairaudesta.

Lisette kertoo, että teksti oli hänelle valtava yllätys.

– Minulle tuli huono omatunto siitä, että olin silloin tällöin kiusannut Matsia pelissä enkä ollut aina osannut olla hienotunteinen.

– Mietin, pitääkö minun alkaa käyttäytyä eri tavalla Matsia kohtaan. Päätin kuitenkin, että kohtelen häntä aivan samoin kuin ennenkin. Sitä Mats itsekin toivoi blogikirjoituksessaan.”

– Hänhän oli sama ihminen sairaudestaan huolimatta, Lisette lisää.

"Upea alusta ihmisten tapaamiselle"

Stralightissa hän on kova mutta rento Chit, Starlight-killan jäsen. Reaalimaailmassa hän on 65-vuotias Anne Hamill Englannin Salisburystä; työpsykologi ja intohimoinen pelaaja.

Annen mielestä on kiehtovaa, että Starlight toimii yhteisönä niille, jotka usein joutuvat "todellisen maailman" ulkopuolelle.

– Roolipeleissä kohtaamme vailla ennakkoluuloja. Siksi nekin, jotka tuntevat itsensä erilaisiksi, voivat kokea Starlightin turvalliseksi.

– Nettipelit ovat upea alusta ihmisten tapaamiselle ja ystävyyssuhteiden solmimiselle. Ne antavat mahdollisuuden tutustua toisen persoonaan ilman fyysiseen maailman kuuluvia stereotypioita, Anne sanoo.

– Vasta kun olemme oppineet tuntemaan toisemme hyvin, jaamme sellaisia tietoja kuin ikä, sukupuoli, mahdollinen vammaisuus ja ihonväri – jos se tuntuu hyvältä.

Hän lisää:

– Mielestäni Matsilla oli teknologian näkökulmasta onnea, kun hän eli meidän aikaamme. Jos hän olisi syntynyt 15 vuotta aiemmin, hän ei olisi löytänyt Starlightin kaltaista yhteisöä.

Synkkä aavistus

Noin puoli vuotta ennen kuolemaansa Mats ei kirjautunut World of Warcraftiin kymmeneen päivään. Muut pelaajat ihmettelivät, missä hän oli.

– Kymmenen päivää oli todella pitkä aika. Koska Mats oli aina paikalla, jos joku halusi pelata tai tarvitsi jonkun, jonka kanssa jutella, Anne sanoo.

Kun Mats palasi peliin, muut pelaajat saivat tietää hänen olleen sairaalassa.

Anne päätti lopulta kertoa Matsille sen, mitä hän ajatteli koko ajan.

– Kirjoitin hänelle: "Rakas Mats. Sinun täytyy huolehtia, että joku voi ottaa meihin yhteyttä, jos sinulle tapahtuu jotakin. Meidän pitää saada tieto siitä, jos et itse pysty kertomaan", Anne kertoo.

Anne siis pyysi, että Mats antaisi jollekin salasanansa peliin tai ainakin miettisi, miten muuten Starlightin jäsenet voisivat saada tietää, jos jotain vakavaa sattuisi.

Anne kirjoitti Matsille: "Olet meille tärkeä."

Mats vastasi: "Sanot noin vain siksi, että olet saanut tietää, että istun pyörätuolissa."

– Vastasin: "Ei Mats. Olet tärkeä ryhmälle. Olet mahtava kuuntelija. Pidät mielialamme korkealla."

Mats ei vastannut heti.

– Mutta ymmärsin, että hän sisäisti sen, Anne sanoo.

Silloin Matsin elämästä oli enää puoli vuotta jäljellä.

He tulivat liian myöhään

Mats kuoli äkillisesti 18. marraskuuta 2014.

Hänet oli viety sairaalan teho-osastolle, ja perhe oli jo pelännyt pahinta. Mutta lääkärit uskoivat, että vaikein vaihe oli ohi ja sanoivat, että hän pääsisi pian kotiin.

– Sitten meidät kutsuttiin kiireellisesti Ahusin sairaalaan. Hän makasi neljännessä kerroksessa käytävän kauimmaisessa päädyssä. Jokainen sekunti oli kallis. Käytävä oli niin pitkä, Robert sanoo.

He eivät ehtineet. Matsin vereen oli kertynyt niin paljon hiilidioksidia, että hän menehtyi.

Kuvassa jonka Robert otti pojastaan tämän kuolinvuoteella, näkyy kalpea nuori mies, jolla on tummat, taipuisat hiukset. Hänellä on hienopiirteiset silmät, jalo nenä ja suu, jonka ympärillä näkyy merkkejä hengitysmaskista. Näyttää siltä kuin hän nukkuisi.

Lisette piirsi tämän kuvan vuosia sitten.

Ibelin pitelee Rumouria sylissään, kaulaliina peittää nenän ja suun.

– Se tuli postissa, Robert kertoo.

– Nyt se on seinällämme kotona.

"En ollut koskaan ajatellut, että tarvitsisin hänen salasanansa"

Päivää Matsin kuoleman jälkeen Robert istui Langhusin talossa, keskellä minikaaosta, kuten hän sitä kutsuu.

– Kotona oli sellaista kuin kotona on, kun joku on vähän aikaa sitten kuollut: Ovikello soi, kukkalähetyksiä saapuu, naapurit tulevat käymään. Me itkimme.

Kaiken keskellä Robert mietti myös, keiden kaikkien pitäisi saada tietää tapahtuneesta. Hän ajatteli ihmisiä, joiden kanssa Mats oli pelannut ja mietti, kuinka ihmeessä hän saisi heihin yhteyden.

– Ennen Matsin kuolemaa en koskaan ajatellut, että tarvitsisin hänen salasanansa.

Mutta nyt hän tarvitsi.

– Silloin muistin hänen bloginsa, Robert kertoo.

Mats oli antanut isälleen bloginsa salasanan, jotta tämä voisi tarkistaa lukijatilastot ja seurata, kuinka moni oli käynyt lukemassa sitä.

Anne "Chit" Hamill antaa neuvon kaikille vanhemmille:

– Et tiedä, ketkä ovat lapsesi elämässä tärkeitä, jos et tunne hänen nettiystäviään. Sovi lapsesi kanssa, kuinka saat yhteyden hänen ystäviinsä netissä, jos jotakin tapahtuisi. Muutoin monet voivat joutua elämään epätietoisuudessa, jos heidän ystävänsä ei enää kirjaudukaan nettiin.


Matkan loppu

Perjantai-ilta laskeutuu Oslon kaupungintalon ylle. Poliitikot ja virkamiehet toivottavat toisilleen hyvät viikonloput ja lähtevät kohti kotejaan. Tähdet loistavat yönmustalla taivaalla Robert Steenin toimiston ikkunan takana.

Matsin kuoleman jälkeisenä iltana Robert istui kotisohvallaan ja kirjoitti poikansa blogiin ilmoituksen tämän kuolemasta.

Se on Matsin blogin viimeinen kirjoitus. Otsikko kuuluu: The journey has come to an end, matka on päättynyt.

Robert kirjoitti siihen Matsin elämästä. Tekstin loppuun Robert lisäsi perheen sähköpostiosoitteen.

– Itkin kirjoittaessani sitä. Sitten klikkasin julkaisupainiketta. En tiennyt, ottaako kukaan yhteyttä.

Robert antaa hengityksensä tasaantua ja jatkaa:

– Ensimmäinen sähköposti saapui parin tunnin kuluttua. Se oli sydämellinen osanotto Starlight-killan pelaajilta. Se teki minuun niin suuren vaikutuksen, että luin sen ääneen.

It is with heavy heart I write this post for a man I never met, but knew so well.” [Kirjoitan raskain sydämin miehelle, jota en koskaan tavannut mutta jonka tunsin niin hyvin.]

Robertin mielestä se oli ihmeellistä.

– Että saimme näin yhteyden Matsin ystäviin, ja että he kirjoittivat niin kauniisti. Se oli...

He transcended his physical boundaries and enriched the lives of people all over the world.” [Hän ylitti fyysiset rajoitteensa ja rikastutti monien ihmisten elämää ympäri maailmaa.]

– Minä halusin ennen kaikkea ilmoittaa poikani poismenosta. Ja sitten näitä tarinoita alkoi tulla.

Mats’ passing has hit me very hard. I can’t put into words how much I’ll miss him.” [Matsin poismeno on koskettanut minua kovasti. En voi sanoin kuvata, miten kaipaan häntä. ]

Robert jatkaa raskaalla äänellä:

– Viesteistä alkoi muodostua kokonainen yhteisö. Se oli kuin pieni kansa, joka oli elänyt toisessa ulottuvuudessa eikä meillä ollut siitä mitään tietoa. Sähköposteja saapui päivä toisensa jälkeen. Ne kertoivat, millainen merkitys Matsilla oli muille ihmisille.

I don’t believe that one single person is the heart of Starlight. But if one was, it would have been him.” [En usko, että kukaan yksittäinen ihminen on Starlightin sydän. Mutta jos olisi, se olisi ollut Mats]

Suruviestit toivat digitaalisen todellisuuden lähemmäksi fyysistä maailmaa, Robert sanoo.

Perheelle avautui uusi maailma

Kun Starlight sai tietää Matsin kuolemasta, sen jäsenet keräsivät rahaa yhteiseen pottiin. Näin nekin, joilla ei muuten olisi ollut varaa, pääsisivät Matsin hautajaisiin Osloon Norjaan.

Matsin perhe sai tietää keräyksestä. Tunnereaktio oli raju.

– Me itkimme ja itkimme – itkimme valtavasta ilosta, kun saimme tietää, millaisen elämän Mats todella oli elänyt. Hänellä oli aitoja ystäviä, tyttöystäviä, ihmisiä, jotka välittivät niin paljon, että halusivat lentää muista maista hänen hautajaisiinsa, vaikkeivät olleet koskaan tavanneet häntä. Se oli mahtavaa.

Hautajaisiin tuli Lisette Alankomaista, Anne Englannista, Janina Suomesta, Rikke Tanskasta, Kai Simon Høybråtenista Oslosta.

Hautajaisia edeltävänä iltana Robert söi illallista pelaajien kanssa ja sai tietää entistä enemmän siitä, kuka Mats oli ollut nettiyhteisössään.

– Matsin kuoleman jälkeisinä päivinä sekä hautajaisia edeltävänä iltana minulle avautui jotakin aivan uutta.

Anne kertoo pelitovereiden kuulleen, että hautajaisten yhteydessä näytettäisiin Matsista kertova video.

– Juttelimme siitä, olisiko oikein, että katsoisimme videon, koska Mats oli aina salannut fyysisen minänsä meiltä. Mutta menimme katsomaan sen ja näimme hänet sellaisena kuin hän oli todellisuudessa. Video ei vaikuttanut käsitykseemme hänestä, mutta se teki vaikutuksen.

Saattajat

Hautajaiset alkoivat kello 14.30 marraskuun 28. päivänä 2014 Vestren hautausmaan Uudessa kappelissa. Starlightin jäsenten puolesta pitämässään puheessa killan johtaja Kai Simon "Nomine" Fredriksen sanoi näin:

Samaan aikaan, kun me olemme kokoontunut tänne tänään, Matsille sytytetään kynttilä luokkahuoneessa Alankomaissa. Puhelinkeskuksessa Irlannissa palaa kynttilä, kirjastossa Ruotsissa on sytytetty kynttilä, häntä muistetaan pienessä kampaamossa Suomessa, kunnantoimistossa Tanskassa, monessa paikassa Englannissa. Kaikkialla Euroopassa muistamme Matsia, meitä on paljon enemmän kuin paikalla olijoita täällä.

"Tapasin Matsin maailmassa, jossa sillä kuka olet tai miltä näytät näppäimistön takaisessa todellisuudessa, ei ole mitään merkitystä. Merkitystä on vain sillä, kuka olet valinnut olla ja miten käyttäydyit muita kohtaan. Merkitystä on sillä mitä sinulla on täällä (hän painaa kätensä ohimolleen) ja täällä (hän painaa kätensä sydämelleen)."

Kun Matsin arkku kannettiin kappelista, Lisette toimi yhtenä kuudesta kantajasta. Se oli ensimmäinen kerta, Kun hän oli fyysisesti Matsin lähellä.

– Yritin olla ajattelematta, miten kevyeltä arkku tuntui. Olin oppinut tuntemaan Matsin Ibelin Redmooren hahmon kautta. Ibelin oli iso ja vahva. Arkussa makaava ihminen ei puolestaan painanut juuri mitään.

Lisetten mukaan Mats jätti jälkeensä vahvan perinnön. Hän teki eläessään syvän vaikutuksen moneen ihmiseen.

Miten voi tulla ihmiseksi, jolla on väliä?

Mitä tarkoittaa olla ihminen maailmassa – ja miten tullaan juuri tietyksi ihmiseksi?

Blogissaan Mats kirjoitti tietokoneen ruudusta, jonka äärellä hän istui puolet elämästään.

It’s not a screen, it’s a gateway to wherever your heart desires.

[Ei se ole ruutu, se on portti kaikkeen, mitä kaipaat.]

Teksti: Vicky Schaubert, suomennos: Yle

Iivo Niskanen avautui rajusta pettymyksestään ja kolaristaan norjalaishuoltajan kanssa: ”Amatöörimäinen munaus”

Iivo Niskanen kertasi todella vaikeaa MM-avaustaan:

Iivo Niskanen jäi todella vaiherikkaassa 30 kilometrin yhdistelmäkisassa neljänneksi, kun alkuvaiheessa sattui juottopaikalla ikävä kolhu.

Iivo Niskanen kertasi todella vaikeaa MM-avaustaan:

Maastohiihtäjä Iivo Niskanen oli neljäs Seefeldin MM-kisojen avausmatkallaan 30 kilometrin yhdistelmämatkalla. Hän jäi voittajasta Norjan Sjur Röthestä 12,3 sekuntia.

Niskasella riitti draamaa kisan aikana. Hän repäisi kärkeen heti alussa, mutta kaatui juottopaikalla osuessaan suksillaan Norjan ja Ruotsin huoltajaan. Tilanetta edelsi hetki, kun Niskanen ei saanut juotavaa suomalaishuoltajalta. Yle Urheilun haastattelussa olikin hyvin pettynyt hiihtotähti.

– Olisihan tässä tullut uran paras hiihto. Sitten se menee yksinkertaiseen virheeseen. Hiihdän ensimmäisen kierroksen lujaa. Juotossa tulee amatöörimäinen munaus, Niskanen harmitteli.

– Itsellä jäi sellainen kuva, että juottaja otti askeleen ja osui suksen päälle. Pitää vielä katsoa videolta, miten se meni. Sitten huudettiin, että on vajaa puoli minuuttia keulaan. Samaan aikaan Sundby lähti lyömään. Jouduin hiihtämään liian kovaa alkuun.

Ongelmat eivät jääneet edes juottopisteelle. Niskasta alkoi sattua vasempaan takareiteen kolaroinnin jälkeen.

– Siihen tuli sellaista puolittaista kramppia ja venähdystä. Loppukisasta ei tullut sillä lailla onnistunut, Niskanen huokaili.

Niskanen kamppaili kuitenkin itsensä takaisin voitto- ja mitalitaistoon. Mutta hän ei päässyt enää repimään muista karkumatkalle, kuten oli sunnitellut.

– Kolmas kierros oli perinteisellä täysin selviytymistä. Viimeisellä kierroksella en pystynyt lyömään enää paljoa, Niskanen totesi.

– Pystyin sitten suoriutumaan jotenkin vapaasta, mutta eihän se mennyt sinne päinkään kuin oli suunniteltu

Kramppikin vaivasi loppuratkaisuissa, kun Röthe, Aleksandr Bolshunov ja Martin Johnsrud Sundby karkasivat mitaleille.

– Vapaalla ei ollut hengityksen puolesta niin ahtaalla. Mutta kuokassa lopussa vasen jalka oli niin täysin krampissa, että ei pystynyt tekemään mitään. Loppuun olisi voinut jollain tavalla kirimään. Vapaalla oli tosi hyvä suksi. Se pelasti kanssa paljon, Niskanen totesi ennen kuin palasi alun kaatumiseen.

– Jos olisi pystynyt tulemaan iholla, kirissä ei olisi ollut mahdottomia miehiä. Mutta turha on jossitella tässä vaiheessa. Tilanne ei olisi ollut tämä, jos kaikki olisi mennyt niin kuin olisi pitänyt.

Osaatko yhtään arvioida sitten jalan ja kropan tilannetta huomiseen parisprinttiin yhdessä Ristomatti Hakolan kanssa?

– Ehkä jalassa on tyypillinen suojakramppi. Lähdetään rakentamaan huomista. Otetaan Risen kanssa omat pois, mitä on otettavissa. Ei tässä voi mitään. Kisat eivät lähteneet parhaalla mahdollisella tavalla käyntiin, mutta yritetään kääntää huomenna kurssi, Niskanen päätti.

Päivitetty kello 16.54. Täsmennetty tapahtumaa, missä Niskanen kaatui.

Lue lisää:

Mitä ihmettä juottoalueella oikein tapahtui? Asiantuntija hämmästelee Suomen joukkueen toimintaa Iivo Niskasen kaatumisessa: "Se oltaisiin voitu välttää"

Päävalmentaja pelasti Iivo Niskasen entistä rajummalta pettymykseltä – kertoi onnekkaasta sattumasta kisan jälkeen

Sami Jauhojärveltä tyly arvio Iivo Niskasen kolarista: "Oma moka"

Norjan hiihtosankarit kiittivät ja ylistivät Iivo Niskasta hurjan MM-avauksen jälkeen: ”Miten pystymme vastaamaan suomalaiseen karhuun?”

Menikö Iivo Niskasen MM-mitali alkuhetkien kaatumiseen? Näin valmentaja vastaa: "Sotki perinteisen osuuden taktiikkaa"

Huima hiihto! Iivo Niskanen kaatui ja nousi takaisin mitalitaisteluun – lopussa kirvelevä tappio

Yhä useampi hoitaja on vihainen ja väsynyt, kun kolmivuorotyö nielee koko elämän – kiista hoitajien työvuoroista roihahti Joensuussa

Sairaanhoitaja

Pitkät työputket, yksittäiset vapaapäivät ja oman elämän hallinnan tunteen menettäminen kuormittavat hoitajia.

Sairaanhoitaja


Työajan tehokkaampaa käyttöä sekä työhyvinvoinnin parantamista, sanoo sairaalan johto. Jaksamista vähentävä ja elämää vaikeuttava ongelmakimppu, sanovat puolestaan hoitajat.

Kyseessä on Pohjois-Karjalan julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavan Siun soten uusi tapa suunnitella työajat hoitajilleen. Sen sisäänajo aloitettiin viime syksynä noin 3000:lle vuorotyötä tekevälle hoitajalle. Mutta nyt suunnittelusta on roihahtanut riita työntekijöiden ja työnantajan välille.

Riita on yksi esimerkki hoitoalan ongelmista. Hoitotyön kuormittavuudesta on uutisoitu aiemminkin (Helsingin Sanomat). Myös siitä, että hoitajat vaihtavat alaa paremman palkan ja parempien työolojen toivossa (Tehy), on keskusteltu.

Hoitajien mielestä suurin ongelma uudessa suunnittelussa on se, että omiin työvuoroihin ei voi vaikuttaa yhtä paljon kuin ennen. Se vaikeuttaa työn ja muun elämän yhteensovittamista kuormittavaa kolmivuorotyötä tekevillä hoitajilla. Myös vapaa-ajan suunnitteleminen on vaikeaa, koska työvuoroja ei pysty suunnittelemaan ennakkoon.

– Ero on kuin yöllä ja päivällä, tiivistää sairaanhoitaja Kirsi Nousiainen, 47, kokemuksensa uudesta ja vanhasta mallista.

– Työn tekemisen ilo on kadonnut, ja minun ja monen työkaverin jaksaminen on koetuksella.

Kolme toivetta kolmessa viikossa


Vanhassa, yhteisölliseksi tai autonomiseksi kutsutussa työvuorosuunnittelussa osaston työntekijät suunnittelivat yhdessä esimiesten kanssa omat työvuoronsa siten, että riittävä määrä osaamista ja tekijöitä oli aina paikalla. Hoitaja pystyi vaikuttamaan esimerkiksi siihen, tekeekö hän töitään aamu- vai iltapainotteisesti.

Uusi toimintalähtöinen suunnittelu puolestaan sallii vain kolme toivetta kolmen viikon työvuorolistassa. Toiveet toteutuvat tai sitten eivät. Jos hoitaja haluaa yhden viikonlopun vapaaksi, ei sijaa muille toiveille juuri ole.

– Toiveet eivät toteudu käytännössä kovin usein. Esimerkiksi työkaverini ei päässyt hammaslääkäriin hyvistä perusteluista huolimatta, Kirsi Nousiainen kertoo.

Uudessa suunnittelussa työvuorot tekee keskitetysti suunnittelija yhdessä esimiesten kanssa. Suunnittelijalla voi olla useiden kymmenien hoitajien vuorot työpöydällään. Tarkoituksena on, että työvuorot kohdistetaan entistä tarkemmin siten, että oikea määrä hoitajia on oikealla osastolla oikeaan aikaan.

Ajatuksena on suunnitella työvuorot potilaiden hoidon tarve edellä, sanoo Siun Soten henkilöstöjohtaja Johanna Bjerregård Madsen. Hän myöntää, että muutos on iso ja vaikea


– Tämä kääntää sosiaali- ja terveydenhoidon suunnittelun päälaelleen. Näemme tietojärjestelmistä aiempaa tarkemmin, milloin meillä on eniten potilaita.


Näihin potilashuippuihin ei Bjerregård Madsenin mukaan ole varaa palkata lisää työntekijöitä. Sen sijaan kohdistamalla työvuoroja tarkemmin, saadaan olemassa olevia työntekijöitä hyödynnettyä tehokkaammin.

– Toinen syy uudistukselle on se, että vanha systeemi tuotti kuormittuneisuutta hoitajille.

Tämä näkyi työhyvinvointikyselyissä. Bjerregård Madsen kertoo ymmärtävänsä henkilöstön ikävät kokemukset.

– Mutta emme pärjää toimimalla samoin kuin ennen. Se on fakta.

Hän painottaa, että muilla aloilla, kuten teollisuudessa tai poliiseilla, toimintalähtöinen suunnittelu on jo arkipäivää.

Jaksaminen ja palautuminen vaakalaudalla

Uusi työvuorosuunnittelu on aiheuttanut kohtuuttomia työputkia. Työvuorolistojen vaihtuessa uuteen saattaa päättyvä jakso loppua viiteen työpäivään ja uusi jatkua usealla työpäivällä. Samoin iltavuorosta siirtyminen suoraa aamuvuoroon on lisääntynyt ei-toivottu ilmiö. Lisäksi yksittäiset vapaapäivät pitkien työputkien välissä ovat lisääntyneet, eli kahta vapaapäivää on hankala saada perätysten. Se vaikeuttaa työstä palautumista.

– Väsymys näkyy jo. Minulle ovat toiset hoitajat soittaneet yöllä hätääntyneenä iltavuoron jälkeen, että onko lääkkeet muistettu antaa. Varmistellaan asioita, sairaanhoitaja Nousiainen sanoo.

Hän kertoo myös, että hoitajien jaksamisongelmiin on reagoitu johdon puolelta pelottelulla. On väläytelty jopa työpaikan vaihtamista tai töiden lopettamista vaihtoehtona.

Tehyn Siun Soten ammattiosaston puheenjohtaja Vilja Laurila-Rontti kertoo, että palautetta tuli varsinkin viime syksynä paljon. Nyt palautteen määrä on vähentynyt, mutta se on edelleen varsin negatiivista. Työvuorosuunnitteluun ei olla tyytyväisiä.

– Ainut positiivinen palaute uudesta suunnittelusta on se, että se on kaikille tasapuolinen. Palautetta on tullut myös, että kaikilla on nyt yhtä huonot työvuorot, hän sanoo.

Lisäksi hän painottaa, että hoitajat ja esimiehet osasivat jo aiemmin suunnitella vuoronsa toiminnan perustella. Ongelmien alkusyy on Laurila-Rontin mukaan se, että hoitajia ja esimiehiä ei kuunneltu, kun uutta työvuoromallia kehitettiin.

– Suunnittelu olisi saatu paremmin ajettua sisään. Nyt sitä viedään väkisin läpi.

Saamansa palautteen takia Laurila-Rontti on huolissaan hoitajien jaksamisesta, motivaatiosta ja hyvinvoinnista. Erityisen vaikeassa asemassa ovat yksinhuoltajat tai vanhemmat, joista molemmat käyvät vuorotöissä. Laurila-Rontin mukaan hoitajia harmittaa myös se, että harrastuksiin sitoutuminen on lähes mahdotonta, koska toiveiden läpimenosta ei ole varmuutta.

– Mitä jos lapsi sairastuu, tai tulee ero? Voidaanko näitä asioita huomioida uudessa järjestelmässä? Ennen työaikoja pystyttiin inhimillistämään tällaisissa tilanteissa, Laurila-Rontti sanoo.

Hoitajia liikutellaan, riittääkö osaaminen?

Uudistuneen työvuorosuunnittelun myötä hoitajia liikutellaan entistä enemmän osastolta toiselle. Samalla keikkatyöntekijöiden käyttö vähenee. Tässäkin on omat ongelmansa, kertoo Tehyn pääluottamusmies Mika Kipinä.

– Tavoitteena on, että jokaisella hoitajalla olisi kolme eri yksikköä, missä he voivat työskennellä. Keskussairaalan yksiköt vaativat laajaa osaamista, joten epäilen, että yksikään työntekijä ei hallitse kolmea osa-aluetta todella hyvin. Apuna voi sitten tietysti olla.

Henkilöstöjohtaja Bjerregård Madsen puolestaan kertoo, että hoitajien mielivaltaisesta liikuttelusta kulkee huhuja ja pelkoja. Tätä uudistus ei hänen mukaansa tarkoita. Sen sijaan ajatuksena on suunnitella mahdolliset tuuraukset ja resurssien tasaamiset etukäteen suunnitteluvaiheessa.

– Vakituiset hoitajat ovat tähänkin asti tuuranneet toisiaan, koska työntekijäresurssimme ovat epätasaiset.

Tekoäly avuksi suunnitteluun

Sekä sairaanhoitaja Nousiainen että Tehyn Laurila-Rontti toivovat, että jatkossa työvuorojen suunnittelussa voitaisiin yhdistää vanhan ja uuden mallin hyviä puolia. Työntekijöillä olisi enemmän sanavaltaa työvuoroihinsa, mutta vuoroja kohdistettaisiin kuitenkin entistä enemmän toiminnan perusteella.

– Pitäisi olla enemmän ymmärrystä, millaista tämä työ on, Nousiainen sanoo.

Vanhan ja uuden mallin yhdistäminen ei kuitenkaan ole mahdollista, toteaa henkilöstöjohtaja Bjerregård Madsen. Suunnitelmissa on kuitenkin tekoälyn käyttäminen apuna työvuorojen suunnittelussa tulevaisuudessa.

Sairaanhoitaja Nousiainen toivoisi lisäksi, että työntekijät uskaltaisivat nostaa ongelmia esiin enemmän. Hän painottaa, että muutosta ei tapahdu, ellei asioista puhuta ääneen.

– Resursseja tämä uudistus ei ole kuitenkaan lisännyt pätkääkään. Päinvastoin. Minusta tuntuu, että meillä on entistä vähemmän tekijöitä.

Miten vuorotyö ja muu elämä sovitetaan parhaiten yhteen? Kerro mielipiteesi. Keskustelu suljetaan 23.2. kello 22.

Venäjä tutkii väitteet Jehovan todistajien raa'asta kidutuksesta

Jehovantodistajien julkaisuja.

Viranomaiset ovat päättäneet tutkia väiteet kidutuksista, koska ”mediassa julkaistut tiedot asiasta ovat aiheuttaneet levottomuutta.” 

Jehovantodistajien julkaisuja.

Venäläisviranomaiset kertovat tutkivansa väitteitä, joiden mukaan Jehovan todistajien jäseniä kidutettiin raa’alla tavalla tässä kuussa Siperiassa.

Jehovan todistajien mukaan toistakymmentä ihmistä pidätettiin toissa perjantaina Surgutin kaupungissa Länsi-Siperiassa. Pidätetyt vietiin tutkintakomitean paikalliseen päämajaan, jossa he ovat kertoneet joutuneensa äärimmäisen raa'asta kidutuksen kohteeksi.

Uskonliikkeen jäsenet ovat kertoneet, että heitä piestiin, heidän päähänsä laitettiin pussi, jonka suu teipattiin kaulan ympärille umpeen. Pidätetyt riisuttiin alasti, valeltiin vedellä ja sen jälkeen heille annettiin sähkösokkeja lamautusaseilla.

Kidutuksen kerrotaan kestäneen kaksi tuntia. Osa pidätetyistä on edelleen vangittuina.

Tutkintakomitea on kiistänyt väiteet kidutuksista. Viranomaiset ovat päättäneet kuitenkin tutkia väiteet, koska ”mediassa julkaistut tiedot asiasta ovat aiheuttaneet levottomuutta.” Asiasta kertoo venäläinen uutistoimisto Interfax.

Venäjä kielsi kaiken Jehovan todistajien toiminnan huhtikuussa 2017, koska järjestöä pidettiin äärimielisenä. Jehovan todistajien jäseniä on vainottu ja heidän omaisuuttaan on rikottu, mutta aiemmin ei ole tullut tietoon fyysistä väkivaltaa.

Helmikuun alussa maailmalla nostatti vastalauseita tanskalaisen Jehovan todistajan Dennis Christensenin saama kuuden vuoden vankeustuomio Venäjällä.

Tilanne kiristyy Venezuelan ja Kolumbian rajalla – muutama venezuelalaissotilas jätti vartiopaikkansa

Venezuelalaiset poistavat maan armeijan pystyttämiä turva-aitoja Ureñan  rajakaupungissa 23. helmikuuta 2019.

Presidentti Maduron turvajoukkojen ja opposition pelätään ottavan yhteen avustusten vuoksi maan raja-alueilla. Eilen Venezuelan armeija ampui kuoliaaksi kaksi ihmistä Brasilian vastaisella rajalla.

Venezuelalaiset poistavat maan armeijan pystyttämiä turva-aitoja Ureñan  rajakaupungissa 23. helmikuuta 2019.

Ainakin neljän Venezuelan kansalliskaartin sotilaan kerrotaan jättäneen vartiopaikkansa Kolumbian vastaisella rajalla ja pyytäneen apua Kolumbiasta.

Samaan aikaan kansalliskaartin sotilaat ovat ampuneet kumiluoteja ja käyttäneet kyynelkaasua siviileihin, jotka ovat yrittäneet siirtää esteitä Kolumbian ja Brasilian yhdistävältä sillalta. Siviilien puolestaan kerrotaan heittäneen kiviä kansalliskaartilaisia päin.

Siviilien tarkoituksena on uhmata maan armeijaa ja tuoda rajalla odottavia aputarvikkeita Venezuelaan.

Presidentti Nicolás Maduron hallinto on sulkenut Santander -rajasillan, jotta avustustarvikkeet eivät pääse Kolumbiasta Venezuelan puolelle.

Twitterissä julkaistulla videolla siviilit yrittävät vedota sotilaisiin venezuelalaisessa Ureñan rajakaupungissa rajojen avaamiseksi.

Muun muassa rajakaupunkeihin Brasiliassa ja Kolumbiassa on kerätty tonneittain avustustarvikkeita.

Venezuelan ja Kolumbian rajalla ollut Ylen Ulkolinjan toimittaja Pertti Pesonen sanoo, että tilanne on siellä erittäin kireä. Mellakkapoliiseja ja sotilaita on liikkeellä paljon.

– Taksimme pysäytettiin kahdeksan kertaa 20 kilometrin matkalla. Poliiseja on raja-alueella tosi paljon, Pesonen kertoo.

Guaidón asettama määräaika avustuksille umpeutuu tänään

Venezuelalainen oppositiopoliitikko Nora Bracho kertoi Washington Postissa olevansa huolissaan erityisesti Maduroa tukevien, väkivaltaisiksi tiedettyjen puolisotilaallisten joukkojen läsnäolosta raja-alueilla.

Venezuelassa umpeutuu tänään oppositiojohtaja Juan Guaidón asettama määräaika avustuskuljetusten saamiselle maahan.

Guaidó on kutsunut kannattajiaan auttamaan kuljetusten perille saamisessa Kolumbian puolelta.

Pelkona on nyt, että oppositio ja Maduron turvajoukot ottavat yhteen avustusten vuoksi.

Eilen Venezuelan armeija ampui kuoliaaksi kaksi ihmistä ja haavoitti 15:tä Brasilian vastaisella rajalla. Yhteenotto syntyi, kun sotilaat olivat torjumassa avustustarvikkeiden pääsyä maahan, ja mielenosoittajat yrittivät estää rajan sulkemisen.

Guaidón onnistui päästä eilen Kolumbian puolella eilen järjestettyyn suureen tukikonserttiin, johon osallistui satojatuhansia ihmisiä. Vain tunteja myöhemmin Venezuelan hallitus vastasi sulkemalla rajaa.

Paikalla ollut Pertti Pesonen kuvailee, että konsertissa tunnelma oli euforinen, toiveikas ja riehakas. Hän arvioi, että kymmeniätuhansia ihmsiä saattoi jäädä jumiin konserttialueelle, kun raja suljettiin.

Intiassa yli 90 kuollut myrkkyviinaan, sairastuneista osa kriittisessä tilassa

Myrkkyviinaan kuolleiden ruumiita sairaalassa Assamissa, Intiassa.

Vain vajaat kaksi viikkoa sitten yli sata ihmistä kuoli myrkkyviinaan Pohjois-Intiassa.

Myrkkyviinaan kuolleiden ruumiita sairaalassa Assamissa, Intiassa.

Ainakin 93 ihmistä on saanut surmansa Intian koillisosassa juotuaan myrkyllistä alkoholia, kertoivat viranomaiset lauantaina. Lisäksi sairaalaan joutui noin 200 ihmistä, joista monen tila on kriittinen.

Myrkytykset tapahtuivat Assamin osavaltiossa, jossa kuutisenkymmentä kuoli Golaghatin seudulla ja loput lähialueella.

Sairaalaan joutuneet oksentelivat ja kärsivät kovista vatsakivuista. Iso osa sairastuneista työskenteli paikallisilla teeviljelyksillä.

Poliisi kertoo pidättäneensä yhden ihmisen myrkkyviinan myymisestä.

Halvan kotitekoisen viinan juominen on yleistä osissa Intian maaseutua, ja alkoholimyrkytykseen kuolee vuosittain satoja. Aiemmin helmikuussa noin sata ihmistä kuoli maan pohjoisosassa juotuaan myrkyllistä alkoholia.

Intiassa juodusta alkoholista arviolta 40 prosenttia on laittomasti tuotettua.

Suomen mäkimiehille pettymyksiä, Iivo Niskanen taipui neljänneksi – Yle seurasi kisoja hetki hetkeltä

Antti Aalto.

Kaikki suomalaiset jäivät ulos toiselta kierrokselta MM-hiihtojen HS130-mäkikilpailussa. Iivo Niskanen taisteli neljänneksi ja Krista Pärmäkoski hiihti kahdeksanneksi yhdistelmäkilpailuissa. Yle seurasi MM-kisapäivää hetki hetkeltä.

Antti Aalto.

Kyselyt: Trumpin suosio alamaissa, demokraattiehdokkaat vahvoilla

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump puhumassa Venezuelasta muuttaneille siirtolaisille Floridassa.

Uusien mielipidetiedustelujen mukaan Donald Trumpilla on erittäin suuri työ, jos hän aikoo voittaa vuoden 2020 presidentinvaalit.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump puhumassa Venezuelasta muuttaneille siirtolaisille Floridassa.

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin suosio on laskenut valtakunnallisesti niin alas, että hänen uudelleenvalintansa näyttää tällä hetkellä hyvin epätodennäköiseltä. Asia ilmenee Gallup-yhtiön tekemästä kyselystä, josta uutisoi Trumpiin kriittisesti suhtautuva uutiskanava CNN.

Kyselyn mukaan Trumpin toiminnan hyväksyy enemmistö, eli vähintään 50 prosenttia vastaajista vain 17:ssa osavaltiossa. Lähes 30:ssä osavaltiossa enemmistö ei hyväksy hänen toimiaan.

Trumpin ongelma on myös, että häneen suopeasti suhtautuvat osavaltiot ovat väkimäärältään pieniä, eli niillä on vain vähän valitsijamiehiä.

Yhdysvaltain vaalijärjestelmässä ehdokas tulee valittua presidentiksi, jos hän saa vähintään 270 valitsijamiestä. Trumpin toiminnan hyväksyvillä osavaltioilla on yhteensä vain 102 valitsijamiestä.

Voittaakseen vaalit Trumpin olisi kyselyn mukaan voitettava yhtä tai kahta lukuunottamatta kaikki osavaltiot, joissa hänen toimintansa hyväksyy tällä hetkellä vain 40–49 prosenttia kyselyyn vastanneista.

Ehdokkaan saama hyväksyntä ei ratkaise vaaleja, CNN huomauttaa. Trump voitti edelliset vaalit, vaikka tuolloin vain 38 prosenttia äänestäjistä hyväksyi hänen toimintansa.

Huomattavan paljon riippuu vastaehdokkaasta. Vuoden 2016 vaaleissa vastassa oli demokraattien Hillary Clinton, joka oli hyvin epäsuosittu.

Viikko sitten julkaistiin Emerson Collegen kysely, jonka mukaan jokainen mukana olleista kahdeksasta demokraattiehdokkaasta oli Trumpia suositumpi.

Tosin ainoa demokraatti, jonka suosioero Trumpiin verrattuna oli kyselyn virhemarginaalia suurempi, oli Joe Biden. Muiden kannatus oli vain hieman Trumpia edellä.

RKP:n Anna-Maja Henriksson: Sotea ei ehditä käsitellä – “Ongelmat ovat liian suuria, tästä ei tule valmista”

Ykkösaamu

Anna-Maja Henrikssonin mukaan sote-uudistukseen liittyy vielä niin suuria ongelmia, että aika niiden käsittelyyn loppuu kesken.

Ykkösaamu

Oppositiopuolue RKP:n puheenjohtaja, perustuslakivaliokunnan jäsen Anna-Maja Henriksson ei usko että soteuudistusta saadaan maaliin enää tällä vaalikaudella.

TV1:n Ykkösaamussa vieraillut Henriksson arvioi että sosiaali- ja terveysvaliokunnalta loppuu yksinkertaisesti aika kesken, kun se ryhtyy käsittelemään perustuslakivaliokunnan vaatimia muutoksia esitykseen.

–Tässä on vielä sen verran suuria ongelmia, vaikka ongelmat ovatkin vähentyneet viime kesästä.

– Kolmessa viikossa pitäisi käsitellä näin iso paketti, 20 kohtaa jotka esityksessä ovat yhä perustuslain vastaisia. Tässä on sosiaali- ja terveysvaliokunnalla melkein mahdoton tehtävä edessä, arvioi Henriksson.


Henriksson: Maakuntien rahoitus turvattava, jotta turvataan palvelut

Perustuslakivaliokunta esittää perjantaina antamassa lausunnossaan jälleen useita muutoksia ja tarkennuksia sote-uudistukseen. Valiokunnan mukaan tulevien maakuntien rahoitus on järjestettävä niin, että sosiaali- ja terveyspalvelut turvataan, vaikka maakunnan talous kriisiytyisi. Tämä on Henrikssonin mukaan vaikea haaste.

– Maakunnille ei nyt oikeastaan jää mitään muuta mahdollisuutta kuin korottaa asiakasmaksuja tai vähentää palveluja, jos valtion rahoitus ei riitä. Viime kädessä edessä on se että tullaan valtiovarainministeriöön ja pyydetään lisää rahaa, arvioi Henriksson Ykkösaamussa.

RKP:n kanta on, että maakunnille pitäisi antaa verotusoikeus, jolloin niillä olisi työkaluja rahoituksen turvaamineen.

"Sote ei tuo säästöjä"

Hallitus haluaisi, että pitkällä tähtäimellä sote-uudistuksella pystyttäisiin hillitsemään sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten kasvua kolmella miljardilla eurolla. Henriksson ei usko että hallituksen malli tuo säästöjä. Säästöjen tavoittelu voi jopa vaarantaa palvelut, sanoo Henriksson.

– Tästä on eduskunnan valtiovarainvaliokunta antanut erittäin kriittisen lausunnon. Valiokunta nosti esille että tämä (säästötavoite) tietää todella tiukkaa maakunnille. Se tarkoittaa myös siitä, että ei ehkä ole varmuutta siitä että pystytään takaamaan riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

– Eli tässä on se ruuvi, jota koko ajan kiristetään. Sote-palveluiden rahoituksen tulisi kuitenkin aina olla sellainen, että kansalainen voi luottaa siihen että palvelut aina toimii, muistuttaa Henriksson.

"Hallituksen ei pitäisi lähteä heikoille jäille ilman notifikaatiota"

Perustuslakivaliokunta edellyttää myös, että sosiaali- ja terveysvaliokunta arvioi uudelleen tuleeko soten valinnanvapauslaista tehdä ennakkoilmoitus EU:lle. Jos järjestelmän laillisuutta ei voida varmistaa, pitää valiokunnan mukaan valinnanvapauslain soveltamisen aloittamista lykätä.

Henrikssonin mukaan hallituksella on kaksi vaihtoehtoa, joko tehdä ilmoitus EU-komissiolle, tai lykätä valinnanvapauden voimaantuloa kunnes on varmistettu, että lainsäädäntö ei ole ristiriidassa EU:n kilpailulainsäädännön kanssa.

– Minä toivon että hallitus valitsisi nyt sen tien, joka on se kaikkein turvallisin ja varmistaisi asian etukäteen. Heikoille jäille ei pitäisi lähteä silmät auki, sanoo Henriksson.

Syynä siihen miksi hallitus ei ole halunnut notifikaatiota tehdä voi Henrikssonin mukaan olla se, että pelätään sen vievän liikaa aikaa, tai jopa kaatavan uudistuksen.

– Toivon että syy ei ole se että hallitus on huolissaan siitä että saisi väärän vastauksen. Silloinhan koko valinnanvapausmalli tulisi muokata uudelleen, sanoo Henriksson.

Henriksson: Aika kerta kaikkiaan loppuu kesken

Perustuslakivaliokunta myös linkittää lausunnossaan yhteen kahden suuren sote-lakipaketin käsittelyn. Jos maakuntien muita tehtäviä koskevaa lakipakettia ei ehditä eduskunnassa käsitellä, tulee valiokunnan mukaan korjata mm. maakuntien rahoitusta koskeva laki.

– Nythän maakuntien rahoitus on laskettu sen mukaan, että niille siirtyvät sote-palveluiden lisäksi nämä muut tehtävät, pelastustoimi, kasvupalvelut ja muut. Totta kai rahoitus tulee laskea uudelleen, jos näin ei käy.

– Nämä kaikki ovat suuria asioita, jotka tulee ratkaista hyvin lyhyessä ajassa. Tämän takia olen aika lailla vakuuttunut, että aika kerta kaikkiaan loppuu. Tästä ei tule valmista, arvioi Henriksson Ykkösaamussa.

Huima hiihto! Iivo Niskanen kaatui ja nousi takaisin mitalitaisteluun – lopussa kirvelevä tappio

Iivo Niskanen

Norjan Sjur Røthe voitti MM-kultaa loppukirikamppailussa Venäjän Aleksandr Bolshunovia vastaan.

Iivo Niskanen

Suomen Iivo Niskanen sijoittui neljänneksi. hiihdon MM-kisojen miesten 30 kilometrin yhdistelmäkilpailussa Seefeldissä. Niskanen oli lauantain kisassa mitalitaistelussa mukana loppuun asti.

Niskanen tarjosi hiihtokansalle viihdettä ja jännitystä lauantaina. Hän kaatui perinteisen osuuden alkupuolella juottopaikalla, mutta onnistui nousemaan takaisin kärkitaisteluun.

– Pitää katsoa vielä videolta. Amatöörimäinen munaus juotossa, Niskanen sanoi kaatumisestaan.

Suksienvaihdossa Niskanen oli neljäntenä. Hän oli siinä vaiheessa 3,3 sekuntia jäljessä kilpailua johtaneesta Ranskan Clement Parissesta.

Vapaan osuudella Niskanen näytti, että hän on parantanut vapaan hiihtotavan osaamistaan viime vuosiin verrattuna. Suomalaistähti pysyi kärkiryhmän vauhdissa loppuun asti, mutta hän taipui viimeisessä nousussa kirvelevästi kärkikolmikolle.

Maailmanmestaruus ratkaistiin loppukirissä. MM-kultaa voitti Norjan Sjur Røthe, joka kukisti loppukirissä Venäjän Aleksandr Bolshunovin ja Norjan Martin Johnsrud Sundbyn.

Niskanen jäi kärjestä 12,3 sekuntia. Pronssimitaliin eroa oli 11,6 sekuntia.

– Kaatuminen sotki perinteisen osuuden taktiikkaa. Nyt Iivo pystyi aloittamaan oman vetonsa aavistuksen myöhään, kommentoi Niskasen valmentaja Olli Ohtonen.

Matti Heikkinen oli kilpailun toiseksi paras suomalainen. Heikkinen sijoittui 12:nneksi. Hän jäi kärjestä minuutin ja 48 sekuntia. Perttu Hyvärinen oli 23. ja Antti Ojansivu 33:s.

Lue myös:

Iivo Niskanen avautui rajusta pettymyksestään ja kolaristaan norjalaishuoltajan kanssa: ”Amatöörimäinen munaus”

Menikö Iivo Niskasen MM-mitali alkuhetkien kaatumiseen? Näin valmentaja vastaa: "Sotki perinteisen osuuden taktiikkaa"

Voi pahus! Iivo Niskanen meni rähmälleen miesten yhdistelmäkisassa – katso suomalaistähden dramaattinen kaatuminen juottopaikalla

Norjan supertähdellä rajua sähläystä suksien vaihdossa – Kläbo hyytyi täysin karussa voittokamppailussa

Krista Pärmäkosken MM-avaus oli suuri pettymys: "Ihan sama, olenko neljäs vai kymmenes"

Krista Pärmäkoski oli liian väsynyt mitalikamppailuun – ylivoimainen Therese Johaug hiihti neljän vuoden tauon jälkeen MM-kultaan

LIVE: Iivo Niskanen taipui neljänneksi – Yle seuraa MM-kisapäivää hetki hetkeltä

Katoliseen kirkkoon liittyvää pedofiliamateriaalia on tuhottu, myöntää kardinaali

Paavi Franciscus oli paikalla Vatikaanissa meneillään olevassa piispojen kokouksessa 23. helmikuuta.

Lasten hyväksikäyttötapauksia on tietoisesti peitelty.

Paavi Franciscus oli paikalla Vatikaanissa meneillään olevassa piispojen kokouksessa 23. helmikuuta.

Katolisen kirkon kardinaali myöntää, että pedofiliaan syyllistyneisiin pappeihin liittyvää materiaalia on tuhottu.

Saksalainen kardinaali Reinhard Marx kommentoi asiaa Vatikaanissa meneillään olevassa piispojen kokouksessa.

Yli sata piispaa keskustelee neljän päivän ajan muun muassa siitä, miten hyväksikäyttötapaukset saataisiin esiin ja syylliset papit vastuuseen teoistaan. Sunnuntaihin jatkuva kokous on ensimmäinen laatuaan.

– Asiakirjoja, jotka olisivat voineet dokumentoida näitä hirvittäviä tekoja ja nimetä vastuulliset, on tuhottu tai niitä ei ole koskaan laadittukaan, Marx sanoi kokouksessa pitämässään puheessa.

Tekijöiden kuriin saattamisen sijaan uhreja on hänen mukaansa pyritty suitsimaan ja hiljentämään.

Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että pedofiliasta epäiltyjä pappeja on saatettu siirtää toisiin seurakuntiin, kun piispat ovat pyrkineet varjelemaan kirkon mainetta.

Paavi Franciscus lupasi kokouksen alkajaisiksi konkreettisia toimia seksuaalisen hyväksikäytön kitkemiseksi katolisesta kirkosta.

Uusi nuorisoauto kauhistuttaa pyöräilyväkeä – tekivät Suomen aikeista EU-kantelun

Autoja ja pyöräilijöitä liikenneympyrässä.

Teini saa pian ajaa jopa henkilöauton painoista kevytautoa.

Autoja ja pyöräilijöitä liikenneympyrässä.

Pyöräliitto on tällä viikolla tehnyt Euroopan komissiolle kantelun marraskuussa voimaan tulevasta kevytautolaista.

– En tiedä, voidaanko sitä estää. Se on toinen juttu. Me näemme asian sen verran vakavana, että halutaan katsoa viimeinenkin kortti, sanoo Pyöräliiton toiminnanjohtaja Matti Koistinen.

Ylen haastattelemat autoliikenteen asiantuntijat arvostelevat voimakkaasti, miten vähällä opetuksella 15-vuotiaat saavat ajettavakseen 1 500 kilon ajoneuvot.

Kevytauton maksiminopeus on 60 kilometriä tunnissa ja ajo-oikeuden saa ilman B-korttia. Tutkintovaatimus on sama kuin mopoautossa, joka kulkee enintään 45 kilometriä tunnissa.

Pyöräilyväki vastustaa kevytautolakia jo parista heille tärkeästä syystä. Ensinnäkin se vaarantaa kevyen liikenteen kuten jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuuden.

– Me tiedetään, miten mopoautoja viritetään, kritisoi Koistinen.

Toisekseen lakimuutos lisää autoliikennettä ja on ilmastotavoitteidenkin vastainen, Pyöräliitto sanoo.

Laissa kuin traktori

EU-kantelun perusteena on kuitenkin se, että lakiuudistus yrittää Pyöräliiton mukaan kiertää köykäisesti B-ajokorttiluokan ikärajan ja kuljettajaopetuksen.

Kevytauto on Suomessa luokiteltu T-ajoneuvoihin, jotka EU-laissa ovat käytännössä traktoreita. T-ajoneuvon kuljettaja on laissa vähintään 15-vuotias.

EU-lain määritelmässä T-ajoneuvot ovat tarkoitettuja maa- ja metsätalouskäyttöön. Pyöräliitto huomauttaa ristiriidasta, kun kevytautojen käyttötarkoitus on lähtökohtaisesti matkustajien ja tavaroiden kuljettaminen. Siksi Pyöräliiton mukaan kevytauto kuuluu EU-laissa moottoriajoneuvoihin. Siellä taas kevytauto ei olisi myöskään sellainen mopedi, jota EU:n mukaan saisi kuljettaa AM-ajokortilla eli 15-vuotiaana, kuten mopoautoa.

Euroopan komissio on jo aiemmin huomauttanut Suomea saman lain luonnosvaiheessa. Komissio puuttui juurikin siihen, että uusi suomalainen ajokorttiluokka olisi EU-lain vastainen. Pyöräliiton mukaan lakiin sen jälkeen tehdyt viilaukset eivät edelleenkään tee kevytautosta traktoria eikä mopoautoa.

Huomautuksen jälkeen olisi mahdollista, että EU nostaisi Suomea vastaan rikkomuskanteen, jos laki ei ole linjassa unionin säädösten kanssa.

Lue myös:

Nuori pääsee kohta kevytauton rattiin ilman ajo-opetusta – asiantuntija lataa suorat sanat: "15-vuotias saa kuvaannollisesti ladatun aseen"

Nuori pääsee kohta kevytauton rattiin ilman ajo-opetusta – asiantuntija lataa suorat sanat: "15-vuotias saa kuvaannollisesti ladatun aseen"

Nainen ajaa autolla.

Jopa 1 500 kilon kevytautot tulevat liikenteeseen marraskuussa. 60 km/h kulkevaa ajoneuvoa saa ajaa mopoautokortilla.

Nainen ajaa autolla.

Kevytautot aloittavat kurvailun suomalaisilla maanteillä 1. marraskuuta tänä vuonna. Näillä T-ajoneuvoluokkaan kuuluvilla kevytautoilla tarkoitetaan henkilöautoja, jonka nopeus on rajoitettu 60 kilometriin tunnissa.

Liikenne- ja viestintäministeriöstä kerrotaan, että kevytautojen tavoitteena on tarjota nuorille uusi, turvallisempi liikkumisen muoto.

– Lainvalmisteluvaiheessa tehtiin liikenneturvallisuusvaikutusten arviointi. Silloin arvioitiin niin, että turvallisuusvaikutukset olisivat positiiviset, sanoo liikenne- ja viestintäministeriön erityisasiantuntija Aino Still.

Liikenneopettajat ovat asiasta aivan päinvastaista mieltä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa.

Kevytauton ohjaimiin 15-vuotias pääsee suorittamalla mopoautokortin vaatiman tutkinnon. Mopoautokorttitutkinnossa kuljettajaopetusta on neljä teoriatuntia, ja tutkintovaatimuksena on hyväksytyt suoritukset teoria- ja ajokokeesta.

Ajo-opetuksen puute huolestuttaa

Tammikuussa julkaistussa lakiuudistuksessa ei edellytetä, että kevytauton kuljettajalle pitäisi antaa lain määräämää ajo-opetusta. Tämä huolestuttaa liikennealan ammattilaisia.

Kotkalainen liikenneopettaja Niina Ukkonen sanoo, että 15-vuotiaalla jo pelkästään kävellen ja pyöräillen liikkumalla kertynyt kokemus liikenteestä on vähäistä, koska ikää on vasta niin vähän.

– Ei voida olettaa, että osattaisiin huomioida ennakoitavissa olevat vaaratilanteet. Esimerkkinä risteysalueella lumipenkan takana suojatiellä vuoroaan odottava lapsi. Reilua 50 kilometriä tunnissa liikkuva henkilöauto pysähtyy todella eri tavalla kuin mopo.

Ukkonen huomauttaa, että kevytautosta puhuttaessa kyse on ajoneuvosta, jonka omamassa on 1 500 kiloa. Ulkomuodoltaan se muistuttaa tavallista henkilöautoa.

– Kyseessä ei ole enää mikään kevyt auto. Tässä leikitään erityisesti suojattomien, kuten jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden hengellä.

Liikennepsykologi Mika Hatakka kertoo, että 15-vuotiaan riskinhallintakyky liikenteessä on heikompaa kuin 18-vuotiaan kuljettajan. Hatakka mainitsee myös nuoren kuljettajan impulssikontrollista eli oman tilan hallinnasta.

– Tarkoittaa sitä, että kuljettaja voi helposti lähteä hölmöilemään, kun joku ehdottaa. Se voi johtaa harkitsemattomiin tekoihin ja turhiin riskinottoihin.

Liikenne- ja viestintäministeriön erityisasiantuntija Aino Still kertoo, että ajo-opetuksen vapaaehtoisuus otettiin esille jo lainvalmistelussa. Hän kertoo, että tutkinnon vastaanottaja valvoo ajoneuvon hallintaa ja ajotaitoa ajokokeessa.

– Ajokorttia ei voi saada, jos tutkinnosta ei pääse läpi. Läpi pääsemiseksi pitää osata ajaa liikenteessä. Ajotaitoa mitataan tutkinnon ajokokeessa.

Ajokoe on lyhyt lenkki

Kotkalainen liikenneopettaja Olli Mäkelä pitää ajokoetta yksistään puutteellisena testaamaan nuoren ajotaitoa.

– Ajokokeessa suoritetaan lenkki liikenteessä. Se ei anna kokonaiskuvaa osaamisesta. Toivottavasti tämä ei vaadi useaa onnettomuutta, ennen kuin tähän puututaan. Oikeastaan tämä on aika hirveä juttu, sanoo Mäkelä.

Kevytautoa pääsee ajamaan jo ennestään hankitulla mopoautokortilla. Myöhemmin ajokorttiasetukseen on tarkoitus tehdä tarkennuksia muun muassa siitä, että mopoautokortin ajokoe on mahdollista suorittaa myös kevytautolla.

Liikenneopettaja Niina Ukkonen toivoo, että kevytautoista keskusteltaisiin nuoren kotona.

– Tärkeintä olisi, että vanhemmat ymmärtäisivät, että 15-vuotias saa tässä kuvaannollisesti ladatun aseen käteensä ilman kokemusta ja pakollista ajo-opetusta. Sillä saa tuolla liikenteessä todella pahaa jälkeä aikaan.

Kevytautojen vauhtia haluttaisiin hillitä

Kevytautoja koskevan lain valmisteluvaiheessa liikennevaliokunta määritteli kevytautojen suurimmaksi nopeudeksi 60 kilometriä tunnissa 45 kilometrin tuntivauhdin sijaan.

Tämä oli liikennepsykologi Mika Hatakan mukaan huono ratkaisu.

– 60 kilometrin tuntivauhdissa tuhovoima nousee moninkertaiseksi verrattuna 40 kilometrin tuntivauhtiin.

Liikennevaliokunta perusteli 60 kilometrin tuntinopeutta sillä, että mopoautoja suurempi nopeus lisää liikenteen sujuvuutta ja vähentää ohitustarpeita.

Liikennepsykologi Mika Hatakka kuitenkin muistuttaa, että mopoautot eivät ole suunnattomia ruuhkia aiheuttaneet.

– Mopoautoista ole ollut mitään isompaa haittaa. Pelätään, että kevytautojen perään ajetaan, jos ne kulkevat niin hiljaa, mutta eihän mopoautojenkaan perään erityisesti ajeta.

Hatakka kertoo, että mopoautojen tyypillinen onnettomuus on risteys- tai suistumisonnettomuus, mutta mopoautojen aiheuttamia vaaratilanteita on liioiteltu.

– Mopoauto ei ole ollut minkäänlainen ongelma. Mopoautoja on ollut sellainen 10 000 kappaletta rekisterissä ja vakavat ongelmat ovat olleet vähissä.

"Vähän mietityttää"

Nuoret muistuttavat, että kaikkia ei suorilta käsin pidä teilata vastuuttomiksi kuljettajiksi. 17-vuotias autoasentajaopiskelija Pekko Lampinen kertoo, että on selvinnyt liikenteessä hyvin.

– Paljon riippuu henkilöstä. Itse olen pärjännyt hyvin mopolla liikenteessä. Kevytauto on tietenkin ihan eri asia kuin mopo, vaikka liikennesäännöt ovatkin samat, Lampinen sanoo.

17-vuotias Elli Toronen suorittaa parhaillaan tavallisen henkilöauton, B-kortin, ajokoulutusta.

– Vähän mietityttää, että osaavatko 15-vuotiaat ajaa henkilöautoa. Itse en varmaan sen ikäisenä olisi uskaltanut ajaa, Toronen kertoo.

Kevytautojen ympärillä leijuu vielä useampi kysymys

Liikenneopettaja Niina Ukkosen mielestä kevytautojen käyttöönoton ajankohta 1. marraskuuta on kummallinen.

– Kevytautojen liikennekelpoisuus alkaa keskellä pimeintä aikaa marraskuussa. Jokainen autolla liikkuva tietää, kuinka vaikeaa havainnointi liikenteessä on siihen aikaan vuodesta.

Ukkosen mukaan esimerkiksi pysäköintiä ei ole ajateltu loppuun asti.

– Yläasteiden ja lukioiden pihoilla tullaan heräämään pysäköintiongelmaan, kun mopot ja mopoautot vaihtuvat henkilöautojen kokoisiin kevytautoihin.

Yöllä oli talven huonoin ajokeli: Tiet kuin luistinradat, rekat kolaroivat - "Piti ajaa viittäkymppiä loppumatka"

Autoja maantiellä lumisateessa.

Autoilija näki yöllä useita rekkoja, jotka olivat jääneet jumiin ylämäkiin.

Autoja maantiellä lumisateessa.

Jäätävä sade muutti tiet erittäin liukkaiksi suuressa osassa maata perjantain ja lauantain välisenä yönä. Ajokeli oli erittäin huono Suomen länsi-, keski, pohjois- ja eteläosissa, kertoo liikenteenohjauksesta vastaava TMF.

Tamperelainen Pasi Raukko lähti ajamaan Helsingistä Tampereelle ennen puoltayötä. Hänen mukaansa tiet olivat peilikirkkaat jäästä ja vaarallisen liukkaat.

Raukon mukaan ajokeli huononi mitä lähemmäksi Tamperetta hän pääsi: hän näki useita rekkoja, jotka olivat jääneet jumiin ylämäkiin.

– Minulla on vähän huonot talvirenkaat, joten piti ajaa viittäkymppiä loppumatka, sanoo Raukko.

TMF:n arvion mukaan ajokeli olisi parantunut lauantaiaamuun mennessä sään lämmettyä ja sateiden siirryttyä itään ja kaakkoon.

Varsinais-Suomessa useat rekat olivat pelastuslaitoksen mukaan pulassa peilijäillä.

– Täällä on ollut pääkallokeliäkin pahempi keli. On tullut alijäähtynyttä vettä pakkasen puolella. Tiet ovat olleet siinä kunnossa, että hälytysajoneuvotkin ovat ajaneet muutaman kilometrin tuntinopeutta keikoille, sanoo Varsinais-Suomen pelastuslaitokselta päivystävä palomestari Olli Suominen.

"Talven huonoin ajokeli"

TMF:n liikennepäivystäjä Timo Rimmi kuvaili perjantain ja lauantain välisen yön ajokeliä erittäin haastavaksi.

– Tänä talvena ei ole ollut yhtä huonoa ajokeliä kuin tänä yönä. Teillä saattaa olla parin sentin jääkerros, Rimmi sanoi.

Rimmin mukaan pääväylät olivat peilijäätiköllä Kokkola-Turku-akselilla ja siitä itään. Onnettomuuksien sumaa ei ole ainakaan vielä tullut TMF:n tietoon.

– Jos mahdollista, kannattaa jättää auto parkkiin tänä yönä, kunnes kunnossapito saa tiet suolattua, sanoi Rimmi.

Ilmatieteen laitos varoittaa jalankulkijoita liukkaista teistä Länsi-Suomessa.

Kaksi rekkaa kolaroi Laitilassa

Varsinais-Suomessa kaksi rekkaa osui toisiinsa ja liukasteli osittain ojaan valtatie 8:lla.

Toinen rekoista oli jäänyt paikalleen loivassa, mutta liukkaassa ylämäessä, kun takaa tullut rekka liukui jarruttamisesta huolimatta sen perään. Autot säilyivät törmäyksessä ehjinä.

Apuun rientäneet pelastuslaitoksen yksiköt olivat itse joutua ongelmiin ajokelin vuoksi.

– Liukkaudesta kertoo jotain se, että pakettiauton kokoluokkaa oleva neliveto päivystysautomme lähti neljänkympin tuntivauhdissa sivuluisuun, kertoo päivystävä palomestari Marko Virolainen.

Salossa puolestaan on jäänyt yöllä rekka poikittain jumiin 1-tiellä. Paikalla oli vielä aamukuuden aikaan liikenteenohjaus. Autoja käännytettiin moottoritiellä kääntymään ympäri ja jatkamaan matkaa vanhaa 110-tietä.

Dettmannin kommenteista nousi myrsky Suomen korispiireissä – rankkaa kritiikkiä seurapomolta ja liigavalmentajilta, maajoukkueluotsi perustelee nyt lausuntoaan

Henrik Dettmann

Korisliigassa ei hyvällä katsottu Henrik Dettmannin kannanottoa Helsingin Sanomissa. Nyt päävalmentaja perustelee, miksi liiga ei ole oikea paikka Susijengin 18-vuotiaalle huippulupaukselle.

Henrik Dettmann

Koripallomaajoukkueen päävalmentajan Henrik Dettmannin lausunnot torstaina julkaistussa Helsingin Sanomien jutussa aiheuttivat hämmennystä koripallopiireissä ja sosiaalisessa mediassa.

Jutussa käsiteltiin Susijengin avausviisikossa torstaina pelannutta 18-vuotiasta Mikael Jantusta, joka pelaa Suomen kakkostasolla I divisioonassa Mäkelänrinteen lukiojoukkueessa HBA:ssa. Jantunen tähtää lajin huipulle ja aikoo lähteä ensi kaudella Yhdysvaltain yliopistosarjaan.

Ranskaa vastaan ennakkoluulottomasti pelanneen Jantusen taidot riittäisivät kevyesti kotimaiseen Korisliigaan, mutta USA:n yliopistoon ei saa mennä stipendiaatiksi ammattilaissarjan kautta.

– Logiikka on siinä, että niin kauan, kun suomalaisessa liigassa ei harjoitella, nuoren pelaajan ei kannata sinne mennä. Nuoren pelaajan pitää harjoitella, Dettmann sanoi Helsingin Sanomien jutussa.

Monet pääsarjaseurojen edustajat ovat kritisoineet rankasti Dettmannin kannanottoa niin sosiaalisessa mediassa kuin Kymen Sanomien perjantaisessa jutussa.

– Ei minkäänlaista kunnioitusta Korisliigaa kohtaan, minkä pitäisi kuitenkin olla Koripalloliiton päätuote suurimman osan vuodesta. Suoraan sanottuna kustaan Korisliigan, eli oman pesän päälle, KTP-Basketin puheenjohtaja Jyrki Lindström kommentoi lehdelle.

Korisliigan parhaisiin valmentajiin kuuluva Joonas Iisalo kirjoitti Twitterissä, että on vaikea ymmärtää, mitä Dettmann kommenteillaan saavuttaa. Iisalo halusi kommenteillaan korostaa, että kunnioitusta kaikkia tekijöitä kohtaan on löydyttävä.

– Twiiteistäni selviää, arvostetaanko Korisliigaa minun mielestäni Suomessa tarpeeksi. Jos halutaan puhua siitä, että Korisliiga on päätuote kahdeksan kuukautta vuodesta, silloin kaikkien valmentajien tehtävä on tehdä tätä juttua yhdessä, Iisalo kommentoi Yle Urheilulle.

Kauhajoen Karhun verkkosivuilla julkaistiin perjantaina Dettmannia moittiva kirjoitus, joka kuitenkin poistettiin myöhemmin saman päivän aikana. Kymen Sanomissa Pyrinnön päävalmentaja Sami Toiviainen ja KTP:n luotsi Tomi Kaminen arvostelevat maajoukkuevalmentajan lausuntoja.

Lajiväkeä on sapettanut se, ettei Dettmann ole pitänyt moniin Korisliigan joukkueisiin yhteyttä tai käynyt näiden harjoituksissa. Vilpasta valmentava Iisalo muistuttaa, että monissa maissa maajoukkueen päävalmentajan tehtäviin kuuluu olla yhteydessä myös oman liigan päävalmentajiin.

– Ei se olisi pahitteeksi, vaikka Henkka olisi meihin yhteydessä. Nämä kommentit on heitetty ilman, että hän on varmaan yhdessäkään paikassa käynyt viime vuosina. Se aiheuttaa närää, kun ei oikeasti tiedetä, miten tehdään asioita ja miten harjoitellaan, Iisalo sanoo.

– Jos käy katsomassa ja se toiminta näyttää huonolta, niin sitten on eri asia kommentoida. Niin kauan kun ei ole käynyt ollenkaan, on aika hölmöä kommentoida mitään.

Dettmann perustelee lausuntoaan

Helsingin Sanomien jutussa Dettmannin ajatusta ei avattu sen tarkemmin. Nyt hän perustelee Yle Urheilulle, että kyse on nimenomaan nuoren pelaajan kehityksen turvaamisesta ja ottelumääristä.

– Ensin pitää miettiä, kuinka nuoresta pelaajasta puhutaan. Tässä tapauksessa on 18-vuotias pelaaja, jolla pitäisi olla kehittymisen kannalta neljä harjoituspäivää per ottelu sekä viikossa yksi lepopäiväkin. Treenipäivänä pitäisi saada neljä tuntia laadukasta harjoittelua. Tämä ei Korisliigassa toteudu, sanoo Dettmann puhelimitse Venäjän Permistä, jossa Susijengi valmistautuu sunnuntain ratkaisevaan MM-karsintaotteluun Venäjää vastaan.

– Nykyisellä ottelurytmillä Korisliigassa ei pysty harjoittelemaan riittävästi. Pitäisi vähentää pelejä tai pidentää kautta.

Dettmannin mukaan Korisliigan valmentajat ovat ammattitaitoisia ja osaavat työnsä suhteessa paremmin kuin monessa isossa koripallomaassa. Suomen pääsarja on hänen mukaansa vähän vanhemmille pelaajille hyvä sarja, mutta ei teini-ikäisille.

– Esimerkiksi nuoret amerikkalaiset saavat paljon pelejä Korisliigassa harjoittelun kannalta hyvien yliopistovuosien jälkeen, ja täältä on kasvanut monta pelaajaa Euroliigaan. Susijengistä voidaan ottaa Topias Palmi, joka on kehittynyt tänä vuonna merkittävästi. Joensuu on hänelle hyvä paikka kehittyä ja pelata myös kansainvälisiä pelejä, Dettmann sanoo.

– Toinen hyvä esimerkki on Juho Nenonen, joka pelaa elämänsä parasta korista. Hän on ollut pitkään sitkeästi meillä mukana, mutta nyt pelannut maajoukkueessa jopa ratkaisevia jaksoja.

HBA:n rooli ärsyttää seuraväkeä

Korisliigan seurojen suunnalta on esitetty aiemminkin kritiikkiä liiton linjauksia kohtaan. Dettmannin johdolla liitto on rakentanut 2000-luvulla pelaajapolun, jossa keskeisenä paikkana on Mäkelänrinteessä toimiva Helsinki Basketball Academy. Antti Koskelaisen, Hanno Möttölän ja kumppaneiden valmennukseen kootaan nuoria lupauksia, joita viedään huipulle usein USA:n yliopistojen kautta.

Moni nuori jättää Lauri Markkasen tavoin kasvattajaseuransa ja rakentaa uraansa lukiovuosina Mäkelänrinteen akatemian kautta. Lahjakkuuksien kerääminen yhteen paikkaan ei kerää pelkästään kiitosta seuratoimijoilta, vaikka monessa muussa lajissa ollaan Suomessa jopa kateellisia keskitetystä mallista.

– Muutosten tekeminen ja ymmärtäminen vie aikansa. On hetkiä, jolloin joku kuvittelee, että seura omistaa pelaajan, mutta oikeastaan me kaikki olemme pelaajalla töissä, auttamassa häntä kehittymään, Dettmann sanoo.

Tampereen Pyrinnön päävalmentaja Sami Toiviainen hämmästelee Kymen Sanomille sitä, että reittiä HBA:sta yliopistosarjaan ja sieltä ammattilaiseksi pidetään ainoana vaihtoehtona. Myös Joonas Iisalon mukaan tämä ärsyttää seuraväkeä.

– Niin kauan kuin HBA on ollut olemassa, on puhuttu, että siitä ei saa tulla ainoaa totuutta. Monet seuraihmiset on suututtanut se, että lupauksille puffataan vain omaa HBA-reittiä, Iisalo näkee.

Dettmann kiistää, että pelaajia vietäisiin liian voimakkaasti tai yksisilmäisesti kohti USA:n yliopistoja. Hänen mukaansa jokaiselle yksilölle etsitään parasta mahdollista ratkaisua.

– Tällä hetkellä Jantuselle yliopistoreitti näyttää parhaalta. Voi olla, että tilanne on toinen kolmen tai kuuden kuukauden päästä. Nyt puhutaan yksilöistä, ei voi yleistää, Dettmann vakuuttaa.

– Nämä ovat monimutkaisia kysymyksiä, joita jokaisen pelaajan lähipiiri miettii. Monella perheellä valinnassa painaa myös kaksoisura eli opiskelu. Sitä voi jokainen miettiä, mitä omalle lapselleen suosittelisi.

Lauri Markkanen meni HBA:n kautta yliopistoon Arizonaan, koska tähtäimessä oli NBA. Yliopiston kautta Markkanen sai aikaa harjoitteluun, mutta myös Pohjois-Amerikassa tarvittavan kielitaidon ja yhteiskunnallisen kokemuksen. Monella muulla pelaajalla yliopistostipendi ja tutkinto voi vaikuttaa varmemmalta kuin ammattilaisuus Euroopassa.

– Hyvä, että valmennuksesta ja valinnoista keskustellaan. Erot näkyivät ihan kentällä Ranska-pelissä. Jantusella on selvästi parempi harjoituspohja kuin Ranskan supertalentilla Theo Maledonilla, joka oli pehmeä, vaikka lahjakkuutta on paljon, Dettmann näkee.

– Lopputulos ratkaisee. Vuonna 2017 Markkanen varattiin seitsemäntenä NBA:han ja ranskalainen Frank Ntilikina kahdeksantena. Olin seurannut molempia edeltävän vuoden ja tiesin, että Markkanen sopeutuu nopeammin. Laurilla olivat harjoitusvalmiudet niin paljon paremmat.

Iisalo ei Dettmannin tarkennusta purematta niele. Hän nostaa esimerkiksi NBA:n slovenialaisen tähtitulokkaan Luka Doncicin, joka urakoi jo nuorena Euroopassa huipputasolla Real Madridissa.

– Hän pelasi vuoteen 70–90 ottelua, kun kaikki pelit laitetaan yhteen. Ei totuus ole niin yksinkertainen. Monella reitillä on tultu huipulle.

Keskustelu jatkuu korispiireissä, mutta samaan aikaan Dettmannin johtama valmennustiimi yrittää viedä Susijengin jälleen yhteen arvoturnaukseen. Ratkaiseva, viimeinen MM-karsintaottelu Venäjää vastaan pelataan sunnuntaina klo 15 Suomen aikaa.

Lue myös:

Dettmann lähtee spartalaisella asenteella Venäjä-otteluun – "Meillä on 2–5 prosentin mahdollisuus MM-kisoihin"

Mieletön trilleri! Susijengin MM-kisaunelma säilyi elossa upealla Ranska-voitolla – Jamar Wilson käsittämättömässä vireessä

Korisliigassa on kyllästytty olemaan Susijengin varjossa – seurapomot haluavat lähes yksimielisesti irti liitosta

Lauri Markkanen on miljardibisneksen avaintekijä – näin NBA-päävalmentaja kommentoi suomalaisen kovaa ratkaisua Ylelle: "Kaikilla on suunnitelma hänen pysäyttämisekseen"

Hae lisää