Sisäministeri Kai Mykkänen haluaa kymmenkertaistaa kiintiöpakolaisten määrän: "Nykyjärjestelmä on kaukana täydellisestä"

Mykkäsen mielestä ratkaisu olisi parempi, kuin vastaanottokeskusten perustaminen EU:n rajojen ulkopuolelle. Mikäli Mykkäsen ehdotus toteutuisi, se kasvattaisi Suomen kiintiöpakolaisten määrää tuhansilla.

Sisäministeri Kai Mykkänen

Reilut neljä kuukautta sisäministerinä toiminut Mykkänen (kok.) aloitti pestinsä keskellä eurooppalaista siirtolaiskriisiä. Käsillä on "EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan kohtalon kesä", Mykkänen kuvailee.

Tulevina viikkoina pitäisi EU:n tasolla löytää ratkaisut, joilla korjataan EU:n toimimattomuutensa osoittanut turvapaikkajärjestelmä. Ratkaisuehdotuksia lyödään tiskiin ensi viikon torstaina alkavassa Eurooppa-neuvoston huippukokouksessa.

Julkisuuteen vuodetun päätösluonnoksen mukaan kokouksessa on esillä suunnitelma, jossa suojelua tarvitsevat pakolaiset eroteltaisiin elintasosiirtolaisista unionin ulkopuolelle perustettavissa keskuksissa.

Mykkänen haluaa tuoda pöytään omaan ratkaisunsa: YK:lla on jo vakiintunut kiintiöpakolaisjärjestelmä, joten miksei kasvatettaisi sen kokoa erillisten EU-vastaanottokeskusten perustamisen sijaan?

– Riittäisi, että Eurooppa sitoutuisi yhdessä siihen, että otetaan moninkertainen määrä haavoittuvassa asemassa olevia näiltä leireiltä. Samalla rajoitettaisiin rajan yli salakuljettajien kautta tapahtuvaa maahantuloa.

Miksi moninkertaistettaisiin kiintiöpakolaisten määrä, sen sijaan että perustettaisiin erillisiä vastaanottokeskuksia EU:n rajojen ulkopuolelle?

– Päällekkäistä järjestelmää ei välttämättä kannata rakentaa. Ja en ole varma miten pystyttäisiin muodostamaan tehokas järjestelmä siten, että näissä (EU:n) järjestelykeskuksissa erotettaisiin perusteettomat hakemukset turvaa tarvitsevista. Kiintiöpakolaisjärjestelmässä meillä on vuosia vakiintunut prosessi. Se mekanismi on jo valmis.

Mykkänen ehdottaa EU:n vastaanottamien kiintiöpakolaisten määrän kymmenkertaistamista. Se tarkoittaisi vuosittaisesta noin 25 000:sta nostoa neljännesmiljoonaan.

Suomi on vastaanottanut viime vuosina 750–1050 kiintiöpakolaista vuositasolla. Mykkänen sanoo, että hänen ehdotuksensa ei kuitenkaan nostaisi Suomen kiintiöpakolaismäärää 7500:ään. Tämä johtuu Mykkäsen mukaan siitä, että kiintiöpakolaiset jakautuvat EU-maiden välillä nyt epätasaisesti.

– Tämä täytyy jakaa oikeudenmukaisemmin. Nyt Ruotsi ottaa kiintiöpakolaisia eniten, ja Suomikin kärkipäässä suhteessa väestöön. Katsomme suuriin Keski-Euroopan maihin.

Joka tapauksessa paine on saatava pois jäsenmaiden rajoilta, sisäministeri sanoo. Turvapaikanhakijoiden hakeutuminen Välimeren yli Kreikan ja Italian rannoille ja sieltä halki Euroopan synnyttää inhimillistä kärsimystä, sekä poliittista kriiseilyä EU:n jäsenmaiden välillä ja maiden sisällä.

– On annettava suojaa niille, jotka ovat sen tarpeessa. Mutta tämä nykyinen menettely on varsin ongelmallinen. Se tuottaa hallitsematonta salakuljetusta ja kielteisen päätöksen saaneiden palauttamisen vaikeuden, joka erityisesti Keski-Euroopassa tuntuu heiluttavan yhteiskuntia.

Avaus ei ole uusi. Kiintiöpakolaisten määrän kasvattamista ovat kannattaneet esimerkiksi Mykkästä edeltänyt sisäministeri Paula Risikko (kok.) ja pääministeri Juha Sipilä (kesk.). Myös Mykkänen itse on aiemminkin väläytellyt kiintiöpakolaisten määrän kasvattamista. Silloin hallituskumppani siniset tosin tyrmäsi ajatuksen.

Onko hallitus yksimielinen asiassa?

– Suomen hallitus on jo pitkään painottanut suoraan leireiltä otettavien merkitystä ja laittoman rajanylityksen ehkäisyyn tähtääviä toimia, Mykkänen muotoilee.

Entäpä EU:n sisäministerien neuvosto? Maahanmuuttokysymysten suhteen EU:n jäsenmaiden sukset ovat olleet täysin ristissä vuodesta 2015, jolloin yli miljoona turvapaikanhakijaa saapui rajojen yli.

Mykkänen on silti optimistinen. Aiemmissa kokouksissa on tuloksettomasti riidelty komission ehdottamasta taakanjakomekanismista, joka tasaisi turvapaikanhakijoita automaattisesti jäsenmaiden kantokyvyn mukaan. Mykkänen uskoo jäsenmaiden suhtautuvan myönteisemmin ehdotuksiin, jotka siirtävät painetta EU:n rajojen ulkopuolelle.

– Se voisi olla liima joka yhdistää erimielisiä maita. Komission on pakko tulla ulos poterostaan siinä mielessä, että nykyinen kattaus ei ensi viikolla tule johtamaan yksimieliseen päätökseen.

Mykkäsen ehdotus ei ole ongelmaton. Olennaisin pulma koskee toisen maailmansodan jälkeen laajasti hyväksyttyä ajatusta, jonka mukaan vainoa ja väkivaltaa pakenevalla on oikeus anoa turvaa toisesta maasta. Tämä oikeus ilmaistaan YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa.

Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin. Perustuslain ja ulkomaalaislain mukaan ulkomaalaista ei saa palauttaa tai karkottaa maahan, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Sisäministerin mielestä sotien jälkeisen muuttoliikkeen seurauksena kehitetyn järjestelmän ei tänä päivänä pitäisi tarkoittaa sitä, että jokainen rajalla turvapaikkaa anova imaistaan automaattisesti Suomen turvapaikkaprosessiin.

– Ei kukaan suunnitellut järjestelmää siihen, että miljoonat Euroopan ulkopuolelta tulleet hakisivat täältä turvapaikkaa.

Mykkänen rajoittaisikin rajalla tapahtuvan turvapaikan hakemisen "poikkeustapauksiin". Hän ei kuitenkaan halua tarkentaa, mitä poikkeustapaukset olisivat, tai miten kansainväliset sopimukset ovat yhteen sovitettavissa järjestelmään, jossa turvapaikanhaku keskitetään EU:n rajojen ulkopuolelle.

Kansainvälisten sopimusten henkeä ei kuitenkaan toteuteta nytkään, sisäministeri sanoo.

– Käytännössähän me rajoitetaan Välimeren yli tulemista Turkki-Kreikka-sopimuksella. Ja nykyisin haavoittuvimmassa asemassa olevat eivät koskaan pysty maksamaan matkasta Eurooppaan. Suoraan leireiltä ottaminen olisi rehellinen tapa tarjota suojaa. Se on ehkä tärkeämpää kuin se, ettei uskalleta haastaa kysymystä kansainvälisten sopimusten tulkinnasta.

"Elämme epätäydellisessä maailmassa", Mykkänen sanoo. Sisäministeri tuntuukin tavoittelevan nykyisen järjestelmän hivuttamista parempaan suuntaan, kaikkia tyydyttävän ratkaisun hakemisen sijaan. Jos yhteisymmärrystä ei löydy, EU:n maahanmuuton ympärille nivoutuva poliittinen kriisi jatkuu, sisäministeri näkee.

– Italian ja Saksan kaltaisissa maissa tunnelma on se, että nykymenetelmä on hallitsematon. Siksi velvollisuutemme on uskaltaa ehdottaa tilalle parempaa vaihtoehtoa. Toisena vaihtoehtona on se, että maat sulkevat Välimeren ilman että tilalle tulee muuta reittiä.

Mitä jos pulmaan ei löydetä yhteistä ratkaisua EU:n huippukokouksessa?

– Meillä on tässä panttina Schengen-sopimus. Uhkana on, että syksyllä alkaa nousta sisärajatarkastuksia ympäri Keski-Eurooppaa. Rajattoman Euroopan ideaali jäisi väliaikaiseksi ilmiöksi.

EU haluaa käsitellä turvapaikkahakemukset unionin ulkopuolella

Turvapaikanhakijoiden määrä putosi Euroopassa, mutta riita heidän kohtalostaan kärjistyi ennätyspahaksi

Kuka vastaa Euroopan turvapaikanhakijoista? Tästä kysymyksestä on noussut vuosien riita, joka pitäisi nyt ratkaista kahdessa viikossa

Analyysi: Angela Merkelin kohtalonhetki on käsillä – kaatuuko Saksan hallitus?

Liikenne sujuu nelostiellä normaalisti

Ketjukolarin aiheuttivat poliisin mukaan liian pienet turvavälit.

Poliisi

Kuuden auton ketjukolarin raivaustyöt nelostiellä ovat päättyneet ja liikenne sujuu normaalisti.

Onnettomuus tapahtui alkuiltapäivästä 1,5 kilometriä Kujalan liittymästä etelään.

Kaksi autoista pystyi jatkamaan matkaansa, neljään tuli vaurioita ja ne hinattiin pois kolaripaikalta. Onnettomuuteen oli osallisina yhteensä 19 henkilöä. Heistä 2 henkilöä vietiin sairaalaan tarkistuttamaan vammojaan. Vakavilta loukkaantumisilta vältyttiin.

Liian pienillä turvaväleillä oli poliisin mukaan osuutta onnettomuuden syntymiseen.

Maatilojen määrä laskee kuin lehmän häntä: maataloustukea hakeneiden määrä putosi ensimmäisen kerran alle 50 000:n

Luopuvien maatilojen määrä ei tarkoita automaattisesti peltoalan vähenemistä.

lato peltomaisemassa

Suomalaisten maatilojen määrä putoaa kuin se kuuluisa lehmän häntä. Maaseutuviraston ennakkotietojen mukaan viljelijätukea on hakenut tänä vuonna runsaat 49 500 tilaa, mikä on lähes 1 300 vähemmän kuin vuosi aiemmin.

Ensimmäisen kerran hakijoiden määrä on pudonnut alle 50 000. Pohjois-Savon MTK:n aluepäällikkö Sirpa Lintusen mukaan kyseessä on pitkän ajan trendi.

– Tuen hakijoita on joka vuosi vähemmän kuin aikaisemmin.

Viljelijät eivät halua lopettaa paha maku suussa?

Hakijoiden määrät vaihtelevat maakunnittain. Esimerkiksi Pohjois-Savossa hakijoita oli ennakkotietojen mukaan runsaat 3 500, mikä on vain muutamia kymmeniä vähemmän kuin vuosi aiemmin.

– Olemme keskellä ohjelmakautta, jolloin ei tule suuria muutoksia. Viljelijöiden on silloin helpompi jatkaa, Sirpa Lintunen tulkitsee.

Lintusen mukaan saattaa olla myös niin, etteivät viljelijät halua lopettaa paha maku suussa.

– Viime vuosi oli katastrofaalisen huono.

Isompaa pudotusta uumoillaan uuden rahastokauden alkaessa

EU:n uutta ohjelmakautta alettiin toteuttaa uusin ehdoin vuonna 2015, mikä näkyy maaseutuviraston viljelijätukiyksikön johtajan Hannele Sankarin mukaan myös tukihakua koskevissa tilastoissa.

– Pudotus 2014–2015 on selvästi isompi kuin muiden vuosien välillä.

Sirpa Lintunen arvelee, että seuraava isompi muutos on odotettavissa silloin, kun uusi rahastokausi alkaa. Silloin muuttuvat niin tuen ehdot kuin niiden määräkin.

– Nykyinen rahastokausi päättyy vuoden 2020 lopussa, mutta jo nyt puhutaan siitä, että uusi rahastokausi saattaisi alkaa vasta vuonna 2023.

Kehitys haasteellinen myös etujärjestölle

Viljelijöiden määrän väheneminen ei tarkoita automaattisesti peltoalan vähenemistä. Lintusen mukaan esimerkiksi Pohjois-Savossa tilat, jotka lopettavat tuotannon, vuokraavat tai myyvät pellon toisille viljelijöille.

Lintusen mukaan tilanne asettaa haasteita myös tuottajien etujärjestölle.

– Yhä vähemmällä ihmisjoukolla on suoraa kokemusta viljelystä. Meidän pitää pystyä viestimään maataloudesta entistä tehokkaammin.

Omakotitalon pihasta löytyneiden luiden alkuperä on varmistumassa – Museovirasto ottaa luut tutkittavakseen

Poliisi ei epäile, että luihin liittyy rikosta.

Luukokoelma alustalla

Kotkassa omakotitalon pihasta löytyneet ihmisen luut ovat todennäköisesti peräisin vanhasta hautausmaasta. Poliisi on ollut luista yhteydessä Museovirastoon.

– Alueella oli hautausmaa 1800-1900 -lukujen taitteessa, kertoo rikosylikonstaapeli Jarmo Rahkola Kaakkois-Suomen poliisista.

Luiden alkuperän vahvistaminen vaatii arkeologisia selvityksiä.

Luut löytyivät Turvalasta omakotitalon pihasta salaojatöiden yhteydessä viikko sitten. Poliisi kävi hakemassa ne talteen. Rahkolan mukaan poliisille ei ole tullut uusia luita viikon aikana.

Luut menevät seuraavaksi Museoviraston kokoelmiin ja tutkittavaksi. Poliisitutkinta päättyy tällä erää, sillä luihin tuskin liittyy ainakaan lähihistoriassa tehtyä rikosta.

– Jos rikos on tapahtunut niin se on tehty silloin 1800-1900 -luvuilla, Rahkola sanoo.

Kaipuu toisen ihmisen läheisyyteen pysyy vuosikymmenestä toiseen samana – tavat etsiä tosi rakkautta ovat vain muuttuneet

Tekniikan kehitys näkyy deittikulttuurissa. Ennen mentiin lavatansseihin ja jätettiin lehti-ilmoituksia, nyt käytetään Tinderiä kotisohvalla.

Parisuhde rakkaus pariskunta

Juhannukseen ovat vuosisatojen ajan kuuluneet juhannustaiat. Tänäkin kesänä useat suomalaiset keräilevät pilke silmäkulmassa kukkia tyynyjensä alle nähdäkseen tulevan kumppaninsa.

Väestöliiton psykologi Elina Nurminen haluaa kumota myytin, jonka mukaan rakkauden löytää, kun sitä vähiten odottaa. Hän kannustaa ihmisiä toimimaan ja etsimään aktiivisesti kumppania. Nurmisen mukaan "tämän päivän suurin taika on siinä, että me tiedämme laitteita, jotka kertovat meille, missä on ihmisiä, jotka etsivät kumppania".

Enää ei tarvitse heti etsinnän alussa siirtyä kotisohvaa pidemmälle. Joidenkin arvioiden mukaan joka viides pari löytää toisensa netin kautta. Kuitenkin esimerkiksi deittisovellus Tinderin käyttöön liittyy yhä häpeää, vaikka kumppania on aina etsitty tarjolla olevin keinoin.

Rakkauden etsintä ei ole nykyajan humpuukia

Tekniikan kehittyminen on muuttanut parinetsintää. Lehti-ilmoituksia jätettiin rakkauden toivossa vuosikymmenet, kunnes netin helppous syrjäytti vanhan keinon (MTV). Ilmoituksissa pyydettiin harvoin kuvaa, mutta nykyään Tinderin käyttö perustuu kokonaan kuville.


Väestöliiton psykologi Jaana Ojanen selittää Tinderin suosion johtuvan älypuhelinsovellusten kasvun sekä asennemuutosten lisäksi Tinderin helppoudesta. Lavatanssisukupolvet saattavat kauhistella Tinderin pinnallisuutta, vaikka Ojasen mukaan näillä parinetsintätavoilla on jotain yhteistäkin.

– Tinderissä parinmuodostus pohjautuu ensivaikutelmaan, joka perustuu pääosin valokuviin. Etukäteiskarsinta tehdään vain etäisyyden, iän ja sukupuolen perusteella. Tämä asetelma muistuttaa enemmän autenttista tilannetta, jossa valinta lähestyä toista ihmistä pohjautuu vahvasti ulkoisiin tekijöihin ja niistä muodostuneeseen ensivaikutelmaan.


Netin deittisovellukset eivät ole nykyajan humpuukia. Jo 80-luvulla kone valjastettiin avuksi rakkauden etsintään. IEVA-ohjelmalla etsittiin emäntiä maaseudun miehille. Oulun maatalousnäyttelyssä lanseerattu ohjelma kartoitti kumppanitoiveet lomakkeen avulla ja tietokone laski pareille yhteensopivuuspisteitä.

Jaana Ojanen uskoo, että erilaiset kumppanin etsintäkeinot yrittävät vastata pohjimmiltaan samaan tarpeeseen.

– Ajattelen, että ihmisellä on sisäsyntyinen tarve antaa ja saada rakkautta, kiintyä muihin ihmisiin ja saada turvaa pysyvässä parisuhteessa. Keinot varmasti muuttuvat sen mukaan, mitä teknologia tuokaan tullessaan, mutta tarve pysyy samana.

Morsian lehti-ilmoituksella

Raili Kemppaisen vanhemmat löysivät toisensa lehti-ilmoituksella. Sodan jälkeinen rakkauden kaipuu näkyi lehtien sivuilla, kun ihmiset etsivät itselleen kirjekaveria. Raili Kemppaisen isä, Paltamolainen Tauno Tervonen, lähetti oman ilmoituksensa keväällä 1945. Ilmoitukseen tuli noin kahdeksankymmentä vastausta.

Yksi kirjeen lähettäneistä oli Kemppaisen äiti Elli Sopanen. Elli lähetti kirjeen mukana Taunolle valokuvansa ja löytämänsä neliapilan. Raili Kemppainen sanoo Taunolla olleen tapana vitsaillakin, että olisi pitänyt kutsua kymmenen tyttöä näytille.

Tapaaminen oli tämän rakkaustarinan alkamisen aikaan mahdotonta, sillä heillä ei ollut ylimääräistä rahaa. Useiden kirjeiden jälkeen Elli kuitenkin matkusti Paltamoon neljänsadan kilometrin päästä Puumalasta.

Tiet olivat lumessa, sillä niitä ei siihen aikaan hoidettu. Postiakaan ei vielä jaettu postilaatikoihin. Elli oli kuitenkin neuvokas ja toimelias nainen, joten hän haki postin ja käveli kuuden kilometrin matkan lumihangessa Taunon talolle. Tuleva appiukko antoi heti Ellille pisteitä haetusta postista.

Seuraavan kerran Paltamoon saapuessaan muutti Elli Taunon luokse lopullisesti. Heidät vihittiin tammikuussa 1946.

– Kummankin luonne oli sellainen, että minkä päätän, sen päätän. Ei ollut mahdollisuutta kulkea taaksepäin, Raili Kemppainen kertoo.

Raili syntyi parille seitsemän kuukauden päästä naimisiin menosta.

– Minulla oli isäni kulmakarvat. Kun ensimmäinen sukulainen kävi laitoksella, hän totesi: "Taunon se on", kertoo Raili Kemppainen.

Kirjeillä alkanut rakkaustarina kesti elämän myrskyt ja Railin vanhemmat pysyivät yhdessä loppuelämänsä.

Raili Kemppainen on itse ollut naimisissa jo 46 vuotta. Vuodet ovat hioneet ja opettaneet elämään kumppanin rinnalla.

– Ei juolahtaisi mieleenkään, että erottaisiin. Tehdään tarpeellisia siirtoja, jos muu ei auta. Ja voi sitä joskus panna suunsa kiinni, pohtii Raili Kemppainen.

Vehreät niityt houkuttelevat

Psykologi Jaana Ojanen kertoo, että tutkimusten mukaan päätöksenteko vaikeutuu, jos ihmisellä on paljon mahdollisuuksia. Jos vaihtoehtoja on paljon tai päätös on helppo perua, ihminen on todennäköisemmin tyytymätön päätökseensä.

Esimerkiksi Tinder-sovellus saattaa tuoda kymmeniä mahdollisuuksia kotisohvalle vain sormella pyyhkimällä. Monet käyttävät Tinderiä kuin peliä eivätkä halua syventää suhdetta pidemmälle. Mitä jos vielä täydellisempi tulee heti seuraavalla pyyhkäisyllä? Jaana Ojanen ei näe tätä nirsoutena.

– Itse kutsuisin ilmiötä nirsouden sijaan päätöksenteon vaikeudeksi. Kun aita vehreämmille niityille on madaltunut, on vaikeampi pysähtyä ja tehdä pysyviä valintoja, pohtii psykologi Jaana Ojanen.

Jos päätöksenteko on vaikeaa, voi kumppanin etsijä tehdä tietoisen valinnan siitä, että keskustelee vain yhden henkilön kanssa kerrallaan. Ojasen mukaan Tinder olisi hyvä sulkea, kun alkaa seurustella, jotta vehreämmät niityt eivät enää houkuttele.

Jaana Ojanen muistuttaa, ettei ketään voi löytää väkisin ja uuden kullan etsinnän pitäisi olla hauskaa.

– Pakonomainen kumppanin etsintä ei ole kovin hedelmällistä. Lähtökohtaisesti hyvinvoiva ihminen vetää enemmän puoleensa kuin sinkku, joka on kovin stressaantunut omasta sinkuudestaan tai jostain muusta.

Kova tuuli juhannuksen viettäjien riesana – noin 10 000 taloutta jo sähköttä

Maa-alueilla ennustetaan paikoin jopa 20 metriin sekunnissa yltäviä puuskia.

Sähkömies korjaamassa vaurioituneita sähkölinjoja.

Eri puolilla Suomea on sähköt poikki noin 10 000 asiakkaalta kymmenissä eri kunnissa. Eniten katkoja oli iltapäivällä Keski-Suomen ja Etelä-Savon alueilla. Yhtiöistä eniten katkoja on Järvi-Suomen Energian, KSS Verkon, Carunan ja Elenian verkoissa.

Sähköyhtiöt ilmoittivat jo torstaina aikovansa varautua ennustettujen tuulten aiheuttamiin vahinkoihin.

Esimerkiksi Järvi-Suomen Energia kertoo siirtyneensä tehostettuun valmiustilaan. Alueelle on ennustettu jopa myrskypuuskia perjantai-iltapäivästä alkaen. Kovimmillaan tuulten odotetaan puhaltavan puuskissa iltapäivällä kolmen ja viiden välillä jopa 21 metrin sekuntivauhdilla.

Juhannusaattona iltapäivällä Järvi-Suomen Energian käyttöpäällikkö Mika Huttu kertoi, että alueella oli noin 4 000 sähkötöntä asiakasta. Ensimmäisiä yksittäisiä vikailmoituksia oli tullut kello 7 maissa aamulla.

– Alueellamme on 14–15 keskijänniteverkon vikaa, mikä tarkoittaa sitä, että vikapaikkoja on lähes 50. Nyt on myrsky vasta rantautunut tosissaan tälle alueelle eli seuraava vuorokausi näyttää paljonko vikoja tulee yhteensä. Tunnissa tuli 2 000 – 3 000 sähkötöntä asiakasta lisää, Huttu kertoi tilanteesta perjantaina kello 15. maissa.

– Tilanne on sikäli hyvä, että meillä on yhteensä satakunta kaveria maastossa eli viitisenkymmentä asentajaa ja metsureita mukana työryhmissä. Lisäksi helikopteri on tarvittaessa käytössä.

Yhtiön verkkoalueella on noin 110 000 asiakasta. Hutun mukaan alueen asiakkaista yli puolet on mökkiläisiä.

– Vikojen määrään me emme pysty vaikuttamaan, mutta vikojen kestoon kylläkin, Huttu sanoi.

Huttu kertoo lisäksi, että myös naapuriyhtiöt ovat varautuneet myräkkään.

Kovan tuulen takia muun muassa junaliikenne Iisalmen ja Kajaanin välillä oli perjantaina poikki useamman tunnin ajan. Vika johtui kaatuneesta puusta, joka aiheutti sähköratavaurion.

Lue lisää:

Tuulee ja sataa, lännessä jopa runsaasti – idässä lämpimintä

“Olen mökeistä hiukan kateellinen suomalaisille” – Bruce Oreck ja kolme muuta Suomeen muuttanutta kertoo, mikä pohjoisessa kesänvietossa ihmetyttää

Joku hämmästyy alastomuutta, toinen kummeksuu järjestelmällisyyttä. Perulaisen juhannuksen erikoisruoka on marsu.

Bruce Oreck

Suomessa lomakausi on pyhä, ja sen ehdottomuus voi hämmästyttää tottumatonta. Suomalainen luonteenlaatu myös elää sään mukana. Neljä Suomeen muuttanutta kertoi Ylelle, miltä suomalainen kesänvietto näyttää.

“Luontosuhteen ylistys”

Juhannus on Yhdysvaltain entisen suurlähettilään Bruce Oreckin näkökulmasta suomalaisen luontosuhteen ylistys. Alkuun Suomen kesämeiningissä oli myös nikottelemista.

– Mökkeilyn ymmärtäminen oli hiukan hankalaa. Ihmiset suuntaavat keskelle ei mitään paikkoihin, joissa on paljon hyttysiä ja ulkohuussi, mutta ei juoksevaa vettä. Nyt vuosien jälkeen se tuntuu täysin järkeenkäyvältä, Oreck muistelee Ylen haastattelussa.

Suomalaisten läheinen luontosuhde on vakuuttanut Oreckin. Hän näkee siinä vastapainon nykymaailman hektisyydelle ja kiireelle.

– Kehittyneessä maailmassa vikana on se, että ihmiset ovat täysin irti luonnosta. He kävelevät betonilla, tähtiä ei näy kaupungin valojen tai saasteiden takia.

– Suomalaiset presidentistä siivoojaan menevät menevät mielellään metsään. Se on Suomen vahvuus.

Yhdysvalloissa mökeiltä edellytetään Oreckin mukaan samoja mukavuuksia kuin muiltakin asunnoilta. Siihen nähden suomalainen mökkikulttuuri voi vaikuttaa turhankin luonnonläheiseltä. Oreck on kuitenkin oppinut arvostamaan sitä.

– Nykyään olen mökeistä jopa hiukan kateellinen suomalaisille. Kun ajelen maaseudulla, huomaan ajattelevani, että tuo olisi hyvä paikka mökille.

Usein naureskellaan, että Suomi menee juhannuksena kiinni: ihmiset katoavat vaalimaan luontosuhdettaan mökeilleen ja synnyinseuduilleen. Oreck näkee juhannuksena alkavissa pitkissä lomissa arvovalinnan.

– Kun muualla maailmassa edelleen tehdään asioita, pitkä kesätauko ei tietysti ole hyväksi kilpailukyvylle. Pitkä loma kertoo siitä, mitä suomalaiset pitävät tärkeänä. Töitä on aina, mutta ei kesäpäiviä, joina nauttia luonnosta.

Yhdysvalloissa vastaava ei olisi mahdollista. Kun Oreck oli nuori juristi, hänellä oli vain kymmenen päivää lomaa vuodessa. Niitä ei ollut mahdollista pitää yhteen putkeen.

– Jos kaikki kymmenen päivää pitäisi kerralla, pomo toteaisi, että ‘kas, olit kymmenen päivää poissa eikä kukaan kaivannut’. Siinä menisi helposti työpaikka.

Koko Suomea ei hänestä kuitenkaan kannattaisi sulkea juhannuksena. Matkailun kannalta Oreck näkee kesärituaaleissa kehittämisen paikan.

– Käytätte paljon voimianne houkutellaksenne turisteja tänne. Kun he tulevat, suljette koko maan.

– Pitäisi ymmärtää, että kun turistit tulevat, he eivät halua törmätä suljettuihin kauppoihin tai ravintoloihin. Palkatkaa vaikka joitakuita muita tai muuttakaa työlakeja.

Oreck kertoo myös suosikkinsa suomalaisen kesäkeittiön antimista.

– Pidän kovasti korvasienistä ja marjoista. Kesä on lyhyt ja aurinko intensiivinen, joten kasvit ovat varmaankin sopeutuneet kasvamaan nopeasti. Marjat maistuvat paljon voimakkaammin kuin missään muualla. On melkein kuin parfyymia söisi.

Tänä vuonna juhannus ei tarjoa Oreckille hengähdystaukoa. Tie vie järvimaisemien sijaan New Yorkiin.

– Rentouttavan ja hiljaisen sijaan minulla on kaoottista ja hullua tänä vuonna, Oreck naurahtaa.

Ranskalainen yllättyi mökkipäivän järjestelmällisyydestä

Etelä-Ranskassa suunnataan mökeille siinä missä Suomessakin. Mökit sijaitsevat usein lomakylämäisissä oloissa ja iso osa niistä on vuokramökkejä, kertoo Ranskan instituutissa työskentelevä kieliasiainattasea Marie-Laure Lions-Olivieri.

Mökkikulttuureissa on kuitenkin selkeitä eroja. Suomalaisessa mökkikulttuurissa yllätti järjestelmällisyys.

– Ranskassa asiat tapahtuvat spontaanimmin, ikään kuin järjestyvät itsestään. Suomessa asiat tapahtuvat hyvässä järjestyksessä. Laitetaan sauna ajallaan ja niin edelleen. Päivä on erittäin organisoitu.

Lions-Olivieri pohtii, onko järjestelmällisyys ehkä vieraskoreutta, kun hänelle on haluttu esitellä tyyppillistä mökkielämää. Samaa järjestelmällisyyttä hän havaitsee kuitenkin muuallakin suomalaisessa yhteiskunnassa.

Suomalaiset eivät hänestä esimerkiksi juuri kyläile toistensa luona spontaanisti.

– Ranskassa on hyvin tavallista pistäytyä kylään, jos asutaan lähekkäin. Jos ei ole tarjota mitään syötävää, tapaamme sanoa, että syödään sitten "ei mitään" yhdessä.

– Suomessa sellainen tuntuu mahdottomalta. Pitäisi aina olla tarjoilut mietittynä etukäteen ja talo tip top siivottuna.

Luonnonläheisyys suomalaisten kesänvietossa on tehnyt vaikutuksen myös kaksi vuotta Suomessa asuneeseen Lions-Olivieriin. Mökillä näkee paljon lintuja, ja marjat ovat maukkaita ja lähellä.

Suomalainen ruoka ei ole Lions-Olivieria vielä täysin vakuuttanut. Suurin ongelma on, että kaikki perinteinen ruoka on lopulta hieman samanlaista. Ranskaan verrattuna paikallisia erikoisuuksia on vähän.

– Tilanne on parempi kesäisin, kun on tuoretta satoa. Talvet sen sijaan ovat hankalia. Ajoittain tulee olo, että syödään muovia. Ranskassa toreilta saa paikallisia erikoisuuksia aina. Suomessa torikulttuuri ei ole niin vahva.

Persialainen kummeksuu vuodenaikojen mukaan vaihtuvia kohteliaisuussääntöjä

Suomessa 1990-luvulta saakka asunut iranilaissyntyinen Alexis Kouros on tehnyt uransa Suomessa elokuvaohjaajana, toimittajana ja kirjailijana. Hän muistaa hyvin ensimmäisen juhannuksensa Suomessa.

– Alastomuus oli vähän ihmeellinen asia. Vaikka miehet ja naiset kävivät erikseen saunassa, sieltä mentiin alasti järveen. Kaikki muut vain juhlivat aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Hän toteaa, että melkein kaikkialla muualla maailmassa alastomuus on tabu.

Kouros kertoo, että esimerkiksi koulut ovat Iranissa koko kesän kiinni. Tauko koulutyössä on jopa pidempi kuin Suomessa. Aurinko paistaa ja päivät ovat hyvin kuumia.

Ihmisten elämänrytmi muuttuu kesäksi niin, että kahdentoista ja viiden välillä hyvin harva käy ylipäänsä ulkona, ellei ole aivan pakko. Ulos tullaan vasta illalla.

– Välillä tulee ikävä lämpimiä öitä. Suomessa silloin kun on lämmin, ei ole pimeä. Sitten kun on pimeä, on kylmä.

Kouroksen mukaan ihmiset muuttuvat Suomessa kesällä toisenlaisiksi.

– Kaikki ovat yhtäkkiä iloisempia, ystävällisempiä ja avoimempia. Muissa maissa tällaista eroa ei samalla tavalla huomaa.

Hän kertoo esimerkki tarinan persialaisesta ystävästään, jota naapuri tervehti Suomessa. Ystävä ei tervehdykseen vastannut. Tämä hämmensi Kourosta, sillä persialaisessa kulttuurissa vastaaminen on itsestäänselvyys. Kouros päätti tiedustella syytä tervehtimättömyydelle.

– Ystäväni vastasi kostavansa, sillä talvella hän aina tervehti eikä naapuri vastannut. Ystäväni ei voinut hyväksyä, että sää vaikuttaa kohteliaisuuteen.

Iranissa juhannusta ehkä parhaiten vastaava juhla ajoittuu Kouroksen mukaan talvipäivän seisaukseen. Siitä eteenpäin päivä pitenee, mikä antaa aiheen juhlalle. Kenties siksi Kouros ymmärsi juhannustaiat hieman erikoisella tavalla.

– Pitkään luulin, että juhannustaika tarkoittaa sitä, että puolet ihmisistä häviää, Kouros nauraa.

“Miten lippu liittyy juhannukseen?”

Suomessa kaksitoista vuotta yhtäjaksoisesti asuneen runoilija Roxana Crisólogon juuret ovat Pohjois-Perussa Amazonin alueella. Hieman yllättäen hän kertoo, että myös siellä vietetään juhannusta.

San Juanin eli Johannes Kastajan juhla osuu tänä vuonna yksiin Suomen juhannuksen kanssa. Alkuperäiskansoille kyse on veden ja hedelmällisyyden juhlasta.

– En yllättynyt juhannuksen juhlinnasta Suomessa, koska Perussa on hyvin samanlainen meininki San Juanin juhlan aikaan.

Perulainen juhannus on kuitenkin huomattavasti suomalaista karnevalistisempi. Suomalaisessa versiossa Crisólogoa kummastuttaa salkoon vedettävä Suomen lippu.

– En ymmärrä, miten lippu liittyy juhannukseen, eikä kukaan oikein osaa sitä selittääkään. Meidän juhannukseemme Perussa ei kuulu nationalismia, vaan yhdistämme vanhoja traditioita katolilaisuuteen.

Peruna on alun perin kotoisin Andeilta, joten sitä on tarjolla myös perulaisessa juhannuspöydässä. Perunalaatuja on useita. Crisólogo kertoo, että perunan kanssa hänen suvussaan syödään juhannuksena marsuja.

– Marsu muistuttaa maultaan jänistä. Kun tyttäreni oli pieni, sanoin, että nyt sinä opit syömään marsua, sillä jos sitä tarjotaan myöhemmin, et kuitenkaan suostu, Crisólogo muistelee nauraen.

Kaiken kaikkiaan Crisólogo kertoo olevansa hyvin ylpeä perulaisesta ruokakulttuurista. Peruna on Perussa hänen mukaansa maailman maukkainta. Myös mökkeily on hyvin lähellä Crisólogon sydäntä. Hän kertoo pitävänsä merestä ja yrittävänsä päästä sen lähelle mahdollisimman usein.

– Se mitä rakastan eniten Suomessa on sauna. Sauna on mahtava, siellä puhdistuu. Pääsee uimaan, vaikka vesi olisi kylmää. Vesi on kylmää myös Perun pääkaupungin Liman edustalla, joten lämpötilalla ei ole minulle merkitystä.

Pariskunta myi vaarallista nestettä maalämpökaivoihin – käräjäoikeus tuomitsi vankeuteen

Asiakkaat luulivat ostavansa etanolipohjaista lämmönsiirtonestettä, mutta aineessa olikin myrkyllistä metanolia.

Päijät-Hämeen käräjäoikeuden kirjaston lakikirjat vanhassa istuntosalissa.

Hausjärveläinen pariskunta on saanut vankeustuomiot metanolipohjaisen maalämpönesteen myymisestä etanolipohjaisena, tiedottaa Hämeen ely-keskus. Pariskunta oli luovuttanut vaaralliseksi ja myrkylliseksi aineeksi luokiteltavaa metanolipohjaista maalämpönestettä sitä välittäville yrittäjille sekä maalämpöasentajille.

Syytetyt väittivät Hyvinkään käräjäoikeudessa asiakkaiden tienneen, ettei neste ole etanolipohjaista. Nestettä on asennettu energiakaivoihin ympäri Suomea.

Käräjäoikeuden mukaan myrkyllisen aineen myyminen on aiheuttanut vaaraa ympäristölle ja niiden ihmisten terveydelle, jotka joutuivat tietämättään tekemisiin myrkyllisen metanolin kanssa.

Käräjäoikeus katsoi, että pariskunnan mies syyllistyi ympäristön turmelemiseen ja kahteen törkeään petokseen. Hänet tuomittiin ehdottomaan vankeuteen vuodeksi ja kolmeksi kuukaudeksi.

Vaimolle käräjäoikeus langetti kuuden kuukauden ehdollisen tuomion ympäristön turmelemisesta ja kirjanpitorikoksesta.

Helteinen kesä näkyy panimoissa – "Joissakin tuotteissa on saattanut olla muutaman päivän viiveitä, mutta ne on saatu kiinni"

Toisessa panimossa puolestaan on jouduttu ponnistelemaan suosituimpien erikoisolueiden tuotannon kanssa.

Olutta lasketaan lasiin Stadin Panimon tehtaalla

Pitempään jatkunut aurinkoinen sää on kasvattanut virvoitus- ja alkoholijuomien menekkiä. Mutta myynnin kasvu on myös aiheuttanut joillekin panimoille pieniä ongelmia.

Vaikeuksista saada juomatoimituksia kertottiin Ylelle Rutalahden Letkaliiteristä, jossa odotetaan juomatoimituksia Olvilta juhannustansseihin. Olvin markkinointijohtaja Olli Heikkilä myöntää, että puheissa toimitusvaikeuksissa on totuuspohjaa.

– Joissakin tuotteissa on saattanut olla muutaman päivän viiveitä, mutta ne on saatu kiinni. Aurinko on oluen paras markkinamies, sanoo Heikkilä.

Hartwallin toimitusjohtaja Kalle Järvinen puolestaan sanoo aurinkoisen sään lisäävän myyntiä, mutta oluiden saatavuudesta ei tarvitse olla huolissaan.

– Joudumme tosin välillä ponnistelemaan suosituimpien erikoisoluiden tuotannon kanssa, sanoo Järvinen.

Sinebrychoffin viestintä- ja yhteiskuntavastuujohtaja Marja-Liisa Weckström ei ollut tietoinen siitä, onko yhtiöllä ollut toimitusvaikeuksia.

Hän sanoo, että muidenkin virvoitusjuomien kuin oluen menekki on selvästi piristynyt helteiden aikana. Weckström ei kuitenkaan halua kertoa, kuinka paljon myynti on kasvanut. Muutkaan panimot eivät halua kertoa kuinka paljon myynti on lisääntynyt. Lisäksi on vaikea arvioida, mikä on aurinkoisten päivien osuus myynnin kasvussa.

Alkukesän lämpö toi uudet perunat ennätysaikaisin ruokapöytiin –varhaispottu on juhannuksen herkku

Uutta perunaa on päästy nostamaan pari viikkoa tavallista aikaisemmin. Kuivuus kuitenkin on teettänyt viljelijöille ylimääräistä työtä.

Varhaisperuna viedään pellolta pesuun ja kylmäsäilytykseen, josta peruna pakataan tilaajien tarpeisiin.

Männistön tilalla Lopella kasvatetaan perunaa jo viidennessä sukupolvessa. Tänä vuonna kevät oli hidas, mutta alkukesän aurinko kuitenkin lämmitti pellot nopeasti ja kasvun startti oli hyvä.

Toisaalta pitkä kuivuus on teettänyt paljon ylimääräistä työtä.

– Meillä on sikäli hyvä tilanne, että pystymme kastelemaan pääosan kesäperunapelloista. Jos kastelumahdollisuutta ei ole niin se vaikuttaa satoon. Perunoiden lukumäärä jää pieniksi ja kuivuus vaikuttaa myös laatuun. Toivottavasti juhannuksena alkaa tulla vettä taivaalta, toivoo maatalousyrittäjä Juhana Männistö.

Männistön tilalla kasteltavaa peltoa on useita kymmeniä hehtaareja, joten viljelijän yöunet ovat jääneet viime viikkoina vähiin.

– Kastelu pitää tehdä yöllä, jotta se on tehokasta. Viideltä taisin päästä nyt viime yönä nukkumaan ja kahdeksalta taas ylös. Silloin pitää tehdä, kun töitä on, tuumaa Juhana Männistö.

Suorasopimukset tuovat paikallista väriä ketjukauppoihin

Suurin osa perunasta tulee kauppoihin edelleen suurten tukkuliikkeiden kautta, mutta osa tuottajista tekee myös suorasopimuksia kauppiaiden kanssa.

Männistön tilan oma tuote on talviperuna, ja varhaisperuna ostetaan naapurilta. Isojen tukkujen sijaan veljekset toimittavat perunat kauppoihin itse. Männistön tila on tehnyt useita suorasopimuksia ruokakauppiaiden kanssa. Sopimusten saaminen vaatii viljelijältä paljon jalkatyötä.

– Tämä on meidän mielestä paljon reilumpi kauppatapa: on vähemmän välistävetäjiä ja saadaan tehtyä kauppiaiden kanssa suoraan yhteistyötä. Olemme lähellä markkinoita ja toimitusketju on lyhyempi meiltä kauppiaalle ja kauppiaalta sitten suoraan kuluttajalle. Tavara ei seiso missään tukuissa, sanoo maatalousyrittäjä Juhana Männistö.

Myös kauppiailla on intoa tehdä suorasopimuksia tuottajien kanssa. Yhä useampi kauppa pyrkii saamaan paikallista väriä valikoimaansa, ottamalla myyntiin esimerkiksi pienten tuottajien lähellä tuotettuja perunoita.

– Tämän sopimuksen avulla meillä on hyvin suora yhteys tänne viljelijään. Me pystymme keskustelemaan tuottajan kanssa suoraan ja helposti tuotteen laadusta ja siitä miten peruna tulee meille ja kuinka se sitten täällä myymälässä säilyy, kertoo K-citymarket Hämeensaaren kauppias Antti-Jussi Kivi.

Suora yhteys kaupan ja viljelijän välillä saattaa pelastaa myös hankalasta tilanteesta.

– Tässä yhtenä viikonloppunakin, kun kaupoissa oli varauduttu liian huonosti, tulikin kaunis keli ja kauppa kävi. Sieltä soitettiin tuottajalle, että tarttis lisää niin parin tunnin päästä perunaa oli taas laarissa, maatalousyrittäjä Juhana Männistö kertoo.

Uusi peruna on juhannuspöydän kunkku

Lopelta Männistön tilalta perunaa on lähtenyt kauppoihin Hämeeseen ja Uudellemaalle jo pari viikkoa. Moni odottaa uutta perunaa viimeistään juhannuspöytään. Kotimainen varhaisperuna onkin juhannuskaupalle tärkeä tuote. Juhlapöytään päätyvät perunat valitsee aina kuluttaja.

– Kyllä varhaisperunasta pitää kuoren lähteä helposti irti, kun sitä vähän pyyhkäisee. Se on tuoreuden merkki ja sitten kannattaa vähän lajikkeita kattoo, että onko se siikliä vai solistia mitä sinne pöytään haluaa valita, vinkkaa kauppias Antti-Jussi Kivi.

Tuulee ja sataa, lännessä jopa runsaasti – idässä lämpimintä

Juhannuksen sää on monin paikoin tuulinen ja sateinen.

Aallot lyövät rantakivikkoon.

Juhannusaaton sää on monin paikoin viileä, tuulinen ja sateinen. Lomailijan kannalta parhaimmista keleistä saa nauttia kaakossa ja itärajan tuntumassa. Myös Lapissa on aluksi poutaista ja lämmintä.

– Kovin tuulinen ja melko sateinen päivä tästä juhannusaatosta on tulossa, tiivistää Ilmatieteen laitoksen päivystävä meteorologi Juha Tuomaala keskikesän juhlan sään.

Aamulla seitsemältä yhtenäisen sadealueen raja kulki Pori–Kuopio-linjalla. Rintama on siitä hiljalleen nousemassa kohti Oulua.

Sadealue jatkaa matkaansa päivän mittaan kohti Lappia ja illalla voi sataa jo Pohjois-Lapissa asti. Rintaman jälkipuolella tulee sitten lähinnä sadekuuroja ja paikoin jopa ukkosta.

– Pilvisyys voi etelässä ja idässä rakoilla päivän mittaan, mutta lännessä peite voi olla aika runsas.

Sateessa lämpötila jää kymmeneen asteeseen

Lämpötilat voivat idässä nousta aurinkoisimmilla alueilla paikoin jopa 19 asteeseen. Myös Keski-Lapissa lämpötila saattaa jaksaa nousta jopa 18 asteeseen ennen sadealueen tulemista.

– Sateen alla lämpötila voi jäädä jopa vain noin kymmeneen asteeseen. Muuten lämpötila vaihtelee noin 14-17 asteen välillä.

Lännessä sateet voivat paikoin olla jopa melko reippaita.

– Vettä saattaa tulla vuorokauden aikana jopa 50 millimetriä, Tuomaala kertoo.

Sateiden myötä metsäpalovaroitus on enää voimassa vain Ahvenanmaalla.

Lännessä ja merellä puhkuu kunnolla

Merialueille on annettu varoituksia kovasta tuulesta. Vain Suomenlahdella ja Perämerellä tuuli jää tänään alle 20 metriin sekunnissa. Selkämeren eteläosista aina merenkurkkuun tuuli voi yltää jopa 23 metriin sekunnissa. Samalla aallot voivat nousta melko korkeiksi.

Myös maa-alueille on annettu tuulivaroituksia.

– Puuskissa tuuli voi olla lähemmäs 15 metriä sekunnissa ja rannikkoalueilla jopa 20 metriä sekunnissa.

Navakimmin puhaltaa Satakunnasta etelään olevalla maa-alueella.

Tuomaalan arvion mukaan näin kovat puuskatuulet voivat kaataa puita ja aiheuttaa sen myötä ongelmia.

Sunnuntaista viikonlopun hienoin päivä

Ennusteen mukaan sää on vielä huomenna lauantaina monin paikoin epävakainen, mutta jo parempi kuin nyt aattona.

Maan eteläosissa sadekuurot ovat harvemmassa ja yksittäisiä ja myös siitä pohjoiseen ne muuttuvat selvästi kuuroittaisemmiksi. Eniten sataa ennusteen mukaan Lapissa ja varsinkin Lapin pohjoisosissa.

– Samalla lämpötilat etelässä nousevat jopa 20 asteen tietämille. Mutta näistä viikonlopun päivistä se sunnuntai on ehkä se kaikkein poutaisin ja aurinkoisin ja laajemmin lämpimin, Tuomaala kertaa.

Samalla hän huomauttaa, että lauantaina on kaakosta nousemassa uusi rintama. Sen reitti on vielä vähän epävarma, mutta itärajan tuntumaan saattaa silloin tulla asteita. Muualla sää pysyisi poutaisena.

Miten sinä vietät keskikesän juhlaa? Lähetä meille kuva tai kommentti

Sataako vai paistaako, onko sauna kuumana? Syötkö makkaraa tai mansikoita, entäpä palaako kokko? Teetkö juhannustaikoja, käytkö juhannustansseissa? Mitä ikinä juhannukseesi kuuluukin, lähetä meille kuva. Päivitämme juhannusfiiliksiä läpi viikonlopun tähän artikkeliin.

7 kukkalajia tyynyn päällä.

Voit lähettää kuvan yllä olevan lomakkeen kautta. Katso Ylen kuvajoukkoistuksen säännöt täältä.

Vaarallinen vai herttainen juhannus? Kelluva kokko, täydellinen saunavihta ja monta muuta neuvoa suloiseen keskikesän juhlaan

Keräsimme ohjeita ja vinkkejä, miten vietät leppoisan ja turvallisen juhannuksen.

Nuori nainen katsoo juhannuskokkoa.

Nyt on taas keskikesän juhlan aika. Näillä neuvoilla saatat selvitä juhannuksesta ehjin nahoin ja tuoda riemun rintaan muillekin ihmisille.

Kokosimme niin mökkivieraille kuin saunan lämmittäjillekin lukuisia ohjeita ja neuvoja, joita Ylen verkkosivuilla on vuosien varrella julkaistu.

1. Kiristyykö pinna, pullottaako otsasuonet? Näin selviät juhannusliikenteestä

Ensimmäinen vaaran paikka piilee ruuhkaisassa liikenteessä. Moni suuntaa mökille kiireisenä ja hermostuneena. Karavaanareitten matelu tai muiden päättömät ohitukset ärsyttävät ja otsasuonet alkavat pullistua.

Ota rauhallisesti, varaa aikaa ja muista keskittyä ajamiseen. Ammattikuskit opastavat olemaan myös rehellinen itselle: jos olet kuumakalle liikentessä, tunnusta se!

Ongelman tunnustaminen on puoli ratkaisua. Ja sitten voit lukea nämä loputkin ammattilaisen vinkit liikenneraivon välttämiseen.

Pienten lasten kanssa matkustavalla saattaa alkaa hermot kiristyä myös takapenkin kinastelijoihin, ja jos matka on pitkä, monen tunnin ruutuaika kännykkää tuijottaen tuntuu huonolta ajatukselta.

Vanha kunnon autojen bongausleikki, levyraati tai yhteislaulu virittävät mukavasti yhteiseen juhlaan. Lapsiperheen äidit antavat muitakin hyviä vinkkejä lasten viihdyttämiseen automatkoilla.

2. Tee aluksi tupa- ja pihatarkastus! Näillä ohjeilla mökki ei pala, apu löytää paikalle ja sopukin säilyy

Kun matkasta on selvitty kunnialla ja päästy perille, on aika tehdä mökkipihan tarkastus. Näin siis tietysti, jos kohteena ovat omat tilukset. Vieraan on toki syytä luottaa isäntäperheen arviointikykyyn, ettei tunnelma heti muutu yhtä viileäksi kuin perinteinen juhannussää.

Tarkista esimerkiksi, ettei pihalle ole jäänyt lojumaan teräviä työkaluja, joihin lapset voivat satuttaa itsensä. Ja muista tarkistaa, että palovaroittimet ovat kunnossa.

Yli kymmenen vuotta vanha palovaroitin on syytä vaihtaa uuteen: se saattaa olla epäkunnossa, vaikka nappia painamalla toimisikin. Ja muista, että palovaroitin pitää olla kaikissa tiloissa, joissa nukutaan.

Palovaroittimia on jos minkälaisia. Ammattilaisten mukaan esimerkiksi optinen tai ionisoiva palovaroitin sopii pakolliseksi ilmaisimeksi kesämökille.

Suomessa on Pelastusopiston tietojen mukaan vuosittain 150-200 vapaa-ajan asuntojen tulipaloa. Myös saunarakennusten paloja on pari sataa vuodessa. Noin neljännes näistä paloista johtuu tulisijojen ongelmista: suojaetäisyydet eivät ole riittäviä, tulisijassa on vaurioita tai hormissa nokea tai palavaa ainesta.

Vapaa-ajan asunnoissa nuohous pitäisi tehdä kolmen vuoden välein. Onko se hoidettu? Jos ei, niin kirjaa muistilistaan.

Ja ennen kuin aloitat juhlinnan, muista varmistaa, että kaikilla on varmasti paikan tarkka osoite tiedossa, jos tulee tarvetta kutsua paikalle apua. Yksi vaihtoehto on asentaa kännykkään 112-sovellus, josta hätäkeskus saa suoraan paikan sijaintitiedot hätäpuhelun tullessa.

Juhannuksen lähestyminen tarkoittaa monille mökin omistajalle myös, että vieraita saapuu kyläilemään. Vieraan on syytä muistaa, että mökillä riittää puuhaa kaikille eikä siellä voi odottaa lekotellen täysihoitoa.

Kutsumatta ei toisten mökille ole syytä tunkea, tuliaiset kuuluvat asiaan, kenties myös omat lakanat ja syötävät. Kun muistaa nämä ja tapakouluttajan muut vinkit, voi mökitön saada kutsun vieraaksi toistekin.

3. Lämmitä sauna oikein ja viimeistele kylpynautinto oikealla saunavastalla

Kun soivat kiukaan mustat urut, unohtuvat arjen surut

Nautinnollinen ja kiireetön saunominen juhannuksena vastomalla eli vihtomalla on monen mielestä se tärkein juhannusperinne.

Puusaunaa lämmittäessä on kuitenkin syytä muistaa muutama asia. Jos sauna on esimerkiksi ollut pitkään kylmänä, saunan lämmitys pitää aloittaa varovasti hormia lämmittäen.

Kun lämmität saunan oikein, vähennät pienhiukkaspäästöjä. Tutkimus on tuottanut uutta tietoa siitä, miten puut pitäisi polttaa oikein. Tässä viisi nyrkkisääntöä oikeaan saunan lämmittämiseen.

Sitten voikin lähteä hakemaan koivunoksia vastoja varten. Mutta siinäkin hommassa on syytä muistaa, ettei oksia saa katkoa mistä tahansa. Jokamiehen oikeuksiin se ei kuulu ja lupa tarvitaan maanomistajalta.

Saunavihtojen tekemisen mestarin mielestä vain harva osaa tehdä aidon, perinteisen ja kestävän saunavihdan. Jos haluat tehdä saunavieraisiin vaikutuksen, sidot valmiin vihdan kierretyllä oksalla etkä kuminauhoilla ja nippusiteillä.

Tästä voi lukea perinnemestarin ohjeen aidon saunavihdan tekoon. Ja jos ei huvita lukea, niin mallia voi katsoa myös tästä videosta.

Samalla reissulla voi kerätä myös luonnonkukkia ja kieputella niistä seppeleen itselleen tai kaverille iloksi. Miksei sen voisi ripustaa oveenkin juhlatunnelmaa luomaan.

Seppele säilyy pidempään, jos keräät kukat hyvissä ajoin ja annat niiden imeä vettä maljakossa ainakin parin tunnin ajan.

4. Vatsat täyteen ja iloa iltaan leikkimielisestä kisailusta

Saunan päälle maistuu monelle makkara, jota voinee suosionsa perusteella jo kutsua jonkin sortin perinneruoaksi juhannuksena. Uudet perunat ja grillattavat herkut ovat löytäneet tiensä suomalaisen juhannuksen juhlapöytään. Samalla tavalla perinneherkkuja ne eivät kuitenkaan ole, kuten vaikkapa joulupöydän lanttuloorat.

Me pyysimme vuosi sitten perinnetutkijaa ideoimaan kansallisen juhannusruoan. Se ei ollutkaan makkara vaan makeampi herkku, joka maistuu varmaan monelle tänäkin juhannuksena.

Vuosi sitten kysyimme myös juhannuspöydän kuumimmat trendit. Epäilemättä pienpanimo-oluet ja vegaaniherkut löytävät tiensä moneen juhlapöytään tänäkin suvena.

Ruoan päälle pieni, leikkimielinen kisailu tekee terää. Mökkipeleistä yksi suosituimpia ja suomalaisimpia on mölkky. Kilpailuhenkisen ja voitonjanoisen kannattaa lukea nämä maailman mestarin ohjeet, miten mökkipelistä selviää voittajana.

Ja jos fyysinen ponnistelu ruoan päälle tuntuu tukalalta niin aina voi yrittää päteä tiedolla. Tietämyksesi tästä keskikesän juhlasta voit tarkistaa tällä testillä ja järjestää vaikkapa tietokilpailun aiheesta.

5. Vihiä heilasta juhannustaioilla, kohtuus viinan kanssa läträtessä

Juhannukseen liittyvät myös juhannustaiat: kukkien kerääminen tyynyn alle, kaivoon katsomiset ja pellossa pyörimiset. Nämä liittyvät kansanperinteessä keskeisesti puolison etsimiseen ja hedelmällisyyden lisäämiseen. Tutkijoiden mielestä juhannustaika toimii parhaiten kimpassa.

Porukassa kun ollaan ja usein vielä veden äärellä, alkoholin kanssa on syytä muistaa maltti. Juhannus on pelastusviranomaisille ja poliisille kiireistä aikaa ja usein hälytysten taustalla on reipas alkoholin käyttö. Vuodesta toiseen jotkut myös lähtevät vesille humalassa.

Suomalaisten käsitykset alkoholin kohtuukäytöstä vaihtelevat melko paljon. Kyselytutkimuksen perusteella suurin osa kuitenkin ajattelee, että kohtuukäytön raja on 2-4 annosta kerralla.

Paras keino välttää seuraavan päivän kankkusta on tietysti jättää alkoholit juomatta, mutta näilläkin ohjeilla voi seuraavan päivän etovaa oloa välttää. Avainsanoja ovat oikeanlainen syöminen, vesi ja terävät.

Ja jos alkoholia on nautittu niin että tuntuu, ja mieli jollakulla tekee lähteä järvelle, avainsana on EI.

Juhannus on ikävä kyllä hukkumiskuolemien aikaa. Hätä voi tulla myös selvinpäin. Sivullinen ei aina edes ymmärrä, että vedessä oleva tarvitsee apua, koska olemme tottuneet televisiossa ja elokuvissa nähtyihin räpiköinteihin.

Todellisuudessa hukkuminen on hiljaista ja voi näyttää jopa leikiltä. Tästä jutusta voit lukea, millaisten tunnusmerkkien pitäisi saada hälytyskellot päässä soimaan. Hukkuva ei aina hätäänsä huuda, ja videolta voit katsoa miten toimia, kun haluat pelastaa veden varaan joutuneen.

6. Räiskytellen kokko palavi, kesäyöhön sammuvi – ohjeet turvalliseen kokon polttamiseen

Juhannuskokon polttaminen on monelle suomalaiselle edelleen tärkeä perinne, vaikkei varmasti kovin moni enää sitä rakennakaan pahojen henkien karkoittamiseksi tai auringon ylistämiseksi.

Ennen kuin kokkoa alkaa rakentaa ja sytyttää, pitää varmistaa, saako avotulta ylipäätään sytyttää alueelle. Kokon sytyttäjän vastuulla ovat kokosta aiheutuvat vahingot ja hänellä on myös velvollisuus huolehtia vartioinnista, jälkisammutuksesta ja palamisjätteiden käsittelystä. Nämä, ja muutama muukin vinkki kuuluvat juhannuskokkoa suunnittelevan etikettiin.

Yksi vaihtoehto on myös rakentaa niin sanottu kelluva kokko. Metsäpalovaroituksen aikana ei niitäkään saa polttaa. Ennen kuin toimeen tarttuu, kannattaa lukea nämä palomiehen ohjeet kelluvan kokon rakentamiseen. Vedenhaltijan lupa on tarpeen ja jämäkkä ankkurointi on syytä muistaa.

Juhannus on meillä herttainen

Juhannus on odotettu kesän juhla ja siitä alkaa monella suomalaisella myös kesäloma. Vaikka vaaran paikkoja ja monenlaista muistamista ja hyviä ohjeita riittää, ei juhlaa kannata kuitenkaan pilata liikaa stressaamalla.

Psykologi muistuttaa, että rauhallisuus on avainasemassa, kun ärtymys vaikka liian pitkään saunovista miehistä tai sateessa grillaamisesta alkaa painaa pääkoppaa. Ja jos sataa, siitäkin voi yrittää nauttia. Kannattaa muistella esimerkiksi sitä, miten lapsena kesäsade sai hyppelemään pihalla.

Ja aina kannattaa muistaa, että nyt on nautittava, sillä tästähän se päivä taas alkaa lyhenemään, ja joulustressi odottaa vain puolen vuoden päässä.

Teemu Keskisarjan kolumni: Suomen seuraava sisällissota

Nyt on mahdotonta ajatella, että suomalaiset kävisivät toistensa kimppuun sisällissodassa, luokkasodassa, veljessodassa, vallankumouksessa tai kapinassa. Paitsi, jos netti kaatuu, kirjoittaa Teemu Keskisarja.

Teemu Keskisarja

Suomen ääriliikkeitä pitää vuonna 2018 kurissa äärimmäinen liikkumattomuus, yhteinen kansalaisuskontomme. Suvakit, natsit, kansallismieliset ja kansallismielettömät, kaikenväriset tolkun ihmiset ja tolkuttomat, piipertäjät ja ilmastonmuutoksen kieltäjät ovat rähmällään samassa temppelissä. Pyhitetty internet ja somen iankaikkinen keinoelämä. Niiden rukouskutsuun vastaamme kerran tunnissa, luojan kiitos.

Nettiuskonto on rauhanuskonto. Toki sen epäpyhiä kirjoituksia voi tulkita verisesti, mutta hedelmistään puu tunnetaan. ”Vihapuhe” on seurauksiltaan myönteinen ilmiö. Kantaväestöä se ei ole lietsonut poliittisiin murhiin. Päinvastoin. Somen höpöjuttuina pihisee ulos myrkky, joka sata vuotta sitten pullistui otsasuonissa ja lehdyköiden täydestä käyneessä propagandassa, kunnes räjähti terroriksi. Esivanhemmat kiinnittivät kivääriin rotanhäntäpistimen. Meille selfie-keppi piisaa kättäpidemmäksi.

Netti turruttaa. Sen ansiota on aikamme epäpoliittinenkin turvallisuus. Suomalaisia sapettaa yhtä paljon kuin ennenkin, mielenterveysongelmista päätellen jopa enemmän. Silti henkirikollisuus on alempana kuin ikinä. Joren ja Kartsan perinteiset puukotukset vähenevät siksi, että ryyppyrinkejä ei enää pyöri rannoilla eikä kämpilläkään.

Yrityshistoriikkia kyhätessäni kuulin isoilta pojilta tilaston ”työajan” käytöstä. Esimies kulkee käytävän päästä päähän, työpisteeltä toiselle. Jokainen kurkkauksen äkännyt alainen vaihtaa salamana näyttönsä ikkunaa. Luultavasti netti-istunnot hairahtuvat yhtä lailla päälliköillä – yksityisessä työhuoneessa, parhaan tietoturvan takana.

Hyvä näin. Asiaton selailu on pikkuharmi. Edellinen sisällissota syttyi liian raskaan ja eriarvoisen raatamisen takia.

Sumentavatko minua sekä punavihreät että sinivalkoiset ja leijonakuvioilla töhrityt silmälasit? En lainkaan havaitse sadan vuoden takaisen murhenäytelmän ja pitkän kuivan kesän 2018 yhtäläisyyttä. Mikä ihmeen kahtiajako ja asenteiden koventuminen?

Vapaussodan EU:ta, Venäjää tai kaukaisia maahantunkeutujia vastaan rajaan tämän ennustelun ulkopuolelle. Mutta sisällissota, luokkasota, veljessota, kansalaissota, vallankumous ja kapina tuskin rynkyttävät ovella. Eivät nykysuomalaiset mistään syystä joukoittain niittaa lähimmäisiään.

Paitsi jos netti kaatuu.

Kun ideologiat, poliitikot, sosiaaliryhmät ja kansanryhmät joutuvat suoraan lähikontaktiin, siis kasvokkain ja silmätysten, ne kiihottuvat toistensa kurkkuun. Syrjäytyneiltä yksilöiltä katkeaa valokaapelissa ainut linkki ihmisarvoon. Vailla älypuhelimiaan perheet ja työyhteisöt läkähtyvät fyysisestä pakkoläheisyydestä. Siskot ja veikot muuttuvat vihollisiksi. Ero näppäilystä ja piipityksistä ylikuumentaa päänupit puolueissa, etujärjestöissä ja hyväveli-verkostoissa. Ääriliikkeiden pääkallonpaikat siirtyvät bittiavaruudesta kaduille. Netitön tyhjiö täyttyy väkivallalla.

Miten varautua painajaiseen?

Vanhusten nettikatkos ei kansakuntaa vaaranna. Sota on nuorten miesten hommaa, ehkä ärhäköityneiden naistenkin. Nuoriso on kärkkäintä pyssysille silloin, kun raha, työ ja mielekäs vapaa-aika ehtyvät. Poikkitieteellisen sotahistorian mukaan riskiryhmää riivaa h-hetkillä myös sukupuolinen turhautuminen. Tämä olotila ei taatusti ole hautautunut menneisyyteen. Hakukoneiden data todistaa, että radikalismia tuhat kertaa kiihottavampaa on onanismi.

Leipäjonojen maksullistaminen ei nostata massoja barrikadeille, mutta kurjalisto, keskiluokka ja eliitti repivät tarvittaessa väkisin digitaaliset sirkushuvinsa. Netti vastaa jokasuuntaisten mielialahäiriöiden lääkitystä. Mikään homeopatia tai vaihtoehtohoito ei sitä korvaa.

Vapise, hyvinvointi- ja oikeusvaltion lintukoto! Törkypalstojen, somen ja pelimaailmojen minimiresurssit on taattava kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa kriiseissä. Muuten käy kalpaten. Turhautumisuhkista yksi on kuolettavin. Aikuisviihdesivustojen kiinni hirttäminen tai hidastuminenkin läikyttää kärsimysten maljan yli kukkuroiden. Onanistikaartien liikekannallepano sytyttää seuraavan sisällissodan. Toivottavasti pornonsiirtoon on olemassa analoginen tai paperipainatteinen varajärjestelmä. Se on huoltovarmuutemme kohtalonkysymys.

Teemu Keskisarja

Teemu Keskisarja on historioitsija ja tietokirjailija, joka kirjoittaa paljon kuolleista ihmisistä.

Aito naturisti ei sekoita alastomuutta ja seksiä nakurannalla – ulkopuoliset tirkistelijät ja muhinoijat ärsyttävät

Nakurannat ovat niittäneet kyseenalaista mainetta intiimeistä hetkistään. Naturistit vakuuttavat heittävänsä vaatteet pois päältä aivan muista syistä.

mies ja nainen seisovat rannalla ilman vaatteita

Porin Yyterin hiekkarannalla riittää väkeä, vaikka helteestä ei ole tietoakaan. Jotkut nauttivat uimisesta viileämmälläkin säällä, toiset tulevat pelaamaan rantafutista tai -lentistä.

Kesken kilometrien mittaista rantaa on kuitenkin kaistale, jossa ei näy ketään.

Jostain kuuluu silti iloista pulinaa. Dyynien suunnalla vilkkuu paljaita rintoja.

Olemme nakurannalla.

Kuuden hengen seurue on tullut rentoutumaan työpäivän päätteeksi. Vaikka lämpöasteita on vain 19 ja tuulenvire käy, ei yksikään ole kietonut vilttiä ympärilleen. Naturistit nauttivat siitä, että saavat olla täysin alasti.

– Tämä on oikeastaan juuri sopiva lämpötila. Emme me hellettä kaipaakaan. Liian kuumalla ilmalla hiki vain valuisi ja tuntuisi inhottavalta läskien välissä, yksi naisista toteaa.

Hän nostelee paljaita rintojaan ja kertoo, kuinka ihanalta tuntuu, kun mikään ei paina mistään, eikä iho tunnu nihkeältä, tuuli saa hivellä sitä rauhassa. Seurueen miehet myötäilevät vieressä, istuen jalat leveässä haara-asennossa. Raikas tuulahdus tuntuu mukavalta myös sukukalleuksissa.

Paljas pinta kerää katseita

Nakurannalla voi olla vapaasti ilman vaatteita.

Vapaus vaatii rohkeutta. Vaikka suomalaiset kehtaavat saunoa tuntemattomien kanssa alasti, on julkisesti nakuiluun suuri kynnys.

Porilaisseurueen jäsenet haluavat kaikki pysytellä nimettöminä. Sen verran häveliäisyyttä alastomuus aiheuttaa. He vakuuttavat olevansa sinut itsensä kanssa, mutta uteliaiden katseet eivät miellytä.

Naturistit ovat toki tottuneet katseisiin. Alastomuus jostain syystä kerää niitä. Ja aina riittää uteliaita, jotka eivät häpeä katsoa.

Esimerkiksi Porin Yyterissä kilometrien pituinen hiekkaranta vaihtuu kesken kaiken naturistirannaksi.

Vaikka etäisyyttä varsinaiseen uimarantaan on satoja metrejä, eksyy väki välillä nakurannan puolelle vaatteet päällä - osa ihan tahallaan.

Se ei tunnu aataminasussaan aurinkoa ottavista mukavalta. Paljaasta ihosta nauttiminen ei tarkoita, että sitä haluttaisiin esitellä muille.

– Koen kaikkein häiritsevimpinä henkilöt, jotka kulkevat nakurannan ohi vaatteet päällä pällistellen jopa kymmeniä kertoja, kertoo sähköpostilla haastatteluun vastannut porilaisnainen.

Hän kertoo, että ohi kulkee usein myös huutelijoita. Ihmisiä, jotka eivät jostain syystä siedä alastomuutta. Siksi rannalla tavattu porilaisseuruekin epäili hetken ennen kuin kommentoi tekemisiään ulkopuolisille.

– Naturismista puhutaan yleensä aina negatiivisesti. Harvoin tämä aihe Suomessa asiallisessa mielessä on esillä.

Kolme virallista rantaa

Suomen Naturistiliitossa on 500 jäsentä. Kaikki alastomuudesta nauttivat eivät ole rekisteröityneet yhdistykseen, joten naturistien määrä Suomessa voi olla paljon suurempi.

Virallisia naturistirantoja maassa on vain kolme: Pihlajasaari Helsingissä, Tulliniemi Hangossa ja Yyteri Porissa.

Suomen naturistiliiton puheenjohtaja Juha Jonssonin mukaan Pihlajasaari on palveluiden puolesta rannoista ylivertaisin. Hän ei kuitenkaan suosittele sitä perhekäyttöön, koska rantaviiva on kivikkoista ja monin paikoin jopa vaarallista pienille lapsille jyrkkien ja terävien reunojen takia. Uimaan on parasta mennä laiturin päästä portailta.

Tullirannan hiekkadyynialue on Jonssonin mukaan erinomainen myös lapsiperheille, mutta alueella ei ole ruokailupaikkoja eikä vessaa.

Se on myös Yyterin ongelma. Hiekkaranta on pitkä ja sen toisesta päässä, yleisellä rannalla voi pistäytyä kahvilla tai suihkussa, mutta naturistialueen lähellä on vain wc.

Naturistirantojen palveluissa olisikin Jonssonin mukaan parantamisen varaa. Myös rantojen määrää voisi lisätä.

– Niitä on aivan liian vähän. Suomessa on vähän ihmisiä ja paljon rantoja, joten paikkoja varmasti olisi. Onneksi mökkinaturismi, eli alasti olo kesäasunnolla on melko yleistä.

Naturismilla vain vähän jalansijaa Suomessa

Noin 30 vuotta nakurantoja kiertänyt uusimaalainen pariskunta toivoo, että maan suurimpien rantojen yhteyteen saisi pienen kaistaleen myös naturisteille. Myös naturistien oma vuoro uimahalliin olisi toivelistalla.

– Naturismi olisi oikein hyvä elämäntapa, mutta kun se on niin harvinaista, jää se täysin vieraaksi valtaosalle väestöstä, Olli Elo toteaa.

Monessa muussa Euroopan maassa naturismikulttuuri on aivan toista luokkaa. Tarjolla on muun muassa leirintäalueita ja jopa kaupunkeja, joissa ihmiset voivat liikkua luonnonmukaisessa asussaan ympäri vuorokauden.

Myös Elo suuntaa puolisonsa Leila Sillanpään kanssa mahdollisuuksien mukaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Esimerkiksi Ventspilsin dyynit Latviassa ovat tulleet tutuiksi.

Rantaretkeily on kuulunut pariskunnan harrastuksiin myös Suomen alueella. Esimerkiksi Yyterissä Elo on käynyt noin 200 kertaa, vaikka matkaa kotoa onkin noin 250 kilometriä. Pihlajasaari on puolestaan pariskunnan kotiranta. Sitä suosivat myös monet ystävät.

– Siellä näkee Suomen rannoista ehkä kaikkein eniten naturisteja, Elo toteaa.

Naku-uinti rajattua

Parin viime vuoden aikana Olli Elo ja Leila Sillanpää ovat jättäneet Porin reissut vähemmälle. Vaikka Yyterin lievästi loivenevassa rannassa on mukava kahlata, on rannan rajaus alkanut ärsyttää.

– Nakualueen rajaus on aivan hölmö. Eihän se ole rannalla ollenkaan.

Yyterin naturistialue katkeaa hieman ennen rantaviivaa. Siksi Porissa onkin väännetty siitä, saako uimaan mennä alastomana.

– Yyteri olisi muuten paras Suomen naturistirannoista, mutta siellä ei saa ainakaan virallisesti käydä uimassa alasti. On tylsää pukea uimapuku päälle, naturisti Kirsi Kallio toteaa.

Kallio on alkanut viihtyä Suomen rannoista parhaiten Hangossa. Hän on tosin valmis kulkemaan hyvän rannan perässä pidempäänkin. Kokemusta on muun muassa Brightonin, Barcelonan, Narvan, Vecakin ja Wienin naturistirannoista. Portugalin ja Ruotsin rantojen nimiä hän ei muista. Lisäksi tie on vienyt useille epävirallisille naturistirannoille ja sellaisille hiekkarannoille, joissa on saanut toteuttaa itseään vapaasti, kun muita ei ole näkynyt mailla halmeilla.

– Esimerkiksi Pohjoisella Jäämerellä on upeat hiekkarannat, eikä siellä ole ruuhkaa.

Panorannan leima

Alastomat vartalot herättävät naturismia tuntemattomien mielessä herkästi mielikuvia seksistä. Se ei kuitenkaan kuulu naturismiin – tai kuuluu yhtä lailla kuin ihmisten elämään muutenkin.

Siitä huolimatta monet nakurannat ovat keränneet kyseenalaista mainetta. Viimeisimpänä Yyteri on saanut sosiaalisessa mediassa ja blogikirjoituksissa panorannan leiman. Vaikka kirjoitukset ovat vain yksittäisiä, huhut kiertävät.

– Olenhan minä juttuja kuullut, mutta itse en ole sellaista hellyyttä koskaan rannalla saanut. Monta vuotta olen kyllä yrittänyt, rannalla iltaa istunut porilaismies naureskelee.

Nakuilua ilman seksiä

Puheet ovat kantautuneet myös Suomen Naturistiliiton puheenjohtaja Juha Jonssonin korviin. Hänen selvitystensä mukaan seksiä on harrastettu dyynialueen takana, varsinaisen naturistirannan ulkopuolella.

– Siellä on tapahtunut joskus niin, että pariskunta on tyydyttänyt fyysisiä tarpeitaan. Sillä ei luultavasti ole ollut mitään tekemistä naturistien kanssa vaan kyse on ollut ekshibitionistisesta tarpeesta harrastaa seksiä luonnossa kauniina päivänä.



Tarve ei liity naturisteihin tai naturistirantaan. Jonsson huomauttaa, että tänäkin kesänä on uutisoitu julkisella paikalla harrastetusta seksistä muun muassa Tampereen puistotapahtuman reunamilla ja Turussa Aurajoen rannalla.

Sen Jonsson myöntää, että naturismi saattaa joitakin kiihottaa. Esimerkiksi Pihlajasaareen rakennettiin tästä syystä aita naturistialueen ympärille jo yli kymmenen vuotta sitten.

– Alueen reunalla kävi ”puskarunkkareita”, jotka tyydyttivät itseään katsellen rannalla olevia naturisteja. Aidan rakentamisen jälkeen tällaista ongelmaa ei ole ollut

”Kunnioittakaa yksityisyyttämme”

Ranta kuin ranta, on naturistille tärkeintä saada nauttia siitä ilman rihman kiertämää ja pahoja puheita.

Jos yhden toiveen saisi esittää, toivoisi Juha Jonsson, että ulkopuoliset jättäisivät naturistit rauhaan ja antaisivat heidän nauttia elämäntavastaan.

– Naturistit eivät halua häiritä ketään. He kunnioittavat muiden yksityisyyttä. Samoin he toivoisivat, että heidän yksityisyyttään kunnioitettaisiin.

Ensimmäinen kerta vaatii rohkeutta

Nakurannalle voi mennä myös vaatteet päällä, kunhan ei mene sinne muita tuijottelemaan. Joskus oman itsensä voittaminen ja häveliäisyyden karistaminen vie hetken. Sen naturistitkin hyväksyvät.

– Ensimmäinen kerta vaatii rohkeutta. Jollekin voi olla helpompi olla ensin ilman ala- tai yläosaa, jotta olo ei ole niin paljastettu, porilaisseurueessa iltaa istunut mies opastaa.

Hän vakuuttaa, että toisella kerralla on jo helpompaa.

– Kun uskaltaa kokeilla, huomaa kuinka vapauttavaa alastomuus on. Sitten tekeekin jo mieli päästä puristavista vaatteista eroon aina kun mahdollista.

Helle on vain muisto, mutta sateella ja tuulisella säällä voi silti kokata – Videolla kotikonstit turvalliseen grillaukseen

Alkukesän maastopalot ovat työllistäneet palomiehiä erityisesti Etelä-Suomessa.

Grillaajan paloturvalliset kotikonstit

Juhannusaatoksi on luvattu koko maahan sateita. Itä-Suomeen annettu sadevaroitus saattaa hillitä jopa himogrillaajan intoa. Paloturvallisuussyistä grilliä ei saa viedä sisätiloihin. Grillaaminen on turvallista vain sitä varten tehdyssä katoksessa.

Grillaajan harmiksi on luvassa myös tuulta. Erityisesti pääkaupunkiseudulle on ennustettu kovia tuulenpuuskia. Tuuli vaikeuttaa sekä sytyttämistä, että lisää riskejä tulipaloon. Ottaisiko kuitenkin riskin ja grillaisi juhannusmakkarat?

– Jos aikoo avotulen tehdä, niin ihan ensimmäisenä täytyy tarkistaa onko metsäpalovaroitus tai ruohikkopalovaroitus voimassa, Helsingin pelastuslaitoksen palomestari Vesa Hyvönen sanoo.

– Itse en tällaisessa tuulessa edes alkaisi grillata hiiligrillillä, Hyvönen lisää.

Syy on paloturvallisuus. Palavat ja kuumat hiilet lentävät tuulenpuuskassa helposti pitkiäkin matkoja. Hiilet voivat kyteä pitkään ja sytyttää myöhemmin jopa maastopalon.

Kuivuus vaivaa maastoa yhä

Maastopalot ovat työllistäneet tänä vuonna pelastuslaitoksia ja palomiehiä ympäri Suomea. Koko Suomen alueella maastopaloja on ollut tänä vuonna jo yli 2 000. Näistä Etelä-Suomessa yli 800 paloa.

Ilmatieteen laitos purki metsäpalovaroituksia tällä viikolla suuresta osasta maata. Juhannusviikon sateet ovat helpottaneet kuivuutta myös Uudellamaalla, mutta Helsingin pelastuslaitos muistuttaa, että alueella on yhä kuivia paikkoja. Tästä syystä esimerkiksi kertakäyttögrillin kanssa täytyy olla erityisen huolellinen.

– Kertakäyttögrillit ovat aina melko haasteellisia, sillä koko grilli kuumenee paljon, sanoo palomestari Hyvönen.

Metsäretkelle tai puistoon kertakäyttögrillin kanssa hamuavan on kuitenkin tarpeen huomioida tuulet. Grilli on siis sijoitettava tuulelta suojaan, mutta samalla huomioitava, että sen alusta on palamaton.

– Kertakäyttögrillissä erityisen tärkeää on, että sen alusta on palamaton, kivinen tai muu, Hyvönen sanoo.

Grillaamista tulee välttää kuitenkin ruohikolla tai muulla herkästi syttyvällä alustalla.

Valmistaudu sammutustöihin

Jos vielä mielit sateesta ja tuulesta huolimatta grillata, niin varaudu mahdolliseen paloon kunnolla. Se onnistuu aivan kotikonstein.

Palomestari Hyvösen mukaan kotigrillaaja voi ottaa esille vesiämpärin, puutarhaletkun, käsisammuttimen tai sammutuspeitteen.

– Jos lieskat nousevat liian korkeiksi tai syttyy rasvapalo, niin ei sammuteta vedellä vaan käytetään sammutukseen griliin omaa kantta, sanoo Helsingin pelastuslaitoksen palomestari Vesa Hyvönen.

– Grillaajalla on hyvä olla myös hanskat tai patakinnas suojaamassa kuumuudelta, Hyvönen jatkaa.

– Ja lopuksi sammutetaan grillihiilet kunnolla vedellä, Hyvönen muistuttaa.

Kuumat hiilet sytyttävät helposti palamaan esimerkiksi roskiksen. Hyvönen neuvoo säilyttämään hiiliä vaikka metallisankossa päivän tai pari, jotta ne varmasti jäähtyvät.

Ja jotta pelastusviranomaiset voisivat myös viettää juhannusta rauhallisesti, niin alkoholia kannattaa välttää grillatessa.

– Juhannus on juhlista jaloin ja suomalainen juhla, mutta alkoholin kanssa kehotan olemaan varovainen, Hyvönen toivoo.

Pienessä saaressa seisova tykki antoi talvisodassa kaikkensa pelastaakseen Suomen – nyt koko kalusto on myynnissä ja hinta tiettävästi maailman hurjin

Kotka Rankki, ohutta yläpilveä. Pilvenhaituvien suojissa uutta omistajaa odottaa rannikkotykki, jolla on melkoiset meriitit.

Rankin tykki

Rankin saaressa kallion kyljessä on vaatimaton oviaukko, joka vie sisään pimeään luolaan. Valo katkeaa heti bunkkerin ovella, raskaat seinät tulevat kulmikkaina lähelle kulkijaa.

Onneksi on älypuhelin, jonka valossa kuhmuraista käytävää on helpompi kävellä.

15 metrin matka tuntuu kilometriltä. Sitten eteen aukeaa pyöreä huone. Seinustalla on puiset tikkaat, joita pitkin pääsee kattoluukulle. Aurinko syöksyy äkkiä sisään.

Siinä se nyt on. Maailman tiettävästi suurin ja kallein myynnissä oleva rannikkotykki.

Tykki siirtyi nykyiselle omistajalleen Rankin ja Kirkonmaan linnakesaarten kaupan yhteydessä kolme vuotta sitten. Nyt sille on isketty 199 000 euron hintalappu.

Saaret maksoivat yhteensä 700 000 euroa, joten pelkän tykin hinta kuulostaa hurjalta. Toisaalta sen arvoa on vaikea laskea, sillä tykkien kauppaaminen on erittäin harvinaista.

Tämä tykki oli isossa roolissa, kun Suomi torjui Neuvostoliiton hyökkäykset talvisodan lopussa.

Se on periaatteessa toimintakunnossa. Viimeksi sillä on ammuttu 2000-luvun alussa – tarinan mukaan tuolloin asialla olivat “manuaalista sodankäyntiä fanittavat upseerit”.

Puolustusvoimat järjestää saaressa edelleen kovapanosammuntoja. Ne kuuluvat vettä pitkin Kotkaan saakka, kymmenen kilometrin päähän. Joskus mantereella on pelätty, että nytkö alkoi sota.

Tykin sivusuuntauspyörä on raskas, mutta se toimii. Putkella voi osoittaa mihin ilmansuuntaan tahansa, joskin ammusvarastot kaartuvien seinien takana ovat tyhjät.

Kattoluukusta pääsee suoraan korkealle kalliolle. Horisontissa 30 kilometrin päässä erottuu tumma möykky, jossa on kolme huippua. Suursaari.

Suljettu Suursaari

Mystinen Suursaari kukoisti turismilla ennen sotia. Parhaina vuosina siellä kävi jopa 10 000 turistia. Paikallisessa kasinossa soittivat suuret tähdet.

Nykyään saareen ei ulkomaalaisia päästetä. Viimeksi tänä kesänä Venäjä eväsi suomalaiselta venekunnalta pääsyn saareen. Saaressa vuosia sitten käyneet ovat kertoneet, että suurin osa asutuksesta on ränsistynyt ja asukkaita on vain kymmenkunta.

Suomalaiset valtasivat Suursaaren jatkosodassa, mutta Suursaari päätyi Neuvostoliitolle Pariisin rauhassa 1947. Rankin tykillä ei kuulemma vielä tänä päivänäkään saa sohia kohti Suursaarta.

Sitä tykki on silti – vähintään sivusilmällä – tuijottanut yli sata vuotta.

Sotasaalis

Venäjän keisari Nikolai II päätti rakentaa linnoitusketjun Suomenlahden yli Viroon 1916. Se vahvistaisi mahtavaa puolustusjärjestelmää, jonka rakentaminen oli aloitettu jo ennen toista maailmansotaa. Se ulottui lopulta Ahvenenmaasta Kronstadtiin saakka.

Rankin saaresta tuli tärkeä osa tätä ketjua. Saari varustettiin neljällä Canet-tykillä. Kallioon pultattujen tykkien putken halkaisija oli 152 millimetriä. Niillä pystyisi ampumaan 12–13 kilometrin päähän.

Kun Suomi itsenäistyi, sen puolella olleet linnakkeet ja tykit jäivät suomalaisten sotasaaliiksi. Niin kävi myös Canet-tykeille. Myöhemmin niistä tuli Suomen rannikkopuolustuksen peruskallio.

Ennen sisällissotaa venäläiset tykkimiehet vetäytyivät pois linnakkeista ja luovuttivat ne punakaartilaisille. Tarinan mukaan punaiset olisivat ampuneet Rankista tykeillä kohti Haapasaarta, koska luulivat, että siellä oli saksalaisia. Tykkien pauhu kuului Kotkaan saakka.

Kaduilla ihmiset huhusivat, että saksalaiset pommittivat Rankkia.

Rankin tykeillä ei osuttu Haapasaareen, koska välimatka oli liian pitkä. Kranaatit putosivat parin kilometrin päähän rannasta. Kun saarelaiset huomasivat tämän, he kerääntyivät rantaan katsomaan komeaa ilotulitusta. Todelliseen testiin tykit joutuivat vasta talvisodassa.

Sata vuotta myöhemmin tykkejä on jäljellä enää kaksi. Tämä on tarina tykistä, joka ilmestyi myyntiin Etuovi.comiin viime kesänä. Sen jälkeen tykki on herättänyt intohimoja myös epämääräisissä porukoissa.

Niissä, jotka tähtäisivät sillä surutta kohti Suursaarta.

Baariksi?

Betoniseiniä kiertää useampi oviaukko. Niiden takana on pieniä kapeita huoneita, ammusvarastoja. Sotien aikana varastoissa oli ovet.

Yksi oviaukoista on erilainen. Sen kivikynnykseltä alkavat portaat. Ne kaartuvat jyrkästi vasemmalle ja johtavat miehistön majoitustiloihin.

Home löyhkää vastaan jo ovella, kosteus on tiivistynyt vuosikymmenten saatossa valtaviksi, katossa roikkuviksi rihmastoiksi.

Majoitustilat on suunniteltu 30 hengelle. Makuulaverit ovat yhä paikoillaan. Niissä ovat viimeksi nukkuneet varusmiehet. Heitäkään ei ole näkynyt yli kymmeneen vuoteen.

Jatkossa täällä tuskin nukkuu kukaan.

Tykki sijaitsee matkailupalveluiden käyttöön tarkoitetulla alueella. Siksi myös yksityiskäyttö ja muuttaminen kesämökiksi ovat poissuljettuja vaihtoehtoja. Hotellia tykistä ei saa.

Baariksi tai museoksi tykin kyllä voisi muuttaa. Tykissä on sähköt ja juokseva vesi. Makuutilojen takana olevaan pieneen huoneeseen voisi rakentaa vaikkapa saunan. Se on todennäköisesti toiminut tykkiaseman laitehuoneena, joissa pidettiin puhelinkaapeleiden kytkentätelineitä.

Jos tykistä tulisi baari, sen ympärille sopisi pyöreä terassi. Juomat voisi myydä suoraan kattoluukusta.

Itse tykin lisäksi baarin ehdoton vetonaula olisi suora näkymä suljettuun Suursaareen. Sieltä neuvostoliittolaiset marssivat jäitä pitkin kohti Kotkaa talvisodan lopussa 1940.

Melkein tuplasti pidemmälle

Hiihtoprikaatin tehtävänä oli hiihtää Suursaaresta Suomen rannikolle. Suunnitelmana oli vallata Suomi.

Hyökkäyksiä torjuttiin useista linnakkeista Kotkan edustalla. Yksi Rankin valttikorteista oli saaren eteläpäässä seisova Canet-tykki, joka oli saanut lisää tehoja modernisoinnissa 1930-luvulla.

Itsenäisyyden jälkeen Suomelle päätyneissä tykeissä oli venäläisiin ampumamenetelmiin perustuvat laitteet, joita suomalaiset olivat alkaneet kehittää ennen sotia.

Tykin lataaminen oli ollut hankalaa ja hidasta, koska putki oli pitänyt kääntää laukausten välillä vaakatasoon. Lisäksi tykin alla olleet palautinjouset olivat rajoittaneet sen korottamista ja sitä kautta ampumaetäisyyttä. Jouset päätettiin siirtää tykin päälle.

Nyt sillä pystyi ampumaan melkein tuplasti aiempaa pidemmälle – jopa 20 kilometrin päähän.

Ensin putkeen työnnettiin kranaatti ja sen perään noin 50 kiloa painava kartussi eli ruudilla varustettu hylsy. Ne piti ladata erikseen, koska niiden yhteispaino oli niin suuri. Tykki laukesi narusta vetämällä.

Se kykeni pamauttamaan neljästä viiteen laukausta minuutissa. Ampumiseen tarvittiin yli kymmenen miestä.

Suomalaiset onnistuivat torjumaan kaikki Neuvostoliiton hyökkäykset.

– Se oli iso asia. Jos neuvostoliittolaiset olisivat päässeet maihin ja rantatielle, he olisivat olleet rintamalla taistelevien suomalaisjoukkojen selän takana, sanoo sotahistorioitsija, sotatieteiden tohtori ja eläkkeellä oleva rannikkotykistöupseeri Ove Enqvist.

Suomella ei ollut Kotkan ja Helsingin välillä oikeastaan minkäänlaista puolustusta.

– Jos he olisivat päässeet marssimaan suoraan kohti Helsinkiä, siinä olisi käynyt tosi huonosti. Neuvostoliitto olisi voinut päästä tavoitteeseensa eli vallannut koko Suomen, Enqvist arvioi.

Eikä tykillä ollut aikomustakaan vaieta. Jyly jatkui vielä vuosikymmeniä sotien jälkeen. Ensin se kuitenkin irrotettiin ja vietiin pois.

"Sota" 1968

Valvontakomissio – pääosin sen neuvostoliittolaiset jäsenet – vaativat jatkosodan jälkeen, että raskaat rannikkotykit Suomen puolella Porkkalasta itään on poistettava. Rankin Canet-tykki lähti muiden mukana varikolle keväällä 1945. Se oli loppuun ammuttu.

Tykeistä kolme palautettiin paikoilleen 1950-luvun alkupuolella, mutta kalusto saattoi mennä sekaisin varikolla ollessaan. Siitä, palautuivatko Rankkiin samat tykit, ei ole takeita. Identtisiä tykkejä oli melkein sata.

– Sitä ei ole pystytty todistamaan. Tykin peräkappaleissa on numero, jota pitäisi voida verrata sodanaikaiseen numeroon. Silloin tiedettäisiin, onko tykki sama, toteaa sotahistorioitsija Ove Enqvist.

Nyt tykkien suunta laskettiin keskiössä eli bunkkerissa jossakin päin saarta. Arvot luettiin tykkimiehille puhelimessa kahden tai kolmen sekunnin välein. Jos puhelinlinja meni epäkuntoon, suuntauksessa käytettiin apuna pientä pahvista laskentaviivainta ja tykkikiikaria.

Canet-tykkien putket vaihdettiin 1958. Putket modernisoi Tampella, ja siksi myös tykkien nimet vaihtuivat Tampelloiksi. Kantama kasvoi jälleen, nyt sillä pystyisi ampumaan noin 25 kilometrin päähän. Joitakin vuosia myöhemmin tykki sai myös päälleen peltisuojuksen. Mutta ainakin tykin kehto ja bunkkeri ovat alkuperäiset.

1960-luvulla tykkiä ryhdyttiin valmistamaan sotaan.

Huhut alkoivat liikkua kesällä 1968. Niiden mukaan itärajan takana oli hyökkäysvalmiina satoja neuvostopanssareita.

Elokuussa Itäiselle Suomenlahdelle ilmestyi kymmeniä neuvostolaivaston aluksia. Rankissa ja neljän kilometrin päässä sijaitsevassa päälinnakkeessa Kirkonmaassa seurattiin huolestuneina alusten liikehdintää. Käytössä oli vain yksi, Rankissa sijaitseva vaatimaton tutka.

Linnakkeiden päälliköille tuli käsky olla tekemättä mitään. Komentoketjun ylin lenkki oli presidentti Urho Kekkonen. Saarissa miehet alkoivat käskystä huolimatta valmistella raskaita tykkejä niin, että ne saataisiin tarvittaessa nopeasti käyttöön.

Sitten Kirkonmaan päällikkö sai tiedon, että 63 neuvostoalusta oli tulossa muodostelmassa kohti Kirkonmaata. Hän päätteli, että sota oli tulossa.

Päällikkö oli huolissaan varusmiehistä. Hän pelkäsi, etteivät miesten hermot kestäisi tilannetta. Niinpä hän järjesti paikalle kaiuttimet ja levysoittimen. Lisäksi suuri sotalippu pantiin salkoon nostovalmiiksi.

Ajatuksena oli, että ensimmäisen raketin räjähtäessä alkaa raikua Porilaisten marssi ja samalla vedetään sinivalkoinen leijonalippu salkoon liehumaan.

Ei tarvittu lippua eikä levysoitinta. Neuvostoalusten muodostelma kääntyi juuri ennen aluevesirajaa länteen ja katosi horisonttiin. Laivojen liikkeet liittyivätkin Tshekkoslovakian miehitykseen.


Uhittelua ja pelkoa

Puolustusvoimat pohti 1970-luvulla vanhimmista tykeistä luopumista linnakesaarissa. Niiden tekniikka oli vanhentunut. Lopulta tykit kuitenkin päätettiin pitää, koska ei niistä haittaakaan ollut.

– Niillä ruvettiinkin ampumaan enemmän ja näytettiin itänaapurillekin, että täältä lähtee. 1980-luvulla niillä ammuttiin aika paljonkin, kertoo Ove Enqvist.

Neuvostoliittoa kohti ei kuitenkaan uskallettu ampua. Varovaisuus jatkui pitkään.

– Kun uusia tykkimalleja asennettiin 1980-luvun lopussa, niitä ei ensin haluttu laittaa Kotkan alueelle. Ajateltiin, että itänaapuri luulee muuten suomalaisten varustautuvan. Sitä ei haluttu ärsyttää.

Rankki sai kuitenkin uuden patterin 1990. Nykyään moista pelkoa ei Enqvistin mielestä ole. Sen, ettei Rankin tykillä saisi osoittaa Suursaarta kohti, hän kuittaa varusmiesten levittäminä huhuina.

Turistitungos

Rankki oli 99 vuoden ajan suljettu saari. Puolustusvoimat luopui siitä ja Kirkonmaasta 2010. Kun Rankki avattiin yleisölle kolme vuotta sitten, turisteja riitti tungokseen asti.

Tykkiä kauppaa saaren uusi omistaja Kotkan Saaret Oy. Nyt neuvotteluissa on mukana enää kaksi tahoa. Kaupat on tarkoitus tehdä loppukesän aikana.

Yrittäjän ainoa vaatimus on, että tykkiä ei saa sulkea. Turistit haluavat nähdä sen. Siitä, että uusi omistaja irrottaisi tykin ja veisi sen pois, ei ole pelkoa.

Tänään tykki piileskelee hiljaa kuopassaan. Kun sen kupua hakkaa nyrkillä, iskut katoavat tyhjiin miehistöluoliin kumeina aaveina. Sen sivussa on kaksi metallista kaarta, joiden avulla tykkiä on voitu suunnata maaliinsa.

Nyt tykki osoittaa kohti merta, Suursaaresta poispäin. Jos putken kääntäisi kohti sitä ja ampuisi, ammus putoaisi mereen kilometrien päähän Suursaaresta.

Niinpä, ei se edes osuisi. Ei, vaikka tehoa onkin tullut vuosikymmenten mittaan hurjasti lisää.

Suursaari on silti suojautunut vaalean usvan taakse, kuin varmuuden vuoksi. Ehkä Rankki näyttää samalta, jos joku tähyää Suursaaresta tänne.

Tai ehkä se onkin vain ohutta yläpilveä.

Lähteet: Enqvist, Ove: Suomen rannikkotykit, 2013. Pietiläinen, Lari: Rankin Linnake, 2013. Tiilikainen, Heikki: Kylmän sodan kujanjuoksu, 2003.

Pelaa Ylen Merisääpeliä! Osaatko puhdistaa öljyisen linnun? Entä tunnistatko kenttäorakon? Kuinkakohan monta laivaa on uponnut Tankarin edustalle? Merisääpelillä voit testata tietojasi luonnosta, historiasta ja Radio Suomen legendaarisesta merisäästä.

Luminen juhannus on himohiihtäjän unelma – Kilpisjärven kesäkisat lykitään metrisessä hangessa

Sata metriä pitkän kesäkisaladun lumipeite on paksuimmillaan metrin syvyinen.

Latumestari Veikko Aaltonen tarkastaa juhannushiihtojen baanaa.

Lämmin alkukesä pudotti hanget nopeasti, mutta Kilpisjärvellä hiihdetään tänäkin juhannuksena.

Kisamatka on yhteensä vain 250 metriä, mutta monet ajavat sen vuoksi pitkiäkin matkoja.

– Innokkaimmat painavat 500 kilometriä, että pääsevät kokemaan muutaman minuutin hiihdon, tapahtuman tiedotuksesta vastaava Antti Honkonen sanoo.

Tämän vuoden juhannushiihtojen kilpailupaikka on 700 metrin korkeudella. Paikka on suojaisa ja se on säästynyt pahimmalta auringon räköttämiseltä.

Liikuntajuhannus on perinne

Kilpisjärven juhannushiihtojen ladulle päästäkseen kilpailijan on suoritettava ensin noin tunnin nousu retkeilykeskukselta Saanan taakse tunturiin.

Tunturissa samoillaan juhannusviikonloppuna muutenkin. Lauantaina järjestetään suunnistuskisa ja sunnuntaina on Saanan vuorijuoksun vuoro.

73. kertaa järjestettävässä liikuntajuhannuksessa heitetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös Saanan suopunkimestaruudesta.

Äänekosken vaneritehtaalla jälleen tulipalo

Äänekoskella Suolahdessa sijaitsevalla Metsä Woodin vaneritehtaalla purusiilossa syttyi tulipalo perjantain vastaisena yönä. Viimeksi tehtaalla paloi viime viikonloppuna.

Metsä Woodin vaneritehtaan voimalaitoksen sammuttamista.

Äänekosken Suolahdessa Metsä Woodin vaneritehtaalla on sammutettu purusiilossa kytevää paloa juhannusaaton vastaisena yönä.

Pelastuslaitos sai hälytyksen paikalle noin kello 00:20. Ennen kello kahta yöllä paikalla oli neljä pelastuslaitoksen yksikköä. Palo oli saatu hallintaan ja leviämisvaaraa ei ollut.

Palo ei aiheuta pelastuslaitoksen mukaan haittaa tehtaan toiminnalle.

Pelastuslaitos arvioi yöllä, että palon sammutus jatkuu aamun varhaisiin tunteihin saakka.

Samalla tehtaalla paloi myös sunnuntaina 17. kesäkuuta.

Keuruulla kaatui säiliörekka – polttoainetta maahan jopa useita tonneja

Keuruulla valtatie 23 on poikki rekkaonnettomuuden vuoksi.

Pelastuslaitoksen työntekijöitä, kaatunut rekan säiliöperävaunu ja letkuja tiellä.

Keuruulla Haapamäentiellä eli tiellä numero 23 on valunut säiliörekasta runsaasti polttoainetta maahan.

Rekan perävaunu ajautui onnettomuudessa ulos tieltä ja kaatui, jolloin säiliö alkoi vuotaa. Pelastuslaitoksen arvion mukaan maahan pääsi useampi tonni polttoainetta. Kaikkiaan rekan lastina oli 8,8 tonnia bensiiniä ja dieseliä.

Vuoto saatiin tukittua yöllä, mutta onnettomuuspaikan raivaus jatkuu. Tie on onnettomuuspaikalla poikki ja kiertotie käytössä.

Pelastuslaitos raivasi onnettomuuspaikkaa puolilta öin viiden yksikön voimin. Neljän maissa aamuyöllä pelastuslaitos tiedotti, että työt onnettomuuspaikalla jatkuvat pitkälle aamuun.

Vuotava säiliö tyhjennetään, minkä jälkeen perävaunu voidaan nostaa pyörilleen. Polttoainetta on valunut ojiin, joita on padottu. Lisäksi polttoaineesta pilaantunutta maata on siirretty paikalta pois.

Onnettomuudessa ei tapahtunut henkilövahinkoja.

Onnettomuus sattui Haapamäentiellä Honkamäen kohdalla kello puoli kahdentoista maissa perjantain vastaisena yönä.

Kiertotie kulkee lännestä tultaessa Vilppulantien ja Kolhontien kautta, idästä päin tultaessa Lammasahontien ja vanhan Keuruuntien kautta Haapamäelle.

Päivitetty 22.6.2018 klo 04:45. Täydennetty juttua ja saatettu tietoja ajan tasalle.

Hae lisää

Tervetuloa Ylen mobiiliuutisiin!

Kokeilemme palvelun avulla millainen käyttöliittymä sopisi parhaiten uutisten, urheilun ja sään seuraamiseen mobiilikäytössä.

Otamme mielellämme vastaan palautettasi siitä, mikä palvelussa toimii jo hyvin ja mitä mielestäsi voisi vielä kehittää.

Liitä mukaan päätelaitteesi malli ja sähköpostiosoitteesi, jos tarvitset apua ongelmatilanteessa.

Lähetä palautetta:

Lähetä