Tupakkaveron korotus ei vielä osunut sähkötupakkaan, mutta eroon siitäkin halutaan

Sähkösavukkeiden vaikutuksesta ihmisen terveyteen on ristiriitaista tietoa. Sähkötupakkamarkkinat ovat tällä hetkellä Suomessa noin 10-15 miljoonaa euroa.

Anonyymi mies polttaa sähkötupakkaa

Vaasalainen Mikko Nyrhinen perusti sähkösavukkeiden jakeluun perustuvan yrityksen vuonna 2013, kun hän huomasi sähkösavukkeiden suuren kysynnän.

– Meillä oli verkkokauppa, joka myi kaikenlaisia kuluttajatuotteita. Sähkösavukkeet olivat yksi tuote muiden joukossa. Kun ne tuotiin myyntiin, myynti oli yhtenä päivänä toista tuhatta kappaletta. Silloin aloimme miettiä, että ehkä tässä olisi tuote, johon kannattaisi keskittyä, Suomen Tuontiliike Oy:n toimitusjohtaja Mikko Nyrhinen muistelee.

Nyt Suomen Tuontiliike Oy on Suomen suurin sähkösavukkeiden jakelija.

Sähkösavukkeiden valmistus alkoi 2000-luvun alussa. Suomessa sähkötupakan käyttö on yleistynyt tällä vuosikymmenellä.

Pitkäaikaiset vaikutukset tuntemattomia

Sähkötupakoiden turvallisuudesta saatava tieto on ristiriitaista. Jakelijat ja myyjät pyrkivät julkisuudessa tuomaan esiin positiivisia tutkimustuloksia, kun taas viranomaiset varoittavat tuotteiden vaaroista. Kuluttaja on ymmällään, uskaltaako tuotteita käyttää.

THL:n verkkosivujen mukaan sähkösavukkeen käytössä muodostuvasta höyrystä on löydetty syöpävaarallisia yhdisteitä, muun muassa formaldehydia ja asetaldehydia. Niiden on todettu myös aiheuttavan kurkun ja suun ärsytystä.

THL:n asiantuntija Hanna Ollilan mukaan tutkimustulokset pitkäaikaisesta käytöstä ovat kuitenkin vajavaiset.

– Viime vuosina sähkösavukkeita on kyllä tutkittu todella aktiivisesti kansainvälisesti ja näyttöä alkaa kertyä esimerkiksi terveyshaitoista ja siitä, että auttavatko ne mahdollisesti tupakoinnin lopettamisessa tai liittyvätkö jollakin lailla tupakoinnin aloittamiseen, Ollila kertoo.

Myöskään Valviralla ei ole tutkimustuloksia käytön pitkäaikaisista vaikutuksista tuotteen tuoreuden vuoksi.

– Kun hengitetään höyryä sisään keuhkojen kautta, niin terveyshaitat esiintyvät pidemmällä aikajänteellä, Valviran ylitarkastaja Reetta Honkanen kertoo.

Jakelija toivoisi, että myös Suomessa innostuttaisiin tutkimaan tuotteiden turvallisuutta.

– Valtiovalta nojaa niihin [suomalaisiin tutkimuksiin] paljon enemmän kuin ulkomaalaisiin. Myös ulkomaalaisia tutkimuksia pitää saada näkyvämmäksi. Tärkeää olisi, että tuotteesta ja alasta puhuttaisiin enemmän mediassa ja sitä kautta tietoisuus kasvaisi, Mikko Nyrhinen toteaa.

Tupakan ja sähkötupakan vertailu

Sähkötupakan haitallisuutta verrataan usein normaaliin tupakkaan. Iso-Britannian Public Health Englandin uusimman raportin mukaan sähkösavukkeet ovat jopa 95 prosenttia vaarattomampia kuin normaalit savukkeet.

– Tässä mikään ei pala, että kaikki palamisen haitat jää pois, Nyrhinen kertoo tuotteesta verrattaessa tupakkaan.

Myöskään Valvira ei vertailisi sähkö- ja normaalien savukkeiden vaarallisuusasteita keskenään.

– Nämä perinteiset tupakkatuotteet on niin vaarallisia tuotteita, että harva tuote pystyy olemaan vaarallisempi. Useasti käytetään vertausta, että jos tupakkatuotteiden osalta hyppää kymmenennestä kerroksesta, niin sähkösavukkeiden osalta voidaan sanoa, että hyppää alemmista kerroksista. Kumpikin on kuitenkin terveydelle vaarallisia, Valviran ylitarkastaja Reetta Honkanen kertoo.

Savuton ja nikotiiniton Suomi 2030

Vuonna 2016 voimaan tulleen tupakkalain kokonaisuudistuksen tavoittena on tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön loppuminen vuoteen 2030 mennessä. Sähkötupakka-alalla työskentelevien mukaan tavoite on kova.

– Kansanterveyden kannalta tämä on posiviinen juttu. Tiukka haasteena, että saa nähdä, miten sen käy, Mikko Nyrhinen kertoo.

Onko mahdollista, että vuonna 2030 Suomen Tuontiliike Oy:tä ei ole olemassa?

– En ole huolissani. Tavoite on tiukka ja saa nähdä, kuinka sen kanssa käy. Tottakai, jos valtiovalta aikoo rajata sen, että kuinka moni suomalainen loppuviimein tuotteita käyttää, niin meinaa sitä että asiakaskunta pienenee. Liiketoimintaa voi kyllä olla myös Suomen rajojen ulkopuolella, Nyrhinen toteaa.

Kivijalkamyymälöitä nopealla tahdilla

Seitsemällä paikkakunnalla Suomessa toimiva FinnVape perusti Seinäjoelle myymälän heti kivijalkamyynnin vapauduttua. Vaikka Seinäjoki on erikoisliikkeitä ajatellen pieni kaupunki, on myymäläpäällikkö Juha Metsä-Ketelän ja mediavastaava Rami Rinteen mukaan asiakkaita riittänyt.

– Moni asiakkaista tulee pidemmänkin matkan takaa. Meillä käy asiakkaita lähialueilta ja kauempaankin, kuten Kokkolasta, Rinne kertoo.

Vaikka tyypillinen asiakas Suomen Tuontiliike Oy:n mukaan on nuori mies, on Seinäjoen Finnvapen asiakaskunta vanhempaa.

– Aloittava asiakas on tyypillisesti keski-ikäinen mies, noin 40-50 -vuotias. Moni on testannut ensin kaverilta tuotetta ja pohtii, että josko tällä pääsisi eroon tupakasta, Metsä-Ketelä kertoo.

Makuaineilla varustetut tuotteet kielletty

Suomen tupakkalain mukaan savukkeita ei saa myydä kuluttajille, jos tupakkatuotteessa on tunnusomainen maku tai tuoksu. Tunnusomaisia makuja ja tuoksuja ovat sellaiset, jotka ovat selvästi havaittavissa nikotiininesteessä. Näiden on oltava tehty myös lisäaineesta tai lisäaineiden yhdistelmästä.

Makuainekielto ei kuitenkaan ole estänyt sähkösavukkeiden käyttäjiä yhdistelemästä elintarvikemakuaineita maustamattomiin sähkösavunesteisiin.

Esimerkiksi Finnvapen myymälässä on valittavana 350 eri makuainetta. Valittavana on perinteiset mansikka, vanilja, omena, mutta myös eksoottisempia ja erikoisempia yhdistelmiä: mustaherukka juustokakku, papaija, salmiakki-ananas, energiajuoma.

Erityisen huolissaan Valvira on juuri makuaineista, joiden uskotaan houkuttelevan erityisesti nuoria sähkösavukkeiden pariin.

Sähkötupakkaa päivittäin THL:n mukaan käyttää työikäisistä suomalaismiehistä noin 1,4 prosenttia ja naisista 0,3 prosenttia. Satunnaiskäytöä THL ei tarkkaile kuin nuorissa.

– Esimerkiksi 18-vuotiaista pojista joka toinen on kokeillut sähkötupakkaa. Hyvä uutinen on kuitenkin, että sähkösavukokeilut eivät kuitenkaan ole nuorten keskuudessa mitenkään merkittävästi lisääntyneet. Vaikka kokeiluja esiintyy, niin säännöllinen käyttö on pysynyt vähäisenä, nuorten tupakoinnin asiantuntija Hanna Ollila THL:ltä kertoo.

Sähkötupakka on ollut nuorten miesten juttu

Sähkötupakkamarkkinat ovat tällä hetkellä Suomessa noin 10-15 miljoonaa euroa. Vaikka tuote kärsii tutkimustulosten puutteista, on se löytänyt käyttäjäryhmänsä.

Mikko Nyrhinen kokee, että sähkötupakasta on muodostunut sosiaalisesti hyväksyttävä tuote. Se on aikaisemmin vahvasti ollut nuorten miesten juttu, mutta muutos on käynnissä.

Sähkötupakkatuotteita koskevat tupakkalain myötä esilläpito- ja mainontakiellot. Miten sitten myydä tuotteita, joita ei saisi oikein markkinoida ja mainostaa? Nyrhinen myöntää, että se ei ole helpoimmaista päästä.

– Haasteet luovat siihen oman mielenkiintonsa. Puskaradio toimii aika hyvin, eli kun jotkut ihmiset löytävät tuotteet kaupoista, he kertovat niistä sitten kavereille. Myös aktiivinen puhuminen ja näkyminen auttaa, Nyrhinen kertoo.

Tupakkavero nousee, sähkötupakan verotus jää ennalleen

Valtiovarainministeriön ensi vuoden budjetissa tupakkaveroa ehdotetaan korotettavan edelleen. Tänä vuonna veron korotus nosti tupakka-askin hintaa liki kymmeneksellä. Sähkötupakan verotus jäi ennalleen.

Suomen Tuontiliike Oy:n toimitusjohtaja Mikko Nyrhisen mukaan korotus olisi todennäköisesti nostanut hintoja.

– Silloin ero tupakan hintaan ei olisi niin suuri. Siirtyminen tupakasta sähkösavukkeisiin ei välttämättä olisi niin houkuttelevaa, Nyrhinen kertoo.

Onko verotus nyt asiallinen?

– Voisi se olla pienempikin. Näitä tuotteita verotetaan Euroopan mittakaavassa sieltä kaikista rajuimmasta päästä, Nyrhinen kertoo.

Lue, millaisia vaiheita sähkötupakan taipaleelle on mahtunut:

Sähkötupakan höyryjä on päästelty Suomessa kymmenisen vuotta, mutta tietoa tuotteesta on yhä vähän

Sähkötupakan höyryjä on päästelty Suomessa kymmenisen vuotta, mutta tietoa tuotteesta on yhä vähän

Lue, millaisia vaiheita sähkötupakan taipaleelle on mahtunut.

Mies polttaa sähkötupakkaa.

Tupakkavero nousee, mutta sähkösavukkeissa käytettävien nesteiden verotusta ei tiukenneta. Syynä on se, että ne ovat kuuluneet veron piiriin vasta vuoden 2017 alusta, eikä veron vaikutuksia ole vielä nähty.

THL:n mukaan sähkösavukkeista ei muutenkaan tiedetä vielä tarpeeksi. Nikotiininesteiden sisältämiä haitallisia aineita on tutkittu ja lyhytaikaisia terveysvaikutuksia selvitetty, mutta sähkötupakan pitkäaikaisen käytön seurauksia ei tunneta.

Nykyisenlaisten sähkösavukkeiden valmistus alkoi 2000-luvun alussa, Suomessa niiden käyttö on yleistynyt 2010-luvulla.

Sähkösavukkeiden lyhyt historia Suomessa

2008 Lääkelaitos (nyk. Fimea) luokittelee nikotiinia sisältävät sähkösavukkeet ja nesteet lääkevalmisteiksi. Niiden myyminen ilman lääkemyyntilupaa on kielletty. Myös ulkomailta tilatuille tuotteille tulee lääkkeen status.

2010 Suomen tupakkalakiin kirjataan maailman ensimmäisenä tavoite tupakkatuotteiden käytön loppumisesta, eli että päivittäin tupakoivia olisi alle viisi prosenttia väestöstä. Vuonna 2016 lakia täydennetään niin, että tavoitteeseen sisältyy myös nikotiinittomuus.

2012 Sähkösavukkeet siirtyvät tupakkalain piiriin. Niiden markkinointi kielletään siinä missä muidenkin tupakkatuotteiden. Samalla myynti vapautuu niin, että sähkösavukenesteitä saa tilata ETA-alueelta kolmen kuukauden käyttömäärän verran.

2016 Tupakkalaki uudistuu ja sähkötupakan myynti sallitaan Suomessa. Sähkösavuketuotteita koskevat samat rajoitukset ja kiellot kuin perinteisiä savukkeita, ja myös nikotiinittomien nesteiden ostoikäraja on 18.

1.1.2017 Tupakkavero laajenee koskemaan myös sähkösavukenesteitä.

29.7.2017 Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman tupakka- ja nikotiinipolitiikan kehittämistyöryhmän toimikausi alkaa.

30.6.2017 Siirtymäaika tupakkalaissa asetetulle etäostokiellolle päättyy. Sähkösavukkeita ja nikotiininesteitä ei voi enää ostaa verkkokaupoista eikä vastaanottaa postitse. Maahan voi tuoda kerralla enimmillään 10 millilitraa nestettä, jossa on alle 20 milligrammaa nikotiinia millilitraa kohden.

31.5.2018 STM:n työryhmän toimikausi päättyy. Ryhmä julkaisee esityksen lakimuutoksista ja muista toimista, jotka tähtäävät tupakkalaissa asetettuun tavoitteeseen saada Suomi savuttomaksi ja nikotiinittomaksi vuoteen 2030 mennessä.

Lähteet: Valvira, Tulli, Sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Tuontiliike

Lue myös:

Tupakkaveron korotus ei vielä osunut sähkötupakkaan, mutta eroon siitäkin halutaan

Tupakoijat kokevat olevansa epäsuosiossa – uudet tupakkatuotteet uhkaavat silti tupakattomuutta

Mitä ihmettä? Tupakkajätti myöntää tupakan vaarallisuuden ja ajaa savuttomuutta

Poliisijohtajat olivat suuren poliisirikosjutun esitutkinnassa tietämättömiä – Poliisiylijohtaja: Olin kuvitellut, että säätelyä on noudatettu

Keskusrikospoliisi on koonnut poliisijohtajien virkarikostutkinnasta tuhansia sivuja esitutkintamateriaalia. Helsingin huumepoliisin entisestä päälliköstä Jari Aarniosta tutkijat eivät saaneet irti mitään.

Mikko Paatero, Lasse Aapio, Jukka Riikonen ja Jari Aarnio.

Poliisijohtoa ravistelevat rikosepäilyt Suomen suurimmassa poliisirikosjutussa ovat saaneet poliisipäälliköt syyttelemään toisiaan ja alaisiaan. Syytteet poliisijohtoa vastaan luettiin tiistaina Helsingin käräjäoikeudessa.

Syyttäjä katsoo, että poliisijohtajat ovat syyllistyneet virkarikoksiin kun he eivät valvoneet Helsingin poliisilaitoksen tietolähdetoimintaa.

Rikosepäilyt ajoittuvat vuosille 2009–2013 eli sen jälkeiseen aikaan kun sisäministeriö oli antanut vuonna 2008 asetuksen poliisin salaisesta tiedonhankinnasta. Siinä tietolähdetoimintaa ja tietolähteiden rekisteröintiä säänneltiin aiempaa tarkemmin.

Esitutkinnan mukaan maan ylin poliisiviranomainen, poliisiylijohtaja Mikko Paatero ei tiennyt miten asia otettiin vastaan poliisihallinnossa.

– Minulla ei ole siitä oikein mitään käsitystä. Varmasti se kuitenkin otettiin vastaan positiivisesti, kertoi Paatero kuulustelussa.

Lardot: Mittavat muutokset laitoksille

Esitutkintapöytäkirjan mukaan keskusrikospoliisin päällikkö Robin Lardot luonnehti kuulemisessa, että sisäministeriön määräys aiheutti laitoksille mittavat muutokset.

Lardotin mukaan poliisin ylijohdon linjaus oli se, että tietolähteiden rekisteröinti oli hinta, joka piti maksaa riskittömästä tietolähdetoiminnasta.

Lardot on yksi poliisirikosjutussa syytetyistä, mutta hänen osaltaan syytettä ei luettu vielä tiistaina.

Paateron mielestä asetuksen määräykset olivat riittävän yksiselitteisiä. Hän ei muista, antoiko ylijohto poliisilaitoksille erillisiä tarkempia ohjeita.

– Minulla ei ole asiasta muistikuvaa. Tuolloin katsottiin, että siihen ei ollut tarvetta. Paljon myöhemmin on tullut tietoon, että ohjeita on tulkittu eri tavalla.

Poliisiylijohtaja oli siinä uskossa, että poliisi noudatti määräyksiä.

– Olin kuvitellut, että tätä säätelyä on noudatettu.

Paatero: Poliisijohtaja ei yksin valvo mitään

Paatero kertoi esitutkinnassa, että poliisilaitoksien piti raportoida, jos ne halusivat poiketa jostakin määräyksestä. Ilmoituksia ei Paateron kertoman mukaan tullut.

Ja jos olisi tullut, mahdolliset epäselvyydet eivät olisi Paateron mukaan tulleet suoraan poliisiylijohtajalle, vaan Poliisihallitukseen rikostorjuntayksikön tai laillisuusvalvonnan kautta.

Paateron mukaan vastuu Helsingin poliisilaitoksen tietolähteiden rekisteröintiä koskevan kysymyksen selvittämisestä ei kuulunut poliisiylijohtajalle, vaan Poliisihallituksen rikostorjuntayksikölle.

Paaterolle selvisi vasta syksyllä 2013, että Helsingin poliisilaitos ei ollut rekisteröinyt tietolähteitä. Samaan aikaan Paaterolle tuli tietoon, että Helsingin poliisilaitoksen tietolähderekisteri oli jossakin vaiheessa tyhjennetty.

Poliisilaitos oli ilmoittanut rekisterin perustamisesta tietosuojavaltuutetulle vuonna 2001, mutta rekisteriin merkityt tietolähteen halusivat esitutkintapöytäkirjan mukaan pois rekisteristä vuosina 2007 ja 2008, ja heidät myös poistettiin.

– Tuolloin Helsinki vielä vakuutti, että heidän järjestelmänsä ei ollut lainvastainen. Oliko jollakin muulla henkilöllä Poliisihallituksessa aiemmin jotain muuta tietoa, niin siitä minä en tiennyt. Poliisitoimintayksikkö valvoo, että määräyksiä ja sääntöjä noudatetaan.

Paatero korosti esitutkinnassa, että yhteydenpito Poliisihallituksesta poliisilaitoksiin tapahtuu operatiivisten yksiköiden kautta ja että poliisijohtaja ei yksin valvo mitään.

Poliisilaitoksessa taas poliisikomentaja vastaa siitä, että järjestelmät ovat kunnossa ja sääntöjä noudatetaan, painotti Paatero.

Riikonen: Valvontavastuu oli apulaispoliisipäälliköllä

Esitutkintapöytäkirjan mukaan Helsingin poliisilaitoksen poliisipäällikkönä vuosina 2002–2014 toiminut Jukka Riikonen kertoi luottaneensa alaisiinsa ja esimies- ja laillisuusvalvontaan.

– Näin monen vuoden jälkeen se [rikosepäily] tuntuu kohtuuttomalta ja katson, että en ole syyllistynyt mihinkään rikokseen johtaessani Helsingin poliisilaitosta.

Riikosen kertoman mukaan hänen tietoonsa ei tullut mitään sellaista asiaa, joka olisi viitannut laiminlyönteihin tai lainvastaisuuksiin Helsingin poliisilaitoksen tietolähdetoiminnassa.

– Kukaan ei ole koskaan sanonut, että jotain lakia, asetusta tai alemman tason ohjetta ei noudatettaisi.

– Helsingin poliisilaitoksen kokoisessa yksikössä on luotu organisaatio, joka valmistelee asiat ja johon on voitava luottaa. Päällikön tehtävänä on luoda toimintaedellytyksiä ja toimia strategisena johtajana.

Riikonen kertoi esitutkinnassa, että tietolähdetoiminnan käytännön järjestelyt ja valvonnan toteuttaminen kuuluivat apulaispäällikön tehtäviin.

Riikosen mukaan laitoksella annettiin määräys järjestelmällisestä tietolähdetoiminnasta ja toimintaan määrättiin vastuuhenkilöt.

Tietolähteiden käyttö oli Riikosen mukaan keskitetty huumerikosyksikköön ja sen vastuuhenkilöiden mukaan luottamuksellisen tiedon hankinta oli rajoittunut yksittäisiltä, satunnaisilta tiedottajilta saatujen tietojen hyödyntämiseen. Tietolähdetoiminnan esimiesvalvonnassa tärkein rooli oli Jari Aarniolla.

– Huumerikosyksikön päällikkönä Aarniolla oli tärkeä valvonnallinen rooli.

Riikonen ei ollut saanut tietoa siitä, että Aarnio olisi menetellyt väärin.

– Koko ajan on tullut tietoa talon sisältä ja esimiesvirastosta, että asiat ovat kunnossa. Minun on vaikea päällikkönä lähteä osoittamaan alaisiani, että asiat eivät ole kunnossa.

Riikonen kertoi koko ajan saaneensa myös tietoa, että rekisteröityjä tietolähteitä ei ole. Riikonen oli kertomansa mukaan saanut apulaispoliisipäälliköltä perustelut sille, miksi tietolähteen rekisteröinti olisi edellyttänyt henkilön suostumusta.

Tiedon sisäministeri Päivi Räsäsen tekemästä Helsingin poliisilaitoksen tietolähdetoimintaa koskevasta tutkintapyynnöstä Riikonen sanoi saaneensa tiedotusvälineistä.

Riikosen mukaan tietolähdetoimintaan liittyvät ohjeet olivat erittäin hankalat ja valtakunnallisen ohjeistuksen olisi pitänyt olla sellainen, että käytäntö rekisteröinnissä olisi ollut yhtenäinen. Poliisihallituksella on ollut Riikosen mukaan rooli toiminnan ohjaamisessa, mutta suoranaiset määräykset ovat tulleet poliisiylijohtajalta.

Aapio: Päävastuu oli poliisipäälliköllä

Helsingin poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkönä keväästä 2010 kesään 2013 toiminut Lasse Aapio kertoi esitutkinnassa, että kun hän aloitti työssään, oli huumerikosyksikön tehtävänä ylläpitää tiedottajarekisteriä.

Aapion mukaan apulaispoliisipäälliköllä oli ollut keskeinen rooli laitoksella useimmissa asioissa, mutta poliisipäällikkö Jukka Riikosen päätöksellä oli vuoden 2011 alusta lähtien alettu toimia niin, että poliisipäällikkö oli suoraan yhteydessä toimintayksiköihin.

Aapion esitutkinnassa kertoman mukaan tietolähdetoimintaan liittyvistä käytännöistä oli järjestetty kokouksia, joihin Aapiota ei ollut kutsuttu eikä hänelle kerrottu niiden sisällöstä eikä annettu määräyksiä tai ohjeita toiminnan järjestämisestä uudelleen.

Kokouksiin oli osallistunut poliisipäällikkö Riikonen. Aapion mukaan päävastuu toiminnasta oli hänellä.

Aapio kertoi esitutkinnassa, että hänellä itsellään ei ollut tietoa siitä, että tietolähdetoiminnassa olisi ollut virheellisiä käytäntöjä. Hänen käsityksensä oli, että tietolähteet olivat satunnaisia eikä heille maksettu sellaisia palkkioita, joiden vuoksi heidät olisi pitänyt rekisteröidä.

Aapion tietoon ei tullut esille mitään sellaista, minkä perusteella hänen olisi pitänyt epäillä alaisensa toimivan vastoin lakia, asetusta tai määräyksiä. Hän katsoi hoitaneensa oman valvontavastuunsa.

– Kyllä olen sen tiedon perusteella, joka minulla on tuolloin ollut käytettävissä ja millä mahdollisilla valtuuksilla olen tietoa voinut hankkia.

Aapio korosti, että Poliisihallitus tai poliisipäällikkö eivät määränneet muutoksia Helsingin poliisin tietolähdetoimintaan.

Aapion antaman kirjallisen lausunnon mukaan mukaan mahdolliset puutteet ja epäselvyydet tietolähdetoiminnan järjestämisessä Helsingin poliisilaitoksessa ovat olleet epäilyksettä jo vuosia tietolähdetoiminnan ohjeistuksesta ja rekisterinpidosta vastuussa olevan Poliisihallituksen tiedossa.

Aapio valittiin Helsingin poliisipäälliköksi sen jälkeen, kun Riikonen jäi eläkkeelle keväällä 2014. Aapion mukaan tietolähdetoiminta järjestettiin uudelleen 2014, jolloin perustettiin rekisteri, jossa on nykyisin on nimettyjä tietolähteitä.

Aarnio ei vastannut yhteenkään kysymykseen

Esitutkinnassa Helsingin huumepoliisin päällikkönä aiemmin toiminutta Jari Aarniota kuultiin kerran. Hän oli kuulustelujen aikaan helmikuussa 2017 Vantaan vankilassa tutkintavankeudessa.

Tietolähteiden rekisteröintiä koskevan poliisitutkinnan aikana Aarnio ei vastannut yhteenkään tutkijoiden hänelle esittämään kysymykseen. Kuulustelun tehnyt poliisimies esitti Aarniolle runsaat sata kysymystä.

– En vastaa tähän mitään, Aarnio totesi kaikkiin.

Helsingin käräjäoikeudella toimittamassaan kirjallisessa vastauksessa Aarnio toteaa, että hän ei ole laiminlyönyt huumerikosyksikön velvollisuutta ylläpitää rekisteriä.

Aarnio myöntää vastauksessa poistaneensa rekisteristä niiden tiedot, jotka sitä vaativat, mutta kiistää rikkoneensa tahallaan tai huolimattomuuttaan tietolähdetoimintaan liittyviä virkavelvollisuuksiaan.

Aarnion näkemys on, että syytteeseen kirjattuna tekohetkenä ei ole ollut voimassa mitään lakia, asetusta, määräystä tai ohjetta, joka olisi velvoittanut rekisteröimään tietolähteet.

Lue myös:

Syyttäjä: Poliisit puhuivat kuulusteluissa paljon passiivissa ja syyttelivät toisiaan – Suomen historian suurin poliisirikosjuttu alkoi

KRP:n päällikkö Robin Lardot joutuu oikeuteen – Virkarikossyyte vain päivää ennen suurta poliisioikeudenkäyntiä

Syyttäjällä superkiire: "En ehdi puhua sanaakaan" – KRP:n päällikön esitutkinta valmistuu vain hetki ennen Suomen suurinta poliisirikosoikeudenkäyntiä

Virkarikoksista epäilty Robin Lardot Ylelle: Tapahtumat on selvitettävä asianmukaisesti – Ylimpään poliisijohtoon kohdistuva tietolähdetutkinta laajeni

Helsingin poliisipäällikkö pidätetty virastaan toistaiseksi – ministeriön mukaan virkarikossyyte vaarantaa luottamuksen poliisiin

Poliisiylijohtaja Kolehmainen: Virkarikostutkinta on "poliisin historian vakavin paikka" – kolmelle korkea-arvoiselle poliisimiehelle syytteet virkarikoksista

Aarniolle ja kahdelle Helsingin poliisissa työskennelleelle virkarikossyyte tietolähdetoiminnasta

Kuinka pyörii perhearki ilman äitiä – Isyystutkijan neljä tärppiä uusille yksinhuoltajille

Parhaat mahdollisuudet isällä on onnistua yksinhuoltajana, kun hän on hoitanut lasta tasavertaisena jo pienestä alkaen. Kiireisten, vähän perheen arkeen osallistuneiden isien kohdalla oppimista on enemmän. Isyystutkija, professori emeritus Jouko Huttunen kertoo, millaisin eväin yksinhuoltajuuden selviytymistaisteluun voi varautua.

lapsi isyysvapaa


Äänekoskella paloi entinen kunnanvirasto – asukas hyppäsi ikkunasta ja loukkaantui vakavasti

Palavan talon ikkunasta hypännyt on viety sairaalaan hoidettavaksi.

Palokunta sammuttaa entistää koulurakennusta.

Äänekoskella Hujakkolammentiellä pienkerrostalossa sattui tiistai-iltana tulipalo. Palo alkoi toisen kerroksen asuinhuoneistosta ja levisi kattorakenteisiin.

– Tällä hetkellä kaikki asuinhuoneistot on sammutettu, mutta kattoa sammutetaan vielä, päivystävä päällikkö Pertti Loivamaa Keski-Suomen pelastuslaitokselta kertoo.

Palanut talo on asuinkäyttöön muutettu entinen kunnanvirasto. Tiloissa on 8 asuntoa ja lisäksi muita tiloja, muun muassa toimistoja.

Loivamaan mukaan yksi asunto on tuhoutunut palossa kokonaan, samoin talon kaksikerroksisen osan kattorakenteet. Muihin asuntoihin ei voi palata vielä tänä iltana, koska kiinteistössä ei ole sähköjä.

Tulipalon sattuessa iltakuuden aikoihin, kaksi asukasta oli paikalla talossa. Heidät on evakuoitu.

Loivamaa kertoo, että toinen asukkaista pelastautui palosta hyppäämällä toisen kerroksen ikkunasta ulos. Hän on vakavasti loukkaantunut ja hänet on viety sairaalahoitoon.

Loivamaan mukaan pelastuslaitos ei ollut vielä palopaikalla, kun asukas teki päätöksen hypätä ikkunasta.

Päivystävän päällikön mukaan palon syttymissyystä ei ole vielä tietoa. Poliisi aloittaa palonsyyntutkinnan aamulla.

Juttua päivitetty 14.8. kello 22:18 pelastuslaitoksen antamilla tuoreilla tiedoilla ja yhdellä korjauksella. Pelastuslaitos kertoi aiemmin palaneen talon olevan entinen koulu. Rakennus onkin entinen kunnanvirasto, ei koulu.

Osa vanhemmista kieltää tytöiltään kohdunkaulan syöpää ehkäisevän rokotteen – "Yksi perustelu on, että meidän tyttö ei tule tarvitsemaan tätä"

Rokotuskattavuudessa on paljon alueellisia eroja. Isoissa kaupungeissa rokotuskattavuus on noin 70–80 prosenttia.

tyttöä rokotetaan

Vanhemmilta ei tarvitse enää tulevaisuudessa kysyä erillistä lupaa tyttöjen HPV-rokotusta varten. Erillinen lupa on pitänyt kysyä, koska HPV-rokotus ei ole sisältynyt yleiseen rokotuslupaan, jonka vanhemmat ovat antaneet aiemmin lapsensa aloittaessa koulunkäyntinsä.

Tiistaina uutisoitiin laajasta suomalaisesta tutkimuksesta, jossa selvisi, että HPV-rokote ei lisää riskiä autoimmuunisairauksiin. THL:n tutkimuksesta kävi ilmi, että noin puolet vuosina 2013–2015 syntyneistä tytöistä on ottanut HPV-rokotteen.

HPV-rokote ehkäisee erityisesti kohdunkaulan syöpää ja sen esiasteita.

Papilloomavirusrokote on tullut kansalliseen rokotusohjelmaan vasta viisi vuotta sitten. Se annetaan tytöille 11–12 vuoden iässä.

– Lupa on pitänyt kysyä vielä erikseen, koska vanhemmat eivät ole vielä tienneet, että HPV-rokote tulee kansalliseen rokotusohjelmaan heidän lastensa kohdalla, sanoo Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen ylilääkäri Tuija Leino.

Jatkossa koulunsa aloittavien lasten vanhemmat jo tietävät, että HPV-rokote kuuluu lasten ja nuorten rokoteohjelmaan. Näin lupaa ei enää erikseen kysytä.

HPV-rokotetta ollaan kaavailemassa myös pojille. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen asiantuntijatyöryhmä selvittää miehillä olevaa tautitaakkaa. Eli kuinka paljon ja minkälaisia syöpiä ja tauteja HPV-virus aiheuttaa miehillä.

Lausunnon pitäisi valmistua vuoden loppuun mennessä. Poikien rokottaminen vähentäisi myös viruksen kiertämistä. Jos työryhmä puoltaa poikien rokottamista verorahoilla, rokote voisi tulla ohjelmaan aikaisintaan vuonna 2020.

Joissakin kunnissa rokotetta ei juuri oteta

Rokotuskattavuudessa on paljon alueellisia eroja. Isoissa kaupungeissa rokotuskattavuus on noin 70–80 prosenttia.

– On kuntia, joissa rokotekattavuus on jo yli 90 prosenttia, ja joissakin kunnissa joka toinen jättää ottamatta rokotteen, sanoo Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen ylilääkäri Tuija Leino.

THL arvioi, että luvan erikseen kysymisellä on merkitystä. Osalle vanhemmista tulee olo, että rokotetta täytyy harkita, pelätä tai miettiä.

Eri puolilta Suomea terveydenhoitajilta on kysytty, mitä asioita rokotuskyselyssä on tullut ilmi.

– Yksi perustelu on, että meidän tyttö ei tule tarvitsemaan tätä, Leino sanoo.

Ihmisen papilloomavirus (HPV) on yleisin pääasiassa sukupuoliteitse tarttuva virus. Vähintään kolme neljästä saa infektion elämänsä aikana, yleensä 20–25 ikävuoden tienoilla. Leino huomauttaa, että tulisi ajatella lapsen etua. Kohdunkaulan syöpä on Suomessa kolmanneksi yleisin gynekologinen syöpä ja vuosittain todetaan 150–175 uutta tapausta.

– Kyseessä on syöpätautiin liittyvä rokote, niin ajattelisi, että se kiinnostaisi meitä kaikkia. Syöpään liittyy paljon pelkoja ja hoidot ovat pitkiä. Olemme yllättyneet, että näinkin suuri osa jättää rokotteen ottamatta, Leino sanoo.

Osalla vanhemmista väärä mielikuva rokotteesta

Osa tytöistä ei saa ottaa syöpää ehkäisevää HPV-rokotetta vanhempiensa ennakkoasenteiden vuoksi. Terveydenhuoltoalan ammattilaisten mukaan osa vanhemmista hakee rokotustietoutta netistä, mutta eivät tule tarkistaneeksi tiedon luotettavuutta ja tekevät päätöksen huhupuheiden ja mielikuviensa varassa.

Tornion avoterveydenhuollon osastonhoitaja Marianne Junes muistuttaa, että papilloomavirusrokote on suunnattu kohdunkaulasyöpää vastaan, mutta sen tiedetään ennaltaehkäisevän myös monia muita genitaalialueen syöpiä.

– Netissä voi liikkua huhuja ja vanhemmat voivat myös ajatella, että heidän lapsensa eivät tarvitse rokotetta, koska tulevat olemaan hyvin vakiintuneessa parisuhteessa. Koko rokotteesta on ehkä väärä mielikuva ja sen ajatellaan olevan vain yhden asian rokote, sanoo Junes.

Tornion terveyskeskuksen lääkäri Tea Taskila myöntää, että rokotevastaisuuteen vaikuttavat väärät uskomukset turhauttavat toisinaan.

– Olen nähnyt sen ajan, kun rokotetta ei ollut, seurannut ja hoitanut syövän esiasteita sairaalassa. Silloin odotettiin kuin kuuta nousevaa, että kun tämä rokote tulee, niin näihin saadaan helpotusta ja apua. Nyt kun rokote on saatu, niin sitten tuntuu, että sitä ei huolita, Taskila sanoo.

Poliisipula on valtava eikä helpotusta ole luvassa ennen ensi vuotta – valmistuneita kiinnostavat vain kenttätehtävät

Poliisilaitoksilla on vaikeuksia saada kaikkia poliisin virkoja täytetyiksi. Poliisi vakuuttaa, ettei poliisipula vaikuta kansalaisten arkeen.

poliisit kuvitus

Poliiseista on jopa pulaa, ja poliisilaitoksilla on ollut ongelmia löytää tekijöitä auki oleviin virkoihin. Tilanne on koko Suomessa samankaltainen, kertoo poliisijohtaja Sanna Heikinheimo Poliisihallituksesta.

Syy on yksinkertainen. Poliisiammattikorkeakoulusta ei ole viime aikoina valmistunut tarpeeksi poliiseja tarpeeseen nähden.

– Vielä muutama vuosi takaperin Suomessa poliiseja oli enemmän kuin tällä hetkellä. Nyt meillä on 7 200 poliisia, kun tuolloin heitä oli yli 7 500. Valitettavasti poliisien määrä on vähentynyt, kun tehtävien määrä on taas kasvanut, Heikinheimo toteaa.

Hänen mukaansa lisää työnsarkaa poliisille aiheuttavat esimerkiksi uudet lait, kuten alkoholiuudistus.

– Myös turvallisuusympäristö on muuttunut, Heikinheimo sanoo.

Lisäksi poliisien eläköityminen avaa poliisilaitoksiin vapaita virkoja, joita ei välttämättä saada täytettyä.

Pääkaupunkiseudun poliiseilla on valinnanvaraa

Uudellamaalla kilpailu poliiseista on erityisen kovaa. Alueella on poliiseille runsaasti erilaisia vaihtoehtoja ja työpaikkaa on helppo vaihtaa, sillä sen takia ei tarvitse välttämättä muuttaa tai puolison etsiä uutta työpaikkaa.

Päätökseen voi vaikuttaa myös pääkaupunkiseutulisä, jota maksetaan Uudellamaalla vain Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.

Helsingin, Itä-Uudenmaan ja Länsi-Uudenmaan poliisilaitosten lisäksi Suojelupoliisi sekä Keskusrikospoliisi rekrytoivat poliiseja.

– Kaikki kilpailevat niistä harvoista valmistuvista poliiseista. Valmistuvien näkökulmastahan tämä on positiivinen asia, sillä heillä on hyvät työmarkkinnanäkymät, Heikinheimo toteaa.

Rikostutkinta ei kiinnosta valmistuneita

Esimerkiksi Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella haetaan noin pariakymmentä poliisia töihin. Tämä vuosi on ollut poliisilaitokselle poikkeuksellinen: muihin tehtäviin lähteneitä on useita kymmeniä enemmän kuin aiemmin, mutta heidän jättämiään aukkoja ei ole täysin saatu paikattua.

Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikön Ari Karvosen mukaan hakijoita on, mutta ei kaikille osa-alueille – ainakaan tarpeeksi.

– Hälytys- ja valvontasektorille sekä liikennepoliisiin, jotka ovat näitä virkapukuisia, on hakijoita, mutta rikostutkinnan puolella on haasteita, Karvonen kertoo.

Vasta valmistuneita poliiseja kiinnostavat siis kenttätehtävät, ei niinkään rikosten tutkinta. Näin kerrotaan kaikista Uudenmaan poliisilaitoksista. Myös Heikinheimo Poliisihallituksesta tunnistaa ilmiön.

Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen poliisipäällikön Timo Saarisen mukaan ongelma ei ole se, etteivätkö vasta valmistuneet poliisit olisi tarpeeksi päteviä rikostutkintaan.

– Jokainen poliisi on valmistuttuaan pätevä ja työ tekijäänsä opettaa. Mutta vaikeampi on saada rikostutkintaan poliiseja. Suurin osa nuorista poliiseista haluaa kentän puolen töihin, myös Saarinen sanoo.

Poliisit myös vaihtavat yksikköä tiuhaan

Sekä Itä- että Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksissa on huomattu poliisien rekrytointi yksiköistä toiseen.

Apulaispoliisipäällikkö Karvonen Itä-Uudeltamaalta arvioi, että noin puolet 70:stä tänä vuonna heidän palveluksestaan poistuneesta poliisista olisi aloittanut jossain toisessa pääkaupunkiseudun yksikössä.

Saarinen puolestaan arvelee, että kiertonopeus eri yksiköiden kesken on nopeutunut.

Molemmat poliisilaitokset pitävät tätä vuotta erityisen hankalana.

– Kyllä tämä vuosi on ollut rekrytoinnin kannalta kiihkeää ja jatkuu varmasti sellaisena koko vuoden, Saarinen Länsi-Uudeltamaalta toteaa.

Saarisen mukaan Länsi-Uudellamaalla on viime aikoina ollut useita paikkoja auki.

Kaikkiin poliisin virkoihin ei tarvitse julkista hakuilmoitusta. Itä-Uudenmaan poliisilaitos ilmoittaa kuitenkin kaikista avoimista viroistaan valtiolle.fi-haussa "osana rekrytointipolitiikkaansa".

Uuteen tiedustelulakiin valmistautuva Suojelupoliisi on rekrytoinut viime aikoina runsaasti uutta väkeä. Karvonen ja Saarinen eivät kuitenkaan näe Suojelupoliisin roolia työntekijäkilvassa merkittävänä. Lisäksi iso osa Suojelupoliisin hauista on ollut sellaisiin tehtäviin, joihin ei poliisin koulutusta edellytetä.

Helsingin poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Heikki Kopperoinen ei halunnut avata poliisipulaa tai rekrytointivaikeuksia Helsingin osalta. Kopperoisen mukaan tilanne on kuitenkin heidän poliisilaitoksessaan "samansuuntainen" kuin muissa Uudenmaan laitoksissa.

Ensi vuonna valmistuu 150 poliisia enemmän kuin tänä vuonna

Poliisijohtaja Sanna Heikinheimon mukaan poliisipulaan on tulossa helpostusta ensi vuonna. Tuolloin poliisiammattikorkeakoulusta valmistuu jälleen enemmän poliiseja eri yksiköiden käyttöön.

Tänä vuonna valmistuneiden määrä jää alle 200:aan, mutta vuoden 2019 puolella poliiseja valmistuu jo noin 350, Heikinheimo kertoo.

Aloituspaikkojen määrää on nostettu, jotta poliisien määrä ei putoaisi entisestään. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa poliiseja valmistuisi vuosittain noin 400.

Rahoituksen epävarmuus hankaloittaa koulutuspaikkojen suunnittelua

Viime syksynä uutisoitiin, että poliisin ura ei houkuttele tarpeeksi päteviä hakijoita. Heikinheimon mukaan tässä on ollut "haasteita", mutta eniten tilannetta hankaloittaa se, ettei poliisihallinnolla ole pidemmän ajan vahvistusta riittävästä käytettävissä olevasta rahoituksesta.

Tästä syystä esimerkiksi koulutuspaikkojen suunnittelu on hankalaa.

Poliisien tulevaisuuden näkymien kannalta merkittävää on myös budjettiriihen lopputulos elokuun lopussa.

– Poliisihallinto on esittänyt, että poliisille myönnettäisiin nykyistä enemmän rahoitusta, Heikinheimo sanoo.

Toisaalta raha ei välttämättä ole yksin ongelma.

– Yksi kysymys on raha ja toinen on se, että jos on rahaa, niin onko koulutettuja poliiseja, Heikinheimo muistuttaa.

Se on kuitenkin varmaa, että enää tämän vuoden puolella ei uusia poliiseja saada ja tilanne jatkuu poliisilaitoksilla vaikeana.

Mihin poliisipula vaikuttaa?

Työvoimapulasta huolimatta sekä Poliisihallituksesta että Itä- ja Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksista vakuutetaan, että työvoimapula ei näy tavallisten ihmisten arjessa.

– Hyvin on pärjätty, jos katsoo alkuvuoden tilastoja. Juttuja on saatu tutkittua suurin piirtein samassa ajassa kuin ennenkin ja suurin piirtein samanlaisilla selvitysprosenteilla, Heikinheimo toteaa.

Juttujen selvitysprosentti on Heikinheimon mukaan jopa hieman noussut alkuvuoden aikana.

Karvosen mukaan Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella on pyritty tekemään erikoisjärjestelyjä tilanteen helpottamiseksi. Kesä on vaikeaa aikaa poliisilaitoksille muutenkin esimerkiksi poliisien lomien takia.

– Meidän täytyy varustautua niin, ettei mikään paikka notkahda eikä [työvoimapula] näy kansalaisille kenttätoiminnassa eikä rikostorjunnassa. Näitä toimenpiteitä on tehty.

Länsi-Uudenmaan poliisipäällikkö Saarinen kuitenkin toteaa, että kun käsipareja ei kaikkialle riitä, niin jossain joudutaan joustamaan. Poliisin työtä kun ei täysin voi koneella korvata.

– Kyllä joka tapauksessa olisin palkannut muutaman poliisin enemmän, jos heitä olisi ollut tarjolla.

Lue lisää:

Poliisien määrään suunniteltu roima korotus – Poliisijärjestö: "Kun poliiseja tarvitaan lisää, se ei tapahdu kaupan kassalta

"Karmivalta kuulostaa poliisin resurssien kannalta" – Kymmeniä opiskelupaikkoja jäi täyttämättä poliisikoulutuksessa

Eläkkeelle jäävä poliisi on huolissaan Lapin tilanteesta: "Partio ei ole välittömästi paikalla, jos ei satu olemaan lähistöllä"

"Kun ei ole poliisia, kenelle teet rikosilmoituksen?" Kun poliisi poistuu, rikostilastot kaunistuvat – Katso oman kuntasi muutos

Vaimon raju syöpä teki Ilkka Korhosesta yksinhuoltajaisän kolmessa kuukaudessa: "Vaikeinta oli henkinen yksinäisyys, kun ei ollut kumppania lastenkasvatuksessa"

Jääräpäinen opillinen ajattelu hidastaa huoltajuuden myöntämistä isille, vaikka tutkimusten mukaan isät pärjäävät huoltajana siinä kuin äiditkin.

Sinihattuinen mies katsoo suoraan kameraan järvi taustallaan.

– Sairauden toteamisen jälkeen meni noin kolme kuukautta, kun hän sitten lopulta menehtyi. Vaikka lääkärit sanoivat, että tästä ei parane, niin kyllä meillä sellaista toivoa oli olemassa ja ilmassa. Sitten kun vähän ennen hänen kuolemaansa annettiin viimeiset lääkkeet, ajattelin, että nyt on lähtö lähellä.

Sotkamolaisen Ilkka Korhosen ääni hiljenee ja katse kääntyy menneisyyteen, marraskuun seitsemänteen päivään yli kahden vuosikymmenen päähän. Silloin hänestä tuli leski ja yksinhuoltaja.

Miesten osallisuutta perheen arkitöihin on pyritty lisäämään jo 1960-luvulta lähtien. Silti isien osuus yksinhuoltajina on säilynyt läpi vuosikymmenten vain muutamassa prosentissa. (Tilastokeskus)

– Stereotyyppinen ajattelu, naisen hoivan ylivertaisuusajattelu ja ikiaikainen äiti-lapsi-suhteen tärkeyden korostaminen lapsen kannalta, listaa isyystutkija, professori emeritus Jouko Huttunen perimmäisiä syitä, miksi isien osuus yksinhuoltajina on edelleen pieni.

Huttusen mukaan taustalla on jääräpäistä opillista ajattelua. Lapsi ei katso sukupuolta silloin, kun hän on kiinnittynyt ja kiintynyt vanhempaansa.

– Onko äidin hoiva yhtään sen välttämättömämpi lapselle kuin isän hoiva, silloin kun isä on hoivannut jo. Esimerkiksi jos lapsella on hyvin tasa-arvoinen hoivalapsuus, niin yhtä katkeraa tai yhtä tuhoisaa on jäädä eroon kummasta tahansa vanhemmasta.

Syöpä vei puolison

Ilkka Korhosesta tuli kahden lapsen yksinhuoltaja vastoin tahtoaan vuonna 1995. Kun Korhosen vaimon, Elinan, agressiivinen syöpä havaittiin, heidän poikansa oli silloin vajaa puoli vuotta vanha ja tytär hiukan yli kolmevuotias.

– Ensin tuli epäusko, tunne elämän epäreiluudesta ja viha. Sitä seurasi melkein kahden vuoden raahautumisvaihe päivästä toiseen – mistään ei nauttinut, ei edes lapsista.

Arjen pelasti Korhosen äiti ja Elinan vanhemmat, jotka kaikki asuivat samalla paikkakunnalla. Se mahdollisti myös urheiluharrastuksen jatkamisen.

– He auttoivat paljon päivittäisessä tekemisessä. Jos Afrikassa sanotaan, että kylä kasvattaa lapsia, niin ehkä se minun kohdalla oli, että suku kasvatti myöskin lapsia.

Yksinhuoltajaisä on luupin alla

Isän tie yksinhuoltajaksi käy joko leskeytymisen tai eron kautta. Elämänmuutoksesta selviytymisessä on merkitystä sillä, tuleeko isä yksinhuoltajaksi omien valintojen vai olosuhteiden pakon seurauksena.

Aihetta väitöskirjassaan (Jyväskylän yliopisto) tutkinut Paula Tuovinen erottaa yksinhuoltajaisien kertomuksissa toipumistarinat, positiivisen käänteen tarinat sekä yksinhuoltajaksi omasta tahdosta -tarinat. Tutkituissa perheissä eletään normaalia lapsiperheen arkea.

Yksinhuoltajaisien kohtaamissa arjen vaikeuksissa ei ole isyystutkijan Jouko Huttusen mukaan oleellisia eroja yksinhuoltajaäiteihin verrattuna. Joissain asioissa yksinhuoltajaisillä on jopa helpompaa.

– Esimerkiksi etä-äidit huolehtivat elatusmaksuista keskimääräistä paremmin, Huttunen kertoo.

Yksinhuoltajaisä on kuitenkin enemmän luupin alla pärjäämisensä kanssa. Esimerkiksi Terhi Koivusalon ja Sanna-Mari Ylösen AMK-opinnäytetyössä (theseus.fi) yksinhuoltajaisiltä kysyttiin, kenelle he olivat joutuneet todistamaan kasvatustaitojensa pätevyyttä. Suurimmassa osassa lähes kahdestakymmenestä vastauksesta kerrottiin viranomaisten kyseenalaistaneen vastaajien kasvatustaitoja sukupuolen takia.

Toisaalta yksinhuoltajaisille pyritään sosiaalitoimistosta järjestämään hoitoapua säännöllisen työssäkäynnin mahdollistamiseksi.

– Mutta he eivät tee ylitöitä ja pitävät talouden kunnossa, sanoo isyystutkija Jouko Huttunen.


Jonna Laine tutki AMK-opinnäytetyössään ( theseus.fi) lastentarhanopettajien suhtautumista yksinhuoltajaisiin. Osa haastatelluista lastentarhanopettajista kokee isän kanssa tehtävän yhteistyön helpommaksi kuin äidin kanssa.

"Isälle jotenkin uskaltaa helpommin sanoa asiat suoraan. Äidin kanssa työskennellessä miettii tarkemmin, miten asian muotoilee, ettei äiti vain loukkaannu... ...Kaikki lastentarhanopettajat sanoivat, ettei heillä ole ennakkoasenteita yksinhuoltajaisää kohtaan, mutta kaikki heistä kuitenkin sanoivat, niin sanotusti herkistävänsä korviansa enemmän silloin, kun huoltajana on isä. Jos isä vaikka tarvitsisikin apua jossain vanhemmuuteen liittyvässä asiassa ja he seuraavat lasta alkuun hieman tarkemmin."

Mustasta valoon

– Kyllä synkimmillään jopa toivoi, että elämä päättyisi. Tukiverkot siinä alussa olivat todella tärkeitä, että pää pysyi pinnalla. Ystävät, sukulaiset, viranomaiset ja kaikki ketkä siinä lähellä olivat, sanoo Ilkka Korhonen lähes 25 vuotta leskeytymisensä jälkeen.

Pienten lasten hoito oli myös appivanhemmille terapiaa oman lapsensa kuoleman jälkeen. Sitä se oli myös Korhosen äidille.

– Isäni kuoli yllättäen samaan aikaan, kun Elinan ensimmäiset syöpäoireet havaittiin. Lapsia hoitamalla äitini teki surutyötä ja sai tarkoitusta elämälleen.

Korhonen muistaa ajatelleensa, ettei jää suremaan ja sairastamaan kotiin. Hän ajatteli, että olisi tärkeää olla elämässä kiinni, touhuta, urheilla ja harrastaa. Hän meni töihin kahden viikon päästä Elinan kuoleman jälkeen.

– Menin yhden päivän kerrallaan eteenpäin. Ja huomenna taas vaatteet päälle ja töihin. Ja sitten uudestaan, uudestaan ja uudestaan.

Parin vuoden aikana elämän hyvistä hetkistä tuli pidempiä ja pidempiä.

– Muistan sen päivän, kun ajattelin surun olevan nyt ohi. Että mitä kaikkea mukavaa voi elämässä tapahtua.

Kun isä ei halua riidella, lapsi lähtee

Usein erossa isä luovuttaa lasten huoltajuuden lapsen edun tähden. Isä ei halua rakentaa repivää riitaa vanhempien välille, mutta usein on myös käytännöllisiä syitä.

– Joissakin perheissä vauhti on sellainen, että isä ei ehdi oppimaan kaikkia asioita. Uutta tekemistä on niin paljon. Ja äiti on taas joutunut oppimaan lapsenhoitoasiat. Monessa tapauksessa isä ihan auliisti suostuu äidin yksinhuoltajuuteen ja katsoo sen olevan omansa ja lapsensakin etu, isyystutkija, professori emeritus Jouko Huttunen kertoo.


Huttusen mukaan lähtökohtien pitää yleisesti olla kunnossa, että mies saa erossa yksinhuoltajuuden. Kirjoa on kuitenkin paljon.

– Jos äiti on syystä tai toisesta niin huonossa kunnossa, ettei kykene ottamaan yksinhuoltajuutta, edes yhteishuoltajuutta, yleensä perheen tilanne on ollut jo pitemmän aikaa huono. Voi olla, ettei isäkään ole parhaimmassa mahdollisessa kunnossa, mutta silloin isä yksinhuoltajana on kahdesta pahasta pienempi.

Vähäinen yksinhuoltajaisien määrä on myös kansainvälinen ilmiö.

– Yksi selittävä tekijä saattaa olla vuoroasuminen. Se on minusta tervetullut ilmiö eron jälkeisiin tilanteisiin. Siinä isä hoitaa täysin vastuullisesti lasta tai lapsiaan puolet ajasta.

Huttusen mukaan mitä enemmän naiset alkavat käyttäytyä, kuten miehet ennen käyttäytyivät, sitä epätodennäköisempää on se, että naiset jäävät itsestäänselvästi hoitamaan lapsia eron jälkeenkään.

– Oman elämän muut tavoitteet vaikuttavat. Mutta tähän mennessä äiti yksinhuoltajana on ollut varsinainen normaali.

Uusi elämä

Isyystutkija, professori emeritus Jouko Huttunen kertoo, että yksinhuoltajaisien perhe-elo on normaalia lapsiperheen elämää. Alun hankaluuksien määrä riippuu pitkälti siitä, miten isä on ennen yksinhuoltajuuttaan osallistunut lasten hoitoon.

– Henkinen vastuu lisääntyy tietenkin. Mutta jos on jo valmiiksi tottunut yksin pärjäämään lapsen kanssa päivittäin, useamman päivän tai viikottain, niin ei siinä ole sen kummempaa.

Sen sijaan isillä, joiden hoitovastuu on jäänyt vähemmälle, on terävöitymisen paikka.

– Joitain asioita joutuu opettelemaan ihan alusta alkaen. Hyvää tässä on se, että isät pystyvät kaikkeen siihen mihin äiditkin. Ei siinä tule mitään sellaista ongelmaa, mihin tolkullinen mies joutuisi sen takia, että on mies lasten kanssa.

Ilkka Korhonen allekirjoittaa Huttusen ajatuksen vastuun kasvamisesta.

– Vaikein asia oli tietynlainen henkinen yksinäisyys, kun ei ollut kumppania lastenkasvatuksessa ja päätösten teossa.

Korhonen koki, että hänen tehtävänsä oli edelleen tarjota miehen roolia ja ajatusta siitä, millainen miehen pitäisi olla.

– Appivanhemmat, äiti, sisaret ja muut suvun naiset toivat sitten sen naisen mallin.

Elinan kuoleman jälkeen Korhonen ei ole halunnut uusia suhteita saman katon alle.

– Heillä on ollut omat lapset ja minulla on ollut omani. Siinä on ollut ajatuksena, että uusioperhettä ei lähdetä muodostamaan. Molemmat ovat omassa perheessään ja sitten tavataan vapaa-aikana, kun se molemmille passaa. Minulla on tosi mukava naisystävä tälläkin hetkellä.

Hän sanookin, että vaikka ihmisillä on erilaiset voimat käsitellä asioita, kannattaa etsiä merkitystä elämään. Eikä jämähtää siihen, että suru väsyttää.

– Jälkikäteen ajatellen, että olen hyvin kiitollinen Elinalle siitä seitsemästä vuodesta, minkä saimme viettää yhdessä. Vaikeita aikoja oli Elinan kuoleman jälkeen, enkä voi sanoa, etten mitään vaihtaisi pois, mutta saimme kaksi ihanaa lasta. Haasteista voi selvitä.

Lue myös:

Kuinka pyörii perhearki ilman äitiä – Isyystutkijan neljä tärppiä uusille yksinhuoltajille

Itä-Helsingissä rapistuva Puhoksen ostoskeskus saa uuden kehittäjän – Poliitikot äänestivät pohjoismaisen suuryhtiön puolesta

Vanhan ostoskeskuksen myllerrys ei ala kuitenkaan heti. Pienosakkaat aikovat jatkaa taistelua mielestään sopivamman ratkaisun löytämiseksi.

Puhoksen ostoskeskus

Kaupunkiympäristölautakunta päätti tänään vanhan itähelsinkiläisen Puhoksen ostoskeskuksen kohtalosta äänestyksen jälkeen.

Lautakunta myönsi suunnitteluvarauksen NSF III Finland Advisory -kiinteistökehitysyhtiölle, joka on osa pohjoismaista NREPiä.

Tämän jälkeen NREPille myönnettävää suunnitteluvarausta esitetään kaupunginhallitukselle. Myös sillä on mahdollisuus hyväksyä tai hylätä ehdostus sekä muuttaa sitä.

Suunnitteluvarauksen saaminen ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, että NREP voisi aloittaa myllerryksen Puhoksessa samantien. Kaupunki on asettanut useita ehtoja, jotka NREPin on täytettävä, jotta esimerkiksi asemakaavaa ryhdytään alueelle tekemään.

NREPin on esimerkiksi otettava pienosakkaat huomioon suunnittelussaan. Varauksen saaminen tarkoittaisi siis vasta suunnittelun aloitusta ja yhteistyön kartoitusta.

Taustalla omistajien jakautuminen kahteen leiriin

Ostoskeskuksen tulevaisuuden suunnittelua on hankaloittanut Puhoksen osakkeenomistajien jakautuminen kahteen leiriin.

Vuonna 1965 rakennetun Puhoksen omistavat useat eri osakkaat, joista suurimmat ovat HOK-Elanto, Kesko, Ilmarinen ja Sponda. Loput kuuluvat pienosakkaille, jotka itse pyörittävät liiketoimintaa tiloissa tai vuokraavat sitä eteenpäin. Yhteensä osakkaita on Puhoksessa noin 30.

Puhoksen osakeyhtiö on Helsingin kaupungin omistamalla tontilla vuokralla, ja vuokrasopimus päättyy vuoteen 2020.

Esimerkiksi HOK-Elannosta kerrotaan, että heillä ei ole kiinnostusta enää omistaa Puhoksen kaltaista ostoskeskusta tai kehittää sitä eteenpäin. Myös Kesko ja Ilmarinen ovat halukkaita myymään osuutensa.

HOK-Elannon kiinteistöjohtaja Jyrki Karjalaisen mukaan Puhoksen osakeyhtiö pyysi puolitoista vuotta sitten tarjouksia noin 30:lta eri toimijalta, joista kaksi olivat kiinnostuneita. Toinen näistä ja paremman tarjouksen tehnyt oli nimenomaan NREP.

Karjalainen toimii myös Puhoksen hallituksen puheenjohtajana.

Puhoksen hallituksessa enemmistö ei kuitenkaan kannattanut sitä, että kaikki osakkeet olisi myyty NREPille, kuten ehdotus tuolloin kuului.

Karjalainen sanoo, että tästä syystä HOK-Elanto, Kesko ja Ilmarinen päätyivät yrityksinä tekemään erillisen sopimuksen NREPin kanssa omien osakkeidensa myynnistä. Nämä kolme toimijaa omistavat noin 56 prosentin osuuden Puhoksesta.

Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan esityslistassa olevien tietojen mukaan NREP valikoitui "jatkoneuvottelukumppaniksi" Helsingin kaupungin kanssa yhteisten keskustelujen jälkeen. Myös esisopimus kolmen Puhoksen osakkaan kanssa mainitaan.

Jo aiemmin lautakunta on tuonut ilmi, ettei Puhoksen yhtiö pysty nykyisessä taloudellisessa tilassaan huolehtimaan yhtiön omistamien liikerakennusten peruskorjaamisesta tai muista korjaustoimenpiteistä.

Lisäksi yhtiöllä ei ole varoja purkaa rakennuksia, jos vuokrasopimus kaupungin tontilla päättyy.

Pienosakkaat pelkäävät jäävänsä pelkiksi vuokralaisiksi

Pienosakkaat eivät haluaisi NREPiä mukaan Puhoksen kehittämiseen. Isoista toimijoista myöskään Sponda ei ole tehnyt kyseisen yrityksen kanssa sopimusta. Pienosakkaat pelkäävät, että NREPin aikomuksena on ostaa kaikki Puhoksen osakkeet ja näin ollen ajaa entiset omistajat pelkiksi vuokralaisiksi.

Tätä vastustetaan erityisesti siksi, että pienosakkaissa on maahanmuuttotaustaisia omistajia, jotka pyörittävät ostoskeskuksessa omia liikkeitään. Pienosakkaita on noin 25 prosenttia Puhoksen osakeyhtiöstä, ja maahanmuuttotaustaisia osakkaita on puolestaan noin 10 prosenttia.

Maahanmuuttajataustaisia osakkaita edustava Said Aden haluaisi muistuttaa, että Puhoksen ostoskeskus oli tyhjenemässä ja huonossa jamassa jo silloin, kun monet pienosakkaat ostivat sieltä liiketilan 2000-luvun alussa. Uudet yrittäjät kuitenkin toivat Adenin mukaan vanhalle ostarille elinvoimaa.

Puhoksen kultakausi sijoittuukin ajalle ennen Itäkeskuksen, nykyisen Itiksen, tuloa alueelle 1980-luvulla. Asiakaskunta väheni tämän jälkeen hiljalleen.

Puhos kaipaa kipeästi remonttia

On selvää, että ränsistyvä ostari kaipaa kipeästi remonttia. NREPin suunnitelmissa on, että vain historiallisesti arvokas A-osa ostoskeskuksesta säilytettäisiin, ja B- sekä C-osa purettaisiin. Tilalle on kaavailtu asuinkerrostaloja. Suojellun A-osan peruskorjaaminen on myös kaupungin ehtona.

Tähän tarvitaan kuitenkin rahaa. Siksi NREP on astumassa kuvioihin mukaan. Mutta onko se todella ainoa vaihtoehto?

– Ei ole, sanoo pienosakas ja Puhoksen hallituksessa istuva Maria von Fittner.

Hänen mukaansa on löytynyt toinen, kotimainen toimija, joka olisi valmis ostamaan HOK-Elannon, Keskon ja Ilmarisen ulos. Siis ne, jotka haluaisivat osuudestaan eroon joka tapauksessa. Pienosakkaat saisivat jäädä yhtiöön.

Toimijan nimeä Von Fittner ei halua paljastaa, mutta tarjous on hänen mukaansa esitelty kaupunkiympäristölautakunnalle.

Kaupunkiympäristön toimialaa johtava Mikko Aho kertoo Ylelle, että tällaista tarjousta ei ole tullut eikä sellaista ole lautakunnan esityslistallakaan.

Lisäksi pienosakas Maria von Fittner huomauttaa, että suunnitteluvarauksen myöntämistä mutkistaa myös Helsingin kaupungin ja Puhoksen osakeyhtiön välinen maanvuokrasopimuksen pykälä. Siinä vuokralaiselle, eli Puhokselle, myönnetään etuoikeus anoa vuokrasopimuksen jatkoa viimeistään vuotta ennen sopimuksen loppua. Tähän asti yhtiöllä ei ole ollut varoja ostoskeskuksen korjaamiseen.

Lue lisää:

Rapistunut Puhos oli aikoinaan Suomen suurin

Jouluksi avautuva Suomen ensimmäinen ostoskylä etsii kiireesti työntekijöitä – täsmälääkkeiksi myyjien koulutus ja uudet bussivuorot

Itärajalle nouseva ostoskylä tarvitsee noin 400 työntekijää.

Zsar-ostoskylän rakennustyömaa

Itärajalla joulumarkkinoille avautuva Zsar Outlet -ostoskylä on törmännyt yllättävään ongelmaan: sinne ei ole löytynyt tarpeeksi työntekijöitä.

Vaalimaalla Virolahdella sijaitsevaan ostoskylään tulee kaikkiaan yli 60 liikettä, joista kaksi kolmasosaa on tarkoitus avata ennen joulua. Suomen ensimmäinen outlet-kylä tarvitsee yhteensä noin 400 työntekijää.

– Sanotaan, että hätää ei ole, mutta kiirettä kylläkin. Tällä hetkellä viikoittain brändit ottavat yhteyttä ja ilmoittavat, että me tarvitsisimme nopeasti myymäläpäällikön, joka voisi etsiä meille myyjiä. Rekrytointi kiihtyy koko ajan, toimitusjohtaja Manne Tiensuu rekrytointeja johtavasta Protem Oy:stä kertoo.

Kansainväliset muoti- ja kodintarvikekaupan yritykset hakevat muun muassa kielitaitoisia ihmisiä, jotka osaavat palvella eri maista tulevia asiakkaita.

– Ostoskylän liikkeessä halutaan tehdä ostotapahtumasta elämys. Myyjän täytyy olla kiinnostunut ihmisistä, ja pitää osata sekä jaksaa keskustella ihmisten kanssa että kertoa tuotteista.

Tiensuun mukaan suurin osa ostoskylän tehtävistä on kokopäivätyötä. Liikkeet palkkaavat työntekijöitä myös ilta- ja viikonlopputöihin.

– Nyt tarvitaan kaikki positiiviset ja asiakaspalveluhenkiset talkoisiin. Jos tarvittavia työntekijöitä ei löydy Kymenlaaksosta, niin sitten laajennetaan reviiriä.

Myyntityö vaatii asennetta ja kielitaitoa

Sopivan väen löytämisessä on käytetty myös Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston apua. Ostoskylän tarpeisiin on jo koulutettu väkeä, ja tuorein kurssi käynnistyy syyskuun alussa.

– Huippumuodin liikkeessä ei riitä, että myyjä osaa viikata paidan nätisti. Myyjän pitää oikeasti osata palvella, myydä ja kertoa niistä tuotteista. Olemme panostaneet myös kielitaitoon. Opetamme ja rohkaisemme käytännön kielitaitoon, jossa uskalletaan avata suu ja sanoa asiat. Venäjän alkeet kuuluvat myös koulutukseen, kertoo tiimipäällikkö Katja Andrejev.

12 viikkoa kestävään koulutukseen valitaan noin 50 ihmistä. Kansainvälisen muotikaupan myyntityökoulutuksessa opetellaan muun muassa tuotetuntemusta ja vaatteiden kokomerkintöjä.

Myyjää valmistetaan kohtaamaan myös erilaisista kulttuureista tulevia asiakkaita.

– Esimerkiksi kiinalaiset käyttäytyvät eri lailla kuin suomalaiset asiakkaat. Jos Kiinasta tulee naisporukka liikkeeseen, niin on hyvin todennäköistä, että he kaikki haluavat samanlaisen mekon ennemmin kuin erilaiset mekot, joilla voisivat erottua toisistaan.

Koulutus ei ole varma takuu työpaikasta, mutta nostaa huomattavasti hakijan todennäköisyyttä työllistyä.

– Monenlaisille osaajille on kysyntää, mutta ihmisen asenne ja motivaatio tehdä työtä sekä kielitaito merkitsevät paljon, sanoo Protemin toimitusjohtaja Manne Tiensuu.

Koulutuksen lisäksi Etelä-Kymenlaakson kehittämisyhtiö Cursor on käynnistämässä joukkoliikennekokeilua, jolla tuetaan työmatkailua Vaalimaalle.

Nykyisin Vaalimaalle ei pääse sujuvasti joukkoliikenteellä lähikaupungeista Kotkasta ja Haminasta. Kokeilun on tarkoitus käynnistyä marras-joulukuun vaihteessa, kun työmatkaliikenne uuteen Zsar Outlet -ostoskylään alkaa.

Uudet bussivuorot palvelisivat nimenomaan ostoskylän työntekijöitä.

Rakentamisaikataulussa on pysytty

Ostoskylään aivan Vaalimaan raja-aseman lähelle nousee alkuvaiheessa 11 rakennusta. Tällä hetkellä tehdään muun muassa julkisivutöitä ja asennetaan talotekniikkaa.

– Rakentamisaikataulu on tiukka, mutta olemme aikataulussa, sanoo Zsar Oy:n toimitusjohtaja Sami Vainiomäki.

Ensimmäisen vuoden aikana kylä tavoittelee runsasta 1,5 miljoonaa kävijää. Kotimaisten asiakkaiden lisäksi kuluttajia odotetaan Venäjän lisäksi muun muassa Kiinasta.

– Täällä on erilainen merkkituotevalikoima kuin perinteisissä kauppakeskuksissa tai marketeissa. Ihmiset tulevat outlet-kyliin pitempien matkojen takaa ja viettävät keskimäärin 2–3 tuntia aikaa ostoksilla sekä kahviloissa sekä ravintoloissa.

Maailman ainut auktorisoitu koltansaamen kääntäjä kaipaa kollegoja – saamelaiskäräjät pyrkii helpottamaan saamen kielten huonoa kääntäjätilannetta

Saamelaiskäräjät järjestää kääntäjille valmistautumisapua, jotta useampi saamenkielinen kääntäjä suorittaisi auktorisoidun kääntäjän tutkinnon hyväksytysti. Viranomaisten kysyntä saamenkielisille käännöksille on kasvamassa.

Merja Fofonoff

Miltä tuntuisi olla maailman ainut omassa ammatissaan?

Koltansaamen auktorisoitu kääntäjä Merja Fofonoff kyllä toivoisi, että hänen äidinkielelleen olisi useampi virallisten asiakirjojen kääntäjä. Tähän mennessä kukaan muu ei ole suorittanut auktorisoidun kääntäjän tutkintoa.

– Olen jo useita vuosia kehottanut ihmisiä, että menkää suorittamaan koe, se antaa teille paremman mahdollisuuden saada saamenkielinen työ. Se on todistus siitä, että sinulla on kielitaito, Merja Fofonoff sanoo.

Auktorisoitujen kääntäjien rekisterissä on vain yksi koltansaamen ja yksi inarinsaamen kääntäjä, jotka voivat kääntää suomesta saameen ja toisin päin. Pohjoissaamessa kääntäjiä on hieman enemmän, mutta heidätkin voi laskea kahden käden sormilla.

Kääntäjiä ei ole tarpeeksi – tutkintokoe pelottaa kääntäjiä haastavuutensa vuoksi

Saamen kielilaki velvoittaa viranomaisia tarjoamaan asiapaperit Suomessa puhutuilla saamen kielillä ja palvelemaan saameksi. Usein palvelut joudutaan tilaamaan kääntäjiltä ja tulkeilta, jos saamenkielisiä työntekijöitä ei viranomaisista löydy.

Ongelmana on, että kääntäjiä on vähän. Saamelaiskäräjillä on kääntäjä joka saamen kielelle, mutta työtä on myös paljon.

– Erityisen haastavia ovat pitkät käännökset, raportit, ne voivat olla jopa sadan sivun mittaisia. Meidän kääntäjämme eivät voi sitoutua pitemmäksi aikaa, sillä koko ajan täytyy pyörittää lyhyempiä kuulutuksia ja sellaisia, jotka pitää saada hyvin nopealla aikataululla, Saamelaiskäräjien kieliturvasihteeri Anne Kirste Aikio kertoo.

Saamelaiskäräjien koltansaamen kääntäjä Merja Fofonoff vahvistaa Aikion huomion. Työtä on niin paljon, että priorisointeja täytyy tehdä.

– Työtaakan kanssa oppii elämään. Tekee sen mukaan, mikä on kiireisin. Kiireisin työ määrää, Fofonoff kertoo.

Jos Saamelaiskäräjät ei pysty suorittamaan käännöstä, viranomaiset tilaavat käännöksensä freelancer-kääntäjiltä tai yrityksiltä. Käännöksiä voi silti olla vaikea saada, koska kääntäjiä on niin vähän. Auktorisoituja kääntäjiä on vielä vähemmän.

Auktorisoidun kääntäjän täytyy suorittaa Opetushallituksen järjestämä kääntäjän tutkinto. Tiettyjä virallisia asiakirjoja voivat kääntää vain auktorisoidut kääntäjät, ja esimerkiksi Saamelaiskäräjien kääntäjäviroissa vaatimuksena on auktorisoidun kääntäjän tutkinto.

Tutkinto on haastava ja saattaa pelottaa kääntäjiä.

– Minä olen ymmärtänyt, että monet pelkäävät sitä. Saamelaisista kokelaista harva on suorittanut kokeen hyväksytysti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kokeessa on jonkinlainen leima, että se on todella vaikea, Aikio sanoo.

Saamelaiskäräjät auttaa kääntäjiä valmistautumaan kokeeseen

Opetushallitus järjestää seuraavan mahdollisuuden auktorisoidun kääntäjän tutkinnon suorittamiseen marraskuun 11. päivä. Ilmoittautuminen kokeeseen on auki elokuun loppuun saakka. Mahdollisia suorituspaikkoja ovat Helsinki, Inari, Joensuu, Oulu, Tampere ja Turku, mikäli kyseisille paikkakunnille ilmoittautuu vähintään viisi tutkinnon suorittajaa.

Saamelaiskäräjät järjestää syksyllä valmistautumispäivän kokelaille, jos kiinnostusta on. Tällä pyritään parantamaan kokelaiden mahdollisuutta suorittaa koe hyväksytysti.

– Valmistautumispäivän aikana pääsemme kertomaan, mitä siellä (kokeessa) tapahtuu, millaiset vaatimukset ja standardi on. Tuemme ihmisiä jotka menevät kokeeseen, ettei jää siitä kiinni, ettei tiennyt miten siellä tulee toimia, kieliturvasihteeri Anne Kirste Aikio kertoo.

Kela pyrkii edistämään saamenkielistä tiedottamista – kääntäjien tarve vain kasvaa

Uusille auktorisoiduille kääntäjille on tarvetta, kun valmiiksi pienestä kääntäjäjoukosta on vielä tulevina vuosina jäämässä kääntäjiä eläkkeelle. Viranomaiset ovat myös alkaneet käyttää enemmän ja enemmän saamea toiminnoissaan.

Inarin kunnassa on neljä virallista kieltä, inarinsaame, pohjoissaame, koltansaame ja suomi. Kunta tilaa viikoittain kuulutuksia ja muita lyhyitä käännöksiä Saamelaiskäräjiltä. Lyhyet käännökset valmistuvat yleensä nopeasti.

– Tavallisesti olemme saaneet ne melko hyvin. Pohjois- ja inarinsaamenkieliset käännökset tulevat usein jo samana päivänä. Koltansaamessa on joskus ollut vähän haasteita, että käännös ei ole aina ehtinyt lehteen ja niin edelleen, Inarin kunnan henkilöstösihteeri-suunnittelija Anne-Marie Kalla kertoo.

Kansaneläkelaitos Kela on viime aikoina panostanut yhä enemmän saamenkieliseen palveluun. Yhteistyö saamelaiskäräjien kielitoimiston kanssa on toiminut hyvin, palveluasiantuntija Arja Jomppanen Pohjois-Lapin palveluryhmästä kertoo.

Joskus käännöksiä on kuitenkin vaikea saada ajoissa kääntäjäpulan vuoksi.

– Joskus on hyvin vaikeaa saada käännöksiä tai ne saattavat myöhästyä, kääntäjien eri töiden tai esimerkiksi lomien vuoksi. Kela käyttää enimmäkseen Saamelaiskäräjien kääntäjiä ja silloin tällöin myös freelance-kääntäjiä, Arja Jomppanen kertoo.

Tiedottamisen lisäksi Kelalla on velvollisuus antaa asiakkaille päätökset saameksi. Nopea tiedottaminen saameksi tulee lisäämään Kelan kääntäjien tarvetta tulevaisuudessa.

– Tulevaisuudessa tulee enemmän ja enemmän käännöksiä, sillä pyrimme edistämään Kelan saamenkielistä tiedottamista. Nykymaailmassa tiedottaminen tapahtuu entistä enemmän Internetissä ja sosiaalisen median kautta. Se merkitsee, että tarvitsemme käännöksiä yhä nopeammin, Jomppanen kertoo.

Kaikki eivät halua kääntää lakitekstejä – tutkinnosta voi olla silti hyötyä

Merja Fofonoff nauttii työstään kääntäjänä. Hänelle erityisesti lakitekstien kääntäminen on mieluista, sillä siinä on haastetta kerrakseen. Fofonoff tietää, että kielityöntekijöissä on monenlaisia kääntäjiä: jotkut pitävät runojen-, toiset taas asiakirjojen kääntämisestä. Hän silti suosittelee auktorisoidun kääntäjän tutkintoa kaikille.

– Jos sen tutkinnon on suorittanut, siitä on hyötyä vaikka missä työssä, Fofonoff sanoo.

Fofonoff kertoo kokemuksesta, että kokeeseen tulee valmistautua hyvin. Sekä kääntämisen teoriaa että itse kääntämistä tulee harjoitella, ettei tule käyttäneeksi aikaansa ja 420 euron osallistumismaksua turhaan.

Saamelaiskäräjien kieliturvasihteeri Anne Kirste Aikio on saanut jo yhteydenottoja tutkintoon liittyen. Hän suosittelee kokeeseen osallistumista lämpimästi.

– Olen kaikille nimenomaan suositellut sitä. Minulla on vahva usko siihen, että meillä on taitavia kieli-ihmisiä jotka pystyvät siihen. Mutta painottanut myös, että se vaatii valmistautumista, Anne Kirste Aikio sanoo.

Helsingissä on laskettu tänä vuonna jo 7,2 miljoonaa pyöräilijää – Syynä tietysti lämmin kesä, mutta myös pyörätieverkon laajuus ja kunto

Nyrkkisäännön mukaan pyörä on sekä henkilöautoa että joukkoliikennettä nopeampi kulkuväline muutaman kilometrin matkoilla. Pyöräilybuumi ei yllä koko maahan.

Polkupyöräilijä Auroran sillalla Helsingissä.

Helsingin Keskuspuistossa ulkoileva Kai Ristola sanoo pyöräilleensä tänä kesänä vähemmän kuin tavallisesti, koska sää on ollut suorastaan liian kuuma pyörän satulaan.

– Minun mielestäni pyörä on paras kulkuväline, silloin kun sillä pystyy ajamaan. Talvellahan minä en aja.

Ristola lienee se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Helsinkiläiset ovat fillaroineet aivan ennätystahtia tänä kesänä.

Helsingin kaupungilla on eri puolilla kaupunkia 41 mittauspistettä, jotka ovat vuoden alusta rekisteröineet yli 7,2 miljoonaa pyöräilijää. Viime vuonna vastaavana ajanjaksona pyöräilijöitä mitattiin vain runsaat 4,3 miljoonaa.

Varsin itsestään selvästi säätilalla on merkittävä osuus tähän valtaisaan harppaukseen pyöräilyn suosiossa. Viime vuonna parhaimpana pyöräilysesonkina oli koleaa ja sateista, tänä vuonna aurinko on helottanut täydeltä terältään.

Helsingin kaupungin pyöräilykoordinaattori Reetta Keisanen arvioi, että pitemmällä aikavälillä pyöräilyn suosioon on kuitenkin toinen selitys. Selitys on pyöräväylien, eli pyöräteiden ja -kaistojen, infrastruktuurin parantuminen. Rakennetaan uusia väyliä ja pidetään niitä paremmin kunnossa.

– Katsomme vuosittain tilastoja, mutta seuraamme ennemminkin pitkän ajan trendiä. Koska meidän pitkän ajan trendimme on nouseva, niin silloin näemme, että infrastruktuuri vaikuttaa. Jos taas tarkastelemme peräkkäisiä kesiä, niin siinä näkyy se sään vaikutus. Ja nyt kun on ollut näin huippuhyvä kesä, niin se näkyy tilastoissa tosi merkittävänä.

Pyöräliikenteen suunnittelussa on otettu muutama vuosi sitten uusi ote, jossa pyöräilyä ei suunnitellakaan enää kevyen liikenteen osana vaan omana liikennemuotonaan.

– Pyörä nähdään ajoneuvona, jolloin se yhdistyy muuhun ajoneuvoliikenteeseen. Mietimme suunnittelussa, mitä ominaisuuksia pyöräilijällä ja pyörässä on, ja mitä nämä ominaisuudet vaativat pyöräväyliltä, Keisanen kertoo.

Pyörä on nopeudessa kilpailukykyinen erityisesti lyhyillä matkoilla

Tänä vuonna Helsingin vilkkaimmassa mittauspisteessä oopperatalon kulmalla on huippupäivinä viilettänyt jopa 8 000 pyöräilijää.

Helsingin yliopisto on selvittänyt, miten nopea ja hidas pyöräilijä pärjäävät matka-ajassa henkilöautolle ja joukkoliikenteelle. Nopeaksi pyöräilijäksi määritellään sellainen, joka porhaltaa vähintään 19 kilometriä tunnissa. Hidas pyöräilijä puolestaan polkee 12 kilometriä tunnissa.

Matka-ajassa mitattuna nopea pyöräilijä saavuttaa rautatieaseman joukkoliikennettä nopeammin suurimmasta osaa kaupunkia lukuun ottamatta alueita, jotka ovat raideliikenneyhteyksien läheisyydessä.

Hitaalla pyöräilijällä polkupyörä on rautatieasemalle kulkiessa joukkoliikennettä nopeampi, tai yhtä nopea, suurin piirtein sillä alueella, johon Helsingin kaupunkipyöräjärjestelmän kattavuus tällä hetkellä ulottuu.

Nopea pyöräilijä päihittää myös henkilöauton kuta kuinkin koko Helsingin niemen alueella ja aina kehä I:n tasalle.

Hidas pyöräilijä kilpailee matka-ajassa henkilöauton kanssa suurin piirtein Helsingin kantakaupungin piirissä.

Helsingin kaupunki ja sen liikenneliikelaitos HKL käyttävät nyrkkisääntönä arviota, jonka mukaan pyörä on nopein kulkuväline korkeintaan viiden kilometrin pyörämatkoilla.

Hieman pyöräilyn kilpailuetuja täytyy kuitenkin suhteuttaa myös polkijan voimien riittämiseen.

– Pyöräilyssä ei otettu väsymysefektiä huomioon, joten vertailut pitkien matkojen takaa kuvastavatkin enemmänkin tilannetta, jossa käyttäjällä on sähköpyörä käytössään. Se mahdollistaa tasaisen nopeuden pitkienkin matkojen päähän, sanoo laskennoista vastuussa ollut Henrikki Tenkanen Helsingin yliopiston Digital Geography Labista.

Pääkaupungin pyöräilybuumi ei ole kuitenkaan tarttunut aivan koko Suomeen, ainakaan pyöräilijämäärien perusteella mitattuna.

– Koko Suomen tasolla määrät eivät ole kasvaneet. Se on vähän harmillista, koska valtionkin tavoitteena on lisätä pyöräliikenteen määrää. Ehkä ne panostukset siihen infrastruktuuriin eivät ole olleet tarpeeksi isoja, Helsingin kaupungin pyöräilykoordinaattori Reetta Keisanen pohdiskelee.

Suosittu Löyly sai luvan laajennukselle

Asiakaspaikkoja ei ole tulossa lisää. Sauna-ravintolayrityksen Löylyn omistavat näyttelijä Jasper Pääkkönen ja kansanedustaja Antero Vartia.

Ravintola Löyly

Hernesaaren sauna- ja ravintolayritys Löyly saa rakentaa lisätilaa nykyisen rakennuksen eteläpuolelle. Kyse ei ole vielä rakennusluvasta, vaan poikkeamislupa osayleiskaavasta. Rakennuslupaa pitää hakea vielä erikseen.

Helsingin kaupunkiympäristölautakunta käsitteli tänään hakemuksen, jossa Löyly haki 500 kerroneliömetrin verran rakennuslupaa. Rakennuksen pinta-alaa on kuitenkin rajattu kaupungin päätöksessä 360 kerrosneliömetriin.

Löylyn toisen omistajan, kansanedustaja Antero Vartian mukaan 360 kerrosneliömetriä on riittävä suunnitellulle laajennukselle. Hanketta on Vartian mukaan valmisteltu jo 1,5 vuotta kaupungin suunnitteluviraston ja arkkitehtitoimiston kanssa.

Vartia kertoo, että Löylyn suosion takia kiireisinä päivinä huoltotiloista on ollut puutetta. Löylyyn halutaan rakentaa lisää muun muassa keittiötilaa, varastoja ja vessoja. Asiakaspaikkoja ei ole siis tulossa lisää.

Kaupunkiympäristölautakunnan tämänpäiväinen päätös menee vielä kaupunginhallituksen hyväksyttäväksi.

Lisätty kello 19.27 tarkennus, että kyseessä on poikkeamislupa, ei vielä rakennuslupa.

Lue lisää:

Löylyn savusauna paloi Hernesaaressa – saunojat eivät olleet vaarassa

Helsingin uusin yleinen sauna "Löyly" kuumenee merenrannassa

Luovutetun Karjalan suomalainen historia kiinnostaa museokävijöitä – Suojärven uusi museo esittelisi mielellään muutakin kuin venäläisiä silitysrautoja

Suojärven museo on saanut suomalaisilta museoilta ja matkailijoilta apua kokoelman kartuttamiseen.

Natalia Larionova

Suojärveläinen kerrostalo on paljon vartijana, sillä rakennuksessa säilytetään rippeitä suomalaisesta kulttuurista.

Kerrostalon alakertaan on vuosi sitten avattu museo, jossa on käynyt jo viitisentuhatta ihmistä. Määrä on paljon, sillä se on yli puolet koko Suojärven asukasmäärästä.

Museonjohtaja Natalia Larionovan mukaan kävijöitä kiinnostaa erityisesti paikkakunnan suomalainen historia. Museon kannalta se on pieni ongelma, sillä suomalaisajalta peräisin olevaa esineistöä on säilynyt niukalti.

Paikkakuntalaiset lahjoittavat löytämiään esineitä

Larionova esittelee ylpeänä seinää, jolla on viikatteita, sirppejä, kirveen teriä ja muita miesten käytössä olleita maatalousesineitä.

– Nämä on löydetty entisistä suomalaiskylistä metallinpaljastimen avulla.

Vastaavalla tavalla ovat löytyneet myös monet museon sodanaikaisista esineistä. Vitriiniin on aseteltu suomalaisilta sotilailta peräisin olevia esineitä, kuten kenttäpulloja, nappeja ja ruokailuvälineitä. Esillä on niin ikään vanha suomalainen ampumamerkki ja suojeluskunnan hiihtomerkki.

Museo on saanut kaikki nämä esineet lahjoituksena paikkakuntalaisilta.

– Ihmiset, jotka uskovat museoon, antavat meille esineitä tai luovuttavat ne tänne väliaikaisesti, Larionova myhäilee.

Leppäniemen kadonnut kotiseutumuseo

Suojärvellä toimi museo edellisen kerran 1930-luvulla. Kyseessä oli Leppäniemen nuorisoseuran ylläpitämä vanha rajakarjalainen savupirtti, joka aikalaisten mukaan oli täynnä vanhoja, arvokkaita esineitä.

Karjalan museoiden tuhoja tutkineen dosentti Hannu Takalan mukaan Suojärven museo ja esineistö tuhoutuivat joko talvisodan aikana tai sen jälkeen.

Kaiken kaikkiaan luovutettuun Karjalaan arvioidaan sodan seurauksena jääneen noin 18 400 museoesinettä.

Missä on suomalaisten jälkeensä jättämä omaisuus?

Suomalaisilta jäi luovutettuun Karjalaan myös runsaasti omaisuutta, jota Takalan mukaan paitsi ryöstettiin, myös koottiin suuriin sotasaalisvarastoihin. Niistä esineitä toimitettiin myöhemmin eteenpäin ainakin Eremitaasin taidekokoelmiin ja Etnografiseen museoon Leningradiin.

Suojärven museonjohtaja Natalia Larionova uskoo, että arvokkaimmat esineet otettiin mukaan, kun suomalaiset lähtivät alueelta evakkoon.

– On hyvä, jos esineet vietiin Suomeen, sillä ne säilyvät siellä. Ei voi tietää, mikä niiden kohtalo olisi ollut, hän muotoilee.

Apua tullut myös rajan takaa

Karjalaan siirrettiin sodan jälkeen suomalaisten tilalle ihmisiä eri puolilta Venäjää. Tämä näkyy myös Suojärven museossa, jossa on esillä muun muassa edustava kokoelma erilaisia venäläisiä silitysrautoja.

Venäläisajan esineiden lisäksi myös museon suomalaisesineistö karttuu pikku hiljaa.

Suomalaismatkailijat ovat tuoneet mukanaan paikkakunnan historiasta kertovia kirjoja, ja apua on tullut myös museoalan ammattilaisilta. Kuopion kulttuurihistoriallinen museo esimerkiksi on lahjoittanut Suojärven museolle satoja digitoituja valokuvia.

Myös evakot ovat tavallaan palanneet paikkakunnalle: Kuopiosta on saatu Suojärvelle evakkojen litteroituja muisteluksia.

Kuusi kuntaa Pohjois-Savosta tuohtui Kela-taksien ongelmista ja laati tulikivenkatkuisen kannanoton – Pro Keskus: Kannanotossa virheitä

Kela-kyytejä välittävästä Pro Keskuksesta arvellaan, että kuntien kannanotto on laadittu paikallisten taksiyrittäjien näkökulmasta.

Taksikyltti.

Kuusi Pohjois-Savon kuntaa vaatii Kelalta välittömästi toimia Kela-taksiuudistuksen aiheuttamien ongelmien korjaamiseksi.

Kuntien laatiman kannanoton mukaan maaseutukunnissa on "eletty jännittyneitä, jopa kauhunsekaisia tilanteita ja tuntemuksia Kela-taksien toimitusvarmuuden horjuessa pahasti". Yle uutisoi heinäkuun alussa Kela-kyytien ongelmista.

Kannanoton ovat allekirjoittaneet Keiteleen, Pielaveden, Rautalammin, Tervon ja Vesannon kunnanjohtajat, Suonenjoen kaupunginjohtaja sekä kuntien kehitysyhtiön Savogrown toimitusjohtaja.

Kunnat ovat saaneet runsaasti yhteydenottoja asukkailta siitä, ettei Kela-kyytiä saa, jonotusajat tilausnumeroon ovat hirveän pitkiä, tilattu kyyti ei tule, taksi ei saata asiakasta eikä paluukyydistä ole tietoa, kannanotossa summataan.

Ajamatta jääneistä Kela-kyydeistä voi hakea korvauksia välityskeskukselta.

– Pitkin kesää on tullut ilmi tosi ikäviä asioita, että vanhukset ovat odottaneet tuntikausia Kela-kyytiä, jota ei ole tullut. He ovat sitten soittaneet tutulle taksikuskille ja maksaneet kyydin omasta pussista, Rautalammin kunnanjohtaja Anu Sepponen kertoo.

– Minulle on tullut kymmenkunta yhteydenottoa ongelmista: taksi ei tullut sovittuun aikaan, saattajaa ei ole saatu käynnille ja hoitaja on joutunut saattajaksi. Välityskeskukseen on joutunut jonottamaan esimerkiksi puoli tuntia, Vesannon perusturvajohtaja Anne-Leena Pellikka puolestaan luettelee.

Heinäkuun alusta alkaen kaikki Kelan korvaamat taksimatkat on pitänyt tilata Kelan alueelliselta sopimuskumppanilta, joka Pohjois-Savossa sekä Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon, Keski-Suomen ja Lapin maakunnissa on Pro Keskus.

Pro Keskuksen hallituksen jäsen ja Savon Taksidata Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Immonen kertoo, että tilanne on parantunut selvästi alun ongelmien jälkeen.

– Joitakin ongelmia aina on, ei mikään systeemi toimi täydellisesti. Joskus kuitenkin terveydenhuollossa on raportoitu sellainenkin kyydin odotus palvelupoikkeamaksi, joka täyttää Kelan palveluvaatimukset.

Kuopiosta syrjäkylille ja takaisin

Kannanoton mukaan Kela-takseja on liian vähän ja siksi ne ajavat hämmästyttävän pitkiä matkoja maakunnan laidalta toiselle.

– Miten toimiva sellainen systeemi on, jossa taksi ajaa kymmenien kilometrien päästä Kuopiosta, ajaa syrjäkylillä muutaman kilometrin kyydityksen ja ajaa takaisin, Pellikka ihmettelee.

– Miten ekologista ja järkevää se on, että ajetaan 70 kilometriä vaikkapa kymmenen kilometrin kyydin vuoksi? kysyy puolestaan Tervon kunnanjohtaja Petteri Ristikangas.

Immosen mukaan taksit menevät sinne, missä töitä on. Esimerkiksi mikkeliläiset taksiyrittäjät voivat hoitaa kyytejä Joensuussa ja kuopiolaiset yrittäjät Vesannolla ja Tervossa.

– Mutta ei sinne yksittäisen kyydin takia ajeta, eihän siinä olisi mitään järkeä. Taksi ajaa töihin tiettyyn paikkaan, tekee siellä ajoja ja ajaa takaisin kotiin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Immonen: Takseilla ei ole päivystysvelvollisuutta

Kannanoton mukaan kilpailutuksen voittanut välityskeskus ei ole saanut tarvittavaa määrää autoilijoita mukaan pääasiassa epäreiluksi ja kannattamattomaksi koetun sopimuksen vuoksi.

Ongelma ei ole vain hinta, vaan myös päivystysvelvoite ja vasteaika, kannanotossa todetaan. Kannanoton mukaan Kela-taksi joutuu päivystämään vuorokauden ympäri.

– Olen nähnyt sen sopimuksen, enkä minäkään sitä olisi niillä sopimusehdoilla allekirjoittanut. Taksiyrittäjän pitää olla 24/7 valmiudessa eikä silloin voi juuri muita ajoja ottaa, Ristikangas toteaa.

Pro Keskuksen hallituksen jäsenen ja Savon Taksidata Oy:n toimitusjohtajan Jarmo Immosen mukaan Ristikankaan tulkinta on väärä. Kela-kyytejä ajavilla ei ole hänen mukaansa päivystysvelvollisuutta, ja Kela-kyydin ajamisesta voi kieltäytyä, jos on sopinut jo jostakin muusta ajosta.

– Tuollainenhan (päivystysvelvollisuus) olisi käsittääkseni lainvastaista. Meillä on minimivaatimukset, minkä verran on vähintään oltava töissä ja ajovuorojärjestelmä, jossa alueen taksien kanssa yhdessä sovitaan, milloin kukin on töissä, Immonen oikoo.

Immosen mukaan sopimuksen epäreiluus ja kannattamattomuus on subjektiivinen mielipide.

– Meillä on yhteensä satoja taksiyrittäjiä kolmessa maakunnassa (Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa) Savon Taksidatan välityksessä, jotka ovat allekirjoittaneet sopimuksen ja pitävät sitä kannattavana.

– Noille alueille sopimuksen tehneet ovat ihan tyytyväisiä. Eniten valittavat ne, jotka eivät ole sopimusta tehneet.

Kannanoton tehneiden kuntien mukaan entinen järjestelmä olisi paras sekä asiakkaan että maaseudun elinvoiman kannalta. Vanhassa järjestelmässä jokainen taksi oli oikeutettu vastaanottamaan Kela-kyydin.

– Entiseen ei varmaan ole paluuta, mutta tähän systeemiin pitäisi saada pikaisesti parannuksia, toteaa Vesannon kunnanjohtaja Pasi Lievonen.

Osa takseista lopettanut

Kannanoton mukaan uudistuksella romutetaan maaseudun asukkaiden mahdollisuuksia saada tasavertaista palvelua, horjutetaan maaseutukuntien asukkaiden perusturvallisuutta ja nakerretaan maaseudun elinvoimaa.

– On havaittavissa, että kunta joutunee jälleen maksumieheksi, koska kelataksiuudistus lisää perusturvan ja terveydenhuollon kustannuksia muun muassa hoitoperuutusten ja terveydentilan huonontumisen vuoksi, kannanotossa todetaan.

Kannanotossa nostetaan esiin myös se, että Kela-kyydit ovat olleet maaseudun takseille oleellinen osa tuloista. Samaan aikaan Kela-kyytien muutosten kanssa tapahtunut taksiuudistus mahdollisti sen, että maaseudun taksit voivat lähteä hankkimaan asiakkaita kaupungeista.

Kannanoton mukaan osa yksinyrittävistä takseista on jo lopettanut uudistuksen vuoksi.

– Jos jotain muutoksia ei saada sopimusehtoihin, niin osa taksiyrittäjistä menee konkurssiin. Kun meiltä on käytännössä muu julkinen liikenne jo lakkautettu, niin kohta ei taksiakaan saa. Kyllä tämä on suurta tuohtumusta aiheuttanut, Tervon kunnanjohtaja Petteri Ristikangas puhisee.

Savon Taksidata Oy:n toimitusjohtajan Jarmo Immosen mukaan vaikuttaa siltä, että kunnat ovat laatineet kannanoton juuri paikallisten taksiyrittäjien näkökulmaa ajatellen.

– Muistuttaisin, että näidenkin kuntien taksiyrittäjät voivat edelleen ajaa Kela-kyytejä, jos haluavat.

Rautalammilla kunta on tukenut paikallisia taksiyrittäjiä ostamalla takseista mainostilaa.

– Se on sellainen pikaratkaisu. Puhetta on ollut, että taksiyrittäjät tulisivat kunnanhallitukselle esittelemään tilannetta ja mietitään, mitä voisimme tehdä, Rautalammin kunnanjohtaja Anu Sepponen kertoo.

Kannanotto on lähetetty Kelalle, taksien tilauskeskukselle, alueen kansanedustajille, eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, tiedotusvälineille julkaistavaksi yleisönosastokirjoituksena sekä tiedoksi myös maakuntaliittoon ja aluehallintovirastoon.

Ministeri Vehviläinen: "Senaatin ei pidä myydä strategisesti merkittäviä kohteita" – myyntiin mahdollisesti kiinteistö, josta näköyhteys erikoisjoukkojen kouluttamisalueelle

Ministeri Vehviläisen mukaan kiinteistökaupoissa strategisten kohteiden lähellä pitää olla erittäin pidättyväinen.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) haluaa selvityksen Imatran Immolan varuskunta-alueen kiinteistöjen myyntiaikeista. Vehviläinen otti asiaan kantaa tiistaina keskustan johdon kokouksessa Lappeenrannassa.

– Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että Senaatti-kiinteistöjen ei pidä myydä strategisesti merkittäviä kohteita. Tässä pitää olla erittäin pidättyväinen. Tämä on otettu tutkittavaksi, sanoo ministeri Vehviläinen.

Erityisen mahdollisesti myyntiin tulevista Immolan kohteista tekee se, että niissä on näköyhteys varusmieskomppaniaan, jossa koulutetaan erikoisjoukkoja. Rajavartiolaitos kouluttaa Immolassa muun muassa erikoisrajajoukkoja

Kiinteistöjen kohtalo täysin auki

Rajavartiolaitoksen sisäisissä suunnitelmissa on toive, että näköyhteys erikoisjoukkokoulusta antavaan erikoisrajajääkärikomppaniaan halutaan katkaista aidalla tai jopa muurilla, kertoo Etelä-Saimaa.

Eversti Olli Lampinen rajavartiolaitokselta kertoo, että Senaatti-kiinteistöt voi myyjänä vaikuttaa kiinteistöjen ensimmäisen ostajan valintaan, mutta sen jälkeen vaikutusmahdollisuutta ei enää ole.

Suojeltujen rakennusten tulevaisuus on vielä täysin auki. Immolan varuskunta-alueella on rakennuksia, joita Rajavartiolaitos ei enää tarvitse.

Senaatti on jo aiemmin myynyt Immolan varuskunta-alueeseen kuuluneita rakennuksia, jotka ovat olleet kauempana koulutusalueesta.

Ulkoministeri Soini puolustelee aborttilinjauksiaan – ”Kantani elämän pyhyyteen on ollut sama kolmekymmentä vuotta”

Ulkoministeri Soinin tukea aborttien kieltämiselle on arvosteltu sekä hallituksen että opposition riveissä.

Timo Soini

Ulkoministeri Timo Soini on tänään vastannut oikeuskanslerille, joka selvittää ulkoministerin toukokuista osallistumista abortinvastaiseen mielenosoitukseen Kanadassa.

– Nyt odotetaan oikeuskanslerin vastausta kaikessa rauhassa. Sitten palataan tähän asiaan. Kantani elämän pyhyyteen on ollut sama kolmekymmentä vuotta, eikä se muutu, Soini sanoi.

Soini kommentoi aborttikannanotoistaan syntynyttä keskustelua tavattuaan Suomessa vierailevan Britannian ulkoministerin Jeremy Huntin.

Oikeuskanslerille tehdyssä kantelussa pyydettiin selvitystä, miten Soini voi virkamatkallaan osallistua abortinvastaiseen mielenosoitukseen.

Soinin aborttikannoista nousi uusi arvosteluryöppy, kun hän kehui Argentinaa, sen jälkeen kun Argentiinan senaatti oli päättänyt, että aborttia ei laillisteta. Soini ei kommentoinut uusinta keskustelua tänään.

Lue lisää:

Ulkoministeri Timo Soini jatkaa abortinvastaista hehkutustaan – Twitterissä arvostelua myös hallituskumppaneilta.

Demarit kutsuvat opposition pohtimaan välikysymystä Soinin toimintaan liittyen

Perussuomalaisten Halla-aho: Soinin aborttinäkemys keskiajalta

Otkesin johtaja: Italian siltaturmasta ei välttämättä saada oppia tulevien onnettomuuksien ehkäisemiseksi

Italiassa ei ole Onnettomuustutkintakeskuksen kaltaista toimijaa, joka tutkisi, miten turvallisuutta voidaan parantaa onnettomuuden jälkeen.

A10-moottoritien silta on romahtanut Italian Genovan länsiosassa teollisuusalueella.

Italian siltaturman onnettomuustutkinnasta ei välttämättä pystytä oppimaan vastaavien tapausten ehkäisemisestä, arvioi Onnettomuustutkintakeskuksen (Otkes) johtaja Veli-Pekka Nurmi. 

Nurmen mukaan Italialla on hyvät tutkijaorganisaatiot, jos kyseessä on ilmailu-, vesiliikenne- tai raideliikenneonnettomuus. Maassa ei kuitenkaan ole Suomen Otkesin kaltaista organisaatiota, jolla olisi valtuudet ja asiantuntemus tutkia rakennussortumia. 

Suomessa Otkesilla on verrattain laaja toimivalta.

– Monissa maissa ei ole viranomaisia, joilla on toimivaltaa tutkia rakennussortumia turvallisuuden parantamiseksi. Silloin opiksi ottaminen on sattumanvaraista, Nurmi sanoo. 

 

Italiassa onnettomuustutkinnan hoitavat tässä tapauksessa todennäköisesti oikeusviranomaiset. Nurmi arvioi, että oikeusviranomaiset tekevät riittävän tutkinnan, mutta heidän tavoitteensa on erilainen. 

– Viranomaiset tutkivat, onko joku syyllistynyt rangaistavaan tekoon, kun taas Otkes hakee oppia sattuneesta.

Italiassa Otkesia vastaavan toimijan puuttumisen takia Nurmi kertoo heidän olevan median tietojen varassa. Tavallisesti Otkesilla olisi yhteistyökumppani onnettomuusmaassa, ja tieto kulkisi suoraan tahojen välillä.

Viimeksi Suomessa on tutkittu siltaonnettomuutta pari vuotta sitten Mikkelissä, jossa silta romahti vitostien päälle. 

Syynä todennäköisesti rakenteiden heikkous, huhut salamaniskusta epävarmoja

A10-moottoritien silta romahti Italian Genovan länsiosassa teollisuusalueella. Silta oli noin 90 metrin korkeudessa, ja se romahti alla kulkevien raiteiden päälle. 

Tällä hetkellä paikallinen poliisi epäilee syynä olevan rakenteiden heikkouden. Liikenneviraston taitorakenneyksikön päällikkö Minna Torkkeli arvioi, että sillan tukirakenne on voinut pettää.

Sillan perustuksia oltiin parhaillaan vahvistamassa.

Silminnäkijä on kertonut uutistoimisto Ansalle nähneensä salaman iskevän siltaan juuri ennen romahdusta. Paikalla on ollut ukonilma. Otkesin Nurmi toppuutelee kuitenkin silminnäkijähavaintojen luotettavuutta.

– On aika tyypillistä, että onnettomuuden silminnäkijät näkevät monia asioita ja antavat keskenään ristiriitaisiakin tietoja. Silminnäkijätietojen perusteella arvailu voi johtaa hyvin harhaan. 

Rakennussortumien tutkinta lähtee liikkeelle esimerkiksi suunnittelutietojen hankkimisella. Kun tiedetään, millaiseksi rakenne on suunniteltu, voidaan verrata sitä toteutukseen ja verrata muihin vastaaviin rakennuksiin. Rakennuksesta saadaan myös näytteitä analysoitavaksi.

Suomen Italian-suurlähettilään Janne Taalaksen mukaan suomalaisuhreista ei ole vielä toistaiseksi tietoa. Jos onnettomuudessa olisi mukana merkittävästi suomalaisuhreja, Otkesilla olisi toimivalta lähteä tutkimaan tilannetta siltä osin, jolta se koskee Suomea. 

Lue lisää:

Katso suoraa kuvaa Genovasta: Moottoritiesillan romahduksessa jo 22 uhria, yksi heistä lapsi – Syynä voi olla tukirakenteiden pettäminen

Inarissa kadonnut mies löytyi kuolleena

Mies ehti olla kateissa yli kaksi viikkoa.

Vedenpinta

Inarin Nellimissä kadonnut mies on löytynyt.

Hän oli ollut veneilemässä ja katosi lauantaina 28. heinäkuuta. Miestä yritettiin löytää laajoilla etsinnöillä.

Lapin rajavartioston venepartio löysi miehen ruumiin tiistaina 14. elokuuta läheltä paikkaa, josta miehen vene oli löytynyt tyhjänä katoamispäivänä.

Poliisi jatkaa asian tutkimista kuolemansyyntutkintana eikä tiedota siitä enempää.

KRP on aloittanut esitutkinnan useita valtionhallinnon verkkopalveluita kaataneesta palvelunestohyökkäyksestä: "Tekijänä voi olla yksittäinen henkilö tai jokin järjestäytyneempi taho"

Palvelunestohyökkäys kaatoi useita valtionhallinnon verkkopalveluita sunnuntaina.

Tietokoneen näppäimistö

Keskusrikospoliisi kertoo aloittaneensa esitutkinnan julkishallinnon palveluihin sunnuntaina kohdistuneesta palvelunestohyökkäyksestä.

Asiaa tutkitaan törkeänä tietojärjestelmän häirintänä.

– Törkeän tietojärjestelmän häirinnän rangaistusasteikko on neljästä kuukaudesta viiteen vuoteen. Tuon nimikkeen kohdalla sakkorangaistus ei tule kysymykseen, kertoo tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Antti Velin KRP:stä.

Palvelunestohyökkäys kaatoi useita valtionhallinnon verkkopalveluita, kuten valtioneuvoston, joidenkin ministeriöiden ja poliisin verkkosivut.

Kirjautuminen ei onnistunut myöskään terveydenhuollon Omakantaan tai Kelan ja Väestörekisterikeskuksen sivuille.

KRP:n mukaan tapauksen tutkinnassa tehdään tiivistä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa.

– Palvelunestohyökkäykset ovat yksinkertaisia ja halpoja toteuttaa. Tekijänä voi näin ollen olla yksittäinen henkilö tai jokin järjestäytyneempi taho, esimerkiksi verkkorikollisryhmä. Motiivikin voi vaihdella esimerkiksi pelkästä näyttämisen halusta aina viranomaisten toimintakyvyn testaamiseen, Velin kertoo.

Palvelunestohyökkäys tuli ulkomailta, mutta sen toteuttanut taho voi olla myös Suomesta.

– Se, että verkkoliikenne tulee ulkomailta ei kerro juuri mitään. Vielä ei voi olla edes hyviä arvauksia, että missä tämän varsinaisesti tehnyt taho on.

"Selvitysprosentit näissä ovat aika huonoja"

Velinin mukaan tämäntyyppisten rikosten selvittäminen on hankalaa. Palvelunestohyökkäyksiä havaitaan jopa päivittäin.

– Historiallisesti jos ajattelee, niin selvitysprosentit näissä ovat aika huonoja, se on sanottava suoraan.

Velinin mielestä tietojärjestelmien hyökkäysten kestokykyä, torjuntatapoja ja poikkeustilanteiden toimintamalleja tulisi kehittää kansallisessa yhteistyössä.

– Elintärkeän infrastruktuurin toiminnoille pitäisi olla mietittynä tarpeeksi kattavat varajärjestelmät poikkeustilanteiden varalta. Jos vaikka viranomaisten palvelut kaatuvat, eikä ole mitään tilalle. Tai jos tilanne kestää pitkiä aikoja, pitäisi viranomaiskentällä olla mietittynä korvaavat toimintamallit.

Tutkintapyynnön KRP:lle teki Valtion tieto- ja viestintäkeskus Valtori.

Juttua päivitetty kello 17.15 KRP:n rikoskomisario Antti Velinin kommenteilla.

Lue lisää:

Palvelunestohyökkäyksiltä suojautuminen jää liian vähälle huomiolle – pieniä hyökkäyksiä on tarjolla jopa ilmaiseksi hakkerien "työnäytteenä"

Hae lisää