Korjaus: Yle uutisoi ylikomisario Markus Kiiskisen etunimen virheellisesti tiistaina 11.12. verkossa ja radiossa

Yle uutisoi aikaisemmin virheellisesti ylikomisarion nimeksi Marko, vaikka oikea etunimi on Markus.

Tiistaina 11.12. julkaistussa verkkojutussa, Oulun seksuaalirikoksista epäilty otettiin kiinni Saksasta, ylikomisarion etunimi oli virheellisesti Marko, vaikka hänen oikea etunimensä on Markus. Sama virhe oli myös Ylen Uutisvahdin uutisessa: Oulun seksuaalirikoksista epäilty etsintäkuulutettu mies on otettu kiinni Saksassa. Myös tämä uutinen julkaistiin tiistaina 11.12.

Lisäksi ylikomisarion etunimi kerrottiin virheellisesti tiistaina 11.12. radiouutisissa kello 13.30, 14.30, 15.30 ja 16.30.

Kauramaidon hiilijalanjälki voi olla yhtä suuri kuin lehmänmaidon – jos näin on, miten se voi olla mahdollista ja onko sillä merkitystä?

Yhden meijerin mukaan kauramaidon hiilijalanjälki on vain viidennes lehmänmaidon aiheuttamista päästöistä. Toisen mukaan kauramaidon hiilijalanjälki on yhtä suuri kuin lehmänmaidon. Ketä kuluttajan pitäisi uskoa?

kaurajuomia kylmähyllyssä


Sanna Timonen valittiin ensimmäisenä naisena kenttärovastiksi: "Toivon, että joku päivä nainen armeijassa on niin normaalia, ettei sukupuolta tarvitse erikseen todeta"

Vaikka kaikki armeijan virat ovat olleet myös naisten tavoiteltavissa vuodesta 1995 lähtien, vasta nyt Suomeen nimitettiin ensimmäinen naiskenttärovasti.

Sanna Timonen katsoo kameraa. Taustalla näkyy puunrunkoa ja keltainen rakennus.

Sanna Timonen on iloinen uudesta nimityksestään. Vuoden vaihteessa hän aloittaa työt kenttärovastina. Inttivuotenaan Timonen ei voinut vielä kuvitellakaan, mihin hänen tiensä veisi. Vasta kun hän selvisi asepalveluksesta, hän sai vahvistuksen sille, että hän oli oikealla polulla.

Jo palveluksen aikana Timosen piti laittaa itsensä likoon ryhmän puolesta.

Timonen joutui marssimaan läpi yön osana ryhmätaitokilpailua suorittaessaan vapaaehtoista asepalvelusta. Omien tavaroiden lisäksi Timonen oli kantanut joukkueen usean kilon painavaa radiota. Toukokuisen aamun alkaessa sarastaa hän vihdoin saapui ryhmänsä kanssa perille ja vastassa oli heidän kouluttajansa.

Timosen mieleen on jäänyt hyvin, kuinka kouluttaja totesi virne naamallaan, että "kai se niin on, että kovimmat jätkät kantavat painavimmat tavarat". Vaikka Timosen inttiajoista on vuosia, on hänen mieleensä jäänyt paljon muistoja raskaista hetkistä sateisen metsän keskellä. Ja erityisesti se, kuinka niistä hetkistä on selvinnyt.

Ei ollut kuitenkaan itsestäänselvyys, että Timonen päätyisi marssimaan armeijanvihreissä. Ennen kuin Timonen päätyi kantamaan painavaa kuormaa metsään, hänen täytyi ratkaista muutama mieltä painava kysymys.

"Naisena täytyy tehdä kaksinkertaisesti töitä"

Lukiossa Sanna Timonen mietti, onko oikein, että vain miehet lähtevät kutsuntoihin. Kun hän sai tietää, että asepalveluksessa olisi mahdollisuus toimia varusmiespappina, päätös armeijaan lähdöstä vahvistui.

Ennen armeijaan menoa Timonen joutui pohtimaan, onko kristityn oikein suorittaa aseellista palvelua.

Hän tuli tulokseen, että puolustusvoimat on puolustamista varten ja myös kristitty saa puolustaa maataan. Hän myös toivoo, että aseisiin tarttuminen olisi viimeinen keino, kun kaikkea muuta on yritetty.

Kun Timonen sai mietittyä vastaukset häntä vaivanneisiin kysymyksiin, oli varmaa, että hän halusi käydä armeijan.

Timonen oli ennen armeijaan lähtöä harrastanut partiota, joten metsässä toimiminen oli hänelle tuttua. Vaikka hänellä oli enemmän kokemusta esimerkiksi nuotion tekemisestä ja luonnossa vaeltamisesta kuin usealla muulla, kohtasi hän ensin epäluuloja. Miehet epäilivät, täytyisikö heidän kantaa pienikokoisen naisen tavarat?

– Naisena täytyy tehdä kaksinkertaisesti töitä, että voittaa luottamuksen. Kun muut huomasivat, että osaan hoitaa hommani, olin kuin yksi jätkistä.

Naiset tekevät pioneerityötä armeijassa

Vaikka Timonen ei ollut vielä varusmiesaikana pappi, joukkuetoverit kutsuivat häntä heidän papikseen.

Nykyisin Timosen toimiessa sotilaspastorina, monet varusmiehet ovat sanoneet, että on helpompi jutella nuorehkon naisen kanssa kuin miehen. Usein varusmiehet tulevat puhumaan sotilaspastorille paljon muustakin kuin hengellisistä asioista.

– Monet tulevat puhumaan koti- ja perheasioista. Saattaa olla, että pystyn avaamaan tyttöystävän näkökulmaa tai antamaan muuten toisenlaista näkökulmaa.

Timosen mielestä hänen tärkein tehtävänsä on olla vieressä ja kuunnella. Hänestä ei ole tärkeää se, että löytää oikeat sanat, vaan että puhujalle tulee olo, että jotakuta kiinnostaa aidosti hänen ongelmansa.

Sanna Timonen kertoo, että sekä tutut että tuntemattomat ovat olleet innoissaan ja onnitellut häntä nimityksestään kenttärovastiksi. Kenttärovasti rinnastetaan maa- ja ilmavoimissa everstiluutnantin arvoon. Tänä vuonna nimitettiin ensimmäinen nainen myös everstiluutnantiksi, kun Inka Niskasesta tuli Suomen korkea-arvoisin naisupseeri.

Timonen on saanut kuulla kuitenkin myös, että nainen on sotilaana ja pappina väärässä paikassa.

Jyväskylän yliopiston pro gradu -tutkielmassa (Jyväskylän yliopisto) kävi ilmi, että upseerinaiset puhuvat armeijasta sukupuolineutraalina ja haastateltavat toivoivat, ettei sukupuolella ole väliä.

Tutkimuksen mukaan todellisuudessa sukupuolineutraalius oli kuitenkin näennäistä ja puolustusvoimissa arvostetaan yhä maskuliinisia piirteitä.

Suomessa vihittiin ensimmäiset naispapit vuonna 1988. Muissa Pohjoismaissa oli tuolloin naispappeja ehtinyt jo olla kymmeniä vuosia. Tanskassa naisia on ollut pappeina vuodesta 1948 ja Ruotsissa vuodesta 1958.

Kasarmin portit avautuivat Suomessa myös naisille vuonna 1995. Palveluun pääsy avasi naisille myös mahdollisuuden päästä mihin tahansa tehtävään armeijassa. Kaikista varusmiehistä naisia on silti vain kaksi prosenttia. Myös naisupseereita on sama osuus, kaksi prosenttia.

Naisilla on ollut siis mahdollisuus tehdä sotilaspastorin tehtäviä 1990-luvun puolesta välistä alkaen. Nainen nimitettiin ensimmäisen kerran sotilaspastoriksi kuitenkin vasta vuonna 2007, kun Vänrikki Suvi Kouri valittiin tehtävään. Hän onkin tehnyt Jyväskylän yliopiston tutkielman naisupseerien selviytymisstrategioista.

Kourin nimityksestä on jo vuosia, ja siksi Sanna Timosen mielestä on aikakin, että nainen toimii kenttärovastina. Kenttärovasti on taas yhden pykälän sotilaspastoria ylempänä armeijan hierarkiassa, sillä hänen vastuulleen kuuluu alueellinen kirkollinen työ.

Naisen nimittäminen kenttärovastiksi on siis yksi etappi siihen, että naisia nähtäisiin kaikissa armeijan viroissa. Jännitettäväksi jää, koska näemme Suomen ensimmäisen naiskenttäpiispan.

Timonen kokee, että hän on muiden naisten tapaan joutunut tekemään pioneerityötä ollessaan töissä armeijassa. Häntä ei siksi ärsytä nais-etuliitteen käyttäminen oman ammattinimikkeen edessä.

– Toivon, että joku päivä nainen armeijassa on niin normaalia, ettei sukupuolta tarvitse erikseen todeta. Varmasti kaikki me naissotilaspapit olemme joutuneet tekemään töitä sen eteen, että olemme sotilaita ja pappeja, jotka ovat historiallisesti miehisiä ammatteja.

Google paljasti jälleen: Näiden aiheiden perään netinkäyttäjät ryntäsivät tänä vuonna

Google listasi eniten suosiota lisännneet puheenaiheet suomalaisten keskuudessa.

Kissa katselee Googlen hakusivua.

Maailman suurin hakukoneyhtiö Google on jälleen paljastanut suosituimpia ja ihmisiä eniten kiinnostaneita hakujaan. Lista sisältää eniten suosiota lisänneet haut, eli ne hakusanat, jotka ovat kasvattaneet suhteellisesti eniten hakuja viime vuoteen verrattuna.

Listat nopeimmin nousseista sanoista kuvaavat kuluvan vuoden puheenaiheiksi nousseita ilmiötä, kun taas haetuimpin sanojen listat muuttuvat hitaammin.

Tänä vuonna suomalaisten paljon googlaamia asioita olivat muun muassa presidentinvaalit, Airiston Helmi, tuhkarokko, aktiivimalli, GDPR, kaupunkirjasto Oodi ja Trumpin ja Putinin huippukokouksen paikkana toiminut Kalastajatorppa.

– Yksi erityisen selkeästi esiin noussut ilmiö oli poikkeuksellisen kuuma kesä, sanoo Googlen analyytikko Jaakko Pihlaja tiedotteessa.

Suomessa mitattiin viime kesänä peräti 64 hellepäivää, mikä on vain päivän päässä vuoden 2002 helle-ennätyksestä. Silloin mitattiin 65 hellepäivää.

Googlen analyytikko Jaakko Pihlajan mukaan kesän hellehelvettiin etsittiin helpotusta internetistä monin tavoin. Googlesta haettiin apua huoneiden viilentämiseen, aurinkoihottuman ja lämpöhalvauksen hoitoon sekä sinilevätilanteen seurantaan.

– Tietoa haetaan ensisijaisesti mobiililaitteilla, joilla tehtyjen hakujen osuus on jo yli puolet. Near me ja lähellä -tyyppiset haut kasvoivat tänä vuonna jopa 50 prosenttia viime vuoteen verrattuna Suomessa, Pihlaja sanoo.

Lue lisää:

Vissyä leikkaussaleissa, vartijoita päivystyksessä ja turhautumista hoitojonoissa – Helle pisti Suomen suurimman sairaanhoitopiirin koville

Helleraja ylittyi vielä tänään – Kesän helteet ovat todennäköisesti nyt tässä

Ennätys lähestyy: Suomessa mitattiin tämän vuoden 63. hellepäivä – "En uskalla sanoa, että nyt oli viimeinen hellepäivä"

Kulunut kesä oli Suomenlahdella sinilevän supersuvi, pahempi kuin koskaan tällä vuosikymmenellä – "Tuulet ja merivirtaukset pakkasivat levämassat Suomen rannikolle"

Suomessa on keksitty innovatiivisia keinoja helteillä viilentymiseen – Säkylässä ja Somerolla avattiin jäähalli, Helsingissä ruokakauppa

Helle tyhjentää myymälät tuulettimista – nyt myös soutuveneet viedään käsistä

Pula saamenkielisistä opettajista ei hellitä – nyt nopealla koulutuksella halutaan pätevöittää kymmeniä osaajia kerralla

Ketterän korkeakoulun opinnot järjestetään pääosin Inarissa.

Ánne-Sire Länsman

Oulun ylipiston Giellagas-instituutti aloittaa ensi kesänä koulutuksen, jonka tarkoituksena on saada Suomeen lisää päteviä saamen kieltä taitavia opettajia.

Ja tähän päämäärään halutaan nyt perinteistä yliopistokoulutusta joustavammin. Opiskeluaika on kaksi vuotta.

Koulutuksella aiotaan tavoittaa kolmisenkymmentä opiskelijaa.

– Emme anna suoraan opettajankoulutusta, mutta tarjoamme palikoita, jotka osaltaan pätevöittävät ammattiin, Giellagas-instituutin johtaja Anni-Siiri Länsman sanoo.

Saamelaiskäräjien selvityksen mukaan sekä saamelaisten kotiseutualueella että sen ulkopuolella on jatkuva pula kielitaitoisista opettajista.

– Lähivuosina tarve vain kasvaa, kun opettajia eläköityy, Anni-Siiri Länsman kertoo.

Niinpä Giellagas-instituutti ja Saamelaiskäräjät päätyivät hakemaan koulutukseen rahaa opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Viime kesänä Ketterälle korkeakoululle myönnettiin 750 000 euron rahoitus.

Kuntien työntekijät yksi kohderyhmä

Ketterän korkeakulun ensimmänen vuosi on pääsosin kieliopintoja, sen jälkeen keskitytään opettajan pedagogisiin opintoihin.

– Kovalla opiskelulla saa kaikki palikat kasaan kahdessa vuodessa, Anni-Siiri Länsman sanoo.

Koulutus viedään suurten kaupunkien sijaan pääosin pohjoiseen, Inariin. Siellä järjestettäisiin pääosin inarinsaamen ja pohjoissaamen kieliopinnot.

Myös opettajan pedagogiset opinnot on mahdollista suorittaa pohjoisesta käsin.

Länsmanin mukaan opiskeljoita etsitään myös lähestymällä Pohjois-Suomen kuntia.

– Siellä työskentelee ihmisiä, jotka ovat potentiaalisia opiskelijoita. Kuntien kanssa kannattaa neuvotella, miten nämä henkilöt pääsisivät opiskelemaan esimerkiksi työn ohella.

Opinnoissa on tarkoitus myös joustaa opiskelijan tilanteen mukaan. Tarjolla on verkko- ja monimuoto-opiskelua. Myös työn ohella opiskelu onnistuu, ainakin pedagogisten opintojen osalta.

Esimerkiksi koltansaamen opinnot ovat tässä koulutuksessa pääosin verkkomuotoisia.

Roope Lipastin kolumni: Uskokaa meitä kirjailijoita, jotka käskevät lukemaan

Lukutaidosta täytyy pitää kiinni kynsin hampain. Suuressa osassa ajattelua tarvitaan sanoja tai sanoihin perustuvia rakenteita, joita ei saa kuin lukemalla. Ajattelusta ei ole kenellekään haittaa, kirjoittaa Roope Lipasti.

Kirjailija Roope Lipasti poseeraa kameralle.

Olen mukana lukuhankkeessa, jossa kannustetaan lapsia – yllätys, yllätys – lukemaan. Ideana on, että mennään kouluun ja ensin lavalle nousee joku lasten suosima tubettaja villitsemään nuorisoa ja kertomaan omasta lukemisestaan, minkä jälkeen kirjailijat kertovat kirjoista. Konsepti on muuten varsin toimiva, paitsi että itse harkitsen nyt vakavasti ammatinvaihtoa.

Show’n jälkeen nimittäin oli Lahdesta Hollolaan saakka ulottuva nimmarijono, mutta voi! Kävi ilmi, etteivät ne halunneetkaan keski-ikäisen kaljuuntuvan kirjailijamiehen käsialanäytettä vaan jonkun nevöhöödin Miklun. Ryhdyn toden totta tubettajaksi!

Esimerkiksi tällä nevöhöödillä Miklulla on yli 250 000 tilaajaa. Vertailun vuoksi: oman alueeni pää-äänenkannattaja Turun Sanomilla on päivittäin lukijoita noin 160 000. Suomalainen kirjailija saa olla oikein tyytyväinen jos hänen kirjaansa myydään 5000 kappaletta. Useimmilla menee vielä paljon huonommin: myynnin näkökulmasta esimerkiksi runokirjoja kannattaa julkaista vain niiden, joiden äiti on vielä elossa.

Kaikkiaan tämä tubettajan ja hänen faniensa seuraaminen oli avartava kokemus. Muistan nimittäin kuinka nuorena aikuisena mietin, millä tavalla tulevat sukupolvet voivat enää kapinoida, kun heidän vanhempansa (eli minun sukupolveni) ja jopa isovanhempansa ovat rock-veteraaneja. Siis sellaisia jotka edelleen käyvät festareilla ja joilla on tatuointeja ja nenässä herneen sijaan rengas. Miten on mahdollista erottautua yhteiskunnassa, jossa nuorisokulttuuri on valtakulttuuria?

No, se erottautuminen ei ollut nuorisolle temppu eikä mikään!

He vain hylkäsivät kaiken edellä mainitun. Nyt heillä on oma juttunsa, joka on meidän vanhempien mielestä paitsi täysin käsittämätöntä, myös ylivoimaisen älytöntä ja harvinaisen typerää, eli juuri sellaista, mistä nuorisojutuissa parhaimmillaan on kyse.

Siis miettikää nyt! Miksi ihmeessä katsoa videoita joissa joku tyyppi kertoo mitä on puuhannut sinä päivänä, ketä kiinnostaa? (Paitsi niitä 250 000 seuraajaa). Tai mitä järkeä on katsoa verkossa, kun joku toinen pelaa hölmöä peliä? Menisitte nuoriso töihin! Leikkaisitte tukkanne, jos mahdollista, vielä siistimmäksi ja alkaisitte elää ihmisiksi!

Ja juuri tuon takia nuorisossa on tulevaisuus. He tekevät asiat aina vähän eri lailla kuin ennen. Vanhempien paheksunta kertoo, että on onnistuttu. Mutta koska vanhempien ikiaikainen velvollisuus tosiaan on paheksua, haluan olla hieman huolissani. Empiirisen lähipiirihavainnointini perusteella nuoriso katselee videoitaan ihan koko ajan. Jopa suihkusta kuuluu netin älämölö. Nuorten ja lasten maailma pirstoutuu ikuisesti jatkuviin muutaman minuutin klippeihin, joissa hohotetaan idioottimaisesti milloin millekin.

Ja kun sitten koulussa on kokeet, lukeminen on vaikeaa, kun ei ymmärrä mitä läksykirjassa sanotaan. Maailma onkin yhtäkkiä monimutkaisempi kuin netin hessuhopotodellisuus. Meillä tämä kulminoitui aikoinaan siihen, kun yksi lapsista totesi läksyistään, että ”Meijän piti vaan lukee tää, ei osata”.

Opettajaparat.

Lukutaidosta täytyykin pitää kiinni kynsin hampain. Se on viime kädessä ajattelu- ja mielikuvitusaisti. Suuressa osassa ajattelua tarvitaan sanoja tai sanoihin perustuvia rakenteita, joita ei saa kuin lukemalla. Mitä enemmän ihminen tuntee sanoja, sitä paremmat valmiudet hänellä on ajatella. Eikä ajattelusta ole koskaan ollut kenellekään haittaa, Arkhimedes toki pois lukien.

Vastaavasti jos ei osaa lukea, siitä seuraa yleensä että sanavarasto on pieni, mistä seuraa ongelmia ymmärtää maailmaa. Asioiden laittaminen konteksteihin ja ylipäänsä erilaisten loogisten suhteiden näkeminen vaikeutuu. Silloin alkaa äkkiä uskoa tämän maailman trumppeja tai mv-lehtiä. Kannattaisi sen sijaan uskoa meitä kirjailijoita, kun me sanomme, että lukekaa.

Kirjailijat eivät nimittäin valehtele melkein koskaan paitsi työkseen. Tai ellette usko meitä, niin uskokaa tubettaja-Miklua. Tämä ansiokas nuori mies kertoi lukevansa vuodessa sata kirjaa ja kehotti lapsia kokeilemaan, että jos joka päivä lukisi ensi alkuun vaikka ihan vähän. Että jos olisikin netissä yhdeksän tunnin sijaan vain kahdeksan. Idea on erinomainen eikä koske vain lapsia.

Milloin sinä kävit viimeksi kirjastossa?

Arkhimedeelle kävi muuten tarinan mukaan niin, että hän oli ajattelemassa rannalla, kun roomalainen sotilas käveli hänen hiekkaan piirtämiensä kuvioiden yli. Arkhimedeen viimeiset, äkäiset, sanat olivat: ”Älä sotke mun ympyröitä”.

Roope Lipasti

Kirjoittaja on lietolainen kirjailija, joka eksyy vapaa-aikanaan kernaasti konkreettisiin ja selkeisiin remonttihommiin.

Viime talvena ammattikalastaja upotti moottorikelkkansa, nyt hän on taas jäällä tavanomaista aiemmin – jäätilanteessa suuria eroja eri puolilla maata

Ammattikalastajat pyrkivät talvijäille jopa riskillä, sillä rospuuttokaudella tienestiä ei tule.

Ilkka Karppanen

Kyllä tämä jää kestää, ajatteli ammattikalastaja Ilkka Karppinen vuosi sitten. Hän hyppäsi moottorikelkan sarviin ja lähti talviverkoille Höytiäisen jäälle Pohjois-Karjalassa. Mutta ahneus kostautui, kun jää petti kelkan alta kohdassa, jossa on kahdeksan metriä vettä.

Moottorikelkka saatiin nostettua kuukautta myöhemmin, kun jäät olivat tarpeeksi vahvat. Nostovälineet ovat rannalla vastaisen varalle ja uppokelkka on nyt vara-ajopelinä.

– Kelkka meni pohjaan, mutta ukko pelastui, kertoo Karppinen nyt, kun ajaa jälleen moottorikelkalla järven jäällä.

Tänä vuonna jäät ovat vankat pohjoisella Höytiäisellä, ja kauden alun kävellen hiippaillut verkkoreissut 3–4-senttisellä jäällä ovat jo vaihtuneet moottorikelkkailuun. Vaikka saman järven eteläosan selät lainehtivat vielä vapaina, pohjoisosissa on kalastettu jo kuun alusta. Teräsjäätä on silmämääräisesti jopa 15 sentin paksuudelta.

Koko maan jäätilanne vaihtelee, eivätkä suurten järvien selät ole vielä ummessa. Höytiäisestä Ilkka Karppinen sanoo, että vaatii –20 asteen pakkasta, ennen kuin eteläosan selät umpeutuvat.

Suomen ympäristökeskuksen jäätietojen perusteella jäätä on lähes kaikkialla pitkäaikaista keskiarvoa vähemmän, Tuusulanjärvellä etelässä tosin keskiarvon ylittävät 12 senttiä, mutta yleisesti vain puolet keskiarvosta ja Lapissa reilusti keskiarvoa vähemmän. Toisaalta lumen vähyys suosii jään vahvistumista.

Varhaiset jäät ja lyhyt rospuutto kalastajan ilona

Ammattikalastaja Ilkka Karppinen laski tämän talven ensimmäiset verkkonsa melkein kolme viikkoa edellisvuotta aiemmin. Vuosi sitten verkoille päästiin vasta jouluviikolla.

Neljättä talvea täyspäiväisesti kalastajana työskentelevälle Karppiselle lyhyt rospuutto on elinkeinon kannalta välttämätön. Tänä syksynä syyskalastuksen ja talvikalastuksen väliin jäi vain viiden päivän tauko. Varhaisen talvikauden ensimmäisillä kalastusviikoilla tehdään kalamiehen tili, sillä kun saatavuus vähenee, järvikalan kysyntä ylittää tarjonnan. Sen vuoksi ammattikalastaja lähtee jäälle vaikka vähän riskillä.

Sisävesiltä pyydetyn kalan osuus kalakaupassa on vain muutamia prosentteja, kertoo luonnonvarakeskus Luke. Se on vähän, tosin kotimaisen kasvatus- ja villinkin kalan suosion kasvusta on näkyvillä merkkejä, kertoo syksyinen uutinen.

Muikku on Suomen järvien merkittävin saaliskala ja sitä on saatavilla runsaasti. Kuhasaaliit ja myös kuhan kysyntä ovat kasvaneet.

Höytiäisen saaliskaloista tärkein on kuha, lisäksi järvestä tulee ahventa, siikaa, haukea ja madetta.

Karppinen laskee viimeisiä sadasta talviverkostaan. Kelluttava puku, naskalit ja paikallistuntemus tuovat turvaa. Kalastaja kertoo, että huonossa säässä verkkojen kokemisessa etenee vain joitakin satoja metrejä tunnissa. Kun verkot on laskettu, niitä kierretään talvikauden ajan joka ikinen päivä.

– Tämä on sellainen laji, että periksi ei auta antaa, Karppinen sanoo.

Tampereella on käynnissä Suomessa ainutlaatuinen rakennustyömaa – ratapihan päällä tehdään töitä minuuttiaikataululla öisinkin

Katso kello 11.30 alkava suora lähetys työmaalta, jossa rakentuu junaradan päälle kokonaan uusi Tampereen Kannen kaupunginosa.

Vierailu Tampereen Kannen ja uuden areenan työmaalle

Tampereen Kannen kaupunginosasta tulee täysin poikkeuksellinen Suomessa. Esimerkiksi Helsingin Pasilassa juna-asema on radan päällä, mutta Tampereen Kannelle rakennusmassaa tulee huomattavasti enemmän.

Koko hankkeen kustannusarvio on noin 550 miljoonaa euroa.

Kannelle rakennetaan muun muassa monitoimiareena, hotelli, kasino ja tornitaloja (Rakennusyhtiö SRV:n verkkosivut). Areenasta tulee Tapparan ja Ilveksen uusi kotihalli.

Rakennesuunnittelun merkitys korostuu. Nykyaikaiset laskentaohjelmat ovat kovassa käytössä.

– Siellä on tosi isoja paikallisia kuormia, sanoo SRV:n projektijohtaja Rauno Kulmala.

Rakentajat tekevät jatkuvasti yövuoroa

Työmaan keskeltä kulkevan junaliikenteen vuoksi aikataulut on jouduttu suunnittelemaan erityisen tarkasti. Esimerkiksi elementtiasennuksia päästään tekemään vain yöllä.

– Öisin on noin kuusi tuntia aikaa, jolloin junat eivät kulje, Kulmala sanoo.

Muun muassa nosturinkuljettajat, asentajat ja työnjohtajat tekevät säännöllisesti yövuoroa. Päivisin pystytään tekemään radansuuntaisia töitä, kuten pilarien tekoa.

Myös junaliikenteen näkökulmasta kyse on ainutlaatuisesta työmaasta.

– Kannen rakentamisen kaikissa työvaiheissa täytyy tällainen yksi liikennemuoto ottaa huomioon, sanoo Liikenneviraston projektipäällikkö Mikko Heiskanen.

– Tällä hetkellä missään muualla Suomessa ei ole rautateitä koskevaa rakennustyömaata yhtä vaativassa ympäristössä, Heiskanen jatkaa.

Junat eivät ole myöhästyneet työmaan takia

Junaliikenteen näkökulmasta vaikeimmat työvaiheet on jo ohitettu. Suurimmat muutokset raiteiston laitteistoon, kuten vaihteisiin ja sähköratarakenteisiin, on tehty vuoden 2018 aikana.

Junat eivät ole myöhästelleet työmaan takia ollenkaan. Työmaan läpi kulkee sekä matkustaja- että tavarajunia.

Heiskasen mukaan esimerkiksi työn vaatimat jännitekatkot on onnistuttu suunnittelemaan etukäteen niin hyvin, että junaliikenne ei ole niiden takia joutunut seisomaan.

– Jännite- ja ratatyökatkoja mietitään jopa kaksi vuotta aiemmin, Heiskanen sanoo.

Välillä junien lähtö- tai tuloraiteet ovat voineet poiketa tavallisesta.

– Jos sieltä on yksi laituri ollut poissa pelistä pari tuntia työvaiheen takia, välttämättä matkustajat eivät ole sitä edes huomanneet, Heiskanen sanoo.

Työmaa on edennyt aikataulussa

Monitoimiareenan ja sen yhteyteen tulevan hotellin rakentamisen on määrä alkaa keväällä 2019. Valmiita niiden pitäisi olla kesällä 2021.

Tampere haluaisi järjestää areenassa jääkiekon MM-kisat vuonna 2022.

Tällä hetkellä työmaalla rakennetaan junaratojen suuntaisia tukipalkkeja. Kun tukipalkit ovat riittävän kantavia, voidaan asentaa myös poikittaiselementtipalkit.

– Sitten siihen tulee kuorilaatta palkkien väleihin ja siihen raudoitetaan kansirakenne, joka valetaan lohkoina. Ensimmäinen lohko valetaan todennäköisesti tammikuun alkupuolella, Kulmala kertoo.

80 tonnin elementit suoraan rekasta paikalleen

Aikataulutus helpottuu sen jälkeen, kun kansi saadaan valmiiksi junaradan päälle. Siitä eteenpäin rakentaminen muistuttaa hieman enemmän tavallista työmaata.

– Toki työmaa on sittenkin logistisesti haastava, koska tontti on pieni ja ympärillä on ahtaat kadut, Kulmala sanoo.

Vähäisen tilan takia esimerkiksi elementit on pitänyt tuoda työmaalle samana iltana ja nostaa suoraan rekasta paikoilleen.

Suurimmat palkit ovat olleet 80 tonnia, joten ei niitä kannata välivarastoida, Kulmala sanoo.

Lue myös:

Video kertoo Tampereelle vihdoin rakennettavan areenan yllättävät vaiheet – Kalervo Kummolalla ja Epuilla ollut sormensa pelissä

Äitiysneuvolapalvelut ovat parantuneet – odottajien terveystarkastuksissa ja ensisynnyttäjien kotikäynneissä silti puutteita

THL selvitti, miten äitiys- ja lastenneuvolapalvelut sekä kouluterveydenhuollon terveystarkastukset toimivat. Ainoastaan Etelä-Karjalassa hoidetaan terveystarkastukset pilkulleen suositusten mukaan.

Raskaana oleva nainen.

Lahtelaisen Hanna-Maria Partasen esikoisen on määrä syntyä näinä päivinä. Yhdeksän kuukauden odotuksen aikana paikalliset äitiysneuvolapalvelut ovat ehtineet tulla Partaselle hyvin tutuiksi, sillä neuvolakäyntejä on kertynyt normaalia enemmän.

– Neuvolakäyntejä on ollut noin kerran kuussa. Välillä olen käynyt äitiyspolilla, kun lapsi on ollut pienikokoinen, ja on haluttu varmistaa, että se kasvaa.

Äitiysneuvolapalvelut niin Lahdessa kuin muuallakin Suomessa ovat pääosin hyvällä mallilla. Kaikkia äitiysneuvolassa järjestettäviä terveystarkastuksia koskevia valtakunnallisia suosituksia noudatetaan kaikissa terveyskeskuksissa kuitenkin vain viidessä maakunnassa.

Tiedot selviävät keskiviikkona julkaistusta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportista, jossa kartoitetaan neuvolan ja kouluterveydenhuoltopalveluiden tasoa. THL:n tekemässä tarkastelussa palveluiden järjestäminen merkittiin maakunnassa puutteelliseksi, mikäli yksikin alueen terveyskeskus järjesti omat palvelunsa suosituksista tai säädöksestä poikkeavalla tavalla.

– Kokonaisuus on mielestäni hyvällä tasolla. Palvelut ovat koko ajan kehittyneet säädöksen ja valtakunnallisten suositusten suuntaisesti, summaa tutkimuspäällikkö Tuovi Hakulinen terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Osassa maakuntia ei järjestetä lakisääteisiä kotikäyntejä lainkaan

THL:n raportissa tarkasteltiin äitiysneuvolan terveystarkastusten lisäksi erikseen vielä kotikäyntejä, joita tulisi asetuksen mukaan järjestää ensisynnyttäjille vähintään yksi joko ennen tai jälkeen synnytyksen. Tietojen keruuhetkellä näin tapahtui kaikissa terveyskeskuksissa ainoastaan Kanta-Hämeessä, Etelä-Pohjanmaalla ja Kainuussa.

Etelä-Karjalassa, Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla äitiysneuvolan terveydenhoitajan kotikäyntejä ei sen sijaan järjestetty lainkaan. Erot kotikäyntikäytännöissä ovat suuria paitsi maakuntien välillä, myös niiden sisällä.

Suomen terveyskeskuksista 45 prosenttia järjesti kotikäynnin kaikille ensimmäistä lastaan odottaville ennen synnytystä ja 90 prosenttia ensimmäisen lapsen saaneille synnytyksen jälkeen.

– Olen ilahtunut siitä, että monessa kunnassa kotikäyntejä järjestetään ensisynnyttäjien lisäksi uudelleen synnyttäjille, THL:n tutkimuspäällikkö Tuovi Hakulinen sanoo.

Henkinen tuki tärkeintä

THL:n tutkimuspäällikön mukaan terveystarkastuksia ja kotikäyntejä koskevia suosituksia on syytä noudattaa, sillä niiden väliin jättämisellä voi olla vakaviakin seurauksia perheiden hyvinvoinnille.

– Meillä on tutkimustietoa siitä, jos määräaikaiset tarkastukset järjestetään asetuksen ja suositusten mukaisesti, työntekijät tunnistavat tuen tarpeen. Se tarkoittaa face to face -tapaamista ja vapaamuotoista keskustelua perheen kanssa. Kun tuen tarve huomataan, voidaan heti lähteä suunnittelemaan, miten sitä annetaan, Tuovi Hakulinen sanoo.

Hanna-Maria Partanen ei ole tarvinnut erityisiä tukitoimia, mutta silti hän pitää säännöllisiä neuvolakäyntejä arvokkaina.

– Tärkeintä on ehkä ollut se, kun on koko ajan ollut tosi vastaanotettu tunnelma. Tarjotaan vastauksia ja rohkaistaan kysymään. On tullut vahvasti sellainen olo, etten ole yksin, vaikka minulla ei olisikaan omaa tukiverkkoa, lahtelaisäiti kiittelee.

Niin ikään esikoistaan odottava Janina Ruokonen kiittelee myös neuvolasta saamaansa henkistä tukea.

– Tärkeintä on se henkinen puoli, kun pääsee purkamaan tuntemuksiaan äidiksi tulemisesta ajan kanssa.

Neuvolan rooli tiedon jakajana ei ole niin merkittävä. Molemmat äidit kertovat saaneensa kaiken tarvitsemansa tiedon netistä tai aiemmin äidiksi tulleilta ystäviltään.

– Ihan googlaamalla esimerkiksi löysin listat raskauden aikaisista kielletyistä ruoka-aineista, ja olin yllättynyt siitä kuinka pitkä se on, Ruokonen kertoo.

Silti keskustelut ammattilaisten kanssa ovat olleet tärkeitä.

– Ensin ajattelin, etten halua neuvolassa mitään lässytyksiä, vaan pelkkää dataa vauvan voinnista. Mutta matkan varrella on sillä paljon merkitystä, että saa purkaa hyviä ja huonoja juttuja, Partanen sanoo.

Monessa maakunnassa paljon petrattavaa

Neuvola- ja kouluterveydenhuoltopalvelut ovat tutkimuspäällikkö Tuovi Hakulisen mukaan kehittyneet parempaan suuntaan verrattuna edellisiin palvelukartoituksiin. Silti on vielä tehtävää.

Jos tarkastellaan kaikkia äitiys- ja lastenneuvolan sekä kouluterveydenhuollon terveystarkastuksia yhdessä, maakunnista vain Etelä-Karjala järjesti koko tarkastusten sarjan säädöksen ja valtakunnallisten ohjeistusten mukaisesti.

Tulosten perusteella näyttää siltä, että jotkut kunnat ovat tehneet omavaltaisia ja lyhytnäköisiä ratkaisuja järjestäessään määräaikaisia terveystarkastuksia, raportti summaa.

Lue myös:

Vauvaperheet kaipaavat enemmän tukea ja ovat huolissaan taloudestaan – "Yhtään ei enää saa pikkuvauvaperheiltä leikata"

Neuvolalääkäri: "Kaikki odottajat eivät saa lähipiiriltään tukea tupakoinnin lopettamiseen"

Porin rippikoulukiistassa kompromissi: Seta saa vierailla rippileireillä, mutta maininta Setasta poistettiin rippikoulusuunnitelmasta

Paikallissuunnitelma vedettiin viimeksi pois listalta, kun osa seurakuntaneuvoston jäsenistä vieroksui siinä ollutta mainintaa Setan vierailuista.

Konfirmaatiotilaisuuden ehtoollinen kirkossa.

Seta voi jatkossakin vierailla Keski-Porin seurakunnan rippileireillä. Maininta yhteistyöstä on kuitenkin poistettu rippikoulujen paikallissuunnitelmasta.

Keski-Porin seurakunnan seurakuntaneuvosto hyväksyi paikallissuunnitelman kokouksessaan tiistaina.

Paikallissuunnitelmassa luki alun perin: Muita yhteistyötahoja ovat paikalliset toimijat, joiden palveluita käytetään rippikoulujen yhteydessä. Näihin lukeutuvat esimerkiksi erilaiset ruokailupalvelut, Satakunnan Seta ry sekä valokuvaamot.

Teksti on korvattu virkkeellä: Yhteistyötahoja voivat olla myös muut paikalliset toimijat, joiden erityistä asiantuntijuutta hyödynnetään rippikoulujen yhteydessä.

Paikallissuunnitelma vedettiin viimeksi pois listalta, kun osa neuvoston jäsenistä vieroksui siinä ollut mainintaa Setan vierailuista leireillä.

Piispa Kalliala: Seta voi vierailla rippileireillä

Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala totesi aiemmin Ylelle antamassaan haastattelussa, että hänen mielestään seksuaalivähemmistöjen etujärjestö Seta voi vierailla rippikoululeireillä. Kallialan mukaan rippikoulun ohjaajat ovat parhaita arvioimaan sitä, keitä kutsutaan rippileirille vierailijaksi.

Kalliala sanoo, että seurakuntaneuvosto hyväksyy paikallissuunnitelman, mutta sen on perusteltua luottaa osaavien ja ammattitaitoisten työntekijöiden valmisteluun.

Verkkokaupan kasvu tuonut jo yli tuhat pakettiautomaattia Suomeen ja lisää tulee – katso kartasta mistä löytyy lähin automaatti

Itsepalveluperiaatteella toimivat pakettiautomaatit ovat nopeasti korvanneet palvelevien postikonttoreiden ja toimipaikkojen vähenemisen.

Johanna Ylönen nouti automaattilokerosta verkkokaupasta ostettua muotia.

Verkkokaupan reipas kasvu on kiihdyttänyt pakettiautomaattiverkoston kasvua. Suomalaiset voivat noutaa pakettinsa nyt jo tuhannesta Postin pakettiautomaatista ja kohta noin sadasta Pakettipisteen automaatista. Pakettipiste tuli kilpailemaan jakelumarkkinoista vasta lokakuussa.

Posti aikoo lisätä pakettiautomaattien määrää ensi vuonna ainakin 500 yksiköllä. Pakettipisteen tavoitteena on helmikuun loppuun mennessä saada 300 pakettiautomaattia keskeisiin kohteisiin Suomessa. Vuoden kuluttua käytössä on jo ainakin 1 800 automaattia.

Etsi kartasta lähin pakettiautomaatti yli tuhannen joukosta

Postin paketeista jo joka kolmas luovutetaan automaateista ja osuus kasvaa koko ajan. Pakettimäärä on suuri, sillä posti toimitti vuonna 2017 yhteensä yli 37 miljoonaa pakettia eli noin seitsemän pakettia per suomalainen.

– Pystymme yhä enemmän ohjaamaan lähetyksiä automaatteihin kuluttajien toivomusten mukaisesti ja automaatteja tarvitaan yksinkertaisesti lisää, kertoo paketti- ja logistiikkapalvelun johtaja Sami Finne Postista.

Läheisyys ja helppokäyttöisyys lisäävät suosiota

Pakettiautomaattien suosion kasvun syitä ovat käytön helppous ja niiden tuleminen lähelle asiakkaita. Automaateilla asiointi on niin nopeaa, että jonoja ei juurikaan synny. Automaatteja on sijoitettu paikkoihin, joissa on laajat aukioloajat. Muun muassa ruokakauppoihin, kerrostalojen portaikoihin ja jopa toimistoihin.

– Mitä lähemmäksi mennään kuluttajaa, sitä helpompaa palveluiden käyttö on, korostaa Finne.

– Kuluttajalle se tuo helpotusta, kun tietää, että paketin voi hakea automaatista itselle sopivaan aikaan. Esimerkiksi kauppakeskus Kaaressa Helsingin Kannelmäessä automaatit ovat auki 24 tuntia vuorokaudessa, kertoo myyntijohtaja Juha Teinilä Pakettipisteestä.


Pakettipiste on Tradeka-Yhtiöihin kuuluvan Lehtipisteen perustama uusi pakettiautomaattipalvelu. Pakettipiste hyödyntää Lehtipisteen yli 5 000 myyntipisteen verkostoa.

– Lehtipisteissä jaetaan lehtiä joka aamu kello viiden ja yhdeksän välillä kaikkialla Suomessa. Sellaista jakeluverkostoa ei ole kenelläkään muulla tuohon aikatauluun liittyen, kertoo Juha Teinilä.

Kun Pakettipiste on saanut valmiiksi 300 automaatin verkoston, on edessä seuraava tavoite.

– Jotta voimme kutsua itseämme valtakunnalliseksi toimijaksi, on tavoitteenamme saada 400 automaatin verkosto keskeisille paikoille, kertoo Juha Teinilä.

Postin tavoin Pakettipiste ei tällä hetkellä suunnittele pakettiautomaatteja kerrostaloihin, mutta isoille teollisuusalueille ja yliopiston kampusalueelle automaatteja mietitään.

Suomen suurin pakettiautomaattikuja otettiin käyttöön lokakuussa Jyväskylän keskustan Postissa. Pakettiautomaattikäytävä on auki joka päivä kello 7-22.

– Tämä on lähtenyt hyvin käyntiin ja asiakkaat hakevat lähetyksiä tosi nopeasti. Tänne mahtuu kerralla melkein 400 pakettia, kertoo myyntiesimies Eija Toikkanen Jyväskylän keskustan Postista.

Pakettien lähettäminen vielä kangertelee

Pakettien vastaanottaminen koetaan automaateilla helpoksi, mutta lähettäminen tuottaa monille päänvaivaa. Automaatilla lähetys on naputeltava loppuun asti. Eija Toikkanen suosittelee naputtelemaan lähetettävän paketin tiedot kaikessa rauhassa jo kotona posti.fi -sivustolla tai älypuhelimen sovelluksella.

Nuorille tietotekniikan ja kännykkäsovellusten käyttö on tuttua, mutta automaattipaketin lähettämisessä oli silti ongelmia.

– Lähettäminen oli haastavaa näin eka kerralla. Kaipasin vähän parempaa ohjeistusta, tuo tarra ei ole riittävä, kritisoi Satu Leinonen Jyväskylästä.

– Olisi voinut olla helpompaakin, sillä ohjeet olivat epäselvät. Tämmöiselle blondille tuli pari tenkkapoota, mutta kysymällä apua lähti paketti onneksi matkaan, kertoo Fanni Jääskeläinen Jyväskylästä.

Verkkokaupan arvioidaan moninkertaistuvan

Verkkokauppa on edelleenkin Suomessa verrattain pientä suhteessa suurimpiin verkkokauppamarkkinoihin. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen Amazon Primen pakettimäärät ovat noin kuusinkertaisia Suomeen verrattuna, kun lasketaan paketteja asukasta kohti. Sami Finne Postista uskoo pakettimarkkinan monikertaistuvan Suomessakin lähitulevaisuudessa.

– Odotamme verkkokaupan kasvavan kaksinumeroisin luvuin tänä jouluna. Viime vuonna loka-joulukuussa toimittamiemme verkkokauppapakettien määrä kasvoi 18 prosenttia ja pakettiautomaattien kautta kulkeneiden pakettien määrä kasvoi viime vuonna 36 prosenttia.

Pakettipisteen Juha Teinilä on seurannut tarkasti suomalaisen verkkokaupan kehittymistä. Vielä muutama vuosi sitten kotimainen verkkokauppa lähetti paketteja asiakkaille 3-8 päivän toimitusajalla. Kun ulkomaiset verkkokaupat alkoivat laivojen sijasta käyttämään kuriireja, niin paketit tulevat Euroopasta Suomeen muutamassa tunnissa ja Yhdysvalloistakin vuorokaudessa.

– Suomalainen verkkokauppa jäi jalkoihin. Nyt on meneillään kilpa kuinka nopeasti suomalainen verkkokauppa pystyy toimittamaan tilauksen, käytäntö on nyt parissa kolmessa päivässä.

Nuori sukupolvi murtaa kaupankäynnin tapoja

Tutkimukset paljastavat, että verkkokaupan paketit noudetaan automaateista nyt noin puolentoista vuorokauden sisällä paketin saapumisesta. Muutama vuosi sitten paketin noudettiin neljässä viidessä päivässä.

– Nuori sukupolvi on oppinut, että kun painaa enteriä, niin paketti on jo miltei kädessä. Kuluttajien päätöksenteko pirstaloituu ja se ei ole jatkossa kiinni yhdessä liikkeessä, kaupassa tai verkkokaupassakaan. Nuoret hakevat tuotteita suoraan hakusanoilla eikä enää mitään yrityksiä ja tilaavat tavaroita ympäri maailman, kuvailee Juha Teinilä.

Suomen kaupalla onkin Teinilän mukaan todella kova haaste kilpailla ja pysyä kehityksessä mukana. Kuluttajille on tulossa yhä enemmän valinnanvaraa saada tuotteita joko suoraan kotiin tai lähelle.

– Nyt on tulossa jo paketti- ja palvelukioskeja, jotka voivat olla ulkotiloissa. Drone- eli pienoiskopteriverkostojakin on maailmalla paketteja kuljettamassa. Amerikkalainen verkkojätti Amazon on rakentamassa Ruotsiin isoa keskusvarastoa ja on palkannut Suomeen jo ensimmäiset henkilöt suunnittelemaan logistiikkaa ja toiminnan aloittamista, luettelee Teinilä tulevaisuuden näkymiä.

Toimitusnopeus kasvaa

Postin Sami Finne arvioi, että kymmenen vuoden sisällä pakettimäärä tulee kasvamaan huikeasti ja kilpailu tuo alalle uusia toimintamalleja. Posti aloitti viime viikolla Helsingin keskustassa pilotin kahden tunnin toimituksista. Niistä suurin osa pystytään toimittamaan jo tunnin sisällä.

Finne arvioi verkkokauppojen yleisen läpinäkyvyyden parantuvan niin, että myymälävarastojen saldot tulevat suoraan näkyviin ja asiakas voi tilata tuotteen haluamallaan palvelutasolla Kemijärveltä, Vaasasta tai Espoosta.

– Verkkokaupasta tulee päivittäistä toimintaa. Aamulla mietit mitä tänään syötäisiin ja teet tilauksen, illalla tilaus on toimitettuna joko kotiin tai automaattiin, henkilökohtaiseen tai julkiseen.

Jarkko Martikainen teki kiitoslaulun kuolleelle Toivo-koiralleen – "Tekeminen kesti monta kuukautta, se oli liian vereksellä se juttu"

Lemmikkieläimestä luopuminen on vaikea paikka. Jarkko Martikaisen "Kiitos kaikesta" on laulu vuotta aiemmin kuolleelle koiralle.

Jarkko Martikainen teki kiitoslaulun kuolleelle koiralleen –

Jarkko Martikaisen seitsemäs sooloalbumi Aina auki ilmestyi elokuussa. Vuotta aiemmin Martikainen joutui tekemään lopettamispäätöksen nopeasti huonoon kuntoon menneelle Toivo-koiralle. Kappaleen tekeminen oli kaikkea muuta kuin helppoa.

– Se oli vakava paikka. Silloin kun se lopetuspäätös oli tehtävä aloin heti miettiä, että minä haluan kiittää Toivoa. Sinä meni aika monta kuukautta, että pääsin työn alkuun, se oli liian vereksellä se juttu. Kyllä minä olen joutunut huomaamaan, että oudolla tavalla sitä kiintyy eläimeen, kun eläin kiintyy minuun.

Lopulta albumille syntyi kappale Kiitos kaikesta, joka on osoitettu Toivo-koiralle.

Puoli seitsemän -ohjelmassa vieraillut Martikainen muistelee koiran hankintaa. Idea koiran ottamiseen tuli alun perin puolisolta.

– Minä yritin laittaa vähän kampoihin. Että se on niin vaikeaa ja monimutkaista säätää ja kuljettaa. Varsinkin kun kyse oli suurroduista. Lopulta se koira kuitenkin leimautui juuri minuun.

Koira voi opettaa elämänasennetta

Parhaimmillaan ihmisen ja koiran suhde näkyy Martikaisen mielestä esimerkiksi siinä, miten koira katsoo ihmistä.

– Se pystyy vetoamaan jopa minun kaltaiseen ihmiseen, joka yrittää esittää kohtuullisen tylyä ja etäistä isäntää, jotta meillä pysyy se marssijärjestys kunnossa, että se pysyy koirana. Mutta kun katsoi sitä Toivoa – se oli loppuun saakka hyvin lapsellinen koira. Se meni ihan sekaisin, kun kävin vaikka ulkona ja tulin takaisin.

Martikaisen mukaan Toivosta, niinkuin monesta muustakin koirasta, olisi paljon opittavaa asenteessa elämään.

– Joku sellainen olemassaolon riemu ja kiitollisuus siitä, että tällainenkin päivä koettiin. Kyllähän siitä jotain voi yrittää ainakin oppia ihminen. Yrittää miettiä, että kun tuolla on koko ajan noin upea meininki, niin kai minäkin voisin yrittää viihtyä. Vaikka laskuja lankeaa laatikkoon, tai mitä vastoinkäymisiä meillä aikuisilla ihmisillä onkaan.

Katso Jarkko Martikaisen koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa täältä.

Silakkakiintiöstä uhkaa jäädä osa kalastamatta – "Syksy on ollut huono kaikille"

Silakan kalastuskiintiöt uhkasivat loppua jo alkukesästä. EU myönsi lisää pyyntikiintiötä, mutta lisäkiintiöistä osa jäänee käyttämättä myrskyjen takia.

Fileerattua silakkaa Kuivaniemen kalan liukuhihnalla Kaskisissa.

Viikonlopun silakkasaalis saapuu Kaskistan satamaan maanantaina aamukuudelta troolari Sonnskärin ruumassa.

Selkämerestä nousi perjantaina iltapäivällä alkaneella matkalla 45 000 kiloa silakkaa, josta noin 18 000 kiloa päätyy ihmisruuaksi. Loput käytetään rehuksi.

Sonnskärin aluskohtaista kalastuskiintiötä uhkaa jäädä tältä vuodelta käyttämättä. Sonnskärin kapteeni ja Sonnfishin yhdessä isänsä Carl Gustavin kanssa omistava Anders Granfors sanoo, että syysmyrskyt ovat pitäneet aluksen maissa liian pitkään.

– Syksy on ollut heikko kaikille, nyt tuli kuitenkin ok saalis, joten olemme tyytyväisiä. Tänä syksynä on ollut paljon myrskyjä, Granfors kertoo.

Kun tuuli puhaltaa yli 15 metriä sekunnissa, Sonnskär jää Kaskisten satamaan.

Aluskohtaisia silakkakiintiöitä

Kaskisten kalasatamasta tulee arviolta puolet Suomessa syötävästä ruokasilakasta. Anders Granfors kalastaa siitä valtaosan yhdessä isänsä ja veljensä kanssa.

Sonnskärin aluskohtainen silakkakiintiö uhkasi täyttyä jo toukokuussa. EU myönsi kuitenkin Pohjanlahden silakanpyyntiin lisää lupia 9 miljoonaa kiloa alkuperäisiä kiintiöitä enemmän.

Lisäksi Granforsit saivat vuokrattua 1000 tonnia lisäkiintiöitä muilta kalastajilta.

– Osa siitä tulee jäämään käyttämättä heikon syksyn takia. Vuokrakiintiöstä on jäljellä 400 tonnia. Syksy on ollut tuulinen ja siksi olemme olleet paljon maissa.

Silakkaa menisi kuitenkin ruokapöytiin. Kuivaniemen kala Kaskisten satamassa fileoi ja myy Sonnskäristä tulevat ruokasilakat.

– Kaikki fileet menevät mitä saadaan tehtyä. Enemmänkin menisi, jos olisi paukkuja tehdä ja olisi raaka-ainetta, Kuivaniemen kalan toimitusjohtaja Reijo Suutari sanoo.

Silakan ja kilohailin trooli- ja rysäkalastus sai MSC:n kestävän kalastuksen sertifikaatin kesäkuussa ensimmäisinä kalalajeina Suomessa.

Suutari uskoo, että sertifikaatti parantaa silakan mainetta ruokakalana. Myös uudenlaisille silakkatuotteille olisi tilausta.

– Sertifikaatti ei vielä näy meidän toiminnassa konkreettisesti, koska se prosessi on hiukan kesken. Varmaankin ensi vuoden puolella voimme myydä sertifioitua silakkaa. Oletettavasti se vaikuttaa silakan menekkiin myönteisesti, toivotaan ainakin, Suutari sanoo.

Silakkakiintiöt pienenivät edellisvuodesta

Vuoden 2018 Selkämeren silakkakiintiötä leikattiin 40 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Rehupyyntiin keskittyneet kalastajat saivat suuret kiintiöt, koska rehukalaa voidaan pyytää suuria määriä pakkasvarastoihin.

Ruokasilakan pyytäjät sen sijaan pyrkivät toimittamaan suurempaa ja tasalaatuisempaa kalaa jalostajille. Ruokasilakat myös lajitellaan aluksessa ja ne on toimitettava jalostajalle tuoreena.

Sonnskär käy tyhjentämässä saaliin Kaskisten kalasatamaan kolmen päivän välein. Anders Granfors näkee kaskislaisessa silakanpyynnissä uhkakuvia monen myönteisen signaalin lisäksi.

– Ei voi sanoa varmasti kalastetaanko täällä silakkaa viiden vuoden päästä. Alaspäin on menty kaksi vuotta. Ehkä nyt mennään ylöspäin kolme vuotta. Kolme vuotta jos menevät saaliit tästä alaspäin, niin sitten pitää kyllä miettiä uudestaan.

Niko Suominen pelastautui palavasta kodistaan kapean tuuletusikkunan kautta: "Näköjään tällainen isokokoinenkin mies sieltä ulos pääsee, kun hätä on"

Muu perhe oli lähtenyt kotoa vain puolitoista tuntia ennen paloa. Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta perheen koira jäi liekkeihin.

Suomisen perheen palaneen talon rauniot Taivassalossa.

Taivassalolainen Niko Suominen heräsi joulukuun toisena lauantaina tilanteeseen, että oma koti oli tulessa.

– Kun avasin silmät, huomasin, että makuuhuoneen katto oli jo hiiltynyt. Sitten se alkoi jo pian palaa läpi. Asunto oli täynnä savua. Huomasin, että kattoikkunoiden räystäätkin olivat tippuneet alas, Suominen kuvailee tilannetta.

Ensimmäinen ajatus oli, että talosta pitää päästä ulos. Mielessä kävi, että mukaan on saatava myös perheen koira.

Pihalle, mutta mistä?

Ulospääsy palavasta talosta ei käynyt leikiten. Tarvittiin mielikuvitusta. Vapaapalokuntalaisena Niko Suominen osasi toimia tilanteen arvioimiseksi.

– Jostain alitajunnasta tuli mieleen kokeilla, onko ovi eteiseen kuuma. Ja kun se oli kuuma, menin kyykkyyn ja raotin ovea varovasti. Sieltä löivät liekit vastaan, oli pakko kokeilla toista reittiä.

Eteinen oli jo ilmiliekeissä, enkä päässyt ulos myöskään keittiön ikkunoiden kautta.

– Paniikki iski. Yritin lyödä keskelle lasia, mutta en saanut sitä rikki. Alkoikin olla jo hätä, kun talo paloi kahdesta suunnasta – sekä alhaalta että ylhäältä.

Happikin kävi vähiin. Sitten Suominen muisti makuuhuoneen tuuletusikkunan.

– Sen sain auki ja sieltä happea.

45 senttiä kapeasta tuuletusikkunasta tuli lopulta myös Suomisen pakoreitti ulos. Hän ihmettelee sitä edelleen.

– Näköjään tällainen isokokoinenkin mies sieltä pääsee ulos, kun hätä on.

Suomisella ei ole käsitystä, kuinka kauan hän oli makuuhuoneessa.

– Olin hengittänyt aika paljon savua. Ikkunasta tullut ilma tietenkin edisti paloa makuuhuoneessa. Koiraa en pystynyt pelastamaan, mutta itseni kuitenkin.

Saatu apu on antanut toivoa

Ihmiset usein pohtivat, mitä ottaisivat mukaan palavasta talosta. Niko Suominen ei sellaista ehtinyt pelastautuessaan ajatella. Hän päätyi joulukuun aamupäivänä pihalle pelkät kalsarit jalassa.

– Muistin aika nopeasti, että meillä oli ulkovaatteita ulkovarastossa. Menin sieltä hakemaan lämmintä päälle..

Hän oli itse soittanut hätäkeskukseen ollessaan vielä talossa sisällä. Ensimmäisenä paikalle saapui vapaapalokuntaan kuuluva lähinaapuri. Ambulanssi ja Taivassalon VPK saapuivat pian perässä. Tarkkoja muistikuvia Suomisella ei tilanteesta ole.

Hän oli tapahtuma-aikaan yksin kotona. Muu perhe oli lähtenyt kotoa pois vain puolitoista tuntia aiemmin. Liekit nielivät koko sataneliöisen omakotitalon.

Tapahtumasta on kolme yötä eikä Suominen osaa vielä sanoa, mitä kaikesta ajattelisi. Käytännön asioiden järjesteleminen on vienyt ja vie edelleen aikaa. Ensimmäinen yö meni nukkuessa, mutta seuraavat kaksi enemmän hereillä.

– Ajatukset pyörivät ja mietin esimerkiksi, miten siinä olisi voinut käydä.

Hän kertoo, että hän ja muukin perhe on saanut paljon apua. Jo ambulanssissa oli kysytty, tarvitseeko perhe hätämajoitusta. Niko Suominen kiittelee kaikkia apua antaneita ja sitä tarjonneita.

– On tullut sellainen olo, että kyllä tästä selvitään. Ei ole missään vaiheessa tullut epätoivoa sen suhteen, Niko Suominen sanoo.

Suomen Punaisen Ristin avustus- ja kriisityöntekijänä toimiva Leena Paavola sanoo, että apua yritetään antaa mahdollisimman nopeasti. Se voi olla monenlaista.

– Kerromme aina ensin, miten voimme auttaa. Autamme kaikenlaisissa käytännön asioissa, kuten vaikka menetettyjen papereiden hankinnassa.

Niko Suominenkin sanoo, että avuntarve voi olla yksilöllistä. Hänelle esimerkiksi vaateapu ja henkinen tuki ovat olleet yhtä tärkeitä.

Suomisen perheen tilanne on tuore, ja tarpeita arvioidaan yhdessä eri tahojen kanssa. Niko arvelee, että tulipalon vaikutukset voivat tuntua arjessa vielä vuosia.

– Juttelin ihmisen kanssa, jonka talo oli palanut kuusi vuotta sitten. Hän oli viime kesänä ryhtynyt leipomaan ja huomannut vasta silloin, ettei omista enää kaulinta. Se oli mennyt palossa. Tämmöisiä varmasti tulee.

Kamala kokemus tulee hyötykäyttöön

Palavasta talosta pelastunut Niko Suominen arvelee, että omakohtaisesta kokemuksesta on vastaisuudessa hyötyä. Vapaapalokuntalaisena hän pääsee todennäköisesti kertomaan muille kokemuksestaan.

– Nyt pystyy ehkä paremmin kertomaan tulipalosta, kun on itse sellaisen kokenut. Olen toki savusukeltanut taloissa, mutta tilanne oli nyt täysin eri. Nyt tiedän, miltä tuntuu, kun henki on kyseessä. Ei olisi tarvinnut kuin minuutin tai kaksi olla siellä kauemmin, niin en enää istuisi tässä. Se pistää ajattelemaan.

Kotitalonsa menettänyt mies haluaa muistuttaa jokaista palovaroittimien tärkeydestä.

– Palovaroittimet kannattaa tarkistaa ja hommata jokaiseen kodin huoneeseen. Ja avattavat ikkunat.

Kevytautojen enimmäisnopeudeksi esitetään 60 km/t – Liikenneturva varoittanut onnettomuusriskeistä

Kevytautot on suunnattu erityisesti 15–17-vuotiaille.

Kevytautoja koeajettavana.

Liikenteen sujuvuus ja ympäristövaikutukset ovat valiokunnan perusteet nopeusrajoituksen nostolle

Erityisesti 15–17-vuotiaille suunnattujen kevytautojen nopeusrajoitus on nousemassa yllättäen 60 kilometriin tunnissa. Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan tekemä linjaus poikkeaa hallituksen esityksestä, jossa rajaksi ehdotettiin 45 kilometriä tunnissa.

– Muutoksella on merkittäviä liikenteen sujuvuutta edistäviä vaikutuksia ja sillä on positiivisia vaikutuksia myös ympäristön kannalta, valiokunta perusteli uutta rajaa tiistaina.

Kevytautot ovat tavallisia henkilöautoja, joiden enimmäisnopeutta on rajoitettu. Kyseessä on uusi ajoneuvoryhmä, jonka on määrä tulla käyttöön ensi vuoden marraskuussa. Rinnalle jäävät edelleen mopot ja mopoautot, joiden enimmäisnopeusrajoitus on 45 kilometriä tunnissa.

Liikenneturva ei hyvällä katso esitystä

Tieliikenteen turvallisuutta edistävä Liikenneturva on pitänyt ehdottoman tärkeänä, että nuorten kevytautojen nopeusrajoitus olisi enintään 45 kilometriä tunnissa. Samalla se on varoittanut korkeamman nopeusrajoituksen vaaroista.

– Korkeampi nopeusrajoitus varmuudella lisäisi onnettomuuksien lukumäärää ja pahentaisi seurauksia sekä ajoneuvon kuljettajille ja matkustajille että erityisesti vastapuolena oleville tienkäyttäjille, Liikenneturva arvioi lausunnossaan kesällä.

Myös liikenne- ja viestintäministeriö arvioi lain perusteluissa, että korkeampi 60 kilometrin nopeusrajoitus vaikuttaisi kielteisesti liikenneturvallisuuteen.

– Suurimman sallitun ajonopeuden nostaminen 60 kilometriin tunnissa vaikuttaa jossain määrin onnettomuustapahtuman riskiin, koska korkeammilla nopeuksilla ympäristön havainnointi on heikompaa ja reaktio- ja jarrutusaikana kuljettu matka on pidempi, ministeriö kirjoitti esityksessään syksyllä.

Valiokunnan mietintö kevytautoista etenee seuraavaksi eduskunnan suuren salin keskusteluun ja hyväksyttäväksi. Useimmiten eduskunta päättää laista valiokunnan pohjaesityksen mukaisesti, mutta halutessaan kansanedustajilla on mahdollisuus tehdä myös muutosesityksiä.

Lue lisää:

Jiri Pihala, 16, istuu mopoauton ratissa 26 000 kilometriä vuodessa – "Jos vaihtoehtoina olisivat mopoauto ja kevytauto, niin kevytauton valitsisin"

Espoo kieltää kalliit lahjat opettajille – lahjakortin vastaanottaminen katsotaan lainvastaiseksi: "Se saattaa vähän vääristää virkamiehen arvostelukykyä"

Monessa koulussa yhteiset lahjakeräykset jouluksi ehdittiin jo aloittaa.

Lahjapaketti.

Monet espoolaiset vanhemmat ovat saaneet joulun alla kouluilta Wilma-viestin, jossa kerrotaan, että opettajille ei tule hankkia kalliita lahjoja.

Kehotus perustuu kaupungin laatimiin virkamiehiä koskeviin vieraanvaraisuusohjeistuksiin.

– Ei se tietenkään ole kauhean suotavaa, että virkatehtäviä hoitaville opettajille annetaan erityisen suuria lahjoja. Se saattaa vähän vääristää virkamiehen arvostelukykyä, sanoo sivistystoimen johtaja Aulis Pitkälä.

Vanhemmille lähetetyssä viestissä sanotaan, että opettajien ei pidä ottaa vastaan yksityisiltä henkilöiltä tai yrityksiltä muuta kuin arvoltaan vähäisiä mainos- tai muita vastaavia lahjoja.

Rahan tai lahjakortin vastaanottaminen on viestin mukaan kielletty kokonaan.

"Ohjeen mukaan rahan vastaanottaminen virkatoimeen kuuluvasta toimenpiteestä voidaan aina katsoa olevan lainvastaista, ja lahjakortti on verrattavissa käteiseen rahaan."

Kiellot ja rajoitukset annetaan juuri ennen joulua

Viestissä tuodaan myös esille, että opettajille ei välttämättä tarvitse antaa lahjaa lainkaan.

"Toivomme huoltajien ja vanhempainyhdistysten muistavan, että lahjan antaminen ja yhteisiin lahjakeräyksiin osallistuminen on aina vapaaehtoista. Mahdollisia muistamisia harkittaessa on syytä noudattaa kohtuullisuutta ja muistaa, että joillekin pienikin summa voi olla suuri."

Viestin lopussa pahoitellaan, että tieto annetaan koteihin näin lähellä lukukauden loppua, kun lahjakeräykset saattavat olla jo käynnissä. Ohjeistus koskee kaikkia Espoon peruskouluja ja lukioita.

1–3 euroa sopiva panostus perhettä kohden

Ruotsinkielisille perheille lähetetyn Wilma-viestin mukaan perheiden tulisi osallistua luokkien yhteisiin lahjakeräyksiin vain 1–3 euron panostuksella.

Svenska Ylen haastattelema Finnoon ruotsinkielisen koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Henrik Ramm-Schmidt pitää kaupungin linjausta yllättävän tiukkana.

– Minusta on yllättävää, että luokan yhteistä lahjaa hyvää työtä tehneelle opettajalle voidaan pitää lahjuksena.

Ramm-Schmidtin mukaan hänen lapsensa luokan perheet ovat usein antaneet 4–5 euroa opettajan lahjakeräykseen. Monesti vanhemmat ovat päätyneet hankkimaan opettajalle lahjakortin. Vanhemmat ovat pitäneet 50–100 euroa sopivana arvona lahjalle.

Lahjan ei tarvitse olla materiaa

Espoon ruotsinkielisen opetustoimen johtajan Barbro Högströmin mukaan vanhemmille tiedotettiin opettajien lahjaohjeistuksesta juuri nyt, koska asia on noussut esille eri keskusteluissa.

– Strategiaamme liittyen olemme keskustelleet erilaisista tavoista, joilla voidaan osoittaa tukea vaikeuksissa oleville perheille. Kunnallislaissa todetaan, että kaikkia tulee kohdella tasavertaisesti.

Högströmin mielestä materiaalisia lahjoja tärkeämpää on se, että ihmiset arvostavat toisiaan sekä henkilöstön, vanhempien että oppilaiden keskuudessa.

– Kaikki voisivat tehdä toistensa päivästä mukavan. Näin voisi olla joka päivä, eikä ainoastaan jouluna.

Länsiväylä kertoi ensin Espoon ohjeistuksesta koskien opettajien lahjoja.

Lue Svenska Ylen juttu opettajien lahjoista täältä.

"Pyhiinvaellus aiheuttaa merkittävän infektioriskin" – Suomalaista hygieniaosaamista kaupitellaan Saudi-Arabiaan

Suomessa luotiin ensimmäisenä maailmassa kokonaisvaltaiset hygieniaohjeet sisätilojen rakentamiselle. Nyt ainutlaatuista osaamista halutaan hyödyntää vientituotteena.

Pyhiinvaeltajia Masjid al-Haramin moskeijassa Mekassa.

Sisätilojen bakteeripitoisuuksia voidaan hallita monin keinoin.

Harva tietää, että esimerkiksi huonevalaistus voi tappaa tehokkaasti bakteereja. Salolaisen Led Tailor Innova7tionin kehittämä sininen led-valo tekee sen vaikkapa yön aikana.

Teho perustuu uuteen led-tekniikkaan, jossa sinisen valon aallonpituus ja intensiteetti saavat aikaan mikrobeita tuhoavan vaikutuksen. Yrityksen mukaan valo yltää jopa 90–99 prosentin desifiointitehoon.

– Tämä on erittäin uusi innovaatio. Olemme Euroopassa ensimmäisiä. Vielä reilut kymmenen vuotta sitten kukaan ei tiennyt tälläisestä ominaisuudesta yhtään mitään, kertoo Led Tailorin tieteellinen asiantuntija Camilla Högman.

Uudet innovaatiot torjumaan bakteeri-infektioita

Moni muukin yritys on kehittänyt omia antimikrobisia tuotteita markkinoille. Esimerkiksi Isku Interior on tutkinut paljon erilaisia pintoja, jotka hylkivät tai tappavat vaarallisia bakteereja. Yhtiön kehityspäällikkö Kari Soljamo muistuttaa, että antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien määrä lisääntyy maailmassa hälyttävästi.

– Tiedetään, että käsihygienialla ja siivouksella voidaan vähentää bakteerien leviämistä, mutta myös antibakteerisilla pinnoilla. Ne tuovat merkittävän lisän ja ovat yksi keino muiden joukossa.

Isku odottaa antimikrobisten tuotteiden viennistä lähitulevaisuudessa merkittävää kasvua liiketoiminnalle. Niin odottaa moni muukin yritys. Ongelmana on, että yksittäisinä innovaatioina niiden on vaikeaa päästä esiin erilaisissa rakennushankkeissa.

Hygieniaosaamisesta luotiin allianssi

Satakunnan ammattikorkeakoulu ja Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö kokosivat ensimmäisenä maailmassa yhteen sisätilojen hygieniaan keskittyneen ohjeiston yhdessä Rakennustietosäätiön kanssa. RT-ohjesarjaa voidaan hyödyntää laajasti esimerkiksi julkisten tilojen suunnittelussa.

Ryhmä suomalaisia yrityksiä on nyt lähtenyt hyödyntämään tätä tietopohjaa myös vientiponnisteluissa.

Yhteistyö ohjesarjan luomisessa synnytti uudenlaisen yrityskonsortion, jossa suomalaiset yritykset yhdessä markkinoivat kokonaisvaltaista ratkaisua sisätilojen hygieniarakentamiseen. Hygtech Allianssiin kuuluu nyt kuusi isoa suomalaista yritystä – Iskun lisäksi Abloy, Oras, Teknos, Korpinen ja Lojer Group. Allianssin etu on, että se kykenee yhdessä toimittamaan lattiasta kattoon ulottuvan hygienisen ratkaisun.

– Markkinoilla on yksittäisiä tuotteita, mutta tällaistä kokonaisuutta ei toistaiseksi tarjoa kukaan muu kuin Hygtech Allianssi, Kari Soljamo kertoo.

Päiväunissa Saudi-Arabian valtavat markkinat

Ensimmäisenä aluevaltauksena allianssi tähyää öljyrikkaan Saudi-Arabian markkinoille. Turun yliopiston kauppakorkeakoulun projektipäällikön Tiina Mäkitalo-Keinosen mukaan Saudi-Arabialla on käynnissä erittäin kunnianhimoinen suunnitelma terveydenhuollon parantamiseksi, ja siihen suomalaiset haluavat mukaan.

– Olemme jo päässeet tutustumaan yhteen saudien megaprojektiin, jossa he luovat tyhjästä kaksi kokonaista sairaalakeskusta, 'medical cityä'. Jos toiveunemme toteutuvat, pääsemme työskentelemään heidän kanssaan yhdessä näissä projekteissa.

Islamilaisen maailman keskuksena tunnettu Saudi-Arabia pyrkii lisäämään vuoden 2030 visiossaan pyhiinvaeltajien määrää nykyisestä kahdeksasta miljoonasta aina 30 miljoonaan.

– Se aiheuttaa merkittäviä haasteita infektiokontrollille. Juuri tähän meillä suomalaisilla olisi erikoisosaamista, Mäkitalo-Keinonen sanoo.

Video kertoo Tampereelle vihdoin rakennettavan areenan yllättävät vaiheet – Kalervo Kummolalla ja Epuilla ollut sormensa pelissä

Uusi monitoimiareena rakentuu parhaillaan junaradan päälle Tampereella. Yle Areenassa nähdään suora lähetys työmaalta keskiviikkona 12.12. klo 11.30 alkaen.

Keskusareena, Kruunu, Atmos vai Kansi? Tampereen hallihankkeen monet nimet ja vaiheet

Rautatien päälle rakennettava kansi on alkanut hahmottua Tampereen juna-aseman naapurissa. Kannen päälle on tarkoitus rakentaa uusi monitoimiareena, hotelli, kasino ja tornitaloja (rakennusyhtiö SRV:n sivut). Kansiareenasta tulee Tapparan ja Ilveksen uusi kotihalli.

Uuden jäähallin rakentaminen on ollut Tampereella ikuisuuskysymys. Suomen ensimmäinen jäähalli, Hakametsä on tamperelaisille rakas mutta jo iäkäs.

Runsaat kymmenen vuotta sitten, juuri ennen maailmanlaajuista talouskriisiä, keskustelu modernista jääkiekkopyhätöstä sai jälleen uutta vauhtia. Tampereella toivottiin, että monitoimihalli saataisiin rakennettua vuoden 2012 jääkiekon MM-kisoihin. Ilman uutta hallia kisat pelattaisiin taas muualla kuin Tampereella.

Muun muassa tamperelaisen jääkiekkovaikuttajan Kalervo Kummolan innoittamana Tampereella tehtiin selvitys hallin rakentamiseksi Sorsapuiston urheilukentän paikalle Tampere-talon viereen. Kummola oli tuolloin vielä Tampere-talon toimitusjohtaja.

Sorsapuistosta ei tullut uuden hallin kotipaikka. Suunnitelmat menivät uusiksi, kuten niin monta kertaa myöhemminkin Tampereen areenahankkeessa.

Ei Sorsapuistoon vaan rautatien päälle

Monitoimihallin paikaksi vaihtui Tampereen ratapiha. Hallin lisäksi radan päälle tulisi useita tornitaloja. Ne tarvittiin, jotta rahoittajat kiinnostuisivat, mutta nekään eivät auttaneet. Rahoitusta ei löytynyt millään.

Halli ei valmistunut vuoden 2012 kisoihin eikä sitä seuraaviinkaan. Sekä hanketta vetänyt Tampereen Keskusareena Oy että rakennusyhtiö NCC jäivät nuolemaan näppejään.

Tampereen kaupungin piti etsiä kannelle ja areenalle uudet tekijät. Rakennusyhtiö Lemminkäisen mukana areenan ravintolatoimintaan halusi mukaan myös rockyhtye Eppu Normaali. Voiton vei kuitenkin rakennusyhtiö SRV.

Ensin SRV markkinoi aluetta nimellä Kruunu (Tamperelaisen artikkeli). Sitten rakennusyhtiö testasi nimiä Centre, Expe, Atmos ja Premi. Lopulta alueen nimeksi tuli kuitenkin Tampereen Kansi. Kansiareenan nimi on tarkoitus myydä vielä myöhemmin sponsoreille.

Nyt tavoitteena on, että Tampereella pelattaisiin vuoden 2022 MM-kisoja. Tämäkään ei ole vielä täysin varmaa. Myös Helsinki, Jyväskylä ja Turku haluavat uuden hallin ja kisaisännyyden.

Tampere on kuitenkin vahvoilla – jos Tampereen Kannen uusi areena vain saadaan ajoissa valmiiksi.

Suora nettilähetys kansityömaalta on nähtävissä Yle Areenassa keskiviikkona 12.12. klo 11.30 alkaen. Työmaahan pääsee tutustumaan keskiviikkona myös Radio Suomen Tampereen lähetyksessä ja Pirkanmaan alueellisissa tv-uutisissa Yle TV1:ssä.

Korjaus: Videossa ovat vuonna 2009 yksityisiltä rahoittajilta hankittavaksi suunnitellun summan miljoonat muuttuneet miljardeiksi.

Yle on seurannut hanketta tiiviisti vuosien varrella. Tässä osa jutuista vuosilta 2016–2018:

Tampereen kannen ja areenan alueen nimeksi Tampereen Kansi – Centre, Expe, Atmos tai Premi ei kelvannut

Tuleeko Tampereen areenan alueen nimeksi Centre, Expe, Atmos tai Premi? Vaihtoehdoille irvaillaan jo netissä

Kaupunki ikuistaa kannen ja areenan rakennustyöt taiteilijan piirroksiin

Tampereen Kansi ja areena -hanke varmistui lopullisesti: Osapuolilta nimet rahoitussopimukseen

Kilpailu- ja kuluttajavirasto hyväksyi Tampereen Kansi ja areena -hankkeen yhteisyrityksen

Valtion tuki Tampereen monitoimiareenalle varmistui – "Sehän on hieno uutinen"

Konsultin tuore arvio: Kansi ja Areena -hanke tuo ennakoitua vähemmän pysyviä työpaikkoja Tampereelle

Tampere kiistää Suomen Kuvalehden väitteet – "Kannen ja Areenan tukimiljoonilta ei ole pohja pois"

Hallitus myönsi Tampereen monitoimiareenalle 18 miljoonaa euroa valtion rahaa

Tampereen monitoimiareenan majoittajaksi Lapland Hotels, ravintoloista vastaa Restamax

Tampereen Kansi ja areena -hankkeen rakennustöiden lähtölaukaus lähestyy

"Palikat alkavat olla kohdallaan" – Euroopan komissio hyväksyi Tampereen monitoimiareenalle myönnettävän tuen

Lapio maahan syksyllä? KHO hylkäsi Tampereen Kansi ja areena -hankkeesta tehdyt valitukset

"Nyt kisoja aletaan juosta kasaan" – Tampereella vuoden 2022 MM-lätkäkisojen järjestelyt alkavat heti

Hyvä ajanviettopaikka vai kaupunkikuvan rumentaja? Radan päälle tuleva Tampereen areena jakaa mielipiteet

Pelataanko Tampereen monitoimiareenalla MM-kiekkoa 2021? – Kansi ja Areena -hanke löysi rahoittajat

Tampereen keskustan mullistavan Kannen ja Areenan rakentaminen voi alkaa tänä vuonna – Tällainen siitä tulee

Tampereen Kansi ja Areena kurkottaa aiempaa korkeammalle – SRV sai poikkeamisluvan

Suomen uusi kasino tulee monitoimiareenaan Tampereella

Jo viisi valitusta Tampereen Kansi ja areena -hankkeesta

Ministeri perusteli kiekkohallin jättitukea höttöluvuilla – tilaustyö konsulteilta

Tamperelaiset liigaseurat uskovat uuden hallin mahdollisuuksiin – taitoluistelijat pelkäävät jäävänsä jalkoihin

Tampereella pestään salaisen päätöksenteon jälkipyykkiä – vedättikö rakennusyhtiö valtuutettuja?

Tampere ja SRV allekirjoittivat salatun areenasopimuksen – tällainen se on

Kansi ja areena -hanke niitti valtuustossa kritiikkiäkin: "Ruotsinlaivasysteemi, joka olisi ollut kova sana 1980-luvulla"

Tampere päättää isosta rakennushankkeesta suljetuin ovin – laillista vai ei?

SRV: Harkimo ei tällä hetkellä mukana Tampereen areenan neuvotteluissa

Tampere valitsi SRV:n Kansi ja areena -kumppaniksi

Tietoturva-asiantuntija STT:lle: Trafin palvelun ongelmallisin seikka oli pelkällä henkilötunnuksella toimiva haku

STT selvitti ajokorttijupakkaan liittyviä kysymyksiä tietoturva-asiantuntijan kanssa.

Trafin logo.

Liikenteen turvallisuusviraston Trafin ajokorttitietojupakka on herättänyt lukuisia kysymyksiä.

STT kokosi vastauksia keskeisiin kysymyksiin, mutta tiistaina Trafin tietojohtaja Juha Kenraali oli melko vaitonainen ja vetosi keskeneräiseen selvitykseen. Liikenne- ja viestintäministeriö pyysi maanantaina Viestintävirastolta selvitystä Trafin palveluiden tietosuojasta ja turvasta. Selvityksen on määrä olla valmis keskiviikkona.

Mitä tietoja Trafin palvelusta sai?

Trafin kuljettajatiedot-palvelusta oli mahdollista nähdä henkilön voimassaolevat ajo-oikeudet ja kuljettajan ammattipätevyystiedot. Tietoja pystyi vielä sunnuntai-iltana hakemaan pelkällä henkilötunnuksella tai nimen ja jonkin muun tunnistetiedon yhdistelmällä.

Miksi pelkällä henkilötunnuksella hakeminen on ongelmallista?

Kun haku toimi pelkällä henkilötunnuksella, sen perusteella oli mahdollista erilaisia yhdistelmiä kokeilemalla arvata toimivia henkilötunnuksia ja saada samalla tietoon henkilötunnuksen haltijan nimi.

Hakkeri- ja tietoturvatapahtuma Disobeyn perustanut Benjamin Särkkä pitää tätä palvelun ongelmallisimpana seikkana, sillä henkilötunnuksen loppuosa on kohtuullisen helppo päätellä ja koneellisesti arvauksia pystyy tekemään nopeastikin.

Henkilötunnuksen loppuosaan kuuluu kolme numeroa ja tarkistusmerkki, jonka määrittelyyn on olemassa laskukaava. Viimeisen merkin laskukaava on esitelty Väestörekisterikeskuksen verkkosivuilla. Lisäksi verkosta löytyy kaavaa hyödyntäviä laskureita.

Mitä näillä tiedoilla pystyi tekemään?

Särkkä huomauttaa, että identiteettivaras pystyy tekemään Suomessa aika paljon etu- ja sukunimellä, henkilötunnuksella ja kotiosoitteella. Niiden avulla voi saada esimerkiksi taloudellista hyötyä.

– Henkilötunnusta käytetään tunnistautumiseen aika usein ja sen avulla voi ottaa esimerkiksi pikavippejä, Särkkä selvensi.

Miksi palvelu mahdollisti tällaisen ja antoi hakea tietoja pelkällä henkilötunnuksella?

Trafin tietojohtaja Juha Kenraali ei vastaa suoraan kysymykseen ja kertoo, että Trafi tekee parhaillaan asiasta selvitystä liikenne- ja viestintäministeriölle.

– Olemme rauhoittaneet nyt tämän, että saamme rauhassa selvitettyä asian. Vastaamme sitten paremmin, Kenraali sanoi STT:lle.

Miten automaattiset haut estettiin?

Trafin palvelussa oli käytössä kuvallinen captcha-varmennus, jolla pyrittiin varmistamaan, että haun tekijä oli ihminen eikä kone. Käyttäjän oli syötettävä lomakkeelle kuvassa näkyvä numerosarja ennen kuin haun pystyi tekemään.

Captcha-varmennukset eivät kuitenkaan ole vedenpitäviä.

– Se vähän hidastaa, mutta ei se varsinaisesti estä mitään, Särkkä kertoi.

Trafin palvelun osalta Särkkä ei ottanut kantaa, kuinka tehokkaasti siinä oli automaattiset haut estetty, sillä hän ei ole testannut asiaa.

Lue lisää:

Berner Trafin verkkopalvelukohusta: Massaluovutusta ei näyttäisi tapahtuneen, mutta kaikkia tietoja ei vielä ole

Kiireestä ja venymisestä on tullut pysyvä tila helsinkiläisessä päivystyksessä – hoitajien mukaan potilasturvallisuus vaarantuu jatkuvasti ja heitä kehotetaan "hallittuun rimanalitukseen"

Haartmanin päivystyksessä hoitajat kokevat, että ongelma on vain pitkittynyt eikä sen eteen tehdä tarpeeksi. Työhyvinvointi on huonontunut laajemminkin sairaala- ja terveydenhuollon alalla.

Haartman

Emilia Helenius on istunut työpaikkansa lattialla ja itkenyt.

Hän on tuntenut syyllisyyttä siitä, että jättää työkaverinsa pulaan, kun hän itse lähtee vuoronsa loputtua kotiin. Väsyneenä Helenius on kyseenalaistanut jopa ammattitaitonsa.

Riittämättömyyden tunne vainoaa jatkuvasti.

Helenius on sairaanhoitaja. Hän työskentelee Haartmanin päivystyksessä Helsingin Meilahdessa.

– Kiireisenä työpäivänä elää kuin sumussa: päässä humisee ja sitä yrittää vain priorisoida, mikä on sillä hetkellä oikeasti kaikkein tärkeintä, Helenius kuvaa.

Vapaata ei ole työpäivien lomassa tarpeeksi, jotta kroppa ja pää ehtisivät palautua.

Helenius sanoo kärsivänsä rytmihäiriöistä ja sydämentykytyksistä. Koska päivystyksessä meteli on usein kova, hän on alkanut säikkyä kovia ääniä.

Helenius ei ole yksin. Kymmenet Haartmanin hoitajat kertoivat kokemuksistaan Ylelle.

Harva kuitenkaan haluaa puhua asiasta omalla nimellään tai kasvoillaan, sillä hoitajat pelkäävät saavansa hankalan työntekijän maineen.

Toinen Helsingin kaupungin päivystysyksiköistä on toiminut Haartmanissa, sen nykyisessä rakennuksessa vuodesta 2009. Psykiatrian päivystys tuli taloon muutama vuosi sitten.

Henkilökunnan ahdinko näkyy potilaille

Vajaassa kymmenessä vuodessa potilaskäynnit ovat kasvaneet noin 65 000 vuosittaisesta käynnistä noin 85 000:een. Henkilökuntaa on vuosien aikana lisätty, mutta hoitajien mukaan kädet eivät silti riitä hoitamaan kasvanutta potilasmäärää tarvittavalla tavalla.

Potilasturvallisuuden vaarantumisesta puhuu moni, myös Helenius.

– Emme ehdi reagoida riittävän nopeasti todella sairaisiin potilaisiin, ja jotain tärkeitä asioita jää huomaamatta, hän sanoo.

Hoitajat kertovat, ettei heillä ole aikaa potilaan kohtaamiseen. Ei myöskään ole poikkeus, että kiireettömimmät tapaukset saavat odottaa apua monia tunteja.


Heleniuksen mukaan myös hoitajien suuri vaihtuvuus kuormittaa. Hän kertoo, että tänä syksynä Haartmanista on lähtenyt useita yli kymmenen vuoden uran tehneitä hoitajia.

Tällöin talosta poistuu myös aimo määrä kokemusta, joka olisi työn tehokkuuden kannalta elintärkeää. Päivystyksen johto ei tosin henkilökunnan vaihtuvuutta vahvista.

Epäsopivat tilat aiheuttavat vaaratilanteita

Kolmas asia, joka Haartmanissa työskenteleviä sairaanhoitajia huolestuttaa, on tilat.

Erityisen hankalaksi nähdään se, että psykoottisia potilaita hoidetaan tiloissa, joita ei ole päivitetty psykiatrian toimintaa vastaaviksi. Lisäksi tiloissa hoidetaan samaan aikaan myös muita potilaita.

Psykiatrisella sairaanhoitajalla Antti Koivusella on tästä kokemusta. Hän näyttää pientä huonetta, johon psykiatrian vuodepaikkaa tarvitsevat potilaat tuodaan.

– Täällä tiloissa voi olla vaikkapa aggressiivinen ja väkivaltainen, huumepsykoosissa oleva potilas, kun taas tuossa viereisessä huoneessa avoimien ovien takana saattaa maata vanhuksia, Koivunen kertoo esimerkin.

Hän korostaa, että suurin osa psykiatrian potilaista ei ole väkivaltaisia tai uhkaavia. Tämä on kuitenkin aina mahdollista.

– Toivoisimme, että tilat olisivat edes lukittavat, jolloin poistumaan pyrkivä potilas pysähtyisi oviin eikä niin, että me joudumme hänet pysäyttämään.

Koivusen mielestä on kuitenkin hyvä asia, että psykiatrian päivystys toimii osana yhteispäivystystä.

Tilaongelmaan liittyy osittain sekin, että Haartmanin päivystyksessä sänkypaikat tuppaavat olemaan jo aamusta alkaen melko täynnä. On ollut tilanteita, jolloin potilaita on jouduttu sijoittamaan käytäville.

Koivusen mukaan ongelma on hoitoketjussa.

– Kotihoidossa on sairaita potilaita, jotka joudutaan tuomaan tänne, ja toisaalta jatkohoito-osastomme ovat ylikuormitettuja, emmekä saa potilaita sinne. Koko hoitoketju on aliresurssoitu ja toimimaton.

Mitä kauemmin potilaat ovat päivystyksessä, sitä enemmän työtä potilaat teettävät siellä työskenteleville hoitajille.

Onko johto ongelmista tietoinen?

Haartmanin päivystyksen johtava ylihoitaja Veronica Renwall kertoo aistineensa sairaanhoitajien uupumuksen.

Kiire on osa päivystyksessä työskentelyä, ja aina ruuhkaa on vaikea ennakoida. Hoitajat sanovat ymmärtävänsä tämän, mutta venymisestä on heidän mukaansa tullut pysyvä olotila.

Renwallin mukaan tämä on käynyt myös hänelle ilmi.

– Keskustelemme paljon täällä päivystyksessä. Käyn täällä usein ja osallistun kokouksiin, joten toki olen tietoinen, hän sanoo.

Renwallin mukaan ongelmiin on pyritty löytämään ratkaisuja – kaikki ei vain aina välity hoitajille asti, hän lisää. Renwall puhuu esimerkiksi työnohjauksesta, jonka tarkoitus on tukea hoitajien jaksamista.

Henkilökuntaakin on vuosien aikana lisätty. Renwall kertoo, että Haartmanin päivystyksen alkuaikoina hoitajia ja osastosihteerejä oli noin 70, kun nyt heitä on yli 100.

– Mutta eihän henkilökuntaa jatkuvasti lisätä, se on ihan totta.

Henkilökunnan suurta vaihtuvuutta Renwall ei allekirjoita: hän toteaa Haartmanin olevan "suosittu työpaikka".

– Osa on äitiyslomalla, ja osa vaihtaa työpaikkaa, mutta ei ole niin, että täällä olisi joku massapako menossa, ylihoitaja sanoo.

Hoitajien mukaan heitä on kehotettu "hallittuun rimanalitukseen"

Haartmanin päivystyksen johdon ja sairaanhoitajien näkemykset eivät kuitenkaan käy yksiin.

Hoitajat kokevat vahvasti, että johto ei kuuntele heitä eikä tilanteen vakavuutta ymmärretä. Esimerkiksi ruuhkatilanteissa, kuten influenssakausina, hoitajien mukaan heitä on kehotettu "hallittuun rimanalitukseen".

– Meille on kerrottu, että siinä vaiheessa, kun resurssit eivät riitä, niin alennetaan hoidon tasoa, psykiatrinen sairaanhoitaja Antti Koivunen kuvaa ja jatkaa:

– Se psykologinen sopimus, jonka olemme tehneet työnantajan kanssa, kun olemme tulleet tänne töihin – se ei enää päde. Eli että me lupaamme tehdä hyvää duunia ja he lupaavat tarjota siihen riittävät resurssit.

Sairaanhoitaja Emilia Helenius puolestaan sanoo, ettei johto seiso hoitajien takana.

– On tunne, että olemme työntekijät vastaan johto, hän kiteyttää.

Helenius ymmärtää, että esimerkiksi rahan puute ei ole johdosta kiinni. Hän toivoisi kuitenkin avoimuutta asian suhteen.

Ylihoitaja Renwall ei halua vähätellä hoitajien kokemuksia. Renwallin mukaan kiiretilanteissa on pakko priorisoida, mutta hän ei kehota ketään jättämään asioita hoitamatta.

Renwall muistuttaa, että ruuhkatilanteet päivystyksessä eivät kuitenkaan ole vain Haartmanin asia. Hän viittaa hoitoketjun toimivuuteen, jonka Koivunenkin toi esille.

– Pystymme hoitamaan isoja potilasmääriä paikallisesti, mutta potilaat pitää saada eteenpäin, Renwall toteaa.

Hänen mukaansa jatkohoitopaikkojen kanssa keskustellaan jatkuvasti siitä, miten potilaat saataisiin muihin yksiköihin ja esimerkiksi sänkypaikkoja vapautuisi päivystyksessä nopeammin.

Renwall on ollut myös mukana kehittämässä päivystysapunumero-hanketta, jonka tavoitteena on vähentää turhia soittoja 112:een ja lyhentää päivysten jonoja.

Lisäksi Renwall sanoo, ettei sijaisia aina ole saatavilla, vaikka mahdollisuus vuorojen vahvistamiseen olisi.

– Sanoisin, että tämä on ajan henki. Ei ole välttämättä tarjolla niin paljon henkilökuntaa tai ihmisillä on jo työpaikka. Aiemmin oli helpompi saada keikkalaisia, Renwall kertoo syyksi.

Työhyvinvointi on koetuksella muuallakin

Helsingin kaupungilla on Haartmanin lisäksi päivystys Malmilla. Renwallin mukaan potilaskäyntejä on Malmin päivystyksessä jopa Haartmania enemmän – noin 90 000 käyntiä vuodessa.

Jostain syystä tilanne Malmilla ei kuitenkaan ole yhtä paha kuin Haartmanissa. Tämän vahvistaa molempien päivystysten luottamusmiehenä toimiva Markus Pietikäinen.

Pietikäisen työpiste on tällä hetkellä Malmin päivystyksessä, mutta hänellä on kokemusta molemmista yksiköistä.

– Malmilla työskentelevänä sairaanhoitajana voin sanoa, että meilläkin on paljon ruuhkaa, mutta erityisesti Haartmanissa on ollut kohtuuttoman paljon hoitajia ja lääkäreitä kuormittavia ruuhkatilanteita, Pietikäinen toteaa.

Jos ajatellaan työnkuormituksen jatkuvaa lisääntymistä ja siten työuupumusta, ne eivät ole uusia asioita yleisimminkin sairaala- ja terveydenhuollon alalla.

– Tutkimustulosten ja niiden viestien sekä kokemusten perusteella, mitä meillä on, niin valitettavasti työhyvinvoinnin tila on kokonaisuutena menossa huonompaan suuntaan, sanoo terveys- ja sosiaalialan ammattijärjestön Tehyn työympäristöasiantuntija Anna Kukka.

Kukan mukaan Tehyyn tulee usein yhteydenottoja, jotka liittyvät henkilöstön määrään sekä osaavan ja koulutetun työvoiman saatavuuteen.

Alkuvuodesta julkaistun Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan lähes 40 prosenttia sairaala- ja terveydenhuollon henkilöstöstä pelkää työmääränsä kasvavan yli sietokyvyn. Epävarmuus vaivaa ja esimerkiksi uniongelmat ovat lisääntyneet.

– On ihan yleisesti tiedetty, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat alibudjetoituja kasvavaan palvelutarpeeseen nähden, Kukka toteaa.

Kukan mukaan sosiaali- ja terveysala on ollut muutoksessa jo vuosia eikä epäselvälle tilanteelle näy loppua.

– Kunnat ja kuntayhtymät ovat tehneet erilaisia ratkaisuja ja viesti on koko ajan se, että julkista taloutta pitäisi suitsia. Näin on tehty, ja säästöt ovat kohdistuneet henkilöstöön.

"En voisi kuvitella olevani muualla"

Ennen vuoden vaihtumista päivystyksissä on vielä edessä kiireiset ajat. Jo nyt pikkujoulut työllistävät, mutta pian myös joulun pyhät lisäävät potilaiden määrää.

Lisäksi influenssakausi kolkuttelee oven takana.

– Meillä jo nyt päivystys repeilee, niin sitten kun laitetaan tähän päälle vielä 30–50 influenssapotilasta, niin olemme pulassa, Emilia Helenius toteaa.

Heleniuksesta tuntuu pahalta, että arki on pelkkää selviytymistä jatkuvan kiireen takia.

– En ole lukenut ammattikorkeakoulussa kolmea ja puolta vuotta siksi, että kokisin näitä tunteita. Haluaisin tehdä työni hyvin ja kohdata potilaita oikeasti.

Kaikesta huolimatta Helenius ei kuulu niihin, jotka suunnittelevat alan tai työpaikan vaihtoa. Hän kehuu työkavereitaan – hyvän yhteishengen avulla jaksaa, ainakin jossain määrin.

– Kaikesta huolimatta, en voisi kuvitella olevani muualla, Helenius sanoo ja lähtee jatkamaan työvuoronsa loppuun.

Hae lisää