"Hän oli poikkeuksellisen tasapainoinen" – Ateneum esittelee värin ja rytmin taiteilijan

Taiteilija František Kupka otti nakuna aurinkokylpyjä, nautti valosta, väreistä ja rytmistä. Ja toi ne myös teoksiinsa.

kuva maalauksesta

Kuka Kupka?

Kuka oli František Kupka, joka ansaitsi opiskelurahoja meediona, syventyi henkimaailmaan ja harrasti spiritismiä?

Nimi ei ole välttämättä tuttu, vaikka taiteen ystävä olisikin. Eikä siitäkään huolimatta, että kyse on abstraktin taiteen pioneerista, jota Ateneumin museonjohtaja Marja Sakari kutsuu "yhdeksi maailman huipputaiteilijoista".

Tämä taiteilija ei istu mielikuvaan boheemia ja rappiollista taiteilijaelämää viettävästä hurjastelijasta.

– Hän oli poikkeuksellisen tasapainoinen. Hänellä oli onnellinen parisuhde. Harvoin taiteilijalla on näin ehyttä ja pitkää elämää, toteaa intendentti Anna-Maria von Bonsdorff.

Monista muista taiteilijoista poiketen päihteet eivät riepotelleet Kupkan elämää. Taiteilija eli 85-vuotiaaksi terveitä elämäntapoja noudattaen.

– Hän teki positiivista taidetta ja oli loppuun saakka uskomaton uudistuja.

Ateneumin kevään päänäyttely esittelee tsekkiläisen František Kupkan (1871-1957) elämäntyötä. Yhtä laajaa koostetta taiteilijan teoksista ei ole aikaisemmin nähty Suomessa.

Kupkan maalauksissa hehkuvat värit. Hänen taidettaan on kuvattu "moderniksi värien runoudeksi".

Näyttelyn kuratoineen Anna-Maria von Bonsdorffin mielestä teokset antavat nykykatsojalle toivoa ja iloa.

– Hän tiesi, että teosten ihanilla väreillä on vaikutus katsojien ajatuksiin, kroppaan ja mieleen.

Taiteilija vaikuttui myös musiikista. Ateneumissa soi klassinen musiikki ja jazz.

Kupkan maalaukset ovat rytmiä ja liikettä.

– Musiikki oli hänelle tärkeää läpi elämän. Hän sai siitä inspiraatiota ja sen kautta rakensi maalauksia, Anna-Maria von Bonsdorff kertoo.

František Kupka teki pilapiirroksia ja kuvituksia ranskalaisiin lehtiin ja kirjoihin. Maalausten malleina olivat prostituoidut ja parittajat. Aurinkokylpyjä ottaneelle taiteilijalle alastoman ihmisvartalon kuvaaminen oli luontevaa.

Hän hurmioitui tehtaista, koneista ja mekaniikasta. Teoksiin tulivat geometriset muodot.

– Hän oli monipuolinen ja kiinnostunut kaikista maailman asioista: historiasta, ihmisen kehityksestä, evoluutioista, astronomiasta, mistä tahansa tieteen ja taiteen alalla.

Ateneumin näyttely on vain yksi näyttävistä Helsingissä parhaillaan esillä olevista taidenäyttelyistä.

Ateneumin museonjohtaja ja intendentti kehuvat yhdessä pääkaupunkia. Helsingistä on tullut entistä merkittävämpi kulttuurikohde.

– Mielestäni olemme todella johtava taidekaupunki ainakin pohjoismaissa. Taso on erittäin korkea. Tänne tuodaan hienoja kansainvälisiä näyttelyitä ja täällä tehdään yhteistyötä kansainvälisten toimijoiden kanssa.

– Toivottavasti näin on jatkossakin, sanoo museonjohtaja Marja Sakari.

Myös intendentti Anna-Maria von Bonsdorffista on tärkeää, että Suomi näkyy ulospäin kulttuurin ja taiteen maana.

– Helsinki on äärettömän kiinnostava pohjoismaalaisittain sekä eurooppalaisittain. Lisäksi olemme tärkeä kohde Aasian matkailijoille. Meillä on heille paljon tarjottavaa: näyttelyiden lisäksi upeita uusia kulttuurirakennuksia kuten Oodi.

– Ja kaikki sijaitsee hyvin lähellä toisiaan.

Näyttely František Kupka Ateneumissa 22.2.-19.5.2019

Sote-uudistusta kovin sanoin arvostellut Jan Vapaavuori: "On hyvä asia, että huono uudistus ei mene eteenpäin"

Vapaavuori uskoo, että uuden hallituksen myötä myös kaupungeilla voisi olla enemmän sanavaltaa uudistuksen valmistelussa.

jan vapaavuori

Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok.) ei pistäisi pahakseen, vaikka päätökset sote- ja maakuntauudistuksesta venyisivät seuraavalle vaalikaudelle. Vapaavuori on ollut yksi pääkaupunkiseudulla velloneen sote-kapinan johtohahmoista ja arvostellut hallituksen esitystä kovin sanoin.

– En minä nyt mistään helpotuksesta puhu, mutta on hyvä asia, että huono uudistus ei mene eteenpäin. Näin jättimäisiä kokonaisuudistuksia ei pitäisi tässä ajassa enää yrittää ajaa läpi, sanoo Vapaavuori.

Perustuslakivaliokunta esitti perjantaina julkaistussa lausunnossaan useita muutoksia sote- ja maakuntauudistukseen. Vapaavuori ei näe mahdollisuuksia sille, että uudistus saataisiin pakettiin tulevien viikkojen aikana.

–Kyllä kovin vilkasta mielikuvitusta tarvittaisiin kuvitellakseen, että tämä eduskunta tämän pystyisi vielä tekemään. Niin väkivaltaista lainsäädäntöprosessia tässä maassa tuskin on koskaan nähty.

Helsinki ja muut pääkaupunkiseudun kaupungit ovat yrittäneet jo pitkään saada läpi viestiä, ettei valtakunnallinen sote-ratkaisu toimi suurten kaupunkien kohdalla.

”Lähdetään kokonaan uudelta pohjalta”

Vapaavuori itse laittaisi koko maakunta- ja sote-uudistuksen uuteen valmisteluun ja luottaa siihen, ettei seuraava hallitus ryhtyisi tekemään täysin samanlaista uudistusta. Suurten kaupunkien kannalta tilanne voi hänen mukaan mennä vain parempaan suuntaan.

– Suuret kaupungit ja niiden joukossa Helsinki ovat matkan varrella lukuisia kertoja lausuneet monista eri asioista, eikä hallitus ole ottanut niitä kuuleviin korviinsa. Me tarvitsemme sellaisen prosessin jatkossa, jota tehdään yhdessä kaupunkien kanssa.

– Se tarkoittaa, että lähdetään rakentamaan tätä kokonaisuutta kokonaan uudelta pohjalta.

Kaupunkien merkitys globaaleina toimijoina kasvaa koko ajan ja Vapaavuoren mukaan uudistus ei saa viedä suurilta kaupungeilta mahdollisuuksia ja keinoja hoitaa sen tuomia haasteita. Toisin sanoen siirtää liikaa valtaa uudelle maakuntatason hallinnolle.

Myös pääkaupunkiseudun kaupunginvaltuustojen viime keväänä antaman yhteisen lausunnon mukaan nykyinen sote- ja maakuntauudistus vaikuttaa vahingollisesti kasvavien kaupunkien talouteen, palveluihin ja investointikykyyn.

Pelkona on myös rahoitus. Uudenmaan liiton viime kevään laskelmien mukaan ensimmäisenä vuotena Uudenmaan sotelle tulisi 300 miljoonaa euroa vajetta rahoitukseen.

– Kysymys ei ole pelkästään Helsingistä, vaan tätä ovat vastustaneet kaikki muutkin isot kaupungit. Uudistusta ylipäänsä ei pitäisi rakentaa vanhanaikaisen maakuntajaon pohjalle.

Lue myös:

Perustuslakivaliokunta vaatii lukuisia muutoksia sote- ja maakuntauudistukseen

Analyysi: Perustuslakivaliokunta nosti tuttuja ongelmia sote-pöytään – Riittääkö aika kunnollisten ratkaisujen löytämiseen?

Satakunnan maakuntajohto tyytyväinen perustuslakivaliokunnan sote-lausuntoon

Ajokeli on parantunut aamuisesta liukkaudesta

Jalankulkijoilla yhä iso riski liukastua etelässä ja lännessä.

Harmaa talvinen päivä Pitäjänmäessä Helsingissä.

Ajokeli on parantunut huomattavasti aamuisesta, jolloin oli todella liukasta lähes koko maassa, kerrotaan Tampereen tieliikennekeskuksesta.

– Ilma on lämmennyt, jäiset tiet ovat sulaneet ja suolaus on auttanut. Pienemmillä teillä saattaa vielä olla liukasta, mutta ei enää mitään pahempia ongelmia, liikennepäivystäjä Auli Aaltonen sanoo.

Pirkanmaalta ja Varsinais-Suomesta tuli eniten ilmoituksia liukkaudesta ja jumissa olevista rekoista tieliikennekeskukseen lauantaiaamupäivän aikana.

Vielä puolen päivän aikaan Ilmatieteen laitos varoitti kuitenkin erittäin liukkaasta jalankulkusäästä maan etelä-, länsi- ja keskiosissa Pohjois-Pohjanmaahan saakka. Aaltosen mukaan viikonloppukelit tulevat jatkumaan parempana.

– Yöllä voidaan tietysti mennä pakkasen puolelle, mutta päätiet on suolattu ja huomiselle on luvattu hyviä kelejä, ei sateita eikä muutenkaan liukasta, koska on jo niin paljon lämpöasteita suuressa osassa maata, hän sanoo.

Lue myös:

Yöllä oli talven huonoin ajokeli: Tiet kuin luistinradat, rekat kolaroivat - "Piti ajaa viittäkymppiä loppumatka"

RKP:n Anna-Maja Henriksson: Sotea ei ehditä käsitellä – “Ongelmat ovat liian suuria, tästä ei tule valmista”

Anna-Maja Henrikssonin mukaan sote-uudistukseen liittyy vielä niin suuria ongelmia, että aika niiden käsittelyyn loppuu kesken.

Ykkösaamu

Oppositiopuolue RKP:n puheenjohtaja, perustuslakivaliokunnan jäsen Anna-Maja Henriksson ei usko että soteuudistusta saadaan maaliin enää tällä vaalikaudella.

TV1:n Ykkösaamussa vieraillut Henriksson arvioi että sosiaali- ja terveysvaliokunnalta loppuu yksinkertaisesti aika kesken, kun se ryhtyy käsittelemään perustuslakivaliokunnan vaatimia muutoksia esitykseen.

–Tässä on vielä sen verran suuria ongelmia, vaikka ongelmat ovatkin vähentyneet viime kesästä.

– Kolmessa viikossa pitäisi käsitellä näin iso paketti, 20 kohtaa jotka esityksessä ovat yhä perustuslain vastaisia. Tässä on sosiaali- ja terveysvaliokunnalla melkein mahdoton tehtävä edessä, arvioi Henriksson.


Henriksson: Maakuntien rahoitus turvattava, jotta turvataan palvelut

Perustuslakivaliokunta esittää perjantaina antamassa lausunnossaan jälleen useita muutoksia ja tarkennuksia sote-uudistukseen. Valiokunnan mukaan tulevien maakuntien rahoitus on järjestettävä niin, että sosiaali- ja terveyspalvelut turvataan, vaikka maakunnan talous kriisiytyisi. Tämä on Henrikssonin mukaan vaikea haaste.

– Maakunnille ei nyt oikeastaan jää mitään muuta mahdollisuutta kuin korottaa asiakasmaksuja tai vähentää palveluja, jos valtion rahoitus ei riitä. Viime kädessä edessä on se että tullaan valtiovarainministeriöön ja pyydetään lisää rahaa, arvioi Henriksson Ykkösaamussa.

RKP:n kanta on, että maakunnille pitäisi antaa verotusoikeus, jolloin niillä olisi työkaluja rahoituksen turvaamineen.

"Sote ei tuo säästöjä"

Hallitus haluaisi, että pitkällä tähtäimellä sote-uudistuksella pystyttäisiin hillitsemään sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten kasvua kolmella miljardilla eurolla. Henriksson ei usko että hallituksen malli tuo säästöjä. Säästöjen tavoittelu voi jopa vaarantaa palvelut, sanoo Henriksson.

– Tästä on eduskunnan valtiovarainvaliokunta antanut erittäin kriittisen lausunnon. Valiokunta nosti esille että tämä (säästötavoite) tietää todella tiukkaa maakunnille. Se tarkoittaa myös siitä, että ei ehkä ole varmuutta siitä että pystytään takaamaan riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

– Eli tässä on se ruuvi, jota koko ajan kiristetään. Sote-palveluiden rahoituksen tulisi kuitenkin aina olla sellainen, että kansalainen voi luottaa siihen että palvelut aina toimii, muistuttaa Henriksson.

"Hallituksen ei pitäisi lähteä heikoille jäille ilman notifikaatiota"

Perustuslakivaliokunta edellyttää myös, että sosiaali- ja terveysvaliokunta arvioi uudelleen tuleeko soten valinnanvapauslaista tehdä ennakkoilmoitus EU:lle. Jos järjestelmän laillisuutta ei voida varmistaa, pitää valiokunnan mukaan valinnanvapauslain soveltamisen aloittamista lykätä.

Henrikssonin mukaan hallituksella on kaksi vaihtoehtoa, joko tehdä ilmoitus EU-komissiolle, tai lykätä valinnanvapauden voimaantuloa kunnes on varmistettu, että lainsäädäntö ei ole ristiriidassa EU:n kilpailulainsäädännön kanssa.

– Minä toivon että hallitus valitsisi nyt sen tien, joka on se kaikkein turvallisin ja varmistaisi asian etukäteen. Heikoille jäille ei pitäisi lähteä silmät auki, sanoo Henriksson.

Syynä siihen miksi hallitus ei ole halunnut notifikaatiota tehdä voi Henrikssonin mukaan olla se, että pelätään sen vievän liikaa aikaa, tai jopa kaatavan uudistuksen.

– Toivon että syy ei ole se että hallitus on huolissaan siitä että saisi väärän vastauksen. Silloinhan koko valinnanvapausmalli tulisi muokata uudelleen, sanoo Henriksson.

Henriksson: Aika kerta kaikkiaan loppuu kesken

Perustuslakivaliokunta myös linkittää lausunnossaan yhteen kahden suuren sote-lakipaketin käsittelyn. Jos maakuntien muita tehtäviä koskevaa lakipakettia ei ehditä eduskunnassa käsitellä, tulee valiokunnan mukaan korjata mm. maakuntien rahoitusta koskeva laki.

– Nythän maakuntien rahoitus on laskettu sen mukaan, että niille siirtyvät sote-palveluiden lisäksi nämä muut tehtävät, pelastustoimi, kasvupalvelut ja muut. Totta kai rahoitus tulee laskea uudelleen, jos näin ei käy.

– Nämä kaikki ovat suuria asioita, jotka tulee ratkaista hyvin lyhyessä ajassa. Tämän takia olen aika lailla vakuuttunut, että aika kerta kaikkiaan loppuu. Tästä ei tule valmista, arvioi Henriksson Ykkösaamussa.

Talvilomalla Euroopassa? Sääkartalla on nyt hauskat kahdet kasvot – Kreikassa yleisesti kylmempää kuin Lapissa

Egeanmerellä ei eletä turistisesonkia ja ihan syystä: lomasaarta kurittaa suomalaistakin puistattava lumimyräkkä.

Euroopan sääkartta lauantaina 23. helmikuuta.

Euroopan sääkartta koostuu tällä haavaa erikoisesti kylmästä ja lämpimästä puoliskosta. Länsi-Euroopasta talviloman kaupunkikohteensa keksineet saavat nauttia ajankohtaan nähden tavallista suuremmista pluslukemista, kun taas idän Prahaan tai Budapestiin lentäneet pitelevät pakkasia.

Esimerkiksi tästä Mainen yliopiston Ilmastonmuutosinstituutin kartasta näkee yhdellä silmäyksellä Euroopan, jonka vasen eli länsipuoli on ajankohdan keskiarvoihin nähden punaisena helottava ja itäpuoli hyisen sininen.

– Välimeren itäosista Baltiaan asti on tavanomaista kylmempää, toteaa Ylen meteorologi Toni Hellinen.

– Fennoskandiassa on kuitenkin suurin poikkeama. Niin lämmin päivä on täällä tiedossa.

Poimintoina Lontoossa lämpölukema on +11, Madridissa +12 ja Marseillessa +14 astetta. Prahassa mittari näyttää -1, Vilnassa -2 ja Kiovassa -3 astetta.

Esimerkiksi Kreikassa on tällä haavaa yleisesti kylmempää kuin Suomen Lapissa. Videolla leppeää lumisadetta Samothrakin saarella, -2 astetta:

<iframe src="https://www.facebook.com/plugins/video.php?href=https%3A%2F%2Fwww.facebook.com%2FsevereweatherEU%2Fvideos%2F1039410922849706%2F&show_text=0&width=266" width="266" height="476" style="border:none;overflow:hidden" scrolling="no" frameborder="0" allowTransparency="true" allowFullScreen="true"></iframe>

Samaan aikaan Ivalossa loimottaa aurinko keväisessä +3 asteen poutapäivässä.

Lue myös:

Länsi-Lapin Pellossa mitattiin 8,5 astetta lämmintä – on vuoden toistaiseksi korkein lämpötila

Juupajoki on Suomen lämpimin paikka – lämpötila kohosi 9,4 asteeseen, ja se on vuoden toistaiseksi korkein lämpötila

Lämpötila tuskin nousee enää iltapäivän lukemista, uskoo Ylen meteorologi Toni Hellinen.

Ihmisiä ulkoilemassa aurinkoisena pakkaspäivänä Helsingin Kaivopuistossa 21. helmikuuta 2019.

Pirkanmaalla Juupajoella on mitattu päivällä 9,4 astetta lämmintä, ja se on vuoden toistaiseksi korkein lämpötila, kertoo Ylen meteorologi Toni Hellinen.

Aiemmin päivällä Satakunnassa Karviassa lämpötila kohosi iltapäivällä 9,3 asteeseen.

Lauantaina on ollut Länsi-Suomessa kymmenellä paikkakunnalla vähintään 8 astetta lämmintä, sanoo Hellinen. Jo aiemmin päivällä Länsi-Lapin Pellossa lämpömittari kohosi 8,5 asteeseen.

Hellinen ei usko, että lämpötila kohoaa tänään enää Juupajoen lukemia korkeammaksi.

Hänen mukaansa tämän vuoden aiemmat ennätyslukemat mitattiin Raumalla 15. helmikuuta, jolloin lämpötila kohosi 8,4 asteeseen.

Lue myös:

Talvilomalla Euroopassa? Sääkartalla on nyt hauskat kahdet kasvot – Kreikassa yleisesti kylmempää kuin Lapissa

Uusi nuorisoauto kauhistuttaa pyöräilyväkeä – tekivät Suomen aikeista EU-kantelun

Teini saa pian ajaa jopa henkilöauton painoista kevytautoa.

Autoja ja pyöräilijöitä liikenneympyrässä.

Pyöräliitto on tällä viikolla tehnyt Euroopan komissiolle kantelun marraskuussa voimaan tulevasta kevytautolaista.

– En tiedä, voidaanko sitä estää. Se on toinen juttu. Me näemme asian sen verran vakavana, että halutaan katsoa viimeinenkin kortti, sanoo Pyöräliiton toiminnanjohtaja Matti Koistinen.

Ylen haastattelemat autoliikenteen asiantuntijat arvostelevat voimakkaasti, miten vähällä opetuksella 15-vuotiaat saavat ajettavakseen 1 500 kilon ajoneuvot.

Kevytauton maksiminopeus on 60 kilometriä tunnissa ja ajo-oikeuden saa ilman B-korttia. Tutkintovaatimus on sama kuin mopoautossa, joka kulkee enintään 45 kilometriä tunnissa.

Pyöräilyväki vastustaa kevytautolakia jo parista heille tärkeästä syystä. Ensinnäkin se vaarantaa kevyen liikenteen kuten jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuuden.

– Me tiedetään, miten mopoautoja viritetään, kritisoi Koistinen.

Toisekseen lakimuutos lisää autoliikennettä ja on ilmastotavoitteidenkin vastainen, Pyöräliitto sanoo.

Laissa kuin traktori

EU-kantelun perusteena on kuitenkin se, että lakiuudistus yrittää Pyöräliiton mukaan kiertää köykäisesti B-ajokorttiluokan ikärajan ja kuljettajaopetuksen.

Kevytauto on Suomessa luokiteltu T-ajoneuvoihin, jotka EU-laissa ovat käytännössä traktoreita. T-ajoneuvon kuljettaja on laissa vähintään 15-vuotias.

EU-lain määritelmässä T-ajoneuvot ovat tarkoitettuja maa- ja metsätalouskäyttöön. Pyöräliitto huomauttaa ristiriidasta, kun kevytautojen käyttötarkoitus on lähtökohtaisesti matkustajien ja tavaroiden kuljettaminen. Siksi Pyöräliiton mukaan kevytauto kuuluu EU-laissa moottoriajoneuvoihin. Siellä taas kevytauto ei olisi myöskään sellainen mopedi, jota EU:n mukaan saisi kuljettaa AM-ajokortilla eli 15-vuotiaana, kuten mopoautoa.

Euroopan komissio on jo aiemmin huomauttanut Suomea saman lain luonnosvaiheessa. Komissio puuttui juurikin siihen, että uusi suomalainen ajokorttiluokka olisi EU-lain vastainen. Pyöräliiton mukaan lakiin sen jälkeen tehdyt viilaukset eivät edelleenkään tee kevytautosta traktoria eikä mopoautoa.

Huomautuksen jälkeen olisi mahdollista, että EU nostaisi Suomea vastaan rikkomuskanteen, jos laki ei ole linjassa unionin säädösten kanssa.

Lue myös:

Nuori pääsee kohta kevytauton rattiin ilman ajo-opetusta – asiantuntija lataa suorat sanat: "15-vuotias saa kuvaannollisesti ladatun aseen"

Surffaripoika, joka syntyi lumiseen Suomeen – ”Ei tämä ole Kaliforniaksi muuttunut, vaikka kuinka olen T-paitoja myynyt”

Jari Laakso tuo maahan surffilautoja ja pyörittää vesiurheilukeskusta kirkasvetisen Säkylän Pyhäjärven rannalla Satakunnassa. Syysiltojen pimetessä hän haaveilee sapattivuodesta eksoottisella Havaijilla.

Jari Laakso Turun Ruissalossa helmikuussa 2019.

Kesällä 1975 Jari Laakson, nuoren turkulaispojan, maailma mullistui. Supisuomalaisen kesämökin pihaan Säkylän Pyhäjärven rannalla kurvasi saksalaispariskunta, jonka auton katolla oli kanootin pohjan näköisiä pitkulaisia kapistuksia.

Pariskunta oli eksynyt ja kyseli ajo-ohjeita leirintäalueelle. Pikaisen neuvottelun jälkeen mökinomistajat ja saksalaisturistit sopivat, että toistaiseksi leirintäalueen virkaa saisi toimittaa mökinpiha. Visiitti venähti kahdeksi viikoksi ja seuraavana kesänä vierailijat tulivat uudestaan. Enää ei edes etsiskelty leirintäaluetta.

Kummajaiset auton katolla paljastuivat purjelaudoiksi. 1970-luvun puolivälissä surffaus oli uusinta uutta myös Saksassa. Laakson enot innostuivat laudoista ja ottivat niistä muotit. Talven aikana syntyi puinen, lasikuidulla päällystetty ehta surffilauta, joka sytytti nuoreen mieheen kipinän.

– Se lauta oli ihan hirveä kapistus ja painoi varmaan 30 kiloa. Sillä mä treenasin koko kesän aamusta iltaan.

Purjelautailu villitsi suomalaisia 1980-luvulla

Suomi hurahti 1980-luvulla purjelautailuun. Surffikisoja järjestettiin melkein joka kolkassa maata ja osallistujia oli tuhansia. Jari Laakso perusti kavereineen Säkylän Pyhäjärvelle oman kerhon, Pyhäjärven Windsurfin Clubin. Kerho järjesti surffikilpailuja kesäisin ja yhtenä talvena jopa jääsurffauksen MM-kilpailut.

– Lautojen tilalle asennettiin kelkat. Porukkaa tuli Neuvostoliitosta ja Yhdysvalloista asti. Kaikilla oli hiton hauskaa, vaikka Sieravuoden lomakylän majoitusmökit olivat kylmiä ja muutenkin olosuhteet mitä oli.

Purjelautailu Suomessa oli mukava harrastus, mutta pian Laakso alkoi kiinnostua surffaamisesta sanan varsinaisessa merkityksessä. Turun Akateemisessa Kirjakaupassa pääsi lukemaan kalifornialaista lainelautailijoiden kulttilehteä, Surfer Magazinea.

– Purjelautailuahan nimitettiin Suomessa varsinkin 80-luvulla surffaamiseksi. Tosiasiassahan surffilaudassa ei ole purjetta. Termit menevät aikalailla suloisesti sekaisin.

Lopullisesti Laakson silmät avasi kalifornialaisten surffaajien elämästä kertova elokuva Villit vuodet – Big Wednesday. Kaliforniaan oli päästävä hinnalla millä hyvänsä ja teinipoika rustasi vaihto-oppilashakemuksen. Kaavakkeeseen Laakso kirjoitti olevansa lupaava surffari, joka on valittu myös Suomen maajoukkueeseen.

– Taisin vähän liioitella, jossain junioritouhuissa olin ollut mukana. Ja vaikkei se Suomen surffimaajoukkue valtava valintavaltti tainnut ollakaan, aukenivat portit ensiyrittämällä Jenkkilään, naureskelee Laakso.

Elokuussa 1984 syksy teki tuloaan Turkuun, puiden lehden kellastuivat ja illat pimenivät. Toiveikas turkulainen lukiolaispoika pakkasi kassinsa ja suuntasi kohti valoa – eteläiseen Kaliforniaan, Huntington Beach -nimiseen merenrantakaupunkiin. Lentokentällä vastassa ollut isäntä yritti kovin kysellä ujolta 17-vuotiaalta tämän vointia elämän ensimmäinen lentomatkan jälkeen.

– Hoin vaan sille, että ’I am seventeen’. En ymmärrä, miten pärjäsin sen vuoden ihan järkyttävän huonolla englannilla.

Laakso asui kolmen kilometrin päässä upealta, loputtomalta vaikuttavalta hiekkarannalta ja pyöräili päivittäin nauttimaan Tyynenmeren upeista aalloista. Naapurissa asui toinen surffaripoika, joka lainaisi lautaansa ja perehdytti Laakson lajin hienouksiin.

Laakso sain valkolakin ja perusti firman Suomeen

Turussa suoritetun ylioppilastutkinnon jälkeen Jari Laakso sai töitä Turun lentokentältä huolintahommista. Yliopistovuoden aikana oli syntynyt kontakteja kalifornialaisiin surffifirmoihin ja pian lentokentän takahuoneen faksi alkoikin laulaa lautatilauksia. Surffaripoika perusti lainelautoja ja muita alan tarvikkeita maahantuovan yrityksen.

Yrityksen kulta-aikaa oli vuosituhannen vaihde, jolloin surffimerkit olivat haluttuja ja alan kauppa vielä maahantuojien käsissä. Yhtenä vuonna Laakson firma myi lähinnä Anttiloiden kautta 60 000 Dakine-merkkistä reppua.

– Helsingissä tuli vastaan kuuden tytön ryhmä ja viidellä oli meidän reput. Nythän kaikilla pitää Fjällrävenin reput, vaikka ne onkin hankalia käyttää. Teinien muotijutut ovat ihan henkimaailman hommia.

Laakson maahantuontibisnes on kutistunut suurten urheiluketjujättien, kuten XXL:n ja Stadiumin puristuksessa. Suurempaa osaa yrityksen liikevaihdosta näytteleekin tänä päivänä lomakeskuksen pyörittäminen Satakunnan Eurassa.

Viitisentoista vuotta sitten Laakso osti itselleen vuosikaudet tyhjillään olleen leirintäalueen, Sieravuoren Lomakylän. Paikka on sama, jonka mökeissä venäläiset ja amerikkalaiset surffikisaturistit hytisivät vuosikymmenet aiemmin. Nyt leirintäalueen kupeessa komeilee täysimittainen vesiurheilukeskus, josta saa opastusta ja voi vuokrata välineitä eri lajeihin.

Vaikkei lainelautabisneksellä Suomessa olekaan päässyt rikastumaan, tekisi Laakso kaiken uudestaan. Hän on saanut tavata vesiurheilulajien huippuja eri puolilla maailmaa ja kutsunut monia heistä myös kilpailemaan Suomeen.

– Eihän tässä monen mielestä mitään järkeä ole, fiksumpaa olisi myydä suksia tai jääkiekkomailoja. Eikä Suomi ole Kaliforniaksi muuttunut, vaikka kuinka olen T-paitoja myynyt, naurahtaa Laakso.

Kaksi surffariunelmaa

Jari Laakso tähyää lumiselle merenjäälle Turun Ruissalossa. Kainalossa on kuvausta varten mukaan otettu lainelauta. Olosuhteet ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin surffaukselle otolliset.

Vesiurheiluyrittäjä tuntee monia samanhenkisiä suomalaisia, jotka ovat muuttaneet asumaan Kaliforniaan tai Havaijille. Laakso kokee, että hänen paikkansa on Suomessa. Perheen 16-vuotias tytär on lähdössä vaihto-oppilaaksi Kaliforniaan ja isä vitsailee lähtevänsä mukaan.

– En minä täältä minnekään lähde, olen tämmöinen hullu suomalainen surffari. Sapattivuodeksi voisin Havaijille lähteä, mutta tulisin sen jälkeen takaisin.

Laakso on aina unelmoinut pääsevänsä kahteen surffimaailman keskukseen: Kaliforniaan ja Havaijille. Manner-Yhdysvaltoihin hän pääsi jo teinipoikana, mutta toinen ikiunelmista toteutui vasta 15 vuotta sitten. Sen jälkeen Laakso perheineen viettikin Havaijilla kymmenen joulua peräkkäin.

– Havaiji on vesiurheilun mekka. Siellä ihmiset ovat vuosisatoja eläneet merestä ja hengittäneet sitä. Monet ihmiset siellä ovat syntyneet surffaamaan.

Laakso kertoo, ettei ole suurten aaltojen mies. Hän tietää, että joka vuosi kymmenet uhkarohkeat surffarit menehtyvät jouduttuaan suuren aallon jälkeiseen ”pesukoneeseen”, myllerrykseen, josta on mahdotonta päästä pois. Silti aaltojen energia on jotain, joka kiehtoo suomalaista surffaria suunnattomasti.

– Kun makaan laudalla ja aalto ottaa minut mukaani, on siinä jotain lähes yliluonnollista. Niin kiinni luontoon ja sen voimaan ei pääse missään muualla, siinä tuntee olevansa yhtä veden kanssa. Pian vesi kuitenkin päästää otteestaan ja on pakko löytää taas uusi aalto.

Suurin osa rinnetapaturmista sattuu merkityillä rinteillä – ammattilaiset oikovat esittämiämme hölmöjä lasketteluväittämiä

Rinnetapaturmista suurin osa on itse aiheutettuja kaatumisia.

Rukan Hiihtokoulun aloitteleville laskettelijoille. Ruka 2019.

Keskimäärin 2 000 suomalaista loukkaa itsensä laskettelurinteessä vuosittain. kuitenkin viime vuosina. Suomessa sattui vuosi sitten talvella noin yksi rinnetapaturma tuhatta hiihtopäivää kohden.

Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen tilastojen mukaan noin kolme neljästä tapaturmasta sattui rinnekeskusten merkityillä rinteillä. Useimmiten (85 prosenttia) onnettomuuden aiheutti laskettelija itse eli kaatui rinteessä.

Laskettelurinteissä työskentelevien ammattilaisten mukaan rinnetapaturmilta voidaan helposti välttyä, jos rinteeseen mennään oikein opein.

Esitimme muutamia väittämiä, joita rinneammattilaiset kommentoivat.

1. Minä kyllä hallitsen tämän lajin

– Kautta historian suomalaisilla on ollut sellainen asenne, että he ajattelevat hallitsevansa laskettelun opettelematta sitä sen kummemmin, sanoo Rukan Hiihtokoulun johtaja Maaria Pieviläinen.

Pieviläinen muistuttaa, että suomalaiset ovat olosuhteiden vuoksi oppineet lumiliikkujiksi, minkä vuoksi rinteeseen meno ei pelota.

Rukan Ski Patrolin rinneturvallisuusvastaava Teemu Torvinen muistuttaa asenteen merkityksestä rinteeseen lähdettäessä.

– Ihan sama mitä lähdet tekemään, asenne ratkaisee. Kun rinteeseen lähdetään pitämään hauskaa oma taitotaso tietäen, silloin kaikilla on hauskaa.

2. Kypärää ei tarvita

Rinneturvallisuusvastaava Teemu Torvinen sanoo, että kypärää käyttävät nykyisin jo lähes kaikki laskettelijat.

– Kypärän lisäksi varusteiden pitää olla kunnossa niin, että sukset on säädetty oikein ja että ne ovat oikean kokoiset. Monojen kannattaa olla sopivat. Näin saadaan rinteeseen lajimukavuutta mukaan.

Hiihtokoulun johtaja Pieviläinen muistuttaa, että esimerkiksi lasten vuokravälineisiin kuuluu automaattisesti kypärä.

– Aikuisia suosittelen vuokraamaan tai ostamaan kypärän. Kypärä on turvavarusteista tärkein rinteessä.

– Kannattaa muistaa muun muassa puhdistaa monot lumesta ennen kuin ne lukitaan suksiin, Pieviläinen sanoo.

Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen mukaan kypärää käyttää rinteessä nykyisin yli 90 prosenttia laskettelijoista.

3. Hiihtokouluun ei kannata mennä

– Suomalaiset oppivat nopeammin laskettelun, kuin ulkomaalaiset, mutta kyllä hiihtokoulussa kannattaa silti käydä. Koulussa oppii hallitsemaan nopeammin vauhtia ja kurveja rinteessä, Pieviläinen toteaa.

Hiihtokouluun menemällä laskettelua ei tarvitse opetella kantapään kautta.

– Kun menet hiihtokouluun, laskettelua ei tarvitse opetella kantapään kautta.

– Suomalaiset ovat alkaneet löytää hiihtokoulut viime vuosina hyvin, mutta oppia voisimme ottaa esimerkiksi briteiltä. Rukalla vierailee nykyisin brittiperheitä, jotka ovat aloittaneet lasketteluharrastuksen hiihtokoulusta ja ovat nyt jo jopa kymmenettä vuotta laskettelemassa, Torvinen kertoo.

4. Rinnemerkeistä ei tarvitse välittää

Torvisen mukaan turvallisinta on lasketella hoidetulla rinnealueella. Rinteiden reunat on merkitty sinisillä, punaisilla ja mustilla pujottelukepeillä.

– Keppien väreillä merkitään rinteen vaikeustaso niin, että sininen on helpoin ja musta vaikein rinne. Rinne kannattaa valita oman taitotason mukaan.

– Rinteiden ulkopuolellekin voi mennä, mutta onneksi laskettelijat käyttäytyvät sielläkin nykyisin pääasiassa järkevästi, Torvinen sanoo.

Ilves liikkui pihoilla Joensuussa, ammuttu poliisin käskystä

Asukkaat tekivät eläimestä useita ilmoituksia torstaina ja perjantaina.

Ilves NUrmijärven Lepsämän kylässä 17.2.2016

Pihoilla liikkunut ilves on lopetettu Joensuussa. Ilveksestä oli tehty useita havaintoja asuintalojen pihoilla torstaina ja perjantaina Joensuun Hammaslahdessa.

Poliisi määräsi ilveksen karkotettavaksi ja lopetettavaksi. Riistanhoitoyhdistys ampui sen perjantaina iltapäivällä 13:n aikaan.

Ruumis tutkitaan Oulussa Ruokavirastossa. Tutkimalla saadan selvyyttä siihen, onko ilves uskaltautunut pihoihin helpon saaliin perässä esimerkiksi sairaudesta johtuvaa nälkiintymistään.

Lähtökohtaisesti ilves on rauhoitettu eläin metsästyslaissa koko maan alueella ja kuuluu tiukasti suojeltuihin lajeihin. Koko Suomen ilveskanta on viime vuosina pienentynyt ja on arviolta alle 400 yksilöä. Pohjois-Karjalassa oli vuonna 2017 kolmisenkymmentä pentuetta.

Ilves on ihmiselle vaaraton ja sen tekemät vahingot kotieläimille ovat vaatimattomia aina poronhoitoaluetta etelämpänä, linjaa maa- ja metsätalousministeriö.

Airbnb ei ole enää vain isojen kaupunkien juttu: pariskunta osti Savon syrjäseudulta koulun, nyt heillä käy lomasesonkina kymmeniä vieraita

Vantaalla asuva Vihervuoren pariskunta majoittaa vieraita Airbnb:n kautta Kuopion Tahkon läheisyydessä. Airbnb-kohteita löytyy myös matkailukeskuksista.

Yrittäjäpariskunta.

Airbnb on jo tuttu palvelu suuremmissa kaupungeissa, mutta nyt se näkyy myös matkailukeskuksissa.

Ero kaupunkien keskustoihin on kuitenkin se, että matkailukeskuksissa Airbnb on majoituspalveluja tarjoavalle yrittäjälle samanlainen markkinointiväylä kuin Booking.com ja muut vastaavat palvelut.

Eniten siitä hyötyvät kauempana sijaitsevat kohteet.

Yksi niistä on Kuopion Tahkon kupeessa sijaitseva Wanha koulu Tahkovuori. Kyseessä on vantaalaisen pariskunnan pyörittämä Airbnb-kohde. Kumpikin yrittäjistä on lähtöisin Kuopiosta.

Jani Vihervuori osti Reittiön vanhan kansakoulun itselleen vuonna 2006. Vihervuori näki paikassa potentiaalia, vaikka rakennuksen kunto ei ollut hyvä. Viimeisen 13 vuoden aikana vanhaa koulua on peruskorjattu asumiskelpoiseksi ja lämmitysjärjestelmä on vaihdettu pellettiin. Seuraavaksi uusitaan julkisivu.

Kun Vihervuoren vaimo Kristiina kävi paikalla ensimmäisen kerran, hän ymmärsi heti, miksi Jani ihastui paikkaan.

– Nähdessäni koulun sanoin, että vau. Onpas tämä hieno.

Nyt nelilapsisen uusperheen arki jakautuu Vantaalle ja Kuopion Nilsiään. Jani käy Wanhalla koululla vähintään joka toinen viikko. Kristiina pääsee paikalle kahden lapsensa kanssa harvemmin. Pariskunta pyörittää tahoillaan myös verkkokauppaa ja markkinointiyritystä. Wanha koulu on yhteinen projekti.

Airbnb ei ymmärrä kallista Suomen talvea

Viimeisen puolen vuoden aikana Wanhalla koululla on majoittunut 10–15 vierasta kuukaudessa. Lähes puolet heistä on löytänyt paikan Airbnb:n kautta.

Järjestelmän algoritmi tuo näkyvyyttä uusille majoittajille ja niille, jotka ovat saaneet kävijöiltä hyviä arvosteluja. Sen lisäksi Airbnb ottaa huomioon majoituksen hinnan.

Vihervuoret ovat siirtyneet pitkäaikaisesta vuokraustoiminnasta pikkuhiljaa Airbnb-majoittamiseen. Kannustimena on ollut myös suuren rakennuksen kustannuksien kattaminen.

– Mielessä kävi, että jostain ne ylläpitokulut on saatava.

Aikaisemmin kaikissa asunnoissa asui vuokralaisia. Nyt kahdessa asunnossa on edelleen vuokralaiset.

Ainoa Airbnb:n huono puoli on tähän mennessä ollut se, ettei se ymmärrä Suomen kylmää talvea ja lämmityskustannuksia. Siksi majoittajat nostavat itse hintoja korkeammalle kuin mitä Airbnb määrittelee automaattisesti.

Wanhan koulun sesonki on sama kuin muuallakin: kotimaan talvilomaviikot ja sen jälkeen alkava venäläisten hiihtoloma. Vieraita on enemmän myös jouluna ja uutenavuotena. Ulkomailta tulee eniten matkailijoita Saksasta, Hollannista, Virosta ja Venäjältä. Kesäsesonki on hiljaisempi, kuten muuallakin Tahkolla.

"Live like a local vetoaa"

Vuokramökkejä välittävän Lomarenkaan markkinointipäällikkö Pekka Huttunen arvioi, että Airbnb on lohkaissut vuokramökkimyynnistä muutaman prosentin palan.

Matkailuala kuitenkin kasvaa edelleen ja Airbnb:n tulo Suomen markkinoille on kasvattanut koko majoitusalan näkyvyyttä.

Suomalaiset käyttävät yleensä Airbnb-palvelua lähtiessään ulkomaille, mutta Huttunen uskoo, että Airbnb on tullut jäädäkseen ja muuttuu ihmisten mielikuvissa perinteiseksi.

– Palvelun imago on kuitenkin edelleen se, että Airbnb:n kautta on tarjolla vain ihmisten koteja, Huttunen jatkaa.

Se ei välttämättä pidä enää paikkansa, koska tarjolla on yhä enemmän kohteita, joiden omistajat ovat alan yrittäjiä.

Ylläksen toimitusjohtaja Janne-Juhani Haarma on huomannut, että noin 25 kilometrin säteellä hiihtokeskuksesta Airbnb:n kautta vuokrataan myös huonokuntoisempia asuntoja ja kiinteistöjä.

– Niissä "live like a local" (elä kuin paikalliset) vetoaa, Haarma sanoo..

Haarma kertoo, että aina löytyy asiakkaita, jotka haluavat Lapissa kunnon korpeen.

Paikat pysyvät kunnossa, kun lähimpään baariin on yhdeksän kilometriä

Talvilomasesongin aikaan vieraat ovat suurelta osin lapsiperheitä. Vuokrakohteet ovat siistissä kunnossa perheiden jäljiltä. Tämän ovat huomanneet myös Wanhan koulun Vihervuoret. Jani ja Kristiina siivoavat vieraiden jäljet itse.

Siisteyteen vaikuttanee myös se, että lähimpään baariin on matkaa yhdeksän kilometriä. Vain pari kertaa yöpyjät ovat laittaneet ranttaliksi, mutta siitäkin selvittiin perusteellisemmalla siivouksella.

Wanhan koulun pyörittäminen sopii uusperheen elämäntyyliin. Pariskunta ja perheen lapset liikkuvat paljon. Vihervuoret auttavat järjestämään koululla myös jooga- ja budoleirejä yhdessä eri vetäjien kanssa.

Vanhalla kansakoululla on tilaa temmeltää silloinkin, kun vieraille tarkoitetut huoneistot ovat täynnä. Maksimissaan tiloissa pystyy majoittamaan 40 henkilöä.

Nader Khalili rakastaa uimista ja pistää Suomen ennätyksiä uusiksi kerta toisen perään – nuori vesipeto tähtää paralympialaisiin

Vaasalainen maajoukkuetason parauimari ui kehitysvammaisten sarjassa, sillä hänellä on autismi.

Nader Khalili

Reipas kädenpuristus ja nyökkäys.

– Nader.

17-vuotias Vaasan uimaseuran parauimari Nader Khalili esittelee jämäkästi itsensä. Hän on tullut jälleen uimahallille, sillä tänäkin iltana on altaalla harjoitukset.

Nader tekee ensin alkulämmöiksi muun muassa vatsalihasliikkeitä ja käy pienellä hölkällä. Sitten mennään kahdeksi tunniksi altaaseen. Tänään tehdään nopeita vetoja ja Nader ui pääasiassa pitkällä eli 50 metrin radalla.

Naderilla on viikossa yhdettoista treenit uimahallissa. Jokaiseen harjoitukseen kuuluvat alkulämmöt ja uinnin jälkeen käydään usein vielä punttisalilla. Aamutreenejä on joka aamu. Iltatreenit vievät maanantain, tiistain, torstain ja perjantain illat. Lauantainakin ollaan iltapäivästä altaalla.

Naderilla diagnosoitiin jo pienenä autismi. Äiti Anne Kulmala sanoo, että Nader on epätyypillinen autisti. Hän ottaa kontaktia muihin ihmisiin ja juttelee.

Naderin kohdalla autismi näkyy ehkä eniten siinä, että asioiden oppiminen ja mielessä pysyminen vaativat toistoja toiston perään.

Lisäksi iso haaste on myös ohjeiden ymmärtämisessä eli Nader ymmärtää parhaiten yksinkertaiset ja lyhyet ohjeistukset.

Kulmala sanoo, että jos jonkun taidon oppimiseen tarvitaan 10 000 toistoa niin Naderin kohdalla toistoja pitää olla 100 000.

Uimisesta on seurannut paljon hyvää

Nader Khalili on aina pitänyt vedestä ja siinä leikkimisestä. Niin paljon, että äitinsä Anne Kulmala sanoo Naderin uineen varmaan kaikissa Vaasan suihkulähteissä. Naderin ja hänen kaksoisveljensä Alin kiinnostus veteen aiheutti sen, että vanhemmat halusivat poikien oppivan uimaan.

– Turvallisuus ennen kaikkea, sanoo Kulmala.

Äiti on pohtinut, että veden värit ja visuaalisuus voivat olla yksi asia miksi poika on vedessä olemisesta kiinnostunut. Myös veden kosketus tuntuu hyvältä.

Molemmat pojat innostuivat uinnista ja kävivät kilpailuissakin. Ali on lopettanut uinnin, mutta Naderille uinti on edelleen kaikki kaikessa.

Khalili on integroitu Vaasan uimaseuran edustusuimareiden ryhmään. Ryhmässä on parikymmentä 15-18 -vuotiasta nuorta uimaria, ja ryhmän vaikutus on huomattu myös kotona.

– Se on tuonut paljon hyvää Naderin koko elämään, kun hän on voinut olla tässä ryhmässä mukana, sanoo Anne Kulmala ja liikuttuu hieman.

Valmentaja Kalle Lydman on myös iloinen, että sekä Nader että ryhmä ovat sopeutuneet toisiinsa. Nader on yksi uimari muiden joukossa. Toistoja hänen kanssaan tarvitaan enemmän kuin muiden valmennuksessa, mutta muuten valmentaminen on pitkälti samanlaista kuin kenen tahansa kilpauimarin kanssa.

Voitontahtoinen uimari

Nader Khalili on ollut kilparyhmän mukana vasta muutaman vuoden, mutta ensimmäisen uintikisansa hän ui 11-vuotiaana Kuortaneella Junior gamesissa.

Valmentaja ja vanhemmat ovat yhtä mieltä siitä, että uimari on todella voitontahtoinen ja kilpailuhenkinen. Nader itse pitää kilpailemisesta paljon ja harjoituksissakin huomaa, että treenit tehdään täysillä ja tosissaan. Mutta hymyillen.

Helen Ovaska valmensi maajoukkuetason parauimareita viime vuonna kun ryhmä lähti EM-kisoihin Dubliniin. Khalili oli silloin ensimmäistä kertaa mukana aikuisten kansainvälisissä kisoissa.

– Hän on kehityskelpoinen uimari. Kehitys on ollut huikeaa parin viime vuoden aikana, ja jos harjoittelu jatkuu nousujohteisesti, hän tulee olemaan tulevaisuudessa kova uimari, arvioi Ovaska.

Vaasan uimaseuran uimareita oli viikko sitten Jyväskylässä Oskarin uinneissa ja siellä menestyi myös Nader. Kun kysyn häneltä viikonlopun kisoista hän innostuu ja luettelee heti mitä on tullut kisoissa tehtyä.

– Olin vaparissa ja perhosessa, sain kaksi... ei kun kolme Suomen ennätystä. Ja sit mä sain myös kaksi kultamitalia, hymyilee Khalili.

Suomen ennätykset tulivat 100 metrin vapaauinnissa sekä 50 ja 100 metrin perhosessa.

Hän odottaa kisoja paljon ja nauttii myös kisoissa olemisesta. Oulussa joulukuussa Pohjoismaiden mestaruuskisoissa saldona oli peräti neljä mitalia: kaksi hopeaa ja kaksi pronssia.

Nader on pistänyt uusiksi niin lyhyellä kuin pitkällä radalla uituja Suomen ennätyksiä. Hän on kehittynyt nopeasti. Valmentaja Kalle Lydman sanoo, että Nader on hyvä valmennettava.

– Hän tekee kaiken mitä häntä pyytää tekemään eikä hän mieti mitään ekstraa. Hän on valmis tekemään kovasti töitä.

Äiti komppaa tässä valmentajaa, sillä Nader on hyvin pikkutarkka ja hän haluaa, että asiat ja tavarat ovat järjestyksessä. Hän myös noudattaa ohjeita tarkasti.

– Kun oli tavoite, että hän tekee sata vatsalihasliikettä kotona niin hän soitti sitten isälle, että olen tehnyt ne nyt, muistelee äiti.

Paralympialaiset tähtäimessä

Nader Khalili on Suomen uimaliiton Tokio-ryhmässä eli tavoite on asetettu paralympialaisiin. Ensimmäiset mahdolliset paralympialaiset Khalilille olisivat jo ensi vuonna.

Kisoihin päästäkseen on alitettava aikarajat ja päästävä vielä niin sanotulle maapaikalle, sanoo maajoukkuevalmennuksessa mukana ollut Helen Ovaska.

– Maat saa tietyn määrän maapaikkoja ja niiden perusteella jaetaan paikat. Eli ei ole automaattisesti selvä, että olet joukkueessa vaikka olisit alittanut aikarajan. Esimerkiksi uimari, joka on lähellä aikarajaa ja on rankingissa korkeammalla kuin aikarajan alittanut uimari, niin rankingissa korkeammalla oleva uimari pääsee kisoihin, selventää Ovaska.

EM- ja MM-kisoissa valinnat tehdään pelkän aikarajan alittamisen perusteella. Käytännössä aikaraja asettuu viime arvokisoissa 16.-18. sijalle sijoittuneiden aikojen kohtaan, kertoo Ovaska.

Ensi kesänä ovat myös MM-kisat ja tavoitteena se tulee Khalilin eteen nopeammin. Vielä aikarajaa ei ole alitettu, vaikka Nader harjoituksissa on osoittanut siihen pystyvänsä. Vain tietyissä kisoissa tehdyt aikaraja-alitukset otetaan huomioon.

"Hän tuo iloa meille"

Helen Ovaska on parauinnin tulevaisuuden näkymistä mielissään. Esimerkiksi viime vuonna EM-kisoihin Dubliniin saatiin ennätysiso joukkue, sillä huipputason uimareita alkaa nousta lisää. Tilanne on aiempiin vuosiin verrattuna selvästi parantunut.

Ovaska on itse ollut mukana parauintivalmennuksessa kymmenen vuotta ja valmensi Suomen huippuparauimaria Antti Latikkaa vuosia.

Nader Khalilin ensimmäinen EM-kisakokemus oli hyvä. Hän pääsi 200 metrin vapaauinnissa finaaliin, ollen siinä kahdeksas.

Jos vaan laji ja harjoittelu jaksaa kiinnostaa, saattaa Naderin tulevaisuus uinnissa olla pitkä ja menestyksekäs. Ovaska muistuttaa, että parauimareiden kohdalla ura voi ulottua kunnolla aikuisikään asti.

– Parauimarit saattavat olla lähempänä 30 vuotta ja olla huipulla vielä silloinkin.

Perhe on Naderin menestyksestä tietysti iloinen, mutta tärkeää on myös se, että uinti on tuonut Naderin elämään paljon kavereita ja uusia tuttavuuksia.

– Me ollaan tietysti ylpeitä. Hän tuo iloa meille.

Miksi hän on niin hyvä uimari?

–Se on hänen elämää. Hän rakastaa uintia, sanoo isä Feri Khalili.

Nuori pääsee kohta kevytauton rattiin ilman ajo-opetusta – asiantuntija lataa suorat sanat: "15-vuotias saa kuvaannollisesti ladatun aseen"

Jopa 1 500 kilon kevytautot tulevat liikenteeseen marraskuussa. 60 km/h kulkevaa ajoneuvoa saa ajaa mopoautokortilla.

Nainen ajaa autolla.

Kevytautot aloittavat kurvailun suomalaisilla maanteillä 1. marraskuuta tänä vuonna. Näillä T-ajoneuvoluokkaan kuuluvilla kevytautoilla tarkoitetaan henkilöautoja, jonka nopeus on rajoitettu 60 kilometriin tunnissa.

Liikenne- ja viestintäministeriöstä kerrotaan, että kevytautojen tavoitteena on tarjota nuorille uusi, turvallisempi liikkumisen muoto.

– Lainvalmisteluvaiheessa tehtiin liikenneturvallisuusvaikutusten arviointi. Silloin arvioitiin niin, että turvallisuusvaikutukset olisivat positiiviset, sanoo liikenne- ja viestintäministeriön erityisasiantuntija Aino Still.

Liikenneopettajat ovat asiasta aivan päinvastaista mieltä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa.

Kevytauton ohjaimiin 15-vuotias pääsee suorittamalla mopoautokortin vaatiman tutkinnon. Mopoautokorttitutkinnossa kuljettajaopetusta on neljä teoriatuntia, ja tutkintovaatimuksena on hyväksytyt suoritukset teoria- ja ajokokeesta.

Ajo-opetuksen puute huolestuttaa

Tammikuussa julkaistussa lakiuudistuksessa ei edellytetä, että kevytauton kuljettajalle pitäisi antaa lain määräämää ajo-opetusta. Tämä huolestuttaa liikennealan ammattilaisia.

Kotkalainen liikenneopettaja Niina Ukkonen sanoo, että 15-vuotiaalla jo pelkästään kävellen ja pyöräillen liikkumalla kertynyt kokemus liikenteestä on vähäistä, koska ikää on vasta niin vähän.

– Ei voida olettaa, että osattaisiin huomioida ennakoitavissa olevat vaaratilanteet. Esimerkkinä risteysalueella lumipenkan takana suojatiellä vuoroaan odottava lapsi. Reilua 50 kilometriä tunnissa liikkuva henkilöauto pysähtyy todella eri tavalla kuin mopo.

Ukkonen huomauttaa, että kevytautosta puhuttaessa kyse on ajoneuvosta, jonka omamassa on 1 500 kiloa. Ulkomuodoltaan se muistuttaa tavallista henkilöautoa.

– Kyseessä ei ole enää mikään kevyt auto. Tässä leikitään erityisesti suojattomien, kuten jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden hengellä.

Liikennepsykologi Mika Hatakka kertoo, että 15-vuotiaan riskinhallintakyky liikenteessä on heikompaa kuin 18-vuotiaan kuljettajan. Hatakka mainitsee myös nuoren kuljettajan impulssikontrollista eli oman tilan hallinnasta.

– Tarkoittaa sitä, että kuljettaja voi helposti lähteä hölmöilemään, kun joku ehdottaa. Se voi johtaa harkitsemattomiin tekoihin ja turhiin riskinottoihin.

Liikenne- ja viestintäministeriön erityisasiantuntija Aino Still kertoo, että ajo-opetuksen vapaaehtoisuus otettiin esille jo lainvalmistelussa. Hän kertoo, että tutkinnon vastaanottaja valvoo ajoneuvon hallintaa ja ajotaitoa ajokokeessa.

– Ajokorttia ei voi saada, jos tutkinnosta ei pääse läpi. Läpi pääsemiseksi pitää osata ajaa liikenteessä. Ajotaitoa mitataan tutkinnon ajokokeessa.

Ajokoe on lyhyt lenkki

Kotkalainen liikenneopettaja Olli Mäkelä pitää ajokoetta yksistään puutteellisena testaamaan nuoren ajotaitoa.

– Ajokokeessa suoritetaan lenkki liikenteessä. Se ei anna kokonaiskuvaa osaamisesta. Toivottavasti tämä ei vaadi useaa onnettomuutta, ennen kuin tähän puututaan. Oikeastaan tämä on aika hirveä juttu, sanoo Mäkelä.

Kevytautoa pääsee ajamaan jo ennestään hankitulla mopoautokortilla. Myöhemmin ajokorttiasetukseen on tarkoitus tehdä tarkennuksia muun muassa siitä, että mopoautokortin ajokoe on mahdollista suorittaa myös kevytautolla.

Liikenneopettaja Niina Ukkonen toivoo, että kevytautoista keskusteltaisiin nuoren kotona.

– Tärkeintä olisi, että vanhemmat ymmärtäisivät, että 15-vuotias saa tässä kuvaannollisesti ladatun aseen käteensä ilman kokemusta ja pakollista ajo-opetusta. Sillä saa tuolla liikenteessä todella pahaa jälkeä aikaan.

Kevytautojen vauhtia haluttaisiin hillitä

Kevytautoja koskevan lain valmisteluvaiheessa liikennevaliokunta määritteli kevytautojen suurimmaksi nopeudeksi 60 kilometriä tunnissa 45 kilometrin tuntivauhdin sijaan.

Tämä oli liikennepsykologi Mika Hatakan mukaan huono ratkaisu.

– 60 kilometrin tuntivauhdissa tuhovoima nousee moninkertaiseksi verrattuna 40 kilometrin tuntivauhtiin.

Liikennevaliokunta perusteli 60 kilometrin tuntinopeutta sillä, että mopoautoja suurempi nopeus lisää liikenteen sujuvuutta ja vähentää ohitustarpeita.

Liikennepsykologi Mika Hatakka kuitenkin muistuttaa, että mopoautot eivät ole suunnattomia ruuhkia aiheuttaneet.

– Mopoautoista ole ollut mitään isompaa haittaa. Pelätään, että kevytautojen perään ajetaan, jos ne kulkevat niin hiljaa, mutta eihän mopoautojenkaan perään erityisesti ajeta.

Hatakka kertoo, että mopoautojen tyypillinen onnettomuus on risteys- tai suistumisonnettomuus, mutta mopoautojen aiheuttamia vaaratilanteita on liioiteltu.

– Mopoauto ei ole ollut minkäänlainen ongelma. Mopoautoja on ollut sellainen 10 000 kappaletta rekisterissä ja vakavat ongelmat ovat olleet vähissä.

"Vähän mietityttää"

Nuoret muistuttavat, että kaikkia ei suorilta käsin pidä teilata vastuuttomiksi kuljettajiksi. 17-vuotias autoasentajaopiskelija Pekko Lampinen kertoo, että on selvinnyt liikenteessä hyvin.

– Paljon riippuu henkilöstä. Itse olen pärjännyt hyvin mopolla liikenteessä. Kevytauto on tietenkin ihan eri asia kuin mopo, vaikka liikennesäännöt ovatkin samat, Lampinen sanoo.

17-vuotias Elli Toronen suorittaa parhaillaan tavallisen henkilöauton, B-kortin, ajokoulutusta.

– Vähän mietityttää, että osaavatko 15-vuotiaat ajaa henkilöautoa. Itse en varmaan sen ikäisenä olisi uskaltanut ajaa, Toronen kertoo.

Kevytautojen ympärillä leijuu vielä useampi kysymys

Liikenneopettaja Niina Ukkosen mielestä kevytautojen käyttöönoton ajankohta 1. marraskuuta on kummallinen.

– Kevytautojen liikennekelpoisuus alkaa keskellä pimeintä aikaa marraskuussa. Jokainen autolla liikkuva tietää, kuinka vaikeaa havainnointi liikenteessä on siihen aikaan vuodesta.

Ukkosen mukaan esimerkiksi pysäköintiä ei ole ajateltu loppuun asti.

– Yläasteiden ja lukioiden pihoilla tullaan heräämään pysäköintiongelmaan, kun mopot ja mopoautot vaihtuvat henkilöautojen kokoisiin kevytautoihin.

Lue myös:

Uusi nuorisoauto kauhistuttaa pyöräilyväkeä – tekivät Suomen aikeista EU-kantelun

Analyysi: Perustuslakivaliokunta nosti tuttuja ongelmia sote-pöytään – Riittääkö aika kunnollisten ratkaisujen löytämiseen?

Päättäjien kovapäisyyttä täytyy vain ihmetellä, erikoistoimittaja Tiina Merikanto hämmästelee.

Tiina Merikanto.


Kirjoitan analyysia sotesta ja perustuslakivaliokunnan lausunnosta viidettä kertaa. Niin, sote on ollut viisi kertaa perustuslakivaliokunnan arvioitavana.

Ensimmäisestä kirjoituksesta on kulunut miltei neljä vuotta. Tilanne oli silloin kovin samankaltainen: iso uudistus ja vaalit tulossa muutaman kuukauden päästä.

Edellisen kerran perustuslakivaliokunta lausui valinnanvapauslaista viime kesäkuussa. Silloin se edellytti, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöluonnokset pitää tuoda vielä perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi.

Nyt perustuslakivaliokunta on sen tehnyt ja esittää yhä useita muutoksia sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöluonnoksiin. Lausunto sisältää parikymmentä vaatimusta, joita on muutettava ennen kuin sote-lakeja voidaan säätää.

Perustuslakivaliokunnan vaatimukset ovat osin vaativia. Ne edellyttävät huolellista juridista analysointia ja mahdollisesti muutoksia valittuihin ratkaisuihin

Maakuntien rahoitusta joudutaan muuttamaan

Yksi keskeinen asia on yhä rahoitus. Poliittisesti sen ratkaiseminen voi olla hankalampaa kokoomukselle kuin keskustalle.

Monet asiantuntijat ovat pitkään epäilleet maakuntien rahoituksen riittävyyttä. Sote-uudistuksen tavoitteena on hillitä kustannusten kasvua 3 miljardilla eurolla vuoden 2030 loppuun mennessä.

Aiemmassa lausunnossaan kesäkuussa 2018 perustuslakivaliokunta edellytti, että maakuntien rahoitus on turvattava, jotta ihmisten palvelut ja perusoikeudet eivät vaarannu.

Marraskuisessa sote-valiokunnan mietintöluonnoksessa rahoitusta muutettiin niin, että valtion olisi korotettava kaikkien maakuntien kokonaisrahoitusta, jos rahoituksen taso olisi riittämätön useammassa kuin seitsemässä maakunnassa tai jos vaikeuksissa olevien maakuntien asukasmäärä on yhteensä enemmän kuin 40 prosenttia koko maan asukasmäärästä.

Tämä rahoitus jäisi pysyväksi kaikille maakunnille.

Lisäksi yksittäisellä maakunnalla olisi oikeus saada lisärahoitusta, jos rahoituksen taso vaarantaisi maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelut. Tämä rahoitus olisi tilapäistä.

Nyt perustuslakivaliokunta sanoo, että laissa on turvattava ehdotettua paremmin maakuntien rahoitus siten, että mahdollisuus rahoituksen korottamiseen turvaa asianmukaisesti riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksen

Uudistuksen toteutuessa maakuntien rahoitustilannetta pahentaa myös se, että kunnilta maakunnille siirrettävä rahasumma on vuosien varrella pienentynyt. Vuonna 2016 alivaltiosihteerin luku oli noin 17,7 miljardia. Nyt sote-valiokunnan mietinnössä sanotaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon kohdennettavan valtion rahoituksen olevan noin 17,3 miljardia.

Kunnat ovat pienentäneet sosiaali- ja terveydenhuollon budjettejaan samalla kun uudistuksen toteutuminen on viivästynyt. Kuntien näkökulmasta on ollut järkevää minimoida rahamäärää, joka siirretään niiltä maakunnille.

Valtiontukia koskeva ennakkoilmoitus EU:lle yhä tarkastelussa

Perustuslakivaliokunta puttuu jälleen myös paljo tunteita herättäneeseen notifikaatioon. Siis kysymykseen siitä, pitääkö valinnanvapauslaista tehdä valtiontukia koskeva ennakkoilmoitus EU:lle.

Hallitus ei ole pitänyt notifikaatiota tarpeellisena. Se ei esittänyt ennakkoilmoitusta EU:lle tehtäväksi keväällä 2017, jolloin hallitus antoi ensimmäisen valinnanvapausesityksen, eikä keväällä 2018, jolloin eduskunta sai hallituksen toisen valinnanvapauslakiesityksen.

Perustuslakivaliokunta muistutti hallitusta jo 2017 lakiehdotusten erityisen tarkasta EU-oikeudellisesta arviosta.

Samankaltaisen viestin perustuslakivaliokunta antoi kesäkuussa 2018. Se sanoi, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan on tarkkaan selvitettävä, voidaanko ehdotettua valinnanvapausjärjestelmää pitää sisällöltään notifiointia edellyttävänä.

Hallitus pitäytyi aikaisemmassa näkemyksessään ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan lopputulema oli, ettei notifikaatiota tarvitse tehdä.

Nyt perustuslakivaliokunnan mielestä sosiaali- ja terveysvaliokunnan on arvioitava vielä notifiointia ja sen merkitystä uudelleen. Mikäli se ei pysty varmistamaan järjestelmän laillisuutta EU-oikeuden näkökulmasta, on valinnanvapauslain soveltamisen aloittamista lykättävä.

Kahden lain kytkennät pois, jos toinen jää säätämättä

Perustuslakivaliokunta linkittää maakunta- ja sotepaketin toiseen isoon maakuntalakipakettin. Tällä toisella lakipaketilla määritellään maakuntien hoitoon tulevat muut kuin sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät. Lisäksi siinä säädetään tulevasta uudesta monialaisesta valvontaviranomaisesta.

Mikäli tämä jälkimmäinen lakipaketti ei ehdi eduskunnasta läpi, tulee näiden lakien väliset viittaukset ja kytkökset poistaa ja muun muassa korjata rahoitusta koskeva laki.

Iso kysymys on, pystytäänkö muutokset tekemään muutamassa viikossa.

Perustuslakivaliokunnan muita muutosvaatimuksia

Valiokunta vaatii myös asiakassuunnitelman sääntelyn täsmentämistä, jälleen kerran.

Lisäksi on muutettava esimerkiksi kunnille maksettavia korvauksia ja tietosuojaa.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Seuraavaksi hallitus antaa vastineensa perustuslakivaliokunnan lausuntoon arviolta tiistaina ja keskiviikkona.

Pelkästään lausunnon vaatimusten juridinen analysointi vie aikaa. Onnistuuko se ja vastineen kirjoittaminen näin lyhyessä ajassa, jotta lopputulos on harkittu ja kestävä?

Osa valiokunnan esiin nostamista asioista ovat helpompia korjata, mutta joukossa on myös kohtia, jotka vaativat paitsi ongelmanratkaisukykyä myös poliittista tahtoa.

Onko aikaa liian vähän?

Tulevat päivät myös näyttävät sen, missä ajassa sosiaali- ja terveysvaliokunta kykenee laatimaan mietintönsä. Onko sote-valiokunnalla riittävästi aikaa kuunnella asiantuntijoita ja läpivalaista tehtyä ratkaisua nimenomaan sosiaali- ja terveyspalvelujen kannalta? Nyt mietintöjen tekemiseen näyttäisi olevan aikaa reilu viikko.

Puhemiesneuvosto arvioi lähiaikoina, lykätäänkö eduskunnan vaalitaukoa. Sen olisi tarkoitus alkaa 15. maaliskuuta.

Sotea on vuosikaudet leimannut kiire. Niin tässäkin vaiheessa. Perustuslakivaliokunnan esittämiin asioihin tulisi suhtautua kaikella vakavuudella. Laiskan läksyä tuli jo kolmannen kerran tällä hallituskaudella.

Miten ponsia voi jälleen olla näin paljon? Syntyykö tällä aikataululla sellaisia kestäviä ratkaisuja, jotka oikeasti täyttävät tällä kertaa perustuslakivaliokunnan vaatimukset?

Eduskunnan arvovallalle ei ole hyvä, jos sote joutuu viime metreillä samanlaisen asiantuntijakritiikin kohteeksi kuin tiedustelulait joutuivat.

Lisäksi hyvä on muistaa se, että vaikka sote-lait läpäisisivät eduskunnan, se mitä seuraavina kuukausina ja vuosina tapahtuu, riippuu merkittävästi myös huhtikuisten eduskuntavaalien lopputuloksesta.

Lue myös:

Perustuslakivaliokunta esittää lausunnossaan useita muutoksia sote-uudistukseen – “Tässä on kyllä työtä”

Analyysi: Sote-matkan 11 käännettä ja tulos – vai ulos? Onko perustuslakivaliokuntakin vaarassa tahraantua politikoinnista?

EU-professorit tylyinä: Ei valinnanvapautta ilman komission ennakkoarviota

Yhä jatkuva sote-saaga – tässä lyhyesti soten käänteet viime hallituskausilta

Aiju Salmisen sarjakuvakolumni: Kavereiden matkakuvien näkemisestä seuraa, että haluaisin lennähtää lomalle

Onko jokainen oman somensa päätoimittaja, joka joutuu miettimään viestintäkanavansa arvot, pohtii Aiju Salminen.

Sarjakuvakolumni

Aiju Salminen

Kolumnisti on kuvittaja, taidekuraattori, kuvataiteilija ja sarjakuvapiirtäjä, kahden lapsen äiti sekä kahvinjuoja. Hän pitää podcastien kuuntelemisesta, inkivääristä, liian myöhään valvomisesta ja lounasravintoloista joissa on buffet.

Kolumneja tekee laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

> Kaikki kolumnit voit lukea täällä

> Ykkösaamussa kuullut audiokolumnit voit kuunnella Areenassa

Lue lisää:

Lopettaisinko juuston syömisen vai vaihtaisinko sähköautoon? Kokeile Ylen laskurilla, mitkä ilmastoteot sopivat sinulle ja mikä vaikutus niillä on

Aiheesta voi keskustella klo 23.02.2019 klo 18.00 asti.

Laituripilkillä kohvajäisellä järvellä – Väitös: Vesistöjen jääpeitteiden rajut muutokset pistävät tavat ja sanat uusiksi

Suomen vanhat tiedot jäistä ovat jopa parempia ilmaston lämpenemisen seurannan kannalta kuin havainnot lämpötiloista.

Retkiluistelija kalliosaaren äärellä Gullkronafjärdenillä, Turun saaristossa helmikuussa 2018

Kohvajää on talven uusi jäätermi.

Kohvajää on tullut Suomeen jäädäkseen. Hydrologi Johanna Korhosen tutkimusten mukaan isossa osaa eteläistä Suomea jään kantavuus voi olla hyvin epävarmaa koko alkutalven, ja arvaamattomuus voi jatkua pitkin talvea.

Kyse on jäästä, mutta ei kunnon jäästä, jolla voi pilkkiä tai liikkua varmasti.

Hydrologi ja Suomen ympäristökeskuksen kehittämispäälikkö Korhosen mukaan hyvin kantavan teräsjään syntyminen on jo nyt aikaisempaa epävarmempaa, ja kun ilmasto lämpenee ennusteiden mukaan, kohvajää korvaa entistä enemmän teräsjään.

Toinen kauden jäätermi on uveavanto, sekin yleistyvä merkki osissa maata. Heikon jään päällä oleva paksu lumikerros painaa jäähän yllättäviä reikiä.

– Kun kokonaispaksuus ohenee, suurempi osa jäästä on kohvaa. Kantavuus heikkenee ja jos tulevat heikot jäät ja päällä on lunta, uveavantoja eli heikon jään kohtia on enemmän, Korhonen kuvaa myös tämän talven olosuhteita.

Korhonen on koonnut Helsingin yliopistossa tarkastettu väitöskirjaa varten paikoin useita satoja vuosia vanhoja jäätietoja eri puolilta maata. Hän on vuosikausia vastannut pitkälti vapaaehtoisten toimittamista jäätiedoista ympäristökeskuksessa, mutta on silti yllättynyt muutoksen nopeudesta.

– Tämä on ollut ihan toistuvasti aikaisempaa jäänlähtöä ja myöhäisempää jäätymistä. Ajattelin, että trendi olisi jatkunut samanlaisena, mutta en näin rajuna. 

Pilkkijät siirtyneet jo laitureille

Jäätä on mitattu Suomessa satoja vuosia. Tutkijalle samoilta paikoilta mitatut tiedot ovat jopa lämpötilaa parempi mittari ilmaston lämpenemisen vaikutusten seuraamiseen. Lumien ja jäiden sulamisvesistä syntyy puolet koko vuoden virtaamien vesimassoista, joten niiden muutoksilla on laajoja vaikutuksia. Talven vesisateiden on ennustettu yleistyvän ilmastonmuutoksen myötä.

Kalastajille kairareiät ovat myös tärkeitä, tai niiden tekemisen vaikeus. Suomenlahti ei ole mennyt kunnolla jäähän tänä talvena, ja ensimmäiset siian onkijat ovat reilun kuukauden normaalia aikaisemmin jo kokeilemassa onneaan etelärannikolla.

Kalastajat ovat oppineet varomaan heikkoja jäitä. Pitkälti olosuhteiden pakosta veden päältä on siirrytty etenkin loka-, marraskuussa pilkkimään laiturille.

– Laituripilkkikilpailut ovat olleet vastaus malttamattomille pilkkijäitä odotteleville, vapaa-ajankalastajien yhdistyksen järjestöpäälikkö Olli Saari kuvaa kalastajien ratkaisuja.

Tänä talvena myös aktiivikalastajien intohimo on ollut koetuksella, kun järven kansi on ollut yhtä sohjoa.

– Lumi-inferno on tuonut ihan omat haasteet. Joka askel on ollut kuin kävelyä suossa.

Saari kertoo, että muuttuneiden olosuhteiden takia perinteisille maaliskuun SM-pilkkeille on alettu hakea pitopaikkoja yhä pohjoisempaa.

– Varmasti tilanteesta kokee tuskaa se puoli kalastajista, joille pilkintä on se kaikkein rakkain kalastuksen muoto.

Luistelijoilla sopivien kelien kyttääminen jo tavallista

Retkiluistelijat sen sijaan hakevat paikkoja vielä etelästä.

Suomen retkiluistelijoiden puheenjohtaja Hans von Baghille vaihtelu ei ole uutta. Järjestettyjen retkien osanottajilla on varmuuden vuoksi repussa varusteet jäihin tippumisen eli sikäläisittäin plutaamisen varalta. Luistelijoiden arkipäivää on ollut jo pitkään, että sopivia kelejä pitää seurata herkeämättä. Kohvajää ei kelpaa.

– Lumi on meille ongelma. Vesisade on sulattanut lumen ja tällä hetkellä tilanne on loistava.

Viikonlopulle on tiedossa useita suunniteltuja retkiä. Osa retkistä joudutaan perumaan, kun säät voivat muuttua nopeasti. Lajiin kuluu liukas meno jäillä, mutta myös nopeat lähdöt aamupakkasella.

– Lajilla on edellytykset jatkossakin. Sitten kun ollaan Tanskan tasolla, se voi olla vähän vaikeata, Bagh vertaa eikä usko kovin nopeisiin muutoksiin.

Edessä voimakkaita vaihteluja ajoissa ja kantavuudessa

Tanskan tasolla ei olla ainakaan vielä. Ilma on lämmennyt Suomessa keskimäärin kaksi astetta verrattuna aikaan ennen teollistumista. Korhosen mukaan esimerkiksi yksi lisäaste voisi myöhentää jäiden tuloa vanhojen tietojen valossa lähemmäksi yhdellä viikolla sadassa vuodessa. Muutos ei tule Korhosen mukaan olemaan kuitenkaan suoraviivainen, vaan talvien välillä tulee olemaan voimakkaita vaihteluja.


Alkutalven jäiden ilmestymisen epävarmuuden lisäksi, vaihtelut yksittäisessä järvessä ovat isoja.

– Isoilla järvillä selkävedet voivat jäätyä yli kuukauden myöhemmin kuin rannat.

Korhonen ei ole varsinaisesti ennustanut jääpeitteen muutoksia tulevina vuosina, mutta jos sama kehityssuunta jatkuu, etelän olosuhteet hivuttautuvat vuosi vuodelta pohjoisemmaksi.

Jääkauden lykkääntymien entistä myöhemmäksi vuotta tarkoittaa Korhosen mukaan myös sitä, että eri vesistöjen sisäiset erot pysyvät koko talven. Kuluva talvi on tästä ilmiöstä hyvä esimerkki.

– Niin sanottuna vanhana talvena, pakkasjaksot tasoittivat tilanteen niin, että kevään jään maksimiaikaan jään paksuudessa ei ole ollut niin suuria vaihteluja, kuin esimerkiksi tänä talvena.

Korhonen viittaa vanhoilla talvilla siihen, minkälaiset olosuhteet länsirannikolta Vaasasta Lappeenrantaa ulottuvan alueen eteläpuolella ovat olleet.

Jään kantavuuden heikentymien ei ainakaan vielä näy hukkumistapausten kasvussa. Jäihin hukkuu keskimäärin muutama kymmenen ihmistä vuosittain.

Talvivirtaamat runsaampia vaikka tulvahuiput voivat olla vähissä

Väitöksessä käytiin läpi myös muutoksia vesistöjen virtaamissa. Viime vuosien lämpimämpien talvien aikaan virtaamat ovat olleet yleisesti kasvussa.

– Talvella virtaa nyt enemmän ja samoin keväällä vettä valuu enemmän, kun keväthuiput ovat aikaistuneet.

Suurimmat ja pahimmat tulvat syntyvät lumen sulamisvesistä. Etelä- ja länsirannikolla tulvahuippuja ei välttämättä enää tule, kun lunta ei välttämättä ole tai se sulaa pidemmän ajan kuluessa.

Pohjoisemmassa kevättulvat eivät ole muuttaneet muotoaan tai aikatauluaan.

Väitöskirjassa käydään myös läpi se, että Suomen ilmaan ja jäihin vaikuttavat laajemmat pohjoisen pallonpuoliskon ilmakehän liikkeet. Selvin ja vaikuttavin liikkeistä on Pohjois-Atlantin oskillaatio. Se vaikuttaa sekä jäihin että talvivirtaamiin joko heikentäen tai vahvistaen.

Yhä useampi hoitaja on vihainen ja väsynyt, kun kolmivuorotyö nielee koko elämän – kiista hoitajien työvuoroista roihahti Joensuussa

Pitkät työputket, yksittäiset vapaapäivät ja oman elämän hallinnan tunteen menettäminen kuormittavat hoitajia.

Sairaanhoitaja


Työajan tehokkaampaa käyttöä sekä työhyvinvoinnin parantamista, sanoo sairaalan johto. Jaksamista vähentävä ja elämää vaikeuttava ongelmakimppu, sanovat puolestaan hoitajat.

Kyseessä on Pohjois-Karjalan julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavan Siun soten uusi tapa suunnitella työajat hoitajilleen. Sen sisäänajo aloitettiin viime syksynä noin 3000:lle vuorotyötä tekevälle hoitajalle. Mutta nyt suunnittelusta on roihahtanut riita työntekijöiden ja työnantajan välille.

Riita on yksi esimerkki hoitoalan ongelmista. Hoitotyön kuormittavuudesta on uutisoitu aiemminkin (Helsingin Sanomat). Myös siitä, että hoitajat vaihtavat alaa paremman palkan ja parempien työolojen toivossa (Tehy), on keskusteltu.

Hoitajien mielestä suurin ongelma uudessa suunnittelussa on se, että omiin työvuoroihin ei voi vaikuttaa yhtä paljon kuin ennen. Se vaikeuttaa työn ja muun elämän yhteensovittamista kuormittavaa kolmivuorotyötä tekevillä hoitajilla. Myös vapaa-ajan suunnitteleminen on vaikeaa, koska työvuoroja ei pysty suunnittelemaan ennakkoon.

– Ero on kuin yöllä ja päivällä, tiivistää sairaanhoitaja Kirsi Nousiainen, 47, kokemuksensa uudesta ja vanhasta mallista.

– Työn tekemisen ilo on kadonnut, ja minun ja monen työkaverin jaksaminen on koetuksella.

Kolme toivetta kolmessa viikossa


Vanhassa, yhteisölliseksi tai autonomiseksi kutsutussa työvuorosuunnittelussa osaston työntekijät suunnittelivat yhdessä esimiesten kanssa omat työvuoronsa siten, että riittävä määrä osaamista ja tekijöitä oli aina paikalla. Hoitaja pystyi vaikuttamaan esimerkiksi siihen, tekeekö hän töitään aamu- vai iltapainotteisesti.

Uusi toimintalähtöinen suunnittelu puolestaan sallii vain kolme toivetta kolmen viikon työvuorolistassa. Toiveet toteutuvat tai sitten eivät. Jos hoitaja haluaa yhden viikonlopun vapaaksi, ei sijaa muille toiveille juuri ole.

– Toiveet eivät toteudu käytännössä kovin usein. Esimerkiksi työkaverini ei päässyt hammaslääkäriin hyvistä perusteluista huolimatta, Kirsi Nousiainen kertoo.

Uudessa suunnittelussa työvuorot tekee keskitetysti suunnittelija yhdessä esimiesten kanssa. Suunnittelijalla voi olla useiden kymmenien hoitajien vuorot työpöydällään. Tarkoituksena on, että työvuorot kohdistetaan entistä tarkemmin siten, että oikea määrä hoitajia on oikealla osastolla oikeaan aikaan.

Ajatuksena on suunnitella työvuorot potilaiden hoidon tarve edellä, sanoo Siun Soten henkilöstöjohtaja Johanna Bjerregård Madsen. Hän myöntää, että muutos on iso ja vaikea


– Tämä kääntää sosiaali- ja terveydenhoidon suunnittelun päälaelleen. Näemme tietojärjestelmistä aiempaa tarkemmin, milloin meillä on eniten potilaita.


Näihin potilashuippuihin ei Bjerregård Madsenin mukaan ole varaa palkata lisää työntekijöitä. Sen sijaan kohdistamalla työvuoroja tarkemmin, saadaan olemassa olevia työntekijöitä hyödynnettyä tehokkaammin.

– Toinen syy uudistukselle on se, että vanha systeemi tuotti kuormittuneisuutta hoitajille.

Tämä näkyi työhyvinvointikyselyissä. Bjerregård Madsen kertoo ymmärtävänsä henkilöstön ikävät kokemukset.

– Mutta emme pärjää toimimalla samoin kuin ennen. Se on fakta.

Hän painottaa, että muilla aloilla, kuten teollisuudessa tai poliiseilla, toimintalähtöinen suunnittelu on jo arkipäivää.

Jaksaminen ja palautuminen vaakalaudalla

Uusi työvuorosuunnittelu on aiheuttanut kohtuuttomia työputkia. Työvuorolistojen vaihtuessa uuteen saattaa päättyvä jakso loppua viiteen työpäivään ja uusi jatkua usealla työpäivällä. Samoin iltavuorosta siirtyminen suoraa aamuvuoroon on lisääntynyt ei-toivottu ilmiö. Lisäksi yksittäiset vapaapäivät pitkien työputkien välissä ovat lisääntyneet, eli kahta vapaapäivää on hankala saada perätysten. Se vaikeuttaa työstä palautumista.

– Väsymys näkyy jo. Minulle ovat toiset hoitajat soittaneet yöllä hätääntyneenä iltavuoron jälkeen, että onko lääkkeet muistettu antaa. Varmistellaan asioita, sairaanhoitaja Nousiainen sanoo.

Hän kertoo myös, että hoitajien jaksamisongelmiin on reagoitu johdon puolelta pelottelulla. On väläytelty jopa työpaikan vaihtamista tai töiden lopettamista vaihtoehtona.

Tehyn Siun Soten ammattiosaston puheenjohtaja Vilja Laurila-Rontti kertoo, että palautetta tuli varsinkin viime syksynä paljon. Nyt palautteen määrä on vähentynyt, mutta se on edelleen varsin negatiivista. Työvuorosuunnitteluun ei olla tyytyväisiä.

– Ainut positiivinen palaute uudesta suunnittelusta on se, että se on kaikille tasapuolinen. Palautetta on tullut myös, että kaikilla on nyt yhtä huonot työvuorot, hän sanoo.

Lisäksi hän painottaa, että hoitajat ja esimiehet osasivat jo aiemmin suunnitella vuoronsa toiminnan perustella. Ongelmien alkusyy on Laurila-Rontin mukaan se, että hoitajia ja esimiehiä ei kuunneltu, kun uutta työvuoromallia kehitettiin.

– Suunnittelu olisi saatu paremmin ajettua sisään. Nyt sitä viedään väkisin läpi.

Saamansa palautteen takia Laurila-Rontti on huolissaan hoitajien jaksamisesta, motivaatiosta ja hyvinvoinnista. Erityisen vaikeassa asemassa ovat yksinhuoltajat tai vanhemmat, joista molemmat käyvät vuorotöissä. Laurila-Rontin mukaan hoitajia harmittaa myös se, että harrastuksiin sitoutuminen on lähes mahdotonta, koska toiveiden läpimenosta ei ole varmuutta.

– Mitä jos lapsi sairastuu, tai tulee ero? Voidaanko näitä asioita huomioida uudessa järjestelmässä? Ennen työaikoja pystyttiin inhimillistämään tällaisissa tilanteissa, Laurila-Rontti sanoo.

Hoitajia liikutellaan, riittääkö osaaminen?

Uudistuneen työvuorosuunnittelun myötä hoitajia liikutellaan entistä enemmän osastolta toiselle. Samalla keikkatyöntekijöiden käyttö vähenee. Tässäkin on omat ongelmansa, kertoo Tehyn pääluottamusmies Mika Kipinä.

– Tavoitteena on, että jokaisella hoitajalla olisi kolme eri yksikköä, missä he voivat työskennellä. Keskussairaalan yksiköt vaativat laajaa osaamista, joten epäilen, että yksikään työntekijä ei hallitse kolmea osa-aluetta todella hyvin. Apuna voi sitten tietysti olla.

Henkilöstöjohtaja Bjerregård Madsen puolestaan kertoo, että hoitajien mielivaltaisesta liikuttelusta kulkee huhuja ja pelkoja. Tätä uudistus ei hänen mukaansa tarkoita. Sen sijaan ajatuksena on suunnitella mahdolliset tuuraukset ja resurssien tasaamiset etukäteen suunnitteluvaiheessa.

– Vakituiset hoitajat ovat tähänkin asti tuuranneet toisiaan, koska työntekijäresurssimme ovat epätasaiset.

Tekoäly avuksi suunnitteluun

Sekä sairaanhoitaja Nousiainen että Tehyn Laurila-Rontti toivovat, että jatkossa työvuorojen suunnittelussa voitaisiin yhdistää vanhan ja uuden mallin hyviä puolia. Työntekijöillä olisi enemmän sanavaltaa työvuoroihinsa, mutta vuoroja kohdistettaisiin kuitenkin entistä enemmän toiminnan perusteella.

– Pitäisi olla enemmän ymmärrystä, millaista tämä työ on, Nousiainen sanoo.

Vanhan ja uuden mallin yhdistäminen ei kuitenkaan ole mahdollista, toteaa henkilöstöjohtaja Bjerregård Madsen. Suunnitelmissa on kuitenkin tekoälyn käyttäminen apuna työvuorojen suunnittelussa tulevaisuudessa.

Sairaanhoitaja Nousiainen toivoisi lisäksi, että työntekijät uskaltaisivat nostaa ongelmia esiin enemmän. Hän painottaa, että muutosta ei tapahdu, ellei asioista puhuta ääneen.

– Resursseja tämä uudistus ei ole kuitenkaan lisännyt pätkääkään. Päinvastoin. Minusta tuntuu, että meillä on entistä vähemmän tekijöitä.

Miten vuorotyö ja muu elämä sovitetaan parhaiten yhteen? Kerro mielipiteesi. Keskustelu suljetaan 23.2. kello 22.

Yöllä oli talven huonoin ajokeli: Tiet kuin luistinradat, rekat kolaroivat - "Piti ajaa viittäkymppiä loppumatka"

Autoilija näki yöllä useita rekkoja, jotka olivat jääneet jumiin ylämäkiin.

Autoja maantiellä lumisateessa.

Jäätävä sade muutti tiet erittäin liukkaiksi suuressa osassa maata perjantain ja lauantain välisenä yönä. Ajokeli oli erittäin huono Suomen länsi-, keski, pohjois- ja eteläosissa, kertoo liikenteenohjauksesta vastaava TMF.

Tamperelainen Pasi Raukko lähti ajamaan Helsingistä Tampereelle ennen puoltayötä. Hänen mukaansa tiet olivat peilikirkkaat jäästä ja vaarallisen liukkaat.

Raukon mukaan ajokeli huononi mitä lähemmäksi Tamperetta hän pääsi: hän näki useita rekkoja, jotka olivat jääneet jumiin ylämäkiin.

– Minulla on vähän huonot talvirenkaat, joten piti ajaa viittäkymppiä loppumatka, sanoo Raukko.

TMF:n arvion mukaan ajokeli olisi parantunut lauantaiaamuun mennessä sään lämmettyä ja sateiden siirryttyä itään ja kaakkoon.

Varsinais-Suomessa useat rekat olivat pelastuslaitoksen mukaan pulassa peilijäillä.

– Täällä on ollut pääkallokeliäkin pahempi keli. On tullut alijäähtynyttä vettä pakkasen puolella. Tiet ovat olleet siinä kunnossa, että hälytysajoneuvotkin ovat ajaneet muutaman kilometrin tuntinopeutta keikoille, sanoo Varsinais-Suomen pelastuslaitokselta päivystävä palomestari Olli Suominen.

"Talven huonoin ajokeli"

TMF:n liikennepäivystäjä Timo Rimmi kuvaili perjantain ja lauantain välisen yön ajokeliä erittäin haastavaksi.

– Tänä talvena ei ole ollut yhtä huonoa ajokeliä kuin tänä yönä. Teillä saattaa olla parin sentin jääkerros, Rimmi sanoi.

Rimmin mukaan pääväylät olivat peilijäätiköllä Kokkola-Turku-akselilla ja siitä itään. Onnettomuuksien sumaa ei ole ainakaan vielä tullut TMF:n tietoon.

– Jos mahdollista, kannattaa jättää auto parkkiin tänä yönä, kunnes kunnossapito saa tiet suolattua, sanoi Rimmi.

Ilmatieteen laitos varoittaa jalankulkijoita liukkaista teistä Länsi-Suomessa.

Kaksi rekkaa kolaroi Laitilassa

Varsinais-Suomessa kaksi rekkaa osui toisiinsa ja liukasteli osittain ojaan valtatie 8:lla.

Toinen rekoista oli jäänyt paikalleen loivassa, mutta liukkaassa ylämäessä, kun takaa tullut rekka liukui jarruttamisesta huolimatta sen perään. Autot säilyivät törmäyksessä ehjinä.

Apuun rientäneet pelastuslaitoksen yksiköt olivat itse joutua ongelmiin ajokelin vuoksi.

– Liukkaudesta kertoo jotain se, että pakettiauton kokoluokkaa oleva neliveto päivystysautomme lähti neljänkympin tuntivauhdissa sivuluisuun, kertoo päivystävä palomestari Marko Virolainen.

Salossa puolestaan on jäänyt yöllä rekka poikittain jumiin 1-tiellä. Paikalla oli vielä aamukuuden aikaan liikenteenohjaus. Autoja käännytettiin moottoritiellä kääntymään ympäri ja jatkamaan matkaa vanhaa 110-tietä.

Ansku Bergström johdattaa juontajat Susanna Laineen ja Mikko Kekäläisen cha cha chaan saloihin

Ansku Bergström on aina halunnut tassia ja tanssittaa

Ansku, eli Anna-Liisa Bergström on yksi Suomen tunnetuimmista tanssijoista, koreografeista ja tanssivalmentajista. Tanssii tähtien kanssa -ohjelma toi hänet myös suuren yleisön tietoon. Bergström on tiennyt lapsesta saakka haluavansa tanssia. Tanssin hän aloitti 8-vuotiaana.

Esiintyminen on ollut aina se juttu

– Olin pienenä tosi kova esiintymään. Halusin esiintyä aina kaikissa sukujuhlissa. Bergström kertoi jatkuvasti pyytäneensä isäänsä kuvaamaan esityksiään.

Tanssien tähtiin - tähtivalmentajien kanssa

Parhaillaan Bergström on koostamassa tanssiesitystä yhdessä valmentajaystäviensä kanssa. Tanssien tähtiin -kiertue saa Bergströmin innostumaan.

– On tulossa aivan mieletön tanssiesitys. Me olemme kaikki ylpeitä lajistamme ja meillä on kaikilla kilpatanssitausta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kilpatanssijat pääsevät tällä tavalla teatterilavoille.

Luvassa on vauhtia ja vahvaa tunnetta. Kiertue alkaa 7. maaliskuuta Helsingin Kulttuuritalolta. Kerrottakoon, että kollega Helena Ahti-Hallberg on ommellut kiertueen puvut.

Myös juotajat Susanna Laine ja Mikko Kekäläinen pääsivät Puoli seitsemän -ohjelmassa testaaman tanssitaitojaan.

Tulevaisuuden haaveissa siintävät musikaaliroolit

– Musikaaleissa kiehtoo näytteleminen. Bergström kertoo lapsena haaveilleensa näyttelemisestä. Laulamista hän aikoo harjoitella lisää. Ensi kesänä Bergströmiä voi nähdä Valkeakoskella.

- Olen siellä koreografina ja tanssijana.

Kyseessä on Danny-musikaali, jossa myös Susanna Laineella on oma roolinsa. Laine nähdään musikaalissa Armina.

Ankkalampi-päiväkotien lupasotkuista alkanut vyyhti laajenee – Helsingistä on löytynyt lisää luvattomia päiväkoteja

Välitön sulkemisuhka on tällä hetkellä kahdessa päiväkodissa. Ilman asianmukaisia lupia oli niin kaupungin omia päiväkoteja kuin yksityisiäkin.

Lauttasaaren päiväkoti Ankkalampi Vattuniemenkatu

Helsingissä on useita yksityisiä ja kaupungin omia päiväkoteja, joiden tiloihin liittyvät luvat ovat puutteelliset.

Välitön sulkemisuhka on tällä hetkellä kahdessa päiväkodissa: yksityisen Ankkalammen päiväkodeissa Pursimiehenkatu 12:ssa ja Koulumestarintie 15:ssä. Kaupungin tiedotteen mukaan niissä ilmenneet puutteet aiheuttavat kiireellisiä toimenpiteitä.

Selvitys Helsingin yksityisten päiväkotien sekä kaupungin omien varhaiskasvatustilojen lupatilanteen kartoittamiseksi käynnistettiin Ankkalampi-päiväkotiketjun ongelmien paljastuttua tammikuun lopulla.

Tuolloin uutisoitiin, että Ankkalampi-päiväkotiketjun yksiköissä on hoidettu lapsia vuosia ilman asianmukaisia rakennuslupia. Rakennusluvan avulla pystytään varmistamaan tilojen turvallisuus ja sulkemaan pois terveyshaittojen mahdollisuus.

Osa päiväkodeista ei ole hakenut rakennuslupaa lainkaan

Kaupungin mukaan selvitystyö on osoittautunut paljon luultua haastavammaksi.

Rakennusluvissa olevat puutteet poikkeavat toisistaan tapauskohtaisesti. Osassa päiväkodeista ei ole esimerkiksi haettu rakennuslupaa lainkaan, osassa sitä on haettu puutteellisesti, ja joissain tapauksissa määräaikainen lupa on rauennut.

Tiedotteessa painotetaan, ettei luvattomuus automaattisesti tarkoita tilan olevan päiväkotitoimintaan sopimaton tai että tilat olisivat uhka turvallisuudelle.

Lisäksi tiedotteessa todetaan, että se aikoo tehdä tutkintapyynnön kaikista tapauksista, joissa lain mukaiset teonkuvaukset täyttyvät.

– Suhtaudumme erittäin vakavasti esille nousseisiin puutteisiin, pormestari Jan Vapaavuori toteaa tiedotteessa.

Pormestari kertoo, että kaupungille on perustettu erillinen ryhmä varmistamaan tilojen turvallisuus lapsille. Tämän niin kutsutun task force –ryhmän tehtävänä on hallita mahdollisista pikaisista tilojen sulkemisista johtuvaa akuuttia tilannetta.

Työ kaikkien puutteellisten päiväkoti-tilojen paikallistamiseksi jatkuu edelleen. Kaupunki arvioi voivansa tiedottaa selvityksen tuloksista tarkemmin viikolla 10.

Aiheesta aiemmin:

Useita yksityisiä päiväkoteja toiminut ilman asianmukaista rakennuslupaa Helsingissä – listasimme päiväkodit, joilla ei ole rakennuslupaa

Yksityiset päiväkodit pyörivät vuosia ilman asianmukaista rakennuslupaa – Helsinki aikoo tehdä tutkintapyynnön kohutusta Ankkalammesta

Vanhemmat moittivat Helsinkiä käsienpesusta Ankkalampi-päiväkotien lupasotkussa – "Koko tilanteen on aiheuttanut julkisen puolen kyvyttömyys tarjota päivähoitopaikkoja"

Hae lisää