Telakanjohtajan hämmentävä havainto: Vanha suomalainen jäänmurtaja onkin Titanicin kaksoisolento

Yli satavuotias museoalus Tarmo on kunnostettavana Suomenlinnan telakalla. Kotiin Kotkaan alus pääsee toukokuun puolivälissä.

Vanhaa jäänmurtajaa Tarmoa hinataan merellä

Suomenlinnan telakanjohtaja Tero Hänninen istui marraskuussa nosturissa ja tuijotti hämmentyneenä alusta, joka oli juuri saapunut telakalle. Näky oli uskomaton.

– Mustakylkinen alus, jonka mustavalkoiset piiput nousivat kohti kattoa. Illan hämärässä ja nosturin ikkunan läpi katsoessa se näytti ihan Titanicilta. Surrealistinen tilanne, nauraa Hänninen.

Se ei ollut Titanic vaan museojäänmurtaja Tarmo, joka oli hinattu Kotkasta telakalle kunnostettavaksi.

– Nehän on molemmat tehty Englannin telakoilla ja 1900-luvun alussa. Ne todellakin ovat samannäköisiä. Se oli outo tilanne.

Kun alukselle tehtiin alkutarkastus, saatiin iloisia uutisia. Alus oli ikäänsä nähden yllättävän hyvässä kunnossa.

Suurin urakka Tarmolla on ollut laivan uumenissa sijaitsevien vanhojen painolastitankkien korjaaminen. Rakenteet olivat paikka paikoin syöpyneet puhki.

Tällä hetkellä alus tarvitsee enää ulkopintojen viimeistelyn ja maalauksen.

Pelättyä vähemmän korjattavaa

Telakanjohtaja Tero Hänninen iloitsee siitä, että korjattavia kohtia oli odotettua vähemmän ja telakalla päästiin tekemään lähinnä entisöintityötä.

– Meidän ei tarvinnut ottaa mitään isoja kokonaisuuksia irti ja vaihtaa niitä tylsään uuteen teräkseen. Rakenteita on korjattu vähän kuin palapeliä rakentaen: pala sinne, pala tänne.

Jotta tankkien sisään päästiin tekemään töitä, laivan kylkiin tehtiin useita aukkoja, joista työntekijät pujahtivat laivan sisälle. Aukkojen avulla myös kaikki työstä syntynyt pöly kulki ulos, eikä se siirtynyt laivan sisälle.

Tarmo kotiin Kotkaan toukokuussa

Nyt tankkien terästyöt on tehty, ja myös niiden pintakäsittely alkaa olla loppusuoralla.

Tarmossa on pintakäsitelty myös muun muassa komentosilta, hyttiosasto ja mastot. Lisäksi puinen pelastuvenekansi on uusittu ja pelastusveneet kunnostettu.

Ulkopintojen viimeistelyyn ja maalaukseen menee vielä jokunen viikko. Kotkaan Tarmo pääsee palaamaan toukokuun puolivälin paikkeilla.

Telakan johtaja Tero Hänninen pitää Tarmon kunnostusta kunnia-asiana.

– Tarmon kunnostus on merkittävä asia Suomen merenkulun historiassa ja on ollut hienoa olla mukana. Työ on ollut iso ja vaativa, mutta nyt alus näyttää hyvältä ja kestää taas pitkään.

Pommitettiin talvisodassa

Jäänmurtaja Tarmo on kansainvälisestikin arvokas. Se rakennettiin Englannissa vuonna 1907 ja oli Merenkulkuhallituksen käytössä vuoteen 1970 asti. Eläkkeelle se jäi 63-vuotiaana.

Tarmo oli 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten voimakkain ja tehokkain murtaja. Avovedessä se pystyi etenemään noin 80 cm paksun kiintojään läpi. Kulkua jäissä helpotti 1900-luvun alun uutuus, keulapotkuri.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Tarmo palveli Venäjän Itämeren-laivastossa ja avusti sota-aluksia sekä sotilaskuljetuksia. Suomen itsenäistyttyä senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudin käskystä Tarmo kaapattiin itsenäisyysaktivistien haltuun.

Talvisodassa jäänmurtajat aseistettiin ja ne olivat puolustusvoimien hallinnassa. Tammikuussa 1940 Tarmoa pommitettiin Kotkan satamassa, jolloin 39 miestä kuoli ja 13 haavoittui. Aluksen keulaosa vaurioitui pahoin ja sisätiloja tuhoutui tulipalossa.

Jatkosodan aikana Tarmo osallistui Utön eteläpuolelle tehtyyn harhautusoperaatioon. Viimeiset vuotensa Tarmo oli käytössä "Apu"-nimisenä. Sen viimeinen jäänmurtovuosi oli 1970.

Kesästä 2008 lähtien Tarmo on ollut avoinna yleisölle Merikeskus Vellamon museoaluslaiturissa osana Suomen merimuseon näyttelyitä.

Ei kevyttuotteita perheen pienimmille – tutkija suosittelee ruokapöytään vähintään 60-prosenttisia kasvirasvalevitteitä

Lapsuusiän ruokavalinnat näkyvät lasten veriarvoissa jo varhain, osoittaa tuore tutkimus.

Äiti ja lapsi keittiössä.

Kolmilapsisessa Niinimäen perheessä ruokaillaan säännöllisesti ja terveellisesti. Tarvetta varsinaiseen ruokaremonttiin ei ole koskaan ollut, sillä lapset ovat oppineet pienestä saakka syömään suositusten mukaisesti.

– Ohjeita on saanut hyvin muun muassa neuvolasta. Niitä on helppo noudattaa ja etenkin pienimmän lapsen kohdalla olen pitänyt suosituksista melko tiukasti kiinni, äiti Loora Niinimäki kertoo yksivuotiaan Eetin kanssa lounasta laittaessaan.

Tuoreessa Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa on todistettu, kuinka jo lapsuusiän ruokavalinnat näkyvät lapsen elimistössä ja veriarvoissa.

Perjantaina aiheesta väittelevä terveystieteiden maisteri Taisa Venäläisen tutkimus osoitti, että runsas makeisten syönti lisäsi maksan delta-9-desaturaasin aktiivisuutta. Se kiihdyttää prosessia, joka estää tyydyttyneiden rasvahappojen kertymistä maksaan, mutta toisaalta edistää rasvahappojen siirtymistä maksasta verenkiertoon, mikä kerryttää pidemmän päälle ylipainoa.

– Veriarvot heijastelivat nautittujen rasvojen ja hiilihydraattien laatua. Hiilihydraateista etenkin runsas sokerin saanti vaikutti epäedullisesti vereen, Venäläinen kertoo.

Runsaalla hiilihydraattien saannilla on aikaisemmin huomattu olevan yhteys entsyymin suurempaan aktiivisuuteen aikuisilla, mutta lapsilla tätä ei ole ennen tutkittu.

Runsas kova rasva häiritsee aineenvaihduntaa

Tutkimus osoitti, että sokeri kiihdyttää elimistön omaa, haitallisten rasvahappojen tuotantoa. Myös kovat rasvahapot aiheuttivat ei-toivottuja terveysvaikutuksia.

– Veressä oleva kova rasva häiritsee esimerkiksi solun toimintaa, jolloin solu ei osaa ottaa käyttöönsä muun muassa glukoosia, jolloin energiansaanti häiriintyy. Sen myötä kaikki aineenvaihdunta häiriintyy ja elintapasairauksien riski kasvaa, Venäläinen kuvailee.

Sen sijaan pehmeät kasvirasvat näyttivät lisäävän soluille hyödyllisten rasvahappojen muodostumista. Tämän takia tutkija suosittelee, että esimerkiksi kevytlevitteet jätettäisiin pois lasten ruokavaliosta.

– Niissä ei ole yksinkertaisesti riittävästi rasvahappoja. Siksi lasten päivittäiseen käyttöön suositellaan yli 60-prosenttisia kasvirasvalevitteitä.

Tutkimus paljasti myös lisää kuitujen hyödyllisistä terveysvaikutuksista.

– Kuidun saannin kohdalla suosittelen, että lapsen jokaisella aterialla olisi tarjolla täysjyväviljaa sekä kasvista, hedelmää tai marjaa.

Ravitsemusohjausta tarvitaan myös teini-iässä

Venäläinen tutki noin viittäsataa ekaluokkalaista vuosina 2007–2009. Hankkeessa lapsille ja heidän perheilleen annettiin sekä ravitsemus- että liikuntaohjausta kahden vuoden ajan. Tutkimuksen aikana lasten ruokavaliota selvitettiin muun muassa ruokapäiväkirjalla ja veren plasman rasvahappokoostumus määriteltiin paastoverinäytteestä kaasukromatografialla.

Tutkimuksessa lapsille ja nuorille annettu elintapaohjaus osoittautui tehokkaaksi. Tutkijan mukaan ohjausta tarvitaan etenkin siinä vaiheessa, kun nuori alkaa itsenäistyä ja tehdä omia ruokavalintojaan.

– Aika pitkälle pärjää, jos syö ravitsemussuositusten mukaisesti 300 päivää vuodessa, loput voi syödä vähän huonomminkin.

Tutkimus oli osa Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen yksikön Lasten liikunta ja ravitsemus -hanketta, joka tehtiin yhteistyössä kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikön kanssa.

Poliisi etsii Rautatientorin telttapalosta epäiltynä tummiinpukeutunutta pyöräilijää

Turvapaikanhakijoiden teltta syttyi tuleen viime perjantaina. Sisällä oli kaksitoista ihmistä.

Kuva epäillystä.

Helsingin poliisi pyytää silminnäkijähavaintoja Rautatientorin viimeviikkoisesta telttapalosta.

Rautatientorilla mieltään osoittavien turvapaikanhakijoiden teltta syttyi tuleen viikko sitten perjantaina. Poliisi on jo aiemmin kertonut tutkivansa telttapaloa tuhotyönä.

Nyt poliisi on julkaissut myös valvontakamerakuvaa epäillystä tekijästä.

Kuvissa näkyvä mies pyöräili Helsingin rautatieasemalle Itäistä Teatterikujaa pitkin perjantaiaamuna kello 4.27. Hän ajoi turvapaikanhakijoiden teltalle Jääpuiston takaa. Hänen epäillään sytyttäneen teltan sen takaosasta tuleen puoli viiden aikoihin. Tapahtumapaikalle jäi sininen kanisteri, jossa oli palavaa nestettä.

Epäilty tekijä poistui Rautatientorilta Läntistä Teatterikujaa pitkin Kaisaniemen puistoon kello 4.32. Hän jatkoi Kaisaniemen puiston läpi kohti rantaa.

Poliisin mukaan epäilty oli pukeutunut tummiin vaatteisiin. Hänellä oli päässään pipo, ja hänen kenkänsä olivat valkoiset tai niissä oli valkoista. Polkupyörä oli tumma ja malli lokasuojaton. Epäillyllä oli reppu selässään.

Vihjeitä tapahtumasta pyydetään soittamaan numeroon 0295475433 tai ilmoittamaan sähköpostitse osoitteeseen vakivaltarikosyksikko.helsinki@poliisi.fi. Teltassa oli palon aikaan kaksitoista ihmistä.

Porvoo havittelee 10 miljoonan euron taidemuseota ja 100 000 museokävijää

Porvoon kansallisestikin merkittävien taideaarteiden säilytystilat ovat tällä hetkellä ahtaat, huonokuntoiset ja riittämättömät.

Porvoon Taidehalli

Porvoon kaupungilla ja museolla on hallussaan tuhansia taideteoksia ja design-esineitä. Valtaosa niistä on katseilta piilossa jossakin kaupungin ahtaissa ja huonokuntoisissa varastoissa. Näyttelytilatkin ovat onnettomia, sillä suojeltua 1700-luvun taloa on vaikea muuttaa taiteelle sopivaksi.

– Kun on kuuma tai kaipaamme raikasta ilmaa avaamme ikkunan. Ei meillä ole minkäänlaista ilmastointia tai kosteusseurantaa, kuten näyttelytiloissa kuuluu olla, kertoo taideamanuenssi Susanne Widjeskog .

Ja juuri tästä syytä moni näyttelyiden tuottaja on kieltäytyneet Porvoon näyttelypyynnöistä.

– Suuret museot eivät lainaa taideteoksiaan Porvooseen, koska tilat ovat niin huonot. Tästä syystä esimerkiksi Albert Edelfelt -näyttely jää tekemättä, muistuttaa Widjeskog.

Porvoolaistaiteilijaan voi tämän kotikaupungissa tutustua oikeastaan vain ja ainoastaan tämän Haikkoossa.

Kansalaisaloitteesta vauhtia

Kolmisen vuotta sitten ajatus taidemuseosta lähti lentoon, kun museota vaatineen adressin allekirjoitti 1 600 kansalaista. Nyt on tehty tarveselvitys ja asia esitelty ensi kerran luottamushenkilöille.

Mitään ei kuitenkaan ole vielä päätetty eikä yhtään senttiä kerätty taidemuseota varten. Optimismia silti riittää.

– Yksityisiltä rahoittajilta on tullut myönteisiä signaaleja, myhäilee museonjohtaja Marina Catani Porvoon museosta.

Taidemuseon sijaintikin on ratkaisematta, vaikka vaihtoehtoja on useita. Uusi museo voitaisiin sijoittaa esimerkiksi tai kaupungintalon taakse linja-autoaseman lähelle.

Ensin on kuitenkin päätettävä, rakennetaanko uusi vai korjataanko vanha. Museot usein toivovat nykytekniikalla varustettua uudisrakennusta, sillä vanhan korjaaminen voi käydä paitsi kalliiksi myös vaikeaksi.

Uuden taidemuseon rakentaminen maksaisi kymmenen miljoonaa euroa. Käyttökustannukset olisivat arviolta 1,8M€ vuodessa.

Itsetunnon kohotusta

Monessa Porvoon kokoisessa kaupungissa on kaupunginteatteri, oma orkesteri ja taidemuseo. Porvoossa ei näistä ainoatakaan. Porvoon museota ylläpitää yhdistys, jossa on kaupunki mukana ja Taidetehdas tarjoaa tiloja kulttuuritapahtumiin maksua vastaan. Lisäksi Taidetehtaalla on 20 ateljeeta nykytaiteilijoiden käytössä.

Taidekokoelmissa on muun muassa , ja töitä.

– Kysymys on aarteista, suomalaisista kansallisaarteista, jopa kansainvälisistä aarteista, kehuu kulttuuri- ja vapaa-aikajohtaja Merja Kukkonen Porvoosta.

Porvoossa on Kukkosen mukaan paljon nykytaiteilijoita sekä media- ja elokuva-alan huippuosaamista. Taidemuseossa vanha ja nykytaide kohtaisivat.

– Porvoo on ihana keskisuuri kaupunki, jolle taidemuseo toisi lisää itsetuntoa, historiallista syvyyttä ja tietysti turisteja. Ennen kaikkea se toisi vanhan historian ja taiteen kaikkien näkyville, jatkaa Kukkonen.

Tarveselvityksen mukaan uusi taidemuseo kasvattaisi kävijämäärän sataan tuhanteen. Nyt kävijöitä on liki 87 000 vuodessa.  Vertailun vuoksi esimerkiksi Amos Anderssonin uuden museon kävijämääräksi on arvioitu samainen 100 000. Uusi nousee Helsingin keskustaan.

Pieni ele äänestyspaikalla tekee hyvää terveydelle ja järjestöille

Vaalikeräyksessä on mukana 17 vammais- ja terveysjärjestöä, mutta Syöpäjärjestöt puuttuu joukosta.

Pieni ele -kampanjan Elmeri-hahmo

Kaikki alkoi tuberkuloosista jo ennen Suomen itsenäistymistä. Ensimmäisten eduskuntavaalien yhteydessä 1907 järjestetty vaalikeräys tuotti 30 000 markkaa katalan ja aikanaan hyvin yleisen taudin vastustamiseen.

Samasta vaalikeräyksestä on kyse edelleen, vaikka se tunnetaankin nykyään nimellä Pieni ele.

Eurovaaleissa tuotto on ollut parhaimmillaan miljoonan luokkaa, kun taas presidentinvaaleissa on kahdella kierroksella päästy jopa 2,6 miljoonaan. Kuntavaaleissa kertyi viime kerralla lähes 1,29 miljoonaa.

Lipasvahti ei kerjää, ei vaadi eikä häiritse

Pieni ele -kerääjä on lippaan luona vaalihuoneiston lähellä. Lipasvahti ei kerjää eikä helisyttele, vaan pitää lahjasta huolta ja sanoo kauniisti kiitos jokaisesta annetusta lantista.

Vahdit ovat vapaaehtoisia, ja heitä on näissä kunnallisvaaleissa yli 10 000. He ovat lähinnä Pienessä eleessä mukana olevien liittojen paikallisjäseniä ja aktiiveja.

Valtakunnallisesti mukana ovat Allergia- ja Astmaliitto, Epilepsialiitto, Förbundet De Utvecklingsstördas Väl, Hengitysliitto, Invalidiliitto, Kehitysvammaisten Tukiliitto ja Kehitysvammaliitto, Kuuloliitto ja Kuurojen Liitto, Mielenterveyden keskusliitto, Munuais- ja maksaliitto, Neuroliitto, Näkövammaisten liitto sekä Psoriasis-, Diabetes-, Reuma- ja Sydänliitot.

Syöpäjärjestöt puuttuu kerääjien joukosta

Syöpäjärjestöjen tiedotuksen mukaan järjestö ei ole mukana, koska "vapaaehtoisten määrä on rajallinen". Palkattomien aktiivien aika ja työpanos kuluu lähinnä oman Roosa nauha -keräyksen sekä monipuolisen vertaistuen pyörittämiseen. Yhteiseen vaalikeräykseen liittyminen on silti mahdollista joskus myöhemmin.

Näissä vaaleissa kerääjien joukosta jäi pois myös Sotainvalidien veljesliitto.

– Veljesliitto jättäytyi pois, koska sen jäsenkunta vanhenee, väsyy ja vähenee koko ajan, sanoo Pieni ele -keräyksen projektipäällikkö Elina Ranta.

– Toisaalta Mielenterveyden keskusliitto on mukana vasta kolmannen kerran. Sitä kansalaiset kovasti kaipasivat, sillä mielenterveys on nykyisin samanlainen iso asia kuin tuberkuloosi oli alkuvuosina.

Pieni ele periytyy polvelta seuraavalle

Tapa tipauttaa lahja vammais- ja terveysjärjestöille kulkee perheessä tai jopa suvussa.

– Isä ja äiti antavat usein lapselle rahan lippaaseen vietäväksi. Kun lapset tulevat äänestysikään, he jatkavat perinnettä. Se on jatkunut ja jatkuu yhä sukupolvelta toiselle, sanoo Elina Ranta.

Puolet kunkin paikkakunnan tuotosta käytetään paikallisten yhdistysten hyväksi.

Esimerkiksi Tampereella lippaaseen tipautetusta kahden euron kolikosta euro jää tänne. Siitä eurosta muun muassa Pirkanmaan Allergia- ja astmayhdistys saa osansa sen mukaan, paljonko teki töitä keräyksen puolesta. Vaikka vahdit ovat vapaaehtoisia, rahojen tilitys on toimihenkilöiden vastuulla.

Toinen puoli tuotosta käytetään valtakunnallisesti vammaisten ja pitkäaikaissairaiden hyväksi. Pieni ele -keräys karttuu nykyään myös puhelimitse, verkossa ja pankkiautomaatilla.

Mitä haluat kysyä Erkki Liikaselta?

TV1:n Ykkösaamun vieraana lauantaina 1.4. on Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen.

Erkki Liikanen

Joko voidaan sanoa helpottuneina, että taantuma on ohi?

Asuntovelkaiset jännittävät nyt, koska korot alkavat nousta. Mikä on pääjohtajan viesti heille?

Voiko rytinä Trumpin ja brexitin ympärillä vielä muuttaa kaiken?

TV1:n Ykkösaamun vieraana lauantaina 1.4. klo 10.05 on Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen. Sakari Kilpelä haastattelee.

Liikaselle voi lähettää kysymyksiä osoitteeseen tv1.ykkosaamu@yle.fi tai allaolevalla lomakkeella.

 

Käräjäoikeus vangitsi keskipohjalaismiehen Vetelin taposta epäiltynä

Vangittu on vuonna 1994 syntynyt mies. Häntä epäillään valtatie 13:n varrelta kuolleena löytyneen miehen taposta.

Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus vangitsi torstaina miehen todennäköisin syin epäiltynä Vetelistä kuolleena löytyneen miehen taposta. Vangittu on vuonna 1994 syntynyt keskipohjalainen mies.

Poliisin vaatimuksesta käräjäoikeus käsitteli asian suljettujen ovien takana. Myös asian käsittelyyn liittyvät asiakirjat määrättiin tutkinnanjohtajan vaatimuksesta salassa pidettäviksi lukuunottamatta ratkaisun lopputulosta.

Asiasta on nostettava syyte viimeistään 14.6.

Ohikulkijat löysivät sunnuntaina kuolleen miehen Vetelistä valtatie 13:n varrelta.

Leipäjonossa asioiva perheenisä: "Pakon edessä tässä ollaan"

Ruoka-avun tarvitsijoita on tullut alkuvuoden aikana lisää, mutta jaettavien tuotteiden määrä on vähentynyt.

Leipää laatikoisssa.

Perheellinen mies saapuu pienen lapsensa kanssa leipäjonoon. Rahat ovat tiukilla, ja nelilapsinen perhe ruokittavana.

Tällä kertaa Kuopion Ruoka-avussa on jaossa salaatteja, hedelmiä, vihanneksia ja leipää, jotka ovat peräisin paikallisista kaupoista. Halutuimpia ruoka-aineita ovat liha ja maito.

Jakelusta vastaava vapaaehtoistyöntekijä Harri Miettinen arvioi, että jonottajia on paikalla parisataa. Ottajia on jonossa enemmän kuin jaettavaa ruokaa.

Nimettömänä perheensä tilanteesta kertovalle isälle ei riitä tänään ruokakassia, mutta hän suhtautuu asiaan tyynesti.

– Tämä on elintärkeä apu, mutta välillä saa, välillä ei. Me nyt satuttiin siihen ilman jäävään joukkoon.

Jaettavien tuotteiden saanti kaupoista on vähentynyt alkuvuoden aikana. Jakeluvastaava Miettinen näkee siihen kaksi syytä.

– Kaupat ovat minimoineet hävikkiä, ja nyt on tullut se kuudenkymmenen prosentin alennus, listaa Miettinen.

 

Päivät lapsensa kanssa kotona viettävä isä on hakenut ruoka-apua noin vuoden ajan. Ensimmäiset kerrat olivat vaikeita, mutta tarve oli suurempi kuin häpeä.

– Voin sanoa, että ei se helppoa ollut tähän tulla, mutta pakon edessä tässä ollaan. Vaimo on töissä, mutta kun rahat eivät riitä, niin ei riitä. Me ollaan tässä tilanteessa oltu nyt kolmisen vuotta.

Kelan toimeentulotukien viivästyminen näkyy perheen kukkarossa. Nykyään päätöksen saaminen kestää kolmesta päivästä viikkoon.

– Ei se ole henkilökunnan vika. Kyllä he siellä parhaansa yrittävät.

Suomalainen sosiaaliturva sen sijaan saa mieheltä kritiikkiä.

– Jotain pitäisi saada aikaan, sillä käteen jäävän rahan osuus on niin paljon pienentynyt. Koko ajan jää vähemmän rahaa käteen.

Ruoka-avun tarvitsijat tulevat erilaisista elämäntilanteista – lapsiperheistä yksineläviin, ja ikähaarukka vaihtelee parikymppisistä ikäihmisiin.

– Olen kyllä nähnyt sen, että nuoria on tullut enemmän, kertoo Miettinen.

 

Kerroimme aiemmin tänään, että leipäjonoihin on ilmestynyt myös työssäkäyviä henkilöitä.

Axl Smithin salakatselujuttu etenee hovioikeuteen

Kihlakunnansyyttäjä jätti valituksensa käräjäoikeuden tuomiosta eilen.

Axl Smith

Salakatseluista tuomitun tv-juontaja Axl Smithin oikeusjuttu etenee hovioikeuteen. Kihlakunnansyyttäjä Yrjö Reenilä jätti käräjäoikeudelle eilen keskiviikkona valituksen Helsingin käräjäoikeuden kuukausi sitten antamasta tuomiosta.

Valituksen määräpäivä on tänään torstaina. Tuomiosta on ilmaissut tyytymättömyytensä myös yksi salakatselun uhrina ollut nainen. Käräjäoikeudessa ei ollut kuitenkaan tietoa vielä tuntia ennen valituksen määräajan umpeutumista, onko nainen esittänyt valituksensa vai ei. Vastaajapuolen vastavalitusten määräpäivä on kahden viikon päästä 13. huhtikuuta.

Syyttäjä oli hakenut Smithille vähintäänkin yhden vuoden ja kuuden kuukauden ehdollista vankeutta ja lisäksi sataa päiväsakkoa. Käräjäoikeus lievensi tuomiota syyttäjän vaatimasta yhden vuoden ja kahden kuukauden ehdolliseen. Smith ei saanut sakkotuomiota, mutta tuomittiin maksamaan uhreilleen 150 000 euroa korvauksia ja oikeudenkäyntikuluja.

Axl Smith oli kuvannut seksiaktejaan 29 naisen kanssa, jotka olivat kamerasta tietämättömiä.

Kihlakunnansyyttäjä Yrjö Reenilä on arvostellut tuomion lievennysperusteita luonnehtien niitä oudoiksi. Käräjäoikeus alensi tuomiota muun muassa Smithin osakseen saaman negatiivisen julkisuuden vuoksi.

Tukiyhdistys haluaa nopeuttaa asevelvollisena vammautuneiden pääsyä kuntoutukseen – Valtiokonttori kiistää viivytykset

Valtiokonttori saa vuosittain noin 1500 vahinkoilmoitusta sotilastapaturmista tai -sairauksista.

Laitilassa kuntoutetaan rauhanturvatehtävissä vammautuneita. Tukiyhdistys ajaa samantapaisia mahdollisuuksia asepalveluksessa vammautuneille.

Asevelvollisena vammautuneiden kuntoutusta halutaan parantaa. Asiaa ajaa tukiyhdistys, joka on tyytymätön sotilastapaturmalain uudistukseen. Sotilastapaturmalaki korvattiin vuoden alussa kahdella uudella lailla, joista varusmiehiä koskee laki sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta.

Asevelvollisena vammautuneiden tuki -yhdistyksen mukaan yksi ongelmista on kuntoutuspäätöksen viivästyminen. Puheenjohtaja Alpo Penttisen mukaan päätöstä Valtiokonttorin maksusitoumuksesta voi joutua odottelemaan kuukausia.

– Paras kuntoutuksen momentum (otollisin aika) on silloin jo mennyt ohi. Lopputulos voi olla huonompi, jos kuntoutus viivästyy.

Valtiokonttorin ylilääkäri Janne Leinonen kiistää yhdityksen kritiikin.

– Tämä on voimakkaasti liioiteltu ja pessimistinen kuva asioista. Keskimääräinen käsittelyaikamme on 23 vuorokautta. Kiireelliset asiat ratkaisemme muutamissa päivissä ellei jopa tunneissa, Leinonen sanoo.

Ylilääkäri Janne Leinonen painottaa, ettei kenenkään lääkinnällinen kuntoutus viivästy korvauspäätösten odottelun takia. Hoitoonohjaus on hoitavien lääkärien käsissä.

Ministeriö seuraa lakiuudistuksen onnistumista

Asevelvollisena vammautuneiden tuki -yhdistys haluaa myös yhdenmukaistaa kuntoutuksen. Puheenjohtaja Alpo Penttisen mukaan on ongelmallista, että vammautuneita kohdellaan eri tavalla vammautumisajankohdan mukaan.

Yhdityksen mukaan parhaassa asemassa ovat vanhimmat ikäluokat, joille vanha sotilasvammalaki takaa säännöllisen kuntoutuksen vamman haitta-asteen mukaan. Vuoden 1991 jälkeen vammautuneille ei tarjota vastaavaa.

Valtiokonttorin ylilääkäri Janne Leinonen on puolestaan sitä mieltä, ettei vanhanmallinen veteraanikuntoutus ole enää tätä päivää. Hänen mukaansa nuoremmat ikäluokat saavat tavoitteellista kuntoutusta yksilöllisten tarpeiden mukaan. Painotus on avokuntoutuksessa.

Sosiaali- ja terveysministeriö ottaa vastaan lausuntoja uuden lain toimivuudesta ensi vuoden loppuun saakka. Asevelvollisena vammautuneiden tuki aikoo yhdistyksenä olla aktiivinen ministeriön suuntaan.

Valtiokonttorille tulee vahinkoilmoituksia sotilastapaturmista tai -sairauksista noin 1 500 vuodessa. Valtaosa vammoista on lieviä. Pysyviä vammautumisia sattuu vuosittain joitakin kymmeniä.

Hiekoitushiekka käytetään uudelleen - elämä jatkuu lenkkipoluilla ja rakennustyömailla

Kaduilta poistettava hiekoitushiekka päätyy pääosin hyötykäyttöön. Kertaalleen käytetty hiekka kipataan esimerkiksi liikuntareiteille tai asfaltin alusmateriaaliksi.

Lakaisukone poistaa hiekkaa kadulta.

Liukkauden torjunnassa kertaalleen käytetty hiekka ei jää keväälläkään toimettomaksi. Poiston jälkeen hiekoitushiekka läjitetään ja sen matka jatkuu muille tarvitsijoille.

Esimerkiksi Seinäjoella ja Vaasassa käytännössä kaikki hiekoituksessa käytetty pikkusepeli päätyy hyödynnettäväksi.

– Meidän oma liikuntapuoli käyttää sitä joillain reiteillään. Ja tänä vuonna Rengonharjun motocrossradalle on jo tilattu muutama kasettikuorma, kertoo tiemestari Tuomo Etula Seinäjoelta.

Aiemmin hiekkaa on tilattu Seinäjoen kaupungilta myös hevosten maneeseille. Lisäksi yksityishenkilöt ovat halunneet ylijäämähiekkaa esimerkiksi pihateille. Kuljetuksista yksityishenkilöt vastaavat itse.

Maksimissaan kahdeksanmillistä

Hiekoitussepeli on raekooltaan alle 8-millistä ja autojen alla se on saattanut jauhaantua pienemmäksikin.

Ilmaiseksi annettavaa hiekkaa ei puhdisteta, vaan jatkokäyttäjä itse vastaa sen laadusta.

– Siellähän saattaa olla jotain lasinsirpaleita ja muita pienessä määrin. Saajat itse putsaavat sitä tarpeensa mukaan ennen kuin laittavat levitykseen, Etula muistuttaa.

Lahjoitushiekka kelpaa hyvin esimerkiksi asfaltin tai kiveyksien alusmateriaaliksi.

Vaasassa vain yhdelle

Vaasassa neuvotellaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa hiekkojen antamisesta yhteen kaupungin kohteeseen.

– Tänä vuonna varmaan 90 prosenttia kerättävästä hiekasta ajetaan täyttöön johonkin rakennustyömaalle, parkkialuekäyttöön tai vastaavaan, valaisee kunnossapitopäällikkö Juha Jartamo.

Aiemmin yksityishenkilöt ovat voineet halutessaan hakea hiekkoja omaan käyttöönsä esimerkiksi peräkärryllä. Myös pururadoille ja luontopoluille hiekkaa on käytetty.

– Jonkun verran ihmiset soittelevat ja kyselevät, kun näkevät että hiekanpoisto on käynnissä, että saisko sitä hiekkaa ottaa. Osa vie sitä omakotitalojen pihoille ja osa yksityisteille, Jartamo sanoo.

Katujen puhdistustyöt alkavat Seinäjoella sunnuntainta ja Vaasassa maanantaina. Työt kestävät Seinäjoella kolmisen viikkoa, ja Vaasassakin katujen pitäisi olla puhdistettuina vimeistään vapuksi.

Selvitysmies: Valtion osittain rahoittamat rakennushankkeet näyttävät pääsääntöisesti epäonnistuvan

Selvitysmies Erkki Virtanen ehdottaa raportissaan, että valtion pitäisi voida katkaista rahoittaminen, jos projektin budjetti paukkuu. Pääministeri Sipilä sanoi kannattavansa ehdotusta.

Olympiastadionia remontoidaan

Selvitysmies Erkki Virtanen luovutti torstaina pääministeri Juha Sipilälle raporttinsa sekä suosituksena valtion rahoittamien rakennushankkeiden ongelmien ratkaisemiseksi. Virtasen selvitys paljasti, että valtion osittain rahoittamat rakennushankkeet näyttivät jopa pääsääntöisesti epäonnistuvan.

Suurimpana syynä tähän Virtanen pitää vajavaista suunnittelua ja projektinhallintaitojen puutetta.

– Kun alan toimijat itse näin kertovat, niin on syy uskoa, että näin on. Se näkyy tietysti myös rakentamisen jäljessä, Virtanen sanoo.

Virtanen suosittaa, että valtion osittain rahoittamien rahoitushankkeiden tehostamiseksi valtion rahoitukselle tulisi yhteishankkeissa aina määritellä sekä enimmäismäärä sekä euromääräisesti että prosentuaalisesti. Valtiolle tulisi hänen mukaansa antaa myös oikeus tarvittaessa keskeyttää rahoitus, mikäli hanke poikkeaa kohtuuttomasti ja perusteettomasti alkuperäisestä suunnitelmasta.

Myös raportin vastaanottanut pääministeri Juha Sipilä kannatti mahdollisuutta katkaista projektin rahoitus tarvittaessa. Hän oli myös vahvasti valtion rahoitusosuuden euromääräisen katon puolella.

– Lupaan, että tällainen sinne jatkossa tulee, Sipilä sanoo.

Olympiastadionin remontille kovaa ryöpytystä: "Tätä ei voi pitää hyvänä"

Pääministeri Sipilän mukaan lähtölaukaus selvityksen tekemiselle syntyi, kun ministeriövaliokunta joutui myöntämään lisärahoitusta Olympiastadionin remonttiin.

– Koin, että päädyttiin sellaiseen tilanteeseen, että ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä tämä päätös, Sipilä perustelee.

Olympiastadionin remontti saa kovaa ryöpytystä myös Virtaselta. Hänen mukaansa niin Olympiastadionin remontti kuin Musiikkitalo, Kehysrata ja Länsimetrokin ovat "epäonnistuneet sanan kaikissa merkityksissä". Etenkin Olympiastadionin rahoitusta hän pitää valtion osalta hyvin löperönä.

– Siellä on avoin valtakirja, valtio maksaa puolet, maksaa mitä maksaa. Tällaista menettelyä en voi pitää hyvänä, Virtanen moittii.

– Itse käytin täällä jopa sellaista slogania tästä tämän hetkisestä valtionapumenetelmästä, että se on tällainen "anna rahat ja juokse" -menetelmä. Eli ei välitetä siitä, mihin rahat käytetään. En pidä tätä vastuullisena valtion varojen käyttönä, Virtanen perustelee tiukennuksia projektien rahoitukseen.

Allianssimallista apua myös homeongelmiin

Sekä selvitysmies Virtanen että pääministeri Sipilä liputtavat niin sanotun rakentamisen allianssimallin puolesta. Malli perustuu tilaajan, suunnittelijan ja rakentajan tiiviiseen yhteistyöhön ja riskien jakamiseen.

– Tässä on mallina se, että pyritään kaikkien kolmen tahon yhteisymmärrykseen siitä, mitä ollaan tekemässä, ei vastakkainasetteluun joka on normaalin rakentamisen suurimpia haasteita, Virtanen selittää.

Virtasen mukaan allianssimallissa suunnitteluun on panostettava ja siihen kuluu rahaa. Allianssimallissa valtio ja rakentaja kantaisivat kuitenkin yhdessä vastuun rakennuksen elinkaaren ajan. Myös pääministeri piti ehdotusta allianssimallin käyttöönotosta hyvänä.

Virtanen antoi kaikkiaan 11 suositusta valtion rahoittaman rakentamisen ongelmien ratkaisemiseksi. Valtion rakennetun omaisuuden arvo on noin 25 miljardia euroa.

Lue myös: Kupliiko uusi koti kosteudesta? Taisteleeko taloyhtiösi rakennusliikkeen kanssa? Kerro meille!

Hyväksikäyttötuomio tuli Pirkanmaan perussuomalaisille yllätyksenä – Miksi ehdokas ei kertonut asiasta?

Urjalalainen kuntavaaliehdokas sai helmikuussa ehdollisen vankeustuomion lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä, mutta ei kertonut asiasta puolueelle.

Tampereen oikeustalo

Perussuomalaisten Pirkanmaan piirin puheenjohtaja Veijo Niemi sai torstaina huonoja uutisia. Aamulehti kertoi, että urjalalainen kunnanvaltuutettu ja kuntavaaliehdokas Arto Tapio Lehtonen oli saanut yhdeksän kuukauden ehdollisen vankeustuomion lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä.

Pirkanmaan käräjäoikeus antoi tuomion 14. helmikuuta. Asia käsiteltiin suljetuin ovin, ja myös oikeuden ratkaisu on kokonaan salainen.

Perussuomalaisten Pirkanmaan piirin puheenjohtaja Veijo Niemi ei ollut saanut tietoa asiasta.

– En ollut aikaisemmin tällaisesta tietoinen. Tämä on mielestäni vakava asia, ja kyseisen henkilön olisi pitänyt olla siitä yhteydessä puolueeseen. Hänen olisi pitänyt informoida ja kuunnella muidenkin näkemystä asista. Ei tällaista voi ohittaa.

Veijo Niemi kertoo, että sääntönä on, että paikallisyhdistys kelpuuttaa ehdolle otettavat. Tässä tapauksessa tuomittu ehdokas on itse paikallisyhdistyksen puheenjohtaja.

– Näen, että asia tullaan käsittelemään tulevassa puoluehallituksessa. Kovimmillaan kyseeseen voi tulla puolueesta erottaminen.

Lehtonen ei ilmoittanut puolueelle

Ylen tavoittama Arto Lehtonen kertoo, että aikoo jatkaa puolueen ehdokkaana. Hän myöntää, että ei ole kertonut helmikuussa saamastaan tuomiosta puolueelle.

– En ole ilmoittanut puolueelle, mutta ehkä nyt pitää. Perussuomalaisia on potkittu muutenkin.

Arto Lehtosen saama tuomio on lainvoimainen. Lehtonen kiistää syyllisyytensä, mutta ei ole valittanut tuomiosta.

Perussuomalaisten Pirkanmaan piirin puheenjohtaja Veijo Niemi pelkää, että asiasta voi olla haittaa puolueelle.

– Tässä on sellainen ikävä puoli, että se saattaa heijastua siellä alueella koko paikallisyhdistykseen ja periaatteessa jopa koko puolueeseen. Kyllä nämä ovat hyvin valitettavia tilanteita.

Juttua korjattu 30.3.2017 kello 13.52: Ehdollisen vankeustuomion pituus on yhdeksän kuukautta, ei yhdeksän vuotta, kuten jutussa alunperin virheellisesti väitettiin.

Kupliiko uusi koti kosteudesta? Taisteleeko taloyhtiösi rakennusliikkeen kanssa? Kerro meille!

Helsinkiläisen, uuden betonitalon kosteusongelmat ovat nostaneet jälleen kerran rakentamisen laadun keskusteluun. Oletko itse paininut vastaavien pulmien kanssa? Kerro meille tarinasi!

Jätkäsaaressa sijaitsee Hekan omistama pitsitalo, jonka yläkerrosten asunnoissa on havaittu kosteusongelmia.

Uudehkojen asuinrakennusten kosteusongelmat ovat puhuttaneet sen jälkeen, kun Yle uutisoi Helsingin Jätkäsaaren Pitsitalon ongelmista. Toimitukseen on tullut vinkkejä muistakin samanlaisista tapauksista useista eri kohteista.

Kärsiikö sinun asuintalosi kosteusvaurioista tai käykö taloyhtiösi taistelua rakennuttajan kanssa ongelmien korjaamisesta? Onko talon sijainnilla ollut kenties vaikutusta kosteusongelmien syntymiseen?

Tai oletko ollut rakentamassa ongelmataloja? Kerro meille kokemuksistasi.

Mikään taho ei kootusti pidä tilastoa uudiskohteiden kosteusvaurioista, mutta Pitsitalon ongelmat eivät ole aivan poikkeuksellisia. Helsingin rakennusvalvontavirasto arvioi, että heidän tietoonsa tulee vain pieni osa tapauksista.

Yle uutiset pyrkii kartoittamaan, kuinka laajasta ongelmasta pääkaupunkiseudulla on kyse ja missä ongelmatalot sijaitsevat.  Käyttämme vastauksia nimettömästi lähipäivinä julkaistavassa nettijutussa. 

Tupakkapäiväkirja: Hyvästi, rakas rööki – voiko edes lääke erottaa meidät?

Toimittaja Ami Assulin on polttanut elämässään yli 300 000 savuketta. Hän piti kuukauden päiväkirjaa siitä, miten lopettaminen sujuu lääkkeen avulla. Samaan aikaan Assulin imi itseensä yliannostuksen nikotiinitietoa netistä ja kirjoista.

Perjantain toimittaja Ami Assulin pani toivonsa varekliniiniä sisältävään lääkkeeseen. Sen pitäisi vähentää tupakanhimoa ja lieventää vieroitusoireita nikotiinista.

Esipuhe:

Olen Ami, 52, nikotinisti.

Olen polttanut lähes 40 vuotta, ainakin askin päivässä. Olen kokeillut tupakanvieroituskursseja, nikotiinipurukumia, laastareita, tabletteja, inhalaattoreita ja hypnoosia. Ainoa tepsivä lääke tupakanhimooni on ollut lasten odotus ja imetys.

Nyt panen toivoni pillereihin.

Lääkkeen valmistajan nettisivuilla kerrotaan, että 11 miljoonaa ihmistä on syönyt saman lääkekuurin. 44 prosenttia heistä on onnistunut lopettamaan tupakoinnin. Potilailla on raportoitu masennusta, itsetuhoisuutta ja itsemurhayrityksiä. Oireet ilmenevät joko hoidon alussa tai muutaman viikon kuluttua sen aloittamisesta.

Päätän antaa lääkkeelle kuukauden.

Ensimmäinen viikko

1.3.2017

Otin ensimmäisen pillerin aamulla, juuri ennen päivän ensimmäistä savuketta. Pilleri ei maistunut millekään, savuke sitäkin paremmalta. Nytkö minulla on enää viikko aikaa polttaa? Ohjeissa sanotaan, että tupakoinnin voi lopettaa, kun kolmen kuukauden kuuri on kestänyt viikon verran. Punnitsin itseni: 64 kiloa.

Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin sivuilla vahvistetaan, että tupakka- ja nikotiiniriippuvuus on vakava sairaus, joka täyttää kroonisen sairauden kriteerit. Tupakoinnin aiheuttamiin sairauksiin kuolee maailmassa vuosittain viitisen miljoona ihmistä, Suomessa noin 5 000 henkeä.

Tupakointi on tärkein estettävissä oleva kuolleisuuden aiheuttaja ja merkittävä syöpä-, hengitys- ja verenkiertoelimistön sairauksien aiheuttaja. Jopa joka toinen tupakoitsija kuolee ennenaikaisesti tupakointiin, ellei lopeta.

Erityisen vaarallista tupakointi on naisille.

Luen muina naisina kaiken, mitä netistä löytyy. Keskustelupalstoilla kerrotaan lääkkeen vaikutuksista: joillakin unettomuutta ja toisilla uneliaisuutta. Puutuneita huulia, pisteleviä raajoja, monilla maininta pitkistä, erikoisista unista, joillakin painajaisista. Jotkut kirjoittajat eivät ole kokeneet mitään, korkeintaan lievää pahoinvointia.

Kertaan tuoteselosteen ohjeet: ”Jos sinulla ilmenee hoidon aikana kiihtyneisyyttä, masentunutta mielialaa tai käyttäytymismuutoksia, jotka ovat sinun itsesi tai perheesi mielestä huolestuttavia, tai jos sinulla ilmenee itsetuhoisia ajatuksia tai itsetuhoista käyttäytymistä, lopeta lääkkeen ottaminen ja ota heti yhteys lääkäriin hoidon arviointia varten.”

Iltapäivällä ei ainakaan vielä tunnu missään. Tosin tarkkailen tupakointiani ihan eri tavalla. Pitkääkö jo mennä? Oikeasti? Maistuuko tämä edes? Poltan, kuten aina. Väsyttää. Olenko lukenut liikaa muiden kokemuksista? Nukkumaan mennessä 17 savuketta, vähemmän kuin yleensä!

2.3.2017

Yö oli levoton ja hikinen. Nukahdin kunnolla vasta aamuviideltä, kuuden tunnin torkahtamisten jälkeen. Luen lisää lääkkeestä: pienellä määrällä potilaista on esiintynyt myös sydänkohtauksia, psykoosia, aggressiivusuutta, unissakävelyä, diabetesta sekä vakavia yliherkkyysreaktioita. Oloni on toistaiseksi sangen normaali. Päivän savukesaldo: 16.

Me tupakoitsijat kuolemme kahdeksan vuotta aikaisemmin, tietää lääkärikirja Duodecim. Joka kolmas syöpäkuolema ja joka viides sydän- ja verenkiertoelinten sairaus aiheutuu tupakoinnista. Tupakointi on monien sairauksien riskitekijä: keuhkosyvästä ja keuhkoahtaumataudista aikuistyypin diabetekseen, silmän rappeumasairauteen ja meluvammoihin. Jopa vaihdevuodet alkavat aiemmin tupakoitsijoilla.

Meillä on kaksinkertainen riski sydän- ja aivoinfarktiin ja me aiheutamme vuosittain 1,5 miljardin euron taloudelliset haitat. Toisaalta tupakkaveroa arvioitiin vuonna 2016 kertyvän valtiolle melkein miljardi eli 953 000 000 euroa.

Polttaminen on vaan niin vanhanaikaista. Suomalaiset tupakoivat yhä vähemmän – naisista enää tuskin 15 prosenttia, miehistäkin alle 20 prosenttia.

3.3.2017

Heräsin vain kerran, aamuviideltä, ja jatkoin unia. Vaaka näyttää edelleen 64 kiloa.

4.3.2017

Tänään annostus tuplataan puolesta milligrammasta yhteen milligrammaan. Tekee mieli tappaa joku. Ahdistus tuntuu rintakehässä. Savukkeita: 20.

Eniten potuttaa kaikki. Kuten nyt vaikka se, että Suomesta halutaan tehdä savuton vuoteen 2030 mennessä. Sen piti ensin olla 2040, mutta se ei riittänyt. Savuton Suomi -yhteistyöverkostolla on kaksi päätavoitetta: 1) enintään 10 prosenttia suomalaisista käyttää tupakka- tai nikotiinituotteita vuonna 2020 ja 2) vuonna 2030 heitä on enää viisi prosenttia työikäisestä väestöstä.

Miksei samantien kielletä alkoholia? Turhia lääkkeitä? Makkaraa?? Pullaa??? Jo viiden kilon lihominen lisää syöpäriskiä, the British Medical Journal kertoi tammikuussa.

Mitä se loppujen lopuksi kenellekään kuuluu, mitä minä teen? Eikö ihminen saa päättää itse? Tekisi mieli jatka tupakointia loppuelämän, ihan vain kiusallaan.

5.3.2017

15 savuketta. Mietin kuolemaa ja pelkään sitä. Niin muiden, kuin omaa. Keuhkoahtaumatauti olisi kamala loppu. Paino on noussut kilolla, vaikken edes ole vielä lopettanut tupakointia. Tupakka maistuu yhtä hyvältä kuin aina. En jaksa puhua.

6.3. 2017

Työpaikallamme on ehkä maailman hitain kahviautomaatti. Teki mieleni lyödä nyrkki sen kylkeen odotellessa. Kallista elämää valuu hukkaan milloin minkäkin koneen vuoksi. Perkele. Tällä hetkellä tupakkaa tekee mieli koko ajan, ihan koko ajan. Sellainen lääke. Silti, jostakin syystä, poltin vain 13 savuketta.

Palaan vielä kerran tiedon ääreen: lääkkeeni teho perustuu varekliniiniin, jonka pitäisi estää nikotiinin vaikutus aivoissa ja LIEVITTÄÄ vieroitusoireita sekä VÄHENTÄÄ tupakanhimoa ja tupakoinnin tuottamaa mielihyvää. Mistä siis johtuu LISÄÄNTYNYT tupakanhimo? Siitäkö, että nikotiini ei enää vaikuta aivoissa?

7.3. 2017

Heräsin neljältä aamulla umpiraivoissani ja päätin siltä makaamalta lähteä kampanjoimaan erästä, mielestäni erittäin ärsyttävää julkisuuden henkilöä vastaan. Miksi se päästetään ääneen kaikkialla? Aamulla öiset ajatukset naurattivat. Työkaveri sanoi, että "tupakoimattomuus" näkyy ihollani. Olin hankkinut talven ensimmäisen meikkivoiteen. Savukkeita kului 15. Illalla poltin sitten sen viimeisen tupakan. Niinköhän? Koko projekti on typerä idea.

Imen tupakkatietot Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta: ”Jos polttaa 20 savuketta päivässä, se tarkoittaa 200 käden liikettä, 200 imua, 200 suun supistusta, 200 mukavaa tunnetta ja 200 savukiehkuraa puhallettuna päivän aikana. Samat motoriset liikkeet yli 200 kertaa toistettuna muodostavat opitun liikesarjan. tupakoinnista muodostuu lihasmuistiin jälki, jonka toistaminen tuo nautintoa. Ihminen pyrkii usein mieluummin toistamaan opittuja liikeratoja kuin tekemään uusia.”

Lasken: vuodessa 7 120 savuketta, 71 200 käden liikettä ja niin edelleen. Olen polttanut elämässäni noin 300 000 savuketta. Rahaa en halua edes ajatella.

Kun on tupakoinut 12 vuotta, on käyttänyt tupakointiin yhden täyden vuoden yötä päivää. Minun tapauksessani siis kolmekaan vuotta ei riitä.

Toinen viikko

8.3.2017

Toisin kuin yleensä, yskin koko yön. Sekin mainitaan lääkkeen sivuvaikutuksissa. Aamulla en sitten saakaan enää tupakkaa. Se sattuu. Kipu tuntuu fyysisenä rintakehässä. Hermostuttaa. Aviomies epäilee, etten ole vielä valmis lopettamaan. Tänään lääkeannos nousee huippuunsa eli kahteen milligrammaan päivässä, kun se ensin oli puoli milligrammaa ja sitten yhden milligramman.

Sorruin jo klo 13.30 ja pummasin naapurilta tupakan. Ehkä on parasta antaa lääkkeen tehota vielä ensi viikkoon. En lopetakaan nyt, vaan kirjaimellisesti 15. päivä. Ainahan voin polttaa vähemmän, tupakoida vain äärimäisessä hädässä. Poltinkin vain viisi.

”Tupakkariippuvuudella tarkoitetaan tupakoinnin aiheuttamaa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen riippuvuuden muodostamaa oireyhtymää. Tupakoinnin lopettaminen vaatii keskimäärin 3-4 yritystä”, linjaa Duodecim. Sallikaa minun nauraa, toivoo #ainakin40.

9.3.2017

Annoin itselleni luvan polttaa heti aamusta, aah! Lopetan kyllä alkuviikosta, viimeistään keskiviikkona. Olen palellut jo monta päivää ja yötä, vaikka kuinka pukisin. Lääkkeen kepposia? Muuten oloni on sangen leppoisa, parempi kuin alkupäivinä. Savukkeita 11, puolet normaalista.

Kun aivot altistuvat toistuvasti nikotiinille, ne tottuvat siihen ja niiden rakenne muuttuu pysyvästi, THL valistaa. Siksi pitkänkin tupakoimattomuuden jälkeen yksikin savuke riittää koukuttamaan uudestaan. Tupakointi on tapa ja sosiaalinen tapahtuma. Tupakka on ystävä. Kaiken kaikkiaan loistava keino pitää tauko, vetää ”henkeä” tai paeta stressaavia ja ikäviä asioita. Ellei se olisi vaarallista, kallista ja haisevaa.

10.3.2017

Yritän polttaa vain, kun on ihan pakko. Outo juttu, päivän kolmas tupakka alkoi oksettaa. Paleltaa kamalasti. Tänään on perjantai, saunailta. Virkistäydyn kivennäisvedellä – en uskalla edes ajatella alkoholia lääkekuurin aikana. Siitä varoitetaan käyttöohjeissa, ja olut jos mikä lisää tupakanhimoa. 10 savuketta.

13.3.2017

Viikonloppuna meni 11 savuketta päivässä ja ilmassa oli vain lievää ärsyyntymistä. Nousin tutut ulkoportaat ketterämmin kuin koskaan! Tupakkaa tekee edelleen mieli säännöllisin väliajoin ja vaaka näyttää sinnikkäästi 65 kiloa. Onko tästä tullut vakiintunut tila? Himoitsen koko ajan makeaa, vaikka edelleen poltan. En ole koskaan pitänyt makeasta. Lääkityksen syytä?

14.3.2017

Taas viimeistä päivää tupakoitsijana. Päätä särki koko päivän, minulle epätyypillinen vaiva. Poltin niin paljon, että tuli paha olo ja sekosin laskuissa. Söin sitäkin enemmän. Illalla tumppasin sen kuuluisan viimeisen tupakan. Kadun tätä projektia katkerasti. Ilman päiväkirjasitoumusta jättäisin tämän tähän. Hermostuttaa, ihan kaikki ja holhousyhteiskunta etenkin.

Käypä hoito –suosituksissa kerrotaan, että ”lakisääteisistä keinoista olennaisia tupakoinnin aloittamista ehkäiseviä keinoja ovat sisä- ja ulkotilojen tupakointikielto sekä tupakkatuotteiden kalleus ja mainontakielto”. Hah, hah! Vuosikymmenten kokemuksella voin kertoa, että ei auta.

Olen polttanut myös Australiassa, jossa tupakka-aski maksoi yli 20 euroa ja tupakointi oli kielletty esimerkiksi koko Brisbanen keskustassa. Eipä tarvinnut mennä toista kertaa kylille. Okei, myönnetään – harva australialainen tupakoi enää nykyään. Silti. Minä olenkin suomalainen!

Kolmas viikko

15.3.2017

Lopettamispäivä numero kaksi meni paremmin kuin viikko sitten: en polttanut edes, vaikka ostimme liput väärään elokuvaan. Muuta hyvää päivässä ei ollutkaan. Ihmiset haisevat pahalle – vaikuttaako tämä hajuaistiin saman tien? Henkeä ahdisti, ärsytti, suretti ja harmitti. En oikeasti halua tätä!

16.3.2017

Toinen päivä ilman tupakka. Heräilin yöllä ja valvoin monta tuntia. Painoa on jo nyt tullut kaksi kiloa lisää, vaaka näytti 66. Se on paljon pienelle ihmiselle. Luin, että nikotiini on tässä vaiheessa pian poistunut elimistöstä, samoin savu keuhkoista.

17.3.2017

Päivä kolme, Kärsivällisyys alkaa olla lopussa, eikö tämä hellitä hetkeksikään? Mitä järkeä on syödä lääkettä, joka tekee minut turvonneeksi ja tönkkösuolatuksi ja turtuneeksi, ellei se hillitse tupakanhimoa pätkääkään? Lopettaisin kuurin tähän paikkaan, ellen olisi tehnyt tästä työprojektia. P… le!!

Stumppi.fi –sivusto otsikoi; että vieroitusoireet ovat ohimeneviä. Bingo, minulla on kaikki oireet: ärtyneisyys, kärsimättömyys, tupakanhimo, levottomuus, keskittymisvaikeudet, univaikeudet, päänsärky ja makeanhimo. Oireet ovat pahimmillaan ensimmäiset kolme vuorokautta. Luen, että ne kestävät keskimäärin 3-4 viikkoa. Kestänkö minä?

18.-20.3.2017

Viikonloppu on ohi, uusi viikko alkanut. Ei, en ole polttanut, en yhtään. En ole kirjoittanutkaan, koska olen hermostunut, ahdistunut, heräilen yöllä, vatsa ei toimi ja ennen kaikkea tupakkaa tekee mieli ihan koko ajan. Oireet tuntuvat vain pahenevan.

Huomenna on viikko täynnä. Olen juossut elokuvissa ja sauvakävelyllä, näyttelyissä ja tapahtumissa. Juoksen tupakkaa pakoon, mutta se ei auta. En ole varma, onko tämä minua varten. Pää on turta, vartalo turvonnut.

Kahdeksan kymmenestä lopettajasta lihoo, valistaa Lääkärikirja Duodecim. Miehet noin 2,8 kiloa ja naiset 3,8 kiloa. Hienoa, olen jo melkein siellä! Joka kymmenes lopettaja lihoo enemmän kun 13 kiloa. Painonnousu tapahtuu yleensä ensimmäisen kuukauden aikana, mutta jos jaksan liikkua ja vahtia syömistäni, saatan välttyä siltä. Eli en.

Neljäs ja viimeinen viikko

22.3.2017

Viikko savuttomana. Rintakehä on kuin tulessa. Illalla olin retkahtaa, pakenin viime tingassa sänkyyn. Olimme elokuvissa – Aki Kaurismäen uutuudessa poltetaan, koko ajan. Vääntelehdin tuskissani ja mietin, miksi ryhdyin tähän. Toisaalta olen tuntenut myös iloa: esimerkiksi silloin, kun työkaverit lähtevät räntäsateeseen ja tuuleen tupakalle. Tai juostessani junalle, ilman, että samalla imen tupakkaa. Toivon, että ihme tapahtuisi ja tämä himo häipyisi pian. En silti enää usko lääkkeen vaikutukseen.

Kehoni pitäisi tässä vaiheessa olla vapaa nikotiinista. Keuhkojen toiminta parantuu parissa-kolmessa kuukaudessa. Minun sanotaan nyt nukkuvan ja sietävän stressiä paremmin. Se pidä paikkaansa.

23.3.2017

Valvon joka aamuyö ja olen kireä kuin viulunkieli. Olin taas sortua, mutta pakenin kauppaan. Ostin käsilaukun täyteen erimakuisia, sokerittomia pastilleja ja purukumeja. Ei ihme, että vatsaan sattuu.

Jos jatkan tupakoimattomalla tiellä, sepelvaltimotautiin sairastumisen riski puolittuu vuodessa ja sydänkohtauksen viidessä vuodessa. Viimeistään, kun pääsen eläkkeelle, aivoinfarktin riski on sama kuin tupakoimattomalla! Keuhkosyöpäriski puolittuu kymmenessä vuodessa – kunhan olen elossa, siis. Terveydentilani on kohonnut ikäisteni tasolle.

24.3.2017

Lasken, kuinka monta lääkkeen tuoteselosteessa mainittua haittavaikutusoiretta minulta löytyy. Niitä on 27: unihäiriö, päänsärky, painonnousu, uneliaisuus, huimaus, ummetus, turvonnut olo, vatsakipu, ilmavaivat, nivelkipu, lihaskipu, selkäkipu, väsymys, ajattelun vaikeudet, levottomuus, ahdistus, mielialan vaihtelut, saamaton olo,  yöhikoilu, poikkeavan tiheä virtsaaminen, epämiellyttävä tunne rintakehän alueella, heikotuksentunne, sairaudentunne, onneton olo ja palelu. Onneksi ei vielä aivohalvausta, psykoosia tai vakavaa yliherkkyysreaktiota. En ole varma, kannattaako tämä leikki.

Viimeisenä oljenkortena tartun Allen Carrin kirjaan Stumppaa tähän – muutama tuttu uskoo ihan oikeasti lopettaneensa luettuaan tämän kirjan, joka lupaa yli 90 prosentin mahdollisuudet onnistua, kunhan lukee sen loppuun. Ostin kirjan kymmenen vuotta sitten ja olen silloin lukenut siitä kolmanneksen. Se oli mielestäni surkea. 

25.-27.3.2017

Viikonloppu lusittu savuttomana – kaikkein eniten teki mieli tupakkaa anoppilassa ruoan päälle ja mökillä kahvin kanssa. Muuten ainoastaan koko ajan. Nukun todella huonosti. Lihaksia ja niveliä särkee vimmatusti, etenkin öisin. Sen on pakko johtua lääkkeestä. Laadin varasuunnitelmaa: jospa lopetan lääkkeen, mutten aloita tupakointia? Ja jos retkahdan, voin aloittaa taas syksyllä.

Stumppaa tähän –kirja on yhtä jankuttava ja pitkäveteinen kuin kymmenen vuotta sitten. Luen sen silti loppuun. Johtopäätös on suurin piirtein se, että tupakoinnin lopettamiseen tarvitaan vain varma päätös. Jos se puuttuu, kirja kannattaa aloittaa alusta. Minulla ei ole siihen motivaatiota.

28.3.2017

Viimeinen lääke neljän viikon aloituspakkauksesta on nielty.  Olen olllut täysin savuton kaksi viikkoa. Paino on noussut pari kiloa ja tupakanhimo on vakio. On aika päättää, jatkanko kuuria vielä kahdeksan viikkoa. Se maksaa toista sataa euroa, silti vähemmän kuin tupakka. Mutta onko siitä mitään hyötyä? Olisiko oloni voinut olla kamalampi tai tupakkaa tehnyt mieli enemmän, jos olisin lopettanut ilman lääkettä? Voisinko voittaa tämän taiston ihan itse ilman pillereitä?

Vain kolme sadasta onnistuu lopettamaan tupakoinnin omin päin.

Uudelleen aloittaminen, niin sanottu relapsi, tapahtuu yleensä kolmen kuukauden aikana lopettamisesta.

Niin tai näin, tämä jälkeen se on taas yksityisasiani! Aina voi yrittää uudestaan, syksymmällä. Vieroitusryhmiin osallistuvista onnistuu jopa 10-15 sadasta. Tukea tarjotaan laajasti myös netissä.

Yle Perjantaissa puhutaan tupakasta 30.3.2017 TV1 klo 21.05 alkaen. Mukana suorassa lähetyksessä "ex-röökimuija" Hanna Pakarinen ja kurkkusyövän sairastanut Ossi Haajanen.

Opiskelijat kokosivat ekovinkit kampaamoille – yksinkertainen tuubipuristin voi vähentää jätekuormaa

Kampaamoissa lasketaan joka päivä tuhansia litroja vettä ja kulutetaan valtavasti sähköä. Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijat ovat tehneet oppaan kestävästä kehityksestä alan yrityksissä.

Shampoopullorivistö kampaamossa

Infrapunasäteilyttäjät odottavat rivissä kampaamon takaseinällä työtehtäviään. Hämeenlinnalaisen Hiusstudio Muodon aamun ensimmäisten asiakkaiden hiuksia muotoillaan pesun jälkeen kuiviksi.

– Kaikki laitteet käyttävät sähköä. Meillä pyörii pesukone yhdestä kolmeen kertaa päivässä ja pyykinkuivausrumpu samalla lailla. Sähköä tarvitaan föönaamiseen ja on kaikki kuumalaitteet ja kihartimet. On säteilijöitä, joilla värjäyksiä voidaan nopeuttaa, esittelee kampaajamestari, yrittäjä Minna Haantaus-Pekarila.

Haantaus-Pekarilan mukaan kampaamoyrityksen sähkönkulutus on pysynyt neljä viime vuotta samankaltaisena, noin 1 000 kilowattituntia kuukaudessa. Sähkö on kuitenkin jatkuvasti yrittäjän luupin alla. Viimeksi liikkeen valot vaihtuivat led-valoihin, jotka kuluttavat aikaisempia lamppuja vähemmän sähköä, mutta valaisevat tehokkaammin.

– Sähkössä voi säästää sillä tavalla, että laitteet eivät ole turhaan päällä, niiistä otetaan virrat pois. Ne eivät jää ylläpitoasentoihin. Toisaalta sähkön käyttöä on lisännyt sähköinen ajanvarausjärjestelmä. Meillä tietokone pyörii aamusta iltaan, sanoo Haantaus-Pekarila.

Muoti muuttuu – pesuvaiheita tulee lisää

Suomessa on yli 10 000 parturi-kampaamoyrittäjää. Moni kampaaja on kiinnostunut huomioimaan ympäristön paremmin työssään.

Sähkön lisäksi parturi-kampaamoissa kuluu runsaasti myös vettä. Shampoo on aina huuhdeltava asiakkaan hiuksista, joten onko veden kulutusta mahdollista edes yrittää vähentää?

– Pyritään olemaan mahdollisimman tehokkaita, että ei lutata suotta. Mutta kyllä työvaiheetkin ovat lisääntyneet. Pitkien hiusten värjäyksissä voi olla kolmekin pesua.

– Muoti muuttuu ja myös erilaisia työvaiheita tulee lisää. Kyllä se vaan on fakta, että vettä meneekin, pohtii Haantaus-Pekarila.

HAMKin opiskelijoilta kestävän kehityksen opas kampaamoille

Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijat kehittivät ensimmäisenä Suomessa oppaan, jossa neuvotaan parturi-kampaamoita toimimaan kestävän kehityksen periaatteella. Opasta varten opiskelijat kävivät haastattelemassa kuuden kampaamon työntekijöitä eri puolilla Suomea.

Oppaassa kampaamoita neuvotaan valitsemaan kestäviä hiustuotteita, säästämään vettä ja energiaa sekä kierrättämään. Opiskelijoiden laatimassa oppaassa annetaan vinkkejä myös työhyvinvointiin. 

Aloite oppaan tekemiseen tuli hiusalan agentuuriliikkeeltä. Hiusalan sisällä ympäristöasiat puhuttavatkin yhä enemmän. Toiminnanjohtaja Arja Laurila Hiusyrittäjien liitosta kertoo, että paine kiinnittää huomiota kestävän kehityksen toimintatapoihin tulee myös EU:n taholta.

Myös yhä useampi asiakas haluaa tietää, miten omassa kampaamossa käytetään kemikaaleja tai hoidetaan kierrättäminen.

– Meidän tekemän pienimuotoisen kyselytutkimuksen mukaan kävi ilmi, että asiakkaat rupeavat olemaan yhä tiedostavampia. Tässä laajuudessa ei Suomessa ole aikaisemmin ollut kampaamoille opasta, kertoo yksi oppaan tekijöistä, Hämeen ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen opiskelija Pilvi Liikkanen.

Kestävyys säästää rahaa

Minna Haantaus-Pekarila uskoo, että jatkossa ympäristöasiat vaikuttavat yhä useamman asiakkaan päätökseen kampaamon valinnassa.

– Vielä asiakkaat eivät kysele, mutta ihan varmasti se herättää kiinnostusta. Ihmiset ovat tänä päivänä aika tietoisia ja vastuullisia, arvioi Haantaus-Pekarila.

Samoilla linjoilla on Pilvi Liikkanen. Hänen mukaansa ekologinen tapa toimia monesti myös säästää yrityksen rahaa.

– On iso motivaatio kehittää toimintaa kestävämpään suuntaan, jos siinä saa konkreettista säästöä. Kestävät arvot ja toimet ovat hyväksi yrityksen imagolle, tietää Liikkanen.

Kemikaalit kiinnostavat

Kemikaalien käyttö puhuttaa nykyajan kampaamoasiakasta: miten kemikaalit vaikuttavat ihmiseen ja ympäristöön.

– Se kiinnostaa asiakkaita, kuinka hyviä ja turvallisia kemikaalit ovat itselle eli jääkö tuotteiden kemikaaleista jäämiä. Mutta toki kiinnostavat myös ympäristöasiat. Kaikki hiusten värjäämisessä käytettävät kemikaalit huuhdellaan lavuaarista alas. Se on aina jonkinlainen kuormitus ympäristölle, luettelee Liikkanen.

Kampaajat itse käsittelevät kemikaaleja joka päivä ja saattavat altistua haitallisille aineille uransa aikana. Minna Haantaus-Pekarilan mukaan kiellettyjen aineiden lista elää jatkuvasti.

– Vuosittain tulee uusia aineita, mitkä menevät kieltolistalle ja sitä kautta tuotteitten inci-listat uusiutuvat. Tämä on hyvä asia, mutta teettää varmaan maahantuojille ison työn, sanoo Haantaus-Pekarila.

Jätesäkillinen roskia joka päivä

Kampaamoissa shampoot ja hoitoaineet ovat nykyään usein suurissa pakkauksissa, mutta esimerkiksi hiusväriaineet on pakattu yksittäispakkauksiin säilyvyyden ja hygienian takia. Jätettä siis kertyy.

– Lähestulkoon kaikki värituubit ovat 60 millilitraa ja shampoot 200-300 millilitran pulloissa. Meiltä lähtee jätettä joka päivä vähintään yksi jätesäkillinen, kertoo Haantaus-Pekarila.

Hän toivookin, että kierrättäminen tehtäisiin vähän helpommaksi ja kierrätyspisteitä olisi enemmän.

– Nyt on tullut tämä muovinkierrätys, mihin pitäisi saada vinkkejä ja apuja. On muovinkeräysastioita, mutta ne ovat aika harvakseltaan.

– Keskustaan pitäisi saada helpommaksi ja lähemmäs metallin ja muovin kierrätysastiat. Jos kierrätys menee yrityksen toiminnassa tosi vaikeaksi, niin ajatus voi olla kaunis, mutta sitä ei kukaan toteuta, hymähtää Haantaus-Pekarila.

Orimattilassa ikävä vaalikömmähdys – kahdella ehdokkaalla sama numero

Oikeusministeriön mukaan ehdokaslistan painovirhe voi johtaa valitukseen vaalituloksesta.

Vaalilipuketta pudotetaan uurnaan Aleksanterin koululla

Orimattilassa on paljastunut painovirhe ehdokaslistan yhdistelmässä. Yhdellä ennakkoäänestyspaikalla äänestyskopissa olleessa yhdistelmälistassa kahdella ehdokkaalla on ollut sama numero.

Listaan oli painettu kahdelle Vihreän liiton ehdokkaalle numero 101, ja numeroa 102 ei ollut lainkaan.

Virheellinen yhdistelmälista oli esillä keskiviikkona ennakkoäänestyksen alettua hetken aikaa Orimattilan kaupungintalon äänestyspisteessä, mutta se huomattiin nopeasti ja korjattiin ennen muiden ennakkoäänestyspaikkojen aukeamista.

– Virhe koski ainoastaan yhdistelmälistaa. Netissä ja äänestyspaikoilla olevassa valtakunnallisissa äänestyskirjoissa numerot ovat oikein, vakuuttaa Orimattilan keskusvaalilautakunnan sihteeri Tiina Ruokola.

Äänestäjien nähtävänä virheellinen ehdokkaiden yhdistelmä ehti olla noin tunnin ajan.

Vaalit.fi -sivuston mukaan Orimattilassa Järvikunnan koulun ennakkoäänestyspaikka avautui samaan aikaan kaupungintalon äänestyspaikan kanssa.

Oikeusministeriö: Selkeä huolimattomuusvirhe

Oikeusministeriössä Orimattilassa paljastunutta painovirhettä pidetään harmillisena, mutta ei ainutlaatuisena.

– Kyllä näitä kuntavaaleissa on ollut. Muistelisin, että aina olisi ollut joku kunta, jossa on ollut ehdokaslistan yhdistelmässä tämän tapainen painovirhe, sanoo Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen.

Ministeriö ei Orimattilan tapaukseen näillä näkymin puutu.

– Jos joku on äänestänyt väärää numeroa, sitä ei tiedetä ja se menee läpi. Äänet lasketaan annetulle numerolle, jatkaa Jääskeläinen.

Hän muistuttaa kuitenkin, että vaalien jälkeen vaalituloksen vahvistamispäätöksestä voi tehdä valituksen myös sillä perusteella, mitä on tapahtunut ennakkoäänestyksessä.

– Asiallisesti tässä olisi hyvät perusteet valitukseen, mutta hallinto-oikeus arvioi, onko lainvastaisuus todennäköisesti vaikuttanut vaalitulokseen.

– Selkeä huolimattomuusvirhe on tapahtunut, mutta onneksi vaikutukset ovat melko pienet, arvio Orimattilan vaalikömmähdystä vaalijohtaja Arto Jääskeläinen.

Paikallisten vaaliviranomaisten mukaan on mahdollista, että ääniä on mennyt väärälle ehdokkaalle.

Transnainen Jaana syrjii itseään työelämässä: "Minulla ei ole tarvetta mennä sinne showponina"

Perheyrityksessä työskentelevä Jaana pelkää karkottavansa asiakkaita eikä siksi tee asiakaspalvelutyötä tai edusta tietyissä palavereissa.

Naisen jalat ristissä työpöydän alla, taustalla  kolmen henkilön jalat.

Jaana (nimi muutettu) on näyttävä nainen. Hän on pitkä, useimpien miesten mittainen. Yleensä hän on pukeutunut mekkoon ja korkeakorkoisiin nilkkureihin. Hän meikkaa ja laittaa pitkän tukkansa. Omaa tyyliään hän kutsuu aikuisen uranaisen tyyliksi. Hän on myös vanhempi lapsilleen, ei isä tai äiti vaan mami.

Kaiken naisellisuuden lisäksi Jaanasta on myös nähtävillä tiettyjä miehisiä piirteitä. Hän on harteikas ja hänen äänensä on tavallista naisääntä matalampi.

– Jos en meikkaa ja pukeudun toisella tavalla, ihmiset tuijottavat ihan hirveästi, Jaana kertoo.

Jaanan työpaikalla joku saattaa kutsua vahingossa häntä vieläkin entisellä nimellä, jolla hänet tunnettiin vielä muutama vuosi sitten. Osa perheyrityksen kansainvälisistäkin asiakkaista tuntee hänen niiltä ajoilta, kun hän oli vielä ulkoisesti mies. Nyt hän on nainen tai transnainen (Seta), kuten hän itse itseään kutsuu.

Hän on tavallaan yksi firman naisista, mutta ei kuitenkaan – hän on myös piiloteltu ja sukupuoleton.

– Kun meille tulee tärkeitä kansainvälisiä vieraita eri kulttuureista, on ollut tapauksia, että minua ei vain vaivihkaa olekaan enää esitelty niille vieraille.

Erityisesti esittelyt jätetään väliin silloin, kun vieraat tulevat kulttuureista, joissa ihmiset ovat pidättäytyväisiä.

Mutta Jaana on myös itse alkanut vältellä tapaamisia, asiakaspalvelutyötä ja messuilla käyntejä.

– Sanoin silloin ihan aluksi, että minusta on parempi, että en ole nyt asiakastyössä. Se ei tuntunut minusta hyvältä. Tuntui, että tulee liikaa asioita itse asiakkuuden väliin. Ajattelin asiaa jälleen kerran firman kannalta. Jossain vaiheessa esimieheni sanoi, että hän on samaa mieltä. Ehkä on parempi, että et toistaiseksi tee sitä.

Jaana kokee, että asia on ensisijaisesti hänen oma päätöksensä, vaikka esimies on samaa mieltä. Jos hän haluaisi tehdä asiakastyötä, uskoo hän saavansa myös sille päätökselle tuen.

Vähemmistöstressi taustalla

Jaana pelkää aiheuttavansa yritykselle niin paljon vahinkoa, että jättäytyy tarkoituksella tietyistä tilanteista pois.

– Kun syrjin itse itseäni, kenenkään muun ei tarvitse syrjiä minua siellä, Jaana toteaa puoliksi leikillään, puoliksi tosissaan.

Hän ei ole ainut transsukupuolinen, joka syrjii itseään työelämässä.

– Tällaisessa on hirveän usein taustalla vähemmistöstressi. Koetaan siis stressiä siitä, että ei kuuluta yhteiskunnassa vallitsevaan normiin. Toisaalta jotkut suojelevat itseään näin. Korjausprosessi on aika raskas prosessi. Se kestää useampia vuosia ja sen jälkeen ei välttämättä ole enää voimavaroja olla työpaikassa, jossa jatkuvasti nälvitään tai kiusataan, asiaa avaa Trasek ry:n varapuheenjohtaja Hanna Leppänen.

Ihmisoikeusjärjestö Trasek, Dreamwear Club ry ja Transtukipiste tekivät viime vuonna kyselyn, jossa selvitettiin sukupuolivähemmistöjen kokemaa syrjintää työelämässä. Vastaajien vähäisen määrän takia kyselyn tulokset ovat suuntaa antavia. Vaikka asiasta ei ole juurikaan tehty muita kyselyitä tai tutkimuksia, tietää Leppänen, että osa transihmisistä jättäytyy pois töistä kokonaan syrjinnän takia tai sen pelon vuoksi.

Syrjintä voi ilmetä niin, että henkilö siirretään toiseen työhön tai asiakaskontakteista pois, häntä nälvitään, sukupuolitetaan väärin, sanotaan irti tai hänet maksetaan tai savustetaan ulos.

Transihmisten työelämässä kokema syrjintä on kyselyn mukaan huomattavasti suurempaa kuin seksuaalivähemmistöjen kokema syrjintä. Syrjintä on Leppäsen mukaan kuitenkin vähenemässä tietoisuuden kasvettua.

Kaikenlaisen, oman ja muiden aiheuttaman, syrjinnän lopputulos voi olla lopullinen syrjäytyminen työelämästä tai yhteiskunnasta.

– Kyllähän transihmisillä on ihan selkeä ongelma se, että syrjäytyminen on aika yleistä. Osaltaan se johtuu siitä, että meitä katsotaan vielä jonkin verran alaspäin verrattuna seksuaalivähemmistöihin, Leppänen kertoo.

Sähköpostilla kaikkien tietoon

Muutama vuosi sitten eräänä päivänä Jaana kirjoitti sähköpostiviestin, painoi Lähetä-näppäintä ja meni täydessä tällingissä töihin. Monikymmenpäinen työporukka sai tietää samaan aikaan, että yksi yrityksen omistajajäsenistä on transsukupuolinen. Joku laittoi tsemppiviestin takaisin, suurin osa ei noteerannut asiaa millään tavalla.

– Morjensti ja alkoi vain käyttää uutta nimeä. Ikään kuin mikään ei olisi muuttunut, Jaana muistelee.

Työpaikan ilmapiirissä oli ilmoituksen jälkeen kuitenkin sellaisia väreitä, että muutosta ei hyväksytty pelkällä olankohautuksella.

– Kyllä tiedän, että he ovat siellä keskenään puhuneet ja naureskelleet.

Pahaa syrjintää tai kiusaamista Jaana ei kuitenkaan tunne kokeneensa. Hän uskoo, että koska ei ole tavallinen työntekijä muiden joukossa, välttyy hän siltä.

– Joka tapauksessa asemani ei ole sellainen, että olisin täysin työntekijöiden kaveri. Ja nyt se muuttui niin, että olen sitä vielä vähemmän. Ihmiset tulivat selvästi varovaisemmaksi. Ennenkin kävi niin, että kun tulin huoneeseen, jokin tietty puheenaihe lopetettiin ja heitettiin vähemmän ronskia läppää. Se on nyt korostunut.

Ilmoituksensa jälkeen tuli Jaanasta töissä avuttomampi muiden silmissä. Hänelle tullaan tarjoamaan apua teknisissä työtehtävissä, joissa hän ei apua tarvitsisi.

– Olen joutunut tulemaan jämäkämmäksi, että minua uskotaan.

Trasek ry:n varapuheenjohtaja Hanna Leppänen tunnistaa asian ja arvelee, että transnaisia syrjitään hieman enemmän kuin transmiehiä. 

– Hirveän usein olen törmännyt sellaiseen ajatusmaailmaan, että transnainen korjatessaan sukupuoltaan ikään kuin alentaa itseään ihmisten hierarkiassa. Transmies puolestaan ikään kuin saa mieheyden ja nousee hierarkiassa korkeammalle.

Leppäsen mukaan tämä kielii siitä, että Suomessa ei todellisuudessa eletä tasa-arvossa.

Perheyrityksen menestys menee tunteiden edelle

Piilottelu ja oma vetäytyminen eivät ole ahdistaneet Jaanaa. Hän ei ole purkanut mielipahaansa kyynelin työhuoneessaan, vaan kuvailee tuntevansa lähinnä harmitusta.

– Kyllä minua harmittaa, että transihmisyys on sellainen asia, jota pitää piilotella ja peitellä. Mutta myös ymmärrän sen, miksi niin pitää tehdä. 

Yrityksen elämää pienestä lapsesta asti seurannut Jaana on omaksunut ajatuksen siitä, että asiakas on ykkönen, kuningas. Kaupanteko on tärkeintä ja kun sitä tehdään, tapetaan oman tunteet. Jos jonkun ihmisen läsnäolo tapaamisissa voi vaarantaa sopimuksen, sitten se ihminen ei ole mukana palavereissa.

– Jos on tosi tärkeitä vieraita ja kysymyksessä mahdolliset isot kaupat, en halua mennä sotkemaan sitä tunnelmaa ja pasmoja. Minulle on tärkeää, että yritys menestyy ja tekee kauppaa, eikä minulla ole tarvetta mennä sinne showponina.

Asia tuntuu olevan Jaanalle hyvin selkeä. Hän on sen hyväksynyt, eikä aio nousta sen takia barrikadeille. On solmittu sanaton sopimus, jota Jaana ei näe aiheelliseksi rikkoa.

Pidättäytyvä miesrooli piti otteessaan

Transsukupuolisuus on hyväksytty Jaanan lähipiirissä. Isä saattaa vielä joskus vahingossa pojitella, mutta kukaan läheisistä ei ole hylännyt häntä.

Asia oli kuitenkin kaikille, kuten Jaanalle itselleenkin, yllätys ja shokki. Jaana ei ollut koskaan ajatellut, että hän olisi väärässä kropassa. Hän on kärsinyt masennuksesta, mutta syy siihen ei löydy väärän sukupuolen vankina vietetystä nuoruudesta. Itse asiassa hän oli hyvinkin maskuliininen aina, vietti lapsuutensa isänsä kanssa tehtaalla, harrasti raskasta rokkia, ehti aikuisena mennä naimisiin ja saada vaimonsa kanssa lapsia.

Muutama vuosi sitten päähän tulleet ajatukset hämmästyttivätkin Jaanaa aluksi suuresti, sillä hän oli piilottanut naiseutensa alitajuisesti. Hän oli lukenut vuoden ajan artikkeleita asiasta ja tajunnut, että on itsekin transsukupuolinen. Jaana sai pian diagnoosin ja korjaushoidot aloitettiin. Prosessi on ollut haastava, mutta lopulta helpottava.

– Sen toteaminen, että "ok, olen transsukupuolinen" oli tavallaan helpoin osuus. Isoin muutos on ollut se, millainen minusta on tullut nyt muutamassa vuodessa. Se on ollut luonnollista, mutta silloin alkuun minun oli tosi vaikeaa antaa itseni muuttua sellaiseksi kuin nyt olen. Pidin kiinni pidättäytyvässä, ei-tunteita ilmaisevassa miesroolissa. Siitä oli vaikea päästää irti.

Jaana oli naimisissa, kun hän ymmärsi transsukupuolisuutensa. Vaimo hyväksyi asian aluksi. Yhdessä mietittiin Jaanan tyyliä ja mallattiin vaatteita. Vaimo jopa opetti Jaanalle meikkaamista, vaikka ei itse ole mitenkään kova laittautumaan. Nyt pari on kuitenkin ajautumassa avioeroon.

– Hänellä ei ole enää voimia tutustua tähän uuteen minään. Toisaalta hän kaipaa sitä vanhaa minua. Hän heräsi ajatukseen, että ei koe enää meitä pariskunnaksi, että me olemme vain hyviä ystäviä.

Hei, olen kaunis

Kun Jaana on töissä, ei hän enää kuulu miesten porukkaan. Naisten porukkaan hänet on otettu mukaan jossain määrin.

Hän ryhmittelee osittain itse itsensä sukupuolettomaksi ja näkymättömäksi. Jaanan ei esimerkiksi käytä naisten eikä miesten pukuhuonetta.

– En halua aiheuttaa vaivaantuneisuutta muille. Jos joku on vaihtamassa vaatteita, saattaa hän säikähtää kun kuitenkin tiedostaa, että olen aiemmin elänyt miehenä.

Trasek ry:n Hanna Leppänen huomauttaa, että oman identiteetin rakentaminen on kaikille ihmisille elämän mittainen prosessi, mutta transihmiset joutuvat tekemään tätä rakentamistyötä muun maailman kanssa.

– Me transihmiset tiedämme keitä olemme. Suurin haaste onkin löytää balanssi itsetietoisuuden ja sen välillä miten yhteiskunta ja maailma meidät näkevät. Eli hyväksytäänkö meidät sellaisena kuin olemme?

Vapaa-aikana Jaana kokee tärkeäksi sen, että hänet sukupuolitetaan oikein. Ovien avaamiset, vanhempien herrasmiesten hatunnostot ja muiden naisten sisarelliset hymyt tuntuvat mukavalta, vaikka joku muu voisi kokea ne jopa loukkaaviksi.

– Jopa ikään kuin sellaiset himoitsevat tuijotukset miehiltä voi kokea positiiviseksi asiaksi, kun on epävarma itsestään ja ajattelee, että näkevätkö nuo nyt vain miehen mekossa vai mitä ne näkevät, Jaana myöntää.

– Jopa tunkeilevat iskuyritykset ovat lopulta olleet positiivisia kokemuksia, kun on tullut vahvistusta siihen omaan naiseuteen, että hei mää olen kaunis.

Leipäjonoihin on ilmestynyt työssä käyviä – EU:n ruokalähetystä odotetaan kuin kuuta nousevaa

Leipäjonojen pituus on kasvanut Suomessa selvästi.

Ihmiset jonottivat elintarvikkeita jäisellä tiellä Helsingin Myllypurossa.

Leipäjonot eivät ole enää vain yksinäisten toimeentulotuen varassa elävien oljenkorsi.

Yle kysyi ruokajakeluiden järjestäjiltä ympäri maata leipäjonojen tämän hetken tilanteesta. Viesti oli selvä: asiakasmäärät ovat kasvaneet ja käyttäjiksi on tullut kokonaan uusia ihmisryhmiä.

Helsingin Sanomat on kirjoittanut siitä, miten Kelan vaikeudet perustoimeentulotukihakemusten ratkaisemisessa olisivat näkyneet ruokapankeissa. Samaa kerrotaan muun muassa Tampereelta ja Kuopiosta, missä leipäjonojen asiakasmäärän sanotaan jopa lähes kaksinkertaistuneen.

Jyväskylässä paikallisesta ruokapankista on tavallisesti saanut ruokakassin vain toimeentulotukipäätöstä vastaan. Nyt kun päätökset ovat viivästyneet, ehdosta on alettu joustaa. Hakijalle voidaan antaa ruokakassi harkinnanvaraisesti, vaikkei hän olisi saanutkaan tukipäätöstä.

– Ruokaa on vielä riittänyt kaikille, mutta aika jämptille menee, kertoo puolestaan Anne Hiltunen porilaisesta Elämän leipä ry:stä.

Moni ruokapalvelun järjestäjä kertoo kävijämäärän kasvaneen ilman Kela-sotkuakin. Toimeentulotukien viipyminen on silti tuskastuttanut entisiäkin asiakkaita.

– Jopa meidän vapaaehtoisten kohdalla, jotka elävät toimeentulorahan varassa, maksatukset ovat olleet kaksi–kolmekin viikkoa myöhässä. Joillekin jouduin sitten lainaamaan tai antamaan vähän apua, että pärjäävät, Laupeudentyö ry:tä Helsingissä johtava Heikki Hursti sanoo.

Jonossa näkyy nyt myös nuoria, opiskelijoita ja lapsiperheitä

Kuopion Ruoka-apu jakaa kaupungin keskustassa ruokaa kolme kertaa viikossa. Maanantain ja torstain jakeluun jonottaa nykyisin jopa pari sataa ihmistä, lauantaina maitotuotteita hakee noin sata asiakasta.

Järjestäjät kertovat, että leipäjonossa käyntiä ei enää pidetä niin häpeällisenä kuin aikaisemmin. Mukaan on tullut yhä enemmän nuoria, opiskelijoita ja lapsiperheitä. Samaa sanotaan muidenkin alueiden ruokajakeluista.

– Jonossa on nyt aivan outoja naamoja. En tiedä, ovatko he jääneet Kela-loukkuun vai mistä mahtaa johtua, porilaisen Elämän Eliksiiri -yhdistyksen Riitta Ahonen miettii.

Kouvolan kortteliyhdistyksessä on puolestaan huomattu leipäjonossa silmiinpistävän paljon äitejä pienten lasten kanssa viimeisen kuukauden aikana.

– Kokonaan uusi kävijäryhmä ovat työssä käyvät ihmiset, joiden rahat eivät riitä ruokaan, kuvaa Kuopion Petosella Tukikohta-seurakunnan ruokajonosta vastaava Ilkka Blomerus.

Tavallisin asiakasryhmä ovat kuitenkin edelleen yksinäiset miehet, kerrotaan Jyväskylän Ruokapankki Jokapäiväisestä Leivästä.

Kuntavaaliehdokkaita ei tunnu kiinnostavan

Monella alueella odotetaan nyt huhtikuun alussa saapuvaa EU:n ruoka-apulähetystä. 1 500 kilon erässä on jauhoja, ryynejä, makaroneja, säilykkeitä, hernekeittoa, pastaa ja muita pitkään säilyviä elintarvikkeita.

Kymijoen Tukipuu ry:stä kerrotaan, että asiakkaat kyselevät pian saapuvan ruokalähetyksen perään päivittäin.

Kaikkialla maassa leipäjonot ovat juuri nyt pitkiä. Helsingissä Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry:n jonossa oli viime perjantaina 3 128 ihmistä.

Varkaudessa vapaaseurakunnan organisoimassa ruokajonossa on laskettu kolmen vuoden aikana käyneen yli 52 000 asiakasta.

– Kolmen vuoden aikana olemme jakaneet ruokaa miljoonan euron edestä, laskee ruokajakelun pääjärjestäjä Veikko Tarvonen.

Helsingin Myllypuron elintarvikeavun toiminnanjohtaja Sinikka Backman sanoo, että avain leipäjonojen lyhentämiseen olisi oikeiden työpaikkojen löytäminen pitkäaikaistyöttömille. Nyt moni siirtyy hänen mukaansa tuetusta työstä toiseen, mutta suurin osa ei koskaan työllisty oikeasti.

– Siihen olen kiinnittänyt huomiota, että kun näitä kuntavaaliehdokkaita liikkuu, ei niistä kukaan ota asiakseen, että leipäjonot saataisiin poistettua.

Valelääkärin oikeusavustaja Kari Uoti: Laiho on järkyttynyt – ilmoittautuu poliisille tänään

Hovioikeus kovensi tänään Esa Laihon rangaistusta viiteen vuoteen ja määräsi hänet vangittavaksi heti.

Kari Uoti

Valelääkäri Esa Laihon oikeusavustajan Kari Uotin mukaan Laiho aikoo ilmoittautua poliisille tänään.

Hovioikeus kovensi tänään torstaina Laihon rangaistusta ja määräsi hänet vangittavaksi heti.

Uotin mukaan Laiho aikoo hakea valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.

– Tuomio on aika kaksijakoinen. Vakavista väkivaltasyytteistä hylättiin kaikki muut paitsi yksi pahoinpitely. Toisaalta petospuolta ei muutettu miltään osin, mutta rangaistusta kovennettiin, Uoti sanoo.

Laihon viime kesänä käräjäoikeudesta saama tuomio koveni hovissa puolella vuodella. Hovi piti myös lähes ennallaan noin miljoonan euron vahingonkorvaukset, jotka käräjäoikeus velvoitti Laihon korvaamaan useille hänen asiakkainaan ja työnantajinaan olleille sairaaloille.

Uotin mukaan Laiho on järkyttynyt hovioikeuden tuomiosta.

– Erityisesti tämän vahingonkorvausvelvollisuuden määrän osalta.

Uotin mukaan Laiho teki kymmenen vuotta töitä, joista kukaan ei ole valittanut.

– Asiallisesti ottaen siinä käy niin, että hän on tehnyt ilmaiseksi töitä kymmenen vuoden ajan, joka on mielestäni ihan järjetöntä.

Syyttäjä tyytyväinen rangaistuksen koventamiseen

Laihon jutussa syyttäjänä toiminut kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkinen on tyytyväinen Laihon saaman rangaistuksen kovenemiseen hovioikeudessa.

– Siltä osin kun yksi pahoinpitely hylättiin, me käymme läpi tätä tuomiota ja arvioimme perusteluja, Rinkinen sanoo.

Rinkinen sanoo olevansa tyytyväinen myös siihen, että hovioikeus vahvisti käräjäoikeuden näkemyksen siitä, että Laiholla ei ole oikeutta lääkärinä tienaamaansa palkkaan.

Hae lisää

Tervetuloa Ylen mobiiliuutisiin!

Kokeilemme palvelun avulla millainen käyttöliittymä sopisi parhaiten uutisten, urheilun ja sään seuraamiseen mobiilikäytössä.

Otamme mielellämme vastaan palautettasi siitä, mikä palvelussa toimii jo hyvin ja mitä mielestäsi voisi vielä kehittää.

Liitä mukaan päätelaitteesi malli ja sähköpostiosoitteesi, jos tarvitset apua ongelmatilanteessa.

Lähetä palautetta:

Lähetä