18-vuotias Emma Uusi-Kokko sai kutsun Linnan juhliin – "Kihlauspyyntöjä on tullut paljon viime päivinä"

Linnan juhliin on kutsuttu kaksi myönteistä ja kannustavaa nuorta jokaisesta maakunnasta.

Emma Uusi-Kokko, 18, Vaasan torilla.

Haastattelun aikana Emma Uusi-Kokko, 18, nauraa useasti. Paljon useammin kuin moni muu. Se on varmasti yksi syy sille, miksi Uusi-Kokko nähdään kannustajana.

Uusi-Kokko sai hiljattain asenteestaan yllättävän palkinnon. Postilaatikkoon saapui kutsu Linnan juhliin tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä ja rouva Jenni Haukiolta.

– Olin Suomen lukiolaisten liiton liittokokouksessa Espoossa, kun äiti kysyi WhatsAppissa, miksi olen saanut Niinistöltä kirjeen. Kun äiti sai kirjeen auki, siellä luki, että minut on kutsuttu Linnan juhliin. Olin ihan paniikissa, Uusi-Kokko kertoo.

Kutsu tuntuu Uusi-Kokosta satumaiselta.

– Ehkä absurdein asia ikinä tässä maailmassa.

Ylioppilasteatterin ohjaajaksi jo 17-vuotiaana

Emma Uusi-Kokon kutsu on yhdistettävissä presidentti Niinistön alkuvuodesta lanseeraamaan Kannustusryhmä-hankkeeseen, jonka tavoitteena on nostaa esiin ja ottaa käyttöön sellaisia kannustamisen keinoja, joilla kiusaamista saadaan vähennettyä.

Linnan juhlien kutsua varten eri tahot etsivät ympäri maata nuoria, joiden on nähty edistäneen alueellaan myönteistä ja kannustavaa toimintakulttuuria. Jokaisesta maakunnasta kutsuttiin juhliin kaksi kriteereihin sopivaa nuorta.

Uusi-Kokko kokee myös itse sopivansa kuvaukseen.

– Kun teen asioita, pääpointtini on, että kaikille tulisi mahdollisimman hyvä mieli, hän sanoo.

Uusi-Kokko on ansioitunut muun muassa Pohjanmaan lukiolaisten viestintävastaavana sekä Vaasan nuorisovaltuustossa tapahtumajärjestäjänä. Viime aikoina ison osan ajasta on kuitenkin vienyt teatteri.

Uusi-Kokko ohjaa Vaasan ylioppilasteatteri Rampissa Saara Turusen kirjoittamaa Puputyttöä, jonka näytöskausi on parhaillaan kesken. Hän pääsi teatterin riveihin 14-vuotiaana, ylioppilasteatterin historian nuorimpana, ja kuulemansa mukaan hän on myös teatterin kaikkien aikojen nuorin ohjaaja.

– Ryhdyin ohjaamaan 17-vuotiaana. Harjoituskauden puolivälissä täytin 18 vuotta.

Kihlauspyyntöjä satelee

Emma Uusi-Kokko uskoo, että tulossa on asiallinen ja hieno juhla, jossa on luvassa paljon seisomista korkokengät jalassa. Haastatteluhetkellä hän ei vielä ollut aivan varma, onko hänen mahdollista kutsua paikalle avecia.

– En tiedä, onko siinä jokin juttu, että pitää olla avioliitossa tai avoliitossa. Kihlauspyyntöjä on ainakin tullut paljon viime päivinä, hän nauraa.

Emma Uusi-Kokko, kenet toivoisit tapaavasi linnan juhlissa?

– Antti Holman! Minulla on ollut koko elämäni ajan haaveena, että hän olisi paras kaverini. Kertoisin hänelle vitsejä.

 

Lähteekö länsimetro vihdoin liikkeelle? Ylen erikoislähetys seuraa metrohuumaa läpi aamun kello 4.45 alkaen

Yle seuraa länsimetron ensimmäisiä hetkiä tiiviisti verkkosivuillaan, televisiossa ja radiossa. Uuden metron ensimmäisissä kyydeissä tapaamme Espoon ja Helsingin kaupungin johtoa, poliitikkoja ja muita julkisuuden henkilöitä.

Ylen erikoislähetys: Hyppää mukaan länsimetrohuumaan!

Yle seuraa lauantaiaamuna tiivisti, kun pitkään odotettu metroliikenne Espoon ja Helsingin välillä alkaa. Ylen suuri erikoislähetys alkaa kello 4.45 ja jatkuu läpi aamun puolillepäivin saakka. Lähetyksessä liikutaan niin junassa kuin asemillakin.

Metron kyytiin hyppää useita tuttuja nimiä politiikasta sekä talous- ja kulttuurielämästä. Metrossa tavataan muiden muassa Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä ja Helsingin pormestari Jan Vapaavuori, Kynnys ry:n Kalle Könkkölä, espoolainen kansanedustaja Maria Guzenina (sd.) ja laulaja Isac Elliot.

Arvion mukaan 100 000 matkustajaa liikkuu päivittäin 14 kilometrin pituisella länsimetron osuudella. Uusia metroasemia on kahdeksan: Lauttasaari, Koivusaari, Keilaniemi, Aalto-yliopisto, Tapiola, Urheilupuisto, Niittykumpu ja Matinkylä. Metrojunat liikennöivät kahdella linjalla: Matinkylä–Vuosaari ja Tapiola–Mellunmäki.

Ensimmäinen metrojuna lähtee liikenteeseen Espoon Matinkylästä lauantaina kello 5.09 ja Helsingin Vuosaaresta kello 5.15. Espoon Tapiolasta ensimmäinen metrojuna starttaa kello 6.00 ja Helsingin Mellunmäestä kello 5.20. Avajaispäivänä metroasemien ulkopuolella on oppaita neuvomassa matkustajia.  Metro kulkee 70–80 kilometrin tuntivauhtia.

Tiheimmillään metrojen vuoroväli on arkisin ruuhka-aikoina 2,5 minuuttia Tapiolan ja Itäkeskuksen välillä. Iltaisin ja sunnuntaisin tällä osuudella liikennöidään viiden minuutin välein ja etäisimmille pysäkeille Matinkylään, Vuosaareen ja Mellunmäkeen pääsee kymmenen minuutin välein.

Useat rakentamisen ja käyttöönoton viivästykset nostivat kustannuksia

Länsimetro Oy perustettiin vuonna 2007. Yhtiö kertoi sivuillaan vuonna 2010, että länsimetron ykkösvaihe eli rataosuus Helsingin Ruoholahdesta Espoon Matinkylään otetaan käyttöön vuonna 2015. Toissa keväänä Helsingin seudun liikenne HSL uskoi näyttävässä mainoskampanjassaan, että metro saadaan liikkeelle elokuussa 2016.

Vielä vuoden 2017 puolella metroa viivästytettiin pariin otteeseen. Viimeiseksi ongelmia esiintyi muun muassa metron valvontajärjestelmässä.

Metron kustannusarvio oli alun perin noin 700 miljoonaa euroa, mutta hinta kohosi lopulta 1,18 miljardiin euroon eli kilometrihinnaksi tulee yli 84 miljoonaa euroa.

Espoon kaupunki omistaa Länsimetro Oy:stä noin 85 prosenttia ja Helsingin kaupunki noin 15 prosenttia.

Seuraavalla vuosikymmenellä metroradan on HSL:n mukaan tarkoitus pidentyä Matinkylästä seitsemän kilometrin verran Kivenlahteen saakka. Reitin varrelle on suunniteltu viittä uutta asemaa. Länsimetron toisen vaiheen rakentaminen on jo käynnistynyt louhintatöillä.

Lue lisää:

Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen (Elävä arkisto)

Metro tuo - metro vie (dokumentti 1985, Elävä arkisto)

Pitkään jatkunut vääntö Lapin sairaaloiden kesken johti lopulta yksityistämiseen – "Ei tämä minusta ole mikään kapina"

Sote-yhteisyrityksen saama huomio ja arvostelu ihmetyttää paikallisia. Mallia on esitelty myös kansanedustajille ja ministerille. Kiinnostus heräsi vasta kun päätös meni läpi.

Länsi-Pohjan keskussairaala Kemissä.

Koko Suomen katse kääntyi tällä viikolla Perämeren pohjukkaan. Suurten teollisuuslaitosten ja Lapin kahden sataman kunnat tekivät jotain, mikä suututti valtakunnan tasolla poliitikkoja, ministeri Saarikkoa ja pääministeriä myöten.

Alueen kuntien valtuutetut äänestivät maanataina sote-yhteisyrityksen perustamisen puolesta. Yhteisyritysmallissa Meri-Lapin kunnat Simo, Kemi, Keminmaa ja Tornio perustavat yhteisyrityksen terveyspalveluyhtiö Mehiläisen kanssa. Yhteisyritysratkaisulla Meri-Lapin kunnat haluavat turvata Kemissä sijaitsevan Länsi-Pohjan keskussairaalan palvelut, jotka uhkasivat siirtyä monilta osin yli 100 kilometrin päähän Rovaniemelle sote- ja maakuntauudistuksessa. Maakuntamallissa Kemin sairaalaa olisi riisuttu ankaralla kädellä.

Alueella on pelko, että maakuntamallissa Kemiin ja lähikuntiin jäisi vain terveyskeskustasoiset palvelut. Maakuntamallissa laajan päivystyksen sairaala olisi vain Rovaniemellä. Neuvottelut sairaaloiden työnjaosta eivät ole edenneet.

Viimeinenkin Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin jäsenkunta Tervola antoi suostumuksensa yhteisyrityksen peustamiselle torstaina. Sairaanhoitopiirin kuudesta jäsenkunnasta Ylitornio antoi suostumuksensa maanantaina.

Meri-Lapin päätöksestä on puhuttu Meri-Lapin tautina ja kapinana. Pääministeri Juha Sipilä kuvaili, että Kemi-Tornion seudun yksityistämissopimuksen tekijät ovat käyttäneet laissa olevaa porsaanreikää.

Paikalliset sote-valmistelijat eivät odottaneet päätöksestä näin isoa ryöpytystä. Maakunnassa sote-valmisteluita on tehty jo pitkään ja myös Länsi-Pohjassa jo useita vuosia.

– Ei tämä minusta ole mikään kapina. Jos pystyy kiihkottomasti keskustelemaan siitä, mikä tämä malli on ja miten sitä voisi soveltaa muuallakin, niin päästäisiin eteenpäin koko Lapissa. On tullut palautetta ja myös kannustusta eri puolilta Suomea tästä tilanteessa, missä olemme, sanoo Länsi-Pohjan sote-ratkaisun poliittisen ohjausryhmän puheenjohtaja Ritva Sonntag.

Sonntag sanoo, että päätös ei ole ollut helppo. Päättäjänä hän on halunnut ajatella alueen ihmisiä, ei niinkään hallintoa tai valtaa. Hän myös ihmettelee sitä, että keskustelu on kääntynyt ihmisten sijasta rahaan.

– Ihmisten työpaikat ja palvelut ja se, ettei meidän alueen elinvoimaa horjuteta, on ykkösasia, Sonntag sanoo.

Lapin maakunnan tilanne ei ole ollut helppo tähänkään asti. Meri-Lapin kuntapäättäjien maanantainen päätös perustaa sote-yhteisyritys 15 vuodeksi Mehiläisen kanssa sai aikaan melkoisesti reaktioita. Rovaniemen kaupunginjohtaja Esko Lotvonen sanoi aiemmin Ylelle, että Meri-Lapin päätös on vahva tahdonilmaus Meri-Lapilta eriytymisestä.

Yllättyneisyyden määrä ihmetyttää

Suunnitelma on kuitenkin ollut tiedossa maakunnan sote-valmistelussa jo hyvän tovin. Asiaa on Länsi-Pohjan soten ohjausryhmän toimesta esitelty aktiivisesti ja se on huomioitu yhtenä vaihtoehtona.

Lapin liiton Sote-Savotan entinen projektinjohtaja ja Keminmaan kunnanvaltuuston puheenjohtaja Tommi Lepojärvi tuo esille Facebook päivityksessään kansanedustajien välinpitämättömyyttä tilaisuuksissa, missä Lapin tilanteesta on avattu keskustelua.

– Muut asiantuntijat olivat erittäin kiinnostuneita vaihtamaan ajatuksia, mutta kansanedustajista monet selailivat vain tablettejaan. Ihmettelin heidän välinpitämättömyyttään, Lepojärvi kirjoittaa.

Lepojärvi ihmettelee yllättyneisyyden määrää yhteisyrityspäätöksessä. Sote-kentässä on hänen mukaansa Länsi-Pohjan kehittämän mallin kaltaisia sopimuksia nähty ennenkin. Kantaa ovat ottaneet kansanedustajat ja esittäneet huolensa, että osa veronmaksajien verorahoista menee sijoittajille.

Meri-Lapin yhteisyrityksen kotipaikaksi on merkitty Kemi ja se verotetaan Suomeen.

Maakunnan rahat valuisivat Ouluun ilman Kemin sairaalaa

Maakunnan rajoille tulee uusi merkitys maakunnan soten myötä. Naapurimaakunnista tulee kilpailijoita ja tämä näkyy varmasti varsinkin Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan välillä. Oulu on Meri-Lapista katsoen yhtä lähellä tai kaukana kuin Rovaniemi, reilun sadan kilometrin päässä Kemi-Tornion alueelta. Sote-valmistelujen konsulttiyritys KPMG Oy:n laskemissa on arvioitu, että Länsi-Pohjan tulppausvaikutus Oulun suuntaan on suuri. Eli asiakkaat menisivät palveluiden puutteesta Ouluun huomattavasti todennäköisemmin kuin Rovaniemelle.

– Vaikutus on isompi kuin säästöt yhteen sairaalaan keskittämisestä Lapissa, sanoo Länsi-Pohjan sote-projektin johtaja Seija Parviainen.

Lepojärven mukaan yhteisyrityksestä voi olla maakunnalle taloudellista hyötyä.

– Ulkopuolisten asiantuntijoiden selvityksessä Kemissä olevan sairaalan tulppausvaikutuksen Oulun suuntaan on laskettu olevan 2–2,5 kertaa suuremmat kuin kaiken keskeisimmän erikoissairaanhoidon keskittämisen Rovaniemelle. Kemin sairaalan tulppausvaikutus on Lapin syrjäisten ja vähäväkisten seutujen etu, vaikka toisin väitetään. Maakunta ampuu omaan jalkaansa, kun ei tätä tosiasiaa halua tunnustaa, Lepojärvi kirjoittaa.

Lappi ei mahtunut sote-muottiin

Ylen politiikan toimittaja nostaa analyysissään esille Lapin maakunnan sisäisen eripuran. Esimerkiksi perhe- ja palveluministeri Annika Saarikko yritti avata keskustelua Lappiin viime hetkillä, ennen valtuustojen päätöksiä. Se ei kuitenkaan onnistunut.

Rovaniemellä sijaitseva Lapin keskussairaala on yksi 12 laajan päivystyksen sairaalasta. Kaikista pienin. Länsi-Pohjan sote-neuvottelijat moittivat Rovaniemen roolittomuutta viimeisimmissä keskusteluissa. On tulkittu, että neuvotteluhalua Länsi-Pohjan kanssa ei ole ollut, vaan keskittäminen Rovaniemelle on koettu itsestäänselväksi ja ainoaksi vaihtoehdoksi.

– Lapin sairaanhoitopiiri on vahvoilla. Sille on suotu se asema, että se on laajan päivystyksen yksikkö ja heidän ei tavallaan tarvitse tehdä mitään työnjaon edistämiseksi. Eivätkä he ole tehneetkään enää pitkiin aikoihin. He ovat ykskantaan ilmoittaneet, että mitään päällekkäisiä toimintoja ei saisi olla Kemissä, sanoo Länsi-Pohjan sote-ratkaisun poliittisen ohjausryhmän puheenjohtaja kemiläinen Ritva Sonntag.

Sonntag harmittelee sitä, että tilanne nähdään vastakkainasetteluna Lapissa.

– Tähän asti se asetelma on ollut, että muu Lappi on halunnut irti meidän suunnitelmista, Sonntag jatkaa.

Sote-yhteisyrityksen osakkaaksi siirtyy aikanaan maakunta. Paljon on puhuttu Mehiläisen kanssa 15 vuodeksi solmittavan sopimuksen ennenaikaisen irtisanomisen sanktiosta, joka on varsin suuri.

Sanktiolla halutaan estää sopimuksen purkaminen ja varmistaa palveluiden pysyminen Länsi-Pohjassa. Parviainen näkee sote-yhteisyrityksessä paljon mahdollisuuksia. Uhkakuvien sijaan voisi miettiä, miten palvelua voisi hyödyntää muuallakin.

– Uskomme vahvasti tämän toimintakonseptin mahdollisuuksiin. Voisimme olla alueella pilottina ja kehittää mallia, siitä voisi olla oppimista muillekin, Parviainen toteaa.

Perjantaina sairaanhoitopiirin hallituksen kokouksessa tehtiin perjantaina hankintapäätös. Kokous kesti useita tunteja. Kilpailutuksen voitti Mehiläinen. Sairaanhoitopiirin hallitus päätti asiasta äänin 3–2.

Sisäilmaongelma pakotti lupaavat nuoret juoksijat ulkotreeniin Kokkolassa – nyt harjoittelu sujuu auton valoissa monttuja väistellen

Kokkolan urheilutalon sisäilmaongelmat ovat saaneet monet harrastajat muuttamaan tapojaan. Osa on vaihtanut raittiimpaan ilmaan, osa jopa toiseen harrastukseen.

Henriikka ja Matleena Parpala ovat harjoitelleet syksyn ulkona Kokkolan urheilutalon sisäilmaongelmien takia.

Hengitys huuruaa alkutalven pikkupakkasessa, kun kokkolalaiset urheilijasiskokset Henriikka ja Matleena Parpala aloittelevat harjoitustaan. Auton valot valaisevat pimeää, lumetonta iltaa, ja valmentajaisä antaa lisävaloa taskulampulla.

Heikki Parpala teki syksyllä päätöksen, että harjoituksia vedetään ulkona mahdollisimman pitkään. Ulos treeni siirtyi jo keväällä.

Henriikka ja Matleena ovat aiemmin harjoitelleet Kokkolan urheilutalon maapohjahallissa. Sairastelu alkoi 3–4 vuotta sitten: näillä alkoi olla flunssaa, astmaoireita ja pääkipua – samoin valmentajalla. Nyt molemmilla tytöillä on astma. Heikki Parpala myöntää, ettei kukaan osaa nimetä yhtä syytä.

– Se tiedetään, että tytöt ovat paljon terveempiä nyt. On ollut paljon mukavampi, kun on saanut harjoitella terveiden urheilijoiden kanssa.

Seurat karsineet urheilutalon käyttöä

Parpalat eivät ole ainoita, jotka ovat joutuneet miettimään uusia keinoja urheilutalon sisäilmaongelmien vuoksi. Urheiluseuroista ainakin Kokkolan Veikot ja Gamlakarleby IF käyttävät urheilutaloa mahdollisimman vähän, koska osa urheilijoista oireilee tiloissa erittäin voimakkaasti. Joidenkin oireet ovat niin pahat, etteivät he pysty olemaan tiloissa ollenkaan.

Kokkolan Veikot käyttää maapohjahallia enää kerran viikossa entisen kolmen sijaan. Myös GIF on vähentänyt sisätreenejä kolmesta kahteen kertaan viikossa. Silloinkin treeni aloitetaan ulkona, mutta vedot tehdään sisällä – ovet auki.

Seurat ovat pattitilanteessa, sillä kaupungilla ei ole antaa korvaavia tiloja.

Molemmista seuroista kerrotaan, että osa junnuista on lopettanut tai vaihtanut lajia, koska yleisurheilulle ei ole tällä hetkellä kaupungissa sopivia harjoittelutiloja.

Urheilutalon maapohjahallin ja yläsalin sisäilmasta on mitattu homeita ja sädesientä. Tiloja uhkaa vuoden vaihteessa käyttökielto, jos tarvittavia korjauksia ei ole tulossa. Muiden tilojen sisäilmatutkimukset valmistuvat marraskuun loppuun mennessä.

Pimeän riskit hirvittävät

Heikki Parpala alkoi pohtia tilannetta tarkemmin viime kauden jälkeen, kun Matleena ja Henriikka sairastelivat yhä enemmän. Hän mietti ensin, onko levon ja harjoituksen tasapaino kunnossa ja sujuuko koulu. Näissä asioissa ei tuntunut olevan ongelmia.

Muutosta lähdettiin hakemaan pala kerrallaan asioita muuttamalla, ja mukaan tuli lopulta myös eri tilojen kokeileminen. Ulkoharjoittelu on vähentänyt sairastelua.

Siinä on kuitenkin omat riskinsä ja vaikeutensa: pimeässä treenataan muun muassa suunnistus- ja pyöränlamppujen avulla. Pohjiakin on testattu, mutta tasaisia ei ulkoa löydy.

– Kun juostaan lujaa, tulee monttuihin astumisia ja vammat pelottavat. Ne ovat täysin turhia ja niillä menetetään kallisarvoista harjoitusaikaa, sanoo Heikki Parpala.

Parin viikon päästä sää pakottaa taas sisäharjoituksiin. Se tarkoittaa ajamista Vaasaan tai Kuortaneelle eli yli 100 kilometrin päähän. Heikki Parpala laskee, että kun tytöt käyvät ensin 8-tuntisen koulupäivän, syövät, istuvat autossa, treenaavat ja matkaavat takaisin, kello on palatessa 00.30–01.

– Ennen pitkää kokonaisrasituksesta tulee liian suuri.

"Ei kuuta taivaalta, vaan juoksusuoraa terveessä ilmassa"

Heikki Parpala sanoo, että tytöt ovat iässä, jossa säännöllisellä harjoittelulla on suuri merkitys. Henriikka on nuorten maajoukkuevalmennettava pikamatkoilla ja ylitti viime kesänä kuusi metriä pituudessa. Matleena taas on pituushypyssä ikäluokkansa huippua, myös pikajuoksu on hänen vahva lajinsa.

Valmentajaisä pitääkin tilannetta epäreiluna. Kun tähtäin on Euroopan huipulla ja vielä kauempanakin, hyvät olosuhteet ovat tärkeät.

– Kyllähän sitä hyvinkin usein ajattelee, veronmaksajana muiden joukossa. Olen saanut itse kasvatuksen, jossa tärkeintä on kohdella kaikkia tasapuolisesti.

Parpala sanoo, etteivät yleisurheilijat toivo kuuta taivaalta, vaan konkreettisempaa: juoksusuoraa lämpimissä sisätiloissa ja terveellisessä hengitysilmassa omassa kaupungissa.

Hän muistuttaa, että pieniä liikkujia on kaupungissa satoja, ja Kokkolan kokoisessa paikassa pitäisi hänen mielestään olla kunnollinen sisäharjoituspaikka.

 

Henriikka Parpala sanoo, että ulkotreeni vaati aluksi totuttelemista, mutta tuntuu nyt jo mukavalta.

– On ihan eri ja hyvä treenata, kun pystyy tekemään ja saa hengitettyä.

Matleena Parpala sanoo, että tehoja saa irti nyt eri tavalla kuin urheilutalolla treenatessa. Tosin kylmä kangistaa juoksua, ja vedoissa pitää ottaa huomioon lämpötila: kovatehoisimpia vetoja ei voi tehdä ulkona.

Kilpailukautta kohti mentäessä olisi tärkeä päästä juoksemaan mahdollisimman paljon piikkareilla, ja se vaatii sisähallia eli käytännössä pitkää ajomatkaa. Se taas käy raskaaksi, sillä tytöt haluavat hoitaa myös koulun kunnialla.

Heilläkin on toiveensa yleisurheilijoiden puolesta: 80–100 metriä suoraa ja sen päässä pituushyppypaikka. Tällainen voisi tulla vaikka Kipparihalliin, ideoivat Parpalat.

Maatilan siat vaihtuvat sirkkoihin – "Ajatus siitä, että tämä on tulevaisuuden ala, kantaa"

Tammelassa rakennetaan vanhaan sikalaan sirkkafarmia. Sirkoista ei innostuta pelkästään maaseudulla; myös koulutus ja tutkimus ovat mukana.

Ruuaksi kasvatettavat sirkat syömässä kurkkua

Siikosen tilalla oli vielä kolmisen vuotta sitten 1 200 sikaa. Nyt yksi kolmesta sikalarakennuksesta on jo remontoitu sirkkahuoneita varten.

Sikalan rakennelmat ja kalusteet on purettu, lattiat tasoiteltu, minkä jälkeen suureen tilaan rakennetaan kasvatushuoneita. Kasvatustiloissa pystytään huonekohtaisesti säilyttämään halutut olosuhteet. Huoneisiin pitää saada trooppinen ilmasto, sillä sellaisissa olosuhteissa kotisirkka viihtyy parhaiten.

Päätös sianlihantuotannosta luopumisesta oli vaikeaa, mutta kuitenkin helpompaa kuin ottaa tuotantotiloihin aivan uudenlaisia tuotantoeläimiä. On tärkeää, että tammelalaistila pääsee aloittamaan sirkkatuotannon tilanteessa, missä ei vielä ole ylituotantoa, sanoo Kirsi Siikonen.

– Sen jälkeen, kun on tehnyt päätöksen luopua karjataloudesta, kotisirkkatuotannon aloittaminen ei tunnu suurelta päätökseltä.

– Toisaalta tämä on nyt todella innostavaa. Ajatus siitä, että tämä on tulevaisuuden ala, kantaa. Suunnittelun alkuvaiheessa ei ollut tämänkään vertaa konkreettista. Nyt on jo helpompaa, kun sirkkoja varten rakennamme. Ja on myös tosi hieno juttu, että tämä on lain tulkinnan mukaan jo sallittu elintarvikkeeksi, jatkaa Kirsi Siikonen 

Jouko Siikonen sanoo, että sikojen vaihtaminen sirkoiksi on melko samanlaista kuin minkä tahansa tuotantosuunnan muuttaminen.

– Sen verran on eroa, että hyönteistuotantoon ei ole saatavissa kauheasti kokemuksia. Paljon me joudumme itse opettelemaan. Me tulemme ottamaan näidenkin eläinten hyvinvoinnin huomioon niin hyvin kuin pystymme. 

Tammelan malli kloonataan muualle maahan

Siikosten sirkkafarmista tulee koetila, missä selvitetään sirkkojen ruokintaan liittyviä asioita. Sirkkojen toimittaja, hyönteisteknologiaan erikoistunut Entocube haluaa luoda Siikosilla mallin, jota muut Suomen sirkkatuottajat voivat käyttää. Vielä Siikosilla pyörii mielessä paljon kysymyksiä.

– Suurin on se, miten ruokinta- ja juomateknologiaa voidaan kehittää. Tämä on hyvin merkittävää laajentamisenkin kannalta, sanoo Kirsi Siikonen.

Siikoset odottavat kasvattajalta Espoosta alkupopulaatiota joulukuun puoleenväliin mennessä. Tämän jälkeen alkaa sirkkojen kasvatus ja lisääminen – myös sadonkorjuu.

Sirkkoja munitetaan munitushuoneessa, eli ne lisääntyvät omavaraisesti. Tavoite on saada kokoon 2,5 miljoonaa sirkkaa.

– Viikoittain sitten pakastamme sirkkoja, ja ensimmäiset sirkat lähtevät elintarvikejalostukseen tammelalaistilalta ensi vuoden alkupuolella, kertoo Kirsi Siikonen. 

Alussa oli 3 000 kotisirkkaa

Siikosille meneviä sirkkoja on kasvatettu ja lisätty hyönteisteknologiaan ja ruokaan erikoistuneen Entocuben konteissa Espoossa. Entocuben perustaja Robert Nemlander kertoo, että kaikki lähti kolme vuotta sitten. Hän ja hänen isänsä tekivät pieneen varastokonttiin ensimmäisen farmin, ja tarkoitus oli testata, onnistuuko farmaus ylipäätään.

Alku oli jännittävää, muistelee Robert Nemlander.

– Ensimmäinen sirkkapopulaatio, mikä konttiin saatiin, oli Hollannista. Lähdin yhtiökumppanin kanssa hakumatkalle Ruotsin kautta Hollantiin. Ajoimme Wageningenin yliopistoon, missä hierottiin paikallisten kanssa sirkkabisnestä. Me otimme 3 000 kotisirkkaa takaboksiin ja ajoimme samaa reittiä takaisin.

Paluumatka oli Nemlanderin mukaan eeppinen. Esimerkiksi rajamuodollisuudet hyönteisten suhteen olivat vielä siinä vaiheessa epäselvät.

– Yhtiökumppanini oli Pohjoismaiden johtava hyönteisprofessori. Me halusimme varmistaa, että hyönteiset tulevat elävinä Suomeen. Farmarit olivat kuitenkin pakanneet sirkat Hollannin päässä huonosti. Yhdellä lautalla huomasimme, että kaasujalalla pomppii pari sirkkaa, nauraa Nemlander.      

Tiloilla kiinnostus hyönteiskasvatukseen kasvanut kohisten

Entocubelle on ilmoittautunut jo viitisenkymmentä sirkkakasvatuksesta kiinnostunutta tuottajaa, joilla on tyhjiä sikaloita tai navetoita. Entocube odottaa myös markkinoilta paljon.

Tiimiin kuuluva Robert Nemlander kertoo, että sekä Turun yliopiston että Itä-Suomen yliopiston kuluttajatutkimukset ovat osoittaneet suomalaisten suhtautuvan sirkkojen käyttöön elintarvikkeena myönteisesti. 

Jouko Siikonen sanoo, että tilalla nuotit ovat selvät, jos suomalaiset innostuvat syömään sirkkoja.

– Me olemme jo valmistautuneet siihen, että tulemme laajentamaan tuotantoa. Nyt sirkkalaksi muutettuun sikalaa pystytään laajentamaan vielä viisinkertaiseksi, jolloin sirkkoja olisi jo yli miljardi. Meillä on vielä kaksi rakennusta lisää. Jos puhutaan työmäärän ja liikevaihdon kannalta, niin pääsemme silloin suurin piirtein samaan laajuuteen kuin silloin kun meillä oli sikoja, sanoo Jouko Siikonen.

Sirkkoja myös tutkitaan ahkerasti

Myös tutkimus ja koulutus ovat hyvässä vauhdissa hyönteisten saralla.

Hyönteisille tarkoitettujen uusien kotimaisten rehuseosten kehittäminen ja testaus on aloitettu Luonnonvarakeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston yhteishankkeessa. Nämä selvittävät kotimaisen teollisuuden kasviperäisten sivuvirtojen sopivuutta jauhopunkin toukan, kotisirkan, kaksitäpläsirkan ja hepokatin rehuseoksiin.

Hämeen ammattikorkeakoulu on perustanut Hämeenlinnan Visamäkeen jopa oman sirkkalan, jossa tehdään sirkkojen ruokintakokeita.

Projektityöntekijä Satu Nokkonen kertoo, että puutarhatuotannosta syntyy suuria määriä sivuvirtoja, jotka menevät esimerkiksi kompostointiin tai jäävät peltoon.

– Aika moni ylijäävä maistuu sirkoille. Esimerkiksi kurkun lehdet ovat tehneet kauppansa. Myös itse kurkut ja sipulit tai tomaatin varkaat maistuvat niille hyvin. Tällä hetkellä meillä oppilaat ruokkivat sirkkoja erilaisilla proteiinirehuilla ja seuraavat niiden kasvua päivittäin.

Tämän lisäksi HAMK hakee tietoa myös siitä, miten sirkkojen makua mahdollisesti voidaan muuttaa ruokinnalla ihmiselle mieluisaksi.

– Entocube on ruokkinut sirkkoja ennen niiden lopettamista erilaisilla yrteillä. Täällä vaihto-oppilaat tekevät aistinvaraista arviota siitä, miten yrttien maku on vaikuttanut sirkkoihin, kertoo Satu Nokkonen.  

Sirkkatuottaja Jouko Siikonen sanoo pitävänsä sirkkojen mausta. Hän on sitä mieltä, että sirkka maistuu yhtä hyvältä kuin vaikkapa neulamuikku. Hänen mielestään kotisirkka on otollinen ruoka-aine, koska sillä ei ole selvää ominaismakua. Se pystytään valmistamaan mausteilla jokaiselle sopivaksi.

Hallitus perui kiinteistöverojen pakkokorotukset – nämä kunnat nostivat silti

Kunnat päättävät kiinteistöveroprosenttinsa itsenäisesti lain määrittämien vaihteluvälien rajoissa.

Nainen olohuoneessa.

52 kuntaa on päättänyt nostaa kiinteistöveroprosenttejaan ensi vuodelle, vaikka hallitus perui suunnittelemansa kiinteistöverojen alarajojen pakkokorotukset kuukausi sitten. Pääosin korotukset ovat maltillisia, mutta Toivakka ja Pelkosenniemi erottuvat reippailla "kesämökkiveron" korotuksillaan.

Alunperin hallitus esitti korotusta niin vakituisen asuinrakennuksen kuin maapohjan eli tonttiveronkin alarajaan. Alarajat päätettiin pitää ennallaan, koska aiemmat korotukset ovat nostaneet kiinteistöveron tuoton tavoitteiden mukaiseksi.

Jos alarajan korotukset olisivat toteutuneet, yli puolet kunnista eli 170 kuntaa olisi joutunut nostamaan kiinteistöveroaan, koska vero oli niillä jo valmiiksi alin sallittu.

Kunnat päättävät kiinteistöveroprosenttinsa itsenäisesti lain määrittämien vaihteluvälien rajoissa. 8 kuntaa päättikin laskea kiinteistöveroaan, pääosin ne ovat Ahvenanmaan kuntia. Manner-Suomen laskijoista pistää silmään Savonlinna ja toisaalta Pyhäjoki, joka nosti yleistä kiinteistöveroaan ja laski kahta muuta verolajia. Pääosa kunnista eli noin 250 kuntaa päätti pitää kiinteistöveronsa nykyisellään.

Kiinteistöveron ylärajoihin kunnat saivat lainlaatijoilta lisää nostovaraa. Yleinen kiinteistöveroprosentti eli tonttivero on ensi vuonna 0,93–2,00 prosenttia (tänä vuonna 0,93–1,80 prosenttia). Vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosentti on 2019 alusta 0,41–1,00 prosenttia (tänä vuonna 0,41–0,90 prosenttia).

Muiden kuin vakituisten asuinrakennusten (lähinnä kesämökkien) kiinteistöveroprosentti on 0,93–2,00 prosenttia (tänä vuonna 0,93–1,80 prosenttia).

Kiinteistöveron suuruus saadaan kertomalla kiinteistöveroprosentti rakennuksen ja tontin verotusarvoilla. Tavallisen omakotitalon kiinteistövero vaihtelee yleensä muutamasta satasesta reilusti päälle tuhanteen euroon vuodessa.

Kunnat keräävät kiinteistöveroilla ensi vuonna noin 1,8 miljardia euroa. Summa on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa ja se muodostaa vajaat 10 prosenttia kuntien verotuloista.

Lue myös:

Omakotitalon kiinteistövero jopa päälle 3000 euroa vuodessa – katso listat maan kalleimmista verottajakunnista

Tarkista tästä talosi kiinteistöverolasku – eurosummat myös ensi vuodelta

Kiinteistöverosta rakentunut miljardibisnes kunnille – tulot ovat nelinkertaistuneet 90-luvulta

Meri-Lapin sote-ulkoistus etenee – Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin hallitus teki hankintapäätöksen tiukalla äänestyksellä

Sairaanhoitopiirin hallitus päätti asiasta äänin 3–2. Kilpailutuksen voitti Mehiläinen.

Länsi-Pohjan keskussairaala Kemissä.

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin hallitus on perjantaina alkuillasta tehnyt jäsenkuntiensa valtuuttamana hankintapäätöksen. Kilpailutuksen voitti Mehiläinen-ryhmittymä.

Meri-Lapin sote-yhteisyrityksessä ovat mukana Kemi, Keminmaa, Simo ja Tornio sekä terveyspalveluyhtiö Mehiläinen.

Kokous kesti useita tunteja.

Sairaanhoitopiirin johtaja Riitta Luosujärvi toi kokoukseen ehdotuksen, että hankintapäätöstä ei tehdä. Sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen Outi Keinänen ehdotti hankintapäätöksen hyväksymistä Ritva Sonntagin kannattamana.

Ensiksi hallitus äänesti, jätetäänkö asia pöydälle. Äänestys päättyi äänin 3–3, jolloin puheenjohtaja Ritva Sonntagin ääni ratkaisi ja asian käsittelyä jatkettiin.

Äänestyksen jälkeen yksi hallituksen jäsenistä poistui paikalta.

Lopulta hankintapäätöksestä äänestettiin 3–2. Hankintapäätöstä kannattivat Ritva Sonntag, Outi Keinänen ja Martti Ruotsalainen. Hankintapäätöstä vastustivat hallituksen jäsenet Eero Ylimartimo ja Marjo Muhonen

Yhteisyritysratkaisulla Meri-Lapin kunnat haluavat turvata Kemissä sijaitsevan Länsi-Pohjan keskussairaalan palvelut, jotka uhkasivat siirtyä monilta osin yli 100 kilometrin päähän Rovaniemelle sote- ja maakuntauudistuksessa.

Sopimuksen kestoksi on määritelty 15 vuotta. Kyseessä on historiallinen ulkoistus, jonka hintalappu on yli miljardi euroa.

Seuraavaksi hankinta- ja palvelusopimuksesta käydään vielä jatkoneuvottelut Mehiläinen-ryhmittymän kanssa.

Omakotitalon kiinteistövero jopa päälle 3000 euroa vuodessa – katso listat maan kalleimmista verottajakunnista

Maan korkeimpia kiinteistöveroja maksetaan pääkaupunkiseudulla, halvimpia maaseudulla

Omakotitaloalue Töyrynummessa Helsingissä.

Pääkaupunkiseudun muuta maata selvästi korkeammat kiinteistöjen arvot heijastuvat myös niistä maksettuihin kiinteistöveroihin. Helsingin seudun omakotiomistajat maksavat huimasti korkeampia kiinteistöveroja kuin pientalonpitäjät muualla Suomessa.

Ylivoimaisena ykkösena komeilee Kauniainen (taulukko ohessa). Omakotitalon Kauniaisissa omistava saa varautua maksamaan kiinteistöveroa lukaalistaan keskimäärin yli 3000 euroa vuodessa. Luku on keskiarvo pientalojen maksamista kiinteistöveroista, korkeampia ja matalampia löytyy.

Muukin kärkipää on samoilta seuduilta. Yli tonnin kerhoon kuuluvat lisäksi Helsinki ja Espoo. Kaikkien kuntien keskimääräiset kiinteistöverot omakotitalolta tai kesämökiltä voi käydä katsomassa Ylen kuntakohtaisesta kiinteistöverokoneesta. Omakotitalon tavallinen kiinteistövero on maassa keskimäärin noin 250-300 euroa vuodessa, kesämökin normilasku pyörii 200 euron paikkeilla.

Ei syytä kunnassa

Syy Kauniaisten ykköstilaan ei ole kaupunginvaltuustossa: Kauniaisten kiinteistöveroprosentit ovat niin alhaiset kuin laki sallii. Kauniainenhan on kuntaverossakin aina erottunut muita kuntia edullisempana veroparatiisina.

Kauniaisten euroissa hinnakkaan veron taustalla on kiinteistön verotusarvo, Kauniaisissa vielä erityisesti tonttien verotusarvo. Tontit ovat Kauniaisissa hyvin hinnakkaita ja niinpä niiden verotusarvotkin ovat korkeita. Kun rakennustenkin verotusarvot ovat maan kärkipäätä, niin maksettavaa kertyy. Kiinteistövero lasketaan verotusarvon ja kiinteistöveroprosentin tulona maapohjasta ja rakennuksista erikseen. Oheisten taulukkojen luvut ovat omakotitalolta ja kesämökiltä keskimäärin kussakin kunnassa maksettuja kiinteistöveroja (maapohja+rakennukset laskettuna yhteen).

Kiinteistöveron laskukaava on sama muuallakin maassa, mutta kun rakennusten ja maapohjan verotusarvot ovat paljon alhaisemmat, jää maksettava verokin matalaksi. Edullisinta on se on maaseudulla. Esimerkiksi Valtimolla, Pellossa ja Lieksassa selviää keskimäärin 150-160 euron vuosittaisella kiinteistöverolla.

Tosin vielä edullisempaa on monessa Ahvenanmaan kunnassa, koska niiden ei tarvitse noudattaa kiinteistöverolain alarajoja, vaan ne voivat määrätä prosentiksi pyöreän nollan tai siitä ylöspäin aina lain ylärajaan asti. Moni saarimaakunnan kunta noudattaakin nollaveroa kiinteistöveroissaan.

Helsinki kallis mökkikunta

Kesämökkejä Ahvenanmaalla kuitenkin verotetaan yleisemmin kuin vakituisia asuntoja, mutta yleensä hyvin maltillisesti. Manner-Suomen edullisuuskärki lLänsi-Suomen kunnista. Siellä mökin verolasku on reilun satasen vuodessa.

Kalleimmat mökkiverottajakunnat taas löytyvät sieltä, missä huvilat ovat muutenkin maan hinnakkaimpia: Uudeltamaalta. Kärjessä ovat Helsinki, Espoo, Raasepori ja Porvoo. Mökkivero hipoo Helsingissä jo tonnia.

Lue myös:

Hallitus perui kiinteistöverojen pakkokorotukset – nämä kunnat nostivat silti

Tarkista tästä talosi kiinteistöverolasku – eurosummat myös ensi vuodelta

Kiinteistöverosta rakentunut miljardibisnes kunnille – tulot ovat nelinkertaistuneet 90-luvulta

Lidl poisti myynnistä hanhenrintaa, syynä salmonella

Kyse on erästä, jonka parasta ennen -päiväys on 31.3.2019.

Lidlin myymälä.

Kauppaketju Lidl Suomi on poistanut myynnistä erän Glenfell-hanhenrintaa, jota on myyty 900 gramman pakasteena. 

Kauppa löysi omavalvonnassaan tuote-erästä salmonellaa. Erän parasta ennen -päiväys on 31.3.2019.

Kyseistä hanhenrintaa on myyty 85 Lidlin myymälässä eteläisessä Suomessa.

Pakasteen ostaneet voivat palauttaa sen lähimpään Lidl-myymälään.

Käräjäoikeuden mukaan veljeskaksikko järjesteli iranilaisperhettä laittomasti maahan – hylkäsi silti kaikki syytteet

Oikeus katsoi, että laittoman maahantulon yritys ei ollut ehtinyt alkaa, jolloin rikostakaan ei tapahtunut.

Rahjavyöhyke-kyltti

Etelä-Karjalan käräjäoikeus on hylännyt kaikki syytteet jutussa, jossa kahta veljestä ja kolmatta miestä epäiltiin törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä.

Oikeuden tuomio on mielenkiintoinen, sillä se katsoi veljesten tarkoituksena olleen tuoda nelihenkinen perhe laittomasti Venäjältä Suomeen. Silti kaikki syytteet hylättiin.

Tapaus juontaa juurensa viime vuodenvaihteeseen, jolloin veljeskaksikko matkusti ensin Suomesta Viipuriin. Kertomansa mukaan veljekset olivat matkalla tapaamaan sisarensa Iranista kotoisin olevaa nelihenkistä perhettä.

Viipurista ryhmä matkasi yhdessä Pietariin. Tämän jälkeen ensimmäinen veljeksistä palasi Suomeen ja matkusti Kuusamon seudulle. Toinen veljeksistä puolestaan matkusti samaan aikaan perheen kanssa henkilöautolla Pietarista Kostamuksen alueelle rajan toiselle puolelle.

Suomessa ensimmäinen veljes ja kolmas mies olivat rajan läheisyydessä odottamassa perhettä. Venäjän puolella rajaviranomaiset eivät kuitenkaan päästäneet toisen veljeksen johtamaa seuruetta rajavyöhykkeelle vievälle tielle.

Todisteita oli rutkasti, mutta ei riittävästi

Käräjäoikeudella oli rutkasti todistusaineistoa siitä, että kyseessä on ollut tarkoitus järjestää perhe laittomasti maahan. Toisella veljeksellä oli puhelimessa muun muassa runsaasti kuvakaappauksia rajaseudun kartoista. Lisäksi seurueet olivat vaihtaneet viestejä olinpaikoistaan.

Käräjäoikeuden mukaan ei myöskään ole uskottavaa, että veljekset olisivat sattumalta päätyneet samaan aikaan vastakkain eri puolille rajaa.

Oikeuden ratkaistavaksi tuli se, oliko kyse rangaistavasta laittoman maahantulon yrityksestä vai laittoman maahantulon valmistelusta, jota ei ole säädetty rangaistavaksi.

Käräjäoikeus päätyi jälkimmäisen kannalle, muun muassa siksi, että perhe ei koskaan ollut päässyt edes lähelle rajaa. Käräjäoikeuden mukaan todistusaineistoa ei ollut riittävästi siitä, että laittoman maahantulon yritys olisi tosiasiallisesti alkanut.

Syyttäjä vetosi jutussa aiempaan tapaukseen, joissa tuomioon riitti se, että henkilö oli astunut Moskovassa junaan, jonka määränpää oli Helsinki. Tuomio tuli, vaikka henkilö ei ollut päässyt lähelle rajaa.

Käräjäoikeuden mukaan tapauksia ei kuitenkaan voi verrata keskenään. Syynä on se, että junan määränpää on ennalta määrätty. Henkilöautolla liikkunut perhe puolestaan olisi itse voinut vaikuttaa määränpäähänsä.

Suomen rajaviranomaiset epäilivät, että tapaus liittyisi järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Käräjäoikeuden asiakirjoista tällainen yhteys ei käy ilmi.

Tuomio ei vielä ole lainvoimainen.

Uusi apuväline aiheuttaa pahoja iho-ongelmia osalle diabeetikoista – "Näytti vähän rupisammakon iholta”

Uudenlainen verensokerin mittauslaite on helpottanut tuhansien diabeetikkojen elämää. Siksi monet käyttävät laitetta allergisista reaktioista huolimatta.

Nainen mittaa verensokeriaan Libre-laitteella

Mia Blumenthalin diabetesta sairastava 10-vuotias poika sai uuden Freestyle Libre -glukoosisensorin käyttöönsä maaliskuussa. Poika sai välittömästi pahoja allergisia oireita. Ihoa kuumotti ja kutitti. Kun sensori otettiin pois, sen alla odotti ikävä näky.

– Koko sensorin alusta oli ihan punainen ja kupliva. Se näytti vähän rupisammakon iholta, sellaista pienenpientä vesikelloa.

Blumenthal ei ole kokemuksineen yksin. Muun muassa Facebookiin perustetussa Freestyle Libren käyttäjien vertaistukiryhmässä parisenkymmentä ihmistä kertoo saaneensa oireita. Osa on joutunut lopettamaan sensorin käytön kokonaan.

Anne Tapiovaaran oireet alkoivat viisi kuukautta sitten. Iho kutisee ja sensorin paikalle jää aina punainen läikkä.

– Ne paranevat valitettavan kauan. Välillä pitää käyttää mielikuvitusta, että mihin sen seuraavan sensorin iskee. Mutta siedän oireet toistaiseksi, koska siitä on niin armottoman paljon hyötyä diabeteksen hoidossa.

Helppokäyttöisyys menee monilla oireiden edelle

Freestyle Libre on uudenlainen verensokerin seurantajärjestelmä, joka mittaa glukoositason ilman verinäytettä. Glukoositasoa seurataan iholle liimattavan sensorin ja lukulaitteen avulla.

Sekä Diabetesliitto että käyttäjät kehuvat tuotteen olevan käänteentekevä ja mullistava uudistus insuliinihoitoisessa diabeteksessa.

– Nyt mä saan mun verensokerin kätevästi sekunnissa ja sensori näyttää myös onko sokeri menossa ylös- vai alaspäin. Ei ole enää sormenpäät täynnä reikiä, Tapiovaara kiittelee.

Helppokäyttöisyyden vuoksi Blumenthal on kaikin keinoin yrittänyt varmistaa, että hänen poikansa voisi käyttää sensoria pahoista allergisista iho-oireista huolimatta. Blumenthal on kokeillut laittaa muun muassa erilaisia ihoa suojaavia tuotteita sensorin alle, mutta niistä ei ole ollut juurikaan apua.

Nyt hän kertoo löytäneensä haavojen hoidossa käytetyn keinoihon kaltaisen tuotteen, joka yhdessä ihoa suojaavan sprayn kanssa on mahdollistanut sensorin käytön niin, että sen aiheuttamien oireiden kanssa pystyy toistaiseksi elämään.

Silti Blumenthal arvelee, että he joutuvat pian lopettamaan sensorin käytön.

– Kyllähän se tietysti pelottaa, että mikä ihmeen myrkky siinä on, mikä sen allergian aiheuttaa ja onko siitä lisäseuraamuksia myöhemmin. Että tuhotaanko tässä pojan terveyttä, sehän meitä vanhempia huolettaa.

Ei aiheuta toimenpiteitä toistaiseksi

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on saanut allergisista iho-oireista yksittäisiä terveydenhuollon ammattilaisten tekemiä vaaratilanneilmoituksia. Niiden lisäksi on tullut muutamia ilmoituksia suoraan käyttäjiltä.

Valviran ylitarkasta Nelli Karhu toivoo, että ilmoitukset tehdään nimenomaan oman diabeteshoitajan tai lääkärin kautta.

– Yksittäinen potilas ei välttämättä osaa ikään kuin pisteyttää omia oireitaan suhteessa muihin, mutta ammattilaisilta saadaan objektiivisempi arvio siitä, kuinka vakava se tilanne on.

Valvira tyytyy toistaiseksi seuraamaan tilannetta ja lähettämään ilmoitukset eteenpäin laitteen valmistajalle.

Laitteen valmistaja, Abbott Diabetes Care on tietoinen laitteen aiheuttamista sivuvaikutuksista. Abbottin mukaan pieni määrä käyttäjistä on saanut oireita sen jälkeen, kun he lanseerasivat tuotteen kolmisen vuotta sitten. Tuotetta käyttää nyt noin 400 000 ihmistä yli 40:ssä eri maassa.

Abbott pyrkii omien sanojensa mukaan jatkuvasti löytämään keinoja tuotteen kehittämiseen.

Epätasainen saatavuus aiheuttaa närää

Sensoria on Suomessa saanut huhtikuusta 2016 alkaen. Diabetesliiton arvion mukaan sitä käyttää tällä hetkellä noin 20 000–30 000 diabeetikkoa. Tuotetta ei voi ostaa, vaan sen voi saada vain terveydenhuollon kautta. Abbottin mukaan näin tulee jatkumaan myös lähitulevaisuudessa.

Hoitoyksiköiden taloudelliset resurssit kuitenkin rajoittavat sensorin saantia. Laitteita ei välttämättä ole varaa hankkia kaikille halukkaille ja laitetta voi joutua jonottamaan. Lisäksi laitteen käytön opastaminen vaatii asiantuntevaa henkilökuntaa.

Siksi monissa paikoissa laitetta jaetaan ensisijaisesti lapsille ja tietyt kriteerit täyttäville asiakkaille, kertoo Diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka.

– Kun siinä joudutaan valitettavasti priorisoimaan, niin on aika selkeätä, että priorisoidaan lapsiin, koska lasten hoitaminen on niin vaikeata. Sitten priorisoidaan henkilöihin, jotka selvästi eniten hyötyvät tästä eli ne, joilla on ongelmia nykyisissä hoidoissa.

Ilanne-Parikka kuitenkin kertoo, että laitteen voi monista paikoista saada omakustanteisesti lainaan kahdeksi viikoksi. Kahden viikon sensoroinnin perusteella diabeteksen hoitoa voidaan tarvittaessa muuttaa ja voi olla, ettei sensoroinnille ole jatkossa enää edes tarvetta.

Ilanne-Parikka uskoo myös, että muutaman vuoden kuluttua sensoria tai muuta samankaltaista palvelua on tarjolla kaikille, jotka sitä tarvitsevat, sillä se on hoidon kokonaiskustannuksiin nähden edullinen investointi.

– Kustannuksethan eivät tule sieltä seurannasta, vaan ne tulevat sieltä, jos hoito ei ole kunnossa. Silloin täytyy käydä useammin, täytyy enemmän puuttua asioihin ja siitä voi viiveellä seurata ikäviä lisäsairauksia, joiden hoitaminen onkin sitten tosi kallista.

Pormestari Lylyn kytkökset golfkenttäveivauksessa yllättivät osan Tampereen valtuutetuista – silti moni hyväksyy toiminnan

Lylyn oman valtuustoryhmän, demarien puheenjohtaja ei suostu kommentoimaan asiaa.

Tampereen pormestari Lauri Lyly

Yle uutisoi tänään Tampereen pormestari Lauri Lylyn sukulaiskytköksistä golfkentän siirrossa. Lyly on nimennyt työryhmän miettimään Tampereen Ruotulassa sijaitsevan kentän siirtoa Pirkkalaan, jossa hänen perheenjäsenensä pyörittävät golfravintolaa.

Yle kysyi Tampereen valtuustoryhmien puheenjohtajilta, hyväksyvätkö he Lylyn toiminnan. Lylyn takana olivat valtuustoryhmistä vihreät, perussuomalaiset ja kokoomus.

Perussuomalaisten ryhmyri Lasse Kaleva yltyy jopa suitsuttamaan Lylyn toimintaa.

– On upeaa, että pormestari on ideoinut kaikille osapuolille ehkä sopivimman ratkaisumallin. Toivon, että löytyy tapa, jolla asiaa voidaan edistää esteellisyysvaatimukset huomioiden, Kaleva vastaa.

Edes kaikki demarit eivät tienneet

Lylyn oman puolueen demarien valtuustoryhmän puheenjohtaja Atanas Aleksovski ei suostu kommentoimaan asiaa.

Osalle demariväestä tieto Lylyn kytköksistä asiassa ei ollut kantautunut, vaikka pormestari korostaa olleensa sukulaisuussuhteestaan avoin alusta alkaen.

Näin asiaa kommentoi nimettömänä pysyttelevä demariedustaja:

– En ole ollut tietoinen tästä sidonnaisuudesta. Näissä asioissa pitää olla todella tarkka. Työryhmän asettamista en vielä kyseenalaista, mutta jatko on jo eri asia.

Vihreät tyytyväisiä avoimuuteen

Vihreillä Lylyn yhteydet Pirkkalan on ollut tiedossa ja moni hyväksyy Lylyn toiminnan.

Ryhmänjohtaja Jaakko Stenhällin (vihr.) mukaan asia on tuotu läpinäkyvästi päätöksentekoon aiemmin.

– On totta, että mitä korkeampi asema, sitä enemmän esteellisyyksiä pitää miettiä, Stenhäll sanoo.

Vasemmistoliiton ryhmyri Mikko Aaltonen ei halunnut ottaa kantaa Lylyn toimintaan.

– Näissä asioissa olisi hyvä olla varovainen ja pidättäytyä sellaisista asioista, joissa on oma tai lähipiirin etu kyseessä. En kuitenkaan ole perehtynyt asiaan tarpeeksi jotta voisin ottaa kantaa, Aaltonen sanoo.

Vasemmistoliiton valtuutetuilta Lylyn toiminta saa pyyhkeitä.

– Pormestarilta odotan parempaa pelisilmää ja korkeaa etiikkaa päätöksenteossa. Näiden asioiden kanssa ei saa roiskia, vaan oltava erittäin tarkkana.

– Näin jälkeenpäin ajatellen, olisi ehkä voinut tehdä niinkin, että olisi heti siirtänyt asian apulaispormestarille ja syynä perheen mukanaolo golf-liiketoiminnassa.

Kyselyyn vastasi 27 Tampereen 67 valtuutetusta. 18 valtuutettua ilmoitti hyväksyvänsä pormestarin toiminnan, kuusi ei hyväksy ja kaksi ei halunnut ottaa kantaa.

Yle antoi valtuutetuille mahdollisuuden vastata kyselyyn myös nimettömästi. Kysely tehtiin tiukalla aikataululla perjantai-iltapäivänä.

Hovioikeus kovensi tuomioita laittoman nettiviinakaupan pyörittämisestä

Kaksi miestä järjesti Virosta Suomeen halpaa alkoholia nettikaupan kautta.

Hovioikeus -teksti lasissa

Helsingin hovioikeus on koventanut tuomioita liittyen laittoman nettiviinakauppan pyörittämiseen.

Hovioikeuden perjantaina antaman tuomion mukaan kaksi  miestä syyllistyi törkeisiin veropetoksiin, kun he ylläpitivät Viinakauppa.eu-nimistä sivustoa, jonka kautta yritykset välittivät vuosina 2014-2015 Virosta Suomeen tuhansia litroja alkoholia. Verkkokaupasta tilauksia tehtiin kaikkiaan yli 2 000.

Nettikaupan kautta saattoi saada alkoholia kotiovelle asti korkeintaan puolet halvemmalla Suomen hintoihin verrattuna.

Hovioikeuden mielestä nettiviinakaupan myynti oli valmisteverolaissa tarkoitettua etämyyntiä ja arvonlisäverolaissa tarkoitettua kaukomyyntiä.

Hovioikeus piti ennallaan käräjäoikeuden tuomion, jossa jutun päätekijäksi katsottu mies sai kahden vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeusrangaistuksen ja neljän vuoden liiketoimintakiellon.

Hovioikeus tuomitsi jutussa toisen miehen vuoden ja kymmenen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja kolmen vuoden liiketoimintakieltoon. Käräjäoikeus oli hylännyt miehen syytteen.

Miesten korvausvelvollisuutta korotettiin hieman. Hovioikeus tuomitsi miehet korvaamaan menetettyjä valmiste- ja arvonlisäveroja Tullille ja Verohallinnolle yhteensä lähes puoli miljoonaa euroa.

Lue myös:

Virossa toimineesta nettiviinakaupasta vastanneelle suomalaismiehelle veropetostuomio 

Rovaniemellä taistellaan hiihtolajien paremmuudesta ja edustuspaikoista

Ounasvaaralla on viikonloppuna maastohiihdon Suomen-cupin kilpailu sekä lisäksi mäkihypyssä ja yhdistetyssä SM-kilpailut.

Ounasvaaran hiihtokeskus Rovaniemellä on valmsi Suomen cupin kilpailuihin.

Suomen huippujen lisäksi mäkihypyn ja yhdistetyn kilpailuihin osallistuu mm. Itävallan ja Japanin parhaimmistoa. Alkukauden kilpailut ovat monelle nuorelle urheilijalla hyvä mahdollisuus murtautua maajoukkuerinkiin tai ainakin haastaa huippuja.

Hiihtoliiton valmennuspäällikkö ja Ounasvaaran kilpailujen varajohtaja Eero Hietanen lupaa tiukkaa kisaviikonloppua.

– Nämä ovat erittäin kovatasoiset kisat, koska paikalla ovat kaikki Suomen parhaat hiihtäjät, mäkihyppääjät ja yhdistetyn hiihtäjät. Mäkihyppääjistä tosin maailmancup rajoittaa neljän parhaan osallistumisen, mutta muuten kaikki ovat paikalla Matti Heikkistä lukuun ottamatta.

Ounasvaaran kisaviikonlopun hiihtolajeissa kisaillaan Suomen cupin osakilpailupisteistä, ja mäkimiehet ja yhdistetyn miehet SM-mitaleista.

– Paitsi että tämä on kotimaisen kansallisen tason yksi päätapahtumista, niin tämä toimii myöskin katsastuskilpailuna Kuusamon maailmancupiin ja siitä edelleen muihin maailmancupeihin näissä lajeissa, vahvistaa Eero Hietanen.

Alkukaudella nuoret iskevät

Alkukauden kisoilla on myös suuri merkitys nuorille nouseville kyvyille. Tavoitteena on päästä mukaan maailmacupkisoihin sekä maajoukkuerinkiin. Vuokatti Sportclubia edustava nuori Atte Korhonen kuuluu yhdistetyn haastajarinkiin.

– Omalta kohdalta odotan hyvää kisaa kun nyt on mäki alkanut kulkea vähän paremmin. Olen saanut hyviä hyppyjä ensin Rukalta ja nyt täältä Ounasvaaralta. Hiihtokunto on ollut koko talven ja kesäajan nousussa.

Korhonen tavoittelee edustustehtäviä ja haluaa näyttää Ounasvaaralla valitsijoille osaamistaan.

– Toivottavasti menee hyvin. Kyllähän se kiinnostaa päästää Rukan maailmacupin avaukseen ainakin sinne kansalliseen ryhmään, että saisi vähän kokemusta kansainvälisistä kisoista.

Viikonlopun kilpailut ovat nähtävissä Yle TV2 -kanavalta. Lauantaina lähetys kisoista alkaa klo 10:05 ja sunnuntaina 10:55.

Tarkista tästä talosi kiinteistöverolasku – eurosummat myös ensi vuodelta

Yle Uutisten kiinteistöverotaulukosta voi katsoa kunnittain omakotitalon ja kesämökin keskimääräisen kiinteistöveron suuruuden. Omakotitalon kiinteistöverolasku voi kivuta yli tonniin vuodessa.

Kiinteistöveromaksu

Kunnat julkistivat tänään ensi vuoden kiinteistöveroprosenttinsa. Pelkästään niistä on kuitenkin mahdotonta päätellä, missä summissa kiinteistöverolaskut liikkuvat: missä kunnissa veroasku on korkea ja missä matala, koska maksettavaan summaan vaikuttaa suuresti myös tonttien ja rakennusten verotusarvot.

Vastaus tähän ongelmaan on Yle Uutisten kiinteistöverotaulukko. Siitä voi katsoa kunnittain omakotitalon tai kesämökin keskimääräisen kiinteistöveron suuruuden. Riittää, kun hakukenttään kirjoittaa haluamansa kunnan nimen. Kone ilmoittaa pientalon tai kesähuvilan kiinteistöveron suuruuden vuosilta 2014, 2017 ja 2018.

Lue myös:

Kiinteistöverosta rakentunut miljardibisnes kunnille – tulot ovat nelinkertaistuneet 90-luvulta

Omakotitalon kiinteistövero jopa päälle 3000 euroa vuodessa – katso listat maan kalleimmista verottajakunnista

Hallitus perui kiinteistöverojen pakkokorotukset – nämä kunnat nostivat silti

Nuorten päihdeongelmat huolettavat Jyväskylässä – "Vanhempainilloissa kysytään, voiko lasta päästää keskustaan illaksi"

Osalla nuorista päihdeongelmat ovat yhä vakavampia, kertoo Jyväskylässä nuoriso- ja päihdepuolen ammattilaisille tehty selvitys.

kannabiksen käyttö

Nuorten päihteidenkäyttö ja siihen liittyvät ongelmat ovat tulleet entistä näkyvämmiksi Jyväskylässä, selviää nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille teetetystä kyselystä.

Sen mukaan nuorten suhtautuminen kannabikseen on lieventynyt, lääkkeiden ja huumeiden sekakäyttö on lisääntynyt, ja huumeiden hankkiminen on aiempaa helpompaa. Ongelmia on eniten yli 15-vuotiailla, mutta myös sitä nuoremmilla.

Myös nuorten palvelut koetaan ammattilaisten joukossa pirstaleisiksi ja niihin pääsy hankalaksi.

Kyselyyn osallistui yli 160 nuorten kanssa työskentelevää vastaajaa.

Vaikka suurimmalla osalla nuorista menee hyvin, osalla ongelmat ovat ammattilaisten mukaan yhä vakavampia.

Nuorisotyöntekijöiden huolena kyselyssä oli muun muassa se, että aikuisten ongelmakäyttäjien avoin päihteiden käyttö keskustassa välittyy myös nuorille.

– Vanhempainilloissa kysytään siitä, voiko lasta päästää Jyväskylän keskustaan illaksi. Itse en tällä hetkellä sitä ehkä suosittelisi, sanoo Aseman Lapset ry:n hankesuunnittelija Milla Kakko.

Myös ankkuripoliisina nuorten parissa työskentelevälle vanhemmalle konstaapelille Jouko Meriläiselle huolet ovat tuttuja.

– Poliisillekin on tullut ilmi se, että koviakin huumausaineita on käytössä jopa alle 15-vuotiailla nuorilla, Meriläinen sanoo.

– Niissä käyttäjäryhmä on sillä tavalla erilainen, että kyse on nuorista, joilla on omaa rahaa käytössä. Silloin ongelma ei heti näy vaikkapa näpistelynä.

Kriisikokous pohti ratkaisuja

Nuorisotyön ammattilaiset kokoontuivat perjantaina Jyväskylässä kriisipalaveriksi luonnehdittuun tapaamiseen pohtimaan ratkaisuja tilanteeseen.

– Allekirjoitan sen, että tällainen kriisikokous on paikallaan. Omaa asiakasryhmääni ovat 18–29-vuotiaat. Heidän kohdallaan puhutaan päihteistä, kannabiksesta ja "tutkareista", tutkimuskemikaaleista – eri aineista, joita yhdistellään ja kokeillaan, sanoo Jyväskylän kaupungin nuorten aikuisten palvelukeskus J-Napissa työskentelevä psykiatrinen sairaanhoitaja Kimmo Jouhki.

Isona ongelmana ammattilaiset näkevät nuorten palveluissa niiden pirstaleisuuden.

– Huoli on aika samanlaista eri paikoissa. Henkilöstöllä ei riitä resurssia käsitellä kaikkien asioita, eikä ole tietoa siitä, mihin palveluihin nuoria pitäisi ohjata, Milla Kakko summaa.

– Aika pitkään on jo nähty, että eri palvelut eivät toimi. Meillä on nuoria, jotka tippuvat systeemistä ulos ja sitten heidät tavataan kadulla.

Samoilla linjoilla on myös Jouhki.

– Pitää olla yksi paikka, jossa nuori ovesta tullessaan saa palvelut, eikä häntä lähdetä pompottelemaan. Meillä pitäisi olla yksikkö, jossa hoidetaan 13–29-vuotiaat. Silloin meistä saisi lastensuojelukin apua, Jouhki sanoo.

Yhden luukun palveluja kaivataan

Yhtäältä ongelmia aiheuttaa palveluiden kokoamisessa myös lakiviidakko.

– Meillä on sosiaalihuoltolaki, mielenterveyslaki, päihdehuoltolaki, Jouhki listaa.

– 60–70-prosenttia näistä nuorista on sekä päihde- että mielenterveysongelmaisia. Jo Käypä hoito suosituskin sanoo, että näitä ongelmia pitäisi hoitaa rinnakkain, ei erikseen.

Esimerkiksi Oulussa hyviä kokemuksia on saatu Byströmin talon mallista (Oulun kaupunki), jonne nuorten palveluita on koottu yhden katon alle.

Samansuuntaista voitaisiin pohtia Jyväskylässäkin, arvioi palvelupäällikkö Katariina Soanjärvi Jyväskylän kaupungin nuorisopalveluista.

– Nuorten maailmassa on tapahtunut paljon puhuttavia asioita. Ruohonjuuritason toimijat huomaavat nämä haasteet. Silti pitää muistaa, että suurimmalla osalla nuorista menee erittäin hyvin, Soanjärvi sanoo.

Isän mielestä soittotunnit riittivät, kun poika oppi yhden valssin – Esa Kotilaisesta tuli omien kokeilujensa kautta palkittu kosketinsoitinvelho

Kotilainen on saanut Kaakkois-Suomen taidepalkinnon monipuolisesta säveltäjän ja muusikon urastaan.

Esa Kotilainen kotistudiossaan

Mustiin pukeutunut, harmaatukkainen ja -partainen mies avaa kouvolalaisen puutalon oven ja pyytää sisään. Eteisen jälkeen avautuu suuri ja korkea huone, joka on täynnä kosketinsoittimia, rumpuja, kauittimia ja äänityslaitteita.

Mies on muusikko ja säveltäjä Esa Kotilainen.

– Täällä pitää kulkea tarkkojen askelmerkkien mukaan, hän opastaa reittiä kohti studionsa tarkkaamoa.

Kotilainen saa tämänvuotisen Kaakkois-Suomen taidepalkinnon, joka on suuruudeltaan viisi tuhatta euroa.

– Hieno juttu, että palkinto menee tällaiselle sekatyömiehelle, joka tekee kaupallista ja epäkaupallista musiikkia.

Kotilainen istahtaa tuoliinsa soitinten ja miksauspöydän keskelle ja alkaa käydä läpi uraansa.

Opintolainalla Hammond-urut

Ensimmäinen kosketus soittimiin tuli alle 10-vuotiaana Kuusankoskella, kun Kotilaisen isoveli sai haitarin.

– Soitin jäi kuitenkin minulle. Koulun laulukirjan takasivulta opettelin nuotit.

Kotilainen sanoo olevansa itseoppinut. Opettajan johdolla haitaritunnit jäivät muutamaan.

– Kun opin soittamaan yhden valssin nuoteista, niin Antti-isän mielestä osasin soittaa ja tunnit piti lopettaa, koska ne olivat isän mielestä niin kalliita.

Välillä nuorukainen laittoi haitarin pöydälle ja kokeili, miltä sitä tuntuu soittaa molemmilla käsillä kuin kosketinsoitinta. Vähän myöhemmin hän sai transistoriurut.

Tehdaspaikkakunnalla musiikkiura ja sillä elannon hankkiminen ei ollut korkeassa kurssissa. Kotilainenkin meni ammattikouluun viilarilinjalle, mutta jatkoi musiikin harjoittelua ja alkoi soittaa tanssikeikkoja kotiseudullaan.

Armeijan takia hän muutti pois kotoa vuonna 1964. Armeijan jälkeen hän jatkoi vuoden mekaanikkona Rissalassa.

Teknisessä opistossa opintolainalle löytyi täsmäkohde.

– Ostin tietysti Hammond-urut. Musiikki edellä mentiin. Jokin taiteilijuus tuli aina läpi ja oli vähän liikaa mielikuvitusta. Mekaanikon hommat eivät kiinnostaneet.

Dannyn firmasta urkurin paikka

Soittajakokemusta Esa Kotilainen hankki iltaisin ravintolayhtyeissä. Päivisin hän harjoitteli, mutta tämä arki alkoi puuduttaa.

Joulukuussa 1969 Kotilainen soitti Dannyn pyörittämään D-tuotantoon, josta oli tullut Suomen suurin ohjelmatoimisto.

– Kysyin, että olisiko urkurin paikkaa. Pääsin Kisun yhtyeeseen. Pian olinkin jo matkalla Pohjanmaalle Dannyn bändin kanssa. Huomasin, että pitää uskaltaa tehdä omia ratkaisuja ja kokeilla, muuten jämähtää paikalleen.

Kotilainen pääsi soittamaan myös muun muassa Kirkan Islandersiin.

– Kun muutin Helsinkiin, niin tutustuin nopeasti erilaisiin soittajiin ja kävin katsomassa keikkoja.

Pääkaupungissa kosketinsoittajalle tuli työtarjouksia välillä nopeallakin varoitusajalla muun muassa Suomi-progen kärkiyhtyeistä.

– Tasavallan Presidentin keikasta sanottiin vain, että Jukka Tolonen kirjoittaa minulle kappaleiden soinnut ja rakenteet, kun mennään lavalle. Opin, että jos ei kestä stressiä, niin muusikoksi ei kannata ryhtyä.

Kotilainen laskee, että hän soitti 1970-luvulla enimmillään yhtaikaa kymmenessä eri yhtyeessä ja monien artistien levyillä.

– Pitää olla intohimoa, mutta täytyy myös harjoitella ja tehdä työtä. Pelkkä lahjakkuus ei riitä.

Keikkamuusikon työtä nyt yli 70-vuotias Kotilainen jatkaa vieläkin esimerkiksi Hectorin yhtyeessä, jossa minikiertue päättyi muutama päivä sitten. Välillä hän saattaa esimerkiksi käydä vanhusten palvelutalossa soittamassa haitaria.

Säveltäjää kiinnostaa ääni

Soittamisen lisäksi Kotilainen on tullut tunnetuksi tuotteliaana säveltäjänä.

Hänen ensimmäinen soololevynsä Ajatuslapsi julkaistiin 40 vuotta sitten.

– Se on visuaalista musiikkia. Valtaosa siitä on äänitystilanteessa sävellettyä. Annoin unen viedä ja jatkoin seuraavana aamuna siitä pisteestä, johon olin edellisenä päivänä päässyt.

Levyllä on vaikutteita muun muassa elektronisesta musiikista.

– 70-luku oli muhevaa aikaa ja kokeltiin paljon erilaisia juttua. Minua kiinnostaa silloin ja vielä nytkin ääni, eikä pelkkä musiikki.

Vuonna 2011 julkaistulla Soiva tehdas -levyllään hän on yhdistänyt omaa musiikkiaan tehtaiden ääniin.

Jäänalainen maailma -teoksessa tärkeässä roolissa ovat puolestaan Karijärven jään alla tehdyt äänitykset.

Säveltäjän luovuus ei osoita hyytymisen merkkejä.

– Minulla on monta kiloa nuottivihkoja, joihin kirjoitan ideoita. Jotkut niistä ideoista kasvavat teoksiksi, jotkut jäävät merkinnäksi. Tällä hetkellä tulee aika paljon melodisia biisejä, joihin tulee sitten tehostemaailmaa ja kakofonistisia juttuja mukaan.

Mitä hiljaisuus merkitsee Kotilaiselle?

– Hiljaisuus on hieno, mutta minulla korvat kohisevat ja sihisevät kiitos kovaäänisten keikkojen. Hankin vasta 90-luvulla kuulosuojat. Sitä ennen on menty korkealta ja kovaa.

Lisää tilaa Mänttä-Vilppulasta?

Kotilainen on vuosikymmenten aikana kerännyt mittavan koskentinsoitin- ja haitarikokoelman.

Hän osti esimerkiksi 1970-luvun alussa Suomen ensimmäisen Minimoog-syntetisaattorin. Soittimen hinnalla olisi saanut tuolloin henkilöauton.

– En ole koskaan polttanu tai dokannut. Keikkarahat ovat menneet elämiseen ja soitinten ostamiseen. Olen aina ollut herkällä korvalla ja kuullut uusia tuulia.

Soitinten ja laitteiden keskellä taiteilija kertoo, että uudet tuulet saattavat viedä hänet Kuusankoskelta Mänttä-Vilppulaan.

– Kaipaan lisää tilaa. Täällä tulevat hyllyt niin sanotusti syliin.

Muuttoautoa ei voi vielä pakata, sillä Koivuniemi-nimisen kiinteistön myynti Kotilaiselle on poikinut kuitenkin valituksen hallinto-oikeuteen. Aamulehti on kertonut, että joukko kuntalaisia vastustaa talon myyntiä.

Hovioikeus piti ennallaan turvapaikanhakijan tuomion 10-vuotiaan tytön hyväksikäytöstä

Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi miehen kolmen vuoden vankeuteen maaliskuussa. Oikeus hylkäsi tuolloin syytteen törkeästä raiskauksesta.

Kaksi lakikirjaa ja puheenjohtajan nuija.

Turvapaikanhakijana Suomeen tulleen miehen tuomio 10-vuotiaan tytön törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä on säilynyt ennallaan hovioikeudessa. Turun hovioikeus antoi tapauksesta tuomion perjantaina.

Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi miehen kolmeksi vuodeksi vankeuteen maaliskuussa. Oikeus hylkäsi syytteet törkeästä raiskauksesta. Oikeusoppineet kummastelivat tuolloin oikeuden päätöstä, jonka mukaan teko ei tapahtunut vastoin lapsen tahtoa tai väkivaltaa käyttäen.

Uhri oli tekohetkellä vain 10-vuotias, tekijä hieman yli 20-vuotias. Hyväksikäyttö tapahtui Pirkanmaalla pienellä paikkakunnalla syksyllä 2016.

Turun hovioikeuden tuomio ei ole lainvoimainen.

Kiinteistöverosta rakentunut miljardibisnes kunnille – tulot ovat nelinkertaistuneet 90-luvulta

Omakotiasukkaan kiinteistövero voi olla tuhat euroa vuodessa ja se rokottaa etenkin eläkeläisiä. Omakotiliitto perääkin kiinteistöverosta tulosidonnaista.

Ulla Rehnfors.

Kiinteistöveron merkitys kuntien tulonlähteenä on kasvanut jyrkästi tällä vuosituhannella. Kiinteistöveron tuotto on moninkertaistunut 2000-luvulla ja kasvaa lähivuodetkin, vaikka hallitus hiljattain perui kiinteistöveron alarajan noston. Tulot hipovat pian jo kahta miljardia euroa vuodessa.

– Erityisesti kasvukeskuksissa (omakotiasukkaan) kiinteistöverotus on kasvanut moninkertaiseksi usealla sadalla eurolla viimeisinä vuosina, mutta myös haja-asutusalueella erityisesti rakennuksen arvosta johtuen ja arvostusperusteista johtuen kiinteistövero on kasvanut huomattavasti, toteaa toiminnanjohtaja Kaija Savolainen Suomen Omakotiliitosta.


Sote nostaa merkitystä

Kiinteistöverotuotto on pompannut kolmea kautta. Ensinnäkin kiinteistöveron veropohja on vuosien mittaan laajentunut, kun tontteja on kaavoitettu lisää ja rakennuksia on rakennettu. On siis kertynyt lisää verotettavaa kiinteistömassaa. Lisäksi tonttien ja rakennusten verotusarvot ovat nousseet ja kunnat ovat kiristäneet kiinteistöveroprosenttejaan. Esimerkiksi vakituisen asuinrakennuksen kiinteistöveroprosentin keskiarvo on lähes kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.

– Perimmäinen syy kiristyksiin johtaa kuitenkin eduskuntaan ja hallitukseen. Verotuksen painopistettä on määrätietoisesti siirretty työn verotuksesta palveluihin, kuluttamiseen ja omistamiseen, Savolainen sanoo.

Sote- ja maakuntauudistuksen voimaantulo 2020 korottaa kiinteistöveron merkitystä kunnille suuresti, koska niiden kuntaverotulot puolittuvat silloin nykyisestä. Nyt kiinteistövero muodostaa kuntien verotuloista vajaat 10 prosenttia, uudistuksen toteuduttua 15-16 prosenttia.

Kiinteistöverosta halutaan tulosidonnainen

Omakotiasukkaan kiinteistövero voi olla tuhatkin euroa vuodessa, pääkaupunkiseudulla enemmänkin. Etenkin eläkeläisille siitä on voinut tullut raskas maksettava, vero kun ei huomioi maksajan tuloja mitenkään. Omakotiliitto ehdottaakin tulosidonnaista kiinteistöveroa.

– Jos kiinteistöverotusta halutaan kehittää, niin jollakin tavalla täytyy olla huomioitavissa kuluttajan ja kotitalouden käytettävissä olevat tulot. Täytyy olla jonkinlainen kattoraja, prosentti puolitoista niistä käytettävissä olevista tuloista. Perälauta täytyy olla.

Kiinteistöveroa ollaankin uudistamassa, tosin eri tavalla. Asiantuntijaselvitysten mukaan maapohjien kiinteistöverotuksen arvostamisjärjestelmä on uudistettava, koska rakennusten ja maapohjien verotusarvot ovat jääneet jälkeen kustannus- ja hintakehityksestä. Maapohjien kauppahinnat ovat eriytyneet alueellisesti, mikä tulisi asiantuntijoiden mukaan ottaa nykyistä paremmin huomioon verotusarvostuksessa.

Uudistuksen tavoitteena on parantaa kiinteistöverotuksen oikeudenmukaisuutta, mutta ei keventää tai kiristää kiinteistöverotusta. Uudistuksen jälkeen kunkin kiinteistön verotusarvon on tarkoitus olla suhteellisesti lähempänä todellista markkinahintaa, mikä samalla merkitsee myös suurempaa vaihtelua kiinteistöjen verotusarvoille ja sitä kautta myös lopullisille verolaskuille. Uudistus astuu voimaan reilun kahden vuoden kuluttua.

Kelloliikkeen ryöstäjälle yli kahden vuoden vankeustuomio – sadantuhannen euron saalis yhä kateissa

Liettualaismies sai vankeustuomion ryöstöstä, joka tehtiin Lahden keskustassa kesällä 2010. Kaksi muuta rikolliskoplan jäsentä ja ryöstösaalis ovat yhä tavoittamatta.

Poliisit kelloliikkeen edessä Aleksanterilla.

Vuosien takaisesta Lahden Kellokeskuksen ryöstöstä on annettu nuorelle liettualaismiehelle vankeustuomio. Päijät-Hämeen käräjäoikeus on tuominnut yhden ryöstäjän kahden vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen.

Lahden keskustassa sijaitsevaan Kellokeskukseen tehtiin törkeä ryöstö kesällä 2010. 

Ryöstäjinä oli kolme miestä, joista yksi saatiin kiinni Vilnassa viime syyskuussa. Kaksi muuta ryöstäjää ovat edelleen karkuteillä.

Tekohetkellä 18-vuotias liettulaismies myönsi teon oikeudessa ja selitti joutuneensa ammattirikollisten painostamaksi. 

Ryöstö tapahtui keskellä päivää, kun kommandopipoin varustautuneet miehet tunkeutuivat liikkeeseen ja ryhtyivät rikkomaan lasivitriinejä. Silminnäkijöiden mukaan he ampuivat ryöstön aikana aseella kattoon, mutta siitä ei ollut näyttöä oikeudessa. Syyttäjä arvioi ryöstäjien heiluttaneen liikkeessä leikkiasetta.

Saaliiksi kolmikko sai 90 kelloa, yhteensä 118 000 euron edestä. Rystösaalista ei ole saatu takaisin. Tekijät poistuivat paikalta varastetulla ajoneuvolla, joka myöhemmin löydettiin Hollolasta.

Perjantaina käräjäoikeudessa tuomittu ryöstäjä jäi kiinni alkusyksyllä Liettuassa kelloliikkeestä otetun DNA-tunnisteen avulla. Sen perusteella Interpol tunnisti tekijän jo kaksi vuotta sitten, mutta tuolloin tekijä jäi etsintäkuulutetuksi.

Oikeus velvoitti tuomitun korvaamaan vakuutusyhtiölle noin 63 000 euroa vakuutuskorvauksia. Lisäksi tuomitulle tuli maksettavaksi korvauksia kärsimyksistä kahdelle asianomistajalle yhteensä noin kuusi tuhatta euroa.

Syyttäjä pitää rangaistusta oikeantasoisena eikä aio valittaa hovioikeuteen.

Hae lisää

Tervetuloa Ylen mobiiliuutisiin!

Kokeilemme palvelun avulla millainen käyttöliittymä sopisi parhaiten uutisten, urheilun ja sään seuraamiseen mobiilikäytössä.

Otamme mielellämme vastaan palautettasi siitä, mikä palvelussa toimii jo hyvin ja mitä mielestäsi voisi vielä kehittää.

Liitä mukaan päätelaitteesi malli ja sähköpostiosoitteesi, jos tarvitset apua ongelmatilanteessa.

Lähetä palautetta:

Lähetä