Joka kolmas sairastuu johonkin syöpään – Lohtuna on se, että saamme maailman parasta ja yhä parempaa hoitoa

Suomessa todetaan vuosittain noin 30 000 syöpätapausta. Vielä parikymmentä vuotta sitten määrä oli puolet pienempi.

Syövän yleistyminen

Ikääntyminen, elämäntavat, ympäristö ja yhä parempi diagnostiikka. Siinä syitä, miksi syöpätapauksia todetaan selvästi aiempaa enemmän.

– Syöpä on seniorikansalaisten sairaus. Ihmiset elävät paljon pidempään, joten he ehtivät jossakin elämänvaiheessa sairastua, kertoo syöpätautien professori Sirpa Leppä Helsingin yliopistollisen sairaalan, HYKSin syöpäkeskuksesta.

Ylen aamu-tv:ssä vieraana olleen professori Lepän mukaan myös elintavat ovat edelleen iso tekijä syöpiin sairastumisen taustalla.

– Merkittävin tekijä on tupakointi. Kun se on vähentynyt, niin esimerkiksi miesten keuhkosyövän ilmaantuvuus on laskenut ihan merkittävästi.

Toisena tekijänä professori mainitsee ravinnon. Esimerkiksi suolistosyövissä tiedetään, että punainen liha on riskitekijä. Globaalitasolla eron näkee siinä, että suolistosyövät ovat selvästi yleisempiä länsimaissa kuin muualla.

– Enemmän kasvipainotteinen ravinto olisi parempi, ja jopa suojaava tekijä, professori huomauttaa.

Ylidiagnostiikka luo turhia murheita

Parantunut tautien tunnistaminen ja löytämien taas on johtanut joistain tapauksissa ylidiagnostiikkaan. Professorin mukaan se saattaa lisätä jopa aivan turhaan huolta, murhetta ja pelkoa. Varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa taudilla ei ole mitään merkitystä ihmisen kokonaiseliniän kannalta.

– Jos sillä [taudilla] ei ole elämän kannalta käytännön merkitystä, niin se tuo aina painetta ja huolta. Ja jos sillä ei ole mitään merkitystä henkilön kokonaiselinajan kannalta niin olisi ehkä ollut parempi, ettei olisi tiennyt siitä.

Esimerkiksi miesten eturauhassyöpien seulonta ei välttämättä johtaisi mihinkään.

Tilastojen mukaan luvut siis osoittavat että joka kolmas suomalainen ehtii jossain vaiheessa elämäänsä saada jonkun syövän. Määrä ovat jopa tuplaantuneet parissakymmenessä vuodessa.

Lohtuna syöpätapausten lisääntymiselle professori muistuttaa, että jo nyt kaduilla liikkuu koko ajan monia satoja, tuhansia ihmisiä, jotka elävät syöpänsä kanssa tai ovat sen sairastaneet ja siitä toipuneet.

– Sen kanssa voi elää, usein jopa aivan hyvää elämää.

– Myös hoitotulokset paranevat koko ajan. Suomessa voi sairastaa syöpää niin turvallisesti kuin vaan voi. Sitä hoidetaan hyvin joka paikassa. Toivoisinkin, että syöpäpotilaat voisivat ajatella, että he ovat turvallisissa käsissä.

Lisäksi hoito Suomessa ei ole kiinni siitä, onko vakuutus tai taloudellinen tilanne mikä tahansa.

Lue myös:

Näissä maakunnissa ja ammateissa sairastutaan eniten syöpään – "Pienin riski on köyhällä viljelijällä, jolla on paljon lapsia"

Itärajan sairaala joutui lääkitsemään ihmisiä vesikauhua vastaan – syynä Suomeen salakuljetetut koirat

Rabies aiheuttaa aivotulehduksen, joka hoitamattomana tappaa ihmisen muutamassa päivässä.

Koira istuu sylissä rapsuteltavana.

Koirien salakuljettaminen Suomeen voi pahimmillaan aiheuttaa hengenvaaran ihmisille.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri julkaisi torstaina vuoden 2017 tartuntatautitilaston. Siinä nousi esiin salakuljettamisen aiheuttamat terveydelliset vaarat. Maakunnassa jouduttiin viime vuonna lääkitsemään vesikauhua vastaan kaksi ihmistä, joiden mahdollinen tartunta oli peräisin salakuljetetusta eläimestä.

Tauti on puhjetessaan tappava ja vaatii siksi nopeaa hoitoa.

Rabies eli vesikauhu on eläinten tauti, mutta se voi tarttua eläimen puremasta myös ihmiseen. Rabies aiheuttaa aivotulehduksen, joka puhjetessaan johtaa kuolemaan muutamassa päivässä.

Tehy-lehti kirjoitti eläinten salakuljetuksen näkymisestä rabies-tilastoissa jo vuonna 2015. Artikkelin mukaan tapauksia on Suomessa vuosittain 50–70. Vasta-ainehoito on tehokas, jos se annetaan ajoissa.

Yhteiskunta maksaa hoidon

Rabieksen ehkäisyhoidon hinta on korkea. 80-kiloisen ihmisen ehkäisyhoito maksaa noin 2 400 euroa.

– Meillä on ollut tapauksia, joissa lemmikkieläimiä on salakuljetettu Suomeen, ja tällainen koira on purrut ihmistä. Sitten onkin tullut hätä, että voiko tällä olla vesikauhu ja ajaudutaan näihin kalliisiin hoitoihin, kuvailee Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin infektioylilääkäri Pekka Suomalainen.

Terveyspiiri nosti salakuljetuksesta seuranneet rabies-tartunnat esiin, koska se halusi herätellä ihmisiä ajattelemaan tekojensa seurauksia.

– Kustannus tällaisesta laittomasta toiminnasta tulee veronmaksajille, toteaa Suomalainen.

Etelä-Karjalan alueella vesikauhuehkäisyhoitoja annettiin vuonna 2017 yhteensä seitsemälle potilaalle. Hoitoja annetaan usein ihmisille, jotka ovat saaneet koiran tai apinan pureman ulkomailla.

Varman diagnoosin odottaminen olisi vaarallista

Vesikauhun hoito täytyy Suomessa lähes aina aloittaa pelkän riskiarvion perusteella, tai se voisi olla liian myöhäistä.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin infektioylilääkäri kertoo, että esimerkiksi salakuljetetun koiran tutkimustuloksia Eviralta ei voida odottaa, vaan ihmisen lääkitys tulee aloittaa välittömästi. Hoito päätetään aina tapauskohtaisesti.

– Joskus eläimen aivot on tutkittu, ja sitten Eviralta on tullut negatiivinen tulos. Olemme kuitenkin jo aloittaneet potilaan hoidon, koska joissakin tapauksissa vasta-ainetta ei uskalla jättää antamatta.

Infektioylilääkäri Pekka Suomalainen vinkkaa etenkin matkailijoille tavan pienentää rabies-riskiä eläimen pureman jälkeen:

– Heti pesee haavan vedellä ja saippualla, se on hyvin tehokas keino saada mahdollisia viruksia poistettua alueelta.

Anni Lamminsivulle suositeltiin vauvana saattohoitoa, vanhemmat eivät suostuneet – Nyt 13-vuotias elää täyttä elämää puolikkaalla sydämellä

Suomessa syntyy joka vuosi 500 lasta, joilla on synnynnäinen sydänvika. Moni sydänlapsi tarvitsee leikkaushoitoa heti vauvana. Sydänlasten hoito on ottanut isoja edistysaskelia.

Anni Lamminsivu tekemässä läksyjä

Anni Lamminsivu syntyi helmikuussa 2005. Äiti ja tyttö kotiutuivat sairaalasta normaalisti. Kaikki ei kuitenkaan ollut kunnossa.

Kun vauva ja äiti olivat viidettä päivää kotona, vauvan kunto romahti. Hän ei syönyt eikä reagoinut oikein mihinkään. Äiti Tiina Tuomisto-Äikäs vei tytön neuvolaan.

– Neuvolalääkäri sanoi, että nyt lähdette heti Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Kun pääsimme Taysin päivystykseen, lääkäri kaappasi Annin auton turvakaukalosta ja lähti juoksemaan lasten teholle.

Anni saatiin elvytettyä ja hänet laitettiin hengityskoneeseen. Tutkimuksissa löytyi erittäin vaikea sydänvika. Annia lähdettiin viemään saman tien ambulanssikyydillä Helsinkiin Lastenklinikalle.

Lääkärit suosittelivat saattohoitoa

Annin diagnoosi on nimeltään sydämen vasemman kammion hypoplasia, HLHS. Hänen sydämensä vasen kammio on niin pieni ja vajaakehittynyt, ettei se pysty pumppaamaan normaalisti verta.

HLHS-lapsia syntyy vuosittain toistakymmentä.

– Aluksi lääkärit eivät antaneet paljon toivoa. Anni oli kärsinyt jo hapen puutteesta, ja kun sydänvika oli hyvin vaikea, niin piti ensin odottaa, että Anni tulee vähän parempaan kuntoon, kertoo Tiina Tuomisto-Äikäs.

Jos vaikeaa sydänvikaa ei huomata raskausaikana ultraäänitutkimuksissa, vanhemmat joutuvat vaikean valinnan eteen heti lapsen syntymän jälkeen.

– Kun selvisi, että Annilla on yksikammiosydän, niin kyllä meille aika lailla suositeltiin saattohoitoa.

Vanhemmat kieltäytyivät saattohoidosta ja päättivät valita isojen avosydänleikkauksen tien.


Neljä leikkausta kolmen vuoden aikana

Annille on tehty neljä suurta avosydänleikkausta. Ensimmäinen tehtiin, kun Anni oli reilun kahden viikon ikäinen ja seuraava kolmen kuukauden ikäisenä. Uuden leikkauksen vuoro oli jälleen, kun Anni oli puolivuotias. Viimeinen suuri leikkaus tehtiin maaliskuussa 2008.

Yksinkertaistaen HLHS-lapselle tehdään yksikammioinen sydän suuria verisuonia siirtämällä.

Annin leikkaukset sujuivat hyvin, mutta toipilasaikana tuli takapakkeja. Niistä pahin oli aivoinfarkti, jonka seurauksena Anni halvaantui vasemmalta puolen.

– Lapset ovat kummallisen sisukkaita, todellisia selviytyjiä. Hyvin nopeasti Annin vasen käsi ja jalka oppivat toimimaan uudestaan, muistaa Tiina Tuomisto-Äikäs.

Annin syntymä mullisti perheen elämän. Iso käännekohta vaikutti vanhempiin, sisaruksiin ja isovanhempiin. Läheiset ihmiset ovat antaneet tukea ja voimia.

– Jotenkin sitä on sellainen leijonaemo, että jos annetaan vähänkin toivoa, niin oman lapsen puolesta jaksaa.

Anni itse ei juurikaan muista lapsuuden isoja leikkauksia tai sairaala-aikoja.

– Muistan vain pieniä pätkiä, leikkihuoneita tai sairaalapellejä. Muistan myös sellaisen pingviinimaskin, joka minulla oli silloin kun heräsin leikkauksesta.

Sydänlasten hoito on ottanut isoja edistysaskelia

Suomessa lasten vaikeimpien sydänvikojen tutkimus ja hoito on keskitetty Hyksin Lastenklinikalle.

Lasten sydänkirurgia on viime vuosikymmeninä kehittynyt huimasti. Lähes tulkoon kaikkia lapsia, joilla on synnynnäinen sydänvika, pystytään auttamaan.

Taysin apulaisylilääkäri Tuija Poutanen on lastentauteihin ja lastenkardiologiaan erikoistunut lääkäri. Hän valmistui lastenlääkäriksi parikymmentä vuotta sitten.

– Silloin kun valmistuin, HLHS-lapsille ei juurikaan ollut tarjolla hoitoa. He saivat kuolla äitinsä syliin.

Synnynnäisiä sydänvikoja on monenlaisia: sydämessä voi olla ylimääräisiä aukkoja, siihen voi syntyä ahtaumia tai monimutkaisia rakenteellisia vikoja.

Kaikista sydänlapsista noin puolet tarvitsee leikkaushoitoa joko heti syntymänsä jälkeen tai myöhemmin. Leikkaus voi olla joko korjaava tai auttava. Leikkausten lisäksi sydänvikoja hoidetaan katetroimalla.

Iso edistysaskel on myös vastasyntyneiden lasten happisaturaatioseulonta. Se paljastaa suurimman osan sikiöseulannassa löytymättömistä vaikeista sydänvioista.

– Taysissa happisaturaatioseula on ollut käytössä yli kymmenen vuotta. Nykyään seulonta tehdään jo kaikissa synnytyssairaaloissa, kertoo Poutanen.

Moni sydänvika paljastuu jo raskausaikana

Nykyään yhä useampi rakenteellinen sydänvika todetaan jo äidin raskauden aikana ultraäänitutkimuksessa.

– Sikiödiagnostiikka on kehittynyt. Kun vaikea sydänvika todetaan jo raskausaikana rakenneseulatutkimuksessa, niin äiti voidaan ohjata synnytykseen suoraan Helsinkiin, jos vauva tarvitsee leikkausta heti syntymänsä jälkeen. Se voi parantaa lapsen ennustetta, sanoo Tuija Poutanen.

Sikiöseulonnassa löytynyt vaikea sydänvika on lääketieteellinen peruste raskaudenkeskeytykseen. Suomessa ei ole valtakunnallisia tilastoja siitä, kuinka moni vanhempi päätyy tähän ratkaisuun. Toinen vaihtoehto on jatkaa raskautta.

– HLHS-lapsia syntyy vähemmän kuin aikaisemmin. Se kertoo siitä, että osa vanhemmista päätyy raskaudenkeskeytykseen, arvioi Tuija Poutanen.

Yksikammiolasten leikkaushoito on parantunut isoin harppauksin.

– Kun lapsi syntyy vaikeasti sydänvikaisena, vaihtoehtoina ovat joko saattohoito tai leikkaushoito. Leikkaustekniikat ovat parantuneet ja tehohoito on edistyneempää kuin ennen, kertoo Tuija Poutanen.

Annin vaikea sydänvika paljastui vasta viisi päivää hänen syntymänsä jälkeen.

– Jokainen vanhempi tekee oman ratkaisunsa. Minä olen onnellinen meidän ratkaisustamme, sanoo Tiina Tuomisto-Äikäs.

Leirit ja vertaistuki yhdistävät sydänperheitä

Anni Lamminsivu on osallistunut jo useamman kerran sydänlapsille ja -nuorille järjestetyille leireille. Hän on hakenut myös ensi kesän nuorten leirille.

– Leireillä on kivaa. Siellä seinäkiipeillään, pelataan kaikkia ulkopelejä ja käydään uimassa, kehuu Anni.

Annin perhe on saanut muista sydänlasten perheistä hyviä ystäviä.

Yksikammiolasten vanhemmilla on sosiaalisessa mediassa oma aktiivinen ryhmänsä. Siellä perheet voivat vaihtaa kokemuksia ja ratkoa pulmia yhdessä.

Sydänlapset ja -aikuiset ry on vuonna 1975 perustettu sydänlasten ja - aikuisten valtakunnallinen järjestö.

"Anni tuo valon mukanaan"

Kilvakkala on vireä maalaiskylä Ikaalisissa, muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Kyläkoulussa on yli 130 oppilasta. Anni Lamminsivu on Kilvakkalan koulun kuudesluokkalainen.

– Täällä Kilvakkalassa on mukava asua. Harrastan näytelmäkerhoa ja olen vapaa-ajalla kavereiden kanssa.

Anni tietää, että hänellä on synnynnäinen sydänvika, mutta se ei juuri elämää haittaa.

– Liikkatunnilla otan joskus vähän rauhallisemmin.

13 -vuotias tyttö käy säännöllisesti sydänseurannassa ja on kasvamassa sydänlapsesta sydännuoreksi. Äiti odottaa jännityksellä murrosiän merkkejä.

– Anni on meidän perheen valon tuoja, ehdottomasti. Puolikkaalla sydämellä voi elää kokonaista elämää.

19.4.2018 kello 8.42 korjattu Sydänlapset ja -aikuiset ry:n nimi.

Painajaiset ja unettomuus ovat suomalaisille tuttuja yövieraita – entistä harvempi kokee nukkuvansa tarpeeksi

Uniongelmat vaivaavat naisia enemmän kuin miehiä, vaikka naiset nukkuvat hieman enemmän.

Huonosti nukkuva

Hyvin nukuttu yö on monelle vain ihana haave. Uni ei tule tai nukkuminen on pätkittäistä, kevyttä ja painajaiset herättävät keskellä yötä.

Laajan FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan kolme neljästä suomalaisesta aikuisesta nukkuu omasta mielestään tarpeeksi. Heitä on vähemmän kuin kuusi vuotta aiemmin, ja THL:n tutkimusprofessorin Timo Partosen mielestä huono suuntaus pitäisi nyt saada pysäytettyä.

– Huono nukkuminen on jatkuva rasitustila elimistölle, Timo Partonen sanoo.

Aikuinen tarvitsee Partosen mukaan yleensä kuudesta yhdeksään tuntiin unta vuorokaudessa. Suomalaiset nukkuvat vajaat seitsemän ja puoli tuntia, naiset hieman miehiä enemmän. Osalle se riittää, mutta osa tarvitsisi unta enemmän. Usein unen pitäisi myös olla laadultaan parempaa.

Painajaisia, unettomuutta, päiväväsymystä

Monia piinaavat öisin painajaiset. FinTerveys 2017 -tutkimukseen vastanneista lähes puolet oli kuukauden aikana nähnyt painajaisunia. Naisten öitä ne kiusaavat miehiä useammin. Painajaisia voivat aiheuttaa huolet ja stressi, mutta myös myönteiset mielessä pyörivät asiat.

– Painajaisiin ei kannata kiinnittää suurempaa huomiota, jos niitä on harvakseltaan. Kun niitä alkaa olla toistuvasti, useimpina öinä viikossa, ne voivat kertoa jostain vakavammasta, Timo Partonen sanoo.

Tutkimustulokset koskevat 30 vuotta täyttäneitä ja sitä vanhempia suomalaisia. Painajaisia on tässä joukossa kaikkein eniten yli 80-vuotiailla naisilla. 30–39-vuotiaat naiset puolestaan näkevät selvästi enemmän painajaisia kuin samanikäiset miehet. Samoissa ryhmissä myös psyykkinen kuormittuneisuus on viime vuosina lisääntynyt selvästi.

– Uni häiriintyy helposti, jos taustalla on psyykkistä tai fyysistä häiriötä. Painajaisunet ovat yksi unen häiriintymisen ilmentymä, Partonen sanoo.

Hyvin moni myös valvoo, vaikka haluaisi nukkua. Kuukauden aikana unettomuutta oli kokenut puolet miehistä ja vielä useampi naisista. Timo Partosen mukaan osalla uni on karkuteillä satunnaisesti, osalla puolestaan monena yönä viikossa.

Päiväväsymyksestä kärsii silloin tällöin jopa kolme neljästä suomalaisesta. Kehnot unet eivät kuitenkaan ole sen ainoa syy. Väsymystä voivat aiheuttaa esimerkiksi sairaudet.

Naisilla on uniongelmia useammin kuin miehillä. Siitäkin huolimatta, että naiset nukkuvat hiukan enemmän.

Huono uni johtaa helposti painonnousuun

Jo yksi huonosti nukuttu yö tuntuu seuraavana päivänä väsymyksenä, tarkkaavaisuuden ja keskittymisen häiriintymisenä, reaktionopeuden hidastumisena ja voi altistaa virheille tai onnettomuuksille.

Kun uni on jatkuvasti huonoa, painoa alkaa helposti kertyä lisää, syke nousee, verenpaine pyrkii kohoamaan ja stressihormoni kortisolin tuotanto lisääntyy ja on läpi vuorokauden tavallista korkeammalla tasolla.

THL:n tutkimusprofessorin Timo Partosen mukaan oman unen parantamiseksi voi tehdä paljon.

– Varaa unelle ne tunnit ja minuutit, jotka itse koet tarvitsevasi. Pyri säännöllistämään nukkumisen aikataulua.

Unta voi parantaa monin keinoin, mutta aina omat yritykset eivät tuota tulosta. Huonon unen syy voi olla esimerkiksi uniapnea tai muu unihäiriö tai sairaus. Myös esimerkiksi vuorotyö tai pienten lasten heräily saattaa katkoa aikuisten nukkumista. Timo Partonen kehottaa hakemaan uniongelmiin apua ajoissa. Pitkään kestävien uniongelmien hoidossa korostetaan lääkkeettömiä keinoja.

Suomalaisten unta koskevat tutkimustulokset ovat osa laajaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n FinTerveys 2017 -tutkimusta. Nyt julkistetut tulokset koskevat 30 vuotta täyttäneitä suomalaisia. Tästä ikäryhmästä tutkimukseen osallistui noin 6 500 henkilöä.

Lue myös:

Osaatko syödä itsellesi makoisat unet? Unitutkijan vinkit päivän aterioille

Hyvä yöuni pohjustetaan jo aamulla – tässä maailman johtavien asiantuntijoiden vinkit hyvään uneen

Jäivätkö unet vähiin? Unihoitaja vinkkaa: kokeile pysäytyssanaa, älä katso kelloa

Mikä on kun toiset repeävät joka paikkaan? – Aikaansaaminen töissä on taito, jonka voi oppia

Aikaansaaminen tuo elämään iloa ja energiaa. Se onnistuu asettamalla itselleen tavoitteita ja tehostamalla ajankäyttöä.

grafiikka

Tuntuuko sinusta siltä, että ympärilläsi on superihmisiä? Heidän vuorokaudessaan on enemmän tunteja. He saavat tehtyä asioita niin töissä kuin vapaa-aikanakin.

Psykologi Satu Pihlaja lohduttaa, että jokaisella on mahdollisuus olla aikaansaava ihminen ja saavuttaa tavoitteitaan. Ensin niitä on kuitenkin oltava.

– Jotta saisi aikaiseksi, tulee olla tavoitteita. Ne auttavat paljon huomion ja energian suuntaamisessa. Niiden asettamisessa on kyse siitä, että elämä olisi mielekästä.

Pihlaja on itse esimerkki henkilöstä, jolla on kyky "revetä joka paikkaan" ja saada asioita tehtyä. Hän on psykologi, psykoterapeutti, kouluttaja ja valmentaja ja kirjoittaa väitöskirjaansa.

Satu Pihlajan kirjoittama kirja Aikaansaamisen taika ilmestyi maaliskuussa.

Apuna tehtävälista ja aikataulutus

Päämäärää varten tarvitaan toimintasuunnitelma, jota muuttaa tarvittaessa. Jos asettaa itselleen välitavoitteita, ei kokonaisuus tunnu niin ylivoimaiselta.

– Kannattaa pilkkoa tehtävä pienemmiksi paloiksi. Jos joku asia ei etene, niin yleensä puuttuu kunnon suunnitelma.

Myös kiire voi aiheuttaa päänsisäisen sotkun ja jo alkuun pääseminen takkuaa.

– Silloin kannattaa pysähtyä ja tehdä lista. Sitten valitsee listalta kolme asiaa, joita sinä päivänä edistää ja aloittaa ensimmäisestä.

Aloittamista vaikeuttaa, jos työ on vaikeasti hahmoteltava, eikä tiedä, mikä lopputulos voi olla. Näin on usein luovassa työssä. Tarvitaan päivämääriä ja aikatauluja.

– Jos johonkin asiaan on vuosi aikaa, se ei lähde edes käyntiin, ellei ole jokin tavoite jo viikon päästä tai sen kuukauden aikana. Tarkkuus auttaa varsinkin epäselvissä projekteissa.

Positiivisuus edesauttaa

Myös mielikuvaharjoittelusta voi olla hyötyä. Ohjaamalla omaa ajattelua positiiviseen suuntaan, voimme vahvistaa onnistumisen tunnetta.

– Jos kuvittelemme voivamme onnistua, täyttää usko ajatuksemme. Koemme sen positiivisena tunnetilana ja kehomme virittäytyy toimimaan, Satu Pihlaja sanoo.

Tosinpäin. Jos jo valmiiksi tunnemme voimattomuutta ja mielessä on pelko omasta epäonnistumisesta, voi tehtävän aloittaminen tuntua vaikealta.

Mietimme usein päivän aikana, mitä kaikkea on vielä tekemättä, ja hoitamattomat asiat ahdistavat. Sen sijaan voisi ajatella, mitä kaikkea on jo saanut tänään ja viikon aikana aikaiseksi.

Matka kohti päämäärää voi myös olla tärkeämpää kuin tulos. Satu Pihlaja antaa esimerkin kirjojen lukemisesta.

– Ei riitä, että vain haluaa lukea enemmän. Tavoitteen on oltava konkreettinen. Ihminen voi päättää, että ryhtyy lukemaan enemmän romaaneja. Mutta jos päättää, että lukee yhden romaanin kuukaudessa, tulee sen helpommin tehneeksi.

– Tärkeintä ei ole se, montako kirjaa lopulta luki, vaan se, että luki enemmän ja samalla teki sellaista, mistä piti.

Töissä oltava itsensä johtaja

Ihmiset tulevat tarvitsemaan ajankäytön hallintaan liittyviä taitoja entistä enemmän työpaikoilla. Erityisesti niitä tarvitsevat ne, joiden työ edellyttää itsenäistä suunnittelua ja oman työskentelyn ohjaamista.

– Työelämässä ihmisten pitää osata olla nykyisin yhä enemmän oma johtajansa.

Psykologi uskoo, että perinteiset käskytysmallit jäävät historiaan.

– Kukaan ei enää sanokaan, miten ja missä järjestyksessä työt on tehtävä. On oltava itseohjautuva ja osattava aikatauluttaa projektinsa.

Aikaansaaminen tuo mielihyvää

– Mutta miksi ihmisen pitäisi koko ajan olla tehokas?

– Ei koko ajan tarvitsekaan. Elämässä tasapaino on tärkeä. On oltava myös aikaa, jolloin ei tee mitään ihmeellistä.

Samalla Satu Pihlaja kuitenkin muistuttaa, että kun syntyy valmista, se tuottaa ihmiselle mielihyvää ja onnistumisen tunteita sekä tuo samalla energiaa.

Ihailemme aikaansaavia ihmisiä, koska heistä näkyy innostuneisuus ja tekemisen nautinto.

– Jokainen nauttii siitä, että saa aikaiseksi asioita. Se on kaikille ihmisille yhteistä. Kun asiat etenevät toivotusti, myös itseluottamus ja itsensä arvostaminen kasvavat.

Kuuntele Satu Pihlajan haastattelu

Helsingin hammashoito pahoissa ongelmissa takkuilevan järjestelmän takia, jopa potilasturvallisuus voinut vaarantua – "Mikään ei ole toiminut niin kuin pitäisi"

Saman potilastietojärjestelmän on kerrottu vaarantaneen potilasturvallisuuden myös Päijät-Hämeessä.

Hammaslääkäri

Helsingissä hammashoidossa käytössä oleva Lifecare-potilastietojärjestelmä on aiheuttanut hammashoidon asiakkaille ja henkilökunnalle paljon ongelmia ja voinut vaarantaa jopa potilasturvallisuuden.

Asiasta kertoo Ylelle johtava ylihammaslääkäri Seppo Turunen Helsingin sote-toimialan suun terveydenhuollon lähipalveluista.

Uuteen potilastietojärjestelmään siirryttiin Helsingissä helmikuun alussa.

– Oikeastaan voi sanoa, että mikään ei ole toiminut niin kuin pitäisi. On ollut todella paljon ongelmia järjestelmän jokaisella osa-alueella. Järjestelmäntoimittajakin on myöntänyt, että siellä on selkeitä ohjelmavirheitä, Turunen sanoo.

Lifecare-potilastietojärjestelmästä on kirjoitettu julkisuudessa ennenkin. Päijät-Hämeessä yli tuhannen potilaan kerrottiin maaliskuussa saaneen väärän lääkelistan ja potilasturvallisuuden olleen vaarassa.

Lifecare-järjestelmä on epävakaa ja se on muun muassa kaatunut kokonaan useita kertoja, Turunen kertoo.

– Virheitä on muun muassa ajanvarauksen toiminnallisuudessa. Se on hidastunut siten, että yhtä asiakasta kohti joudutaan käyttämään enemmän aikaa. Se tarkoittaa, että ajanvaraus on ruuhkautunut.

Ongelmia on ollut myös potilastietojen tallentamisessa sekä tilastoinnissa.

– Välillä tiedot näyttävät tallentuvan ja välillä taas eivät. Tämä on käyttäjälle todella hankala tilanne. Ilmeisesti mitään tietoa ei ole hävinnyt kuitenkaan lopullisesti.

"Palkanmaksussa on ollut puutteita, henkilökunta on todella stressaantunut"

Myöskään hammaslääkäreiden toimenpidepalkkiot eivät ole muodostuneet oikein.

– Eli tässä on ollut parin kuukauden ajan selkeästi puutteita palkanmaksussakin. Myöskään asiakaslaskutus ei toimi oikein, Turunen sanoo.

Hänen mukaansa hammashoidon henkilökunta on ollut kovassa paineessa jo pitkään.

– Seuraamme henkilökunnan työtyytyväisyyttä säännöllisesti kuukausittain. Koskaan ennen emme ole saaneet näin alhaisia arvioita.

– Se palaute, mitä henkilökunnalta tulee, on todella murskaavaa. Sanallisessa palautteessa tulee ilmi, että on unettomuutta ja koko henkilökunta on tällä hetkellä todella stressaantunutta.

Onko potilasturvallisuus vaarantunut?

– Mitään sellaista yksittäistä selkeää tapausta ei voi osoittaa, mutta välillisesti on ollut läheltä piti -tilanteita, koska nimenomaan tietojen tallentamiseen liittyy ongelmia, Turunen vastaa.

Turunen sanoo järjestelmäntoimittajan luvanneen ratkaisuja vasta potilastietojärjestelmän seuraavassa versiossa. Sen ajankohdasta ei ole toistaiseksi tietoa.

– Seuraavan version julkaisupäivämäärä on siirtynyt koko ajan, johtava ylihammaslääkäri kertoo.

Lisää aiheesta:

Potilaille meni vääriä lääkkeitä – tietojärjestelmävika sotki reseptejä Päijät-Hämeessä

Tieto Oyj sai peliaikaa reistailevan tietojärjestelmän korjaamiseen – Valvira vaatii selvitystä potilasturvallisuutta vaarantavista virheistä

Valvira: Virheellisiä lääkemääräyksiä voi löytyä Päijät-Hämeen lisäksi muualtakin – selvitys käynnissä

Potilasturvallisuus vaarassa – tietojärjestelmästä löytyi taas vika Päijät-Hämeessä

Valvira: Viallisen tietojärjestelmän käyttökielto olisi suurempi riski potilasturvallisuudelle kuin käytön jatkaminen

Jo alakouluikäiset tytöt häpeilevät omaa kehoaan: "Viides- ja kuudesluokkalaisia on jo todella vaikea saada esimerkiksi liikuntatunnin jälkeen suihkuun" – Osallistu keskusteluun

Yläkoululaisten kokema häpeä omasta kehostaan näyttäisi siirtyvän hiljalleen jo alakoulun puolelle. Loppuuko lapsuus aina vain aikaisemmin?

4-5 -vuotiaiden kehoitsetunto on hyvin korkealla, kertoo lastenpsykiatri Raisa Cacciatore.

Vaasalainen luokanopettaja Satu Saarenmäki alkoi ihmetellä, kun kuudesluokkalaisilta tytöiltä alkoi lisääntyvissä määrin ilmestyä lupalappuja jäädä pois koulun uintitunneilta. Lapuissa saatettiin vedota esimerkiksi kuukautisiin, vaikka samaa syytä oli käytetty jo kaksi viikkoa aikaisemminkin.

Saarenmäki kertoo opettaneensa lähes 30 vuotta, mutta häpeän tunteita ja niiden seurauksia hän on havainnut näin nuorilla vasta viime vuosina. Kahdenkeskisissä keskusteluissa on käynyt ilmi, että taustalla on muun muassa ahdistusta yhteisuinneista.

– Nuorilla tytöillä on tosi paljon paineita omasta ulkomuodosta, ja ne alkavat yhä aiemmin. Onneksi tätä näkyy vielä harvemmin eka- tai tokaluokkalaisilla, mutta esimerkiksi viides- ja kuudesluokkalaisia on jo todella vaikea saada esimerkiksi liikuntatunnin jälkeen suihkuun, Saarenmäki kuvailee.

Alakouluikäiset tytöt karttelevat luokan yhteisiä uintitilanteita häpeän ja epävarmuuden vuoksi, eivätkä halua olla vähissä vaatteissa luokan poikien silmien edessä. Lisäksi tytöt arastelevat Saarenmäen mukaan suihkutiloja ylipäänsä, eikä suihkussa haluta käydä ilman uimapukua.

Ilmiö valuu yläkoulusta alakoulunkin puolelle?

Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n puheenjohtaja Kasper Salin sanoo ilmiön olevan tuttu yläkoulusta.

– Tapauksista tulee yleensä tietoa tänne päin yläkoulun puolelta, kun opetuksessa alkaa ilmetä haasteita. Eli tällaista, että omaa kehoa hävetään, eikä haluta tulla vaikka uintitunneille. Ehkä tämä ilmiö alkaa hiljalleen siirtyä myös alakoulun puolelle, Salin sanoo.

Näkemykset koulujen liikuntatunneista vaihtelevat. Reilu viikko sitten Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan lehtori Marja Kokkonen puolusti Ylen haastattelussa sekaryhmissä tapahtuvaa liikunnanopetusta, ja halusi luopua erillisistä ryhmistä kokonaan.

Kasper Salinin mielestä liikunnanopetuksessa olisi pikemminkin hyvä pohtia opetuksellisia ratkaisuja ja järjestelyitä. Varsinkin juuri silloin, jos on kyse sekaryhmästä, jossa sekä tytöillä että pojilla voi olla häpeilyn tunteita.

Salin kuvaa asiaa niin, että esimerkiksi uinnin pitäisi tuntua oppilaasta turvalliselta ei vain fyysisesti, vaan myös psyykkisesti.

Kasper Salin pitää mahdollisena, että yhä nuoremmat joutuvat tulevaisuudessa käsittelemään samoja asioita, mitä pääasiassa yläkoululaiset nyt kokevat.

– Ilmiö kertoo tietyllä tapaa siitä, että lapsuus loppuu aina vain aikaisemmin. On huolestuttavaa, kun tämä siirtyy aina vain aikaisemmaksi, se aikuisten maailmaan siirtyminen, Salin pohtii.

Suihkussa käynnit olleet aina jännittäviä

Yhä nuorempien tyttöjen itsetunto-ongelmat oman kehon suhteen tunnistaa myös kymmenen vuotta tyttöjä ja naisia salibandyjoukkue SPV:ssä valmentanut Marika Kääriäinen. Kääriäinen sanoo kuulleensa jo 10-vuotiaiden tyttöjen arastelevan omaa kehoaan.

Kääriäinen lisää kuitenkin, että suihkussa käyminen on ollut lähes aina tytöille jännittävä paikka, mikä johtuu juurikin murrosiästä. Suihkukäynnit muuttuvat kuitenkin nopeasti luonnollisiksi tuttujen joukkuelaisten kesken.

– Uskon, että liikunta auttaa hälventämään epävarmuuden tunnetta siten, että opitaan tuntemaan, miten oma keho toimii ja mitä omalla kropalla voi tehdä. Urheilussa se fyysinen suoritus on se, mikä merkitsee, eikä se ulkonäkö, Kääriäinen pohtii.

"Maailman paras kehoitsetunto"

Lastenpsykiatri ja Väestöliiton asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatore tunnistaa yhä nuorempien tyttöjen häpeän kehoistaan, mutta ei ole varma, löytyykö kehoahdistuksen varhaistumisesta vielä varsinaista tutkimustietoa.

– Oslossa kansainvälisessä seksuaalikasvatuksen kongressissa tuli puheeksi, että se todella on ainakin pohjoismaalainen ja ilmeisesti länsimaalainenkin ilmiö, että yhä nuoremmat tytöt häpeävät kehoaan. Tytöt ovat jopa terveystarkastuksissa haluttomia riisuuntumaan ja kokevat oman ainutlaatuisen lapsen kehonsa jotenkin vääränlaisena, Cacciatore kertoo.

Tärkeä osa itsetuntoa on kehoitsetunto, Cacciatore kertoo.

– Neljä-viisivuotiaalla on maailman paras kehoitsetunto. He ovat aivan varmoja siitä, että he ovat juuri sellaisenaan täydellisiä. Tämä ajatus olisi se, mikä meidän pitäisi suojata: minun kehoni on aivan täydellinen, oikeanlainen, riittävä ja hyvä, Cacciatore pohtii.

Läheisyys ja kosketus ovat avainsanoja rakennettaessa lapsen kokemusta hyvästä kehoitsetunnosta. Cacciatore kehottaa, etteivät vanhemmat kehuisi tyttöjä vain siitä, miten kauniilta he näyttävät tai miten nätisti he ovat.

– Enemmän voisi kannustaa vaikka tyttöjäkin pukeutumisessa sen kautta, että nämä ovat mukavat vaatteet, näillä voit tehdä kuperkeikkoja tai kiipeillä. Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, miten aikuisena suhtautuu omaan tai muiden kehoihin, koska myös niin annetaan mallia siitä, miten jokainen on upea juuri sellaisenaan kuin on, Cacciatore miettii.

Cacciatoren mielestä on hyvä, että tyttöjen ja poikien välisiä eroja häivytetään. Hän haluaisi ohjata kasvattajia pohtimaan tyttöjen kannustamista enemmänkin olemaan rohkeita, esillä ja remuamaan jo päiväkodissa ja koulussa.

Aikuisten vastuu itsetunnon kehittämisessä

Murrosikään liittyvät paineet ja odotukset tuntuvat lisääntyvän.

– Teini-ikä tuntuu siirtyvän aikaisemmaksi, joten olisi ehkä hyvä miettiä käytännön ratkaisuja koulussa sillä tavoin, että tuettaisiin paremmin itsetunnon kehittymistä. Aikuisten täytyy kuunnella lapsia. Jos tyttöjä rohkaistaisiin puhumaan asioista avoimesti, tällaiset asiat voisivat tulla vielä paremminkin esiin, luokanopettaja Satu Saarenmäki Vaasasta pohtii.

Lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren mukaan esimerkiksi koulujen uimahallireissut ovat hyviä siksi, että lapset näkevät siellä hyvin monenlaisia vartaloita, ja ihmiset ovat niin sanotusti sulassa sovussa saunassa ja suihkussa.

Hän ei kuitenkaan pakottaisi jo asiasta ahdistunutta tyttöä suihku- tai uintitilanteeseen, koska itsetuntoa ei saisi hukata.

– Tytöt kehittyvät hyvin eri tahtiin. Usein kaikista itsetuntoisimpia ovatkin ne tytöt, jotka kehittyvät keskiarvon kanssa samaa matkaa, eikä ääripäässä hitaammin tai nopeammin. On meidän aikuisten vastuulla, että osaamme tehdä positiivisen kehoitsetunnon niin tytöille kuin pojille kaikessa iässä, Cacciatore toteaa.

Voit osallistua keskusteluun kommentoimalla tätä artikkelia. Kerro vaikka millaisia kokemuksia sinulla on tyttöjen ja poikien kehoon liittyvästä arkuudesta ja häpeilystä. Onko ilmiö aikaistunut? Miten arastelua ja vaikeita tilanteita voitaisiin helpottaa – tai pitäisikö niitä?

Kommentointi onnistuu selainversiossa ja edellyttää kirjautumista. Voit luoda oman Yle tunnuksesi täällä.

Aikuiset syömishäiriöpotilaat ahdingossa, kun hoitohenkilökunta ei tunnista sairautta – ”Sinulla ei voi olla anoreksiaa, se on nuorten naisten tauti”

Syömishäiriöön sairastuneet aikuiset tarvitsevat yksilöllistä apua. Pelkkä osastohoito ei riitä.

Jaana Sinervä toivoo lisää hoitoa aikuispotilaille.

Kaarinalainen 49-vuotias Jaana Sinervä sairastui syömishäiriöön karppaamisen jälkeen. Vähähiilihydraattisen ruokavalion lopettaminen ei onnistunutkaan helposti.

– Syöminen loppui. Minulla oli kausia, jolloin söin vain ananasta tai kirsikkatomaatteja... tai join pelkkää jaffaa, Sinervä kertoo.

Käynti työterveyspsykologin luona ei tuonut tilanteeseen helpotusta.

– Työterveyspsykologi sanoi, että sinulla ei voi olla anoreksiaa tai syömishäiriötä, sillä se on nuorten naisten tauti, Sinervä sanoo.

Kului vuosi ja Jaanan äiti kannusti hakemaan apua. Lääkäri ei tiennyt, mihin lähettäisi Jaanan.

– Istuin autossa parkkipaikalla ja ihmettelin. Ajattelin, että kyllä minä näinkin tulen elämään. Uskoin asiantuntijoita.

Lopulta sisko patisti Jaanan hoitoon, kun Jaana alkoi ostaa vaatteita lasten osastolta. Aikuisten vaatteet eivät enää pysyneet päällä.

– Vanhempani ja omat lapseni tajusivat, etten koskaan syönyt heidän kanssaan. Keksin tekosyitä, että olen jo syönyt, Jaana Sinervä kertoo.

Syömishäiriöhoidon puutteet ovat tiedossa


Aikuiset syömishäiriötä sairastavat kokevat saavansa puutteellista hoitoa Varsinais-Suomessa. Heidän mielestään Turun yliopistollisessa keskussairaalassa toimiva syömishäiriöklinikka ei pysty vastaamaan hoitotarpeisiin.

Parikymmentä vuotta aikuisten syömishäiriöisten kanssa työskennellyt terveystieteiden maisteri Sirkku Mikkola kirjoitti aiheesta taannoin yleisönosastokirjoituksen Turun Sanomiin.

– Meillä pitäisi olla nimikkolääkäreitä, joiden vastuulla olisi hoitaa syömisongelmia. Toivon jonkinlaista matalan kynnyksen syömishäiriötyöryhmää. Se auttaisi ja tukisi sairastavia jo ennakkoon, jotta vältytään osastohoitojaksoilta. Jos osastohoitoa tarvitaan, pitää avohoitopuolella olla jatkoa tarjolla, pohtii Mikkola.

Tyksin psykiatrian toimialajohtaja Jesper Ekelund myöntää hoidon puutteet. Hän kertoo, että taustalla on organisaatiomuutos. Tyksin ja Turun kaupungin psykiatria yhdistyivät vuodenvaihteessa. Nuorison ja aikuisten syömishäiriöiden hoidosta vastaa syömishäiriöyksikkö, joka tekee parhaillaan selvitystä tarvittavasta työntekijämäärästä.

– Meille on tehty esitys, jossa toivotaan lisäystä hoitajien määrään. Syömishäiriöyksikössä on parhaillaan seitsemän hoitajavakanssia. Esityksessä on mainittu, että hoitajia tarvitaan kaksitoista. Lisäksi sinne on toivottu psykologia, kertoo Ekelund.

Toimialajohtaja Ekelund ei kuitenkaan usko, ettei heidän henkilökuntansa tunnistaisi aikuisia syömishäiriöpotilaita.

– En tunne tätä kyseistä tapausta, mutta meidän henkilökuntamme tunnistaa kyllä syömishäiriöpotilaan, vakuuttaa Ekelund.

Sirkku Mikkolan mukaan aikuisen syömishäiriöpotilaan tunnistamiseen liittyy omat hankaluutensa.

– Nuorilla sairastuneilla syömishäiriö ilmenee laihuushäiriönä eli se näkyy ulkoisesti. Aikuisilla paino on usein normaali tai heillä on ylipainoa. Huoli ei herää painon kautta vaan muista syistä, kertoo Mikkola.

Mikkola hoitaa nimenomaan aikuispotilaita.

– Valtaosa asiakkaistani näyttää ihan tavallisilta aikuisikäisiltä henkilöiltä. Syömishäiriö ei näy. On vaikeaa tunnistaa, että syömishäiriöstä kuitenkin on kysymys, kertoo Mikkola.

Sairaalahoito tuntui rajulta

Jaana Sinervä sai lopulta apua syömishäiriöönsä. Hän joutui myös osastohoitoon.

– Siellä minut lihotettiin tiettyyn pisteeseen ja päästettiin kotiin. Olin puolitoista viikkoa kotona ja jouduin takaisin osastolle. En syönyt kotona, kertoo Jaana Sinervä.

Samanlaisia kokemuksia osastohoidosta on turkulaisella 23-vuotiaalla Petra Alamäellä.

– Hoidon pääpaino oli siellä siinä, että lautanen syödään tyhjäksi. Pään sisällä oleviin asioihin ei keskitytty. Toivoisin, että hoito olisi yksilöllistä. Persoona ja taustat pitäisi huomioida, Petra Alamäki sanoo.

Hän huomasi syömishäiriön merkit itsessään, mutta hänellä oli ongelmia löytää paikkaa, josta saisi apua.

– Loppujen lopuksi olin kotona yksin itkemässä, koska olin niin uupunut tähän tilanteeseen. Perhe oli huomannut tilanteeni jo aiemmin. Havahduin siihen, että oli pakko tehdä jotain, kertoo Petra Alamäki.

Petra löysi lopulta tietoa Syömishäiriöliiton nettisivuilta ja pääsi hakemaan apua. Hän tarvitsi myös aiemmin kuvailtua osastohoitoa. Parasta apua hän on saanut Sirkku Mikkolan avohoitovastaanotolta.

– Aluksi tutustuimme toisiimme perusteellisesti. Minut kohdattiin ensimmäistä kertaa persoonana. Seurasimme myös painoa, mutta pikku hiljaa sen seuraamista pystyttiin vähentämään. Keskitymme siihen, mitä arjessani tapahtuu: mikä sujuu aiempaa paremmin ja mitkä asiat vaativat vielä pohdintaa, Petra Alamäki kertoo.

Syömishäiriö ei ole kiukuttelua

Jaana Sinervä on tyytyväinen Tyksin syömishäiriöklinikalla saamaansa apuun. Hoitomenetelmän tärkein asia olivat tuetut ruokailut.

– Se on aivan loistava paikka. Siellä otettiin hoitoon mukaan myös perheeni, siskoni ja vanhempani. Söin esimerkiksi säännöllisesti kaikki päivän ateriat jonkun tai joidenkin läheisteni kanssa, kertoo Jaana toipumisestaan.

Jaana sanoo, että syömishäiriöstä kärsivä törmää usein ennakkoasenteisiin.

– Ihmiset ajattelivat, että kiukuttelen kun en syö. He eivät ymmärtäneet, että en vain voi syödä. Syömishäiriön aikaan inhosin ruokaa, sen hajua ja kaikkea. Kaupassa kiertelin ja pohdin, että en ainakaan tuota voi ostaa. En ole vieläkään kokonaan selvinnyt aikaisemmista ajatuksista, mutta nyt sentään syön, Jaana Sinervä kertoo.

Syömishäiriöstä kärsiviä hoitava Sirkku Mikkola kannustaa hakemaan apua, sillä syömishäiriö voi kestää kauan.

– Toipuminen syömishäiriöstä voi kestää ihan yhtä kauan kuin sen sairastaminen on kestänyt. Meillä on asiakkaita, jotka ovat oireilleet 10–15 vuotta. Sitä taustaa vasten voi ajatella, että tuen tarve on suuri ja toipuminen sairaudesta vie todella pitkän ajan, kertoo Sirkku Mikkola.

Sairaus tulee ottaa vakavasti.

– Hälytyskellojen pitää soida, jos itse huomaa toimintakykynsä heikentyneen. Jos ruokaan ja syömiseen liittyvät asiat valtaavat mielen ja jos läheiset huomaavat ongelmia, on varmasti aiheellista ottaa hoitavaan tahoon yhteyttä, neuvoo Sirkku Mikkola.

Katso myös:

Yle Akuutti: Syömishäiriö varasti elämäni

70 kiloa ja viisi vaatekokoa kutistunut Antti Railio elämäntapamuutoksestaan: "Olisi harhaanjohtavaa väittää, että kaikki menee hyvin koko ajan"

Laulaja Antti Railio joutui keikoilla läähättämään välispiikit, koska kunto oli huono ja painoa liikaa. Vuosi sitten hän sai itsensä oikeille raiteille ja pursuaa nyt energiaa. Asiantuntijan mukaan reilusti ylipainoisen on muistettava laihduttaa maltilla, vaikka kilot karisisivatkin nopeasti.

Antti Railio kertoo havahtuneensa siihen, että joutui kolmekymppisenä miettimään, minne mahtuu menemään.

Kun laulaja Antti Railio, 33, tulee toimituksen ovesta sisään, hän ei ole hengästynyt, vaikka takana on kipuaminen toiseen kerrokseen portaita pitkin. Vielä vuosi sitten suoritus ei olisi onnistunut ilman puuskuttamista.

Railion elämässä on viimeisen parin vuoden aikana muuttunut moni asia.

– Nyt kun on saatu yläkertaa kuosiin, niin koitetaan saada tuota temppeliäkin, totesi Railio Ylen haastattelussa puolitoista vuotta sitten.

Nyt temppeli on saanut kyytiä. Kiloja on karissut runsaassa vuodessa noin 70 ja työ jatkuu. Railio kiittelee, että onnistuminen on ollut myös hyvien valmentajien ansiota, jotka ovat auttaneet häntä treenaamaan ja syömään oikein. Railio on mukana Nelosen Tähän aikaan ensi vuonna -muutosohjelmassa.

– Tämä on kokonaisvaltainen elämäntapamuutos – ei ole kyse vaan jostain dieetistä, hän painottaa.

– Olen nyt täysin uudella polulla tai sanotaanko sillä polulla, missä mun olisi pitänyt ollakin, mutta kaikki elämän koukerot, moukerot ja masennukset, sairaalloinen lihavuus ja niin moni asia on vaikuttanut.

”Rokki alkoi maistua”

Voice of Finland -kilpailun viisi vuotta sitten voittanut Antti Railio kertoo, että oli vielä vuosituhannen alussa hyvässä tikissä. Hän harrasti nuorena aktiivisesti yleisurheilua, heittolajeja, mutta kun rokki vei, niin urheilu jäi.

– Täysikäistyin ja rokki alkoi maistua. Pääsin bändiin, hommasin auton ja treenit jäi. Ja yhtäkkiä homma räjähti käsiin. Vuodessa taisi tulla 50 kiloa.

Hän sanoo, että välillä on onnistunut painoa pudottamaankin, mutta sitten se on tullut takaisin korkojen kera.

Ikuisuusprojekti

Nyt Railio pyrkii treenaamaan neljä kertaa viikossa. Hän sanoo, että nykyisin yksien treenien aikana tulee tehtyä enemmän kuin aikanaan koko viikon aikana.

– Ja kun niitä tekee sen nelisen kertaa viikossa ja kaikki muu siihen päälle, niin kyllä se sitten näkyy lopputuloksessakin.

– Tämä on projekti, joka jatkuu hautaan asti. Se auttaa, että on tiettyjä määränpäitä, joita kohti mennään.

Keikoilla Antti on huomannut, että jaksaa vetää parin tunnin setin helpommin kuin ennen. Aikaisemmin hän joutui läähättämään välispiikit, koska kunto oli niin huono ja painoa liikaa.

– Nykyään ei tarvitse puuskuttaa, vaan olo on energinen ja ennemminkin sellainen, että lisää vaan.

Ruokavalio uusiksi

Treenamisen lisäksi Railion ruokavalio myllättiin. Nälkäkuurin sijaan piti opetella syömään terveellisesti ja oikein. Hän kertoo päässeensä eroon sokerikoukusta ja makumieltymykset ovat muuttuneet.

– Muistan ensimmäisen cheatdayn. Sain tekstiviestin, että saa vetää ihan kaikkea mitä sielu sietää. Sitten se Snickers maistuikin ihan kauhealta, liian makealta.

Nipottajaa Railiosta ei elämäntaparemontin myötä ole tullut.

– Jos menee pizzeriaan, niin se on ihan fine, kun se ei ole jokapäiväistä. Kaikki on ok, kun peruselämäntavat ovat terveelliset ja säännölliset ja sitten on sitä liikuntaa.

– Tämä on niin kuin maratonjuoksu, tämä ei ole pikajuoksua, niin sanoo Hanssikin, Antti Railio siteeraa kuntovalmentajaansa Hanssi Felliä.

Tahdonvoima ei riitä

Suomen lihavuustutkijat ry:n puheenjohtaja Patrik Borg peräänkuuluttaa, että jos laihduttamalla halutaan pysyviä muutoksia, se tarkoittaa myös pitkää sitoutumista.

– Pitää ajatella, miten tehdään paremmin ja pysyvämmin niitä lukuisia muutoksia, mitkä painoon vaikuttaa. Ja mitä tahansa muutoksia tehdäänkin, niin ne koskee seuraavaa viittä vuotta. Eikä niin, että nyt on puoli vuotta joku kuuri ja sen jälkeen on jotain muuta.

Borg muistuttaa, että painonpudotus tarkoittaa liikunnan ja ravinnon lisäksi sitä, että huomiota kiinnitetään myös riittävään unen saantiin ja arjessa jaksamiseen.

– On tärkeää, että laihduttamista ei rakenneta tsemppaamisen tai tahdonvoiman varaan vaan oikeasti laadukkaan, fiksun, maltillisen ja pitkäjänteisen tekemisen varaan.

Borg sanoo, että on mahdollista laihduttaa yksinkin, mutta asiantuntijan avulla onnistuu varmemmin.

– Asiantuntija osaa auttaa siinä, mikä on sitä järkevää ja maltillista etenemistä. Informaatiotulvasta voi olla vaikea ottaa selvää ja jokaisella on omat sokeat pisteensä. Siksi olisi hyvä, että olisi joku, jonka työ on tietää nämä asiat

"Nälkä voi lähteä vastaiskuun"

Patrik Borg myöntää, että reilusti ylipainoisella ensimmäiset kilot karisevat helposti. Hälytyskellojen pitäisi kilkattaa, jos tahti jatkuu liian kiivaana pitkään.

– Kilo viikossa tai enemmän on sellainen tahti, että keho lähtee hyvin varmasti vastaiskuun, varsinkin mitä lähemmäs normaalipainoa tullaan. Silloin puoli kiloakin viikossa alkaa olla jo kova tahti.

Ongelmia seuraa varsinkin, jos nopeaa laihtumista tavoitellaan kitukuurilla. Borg muistuttaa, että liian nopeasta laihduttamisesta seurauksena ovat helposti nälkävelka ja säästöliekki, jotka puolestaan aiheuttavat sen, että laihduttamisen jälkeen paino alkaa nousta takaisin.

Patrik Borg selittää, että ilmiön takana on nälkähormoni. Nykykäsityksen mukaan keho käy vastaiskuun ankaran laihduttamisen jälkeen ja haluaa takaisin sen, mitä on menettänyt.

– Hypoteesi on se, että jos laihtumisessa menetetään paljon rasvatonta kudosta eli välttämättömiä kudoksia, mikä johtuu ehkä siitä, että laihdutaan liian nopeasti, niin kroppa ei halua menettää niitä. Että jos mennään liian lujaa, nälkä voi lähteä vastaiskuun.

– Tottakai, jotta saadaan luotua kalorivajetta ja tulee laihtumista, pitää syödä vähemmän. Mutta pitää pitää huoli, ettei syödä räikeästi liian vähän, Borg painottaa.

Heikkoja hetkiä tulee

Vaikka Antti Railio on tehnyt treenejään sisukkaasti ja syönyt terveellisesti, on hänkin joutunut projektissaan lujille. Vaikeinta oli, kun parisuhde kariutui.

– Olisi harhaanjohtavaa väittää, että kaikki menee hyvin koko ajan. Tottakai on ollut heikkoja hetkiä.

– Ero oli elämäni raskain juttu, mutta nyt mennään eteenpäin. Asiat ovat kaikella muulla tavalla niin hyvin kuin olla vain voi ja suunta on löytynyt elämälle, musiikille ja hyvinvoinnille.

Antti Railio kertoo, että laihdutusprojekti lähti alkujaan siitä, että hän halusi olla parempi ja energisempi puoliso ja isä. Kun ero tuli viime vuoden lopulla ja perhe hajosi, hän ihmetteli vähän aikaa, että onko tehnyt kaiken turhaa.

– Mutta sitten tajusin, etten voi ajatella noin, että itseni takiahan tätä teen. Ajattelin myös, että paras asia mitä voin lapsilleni tehdä on se, että pidän itsestäni mahdollisimman hyvän huolen.

Alun rypemisen jälkeen Antti Railio ryhdistäytyi ja palasi tuttuun paikkaan, missä purkaa oloaan.

– Menin salille ja purin turhautumista ja pettymystä sinne.

Pukukaupan kautta kiertueelle

Antti Railio teki huhtikuun alussa kirkkokonserttikiertueen, jota varten hän joutui hankkimaan uuden puvun. Vanha puku ei esiintymisasuksi enää kelvannut, sillä se oli monta numeroa liian suuri. Railio on kutistunut vuodessa viisi kokoa.

– Muutama äksä pitäisi vielä nipistää, mutta kun on muutenkin isot hartiat ja vielä kun salilla rehkii, niin ei ne nyt siitä hirveästi pienene.

Hän sanoo, että juuri vaatteista hän on huomannut muutoksen parhaiten.

– Mulla on treenipaita, joka on ollut pitkään liian pieni. Nyt se on sellainen teltta. Se on kuusi äksää (6XL) ja mietin, että samperi, mulla on ollut yhdeksänkin äksää. Nyt vasta tajuaa, kuinka iso sitä oli.

”Häpesin itseäni ihan hirveästi”

Antti Railio sanoo havahtuneensa myös siihen, että on mies parhaassa iässä, mutta kuitenkin hyvin liikuntarajoitteinen.

– Funtsin sitä, että mun pitäis olla mies parhaassa iässä ja jaksaa tehdä sitä ja tätä. Olin kuitenkin kuin invalidi, en mahtunut esimerkiksi kaikkiin vessoihin. Se oli henkisesti tiukkaa, häpesin itseäni ihan hirveästi.

Nyt kiloja on lähtenyt kymmeniä, ja hän pystyy taas tekemään asioita, joita ei suuren ylipainon vuoksi ole voinut tehdä.

– Elämän laatu ja kaikki – kaikki on parempaa, Railio summaa.

–Allekirjoitan kuitenkin, että jos on tyytyväinen sellaisena kuin on, niin hyvä, ei siinä mitään. Mutta en voi valehdella ja väittää, että olisin onnellinen ja voisin hyvin, jos painan kakkosella alkavan luvun, jossa on kolme numeroa.

Aurinko tuo sinulle nyt lisää aikaa – tarvitset vähemmän unta ja sekin uni on tehounta

Ei ole sattumaa, että ihmiset alkavat keväällä hymyillä. Kevätauringolla on yllättävän myönteisiä vaikutuksia.

Lapsia leikkipuistossa

Iso lasten leikkipaikka Lappeenrannan satamassa alkaa täyttyä isistä, äideistä ja leikkivistä lapsista.

– Aivan ihanaa, huudahtaa Reino Laahanen.

Auringosta nauttii Reinon lisäksi hänen aikuinen tyttärensä Emma, joka seuraa silmä kovana 1-vuotiaan Eliaksen ja 4-vuotiaan Valtterin touhuilua suuren leikkitelineen alla olevassa lammikossa.

– Mukava kun aurinko paistaa, kertoo Emma Laahanen.

Lapsilla on hauskaa. Nauru raikaa, eikä ainakaan lapsia tunnu haittaavan, kun vaatteet vähän kastuvat.


Kevätauringon erityinen merkitys

Juuri nyt kevätauringon paistaessa ihmiset vaikuttavat hymyileviltä ja huolettomilta. Se ei ole pelkkä vaikutelma, sillä 85 prosenttia suomalaisista kokee kevään tulon vaikuttavan heihin.

– Suurin osa vielä kertoo, että vaikutus on myönteinen, sanoo tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Keväällä auringonpaiste alkaa lisätä serotoniini-nimisen hermovälittäjäaineen tuotantoa aivoissa. Kun aivosoluilla on serotoniinia enemmän käytössään, alkaa ihmisistä tulla sosiaalisempia ja aktiivisempia.

Ihmiset alkavat olla kiinnostuneempia muista ihmisistä, yhdessäolosta ja siitä, mitä muut ihmiset sanovat ja tuntevat. Myös fyysinen vireys ja toimintatarmo lisääntyvät. Toisaalta ruokahalu pienenee.

Serotoniini ei kuitenkaan selitä ihan kaikkea, sillä jo silmään tuleva valo virkistää ihmistä. Partosen mukaan auringonvalo aktivoi hermosoluja talamus-nimisellä aivoalueella.

– Se johtaa siihen, että vireystaso nousee välittömästi, kun mennään ulos auringonpaisteeseen. Tosin jonkun ajan kuluessa ihminen tottuu valoon, mutta jos valon määrää vielä lisättäisiin, tulisi virkistävä vaikutus helposti uudelleen esille, kertoo Partonen.

Serotoniinia ei voi ostaa apteekista purkissa, joten ihmisen täytyy vain luottaa auringonvalon voimaan.

Uni paranee

Keväällä lisääntyvä valon määrä rytmittää ihmisen sisäistä kelloa uuteen asentoon. Tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan sillä on paljon hyviä vaikutuksia.

– Kesällä ihminen nukkuu paremmin, jos välttää myöhäisen illan valoisuutta. Unen laatu on parempaa ja uni virkistää paremmin. Ihmiselle jää siis voimavaroja enemmän päivälle, kun on valveilla.

Kun suuresta joukosta ihmisiä on mitattu unen tarvetta, on todettu, että nukkumisaika on kesällä keskimäärin noin 10 minuuttia vähemmän kuin talvella.

– Suomessa on kuitenkin paljon ihmisiä, joilla on selkeitä muutoksia unentarpeessa. Uni voi kesällä olla jopa kaksi tuntia lyhyempi kuin talvella. Talvella ongelmana voivat olla ylipitkät, mutta virkistämättömät unet, kertoo Timo Partonen.

Partosen mukaan kesällä uni ikään kuin pakkautuu tiiviimmäksi paketiksi.

– Uni pyrkii kesällä alkamaan myöhemmin ja päättymään aiemmin kuin talvella.

Ihmiset tapaavat toisiaan

Lasten leikkipuistossa lapset ja aikuiset tutustuvat helposti toisiin ihmisiin. Lapset löytävät toisistaan leikkikavereita ja aikuisetkin malttavat jättää kännykät taskuihin, kun rupateltavaa on muiden aikuisten kanssa riittämiin. Kesäinen leikkipaikka johtaa helposti elinikäisiin ystävyyssuhteisiin.

Manu Puumalainen nauttii kevätauringosta 5-vuotiaan Pyryn ja 2-vuotiaan Väinön kanssa. Valoisa aika tuo erityisesti iltapäiviin lisää ulkoiluaikaa. Vielä vähän aikaa sitten sataman jäällä oli napakelkka, jossa päästiin nauttimaan hurjista vauhdeista.

Lasten vireyteen Manu Puumalainen ei ole huomannut kevätauringolla mitään vaikutusta.

– Virtaa riittää lapsilla ympäri vuoden, naurahtaa Puumalainen.


Ulkoilma auttaa

Tutkimusprofessori Timo Partonen kehottaakin nyt keväällä ja kesällä nauttimaan ulkoilmasta ja muiden ihmisten seurasta. Vaikutus on yleensä virkistävä ja piristävä.

Harmittavasti kuitenkin syksyllä aivojen oma serotoniinituotanto alkaa jälleen hiipua, ja silloin monelle saattaa tulla kaamosoireita. Se ilmenee niin, että ihmisen nukkuminen vaikeutuu, ruokahalu ja makean nälkä kasvavat, toimintatarmo vähenee ja osalle saattaa tulla lisäksi masennusoireita.

Jos oma olo on niin huono, että on tavallista ärtyneempi, nukkuu huonosti tai tulee helposti riitoja muiden kanssa, voi kyse olla kaamosmasennuksesta. Silloin sitä ei Timo Partosen mukaan kannata jäädä suremaan neljän seinän sisään.

– Jos sosiaaliset suhteet häviävät, ei vaikutus yleensä ole se toivottu. Olo yleensä vain menee huonommaksi, jos sosiaaliset kontaktit vähenevät ja harvenevat, kertoo THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen.

Maria Petterssonin kolumni: Mies, olet komea

Mitä tapahtuu, jolleivät pojat edes pieninä saa kehuja ulkonäöstään, kysyy Maria Pettersson.

Maria Pettersson

”Minua sanottiin komeaksi viimeksi ylioppilasjuhlissa.”

Olin varma, että ystäväni laskee leikkiä. Hän on 34-vuotias varsin mukiinmenevän näköinen mies, jonka olin juuri kehaissut näyttävän oikein hyvältä vihreässä takissa ja juuri parturista palanneena. Mutta ei, se ei ollut leikkiä.

Mies vannoi, että ei ollut 15 vuoteen kuullut yhtäkään kehua ulkonäöstään. Se oli sydäntäsärkevää.

Ulkonäön kehumisessa vallitsee huimaava epätasa-arvo, joka alkaa jo vauvasta. Miesten ulkonäön kehuminen on monimutkainen kysymys, jota sosiologit, psykologit ja muut tutkijat ovat alkaneet kartoittaa vasta melko vähän aikaa sitten.

Tutkimuksissa on paljastunut, että kehuminen ja kehujen vastaanottaminen on ristiriitainen asia, johon vaikuttavat muun muassa vanhanaikaiset sukupuoliroolit, miehiin kohdistuvat odotukset ja toive siitä, että edes joku pitäisi viehättävänä.

Kehun varsin huolettomasti naisten ulkonäköä. Jos naisella on hieno vaate, kiva koru, kaunis meikki tai hän näyttää muuten vain mahtavalta, kerron sen hänelle sen kummemmin miettimättä. Tuntemattomat naiset ovat kehuneet liikennevaloissa takkiani, hiuksiani ja värimaailmaani, itse kehaisin viimeksi raitiovaunussa tuntemattoman kanssamatkustajan laukkua.

Miehiä huomaan kehuvani huomattavasti vähemmän, puolisoa lukuun ottamatta.

Kyselin tutuilta miehiltä heidän kokemuksiaan ulkonäön kehumisesta – vastauksia löydätte alta.

”Naiset eivät kehu ulkonäköäni, eivät myöskään vaimoni tai tyttäreni. Miehet eivät sitäkään vähää. Tieysti olisi joskus mukavaa kuulla olevansa hyvännäköinen. Pidän kuitenkin itsestäni huolta.”
– Heteromies, 45

Jo pikkulapsina tytöt saavat enemmän palautetta ulkonäöstään, pojat taas suorituksistaan. Asiasta on paljon tutkimusta, mutta esimerkiksi Auli Stenberg tutki gradussaan, miten helsinkiläisessä päiväkodissa kehuttiin lapsia. Ulkonäköön kohdistuneista kehuista 73 prosenttia suunnattiin tytöille ja 27 prosenttia pojille. Henkilökunta ei itse nähnyt sukupuolta merkittävänä tekijänä kehujen suuntaamisessa.

Yleensä kehujen epätasaista jakautumista pidetään ongelmallisena, koska sen ajatellaan ohjaavan tyttöjä passiivisiksi ja korostavan sukupuolirooleja, joissa tyttöjen osa on olla kauniita, poikien rohkeita, fiksuja ja nohevia. Tämä on vakava ongelma, mutta katsotaan vaihteeksi myös toista puolta.¨

Mitä tapahtuu, jolleivät pojat edes pieninä saa kehuja ulkonäöstään?

Pojat eivät missään tapauksessa ole turvassa ulkonäköpaineilta. Psykologien mukaan lapsen ulkonäön kehuminen todennäköisesti suojaa lasta jonkin verran ulkonäköpaineilta, joita esimerkiksi media tai mainokset luovat.

Lääketieteen tohtori Anu Raevuoren väitöskirjassa osoitetaan, kuinka nuoret miehet ovat tyytymättömiä kehoonsa. Esimerkiksi 30 prosenttia tutkituista kertoi olevansa huomattavan tyytymättömiä lihaksiinsa. Poikien syömishäiriöt ovat kasvussa ja erilaisissa tutkimuksissa nuoretkin pojat kokevat olevansa rumia tai riittämättömiä.

Psykologit suosittelevatkin, että lapsia kehutaan sukupuolesta riippumatta laaja-alaisesti. On erittäin tärkeää kehua suorituksia, mutta myös ominaisuuksia kuten ulkonäköä. Itse asiassa monet psykologit pitävät ongelmallisena tilannetta, jossa lapsi ei saa hyvää palautetta ulkonäöstään, sillä vaikka liiallinen ulkonäön korostaminen ei tee hyvää, on ulkonäkö kuitenkin osa minäkuvaa.

”On hauskaa, kun ulkonäköä kehutaan. Kehuja tulee tosin hyvin harvoin. Avioliiton ulkopuolella jokunen kerta vuodessa, selkeimmät niistä homomiehiltä. Tulkitsen ulkonäön kehumisen flirtiksi, ellei ole vahvoja syitä olettaa toisin. Vahva syy voi olla esimerkiksi se, että kehuja on tuttu nainen, jonka kanssa on selvää, että kyseessä ei ole avaus.

Ulkonäön kehumisessa on olemassa niin sanottu tätityyli, joka on esineellistävä ja ahdistava. Siinä pelataan iän ja aseman tuomalla arvovallalla. Sitä tosin koki paljon nuorempana, enemmänkin ikävuosien 14-22 juttu. Miesten kesken ulkonäön kehuminen on hyvin omituista. Sitä tapahtuu joskus erittäin hyvien kavereiden kesken, mutta on muuten tuntematon ilmiö.”
Heteromies, 37

Tiedättehän, kuinka feministit jaksavat muistuttaa, että tämä epätasa-arvoinen yhteiskunta vahingoittaa kaikkia sukupuolia? Kehut vaikuttaisivat olevan yksi osoitus tästä.

Yhtäältä useimmista miehistä tuntuu mukavalta, kun ulkonäköä kehutaan. Toisaalta kehujen vastaanottaminen tuntuu vaivaannuttavalta, hämmentävältä, jopa uhkaavalta.

Witwaterstandin yliopiston tutkimuksessa todettiin, että naisten on helppo ottaa vastaan kehuja ulkonäöstään. Meidät on kasvatettu pienestä pitäen siihen, että naisten ulkonäköä sopii kehua ja että kehut ovat sosiaalista pääomaa.

Samaan aikaan monet miehet kokevat kehujen vastaanottamisen vaikeaksi, vaikka periaatteessa haluaisivat kuulla positiivista palautetta ulkonäöstään. Kukapa ei haluaisi kuulla olevansa komea? Tutkimuksessa kehut kuitenkin koettiin maksuliinisuutta uhkaaviksi.

Olemme hyvin tottuneita siihen, että mies kehuu naisen ulkonäköä. Kun asetelma käännettiin, iso osa miehistä koki tilanteen epämiellyttäväksi. Naisten kehut toisaalta kutkuttivat, toisaalta hämmensivät ja tuntuivat alentavilta, hyökkäyksiltä miehisyyttä kohtaan.

Naisten kehut eivät kuitenkaan olleet mitään verrattuna siihen, kun heteromiehet kehuivat toisiaan.

Sosiologi Christina Bratt Paulston on tutkinut heteromiesten välistä kehumista ja tullut siihen tulokseen, että kehut vaarantavat sekä kehujan että kehuttavan sosiaalisen statuksen. Jos heteromies kehuu esimerkiksi toisen hiuksia tai vartaloa, luetaan se automaattisesti yritykseksi nolata, naljailla tai asettua toisen yläpuolelle. Heteronaisten kesken samaa ei havaittu.

”Naispuoliset ystävät saattavat kehua vaatteiden värivalintoja ja se on ihan kiva juttu kyllä. Eräs vaatealalla työskentelevä mieskaverini joskus kehuu, jos kokee aiheelliseksi. Sekin on kivaa. Olen opetellut ottamaan kohteliaisuuksia vastaan, aiemmin olen kokenut kehut vaivaannuttavina. En useinkaan lue kehuja flirtiksi. Pyörin lähinnä naisporukoissa, ja olisi aika tukala meininki, jos kaikki olisi flirttiä.

Joskus on tullut puhtaan esineellistäviä kommentteja esimerkiksi Facebook-kuviin. Eräs kollega esimerkiksi kommentoi ’voisit olla joskus töissäkin ilman paitaa’. Homomiehet ovat joskus kehuneet ja toivoneet, etten olis hetero. Jos aistii, että kyseessä on viaton heitto, eikä tilanne jatku, se on ihan ok. Olisi tavallaan hyvä, jos miehet ja ehkä erityisesti heteromiehet kehuisivat toistensa ulkonäköä enemmän. Siinä oppisi kehumaan ihmistä ihan kohteliaisuuttaan eikä flirttimielessä.”
Heteromies, 34

Psykologian professori Michele Antoinette Paludin mukaan sukupuolistereotypioiden rikkominen vähentää vetovoimaa puolin ja toisin. Nainen, joka kehujen vastaanottamisen sijaan alkoikin kehua miestä, koettiin tutkimuksessa yllättäen vähemmän viehättäväksi kuin passiivinen, kehuja janoava nainen, joka ei kehunut takaisin.

Miehet eivät halunneet tulla kohdelluksi naismaisesti (sic), vaikka samaan aikaan myös janosivat positiivista palautetta ulkonäöstään. Tässä meillä on oiva esimerkki siitä, mitä kutsutaan toksiseksi maskuliinisuudeksi. Miehet eivät voi nauttia kaipaamistaan kehuista, koska se tuntuu nynneröltä.

”Minua kehutaan kyllä. Homous on varmaankin oleellinen tekijä, naisten on turvallisempaa kehua.

Tuntemattomat eivät kommentoi ulkonäköä. Joku voi joskus sanoa jostain vaatekappaleesta jotain, mutta sekin on aika harvinaista. Naiset kommentoivat joskus, samoin homomiehet. Yleisin kommentti liittyy vaatteisiin tai hiuksiin. Joskus joku sanoo ’ootko laihtunut’ tai ’näytät hyvältä’, mutta nämä kehut tulevat vain ystäviltä, eivät oikeastaan edes tutuilta. Heteromiehet eivät sano mitään. Spontaani positiivinen palaute tuntuu aina hyvältä.

On kiinnostavaa, että esineiden kehuminen on paljon helpompaa kuin ihmisen kehuminen. On vielä mahdollista sanoa, että hieno takki tai hyvä tukka, mutta paljon vaikeampi sanoa, että tuo paita näyttää hyvältä päälläsi tai että näytät tosi hyvältä.
Kun homo kehuu heteromiestä, sen pitää olla joko dude bro -rekisterissä, jossa ei ole mitään jännitteistä. Tai sitten se pitää performoida high camp -rekisteriin. On paljon heteromiehiä, joille kehut homoilta ovat vähän jänniä. Se voi tuntua tosi hyvältä, mutta myös vähän karmivalta. Joskus se näyttää olevan molempia samaan aikaan. Myönnän, että olen joskus kehunut superheteromies-työkaveria saadakseni henkisen yliotteen. Jos löisin häntä toverillisesti vatsaan vatsaan, hän nauraisi! Mutta jos sanon, että hyvä paita, tuo silmiesi värin hienosti esiin, se johtaa hämmentymiseen.”
– Homomies, 41


Flirtille ja seksuaalisviritteiselle kehumiselle on ehdottomasti paikkansa. Ulkonäön kehumisen liiallinen seksualisointi tekee kuitenkin kehumisesta vaikeampaa. Griffithin yliopistossa Australiassa tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että miehet ymmärtävät naisia useammin viattoman kehun virheellisesti flirtiksi tai iskuyritykseksi.

#MeToo-kampanjan aikana jotkut miehet ovat valittaneet, että kohta ei saa enää päivääkään sanoa ilman, että se tulkitaan väärin seksuaalisviritteiseksi kommentiksi. He voivat olla huoleti. Tutkimuksissa käy ilmi, että naiset ymmärtävät miesten kehuja väärin varsin harvoin.

Miehiä kehuvien naisten on sen sijaan syytä olla tarkkana – miehet nimittäin ymmärtävät viattomat kehumme useammin väärin, joten meidän pitää olla kehuessamme hyvin tarkkoja, ettemme omalta osaltamme seksualisoi kehuja tai aiheuta ahdistusta.

Näin me itse asiassa teemmekin, ainakin Willametten yliopiston tutkimuksen mukaan, jossa selvitettiin mies- ja naisopiskeilijoiden kehujen eroja. Naiset kokivat, että heidän oli oltava varovaisempia kehuessaan miesten ulkonäköä, mikäli eivät halunneet vaikuttaa liian innokkailta tai saada osakseen huomiota, jota eivät kaivanneet.

”Saan kehuja päin naamaa ehkä kerran kuukaudessa. Yleensä sanon vain, että kiitos. Se on imartelevaa, mutta ei keskustelunaiheena tarjoa kovin paljoa. Iskuyrityksenä sitä käyttävät lähinnä itseäni vanhemmat humalaiset naiset. Jos kehuja on heteromies, kehussa on välittömästi joku outo pohjavire. Kateus tai syyllistys tai liiallinen fanitus. Itse saatan joskus kehua jonkun miehen ulkonäköä/vaatetusta, jos oletan, että hän ei usein saa positiivista palautetta. Tyyliin ’oletko laihtunut’ tai ’toi puku istuu tosi hyvin’.”
Heteromies, 39


Jos miehet kerran kaipaavat kehuja ulkonäöstään, mutta myös kokevat ne ahdistavina, mitä oikein pitäisi tehdä? Ehdotan seuraavaa:

Aloitetaan kehut varovasti. Jos miehen ulkonäössä on tapahtunut selvä muutos, esimerkiksi parturilla käynti tai uusi vaate, antaa se hyvän syyn kehaista. Kehu kevyeen sävyyn, muun keskustelun ohessa, seksualisoinnin välttämiseksi mahdollisesti niin, että paikalla on muitakin.

Jos vielä askarruttaa, miten kehutaan viattomasti, kokeile vaikka tätä: Jos aihetta olisi, kehuisitko isoäitiäsi tai kummisetääsi samasta asiasta samaan sävyyn? Jos sävy alkaa mietityttää, muokkaa kehua.

Jos olet esimiesasemassa tai sinulla on muulla tapaa iso valta toisen yli, harkitse luopuvasi ulkonäön kehumisesta – vaikka tekisit sen ilman taka-ajatuksia, alaistesi ulkonäön kommentointi ei yksinkertaisesti ole sinun tehtäväsi. Varmasti löydät muuta kehuttavaa.

Muista, että kehu on lahja, ei vaihdon väline. Kehu ei sido kehuttavaa mihinkään, eikä kehuttavan tarvitse olla sinulle kiva vain, koska olet tuhlannut häneen kehun. Kehun kohde ei välttämättä automaattisesti ilahdu sanoistasi. Vika voi olla sinussa tai sitten ei, mutta jos kohteliaisuutesi torpataan toistuvasti, kannattaa miettiä, miksi niin käy.

Et tietenkään halua, että kehuksi tarkoittamasi lausahdus tuntuu kehun kohteesta ahdistelulta. Huomioi siis erittäin tarkkaan, miten kehusi otetaan vastaan. Kehu ei ole vallankäyttöä.

Lopuksi murskaamme patriarkaatin siten, että miehet voivat rauhassa ottaa vastaan kehuja ulkonäöstään ahdistumatta. Te ansaitsette kuulla, että olette komeita.

Maria Pettersson

Kirjoittaja on Brysselissä asuva helsinkiläinen, yrittäjä, kolumnisti, roolipelaaja ja pienten slaavilaisten kielten harrastaja. Hän avustaa Euroopan parlamentissa Miapetra Kumpula-Natria (sd.)

Tutkimus: Alkoholin riskirajoja alemmas – jo seitsemän tuoppia olutta viikossa on terveydelle haitallista

Laaja kansainvälinen tutkimus osoittaa, että alkoholinkäyttö on haitallista terveydelle jo pienempinä määrinä kuin monen maan riskirajat antavat ymmärtää.

Olutta lasissa.

Laaja kansainvälinen tutkimus osoittaa, että alkoholinkäyttö lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä samoin kuin yleistä kuoleman riskiä jo huomattavasti pienemmillä käyttömäärillä kuin mitä useissa maissa on määritetty riskikäytön rajaksi.

Tutkimus on julkaistu vastikään arvostetussa lääketieteen julkaisussa, Lancet-lehdessä. Tutkimuksen mukaan jo seitsemän, kahdeksan lasillista viiniä tai yhtä monta tuoppia olutta viikossa on haitallista terveydelle.

Tutkimuksessa on ollut mukana myös suomalaistutkijoita.

– Tämä tutkimus kyllä vetää turvarajoja selvästi alaspäin, jos ajatellaan terveysvaikutuksia. Haitta kuolleisuuden kannalta lisääntyy jo 7–8 viikoittaisen alkoholiannoksen jälkeen, toteaa yksi tutkimuksen tekijöistä, professori Timo Strandberg Helsingin yliopiston tiedotteessa.

Tutkimuksessa käytiin läpi lähes 600 000 miehen ja naisen tiedot 19 eri maasta.

Nykyisin Suomessa kohtalaisen riskin taso on alle 65-vuotiaissa miehillä 14 annosta ja naisilla 7 annosta viikossa.

Helsingin yliopiston tiedotteen mukaan esimerkiksi Englanti on äskettäin tiukentanut alkoholinkäytön terveydellisiä riskirajoja, ja nyt julkaistu tutkimus vahvistaa siellä valittua linjaa.

– Useissa eteläisen Euroopan maissa sekä muun muassa Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Ruotsissa riskirajat ovat nykyisen tutkimustiedon valossa huomattavan väljät, tiedotteessa todetaan.

Kansainvälisen tutkijaryhmän tavoite oli selvittää alkoholinkäytön vaikutuksia yleiseen kuolleisuuteen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin. Muita sairauksia tutkimuksessa ei tarkasteltu erikseen.

Tutkimusaineisto koottiin 83 pitkäaikaistutkimuksesta, joihin oli osallistunut lähes 600 000 miestä ja naista 19 maasta. Osallistujat oli rekrytoitu vuosien 1964 ja 2010 välisenä aikana, ja jokaista oli seurattu vähintään vuoden ajan.

Influenssa B riehui poikkeuksellisen voimakkaana – Vatsatautia aiheuttavaa norovirusta viime vuotta vähemmän

THL:n asiantuntijan mukaan norovirustapauksia on todettu tänä vuonna noin tuhat.

Mies niistää nenäänsä.

Influenssaepidemia jatkuu edelleen eri puolilla Suomea, mutta on jo laantumaan päin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erityisasiantuntijan Niina Ikosen mukaan tartuntatautirekisterissä varmennettujen tapausten määrä on laskenut ja samoin influenssan kaltaisen taudin vuoksi tehdyt käynnit terveyskeskuksissa.

– Influenssa B:n osalta huippuviikot ovat ohitse, mutta influenssa A:ta kiertää edelleen. Toki sitä ei ole määrällisesti kiertänyt yhtä paljon, Ikonen sanoo Ylelle puhelinhaastattelussa.

Hänen mukaansa ei ole poikkeavaa, että influenssaa esiintyy tähän aikaan vuodesta eri puolilla Suomea. Alueellisia erojakin on.

– Varsinais-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa influenssa-aktiivisuus on yhä korkea, hän sanoo.

Ikonen luonnehtii influenssakautta kaiken kaikkiaan nurinkuriseksi aikaisempiin vuosiin verrattuna. Yleensä influenssa A on ollut valtavirus, mutta tänä kautena valtaviruksena on ollut B-influenssa. Tilanne ei ole Suomessa mitenkään poikkeuksellinen vaan sama on ollut nähtävissä muualla Euroopassa, sanoo Ikonen.

– Tilanne A- ja B-virusten suhteen on vasta nyt muuttunut siten, että A-virusta todetaan tällä hetkellä B-viruksia enemmän, hän sanoo.

Hän pitää todennäköisimpänä syynä influenssa B:n valta-asemalle sitä, että väestöllä ei ole suojaa sitä vastaan.

– Näin voimakkaita influenssa B -epidemioita ei ole viime kausina ollut. Täten on paljon henkilöitä, joilla ei ole rokotusten tai aiemman sairastamisen antamaa suojaa, hän miettii.

Vatsan sekaisin laittavaa norovirusta viime vuotta vähemmän

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tartuntatautilääkäri Leif Lakoman mukaan noroviruskausi vaikuttaa selvästi viime vuotta rauhallisemmalta. Norovirustapauksia on runsaasti yleensä etenkin keväisin.

– Tapaukset kasvoivat helmi-maaliskuussa ja niitä on tähän mennessä todettu noin tuhat. Viime vuonna tapauksia oli tähän aikaan jo 2500. Toki viime vuonna norovirustapauksia oli poikkeuksellisen paljon, sanoo Lakoma.

Norovirukset ovat yleisiä vatsataudin aiheuttajia. Ne voivat aiheuttaa epidemioita esimerkiksi sairaaloissa ja kouluissa, selvitetään THL:n sivuilla.

Tauti itää 12-48 tuntia ja oireet alkavat äkisti. Helposti tarttuva norovirus aiheuttaa kouristusmaisia vatsakipuja, pahoinvointia, oksentelua ja usein myös ripulia.

Tapaturmissa kuolleista työikäisistä jopa 80 prosenttia on miehiä – Haaverit sattuvat usein kotona

Tapaturmat ovat neljänneksi suurin kuolinsyy Suomessa. Usein kotona ja liikkuessa turvallisuus jää vähemmälle huomiolle, mikä on omiaan lisäämään turmien määrää.

Jalka kipsissä.

Perjantai 13. päivä on ikävän osuva ajankohta viettää tapaturmapäivää. Tänä vuonna päivän keskiössä ovat miehet, joille sattuu tapaturmia huomattavasti naisia enemmän.

– Tapaturmissa kuolleista työikäisistä noin 80 prosenttia on miehiä, kertoi kansanterveyden erityisasiantuntija Tuuli Lahti Suomen sosiaali ja terveys ry:stä Ylen aamu-tv:ssä.

Teemapäivällä halutaan herättää keskustelua syistä ja seurauksista miesten tapaturmien taustalla, sekä tarjota vinkkejä tapaturmien vähentämiseen arjessa.

Lahden mukaan miehille sattuu erityisesti kotona ja liikkuessa. Työtapaturmien määrä on ollut laskussa, mutta työpaikkojen hyvät turvakäytännöt saattavat unohtua kotosalla vaikkapa remonttihommiin ryhtyessä.

– Tutuissa ympyröissä turvallisuuteen ei ehkä kiinnitetä huomiota, ja sitten sattuu näitä haavereita. Kevään korvilla kaivetaan sahat ja vasarat esiin, ja kyllähän se siellä terveydenhuollon toimipisteissä näkyy. Samoin kuin kohta koittava grillikausi tulee näkymään taas muun muassa eriasteisina palovammoina, Lahti kertoi.

Syyt tapaturmien taustalla ovat kuitenkin samoja sukupuoleen katsomatta. Lahden mukaan usein taustalla voi olla kiire, jonka takia huomio herpaantuu. Suomessa myös alkoholilla on valitettavan usein osuutta haavereissa.

– Sitten on sitä, ettei ole oikeanlaiset välineet tai suojavarusteet. Ne ovat tärkeitä, oltiin sitten liikenteessä, harrastuksissa tai jos remontoidaan kotona. Varautuminen on kaiken A ja O.

Tapaturmat neljänneksi suurin kuolinsyy Suomessa

Usein syy tapaturmiin on liikunnassa, ja tässäkin tilastossa miehet näyttäisivät olevan enemmistössä.

– Paljon sattuu miesten suosimissa vauhdikkaissa joukkue- ja kontaktilajeissa. Siellä on erilaisia törmäyksiä, taklauksia ja näihin liittymiä mustelmia, ruhjeita ja haavaumia mitä sitten tulee, Lahti sanoi.

Yleisin tapaturmatyyppi on putoamiset ja kaatumiset. Esimerkiksi liukkaat ulkokelit voivat olla ikäihmisille valitettavan kohtalokkaita. Tyypiesimerkki on myös huteran tuolin päältä kurottelu kodin yläkaapeille – ja lopputuloksen tästä yhtälöstä voikin arvata.

Tapaturmat ovat kansanterveyden erityisasiantuntijan mukaan Suomessa neljänneksi yleisin kuolinsyy.

– Vuosittain noin 2 500 suomalaista menehtyy tapaturmaisesti ja se on tietysti 2 500 liikaa. On arvioitu, että noin 1,5 miljardin euron vuosittaiset kustannukset koituvat pelkästään koti- ja vapaa-ajan tapaturmista yhteiskunnalle. Kansanterveyden kysymyksistä tämä on yksi meidän keskeisistämme, Lahti kertoi.

Muista nukkua – panostat itseesi ja muihin

Unen määrä on tärkeässä roolissa, mitä tulee onnettomuuksiin ja niiden ennaltaehkäisyyn. Lahden mukaan univaje lisää tapaturma-alttiutta merkittävästi, ja monien tunnettujen suuronnettomuuksien taustalla on tutkitusti ollut työntekijöiden uupumusta.

– Uni pitäisi nähdä panostuksena omaan terveyteen ja turvallisuuteen, mutta myös kanssaihmisten hyvinvointiin. Kun väsyneenä liikenteessä kompuroidaan menemään, niin kyllä se heijastuu välittömästi läheisiin. Vanha sanonta, että nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin, pitää tässä hyvin paikkansa.

Siis kiire pois ja kunnon unet alle, niin pääsee jo pitkälle.

Tapaturmapäivä 2018 -kampanjassa ovat mukana muun muassa liikenne- ja viestintäministeriö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ja Puolustusvoimat.

Juttua korjattu klo 11.39: muutettu otsikkoa ja leipätekstiä: tapaturmissa kuolleista työikäisistä jopa 80 prosenttia on miehiä, ei työpaikalla tapaturmaisesti kuolevista, kuten otsikossa ja jutussa aiemmin kerrottiin. Haastateltava Tuuli Lahti korjasi aamu-tv:lle antamaansa lausuntoa lähetyksen jälkeen.

Huonoja uutisia suomalaisten terveydestä: Lihavuus ja masennusoireet yleistymässä

Työikäisten väestön lihavuus on yleistynyt kuuden viime vuoden aikana, kertoo THL.

Asiakkaat jonottavat terveyskeskuksen käytävällä.

Suomalaisten kansanterveyden pitkään jatkunut suotuisa kehitys on hidastumassa, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreesta FinTerveys 2017 -tutkimuksesta.

Keskeiset kansantautien riskitekijät, kohonnut verenpaine, kokonaiskolesteroli ja lihavuus, ovat yhä erittäin yleisiä, vaikka kolesterolitasot ovatkin laskussa.

Tutkimuksen mukaan työikäisen väestön lihavuus on yleistynyt kuuden viime vuoden aikana. Jos sama kehitys jatkuu, lähes joka kolmannen ennustetaan olevan lihava 10 vuoden kuluttua. Viime vuonna lihavia oli miehistä 26 ja naisista 28 prosenttia.

Kohonnut riski sairastua sepelvaltimotautiin tai aivohalvaukseen seuraavan 10 vuoden aikana on noin joka viidennellä 50–59-vuotiaalla miehellä ja lähes joka toisella 60–69-vuotiaalla miehellä.

Naisilla vastaavat osuudet ovat huomattavasti matalammat. Naisilla riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin kasvaa vasta 60. ikävuoden jälkeen.

Masennusoireet yleistyvät

Tutkimuksen mukaan myös masennusoireet ovat yleistymässä. Miehistä merkittäviä masennusoireita kokeneita oli vuonna 2011 kuusi ja vuonna 2017 yhdeksän prosenttia. Naisilla vastaavat prosenttiosuudet olivat yhdeksän ja 13.

FinTerveys-tutkimukseen kutsuttiin satunnaisotannalla noin 10 000 Suomessa elävää yli 18-vuotiasta ihmistä.

Nyt tutkimuksesta on julkaistu tulokset 30 vuotta täyttäneestä väestöstä. Tästä ikäryhmästä 71 prosenttia kutsutuista osallistui tutkimukseen viime vuonna.

Iäkkäiden elämänlaatu kohentunut

Suomalaisten terveydessä on tutkimuksen mukaan tapahtunut myös paljon hyvää. Kohonnut verensokeri ei ole yleistynyt väestötasolla vuosien 2011 ja 2017 välillä. Lisäksi kolesterolitasot laskevat, mutta tässä on vielä parantamisen varaa.

Myös iäkkäiden elämänlaatu on parantunut. Tätä saattaa selittää muun muassa se, että näköongelmat ovat harvinaistuneet.

Iäkkäiden liikkumisvaikeudet ovat melko yleisiä, mutta vielä 80 vuotta täyttäneistäkin moni on toimintakykyinen. Lähes joka toinen arvioi pystyvänsä nousemaan portaita vaikeuksitta yhden porrasvälin.

Yli 80-vuotiaiden lukumäärän ennustetaan kaksinkertaistuvan parissa vuosikymmenessä, ja samaan aikaan työikäisten määrä pienenee.

Tutkimuksessa patistetaankin kehittämään keinoja, joilla voidaan edelleen kohentaa iäkkäiden toimintakykyä ja mahdollisuuksia elää hyvää elämää ilman runsasta palvelujen tarvetta.

Tärkeää tutkimuksen mukaan on myös työikäisten työkyvyn parantaminen, jäljellä olevan työkyvyn tukeminen ja työn sovittaminen työntekijän edellytyksiin.

Sanna Ukkola: Kun hoitaja rokotekapinaan läksi

Rokotekapinoiva hoitaja voi pahimmillaan levittää kahdenlaista virusta: influenssaa ja rokotekriittisyyttä, kirjoittaa Sanna Ukkola.

Sanna Ukkola

Keskustelu terveysalan ammattilaisten Minä päätän itse -kampanjan Facebook-ryhmässä saa haukkomaan henkeä – kauhusta.

Lähinnä naispuoliset ryhmäläiset paheksuvat sitä, että uusi laki määrää heidät ottamaan influenssarokotteen:

“Ei sairastuttu tänä(kään) vuonna. Ei kyllä otettu rokotettakaan tänä(kään) vuonna.”

“Koko perhe terve, ei rokotuksia. Käytän eteerisiä öljyjä terveydenhoitoon.”

“Influenssarokotetta en minäkään ottanut, enkä ota. Maskin ja hyvän käsihygienian turvin kävin äippälomieni välit työpaikallani, minne lähialueiden influenssapotilaat oli keskitetty ja heitäkin hoisin.”

“Kuinka moni haluaa olla lääketeollisuuden koekaniineina.”

Moni keskustelija perustelee päätöstään olla ottamatta rokotusta subjektiivisella kokemuksella ja mutulla, ei tieteellä ja faktalla. Ammatti-ihmisten keskustelun seuraaminen sivusta hämmentää, jopa hirvittää.

Terveydenhuollon ammattilaisten kapina pakollisia influenssarokototuksia vastaan leviää somessa kulovalkean tavoin. Itsemääräämisoikeuden puolesta taistelevat hoitajat aikovat osoittaa mieltään eduskuntatalon edessä myöhemmin tässä kuussa – elleivät sitten sorru flunssan kaatamina pedin pohjalle.

Kätilö Heli Rämäkkö on antanut kasvot hoitajien kapinalle. IL:n Sensuroimaton Päivärinta -ohjelmassa hän perusteli kantojaan – mutta ei osannut vastata esimerkiksi siihen, miksi lääkärit eivät ole sankoin joukoin kapinoimassa influenssarokotetta vastaan.

“Mitähän mä sanoisin. En mä osaa sitä kuvailla. Lääkärit on lääketieteen kannattajia ja he uskovat lääkkeisiin varmaan enemmän kuin hoitotyöntekijät”, Rämäkkö sanoi.

Niin. Toivoisi, että myös hoitajat ja vaikkapa vastasyntyneiden kanssa tekemisissä olevat kätilöt uskoisivat lääketieteeseen.

Te teette töitä riskiryhmiin kuuluvien potilaiden kanssa: vanhusten, vauvojen, raskaana olevien, sairaiden ihmisten kanssa. He tulevat teidän luoksenne saamaan hoitoa, eivät ylimääräisiä pöpöjä. Jos ette usko lääketieteeseen, vaihtakaa alaa.

Influenssa aiheuttaa vuosittain satoja kuolemia Suomessa - ja juuri nämä riskiryhmät ovat heikoimmassa asemassa. On täysin vastuutonta työskennellä riskiryhmien kanssa eikä pitää huolta omasta terveydestään. Influenssa kun tarttuu jo silloin, kun sen kantajalla ei ole vielä oireita.

Kapinahoitajat korostavat, että influenssarokotteen turvallisuudesta ja tehosta ei ole takuita.

Influenssarokotteen tehossa onkin toivomisen varaa, mutta se on paras mahdollinen suoja influenssaa vastaan. Rokote on myös turvallinen, vakavia haittoja ilmenee erittäin harvoin. Nyt markkinoilla olevia influenssarokotteita on käytetty 70-luvulta lähtien.

Hoitohenkilökunnan rokottaminen influenssan varalta vähentää tutkitusti potilaskuolemia.

Eriskummallisinta tapauksessa on, että ammatti-ihmiset alkavat taistella lääketiedettä vastaan.

Kampanja on vaarallinen, koska se saattaa antaa maallikoille käsityksen siitä, että tämänkaltainen ajattelu olisi ammattilaisten keskuudessa jotenkin hyväksyttyä tai yleistä. Näin ei ole.

Lääkärit ja hoitajat osallistuvatkin parhaillaan Minä suojaan potilasta –nimiseen vastakampanjaan, joka on kerännyt Facebookissa lyhyemmässä ajassa huomattavasti enemmän jäseniä (tätä kirjoitettaessa yli 7 400) kuin Minä päätän itse -kampanja (yli 2 200).

Suomessa rokotusvastaisuus on jostain käsittämättömästä syystä noussut, arvioi lähi- ja perushoitajaliitto Superin Silja Paavola.

Hiljattain uutisoitiin, että esimerkiksi tuhkarokon leviäminen Suomessa on tänä vuonna todennäköisempää kuin viime vuonna – vanhempien rokotevastaisuuden takia. Entistä harvempi lapsi saa rokotuksen tuhkarokkoa vastaan, ja rokotekattavuus onkin pudonnut kriittisen rajan alle koko Suomessa.

Toissa vuonna Euroopassa alkoi tuhkarokkoepidemia osittain juuri rokotusten puutteen takia. Viime vuonna erittäin helposti tarttuva tuhkarokko todettiin yli 20 000 ihmiseltä, ja 35 kuoli tautiin.

Vaikka rokotteet estävät vuosittain 2–3 miljoonan ihmisen kuoleman ja ovat yksi ihmiskunnan parhaista keksinnöistä, niihin suhtaudutaan edelleen tietyissä piireissä skeptisesti. On surullista, että Suomen kaltaisessa sivistysmaassa rokotekritiikki jyllää yhä.

Mutta toisaalta se ei ole mikään ihme, jos ammattilaiset näyttävät etunenässä mallia.

Sanna Ukkola

Kirjoittaja on Pressiklubin juontaja ja sanomalehtitaustainen toimittaja, jonka kirjoituskaipuuta blogit lieventävät. Livenä lempeämpi kuin kolumninsa.

Tutkimus: Kosteuspyyhkeet osasyy pikkulasten ruoka-allergioihin

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan ruoka-aineallergioiden puhkeamista voi estää kotikonsteilla.

lähikuva vauvan kasvoista


Lasten ruoka-aineallergiat ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä voimakkaasti etenkin teollistuneissa maissa. Syytä on haettu milloin kodin ylipuhtaudesta, milloin lapsen D-vitamiinin puutteesta.

Suomessa ruoka aiheuttaa allergioita arviolta 3–9 prosentille alle kaksivuotiaista lapsista. Yleensä syynä ovat maito tai kananmunat.

Yhdysvalloissa allergisten osuuden arvioidaan kasvaneen 20:n viime vuoden aikana 4–6 prosentiksi. Ruokavalion erilaisuuden vuoksi esimerkiksi pähkinäallergia on Yhdysvalloissa Suomea yleisempi. Se myös on maito- ja muna-allergiaa sitkeämpi eikä yleensä helpota edes aikuisena.

Taipumus periytyy

Yhdysvaltalaisen Northwestern-yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan ruoka-aineallergia on perimän ja altistuksen yhdistelmä. Journal of Allergy and Clinical Immunology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa haarukoidaan syitä, joihin voi vaikuttaa myös kotikonstein.

Vauva on perimältään altis allergialle, jos aineet imeytyvät hänen ihonsa läpi muista poikkeavalla tavalla. Aiempien tutkimusten mukaan jopa yli kolmanneksella ruoka-allergioista kärsivistä lapsista on atooppinen iho.

Syyksi on löydetty ainakin kolme geenimutaatiota, jotka vähentävät ihon antamaa suojaa. Mutaatiota ei tarvitse periä molemmilta vanhemmilta, kuten monissa taudeissa, vaan yksi riittää.

Kosteuspyyhe haittaa ihon työtä

Pelkkä perimä ei kuitenkaan saa allergiaa puhkeamaan. Siihen tarvitaan laukaisevia ympäristötekijöitä, tutkijat totesivat. Ne ovat varsin arkisia.

– Vaikka vauva itse ei syö allergisoivia ruokia, ne voivat imeytyä ihon läpi vaikka silloin, kun häntä suukottelevalla sisaruksella on kasvoissa maapähkinävoitahroja. Tai niin, että vanhempi tekee pähkinöitä sisältävää ruokaa ja koskee sitten vauvaan, sanoo tutkimuksen johtaja, allergioihin erikoistunut immunologian professori Joan Cook-Mills.

Myös kosteuspyyhkeiden yleistynyt käyttö näkyy ruoka-aineallergialuvuissa, sillä pyyhkeiden sisältämät aineet estävät ihon pinnan lipidejä eli rasvoja hoitamasta normaalia suojaavaa tehtäväänsä.

Cook-Millsillä on allergian puhkeamisen estämiseen kolme selvää ohjetta: Peskää kätenne, ennen kuin koskette vauvaa. Välttäkää kosteuspyyhkeiden käyttöä. Jos käytätte niitä, huuhtokaa lapsen iho silti vedellä.

Australiassa tutkitaan suojavoidetta

Cook-Mills tutkii parhaillaan geenien ja ihoaltistuksen yhdistelmän aiheuttamia reaktioita molekyylitasolla. Hänen tavoitteenaan on määritellä, miten iho tarkalleen viestittää ruoka-allergian kehittymisestä. Päämääränä ovat käytännön keinot, joilla allergian puhkeaminen voitaisiin estää.

Australiassa puolestaan tutkitaan, voitaisiinko ruoka-allergiat estää suojelemalla atooppisten lasten iho erityisellä voiteella. Melbournessa on tiettävästi enemmän ruoka-aineallergioista kärsiviä ihmisiä kuin missään muualla koko maailmassa.

Melbournen yliopiston ja Murdochin lastentautien tutkimuskeskuksen hypoteesi on, että ellei lapsi saa ihottumaa, hän ei saa myöskään ruoka-allergiaa.

Lääkärit ja hoitajat kyllästyivät riittämättömyyden tunteisiin – "Ihminen uupuu, kun ei voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi"

Ensihoidon lääkäreitä ja hoitajia rasittavat erityisesti ruuhkapiikit. Ruuhkan voi välttää sillä, että päivystysaikoja jaetaan tasaisemmin, jolloin myös hoitoon on paremmat resurssit.

Lääkäri kävelee sairaalassa

Kello on viisi ja potilaita tulee päivystykseen ovista ja ikkunoista. Niin hoitajat kuin lääkäritkin aprikoivat, missä järjestyksessä hoitaa potilaat, ja miten se ehditään tehdä. Kiireessä potilaan kanssa ei ehdi olla läsnä niin hyvin kuin haluaisi. Se ahdistaa.

Näin kuvailee akuuttilääketieteeseen erikoistuva lääkäri Eeva Tuunainen kolmivuorotyön raskainta hetkeä. Se on helppo tunnistaa.

– Iltapäiväruuhka tuo palamisen. Aamuyöllä kolmen aikaan voi olla varsin rauhallista, sanoo Kainuun keskussairaalassa työskentelevä Tuunainen.

Tuunainen perusti viime vuonna ensihoito- ja päivystyslääkäreille ja -hoitajille oman yhdistyksen(Finn'EM) edistääkseen jaksamista, hyvinvointia, koulutusta ja kansainvälistymistä. Nyt jäseniä on 80. Osaltaan yhdistyksen perustamista vauhditti julkisuudessa esillä olleet Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystyksen ongelmat. Finn'EM:n sisällä käydyt keskustelut kertovat Tuunaisen mukaan vahvasta halusta onnistua työssä.

– Uupuminen on yleensä myötätuntouupumusta. Kun pitkän ja vaativan koulutuksen jälkeen ei voi esimerkiksi viettää iäkkään potilaan luona henkilöstö- tai resurssipulan takia niin kauan aikaa kuin haluaisi. Ihminen uupuu, kun ei voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi.

Ensihoidon ja päivystyksen hoitajien ja lääkäreiden työ on kolmivuorotyötä, jossa omaa sisäistä kelloa on pystyttävä kääntämään työvuorojen mukaan, jotta jaksaisi työvuorot ja myös oman elämän arjen. Kello on kuitenkin se helppo puoli, pohtii Tuunainen.

– Jos kello tuottaa ongelmia, silloin yleensä hakeudutaan sellaiseen tehtävään, jossa siitä ei tarvitse huolehtia. Nähdäkseni hoitajat ja lääkärit väsyvät ennemminkin henkisesti riittämättömyyden tunteen takia.

Kalenteri avuksi kaaokseen

Kainuun keskussairaalassa päivystystä ja nopeaa diagnostiikkaa vetävä ylilääkäri Olli-Pekka Koukkari tunnistaa Tuunaisen kuvaaman jaksamisen ongelmakohdan. Hänen mukaansa iltapäiväkaaos on tavallaan itseaiheutettua.

– Ihmiset eivät sairastu kello iltapäiväkolmen ja -kuuden välillä, vaan taustalla on sama asia kuin esimerkiksi liikenteen iltapäiväruuhkassa. Lääkäriin hakeudutaan ja lähetteitä saadaan terveyskeskuksista niin, että meillä on tuohon aikaan odottamassa hoitoon yhtä aikaa niin kiireiset kuin vähemmän kiireiset potilaat.

Koukkarin mukaan ongelmaa on puututtu, mikä helpottaa työtä.

– Kyse on allakan käytöstä. Potilaat, joiden vaiva ei edellytä nopeaa hoitoa, saavat ajan esimerkiksi illalle yhdeksän jälkeen, jolloin on muuten hiljaisempaa. Voimavarat jakautuvat tasaisemmin, mikä omalta osaltaan helpottaa jaksamista.

Eeva Tuunaisen mielestä koko prosessin pitäisi olla saumaton.

– Kun tieto kulkee alkuvaiheesta nopeasti ja katkeamatta aina lääkärille saakka, myös hoito on potilaslähtöistä ja tehokasta. Katkokset ketjussa puolestaan hidastavat hoitoa ja ruuhkauttavat töitä.

Yhteispeliä opetellaan

Tuunainen on iloinen siitä, että hänen perustamansa järjestö on saanut hyvän vastaanoton. Huolia jaetaan, mutta toisaalta eteenpäin halutaan mennä myös positiivisuuden kautta.

– Jaamme paljon kuvia ja kokemuksia työstä kannusteena muille. Ehkä tämän positiivisuuden ansiosta myös työnantajat ovat ottaneet meidän ehdotuksemme epäkohtien korjaamisesta hyvin vastaan.

Uupuminen ja jaksaminen ovat asia, josta ei enää haluta olla hiljaa.

– Ammattiylpeys on niin kova, että mieluummin jopa vaihdetaan työpaikkaa kuin haetaan apua jaksamiseen. Itse uupumistaan ei edes välttämättä huomata vaan sen huomaavat työtoverit.

Tuunaisen mukaan se auttaa paljon, että työntekijä tuntee, että häntä kuunnellaan.

– Jos työntekijästä pidetään hyvää huolta, se näkyy myös potilaan hoidossa. Erilaiset koulutukset tai teemapäivät, joihin jokainen hoitoketjun osa pääsee osallistumaan, edesauttavat koko prosessin tehostamista.

Koukkarin mukaan tehostusta on tehty Kainuussa jo kymmenen vuotta. Viime vuosina on tehostettu erityisesti päivystyksen toimintaa.

– Vastaanottoaikojen tasaisempi jako ja yhteispeli ovat saaneet aikaan sen, että yhtä hoitajaa kohti hoidossa oli viime vuonna kaksi potilasta, eli puolet siitä, mitä määrä oli vuonna 2015. Myös lääkäriä kohti hoidettavia oli enää viisi aiemman kahdeksan sijaan.

Kainuun keskussairaalassa potilas viipyi viime vuonna päivystyksessä keskimäärin kolme tuntia. Vuonna 2015 potilaan hoitoon saaminen kesti yli neljä tuntia. Tehostamistahdista huolimatta haasteet eivät lopu Koukkarin mukaan tähän.

– Painetta aiheuttaa osaltaan tulossa oleva sote-uudistus, josta emme vielä edes tiedä kaikkea. Myös vuosikymmenen vaihteessa valmistuva uusi sairaala on haaste. Tarvitsemme muuttovaiheessa tuplamiehitystä, koska silloin työtä tehdään aluksi kaksissa tiloissa.

Kaiken keskellä yhteistyön merkitys korostuu.

– Hoitajat ovat käyneet jo pidempään työyhteisövalmennuksessa, jossa heille on annettu työkaluja ja apua siihen, miten jaksaa ja motivoitua yhteispelillä jatkuvaan muutokseen.

Valoisa makuuhuone voi altistaa masennusoireille

Japanilaistutkimus osoittaa siihen suuntaan, että ainakaan iäkkäiden ei ehkä kannattaisi pitää yövaloa päällä nukkuessaan. Vielä kuitenkin tarvitaan lisätutkimuksia.

Nukkuvan naisen jalat näkyvät peiton alta.

Liian valoisassa huoneessa nukkuvat iäkkäät saattavat sairastua masennukseen muita todennäköisemmin, tuore japanilaistutkimus osoittaa. Samansuuntaisia havaintoja on tehty aiemminkin.

Japanilaisten tutkimukseen osallistui 863 keskimäärin 72-vuotiasta kotonaan asuvaa miestä ja naista. Tutkimuksen alkaessa heillä ei ollut masennusta, mutta kahden vuoden seurannan aikana 73 alkoi potea masennusta.

Kun tutkijat mittasivat osallistujien makuuhuoneiden valotasot, he havaitsivat masennusriskin suurimmaksi osallistujilla, joiden makuuhuoneessa oli öisin yli viiden luksin valaistus. Verrattuna pimeässä huoneessa nukkuviin heidän sairastumisriskinsä oli noin kaksinkertainen. Viisi luksia voi huoneen koosta riippuen tarkoittaa esimerkiksi yhtä heikkotehoista lamppua. Täysikuu on noin 0,25 luksia.

Jos japanilaisten tulokset pitävät paikkansa ja yhteys todella johtuu makuuhuoneen valoisuudesta, ainakaan iäkkäiden ei kannattaisi pitää yövaloa päällä nukkuessaan. Tulokset pitää kuitenkin varmistaa lisätutkimuksissa.

Tutkimus julkaistiin American Journal of Epidemiology -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim

Maissipuuroa ja pikkukaloja, kerrossänkyjä kylki kyljessä – tällaista on orpolasten elämä, kun aids tappaa vanhemmat

Köyhä Sambia ei tulisi toimeen ilman yksityisiä orpokoteja. Pelkästään aids-orpoja on satoja tuhansia.

Orpokodin lapsia istuu sisäpihalla.

LUSAKA, SAMBIA Valkoiseksi maalattua taloa ympäröi korkea aita. Portti on lukittu. Sen takana on pienen pieni sisäpiha, jossa kasvaa puu.

Puun varjoon on levitetty muovisia pesuvateja. Yhdessä kelluu vaahdon keskellä vaaleanpunainen koulureppu. Sylvia Mambde pesee pyykit käsin. Hän työskentelee pääkaupungissa Lusakassa sijaitsevassa orpokodissa.

Niitä on kaupungissa viitisenkymmentä. Yksikään ei ole kaupungin tai valtion ylläpitämä.

– Olemme täysin yksityisten orpokotien varassa ja niitäkin on aivan liian vähän, sosiaalityöntekijä Brenda Mafuta Aswo sanoo, kohottelee olkapäitään ja levittelee käsiään.

Lusakassa on arviolta 2-3 miljoonaa asukasta. Aswon mukaan sosiaalityöntekijöitä on vain kymmenen ja heistäkin vain kolme hoitaa lasten asioita.

Huone täynnä sänkyjä

Inonge Nawa työskenteli koulussa opettajana. Hän oli kirjoittamassa liitutaululle, kun " kuuli Jumalan kehotuksen ryhtyä auttamaan muita". Sitten hän perusti orpokodin, jota on johtanut yli kaksikymmentä vuotta.

Nawa ei muista, että olisi saanut taloudellista apua valtiolta. Kodin toiminta pyörii yksityishenkilöiden sekä järjestöjen lahjoitusten turvin.

– Välillä on todella vaikeaa, kun rahaa ei vain ole, hän sanoo.

Osa lapsista on tuotu orpokotiin vain muutaman kuukauden ikäisinä.

Apua tarvitsevia riittää, mutta enempää lapsia taloon ei mahdu. Sisätilat ovat tuskin suuremmat kuin 70 neliömetriä. Neljä pientä makuuhuonetta täyttyvät kerrossängyistä, eikä tyhjää lattiatilaa juurikaan jää.

Huoneet ovat askeettisia. Missään ei näy leluja tai lasten henkilökohtaisia tavaroita. Sisällä on hämärää ja ahdasta, mutta siistiä ja puhdasta.

Vanhemmat hylkäävät lapsensa


Sambiassa on arviolta 1,2 miljoonaa orpoa. Pelkästään aids-orpoja on 450 000.

– Aids on edelleen yleisin syy, miksi lapset päätyvät orpokoteihin. Yhä useammin myös äitien alkoholinkäyttö tai mielenterveysongelmat, sosiaalityöntekijä Brenda Mafuta Aswo kertoo.

Tai vanhemmat vain hylkäävät lapsensa.

Sambia kuuluu maailman vähiten kehittyneisiin maihin. Yli puolet väestöstä elää köyhyydessä. Perheissä on keskimäärin 5,7 lasta.

Lusakassa lapset päätyvät päiväksi kadulle kerjäämään tai töihin, koska heidän vanhemmillaan ei ole varaa ruokaan.

Katulapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Heillä on suuri vaara joutua alttiiksi väkivallalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle.

Suomalainen Taksvärkki auttaa Sambian katulapsia ja -nuoria yhdessä paikallisen sosiaalisen yrityksen, Barefeet Theatren kanssa.

– Eriarvoisuus ja katulasten määrä on lisääntynyt. Sambian valtiolla on ollut hyvin vähän kiinnostusta hoitaa heidän asioitaan, sanoo Taksvärkin ohjelmasuunnittelija Senja Väätäinen-Chimpuku.

Järjestö käyttää ulkoministeriöltä tänä vuonna saamastaan ohjelmatuesta 45 000 euroa Sambian hankkeeseen.

– Sambiassa perinteisen, yhteisökeskeisen kulttuurin rapautumisesta kertoo se, että enää sukulaiset eivät huolehdi myös muiden lapsista kuten ennen. Kukin hoitaa vain omat asiansa, Väätäinen-Chimpuku jatkaa.

Sen tietää myös sosiaalityöntekijä.

Jos lapsi jää orvoksi, otetaan ensin yhteyttä sukulaisiin. Yleensä lapsesta ryhtyy huolehtimaan isoäiti, jolla saattaa olla vastuullaan jo ennestään liuta lapsenlapsia.

– Jos isoäitiä ei ole, tilanne on vaikeampi. Sukulaisilla ei välttämättä ole varaa ruokkia omiakaan lapsia, Brenda Mafuta Aswo toteaa.

Lapset jäävät kitukasvuisiksi

Mwamba Mbuta istuu orpokodin pihassa kyykyssä ja hämmentää kahta kattilaa. Pyykkäävän Sylvian kanssa hän on toinen orpokodin työntekijöistä – äideistä, kuten lapset heitä kutsuvat.

Avotulella kiehuu kattilallinen perinteistä Nshima-maissipuuroa sekä Kapenta-kalaruokaa. Pian ruoka jaetaan orpokodissa asuvan seitsemäntoista tyttölapsen kesken.

– Sambiassa on iso ongelma, kun lapset eivät saa tarpeeksi ruokaa tai se on ravintoköyhää. 40 prosenttia alle 5-vuotiaista on kitukasvuisia. He eivät kasva, eivätkä heidän aivonsa kehity, Krista Kruft toteaa.

Hän on kansainvälisen Pelastakaa Lapset -järjestön Sambian maatoimiston kehittämisjohtaja.

– Sambiassa lapset saavat lapsia. Monet jo 13-vuotiaina. Lapset eivät voi tietää, kuinka lapsia pitäisi hoitaa.

Mukana lastensuojelutyössä on myös Suomen Pelastakaa Lapset. Järjestö saa tänä vuonna ulkoministeriöltä tukea yhteensä 4 miljoonaa 70 tuhatta euroa.

– Tärkeintä täällä on suojella lapsia sekä opettaa heidän vanhempiaan huolehtimaan heistä, Krista Kruft sanoo.

Puhtaat vaatteet ja lakanat

Oleskelutilan kaksi sohvaa täyttävät valtaosan huoneesta. Tytöt tulevat tervehtimään vierasta. He kunnioittavat vanhempaa polvistumalla ja kättelemällä. Itse he istuvat lattialle.

Vaikka tyttöjen elämä on niukkaa ja vaatimatonta, heidän asiansa ovat moneen muuhun sambialaislapseen verrattuna hyvin.

Jokaisella on päällään ehjät ja puhtaat vaatteet. He saavat ruokaa ja yösijan sekä pääsevät kouluun. Isona lapsista tulee lääkäreitä ja opettajia, he kertovat.

– Vuosien aikana olen auttanut lapsia monin tavoin, mutta tärkeintä, mitä koskaan voin heille antaa, on rakkaus, johtajatar Inonge Nawa sanoo.

Värikkäät lakanat kuivuvat pihassa puisen pöydän päälle viritetyillä naruilla.

Lue myös:

Sambialaisslummissa naiset tekevät koruja suomalaisten tuella – Ensimmäinen hankinta on älypuhelin

Pielaveteläisestä sairaanhoitajasta tuli menestyvä kahviyrittäjä Afrikassa: "En tiennyt aluksi kahvista mitään, en edes juonut sitä"

Toimittaja oli Sambiassa ulkoministeriön Kehitysakatemian matkalla maaliskuussa.

Hae lisää

Tervetuloa Ylen mobiiliuutisiin!

Kokeilemme palvelun avulla millainen käyttöliittymä sopisi parhaiten uutisten, urheilun ja sään seuraamiseen mobiilikäytössä.

Otamme mielellämme vastaan palautettasi siitä, mikä palvelussa toimii jo hyvin ja mitä mielestäsi voisi vielä kehittää.

Liitä mukaan päätelaitteesi malli ja sähköpostiosoitteesi, jos tarvitset apua ongelmatilanteessa.

Lähetä palautetta:

Lähetä