Nelli Kujansivu putosi kymmenvuotiaana sirkuspyramidin huipulta betonille – “En suostunut uskomaan, että en enää kävele normaalisti”

Kymmenvuotiaana Nelli Kujansivu putosi sirkuspyramidin huipulta jalat edellä betonilattialle. Lääkärit sanoivat, ettei hän enää koskaan kävele normaalisti.

Nelli Kujansivu

Tamperelaisen Sorin sirkuksen harjoitussalista kuuluu iloinen kalkatus. Harjoitellaan isossa ryhmässä pyramideja tikapuilla. Pyramidin huipulle, tikkaiden ylimmälle askelmalle neljän metrin korkeuteen kipuaa Nelli Kujansivu. Hänen päällään on samana päivänä ostettu punainen jumppapuku. Nelli on kymmenen ja pieni ikäisekseen.

Nelli rakastaa sirkusta. Neljän vanhana aloitettu harrastus on ahmaissut tytön sydämen – hänen unelmansa on tulla sirkusammattilaiseksi. Aamulla Nelli on kuitenkin sanonut äidilleen, että pyramidiharjoitus pelottaa.

Harjoituksissa jotain menee pieleen. Nelli tuntee, että metalliset tikapuut alkavat kaatua. Hän muistaa, mitä on opetettu. On pidettävä tikapuista kiinni, ne saattavat maahan.

Nelli pitää kiinni ja odottaa, että maa tulee vastaan. Alla on ainoastaan ohut patja, kun hänen jalkansa iskeytyvät betonilattiaan. Tikapuiden paino lisää iskun voimaa. Yksi ohjaajista kysyy: “Onko kaikki hyvin, sattuiko ketään?”. Nelli kierii lattialla ja huutaa.

Nelli katsoo intensiivisesti silmiin. Hän nauraa paljon. Ulkoisessa olemuksessa mikään ei kerro, että jalkojen särky vaivaa vastapäätä istuvaa nuorta naista pahimmillaan joka hetki.

Tukholmassa kevät on jo pitkällä, kirsikkapuut kukkivat. Dans- och Circushögskolanin suuren, valoisan harjoitussalin katto on korkealla, lattiaa peittävät joustavat matot.

– Olin kuusivuotias, kun Sorin sirkukselta lähti paljon porukkaa tänne samaiseen kouluun. Näin kuinka hyviä niistä tuli. 

22-vuotias Nelli on tullut koululle tekemään fysioharjoituksia. Ilman kovaa treenaamista 155-senttinen vartalo olisi varmasti hento – nyt hän näyttää nuorelta voimanaiselta. Olemuksessa on peppimäistä pontevuutta.

Nelli on kärsinyt kroonisista kivuista 12 vuotta. Ne vaihtelevat hermosärystä kovaan, viiltävään kipuun. Ne saattavat ulottua varpaista lonkkiin asti, toisinaan taas kivut tuntuvat paikallisesti, onnettomuudessa tulleiden vammojen kohdilla.

– Välillä tuntuu kuin olisi puujalka tai luut hakkaisivat toisiaan vasten.

Pahimmillaan hän on syönyt yhtä aikaa 15 lääkettä.

Onnettomuuden jälkeen Nelli kannetaan sirkuksen keittiöön. Jalat laitetaan lavuaariin, kylmän veden alle. Ambulanssimiehet sitovat jalat pakettiin.

Nelli kiidätetään sairaalaan, missä ensihoitajien tekemät paketit aukaistaan. Nelli ei itse uskalla katsoa, mutta hän näkee vanhempiensa ilmeet.

Jalkaterät ja nilkat ovat turvonneet muodottomiksi palloiksi. Murskaantuneet jalat suoristetaan röntgenkuvaan. Kipu on niin kova, että mieli pyyhkii muistikuvat pois. 

Pahiten tohjona on vasemman jalan kantapää, se on kuin jäämurskaa. Myös kehräsluu on sirpaleina. Oikean jalan veneluu on murtunut ja takareisi revennyt. Hermoradat ovat poikki.

Lääkärit ennustavat, että Nelli ei koskaan enää kävele normaalisti.

Nellin muistot sairaala-ajasta ovat hataria. Onneksi oli kipupumppu, joka tuuditti pois osan kärsimyksistä. Yhdeksän päivän ajan pumpusta annosteltiin morfiinia suoraan suoneen.

– Mieli blokkaa kaiken tuskan, mitä sairaalassa pahimmillaan oli.

Neljä päivää Nellin jalkoja pidettiin jääpusseihin käärittyinä ja nostettuina sydämen yläpuolelle. Turvotus piti saada laskemaan, että jalat voitiin leikata.

Nelli ei suostunut uskomaan, että lääkärien ensimmäinen ennuste olisi tuomio. Hän halusi jatkaa sirkusharrastusta.

Sairaalassa Nellin seurana oli koko ajan ystäviä sirkukselta. Onnettomuus hitsasi ryhmän vielä tiiviimmin yhteen. Ajatus uudesta lajivalinnasta syntyi sairaalassa.

– Sirkustirehtööri heitti, että sinun kannattaa ruveta tekemään jalkajongleerausta, kun siinäkin ollaan jalat katossa koko ajan. Kaverit naureskelivat.

Jalkajongleerauksessa jonglööri makaa telineellä jalat kohti kattoa ja heittelee esineitä jaloillaan ja käsillään. Ilmassa lentävät pallot, putket tai laatikot. Laji vaatii täydellisesti toimivia jalkalihaksia.

Kun Nelli oli ollut kotona vasta muutaman päivän, hän vaati päästä sirkukselle. Kipsit kolisten hän konttasi lattialla ja oli mukana akrobatiatunneilla. Punaista jumppapukua hän ei enää pukenut päälleen.

– Kun kipsit otettiin pois, aloin kotona heitellä isoa jumppapalloa jaloillani.

Kaikki piti aloittaa alusta, kävelykin. Kivut olivat hirveitä, mutta Nelli harjoitteli joka päivä.

– Joka ilta tulin kotiin ja itkin, kun sattui niin paljon.

Äiti oli huolissaan Nellin harjoittelumäärästä. Hän kysyi jalat leikanneelta lastenkirurgilta, voiko hän antaa tytön jatkaa. Lääkäri totesi, jos tyttö suostuu tällaisilla kivuilla treenaamaan, siihen ei kannata puuttua.

Treeni olikin parasta fysioterapiaa. Tosin näin kovia harjoitteita ei kukaan lääkäri olisi pystynyt hänelle määräämään.

Ennen haastattelua Nelli on pohtinut pitkään, haluaako hän kertoa myös väsymisestä. Hän tietää, että se voi auttaa muita jaksamisen tai kipujen kanssa taistelevia.

Nelli oli aina rakastanut treenaamista. Silti lukion ensimmäisellä luokalla iski totaalinen väsymys. Kuusi vuotta Nelli oli odottanut ja toivonut, että kivut hellittäisivät.

– Kun minulle onnettomuuden jälkeen sanottiin, että kivut jäävät loppuelämäksi, en kuunnellut vaan puskin eteenpäin. Mitä enemmän sattui ja mitä huonommin meni, sitä kovempaa treenasin.

Lääkkeet sekoittivat pään.

– Mietin, että olisipa edes 5 minuuttia, että minulla olisi hyvä olo kropassa.

Lopulta Nelli hakeutui terapiaan. Vaikka apua oli vaikea lähteä hakemaan, Nelli ajattelee nyt, että se oli hänen elämänsä paras päätös. Terapiassa hän oppi elämään käsi kädessä kivun kanssa.

– Terapiassa oppi, että on ihan hyväksyttyä sanoa "tämä on nyt perseestä, minua sattuu, en halua".  Mutta oppi myös päästämään irti siitä tunteesta. Elämä jatkuu.

Edelleen on päiviä, jotka ovat yhtä tuskaa aamusta alkaen. Huonoina päivinä Nelli alkaa treenata tavallista rauhallisemmin, kuuntelee mitä keho tarvitsee ja tekee enemmän fysioharjoitteita.

– Kun saan kropan käyntiin, kyllä päivä siitä helpottaa. Aiemmin saatoin huutaa vanhemmilleni, että vihaan kroppaani ja vihaan jalkojani.

Tukholmalaisen harjoitussalin keskellä on mustalla sametilla päällystetty jongleerausteline. Nelli heittäytyy sille selälleen, nostaa jalat kohti kattoa. Ilmaan lentää ensin kolme, sitten neljä ja viisi isoa palloa. Kädet ja jalat vispaavat, pallojen rytmikäs liike melkein hypnotisoi katsojan.

Kesäkuun alussa Nelli valmistuu Tukholman sirkuskoulusta taiteen kandidaatiksi. Lapsuuden haave sirkusammattilaisuudesta on toteutumassa. Edessä siintävät jo jongleerausfestivaali Yhdysvalloissa ja neljän kuukauden sopimus varieteessa Saksassa.

Enää Nelli ei odota, että kivut katoaisivat. Hän on tyytyväinen, että pärjää päivittäin vain 5 lääkkeellä.

– En halua elää toiveajattelussa ja odottaa koko ajan jotain muuta. On hienoa, jos nämä kivut joku päivä katoavat tai helpottavat, mutta en jaksa tavoitella sitä koko ajan.

Nykyään kipu saattaa pysyä pois monta tuntia. Ja on yksi paikka, jonne se ei seuraa mukana.

– Esiintyessä en oikeastaan tunne kipua. Lava on yksi niistä harvoista paikoista, missä saan helpotusta pahoinakin päivinä.

Nelli vertaa kipua ihmissuhteeseen. Välillä tulee ylämäkiä ja välillä alamäkiä, mutta silti pysytään parina.

– Sinä nyt olet siinä, mutta koitetaan elää yhdessä.

 

Kansakunnan velttous maksaa maltaita – työmatkojen taittaminen polkupyörällä toisi miljoonasäästöt

Kunnissa on herätty kävelyn ja pyöräilyn voimalliseen edistämiseen, sillä joukkoliikenne ei enää kykene merkittävästi vähentämään automatkoja.

Pyöräilijä ajaa pyöräkaistalla.

Klik, klak, klok. Taittopyörä on avattu. Aurinko lämmittää, kesäkanat kaakattavat jo piharakennuksessa. Kello on 5.50 aamulla. Juna lähtee 6.03. Polkaisen ripeästi matkaan, kaduilla ei edes tuule ja Hyvinkää vasta heräilee.

Aseman alamäki kurveineen on fantastinen lopetus työmatkalle, ajoviima raikastaa mukavasti. Matkaa mittariin tuli tasan kaksi kilometriä. Taitan pyörän nippuun, samassa juna suhahtaa laiturille. Hyppää kyytiin, jätän pyörän eteiseen. Päätän torkahtaa vielä hetken.

Pienetkin matkat autolla

Liikenneviraston selvityksen mukaan Suomessa tehtävistä automatkoista yli neljännes on alle kolme kilometriä ja lähes puolet jää alle viiteen kilometriin. Huomattavaa on, että auto napataan alle lyhyissä reissuissa kaiken kokoisissa kunnissa. Lähes puolet alle kolmen kilometrin automatkoista tehdään alle 45 000 asukkaan seutukunnissa.

Suomalaiset ovatkin laiskistuneet pahemman kerran.

Kunnissa on herätty kävelyn ja pyöräilyn voimalliseen edistämiseen, sillä joukkoliikenne ei enää kykene merkittävästi vähentämään automatkoja.

Yksi pyöräilemään patistavista paikkakunnista on pääradan varressa sijaitseva Hyvinkää, asukkaita on 47 000. Hyvinkää haluaa, että se tunnetaan tulevaisuudessa Sveitsin ja Tahkon ohella myös maan parhaana pyöräilykaupunkina.

Tuhannet hyvinkääläiset junailevat päivittäin Helsinkiin töihin. Matkaa pääkaupunkiin kertyy 60 kilometriä. Paikallisjunalla matka taittuu kolmessa vartissa. Hyvinkäällä halutaan, että yhä useampi tulisi asemalle auton sijasta polkupyörällä. Hyvinkää hakee kasvua pyöräilyyn erikoispyöristä. Kaupunki päätti edistää pyöräilyä lainaamalla halukkaille kokeiluun sähkö- ja taittopyöriä.

– Halusimme lisätä ihmisten tietoisuutta ja mahdollisuuden kokeilla erikoispyöriä. Ne ovat aika kalliita ja näin ei tarvitse heti ostaa omaa, Hyvinkään kaupungin liikennesuunnittelija Marjukka Aronen sanoo.

Sähkö- ja taittopyörät kiinnostavat. Ne soveltuvat erinomaisesti juuri työmatkoihin. Sähköpyörällä ei tule monen karsastama hiki ja taittopyörän saa ilmaiseksi junaan. Arosen mukaan hakemuksia kokeilijaksi saatiin yli sadalta henkilöltä. Olin yksi onnekas.

Vastaavia kokeiluja on aikaisemmin ollut muun muassa Kokkolassa ja Tampereen kupeessa Kangasalla. Kokeilujen takana on yritys nimeltään Valpastin Oy.

– Yritys on perustettu toteuttamaan käytäntöön keinoja, joita toistellaan strategiapajoissa, sanoo Valpastin Oy:n toimitusjohtaja Mari Päätalo.

Hän on koulutukseltaan liikenneinsinööri.

Valpastin hoitaa käytännössä kaikki kokeiluun liittyvät asiat kuten polkupyörät. Yritys räätälöi kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmia, jotka auttavat esimerkiksi yrityksiä ja kuntia lisäämään niin kutsuttuja kestäviä liikkumismuotoja ja saavuttamaan muutoksesta syntyvät hyödyt.

Työikäiset lakoavat ennen aikojaan

Pyöräilyn ilosanoman julistaminen kuulostaa kepeältä, mutta aihe on haudanvakava. Maailman terveysjärjestö WHO on nimennyt liikkumattomuuden yhdeksi länsimaiden suurimmista terveysuhkista. Länsimaissa vain noin kolmannes työikäisistä liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Suomi kuuluu tähän rapistuvien ryhmään.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on laatinut suosituksen, kuinka paljon aikuisen tulisi liikkua viikossa. Reipasta liikuntaa pitäisi olla viikossa minimissään 2 tuntia 30 minuuttia, ripeää riittää tunti ja vartti.

Jokainen voi ynnätä, täyttyykö edes minimi omalla kohdalla?

Ihmishenki on länsimaissa kallis. Nyt kunnilla on ensimäistä kertaa käytössä YK:n terveysjärjestön WHO:n kehittämä Heat-mittari, jolla voidaan muuttaa liikkumattomuus rahaksi. Mittarilla voidaan osoittaa euroissa terveysliikunnan hyödyt.

Pyöräily ja kävely valikoituvat mittariston lajeiksi, koska ne ovat kaikkien ulottuvilla ja ne voi yhdistää helposti työmatkaan. Itse hyödyn kannalta ei ole väliä, miten liikkuu.

– Raadollisesti sanottuna, kun ihmiset kävelevät ja pyöräilevät enemmän, työikäiset eivät kuole niin helposti elintapasairauksiin, Päätalo tiivistää Heat-mittarin tulokset.

Arjen hyötyliikunnasta puhuttaessa voi nappikaupan unohtaa. Liikunnan säästöt lasketaan vuositasolla miljoonissa, pienilläkin paikkakunnilla. Esimerkiksi 30 000 asukkaan Kangasala on laskenut, paljonko arkiliikunnan lisääminen toisi säästöjä kunnan kukkaroon.

Kangasalla kävelyn lisääminen nykyisestä 16 prosentista 20 prosenttiin toi laskelman mukaan vuosihyötyä 1,3 miljoonaa euroa.

Jos pyöräilyä lisätään nykyisestä 8 prosentista 15 prosenttiin, olisivat kuolleisuuden vähenemisestä seuraavat yhteiskunnalliset säästöt peräti 3,4 miljoonaa euroa vuodessa.

Ei ihme, että WHO:n Heat-mittari on jo käytössä ainakin Helsingissä, Kokkolassa, Joensuussa, Espoossa ja Hyvinkäällä. Aivan sattumaa ei ole sekään, että juuri näissä kaupungeissa kehitetään voimallisesti pyöräilyverkostoa. Helsingin keskustan supersuosittu Baana on siitä oiva esimerkki. Myös Hyvinkää on pyhittämässä ydinkeskustan jalankulkijoille ja pyörille.

Hyvinkään kaupungin liikennesuunnittelija Marjukka Aronen korostaa, että ihmisten terveys ja raha ovat aina liitossa, kun puhutaan pyöräilyn lisäämisestä.

– Meitä velvoittaa jo kuntalaki, jonka mukaan kunnan tehtävä on edesauttaa kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia, Aronen korostaa.

Yksinkertaistettuna: pyöräilevät veronmaksajat pysyvät työkunnossa ja kunta säästää selvää rahaa, kun ihmiset eivät sairasta ja kuolla kupsahda ennen aikojaan.

Kunnissa liian optimistisia laskelmia?

UKK-instituutin erikoistutkija, terveystieteiden tohtori Minna Aittasalo toppuuttaa kuntia liian optimistisista laskelmista.

– Jos pyöräilyä lisätään 8 prosentista 15 prosenttiin, on se iso muutos. Siihen menee vuosia. Ihmisten on vaikea muuttaa käytöstä noin vain, se ei käy hetkessä, Aittasalo korostaa.

Aittasalo tekee parhaillaan laajaa Käpy-tutkimusta siitä, lisääntyykö arkiliikunnan määrä, jos olosuhteita eli infraa parannetaan. Vastaavaa ei ole aiemmin tutkittu. Kohteena on Tampereen Hatanpään alue.

Aittasalo painottaa, että arkiliikunnan lisääminen on monimutkainen vyyhti, ei insinööritemppu. Tärkeä rooli tässä kaikessa on työnantajalla, jonka on edistettävä työmatkaliikuntaa.

– Työsuhdepolkupyörä ja joukkoliikennelippu ovat hyviä esimerkkejä, Aittasalo sanoo.

Vaikka tehtävä on vaikea autoistuneessa yhteiskunnassa, ei se tutkijan mielestä ole mahdoton.

– Työmatkaliikunnassa on valtava potentiaali, Aittasalo korostaa.

Kilometrejä kuin itsestään

Ihmiskoe on takana. Olen polkenut työmatkoja kolmen viikon ajan kuusi kilometriä päivässä, 25 kilometriä viikossa ja 75 kilometriä kolmessa viikossa. Jos jatkan samaa rataa, kertyy kilometrejä vuodessa yli tuhat. Kaikki tämä pelkistä työmatkoista, jotka on joka tapauksessa kuljettava.

Työmatkani täyttää ajallisesti prikulleen viralliset terveyttä edistävät aikuisen minimiliikuntasuositukset.

Tulokset näkyvät jo nyt. Olen joutunut kiristämään vyötä napsun verran ja istumisesta johtuva jalkojen puutuminen on poissa. En keksi vaivan väistymiseen muuta syytä kuin työmatkojen osittaisen taittamisen pyörällä.

Työpäivä on paketissa. Juna lähtee vartin kuluttua. Kone kiinni ja kamat kasaan. Nappaan taittopyörän työpöydän vierestä. Portaat alas ja ulos. Aurinko lämmittää mukavasti. Taidankin mennä vasta seuraavalla junalla ja polkaista ison mutkan kautta Pasilan asemalle.

Klik, klak, klok. Omalle ja kansanterveydelle.

Uusi norovirus jyllää Suomessa – Keltainen Jaffa ei ole täysin kielletty ripulipotilailta

Ripulilääkkeitä ei pidä käyttää liian kauaa bakteeriperäisen ripulitaudin hoidossa, jotta bakteerit eivät pääse pujahtamaan verenkiertoon. Nestetasapainosta huolehtiminen on tärkeää ripulin hoidossa.

Käsiä pestään vedellä.

Noroviruksen aiheuttamaa ripulia on tavattu keväällä taas aiempaa enemmän. Syynä saattaa hyvin olla tänne rantautunut uusi variantti, johon ihmisillä ei ole vastustuskykyä, uskoo ylilääkäri Hannele Kotilainen Helsingin kaupungin epidemiologisesta toiminnasta.

Tilannetta hankaloittaa noroviruksen herkkyys tarttua ihmisestä toiseen, mikä on huomattu esimerkiksi työpaikoilla ja päiväkodeissa. Norovirus on ripulitaudeista kenties herkin tarttumaan.

Rotavirusta torjutaan nykyisin rokotteella, joten se on käynyt harvinaiseksi.

Tavallisimmista vatsataudeista huonoiten tarttuu kampylobakteeri. Muista bakteeritaudeista shigella on herkempi tarttumaan kuin salmonella. Kotilaisen mukaan useimmat kampylo-, shigella- ja salmonellatapaukset ovat peräisin ulkomailta, ja ne on saatu yleensä ruoasta.

Kotilaisen mukaan pisaratartuntanakin leviävän noroviruksen pysäyttämisessä tärkeää on hyvä käsihygienia. Hän muistuttaa, että tauti voi tarttua vielä oireiden katoamisen jälkeen, joten sairastuneen kannattaa pysytellä oireettomanakin kaksi päivää kotona.

Nestetasapainon ylläpito tärkeää hoidossa

Ripulin hoitamisessa tärkeää on nestetasapainosta huolehtiminen. Kotilainen ei tyystin kiellä perinteisen keltaisen Jaffan nauttimista muiden juomien ohella, vaikka moni asiantuntija ei pidä ajatuksesta. Jaffan juominen voi tuntua hyvältä, ja silläkin on merkitystä, varsinkin jos ei oikein saa muita nesteitä alas.

Kotilaisen mukaan ongelma on, että runsaassa ripuloinnissa ihminen menettää elektrolyyttejä. Jos Jaffa maistuu, on sen ohella hyvä nauttia puhdasta vettä ja juomia, joista saa vähän suolaa sekä magnesiumia, kaliumia ja natriumia. Jaffan ongelma on myös sen korkea sokerimäärä.

Alle 10-vuotiaiden lasten hoidossa on tärkeää, että he saavat ripulijuomaa, jossa elektrolyytit ja nimenomaan suolamäärät on laskettu tarkasti oikein. Tällaisia ripulijuomia saa apteekeista.

Aikuisilla elektrolyyttien annostelu ei ole yhtä tarkkaa. Liiallinen suola voi kuitenkin johtaa heilläkin nestekertymään ja sydämen vajaatoimintaan.

Aikuisilla ei ole kiirettä lääkäriin, jos taustalla ei ole perussairauksia. Esimerkiksi diabetesta sairastavat tietävät yleensä kuinka toimia, mutta heidän on hyvä herkästi ottaa yhteyttä ja varmistaa, että sokeritasapaino pysyy kunnossa.

Perusterveille Kotilainen suosittelee vuodelepoa ja hyvää hygieniaa sen varmistamiseksi, ettei tauti leviä muihin. Yleensä ripulitaudit menevät ohitse parissa päivässä.

Ripulilääkkeitä hyvä käyttää varoen

Ylilääkäri Hannele Kotilaisen mukaan Imodiumin kaltaisia ripulilääkkeitä ei kannata herkästi käyttää bakteeritauteja vastaan.

Lääkkeet kyllä pysäyttävät ripulin, mutta suolistoon seisomaan jäävään ripuliin jää myös bakteereja, jotka pujahtavat herkästi vereen.

Lääkkeen käyttäminen yhden tai kahden päivän ajan ei ole ongelmallista, mutta yli viikon kestävä lääkkeiden syöminen sisältää jo tiettyä riskiä, Kotilainen varoittaa.

Antibiootit eivät tehoa USA:sta löydettyyn superbakteeriin – Husin ylilääkäri: ”Nämä ovat varsinaisia maailmanmatkaajia”

Lääkkeille vastustuskykyinen suolistobakteeri on voinut levitä jo laajalle Yhdysvalloissa, infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen arvioi.

Tutkija työskentelee laboratoriossa.

Yle Uutiset kertoi aiemmin perjantaina, että Yhdysvalloissa on todettu maan ensimmäinen kaikille antibiooteille vastustuskykyinen bakteeritapaus.

Yhdysvaltojen viranomaisten mukaan antibiooteille vastustuskykyinen kolibakteeri voi levitessään aiheuttaa vakavan terveysuhan harmittomissakin tulehduksissa.

Bakteerilöytö kertoo lääkkeille vastustuskykyisten bakteerien leviämisen nopeudesta, sanoo Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen.

– Bakteeri kuvattiin vuosi sitten ensin sioilla Kiinassa ja pian sen jälkeen Intiassa ihmisillä, ja nyt sitä löytyy jo Yhdysvalloista, eli nämä ovat varsinaisia maailmanmatkaajia, Järvinen sanoo Ylen Radio 1:n Ykkösaamun haastattelussa.

Tartunta todennäköisesti Yhdysvalloissa

Järvisen mukaan bakteeritapaus kuvastaa sitä, miten nopeasti bakteerit voivat kulkeutua ihmisten ja eläinten mukana maasta ja jopa maanosasta toiseen.

– Sitten kun se [bakteeri] leviää riittävän laajalti ihmisyhteisössä, saattaa tulla infektioita. Virtsatieinfektio on tässä tavallinen, sillä sen aiheuttavat ihmisen suoliston omat bakteerit, Järvinen sanoo.

Järvinen pitää huolestuttavana tietona myös sitä, että antibiooteille vastustuskykyinen bakteeri todettiin potilaalla, joka ei ollut matkustanut ulkomaille viimeisten viiden kuukauden aikana.

Järvisen mukaan potilas on todennäköisesti saanut bakteerin Yhdysvalloissa, joten bakteeri saattaa olla levinnyt siellä jo laajalle.

Nopeaa läpimurtoa ei luvassa

Bakteeri todettiin 49-vuotiaalla naisella, joka kärsi virtsatietulehduksesta. Tauti on yleinen etenkin naisilla. Järvinen kuitenkin sanoo, että valtaosa sellaisista virtsatietulehduksista, jotka eivät ole kuumeisia, paranevat itsestään.

– Siinä mielessä se ei kaikkia uhkaa. Mutta sitten on tietysti tilanteita, joissa hoitoa tarvittaisiin ja sitä välttämättä ei ole, Järvinen sanoo.

Ylilääkärin mukaan suolistobakteereihin tepsivien antibioottien kehitys on ollut lamassa jo pitkään, yli 20 vuoden ajan.

– Mitään kovin isoa läpimurtoa ainakaan lähiaikoina ei ole näköpiirissä, jos kohta kehitystyö näyttäisi päässeen parempaan vauhtiin kuin missä se on ollut, Järvinen sanoo.

Porissa uudenlainen kokeilu lasten puhevikojen korjaamisessa

Alle kouluikäisten puheterapeuteista on pulaa. Porissa kokeillaan, voisiko puheterapeutin sijasta apua olla puheopettajista. Ratkaisu on herättänyt myös arvostelua, koska palvelun antaja on demaripoliitikko.

Pienille puhumattomille lapsille on uudenlaisia menetelmiä puheen tukemiseen ja korvaamisen. Toimintakartta mahdollistaa esimerkiksi vuorovaikutuksen päivähoidossa muiden lasten kanssa. Vaikka sanoja ei ole, kommunikointi onnistuu kuvien avulla.

Porissa alkaa kesällä uusi kokeilu alle kouluikäisten lasten puheen ongelmien hoitamisessa.

Tähän saakka palveluja on annettu puheterapiassa. Puheterapeuteista on kuitenkin pulaa ja varsinkin "ääntämisenjono" on Porin perusturvan terveys- ja hyvinvointipalveluiden johtajan Esko Karran mukaan pitkä.

Porissa kokeillaan, voisiko puheterapeuttien sijasta apua olla puheopettajan vastaanotolla käymisestä. Tähän saakka puheopettajat ovat toimineet kouluissa kouluikäisten kanssa.

– Tämä on nyt ihan uudenlainen kokeilu ja katsomme vuoden loppuun mennessä, mitä tuloksia saadaan. Vanhemmille kerrotaan kokeilusta ja heillä on oikeus päättää, lähteekö lapsi mukaan, Karra sanoo.

Perussuomalainen arvostelee

Kokeilu on herättänyt myös arvostelua. Porin kaupunginvaltuuston varajäsen Marko Järvinen (ps.) nosti torstaina esille blogissaan, että palvelua antaa sosiaalidemokraattien kaupunginvaltuutettu, erityisopettaja Sonja Myllykoski, joka on perusturvalautakunnan jäsen. Kokeilusta päätti perusturvalautakunta.

– Palvelun ostoon varattu rahasumma on 19 800 euroa loppuvuodelle. Miksi ostoa ei kilpailutettu? Miksei palvelun ostoa tarjottu muille porilaisille erityisopettajille, joilla olisi pätevyys opetuksen järjestämiseen? Järvinen kysyy.

Esko Karran mukaan päätöstä ei olisi ollut pakko viedä lautakuntaan, mutta näin päätettiin tehdä juuri sen takia, että Myllykoski on lautakunnan jäsen. Myllykoski jääväsi itsensä päätöksenteosta.

Yksikään lautakunnan jäsen ei vastustanut ratkaisua, Karran mukaan myöskään kukaan perussuomalainen ei kyseenalaistanut päätöstä. Karra vakuuttaa, että jos ehdotus olisi herättänyt vastustusta, esitys olisi vedetty pois.

Myllykoski aktiivinen

Esko Karran mukaan muita puheopettajia ei ole mukana kokeilussa, koska Sonja Myllykoski itse on ollut aktiivinen kokeilun aloittamiseksi.

– Myllykoski saattaa hakea virkavapautta koulutyöstään pystyäkseen tekemään puheopetusta perusturvalle, Karra sanoo.

Perusturvan mukaan palvelulla on tarkoitus lyhentää puheongelmiin liittyviä hoitojonoja. Esko Karran mukaan aluehallintovirastolla ei ollut huomautettavaa kokeilusta.

Klo 18:11 Sonja Myllykoski kommentoi tapausta erillisessä artikkelissa.

Nuoret uraohjukset palavat loppuun työelämässä

Vaativaa asiantuntijatyötä tekevien kolmekymppisten oravanpyörä työelämässä pelottaa tutkijaa. Pahimmillaan kolmekymppisillä uraohjuksilla on takanaan useita burn outeja ja työelämä hallitsee koko elämää.

Hankenin projektijohtaja Charlotta Niemistö.

Ruotsinkielisellä kauppakorkeakoululla Hankenilla tutkitaan parhaillaan vaativaa asiantuntijatyötä tekevien työelämää.

Ylen aamu-tv:n haastattelussa tutkija Charlotta Niemistö kertoi, että monet nuoret uraohjukset ovat kertoneet joutuneensa sairauslomalle loppuunpalamisen eli burnoutin vuoksi ja tuntevansa jälleen tarvetta päästä nopeasti vähän lomalle.

Asiasta ei kuitenkaan haluta kertoa yrityksen sisällä eikä esimiehille, koska he ovat usein hyvin kunnianhimoisia ja haluavat edetä urallaan, ja yrityksen kulttuuri on aika kova, että vahvat pärjäävät, Niemistö kuvasi tutkimukseen haastateltujen tilannetta.

Niemistön mukaan monet hoitavat ongelmiaan omin päin. Työterveyshuollon sijasta apua haetaan yksityislääkäreiltä ja työkuntoa yritetään palauttaa loma-aikoina.

– Samaan aikaan puhutaan työurien pidentämisestä ja se on mielestäni aika mahdoton yhtälö, Niemistö huomauttaa.

Työ hallitsee koko elämää

Hankenin tutkimuksessa on haastateltu yli sataa lähinnä kansainvälisissä yrityksissä asiantuntijatyötä tekevää henkilöä.

Niemistön mukaan työ hallitsee asiantuntijoiden koko elämää. Työtä tehdään myös vapaa-aikana, iltaisin ja viikonloppuisin.

– Älypuhelimen ja kannettavan tietokoneen mukana työ seuraa sinne minne työntekijä menee. Läheskään kaikkea työhön käytettyä aikaa ei kirjata työajaksi. Jos luetaan sähköposteja ja vastataan niihin, niin onhan se ehkä kuitenkin työaikaa, Niemistö kuvaa tilastoissa näkymätöntä työaikaa.

Niemistön mukaan yllättävää on, kuinka vahvasti työelämä hallitsee asiantuntijaväen koko elämää. Säännönmukaisista harrastuksista luovutaan, arki-illat varataan työtehtäville ja ystäviä tavataan viikonloppuisin, ellei silloinkin olla töissä.

Perheen perustaminen vaikeaa

Varsinkin moni naisvastaaja on kertonut, että ei voi ajatellakaan perheen perustamista nykyisessä työssään. Niemistö arvioikin hoivavastuun kasautuvan edelleen enemmän naisille.

Perheelliset vastaajat ovat kertoneet tekevänsä kaksivuorotyötä. Illansuussa haetaan lapset päiväkodista, vietetään vähän aikaa lasten kanssa ja kun lapset on saatu nukkumaan, niin jatketaan työpäivää vielä iltavuorolla, Niemistö kertoo arjesta.

"Superbakteeri" huolestuttaa Yhdysvalloissa – mikään antibiootti ei pure

Yhdysvalloissa on todettu maan ensimmäinen kaikille tunnetuille antibiooteille vastustuskykyinen bakteeritapaus. Aiemmin samaa bakteeria on tavattu Kiinassa ja Intiassa.

Mies desinfioi käsiään

Yhdysvaltain  terveysviranomaisten mukaan kaikille tunnetuille antibiooteille vastustuskykyinen kolibakteeri voi levitessään aiheuttaa vakavan terveysuhan jopa harmittomissakin tulehduksissa.

Yhdysvalloissa bakteeri löydettiin 49-vuotiaasta pennsylvanialaisesta naisesta, joka kärsi virtsatieinfektiosta. Nainen ei ollut matkustanut viimeisten viiden kuukauden aikana ulkomaille.

Potilaan sitkeään, kolibakteerin aiheuttamaan tulehdukseen eivät auttaneet voimakkaat polymyksiini-antibiootit, joita pidetään tällä hetkellä voimakkaimpina aseina taistelussa superbakteereja vastaan. Naisen kerrotaan kuitenkin parantuneen.

Tutkijoiden mukaan pelottavan, uuden bakteerin leviämisvauhtia ei voi vielä ennustaa, ennen kuin potilaan tartuntatapa saadaan selville. Myös superbakteerin mahdollinen levinneisyys Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa tulee selvittää.

Huolestuttavaa on, että vastustuskyky johtuu geenistä, joka voi kopioitua ja siirtyä muihin bakteereihin varsin helposti. Tutkijoiden mukaan tämä aiheuttaa huomattavan epidemiavaaran.

Bakteeritapauksia myös Kiinassa ja Intiassa

Vastaavaanlaista bakteeria on aiemmin havaittu Kiinassa ja Intiassa. Kiinassa tutkijat löysivät niin eläimistä, raa'asta lihasta kuin ihmisistäkin kolibakteeria, jossa oli uusi geeni.

Tutkijat muistuttavat, että parhaiten bakteereilta ja superbakteereilta voi suojautua huolehtimalla käsihygieniasta, pesemällä huolellisesti hedelmät ja vihannekset sekä valmistamalla ruokaa asianmukaisesti.

Yhdysvalloissa havaitusta tartunnasta kerrottiin tutkimuksessa, joka julkaistiin torstaina lääketieteen ammattilaisista koostuvan American Society for Microbiology -tiedejärjestön julkaisussa.

Valtakunnallisesti poikkeuksellista mielenterveystyötä Kainuussa: "Meille pääsee suoraan, eikä ole jonoja"

Kainuussa tehdään valtakunnallisesti vertailtaessa esimerkillistä mielenterveystyötä. Kiirellisissä tapauksissa apua tarjotaan heti, ilman jonoja ja niin pitkään, kun se koetaan tarpeelliseksi.

Aurinko paistaa.

Mahdollisimman matala kynnys ja yhdellä yhteydenotolla avun saaminen ovat seikkoja joita tulosyksikön päällikkö Marja-Leena Leinonen nostaa esille Kainuun mielenterveystyöstä.

– Kun soittaa Kajaanissa psykiatrian poliklinikan puhelinnumeroon ja kunnissa mielenterveystoimistoihin, niin siellä sairaanhoitajan kanssa mietitään yhdessä tilannetta. Minkälaiselle avulle on tarve juuri nyt, onko kiireellinen, millainen on elämäntilanne?

– Sinne voi soittaa kuka tahansa, joko itse, omainen tai viranomainen.

Kainuun keskussairaalassa päivystyspoliklinikalla on myös kaksi psykiatrista sairaanhoitajaa.

– He ovat siellä virka-aikana, ja ihminen joka ei osaa muuten hakea apua, niin voi hakea sieltä neuvoa. Ja sairaanhoitajien ammattitaitoa on myös lisätty. Iltaisin ja viikonloppuisin on mahdollista saada psykiatriselta osastolta päivystystä, sanoo Leinonen.

Mielen ongelmat kehittyvät pikkuhiljaa

Kajaanissa päivystys- ja psykoosityöryhmä saa asiakkaansa oman tai viranomaisen soiton perusteella.

– On huoli lapsesta tai vanhemmasta, joka oireilee. Ja siitä on noussut huoli.

Äkilliset ongelmat koskevat muun muassa unettomuutta.

– Jos ajatellaan tällaista päivystykseen hakeutumisen syytä, niin kyllä se unettomuus sieltä nousee esille. Ihmiset reagoivat unettomuudella monin asioihin.

– Voi olla myös itsetuhoisia ajatuksia, masennus menee sen verran syväksi. Sitten voi olla sekavuutta, psykoottisuutta, joka on rankin tai hankalin asia. Nuorilla voi olla ahdistusta tai paniikkioireita.

Mielenterveysongelmat eivät tule yhdessä hetkessä, vaan ne kertyvät pikku hiljaa.

– Se, milloin ihminen itse tai hänen läheisensä lähtevät hakemaan apua, vaihtelee yksilöllisesti.

Apua tarjotaan niin pitkään, kun sitä tarvitsee

Kainuussa hoitoon pääseminen on valtakunnallista kärkikastia. Koko mielenterveystyö onnistuu maakunnassa hyvin.

– Meillä pääsee hoitoon hyvin, ei tarvita lähetettä, eikä tarvitse tulla viranomaisen kautta. Meille pääsee suoraan, eikä ole jonoja.

– Jos hoitojaksoja ajatellaan, niin ne vaihtelevat. Joku voi saada apua jo muutamasta kerrasta lievempään kriisiin ja saada hallintaan oman vointinsa. Sitten on useamman vuoden terapioita. Meillä tarjotaan tukea pidempään kuin muilla paikkakunnilla.

Marja-Leena Leinonen kertoo, että työ painottuu yksilöllisen tarpeen arvioimiseen ja hoitoon.

– Niin pitkään kuin apua tarvitsee, sitä pyritään tarjoamaan. Olemme saaneet viestiä, että hoitoon pääsee muuta maata helpommin ja hoitosuhteen aikana ihmiset eivät vaihdu.

Onnistuneen mielenterveystyön syitä on Leinosen mukaan myös ajan tasalla oleva henkilöstö.

– Täällä on tehty kaksi väitöskirjaa, tästä meidän toimintamallista. Ja tavallaan täällä on kehitetty omalla maaperällä toimintamallia niin, että sitä vertaillaan valtakunnan projekteihin. Miellä on satsattu myös koulutukseen, työntekijöiden ammattitaitoa pyrytään kohottamaan koko ajan.

– Koko ajan joutuu olemaan taloudellisen ja henkilöstö resurssipulien kanssa tekemisissä, mutta kaiken keskiössä, että ihminen saa palvelunsa.

Pelätään hullun leimaa, vaikka kyse on jaksamisesta

Marja-Leena Leinonen korostaa, että varhaisia merkkejä jaksamisesta pitää pystyä tunnistamaan paremmin.

– Koska ihmiset eivät välttämättä tule puhuneeksi vaikkapa unettomuudestaan. Haetaan apua johonkin toiseen asiaan, mutta yleinen jaksaminen tai uupuminen jää käsittelemättä.

– Jaksamista pitäisi aina kysyä, koska ihmisiä uuvuttaa tänä päivänä työ- ja rahahuolet.

Marja-Leena Leinonen myöntää, että sanana mielenterveys voi aiheuttaa pelkoja. Myös hullun leimaa pelätään.

– Termit seinähulluus ja sekavuus helposti yhdistetään mielenterveyteen. Todellisuudessa siinä kuitenkin on kyse jaksamisesta ja hyvinvoinnista.

– Jaksan uskoa, että avoin puhuminen aiheesta hälventää leimaa. Monet ovat avautuneet omista ongelmistaan, jolloin aihe tule tavallisemmaksi. Ihmiset kokevat elämässään psyykkisesti kuormittavia tilanteita.

Kun arjessa ei ole sisältöä eikä ystäviä – nuori saa voimaa kulttuuripajasta

Toiminnallinen vertaistuki auttaa elämänhallinnassa ja sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitämisessä. Tämä on huomattu esimerkiksi Kainuun kulttuuripaja Marilynissä. Kulttuuripajalla tärkeintä on luovuutta tukeva, avoin ja turvallinen ilmapiiri.

Kaksi miestä kunnostaa pakettiautoa.

Ylen tuore nuorten sarja Sekaisin sijoittuu psykiatrisen sairaalan suljetulle osastolle. Fiktiivinen sarja pohjautuu todellisiin tarinoihin. Niitä ovat kertoneet nuoret, jotka ovat olleet mukana kulttuuripajojen toiminnassa, kertoo Kainuun kulttuuripaja Marilynin hankevastaava Jaana Vanhala.

Kulttuuripajat tarjoavat toiminnallista vertaistukea nuorille aikuisille mielenterveyskuntoutujille. Kainuussa toiminta alkoi vuoden 2013 lopulla ja se räjähti heti voimakkaasti käyntiin.

– Meillä oli ensimmäisenä vuonna 223 nuorta osallistujaa mukana toiminnassa. Nyt se on tasoittunut, viime vuonna meillä oli noin 150 kävijää ja näyttää siltä, että myös tänä vuonna kävijöitä on 150–200. Kuukaudessa noin 50 nuorta toiminnassa käy mukana.

Vanhala sanoo, että kulttuuripajalla täytyy olla laajat verkostot tukea tarvitsevien nuorten löytämiseksi. Yksi tärkeimmistä toimintaan ohjaavista tahoista on Kainuussa keskussairaalan nuorten aikuisten avokuntoutusosasto. 

– Toinen hyvin merkittävä on viidakkorumpu, eli nuoret tuovat tänne ystäviä tutustumaan toimintaan ja kertovat kavereille. Välttämättä nuoret eivät ole olleet missään toiminnassa mukana pitkiin aikoihin, mutta kaverit tietävät, että he ovat toiminnan ja tuen tarpeessa, Vanhala kertoo.

"Etsimme voimavaroja ja vahvuuksia"

Yhteistyötä tehdään säännöllisesti myös etsivän nuorisotyön kanssa. Kajaanissa etsivä nuorisotyö on siirtynyt Wanhalta Vesilaitokselta uusiin tiloihin Asemakadulle. Kulttuuripaja Marilyn seuraa perässä elokuussa.

– Sinne tulee aikaisempaa suurempi toimintakeskus. Toivottavasti saamme sinne yhä enemmän nuorisoa, jolloin sinun ei tarvitse olla jotain erityisryhmää, jotta voit olla toiminnoissa mukana. Se riittää, että olet nuori, sinua ei leimata jonkun statuksen alle, Vanhala sanoo.

Kulttuuripajan toiminta on suunnattu 18–35-vuotiaille mielenterveyskuntoutujille. Kulttuuripajalla koulutetaan aktiivisista pajalaisista vertaisohjaajia, jotka ohjaavat monenlaisia ryhmiä, hankevastaava Jaana Vanhala kertoo.

– Emme hae syitä, miksi nuori on mielenterveyskuntoutuja, vaan etsimme voimavaroja ja vahvuuksia. Meillä on tällä hetkellä 12 aktiivista ryhmää, muun muassa ruokaryhmä, bändi, anime- ja magnaryhmä sekä liikuntaryhmä. Vertaisohjaajat ohjaavat näitä ryhmiä ja me työntekijät olemme ammatillinen tuki siellä taustalla.

– Olemme kouluttaneet tähän mennessä 36 vertaisohjaajaa, joista yksi kolmasosa on aktiivisesti toiminnassa mukana. Yli puolet on lähtenyt opiskelemaan, töihin tai muuttanut toiselle paikkakunnalle elämäntilanteen muuttuessa, Vanhala lisää.

Toiminnassa on Vanhalan mukaan mukana myös Kainuun ammattiopiston lähihoitajaopiskelijoita, jotka osallistuvat vertaisohjaajien arkeen ja tekevät samalla omia ammatillisia näyttöjä ja työharjoitteluja. Lisäksi kulttuuripajan toiminnasta tehdään opinnäytetöitä eri ammattikorkeakouluissa.

Toinen koti, paikka mihin tulla

Hankevastaava Jaana Vanhala sanoo, että kulttuuripajalla kävijöiden toimintakyvyn kehitystä seurataan jatkuvasti. Nuorilta kysytään säännöllisesti fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta toimintakyvystä sekä mielenterveydestä. Apuna on mittaristo, joka on kehitetty juuri kulttuuripajatoimintaa varten.

– Selkeimmin nousua on sosiaalisessa toimintakyvyssä. Jos mittari on neljästä kymmeneen, niin se on kahdeksan ja kymmenen välissä. Kaikki muut ovat jossain siellä kuuden ja seitsemän paikkeilla, mutta myös ne muut tulevat sitten pikkuhiljaa perässä.

Kulttuuripajalla käy paljon nuoria, jotka ovat työkyvyttömyyseläkkeellä. He ovat saattaneet jäädä jo neljän seinän sisälle eikä arjessa ole välttämättä kunnolla sisältöä.

– Varsinkin he ovat kokeneet, että kulttuuripajalla oleminen parantaa heidän toimintakykyään huomattavasti. On joka päivä syy lähteä jonnekin ja tulla muiden seuraan. He kuvaavat yhteisöä sellaiseksi, että se on kuin toinen koti.

Vanhalan mukaan pajalla käy myös hiljaisia ja arkoja nuoria, joilla ei ole ystäviä tai tekemistä. He saavat toiminnasta voimaannuttavaa kokemusta ja uskallusta lähteä esimerkiksi kouluun tai työkokeiluun, Vanhala sanoo.

– Pikkuhiljaa verkostot saadaan kasaan ja uskalletaan taas ryhtyä miettimään tulevaisuutta. Tilastomme ensimmäiseltä vuodelta jo näyttivät, että 67 prosenttia nuorista lähti jatkopolkuun eli opiskelemaan, työkokeiluun tai töihin. Olemme saaneet erittäin hyviä tuloksia.

Kainuun kulttuuripaja Marilyn näkyy myös katukuvassa. Kulttuuripajalla kunnostettu Chevrolet Express -pakettiauto toimii matalan kynnyksen kohtaamispaikkana ja kokoustilana.

– Nytkin kävimme keskiviikkona Kuusamossa morjestamassa nuoria, pitämässä avoimia ovia ja karaokeryhmää. Meillä oli auto täynnä porukkaa.

– Kulttuuripajan ensimmäinen porukka tuunasi Vanin ja nyt siinä on mielestäni jo kolmas sukupolvi menossa, joka liikkuu ympäri kyliä auton kyydissä, Jaana Vanhala naurahtaa.

Talouskriisi aiheuttanut jopa 500 000 syöpäkuolemaa

Uuden tutkimuksen mukaan työttömyys, julkisen terveydenhuollon menot ja syöpäkuolemat ovat yhteydessä toisiinsa.

PET-kuva ihmisvartalosta

Maailman talouskriisi on voinut aiheuttaa 500 000 ylimääräistä syöpäkuolemaa vuosina 2008–2010, ilmenee kansainvälisen tutkimusryhmän tutkimuksesta.

Talouskriisin takia ihmiset eivät ole päässeet hoitoon työttömyyden ja terveydenhuoltoon kohdistuneiden leikkausten takia.

Tutkimusjohtaja Mahiben Maruthappu Imperial College London -yliopistosta kertoi, että pelkästään varakkaissa OECD-maissa talouskriisi on ollut yhteydessä yli 260 000 syöpäkuolemaan.

– Luku osoittaa, että maailmanlaajuisesti ylimääräisiä syöpäkuolemia on voinut tulla yli puoli miljoonaa näiden vuosien aikana.                                     

EU-maissa syöpään on kuollut arviolta 160 000 ihmistä, jotka eivät tutkijoiden mukaan olisi muuten menehtyneet tuona aikana. Yhdysvalloissa vastaava luku on 18 000.

Tutkimusaineistona yli kaksi miljardia ihmistä 20 vuoden ajan

Maruthappun mukaan syöpä on yksi maailman yleisin kuolinsyy, joten on äärimmäisen tärkeä ymmärtää taloustilanteen vaikutukset syövän ehkäisyyn.

Tutkijaryhmä käytti Maailman terveysjärjestön WHO:n ja Maailmanpankin tilastoja, jotka kattoivat yhtensä yli kaksi miljardia ihmistä yli 70 maasta. Tutkimuksessa vertailtiin työttömyyslukuja, julkisen terveydenhuollon kuluja ja syöpäkuolemia keskenään vuosina 1990–2010.

Tuloksena oli, että jokainen lisäprosentti työttömyysasteeseen lisäsi 0,37 syöpäkuolemaa 100 000 ihmistä kohti.

Tutkimus julkaistiin The Lancet-tiedelehdessä.

Suklaapalan mutustelu voi opettaa läsnäoloa – tietoisuustaitojen treenaus auttaa nuoria tunteiden hallinnassa

Laaja suomalaistutkimus selvittää, miten tietoisuustaitojen harjoittelulla voidaan parantaa lasten ja nuorten stressinhallintaa, tunteiden säätelyä, tarkkaavaisuutta ja mielenterveyttä. Ensimmäisten tulosten mukaan nuoret itse kokevat saaneensa harjoittelusta hyötyä muun muassa vaikeiden tunteiden hallintaan ja ihmissuhteisiin.

Tyttö laittaa suklaapalan suuhun.

Espoon Kilonpuiston koulun kuudesluokkalaiset pyörittelevät suklaapaloja käsissään. Suklaata ei nyt syödä muutamalla puraisulla, vaan ensin katsellaan, nuuhkitaan ja tunnustellaan palaa suussa. Sitten yritetään keskittyä täydellisesti siihen, miltä suklaa maistuu.

– Ajatuksesi ja ennen kaikkea huomiosi saattavat olla jossain muussa kuin itse suklaan maistamisessa. Tuomalla huomion ja tarkkaavaisuuden takaisin kokemukseen näet ja tunnet enemmän, Terve Oppiva Mieli -tutkimuksen hyvinvointiohjaaja Kim Wikström sanoo.

6A-luokan Tuomas Jaanun suussa tavallinen suklaapala maistuukin nyt aivan erilaiselta kuin yleensä.

– Suklaa maistui paremmalta ja makeammalta.

Kolmentuhannen oppilaan tutkimus kiinnostaa maailmallakin

Laajassa Folkhälsanin tutkimuskeskuksen ja Helsingin yliopiston tutkimuksessa selvitetään, miten tämänkaltaisilla tietoisuustaitojen harjoituksilla voidaan parantaa lasten ja nuorten tunteiden säätelyä, tarkkaavaisuutta, stressinhallintaa, mielenterveyttä ja myötätuntoa. Mistä tietoisuustaidoissa on kyse?

– Tietoisuustaidot ovat käytännöllisiä tarkkaavaisuusharjoitteita uteliaalla ja hyväksyvällä asenteella. On kyse taidoista, jotka helpottavat meitä saamaan paremmin aidon yhteyden omaan itseemme ja muihin ihmisiin, Terve Oppiva Mieli -tutkimuksen tutkimusjohtaja Salla-Maarit Volanen sanoo.

– Opitaan paremmin olemaan läsnä omien tunteiden tai stressireaktioiden kanssa, havainnoimaan kun ne nousevat ja ilmenevät meissä. Kun havaitsemme niitä, pystymme hallitsemaan niitä paremmin. Silloin stressinhallintamme paranee. Myös vaikeiden tunteiden kanssa opitaan olemaan paremmin, Volanen jatkaa.

Tutkimus on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta, sillä mukana on jopa kolmetuhatta iältään 12–15-vuotiasta lasta ja nuorta. Mukana oleville luokille on opetettu yhdeksän viikon ajan tietoisuustaitoja. Vaikutuksia on vertailtu toisiin oppilaisiin, jotka ovat saaneet joko rentoutusta tai eivät mitään. Jo monissa aiemmissa tutkimuksissa on todettu tietoisuustaitojen harjoittelusta olevan hyötyä lapsille ja nuorille, mutta näin laajaa selvitystä ei ole tehty.

Hyötyä kaverisuhteisiin, luokassa keskittymiseen, nukkumiseen

Ensimmäisten tutkimustulosten mukaan keskimäärin kolme neljästä nuoresta koki saavansa harjoittelusta hyötyä muun muassa kavereiden ja perheen kanssa pärjäämiseen, keskittymiseen luokassa ja harrastuksissa sekä vaikeiden tunteiden käsittelyyn. Nuorten mielestä apua oli tullut myös nukkumiseen ja stressinhallintaan. Kokemuksia kysyttiin kuudeltasadalta tutkimukseeen osallistuneelta nuorelta.

Lähes puolet nuorista kertoi jatkaneensa harjoituksia itsenäisesti kotona sen jälkeen, kun hyvinvointiohjaaja oli ohjannut tunteja koulussa. Kysely tehtiin puolen vuoden kuluttua oppitunneista.

– Se, että näin iso osa oli jatkanut itsenäistä harjoittamista, kertoo mielestäni siitä, että sille on nuorten maailmassa tilausta ja tarvetta. Tarkkaavaisuuttamme ja mieltämme hajottavassa yhteiskunnassamme nuoret kaipaavat hiljentymisen ja mielen rauhoittamisen hetkeä, tutkimusjohtaja Salla-Maarit Volanen toteaa.

Myös osa Kilonpuiston koulun kuudesluokkalaisista on käyttänyt uusia taitojaan kotonakin. Amanda Kaasinen on kokeillut keskittymistä joidenkin ruokien maistelussa.

– Ne ruuat ovat maistuneet paremmilta. On ollut paljon mieluisampaa syödä.

Luokanopettaja Aino Laaksosen mukaan oppilaat ovat kertoneet saaneensa myös rohkeutta vaikeisiin tilanteisiin.

Nuorten maailma ei tue tarkkaavaisuutta

Tutkimuksen päätulokset ovat valmistumassa syksyllä. Niiden avulla aletaan kehittää myös suomalaisen koulun arkeen sopivaa ohjelmaa, jolla lasten ja nuorten tietoisuustaitoja saataisiin lisättyä.

Tutkimusjohtaja Salla-Maarit Volanen näkee myönteisenä myös sen, että viime vuosina on herännyt keskustelua tietoisuustaitojen, omien tuntemusten tunnistamisen, hyödyistä.

– Nyky-yhteiskunta ja maailma, missä nuoremme elävät, on hyvin virikekylläinen, nopeatempoinen ja koukuttava. Tämä ei tue tarkkaavaisuutta ja pitkäjänteistä työskentelyä. Tällä on seurauksia oppimiselle ja mielenterveydelle, Salla-Maarit Volanen sanoo.

Samuraikävelyä pihapuiden alla – "Aistit tulivat paremmin esille"

Kilonpuiston koulun kuudesluokkalaiset lähtevät suklaanmaistelun jälkeen vielä koulun pihalle. Samuraikävelyssä oppilaat keskittyvät joka askeleella omaan kehoonsa ja aistimuksiinsa.

– Palauttamalla huomio johonkin sellaiseen, mikä on tässä läsnä ja mitä tunnet, pystyt paremmin päästämään irti esimerkiksi yliajattelemisesta. Itse asiassa se tapahtuu silloin automaattisesti, Terve Oppiva Mieli -tutkimuksen hyvinvointiohjaaja Kim Wikström sanoo.

Kun parikymmentä oppilasta pysähtyy pihapuiden alle, kaikki ovat aivan hiljaa. Hetken ajan kuuluu vain linnunlaulua ja haavanlehtien kahinaa.

– Aistit tulivat tosi paljon paremmin esille. Huomasi kaikki ympärillä olevat äänet, Amanda Kaasinen Kilonpuiston koulun 6A-luokalta kertoo harjoituksen jälkeen.

Luokanopettaja Aino Laaksonen Kilonpuiston koulusta uskoo, että omat kuudesluokkalaiset ovat kevään aikana saaneet tietoisuustaitojen harjoittelusta apua mielen myllerryksiin.

– Nykypäivänä on niin paljon haasteita. Pitäisi olla hyvä, pitäisi olla kaunis, pitäisi olla kaikennäköistä. Luulen, että siihen on tullut apua näille oppilaille.

MS-taudin hoito edennyt tehokkaasti

MS-tauti on tunnettu jo 150 vuotta, mutta sen syvintä olemusta ei vielä ole kunnolla löydetty. Vaikka tautiin on jo monia hoitokeinoja, edelleenkään ei tarkalleen tiedetä, mihin hoito perustuu.

Nainen kävelee kadulla.

MS-tauti on neurologinen sairaus, joka etenee koko ajan. Vielä parikymmentä vuotta sitten MS-tautiin ei ollut mitään hoitoa. Viiden viime vuoden aikana hoito on kuitenkin kehittynyt niin, että moni sairastunut voi jatkaa elämäänsä lähes normaalisti. Tänään keskiviikkona vietetään maailman MS-päivää.

Sanna Honkanen hakeutui lääkäriin neljä vuotta sitten, kun toisen silmän näkö heikkeni. Syynä oli näköhermon tulehdus. Lääkäri totesi nopeasti, että kyseessä on todennäköisesti MS-tauti. Näköhermon tulehdus on joka neljännen MS-tautiin sairastuvan ensimmäinen oire ja hieman yli puolet potilaista saa jossain vaiheessa tautia sen. Näköhermon tulehduksen saaneet kuuluvat kuitenkin MS-tautia sairastavien parempaan joukkoon. Myös Honkasen tauti on lievä.

– Taudin kanssa ei kuitenkaan ole ollut ihan auvoista. Kärsin tuntohäiriöistä ja ne kulkevat aina mukana, sanoo Sanna Honkanen Radio Suomen Ajantasassa.

MS-tautia sairastavat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: Ensimmäisellä ryhmällä oireet etenevät 15–20 vuodessa merkittävään haittaan, toisella oireet ovat vaihtelevia ja kolmannella oireet niin lieviä, että vielä 15–20 vuoden kuluttua voi käydä töissä eikä ulkopuolinen huomaa päälle päin mitään.

MS-tauti on keskushermoston eli aivojen ja selkäytimen etenevä sairaus. Suomessa MS-tautia sairastaa vajaat 10 000 ihmistä. Sairautta on naisilla lähes kaksi kertaa enemmän kuin miehillä. Yleisin sairastumisikä on noin 20–40 vuotta.

Veren valkosoluissa on terroristeja

MS-tauti on tunnettu jo 150 vuotta, mutta sen syvintä olemusta ei vielä ole kunnolla löydetty. Vaikka tautiin on jo monia hoitokeinoja, edelleenkään ei tarkalleen tiedetä, mihin hoito perustuu.

– Tänä päivänä tiedämme, että MS- tauti lähtee veren valkosoluista ja niiden sisällä olevasta lymfosyyteistä ja vielä niiden sisällä olevista niin sanotuista  terroristisoluista, selventää Helsingin yliopiston neuroimmunologian professori Pentti Tienari.

Viidessä vuodessa bioteknologia on kehittynyt vallankumouksellisesti, joten nyt on mahdollista tunnistaa terroristisoluja.

Tautiin liittyy vaihtelevuus. Välillä on seesteinen kausi ja sitten tauti taas aktivoituu. Yksi aktivoiva tekijä ovat infektiotaudit.

Tienari kuvaa terroristisolujen toimintaa.

– Jokin, vielä tuntematon tekijä saa ne aktivoitumaan. Erityisesti keväisin on enemmän pahenemisvaiheita. Se saattaa johtua siitä, että erilaiset allergeenit kuten siitepölyt aktivoivat immuunijärjestelmää.

Taudin ei tarvitse vaikuttaa elämään

Jos henkilöllä on MS-tauti, lapsen riski saada tauti on vain noin viisi prosenttia.

– MS-tauti ei ole este perhesuunnittelulle, muistuttaa Tienari.

Tärkeintä on kuunnella itseään ja tehdä valintoja normaalissa arjessaan.

– Jos tänään on ollut rankka päivä, mietin lähdenkö kävelylle vai olenko vaan, Honkanen sanoo. Pienten lasten äitinä lapsetkin velottavat jaksamisesta osansa.

– Vie oman aikansa, että sairauden kanssa on sinut. Nyt en enää pelkää.

Oikea ajoasento sekä satula helpottavat pyöräilyä ja säästävät pakaroita

Tottuneellakin polkupyöräilijällä takalisto kipeytyy helposti, ainakin kevään ensimmäisillä pyöräilymatkoilla. Elämäntapapyöräilijä antaa neuvot, joiden avulla pepun kipeytymistä voi ennaltaehkäistä. Yksi vinkki on oikeanlainen satula.

Mies ajaa polkupyörällä

Polkupyörällä pitkiä matkoja ajettaessa takamus joutuu kovalle koetukselle, varsinkin jos siihen ei ole varauduttu oikealla tavalla. Kaikkein tärkein ahterin kannalta on oikeanlainen ja sopiva satula.

– Se ei saa olla liian kapea, vaan riittävän leveä, mutta ei liian leveä ja kovuus pitää olla sopiva. Nykyään on saatavilla monenlaisia istuimia, joten oikeanlainen satula löytyy kokeilemalla. Sadan euron hintaista satulaa ei kannata ostaa ilman koeajoa, sanoo kajaanilainen harrastajapyöräilijä Mikko Kejo.

Satulan lisäksi on olemassa myös muita keinoja ehkäistä takamuksen kipeytymistä.

– Enemmän pyöräilevän kannattaa hankkia ajohousut, jossa on pehmuste eli säämiskä siellä takapuolessa. Se pehmentää satulassa istumista.

Kejolle pyöräily on muodostunut harrastuksesta elämäntavaksi, jota tulee tehtyä lähes päivittäin. Vuodessa pyöräilykilometrejä kertyy 13 000–15 000, eli saman verran kuin perusautoilijalle tulee kilometrejä auton mittariin.

Ammattilainen antaa oikeat vinkit

Takamuksen olotilaa voi helpottaa myös ajoasennolla. Sen tulisi olla kunnossa ja tasapainoinen niin, että käsilläkin on jonkin verran painoa.

– Ei liikaa, mutta ei niinkään, että kaikki paino on persuksen päällä. Satulan asennon pitää olla oikea eli vaakatasossa, josta se voi omasta fysiologiasta johtuen hieman poiketa suuntaan tai toiseen, opastaa Kejo.

Jos oma ajoasento askarruttaa, saa alan liikkeistä tarvittavat neuvot, opastukset sekä varusteet.

Samoilla rasituksilla oikean ajoasennon hallitseva pyöräilijä ajaa huomattavasti pidempään kuin väärässä ajoasennossa ajava.

– Uskoisin, että oikealla ajoasennolla jaksaa noin kymmenen kertaa pidemmän matkan, arvioi Kejo.

Haastetta ja vauhdin hurmaa

Aktiivisten pyöräilijöiden keskuudessa takaliston kestävyys nousee harvoin puheenaiheeksi, vaikka pyöräily pepussa tuntuukin. Kejo on harrastanut pyöräilyä kilpatasolla jo vuosia. Haastavinta on saada oman kunnon ja suorituskyvyn nousemaan tarvittavalle tasolle.

– Pyöräily on suuri nautinto, kun omalla voimalla liikutaan ja välillä saa vauhdin hurmaa, ainakin alamäessä jos pää kestää, naurahtaa Kejo.

Seuraavan kerran pientä kilpailuviettiä Kejo kokee keskiviikkoiltana, kun paikalliset pyöräilyn harrastajat ottavat mittaa toisistaan tempo- eli aika-ajossa.

– Kilpailuvietti herää, jos ei muuten, niin ainakin kilpaillessa itseään vastaan, sanoo Kejo.

Tutkimus: Omenamehu riittää ripulilapsen nesteytykseen

Tulokset haastavat nykykäytännön, jonka mukaan ripulitaudissa oleville lapsille annetaan aina rehydraatioliuosta ja vältetään sokeria sisältäviä juomia.

Erilaisia mehupakkauksia pöydällä.

Ripuli- ja oksennustaudissa olevien lasten nesteytyksessä ei välttämättä tarvitse turvautua varsinaisiin rehydraatioliuoksiin. Lievissä tapauksissa samaan ja parempaankin tulokseen pääsee laimennetulla omenamehulla.

Tiedot käyvät ilmi tuoreesta kanadalaistutkimuksesta, jossa runsaat 600 gastroenteriitin aiheuttamaa ripulitautia potevaa lasta satunnaistettiin saamaan joko laimennettua omenamehua tai apteekista saatavaa rehydraatioliuosta. Lapset olivat keskimäärin kaksivuotiaita.

Sairaalasta kotiutumisen jälkeen omenamehuryhmäläisiä kehotettiin juomaan mitä tahansa nesteitä, myös sokerijuomia, vaikka monissa suosituksissa niitä neuvotaan välttämään. Rehydraatioliuosta saaneita kehotettiin jatkamaan valmisteen käyttöä ja välttämään sokerijuomia.

Lasten toipumista seurattiin viikon ajan, ja tuona aikana kävi ilmeiseksi, että omenamehuryhmäläisten tauti talttui paremmin. Merkittävin ero oli siinä, että omenamehua saaneista vain alle 3 prosenttia tarvitsi suonensisäistä nesteytystä, kun rehydraatioliuosta saaneista sitä tarvitsi 9 prosenttia.

Tulokset haastavat nykykäytännön, jonka mukaan ripulitaudissa oleville lapsille annetaan aina rehydraatioliuosta ja vältetään sokeria sisältäviä juomia. Ainakin lievissä tapauksissa, joissa lapsella ei vielä ole vakavaa nestehukkaa, tavallinen laimennettu omenamehu on hyvä ja mahdollisesti jopa parempi vaihtoehto. Se on myös edullisempaa ja maistuu paremmalta.

Tulokset julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.

Sairaala sai kumppanin teollisuudesta – pitkäaikainen sopimus on ensimmäinen laatuaan

Tays Sydänsairaala on solminut pitkäaikaisen yhteistyösopimuksen Philipsin kanssa. Muun muassa tärkeimpien tutkimus- ja hoitolaitteiden yhtenäistämisen kattava sopimus on voimassa vuoden 2030 loppuun ja sen hinta on 19 miljoonaa euroa.

Sydänsairaala

Taysin Sydänsairaala on solminut pitkäaikaisen yhteistyösopimuksen Philipsin kanssa. Vuoden 2030 loppuun saakka jatkuva sopimus kattaa muun muassa Tampereella toimivan Sydänsairaalan tärkeimpien tutkimus­- ja hoitolaitteiden yhtenäistämisen.

Philips hoitaa jatkossa myös muun muassa Tampereen yliopistollisen sairaalan sydänsairaalan potilasvalvonnan, kuvantamisen ja kuva­-arkistoinnin sekä huolehtii käyttötuesta ja tarjoaa kehitys­- ja konsultaatiopalveluja.

– Sydänsairaalan ja Philipsin solmima yhteistyösopimus on ensimmäinen laatuaan Suomessa ja ja itse asiassa Euroopan tasollakin varsin uudenlainen tapa toimia teollisuuden kanssa kumppanuuksissa, sanoo Sydänsairaalan toimitusjohtaja, johtava ylilääkäri Kari Niemelä.

– Perinteisesti laitteita on hankittu yksittäisinä ostoksina. Mutta ajat muuttuvat ja pitkäaikainen kumppanuus on yksi tapa saada enemmän laatua ja myös mahdollistaa hoitoa jatkossakin. Sopimuksella saadaan myös merkittäviä säästöjä.

Kumppanit oppivat toisiltaan

Nyt syntynyt sopimus auttaa myös Philpsiä kehittämään uutta teknologiaa ja omaa toimintaansa.

– Pitkä yhteistyökumppanuus auttaa meitä innovoimaan ja kehittämään uusia ratkaisuja, sanoo Philips Suomen toimitusjohtaja Jarno Eskelinen.

– Pitkällä sopimuksella sitoudumme yhdessä luomaan tehokasta hoitoa ja oppimaan asiakkaalta uusia mahdollisuuksia tehdä entsistä parempia ratkaisuja.

Sydänsairaala vastaa Pirkanmaan alueen sydänpotilaiden erikoissairaanhoidosta ja tuottaa palveluja myös muille kunnille, sairaanhoitopiireille ja terveydenhuoltoalan toimijoille. Tays Sydänsairaala on Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän omistama osakeyhtiö.

Testosteronikuuri surkastuttaa kivekset – nuoret kuntoilijat eivät tunne dopingin riskejä

Yhä useampi kuntourheilija kokeilee testosteronia tai sen johdannaisia lihasmassaa kasvattaakseen. Hormonikuurit lamaannuttavat elimistön oman testosteronituotannon.

Painot kuntosalin lattialla

Tamperelaislääkäri Saara Metso latoo kovia lukuja mieshormoni testosteronin doping-käytöstä. Metso on endrokrinologi. Hän tutkii ja hoitaa hormonien aiheuttamia sairauksia Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.

– Tavallisten kuntosaliharjoittelijoiden testosteronikuurit ovat lisääntyneet. Netistä tilattujen kuurien tarkkaa määrää ei tiedä kukaan, mutta monien arvioiden mukaan ainakin 10 000 kuntoilijaa on niitä kokeillut.

Kuntodoping näkyy myös lääkäreiden vastaanotolla. Apua haetaan dopingaineiden lopettamiseen liittyvien ongelmien vuoksi.

– Kun elimistön oma testosteronituotanto on loppunut ja tulee vieroitusoireita, lääkäriltä pyydetään reseptiä, Metso kertoo.

Hormonien käyttö vie siittiöt ja seksihalut

Lääkärien kirjoittamien testosteronireseptien määrä on viime vuosina kasvanut.

– Testosteronikuureja määrättiin vuonna 2014 yli 14 000 miehelle. Erityiskorvattavuuden kriteerit eli sukurauhasten tai aivolisäkkeen vajaatoiminta täyttyivät vain 3 000 miehellä.

Sukupuolihormoni testosteronia erittyy sekä miehillä että naisilla – naisilla tosin miehiä huomattavasti vähemmän. Testosteronin käyttö dopingaineena tuo mukanaan monia haittoja.

– Suurin ongelma on se, että lyhytkin käyttö lamaannuttaa elimistön oman testosteronituotannon ja myös siittiöiden tuotannon, muistuttaa Saara Metso.

– Kivekset surkastuvat eivätkä eritä testosteronia. Kun kuurin lopettaa, olo on masentunut eikä seksi huvita. Se saattaa johtaa kierteeseen. Aina pitää ostaa uusia ja uusia kuureja. Kun käyttö pitkittyy, myös sydänoireiden ja muiden ongelmien riski kasvaa.

Lisää tietoa peruskouluihin ja armeijaan

Treenaamisesta ja lihasten kasvattamisesta kiinnostuneet nuoret miehet ammentavat hormonitietonsa pääasiassa internetistä. Siellä asiallinen tieto jää helposti markkinoinnin varjoon.

– Dopingaineita tai niitä epäpuhtauksina sisältäviä treenibuustereita tilataan internetistä. Riskejä ei läheskään aina tunneta, tietää Saara Metso.

Metso toivoo, että jo peruskoulun yläluokilla kerrottaisiin enemmän ihmisen hormonitoiminnasta yleensä ja dopingin vaaroista erityisesti.

– Toinen hyvä paikka vaaroista valistamiselle on armeija. Siellä korostuu miehisyyden ihannointi.

– Kivesten oman testosteronituotannon palautuminen kestää kauan. Se pitäisi jokaisen tietää, ennenkuin tilaa kuurin netistä.

Osa kuntosaleista on sitoutunut puhtaaseen liikuntaan

Parisataa suomalaista kuntokeskusta on sitoutunut omassa toiminnassaan edistämään terveitä elämäntapoja sekä liikunnan harrastamista puhtain menetelmin. Kuntokeskukset eivät hyväksy dopingaineiden käyttöä, välittämistä tai mainostamista kuntokeskuksen tiloissa.

Yksi sitoumuksen tehneistä on Kuntokeskus Kanava Valkeakoskella.

– Olemme olleet mukana alusta lähtien, kertoo kuntosaliyrittäjä Harri Ojala.

Ojala pitää huolta, ettei hänen salilleen pesiydy dopingaineiden välittäjiä. Työntekijät velvoitetaan puhumaan puhtaan liikunnan puolesta.

– Meille kuntodoping ei ole ongelma, mutta totta kai olen kuullut, että aineita liikkuu ja niitä käytetään.

– Itsellekin tuli viimeksi tänään sähköpostissa testosteronimainos. Niitä tulee usein. Ehkä tällainen viisikymppinen mies kuuluu kohderyhmään, naurahtaa Ojala.

Lihaksia voi kasvattaa ilman dopingiakin.

– Se vaatii vain pidemmän ajan. Jokaisella alalla on kiihdytyskaistoja, jotka eivät ole sallittuja. Meidän alalla se laiton kiihdytyskaista on doping.

Lista puhtaaseen liikuntaan sitoutuneista kuntokeskuksista löytyy A-klinikkasäätiön ylläpitämältä dopinglinkki.fi -sivustolta.

Liikunta ehkäisee ainakin kolmeatoista syöpää

Kun tutkijat ryhmittelivät osallistujat heidän harrastamansa vapaa-ajan liikunnan perusteella, paljon vapaa-ajan liikuntaa harrastavien riski sairastua mihin tahansa syöpään oli pienempi kuin osallistujien, jotka eivät harrastaneet liikuntaa juuri lainkaan.

Pariskunta lenkillä.

Liikunta voi ehkäistä luultua useampaa syöpätyyppiä, tuore tutkimus osoittaa. Sen perusteella ainakin kolmentoista eri syövän riski pienenee liikunnan avulla. Tulokset perustuvat 12 tutkimuksen ja 1,4 miljoonan potilaan tietoihin.

Kun tutkijat ryhmittelivät osallistujat heidän harrastamansa vapaa-ajan liikunnan perusteella, paljon vapaa-ajan liikuntaa harrastavien riski sairastua mihin tahansa syöpään oli pienempi kuin osallistujien, jotka eivät harrastaneet liikuntaa juuri lainkaan. Tutkimuksiin osallistuneilla todettiin yhteensä 187 000 syöpää keskimäärin yksitoistavuotisten seurantojen aikana.

Paljon liikkuvien riski sairastua ruokatorven karsinoomaan oli yli 40 prosenttia pienempi ja maksasyöpään ja keuhkosyöpään 30 prosenttia pienempi kuin liikuntaa vain vähän harrastavien. Munuaissyövän, mahansuu- ja kohdun limakalvon syövän sekä myelooisen leukemian ja pahanlaatuisen myelooma-luuydinsyövän riski oli heillä puolestaan noin 20 prosenttia pienempi.

Myös paksusuolisyöpä, pään ja niskan syövät, peräsuolisyöpä, virtsarakkosyöpä ja rintasyöpä olivat paljon liikkuvilla harvinaisempia.

Osa yhteyksistä heikkeni, kun analyysissa huomioitiin osallistujien painoindeksi ja mahdollinen lihavuus, mutta pääpiirteittäin tulokset pysyivät silti ennallaan. Tupakoinnin huomioimisen jälkeen liikunta ei enää vaikuttanut keuhkosyövän riskiin, mutta muilta osin tulokset eivät muuttuneet.

Yllättäen riski sairastua pahalaatuiseen melanoomaan oli liikuntaa harrastavilla suurempi kuin muilla, mutta yhteys havaittiin vain seuduilla, joissa aurinkoaltistus on suurta. Todennäköisesti melanoomat johtuivatkin suuremmasta altistumisesta auringonvalolle esimerkiksi lenkkeilyn tai ulkopelien seurauksena.

Tutkijoiden havainnot viittaavat vahvasti siihen, että liikunnan lisääminen voisi pienentää monien eri syöpätyyppien riskiä. Lisäksi vaikuttaisi siltä, että liikunnan hyödyt koskevat myös ylipainoisia ja tupakoivia. On silti mahdollista, että osa nyt liikuntaan liitetystä vaikutuksesta selittyy jollain muulla elämäntavalla, kuten ruokavaliolla tai muulla vastaavalla seikalla, jota ei tässä tutkimuksessa voitu huomioida.

Tutkimus julkaistiin Jama Internal Medicine -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim

Personal trainer käy kovimman väännön asiakkaan sohvan kanssa

Yhä useammalla kuntoilijalla on henkilökohtainen valmentaja. Personal trainerin palveluita kaipaavat nykyään sekä terveydestään huolestuneet, että kuntoiluunsa uutta vaihdetta hakevat ihmiset. Ammattilaiset tunnustavat, että asiakkaan sohvan vetovoima on erittäin vahva.

Kaksi yhdeksäsluokkalaista juoksemassa kuntosalilla

Hämeenlinnalainen Mika Löyttyniemi tekee rauhallisesti jalkalihasliikkeitä kuntosalilla.

Löyttyniemen henkilökohtainen valmentaja Jonna Fomin seuraa vieressä ja antaa tekniikkaohjeita. Takana on neljä kuukautta yhteistä treenaamista ja Mika itse on tyytyväinen tuloksiin.

– Kaksitoista kiloa on lähtenyt.

Personal trainer Jonna Fominia hymyilyttää.

– Se on erittäin hyvin. Mika on kuuliainen oppilas.

"Kun treenit on sovittu, sinne tullaan"

Eerikkilän urheiluopiston opettaja Aki Pukkila on huomannut työssään, että personal trainerien suosio on yhä vain lisääntynyt.

– Ihmiset kaipaavat kanssaliikkujaa ja ammattilaista rinnalleen liikunnan aloittamisessa. Tähän se suosio varmaan perustuu.

Personal trainerit Jonna Fomin ja Ott Raska myöntävät molemmat, että henkilökohtaisen valmentajan työ on suureksi osaksi asiakkaan tsemppaamista. Sohvan vetovoima on vahva.

– Se on tosi pitkälti juuri sitä, että sohvalta ei yksin tule lähdettyä. Se on yksi suuri syy siihen, että palkataan niitä henkilökohtaisia valmentajia. Kun treenit on sovittu, niin silloin sinne tullaan, nauraa Fomin.

Ott Raska tietää, että kehut kannustavat kaikkia.

– Harvemmin niitä risuja kukaan haluaa, vaikka alussa saattaa sanoakin, että mulle saa sanoa mitä vaan. En näe, että kukaan sellaista pitkän päälle kestää. Kyllä se enemmän on kannustamista ja lähinnä sitä neuvomista, kuvailee Raska työtapojaan.

Luksusleima on karissut pois

Työterveystarkastus herätti Mika Löyttyniemien kuntoilemaan ja antoi kimmokkeen palkata personal trainerin avukseen.

– No, tässä alkaa ikää tulemaan ja kunnosta pitää  pitää huolta. Ajattelin, että tämä olisi hyvä keino siihen.

Henkilökohtaisesta valmentamisesta on jo karissut luksusleima.

Tänään hyvin monenlaiset ihmiset saattavat palkata henkilökohtaisen valmentajan. Joskus sellaisen palkkaminen oli merkki vauraudesta, mutta sitä se ei ole enää.

– Personal trainerin palkkaa ihan tavalliset ihmiset, koska ihmiset ovat valmiita maksamaan hyvinvoinnista, Fomin tietää.

Ott Raskan ja Jonna Fominin asiakkaina on lapsia, eläkeläisiä ja työikäisiä.

– Suurimpana ryhmänä ehkä painonpudottajat, sitten terveellisistä elämäntavoista kiinnostuneet ja sen jälkeen kunnon kohentajat, listaa Fomin.

– Sellaisiakin löytyy, jotka ovat tehneet suuren elämäntapamuutoksen. On ollut ruuhkavuosia työ- ja perhe-elämässä, jonka jälkeen on päätetty, että nyt järjestetään itselle aikaa, Raska listaa.

Ota selvää valmentajasi koulutuksesta

Personal trainer- nimikettä käyttävät hyvin erilaisella koulutustaustalla olevat valmentajat.

Alalle on useita sertifikaatteja, mutta vielä ei ole yhtä virallista tutkintoa.

Koulutusta alalle tarjoavat yksityiset yritykset ja esimerkiksi kansanopistot, urheiluopistot ja hierojakoulut. Myös ammattikorkeakoulun liikunnanohjaaja -tutkinto mainitaan yhtenä personal trainer -koulutusvaihtoehtona.

Eerikkilän urheiluopistossa annetaan koulutusta liikunnan ammattitutkintoon, jossa on mahdollisuus hankkia valmiudet personal trainerina toimimiseen.

– Kyllä mun mielestä liikunta-alan koulutus on hyvä olla taustalla. Yleensä käsitys liikkumisesta, hyvinvoinnista ja sitten täytyisi löytyä asiakkaan kanssa yhteinen kosketuspinta liikkumiseen ja ymmärrystä liikkumattomuudestakin tulisi olla, miettii Pukkila.

– Hakijamäärät koulutukseen ovat kasvussa. Se osaltaan vaikuttaa, että on kiinnostusta henkilökohtaiseksi valmentajaksi.

Ott Raska ja Jonna Fomin ovat molemmat kouluttautuneet alalle ja pitävät pitävät molemmat alan koulutusta tärkeänä.

He ovat molemmat huomanneet, että asiakkaat ovat ottaneet selvää heidän koulutuksestaan.

Yhteinen sävel on löydyttävä

Valmentajat yrittävät luoda asiakkaan kanssa luottamuksellisen suhteen.

Treenaaminen yhdessä motivoi useampia. Toisten kanssa toimii se, että nähdään harvemmin.

– Silloin se on enemmänkin sitä raportointia, sähköpostia ja tekstiviestittelyä, Ott Raska selventää.

Asiakassuhteet saaattavat kestää vuosia.  Personal trainerista voi tulla kuntoilijalle tärkeä ihminen, jonka kanssa käydään läpi herkkiäkin asioita.

– Ensimmäinen keskustelu ja tapaaminen sovitaan useasti paikkaan, jossa ei välttämättä ole muita ihmisiä kuuntelemassa. Ei missään nimessä esimerkiksi mihinkään kuntosalille, jossa voi olla kova kynnys aloittaa, pohtii Ott.

Mika Löyttyniemi ja Jonna Fomin vakuuttavat, että valmennettavalla ja valmentajalla on oltava yhteinen sävel. Mika otti yhteyttä Jonnaan, koska tämä oli tuttu kasvo kuntosalilta.

– Tiesin Jonnan täältä salilta. Hyvä tyyppi, luonnehtii Mika ja jatkaa jalkalihasliikkeiden pumppaamista.

Muistisairaskin saa päiväkahvin posliinikupista – perhehoito halutaan vaihtoehdoksi yhä useammalle vanhukselle

Hallitus haluaa kymmenkertaistaa ikäihmisten perhehoidon vuoteen 2020 mennessä. Pitkä- tai lyhytaikaisessa perhehoidossa on nyt noin 700 vanhusta.

Ihmisiä kahvipöydässä.

Äänekosken Hietamalla on Leinon perheen vaaleanpunainen talo. Sisällä kaikki hohtaa kiiltävän valkoisena, vanha ja uusi sulassa sovussa. Päiväkahvilla kilisevät posliiniastiat.

Kahden aikuisen ja kolmen vielä kotona asuvan teini-ikäisen nuoren perheessä eletään tavallista arkea – sitä tosin värittää aina kahden viikon välein perhehoitajuus. Neljä eri asteista muistisairautta sairastavaa ikäihmistä asuu Leinojen alakerran kamareissa kaksi viikkoa kerrallaan ja osallistuu arkeen voimiensa mukaan.

Puolitoista vuotta perhehoitajana toimineelle Kristiina Leinolle perhehoitajuus omassa kodissa tuntui lähihoitajan keikkatöiden jälkeen luontevalta uravalinnalta. Perhe piti puhua mukaan, mutta se kävi lopulta odotettua helpommin. Perhehoitovalmennukseen lähti myös puoliso Sami.

Leinoilla hoidettavat ovat tuttavallisesti "lomalaisia".

– Me ollaan samassa veneessä kaikki, vanhoja, mutta toimeen tullaan. Tämä on siitä ihana paikka, että aina on elävää elämää ympärillä, sanoo Veikko Liimatainen kahvikupin ääressä.

Hyvinvointia ja mielen virkistystä

Jatkossa yhä useampaa ikäihmistä saatetaan hoitaa kodinomaisissa oloissa. Hallituksen kärkihankkeessa numero 4 tavoitellaan paitsi iäkkäiden kotihoidon uudistamista myös uusien toimintamallien synnyttämistä omais- ja perhehoidon palveluihin. Sosiaali- ja terveysministeriössä tavoitteena on kymmenkertaistaa pitkäaikaisen perhehoidon paikkamäärät vuoteen 2020 mennessä.

Nykyisellään pitkäaikaisessa perhehoidossa, eli hoitajan kotona pysyvästi asumassa on Perhehoitoliiton mukaan parisen sataa ihmistä.

– Mikäli kunnilla ja alueilla on riittävät resurssit ja riittävästi tukea tarjolla perhehoitajille, ministeriön tavoite on realistinen. Hätäillen tai mutkia oikoen tätä ei kannata yrittää viedä läpi, sanoo kehittämispäällikkö Maria Kuukkanen Perhehoitoliitosta.

Vielä nyt yleisempää vanhuspuolella on Leinojenkin perheen tarjoama lyhytaikainen perhehoito, sen piirissä on koko maassa noin 500 ikäihmistä. Tyypillisesti lyhytaikainen perhehoito paikkaa esimerkiksi omaishoitajan vapaita.

Lähivuosien tavoitteena on, että omais- ja perhehoitoon luodaan alueelliset keskukset, joiden kautta hoituisi esimerkiksi uusien perhehoitajien rekrytointi. Keski-Suomessa on reilun vuoden ajan viety läpi pilottihanketta, jossa muun muassa perhehoitajien palkkiot ja kulukorvaukset on linjattu yhteiselle tasolle. Maakunnallinen malli on valmis myös Varsinais-Suomessa, ja viritteillä Pirkanmaalla.

– Kokemukset perhehoidosta ovat rohkaisevia. Se tuottaa ikäihmiselle hyvinvointia, nostaa mielialaa ja vähintäänkin pitää yllä toimintakykyä, jopa lisää sitä, Kuukkanen summaa.

Porkkanakakkua ja posliinikuppeja

Halvempaakin perhehoito on – Perhehoitoliitto arvioi kuntien keräämiin tietohin perustuen, että palveluasumiseen verrattuna vuositasolla voisi säästyä hoidettavaa kohden jopa 12 000 euroa. Vertailu on kuitenkin hankalaa, sillä aivan vastaavaa palvelumuotoa ei ole.

Toki kodinomaiseen hoivaan liittyy myös asioita, joita on vaikea mitata rahassa – sen huomaa vieras Leinoilla päiväkahvipöydässä viimeistään, kun pöytään katetaan talon väen yhdessä leipomaa porkkanakakkua. Jos yhtenä päivänä on leivottu, toisena ohjelmassa saattaa olla pihan haravointia tai keväkukkien istutusta.

– Ihan jos ajattelee omia läheisiä, tai itseäkin, niin kyllä mieluummin valitsisin tällaisen hoitomuodon. Tässä on mahdollisuus ottaa yksilö tarpeineen eri lailla huomioon, Kristiina Leino pohtii.

Korvaukseen tulossa korotus

Tuntipalkkaa perhehoitajan ei Leinon mukaan auta laskea, korvaus on hänen mukaansa kuitenkin kohtuullinen. Perhehoitaja saa kuukausi- tai päiväkohtaista palkkiota, joka riippuu hoidettavan vaativuudesta, lisäksi maksetaan kulukorvausta.

Eduskuntakäsittelyyn loppukuusta tulevassa lakiesityksessä pitkäaikaisen perhehoidon palkkio hoidettavasta olisi nousemassa 80 eurolla, vähintään 775 euroon kuukaudessa. Perhehoitajuuden houkuttelevuutta halutaan lakiehdotuksella lisätä myös tarjoamalla kokoaikaisille perhehoitajille oikeus hyvinvointi- ja terveystarkastukseen kahden vuoden välein. Uudistusten on tarkoitus tulla voimaan jo heinäkuun alusta.

Mikään autuaaksi tekevä ratkaisu ei perhehoitokaan ole. Kaikki suomalaisvanhukset tuskin tulevaisuudessakaan viettävät vanhuuttaan kodinomaisessa hoidossa, sillä perhehoitoon ei voida ohjata samoin kriteerein kuin laitospuolen palveluihin.

– Öiden tulee sujua ilman säännöllistä apua ja ikäihmisen liikkumisen onnistua yhden ihmisen tuella. Aika paljon on painetta siihen, että perheisiin sijoitettaisiin ikäihmisiä, joille perhehoito ei ole hoivan tarpeen vuoksi enää ensisijainen vaihtoehto, Maria Kuukkanen luonnehtii.

Ihannetapauksessa perhehoito siirtää ikäihmisen siirtymää laitospuolen palveluihin. Tai oikeastaan – ihannetapauksessa perhehoito on uusi elämänvaihe ikäihmiselle ja palkitseva elinkeino hoitajalle.

Muista matkustavan lemmikin passi ja rokotukset – vaaralliset taudit voivat tarttua myös ihmiseen

Yllättävän monet koirien, kissojen ja frettien omistajat eivät tiedä, että matkustava lemmikki tarvitsee passin jopa Ruotsin laivalle, vaikka isäntä ei sitä tarvitsekaan. Eläinpassien avulla varmistetaan, että Suomeen tulevilla lemmikeillä on rokotukset kunnossa sellaisten tautien varalta, jotka ovat hyvin vaarallisia ihmisille. Viranomaisten pistokokeissa on jäänyt haaviin monia eläimiä, joiden asiat eivät ole kunnossa.

Lemmikkieläimen passi.

Viime vuonna voimaan tullut EU:n lemmikkieläinasetus velvoittaa viranomaisia tekemään pistokokeita Suomeen tuleville lemmikkieläimille.

Nyt tarkastuksia on tehty noin vuoden ajan. Etelä-Suomen aluehallintoviraston läänineläinlääkäri Sari Haikka on huomannut, että eläinten omistajien tietoisuus velvollisuuksistaan on toisinaan hämmästyttävän huonolla tolalla.

– Kun tarkastuksessa löytyy koira, jonka asiat eivät ole kunnossa, niin vastaus voi olla, että emme me edes tienneet, että sillä pitää olla passi.

Kun kissa, koira tai fretti ylittää maiden välisiä rajoja, sillä täytyy olla passi ja ihon alle asennettu mikrosiru. Viranomaiset voivat varmistaa lukijalaitteella sirusta, että eläin on sama yksilö, jolle passi on myönnetty.

Heisimato voi tarttua koiran silittämisestä

Passin saamisen edellytyksenä on, että eläin on saanut rokotuksen rabiesta eli raivotautia vastaan. Tietyistä maista, kuten Virosta, saa kuitenkin tuoda alle 12 viikon ikäisiä pentuja ilman rabiesrokotusta. Niillä pitää olla rabiesvakuutus, ettei eläin ole ollut tekemisissä rabiekselle alttiiden eläinlajien kanssa.

Lisäksi Suomeen palaavalla koiralla pitää olla todistus 1-5 päivää ennen rajan ylitystä annetusta ekinokokkilääkityksestä, joka ehkäisee heisimatoja. Sekä rabies että heisimadot voivat tartua ihmiseen.

– Valvonnalla vastustetaan vaarallisia tauteja, joilla on merkitystä erityisesti ihmiselle. Raivotauti, joka vesikauhunakin tunnetaan, aiheuttaa nisäkkäillä kuolemaan johtavan taudin. Myös heisimatoloinen on hyvin kinkkinen tauti ihmiselle, koska se voi itää jopa kymmenen vuotta, ennen kuin se aiheuttaa nesteen täyteisiä rakkuloita sisäelimissä. Niitä voidaan poistaa kirurgisesti, mutta se on hyvin hankalaa, Haikka sanoo.

Heisimadot ovat kuitenkin tarttuneet ihmisiin vain harvoin Suomessa. Eviran mukaan 1960-luvun jälkeen on tavattu vain yksi tapaus, kun keväällä 2015 eräästä tytöstä löydettiin heisimatotartunta.

– Ihminen voi saada tartunnan koiran ulosteessa olevista madon munista vaikka siten, että silittää koiraa, joka on saanut turkkiinsa näitä munia. Ihminen sitten koiraa silitellessään voi vahingossa nuolaista sormenpäitään ja saada munia sisäänsä. Tartunta voi tulla myös ulosteen saastuttaman veden, marjojen tai sienien välityksellä, kertoo Haikka.

Rabies on erittäin vaarallinen ihmiselle

Rabiekseen on kuollut yksi henkilö Suomessa 2000-luvun aikana. Hän oli thaimaalainen mies, joka oli saanut tartunnan koiran puremasta kotimaassaan.

Maailmanlaajuisesti rabiekseen kuolee yli 50 000 ihmistä vuosittain, lähinnä Afrikan ja Aasian maissa.

Euroopan alueella raivotautia esiintyy eniten Romaniassa, josta eläinten suojelijat haluavat pelastaa katukoiria. Myös Baltian maissa rabies on lisääntymässä, ja Venäjällä sitä esiintyy paljon luonnonvaraisissa eläimissä. Yksittäistapauksina tautia on löytynyt koirilta muun muassa Espanjassa, Ranskassa ja Kreikassa.

– On erittäin tärkeää huolehtia näiltä aluielta tuotavien koirien rokotuksista, Haikka muistuttaa.

Yleensä tartunta saadaan koiran puremasta, mutta se voi levitä myös silloin, jos tautia kantavan eläimen sylkeä lentää ihmisen limakalvolle, kuten suuhun, silmille tai haavaan.

Raivotautinen eläin pitää lopettaa heti

Rabies voidaan varmuudella diagnosoida vain kuolleen eläimen aivokudoksesta. Sen vuoksi Suomen viranomaiset voivat määrätä koiran tai kissan heti lopetettavaksi, jos sen epäillään kantavan tautia. Näin voi olla silloin, kun eläin on tuotu maasta, jossa on korkea riski raivotaudille, ja se on elänyt kadulla, jossa se on voinut altistua koiratappeluille. Myös puremajäljet ja paiseet sekä aggressiivinen käytös herättävät epäilyjä raivotaudista.

– Kun tällainen koira on purrut ihmistä, eikä sen rokotustausta ole selvillä, asia täytyy selvittää hyvin nopeasti, Haikka sanoo.

Jos tauti ei ole edennyt oireiseksi, potilas voidaan ehkä pelastaa immuuniglobuliinirokotushoidolla, joka pitäisi aloittaa vuorokauden sisällä altistuksesta.

– Tämä on niin vaarallinen tauti, että vuonna 2014 voimaan tullut eläintautilaki velvoittaa kaikki eläinten kanssa työskentelevät ihmiset ilmoittamaan kunnan eläinlääkärille, jos heille tulee epäilys, että jossain eläimessä on raivotauti.

Useimpien suomalaiskoirien rokotukset kunnossa

Suomessa ei ole pakollisia rokotuksia lemmikkikoirille metsästyskoiria lukuunottamatta, mutta maan rajojen yli matkustavilta koirilta edellytetään voimassa olevaa rabiesrokotusta.

Haikan mukaan suomalaiset koirat ovat kuitenkin enimmäkseen hyvin rokotettuja sekä rabiesta että penikkatautia vastaan.

Myös ekinokokkitilanne on hyvin hallinnassa, mutta sitä esiintyy enemmän naapurimaissamme, kuten Ruotsissa, Virossa ja Venäjällä. Sen vuoksi Suomeen palaavat koirat ja kissat pitää lääkitä, etteivät ne levitä loista Suomeen.

Satojen eurojen tarkastusmaksu rapsahtaa omistajalle

Viime viikon perjantaina Tulli ja Etelä-Suomen aluehallintovirasto tekivät pistokokeen lemmikkien omistajille Helsingin Länsisatamassa. Päivän aikana oli liikkeellä seitsemän koiraa ja yksi kissa, jotka tarkistettiin.

Kissa ja kolme koiraa selvisivät puhtain paperein, mutta yhdeltä koiralta puuttuivat niin siru, passi, rokotus kuin matokuurikin. Neljällä koiralla oli puutteita ekinokokkilääkityksessä.

Puutteellisesti hoidetun eläimen omistaja joutuu maksamaan 200-400 euron tarkastusmaksun sekä muut kulut, jos eläin joudutaan viemään lääkärille, eristykseen tai palauttamaan alkuperäismaahansa suoralla lennolla.

– Tapauksesta riippuen kuluja voi tulla tuhansien eurojen edestä, Haikka sanoo.

Seuraava pistotarkastus tehdään kesäkuussa Torniossa.

Hae lisää

Tervetuloa Ylen mobiiliuutisiin!

Kokeilemme palvelun avulla millainen käyttöliittymä sopisi parhaiten uutisten, urheilun ja sään seuraamiseen mobiilikäytössä.

Otamme mielellämme vastaan palautettasi siitä, mikä palvelussa toimii jo hyvin ja mitä mielestäsi voisi vielä kehittää.

Liitä mukaan päätelaitteesi malli ja sähköpostiosoitteesi, jos tarvitset apua ongelmatilanteessa.

Lähetä palautetta:

Lähetä