Viisi tarinaa sote-myrskyn silmästä – uudistus kätilön mielessä päivittäin: "Mitä tämä diipadaapa-puhe tarkoittaa?"

Juha Berg pelkää, että nykyisiä järjestelmiä puretaan ja uusia luodaan vauhdikkaasti tietämättä mihin se johtaa. Berg on yksi heistä, joihin Yle tutustuu Viisi tarinaa sote-myrskyn silmästä -sarjassa.

Kätilö Juha Berg

Kätilö Juha Berg kävelee ripein askelin pitkin Länsi-Pohjan keskussairaalan synnytysklinikan käytävää, jonka seinälle on maalattu vaaleansininen haikara nyytti suussaan. Äidit kävelevät vastaan mahat pystyssä, isät seuraavat verkkaisesti vierellä. Berg avaa suuren oven ja astuu sisään valoisaan huoneeseen.

Berg työskentelee Kemissä Länsi-Pohjan keskussairaalan synnytysklinikalla. Hän on erikoistunut kätilöksi ja gynekologian erikoissairaanhoitajaksi.

Pian 30 vuotta kätilönä työskennelleen Juha Bergin synnytysfilosofia on, että kun äiti ja vauva voivat hyvin, kaikki on hyvin.

Bergin oma esikoinen syntyi 70-luvun lopulla. Hän on auttanut omaa vaimoaan kahdessa viimeisessä synnytyksessä ja sen jälkeen auttanut kahdeksan lastenlasta maailmaan.

– Jos olisin ammatiltani autonasentaja, veisinkö perheen auton huoltoon vai hoitaisinko itse?

Synnytystä poikkeusluvalla

Sote-uudistuksen myötä Suomen keskussairaalat on jaettu laajan ja suppean päivystyksen keskussairaaloihin. Lapin keskussairaalaan Rovaniemelle tulee laaja päivystys kun Kemin Länsi-Pohjan keskussairaalasta kaavaillaan suppean päivystyksen keskussairaalaa.

– Se on iso virhe ministeriötason päätöksenä. Tämän olisi pitänyt olla yhtälailla kunnianhimoinen laajan päivystyksen keskussairaala kuten Lapin keskussairaalan.

Synnytykset uhkaavat loppua Kemissä, koska ne jäävät vuositasolla alle tuhanteen. Länsi-Pohjan keskussairaalassa syntyy keskimäärin kaksi lasta päivittäin.

Kemistä ja Torniosta matkaa synnyttämään Rovaniemelle Lapin keskussairaalaan tai Ouluun Oulun yliopistolliseen sairaalaan tulisi yli 100 kilometriä.

– Turha puhua mistään logistisista järjestelyistä, kun lähdetään ambulanssilla menemään ja sitten soitetaan matkan varrelle helikopteri tarvittaessa. Synnytysten osalta ei tulla saavuttamaan mitään säästöjä sillä, että 600 synnyttäjää lähtee täältä Ouluun tai Rovaniemelle.

Suurella ilolla töihin

Kirkkaasti valaistu synnytyssali on varsin kotoisan oloinen. Seinän viereisellä tasolla on vaaka ja leluja, sänky näyttää mukavalta ja perinteinen keinutuoli on sijoitettu avaran huoneen parhaalle paikalle. Berg vastailee sängyllä makaavan synnytystään odottavan äidin kysymyksiin osoittaen välillä käyrää, jota vauvan sykettä seuraava laite printtaa.

Kätilön työssä ei Juha Bergin mielestä ole huonoja puolia.

– Tulen aina suurella ilolla töihin. Olen tottunut kohtuullisen huonoon palkkaankin, hän hymyilee.

Vaikka mieskätilöt ovat harvassa, Berg kohtaa äärimmäisen harvoin ennakkoluuloja. Joskus maahanmuuttajien kanssa työskennellessään hän on ollut tilanteessa, jossa vanhemmat eivät ole halunneet mieslääkäriä tai -kätilöä, mutta muuttaneet mielensä tavattuaan Bergin. Hän ajattelee, että ihmisiä täytyy kunnioittaa ajatuksineen ja tunteineen sellaisena kuin he ovat.

30 vuotta palveluammatissa

Bergin ura sai alkunsa armeijassa Turussa, missä hänestä tuli lääkintämies ja hän toimi hammaslääkärissä hammashoitajana.

Hänestä tuli lääkintävahtimestari-sairaankuljettaja Turun sairaanhoito-oppilaitoksessa 70-luvun lopulla. Perhe muutti vaimon kotipaikkakunnalle Tornioon ja Berg sai lääkintävahtimestarin viran Länsi-Pohjan keskussairaalan leikkausosastolta.

– Oivalsin, että kätilön koulutus on niin spesiaali tehtävä, ettei terveydenhoitoalalla ole mitään siihen verrattavaa.

Hän valmistui Rovaniemeltä kätilökoulusta -87 ja sai vakinaisen paikan Länsi-Pohjan keskussairaalasta.

Hän päivittää edelleen ahkerasti tietojaan. Työlaukusta löytyy useita kymmeniä sivuja muistiinpanoja ja kopioitua faktaa. Niitä tulee luettua kahvikupposen äärellä.

Bergillä on sama haave jokaisessa työvuorossa: että kaikki sujuu hyvin.

– Arvostan suunnattomasti, että kohta 30 vuotta kätilön tehtävässä on mennyt näin mukavasti.

Hän toivoo, että pystyisi jatkossakin työskentelemään palveluammatiksi kokemassaan työssä. Kohta 60 vuotta täyttävä Berg ei ole huolissaan tulevista työvuosista.

– Jos luoja suo olen niin pitkään töissä kuin on mahdollista.

Suurenmoinen virhe

Synnytystoiminta jatkuu Kemissä tällä hetkellä poikkeusluvan varassa kevääseen 2017 saakka.

Bergin mukaan klinikkaa ei saa lakkauttaa. Hänestä olisi “mitä suurenmoisin virhe”, jos keskussairaalaa lähdetään viemään perusterveydenhuollon suuntaan.

– Jos ei muuta niin lähden itse kunnallispolitiikkaan ja tulen pitämään huolen, ettei kivi kovin helposti käänny nurinpäin.

Berg perustelee synnytysten jatkamista seutukunnan ihmisten tarpeella.

– Tämä on moderni kaikki kriteerit, säännöstöt, lait ja asetukset täyttävä synnytysklinikka, missä kyetään takaamaan ja turvaamaan asianmukainen hoito hätäkeisarinleikkauksia myöten.

Sote-uudistuksesta jaksetaan edelleen käydä kahvipöytäkeskusteluja työpaikalla. Ihmiset ovat toiveikkaita uuden poikkeusluvan saamiseen.

Uudistus mielessä päivittäin

Berg istuu korkealla penkillä nojaten välillä taaksepäin. Hän tehostaa kädet heiluen pontevaa tekstiä, joka virtaa hänen suustaan.

Sote-suunnitelmat kuulostavat hyvältä, mutta käytännön toteutus onkin Bergin mukaan aivan toinen asia. Häntä mietityttää, mahtaako lopputulos olla niin hieno kuin on arvioitu.

– Mahtavaa puhetta, mutta mitä tämä diipadaapa käytännössä tarkoittaa?

Tietokantoja ollaan esimerkiksi pyritty yhtenäistämään sairaaloiden kesken pääsemättä puusta pitkään.

Sairaalahallinto ei ole tiedottanut työntekijöille sote-uudistuksesta. Aktiivisimmat ovat voineet Bergin tapaan tutustua Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin hallituksen ja valtuuston pöytäkirjoihin netissä.

– Tiedottaminen on ollut nolla.

Uudistus pyörii Bergin mielessään päivittäin. Hän kokee, että yhtiöittämisessä ja yksityistämisessä on liikaa vauhtia. Häntä pelottaa, että nykyisiä järjestelmiä puretaan ja uusia luodaan vauhdikkaasti olematta tietoisia kaikesta mitä tapahtuu.

Bergin mielestä pahimmassa tapauksessa Kemin keskussairaalan status laskisi ja päättäjät päättäisivät siirtää hoidot Ouluun tai Rovaniemelle. Hänen mukaansa uhkana on, että tulevaisuudessa ei pystytä vastaamaan hoidon tarpeisiin paikallisesti.

Monella on huoli työpaikastaan. Useampi synnytysklinikan työntekijä on jo vaihtanut alaa. Juha Berg itse ei pelkää työpaikkansa puolesta. Hänellä on laillistetun kätilön pätevyys myös Ruotsissa, eikä liikkuminen työn perässä ole ennenkään aiheuttanut hänelle päänvaivaa.

Luonto hoitaa vaikkei haluaisikaan – tutkimus tuomassa luonnon työterveyteen

Tutkimusryhmä kehittää parhaillaan keinoja, joilla työterveyden ammattilaiset voisivat hyödyntää luontoa hoitotyössä.

Pisavaaran luonnonpuisto

Vanhan männyn, petäjän, pinta tuntuu lämpöiseltä ja karhealta. Se näyttää siltä, että se olisi seissyt paikoillaan jo satoja vuosia. Mänty rapisee, sillä sen runkoa pitkin tippuu tuulessa neulasia ja kaarnanpaloja. Ympärillä tuoksuu syksyinen metsä ja lähellä mäntyä myös pihka.

Jokainen poimii ympäristöpsykologi Kirsi Salosen mukaan luonnosta itselleen ominaisimmat tavat havaita. Yksi kuuntelee rapinaa ja puiden huminaa ja toista rauhoittaa nimenomaan kaarnan ja sammaleen koskeminen. Salonen itse halaa puunhalausviikonkin kunniaksi mäntyä.

– Se on rauhoittava ja tuntuu turvalliselta. Vanhemmat puut herättävät turvallisuuden kokemusta ja pysyvyyden elementtiä. Se on jo vahva ja ollut siinä pitkään. Voin olla myönteisellä tavalla tarvitseva ja nojata. Minun ei tarvitse hallita ja pitää yhteiskuntaa, työpaikkaa, perhettä ja kaikkien muiden hyvinvointia koossa. Nyt ei tarvitse olla huolissaan muista ja miettiä kuormitanko muita.

Puu jaksaa kantaa yhden ihmisen, eikä tarvitse välittää siitä miltä näyttää.

Luonto ei ole vain virkistävä lisä

Luontovaikutuksia on jo tutkittu laajalti ja esimerkiksi Kaplanin teorian mukaan rakennettu ympäristö kuormittaa tarkkaavaisuutta, kun taas luonto elvyttää. Ulrichin stressiteorian mukaan taas luonto palauttaa stressistä paremmin kuin rakennettu ympäristö. Salonen lisää omassa väitöskirjatutkimuksessaan vaikutuksiin emotionaalisen puolen. Hänen mukaansa on olemassa syviä yhteyden tuntemuksia luonnon kanssa.

Parhaillaan Jyväskylän yliopiston, Tampereen yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja Työterveyslaitoksen tutkimuksessa kartoitetaan luonnon mahdollisuuksia työterveydessä.

– Että alettaisiin ymmärtämään, että luonto ei ole vain virkistävä lisä ja harrastus niille, jotka siitä tykkäävät, tiivistää Salonen tavoitetta.

– On vahvaa tutkimusnäyttöä, että luonto vaikuttaa hyvinvointiin, vaikkei siitä niin tykkäisikään. Ihan samalla lailla kuin emme tykkää lääkkeistäkään, mutta luotamme tutkimustietoon, että siitä on apua ja otamme sen antibiootin.

Luontoon ei tarvitse erikseen lähteä

Tulevaisuudessa työterveydestä voisi saada vaikka luontolähetteen. Käytännössä tutkimusryhmä kehittää tällä hetkellä keinoja, joilla työterveyden ammattilainen voi ohjata ryhmän metsään niin, että jokainen saa siitä itselleen hyötyä.

– Sen on oltava saavutettavissa oleva luonto, ettei tarvisi tilata sitä bussia ja erikseen lähteä. Tästäkin on tutkimustuloksia, että jos ne eivät ole saavutettavia, niin sinne ei tule mentyä, Kirsi Salonen kertoo.

Kehittelyssä olevassa tavassa jokainen itse ensin tunnistaa mikä kohta maisemasta on hänelle sopiva ja millä lailla siitä nauttii. Salonen painottaa sitä, ettei tässä vaiheessa ole mitään kontaktia ihmiseen, vaan jokainen saa olla rauhassa ja keskittyä.

– Esimerkiksi sauvakävelykin on hyvää kuntoilua, mutta huomio voi mennä sykemittariin tai siihen kuinka paljon matkaa vielä on jäljellä. Annetaan sille luonnolle mahdollisuus tulla mieleen.

Vaikutelmat jaetaan pienryhmissä, jotta vaikutuksista tullaan tietoiseksi. Sekin vahvistaa niitä.

Menetelmää kokeillaan mukana olevien yritysten avulla. Jo kyselyvaiheessa on selvinnyt, että luonnossa käyntikerroilla ja kestolla on selkeä yhteys työhyvinvoinnin mittareihin. Luonto pitää kunnossa ja parantaa.

Viisi tarinaa sote-myrskyn silmästä – hoitaja: "Olen ollut välillä kädet kyynärpäitä myöten ristissä"

Maaret Siikaluoma pelkää, että pienillä paikkakunnilla asuvat saavat huonompaa palvelua ja asuminen tehdään mahdottomaksi. Siikaluoma on yksi heistä, joihin Yle tutustuu Viisi tarinaa sote-myrskyn silmästä -sarjassa.

Maaret Siikaluoma

Apulaisosastonhoitaja Maaret Siikaluoma kulkee ripein askelin Sodankylän tehostetun palveluasumisen yksikön Hannuksenkartanon käytäviä. Hän pysähtyy oven eteen ja alkaa etsiä oikeaa avainta suuresta nipusta. Hän astuu sisään huoneeseen, jonka seiniä peittävät suuret valkoiset kaapit. Hän nappaa tasolta lääkeannostelijan, avaa suuren kaapin josta löytyvät asukkaan lääkkeet ja istahtaa pöydän ääreen. Tottuneesti hän nostelee lääkkeitä pinseteillä dosettiin ja puristaa liuskasta lääkkeitä oikeille paikoille.

Hannuksenkartanossa työskentelee henkilökuntaa vuorokauden ympäri. Tehostetun palveluasumisen yksikössä asuu ikäihmisiä, joista osa voi olla fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta muistisairaita. Osalla ei ole diagnosoitua muistisairautta, mutta on muita terveyttä heikentäviä tekijöitä, joiden takia he eivät pärjää ilman ympärivuorokautista valvontaa.

Siikaluoma joutuu usein tilanteisiin, joissa ei aina tiedä itkeäkö vai nauraa.

– Muistisairaita on erilaisia. Osa voi olla suloisesti höpsällään, hymyilevät ja ovat aina hyväntuulisia, mutta eivät silti muista tuon taivaallista. Osa saattaa hermostua pienimmästäkin asiasta ja olla sitten tosi ärhäkkänä ja agressiivisena. Osalla voi olla pelkoja ja salaliittoteorioitakin hoitajia kohtaan, että ”tulet ja varastat multa kaikki”.

 

Siikaluoman mukaan sote-uudistus on mennyt ensimmäisistä kaavailuista parempaan suuntaan. Hänen mielestään on tärkeää, että maakuntaa johdetaan Lapista Rovaniemeltä käsin.

– Aluksi stressasin kauheasti ja ajattelin, että mitähän tästä tulee. Se on muuttunut kymmeniä kertoja ja aina kun se on ollut hyväksyttävänä se on kaatunut viime metreillä. Nyt olen ajatellut, etten stressaa mistään ennen kuin hallitus on lyönyt päätöksen pöytään.

Siikaluoma miettii jokaista ehdotusta omalta kannaltaan työntekijänä, mutta samalla myös palveluiden käyttäjänä. Hän pelkää, että pienellä paikkakunnalla asuvat saavat huonompaa palvelua ja asuminen pienessä paikassa tehdään mahdottomaksi.

– Tässä matkan varrella on ollut niin hulluja ehdotuksia, että olen ollut kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että luojan kiitos tuo ehdotus kaatui.

Hän arvelee että pienempien paikkojen kuten Savukosken ja Pelkosenniemen palvelut voivat olla uhan alla. Siikaluomaa huolettaa asioista päättäminen liian Helsinki-lähtöisesti.

– Ollaan kaikki maksettu veromme. Unohdetaan, että kehä kolmosen ulkopuolellakin on elämää, muutakin kuin poroja.

Vanhustyötä vahvistetaan

Yleensä Siikaluoma tekee aamuvuoroja, mikä on paperitöiden kannalta järkevämpää. Ensimmäisenä aamulla otetaan verikokeita, sillä näytteiden pitää ehtiä labraan ajoissa. Sen jälkeen Siikaluoma järjestelee esimerkiksi kyytejä sairaalaan lähteville asiakkaille.

Aamupäivä on kiireisintä aikaa, sillä silloin hoidetaan katetroinnit ja haavanhoidot.

– Välillä ollaan vähän tupella, että ehditään hoitaa kaikki.

Sairaanhoitajille ei ole varattu aikaa asiakkaiden kanssa seurusteluun. Siikaluoma ei edes muista, milloin viimeksi on jutellut asukkaan kanssa, jolla ei ole suurempaa vaivaa.

Hänen mielestään omahoitajuutta pitäisi kehittää, jotta ikäihmisten hyvinvointia saataisiin parannettua ja omat hoitajat tietäisivät paremmin asiakkaan asioista.

Hannuksenkartanon osastonhoitaja jää syksyllä eläkkeelle, joten Siikaluoma hyppää suurempiin saappaisiin luultavasti vuoden loppuun asti.

Kunnassa on suunnitteilla organisaatiouudistus, jossa pyritään muun muassa vahvistamaan vanhustyön sairaanhoidollista osaamista. Uudistuksen tullessa terveyskeskuksesta tulee sosiaali- ja terveyspalvelujen keskus ja potilaspaikat pienenevät mahdollisesti jopa puoleen nykyisestä. Sairaanhoidollisia resursseja täytyy Siikaluoman mukaan lisätä.

– Ei lähdetä siirtämään terveyskeskukseen viimeisiä vaiheita varten, vaan hoidetaan niin, että ihminen saa olla täällä loppuun asti. Se tuo uutta haastetta meille ja vaatii osaamista sairaanhoitajilta ja lähihoitajilta.

Sodankylän kaltaisessa isossa kunnassa kotona loppuun asti asuminen voi olla mahdotonta. Sivukylillä asuville kotihoitoa on vaikea järjestää edes kerran päivässä.

Siikaluoma toivoo, että asukkaat saisivat asua tehostetun palveluasumisen yksikössä loppuun asti, mikä vaatisin keinojen, hoitojen ja palveluiden järjestämistä.

Elämänkaaren toisessa päässä

Siikaluoma on kotoisin Kuusamosta, mistä hän lähti lukion jälkeen miehensä kanssa opiskelemaan Ouluun. Hän valmistui Oulun seudun ammattikorkeakoulusta 2006 lasten sairaanhoitajaksi ja teki yhteensä kaksi vuotta töitä Oulussa ensin lasten teho-osastolla ja lasten syöpäosastolla. Nyt hän työskentelee elämänkaaren toisessa päässä.

– Lääketieteellinen oli sellainen lapsuudenhaave, mutta en ole tarpeeksi fiksu pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian kanssa. En hallitse niitä niin hyvin, että olisin pärjännyt siellä.

Pariskunta muutti Siikaluoman miehen työn perässä Sodankylään. Maaret siirtyi Hannuksenkartanoon viime joulukuussa kahdeksan vuoden vuodeosasto- ja polityöskentelyn jälkeen.

Siikaluoma viihtyy uudessa työpaikassaan hyvin. Jatkuva kiire painaa, mutta Siikaluoma ei ole kokenut sitä vielä kovin uuvuttavaksi. Hän saa voimia ja tsemppausta työyhteisöstä.

Sairaanhoidollinen työ vaatii kokemusta ja omaa ammattitaitoa täytyy pitää oma-aloitteisesti yllä. Siksi Siikaluoma lukee julkaisuja, pitää itsensä ajan tasalla ja hakeutuu koulutuksiin.

– Ei voi odottaa, että kaikki tulee kuin Manulle illallinen, hän toteaa.

Siikaluoma on ollut pitkään mukana järjestö- ja ammattiyhdistystoiminnassa ja on nykyään Tehyn ammattiosaston puheenjohtaja ja varapääluottamusmies.

Umpisurkea paikkatilanne

Siikaluoma puhdistaa asukkaan jalassa olevan haavan, levittää siihen voidetta, asettaa päälle suuren ihonvärisen laastarin ja sitoo jalan ohuella valkoisella harsolla. Hän hoitaa iäkästä miestä kumartuen välillä lähemmäs puhumaan, jotta tämä kuulee hänen sanansa.

Kerran kuussa järjestettävässä SAS-palaverissä moniammatillinen työryhmä miettii, miten kotona paikkoja jonottavat ihmiset saadaan sijoitettua ja asetetaan heidät kiireellisyysjärjestykseen. Palavereissä käydään pitkää keskustelua ja pohdintaa siitä, kuka paikasta hyötyisi eniten.

– Tällä hetkellä paikkatilanne on aivan umpisurkea. Yleensä meillä on yksi paikka ja mietimme, kuka siihen otetaan.

Hoitotarvetta ja selviytymistä arjessa tarkastellaan erilaisin mittarein ja indeksein. Joillakin muisti tai fyysinen kunto voi heikentyä todella yllättävästi. Etenkin omaisten on joskus vaikea ymmärtää, miksi joku tulikin jonon ohi. Siikaluoma kertoo esimerkin.

– On pariskunta, jossa mies on omaishoitaja ja nainen dementoitunut, saattaa karkailla eikä muista edes miestänsä. He asuvat 80 kilometrin päässä keskellä ei mitään. Omaishoitaja kuolee eikä dementoitunut rouva pärjää yksin.

Tilaa tehostetun palveluasumisen yksiköstä vapautuu ainoastaan jos joku kuolee. Paikat ovat kalliita, joten huoneita ei pidetä tyhjinä. Aina vaihdos ei käy hetkessä, sillä asukkaat muuttavat vuokralle ja heidän täytyy hankkia sänky ja kalusteet.

Siikaluoman mukaan on tärkeää muistaa huomioida omaiset ja antaa myös henkilökunnalle aikaa käydä läpi asiaa.

– Tuntuu, että hyvä kun huone on tyhjentynyt, niin ollaan jo suunnittelemassa, että kuka siihen laitetaan.

Oikealla alalla

Siikaluomalla on paljon avoimia kysymyksiä sote-uudistukseen liittyen. Hän tahtoisi konkreettisia vastauksia kuten miten lähellä lähipalvelut fyysisesti sijaitsevat?

– Kuinka voimme vaikuttaa omaan työhömme? Kiinnostaako päättäjällä jossain, miten meillä menee Sodankylässä Hannuksenkartanon palvelutalossa, jossa on vain pieni rypäs asiakkaita? Siikaluoma kyselee.

Hän uskoo, että vuodeosastoja supistetaan ja resursseja lisätään kotihoitoon ja kotisairaaloihin.

– Ikäihmiset ovat niin iso asiakasryhmä, että palvelut pysyvät ennallaan tai paranevat. Se on kuitenkin kaikista suurin asiakasryhmä, mitä meillä tulee olemaan tulevaisuudessa.

Työpaikkansa puolesta hän ei pelkää. Vanhuspuolella työskentelevänä hän tietää, että työt eivät tule ainakaan vähenemään tulevaisuudessa.

– Kaikilla muilla aloilla saattaa olla tuuliset ajat. Olen ajatellut, että jos en mitään muuta, niin alan olen valinnut oikein.

Siikaluoma on kuullut huhuja yksityisten kiinnostuksesta rakentaa tehostetun palveluasumisen yksiköitä Sodankylään. Hänen mielestään yksityisten yksiköiden tuleminen olisi kaksipiippuinen asia. Toisaalta olisi hyvä, sillä se lisäisi asiakkaiden valinnanvapautta, mutta kunnallisillakin palvelutaloilla on jo ongelmaa saada palkattua tarpeeksi henkilökuntaa.

Etenkin sairaanhoitajista on pulaa, sillä he opiskelevat muualla. Sodankylään Siikaluoman tavalla töihin muualta muuttaneita on hyvin harvassa. Vaikka Sodankylästä valmistuu lähihoitajia jatkuvasti, pula on niin valtava, etteivät tekijät riitä.

– Jos joku on kortistossa, niin se on kyllä jo ihme. Jostain tarvitsisi melkein rekkalastillisen lisää hoitajia.

Sairauslomien kesto vaihtelee lääkärin mukaan – yhtenäiset ohjeet harkinnassa

Arviot sairauspoissaolojen kestosta ja tarpeesta vaihtelevat eri puolilla maata ja lääkäreiden välillä. Yhteisten ohjeiden tarkoituksena olisi auttaa lääkäreitä ja lisätä potilaiden yhdenvertaisuutta.

Lääkäri työpisteellä.

Työterveyslaitoksen johtaman työryhmän mukaan lääkäreille olisi mahdollista laatia yhteinen ohjeistus sairauspoissaolojen tarpeen ja keston arvioinnista. Tarvetta ohjeistukselle perustellaan sillä, että arviot poissaolojen kestosta ja tarpeesta vaihtelevat lääkäreiden välillä eri puolilla Suomea. Samalla halutaan vähentää sairauspoissaolojen määrää.

Työterveyslaitoksen johtajan ja työryhmän puheenjohtajan Tuula Oksasen mukaan yhteisestä ohjeistuksesta olisi tulevaisuudessa hyötyä. Kaikille yhteiset ohjeet lisäisivät selvityksen mukaan muun muassa potilaiden yhdenvertaisuutta. Oksasen mukaan tärkeintä on kuitenkin työntekijän tilanteen kokonaisvaltainen huomioiminen.

– Sairauspoissaoloihin ei vaikuta vain sairaus vaan myös yksilöä ja työtä koskevat tekijät. Koko kokonaisuus tulisi huomioida arvioinnissa.

Työkyvyn arviointi yksilöllisemmäksi

Yhteisiä ohjeita olisi mahdollista käyttää niin sanotuissa tavanomaisissa tilanteissa, kuten tietyn sairauden arvioinnin yhteydessä. Työryhmä oli kuitenkin eri mieltä siitä, tarvittaisiinko erikseen sairaus- tai diagnoosikohtaisia ohjeistuksia.

Työ- ja toimintakyvyn arviointi on joka tapauksessa tehtävä aina yksilökohtaisesti. Tällä hetkellä sairauspoissaolon tarpeen ja keston arviointi voi perustua työntekijän omaan, hoitajan tai lääkärin tekemään arvioon. Oksanen korostaa, että sairauspoissaolot ovat monisyinen ilmiö, johon vaikuttavat monet eri tekijät.

Nykyisen lainsäädännön puitteissa ohjeistus olisi muodoltaan lääkäreille suunnattu suositus hyvästä toimintatavasta. Asian jatkokäsittely etenee sosiaali- ja terveysministeriöön.

Viranomaisvalvontaan joutuneen yhteispäivystyksen johtaja: Ongelmat tiedetään ja niitä yritetään korjata

Oulussa toimivan yhteispäivystysyksikön johtaja ei yllättynyt siitä, että yksikkö joutui viranomaisten erillisvalvontaan ahtaiden ja vaikeasti valvottavien tilojen takia. Matti Martikaisen mukaan päivystyksessä kärsitään sekä hoitajavajeesta että potilaiden seurantatilojen puutteesta. Ongelmia on kuitenkin yritetty korjata.

Hoitajan käsi pitää kiinni rollaattorista tai jostakin muusta metallisesta laitteesta, joka ei näy kokonaan kuvassa. Etualaa peittää vaaleassa takissa ohi kävelevä terveydenhoitaja.

Oulun yliopistosairaalan tiloissa toimivan Oulun seudun yhteispäivystyksen tila- ja ruuhkaongelmat ovat olleet toimintaa pyörittävien tiedossa jo pitkään. Tilannetta on myös pyritty vuosien saatossa myös korjaamaan. Näin kertoo yhteispäivystysyksikön johtaja Matti Martikainen Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä.

Martikaisen mukaan tilanne on kuitenkin haastava; yhteispäivystyksen potilasmäärät ovat suuret, henkilöstöresurssit niukat ja päivystystilat puutteelliset.

– Meidän henkilökuntamme on erittäin työllistettyä, ja hoitajista on selvä pula. Hoitajavajetta on saatu hiukan korjattua esimerkiksi talon sisäisillä siirroilla, mutta meillä on edelleen noin kymmenen hoitajan vaje toiminnassamme suhteutettuna yhteispäivystyksen potilasmääriin, Matti Martikainen laskee.

Yhteispäivystysyksikön johtajan mukaan päivystykseen toivottaisiin kipeästi lisää resursseja.

Potilaille ei ole riittäviä seurantatiloja

Lisäresurssitkaan eivät kuitenkaan ratkaise yhteispäivystyksen tilaongelmaa.

Viranomaiset ovat ottaneet päivystysyksikön erillisvalvontaan, koska päivystyksen tilat ovat ahtaat ja epäkäytännölliset, eikä siellä pystytä tarkkailemaan potilaita jatkuvasti. Samoissa tiloissa perusterveydenhuollon yhteispäivystyksen kanssa toimii myös Oulun yliopistollisen sairaalan erikoissairaanhoidon päivystys.

Matti Martikainen myöntää ongelman.

– Seurantatilojen puute on meillä selkeä ongelma. Meillä ei ole yhtenäistä seurantatilaa, vaan potilaita joudutaan ripottelemaan pitkin käytäviä. Kun tämä tilanne suhteutetaan hoitajamääräämme, tulee tilanteita, jolloin kaikkia potilaita ei pystytä valvomaan asianmukaisesti.

Yhteispäivystysyksikön johtajan mukaan päivystykseen ei tulla saamaan toimivampia tiloja hetkessä, mutta pieniä muutoksia on luvassa jo pian.

– Teemme talven aikana pientä remonttia, jonka myötä seurantatilaa tulee lisää. Samalla uudistamme potilaiden hoidontarvearvion. Tavoitteena olisi esimerkiksi saada lisää tutkimushuoneita ja enemmän hoitajia, jotta voisimme toimia tehokkaammin.

Voisiko terveysasemia pitää auki pidempään?

Oulun seudun yhteispäivystyksessä käy vuositasolla noin 85 000 potilasta. Kiireismpinä aikoina potilaskäyntejä saattaa kertyä yhdelle viikonlopulle jopa 350. Arki-iltoina hoidossa voi olla yhtä aikaa 50-60 potilasta.

Matti Martikaisen mukaan päivystykseen tulee yhä edelleen runsaasti potilaita, joilla ei olisi varsinaista päivystyksellisen hoidon tarvetta.

Tähän on pyritty vaikuttamaan puhelimitse annettavalla terveysneuvonnalla, johon potilaat soittavat ennen päivystykseen lähtöä. Puhelimeen vastaavat hoitajat arvioivat voisiko vaivan kanssa odotella seuraavaan arkipäivään.

Martikainen uskoo, että yksi syy yhteispäivystyksen ruuhkautumiseen on se, että terveysasemille pääsy on paikka paikoin vaikeaa.

– Yksi keinohan tähän olisi se, että terveysasemat olisivat auki pidempään, ihan alkuiltaan. Ihmiset pääsisivät vastaanotolle paremmin työpäivänsä jälkeen, ja voisivat hoidattaa pienempiä ongelmia siellä. Silloin päivystykseen ei tarvitsisi tulla kuin vain oikeasti päivystysasioissa.

Viisi tarinaa sote-myrskyn silmästä – ylilääkäri huolissaan tulevasta: "Kuka tätä kaikkea hallitsee?"

Suurten muutosten myötä Outi Pohjolalle voisi avautua mahdollisuus palata kaipaamaansa lääkärintyöhön. Pohjola on yksi heistä, joihin Yle tutustuu Viisi tarinaa sote-myrskyn silmästä -sarjassa.

Naisen niska.

Rovaniemen terveyskeskuksen pikapolilla on rauhallista. Avovastaanoton ylilääkäri Outi Pohjola istuu tietokoneen ääressä kirjaamassa potilastietoja ylös järjestelmään.

Ylilääkärinä Pohjolan työ on paljolti hallinnollista, mutta kesäajan vähemmät kokoukset mahdollistavat muutaman päivän viikossa potilaiden parissa. Se on työtä, josta Pohjola pitää. Normaaliaikaan hän pyrkii työskentelemään pikapolilla päivän viikossa, mutta käytännössä suunnitelmat toteutuvat harvemmin. Joskus voi mennä kuukausikin, ettei hän ehdi tehdä potilastyötä.

Pohjola toimii lääkäreiden lähiesimiehenä ja hoitaa siihen liittyvät hallinnolliset asiat kuten työvuorot, organisoi lääkäreiden työt esimerkiksi kouluterveydenhuoltoon.

– Terveyskeskuslääkärin työssä katsoin hyvin kapea-alaisesti vain sitä, mitä itse teen. Pitää katsoa laajemmin ja kokonaisuutena, mitä kaupungin terveydenhuollossa tapahtuu, hän selittää.

Yhdeksi vähiten mukavista osista työtä hän nimeää muistutuksiin ja potilaspalautteisiin vastaamisen. Rovaniemen terveyskeskuksen vastaanottoaikojen saatavuus ei ole hyvä, mikä poikii palautetta asiakkailta.

Potilaiden ajanvaraukset voidaan tehdä kuudeksi viikoksi kerrallaan. Vapaat ajat loppuvat nopeasti ja loppukuusta joudutaan jakamaan ei-oota. Kun aikoja ei ole, puhelut ohjautuvat Pohjolalle. Hän ymmärtää, että kansalaiset ovat tyytymättömiä, kun lääkärinaikaa tarvittaessa sitä ei ole antaa.

– Ajatus siitä, että terveyskeskukseen pääsee kun haluaa, ei toimi. Hoitajilla on tiukka paikka olla tekemässä lakisääteistä hoidontarpeen arviointia, koska lääkäriaikoja on niin niukasti kuten hoitajiakin. Täytyy miettiä, tarvitseeko joku lääkärinaikaa, vai olisiko palvelu jota tarjota tilalle tai pystyykö hoitaja antamaan itsehoito-ohjeita.

Niukoin resurssein

Outi Pohjolan mukaan terveyskeskukselta ja sen henkilökunnalta odotetaan enemmän kuin on mahdollista antaa. Viimeisen 20 vuoden aikana lainsäädäntö on määrännyt terveyskeskuksille velvoitteita ja erikoissairaanhoito on lisännyt tehtäviä, mutta virkojen määrässä on vain pientä lisäystä.

– Perusterveydenhuoltoon ei ole panostettu. Siitä kuullaan kauniita puheita, mutta sitä ei ole tapahtunut. Niukoilla resursseilla pitäisi vastata kaikkeen, Pohjola harmittelee.

Pohjolalla ei ole sijaista, joka hoitaisi hänen hallinnolliset tehtävänsä kesäloman aikana. Kesälomat hän pitää viikon ja parin viikon pätkissä, jotta ne on helpompi järjestää. Kahden viikon loman jälkeen hän tekee pitkiä päiviä saadakseen hommat hallintaan.

Hoitaja astuu lääkäreiden huoneeseen ja pyytää pöydän ääressä istuvalta Pohjolalta apua asiakkaan kanssa. Pohjola nousee penkistä, astuu ulos ovesta pikapolin käytävään ja suuntaa askeleensa hoitajan huoneeseen.

Kaipuu lääkärintyöhön

Pohjola on syntynyt Helsingissä. Kun hän oli muutaman vuoden ikäinen perhe muutti Rovaniemelle. Lukion ja välivuoden jälkeen hän lähti opiskelemaan Oulun yliopistoon lääketieteelliseen, mistä hän valmistui 1994.

Lääkärinuran hän päätyi valitsemaan omien sanojensa mukaan ”mielikuvituksen puutteesta”.

– Minun isäni on lääkäri ja hänen isänsäkin oli lääkäri. Ihmisen kokonaisuus kiinnostaa.

Outi Pohjola testaa pikapolille kipeän silmänsä kanssa saapuneen potilaan näköä osoittamalla taululta eri päin olevia E-kirjaimia. Tarkastellessaan silmää lähempää, hän havaitsee metallirikan, joka tulee poistaa.

Pohjola oli starttaamassa pikapolia ja työskenteli tuohon aikaan lähes pääosin siellä. Työpäivät venyivät, koska ylilääkärin työt tulivat vielä kaiken muun päälle.

Rovaniemelle pikapolin idea kopioitiin Iisalmelta. Hoitoon pääsee vuoronumerolla ja vaiva voi olla mikä tahansa, paitsi todella päivystyksellinen asia kuten akuutti rintakipu. Hoitajat ottavat potilaat vastaan, mutta lääkäri on aina paikanpäällä käytettävissä. Hoitajat tekevät itsenäistä ja haastavaa työtä, jossa heillä on lääkäri apunaan kun tarvitaan.

– Lääkärin työpanos menee vain ja ainoastaan siihen, mihin lääkäriä tarvitaan.

Pohjola saa poistettua rikan potilaan silmästä, mutta pyytää asiakasta tulemaan seuraavana päivänä toisen lääkärin vastaanotolle, jotta ruoste saadaan poistettua. Hän palaa takaisin huoneeseensa kirjaamaan tiedot ylös ja odottamaan seuraavaa potilasta.

Avoimia kysymyksiä

Suuri osa Pohjolan työajasta kuluu kokouksissa, myös sote-uudistusta koskevissa. Lääkäriliiton edunvalvontavaliokunnassa ja jaoksessa mukana olevana hän saa asiaan liittyen paljon ajantasaista tietoa. 

Pohjolalle uudistuksessa on vielä paljon epäselviä asioita, kuten voiko työnantaja tulevaisuudessa siirtää työntekijän sinne missä on pulaa ja mihin työntekijä velvoitettu lähtemään koko Lapin maakunnan alueella?

Hän pitää perusterveydenhuollossa tärkeänä potilaan tapaamista saman lääkärin ja hoitajan kanssa. Sen avulla pystyttäisiin säästämään paljon kustannuksia. Jotta hoidon jatkuvuus olisi mahdollista, tulisi uudistuksen mahdollistaa ja kannustaa lääkärien pysymiseen samassa paikassa.

– Tässä yritetään integraatiota sosiaali- ja terveydenhuollon välillä, jotta kaikki palvelut pelaisivat hyvin yhteen. Minua huolestuttaa, kuka tätä kaikkea oikeasti hallitsee, jos palveluntuottajia on hirveän monta?

Pohjola olettaa, etteivät työehdot ja työnkuva muutu ainakaan alkuvaiheessa ja luottaa, että terveydenhuollossa riittää töitä jatkossakin. Hänen mukaansa uudistus voi lisätä myös työntekijöiden valinnanvapautta, kun palveluntuottajia on monia, eikä työnantaja ole välttämättä maakunta vaan yksityinen tai kolmannen sektorin toimija.

Huolena aikataulu

Uudistusta Pohjola miettii lähes päivittäin töissä, mutta joskus iltaisinkin. Häntä huolestuttaa saadaanko kaikki huomioitua tiukassa aikataulussa ja huolehditaanko asiat lainsäädännössä, jotta ne eivät tule eteen käytännön työssä.

Työpaikalla ei ole keskusteltu paljoa sote-uudistuksesta. Pohjola arvelee, että uudistus herättää terveyskeskuksen työntekijöissä epävarmuutta, sillä moni asia on vielä auki.

Hän toivoo, että kipeästi kaivattavia resursseja lisätään, mutta säästötavoitteet ovat ristiriidassa. Erikoissairaanhoidon menot ovat merkittävimpiä kuluja. Jos ennaltaehkäisyyn ja sairauksien varhaiseen hoitoon käytettäisiin voimavaroja, eivät taudit pääsisi monimutkaistumaan.

– Se vaatii rohkeutta, mutta jos uskalletaan laittaa rahaa perusterveydenhuoltoon, se maksaa itsensä takaisin. Minulle on kuitenkin epäselvää miten tämä seikka tulee sote-uudistuksessa toteutumaan.

Vaikka tuleva kokonaisuus on vielä epävarma, Pohjola uskoo, että tarvetta lääkäriesimiehelle tulee olemaan myös suuressa sote-organisaatiossa. Hän ei kuitenkaan pidä poissuljettuna, että suurten muutosten myötä hän voisikin palata takaisin normaaliin lääkärintyöhön.

– Tuntuu kurjalta, kun sataa rapaa niskaan vaikka teemme parhaamme. Olisi huolettomampaa toimia lääkärin työssä ja jättää nämä hallinnolliset huolet muille.

Oikeusoppineet pitävät ongelmallisena sote-lakien eritahtista valmistelua: "Keskeiset kysymykset ovat vielä avoinna"

Lausunnonantajat joutuvat ottamaan kantaa soten järjestämislakiin ennen kuin potilaan valinnanvapautta säätelevistä pykälistä on tietoa. Järjestämislain on määrä lähteä lausuntokierrokselle ensi viikolla.

Olli Mäenpää

Historialliseksi luonnehdittua sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta koskeva lakipaketti on valtava. Hallituksen kesäkuussa esittelemissä lakiluonnoksissa on 600 sivua. Eikä siinä vielä kaikki: esimerkiksi potilaan valinnanvapautta koskevat pykälät eivät ehtineet mukaan.

Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professorin Olli Mäenpään mielestä sote-lakien valmistelu eri tahtiin on ongelmallista.

– Nyt tässä lausuntokierroksessa ei pystytä kaikkia asioita arvioimaan lopputuloksen kannalta, ja tämä on melko ongelmallista lausunnonantajien kannalta, Mäenpää sanoo.

– On hyvä, että lausuntoja pyydetään jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mutta on tietysti lausunnonantajien kannalta hankala tilanne, että keskeiset kysymykset ovat vielä avoinna, sanoo Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen.

Päällekkäistä työtä

Valinnanvapauden idea on se, että kansalainen voi itse valita, käyttääkö julkisen, yksityisen vai kolmannen sektorin tuottajan palveluita. Tulevaisuudessa valinnanvapaus koskisi erityisesti perustason, mutta osin myös erikoistason palveluja.

Hallitus on linjannut, että suomalainen valinnanvapausmalli perustuu neljään pääkeinoon, mutta mallin yksityiskohdat ovat vielä pimennossa.

– Vähän pelkään, että lausunnonantajat joutuvat tekemään päällekkäistä työtä. Järjestämislakiin varmasti palataan vielä sitten, kun valinnanvapauslainsäädännön ehdotus valmistuu, Mäenpää sanoo.

Rahoituksen yksinkertaistamisesta ei tietoa

Sote-uudistuksen tavoitteena on parantaa palveluita ja hillitä kustannusten kasvua kolmella miljardilla eurolla. Palvelut siirtyvät 18 maakunnan vastuulle vuoden 2019 alusta lähtien.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämislain ja maakuntalain on määrä lähteä lausuntokierrokselle ensi viikolla. Valinnanvapauslain luonnoksen vuoro on marraskuussa.

Valinnanvapauden lisäksi hämärän peitossa on vielä se, miten terveydenhuollon monikanavaista rahoitusta yksinkertaistetaan.

Nykyisin sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus kerätään useasta lähteestä ja kohdennetaan palveluihin monen eri rahoittajan kautta. Terveyspalvelujen rahoittajiin kuuluvat sekä kunnat, valtio, kotitaloudet, Kela, työnantajat, palkansaajat että yksityiset vakuutusyhtiöt.

Työhuolet piinaavat unissakin – "Erityisesti herkät näkevät painajaisia töistä"

Myöhästyin bussista ja sen takia töistä. Tärkeän tehtävän deadline olikin jo eilen. Yritän päästä työhuoneeseeni, mutta en saa ovea millään auki. Stressi tuo työn helposti painajaisiin.

Nukkuja näkee painajaista

Ihminen näkee usein unta niistä asioista, jotka pyörivät päivisin mielessä. Tämän vuoksi myös työhön liittyvät asiat saattavat tunkea uniin.

– Stressiä aiheuttavat valvemaailman asiat ilmaantuvat helposti uniin, vahvistaa erikoistutkija ja psykologian tohtori Katja Valli Turun yliopistosta.

Painajainen voi liittyä suoraan töihin, mutta työstressi saattaa aiheuttaa myös muuten vain ikäviä unia.

Työpainajaisia ilmaantuu usein silloin, kun työn alla on vaativa tehtävä tai, jos työpaikalla on tapahtunut jotakin, joka vie voimia. Jälkimmäinen voi liittyä esimerkiksi työilmapiiriin. Työ tulee painajaisiin erityisesti herkillä ihmisillä.

– Sellaisilla, jotka stressaantuvat helposti tai reagoivat asioihin vahvasti, Valli sanoo.

Hän kertoo, että noin 30–40 prosenttia ihmisistä näkee jonkinlaisia painajaisia kuukausittain, 3–5 prosenttia puolestaan viikoittain. Tietyt painajaiset ovat universaaleja.

– Suurin osa ihmisistä eri puolilla maailmaa muistaa nähneensä painajaisen takaa-ajetuksi joutumisesta tai putoamisesta, Valli kertoo.

Hän neuvoo hakemaan apua painajaisiin silloin, kun ne alkavat haitata elämää. Ne esimerkiksi herättelevät yöllä, aiheuttavat pelkoa mennä nukkumaan tai ahdistavat.

Näetkö sinä unia tai painajaisia töistäsi? Kerro kokemuksistasi ja lue muiden ajatuksia tästä linkistä.

"Luonnonkosmetiikan paremmuus on allergisen kannalta täysin höpöhöpöä"

Oletko allerginen jollekin kosmetiikalle tai yliherkkä tuoksuille? Käytätkö luonnonkosmetiikkaa helpottaaksesi elämääsi? Turhaan rajoitat saippua- ja deodoranttivalintasi luonnontuotteisiin, sillä mikä tahansa kosmetiikka voi allergisoida.

Puuterirasia ja meikkisivellin.

Luonnonkosmetiikan kysyntä on kasvanut jo vuosia osana maailmanlaajuista terveystrendiä. Toiset jättävät synteettiset tuotteet ahdistuttuaan ympäristön kemikaalikuormasta. Moni yliherkkä tekee sen löytääkseen vähemmän allergisoivia tuotteita luonnonkosmetiikasta, sillä joka kymmenes suomalainen kärsii kosmetiikka-allergiasta.

– Täysin höpöhöpöä on luulo siitä, että luonnontuotteet olisivat herkistymisen suhteen parempia. Synteettinen voi tässä mielessä olla jopa parempikin, sillä sen koostumus on usein tasalaatuisempi ja ainesosat tarkasti tiedossa, eikä se sisällä luonnosta tulleita epäpuhtauksia, joita voi olla esimerkiksi kasviuutteissa, ylitarkastaja Jarkko Loikkanen Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta (Tukes) sanoo.

– Mutta allergisten reaktioiden suhteen mitään paremmuusjärjestystä ei ole. Herkistyminen on yksilöllistä ja mahdolliset reaktiot riippuvat täysin henkilöstä, Loikkanen jatkaa.

Niin keinotekoisiin kuin luonnosta peräisin oleviin kemikaaleihin perustuvissa kosmetiikkatuotteissa yleinen turvallisuus on myös asiantuntijoiden silmissä keskenään samalla tasolla, koska EU:n kosmetiikkalainsäädännön turvallisuusvaatimukset ovat niille yhteiset.

– Tuoksuyliherkkä ihminen voi saada hyvinkin voimakkaita oireita, kuten päänsärkyä ja pahoinvointia oleiltuaan hajuveden tuoksun tai hien hajun ympäröimänä. Hänenkään helpotus ei löydy synteettisiä tuoksuja välttelemällä. Ei tuoksuyliherkkä siedä voimakkaan tuoksuisia eteerisiä öljyjä sen paremmin kuin muitakaan, kemikaaliasiantuntija Sanna Virtanen Allergia- ja astmaliitosta muistuttaa.

Tukesin Loikkanen huomauttaa, että tuotevalinnoilla voi toki vähentää herkistymisriskiä valitsemalla hajusteettomia tuotteita.

Kemikaalikriitikoiden silmissä kosmetiikan turvallisuus on aina arveluttavaa valmistustavasta riippumatta.

Lieksa laittaa polttajat kuriin – yksi tupakka lisää työaikaa 10 minuuttia

Lieksa suitsii tupakoitsijoita poikkeuksellisen tiukasti. Kaupunki ilmoitti, että jatkossa työaikaa pidennetään kymmenellä minuutilla yhtä savuketta kohti. Kuntatyönantajat kuitenkin ihmettelevät, miksi savuttomaksi julistautunut Lieksa antaa näin mahdollisuuden tupakointiin työajalla.

Tupakasta karistetaan tuhkat tuhkakuppiin.

Pohjois-Karjalassa oleva Lieksa on asettanut tiukat rajat työntekijöidensä sauhuttelulle. Kaupunki on päättänyt, että työvuoron aikana tupakointi lisää työaikaa kymmenellä minuutilla jokaista savuketta kohti. Lisäksi esimiehellä on oikeus kieltää tupakointi työvuoron aikana, jos työpaikalta poistuminen haittaa yksikön toimintaa.

Lieksa julistautui savuttomaksi jo vuonna 2011. Sivistyjohtaja Arto Sihvosen mukaan uudella päätöksellä halutaan täsmentää, että Lieksa on savuton kaupunki.

Sihvonen kertoo, että savuttomuutta ei kuitenkaan ole noudatettu sataprosenttisesti työpaikoilla.

– Nyt annamme työntekijälle mahdollisuuden käydä tupakalla työajalla, mutta tupakointiin käytetty aika täytyy korvata työnteolla tai se vähennetään palkasta pois.

Tehdyn päätöksen tarkoituksena on lisätä työntekijän vastuuta savuttomuuden edistämiseksi. Lisäksi kaupunki haluaa kiinnittää enemmän huomiota työajan käytön tasapuolisuuteen.

– Työpaikoilta on tullut viestiä, että tasapuolisuus ei toteudu, Sihvonen summaa.

Monissa yrityksissä käytössä kirjallinen "tupakkataukosopimus"

Vaikka Lieksan päätös on työ- ja virkaehtosopimusten mukainen, herättää se ihmetystä esimerkiksi Savuton kunta –projektin vetäjissä.

Projektin johtaja Tarja Ikonen kertoo, ettei ole aikaisemmin kuullut työnantajien tehneen vastaavanlaisia päätöksiä savuttomuuden takaamiseksi.

– Yleinen käytäntö yrityksissä ja julkisella sektorilla on, että työntekijä leimaa itsensä ulos kun menee tupakalle ja takaisin sisään tupakoinnin jälkeen.

Monissa yrityksissä tupakkataukoihin on löytynyt ratkaisu myös kirjallisten sopimusten kautta.

– Hyvin toimivaksi on todettu se, että tupakoivan työntekijän kanssa tehdään sopimus, jossa ilmoitetaan kuinka paljon tupakointiin saa mennä aikaa työpäivästä.

– Kun sopimus tehdään yksittäisten työntekijöiden kanssa, ei tarvitse tehdä koko henkilöstöä koskevia tupakkataukosäännöksiä, Ikonen kertoo.

Kuntatyönantajat: Nyt annettiinkin lupa polttaa

Myös KT Kuntatyönantajien neuvottelupäällikkö Henrika Nybondas-Kangas pohtii, kuinka savuttomassa Lieksassa on päädytty ratkaisuun, jossa tupakointi työajalla periaatteessa nyt sallitaankin.

– Lähtökohtaisestihan tupakointi työaikana ei ole mahdollista. Työaikana tehdään töitä ja tupakointi kuuluu taukoihin.

Nybondas-Kangas ei ole nähnyt aikaisemmin päätöksiä, joissa tupakkatauon pituus määritelltäisiiin tarkasti etukäteen.

– Työnantajan ei tarvitse sallia tupakointia työaikana. Lieksan päätöksessä lähestymistapa onkin päinvastainen, eli annetaan kyllä lupa käyttää työaikaa muuhun, mutta sitten laskutetaan siitä joko palkan tai työajan menetyksenä.

– Ehkä eniten kuitenkin ihmetyttää tämä tupakan mitan arvioiminen etukäteen kymmeneksi minuutiksi. Tällaiseen en ole aikaisemmin törmännyt, Nybondas-Kangas summaa.

Purskutteletko suusi aamuisin suuvedellä? Hammaslääkäri: Ei kannata

Pitkäaikaisesta markettisuuvesien käytöstä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Ylihammaslääkäri suosittelee korkeintaan klooriheksidiini-suuveden käyttöä, mutta sitäkin vain väliaikaisesti.

Harjaa lopuksi purupinnat.

Ensin hampaiden harjaus, sitten purskuttelu suuvedellä. Kuulostaako tutulta? Kannattaa ehkä miettiä rutiinit uusiksi.

Ylihammaslääkärin mukaan vain klooriheksidiiniä sisältävästä suuvedestä on hyötyä, mutta siitäkin vain lyhytaikaisesti sen jälkeen, kun suussa on tehty kirurgisia toimenpiteitä. Klooriheksidiini värjää hampaita, mutta värjäymät pystytään poistamaan tai ne häviävät vähitellen hammaspesujen yhteydessä.

Sen sijaan kauppojen hyllyillä notkuvista perussuuvesistä ei ammattilaisen mielestä ole hyötyä.

– Haittaa saattaa olla sikäli, että pitkäaikaisessa käytössä ne muuttavat suun limakalvon bakteeriflooraa siten, että hyödylliset bakteerit taantuvat ja haitalliset saattavat nostaa päätään, kertoo suu- ja leukakirurgian ylihammaslääkäri Jussi Federolf Kymenlaakson keskussairaalasta.

Suuvedet saattavat myös sisältää alkoholia, joka ei tee hyvää suun limakalvoille.

Purskuttelua vedet silmissä

Puolen minuutin suuvedellä purskuttelu nostaa helposti jopa vedet silmiin. Onpa tehokasta ainetta, vai onko?

– Ehkä se psyykkisesti tuntuu tehokkaammalta, jos vedet nousevat silmiin. En ainakaan tiedä, että sillä olisi vaikutusta itse aineen tehoon, toppuuttelee ylihammaslääkäri Jussi Federolf.

Millainen suuvesi sitten kannattaisi ostaa?

– Minä en käyttäisi suuvettä ollenkaan, sanoo Federolf.

Hampaat pysyvät hänen mukaansa kunnossa, kun niitä puhdistaa ja harjaa riittävän pitkään, käyttää fluorihammastahnaa ja käy säännöllisesti hammaskontrollissa, jossa tarkistetaan hampaiden ja niiden tukikudosten tila.

– Terve suu ei suuvettä tarvitse, Jussi Federolf kiteyttää.

Kenellä on terve suu?

Toinen asia on sitten se, kenen suu on täysin terve.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettaman työryhmän mukaan hampaan kiinnistyskudosten tulehdus eli parodontiitti on merkittävä kansantauti. Parodontiittia esiintyy 64 prosentilla suomalaisista.

Parodontiitin oireita ovat muun muassa ienverenvuoto, ikenen punoitus ja turvotus sekä hampaiden liikkuminen.

Työryhmän Käypä hoito -suosituksessa sanotaan, että antiseptisia suuvesiä voidaan käyttää mekaanisen puhdistuksen lisäksi ehkäisemään bakteeripeitteiden muodostumista.

"Suun päivittäinen huuhtelu suuvedellä, joka sisältää eteerisiä öljyjä B, delmopinolia, setyylipyridiinikloridia tai antimikrobisesti tehokkaita fluoriyhdisteitä, ehkäisee bakteeripeitteiden muodostumista hampaiden pinnoille ja ientulehdusta."

Kuluttajan on siis syytä olla tarkkana, mitä suuvesipullon kyljessä lukee.

Tekstiä on täsmennetty 25.8.2016 kello 15:56. Tekstiin on lisätty tietoa parodontiitista ja sen Käypä hoito -suosituksesta.

Tutkimus: Vain hyväosaisten lapset raitistuvat – osa nuorista juo aiempaa enemmän

Tuoreen tutkimuksen mukaan nuoren perhetausta vaikuttaa alkoholinkäyttöön. Etenkin masennuksesta kärsivät huono-osaisten perheiden lapset juovat aiempaa enemmän. Ero hyväosaisiin nuoriin kasvaa koko ajan.

Nuori mies juo olutta tölkistä.

Vaikka nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt viime vuosien aikana, osa nuorista juo aiempaa enemmän.

Tuoreen tutkimuksen mukaan alkoholinkäyttö ei ole vähentynyt niiden nuorten joukossa, joiden vanhemmilla on alhainen koulutustaso tai työttömyyttä.

Tutkimusryhmä havaitsi myös, että jos nuori lisäksi kärsii masennuksesta, juominen on vielä rankempaa. Näiden nuorten alkoholinkäyttö ja humalajuominen ovat lisääntyneet samalla, kun parempiosaisten perheiden nuorten alkoholin käyttö on vähentynyt.

Professori Riittakerttu Kaltiala-Heinon mukaan kahtiajako on huolestuttavaa.

– Terveysero parhaassa ja heikoimmassa asemassa olevien perheiden nuorten välillä on kasvanut voimakkaasti 2000-luvun aikana. Lisäksi tilanne näyttää kehittyvän koko ajan huonompaan suuntaan: tutkimuksemme tarkastelujakson aikana erot kasvoivat erittäin paljon.

Kaltiala-Heino työskentelee Tampereen yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian vastuualuejohtajana ja on yksi tutkimuksen tekijöistä.

Kovat asenteet kuormittavat

Entuudestaan oli tiedossa, että nuorten depressio ja alkoholinkäyttö liittyvät toisiinsa. Sen sijaan sosioekonomisen taustan vaikutuksista on kiistelty.

– On muun muassa spekuloitu, että jos on paremmassa asemassa, on myös enemmän rahaa käyttää päihteisiin. Toisaalta on ajateltu, että sosiaalisesti huonoon asemaan joutuminen lisää stressiä ja voisi siten lisätä päihteidenkäyttöä, kertoo Kaltiala-Heino.

Tutkimuksen tarkastelujakson aikana, eli vuosien 2001 ja 2011 välillä, erot nuorten välillä kasvoivat entisestään. Kaltiala-Heinon mukaan syynä voi olla asenneilmapiirin tiukentuminen.

– Julkisessa keskustelussa arvot ovat koventuneet. Meille on tullut pintaan enemmän sellaisia sävyjä, että huonossa asemassa olevat saavat syyttää itseään: on oma vika, jos ei pärjää elämässä, hanki koulutusta ja pääse työpaikkoihin. Tällaisen kuuntelu kasvattaa taakkaa.

Rippikouluikäiset eivät tarvitse alkoholia

Tutkimuksessa 14–16-vuotiaiden nuorten alkoholinkäyttöä selvitettiin kouluterveyskyselyistä. Kaltiala-Heinon mukaan näin nuorten juominen on vakava asia.

– Toisinaan kuulee väitettävän, että kyllähän nuorten pitää vähän kokeilla ja että sellaiset, jotka eivät ollenkaan käytä, ovat liian kilttejä ja estyneitä. Kaikki mittarit kuitenkin osoittavat, että tämänikäiset eivät tarvitse alkoholia. Heillä menee kaikin puolin paremmin, jos he pidättäytyvät alkoholista - niin kuin onneksi yhä suurempi osa nuorista tekee.

Tutkimus myös osoitti, että alkoholi on käytetyin päihde.

– Kyllä suomalaiset nuoret edelleen käyttävät eniten alkoholia. Se on merkittävin ongelma yhteiskunnassamme, toteaa Kaltiala-Heino.

Sairaala ostaa työntekijöille uudet kengät – sähkölaitteet pysyvät jatkossa ehjinä

Satakunnan sairaanhoitopiiri suunnittelee ostavansa sadoille työntekijöille työkengät, jotka estävät staattisen sähkön aiheuttamia ongelmia. Kenkien toivotaan vähentävän herkkien sähkölaitteiden vikoja.

Lääkäreitä ja hoitajia leikkauksen aikana leikkaussalissa.

Satakunnan sairaanhoitopiiri suunnittelee ostavansa osalle työntekijöistään sähköiskuja estävät kengät. Käytännössä EPA-kengillä estetään staattisen sähkön purkautumisesta aiheutuvia laiterikkoja.

Kenkiä aiotaan ostaa joillekin sadoille työntekijöille, muun muassa leikkausosastoille ja synnytyssaleihin. Hankinnan hinnaksi tulee arvion mukaan ensimmäisenä vuonna ilman arvonlisäveroa 35 000 euroa ja sen jälkeen vuosittain 11 700 euroa.

Sairaanhoitopiirin työhyvinvointipäällikkö Katri Mannermaa sanoo, että hankinnoissa on kyse ennen muuta turvallisuudesta.

– Tietyissä yksiköissä käytetään hyvin herkkiä laitteita, jotka voivat mennä rikki. Potilashoidossa hoitajasta voi tulla potilaaseen epämiellyttäviä sähköiskuja. Kengät johtavat sähkövarauksen pois hoitajasta, Mannermaa sanoo.

Käyttö laajenee

EPA-kenkiä on jo tällä hetkellä sädehoitoyksikön ja lääkintälaitetekniikan työntekijöillä. Muut työntekijät joutuvat ostamaan kenkänsä itse.

– Uudistus ei koske kaikkia työntekijöitä vaan olemme määritelleet tietyt kriteerit, missä yksiköissä kengät ovat tarpeellisia, Mannermaa sanoo.

Työhyvinvointipäällikkö Mannermaa sanoo, että staattisen sähkön aiheuttamia laitehäiriöitä on vaikea osoittaa suoraan, mutta tutkimuksissa on todettu, että sopivilla kengillä pystytään vähentämään laiterikkoja. Kenkiä on jo käytössä muun muassa Helsingin seudulla, Päijät-Hämeessä, Vaasassa ja Etelä-Pohjanmaalla.

14:39 Tarkennettu, miten kengät toimivat.

Yhä useammalla vanhuksella omat hampaat suussa – harjaajia tarvitaan

Aikuisten ja ikäihmisten hammashoidon tarve työllistää jatkossakin muun muassa julkista hammashuoltoa. Sote-uudistuksen haasteita odotellessa esimerkiksi Kouvola tehostaa hoitoprosessia, sillä kaupungin viroissa lääkäripula vaivaa edelleen.

Röntgenkuva hampaista.

Yli 50-vuotiaiden ja vanhusten hammashoito haastavat hammashoitopalveluiden tuottajia tulevaisuudessa entistä enemmän.

Vaikka esimerkiksi laajan Terveys2011-tutkimuksen mukaan väestön suunterveys on kehittynyt myönteisesti, niin THL:n professori Eeva Widström on myös huolissaan.

– Naapurimaihin verrattuna kehitys ei ole myönteistä. Lisäksi lasten ja nuorten suunterveys ei näytä siirtyvän aikuisiälle.

Vuoden 2002 hammashoitouudistuksen piti päästää kaikenikäiset terveyskeskusten hoidon piiriin.

– Tosiasia on kuitenkin, että esimerkiksi eläkeläisten osuus asiakasmäärissä on yhä pieni, sanoo Widström.

Myös sote-uudistus vaikuttaa muun muassa julkisen hammashoidon järjestämiseen, vaikkei kaikkia yksityiskohtia vielä olekaan tiedossa. Widström pitää mahdollisena, että joidenkin suun terveydenhuolto heikkenee vielä nykyisestään, vaikka esimerkiksi valinnanvapaus lisääntyisikin.

Syrjäytymisen jäljet näkyvät suussakin

Kouvolan kaupungin ylihammaslääkäri Tuija Palin-Palokas uskoo, että työtä julkisella puolella riittää jatkossakin.

– Ientulehdukset ovat ongelma. Myös hampaattomien ikäihmisten määrä laskee, joten esimerkiksi hoivapalveluissa hammaspesun merkitys kasvaa. Hampaiden paikkaushoidon tarvekin kasvaa.

Nuorten hampaiden kuntoa seurataan esimerkiksi Kymenlaaksossa tarkkaan. Kunnossa ei Palin-Palokkaan mukaan ole viime vuosina tapahtunut suuria muutoksia.

– Noin viidesosalla nuorten ikäluokasta muut ongelmat heijastuvat suun terveyteen. Esimerkiksi syrjäytyminen näkyy suussakin.

Sote-muutosten valmistelun lomassa Kouvola pyrkii tehostamaan hammashoitoaan. Hammaslääkäreitä eläköityy jatkuvasti ja kaupungilla on jatkuvasti pulaa lääkäreistä.

– Lääkäritilanne on suhteellisen hyvä, mutta esimerkiksi uusi päivystysmallimme varmistaa, että lääkäri pystyy siirtymään joustavasti potilaan hoitamisesta toiseen. Hammashoitajat valmistelevat potilaat ja huolehtivat toimenpiteen jälkeisestä selvittelystä, sanoo Kouvolan kaupungin ylihammaslääkäri Tuija Palin-Palokas.

Mielen haavat voivat siirtyä yli sukupolvien – mutta niiden ei tarvitse

Päivällä tehokkaalta näyttävä työläinen ja mallikelpoinen vanhempi voi yön hiljaisuudessa olla traumojensa runtelema. Trauma voi siirtyä lapsiin, ja edelleen heidän lapsiinsa.

Nainen varjokuvassa.

Äänekoskelainen Katri Hernesmaa eli väkivaltaisessa parisuhteessa. Hän lähti suhteesta, kun huomasi lapsen reagoivan vanhempien riitelyyn.

– Silmäni avasi se, kun alle kaksivuotias yritti estää tilanteita ja tulla väliin. Sellainen vastuu ei kuulu tuon ikäiselle, hän sanoo.

Siitä käynnistyi pitkä prosessi. Ensin Hernesmaa ajatteli, että lähteminen riittää. Ei riittänyt – siitä väkivalta vasta toden teolla alkoi.

– Minua alettiin vainoamaan ja kotiini murtauduttiin. Minua pahoinpideltiin muun muassa valvottujen tapaamisten yhteydessä, hän kertoo.

Katri haki lähestymiskiellon, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Loppujen lopuksi hänellä oli kaksi vaihtoehtoa: muuttaa tai luopua terveestä psyykestä.

– Lähdin lapsen kanssa Jyväskylään turvakotiin. Jälkeenpäin olen ajatellut, että se todennäköisesti pelasti henkeni.

Pahimpana väkivaltaisessa suhteessa Katri pitää luottamuksen menettämistä.

– Ihminen, joka sanoo rakastavansa sinua, käyttääkin sinua kohtaan väkivaltaa. Se rikkoo ihmisyyden ja kaiken luottamuksen.

Kuitenkin, väkivaltaa ankarampaa oli siitä irtautuminen.

– Se on jättänyt pahemmat arvet kuin itse suhde.

Hernesmaan 7-nimeä -valokuvanäyttely perheväkivallasta on ollut esillä Kuopion VB-valokuvakeskuksessa.

– Olen saanut näyttelystä uskomattoman määrän palautetta. Kaikki tuntevat jonkun, tai sitten on aivan omakohtaista kokemusta, hän sanoo.

Hernesmaan lapsi on nyt kuusivuotias. Vainoaminen jatkuu edelleen.

Trauma heijastuu lapseen

Jyväskylän lähellä Laukaan Peurungassa vietetään parasta aikaa valtakunnallista Väkivaltafoorumia. Se järjestetään nyt 17. kertaa. Foorumin teemana ovat yli sukupolvien kulkevat traumat, erityisesti väkivalta.

– Uskon, että lähdin suhteesta ajoissa, että lapsi ei siitä ehtinyt traumatisoitua. Sen sijaan hän on kyllä nähnyt, kuinka heikkona äiti on. Kaikki tämä on syönyt valtavasti voimavaroja, hän sanoo.

Äidin ja lapsen suhteeseen väkivaltainen suhde ja siitä alkanut vainoaminen ovat kuitenkin vaikuttaneet.

– Suhteemme on etäisempi kuin haluaisin. Minun on ollut pakko pitää lasta liian etäällä itsestäni, suojellakseni itseäni. Muuten sattuisi liikaa ja pelottaisi liikaa. Se on lasta kohtaan väärin.

Terapiaa tarvitaan

Yli sukupolvien ulottuvat traumat eivät läheskään aina ole suoraa toistamista: väkivaltaisten vanhempien lapset eivät automaattisesti ole väkivaltaisia, eivätkä alkoholistien lapset viinaanmeneviä.

Mutta jäljet vanhempien tekemisistä ovat olemassa.

– Kun vanhemmat ovat tulleet kohdelluiksi kaltoin, tämä trauma vaikuttaa siihen, miten he voivat olla yhteydessä omiin lapsiinsa. Trauman siirtyminen voi ottaa monia muotoja, sanoo Traumaterapiakeskuksen johtaja, psykologi ja psykoterapeutti Anne Suokas-Cunliffe.

Yksi trauman siirtymisen muodoista on se, josta Katri Hernesniemikin ehkä kärsii. Omaan lapseen ei voi olla syvässä yhteydessä, koska se herättää trauman reaktiot.

Hoitoon tarvitaan terapiaa.

– Kokemus omasta kaltoinkohtelusta on usein niin vahva, että se tarvitsee toisenlaisia ja pitkäkestoisempia toimia kuin vaikkapa seurakunnan vanhempainryhmän vertaistuki, Suokas-Cunliffe sanoo.

Vakava lähisuhdetrauma tarvitsee erityistä terapiaa myös ilmenemisensä vuoksi – ne kun ilmenevät yleensä iltaisin ja öisin, suhteessa läheisiin.

– Voi olla, että ihmisellä on päivällä todella korkea toimintataso, ja muiden ihmisten tukemana vanhemmuuskin näyttää varmalta. Illan ja yön hiljaisuudessa ihminen on yhteydessä omaan traumaansa, jolloin hän saattaa sulkea itsensä pois lapsen yhteydestä, sanoo Suokas-Cunliffe.

Kuntaliitto: Hoitotakuuseen ehdotetut muutokset tietävät painetta kunnille

Ehdotetut muutokset hoitotakuussa laittaisivat kunnat hyvin erilaisiin lähtökuoppiin. Esimerkiksi Hämeenkyrössä uusiin aikarajoihin ylletään jo nyt, mutta paikoin kiireetöntä lääkäriaikaa saa odottaa kuukausia.

avovastaanoton ylilääkäri, sote-uudistus, terveyskeskus, Rovaniemi, pikapoli, lääkäri

Kuntaliiton mukaan hoitotakuuseen ehdotettuihin uusiin aikarajoihin pääseminen tietää painetta kunnille.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman hoidon saatavuutta selvittäneen työryhmän ehdotuksen mukaan muun muassa hoidon tarpeen arviointi pitäisi aloittaa heti. Lisäksi potilaan olisi päästävä tarvittaessa lääkärin vastaanotolle viikon sisällä.

Kaikissa kunnissa ei pystyttäisi takaamaan potilaan pääsyä viikossa vastaanotolle nykyisellä henkilöstöllä. Kuntaliiton varatoimitusjohtajan Hanna Tainion mukaan lisähenkilöstön saaminen voi olla vaikeaa.

– Kun ottaa huomioon, että tässä ollaan parhaillaan tekemässä sote-uudistusta, jossa palvelu siirtyy kokonaan pois kuntien järjestämisvastuulta, niin uuden henkilöstön palkkaaminen voi olla haastavaa. Lähtökohtaisesti pitäisi tulla toimeen nykyisellä resurssilla.

Tainio näkee, että potilaan näkökulmasta muutos olisi positiivinen. Terveyskeskuslääkärille pääsy vaihtelee alueittain ja paikoin kiireetöntä lääkäriaikaa saa odottaa edelleen jopa yli kolme kuukautta.

Hämeenkyrössä ei tarvitsisi ponnistella

Kaikissa kunnissa tilanne ei ole yhtä synkkä. Esimerkiksi Hämeenkyrössä uuden hoitotakuusuunnitelman mukainen kriteeristö toteutuu jo. Ylilääkäri ei pelkää, että hoitotakuuseen kaavaillut muutokset vaatisivat erityisponnisteluja.

– Meillä pääsee hoidon tarpeen arvioon hoitajalle kasvokkain tai puhelimitse jokaisena arkipäivänä virka-aikaan. Tarvittaessa potilas pääsee myös lääkärille, sanoo Hämeenkyrön terveyskeskuksen ylilääkäri Tuomas Parmanen.

Sen sijaan hammashoidossa jonot ovat ajoittain venyneet yli lain määräaikojen.

Monet asiat ehdotuksessa mietityttävät potilaita ja ylilääkäriä

Vastaanotoille odottavilta asiakkailta ehdotukset saavat kiitosta. Digipalveluiden, kuten etäkonsultaation, laajempi hyödyntäminen puolestaan arveluttaa.

– Asioista puhuminen kasvokkain on mielestäni parempi kuin sähköisesti tehty asiointi, sanoo hämeenkyröläinen Liisa Norokorpi.

– Jos istun tietokoneen edessä, niin mitä lääkäri voi tilanteestani tietää, kysyy Asta Niittyoja Ylöjärveltä.

Ylilääkäriä puolestaan mietityttää se, että tiukan aikarajan kirjaaminen voisi johtaa ihmisiä harhaan.

– Kyse on aina lääketieteellisestä hoidon tarpeen arvioinnista ja se ei ole aina sama kuin mitä potilas ajattelee kiireellisyydestä tai tarpeesta, Tuomas Parmanen pohtii.

"Vatsalääkettä meni kuin karkkia" – Moni saa vatsavaivoihin apua FODMAP-rajoituksista

Ärtyvä suoli piinaa joka kymmenettä työikäistä suomalaista. Moni saa apua ruokavalion muutoksista. FODMAP-hiilihydraattien rajoittaminen on yleistynyt ärtyvän suolen hoidossa.

Grafiikka

Lauri Knuutilan vatsaoireet alkoivat mutkistaa elämää pahasti viisi vuotta sitten. Paino tippui nopeasti kahdeksan kiloa.

– Ruuan jälkeen piti mennä suoraan vessaan. Tein silloin kolmivuorotyötä, ja yövuoroissa varsinkin oli hirveitä vatsakipuja. Aluksi se meni siihen, että rupesin pelkäämään syömistä eikä tullut syötyä mitään. 

– Kun oireet alkoivat, vatsalääkettä meni kuin karkkia.

28-vuotiaan Knuutilan vatsaa vaivaa ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS), jonka lääkäri diagnosoi neljä vuotta sitten. Tällä hetkellä paremmat ja huonommat päivät vaihtelevat.

– Jos syön vääränlaista ruokaa, vatsa on ripulilla. Jos taas stressi painaa oikein kovaa ja joutuu valvomaan pitkiä aikoja, iskee ummetus. Minulle oireet tulevat parin päivän viiveellä, Lauri Knuutila kertoo.

Ärtyvä suoli vaivaa yhtä kymmenestä

Ärtyvästä suolesta kärsii suurin piirtein joka kymmenes työikäinen suomalainen. Oireiden hankaluus vaihtelee. Tyypillistä on ripuli, ummetus, ilmavaivat, vatsakivut ja turvotus. Samoja vaivoja on lievinä melkein kaikilla ihmisillä, mutta ärtyvän suolen oireyhtymässä ne ovat pahempia. Ärtyvä suoli tunnetaan yhä paremmin ja siihen osataan hakea apua.

– Hankalimmillaan se on ihan jokapäiväistä todella hankalaa oireilua, joka selkeästi vaikuttaa elämänlaatuun, työssä selvitytymiseen ja sairauslomiin, sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri Markku Hillilä kertoo.

FODMAP-hiilarien karsiminen yleistynyt hoitona

FODMAP-hiilihydraattien karsiminen ruokavaliosta on viime vuosina yleistynyt yhtenä keinona ärtyvän suolen hoidossa. Se alkaa olla tuttu terveydenhuollon ammattilaisille, ja moni potilaskin on kuullut siitä jotain. FODMAP (Fermentable Oligo-, Di- and Monosaccharides and Polyols) tarkoittaa huonosti imeytyviä ja paksusuolen alkuosassa nopeasti käyviä hiilihydraatteja.

– Ne aiheuttavat oireita vain niille, joilla on luonnostaan herkkä vatsa, ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen korostaa.

Niitä sisältävät esimerkiksi sipuli, kaalit, omena, ruis, vehnä, ohra, ksylitoli, hunaja ja monet pähkinät. Lista on pitkä. Ruokavalio pitäisi rakentaa yksilöllisesti ammattilaisen kanssa.

"Tämä ei ole ihmehoito"

FODMAPien karsiminen ruokavaliosta näyttää tutkimusten mukaan tuovan jotain apua kolmelle neljästä ärtyvästä suolesta kärsivästä. Se helpottaa varsinkin turvotusta, ilmavaivoja ja kipuja sekä jonkin verran ripulia ja kramppeja. Ummetukseen se ei puolestaan juurikaan tehoa. Täyttä helpotusta oireisiin ei sen avulla yleensä tule, vaan se on yksi keino muiden rinnalla.

– Tämä ei ole ihmehoito, ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen toteaa.

FODMAPeja ei kannata lähteä karsimaan lautaselta huvin vuoksi, sillä siitä ei ole apua muille kuin ärtyvästä suolesta kärsiville.

Lauri Knuutilan elämään FODMAP-rajoitukset ovat tuoneet paljon helpotusta. Ehdottoman ein hän sanoo nykyisin kaalille, parsalle, palkokasveille, sienille ja vesimelonille. Sen sijaan hän voi syödä ongelmitta esimerkiksi pähkinöitä ja punajuurta. Välillä jotkut ruuat kelpaavat, toisinaan eivät.

– Esimerkiksi kävin kiinalaisessa syömässä kaverin kanssa, ja sen jälkeen pariin päivään ei voinut muuta kuin olla sohvalla ja kiroilla itsekseen, Knuutila kuvailee.

Ruokavaliomuutosten lisäksi Knuutilaa auttavat säännöllinen ruokailu, liikunta ja se, että hän pystyi jättämään yövuorot pois. Myös sosiaalisen median kautta hän on saanut tukea ja vinkkejä. Hän on ottanut vaivansa rohkeasti puheeksi, mikä on helpottanut siitä aiheutuvaa stressiä.

Monille riittää muutaman ruuan karsiminen

FODMAP-rajoitusten tehoa kokeillaan usein niin, että ruokavalio karsitaan ammattilaisen ohjauksella aluksi todella tiukaksi. Silloin näkyy, mikä vaikutus rajoituksilla saadaan aikaan.

– Suurin osa potilaista voi tehdä niin, että kun saa ensin oireet lievenemään, voi ottaa pikku hiljaa FODMAPeja mukaan. Toisille riittää, että loppujen lopuksi rajoittaa vain vähän sipulin käyttöä, syö vähemmän ruisleipaa tai jättää ksylitolipurkan syömättä eikä välttämättä tarvitse olla pidemmän päälle laajamittaisessa rajoituksessa, Markku Hillilä sanoo.

Pitkäaikaiset vaikutukset vielä tutkimatta

FODMAPeista on tehty viime vuosina useita tutkimuksia, mutta ruokavalion pitkäaikaisen noudattamisen vaikutuksista ei vielä ole tutkimustietoa.

– Pitkäaikaisvaikutukset ovat aika kysymysmerkki, joten ainakaan ilman ohjausta ei kannata käyttää sitä vuosikausia tiukkana. Jonkinnäköistä rajoitusta pystyy varmasti käyttämään vuosikausiakin, Markku Hillilä sanoo.

Oleellista on myös, ettei ruokavalio jää yksipuoliseksi. Karsittujen ruoka-aineiden tilalle on saatava sopivia ruokia, sillä esimerkiksi kuidun saanti jää helposti liian vähäiseksi. Kattavan listan perusteella ruoka-aineita osataan kyllä karsia, mutta itsekseen on vaikeaa löytää tilalle sopivia ruoka-aineita.

– Toki sitkeimmät ihmiset löytävät kaupassa ne sataprosenttiset kauraleivät ja muut, mutta kyllä se hirveästi auttaa, kun näyttää kuvaruudulta, että nämä viisi sinulle todennäköisesti käyvät, ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen sanoo.

Lauri Knuutilalle syömisen rajoitteet alkavat olla rutiinia, vaikka kavereilla ja ravintolassa syöminen onkin välillä hankalaa.

– Ensi kuussa lähdetään kavereitten kanssa Italiaan. Se on sitten seuraava koetinkivi. Mutta kun Suomessa olen katsonut nämä kaikki ruuat, niin eiköhän se sielläkin onnistu, Knuutila sanoo.

Päivystyksen ahtaat tilat herättivät viranomaisten huomion – "Potilasturvallisuus saattaa vaarantua"

Oulun yliopistosairaalan tiloissa toimiva päivystysyksikkö on otettu ahtaiden ja vaikeasti valvottavien tilojensa takia tarkkaan viranomaisvalvontaan. Aluehallintoylilääkärin mukaan potilasturvallisuus saattaa vaarantua etenkin ruuhka-aikoina, sillä potilaat eivät ole jatkuvassa valvonnassa.

Oysin kyltti, jossa lukee Oulun seudun yhteispäivystys

Oulun seudun yhteispäivystys on joutunut ahtaiden, epäkäytännöllisten ja vaikeasti valvottavien tilojensa takia viranomaisten erilliseen valvontaan.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto ja Valvira tekivät päivystysyksikköön ohjaus- ja arviointikäynnin toukokuussa, ja päivystyksen tilojen puutteisiin kiinnitettiin käynnillä huomiota. Samoissa tiloissa perusterveydenhuollon yhteispäivystyksen kanssa toimii myös Oulun yliopistollisen sairaalan erikoissairaanhoidon päivystys.

Aluehallintoviraston aluehallintoylilääkärin Hannele Havangan mukaan päivystysyksikön tilat voivat olla riski potilasturvallisuudelle.

– Potilasturvallisuus saattaa vaarantua ihan sen takia, että potilaat eivät ole päivystyksessä jatkuvasti hoitohenkilökunnan silmien alla, eivätkä myöskään monitori- ja kameravalvonnassa, Havanka kiteyttää.

Parannustoimiin on jo ryhdytty

Aluehallintoylilääkärin mukaan ongelma Oulun yliopistosairaalan tiloissa toimivassa päivystysyksikössä kärjistyy etenkin ruuhkaisina aikoina.

– Siellä on olemassa ihan hyvät seurantatilat potilaille silloin kun potilasmäärät ovat pieniä, mutta esimerkiksi viikonloppuisin ja erilaisten epidemioiden aikana tilat käyvät ahtaaksi ja potilaita sänkyineen päivineen on esimerkiksi käytävillä. Tämä tilanne on aika ajoin turvallisuusriski myös henkilökunnalle, Hannele Havanka kertoo.

Havanka sanoo, että päivystysyksikön tiloja pitäisi nyt tehokkaasti muokata tai hankkia lisää henkilöitä valvomaan potilaita ruuhkaisiin aikoihin.

– Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri on jo ryhtynytkin toimiin; esimerkiksi henkilökuntaa ja hälytyslaitteita on lisätty. Päivystysyksikkö on kuitenkin nyt tilojen osalta otettu erilliseen valvontaan ja me teemme sinne loppuvuoden aikana kaksi tarkastuskäyntiä.

Raskauden aikainen tupakka-altistus lisää lasten lihavuutta

Tutkimuksen mukaan raskausaikana äitinsä tupakoinnille altistuneista yli puolet on lihavampia kuin he, jotka ovat välttyneet äitinsä tupakoinnilta. Vaikka tupakoinnin haitat tiedetään, useampi kuin joka kymmenes suomalaisäiti tupakoi raskauden aikana.

Raskaana oleva nainen.

Raskauden aikana tupakoivat altistavat syntymättömän lapsensa monille terveysongelmille ja kehityshäiriöille.

Tuoreen tutkimuksen mukaan listalle voi lisätä myös ylipainon. Tulokset perustuvat 39 tutkimuksen ja 240 000 lapsen terveystietojen yhteisanalyysiin.

Analyysin perusteella raskauden aikana äitinsä tupakoinnille altistuneista ylipainoisia on 37 prosenttia useampi ja lihavia 55 prosenttia useampi kuin lapsista, jotka eivät altistu tupakalle raskauden aikana. Lapsista oli seurantatietoja pisimmillään aikuisikään saakka.

Tulokset lisäävät jo mittavaa tutkimustietoa raskaudenaikaisen tupakoinnin haitoista. Aiempien tutkimusten perusteella tupakka ja sen sisältämä nikotiini voivat muun muassa vaurioittaa sikiön kasvua, aivojen kehitystä ja mahdollisesti suurentaa jopa skitsofreniariskiä.

Vaikka tupakoinnin haitat tunnetaan hyvin, noin 15 prosenttia suomalaisäideistä tupakoi raskauden aikana.

Tutkimus julkaistiin Journal of Epidemiology and Community Health -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim

Viina aiheuttaa ongelmia nuoremmille, 40-vuotiasta rassaa lihominen – Mies, vaali terveyttäsi ja seuraa näitä merkkejä

Kolmekymppisen kannattaa seurata juomistaan. Huonot elintavat alkavat näkyä terveydessä 50-vuotiaana, mutta niitä kannattaa kitkeä jo nuorena. Kuusikymppisenä saa varautua erilaisiin tauteihin.

Mies harjoittelee käsilläseisontaa seinää vasten.

Miehet ovat laiskempia terveyden tarkkailijoita ja lääkärissä kävijöitä kuin naiset. Lue vinkit, millaisiin terveysasioihin miehen kannattaa elämän eri vaiheissa kiinnittää huomiota.

30-vuotias:

– Alkoholiin liittyvät tapaturmat ovat merkittävin nuorten miesten sairastavuuden ja kuolleisuuden syy. Tarkkaile alkoholinkäyttöäsi.

– Tupakan käyttö pitäisi lopettaa. Jos lopettaa 30-vuotiaana, esimerkiksi sydäntautiriski pienenee samalle tasolle kuin henkilöllä, joka ei ole koskaan polttanut. Myös syöpäriskit pienenevät.

– Perheen perustaminen on tässä iässä monelle ajankohtaista. Millaisia voimavaroja se vaatii?

40-vuotias:

– Elintavat on tarkistettava terveellisiksi ja riskitekijät tutkituttaa, esimerkiksi verenpaine ja kolesteroliarvot olisi syytä tarkistaa. Jos arvot ovat kunnossa, yleensä riittää tarkastus jälleen kymmenen vuoden päästä.

– Lihominen alkaa usein 40 ikävuoden paikkeilla, kun elintavat alkavat vakiintua ja perhe on perustettu. Tarkkaile painoasi.

– Työelämä ja parisuhde ovat tässä iässä usein vakiintuneet. Onko elämä tarjonnut sitä, mitä siltä on toivonut?

50-vuotias:

– Sairausriski alkaa nyt konkretisoitua, sillä kroonisia tauteja ei yleensä tule alle 50-vuotiaille. Tällaisia ovat esimerkiksi diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, aivohalvaus ja syövät.

– Seksuaaliterveys ja -kyky tuovat mietittävää. Esimerkiksi erektiohäiriöitä alkaa esiintyä yli 50-vuotiailla. Taustalla on useasti tupakan- tai alkoholinkäyttöä, ylipainoa tai diabetesta. Lääkärin puheille kannattaa mennä rohkeasti.

– Lapset alkavat muuttaa pois kotoa. Miten kumppanin kanssa pärjää, kun lapset eivät enää rytmitä elämää?

60-vuotias:

– Lihaskunnon ylläpito on entistä tärkeämpää, sillä lihaskunnon heikkeneminen alkaa 50-60-vuoden iässä. Siihen tulee kiinnittää erityisesti huomiota, jos elintavat eivät sisällä lihaskuntoa ylläpitävää liikuntaa.

– Sairauksia alkaa nyt ilmetä enemmän kuin nuorempana. Oireet on syytä selvittää heti. Monen sairauden etenemiseen voi vaikuttaa alkuvaiheessa.

– Eläkkeelle valmistautuminen mietityttää. Mikä on elämän sisältö, kun työtä ei enää ole?

Vinkkejä antoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Pekka Jousilahti.

Hae lisää

Tervetuloa Ylen mobiiliuutisiin!

Kokeilemme palvelun avulla millainen käyttöliittymä sopisi parhaiten uutisten, urheilun ja sään seuraamiseen mobiilikäytössä.

Otamme mielellämme vastaan palautettasi siitä, mikä palvelussa toimii jo hyvin ja mitä mielestäsi voisi vielä kehittää.

Liitä mukaan päätelaitteesi malli ja sähköpostiosoitteesi, jos tarvitset apua ongelmatilanteessa.

Lähetä palautetta:

Lähetä