Seksuaalineuvoja: "Lääkärit voisivat kirjoittaa ihmisille rakastelureseptejä"

Seksuaalineuvojan vastaanotolla pohditaan vuodesta toiseen hyvin pitkälti samoja teemoja. Toisinaan pelkkä kotiin saatu liukaste saattaa tarjota ratkaisun.

Käsiä pitelevä pariskunta vastakkain.

Seksuaalineuvoja Maija Halonen pitää vastaanottoa Siilinjärven terveyskeskuksessa kaksi kertaa kuussa. Hänen vastaanotollaan on lupa puhua. Siitäkin, mistä muulloin ujostuttaa.

– Seksuaalineuvojan on osattava puhua asiakkaan kanssa samaa kieltä, kapulakielen taakse on turha piiloutua, silloin asiat eivät selviä.

Halosen mukaan ihmisten ongelmat toistuvat hyvin samankaltaisina vuodesta toiseen. Monesti ratkaisu on hyvin yksinkertainen.

– Joskus riittää, kun asiakas saa liukastepullon kotiin viemisiksi. Siitä löytyy usein apu niin nuorelle kuin vanhemmallekin naiselle. Ja osansa ilosta saa myös puoliso, Halonen vinkkaa.

Toisinaan taas tarvitaan asioiden syvällisempää selvittämistä, varsinkin jos seksi vain ei syystä tai toisesta maistu.

– Haluttomuus on yleisin ongelma, joka koskettaa niin naisia kuin miehiäkin. Ensin lähdetään aina miettimään, onko haluttomuutta ollut aina vai onko se omaan kumppaniin liittyvää. Sitten voidaan kartoittaa elämäntilannetta; onko kiirettä töissä tai onko muuten stressaantunut.

Julkisella puolella neuvontaa vähän

Seksuaalineuvontaa on tarjolla maanlaajuisesti julkisella puolella melko vähän. Eteläisessä Suomessa heitä on hyvin harvakseltaan. Pohjois-Savosta vain kolmesta kunnasta, Kuopiosta, Siilinjärveltä ja Iisalmesta löytyy kunnallinen seksuaalineuvoja.

Halonen muistuttaa, että seksuaalisuus on ihmisen perusvietti, ja paljon enemmän kuin pelkkää toimintaa, jonka tavoitteena on seksi.

Samalla Halonen painottaa, että seksuaalisuudessakin on eri vaiheita, eikä niistä tarvitse aina huolestua.

– Elämässä voi tulla eteen vaihe, että seksi ei vain huvita. Ja sitten heti perään voikin tulla vaihe, että huvittaakin. Kumppanin kanssa kannattaa puhua asiasta. Mutta ei silloin kun on riitaa, Halonen lisää.

Halonen muistuttaa, että jos takana on hektinen päivä ja paljon kuormittavia asioita, ei välttämättä jaksa iloita illalla kumppanin kanssa. Halonen kehottaakin kokeilemaan seksiä vaikka rauhallisena viikonloppuaamuna.

– Voi miettiä, löytyykö joskus hetkeä, jolloin voi rentoutua ja olla hetken kumppanin kanssa kahden. Mutta joskus seksiä kannattaa kokeilla myös spontaanisti.

Seuraava etappi seksuaaliterapeutti

Vakavampia ongelmia seksuaalineuvojan vastaanotolla ovat muun muassa seksuaaliset hyväksikäyttötapaukset, joiden käsitteleminen voi viedä kauan. Jos asia ei viimeistään viiden tapaamisen aikana selviä, asiakas voidaan ohjata esimerkiksi seksuaaliterapeutille.

Tietoisuus seksuaalisuuden merkityksen tärkeydestä kaikenikäisille on Halosen mukaan nousemassa.

– Esimerkiksi valtakunnallisessa Hoitoportaalissa on jo ollut puhetta, että samalla tavalla kuin lääkärit kirjoittavat liikuntareseptejä potilaille, voisi kirjoittaa myös rakastelureseptejä, koska seksi parantaa hyvinvointia ja terveyttä. Se kuuluu meille jokaiselle.

Kuntoremontti osa 8: Voimanlähteinä into, sinni ja kannustusjoukot

Toimittajamme Soile Suvannon kuntoremonttia on pian kolme kuukautta takana. Missä mennään nyt?

Nainen joogasalissa

Tammikuussa innostus oli suuri ja mieli täynnä hyviä aikeita ja säntillistä toteutusta.

Helmikuussahan mie romahin. Kaksi viikkoa meni flunssaa potiessa ja ajatukset piti kasata uudelleen.

Maaliskuu onkin mennyt tasaisemmin. Takapakkeja on edelleen tullut, mutta alan pikku hiljaa käsittää, että niitä tulee säännöllisin väliajoin, ei vain kerran tai kaksi.

Työstressi tai selkävenähdys voi pysäyttää menon hetkeksi, mutta vain hetkeksi. Tarvitaan kuitenkin sekä intoa että sinniä, jotta haave liikunnallisemmasta elämäntavasta muuttuu käytännön teoiksi.

Vaikka kaikki lopulta onkin omissa käsissä, ei pikku apulaisten merkitystä voi vähätellä. Aktiivisuusranneke antaa palautteen liikunnasta päivittäin. Joka päivä voi tsekata tilannetta ja päättää, lähteäkö vielä illalla pienelle iltakävelylle puuttuvia askeleita keräämään vai ei. Sähköinen liikuntapäiväkirja taas antaa dataa pidemmältä aikaväliltä. Päiväkirjasta näkyy, että liikuntaa on kertynyt loppujen lopuksi aika paljon ja tasaisesti.

Ihminen tarvitsee kuitenkin ihmistä. Pelkkien teknisten apuvälineiden varaan en kuitenkaan uskaltaisi heittäytyä. Paljon on ollut apua ODL:n liikuntaklinikan testauspäällikkö Hannu Kaikkosen ja Hukan personal trainer Maikki Marjaniemen säännöllisistä tsemppaustuokioista.

Eikä pidä vähätellä sosiaalista mediaakaan. Twitterissä on ollut mukava vaihtaa liikuntakuulumisia eri puolella Suomea asuvien ihmisten kanssa. Siellä on jaettu kannustusta puolin ja toisin. Tässä samassa jamassa on moni muukin!

Ensi viikolla on lopputestauksen aika. Tämä julkinen osuus kuntoprojektistani on pian päätöksessään ja ensi viikolla on niin sanotun lopputestauksen aika. Kolme kuukautta on todella lyhyt aika, joten suuria odotuksia fyysisen kunnon noususta ei ole. Ja näytti testitulos mitä tahansa, tiedän menneeni eteenpäin: ajatukseni liikunnan suhteen on muuttunut ratkaisevasti. Liikunta ei ole suoritus, jota on saatava kalenteriin tietty määrä, vaan se on asia, joka tuo hyvää mieltä. Ja sitä on saatava säännöllisesti ja lisää.

Voit seurata kuntoremonttiani Twitterissä #uusielämä ja @SoiSuva.

Luurankolöytö kertoo: Rintasyöpää sairastettiin jo 4 600 vuotta sitten

Syöpä ei ole vain tämän päivän elintasosairaus, kuten joskus väitetään. Arkeologisten löytöjen vähyys selittyy muilla syillä. Löytöjen joukossa on myös syöpäkipujen lievityskeino, joka on edelleen käytössä.

Lantion ja reisien luut hiekkaisessa maassa

Egyptistä on löytynyt kaikkien aikojen vanhin tunnettu rintasyöpätapaus. Qubbet el-Hawan nekropoliin 4 200 vuotta sitten haudatun vainajan luurangossa on selviä merkkejä etäpesäkkeitä levittäneestä rintasyövästä, kertovat espanjalaistutkijat.

Nainen kuului Elephantinen kaupungin ylimystöön. Hänen luurankonsa kertoo, että hän sairasti rintasyöpää pitkään ja menetti sen vuoksi luultavasti koko toimintakykynsä.

Espanjalaisen Jaénin yliopiston tutkijat ovat tehneet kuuden vuoden ajan kaivauksia Qubbet el-Hawassa. Päätavoitteena on luoda selvä kuva siitä, miten faraoiden ajan lopulla kukoistaneessa kaupungissa elettiin ja miten vainajat haudattiin.

Arkeologit ovat löytäneet vain 200 syöpätapausta

Vaikka syöpä on nykymaailmassa yleisimpiä kuolinsyitä, sen merkit puuttuvat arkeologisista löydöistä lähes täysin. Syöpää sairastaneiden jäänteitä tunnetaan vain noin 200.

Se on herättänyt olettamuksia, että syöpä on toisaalta elintasosairaus, toisaalta ehtii vasta nykyisin puhjeta, koska ihmiset elävät pitempään kuin muinaisina aikoina. Nykymaailmassa yli kolme neljännestä syöpätapauksista havaitaan yli 55-vuotiailla. Menneinä aikoina harva ehti elää siihen ikään.

Egyptiläislöytö ja viime vuonna Sudanista löytynyt kolmen tuhannen vuoden takainen rintasyövän uhri kuitenkin vahvistavat käsitystä siitä, että Niilin laaksossa syöpää sairastettiin jo muinoin. Vuosien varrella yksittäisiä löytöjä on tehty myös muualta maailmasta. 

Egyptissä tehtyjen löytöjen joukkoon kuuluu eturauhassyöpään kuolleen miehen muumio. Sitä  tutkineet egyptiläiset paleopatologit arvioivat miehen 50–60-vuotiaaksi ja sanovat, että hänen kuolemansa laajalle levinneeseen tautiin oli hidas ja tuskallinen. Kuolemasta on noin 2 200 vuotta.

100 000 luurankoa odottaa tutkijaa

Vuosituhansien takaisten syöpätapauksien jäljille päästään nykyisin aiempaa helpommin tarkkojen kerroskuvauslaitteiden ansiosta. Laitteita, joilla voidaan havaita jopa alle millimetrin kokoisia kasvaimia, on ollut tukijoiden käytössä kymmenisen vuotta.

Edelleenkin tutkijoita kuitenkin pakoilevat ne syövät, joista ei ole jäänyt merkkejä luihin, eli suurin osa: noin 90 prosenttia syövistä on pehmytkudossyöpiä. Muumioista nekin voivat olla havaittavissa, mutta muumioita löytyy vähän. 

Lisäksi valtaosa tähän päivään mennessä löydetyistä luurangoista odottaa, että tutkijat ehtisivät perehtyä niihin. Kokoelmissa ympäri maailmaa arvioidaan olevan noin sata tuhatta luurankoa, joista vasta pieni osa on tutkittu.

Tutkijat toivovat, että uusin egyptiläislöytö valaisee sitä, ymmärrettiinkö menneisyydessä syövän luonne ja miten tautia yritettiin hoitaa. Viime vuonna saatiin jo näyttöä syöpäkipujen lievityskeinosta, joka on edelleen käytössä.

Ukokin prinsessaksi nimetty, suurta huomiota saanut tatuoitu vainaja 2 500 vuoden takaa säilyi Siperiassa Altain ikijäässä. Tutkimuksissa on selvinnyt, että nainen kuoli rintasyöpään.

Hänen hauta-aarteissaan oli kannabista, jota naisen on todettu käyttäneen. Hänen arvellaan turruttaneen sillä juuri syöpäkipujaan, joskin hänellä oli ollut myös kivulias osteomyeliitti eli luutulehdus aina lapsesta asti. 

Iloa, surua ja ennen kaikkea toivoa – radio välitti sairaalan arjesta suuria tunteita

Yle Tampereen toimitus vietti viikon keskellä Tampereen yliopistollisen sairaalan sykettä. Toimituksen väki kohtasi niin syntymää, elämää, sairautta kuin kuolemaakin. Katso #radiotaysilla-viikon tunnelmia kuvista.

Radio Taysilla

Dialyysia, tuberkuloosia, osaavia hoitajia, terveitä ja sairaita, elämää lastenosastolla, hoidon priorisointia, taistelua MRSA-bakteeria vastaan, Ensiapu Acutan ongelmia – muun muassa näitä ja monia muita aiheita ehdittiin käsittelemään Yle Tampereen #radiotaysilla-sairaalaviikon aikana. Aiheista syntyneitä nettisisältöjä, mm. vaalikeskustelu sosiaali- ja terveydenhuollosta, löytyy linkkiluettelosta jutun lopusta.

Kotidialyysi säästää aikaa ja rahaa – laite hyrisee Velin olohuoneessa viidesti viikossa

Yhä useampi suomalainen munuaispotilas odottaa siirrännäistä kotihoidossa. Elämää pidetään kotona yllä puolet halvemmalla kuin sairaalassa. Silti kotidialyysin saatavuus vaihtelee suuresti maan eri osissa.

Veli Isomäki tekee itselleen kotona dialyysiä

Munuaisten vajaatoimintaa hoitavaa dialyysihoitoa ei tarjota kotihoitona niin usein kuin se olisi mahdollista.

Tällä hetkellä Suomessa on noin 1800 dialyysipotilasta, ja hoito tuo yhteiskunnalle vuositasolla arvioiden mukaan noin 80 miljoonan euron kustannukset. Tästä huolimatta halvemman kotidialyysin saamisessa on sairaanhoitopiireissä isoja eroja.

Siinä missä Uudellamaalla reilu kolmannes potilaista on kotidialyysin piirissä, Vaasassa vain noin joka viides voi hoitaa dialyysinsä itsenäisesti kotona. Pirkanmaalla noin joka neljäs hoidetaan kotona.

Kotona hyrräävä dialyysikone säästää aikaa

Pirkanmaalla Juupajoella asuvan Veli Matti Isomäen kodin nurkassa hurisee suuri dialyysikone, sillä Isomäki sairastaa perinnöllistä munuaistautia. Vuosi sitten kunto meni niin huonoksi, että Isomäen oli aloitettava dialyysihoidot.

Hänelle tarjottiin heti mahdollisuutta tehdä hoidot kotonaan. Isomäkeä koulutettiin kaksi kuukautta sairaalassa dialyysikoneen käyttöön. Kotoa otettiin vesinäytteet sekä tehtiin pieniä sähkö- ja vesimuutoksia. Itse dialyysikone on iso, ja kylpyhuoneesta kulkevat muoviset vesiletkut huoneen poikki Isomäen hoitonurkkaukseen.

– Se on Taysissa nelisen tuntia ja sitten matkat päälle, niin menee kuutisen tuntia yhteensä. Siinähän se päivä kuluu, Isomäki kertoo sairaalassa Tampereella tehtävän dialyysin vaatimasta ajasta.

Kotona tehtynä noin puolet halvempi

Potilaat voivat myös kieltäytyä tarjotusta mahdollisuudesta tehdä dialyysi kotonaan, sillä neulojen laitto voi olla joillekin liian suuri kynnys. Myös haja-asutusalueella voi vedenlaatu olla riittämätön.

Kun sairaalassa tehtävien dialyysihoitojen kokonaiskustannukset ovat noin 70 000 euroa potilasta kohden vuodessa, on vastaava hoito kotona tehtynä noin puolet halvempi. Silti sairaanhoitopiirien välillä on suuria eroja siinä, kuinka paljon kotidialyysiä hoitomuotona käytetään.

Tampereen yliopistollisen sairaalan osastonylilääkäri Heikki Saha kertoo, että kotidialyysi on aina ensimmäinen vaihtoehto.

– Kun mietitään hoitojen aloittamista niin kyllä koti on se, mistä lähdetään. Se on potilaalle mukava ja antaa vapauksia. Kuitenkin se vaatii potilaalta aina enemmän, Saha muistuttaa.

Muun muassa lääkäripula estää kotidialyysien yleistymistä

Kela kertoi äskettäin, että vaikka dialyysipotilaat edustavat vain kahta prosenttia sen potilaskannasta, on hoitojen aiheuttamien matkakustannusten osuus 10 prosenttia.

– Suurin osa potilaista on aika iäkkäitä ja monisairaita. Tämä on se syy miksei kaikkia voida kotiin laittaa, Saha selittää sairaalassa tehtävien dialyysien määrää.

Myös munuaissairauksiin erikoistuneiden lääkäreiden laiska innostus hakea kasvukeskusten ulkopuolella olevia virkoja hidastaa potilaiden mahdollisuutta saada dialyysihoitonsa kotona. Toisaalta hoitokulttuurit muuttuvat sairaaloissa hitaasti.

Juupajoella ollaan tyytyväinen kotidialyysiin. Dialyysikone hyrrää Isomäkien kodin nurkassa viisi kertaa viikossa, kolme tuntia kerrallaan. Nyt hoitoa seuraavan väsymyksenkin voi suunnitella osaksi tavallista päivärytmiä.

– Monesti teen dialyysin illalla, että pääsee hoidon jälkeen nukkumaan suoraan. Ei mene koko päivä pilalle vaan voi touhuta kaikenlaista päivän aikana.

Robotti muistisairaan kaverina: "Tästä saa sellaisia läheisyyden tunteita, mitä me ihmiset emme toisillemme osoita" – video

Interaktiivisia robotteja on kehitetty Japanissa jo 15 vuotta sitten, mutta Suomessa ne ovat vielä varsin harvinaisia. Kosketuksen tunnistava terapiarobotti tasoittaa muistisairaan aggressioita ja tuo pintaan hellyyden tunteita.

Kaarina Kaartinen silittää terapiarobottia.

Muistisairaiden yksikössä asuva Kaarina Kaartinen harjaa sängyllä istuvaa lemmikkiään.

– Mistä tämä on tullut, onko tämä minun, ihmettelee Kaartinen kajaanilaisessa Arvola-kodissa.

Kaarina on ollut hylkeen näköisen terapiarobotin emäntä jo kahden kuukauden ajan, mutta Valluksi nimetty robotti jaksaa ihmetyttää joka päivä. Riitta Sorsa toimii tätinsä edunvalvojana. Hän keksi hankkia tädilleen robotin, koska Kaarinalla on ollut aiemmin koiria.

– Kun tulimme koirien kanssa tänne, niin Kaarina oli hyvin tyytyväinen. Kiitteli koiraa, että kiitos kun kävit, mutta ei kiittänyt meitä ikinä, kertoo Riitta Sorsa.

Japanissa valmistettuja terapiarobotteja käytetään maailmalla muun muassa Tanskassa, Hollannissa, Yhdysvalloissa, Saksassa ja tietysti myös Japanissa. Terapiarobottien suurin käyttäjäryhmä ovat muistisairaat, mutta niitä käyttävät myös autistiset lapset tai kehitysvammaiset, kertoo robotteja maahantuovan Innohoivan toimitusjohtaja Jari Tapani.

Hylje sylissä aggressio unohtuu

Silmiään räpsyttelevä hylje pitää sisällään kahta tietokonetta. Se reagoi kosketukseen ja myös siihen, jos sitä käsitellään liian kovakouraisesti. Arvola-kodissa Kaarina Kaartisen Vallu-hyljettä saavat muutkin silitellä, ja sen vaikutus on huomattu positiivisesti.

– Silloin kun Vallu tuli meille ja kulki ensimmäisenä iltapäivänä sylistä syliin, niin hellyyden tunteiden määrä oli suuri. Tällainen karvainen otus tuo monenkin kohdalla hirmu paljon muistoja menneisyydestä. Jokaisella näistä on ollut jotain eläimiä, tuskin hyljettä kellään, hymyilee Arvola-kodin vastaava hoitaja Lea Puolakka.

– Joskus meillä on vihantunteita ja vähän aggressiivista käytöstäkin. Tällaisessa tilanteessa kun Vallun lyöpi syliin, niin aggressio unohtuu, kun tätä alkaa hyvittelemään, jatkaa Puolakka ja silittää itsekin hyljettä.

Vaikka muistisairaiden osastolla on pieni ja läheinen yhteisö, jossa asukkaat ovat hoitajien kanssa, läheisyyttä ei ole Lea Puolakan mukaan koskaan liikaa.

– Tällaiseen karvapeitteiseen robottiin voi samaistaa kaikki kissat ja koirat, mitä on ollut hyviteltävänä. Tästä saa sellaisia läheisyyden tunteita, mitä me ihmiset emme toisillemme osoita, tunne purkautuu tällaiseen eläimeen, sanoo Puolakka.

Terapiarobotti tunnistaa jopa nimensä. Se oppii reagoimaan myös muiden kuin omistajansa puheeseen. Riitta Sorsa on tyytyväinen, kun Kaarina saa robotista seuraa.

– Jos tulee levoton olo, niin kuin Kaarinallakin monesti tulee aina iltapäivällä, että koti on hukassa, niin on joku jota silitellä siinä vaiheessa. Joka kerta kun tulen käymään, niin huomaan, että Kaarina on kiintynyt enemmän ja juttelee paljon enemmän, ja huolehtii Vallusta.

Tässäkö uusi trendi? Alkoholittomien oluiden ja viinien suosio kasvussa

Alkoholittomia oluita ja viinejä on tullut lisää markkinoille ja tarjonta on monipuolistunut. Kyse on vielä toistaiseksi pienehköstä ilmiöstä. Silti muun muassa Alkossa uskotaan alkoholittomien tuotteiden kysynnän kasvuun vastaisuudessakin.

Nainen pitelee viinilasia

Alkoholittomien tuotteiden myynti on kasvanut alkuvuonna. Jo pelkästään Alkosta kerrotaan, että alkoholittomien tuotteiden kysyntä on kasvanut valtakunnallisesti alkuvuonna 40 prosenttia vuoden takaisesta. Myös S-ryhmästä kerrotaan alkoholittomien juomien myynnin kasvaneen ravintoloissaan selvästi.

Alkoholittomien tuotteiden kysyntään on useita syitä. Yhdeksi syyksi arvellaan alkoholin kohtuullistamiskäyttöä, joka näkyy Alkon kaikissa asiakasryhmissä.

– Asiakkaat ovat toivoneet lisää tuotteita. Olemme saaneet viimeisen vuoden aikana enemmän toiveita kuin aikaisemmin kolmen vuoden aikana yhteensä, Alkon viestintäjohtaja Maritta Iso-Aho kertoo.

– Etenkin pienemmillä paikkakunnilla tipattomuushaasteesta tai vastaavasta kiinni pitämisestä on tullut aiempaa merkittävämpi ilmiö, Anna Parkatti SOK Mara-ketjuohjauksesta kertoo.

Ilmiötä tukee, että samaan aikaan kun alkoholittomien tuotteiden menekki nousee, on alkoholituotteiden menekki puolestaan laskenut. Myös ravintoloissa alkoholin myynti on vähentynyt. Tätä tosin voi selittää myös taantuma.

Toinen syy on, että sekä Alkossa että S-ryhmässä on nostettu alkoholittomien tuotteiden tarjontaa ihmisten tietoisuuteen. Alkossa on otettu tuotevalikoimaan viime vuonna 16 uutta alkoholitonta tuotetta ja alkuvuodesta tuotteita on tullut valikoimiin 8 lisää.

Kolmas syy on se, että valikoimien monipuolistuessa ja kilpailun kiristyessä tuotteiden laatu on parantunut aiemmasta. Alkoholittomien tuotteiden valmistusmenetelmät ovat kehittyneet, mikä on parantanut tuotteiden laatua.

Kuitenkaan megatrendistä ei voida vielä puhua. Niin Alkosta kuin S-ryhmästä kerrotaan, että alkoholittomien tuotteiden osuus kokonaismyynnistä on marginaalisen pieni. Kun Alkossa on myyty vajaat 12 miljoonaa litraa juomia alkuvuonna, alkoholittomat tuotteiden osuus on tästä ainoastaan 29 000 litraa. Kyse ei ole siis valtavista määristä.

Nähtäväksi jääkin, jatkuuko myynninlisäys tulevina kuukausina.

– Pidemmällä tähtäimellä kuitenkin on ihan selvää pientä kasvutrendiä nähtävillä. Voi hyvin aavistella, että alkoholittomien tuotteiden myynti lisääntyy vastaisuudessakin, uskoo THL:n johtava asiantuntija Esa Österberg.

Alkoholittomat tuotteet ovat maailmalla suosittuja

Maailmalla alkoholittomien juomien kulutuksessa voidaan puhua jopa pienestä buumista.

Esimerkiksi The Economist -lehti kertoo, että alkoholittomia oluita juodaan huomattavasti enemmän kuin muutama vuosi sitten. Alkoholittomien tuotteiden kulutuksen taustalla on useita syitä, joista osa on kulttuurisidonnaisia.

Suomessa ilmiö on pienempi ja monikaan panimo ei ole lähtenyt vielä mukaan kelkkaan. Vain muutamat ovat lähteneet valmistamaan alkoholittomia tuotteita.

– Me olemme olleet hyvin tyytyväisiä alkoholittoman oluen menekkiin. Me olemme myös pohtineet mahdollisuutta, että suuntaisimme tuotetta Euroopan markkinoille. Siellä alkoholittomien tuotteiden kysyntä on aivan toisenlaista ja juomakulttuurikin erilaista, Hartwallin Lapin Kullan tuotepäällikkö Pekko Koski kertoo.

Sairaalasta tuli Oili-vauvan toinen koti – isoveli näkee letkuilta vain siskonsa

Lapsen sairaus vaikuttaa koko perheen elämään. Terhi Kolari on viettänyt tyttärensä Oilin kanssa kuukausia Tampereen yliopistollisen sairaalan eri osastoilla.

Terhi Kolari osaston ovella

Tamperelaisen Terhi Kolarin kuopus, pieni Oili-tytär syntyi keskosena 33 raskausviikolla kesällä 2013. Hoitohuoneiden tekninen kylmyys tuntui aluksi pelottavalta. Onneksi Kolarin pariskunta oli ehtinyt tutustua vastasyntyneiden teho-osaston tiloihin ennen tyttären syntymää.

– Kun sen vaativan tehohoidon huoneen ensimmäistä kertaa näkee, niin väistämättä miettii että mitähän sitä itsellä on edessä. Ensivaikutelma on kuin mahdoton avaruusalus olisi laskeutunut, Kolari muistelee ääni väristen.

Siniset valot, laitteet ja piipittävät koneet lisäävät vierauden tunnetta.

– Siellä on hiljaista ja rauhallista, kunnes tulee akuutti tilanne. Niitä nähtiin useita omankin tytön kohdalla. Jollain tavalla siihenkin maailmaan sitten tottuu, kun perheet elävät siellä arkeaan.

Lapsen silmin vastasyntyneiden teho-osaston maailma on toisenlainen.

– Äitinä kun sitä huonetta katsoo, tulee monenlaisia tunteita. Kun Oilin isoveli kävi katsomassa pikkusiskoaan keskoskaapissa, hän näki vain vauvan siellä. Ei hän nähnyt niitä koneita, vaan sen mikä on tärkeintä. Siinä kohtaa palautui itsellekin mieleen, että niin, meillehän syntyi uusi perheenjäsen.

Oili pääsi kotiin vasta syksyllä elettyään kolme ja puoli ensimmäistä kuukauttaan sairaalassa.

Vuoden aikana 90 poliklinikkakäyntiä ja 80 vuorokautta infektio-osastolla

Vastasyntyneiden tehohoito-osaston jälkeen myös muut Tampereen yliopistollisen sairaalan osastot ja poliklinikat ovat tulleet tutuiksi. Äiti laskeskelee, että he ovat tällä hetkellä seitsemän eri osaston tai poliklinikan asiakkaina.

Elämän poikkeuksellisen vaativa alku keskosena on aiheuttanut Oilille infektioherkkyyttä. Infektioherkkyys on vienyt Oilin Taysiin hoitoon usein. Pelkästään poliklinikkakäyntejä oli vuoden 2014 aikana 90.

Infektio-osastolla kertyi hoitovuorokausia 80.

– Vitsailimme, että se on meidän toinen koti. Niin paljon puolet perheestämme siellä infektio-osastolla oli viime kalenterivuoden aikana, Terhi Kolari kertoo.

Lapsen joutuminen infektio-osastolle sulkee myös vanhemmat neljän seinän sisään. Kahden hengen huoneessa voi olla neljäkin lasta vanhempineen eli välillä ollaan kuin sillit suolassa, Kolarin sanojen mukaan kesäleirihengessä.

– Moni tuttukin yllättyy siitä, että vanhemmat ovat siellä tosiaan 24/7 eli onneksi saadaan yöpyä lapsen lähellä. Siellä ollaan hygieniasyistä kahden suljetun oven takana oman lapsen kanssa.

"Hoitajilla ei ole ikinä huonoa päivää"

Kolari neuvoo ensikertalaisia tulemaan osastolle positiivisella mielellä. Aika voi käydä pitkäksi, kun liikkuminen on rajoitettua. Lukemista aikuisten kannattaa varata mukaan paljon.

– Usein ne pikkupotilaat ovat siellä hyvällä mielellä, mutta meillä aikuisilla on sovittelemista, jotta se kaikkien perheiden arki mahtuu samojen seinien sisälle.

Perheistä on kuitenkin tukea toisilleen.

– Siellä on itketty monet murheet. Jos ollaan enemmän sairaalassa kuin kotona, niin onhan se kuluttavaa. Infektio voi kuulostaa "helpolle" asialle, mutta joillekin näille pikkuisille se tarkoittaa aika vaativaakin hoitoa.

Hygieniasta pidätään tarkkaan huoli. Kaikilla lapsilla on esimerkiksi omat lelut etteivät pöpöt leviä. Tautien leviämistä ehkäistään myös hyvällä käsihygienialla.

– Hoitajilla ei ole ikinä huonoa päivää, Kolari antaa vilpitöntä kiitosta hoitohenkilökunnan osaamiselle ja jaksamiselle.

Asiantuntijatkin liikuttuvat Oilin edistysaskelista

Kolari toivoo, että jatkossa sairaalassa vietetty aika vähenee ja Oili pärjää paremmin kotihoidossa.

– Kotona on saatettu vaihtaa kädenläpsäisystä lastenhoitovuoroa. Osastolla olo vaikuttaa koko perheen elämään. Isästä tulee vanhemman lapsen yksinhuoltaja, hän muistuttaa. Kolari kertoo, että perhe ei ole uskaltanut poistua kovin kauas yliopistosairaalan ääreltä, sillä Oilin tilanne voi heiketä nopeasti.

– Infektioherkän lapsen takia kavereiden ja tuttavaperheiden tapaaminen on jäänyt vähiin.

Kun Oili syntyi, tunnelmat olivat aika synkät. Pienen elämän aikana on kuitenkin kivuttu monesta terveydellisestä kuopasta. Tie ei ole vieläkään helppo, mutta Kolari kuvailee tulevaisuutta silti valoisaksi.

– Tämänkaltaisilla oireilla ei taida Suomesta, eikä koko maailmastakaan, toista tyttöä löytyä. Jännityksellä seurataan, että miten tilanne kehittyy. Nyt näyttää kyllä todella hyvälle. Välillä asiantuntijatkin liikuttuvat Oilin edistysaskelista.

– Voi vain ihailla, kun se oma pikku potilas jaksaa olla hyvällä mielellä sairauksista huolimatta. Siitähän sitä voimaa itsekin saa.

Hybriditila voi tuoda työrauhan

Ajat, jolloin toimistotyötä tehtiin vain omissa huoneissa ovat taakse jäänyttä elämää. Avokonttoribuumin jälkeen toimistojen tuorein trendi on niin sanottu monitilatoimisto eli hybriditila. Mikään oikotie onneen sekään ei ole.

Hiljainen työtila kyltti toimiston ovessa.

Avokonttoribuumi alkoi Suomessa 1980-luvulla ja maisematoimistoja rakennettiin ahkerasti vielä 2000-luvulle tultaessa. 

Avokonttori on edelleen joillekin työntekijöille kauhistus ja toisille taas täysin luonteva paikka paiskoa hommia.

Työtiloihin suhtautumisessa painaa paljon työn luonne ja se, millaisissa oloissa on tottunut työskentelemään.

Yle Keski-Suomen Jyväskylässä haastattelemat toimistotyöläiset kertovat, että unelmien työtila olisi ennen kaikkea terve, viihtyisä ja työpaikan ilmapiirillä on joskus seiniä enemmän merkitystä. Osa haaveilee oman työhuoneen rauhasta.

Toimistorintamalla on tuskin paluuta pelkkiin työhuoneellisiin konttoreihin, mutta maisematoimistoja on alettu muokata uuteen uskoon. Muotiin ovat tulleet niin sanotut monitoimi- eli hybriditilat

Jyväskyläläinen arkkitehti Risto Oikarinen toteaa, että toimistotiloissa päivän sana on räätälöinti. Asiakkaat haluavat juuri heille sopivat tilat.

– Nyt tehdään tiloja, joissa voi työskennellä, neuvotella tai käyttää johonkin muuhun. Tilojen täytyy sopia moniin tarkoituksiin, puhutaan hybridi-tiloista, kuvailee Oikarinen.

Hybriditilat ovat usein avokonttorimaisia, mutta keskittymistä vaativille työtehtäville on niissä varattu hiljaisia työskentelyalueita. Myös ryhmätyölle ja palavereille on suunniteltu omat alueensa.

Toimiakseen hybriditilat tarvitsevat työyhteisössä sovitut pelisäännöt. Yhdessä on voitu päättää vaikkapa, että hiljaisilla alueilla ei käydä ylimääräisiä keskusteluja, eikä pidetä kännykän soittoääniä päällä. Monitilatoimistot eivät lisää työrauhaa ja -viihtyvyyttä, jos sääntöjä ei ole tai niitä ei noudateta.

Oikarisen mukaan pintamateriaalien merkitys korostuu hybriditiloissa. Avokonttoreita muistuttavissa tiloissa erityistä huomiota on kiinnitettävä akustiikkaan. Esimerkiksi pehmeillä lattiamateriaaleilla saadaan häivytettyä häiritsevää hälyä.

– Työn luonne lopulta määrää, tehdäänkö tilasta avotoimisto vai hybridi, kertoo Oikarinen.

Monitilatoimisto sopii liikuteltavaan työhön

Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Valtteri Hongisto on perehtynyt toimistoihin ja avokonttoreihin melunäkökulmasta jo parikymmentä vuotta.

Hongisto toteaa, että siirtyminen monitilatoimistoihin on hyvä suuntaus. Melu kun on yleensä avokonttoreiden suurin yksittäinen haittatekijä. Myös tilan koolla on merkitystä ja sillä, koetaanko se ahtaaksi.

Avokonttorissa hälyä ja työn keskeytyksiä voi karsia esimerkiksi kuuntelemalla kuulokkeilla musiikkia tai luonnonääniä, jotka eivät häiritse työtä, mutta peittävät ympäriltä tulevia ääniä. Ongelmia voi ratkoa myös työyhteisöllisin konstein.

– Ongelmista avoimesti keskusteleminen saattaa auttaa, otetaan asioita esille ja äänenkäyttöä vähennetään.

Työrauhan tarpeesta voi kertoa työkavereille myös tietyllä pöydälle nostettavalla esineellä. Merkkiesine viestii, ettei kollegaa saa juuri sillä hetkellä häiritä.

– Tilojen fyysiseen muuttamiseen on myös runsaasti keinoja, joskin ne maksavat enemmän. Tällaisia ovat äänenvaimennusmateriaalien tai peiteäänijärjestelmien käyttö. Avotoimistoissa myös erilaiset vetäytymistilat, puhelinkopit ja hiljaisen työn huoneet ratkaisevat meluongelmia, sanoo Hongisto.

Erityyppisiä tiloja tarjoava monitilatoimisto on kompromissi koppikonttorin ja avokonttorin välillä.

– Se pyrkii olemaan tilatehokas ja organisaation kannalta parempi kuin pelkkä avo- tai koppikonttori, sanoo Hongisto.

Monitilatoimistot ovat vielä niin uusi juttu, että tutkimuksia niistä on toistaiseksi vähän. Se kuitenkin jo tiedetään, että kaikkiin töihin ne eivät sovi tai tuo parannuksia.

– Organisaatiot, missä työt on pakko tehdä omalla työpisteellä, niin sellaisiin ympäristöihin monitilatoimistot eivät tuo kovin suurta helpotusta tai vaikuta juuri mitään. Töissä, missä työn voi tehdä missä vaan ja se on helppo viedä mukana, niin niissä monitilatoimisto tuo yleensä parannusta ja tyytyväisyyttä.

Monissa toimistoissa on viime vuosina luovuttu myös henkilökohtaisista työpisteistä. Työskentelypaikka valitaan kulloisenkin työtehtävän ja -roolin mukaan. Työpiste saattaa vaihtua kesken päivänkin. Hongisto toteaa, että suhtautuminen elämään ilman omaa työpöytää on hyvin työntekijäkohtainen.

– Suurimmalle osalle on onneksi tarjolla työpisteitä, ettei tarvitse missään sohvilla istua. Työpisteen vaihteleminen ei tule kyseeseen silloin, kun työ on sen luonteista, ettei sitä voi siirtää jatkuvasti, välineitä on esimerkiksi paljon.

Työkaveri kateissa ja säädöt päin honkia

Tutkija toteaa, että yhtä oikeaa "hyvää työympäristöä" ei ole olemassa. Monitilatoimistokaan ei ole pelkkä onnela.

Hongisto arvioi, että hybriditilojen ongelmaksi voi muodostua muun muassa se, että työntekijä saattaa turhautua erilaisten vaihtoehtojen meressä – pohtiessaan missä osassa toimistoa on milloinkin tilaa juuri sille omalle työlle.

– Myös ergonomiset asiat voivat olla päin honkia, kun aina pitää säätää työpiste itselle sopivaksi. Jos kaikki työpisteet ovat nimettömiä, niin sekin voi askarruttaa, missä kukin työntekijä milloinkin on, kuvailee Hongisto.

Monitilatoimistot kysyvät käyttäjiltään erityisesti alkuvaiheessa sopeutumiskykyä.

– Monitilatoimisto on jotain aivan muuta kuin perinteinen toimisto ja sitä pitää osata käyttää. Käyttötavat tulee yhdessä luoda ja helpommin ne hyväksytään ja omaksutaan, jos niihin on voitu itse vaikuttaa, summaa Hongisto.

Risto Oikarista Yle Keski-Suomelle haastatteli Marja Roiha

Kirje ministeriöstä: Valtiolta ei heru rahaa Tampereen lastensairaalalle

Sosiaali- ja terveysministeriön kirjeen sanamuodot antavat kuitenkin ymmärtää, ettei ovi ole ihan kokonaan suljettu.

Hvainnekuva Taysin uusista sairaalarakennuksista

Tampereen yliopistosairaalan yhteyteen rakennettava lastensairaala on jäämässä ilman valtion rahoitusta. Sairaalan toteuttamiseen haettiin neljännestä sen noin 70 miljoonan kustannuksista, eli noin 17,5 miljoonaa.

Varsinaista rahoituspäätöstä Tays ei ole saanut, mutta sosiaali- ja terveysministeriöstä on tullut asiaa koskeva kirje.

– Ministeriön kirjeessä todetaan, ettei se tässä vaiheessa ole puoltamassa valtion rahoitusta tälle hankkeelle. Ymmärrän kirjeen sisällön sillä tavalla, että nyt myönteistä päätöstä ei tehdä, mutta sanamuodot ovat sellaiset, ettei ovea täysin ole myöskään suljettu siltä mahdollisuudelta. Negatiiviselta tämä tietysti hankkeemme näkökulmasta näyttää, sanoo Taysin johtajaylilääkäri Kari-Matti Hiltunen.

Lastensairaala rakennetaan joka tapauksessa

Vaikka valtio ei rahoittaisi lastensairaalaa, käynnistyy hanke joka tapauksessa. Alun perin sairaala aiottiinkin rakentaa omana investointina ja Euroopan investointipankin pitkäaikaisella lainalla. Sairaalalle päätettiin kuitenkin hakea valtion rahaa tasavertaisuuden nimissä, sillä Helsingin lastensairaalan osalta tehtiin erillisrahoituspäätös.

Kunnat eivät ole vielä kommentoineet kirjettä, mutta Hiltunen uskoo sen tuottavan pettymyksen.

Lastensairaala on osa Taysin rakentamiskokonaisuutta, johon sisältyy kokonaan uusien rakennusten lisäksi myös vanhojen tilojen remontointia yhteensä 330 miljoonan euron edestä.

Pop up -ravintolan elintarviketurvallisuus hoituu itse valvomalla – Helsingin elintarvikevalvonnassa sen sijaan vakavia puutteita

Jenni Tuomisen ja Tuomas Vimman pop up -ravintola Kanslerissa valvotaan elintarviketurvallisuutta omatoimisesti. Pääkaupungin elintarvikevalvonnassa on havaittu vakavia puutteita: tarkastuksista on pystytty tekemään suosituksiin nähden vain alle kolmannes.

Pop Up -ravintola Helsingissä.

– Käyn päivitttäin hakemassa lihat ja muut raaka-aineet ja huolehdin, että ne pysyvät koko ajan kylmässä. Isoja pötköjä, yksitoista kiloa. Kotona pilkon ne osiin ja panen jääkaappiin. Tärkeintä on, että kylmäketju ei katkea missään vaiheessa. Puolet kokkaamisesta on tiskaamista ja siivoamista, nauraa yrittäjä Jenni Tuominen Smyygi Oy:stä.

Oikeastaan Smyygi on sisustus- ja rakennustarvikeliike, mutta sen yhteydessä on pian kaksi viikkoa toiminut pop up -lounasravintola. Sen elintarviketurvallisuudesta huolehtimiseksi riitti, että Tuominen ja hänen puolisonsa, kirjailija-yrittäjä Tuomas Vimma tekivät omavalvontasuunnitelman.

– Olin yllättynyt, miten helppoa ravintolan perustaminen oli. Periaatteessa on kaksi tahoa, verottaja ja Evira, jotka ovat kiinnostuneita tällaisesta toiminnasta. Kun hain tietoa kummankin nettisivuilta, yllätyin joka hetki, miten kevyttä sääntely on. Ainoa mitä vaaditaan, on kunnon kirjanpito ja omavalvontasuunnitelma. Sitä ei ollut kauhean vaikea tehdä, kuvailee Vimma.

Suunnitelmassa muun muassa koetetaan varmistaa, että ruoka valmistetaan, säilytetään ja tarjoillaan oikean lämpöisenä.

Helsingin valvonnassa vakavia puutteita

Pysyvissä ravintoloissa ja kahviloissa sen sijaan omavalvonta ei riitä. Helsingissä elintarvikevalvonnassa onkin havaittu vakavia puutteita. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on lähettänyt asiasta selvityspyynnön.

Aluehallintoviraston mukaan Helsingin kaupungin ympäristökeskuksesta puuttuu 20–36 henkilötyövuoden edestä elintarvikevalvonnasta vastaavia tarkastajia. Vaje tarkastajien määrässä voi johtaa siihen, ettei elintarvikealalla toimivia valvota riittävästi.

– On mahdollista, että elintarviketurvallisuus heikentyy. Helsingin kohdalla ei ihan vielä ole hälyttävä tilanne, mutta veitsenterällä siinä mennään, sanoo läänineläinlääkäri Kaarina Sand Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

Tarkastajien lukumäärästä sinänsä ei anneta suosituksia. Sen sijaan elintarviketurvallisuudesta huolehtiva Evira antaa suosituksen siitä, miten usein elintarvikealan yrityksiä pitäisi tarkastaa. Tarkastustiheyteen perustuen lasketaan se, miten paljon tarkastajia tarvitaan.

Nyt tarkastustiheyden vaatimukseen on tulossa muutoksia: Evira on höllentämässä vaatimuksia tarkastustiheydestä ensi vuoden alusta. Tarkastuksia suunnitellaan myös muutettavan riskiperusteiseksi, eli sellaisia elintarvikealan yrityksiä tarkistettaisiin tiheämmin, joiden elintarviketurvallisuudessa todennäköisemmin ilmenee puutteita.

Helsinkiä huomautettu samasta asiasta aiemminkin

Helsingin kaupungin elintarviketurvallisuuspäällikkö Riikka Åberg myöntää, että ellintarvikevalvonnassa on ollut vajetta jo pitkään.

– Meidän oma arvio on ollut, että meillä on noin 10 tarkastajan vaje, että siihen nähden tämä avin arvio on suurempi.

Åberg arvioi, että ero tarvittujen tarkastajien määrässä johtuu näkemyseroista.

– Meidän mielestämme ravintolan voisi tarkastaa vaikka kerran vuodessa ja valtion arvion mukaan siinä on vaihtelua: jokin ravintola saattaisi tarvita tarkastuksen vaikka kolmesti vuodessa.

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun aluehallintovirasto on huomauttanut Helsingille elintarvikevalvonnan puutteista. Edellinen huomautus annettiin vuonna 2007.

Syynä on rahan puute, sanoo kaupunki

Läänineläinlääkäri Sand aluehallintovirastosta sanoo, ettei Helsingin tilanne ei ole kuitenkaan poikkeuksellisen huono verrattuna muuhun maahan.

– Mutta sanotaan, että Helsinki on aivan poikkeuksellinen verrattuna muuhun maahan: täällä on aivan erilaiset haasteet verrattuna muihin kuntiin. Täällä on tapahtumia ja festivaaleja ja kaikkea on huomattavasti enemmän kuin muualla.

Syy siihen, ettei Helsingillä ole enempää tarkastajia, on mikä muukaan kuin raha.

– Virastoilla on käytettävissä tietyt raamit. Totta kai tämä vaje tullaan tuomaan budjettikeskustelussa päättäjien tietoon, mutta se miten tämä taloudellinen tilanne mahdollistaa vajeiden korjaamisen, jää nähtäväksi, Åberg toteaa.

Tällä hetkellä Helsingin ympäristökeskuksessa on 32 tarkastajaa. Henkilökunnan vähyyden vuoksi tarkastuksia pystyttiin viime vuonna tekemään vain noin 2 700 eli kolmannes siitä, mitkä olisivat suositukset. Tarkastettavia kohteita Helsingissä olisi yli 5 000.

Tarkastajaa odotellessa

Koska tarkastajista on Helsingissä pulaa, Kansleri -ravintolan tyyppistä väliaikaista ravintolatoimintaa ei käytännössä tarkasteta koskaan, ellei tule valituksia tai muuta poikkeavaa.

Onko Kanslerissa valmistauduttu siihen, että tarkastaja tulee kulman takaa?

– Totta kai. En nyt sitä salaa toivo, mutta sellainen mahdollisuus on. Suhtaudun tarkastustoimintaan positiivisesti. On hyvä että tarkkaillaan, että ruoka jota myydään, on kaikki normit täyttävää, sanoo Tuomas Vimma.

Tuomisen ja Vimman pop up -ravintola sulkeutuu tältä erää perjantaina. Aiemmin he ovat pitäneet lounasravintolaa ravintolapäivinä, joita järjesteteään nykyisin neljä kertaa vuodessa. Seuraavan kerran Kansleri on tarkoitus avata toukokuisen ravintolapäivän yhteydessä kenties viikon mittaiseksi jaksoksi, mikäli kokin voimat riittävät.

Pariskunnan mukaan Kanslerissa ei ole kyse rikastumisesta, vaan elämäntapayrittämisestä.

– Tai en tiedä onko tässä kyse edes yrittämisestä! Enemmänkin tämä on mukava pikku harrastus joka varmistaa, että ei tule vapaa-ajan ongelmia, sanoo pop up -ravintolassa 60 annosta päivässä valmistava Tuominen.

Museovirasto ja Ely-keskus tylyinä: Hämeenlinna hoitaa ja korjaa rakennuksiaan huonosti

Museovirasto ja Hämeen Ely-keskus tukistavat Hämeenlinnan kaupungin tapaa hoitaa omia julkisia rakennuksiaan. Hoitoa laiminlyödään ja korjauksetkin epäonnistuvat. Niinpä Ely ja Museovirasto eivät puolla sitä, että kaupunki purkaisi huonoon kuntoon päässeen, kansainvälisesti tunnetun arkkitehdin suunnitteleman rakennuksen.

Koulurakennus ulkoa

Arkkitehdin Viljo Revellin suunnittelema Kaurialan koulukeskus on päästetty niin huonoon kuntoon Hämeenlinnassa, että kaupunki haluaisi purkaa sen.

Ely-keskuksen ja Museoviraston mukaan laiminlyönnit johtuvat omistajan, siis kaupungin, toimista, eikä sellainen vielä oikeuta arvorakennuksen purkamista.

Kokonaan uuden koulun rakentaminen tulisi kaupungin laskelmien mukaan korjausta edullisemmaksi. Koulukeskus oli tarkoitus sulkea kevätlukukauden jälkeen.

Koulurakennus syntyi arkkitehtikilpailun tuloksena

Nyt sisäilmaongelmista kärsivän Kaurialan koulun purkaminen kuitenkin vaikeutuu, koska Hämeen Elyn ja Museoviraston mielestä koulu olisi peruskorjattavissa.

Niiden mukaan kaupunki on omistajana laiminlyönyt huoltoa ja kunnostuksia, eikä ole arvostanut koulurakennusta.

Kaurialan koulu on moderni 1950–60 luvun oppilaitos, joka on syntynyt arkkitehtikilpailun tuloksena. Koulu on kansainvälisesti tunnetun arkkitehdin Viljo Revellin käsialaa.

Koulun huollosta, korjauksesta ja kunnostuksesta on tingitty ja nyt se joudutaan sulkemaan sisäilmaongelmien takia.

– Viljo Revellin koulusta tehdyt kuntoraportit todistivat, että rakennukset ovat kunnostuskelpoisia, kertoo Museoviraston intendentti Kaija Kiiveri-Hakkarainen Ylelle.

Rakennuksia on kuitenkin hoidettu huonosti ja tehty huonoja korjauksia, moittivat Hämeen Ely-keskus ja Museovirasto lähes samanlaisissa lausunnoissaan Hämeenlinnan kaupunkia. 

Purkaa vai kunnostaa? Siinäpä pulma

Hämeenlinnan Kaurialan koulu on runsaan 400 oppilaan koulu. Opettajineen ja muine henkilökuntineen koulussa työskentelee lähes 500 ihmistä. Kaurialan koulu sijaitsee 1950-luvun tiiviissä kaupunkimaisemassa Hämeenlinnassa.

Sisältä koulu on valoisa, mutta vaatisi nykyopetukseen enemmän avoimia ryhmätyötiloja ja ennen muuta terveellisen, toimivan ilmanvaihdon.

Kaurialan koulu suljetaan Hämeenlinnassa pääosin tämän kevätlukukauden päätteeksi, ja opetus siirretään Hämeenlinnassa Myllymäkeen niin sanottuihin opettajakorkeakoulun tiloihin.

Hämeenlinnan kaupunki joutuu ratkaisemaan koulun tulevaisuuden kevään aikana.

Kaupunki voi edetä joko aiotulla purkulinjalla tai pohtia koulun peruskorjausta. Uuden koulun rakentamiseen kaupunki ei saisi valtiolta rahaa, vanhan ja kunnostuskelpoisen koulun remonttiin valtion rahaa sitä vastoin voisi tulla.   

Hämeenlinnan Kaurialan koulu kilpailee toimintansa oikeutuksesta kaupungissa toisen yläasteen, Lyseon koulun, kanssa.

Molemmat kärsivät sisäilmaongelmista ja kumpikin vaatisi suurta peruskorjausta. Kouluviranomaisten mukaan kouluista toinen käy kuitenkin tarpeettomaksi, koska pienentyvien ikäluokkien ja tulevan uuden Nummen suurkoulun takia oppilaita ei riitä kaikkiin. 

Muistisairausaktivistit järkyttyivät Tampereen suunnittelemista ryhmäkodeista – "Ei sieltä pääse kukaan mihinkään ilman saattajaa"

Kylämäistä muistisairaiden hoitoa ajavat kuntalaisaktivistit vastustavat Tampereen kaupungin suunnitelmia asuttaa yli sata vanhusta samaan kerrostaloon. Kuntalaisaloitteen laatineiden naisten mielestä viisikerroksisen talon asukkaiden on mahdotonta ulkoilla itsenäisesti.

Muistisairaiden kylää ajava Hilkka Laukka-Sinisalo

Muistisairaiden hoidosta huolissaan olevat kansalaisaktivistit ovat järkyttyneet Tampereen suunnitelmista asuttaa dementikkoja kerrostaloon Koukkuniemeen. Tampere aikoo rakentaa Koukkuniemen Toukolaan ryhmäkoteja 120 ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevalle.

Aktivistit esittävät uudentyyppisen, kylämäisen hoitopaikan rakentamista muistisairaille. Aktivistien mukaan kerrostalo sopii huonosti muistisairaiden hoitopaikaksi.

– Ei sieltä pääse kukaan mihinkään ilman saattajaa, sanoo Hilkka Laukka-Sinisalo.

– Ollaan lukittujen ovien takana päivät ja yöt. Asukkaat rynkyttävät ovia, aggressiivisuus lisääntyy, rauhoittavien lääkkeiden käyttö lisääntyy. Lihaskunto asukkailla heikkenee, ja kohta on apaattisia pyörätuolissa istuvia ja sikiöasentoon käpertyneitä asukkaita, kirjoittaa puolestaan eläkkeellä oleva lähihoitaja Maila Karttunen Yle Tampereelle lähetetyssä viestissä.

Laukka-Sinisalo muistuttaa, että Tampere on sitoutunut tiettyihin eettisiin periaatteisiin vanhusten hoidossa. Hänen mielestään Koukkuniemeen suunnitellut ryhmäkodit eivät näitä sitoumuksia täytä.

Aloite muistisairaiden kylän perustamiseksi

Laukka-Sinisalo ja Karttunen ovat laatineet yhdessä kuntalaisaloitteen muistisairaiden kylän ja hoidon osaamiskeskuksen perustamiseksi Tampereelle. Aloitteen tueksi kerätään parhaillaan nimiä. Tällä hetkellä koossa on noin 300 allekirjoitusta.

Aloite on määrä jättää viimeistään 13. huhtikuuta valtuuston kokouksen yhteydessä.

Muistisairaiden kylä perustuisi yhteisöhoitoon. Kaikki asukkaat asuisivat maan tasolla ja pääsisivät ulkoilemaan yhteisellä pihalla kenenkään estämättä. Tämä auttaisi muistisairasta ylläpitämään liikuntakykyään.

– Pihalla voisi viettää vaikka lettukestejä kesällä, Laukka-Sinisalo sanoo.

Hoitokodissa iso yhteinen tila tukisi yhteistä tekemistä ja sisustus olisi kodinomainen. Yhteisyyden luoman turvallisuuden tunteen saavuttamiseksi suurin osa asukkaiden huoneista olisi kahden hengen huoneita.

Kylässä myös kauppa ja kappeli

Hoitokodin lisäksi kylässä voisi olla myös esimerkiksi kauppa, ravintola ja kansalaisopiston tiloja. Kaikki olisi suojatun alueen sisällä.

Siellä olisi myös kappeli. Muistisairaudesta ei parane, joten myös saattohoito pitää järjestää, Laukka-Sinisalo sanoo.

Tämän lisäksi Laukka-Sinisalo ja Maila Karttunen ovat hahmotelleet kylään osaamiskeskusta, eräänlaista muistiyliopistoa. Siellä olisi muun muassa muistineuvola ja hoitokotien johtajien koulutusta.

– Tampereesta voisi tulla muistisairauksien valtakunnallinen osaamiskeskus, Laukka-Sinisalo sanoo.

Laukka-Sinisalon mukaan nykyään osaamisesta on Tampereella puutetta - hyvät hoitopaikat ovat poikkeuksia.

Nukuitpa liikaa tai liian vähän, paino nousee kuitenkin

Kaikille unihäiriöille on yhteinen tekijä se, ettei uni virkistä. Jos nukkuu ja nukkuu, mutta silti väsyttää, on aika hakeutua hoitoon. Liialla nukkumisella on samanlaiset fysiologiset vaikutukset kuin liian vähillä unilla.

Nainen pitelee kasvoistaan kiinni uupuneena.

Liika nukkuminen aiheuttaa keholle samanlaisia ongelmia kuin liian vähäinen uni. Oivaunen sairaanhoitaja Seppo Silvennoisen mukaan liiasta nukkumisesta on todettu tulevan samanlaisia oireita kuin liian vähästäkin nukkumisesta. Kumpikin esimerkiksi lihottaa.

– Glukoosin sieto laskee, eli verensokeriarvot lähtevät nousuun ja rasvan muodostus lisääntyy. Sen seurauksena tyypin 2 diabetesriski sekä sydän- ja verisuonitautien riski lisääntyvät, Silvennoinen sanoo.

Liikaa nukkuminen voi johtua siitä, ettei uni ole tarpeeksi laadukasta. Silvennoisen mukaan uniapeapotilaat nukkuvat usein määrällisesti hyvinkin pitkiä yöunia, mutta seuraavana päivänä vireystaso on huono.

– Taustalla on silloin häiriintynyt uni eli syvän unen jaksot ja rem-univaihe ei ole tarpeeksi hyvää,  kiteyttää Seppo Silvennoinen. 

Viikonlopun pitkät unet eivät korjaa univajetta

Yleisin uniongelma on kuitenkin unettomuus eri muodoissaan.

– Jopa kuuden vuorokauden osittainen univaje vaikuttaa ihmisen elimistöön kokonaisvaltaisesti. Psyykkeeseen univaje vaikuttaa eri tavalla eri ihmisillä. Toiset kestävät paremmin, mutta toisilla taas pienikin univaje saattaa aiheuttaa ärtymystä ja hermostuneisuutta. Tärkeimpiä ovat kuitenkin vaikutukset motooriseen toimintaan sekä kongitiivisiin toimintoihin.

Uniongelmia ovat myös erilaiset raajaliikehäiriöt, joista yleisin on levottomat jalat. Lisäksi on myös harvinaisempia oireyhtymiä kuten narkolepsia.

Huonosti nukutut arkiyöt tai muuten työkiireiden takia lyhyeksi jääneet yöunet saatetaan kuitata viikonloppuisin nukkumalla. Se ei välttämättä riitä, eikä ole edes hyväksi.

– Se on tutkimuksella todistettu, ettei kahden tai kolmenkaan yön riittävä uni ei valitettavasti korjaa viikon aikana kertynyttä univajetta.

Jos uni ei virkistä, mene hoitoon

Kaikille unihäiriöille yhteinen, merkittävä tekijä on se, ettei uni virkistä. Silloin on hyvä miettiä hoitoon hakeutumista.

– Toinen mittari on myös aika, eli miten pitkään uniongelmat ovat kestäneet. Alle kahden kuukauden unihäiriö on vielä ihan normaalia ihmisen elämään liittyvää unettomuutta, mutta sen jälkeen on hyvä hakeutua tutkimuksiin, vinkkaa Seppo Silvennoinen.

Unettomuuden hoitoon on tarjolla niin lääkkeitä kuin luontaistuotekaupoissa olevia valmisteitakin.

– Melatoniinia pidetään turvallisena lääkkeenä. Sillä pyritään lisäämään ihmisen elimistössä melatoniinin määrää ja siten helpottamaan unen saantia. Tärkeää on muistaa, että melatoniini ei ole mikään ihmelääke. Oikeanlainen elämänrytmi ja päivittäin nukkumaan meno suunnilleen samaan aikaan ja  joka päivä on hyvin tärkeää.

– Hyvä uni on äärinmäisen tärkeää, ja sitä kannattaa arvostaa. Kannattaa pitää kiinni siitä, että saa nukkua tarpeeksi ja laadukkaasti. Unihäiriöitä pystytään onneksi nykyään tutkimaan ja hoitamaan tehokkaasti. Ei kannata jäädä yksin näiden aisoiden kanssa kovin pitkäksi aikaa painiskelemaan, summaa Seppo Silvennoinen.

Siesta saattaa vihdoin hiipiä suomalaisille työpaikoille

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen kertoi taannoin Kodin Kuvalehden haastattelussa, että ottaa työpaikallaan nokoset iltapäivisin. Kommentista virisi valtakunnallinen keskustelu, mutta vaikka päiväunista puhutaan, niitä ei töissä harrasteta.

Ihminen päiväunilla kesken työpäivän.

Kun Juhana Vartiaisen haastattelu Kodin Kuvalehdessä vuonna 2012 käynnisti keskustelun työpaikkatorkuista, myös Työterveyslaitos päätyi kommentoimaan asiaa. Työterveyslaitos julkisti tiedotteen, jossa korosti, että lyhyet nokoset työpäivän keskellä on hyvä keino parantaa vireyttä ja muistia.

– Tuon keskustelun jälkeen ainakin median puolella on ollut kiinnostusta selvittää, voisiko nokosia ottaa myös päivätyössä. Mutta sellaista tietoa minulla ei ole, että olisi tullut työpaikkoja, jossa torkut olisi otettu käyttöön, kertoo psykologi Mikael Sallinen Työterveyslaitokselta.

Torkuista puhutaan, niitä ei oteta suomalaisella työpaikalla. Ei, vaikka tutkimusmaailma suoltaa tasaisin väliajoin tuotoksia, joissa puhutaan torkkujen puolesta.

– Meillä on vireydessämme 24 tunnin rytmin lisäksi 12 tunnin rytmi, ja meillä on ikään kuin biologinen tilaus nokosille alkuiltapäivästä, Sallinen kertoo.

Mikael Sallisen mukaan Suomessa on kuitenkin tehty viime aikoina muutamalla työpaikalla kokeiluja yötyöhön liittyen nokosten tai valvomolepotaukojen käyttöönotosta.

– Nythän meillä on pää auki tässä asiassa yötöitä tekevien puolella. Mutta hyvin harvassa paikassa tätä käytetään, se on uusi juttu myös yötyön puolella. Perinteisesti meillä on ollut torkkutaukoja päivystävien lääkäreiden työarjessa ja samoin pitkiä lentoja tekevillä lentäjillä.

Esitorkkuja herättää vain keskustelun

Nukkuminen työpaikalla ei sovellu suomalaiseen ajatusmalliin. Työterveyslaitoksen psykologi Mikael Sallinen uskoo silti, että aika saattaisi vihdoin olla kypsä työpaikkatorkuille.

– Meillä on lähdetty työpaikoilla kyllä jossain määrin terveyttä edistävään toimintaan. Esimerkiksi istumista pyritään vähentämään ja näin parannetaan työpaikan terveysvaikutuksia. Tässä nokostauossa on periaatteessa sama ajatus, eli työtä sopeutetaan ihmisten ominaisuuksiin sopivaksi. Siinä mielessä tämä saattaa olla asia, joka tulee työpaikoillemme pikku hiljaa sen myötä, kun ajatus työpaikasta terveyden edistämisen foorumina alkaa vahvistua, Sallinen tuumii.

Sallinen korostaa, että tutkimustulokset puhuvat voimakkaasti torkkujen puolesta.

– Esimerkiksi, mitä enemmän työ vaatii meidän aivoilta, sitä tärkeämmäksi tulee se, että muisti toimii ja muistijäljet lujittuvat. Nokosethan tekevät juuri tätä.

Vaatisiko työpaikkatorkkujen viriäiminen jälleen jonkun suomalaisen "esitorkkujan", joka tulisi julkisuuteen torkkujen puolestapuhujaksi?

– Näyttää olevan trendi, että asiat leviävät julkisuuteen nousevan esimerikin kautta. Toinen asia on se, juurtuuko itse käytäntö tätä kautta mihinkään. Mutta seuraava vaihe on se, että aivaintoimijat työpaikoilla alkavat miettiä, millaisia ehdoilla ja pelisäännöillä tämä olisi toteutettavissa.

Mikael Sallinen arvelee, että työpaikkatorkut voisivat hiipiä arkeemme kiertotien kautta.

– Uni tässä varmaan on kynnys. Mutta jos puhuttaisiin rentoutumistauosta, niin siihen olisi matalampi kynnys. Rentoutuessaankin ihminen saattaa torkahtaa. Mutta rentoutumistauko voisi olla rinnastettavissa työpaikkojen toukojumppiin. Ehkä torkut työpaikalla voivat hiipiä keskuuteemme tämän lievemmän muutoksen kautta.

Luulitko, että Suomessa on pimeää? – aurinkolaseille on käyttöä kymmenen kuukautta vuodessa

Aurinko voi altistaa silmät monelle vaivalle. Hyvät lasit voi löytää jopa marketista.

Pyöräilijä nauttii auringosta.

Suomalaisten kannattaisi käyttää aurinkolaseja enemmän, sanovat asiantuntijat. Auringolta pitää suojautua, vaikka kirkkaus ei tuntuisikaan vielä sietämättömältä.

– Aina kirkkaalla ilmalla. Kyllä minun mielestäni Suomessa on vain muutama kuukausi, että aurinko ei paista jollakin tavalla. Yhdeksän tai kymmenen kuukautta on myös semmoisia päiviä, että niitä kannattaa käyttää, sanoo optikko Sari Juvani Rotuaarin Synsam Optimuksesta Oulusta.

– Ei tarvitse olla kirkasta mollotusta, vaan ilta-aurinkokin riittää. Laseja ei tarvitse käyttää vain suojaamiseen, vaan ne tekevät sen, että on miellyttävä katsella.

Silmätautien erikoislääkäri, dosentti Nina Hautala Oulun yliopistollisesta sairaalasta on samaa mieltä: aurinkolaseja voi käyttää lähes ympäri vuoden. Hän muistuttaa, että aurinko voi jopa vahingoittaa silmiä.

– Jos ei käytä aurinkolaseja, se altistaa kaihin ja silmänpohjan ikärappeuman kehittymiselle.

Ikävä, tosin yleensä hoidettavissa oleva vaiva on lumisokeus, joka voi tulla keväthankien heijastumista. Aurinko tavallaan aiheuttaa palovamman silmään, Hautala kertoo. Silmää voi vetistää ja sattua usean päivän ajan hyvin kivuliaasti.

Säteitä tulee muualtakin kuin auringosta

Vain osa säteistä tulee suoraan auringosta. Osa heijastuu esimerkiksi lumesta, vedestä, märästä asvaltista tai märästä nurmikosta. Polarisoidut linssit vähentävät heijastumia, ja niillä näkee tarkemmin.

– Jos vaikka on vesillä ja on kirkas vesi, niillä näkee pohjaan ja kalat. Kalastajat kyllä tietävät sen ja hankkivat polarisoidut linssit, optikko Juvani sanoo.

Silmätautien erikoislääkäri Nina Hautala sanoo, että polarisoiduilla ja polarisoimattomilla aurinkolaseilla ei ole eroa terveyden kannalta – paitsi sikäli, että polarisoiduilla näkee tarkemmin, joten esimerkiksi liikenteessä on turvallisempaa.

Markettilasit eivät välttämättä ole surkeat

Valtavat aurinkolasit vaikuttavat tänäkin keväänä olevan muodissa. Se on silmien kannalta hyvä asia. Sekä optikko että lääkäri kehottavat hankkimaan mahdollisimman isot lasit, jotka suojaavat joka puolelta silmiä, myös sivusta.

– Nyt on käytännöllinen muoti. Lasit ovat isokokoisia, ja ne suojaavat paremmin. Ne ovat myös ihan hyvännäköisiä, paremmat kuin ne matalat pienet, joita oli muutama vuosi sitten, optikko Sari Juvani sanoo.

Lääkäri Nina Hautala sanoo, että lasiostoksilla ei kannata katsoa vain hintaa ja merkkiä. Marketin lasit voivat olla hyvät tai huonot. Tärkeintä on, että ne suojaavat UV-A- ja UV-B-säteilyltä.

Hän muistuttaa, että myös lapsen silmät pitää suojata vähintään yhtä hyvin kuin aikuisen.

Sairaala majoittaa osan potilaista hotelliin – säästöä kotikunnalle 150 euroa yöltä

Potilaiden majoittaminen hotelliin sairaalan sijasta on tuonut säästöä kuntien kukkaroon ja mahdollistanut vuodepaikkojen vähentämisen Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Hotelliyöpymisestä katsotaan olevan etua myös potilaalle.

Potilas makaa vuoteessa sairaalassa.

Kuopion yliopistollisessa sairaalassa on saatu hyviä kokemuksia potilashotellista. KYS on ohjannut osan potilaistaan majoittumaan läheiseen Savonia-hotelliin noin vuoden ajan.

Hotellimajoitus on säästänyt kuntien rahoja ja osaltaan edesauttanut vuodepaikkojen vähentämistä KYSissä. 

– Yöpyminen hotellissa on edullisempaa kuin sairaalassa. Kunnathan tässä säästävät ihan satoja euroja per yö, sanoo KYSin palvelualuejohtaja Leena Setälä.

Käytännössä potilaan kotikunta säästää vähintään noin 150 euroa vuorokaudessa, kun potilas yöpyy hotellissa. Jos potilas yöpyisi sairaalassa, kotikunta maksaisi hoitopäivämaksua noin 200–300 euroa, mutta potilashotelliyöstä kotikunta joutuu pulittamaan vain noin 75 euroa yöltä.

Potilashotellissa majoittuminen on asiakkaille maksutonta. KYS sopii hotellissa yöpymisestä etukäteen ennen huoneen varaamista. Potilashotellia on mahdollisuus käyttää ennen tai jälkeen suunniteltua sairaalahoitoa tai -jaksoa.

– Edelleen on tilanteita, että potilaat tarvitsevat yöpymiseen paikan, vaikka eivät ehkä niinkään terveydellisistä, lääketieteellisistä tai hoidollisista syistä, mutta esimerkiksi pitkän kotimatkan takia, Setälä sanoo.

Potilashotellin hyödyntäminen laajenee kesäkuussa, kun Tarinan sairaalan toiminnot loppuvat ja kuntoutusosasto sulkee ovensa.

– Kuntoutuspalvelu annetaan jatkossa siten, että päiväseltään käydään päiväohjelman mukaisesti KYSillä ja yöpyminen voi tapahtua potilashotellissa sen viikon ajan, joka heillä on hoitona.

Hotellimajoitus tukee omatoimisuutta ja vähentää infektioriskiä

Moni pitkämatkalainen on tarttunut hotellimajoitukseen, etenkin jos oma aika sairaalaan on ollut aikaisin aamulla. KYS on ohjannut hotellimajoitukseen sellaisia leikkaus- ja sädehoitopotilaita, joilla ei ole tarvetta yöpyä sairaalassa. Kuukausittain KYSin kautta Savoniaan on ohjattu noin 30–40 potilasta.

– Potilaat ovat ottaneet tämän palvelun hyvin vastaan. He saavat itse valita, tulevatko sairaalaan suoraan kotoa, potilashotellin tai jonkin muun ratkaisun kautta. Olennaista on, että sitä vuodepaikkaa ei enää tarvita sairaalassa kuin niille potilaille, jotka tarvitsevat sen hoidollisista syistä, Setälä sanoo.

Potilas kuittaa hotellimajoituksen edut sekä liikkumisen vapautena että vähäisempänä infektioriskinä.

– Sairaalaympäristö on tavallaan passivoiva ja myös nämä mikrobit ovat realistinen riski, koska emme me voi osastoilla olevia potilaita kaikin puolin suojata, Setälä toteaa.

Potilashotellitoiminnalla KYS pyrkii purkamaan perinteistä sairaalamallia ja tukemaan potilaan omatoimisuutta.

– Omatoimisuus on nykyajattelun mukaan se A ja O. Kaikki mikä tukee sitä, on potilaan omaksi hyväksi sekä tietysti yhteiskunnan hyväksi.

Tutkijoilta merkittävä löytö: geenimuunnos kaksinkertaistaa Alzheimer-riskin

Itä-Suomen yliopiston tutkimusryhmä on löytänyt geenimuunnoksen, joka kaksinkertaistaa riskin sairastua Alzheimerin tautiin. Tutkimustulos on erittäin merkittävä taudin ennaltaehkäisyn kannalta.

Nuoremman ja vanhemman naisen kädet.

Alzheimerin taudin tutkimisessa on tehty merkittävä löydös. Itä-Suomen yliopiston tutkimusryhmä on löytänyt useita Alzheimerin taudin riskiä lisääviä muutoksia ABCA7-geenissä. Tutkimus paljastaa, että muutokset geenissä jopa kaksinkertaistavat Alzheimerin taudin riskin.

Aikaisemmissa perimätutkimuksissa potilailta on löydetty lähinnä matalan riskin muutoksia, jotka lisäävät Alzheimerin taudin riskiä vain 10–20 prosentilla.

– Tämä löydös on kymmenen kertaa merkittävämpi, koska geenimuutos kaksinkertaistaa riskin sairastua Alzheimerin tautiin, kertoo professori Hilkka Soininen Itä-Suomen yliopistosta.

ABCA7-geeni on jokaisella ihmisellä, mutta Alzheimerin tautia lisäävät geenimuunnokset ovat arviolta yhdellä prosentilla ihmisistä.

Nyt valmistunut tutkimus on osa Itä-Suomen yliopiston rahoittamaa UEF-Brain-kärkihanketta. Itä-Suomen yliopiston tutkimusryhmä teki tutkimusta yhteistyössä kansainvälisten tutkimusryhmien kanssa.

Hyviin tuloksiin kansainvälisellä yhteistyöllä

Professori Hilkka Soinisen mukaan tutkimuksessa löydetty geenimuunnos on myös osoitus yhä kasvavan yhteistyön merkityksestä. Viime vuosina yhteistyötä on lisätty esimerkiksi Euroopan sisällä.

– Geenipuolella on todella paljon tehty viime aikoina töitä, jotta uusia geenimuutoksia löydetään. Euroopassa yhteistyötä tehdään myös rahoituksessa. Yhteistyö tulee kasvamaan merkittävästi tulevaisuudessa, Soininen sanoo.

Nyt saadut tulokset ABCA7-geeninvaikutuksista Alzheimerin taudissa edesauttavat jatkotutkimusten suunnittelua ja kohdentamista. Tämä puolestaan mahdollistaa uusien lääkeainekohteiden tunnistamisen sekä lääketieteen sovellusten kehittämisen.

Alzheimerin tauti on yleisin dementiaa aiheuttava muistisairaus. Geenitaustan tunteminen on tärkeää, kun etsitään keinoja taudin ennaltaehkäisemiseen ja hoitojen kehittämiseen.

Näin keskusteltiin: Kysy hoidon priorisoinnista asiantuntijoilta nettichatissa

Onko meillä varaa kaikkien hoitamiseen? Mistä tingitään, jos on pakko? Asiantuntijat Tampereelta vastasivat kysymyksiin suorassa verkkokeskustelussa torstaina 26.3.2015 kello 9.30-11.

Yle Tampereen logo ja stetoskooppi

Varsinkin erikoissairaanhoito voi olla erittäin kallista. Kunnilla on entistä vähemmän rahaa, mutta lääkkeet, hoidot ja tekniikka kallistuvat. Onko meillä enää varaa hoitaa kaikkia sairauksia ja potilaita? Mistä tingitään ja mihin panostetaan? Nyt voit kysyä asiantuntijoilta.

Kysymyksiin vastaavat Pirkanmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri, gastrokirurgi Kari-Matti Hiltunen ja syöpätautien vastuualuejohtaja, ylilääkäri Tuula Lehtinen. Asiantuntijat ovat Pirkanmaalta, mutta keskusteluun voivat osallistua kaikki halukkaat torstaina 26.3.2015 kello 9.30-11.

Toimittajina keskusteluun osallistuvat Kirsi Matson-Mäkelä ja Heli Mansikka.

Keskustelu on nyt suljettu, mutta luettavissa alta. Kiitos kaikille asianosaisille erittäin aktiivisesta keskustelusta!

Yle Tampereen radiolähetys tehdään Taysin Keskussairaalan pääaulasta 23.–27.3.2015. Yleisö on koko viikon tervetullut seuraamaan lähetysten tekoa. Taysiin liittyvistä aiheista voi osallistua keskusteluun sosiaalisessa mediassa tunnisteella #radiotaysilla.

Stressaavat ajatukset aiheuttavat jopa kroonista unettomuutta

Jos sisäisen kellon kääntäminen tuntuu hankalalta, sen voi tehdä pikkuhiljaa, vaikkapa muutaman päivän aikana. Unirytmiä ei kuitenkaan kannata siirrellä paljoa, sillä se häiritsee kehon harmonista toimintaa.

Nainen nukkuu sohvalla tyyny puristettuna pään päälle.

Jos tuleva työpäivä on mielessä nukkumaan mennessä, voi uni jäädä ohkaiseksi. Työterveyslaitoksen tutkija Sampsa Puttonen sanoo, että kehon lisäksi on tärkeää saada myös mieli rentoutumaan nukkumaan mennessä, jotta uni on syvempää ja herääminen onnistuu paremmin.

– Nukkuessa ihminen pyörittelee mielessään muistiaineksia, valikoi ja tallentaa niitä pitkäkestoiseen muistiin. Jos mielessä on seuraavan päivän stressaavia asioita, ne voivat vaikuttaa yön aikaisiin tapahtumiin ja unen palauttavuuteen, Puttonen sanoo.

Puttosen mukaan huolettavia ajatuksia mielessä pitämällä ihminen voi jopa ylläpitää kroonista unettomuutta.

Herätystä voi aikaistaa pikkuhiljaa

Kelloja kesäaikaan siirrettäessä jotkut valittavat sitä, että unirytmi menee sekaisin. Aiheuttaako tämä jonkinlaisen placebo-vaikutuksen, jolloin sisäisen kellon siirtäminen on todella hankalaa?

– Aiheesta keskustelu ainakin vaikuttaa siihen, että jotkut kiinnittävät siihen enemmän huomiota. Yksi tunti ei vielä ole suuri ero. Jos siitä kuitenkin kärsii, voi vaikkakpa siirtää nukkumaanmenoa ja aamuherätystä jo muutamana päivänä ennen kellojen siirtoa. Siten kehoa voi totuttaa muutokseen pikkuhiljaa.

Puttosen mukaan vuorokausirytmien vaihtelut ovat joillekin helpompia kuin toisille. Yksilökohtaiset erot johtuvat esimerkiksi biologisista tekijöistä ja iästä. Vuorotyökin on toisille helpompaa kuin toisille, mutta työvuoroja on vaikeaa jakaa sen mukaan, ovatko työntekijät aamu- vai iltaihmisiä.

– Kyllähän se kannattaisi, jos se olisi mahdollista. Työvuorojen suunnittelussa voi toki noudattaa yleisiä periaatteita siitä, milloin suurin osa ihmisistä on valveilla. Ja jos työvuoro ei ole säännöllinen, työaikoihin voi vaikuttaa joustavasti.

Liika unirytmin muuttelu stressaa kehoa

Puttonen sanoo, että omaa sisäistä kelloa ei kannata paljon siirrellä. Esimerkiksi vuorotyössä ei ole hyvä muuttaa unirytmiä. Suuri osa yöllä työtä tekevistä ottaa sen sijaan nokoset alkuillasta ennen työvuoron alkua vähentääkseen väsymystä.

– Liika unirytmin vaihtelu aiheuttaa elimistön harmoniselle toiminnalle haasteita ja stressaa kehoa. Jos sisäistä kelloa siirtää työvuorojen takia, se pitää aina jossain vaiheessa siirtää takaisin.

Toisilla ihmisillä on synnynnäiset unenlahjat, ja toisilla nukahtaminen kestää pidempään. Puttonen sanoo, että jos unta yrittää pakottaa tulemaan, silloin se ei ainakaan tule. Hän kuitenkin lohduttaa, että suurimmalla osalla ihmisistä nukahtaminen tapahtuu melko nopeasti.

Jos nukkumaan mennessä mieli poukkoilee seuraavan päivän haasteissa, kannattaa keksiä rentouttavaa tekemistä, joka vie ajatukset pois huolista.

– Ihmiset etsivät tällaista tekemistä ihan luonnostaan. Se voi olla vaikkapa rauhallista liikuntaa, lukemista, saunomista tai musiikin kuuntelua. Ne irrottavat päivän kiireistä ja valmistavat lepotilaan paremmin.

Hae lisää

Tervetuloa Ylen mobiiliuutisiin!

Kokeilemme palvelun avulla millainen käyttöliittymä sopisi parhaiten uutisten, urheilun ja sään seuraamiseen mobiilikäytössä.

Otamme mielellämme vastaan palautettasi siitä, mikä palvelussa toimii jo hyvin ja mitä mielestäsi voisi vielä kehittää.

Liitä mukaan päätelaitteesi malli ja sähköpostiosoitteesi, jos tarvitset apua ongelmatilanteessa.

Lähetä palautetta:

Lähetä