Harhailevat muistisairaat huolestuttavat viranomaisia

Harhailemaan lähtevät muistisairaat aiheuttavat huolta lähiomaisille ja hoitoväelle. Viikko sitten sivullinen kiinnitti huomiota Hämeenlinnassa kahteen harhailevaan vanhukseen, jotka olivat eksyksissä todellisuudesta - he eivät tienneet, missä olivat ja minne olivat menossa. Eksyneiden muistisairaiden huomaaminen ja pelastaminen on jokaisen oikeus ja velvollisuus.

Vanhus työntää rollaattoria

Hämeenlinnan vanhuspoliittinen ohjelma linjaa, että kaikki mahdolliset palvelut tarjotaan vanhukselle omaan kotiin, jotta hän pystyisi asumaan kodissaan niin pitkään kuin pystyy. Mutta milssä vaiheessa pitää tehdä päätös siitä, että koti ei ole enää oikea asuinpaikka ikäihmiselle? Palveluohjaaja Marja-Liisa Näränen Hämeenlinnan kaupungilta kertoo, että jos esimerkiksi muistisairas vanhus löytyy kadulta harhailemasta, tieto asiasta välittyy palveluohjaukseen.

– Meille tulee sosiaalipäivystyksen kautta ilmoitus asiasta ja ryhdymme asiakkaan tarvetta palveluihin selvittämään. Jos on niin sanotusti karkaileva, eikä pärjää kotioloissa edes kotihoidon ja lähiverkoston turvin, niin ryhdymme järjestämään ympärivuorokautista pitkäaikaishoiva-asumista.

– Akuuteissa tilanteissa sosiaalipäivystys hoitaa asiakkaan turvalliseen paikkaan, esimerkiksi päivystykseen ja tuo meille sitten virka-aikana tiedon tapahtuneesta. Me ryhdymme selvittämään palvelujen tarvetta ja asiakkaan tilannetta. Rajapinnan tunnistaminen tulee usein juuri näin, että kun muistisairaus etenee, tulee harhailua. Siihen tulee reagoida, ja se on helpompaa, jos asiakas on jo tukipalvelujen piirissä ja meillä on häneen kontakti.

Miten löytää yksinäiset muistisairaat?

Näräsen mukaan vaikeinta onkin tietää, milloin vanhus ei enää selviä kotonaan, jos hän ei ole kaupungin palvelujen piirissä. Tähän tarvitaan kaikkien apua.

– Meillä on hyvää yhteistyötä kolmannen sektorin ja yksityisten palveluntuottajien kanssa, mutta tämä on suuri kysymys, että miten me löydämme ja tavoitamme muistisairaat. Heillä ei aina ole lähiverkostoa, joka ilmoittaisi huolestaan meille, että pääsisimme selvittämään palvelun tarvetta. Ambulanssikuljettajilla ja terveydenhuoltohenkilöstöllä on velvollisuus ilmoittaa asiakkaasta, jos tällainen huoli herää. Myös kenellä tahansa kansalaisella on jokamiehen oikeus ottaa yhteyttä, ja toivommekin sitä, jotta voimme tehdä etsivää työtä ja löytää heitä, jotka ovat palvelujen tarpeessa.

– Kun näemme pienen lapsen harhailemassa kadulla, niin kiinnitämme lapseen herkemmin huomiota kuin ikäihmiseen. Meillä pitäisi jokaisella olla aistit tarkkana ja hereillä. Voisi esittää vaikka pari kysymystä ikäihmiselle ja kartoittaa, onko kyseessä mahdollisesti muistisairas henkilö ja sitten yhteys 112:een, jonka kautta sosiaalipäivystys hoitaa asiaa eteenpäin.

Eli jokaisen on pidettävä silmänsä auki?

– Kyllä, tuntosarvet koholla. Onhan se turvallisuus tärkein, ja ketään ei heitteille jätetä, eikä kuljeteta edestakaisin päivystyksen ja kodin välillä.

Näräsen mukaan kaupungin käytössä on myös hyvinvointiteknologiaa, kuten ovivahtia ja asiakkaan ranteeseen laitettavaa gps-paikanninta. Niihin tosin liittyy ongelma:

– Kaupungilla ei ole partiota, joka hälytyksiin reagoisi. Siihen tarvitaan lähiverkostoa, jolle hälytys menee.

Aamupuurolla vai nuoruuden heilan kanssa pussailemassa?

Läheisen unohtelut voivat olla merkki alkavasta vakavasta sairaudesta. Vakavasti muistisairas saattaa fyysisesti istua tässä ajassa aamupuurolla, mutta omassa maailmassaan onkin parhaillaan nuoruutensa maisemissa.

Vanhus istuu kädet sylissään.

Suomalaisille tutuin muistisairaus on Alzheimerin tauti. Yleisestä luulosta poiketen dementia ei ole erillinen sairaus, vaan se on sairauden aiheuttama oireyhtymä.

Dementia johtuu etenevistä muistisairauksista, jotka rappeuttavat aivoja ja sairauksista, jotka heikentävät toimintakykyä laaja-alaisesti. Myös Parkinsonin tauti voidaan laskea eteneviin muistisairauksiin.

Länsi-Pohjan muistiyhdistyksen puheenjohtaja Ulla Kuusisto kertoo, ettei ole olemassa keinoja ehkäistä muistisairauksien syntymistä. Sairauden toteaminen aikaisessa vaiheessa ja elämäntavat voivat tuoda potilaalle muutamia hyviä elinvuosia lisää.

– Muistisairauteen sairastuu, jos ihminen on sairastuakseen. Siihen ei oikeastaan voi vaikuttaa, toteaa Kuusisto.

Unohtelu ensimmäinen merkki

Kuusisto puhuu muistisairauksista kansantautina. Vaikka yleisyys on suuri, muistisairaudet eivät automaattisesti liity vanhenemiseen. Lähimuistin oireilu on esimerkki läheisille yksi hälyttävä merkki siitä, että kaikki ei välttämättä ole kohdallaan.

Unohtelua sattuu kaikille, mutta jos ei muista kenen kanssa on puhunut päivällä puhelimessa, olisi läheisten hälytyskellojen hyvä soida. Muistisairauksiin liittyy myös ajan- ja paikantajun katoaminen: pieni poikkeaminen tutulta reitiltä johtaa eksymiseen, ja kuukaudet sekä vuodet ovat hukassa. Myös läheisten lähisukulaisten nimien muistamisessa voi olla ongelmia.

Kuusisto kuitenkin painottaa, että jos ihmisen persoonaan kuuluu kadotella tavaroita ja unohdella sovittuja tapaamisia, kyseessä tuskin on muistisairaus. Asiaa on aina käsiteltävä tapauskohtaisesti.

Sairas elää omassa maailmassaan

Muistisairauksiin liitetään yleensä mielikuvia sairaan aggressiivisuudesta. Kuusisto kertoo, että yleensä kärttyisyys voi johtua siitä, ettei potilas muista tuttuja ihmisiä. Lapset ovat hänen mielestään pieniä, joten jo aikuista lasta sairas ei välttämättä tunnista. Lähimuistin mentyä muistisairas elää vanhoissa muistoissa, omassa maailmassaan.

– Kun hoitaja hakee aamupuurolle,  hän voi saada vihaisen vastauksen. Sairastunut saattaa olla juuri samaan aikaan omassa maailmassaan pussailemassa nuoruuden heilan kanssa pusikossa, Kuusisto naurahtaa.

Maria Ruokojärvi

Liika helppous laiskistaa muistia

Muisti on monimutkainen juttu. Väen ikääntyessä muistisairaudet lisääntyvät, mutta satunnaisesta hajamielisyydestä tai avainten kadottamisesta ei vielä tarvitse huolestua. Nykytekniikka tekee joidenkin asioiden muistamisesta tarpeetonta, mutta toisaalta myös lisää muistettavaa.

Puhuva valokuva-albumi virkistää muistia ja elävöittää muistoja.

Moni meistä kirjaa kaiken ylös: yhteystiedot kännykkään, kauppalistat kirjekuoren kulmaan ja menot kalenteriin. Merkinnät ja muistutukset auttavat kiireisessä arjessa, mutta toisinaan omaa muistiaan olisi hyvä myös harjaannuttaa niin mahdollisimman vähillä apukeinoilla.

– Mitä enemmän muistia käyttää, sitä paremmin se toimii. Muisti pääsee liian helpolla, jos kaikki mahdollinen on lapuilla, sanoo Keski-Suomen Muistiyhdistyksen Lea Jokela.

Nykypäivänä tekniikka muistaa ihmisen puolesta paljon asioita, kuten puhelinnumerot. Toisaalta muistettavaa on tullut lisää, kun joka paikkaan vaaditaan salasanoja ja pin-koodeja. Mutta mitä muisti on, sitä ei yhdessä lauseessa pysty selittämään. On aistimuistia, tunnemuistia, lyhyt- ja pitkäkestoista muistia.

– Lyhyesti sanottuna siinä on kolme vaihetta: mieleen painaminen, mielessä säilyttäminen ja mieleen palauttaminen. Viimeinen on ehkä se vaikein vaihe, eli miten pitkäkestoisesta muistista saadaan kaivettua tarvittava asia esiin, Jokela selittää.

Yhtenä konstina hän ehdottaa muististrategioiden kehittämistä. Esimerkiksi mielikuvat ovat toimiva apu monenlaisessa muistamisessa.

– Esimerkiksi ihmisen nimi voi jäädä paremmin mieleen, kun muodostaa siitä jonkin hullunkurisen mielikuvan.

Kutimet tai sanaristikot muistin tueksi

Lea Jokela luennoi paljon muistiin liittyvistä asioista. Usein erityisesti vanhempia ihmisiä huolettaa oma muistamattomuus ja se , koska pitäisi hakeutua tutkimuksiin.

– Nyrkkisääntö voisi olla, että silloin kun arki hankaloituu muistamattomuuden takia huomattavasti.

Työikäisen tai vanhemman ei siis tarvitse huolestua tavallisesta, ajoittaisesta pätkimisestä tai hajamielisyydestä.

– Myöskään yksittäiset oireet,  kuten vaikkapa nimen muistamisen vaikeus, ei ole huolestuttavaa. Mutta jos alkaa tulla uusia oireita siihen lisäksi, voi olla paikallaan puhua asiasta vaikkapa terveydenhoitajalle tai lääkärille.

Ja niin pitkään kuin mahdollista, omaa muistia kannattaa treenata ja pitää yllä.

– Muistia parantaa kaikki sellainen tekeminen, mistä itse nauttii. Joku tykkää tehdä ristikoita, toinen sudokuja ja kolmas pelata muistipelejä lasten kanssa. Myös vaikkapa käsityöt voivat olla hyvä harjoite, varsinkin jos haastaa itseään välillä uudella villasukkaohjeella.

Lea Jokelaa haastatteli Yle Keski-Suomen radiolähetyksessä Jussi Lindroos. Haastattelun voi kuunnella kokonaisuudessan yltä.

Muistitestiin meneminen on ikäihmiselle kova paikka

Jos unohtelusta tulee jokapäiväistä, syynä saattaa olla muistisairaus. Muistia heikentävät sairaudet etenevät usein vähitellen, joten niiden tunnistaminen voi olla vaikeaa.

Vanhus astelee kävelykeppeineen syksyisellä hiekkatiellä.

Missä ovat avaimet? Entä lompakko?

Miksi kännykkä on jääkaapissa?

Keneltä tahansa saattaa kiireessä unohtua, minne tavaroita tuli laitettua. Se on normaalia.

Mutta jos unohtelusta tulee jokapäiväistä, kannattaa huolestua.

Tilanne voi tulla aikuiselle ihmiselle eteen, kun esimerkiksi omat vanhemmat tai puoliso tuntuu koko ajan etsivän jotain. Ongelmaa voi olla vaikea huomata, sillä muutokset tapahtuvat yleensä hitaasti ja vähitellen.

Muistiluotsiohjaaja Petra Behm Päijät-Hämeen muistiyhdistyksestä sanoo, että unohtelun muuttuessa jokapäiväiseksi asiaan on syytä kiinnittää huomiota.

– Toinen hälyttävä merkki voi olla, jos on ihmisen kanssa vaikka kaupassa, eikä tämä muista, miten on päätynyt kauppaan. Muita huolestuttavia merkkejä voivat olla, jos tutun laitteen, esimerkiksi kahvinkeittimen käyttö, tuottaa vaikeuksia ja sanat tuntuvat olevan hukassa.

Suostuttelu on taitolaji

Jos epäilee, että läheisellä on muistin kanssa ongelmia, muistisairauden mahdollisuutta voidaan selvittää testillä.

– Moni saattaa pitää tällaista ehdotusta loukkaavana. Jos ihminen itsekin aavistaa, ettei kaikki ole kohdallaan, testi voi pelottaa, Behm sanoo.

Hän suosittelee omaisia pohtimaan asian esittämistä tarkoin, ettei sairauden mahdollisuuden selvittely kaadu alkuunsa.

– Testistä voi puhua vaikka yleisenä tarkistuksena, että kaikki on varmasti kunnossa. Ei ehkä kannata painottaa, että nyt ollaan menossa muistitestiin, muistiluotsiohjaaja kertoo.

Testi ei ole vaikea eikä mittaa älyä

Muistitesti sisältää erilaisia osioita, joilla selvitetään paitsi muistia, myös sitä, onko testattava kiinni nykyhetkessä.

– Testataan ajan sekä paikan tajua ja pyydetään esimerkiksi painamaan mieleen avainsanoja, joita sitten kysellään myöhemmin testin kuluessa. Nimensä mukaisesti kyse on muistitestistä, ei älykkyystestistä, painottaa Behm.

Hänen mukaansa esimerkiksi Päijät-Hämeessä testiin pääsee yleensä muutamassa viikossa. Lisäksi kannattaa hakeutua esimerkiksi laboratoriokokeisiin, joissa voidaan todeta tai sulkea pois kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka tiedetään aiheuttavan muistihäiriöitä.

– Muistiongelmat ovat yleisiä, sillä Suomessa on 130 000 etenevää muistisairautta potevaa henkilöä sekä 120 000 muunlaisista, esimerkiksi aivoinfarktin seurauksena tulleista, muistiongelmista kärsivää ihmistä.

Tutkimus: Makeutusaineet saattavat lisätä diabeteksen riskiä

Tiedemaailmassa tutkimustulokset on otettu varovaisesti vastaan. Ravintoasiantuntijoiden mielestä tutkimustulokset eivät ole riittävän kattavat, jotta niiden perusteella voisi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Keinotekoiset makeutusaineet saattavat lisätä riskiä sairastua diabetekseen, ilmenee tuoreesta tutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan makeutusaineet muuttavat suoliston bakteeritasapainoa.

Makeutusaineita on perinteisesti pidetty sokeria terveellisempänä vaihtoehtona.

Israelilaistutkijoiden tekemässä tutkimuksessa tutkittiin sakariinin, sukraloosin ja aspartaamin vaikutusta pääasiassa hiirten elimistöön. Tutkimukseen osallistui myös pieni joukko ihmisiä.

Hiiret jaettiin kolmeen ryhmään. Yhden hiiriryhmän veteen sekoitettiin makeutusaineita, yhdelle annettiin sokerivettä ja yhdelle annettiin pelkkää vettä. 11 viikon päästä kaikille hiirille annettiin sokeria. Makeutusaineita saaneiden hiirten verensokeri nousi korkeammalle kuin sokeria tai pelkkää vettä saaneiden hiirten. Tutkijoiden mukaan tämä osoittaa makeutusaineiden aiheuttavan häiriöitä hiirten kyvyssä käsitellä sokeria.

Tutkijat jatkoivat kokeitaan myös ihmisillä. Vajaan 400 ihmisen kyselytutkimuksessa makeutusaineita paljon käyttävillä ihmisillä todettiin muita korkeammat sokeriarvot.

Tutkijat myös antoivat viikon ajan sakariinia seitsemälle vapaaehtoiselle, jotka eivät normaalisti käyttäneet makeutusaineita. Neljän vapaaehtoisen elimistön kyky käsitellä sokeria heikkeni viikon aikana. Myös heidän suolistojensa bakteeritasapaino muuttui merkittävästi.

Tulokset otettu varovaisesti vastaan

Tutkimuksesta riippumattomat asiantuntijat ovat huomauttaneet, että tutkimuksen perusteella ei vielä kannata alkaa muuttaa ruokailutottumuksia.

Uutistoimisto Reutersin haastattelema Glasgow'n yliopiston professori Naveed Sattar korostaa, että aiemmat tutkimukset eivät ole osoittaneet yhteyttä kevytjuomien ja diabeteksen välillä.

– Nämä tulokset eivät saisi minua valitsemaan sokeripitoisia juomia kevytjuomien sijaan, Sattar kommentoi israelilaistutkimusta.

Tutkijat peräänkuuluttavat lisää tutkimuksia makeutusaineiden vaikutuksista.

Tutkimus julkaistiin Nature-lehdessä keskiviikkona.

THL:n asiantuntija: Ebola-uhrien määrä saattaa kymmenkertaistua

THL:n tantuntatautiosaston johtajan mukaan Ebola-alueen koko terveydenhuoltojärjestelmä on saatava uuteen iskuun. Muutoin perussairauksiin voi menehtyä enemmän ihmisiä kuin itse Ebolaan.

Mika Salminen.

THL:n tartuntatautiosaston johtaja Mika Salmisen mukaan Ebola-epidemia vaatii Länsi-Afrikassa vielä tuhansia ihmishenkiä ennen kuin tuhoisa tauti viimein talttuu.

– Kyseessä on kiistatta koko historian vakavin Ebola-epidemia. Alueella on käytännössä täysi kriisi päällä, Ylen aamu-tv:ssä vieraillut Salminen toteaa.

Guineaa, Liberiaa, Sierra Leonea, Nigeriaa ja Senegalia vaivaavaan verenvuototautiin oli viime viikkoon mennessä sairastunut noin 4 800 ihmistä. Heistä lähes 2 400 on kuollut. Määrä kasvaa edelleen – joidenkin arvioiden mukaan Ebolaan kuolee jouluun mennessä jopa neljännesmiljoona ihmistä. Myös Salminen toteaa, että jos torjuntatoimia ja kriisinhallintaa ei Ebola-alueella saada hallintaan, tulevat luvut kasvamaan huomattavasti.

– 10-kertaistuminen on täysin mahdollista, hän sanoo.

Ebolan vaatima valtava uhrimäärä johtuu Salmisen mukaan muun muassa Ebola-alueen terveydenhuollon heikoista järjestelmistä. Maissa ei ole osattu valmistautua epidemiaan, ja kapasiteetit ovat loppuneet nopeasti kesken. Ennestäänkin heikko terveydenhuolto on nyt romahtamispisteessä.

– Monessa maassa synnytyksissä, tai ihan tavallisissa sairauksissa, kuten malariassa tai ripulissa, ei ole ollut mahdollisuutta päästä sairaalaan. Terveydenhuollon kapasiteetti on saatava sille tasolle, joka vaaditaan tämän epidemian torjuntaan. Sitä ennen nämä muut sairaudet voivat aiheuttaa vielä enemmän kuolleisuutta ja sairautta kuin itse ebola, Salminen sanoo.

Ilmateitse leviävä Ebola "tieteisjännäri-tasoa"

Tällä hetkellä Ebola leviää kehoneritteiden välityksellä. Amerikkalaislehdissä on arveltu, että virus voisi muuttua ilmateitse leviäväksi. Salminen ei kuitenkaan usko tartuntatavan muuttumiseen.

– Sanon suoraan, että se on hieman tieteisjännäri-tasoa. Ebola on ollut 1970-luvun puolivälistä alkaen epideemisenä Afrikassa, joten siitä on pitkä kokemus. Mitään viitteitä tartuntatavan muuttumisesta ei ole. On hyvin vähän esimerkkejä sellaisista tilanteista, jossa virus totaalisesti muuttaisi tartuntatapaansa, Salminen sanoo.

Punaisen Ristin tänään torstaina aloittama Nälkäpäiväkeräys kerää tänä vuonna varoja myös Ebola-alueille. Salminen muistuttaa, että alueelle tarvitaan kipeästi monenlaista apua.

– Suurin tarve on terveydenhuollon henkilökunnasta, järjestyksen valvonnasta, ja logistiikasta, kuten avustusmateriaalien, lääkkeiden ja suojavälineiden paikalle saamisesta, Salminen sanoo.

– Paljon apua tarvitaan myös paikallisen väestön asenteiden kääntämisessä. Luottamus kansainvälisiin järjestöihin ja paikallisiin viranomaisiin on ollut heikkoa. Nyt paikallinen väestö on saatava huomaamaan, että epidemian talttumiseksi tarvitaan koko yhteisön apua, hän jatkaa.

Tutkimus: Rauhoittavat lääkkeet voivat altistaa Alzheimerille

Bentsodiatsepiineja käyttäneiden sairastumisriski Alzheimiriin on noin 40–50 prosenttia suurempi verrattuna samanikäisiin, jotka eivät käytä lääkkeitä.

Rauhoittaviin lääkkeisiin lukeutuvia bentsodiatsepiineja käyttävät voivat sairastua muita herkemmin Alzheimerin tautiin, uusi tutkimus osoittaa. Yhteys on uskottava, sillä bentsodiatsepiinit on aiemmin yhdistetty muistin ja muiden kognitiivisten mielentoimintojen lievään heikentymiseen.

Ranskalais-kanadalaisen tutkijaryhmän mukaan riski suurenee etenkin potilailla, jotka käyttävät pitkävaikutteisia bentsodiatsepiineja, ja joiden lääkitys jatkuu yli kolme kuukautta. Verrattuna samanikäisiin, jotka eivät käytä bentsodiatsepiineja, lääkkeitä käyttäneiden sairastumisriski on noin 40–50 prosenttia suurempi.

Tutkimukseen osallistui 1 800 yli 66-vuotiasta hiljattain Alzheimer-diagnoosin saanutta ja 7 200 tervettä verrokkia. Potilailta oli saatavilla tiedot lääkityksistä kuudelta vuodelta ennen Alzheimerin taudin toteamista

Aiempien tutkimusten valossa betsodiatsepiinien ja dementian yhteys on uskottava, mutta on myös mahdollista, että osa potilaista saa bentsodiatsepiineja oireisiin, jotka ennakoivat dementian kehittymistä. Tutkijat toivovatkin, että yhteyttä tutkittaisiin lisää, mutta suosittavat samalla, että potilaiden lääkitykset pidettäisiin mahdollisimman lyhyinä, ja niissä suosittaisiin lyhytvaikutteisia lääkkeitä.

Tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa.

Eläkeiän nosto toisi Alzheimer-potilaat työterveyteen

Eläkeiän nostaminen asettaisi muun muassa työterveyshuollon uudenlaisten haasteiden eteen, sillä muistisairaudet lisääntyvät väestön ikääntyessä. Jos työurat pitenisivät, työelämässä olisi nykyistä enemmän muistisairaita.

Vanhuksen kädet tietokoneen näppäimistöllä.

Muistisairaiden määrä lisääntyy Suomessa rajusti tulevina vuosina, kun ihmiset elävät yhä vanhemmiksi.

Nimenomaan korkeaa ikää pidetään yleisimpänä muistisairauksien alullepanijana.

– Muun muassa Lahden seudulla yli 75-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu tulevien vuosikymmenten aikana, geriatrian erikoislääkäri Sirkku Lavonius kertoo esimerkkinä.

Ikääntyvän väestön halutaan myös jatkavan työelämässä yhä pitempään. Hallituksen kaavailuissa on, että suomalaisten työuria pidennettäisiin vuoden 2017 alusta alkaen.

Eläkeneuvotteluita käydään parhaillaan.

Lahden kaupunginsairaalassa työskentelevä geriatrian erikoislääkäri Lavonius näkee eläkeiän nostossa positiivisia puolia. Pitempi työura saattaa jopa jarruttaa muistisairauksien lisääntymistä, hän arvioi.

– Jos ihminen jatkaa työelämässä mahdollisimman pitkään, se on hyvä asia. Ihmisille työ on tärkeä asia, ja usein työ parantaa elämänlaatua.

Työterveyslaitoksen johtava psykologi Teemu Paajanen uskoo myös, että työelämä aktivoi aivoja, mikä taas myöhentää muistisairauksien puhkeamista.

Hänen mukaansa nykyinen työelämä on kuitenkin usein henkisesti niin kuormittavaa, että se altistaa stressitiloille ja uupumukselle.

– Pitkittyneen negatiivisen stressin ja masennuksen tiedetään vaikuttavan muun muassa hippokampuksiin, jotka ovat keskeisiä aivoalueita muistitoiminnoissa, hän sanoo.

Hän huomauttaa, että negatiivisen stressin vaikutuksista muistisairauksien syntyyn ei ole kiistatonta näyttöä. Yhteys on kuitenkin mahdollinen.

– Masennuksen tiedetään lisäävän muistisairauden riskiä, mutta pitkäkestoisten stressitilojen ja työuupumuksen yhteydestä muistisairauksiin ei ole vielä riittävästi tutkimustietoa. On kuitenkin mahdollista, että nekin lisäävät sairastumisriskiä.

Uusi haaste työterveyshuollolle

Jos eläkeikää nostetaan niin paljon, että yhä useampi työtä tekevä ihminen on yli 65-vuotias, muun muassa Alzheimerin tauti voi yleistyä työikäisten keskuudessa merkittävästi.

– Alzheimerin esiintyvyys kaksinkertaistuu jokaisen viiden vuoden välein noin 65-ikävuodesta alkaen. Eläkeiän nosto luonnollisesti lisää muistisairauksia työikäisten joukossa, Työterveyslaitoksen johtava psykologi Paajanen summaa.

– Tämä on tulevaisuudessa uusi haaste työterveyshuolloille ja työelämälle muutoinkin, hän sanoo.

Psykologi: Aivoterveyttä tärkeä edistää

Lisääntyvä muistisairaiden määrä, niin työelämässä kuin eläkeläisten joukossa, asettaa paineita terveydenhuollolle.

– Päättäjät tietävät, että ikääntyneiden määrä lisääntyy hurjasti. Sitä ei taida kukaan vielä osata arvioida, mitä ikäihmisten kaksinkertainen määrä oikeasti merkitsee. On selvää, etteivät nykyiset resurssit riitä vastaamaan hoidontarpeeseen, geriatrian erikoislääkäri Lavonius sanoo.

Johtavan psykologi Teemu Paajasen mukaan nyt tulisi varautua siihen, että muistisairaiden hoito vaatii jatkossa lisää resursseja ja rahaa.

Hintalapun suuruuteen voisi vaikuttaa jo nyt.

– Kansantaloudellisesti olisi äärimmäisen tärkeää edistää aivoterveyttä ja riittävän varhain aloitetulla lääkityksellä viivästyttää laitoshoitoon joutumista. Se on kallein vaihtoehto kaikista, Paajanen sanoo.

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista Muistiviikkoa. Maailman Alzheimer-päivää vietetään sunnuntaina 21. syyskuuta.

Itä-Lappi kärsii hoitajapulasta

Itä-Lapissa kärsitään ajoittain sairaanhoitajapulasta. Erityisesti pitkälle erikoistuneita hoitoalan ammattilaisia voi olla vaikeaa saada töihin pieniin syrjäisiin kuntiin.

Sairaanhoitaja ja potilas

Sallassa on ollut ongelmia saada työntekijöitä töihin esimerkiksi laboratorioon ja röntgeniin, mutta myös perussairaanhoitajien ja lähihoitajien löytyminen on ollut välillä vaikeaa.

Kemijärven kaupunki puolestaan on saanut kaikki virat täytetyksi, mutta hakijoita on ollut aiempaa vähemmän. Kemijärvellekin on ollut vaikeaa löytää päteviä sijaisia määräaikaisiin tehtäviin.

Sallan sosiaali- ja terveysjohtaja Harri Saarimaa sanoo, että hoitajapulan pitäisi helpottaa lähivuosina, sillä hoitajien koulutusmääriä on lisätty Suomessa, muun muassa Rovaniemellä.

Sätkät sammuksiin kaverin tuella

Pohjois-Karjalassa ollaan käynnistämässä Salossa hyväksi havaittua mallia, jossa työttömiä kannustetaan tupakasta irti vertaistuen avulla. Parhaillan koulutetaan ryhmäohjaajia, joiden johdolla tupakanvastaiseen taistoon käydään ryhmissä.

Tupakasta eroon vertaistuella -ryhmäohjaajat.JPG

Työttömien keskuudessa harrastetaan melko paljon tupakointia. Riskinä on, että lisääntyneen ajankäytön myötä myös tupakointi lisääntyy. Työttömiltä puuttuu työterveyshuolto, eivätkä he myöskään käytä kovin hanakasti erilaisia terveyspalveluita. Näin listaa Tupakasta eroon vertaistuella - hankkeen kohderyhmän perusteita projektivastaava Anelma Lammi Filha ry:stä.

Kotikartanon tiloissa Joensuussa on kahden päivän ajan koulutettu ryhmäohjaajia, joiden johdolla vertaisryhmät tulevat työskentelemään tupakoimattomuutta kohti. Ryhmät aloittavat 22.10.2014. Ryhmät kokoontuvat seitsemän kertaa, joissa jokaisella kokoontumiskerralla on oma teema ja ohjaajilla materiaali kokoontumista varten.

Tupakasta eroon vertaistuella -mallia on kokeiltu ennen Joensuuta Salossa, jossa siitä saatiin hyvät kokemukset, kertoo Anelma Lammi:

– Salossa tulokset olivat hyviä. Tupakoinnin lopettamisprosentti näissä vertaisryhmissä oli yhtä hyvä kuin terveydenhuollon ammattilaistenkin vetämissä ryhmissä. Myös Pohjois-Karjalassa odotamme hyviä tuloksia. Täällä monilla ryhmäohjaajilla näyttää olevan kokemusta erilaisten ryhmien vetämisestä.

Halu auttaa muita

Yksi koulutukseen osallistuvista ryhmäohjaajista on Hanna-Marika Ikonen. Hän lopetti itse tupakoinnin noin vuosi sitten. Halu auttaa sai mukaan toimintaan:

– Lopetin itse vuosi sitten ja se sai innostumaan tästä ryhmäohjaajan hommasta. Tykkään myös auttaa muita ihmisiä, nämä asiat vaikuttivat siihen, että halusin mukaan.

– Tupakoinnin lopettamisen jälkeen olin kyllä aamuisin vihainen, kun teki mieli tupakkaa. Mutta korvasin tupakan kaikilla muilla toiminnoilla, muun salilla käymällä, muistelee Ikonen.

Joensuun seudulla pian käynnistyvän vertaistukeen perustuvan mallin on kehittänyt kansanterveysjärjestö Filha ry. Pohjois-Karjalassa hankkeen yhteistyökumppaneita ovat Pohjois-Karjalan työttömien yhdistysten toimintajärjestö, Kotikartanoyhdistys, Joensuun Kansalaistalo, työllisyyden kuntakokelilu Joensuussa ja Outokummussa, sekä Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen Health in Focus -hanke.

Ilmoittautumisia otetaan vastaan

Työttömille tarkoitettihin ryhmiin ilmottautumisia ottaa vastaan:

Kansalaistalo / Marko Haakana 0400 262 167

Kotikartanoyhdistys / Teija Sivonen 050 550 5944

Työttömien yhdistykset / Lea Vallius 050 571 9643

"Nuuskamällejä viskotaan seiniin ja kattoon" – opiskelijoiden kokemuksia kouluoloista

Ammattiopistoa käyvät Jessica Suutari ja Emma Hämäläinen kertovat, että myös tytöt ovat alkaneet nuuskata poikien perässä. Perinteisen tupakan on korvannut sähkötupakka.

Jessica Suutari ja Emma Hämäläinen

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskysely tuli julki keskiviikkona. Kouvolan Seudun ammattiopistossa liiketaloutta opiskelevat Jessica Suutari ja Emma Hämäläinen kertovat omia kokemuksiaan kouluoloista.

Miten koulukiusaaminen näkyy teidän koulussanne?

Jessica: Kiusaaminen on meillä kaverimielistä vitsailua. Meidän toimipisteessämme moni tuntee toisensa niin hyvin. Olen kiertänyt muissakin toimipisteissä ja tosi harvoin näkee, että jotakuta katsotaan vinoon tai joku istuu yksin nurkassa.

Emma: Kiusaaminen ei ole ainakaan kovin näkyvää. Jos jotain tulee, siihen puututaan heti. Suurimmalle osalle aloittavista luokista pyritään järjestämään ryhmäytymispäivä vuoden alussa, jotta ihmiset pääsevät tutustumaan toisiinsa.

Mitä mieltä olette nuorten netissä oleilusta?

Jessica: Itse en vietä iltapäiviä ollenkaan koneella, koska joudun koulupäivinä olemaan koneella koko ajan. Kun tulen kotiin, menen lenkille tai katson telkkaria.

Emma: Datanomit ja peliala tekevät oikeasti niitä koulutöitään koko ajan koneella. Heillä se on tulevaan ammattiin liittyvää.

Jessica: Netissäoloaika riippuu alasta, ihmistyypistä, luonteesta. Se on niin henkilökohtaista. Jotkut eivät muuta tekisikään. Toisia alkaa taas koskea silmiin tai särkeä päätä jo tunnin nettisession jälkeen.

Emma: Nykypäivänä tehdään niin paljon kaikkea koneella. Työt, pankkiasiat hoidetaan netissä. Ei se silloin ole haitallista, koska nuo asiat on vain pakko tehdä.

Ajatuksia tupakoinnista, nuuskasta ja alkoholista?

Emma: Omista kavereistani olen ihan viime aikoina huomannut, että kun yksi kaveri lopettaa niin toinen sanoo, että yritänpä minäkin. Tsemppareita on ympärillä paljon. Viime kuukausina lopettajia on tullut hirveästi lisää.

Jessica: Monet ovat siirtyneet sähkötupakkaan. Jonkun ajan päästä he polttavat sähköröökiä, jossa ei ole edes nikotiinia. Heillä on tapariippuvuus. He vaan tykkäävät vetää vesihöyryä. Nuuskaus on lisääntynyt ihan hirveästi.

Emma: Pojat ovat nuuskanneet vuosia, mutta tytötkin ovat nyt aloittaneet. On ihmeellistä, että tytötkin käyttävät. Mielestäni se on hirveän etovaa, hyi. Nuuskankäyttöä pahempaa on se, että ihmiset eivät viitsi heittää nuuskapusseja roskikseen. Niitä löytyy lattioilta, seinistä, viskotaan pitkin poikin. Niistä on keskusteltu täällä paljon.

Jessica: Yläkoulussa mällejä heitellään esimerkiksi kattoon ja odotetaan, että se putoaa jonkun päähän. Amiksessa käyttäydytään vähän paremmin, mutta kyllä hölmöläisiä löytyy täältäkin. Alkoholia ei koulutoiminnoissa ei saa käyttää, koska amiksessa on myös alaikäisiä. Vapaa-ajalla jokainen tekee, mitä haluaa.

Kelpaako kouluruoka opiskelijoille?

Jessica: KSAO:n kaikilla toimipisteillä on ilmainen ruokailu opiskelijoille. Ruokailijoiden määrä riippuu siitä, mitä on tarjolla. Itse en tykkää pinaattikeitosta. Jos on sitä, varaudun jo etukäteen. Otan omat eväät tai käyn muualla syömässä. Muulloin syön aina koululla.

Emma: Välillä ei meinaa mahtua syömään, jos on jotain hyvää ruokaa. Meillä on myös kahviot ja eri toimipisteissä limsa-automaatteja.

Mitä ajattelette nykyisistä painoihanteista?

Emma: Ihannekuvat ovat niin ristiriitaisia. Aina on pitänyt miettiä, että onko sopiva vai ei. Noissa ei pysy oikein perässä. Välillä pitäisi olla liian laiha ja välillä vähän pulskempi ja välillä lihaksikas.

Jessica: Viime vuosina on ollut muotia käydä salilla ja kasvattaa lihaksia. Nyt taas huomaa, että olisi parempi kun olisi vähän ylimääräistä, mistä voi napata kiinni.

Kuinka opiskelijat jaksavat koulussa?

Jessica: Niillä, jotka ovat käyneet tunneilla ja olleet mukana, ei ole vaikeuksia. Jos et tee oppitunnilla mitään etkä lue ja tulee näyttö tai koe, niin oma moka. Se on niin oppilaasta kiinni. Olen itsekin saanut yhdellä vaikealla kurssilla opettajalta apua, kun pyysin.

Emma: Jos kursseja on suorittamatta, niitä voi suorittaa työpajoissa ja saada yksilöllisempää opetusta. Opokin auttaa, opiskelija voi vaikka suorittaa jonkun kurssin pois tekemällä jonkun ison tehtävän.

Varmista välkky vanhuus – haasta aivoja arjessa

Arviolta 7 000 - 10 000 työikäistä suomalaista sairastaa etenevää muistisairautta. Ensimmäiset oireet voi huomata esimerkiksi auton ratissa, kun ei muistakaan, mistä on tulossa ja minne menossa.

Auton sivupeili

Kaikki unohtelevat välillä asioita. Usein taustalla on kiire tai väsymyksestä johtuva keskittymiskyvyn puute. Mutta jos toistuvasti löytää itsensä ihmettelemästä, mitä pitikään tehdä tai sanoa, kyseessä voi olla muistisairauden oire. Pirkanmaan Muistiyhdistyksen terveydenhoitaja Sirpa Kotisaari listaa varoittavia merkkejä.

– Jos esimerkiksi ajaa autolla eikä muista, miten on sinne tullut ja mihin on menossa. Tai esineet ovat jatkuvasti hukassa ja on vaikea löytää sanoja.

–  Myös tapaamisten unohtelu ja ongelmien ratkaisu- ja päättelykyvyn huonontuminen ovat ensioireita. Muistiongelmiin liittyy usein myös mielialan laskua, kertoo Sirpa Kotisaari.

Aivojen muutokset alkavat keski-iässä

Suomessa on lähes 130 000 muistisairasta ihmistä. Määrä on kasvussa, koska väki vanhenee. Työikäisistäkin arviolta 7 000 - 10 000 sairastaa etenevää muistisairautta.

Vanhenemista ei voi estää eikä omia perintötekijöitään muuttaa. Terveydenhoitaja Sirpa Kotisaaren mukaan omaa sairastumisriskiään voi silti pienentää monin keinoin. Vain pieni osa sairauksista on periytyviä.

– Korkea verenpaine ja kokonaiskolesteroli lisäävät muistisairauden riskiä, joten ne kannattaa hoitaa. Muutokset aivoissa alkavat jo keski-iässä, vaikka sairaus puhkeaa myöhemmällä iällä.

Tuoreen Maailman Alzheimer -raportin 2014 mukaan diabetes lisää sairastumisriskiä huomattavasti. Terveelliset elämäntavat hoitavat niin aivojen, mielen kuin sydämenkin terveyttä. Ja jo pitkään on tiedetty, että aivot tarvitsevat harjoitusta ja haasteita. Ristasanatehtävät, sudokut, ulkoilu ja vaikkapa tanssi ovat hyvää aivojumppaa. Myös sosiaalinen kanssakäyminen tekee hyvää.

– Aivot pitävät asioista, joiden parissa on mukava muutenkin rentoutua, sanoo Sirpa Kotisaari.

Myös koulunpenkillä istutut vuodet vähentävät riskiä sairastua myöhäisiässä. Vaikka aivot rappeutuvat iän myötä jonkin verran, ne ovat vastustuskykyisemmät, kun niitä on aktiivisesti elämänkaaren varrella jumpattu.

Työtön voi tarvita aivojumppaa

Työ on hyväksi aivoille - kunhan se ei ole liian kuormittavaa, liian pitkään.

– Työikäinen saa harjoitusta työssäkin. Mutta täytyy muistaa myös työttömät. Jos työtä ei ole, aivojen käyttöä pitäisi lisätä, sanoo Sirpa Kotisaari Pirkanmaan Muistiyhdistyksestä.

Jos omat tai läheisen muistiongelmat huolettavat, neuvoja saa terveyskeskuksista ja työterveydestä.

– Kannattaa pitää läheisestä huolta ja auttaa hämmentävässä tilanteessa. Se aina ole helppoa, sillä unohtelu voi olla noloa.

Tietoa saa myös alueellisista muistiyhdistyksistä. Valtakunnallisella Muistiviikolla 15. - 19. syyskuuta useilla paikkakunnilla on ohjelmassa luentoja ja muistiriskitestauksia.

THL:n kysely: Joka kolmas ammattiin opiskeleva tyttö kokenut seksuaalista väkivaltaa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyn mukaan seksuaalisen väkivallan kokemukset ovat yleisiä myös peruskoulussa ja lukiossa opiskelevilla tytöillä.

Kenkiä koulun lattialla.

Kolmannes ammattiin opiskelevista tytöistä on kokenut joskus vastentahtoista intiimiä koskettelua, seksiin painostamista tai pakottamista tai heille on tarjottu rahaa seksiä vastaan. Tämä selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kouluterveyskyselystä.

Lukiolaistytöistä lähes joka neljäs ja peruskoulussa opiskelevista tytöistä joka viides ilmoitti kokeneensa seksuaalista väkivaltaa joskus tai toistuvasti.

Pojista seksuaalisen väkivallan kohteeksi on kyselyn mukaan joutunut 6–11 prosenttia, harvimmin lukiolaiset ja yleisimmin ammattiin opiskelevat.

Kouluterveyskyselystä käy ilmi, että fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua oli vuoden aikana kokenut joka neljäs ammattiin opiskeleva poika ja joka viides tyttö. Lukiolaispojista fyysistä uhkaa oli kokenut joka viides ja lukiolaistytöistä joka kymmenes.

Koulukiusaamista koki ainakin kerran viikossa ammattiin opiskelevista pojista kuusi prosenttia ja tytöistä kolme prosenttia. Lukiolaisista 1–2 prosenttia ilmoitti kokeneensa kiusaamista.

Peruskoulussa kiusaamisen kohteeksi vähintään kerran viikossa oli joutunut kahdeksan prosenttia pojista ja kuusi prosenttia tytöistä. Kyselyyn osallistuneet olivat peruskoulun 8. ja 9. luokalla.

Maahanmuuttajanuoret kokevat muita yleisemmin kiusaamista

THL:n kouluterveyskyselyssä tarkasteltiin vuonna 2013 ensimmäistä kertaa maahanmuuttajataustaisten nuorten terveyttä ja hyvinvointia.

Kyselyn mukaan ensimmäisen polven maahanmuuttajanuoret joutuivat muita nuoria yleisemmin kiusatuiksi, fyysisesti uhatuiksi ja seksuaalisen väkivallan kohteeksi. He olivat myös muita yleisemmin vailla yhtään läheistä ystävää.

Ensimmäisen polven maahanmuuttajanuoret kokivat terveytensä heikommaksi kuin muut nuoret ja he olivat yleisemmin väsyneitä ja oireilivat muita nuoria yleisemmin. Lisäksi heillä oli muita yleisemmin ahdistuneisuutta ja koulu-uupumusta.

Ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajilla tarkoitetaan tässä itse ulkomailla syntyneitä nuoria, joiden vanhemmat ovat myös syntyneet ulkomailla.

Joka iikka tarkkana – lähihoitaja hoksasi muistisairaat vanhukset rollaattorireissulla kadulla

Hämeenlinnalainen Tiina Kuopanportti istui lastensa kanssa iltapalalla, kun näki ikkunasta kaksi vanhusta kulkemassa kadulla. Pappa työnsi mummoa rollaattorilla, mikä herätti vanhustyön ammattilaisen epäilemään, että kaikki ei ole kunnossa. Tarinaan liittyvät vielä poliisiauto, omenat ja nimi muovikassissa.

vanhuksen jalat rollaattorin takana

Vanhustyön ammattilainen, lähihoitaja Tiina Kuopanportti istui torstaina 11.syyskuuta keittiössään Hämeenlinnassa 4- ja 6-vuotiaiden lastensa kanssa iltapalalla. Ikkunasta hän huomasi vilaukselta Karjalankadulla kaksi vanhusta.

– Näin vanhan papan työntävän rollaattorin päällä istuvaa mummoa. Jos on rollaattori, on vaikea kulkea, ja mummoa työnnettiin hiekkapäällysteisellä tiellä.

Kuopanportin epäilykset heräsivät.

– Pyörätuolilla työntäminenhän on normaalia, mutta ei ketään kuljeteta rollaattorin päällä. Se oli minulle selvä merkki, että kaikki ei ole kunnossa.

– Menin ulos ja juoksin heidät kiinni, ja kysyin, että anteeksi, onkohan kaikki kunnossa. He vakuuttivat, että kyllä on. Tunnistin miehen muistisairaaksi, joka asuu noin kilometrin päässä. Rouva sanoi olevansa menossa katsomaan siskoaan, joka asuu kadun päässä. Tiesin, ettei siellä asu ketään sellaista henkilöä. Mietin mitä tehdä, en voi jättää heitä ja omat 4- ja 6-vuotiaat istuvat iltapalalla kotona.

– Mies oli ihan hiestä märkä, en tiedä kauanko oli jo rouvaa työntänyt. Kutsuin heidät huilaamaan pihalleni, mutta he vastustelivat ja sanoivat, että siskon luo pitää päästä. Sain heidät omenoiden varjolla pihaan, että tulkaa nyt maistamaan hyviä omenoita.

– Soitin naapuriin, että voisivatko lapset tulla sinne hetkeksi ja se onnistuikin. Sitten aloin katsoa, onko heillä avaimia tai rahapussia tai mitään. Papalla oli avaimet kaulassa ja tiesin, missä hän asuu. Mummolla oli muovikassissa tohvelit ja sanomalehtiä, mutta ei avaimia, eikä lompakkoa. Muovikassissa oli hänen nimensä ja siitä tiesin, että hän oli kauppapalvelun asiakas.

– Sitten lähdettiin autolle, pappa ja rollaattori takapenkille, mummo etupenkille, ja vein papan kotiinsa ja katsoin, että hän pääsi sisälle. Hän asuu yksin, Kuopanportti kertoo.

– Mummo ei muistanut kuin nimensä, kertoi asuvansa Helsingissä ja tulleensa Hämeenlinnaan junalla. Hän arveli syntymävuodekseen 1927, mutta ei ollut varma. Lähdimme takaisin meille, ja hän ei ollut ollenkaan hädissään, siskoasia oli unohtunut siinä kohtaa. Laitoin hänelle iltapalaa, ja hänen syödessään soitin 112:een, sieltä laitettiin poliisipartio tulemaan. Soitin myös läheiseen Päivärinteen palvelutaloon, että puuttuuko sieltä ketään, mutta ei puuttunut.

– Poliisit soittivat monta puhelua, eikä rouvasta selvinnyt kuin kotiosoite, mutta hänellähän ei ollut avaimia eikä hän ollut aikaan ja paikkaan orientoitunut. Hänet vietiin sitten päivystykseen illalla yhdeksän aikaan.

Ole läsnä, kuuntele ja auta

Tämä tapaus päättyi siis siinä mielessä onnellisesti, että vanhukset eivät jääneet harhailemaan. Kuopanportti on kuitenkin huolissaan.

– Itseäni hirvittää, paljonko näitä tilanteita on. Kun olin pari vuotta sitten työssä kotihoidossa, niin siellä on niin huonokuntoisia ihmisiä, muistisairaita yksin asunnoissaan. Heitä on Hämeenlinnassa ja varmasti ympäri Suomen.

Kuopanportti kertoo, että muistisairautta ei näe ulospäin. Hoksottimien lisäksi tarvitaan pelisilmää ja keskustelua, ennen kuin asiaa voi yrittää päätellä.

– Kun vähän aikaa jututtaisi, se kävisi ilmi. Realiteettiterapia on aivan turhaa, eli ei tarvitse sanoa, että siskosi ei asu kadun päässä, jos hän on sinne menossa ja piste. On väärin yrittää saada vanhusta todellisuuteen, vaan pikemminkin kannattaa kertoa, että teillä on aika rankka matka jo ollut, mennäänpäs syömään omenia ja huilaamaan.

"Koko kylä kasvattaa lapset ja huolehtii myös iäkkäistä"

Muistisairaus ei vie vanhukselta oikeutta elämään kodin ulkopuolella, mutta yön ja päivän erottaminen ja vuodenaikojen tunnistaminen vaikeutuvat. Vanhus voi lähteä ulos liian kevyesti pukeutuneena.

– Oli aika viileä ilma, ja mummolla ei ollut ulkovaatteita. Vielä se ehkä on normaalia, mutta alipukeutuminen on selvä merkki, että tilanteeseen pitäisi puuttua. Mieluummin puuttuu turhaan kuin jättää puuttumatta. Jos tässäkin olisi ollut terve, iäkäs pariskunta, niin tuskin olisivat loukkaantuneet juttelusta, sehän on vain hyvä, että pidetään huolta toisistamme. Puuttumista ei pitäisi arastella, Kuopanportti kehottaa.

Jos ei vanhus osaa kertoa, minne on menossa, tai kenelle tutulle voisi soittaa, on hätänumero tarpeen. Tiina Kuopanportti toivookin, että iltojen pimetessä ja säiden viiletessä tilanteisiin uskallettaisiin puuttua.

– Joka iikka tarkkana! Pitää puuttua, jos yhtään epäilykset heräävät, ettei kaikki ole kunnossa. Muutenkin voi ihmisille jutella ja kysyä, kuinka menee. On ehkä helpompi puuttua, jos kyseessä on lapsi, mutta myös elämänkaaren toinen pää pitää ottaa haltuun. Koko kylä kasvattaa lapset ja huolehtii myös iäkkäistä.

Tällä viikolla vietetään kansallista Muistiviikkoa. Muistisairaita on Suomessa arviolta 130 000 ja välillisesti sairaus koskettaa noin miljoonaa suomalaista.

– Naapuria voi käydä kurkkaamassa onko kaikki hyvin, se ei ole kyttäämistä tai holhoamista vaan huolenpitoa ja välittämistä, muistuttaa Tiina Kuopanportti.

Dementiapotilaiden lääkitystä voisi usein karsia

Yhdysvalloissa tehdyn analyysin perusteella monia pitkälle edennyttä dementiaa sairastavia hoidetaan lääkkeillä, joiden hyödyt ovat heille vähäisiä tai olemattomia.

Pitkälle edennyttä dementiaa sairastaville annetaan usein lääkkeitä, jotka eivät todennäköisesti auta heitä lainkaan. He saattavat saada monista lääkkeistä vain haittavaikutukset, osoittaa tuore yhdysvaltalaistutkimus.

Jama Internal Medicine -lehden julkaisemat tulokset perustuvat 5 400 hoitokodissa asuvan, pitkälle edennyttä dementiaa sairastavan lääketietoihin.

Analyysin perusteella monia potilaita lääkittiin esimerkiksi antikoliiniesteraasi- tai memantiinilääkkeillä, joita käytetään varhaisen Alzheimerin taudin hoidossa, mutta joiden hyödyt pitkälle edennyttä dementiaa sairastaville ovat vähäisiä tai olemattomia. Myös statiini-kolesterolilääkitykset olivat yleisiä, vaikka ne todennäköisesti eivät auta näitä potilaita lainkaan.

Antikoliiniesteraasi- ja memantiinilääkkeet sekä statiinit saattavat aiheuttaa monenlaisia haittavaikutuksia, kuten huimausta, rytmihäiriöitä ja lihasongelmia. Turhien lääkitysten lopettaminen todennäköisesti parantaisikin potilaiden elämänlaatua ja toisi myös säästöjä.

Ksylitolipastillien jako päiväkotilapsille puhuttaa – Ylivieskan seudulla jako sujuu hyvin

Sosiaali- ja terveysministeriön viimevuotinen suositus jakaa ksylitolipastilleja tai -purukumeja päiväkotilapsille on saanut vaihtelevan vastaanoton eri puolilla maata. Ylivieskan seudulla pastilleja on jaettu jo puolentoista vuoden ajan, eikä ongelmia ole esiintynyt.

Kuvassa lapsi ottaa ksylitolipastillia annostelijasta

Ksylitolipastillit on jaettu1500 päiväkotilapsille Peruspalvelukuntayhtymä Kallion alueella Ylivieskassa, Nivalassa, Alavieskassa ja Sievissä.

Päiväkodeissa lapset saavat ksylitolinsa heti ruokailun päätteeksi, ennen pöydästä poistumista. Hoitajien kokemus on, että lapsille menettely on mieluinen.

Hammaslääketieteen tohtori Marja-Liisa Laitala Kalliosta  arvioi, että ksylitolin jako sujuu mallikkaasti, koska kaikki ovat sitoutuneet siihen. Asiasta on puhuttu lasten vanhempien kanssa ja käytännön ovat sisäistäneet suun terveydenhuollon henkilökunta sekä päiväkotien henkilökunta.

– Ei voida osoittaa, että lasten hampaiden reikiintyminen tämän vuoksi vähenisi. Sitä ei ole tutkittu. Tarkoitus on valistaa ja totuttaa lapset sekä perheet terveellisille tavoille. Sillä on vaikutusta, että monesta suunnasta saadaan suun terveyteen positiivisesti vaikuttavaa viestiä, perustelee Laitala.

Myös henkilökunta koki ksylitolituotteiden jakamisen tärkeänä. "Pastillisirkusta" ei koettu hankalaksi järjestää.

Vuoden 2013 sosiaali- ja terveysministeriön suosituksessa esitetään, että ksylitoli olisi lapsille ilmainen. Ylivieskan seudulla ksylitolikustannukset maksaa Kallion kuntayhtymä eli lopulta siihen kuuluvat kunnat. Myös Helsingissä lasten ksylitolipillerit kustantaa kaupunki. Joissain Suomen kunnissa lapsen vanhemmat joutuvat kustantamaan ksylitolin.

Kallion aluella  on pitkät perinteet ksylitolin käytöstä. Hammaslääkäri Marja-Liisa Laitala on tutkinut väitöstutkimuksessaan raskaana olevien äitien ja vauvojen hammasterveyttä sekä ksylitolin käyttöä. Ksylitolitietoutta on jaettu alueella myös suurelle yleisölle sekä koululaisille.

Sikiön sukupuolen selviäminen ei ole itsestäänselvyys

Sukupuolen selvittämisellä ei ole yleensä lääketieteellistä merkitystä, joten omat toiveet on syytä kertoa rakenneultraa tekevälle. Asiasta ei myöskään ole valtakunnallista ohjeistusta, joten sairaala voi itse päättää, miten toimii.

Raskaana oleva nainen.

Kunnilla on velvollisuus tarjota raskaana oleville tasapuolisesti vapaaehtoisia ja maksuttomia seulontatutkimuksia. Rakenneultrassa selvitetään vakavia poikkeavuuksia, joiden varhainen havaitseminen antaa mahdollisuuden jatkotutkimuksiin ja hoidon nopeampaan aloittamiseen.

Toisinaan ultraäänitutkimuksissa selviää myös lapsen sukupuoli. Tiedon kertomisesta ei ole kuitenkaan olemassa valtakunnallista ohjeistusta.

– Näin ollen on yksikön ja perheen asia, miten asiassa edetään. Kaikki eivät halua tietää, mutta esimerkiksi joidenkin sairauksien takia sukupuoli voi olla joskus jopa tarpeen tietää, sanoo lääkintöneuvos Timo Keistinen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Epävarmoissa tapauksissa jätetään kertomatta

Yleensä sukupuolen saa selville, jos sitä huomaa erikseen pyytää. Toisinaan sikiö on kuitenkin sen verran hankalassa asennossa, ettei sukupuolta pysty arvioimaan. Asian selvittämiseen ei myöskään mielellään uhrata ylimääräistä aikaa, ellei sillä ole lääketieteellistä merkitystä.

Kymenlaakson keskussairaalasta kerrotaan, että henkilökunnalle on annettu asiasta virallinen ohjeistus.

– Sukupuoli kerrotaan toiveesta, jos se on selvästi näkyvissä. Mutta jos siitä ei voi olla täysin varma, se jätetään kertomatta, kuvailee osastonhoitaja Reija Mylläri.

Hänen mukaansa käytäntö on ollut olemassa niin kauan kuin laitteet ovat sukupuolen havaitsemisen mahdollistaneet.

Samanlainen käytäntö on Helsingin Yliopistollisen Keskussairaalan Naistenklinikalla, Jorvin sairaalassa ja Kätilöopiston sairaalassa.

– Toki kerrotaan, jos se on helposti tulkittavissa ja vanhemmat niin toivovat, tiivistää apulaisosastonhoitaja Teija Könönen.

Päijät-Hämeen keskussairaalassa asiasta ei ole annettu virallista ohjeistusta. Käytäntö on kuitenkin se, että sukupuolen voi kertoa, jos se on selvästi havaittavissa ja vanhemmat niin toivovat.

– Mutta ei siihen montaa minuuttia käytetä. Jos sikiö on sellaisessa asennossa, ettei sukupuolesta saa selvää, vanhemmille sanotaan, että nyt ei valitettavasti pysty sanomaan, toteaa osastonylilääkäri Anu Nieminen Päijät-Hämeen keskussairaalasta.

"Sukupuolta ei yleensä erityisesti haeta"

Myöskään Turun yliopistollisessa sairaalassa vauvan sukupuolen kertomista ei ole kielletty.

– Kertomista ei ole kielletty, mutta korostamme sitä, että se ei ole ihan absoluuttinen tieto. Sukupuolta ei yleensä erityisesti haeta, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, perinatologi Kristiina Tertti Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.

Hän uskoo, että suurin osa tapauksista, joissa sukupuolta ei ole suostuttu kertomaan selittyy tiedon epävarmuudella. Sikiö saattaa esimerkiksi olla sellaisessa asennossa, että sukupuolta on vaikea havaita. 

– On tilanteita, jolloin sukupuolta ei vain näe. Silloin ei kannata lähteä arvailemaan. Joskus häpyhuulet voivat olla sen verran turpeat, että ne voivat harhauttaa, Tertti huomauttaa.

Hänen ei pidä valtakunnallisen ohjeistuksen laatimista tarpeellisena.

– Oma mielipiteeni on, että ei sellaiselle välttämättä ole tarvetta. Sukupuoli ei ole tutkimuksessa tärkein asia, joten sen selvittämiseen ei tarvitse uhrata sen enempää aikaa. Tietysti on lääketieteellisiä tilanteita kuten virtsatiepoikkeavuudet, jolloin sukupuolen selvittämällä voi saada taudista lisätietoa, Tertti lisää.

Miljardeja yhteiskunnalle säästävät omaishoitajat kiirehtivät uutta lakia

Omaishoitajat tekevät niin inhimillisesti kuin kansantaloudellisestikin korvaamattoman arvokasta työtä. Suomen tukijärjestelmä on kitsas.

Nainen makaa sohvalle ja mies istuu tuolilla hänen vierellään

Omaishoitajat kiirehtivät nykyistä oikeudenmukaisempia ja valtakunnallisesti yhtenäisiä hoitokorvauksia. Pirkanmaan Omaishoitajat ry:n Pionin puheenjohtaja Aarre Alanen hoputtaa valtiovaltaa aloittamaan kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman toteuttamisen.

–  Omaishoidon tuen kriteerit pitää yhtenäistää. Palkkioluokkien pitää koko maassa olla samat, samaten verotusasiat on saatava kuntoon.

–  Olen leikkinyt ajatuksella, että kaikki Suomen omaishoitajat ilmoittaisivat ensi kesänä yhtä aikaa pitävänsä kahden viikon loman. Silloin ehkä yhteiskuntakin tajuaisi, kuinka korvaamatonta hoitotyötä me omaishoitajat teemme, kun koko hoitojärjesterlmä tukkeutuisi.

Omaishoito säästää lähes kolme miljardia vuodessa

Kelan tutkija Sari Kehusmaa on väitöstyössään laskenut, että ilman omaisten apua ikääntyneiden hoidon menot olisivat vuosittain 2,8 miljardia euroa nykyistä korkeammat.

–  Omaishoito säästää kuntien menoja keskimäärin 20 000 euroa henkilöä kohti. Suomessa on väestötutkimusten ja Kelan tilastojen mukaan 140-tuhatta ikäihmistä, jotka ovat omaisten säännöllisen avun varassa.

–  Tukea saa noin 40 000 omaishoitajaa. Omaisten auttaminen on kuitenkin paljon yleisempää, sanoo Kehusmaa.

–  Raskasta ja sitovaa hoitotyötä tekee Suomessa arviolta 60 000 hoitajaa. Joka kolmas vaativaa hoitotyötä tekevä omainen siis jää ilman omaishoidon tukea.

Sari Kehusmaa pitää nykyistä omaishoidon järjestelmää poukkoilevana ja epäoikeudenmukaisena.

– Monet kunnat alimitoittavat omaishoidon määrärahat. Välillä tukia lisätään, välillä supistetaan. Tämä järjestelmä ei ole läpinäkyvä. Omaishoitaja ei voi luottaa siihen, että hän saa tukea silloin, kun hän sitä tarvitsee.

Suomalaiset auttavat ahkerasti omaisiaan

Suomessa on painotettu valtion ja yhteiskunnan roolia vanhusten hoidossa.  Sari Kehusmaa kertookin yllättyneensä, kun hän väitöskirjaa tehdessään tutustui eurooppalaiseen tutkimukseen, jossa verrattiin omaisten  ikäihmisille antamaa apua.  Tutkimustiedot on kerätty vuosituhannen vaihteessa.

– Tuon EU-maat kattavan tutkimuksen mukaan suomalaiset auttavat vanhoja ihmisiä eniten Euroopassa, paljon enemmän kuin esimerkiksi Etelä-Euroopan maissa.

– Suomalaisten omaisilleen antama epävirallinen apu ei tutkimuksen mukaan ollut pelkkää kaupassa käyntiä tai asioiden hoitamista. Omaishoito myös korvaa monia kunnilta saatavia palveluita, sanoo Kehusmaa.

– Meidän pitäisi nyt pitää huolta siitä, että myös tulevat sukupolvet haluavat auttaa ja sitoutua omaishoitoon.

Hoitovastuu on raskas ja rakas

Aarre Alanen on hoitanut aivorungon vaurion vammauttamaa Marjo-vaimoaan vuodesta 2000.

– Teen tätä rakasta ja raskasta työtä niin kauan kuin virtaa vain riittää, sanoo ensi vuonna 70 vuotta täyttävä Alanen.

– Alussa oli vaikeaa, mutta nyt erikoissairaanhoidon hoidon tehtävätkin jo sujuvat ja olen tyytyväinen Tampereen kaupungilta saamaani hoitotukeen. Ainoa asia mikä harmittaa, on verotus.

Alasella on hyvät tukiverkot ja hän käy kouluissa ja muissa tilaisuuksissa kertomassa omaishoitajan työstään.

Voimia antaa myös vertaistuki.

– Käyn tuolla Pionin eli Pirkanmaan Omaishoitajien toimistolla usein juttelemassa ihmisten kanssa. Olen kuin toinen ihminen, kun palaan sieltä kotiin. Vertaistukiryhmä on ollut minulle tärkeä henkireikä. 

Tylsä työ on terveysriski – ja mikä tahansa työ voi olla tylsää

Tylsistyminen ei uhkaa vain liukuhihnan päässä, vaan vaara vaanii myös luovilla aloilla. Työstä tulee tylsää silloin, kun se ei tarjoa riittävästi haasteita ja omat kyvyt jäävät käyttämättä.

Miehiä rakennustelineillä.

Työpäivä tuntuu kestävän ikuisuuden ja keskittyminen lipeää työstä someen ja surffailuun. Töihin ei huvita panostaa yhtään enempää kuin on ihan pakko. Pitkästyttää.

Jos kuvaus tuntuu tutulta, olet todennäköisesti tylsistynyt työssäsi. Sillä, oletko ammatiltasi rekkakuski, taidemaalari vai henkilöstöjohtaja, ei ole väliä. Joissain ammateissa tylsistyminen on kuitenkin todennäköisempää kuin toisissa.

Työterveyslaitos ja Utrechtin yliopisto tutkivat yli 11 000 suomalaisen tylsistymistä töissä. Tutkittavat olivat 87 organisaatiosta eli joukossa oli lukuisten eri ammattien edustajia.

Tylsistyneimpiä olivat varastointi-, kuljetus- ja rakennusalalla työskentelevät.

– Vähiten tylsistymistä koettiin opetusalalla ja terveydenhoitoalalla, mutta muuten se ei ollut niin yksiselitteistä. Myös kulttuurialalla koettiin keskimääräistä enemmän tylsistymistä ja yhtä lailla tylsistymistä oli asiantuntijatöissä ja tämmöisissä valkokaulustöissä, Työterveyslaitoksen tutkija Lotta Harju kertoo.

Eli mikä on Suomen tylsin ammatti?

– Sitä en osaa sanoa, vaikka olisihan se seksikästä nimetä yksi ala. Kyse on enemmän yksilön kokemuksesta, miten hyvin hän voi hyödyntää työssään omia kykyjään ja mielenkiinnonkohteitaan, Harju toteaa.

Tylsistymisestä ei uskalleta puhua

Tylsistyminen on työelämän tabu. Harva uskaltaa kertoa työpaikallaan olevansa tylsistynyt, sillä siitä seuraa helposti laiskan leima.

– On hyväksyttävämpää olla loppuun palanut, koska silloin on osoittanut olevansa protestanttisen etiikan mukainen työjuhta. Ihmiset eivät välttämättä kehtaa myöntää edes itselleen, että ovat oikeastaan tylsistyneitä, Lotta Harju toteaa.

Tutkjat pitävätkin todennäköisenä, että töissä tylsistyminen on yleisempää kuin on ajateltu. Aina tylsistymistä ei ole helppo huomata.

– Voi esimerkiksi olla, että tykkää työstään, mutta on tehnyt sitä samaa hommaa jo kauan, eikä se enää iske kipinää samalla lailla kuin aiemmin.

Tylsistyminen ei automaattisesti tarkoita, että olisi väärässä ammatissa, sillä työn mielekkyyteen vaikuttaa myös työympäristö. Voi esimerkiksi olla, ettei työntekijöille anneta mahdollisuutta käyttää kykyjään. Tähän viittaa se, että eniten tylsistymistä kokevat alle 36-vuotiaat.

– Haastavimmat tehtävät voivat kasaantua kokeneemmille työntekijöille. Tämä voi alentaa nuorempien työntekijöiden motivaatiota, jos he kokevat, ettei heillä ole mahdollisuutta näyttää ja kehittää osaamistaan, Harju sanoo.

Leipiintyminen vie terveyden ja pitkän työuran

Satunnaisena ilmiönä pitkäveteisyys on harmitonta, mutta pitkittyessään se heikentää sekä työntekijän hyvinvointia että työpaikan tuottavuutta.

– Jos työntekijä ei ole motivoitunut, eikä pääse käyttämään koko osaamistaan ja kapasiteettiaan, niin sehän on hirveää haaskausta, Lotta Harju summaa.

Lisäksi työhönsä leipääntyneet kokevat terveytensä heikommaksi ja työnsä kuormittavammaksi kuin ne, jotka painavat töissä intopiukkana.

– Tylsistyneet myös jäävät helpommin ennen aikojaa pois töistä eli kun puhutaan työurien pidentämisestä, niin tylsistyminen ei ainakaan siihen kannusta, Harju lisää.

Tylsää työtä voi tuunata

Tylsyyden selättämiseen ei ole olemassa yhtä yksiselitteistä ratkaisua. Tylsyys ei välttämättä poistu töitä lisäämällä eikä kiire takaa työnteon mielekkyyttä.

– On olemassa viitteitä, että työn mielekkyys alkaa rapista, jos on liian kiire. Silloin kyse ei ole pitkäveteisestä tylsistymisestä vaan työhön alkaa leipääntyä, koska työnteossa ei tunnu olevan enää mitään järkeä, Lotta Harju huomauttaa.

Tylsyyden poistaminen on pitkälti työntekijän vastuulla. Koska tylsistyminen on työntekijän oma kokemus, työnantaja ei voi tietää, kuka kokee työn mitenkin. Työntekijää kuitenkin auttaa, jos työnantaja ymmärtää, että sama työ voi olla yhdelle kiinnostavaa ja toiselle tylsää.

– Parhaiten tylsyyttä lievennetään vuorovaikutuksessa, mutta näkisin, että työntekijän tulee ottaa vastuu omasta työstään ja työsuorituksestaan. Esimiehen kanssa voi ottaa esiin, että kaipaa työhönsä muutosta.

Tutkija uskoo, että jokaista työtä voi tuunata.

– Kaikissa töissä on yleensä joitain keinoja, joilla voi tehdä hommasta itselleen mielekkäämpää ja motivoivampaa. Pieniä asioita oman työkuvan sisällä.

Työterveyslaitoksen tutkija Lotta Harjua Yle Keski-Suomelle haastatteli Marika Paaso.

Vietätkö suuren osan päivästäsi netissä? Ilmoittaudu meille

Ylen Ajankohtainen kakkonen etsii juttuprojektiin ihmisiä, joiden arki kuluu pääasiassa netissä olemiseen.

Ville Vaarne

Suomessa on nykyään paljon ihmisiä, jotka ovat suuren osan päivästään netissä. Yksi heistä on Tekniikka&Talous -lehden toimittaja Tero Lehto.

Hän laski pyynnöstä viikonloppuna netissä viettämänsä ajan. Perjantaina mittariin tuli 11 tuntia.

– Lähdin kaverin kanssa oluelle. Ilman sitä olisi tullut pari tuntia lisää, Lehto sanoo.

Lauantaina Lehto oli netissä 8 tuntia ja sunnuntaina 5 tuntia.

– Tänä viikonloppuna oli paljon menoa, joten olin vähemmän koneella kuin yleensä, Lehto kertoo.

Lehto sanoo, että viikonloppuna hänen netinkäytöstään noin puolet oli mobiilikäyttöä.

– Se on kaikkein koukuttavinta.

Viikko verkossa on Ylen Ajankohtaisen kakkosen juttuprojekti, jossa tutkitaan sitä, miten netti on muuttanut elämäämme. Juttua varten halutaan löytää Tero Lehdon kaltaisia ihmisiä, jotka viettävät paljon aikaa netissä. Millaista se on, kun suuri osa arjesta tapahtuu netin välityksellä?

Viikko verkossa -jutussa toimittaja siirtää viikon ajaksi koko elämänsä nettiin. Hän hoitaa työt, opiskelut ja sosiaaliset suhteet pelkästään netin välityksellä.

Kuulostaako helpolta? Onko elämäsi jo nyt suureksi osaksi netissä? Onko netti vapauttanut sinut vai orjuuttanut sinua? Ota yhteys toimittajaan ville.vaarne (at) yle.fi tai Twitterissä #viikkoverkossa

Hae lisää

Tervetuloa Ylen mobiiliuutisiin!

Kokeilemme palvelun avulla millainen käyttöliittymä sopisi parhaiten uutisten, urheilun ja sään seuraamiseen mobiilikäytössä.

Otamme mielellämme vastaan palautettasi siitä, mikä palvelussa toimii jo hyvin ja mitä mielestäsi voisi vielä kehittää.

Liitä mukaan päätelaitteesi malli ja sähköpostiosoitteesi, jos tarvitset apua ongelmatilanteessa.

Lähetä palautetta:

Lähetä