Geenitiedosta motivaatiota elämäntapavalintoihin?

Elämäntavoilla voi vaikuttaa omaan terveyteensä riippumatta geeniperimästä. Uusi tutkimus selvittää geenitiedon vaikutuksia eteläpohjalaisten terveyskäyttäytymiseen.

Lenkkeilyä.

Vuosina 2009-2011 Etelä-Pohjanmaalla toteutettiin TERVAS – terveelliset valinnat ja räätälöidyt syömisen ja liikkumisen mallit –tutkimus. Sen pohjalta tiedetään, että ihmisen tieto omien geeniensä vaikutuksesta elintapasairauksien sairastumisriskiin toimii motivoijana muokata elämäntapoja.

– Se oli vahva motivoija ja vaikutti terveyskäyttäytymiseen, mutta tuntuu, että vaikutus hiipuu. Sekään ei ole niin voimakas motivaattori, että olisi kovin hyvin kestänyt pitkällä ajanjaksolla tarkasteltuna, sanoo Turun yliopiston elintarvikekehityksen professori Anu Hopia EPANET-verkostosta.

Nyt tammi-helmikuussa asiaan satsataan uudelleen. Pari-kolmesataa eteläpohjalaista pääsee mukaan Geenitieto elämäntapamuutosten motivoijana –tutkimukseen, jossa selvitetään, millainen tieto ja miten esitettynä motivoi tekemään terveyttä edistäviä ja ylläpitäviä elämäntapavalintoja.

– Ihmisen motivoituminen on aika monitahoinen ja monimutkainen teema. Osa motivoituu tunteesta, osa tiedosta. Henkilökohtainen geenitieto omista riskitekijöistä on monelle aika tehokaskin motivointikeino, Hopia sanoo.

Aiheeseen liittyviä tutkimuksia on Hopian mukaan jonkun verran käynnissä maailmalla ja Suomessakin tämän tyyppistä tutkimusta tehdään,  mutta silti Etelä-Pohjanmaalla ollaan ”eturintamassa”.

– Nyt tuodaan rinnalle uusia tukevia toimenpiteitä ja selvitetään, saataisiinko myös pitkäaikaisvaikuttavuutta parannettua.

Elämäntavat geenejä tärkeämpiä

Anu Hopia muistuttaa, että geenit eivät yksin ole elämäntapasairauksissa määräävä tekijä, vaan vain yksi niiden osatekijöistä. Elämäntavat ovat hänen mukaansa vieläkin tärkeämmässä roolissa.

Tutkimuksen tulokset ovat jatkossa eri asiantuntijoiden käytettävissä esimerkiksi terveydenhuollossa ja terveysviestinnässä.

– Toivotaan, että taas vähän paremmin ymmärretään sitä, mitkä asiat motivoivat ihmisiä tekemään terveyttä edistäviä elämäntapamuutoksia, liittyy se sitten geenitietoon tai muuhun oheistietoon, mitä tutkimuksesta saadaan.

Yli nelikymppisille

Tutkimukseen osallistujia rekrytoidaan nyt. Ikää osallistujilla on oltava yli 40 vuotta ja heidän on oltava perusterveitä. Mukaan hyväksyttävien ei tarvitse olla valmiiksi tietoisia geeniperimästään.

– Ei tarvitse olla edes erityisen kiinnostunut geeniperimästään. Jos on kiinnostunut osallistumaan tutkimukseen, tervetuloa, Anu Hopia sanoo.

Suomen Akatemian rahoittama terveyskäyttäytymistutkimus kestää puolisentoista vuotta. Toimijoina monitieteisessä yhteistyöhankkeessa ovat Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Luonnonvarakeskus, Turun yliopiston Seinäjoen tutkimusyksikkö sekä Itä-Suomen yliopisto.

Pieni seurakunta remontoi uimahallin uuteen uskoon – satojen tuhansien investointi maksaa itsensä takaisin

Vajaan 1800 asukkaan Kinnulassa seurakunnan omistama uimahalli on ollut yli kaksi vuosikymmentä kuntalaisille mieluinen paikka. Ison remontin jälkeen suosion uskotaan vain kasvavan.

Lapsia Kinnulan uimahallissa

Kinnulan uimahallissa on viime päivinä ollut vilskettä, kun ovet avattiin remontin jälkeen.

– Nyt on avara ja puhdas vaikutelma. Tosi kivannäköistä, kehuu hallin vakikävijöihin jo ennen remonttia kuulunut Kirsikka Kinnunen.

Kinnusen perhe pyrkii käymään uimassa joka viikko.

– Ihanaa, että on omassa kunnassa tällainen mahdollisuus.

Ensimmäisinä päivinä hallissa on käynyt kymmeniä uimareita. Hallin yrittäjä Simo Kinnusen mukaan kävijöiden määrää on vaikea ennustaa, mutta alkuinnostus herättää toiveita.

– Ennen remonttia hallissa kävi kuukausittainnoin 450 uimaria. Uskon, että siitä määrä kasvaa.

Satojen tuhansien urakka

Kinnulan uimahallin omistajajärjestelyt poikkeavat tavanomaisesta: halli on seurakunnan omaisuutta ja se sijaitsee seurakuntakodin yhteydessä. Uimahalli vuokraajaa on kunta, joka on puolestaan vuokrannut tilat edelleen yrittäjälle.

Yli 300 000 euron remontin maksoi seurakunta.

– Kinnulassa on vajaat 1800 asukasta. Hallin remontti oli iso satsaus ja se olisi ollut sitä isommallekin kunnalle, seurakunnan talouspäällikkö Sinikka Niemonen sanoo.

Remontissa uusittiin ilmastointi, sisäkatot, hälytysjärjestelmät, valaistus ja saunat.

– Kaikkia kustannuksia osattu etukäteen budjetoida, koska uimahallilla on jo 25 ikää ja osa korjattavista asioista paljastui, kun purkutyöt etenivät. Normaalistihan käyttöiäksi lasketaan 15 vuotta.

"Vaikutus näkyy euroissa asti"

Seurakunnalla on kymmenen vuoden vuokrasopimus uimahallista kunnan kanssa. Kunnansihteeri Marja Lehtosen mukaan on helpottavaa, että halli on taas auki: kyselyjä aukeamispäivästä on riittävänyt viime keväästä lähtien, jolloin halli remontin vuoksi suljettiin.

Lehtosen mielestä halli palvelee niin kunnan vetovoimaisuutta kuin elinvoimaisuutta.

– Uskomme syvästi, että kunnan liikuntapalveluilla on sairauksia ehkäisevä vaikutus, joka menee euroihin saakka. Uimahalli maksaa itsensä takaisin. Välittömissä euroissa sitä ei näe, mutta kyllä sillä on vaikutus koko sote-sektoriin, syrjäytymisen ehkäisyyn ja moneen muuhun asiaan.

Muutamassa päivässä hallin yrittäjä Simo Kinnunen on huomannut, että innokkaimmat käyvät uimassa joka päivä. Itsekin hän pulahtaa altaaseen melkein joka työpäivän päätteeksi siivoamisen ja suihkun jälkeen.

Sinkkunainen hakee avun hedelmöitysklinikalta – "Lapsi ensin ja kumppani ehkä myöhemmin"

Yksin odottavien äitien määrä kasvaa Suomessa. Viime vuosina Suomessa on syntynyt noin 150 lasta vuodessa naisille, jotka ovat saaneet hedelmöityshoitoa ilman kumppania.

Vauva nukkuu.

Hedelmöityshoitojen kautta vanhemmiksi ilman kumppania tulevien naisten määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Yksivuotiaan tyttären onnellinen äiti Nina Nyman tuli äidiksi noin vuosi sitten.

– Yksin lapsen saaminen on aina tuntunut minusta yhdeltä vaihtoehdolta, sanoo Nyman.

Nyman on nyt yksi 150–160 naisesta, jotka ovat saaneet lapsen hedelmöityshoitojen avulla ilman kumppania, kertoo Yle Huvudstadsregionen.

Kun Nyman muutama vuosi sitten tunsi olevansa valmis äidiksi, hän etsi kumppania lähinnä sillä silmällä, kuka olisi hyvä isä ja kuka ei. Tämä ei lopulta tuntunut oikeudenmukaiselta, joten hän otti yhteyttä hedelmöitysklinikkalle.

– Valintani oli siinä vaiheessa, että lapsi ensin ja puoliso voisi tulla kuvaan ehkä myöhemmin.

Ilman hedelmöityshoitoja synnyttäneiden sinkkunaisten määrä on reilusti suurempi. Vuonna 2015 syntyneistä lapsista yli 4 600 vauvalla oli äiti, joka ei ollut naimisissa tai avoliitossa. Tilanne on lähes sama kuin kymmenen vuotta sitten.

Palaute on ollut hyvää

Nymanin mukaan kokemukset hedelmöitysklinikalta ja synnytyslaitokselta ovat olleet positiivisia.

– Uskon, että se on enemmän leimaavaa heille, joiden suhde on kariutunut ennen vauvan syntymää. Esimerkiksi vanhempainkoulutuksessa puhutaan paljon miehestä ja naisesta. Silloin se on varmasti tuskallista, jos on alun perin kuvitellut kumppanin paikalle.

Synnytyksessä Nymanilla oli mukana sukulainen, johon tukeutua. Synnytys kesti pitkään, minkä aika Nymanilla oli useita eri kätilöitä.

– Viimeisellä ei ollut aikaa lukea papereitani ja hän kysyi, milloin isä tulisi paikalle. Sanoin, että olisi hieman yllättävää, jos isä ilmaantuisi paikalle, naurahtaa Nyman.

Omia kursseja äideille ilman kumppaneita

Doulatukea synnytykseen tarjoava Folkhälsan on huomannut, että palvelua käyttävien yksin synnyttävien äitien määrä on selvästi lisääntynyt. Nyt kokeilussa on tarjota äitiyskursseja ainoastaan yksin eläville äideille.

– Yhä useammat äidit ovat löytäneet palvelun. Sen kautta olemme oppineet, millainen ero siinä on, kun ei olekaan kahta vaan yksi vanhempi, sanoo doulakoordinaattori Petra Turja Folkhälsanilta.

Yksinhuoltajaäidit ovat aiemmin osallistuneet perinteiseen pariskunnille suunnattuun koulutukseen. Folksälsanilla kuitenkin nähdään, että yksin odottavilla saattaa olla erityisiä tarpeita.

– Kun ympärillä on muita samassa tilanteessa olevia, niin silloin äidit eivät ehkä tunne itseään yksinäisiksi, vaikka odottavatkin yksin, sanoo äitikursseja järjestävä Nina Hongell-Ekholm.

Turja toivoo, että asiaan herättäisiin myös julkisella puolella.

– Joskus käy vahinkoja, että synnytysvalmennuksessa puhutaan vain äideistä ja isistä, kun siellä istuukin kaksi äitiä. Uskon kuitenkin, että ihmiset ovat yhä enemmän tietoisia tästä, sanoo Turja.

"Sinkkuäitien lapset ovat sallittuja, mutta eivät suotavia"

Nina Nymanista odottaminen ja lapsiarjen pyörittäminen yksin on ollut yllättävän helppoa. Mitään isompia ongelmia ei ole tullut vastaan. Sen Nyman kuitenkin huomasi prosessin alkuvaiheessa, ettei Kela anna tukea hedelmöityshoitoon yksinhuoltajavanhemmalle.

– Se on aika kallista hoitoa, harva lapsi on saanut niin alkunsa tässä maassa. Singnaali on, että sinkkuäitien lapset ovat sallittuja, mutta eivät suotavia, sanoo Nyman.

Toinen odottamaton asia on ollut se, että hän on useaan otteeseen tarvinnut todisteita siitä, että on yksinhuoltaja. Todistusta vaadittiin esimerkiksi siihen, että hän sai avattua pankkitilin tyttärelleen.

Muuten Nyman uskoo, että hänen elämänsä on samanlaista kuin muidenkin äitien.

Marianne Sundholm/ Yle Huvudstadsregionen

"Enää ei haluta näyttää mummolta tai vaarilta" – kuusikymppiset käyvät kauneusleikkauksissa

Tyylikästä ikääntymistä ihannoidaan puheissa, mutta yhä useampi kuusikymmenvuotias haluaa kirurgin veitsen avulla nuorekkaampaa olemusta. Kauneusleikkauksista ei silti haluta kertoa.

Restylane-injektiota laitetaan ihon alle.

Kuusikymmentävuotiaat ovat nykyään erittäin aktiivisia, hyväkuntoisia, ja vahvasti työelämässä mukana olevia. He eivät odota eläkkeelle siirtymistä entiseen tapaan, vaan heillä on keski-ikäisen ihmisen haaveet ja paineet.

– Pitkään on puhuttu, että 50 on uusi 40, mutta kyllä se on niin, että 60 on uusi 50, sanoo plastiikkakirurgian erikoislääkäri Antti Koski Terveystalosta.

Yli 60-vuotiaat haluavat näyttää hyvinvoivilta ikäisiltään, ja hieman nuoremmiltakin. Yhä suositummaksi käyneillä esteettisillä leikkauksilla pyritään palauttamaan takaisin entinen ulkonäkö.

– Usein kuulee kuusikymppisten kertovan, että työelämässä pitää olla vielä mukana ja kun työkaverit ovat 30-vuotiaita, heidän seurassaan ei haluta näyttää mummolta tai vaarilta, Koski sanoo.

Naisten osuus kauneuskirurgian käyttäjinä on edelleen suurempi kuin miesten. Miesten kiinnostus omaan ulkonäköön kasvaa kuitenkin koko ajan, ja se näkyy myös kokonaispotilasmäärissä.

– Yli 60-vuotiailla toimenpiteet liittyvät pääsääntöisesti kasvojen alueiden kirurgiaan, naisilla rintojen pienennys - tai kohotusleikkaukset ovat yleisiä. Hyvin harvoin yli 60-vuotias nainen haluaa enää isommat rinnat.

Kohotetuista luomista kehuja

Esteettisessä toimenpiteessä käyneet eivät halua herättää liikaa huomiota.

Leikkaus ajoitetaan yleensä loman yhteyteen, eikä siitä ei hiiskuta yleensä kenellekään. Asia koetaan edelleen jotenkin häpeällisenä.

– Eräs silmien yläluomiluomileikkauspotilas sai työkaveriltaan kehuja, kuinka  loma oli tehnyt tehtävänsä, ja kuinka paljon virkeämmältä hän nyt näytti. Muutoksen taustalla olevaa todellista syytä ei haluta paljastaa, mutta nautitaan kuitenkin siitä, että ihmiset reagoivat asiaan, kertoo Koski.

Plastiikkakirurgian erikoislääkäri Antti Koski toivoo, että pikkuhiljaa asiasta voitaisiin keskustella avoimemmin. Yleisimmästä toimenpiteestä, kuten silmien yläluomileikkauksesta pitäisi pystyä kertomaan myös muille.

–Kun tuntee jonkun leikkauksessa käyneen, niin silloin on helpompi hoidattaa omia ongelmia. Ei tarvitse voivotella, että ei näe kunnolla. Kun kyse on usein sairaudenhoidosta, niin en ymmärrä miksi tällainen toimenpide on arvostelun kohteena.

Harmaantumista hankala hyväksyä

Pohjois-Savossa  tehdyn Ikääntyminen ja hyvinvointi  -tutkimuksen mukaan ikääntymisen yhdistetään usein kielteisiä asioita, kuten väsymistä ja raihnaisuutta.

Työelämässä mukana olevat ovat tyytyväisempiä ulkonäköönsä, ja he satsaavat siihen myös muita enemmän, kertoo terveystieteiden maisteri, hoitotyön lehtori Susanne Hämäläinen.

– Kun on toisten ihmisten katseen alla, niin paineita tulee sitäkin kautta.

Miehet ovat tyytyväisempiä ulkonäköönsä kuin naiset, samoin avioliitossa elävät. Nyky-yhteiskunnassa nuorekkuus ja hyvännäköisyys ovat arvostettavia asioita. Apua haetaan muun muassa plastiikkakirurgiasta.

– Puheissa ihannoidaan usein luonnollista ikääntymistä harmaine hiuksineen  ja ryppyineen. Se sopii muille, mutta omalla kohdalla asiaa on kuitenkin vaikea hyväksyä.

 Loppujen lopuksi ulkonäkö on vain yksi osa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja elämänlaatua.

– Jos kohdalle sattuu sairauksia tai muita vastoinkäymisiä, ulkonäköän merkitys muuttuu. Silloin muut asiat nousevat paljon tärkeämmiksi, summaa Hämäläinen

Miksi olemme niin julmetun tyytymättömiä painoomme? – Psykologi: "Länsimainen kauneuskäsitys yhä epärealistisempi"

Ylen kysely paljasti, että valtaosa naisista ja miehistä haluaa laihtua. Ihanteet ja todellisuus ovat yhä kauempana toisistaan, arvioi asiantuntija tyytymättömyyden syytä.

Vaaka.

Ylen tällä viikolla julkaiseman kyselyn tulokset olivat karua luettavaa: vain parikymmentä prosenttia miehistä ja 16 prosenttia naisista on tyytyväinen painoonsa. Taloustutkimuksella teetetyn kyselyn mukaan moni haluaisi laihtua.

Mutta miksi ihmeessä olemme niin tyytymättömiä painoomme? Painonhallintaan erikoistuneella psykologilla Susanna Anglélla on arvio:

– Yleisellä tasolla olennaisin syy lienee se, että ihanteet ja todellisuus ovat yhä kauempana toisistaan: meistä on tullut painavampia, ja länsimainen kauneuskäsitys on puolestaan yhä epärealistisempi ja kehoihanne yhä hoikempi ja treenatumpi. Juopa sen välillä, mitä ihailemme ja millaisia oikeasti olemme, on kovin jyrkkä.

Hän huomauttaa, että toki ihmiset ovat aina ihailleet sitä, mikä on vain harvojen saavutettavissa.

– Mutta nykyään photoshopattujen kuvien keskellä tuntuu, että olemme unohtaneet, mikä on normaali vartalo tai mitä kaikkea kauneus voi olla. Median kuva ihailtavasta ihmisestä on kovin kapea: nuoruutta ja timmiyttä ihaillaan.

Myös lihavuustutkija, professori Kirsi Pietiläinen Helsingin yliopistosta uskoo, että median esimerkiksi laihdutusohjelmien kautta antamilla kuvilla siitä, millainen ihmisen pitäisi olla, on suuri osuus asiaan. Myös asenneilmapiiri vaikuttaa.

– Lihavuudesta on puhuttu pitkään negatiiviseen sävyyn.

Tällöin esimerkiksi ylipainoinen syyllistyy painostaan ja kokee, ettei kelpaa.

Suhde ruokaan menossa neuroottiseksi

Psykologi Susanna Anglé huomauttaa, että kyselyn tulos heijastaa myös nykypäivää. Suomalaisista miehistä kun noin kaksi kolmasosaa ja naisista noin puolet on ylipainoisia.

– Ylipaino on yleistä, joten sen myötä on myös tyytymättömyys ja halu laihtua.

Kyselyn perusteella näyttää kuitenkin siltä, että moni normaalipainoinenkin haluaa laihtua. Puolet suomalaisnaisista on ylipainoisia, mutta kyselyyn vastanneista naisista huomattavasti suurempi osa, yli 80 prosenttia, haluaa pudottaa painoa.

– Eihän ihmisten nyt niin tyytymättömiä pitäisi olla itseensä, lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen harmittelee.

Anglé huomauttaakin, että yksilötasolla kyse voi joskus olla myös siitä, että olemme tyytymättömiä johonkin aivan muuhun asiaan elämässämme tai itsessämme tai tunnemme epämääräistä kelpaamattomuuden tunnetta.

– Tällöin omasta kehosta tai painosta voi tulla ikään kuin symboli tälle tyytymättömyydelle. Tulkitsemme, että vika ja muutostarve on siinä. Että jos vain olisin hoikempi, olisin onnellinen ja kelpaisin muille ja itselleni.

Anglén mielestä myös suhde ruokaan tuntuu menevän neuroottiseen suuntaan jopa yhteiskunnan tasolla.

– Se on erkaantunut luonnollisen ja päivittäisen asian paikasta, joka ruualla kuuluisi olla. Ruokaan liittyy kauheasti tunteita, ja siihen liittyvät otsikot herättävät kohun ja kiistaa ruokavalioista. Tämä on johtanut siihen, että yksilöt tarkkailevat niin kovin painoaan ja ovat siitä huolissaan.

Miksi emme onnistu laihdutusyrityksissämme?

Moni on siis tyytymätön painoonsa ja haluaa laihduttaa, mutta miksi emme silti usein onnistu siinä?

– Siksi, että biologia on niin voimakkaasti ohjelmoitu vastustamaan painonlaskua. Evoluution tuloksena ihmiselle on kehittynyt kymmeniä ellei satoja erilaisia järjestelmiä, joilla se estää painonlaskun kaikin tavoin, koska se on alkujaan ollut aina haitallista, sanoo Kirsi Pietiläinen.

Kun ihminen sitten yrittää taistella luontaista "liian hyvää ruokahalua" vastaan yhteiskunnassa, jossa ruokaa on yllin kyllin tarjolla eikä sen eteen tarvitse harrastaa liikuntaa, keho pistää yksinkertaisesti kampoihin, hän jatkaa.

– Kaikki mekanismit tulevat päälle siinä kohtaa, kun ihminen yrittää laihduttaa. Lihomista vastaan taas ei ole yhtään ainoaa puolustusmekanismia. Ihmisellä on ainoastaan kognitiivinen, älyllinen yritys kamppailla tuhansia vuosia kehittynyttä järjestelmää vastaan. Moni ei pysty ylläpitämään sitä pitkään, mutta se on luonnollista.

Anglén mukaan laihdutamme huonosti toimivilla tavoilla: tehokuureilla, noudattamalla liian tiukkoja dieettejä ja odottamalla nopeita tuloksia.

– Mielemme on herkästi mustavalkoinen: kaikki herkut pois, joka päivä lenkille. Lähdemme niin rytisten, että homma karahtaa väsymykseen, omaan mahdottomuuteensa ja epäonnistumisen tunteeseen.

Kärvistely yllyttää mielitekoihin, joten herkkujakin hänen mukaansa kannattaa toisinaan sallia.

– Kärvistely yllyttää myös ajatusta, että sitten kun dieetti on loppu, saan syödä sitä ja tätä. Siksi paino nousee niin helposti takaisin laihduttamisen loputtua, korkojen kera.

Mielihyvää myös muualta kuin ruuasta

Laihduttaminen ei tietenkään ole mahdotonta. Lihavuustutkija Kirsi Pietiläisen mielestä paras keino on löytää itselleen sopiva tapa ja edetä vähittäisesti, jotta sitä jaksaa noudattaa pitkään.

– Joillakin se on unen lisääminen, joillakin stressinhallinta. Joillakin se on puhtaasti ruokavaliomuutokset ja liikunta.

Lisäksi Pietiläinen kehottaa etsimään mielihyvän lähteitä myös muista asioista kuin esimerkiksi ruuasta.

Anglén mukaan nykyään painonhallinnan asiantuntijat suosittelevatkin tekemään sellaisia muutoksia, joita voi noudattaa lopun elämäänsä. Se tarkoittaa tiukan laihdutuksen lopettamista ja pysyvän muutoksen tavoittelua.

Hänen mielestään elämäntapamuutosta kannattaisi lähteä tekemään hyvinvointi edellä.

– Kaikkien kannattaisi tavoitella terveyttä ja oman syömisensä laadukkuutta. Asioita, jotka edistävät hyvinvointia, vaikkeivät ne suoraan tähtäisikään painonhallintaan.

Järkevän, säännöllisen ja laadukkaan syömisen kautta tulee sivutuotteena myös painonlasku, kunhan vain malttaa mielensä, Anglé sanoo.

Vaakakapina – unohdammeko terveyshaitat?

Ylen Vaakakapina puhuu armollisuuden ja kehopositiivisuuden puolesta ja kehottaa unohtamaan laihdutuskuurit. Ensin pyritään henkiseen hyvään oloon ja kilot seuraavat perässä – jos ylipäätään on tarpeen.

Mutta eikö silloin unohdeta lihavuuden terveyshaitat ja siitä koituvat kustannukset, kun puhutaan armollisuudesta ja kehopositiivisuudesta? Ei, katsoo Anglé.

– Kehopositiivisuuden ideana on tavoitella hyvinvointia, itsestä huolehtimista ja terveyttä. Sama tavoitehan on lihavuuden terveysriskejä esiin nostavassa näkökulmassa. Riskejä korostava tapa keskustella lihavuudesta ei vain ole oikein toiminut keinona edistää kansan painonhallintaa.

Lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen on samaa mieltä: laihdutuspuheen pakkosyöttäminen ei auta.

– Kehopositiivisuus on varmasti oikea suuntaus sen takia, että 70-luvulta lähtien lihavia ihmisiä on ruoskittu elintapamuutoksiin, mutta lihavuus on lisääntynyt.

Anglé huomauttaa, että lihavuuteen liittyy voimakas stigma. Ihminen, jolla kenties on kehno olo muutenkin itsensä kanssa, tulkitsee terveysheristelyn helposti syyttävänä ja tuomitsevana.

– Kielteiset tunteet eivät edistä motivaatiota tehdä muutoksia.

Kiireen ja terroriuhan stressaamat ranskalaiset etsivät meditaatiosta mielenrauhaa

Etenkin pariisilaiset kaipaavat taukoa hektiseen elämäänsä. Meditaatiosta ovat kiinnostuneet myös ranskalaiset suuryhtiöt, joissa mielenrauhaa tarjotaan niin työntekijöille kuin esimiehillekin.

Ihmiset meditoivat.

Fyysinen urheilu ei ole kaikkien ranskalaisten juttu, mutta aivoja treenataan sen sijaan hanakasti. Pariisissa voi meditoida ennen työpäivän alkua esimerkiksi kaupungin kattojen yllä.

Joukko eri-ikäisiä miehiä ja naisia istuu itäpariisilaisella kattoterassilla silmät kiinni ja kuuntelee Thomas Emmanuel Gerardin rauhallista ohjausta.

– Nyt keskitymme hengitykseen. Keskittykää havaitsemaan, missä kohtaa kehoa hengitys tuntuu. Havaitkaa, miltä ilma tuntuu tullessaan keuhkoihin ja sitten poistuessaan niistä, meditaatio-ohjaaja Gerard opastaa.

Maksullisen yhteismeditaation on järjestänyt Mind-niminen meditaatioyritys. Yksi paikalle saapuneista on Caroline, joka kertoo meditoineensa päivittäin jo kahdeksan vuoden ajan. 

– Löysin meditaation alun perin joogaharrastukseni kautta. Nykyään meditoin itsekseni joka päivä. Pidän myös tällaisista yhteismeditaatioista, sillä ryhmässä olo tuo harjoitukseen uudenlaista energiaa, Caroline toteaa.  

Meditointi ankkuroi kiireisen pariisilaisen

Carolinen mukaan päivittäinen harjoittelu vaatii alkuun sinnikkyyttä. Hyödyt ovat kuitenkin varsin konkreettisia.

– Meditaatio on auttanut minua olemaan aiempaa luovempi. Mieleni on kirkkaampi ja ideat tulevat omalla painollaan. En myöskään juuri enää stressaa, Caroline kuvailee.

Samaa mieltä on meditaatiota pari vuotta harrastanut Emma. Hänkin löysi lajin pariin joogan kautta ja pyrkii pitämään kymmenen minuutin meditaatiohetken joka päivä.

– Minulle on elintärkeää muistaa hengähtää ja katsoa välillä sisäänpäin. Ilman säännöllistä meditaatiota ajatukseni ovat yhtä sekamelskaa.

Emman mukaan mielen rauhoittaminen on erityisen tärkeää kiireiselle pariisilaiselle.

– Juoksen monen muun tapaan tapaamisesta toiseen ja minulla on koko ajan tuhat asiaa tekeillä. Meditaatio auttaa ankkuroimaan itsenä tähän hetkeen.

Emman mukaan ajatusten rauhoittaminen on ollut Pariisissa tarpeen etenkin viime vuosien dramaattisten terrori-iskujen jälkeen.

Kivunlievitystä potilaille, päätöksentekoapua johtajille

Meditaatiota hyödynnetään myös kymmenissä ranskalaisissa sairaaloissa. Tutkimusten mukaan säännöllinen meditaatio vähentää lääkärikäyntejä.

Tietoisuusharjoituksista on apua myös esimerkiksi sydänoireiden, masennuksen ja työuupumuksen hoidossa sekä kivunlievityksessä.

Strasbourgin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta tarjoaa opiskelijoilleen esimerkiksi koulutusohjelman, joka yhdistää neurotieteitä ja meditaatiota.  

Erityisen kiinnostuneita tietoisuusharjoituksista ovat kuitenkin ranskalaiset yritykset, kuten Sodexo-konserni ja vakuutusyhtiö Maif. Meditaatio-ohjaaja Thomas Emmanuel Gerard kertoo vetävänsä meditaatio- ja mindfulness-harjoituksia sekä työntekijöille että esimiehille.

– Opastan hyödyntämään meditaatiota yritysten arjessa eri tavoin – sitä voi käyttää vaikeissa tilanteissa, päätöksenteossa ja harmonisemman työyhteisön luomisessa, hän kuvaa.

Tarkoitus on lisätä työntekijöiden hyvinvointia ja sitä kautta yritysten tuottavuutta. Kyseessä ei ole toki pelkästään ranskalainen ilmiö, vaan meditaatiota ovat hyödyntäneet jo pitkään Yahoon, Googlen ja Niken kaltaiset yritysjätit. 

“Meditaation suosio kertoo laajemmasta muutoksesta”

Meditaatio on kasvattanut viime vuosina suosiotaan koko läntisessä maailmassa, kun esimerkiksi kännykkään ladattavat ohjelmat ovat tehneet harjoittelusta helpompaa. Ranskassa harrastajamäärä on kasvanut etenkin viimeisten viiden vuoden aikana.

Meditaatio- ja mindfulness-oppia Yhdysvalloista Ranskaan 80-luvulla tuonut pioneeri uskoo, että kyseessä on silti muoti-ilmiötä syvällisempi liikehdintä.

– Taustalla on laajempaakin kyllästymistä materialistisiin arvoihin. Uskon, että meditaation suosio kertoo yhteiskunnallisesta muutoksesta. Työ on kuitenkin aloitettava omasta itsestä, suomalaissyntyinen Holly Niemelä sanoo.

Niemelä muistuttaa, että meditaatio lisää useiden tieteellisten tutkimusten mukaan myötätuntoa ja parantaa keskittymistä. Lisäksi se vähentää stressiä, unettomuutta ja ahdistuneisuutta. Tuloksia syntyy jo kymmenen minuutin päivittäisellä harjoittelulla.

– Keskittymisen ja läsnäolon harjoittaminen on nykymaailmassa suorastaan välttämätöntä. Informaatio- ja ärsyketulva kun on jatkuvaa ja Facebookin, Linkedinin ja Snapchatin kaltaiset sivustot vaativat jatkuvaa huomiotamme. 

Pysähtyminen vaatii kuitenkin asian tiedostamista – joskus jopa kriisin.

Ranskassa herättäjänä ovat toimineet myös viime vuosien terrori-iskut, jotka ovat saaneet monet etsimään meditaatiosta ja muista tietoisuusharjoituksista mielenrauhaa.

Asiantuntijat: Olematon suuntavaisto on liioittelua – Kaikki voivat kehittää sitä

Kun tulee puhe suuntavaistosta, yleensä joku seurueesta huokaa, ettei hänellä ole sitä lainkaan. Todellisuudessa käytännössä kaikilla on jonkinlainen kyky avaruudelliseen hahmottamiseen ja paikasta toiseen suunnistamiseen.

Eksyksissäkö?

Asiantuntijoiden mukaan täysin olematon suuntavaisto on lähes varmasti liioittelua, ja kaikki voisivat todellisuudessa kehittää taitoa halutessaan. Psykologian näkökulmasta jumiutuminen käsitykseen huonosta tai olemattomasta suuntavaistosta on kuitenkin ymmärrettävää, vaikka uskomus voi olla jopa täysin virheellinen.

Tähän voi johtaa esimerkiksi yksi epäonnistunut kokemus, jota ei ole lähdetty haastamaan uudelleen.

– Me ihmiset olemme kaikkea muuta kuin rationaalisia olentoja. Emme me tee tutkimusta, että yritänpä kymmenen kertaa ja teen sen perusteella johtopäätöksen, että kun onnistuin viidessä tai kuudessa kerrassa, niin minulla saattaisi olla mahdollisuuksia oppia enemmän. Me kokeilemme kerran ja päätämme, että ei ollut minun juttuni, en pysty, psykologi ja uskomuksista kirjan kirjoittanut Annamari Heikkilä sanoo.

Mielikuva huonosta suuntavaistosta voi syntyä myös silloin, jos keskittyminen harhautuu suunnistamisen sijaan helposti muihin asioihin, eikä suunnista tai maamerkeistä tule pidettyä lukua.

Se, että joltakulta tyystin puuttuisi suuntavaiston kaltainen taito ilman, että kyse on neurologisesta häiriöstä, ei ole neurologin mukaan kuitenkaan ole todennäköistä, vaikka joku näin itse kokisikin.

– Ihmisten tiedonkäsittelyominaisuudet ovat erilaisia, ihan niin kuin persoonallisuuskin on erilainen. Jotkut ovat parempia joissain lajeissa kuin toisissa, mutta sitä minä en ihan usko, että joltakulta puuttuisi suuntavaisto kokonaan, Turun yliopiston neurologian professori ja Turun yliopistollisen keskussairaalan yleisneurologian ylilääkäri Seppo Soinila toteaa.

Synnynnäistä vai opittua?

Jo sana 'vaisto' suuntavaiston tapauksessa voi ohjata ajattelemaan, että kyse on synnynnäisestä ominaisuudesta. Suuntavaistoon vaikuttavat järjestelmät ovatkin tutkijoiden mukaan evoluution näkökulmasta hyvin vanhoja ja esiintyvät monilla lajeilla.

– Toisaalta kuten kaikissa monimutkaisissa prosesseissa, myös oppimista tarvitaan, ja suunnistaminen on taito, jota voi harjoittaa. Yleensä mikään kognitiivinen prosessi ei olekaan "joko-tai", huomauttaa ajaessa tapahtuvaa tiedonkäsittelyä tutkiva Otto Lappi Helsingin yliopistosta.

Lappi nostaa esimerkiksi laulutaidon: kaikilla on kyky laulaa ja se on tietyssä mielessä synnynnäinen, mutta kuitenkin laulutaito pitää opetella.

– Toisaalta siinä, kuinka helppoa oppiminen on, on perinnöllistä vaihtelua. Kuka tahansa voi opetella lisää, mutta toisaalta on mahdollista, että eri ihmisillä suorituskyvyn rajat ovat erilaiset, eli kenestä tahansa ei voi tulla oopperasolistia, Lappi summaa.

Tiedeyhteisössä ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä siitä, miltä osin tämänkaltaisissa taidoissa kyse on synnynnäisestä lahjakkuudesta tai geeneistä ja miltä osin harjoittelusta.

– Nyt puhutaan kaikkein monimutkaisimmista inhimillisistä tiedonkäsittelyprosesseista, ja niiden osalta kaikkein hankalimmin tutkittavasta kysymyksestä, Lappi muistuttaa.

Harjoittelulla kuitenkin on merkitystä: esimerkiksi Lontoon taksikuskeja tutkittaessa on havaittu, että isossa kaupungissa navingointi vaikuttaa aivojen rakenteeseen niin, että taksikuskeilla hippokampuksen takaosa oli suurempi kuin verrokkiryhmillä. Hippokampuksella on keskeinen rooli muistiin liittyvissä toiminnoissa, ja se myös prosessoi ja tallentaa spatiaaliseen eli avaruudelliseen hahmottamiseen liittyvää tietoa.

Taksikuskeille tehdyissä tutkimuksissa hippokampuksen koko oli yhteydessä siihen, kuinka kauan henkilö oli taksikuskina työskennellyt. Vastaavasti lontoolaisilla bussikuskeilla suurentunutta hippokampuksen takaosaa ei havaittu, vaikka navigointia lukuun ottamatta työskentelyolot olivat samankaltaiset kuin taksikuskeilla.

Miehet peittoavat naiset yksinkertaisissa testeissä

Tutkimuksissa on saatu viitteitä myös muun muassa siitä, että miehet pärjäisivät suuntavaistoon liittyvissä testeissä keskimäärin naisia paremmin. Tämä voi osaltaan edesauttaa käsitystä suuntavaistosta osin synnynnäisenä ja muuttumattomana ominaisuutena.

– Sekä kognitiivisten karttojen ja spatiaalisen navigaation että matalan tason visuospatiaalisen orientaation osalta on paljon tutkimustuloksia siitä, että ryhmätasolla miehet saavat keskimäärin hieman korkeampia tuloksia – ainakin hyvin yksinkertaisissa laboratoriotesteissä, Lappi sanoo.

Tämä on havaittu myös muiden nisäkkäiden kohdalla: myös esimerkiksi rottien tapauksessa urosten on havaittu suoriutuvan näitä asioita mittaavista tehtävistä hieman paremmin.

Ainakin osittain syypää sukupuolten väliseen eroon voi olla testosteroni, eli niin sanottu mieshormoni, jota miehillä on luontaisesti huomattavasti naisia enemmän. Erään tutkimuksen mukaan naisten suoriutuminen suunnistustehtävissä parani hieman, kun he saivat lisätestosteronia ennen testiä.

Toisaalta tulokset on myös kyseenalaistettu: muun muassa kasvuympäristön vaikutusta on pidetty sukupuolta merkitsevämpänä tekijänä avaruudellisen hahmottamisen kehittymisessä.

Sosiaalisten tekijöiden vaikutusta on pyritty myös tutkimaan. Tutkimusten mukaan naiset alkavat suoriutua tilan hahmottavista mittaavissa testeissä yhtä hyvin kuin miehet, kun tehtäviin lisätään sosiaalinen ulottuvuus esimerkiksi tehtävässä kuvattuun ihmishahmoon samaistumisen kautta. Tutkimuksesta on kirjoittanut esimerkiksi Association for Psychological Science.

Tulosten on arveltu voivan liittyä esimerkiksi siihen, millaisia uskomuksia miehillä ja naisilla on pärjäämisestään tietynlaisissa tehtävissä, ja miten se vaikuttaa suoriutumiseen.

Tila hahmotetaan oikeassa aivopuoliskossa

Yksinkertainen tutkimuskohde suuntavaisto ei kuitenkaan ole. Aivojen tasolla sellaista yksiselitteistä ominaisuutta tai aluetta kuin suuntavaisto ei ole, vaan se muodostuu erityisesti tilan hahmottamisesta ja muistitoiminnoista. Tutkija Otto Lapin mukaan aivotutkimuksessa erotellaan kaksi järjestelmää, joiden varassa ihminen orientoituu ja suunnistaa ympäristössään.

– Suuntavaistoa voi pitää näiden kahden järjestelmän yhteispelinä: Ensimmäinen systeemi on tiukasti yhdistetty motoriikkaan, ja yhdistelee aistitietoa silmistä, korvista, tasapainoelimistä ja kehonaistista. Sen avulla orientoidutaan välittömästi näkyvissä olevaan ympäristöön. Toinen järjestelmä taas pitää kirjaa siitä, missä ollaan suhteessa ympäristöön laajemmin, Lappi selittää.

Ihminen rekisteröi automaattisesti ympäristönsä kiintopisteitä, joiden mukaan hän muodostaa mielessään kuvaa tai karttaa ympäristöstään – niin sanottuja kognitiivisia karttoja. Ympäristöä hahmotetaan liittämällä muistissa olevat kiintopisteet siihen, mitä on näkyvissä. Vastaavasti oman sijainnin voi päätellä ympäristön maamerkeistä.

Myös aivopuoliskoilla on oma roolinsa suunnistamisessa.

– Useimmilla ihmisillä vasen aivopuolisko on hallitseva ja oikea aivopuolisko ei-hallitseva. Sillä ei välttämättä ole suoraan mitään tekemistä suuntavaiston kanssa, mutta kun on tutkittu minkälaista työnjakoa aivopuoliskoilla on, niin avaruudellisen hahmottamisen kyky on keskittynyt tähän ei-hallitsevaan eli oikeaan aivopuoliskoon, neurologi Seppo Soinila toteaa.

Toisaalta tutussa ympäristössä orientoitumisen ajatellaan olevan enemmän riippuvaista hallitsevasta eli vasemmasta aivopuoliskosta.

Tämän työnjaon merkitystä esimerkiksi hyvien ja huonojen suunnistajien välillä on kuitenkin vaikea arvioida, sillä niitä, joilla oikea aivopuolisko olisi oikeasti hallitsevampi, on Soinilan mukaan todellisuudessa erittäin vähän – arviolta enintään joka sadannella ihmisellä.

Lahjakkuus houkuttelee harjoittelemaan

Myös lahjakkuudella on merkitystä, koska lähtötaso vaikuttaa usein siihen, kuinka motivoitunut on kehittämään taitoaan. Ihmisillä on taipumusta hakeutua sellaisten asioiden pariin, joissa he ovat hyviä ja jättää heikommin hallitut muiden harteille.

– Jos on luonut tällaisen käsityksen itselleen – minä hyvänä esimerkkinä – että on huono suuntavaisto, niin siitä seuraa helposti ajatus, että ei minun tarvitse yrittääkään opetella. Jos menen vaikka uuteen kaupunkiin jonkun ystäväni kanssa, niin mielelläni tukeudun hänen suuntavaistoonsa ja annan vastuun suunnistamisesta hänelle, psykologi Annamari Heikkilä pohtii.

Tuttuihin rooleihin asettuminen on ehkä helpointa kaikille, mutta tällöin omat valmiudet eivät pääse kehittymään. Uskomukset omasta kyvykkyydestä, kuten se, ettei ole hyvä matematiikassa tai on huono suuntaivaisto, näyttävätkin Heikkilän mukaan olevan varsin pysyviä.

– Eli emme ajattele joistain asioista, että ne ovat itse asiassa taitoja ja valmiuksia, joita voi harjoittaa, vaan ajattelemme, että minulle nyt annettiin tällaiset aivot, ja siksi minulla on huono suuntavaisto, hän sanoo.

Apukeinot käyttöön metsässä ja uudessa kaupungissa

Vaikka suuntavaistonsa kokisikin huonoksi, ei sen kannata silti psykologin mukaan antaa turhaan rajoittaa tekemisiään. Annamari Heikkilä ohjeistaa, että vieraaseen kaupunkiin voi hyvin ottaa mukaan kartan tai puhelimen ja kaupungilla voi kysyä neuvoa ohikulkijoilta. Marjametsäänkin voi lähteä taitavamman kaverin kanssa.

Neurologi Seppo Soinila puolestaan kehottaa harjoittamaan suuntavaistoa esimerkiksi opettelemalla kiinnittämään huomiota maamerkkeihin ja pyrkimään pitämään mielessä sen, missä suunnassa ne kulloinkin ovat. Vastaavasti käännöksistä voi pitää mielessään lukua niin, että tietää, mihin suuntaan on kulloinkin etenemässä verrattuna lähtötilanteeseen.

Heikkilä toisaalta lohduttaa, että uskomusta huonosta suuntavaistosta ei ole välttämätöntä yrittää kumota.

– Ei niitä uskomuksia välttämättä tarvitse muuttaa, vaan pitää miettiä, miten niiden kanssa voisi toimia niin, että niistä ei tule sellaisia, jotka estävät tekemästä itselle mielekkäitä asioita. Niille voi hymyillä lempeästi, ja sitten mennä siihen uuteen kaupunkiin, joka kiinnostaa ja josta haluaa oppia ymmärtämään lisää, Heikkilä kehottaa.

Nettilääke romahdutti hiv-tartunnat Lontoossa – Estolääkkeen halpa rinnakkaisversio tulossa Suomenkin apteekkeihin

Malarialääkkeiden tapaan estolääkkeenä käytettävä Prep on tutkimuksissa estänyt jopa 90 prosenttia tartunnoista.

Truvada -kapseli lääkärin kädessä Saksassa

Uusien hiv-tartuntojen määrä Lontoon homoseksuaalisten miesten keskuudessa romahti viime vuonna – yllättävästä syystä.

Lontoolaisilla seksuaaliterveyden klinikoilla havaittu 40 prosentin pudotus edellisvuodesta johtunee pääosin siitä, että yhä useammat seksuaalisesti aktiiviset homomiehet ovat ryhtyneet tilaamaan netistä hivin estolääkettä, kertoo New Scientist -julkaisu.

Ennen seksiä otettava Prep-lääke, kauppanimeltään Truvada, estää tutkimusten mukaan oikein otettuna jopa 90 prosenttia tartunnoista. Toisin sanoen se torjuu hiviä yhtä tehokkaasti kuin kondomi.

Täyttä varmuutta Prepin ja vähentyneiden tartuntojen yhteydestä ei ole, mutta Will Nutland London School of Hygiene and Tropical Medicinesta ei keksi pudotukselle muutakaan selitystä. Käsitystä tukee se, että Prepin käyttö lisääntyi rajusti viime vuonna.

Nutland on perustanut nettiin sivuston, jolla annetaan ohjeita prepin käyttöön.

Truvada hyväksytty EU:ssa myös Prep-estolääkkeeksi

Malarialääkkeen tapaan käytettävä Prep on hyväksytty hivin estolääkkeeksi Britanniassa, mutta sitä ei vielä saa Kansallisen terveyspalvelun NHS:n kautta. Myös muualla EU:ssa Truvadan käyttö Prep-estolääkkeenä sai viranomaisten hyväksynnän viime vuoden lopulla.

Erikoislääkäri Jussi Sutinen Auroran sairaalasta kertoo, että Suomessa Truvadaa, joka on käytännössä kahden lääkeaineen yhdistelmä, on käytetty jo pitkään hiv-tartunnan saaneiden hoidossa. 

Myös meillä pohditaan käytön laajentamista hivin ehkäisyyn. Sutisen mukaan Truvadan käyttö ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Tuore tartunta ei aina näy testeissä, ja jos tartunnan jo saanut henkilö käyttää Truvadaa estolääkkeenä, voi HI-virus  kehittää sille vastustuskyvyn. Sillloin mahdollisuus tehokkaaseen tartunnanjälkeiseen hoitoon vaikeutuu.

Truvada on kallis, mutta netistä saa halvalla

Tällä hetkellä ainoa Euroopassa tarjolla oleva Prep-lääke Truvada on tiedetty tehokkaaksi, mutta ongelmana on ollut sen kalleus. Esimerkiksi Britanniassa kuukauden annos maksaa noin 460 euroa.

Siksi Lontoon homopiireissä on ryhdytty tilaamaan Truvadan rinnakkaislääkkeitä nettisivustojen kautta. Näin ostettuna kuukauden annoksen saa alle 50 eurolla. Suosituimpia ostospaikkoja ovat intialaiset ja swasimaalaiset nettiapteekit. 

Suosituin tilaussivusto taas on I Want PrEP Now. Netistä löytää myös esimerkiksi englantilaisia ja australialaisia sivustoja, jotka listaavat luotettavana pidettyjä ostossivustoja.

Perinteisesti lääkkeiden ostamista netin kautta on pidetty uhkapelinä. Kauppa voi olla laitonta ja posti tuoda lääkkeitä, jotka ovat turvattomia tai tehottomia.

New Scientistin mukaan asenteet ovat kuitenkin muuttumassa. Eräät lontoolaiset laboratoriot tarjoavat Truvadaa käyttäville veri- ja virtsatestejä, joilla he voivat varmistaa, että pillerit ovat aitoja, eivätkä aiheuta esimerkiksi munuaisvaurioita. Laboratoriot eivät ole vielä törmänneet väärennettyjihin pillereihin.

Lääkäreiden asennoitumista helpottaa sekin, että Britannian valvova viranomainen, General Medical Council, katsoo, että lääkäreiden on eettisesti oikein kertoa potilaille sellaisestakin hoidosta, jota he eivät itse voi antaa.

Britanniassa voi tilata lääkkeet neljännesvuodeksi

Britannian kansalaisilla on lupa ostaa netistä EU:n ulkopuolisista maista lääkkeitä kolmeksi kuukaudeksi. Suomessa lainsäädäntö on tiukempi. meillä lääkkeiden tilaaminen netistä EU:n ulkopuolelta on täysin kiellettyä.

Erikoislääkäri Jussi Sutinen uskoo, että kaikesta huolimatta myös Suomeen tilataan jonkun verran Truvadaa. Sama käsitys on Aids-tukikeskuksen työtä nykyisin jatkavassa Hivpointissa.

EU:ssa Prep/Truvada on riskikäyttäjille ilmaista hivin ehkäisyyn nykyisin vain Ranskassa, lisäksi sitä käytetään myös Norjassa.

Sutinen uskoo, että tilanteeseen tulee vähitellen muutos myös Suomessa. Hän arvelee muutoksen voivan tapahtua siinä vaiheessa, kun EU-markkinoille tulee ensimmäisiä edullisia rinnakkaislääkkeitä, mahdollisesti myöhemmin tänä vuonna.

Kaiken kaikkiaan Sutinen pitää Prep-estohoitoa hyvänä välineenä, kunhan sitä käytetään oikein. Hän pitää turhana esimerkiksi huolta siitä, että riskikäyttäytyminen lisääntyisi hurjasti, jos Prepiä on helposti saatavilla. Tutkimuksissa sellaisesta on havaintoja vain vähän.

Ja vaikka Prepin käyttö yleistyisikin, on kondomi jatkossakin se ehkäisyväline, joka suojaa myös kaikilta muilta sukupuolitaudeilta, Sutinen muistuttaa.

500 euron idea sai vanhukset liikkeelle – rollaattori-circuit koukuttaa ikäihmisiä

Lappeenrantalaisen vanhustentalon pihalle valmistunut 500 euron rollaattorirata pisti vanhukset liikkumaan. Lyhyessä ajassa tulokset ovat olleet hyviä.

Eini Husu

93-vuotias Eini Husu laittaa ulkovaatteet päällensä. Hän ottaa tottuneesti kiinni rollaattoristaan ja lähtee asunnostaan palvelutalon pihalle.

Ulko-ovelta matka käy etupihan läpi noin 10 metrin matkan lähelle piha-aitaa. Leveästä aidan aukosta Eini Husu lähtee jokapäiväiselle matkalleen, 200 metriä pitkälle rollaattori-circuitille.

Rollaattori-circuit

Lappeenrannan Ylämaalla palvelutaso Kosenkoti sijaitsee aivan taajaman keskustassa isossa montussa, josta joka paikkaan on ylämäkeä. Palvelutalon asukkaista lähes jokainen käyttää rollaattoria. Vaikka rollaattori helpottaa etenemistä, niin ylämäki teetti monelle asukkaalle liian paljon töitä.

Isojen ylämäkien takia vanhuksille oli keksittävä jotain. Jos rollaattorin avulla ei ylämäkiä pääse ylös, niin on vaarana, että vanhukset jäävät omiin asuntoihinsa tai seisoskelevat vain pihalla.

Puolitoista vuotta sitten Palvelutalo Kosenkodin ympärille valmistui reilun metrin levyinen reitti. Pituutta rollaattori-circuitilla on 200 metriä. Matka on tasainen, ei ole ylä- eikä alamäkiä.

Oikeasti rollaattori-circuitin nimi on Marja-circuit, minkä nimen se sai Ylämaan Kosenkotiyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajan Marja Hovin mukaan.

Sana rollaattori-circuit kuitenkin vilahtelee puheessa jatkuvasti. Ja rollaattoriajoahan varten se on tarkoitettukin.

Jokapäiväinen juttu

Eini Husu on asunut Kosenkodissa reilut kaksi vuotta. Hän sai rollaattorin kohta asuntolaan tultuaan ja on tykännyt siitä kovasti. Rollaattori-circuitissa hän käy päivittäin.

– Kyllä minä tässä rollaattorilla päivittäin ajelen. Jos vain on niin hyvä keli, että pääsee, kertoo Eini Husu.

Husu kertoo ajelevansa reitin kerran tai kaksi tai jopa kolme kertaa päivässä. Välillä hän uskaltautuu vähän kauemmaksikin.

Juuri nyt lunta ei maassa ole kuin muutama sentti. Tuuli tuiskuttaa ja pakkasta on muutama aste. Kesällä Eini Husun mukaan ajelijoita on enemmänkin.

– Kesällä on enemmän. Ne käyvät täällä, ketkä kykevät.

Rollaattorireitin varrella tapaa ihmisiä ja tulee ulkoiltua. Tarvittaessa Eini Husu jää puolessa välissä olevalle penkille istuskelemaan.

Rollaattori-circuit maksoi alle 500 euroa

Lappeenrannan Ylämaan Kosenkodin rollaattori-circuit oli Kosenkodille halpa investointi.

– Pinnoitukseen käytetty kivituhka maksoi 300–400 euroa ja kyltin hinta oli 70 euroa. Talon omat huoltomiehet tekivät reitin valmiiksi, kertoo Ylämaan Kosenkotiyhdistyksen toiminnanjohtaja Eeva-Liisa Marttinen.

Kosenkodissa fysioterapeuttina työskentelevä Merja Niemi on tyytyväinen, että rollaattorireitille on ollut käyttöä.

– Se on selkeä reitti mitä mennä. Ja sitten tässä on liikennettä mitä seurata, ja pääsee tapaamaan muita talon asukkaita, kertoo Niemi.

Osa Kosenkodin asukkaista on tehostetun palveluasumisen piirissä. Myös he pääsevät pyörätuolilla hoitajien avustuksella reitille.

Fysioterapeutti Merja Niemi kertoo, että rollaattori-circuit on selvästi lisännyt asukkaiden liikkumista.

– Varsinkin kesäaikaan on paljon ajelijoita.

Rollaatoria ei pidä hävetä

Fysioterapeutti Merja Niemi Lappeenrannan Ylämaan Kosenkodista muistattaa, että rollaattoria ei pidä hävetä.

– Se on tuki ja turva. Sen kanssa pääsee liikkumaan ja sosiaalinen elämäkin mahdollisesti paranee. Siinä voi myös istua välillä.

Merja Niemen mukaan näin liukkailla keleillä rollaattori on parempi kuin kävelykeppi.

– Moni vierastaa rollaattoria, kun se on näkyvä apuväline. Myös pelätään, että olisi heikko, vaikka se vain auttaisi kävelemisessä.

Einin vauhti ei hiljene

Vaikka Ylämaan rollaattorireitin mitta on vain 200 metriä, on se fysioterapeutti Merja Niemen mielestä erittäin sopiva.

– Kyllä se on monen vanhuksen voimille juuri sopiva matka. Siitä voi olla se hyöty, että jaksaa paremmin siellä kotona, askareet sujuvat ja mieli on virkeämpi. Ja jos 200 metriä ei riitä, niin aina voi kiertää toisen tai kolmannen kerran.

93-vuotiaan Eini Husun rollaattorikierros kestää muutaman minuutin. Vauhtia on niin, että muut eivät tahdo perässä pysyä.

– Eihän se vauhti vielä tässä iässä hiljene. Mukava täällä on käveleskellä, naurahtaa Husu.

"JUST JOO olisi osuvampi nimi" – Järvenpään upouuden terveyskeskuksen aloitus kangertelee

Terveyskeskuksen takaisinsoittopalvelu ei ole toiminut järjestelmävian vuoksi. Nyt sumaa on päästy purkamaan.

Puhelinmyyjä työssään

Järvenpään sosiaali- ja terveyspalvelut muuttivat vuoden alussa upouuteen kiinteistöön Helsingintien varrelle.

JUSTiksi nimetyn terveyskeskuksen toiminta on lähtenyt kangerrellen liikkeelle. Terveyskeskuksen puhelinpalvelut ovat ruuhkautuneet, ja vastaanotolla omatoiminen ilmoittautumisjärjestelmä ITTE on pottuillut niin asiakkaille kuin henkilökunnallekin.

Järvenpää-aiheisessa Facebook-ryhmässä ongelmat ovat kirvoittaneet kirpeitä kommentteja:

Kyl mä sanon et JUST JOO olis osuvampi nimi uudelle terveyspalveluja tuottavalle keskuksellemme. Takaisinsoittopalvelu ei toimi eikä neuvonta vastaa. Yritä siinä nyt sitten esim. jättää lääkärille soittopyyntöä tai perua lääkärinaikaa tai kysellä jotain mieltä painavaa.

Sama tk meininki jatkuu mutta uudessa kivemmassa rakennuksessa. Nyt voi sentään piipahtaa kahviossa jos/kun joutuu odottamaan.

"Tilanne on korjaantumaan päin"

Puhelinpalvelun ongelmat ovat pääasiassa johtuneet järjestelmäviasta, kertoo Järvenpään terveyden edistämisen johtaja Kristiina Kariniemi-Örmälä.

Vikaa on ratkottu yhdessä palvelutoimittaja Sonera kanssa. Kertyneitä puheluita on jo päästy purkamaan.

– Järjestelmästä paljastui sellainen virhe, että puhelut ikäänkuin kertyivät koko Keski-Uudenmaan alueelta sinne, eivätkä tulleet läpi meidän vastaajille, Kariniemi-Örmälä kertoo.

– Tällä hetkellä kaikki puhelut on saatu purettua ja niitä on soitettu takaisin. Tilanne on korjaantumaan päin, mutta kestää aikansa että koko suma saadaan purettua.

Myös muutto on tuonut omia ohimeneviä ongelmiaan.

Perusteettomasta laskusta tehtävä oikaisupyyntö

Aikoja lääkärille ja fysioterapiaan on kyetty puhelinruuhkan aikana jakamaan tiskiltä sekä sähköisten palveluiden avulla.

– Sillä on joiltakin osin kyetty paikkaamaan näitä puhelimen aiheuttamia hankaluuksia, Kariniemi-Örmälä sanoo.

Järvenpää-ryhmässä tilanteelle riittää myös ymmärrystä.

JUST on ollut auki 2 viikkoa.. pitäisikö antaa inhimilliselle erehdykselle ja virheille tilaa tapahtua, kun niiltä ei kuitenkaan elämässä voi välttyä koskaan, kukaan tai mikään ei ole täydellistä..

Entä jos on puhelinruuhkan aikaan turhaan yrittänyt perua lääkäriaikaa ja posti kiikuttaa tästä yli 50 euron laskun?

Toivomme, että ihminen lähestyy meitä oikaisupyynnön muodossa. Mihinkään joukkokorjaukseen emme kykene, mutta jokaisen asiakkaan tapaus käydään sitten jälkikäteen tarkasti läpi, Kariniemi-Örmälä lupaa.

Kiroileva motokuski asuu kahlittuna meistä monen sisällä – Psykologi neuvoo: Sano tänään töissä vähintään kerran ei

Kiroileva motokuski asuu monen suomalaisen sisällä, mutta usein kiukku padotaan – ja passiivis-aggressiivisuuden jäynämonsteri herää. Työpaikalla ratkaisu on opetella sanomaan rakentavasti, mitä haluaa, ja mitä ei halua.

Kaksi miestä tiukassa keskustelussa.

Esimerkki työelämästä: deadline lähestyy ja tiimin yhden jäsenen työpanosta saa odotella, ja muiden työt viivästyvät. Lopulta saadaan pitkä raportti siitä, miten paljon on muita töitä tai miten hänelle tehdään hallaa ja kohdellaan eri tavoin kuin muita. Muut syyllistyvät. Taas se hankala tyyppi pääsi hyökkäämään sivuviistosta.

Kyse on passiivis-aggressiivisuudesta: puolustuskeinosta tilanteessa, jossa kokee, että omia vaikutuskeinoja ei ole, tai itsensä puolustaminen pelottaa liikaa. Tällaista ihmistä voisi kutsua vaikkapa jäynätyypiksi tai jäynäksi.

Hänen käyttäytymisessään ilmenee vastarintaa, itsepäisyyttä, asioiden lykkäämistä ja avuttomuutta. Lisäksi esiintyy kateutta, kaunaa, sarkasmia, paheksuntaa, toistuvaa epäonnistumista, epäluotettavuutta ja unohtelua. Tuttua on myös uhriutuminen: syy on aina muissa, itse on väärinymmärretty ja aliarvostettu. Jäynä arvostelee ja halveksii auktoriteetteja, valittaa omaa epäonneaan. Tunnistatko tyypin omalta työpaikaltasi? Tai kenties jopa itsestäsi?

Työ- ja organisaatiopsykologi ja psykoterapeutti Satu Kasken mukaan passiivis-aggressiivisen on vaikea ilmaista harmiaan tai ärsyyntymistään asioihin. Hän kätkee mielipahansa hymyn taakse.

– On passiivinen, vetämätön, ei sano suoraan asioita. Kaveri on kuin saippuapala, joka ei pysy hyppysissä: "ei mulla mikään ole", mutta kaikki näkevät, että jotain on pielessä. Jäynätyyppi aidosti silmät pyöreinä ihmettelee, että miten te mua syytätte, en mä ole mitään tehnyt.

Negatiivisten tunteiden ilmaisemisen vaikeus

Passiivis-aggressiivinen pitää kädet nyrkissä taskuissaan, kun saa työtehtävän, jota ei haluaisi tehdä. Työ tuntuu ylittävän kyvyt, mutta jäynätyyppi ei sano sitä, vaan pitää tunteensa ja tarpeensa sisällään. Pahimmillaan, kun työtehtävä alkaa lähestyä, hän marssii työterveyshuoltoon ja saa sairasloman, ehkä aidosti onkin kipeä.

Jäynä välttelee avointa yhteenottoa. Moni on saattanut oppia jo lapsuuskodissa, ettei kielteisiä tunteita saa näyttää.

– Tätä on "kiltin tytön syndrooma". Ihminen on oppinut, että saadakseni muiden hyväksynnän ja arvostuksen, tulee toimia tällä tavalla. Suupielet kiristyvät ja yöllä narskuttelee hampaita, kun on niin tiukoilla koko keho ja mieli, kun ei pysty ilmaisemaan itseään, Satu Kaski kuvailee.

Työpaikalla kokouksissa ei päästä itse asiaan, tai työteho ei ole niin hyvä kuin voisi olla, kun jokin asia kaihertaa. Sen tuntee. Passiivis-aggressiivisuuden syyt kumpuavat usein tiedostamattomista asioista.

– Tarkoituksella ei halua olla jäynä, mutta kun on niin vaikea olla itsensä kanssa. On tiedostamatta kateellinen muille, joilla näyttää menevän kuin Strömsössä, tai ainakin asianomaisesta tuntuu siltä.

Jäynä jää uhrin asemaan, ja katkeruus valtaa mielen omasta tilanteesta: olen jo kuusikymppinen ja edelleen teen samoja hommia. Tuossa tuli jo pomoksi nuori jätkä minua opastamaan. Joku voi kyllä olla tietoisestikin jäynä toiselle: kun minulla ei ole asiat hyvin, niin pidän huolen, ettei ole muuten teilläkään.

Sivusta mennään ohitse, koska nuori uskaltaa sanoa, että haluan tämän työtehtävän. Tämä liittyy osin ikään ja sukupolven muutokseen, arvioi Kaski.

– Ei ole harvinaista, että keski-iän ylittäneet naiset jäävät sivuviistoon ja pahimmillaan katkeroituvat siitä, mitä ilman jäivät. Ihan vain siitä syystä, että eivät osoittaneet oma-aloitteisesti kiinnostustaan tai tuoneet esille omaa osaamistaan. Näin he jäävät tekemään työt, joita kukaan muu ei halua tehdä.

Tunnista sisäinen jäynäsi

Hankalaksi koettua työkaveria on helppo osoittaa sormella ja tehdä hänestä syntipukki. Mutta miten huomaan, että jäynä asuukin minussa, olen passiivis-aggressiivinen? Kannattaa ainakin olla aidosti avoin muilta tulevalle palautteelle.

– Se on hyvä keino saada selville, miten itse oikeasti toimin. Kriittisen palautteen vastaanottaminen ei ole helppoa, mutta sitä voi kuulostella, reflektoida sisäisesti sitä, mistä palaute kertoo ja millaisen kuvan haluaa itsestään antaa.

Jäynää jäytää usein pelko: mitä jos minua ei hyväksytäkään? Tulen näkyväksi ja minulle voi käydä vielä pahemmin – ja niinhän se oikeasti on, myöntää Satu Kaski.

– Kun ihminen tulee esille, tulee siis rohkeaksi, aina siihen sisältyy riski, että muut eivät ota tosissaan tai sanovat ikävästi. Niinhän se on kaikissa ihmissuhteissa. Mutta jos ei tuo mitään itsestään esille, niin harvoin mitään saakaan.

Auta itse itseäsi – uskalla sanoa ei

Itseään voi auttaa parhaiten pysähtymällä, kun alkaa tunnistaa jäynätyypin piirteitä itsessään.

– Mitä tapahtuu, mikä on minun tarpeeni, mitä olisin halunnut. On jo ensiaskel, että tunnistaa "tätä minä haluaisin", mutta en uskalla sanoa.

Työ- ja organisaatiopsykologi ja psykoterapeutti Satu Kaski kehottaa pohtimaan, mikä olisi ensimmäinen kohta, missä tarpeiden ääneen sanomista voisi kokeilla.

– Lähtee sitä kautta herkistämään ja altistamaan itseään asioille, joissa voi tulla köniin. Ehkä voi huomata, että mitään ei tapahtunutkaan, vaan sain sen minkä halusin.

Yhtä tärkeää on osata myös sanoa, mitä ei halua. Pitää uskaltaa puolustaa omia rajojaan. Se on yksi tapa määritellä identiteettiä: "tuota ei ainakaan minuun kuulu, tuota en ole valmis tekemään". Helpoissa tilanteissa hyvien työkaverien kanssa voi harjoitella sen sanomista, että "nyt en halua tätä".

Yksi tapa on tunnistaa uskomuksia, joita ein sanomiseen voi liittyä. Uskomuksista kiinni saaminen vähentää niiden voimaa ja niitä voi lähteä muuttamaan.

– Joidenkin mielestä ei on epäkohteliasta tai kertoo, että olen tyly, kylmä tyyppi, jota en halua olla. Joillekin ein sanominen tarkoittaa, että muut tulkitsevat, että olen vihainen – ja minä olen ihminen, joka ei missään tapauksessa halua osoittaa vihaa tai näyttää, että olisin vihainen. Näin ein sanominen on hankalaa.

"Minä toivoisin, että"

Tilanteen muuttaminen voi viedä enemmän tai vähemmän aikaa. Se voi olla pitkä tai lyhyt prosessi riippuen siitä, kuinka syvää passiivis-aggressiivisuus on. Jos se näkyy eri tilanteissa, kaikkien ihmisten kanssa, muutos on vaikeampaa.

– Jos tämä liittyy vain joihinkin tilanteisiin, joissa jotkin asiat toimivat triggerinä, silloin muutos on paljon helpompaa.

Muuttuminen on kuitenkin mahdollista, rohkaisee Satu Kaski.

– Karrikoiden sanottuna tunneihminen muuttuu tunteiden kautta: esimerkiksi voi yrittää saada joka päivä hyvän tunteen jostain asioista. Tai tekemisen kautta: tänään sanon vähintään yhden kerran ei. Tai vähintään yhden kerran sanon oman toiveeni, "minä toivoisin, että".

Lihapullakin voi olla listerian lähde – kaksi vanhusta sai tartunnan Pirkanmaalla

Kaupan lihapullien epäillään sairastuttaneen Pirkanmaalla kaksi vanhusta listerioosiin. Tauti voi olla heikkokuntoisille hengenvaarallinen.

Juustolihapullat

Suojakaasuun pakattujen lihapullien epäillään aiheuttaneen kahden vanhuksen listerioosin Pirkanmaalla. Potilaat ovat selvinneet heikkokuntoisille hyvinkin vaarallisesta bakteeritartunnasta.

Tampereen kaupungin tiedotteen mukaan molempia loppuvuoden aikana esiin tulleita tapauksia yhdistää sama ateriapalvelu ja ruokakauppa. Sairastuneet asuvat muutaman korttelin päässä toisistaan. Ateriapalvelun keittiöstä tai ruokalistalta ei todettu riskielintarvikkeita.

Tartuntalähde on uutta asiantuntijoillekin, kertoo hygieenikkoeläinlääkäri Katri Jalava, jonka mukaan lihapullia ei ole aiemmin osoitettu aiheuttajaksi ihmisten tartunnoissa.

– Tärkein opetus tässä on, että lihapullakin voi olla listerian lähde. Me emme ole aikaisemmin piitäneen lihapullia mahdollisena lähteenä.

Toinen tärkeä tieto elintarvikeihmisille tuli pakkaustavasta, sanoo Jalava.

– Ylipäätään suojakaasuun pakatut ja tyhjiöpakatut tuotteet voivat olla listerian suhteen riskielintarvikkeita, jos niitä pitkään säilytellään.

Lihapullat todennäköinen aiheuttaja

Katri Jalavan mukaan tarkastuksiin ryhdyttiin tapausten ajallisen ja paikallisen läheisyyden takia. Kotitarkastuksilla molempien sairastuneiden ikäihmisten pakastimista löytyi lihapullia, jotka kaikki tutkittiin.

– Miespotilaan käytettyihin leipäpusseihin itse pakatuista kaupallisista lihapullista todettiin runsaasti Listeria monocytogenes -bakteeria. Suhteellisen varmasti voidaan nyt sanoa, että tämä tartunta oli peräisin niistä lihapullista. Potilaan muista elintarvikkeista ei löytynyt listeriaa.

– Naispotilaan kotoa otetuista lihapullanäytteistä ei todettu listeriaa. Saman epäillyn valmistajan lihapullia löytyi myös hänen ostotiedoistaan, joskin kotoa otetuista näytteistä ei ole todettu listeriaa.

Jalavan mukaan ostotiedoista löytyneitä kuutta eri lihapullaa vertailtiin sokkotestissä.

– Yhden valmistajan tietyt lihapullat olivat samankaltaisia listeriapositiivisten lihapullien kanssa. Kyseisestä valmistuslaitoksesta otetuissa tuotantoympäristönäytteissä löydettiin listeriabakteeria, mutta löydöksen mahdollinen yhteys epidemiaan on selvityksen alla.

Vaarallinen riskisryhmille

Satunnaiset listerialöydökset eivät ole harvinaisia liha-alan laitoksissa, sanoo Katri Jalava.

– Yleensä listeriatartunta on alun perin lähtöisin tuotantolaitoksesta. Ne ovat tyypillisesti tällaisia suojakaasupakattujen tai tyhjiöpakattujen ruokien ongelmia. Siihen usein liittyy se, että niitä on säilytelty aika pitkään kotona ja turhan korkeissa lämpötiloissa. Listeria kyllä lisääntyy myös kylmässä.

Hygieenikkoeläinlääkäri Katri Jalavan mukaan listerioosin aiheuttava L. monocytogenes on yleinen ympäristöbakteeri, joka aiheuttaa sairastumisia vain elintarvikkeiden välityksellä eikä se tartu henkilöstä toiseen.

Riskiryhmiä ovat vastustuskyvyltään heikentyneet, raskaana olevat, vastasyntyneet ja vanhukset. Listerioosi voi aiheuttaa vaikean yleisinfektion tai aivokalvontulehduksen, ja siihen sairastuneiden kuolleisuus on noin 30 prosenttia. Keskimäärin 50 suomalaista saa vuosittain infektion. Tapausmäärät ovat olleet nousussa viime vuosina myös muualla Euroopassa.

Tutkimuksessa paljastui yllätys: Huono itsetunto johtuu tupakoinnista ja ylipainosta

Väitöskirjan mukaan itsetuntoon vaikuttavat ylipaino, tupakointi, koulumenestys ja sosioekonominen asema. Miehillä on parempi itsetunto kuin naisilla.

Tunteet, pettymys

Ylipainosta seuraa naisille huono itsetunto ja tupakointi tekee saman puolestaan miehille. Myös sosioekonominen asema ja koulumenestys vaikuttavat itsetuntoon. Miehillä on parempi itsetunto kuin naisilla.

Tiedot käyvät ilmi THL:n tutkijan Olli Kiviruusun tuoreesta Helsingin yliopiston väitöskirjasta, joka käsittelee itsetunnon kehittymistä nuoruudesta aikuisuuteen.

Siinä tutkittiin 26 vuoden ajan yhteensä 2200 ihmistä, alkaen 16-vuotiaasta aina 42 ikävuoteen.

Ylipainosta naisille itsetunto-ongelmia

Naisilla ylipaino vaikutti itsetuntoon voimakkaammin kuin miehillä. Ylipainon yhteys heikompaan itsetuntoon voimistui naisilla iän myötä nopeammin kuin miehillä. Miehillä painon ja itsetunnon yhteydet vaihtelivat iästä riippuen.

– Ympäristö korostaa, että ihmisten pitäisi pitää huolta kunnostaan. Siitä voi tulla olo, että se on ihmisen oma vika, jos ei hallitse painoaan. Tämä käsitys, että ylipainossa olisi kyse ihmisten itsekontrollin puutteesta on virheellinen. Ylipäänsä syyllistämällä ei saada tässä mitään hyvää aikaan.

Yllättävää väitöskirjan tuloksissa oli se, että nuorena ylipaino ei haitannut niin paljon kuin keski-iässä. Yleinen käsitys on toinen.

– Voisi ajatella, että nuoruudessa ulkonäkö on enemmän tapetilla, mutta meidän tutkimuksen osalta ei siltä näytä. Mahdollisesti onkin niin, että kun iän myötä tulee lisäkiloja, naiset kokevat etääntyvänsä yhä kauemmas hoikan vartalon ihanteesta.

 

Tupakointi vaikuttaa kielteisesti miehiin

Seurantatutkimuksessa oli muitakin yllättäviä tuloksia. Tupakoinnilla oli vaikutusta erityisesti miesten itsetuntoon.

Kun katsottiin päivittäin tupakoivia, heillä itsetunto oli huonompi.

– Miehillä, jotka tupakoivat sekä nuorina että aikuisina, oli tutkimuksen ajan selkeästi alhaisempi itsetunto kuin niillä, jotka eivät tupakoineet.

Päivittäin tupakoivien naisten itsetuntoon tupakointi ei sen sijaan vaikuttanut.

Miesten itsetunto vahvempi

Tutkija Olli Kiviruusun mukaan seurantatutkimus osoitti sen, että miesten itsetunto oli parempi kuin naisten. Toisaalta naisten itsetunto kasvoi nopeammin ja erot tasoittuvat keski-ikään mennessä.

– Ero on suurempi nuoruudessa ja naiset petraavat, kun tullaan aikuisuuteen ja keski-iässä ero kapenee.

Yksi selittävä tekijä voi Kiviruusun mukaan olla ulkonäköpaineet. Tytöillä ne tulevat jo nuoruudessa esiin.

– Ulkonäköpaineet rasittavat itsetuntoa. Voi kokea, ettei ole riittävän kaunis tai hyväksyttävä. Tänä päivänä vallallla oleva terveys- ja ruokaintoilu vaikuttaa myös itsetuntoon.

Myös tausta ja asema itsetunnon taustalla

Väitöstutkimuksessa nousi esiin myös esimerkiksi vanhempien sosioekonomisen aseman ja nuoren koulumenestyksen vaikutus itsetuntoon.

Jos vanhemmat olivat eronneet, se vaikutti itsetuntoon negatiivisesti. Myös sosioekonomisella taustalla eli sillä, minkälaisessa työasemassa he olivat, oli vaikutusta.

Myös koulumenestyksellä oli merkitystä. Jos pärjäsi hyvin koulussa, se näkyi itsetunnossa selkeästi.

– Koulumenestys selittikin vanhempien sosioekonomisen aseman ja itsetunnon välisen yhteyden, sillä korkeamman sosioekonomisen taustan omaavilla nuorilla oli myös parempi koulumenestys.

Koulumenestyksen vaikutus itsetuntoon läpi elämän oli Kiviruusun mielestä yllättävää. Samanlaisia tutkimustuloksia on myös kansainvälisesti.

– Aloitimme tutkimuksessa yhdeksänneltä luokalta. Ovatko erot syntyneet jo varhaislapsuudessa ja mikä niitä kannattaa? Se on selvittämättä.

Huono itsetunto aiheuttaa parisuhdeongelmia

Vanhempien ero vaikuttaa tyttöjen itsetuntoon keski-ikään asti. Huono itsetunto näkyy myös parisuhteessa, työssä ja muissa ihmissuhteissa esiintyvinä ongelmina.

– Niillä tutkittavilla, joilla näitä ristiriitoja tuli elämässä enenevissä määrin, itsetunnon kehitys oli selkeästi hitaampaa verrattuna niihin, joilla ihmissuhdekonflikteja ei tullut lisää, Kiviruusu täsmentää.

Itsetunnon kasvu pysähtyi 30–40 vuoden välillä

Hyvä itsetunto kasvoi tutkimuksen perusteella nuoruudesta aikuisuuteen ja kasvu pysähtyi 30-40 vuoden välillä.

Hyvän itsetunnon taustalla on se, että ympäristö kannustaa jo lapsuudessa. Myös kouluttautumisella on merkitystä.

Hyvän itsetunnon tunnetaan myös lisäävän onnellisuutta. Jos elämässä tapahtuu paljon hyviä asioita, se voi nostaa itsetunnon tasoa. Kenenkään itsetunto ei ole kuitenkaan vastustuskykyinen kaikelle.

– Vastaavasti jos on paljon negatiivisia tapahtumia, itsetunto voi hetkellisesti romahtaa.

"Pystyy suodattamaan kolauksia paremmin"

Hyvällä itsetunnolla on vaikutusta myös siihen, miten ihminen reagoi asioihin. Tämä näkyy jo lapsena, kun lapsi muodostaa stretegioita ongelmanratkaisuun.

– Jos koulun pihalla on lapsi, jolle tullaan sanomaan, että "sinulla on rumat vaatteet", niin silloin on puskuri, että pystyy suodattamaan elämän pieniä kolauksia paremmin. Ei välitä moitteista, kun itseensä on vahvempi luottamus.

Huonossa itsetunnossa ihminen vähättelee itseään, eikä uskalla mennä tilanteisiin, ennen kuin on edes yrittänyt. Hyvään itsetuntoon liittyy myös omanarvontunto ja itsekunnioitus.

– Silloin uskaltaa puolustaa omia näkemyksiä. Siinä on ripaus optimismia ja positiivinen vire. Ihminen hyväksyy itsensä sellaisena kuin on.

Varo aamupalan sokeripommeja – tumma leipäkin voi sisältää lähes limsan verran sokeria

Aamu- ja välipalatuotteiden sokerimäärät voivat olla yllättävän korkeita. Ruisleipien sokeripitoisuuksissa on isoja eroja, ja muroissa voi olla sokeria jopa limonadia enemmän.

Myslit ja murot voivat olla hyvin sokerisia.

Ruisleipä maistuu suomalaisille. Sen huomaa, kun katsoo marketin pitkää leipähyllyä, josta löytyy tummia leipiä joka lähtöön ja makuun.

Ruisleivissä on runsaasti terveellisiä kuituja, mutta niiden sokeripitoisuuksissa on isoja eroja. Vaihteluväli on alle prosentista jopa noin kymmeneen prosenttiin.

– Jos kaikki ruisleipä, mitä ihmiset syövät, sisältäisi kymmenen prosenttia lisättyä sokeria, siitä tulisi päivässä noin 10-15 grammaa sokeria. Se olisi tietysti lisä siihen sokerin kokonaismäärään, jota pitäsi vähentää, sanoo Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm.

Ruisleivissä on enimmäkseen luontaista sokeria

Fogelholmin mukaan ruisleipä on kuitenkin kokonaisuutena terveellinen tuote ja hyvä hiilihydraatin lähde, vaikka siinä olisi ylimääräistä sokeria.

– Ruisleivässä on paljon vitamiineja ja kivennäisaineita. Lisäksi kuidut ja entsyymit edesauttavat suoliston toimintaa ja sitä kautta ihmisen terveyttä.

Suurimmassa osassa ruisleivistä on vain luontaista sokeria. Lisättyä sokeria on lähinnä tummissa leivissä, joiden valmistuksessa on käytetty siirappia.

Yllättävää on kuitenkin se, että joidenkin tummien leipien sokeripitoisuus lähentelee jopa limonadin ja maustetun jogurtin sokeripitoisuutta.

Fogelholm pitää maustamatonta jogurttia sokeroitua parempana vaihtoehtona. Samalla hän kuitenkin huomauttaa, että maustetuissa jogurteissa on myös paljon hyviä ravintoaineita jäljellä, vaikka lisätty sokeri heikentää niiden ravintoarvoa.

Ravitsemustieteilijä kehottaa aloittamaan sokerin vähentämisen ensisijaisesti virvoitusjuomista, makeisista ja leivonnaisista, joista kertyy paljon helpommin suuria määriä lisättyä sokeria kuin leivästä tai jogurtista.

Lisäksi osa maustettujen jogurttien ja leipien sokereista on luontaista sokeria, joka ei ole yhtä haitallista kuin erikseen lisätty.

– Lisätty sokeri heikentää ruuan ravintoarvoa. Se tuo energiaa, mutta ei vitamiineja ja kivennäisaineita. Lisätty sokeri pystyy hyvin nopeasti nostamaan elimistön sokeriarvoja paljon korkeammaksi kuin luontainen sokeri, joka käyttäytyy ruuansulatuksessa maltillisemmin.

Lasten murot pahoja sokeripommeja

Aamiaispöydän pahimmat sokeripommit löytyvät Fogelholmin mukaan muro- ja myslihyllystä.

– Sieltä löytyy sellaisia pommeja, että ei ole tosikaan. Ne pitäisi minun mielestäni tarjota perunalastujen kanssa samassa osastossa mieluummin kuin aamiaismuroina. Kyllä äitien ja isien kannattaisi lukea tuoteselosteet tarkkaan ennen kuin ostavat kullannupuille aamiaismurot.

Muroissa ja mysleissä on myös vähäsokerisia vaihtoehtoja, mutta monien tuotteiden sokeripitoisuus vaihtelee noin 20-30 prosentin välillä.

Etenkin lapsille valmistetaan hyvin makeita muroja, joissa voi olla jopa kolminkertainen määrä sokeria limonadiin verrattuna.

Kotiin vietävä hoito tuo tuntuvat säästöt terveydenhuoltoon – liikkuvat yksiköt vähentävät turhia päivystyskäyntejä

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin yhden hengen päivystävä yksikkö hoitaa potilaita kotona sen sijaan, että heidät vietäisiin ambulanssilla päivystykseen.

Liikkuva päivystysyksikkö

Yhden ensihoitajan liikkuva päivystysyksikkö kiertää Lappeenrannan alueella arvioimassa potilaan hoidon tarvetta. Hoitaja tekee potilaan kotona monet niistä tehtävistä, jotka aiemmin hoidettiin sairaalan päivystyspoliklinikalla.

– Palvelurakenne muuttuu entistä avohoitopainotteisemmaksi ja samalla väestön ikärakenne muuttuu. Tarvitsemme uusia toimintamuotoja, jotka tukevat kotona asumista, sanoo Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin Eksoten kehitysjohtaja Merja Tepponen.

Kahdeksan toimintakuukauden aikana päivystysyksikkö on alentanut Eksoten terveysmenoja yli 200 000 eurolla. Kotona annettavan hoito maksaa kolmanneksen siitä, mitä potilaan kuljettaminen päivystykseen ja hoitaminen siellä maksaa.

– Päivystyskäynnin ja ensihoidon yhden käynnin hinta ovat yli 600 euroa, kun päivystysyksikön käynti maksaa alle 200 euroa, laskee kehitysjohtaja Merja Tepponen.

Toiminta laajenemassa

Usein päivystysyksikön pyytää paikalle kodinhoitaja, joka on huomannut muutoksen asiakkaan tilassa. Myös hätäkeskukselta tulee tehtäviä suoraan.

– Tehtäviä voivat olla vaikkapa nenäverenvuoto, kaatuminen tai yleistilan lasku, sanoo Eksoten ensihoidon esimies Katri Länsivuori.

Yhden hengen päivystysyksikköä ajaa sairaanhoitajan koulutuksen saanut ensihoitaja. Tarvittaessa hän toimii myös tehostetun kotisairaanhoidon tukena. Hoitaja voi ottaa esimerkiksi verikokeita ja huolehtia suonensisäisestä lääkityksestä yölläkin.

Etelä-Karjalassa toiminta laajenee keväällä Imatran seudulle, kun oma päivystysyksikkö aloittaa siellä toimintansa. Lappeenrannassa tehtävien määrä on lisääntynyt niin paljon, että harkinnassa on toisen päivystysyksikön perustaminen.  Kokonaan uutena toiminta on alkamassa pian Seinäjoella. Päijät-Hämeessä auto on kiertänyt jo toista vuotta.

Nutella syöpäriskiepäilyjen kourissa - valmistaja torjuu väitteet

Suomessakin suosittua Nutella-levitettä valmistava italialaisyritys vakuuttaa, että sen käyttämä palmuöljy on turvallista.

Nutella-purkki ja leivänsiivuja leipälaudalla.

Italialainen pähkinä-suklaalevite kuuluu monen suomaislapsen suosikkeihin. Yksi levitteen keskeisistä raaka-aineista on palmuöljy, jonka avulla levitteestä saadaan pehmeää ja säilyvää.

Nutella joutui epäilyksenalaiseksi, kun Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (The European Food Safety Authority EFSA) tiedotti toukokuussa, että palmuöljyssä saattaa olla syöpää aiheuttavia karsinogeenejä enemmän kuin muissa kasvisöljyissä.

Viraston mukaan karsinogeenejä voi syntyä, jos palmuöljyä jalostetaan yli 200 celsiusasteen lämpötilassa. Virasto ei kuitenkaan antanut suositusta käytön rajoittamisesta. Sen mukaan tarvitaan lisätutkimuksia riskin tasosta.

Palmuöljy käsitellään korkeassa lämpötilassa, jotta sen punainen väri ja haju saadaan poistettua. Nutellaa valmistava Ferreron mukaan Nutellan valmistuksessa käsittely tehdään alle 200 asteen lämpötilassa ja alhaisessa paineessa haitallisten aineiden välttämiseksi.

Ferreron syksyllä julkaisemassa TV- ja lehti-ilmoituksessa vakuutetaan, että sen käyttämä palmuöljy tulee tuoreista hedelmistä ja se käsitellään valvotussa lämpötilassa.

Kauppaketju boikotoi

Nutella on joutunut puolustuskannalle kun sen kilpailijat ovat mainostaneet tuotteitaan palmuöljyttömiksi. Lisäksi Italian suurin kauppaketju Coop ilmoitti EFSAn tutkimuksen jälkeen, että se ei enää käytä palmuöljyä kaupan omalla merkillä myytävissä tuotteissa.

Reutersin saamien tietojen mukaan Nutellan myynti Italiassa laski viime vuoden elokuun loppuun saakka mutta syksyllä alkanut mainoskampanja käänsi myynnin taas nousuun. Muualla maailmassa kohu ei ole vaikuttanut levitteen myyntiin.

Myöskään Maailman terveysjärjestö WHO tai Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto eivät ole antaneet suositusta palmuöljyn käytön rajoittamisesta elintarvikkeena. WHO on kuitenkin pannut merkille mahdollisen syöpäriskin.

Ravintovalmentajan neuvo jojo-laihduttajalle: varo elimistön säästöliekkiä

Aineenvaihdunta on pidettävä hereillä, jotta elimistö ei ala "syödä itseään", varoittaa ravintovalmentaja Anu Marin.

Aamutv.

Ravinto- ja voimaharjoitteluvalmentaja Anu Marin kiinnittää painonhallinnassa huomion aineenvaihduntaan.

Hän korostaa, että painonhallinnassa ei pidä jäädä surkuttelemaan omia perintötekijöitä. Sen sijaan kannattaa pitää huolta asioista, joihin voi itse vaikuttaa.

– Kaikki voivat kouluttaa omaa aineenvaihduntaansa, Marin sanoo Ylen aamu-tv:n haastattelussa.

Marinin mukaan painonhallinnassa elimistö "voi mennä jumiin", jos aineenvaihdunta jää retuperälle. Liian niukka syöminen hidastaa aineenvaihduntaa, kun elimistö alkaa suojautua nälkäkuolemaa vastaan siirtymällä säästöliekille.

– Jos syödään liian vähän, kehon mekanismit alkavat hidastavat aineenvaihduntaa ja tavallaan kannibalisoida lihasmassaa.

Paras tapa tasapainon löytämiseksi on fiksu syöminen, monipuolinen liikkuminen ja lepo. Hänen mukaansa alle 1500 kalorin päivädieettiä voi pitää rajana, jonka alle ei pitäisi mennä.

Syöminen tasaisin väliajoin tekee sen hallinnasta helpompaa. Jos verensokeri pääsee laskemaan voi makeanhimon hallitseminen käydä ylivoimaiseksi.

Entäpä paljon puhutut hiilarit?

– Niitä kannattaa ehdottomasti syödä, koska ne kiihdyttää aineenvaihduntaa. Ne ylläpitävät toimintakykyä ja tekevät treeneistäkin tehokkaita.

Opiskelijalla todettu keuhkotuberkuloosi Kajaanissa

Tuberkuloosi on Suomessa harvinainen vaikka maailmalla se on erittäin yleinen tartuntatauti.

Mies yskii.

Kajaanin ammattikorkeakoulun opiskelijalla on todettu keuhkotuberkuloositartunta. Ammattikorkeakoulun tiedotteen mukaan todettu tuberkuloosi on tarttuvaa muotoa, minkä vuoksi järjestetään tartuntatautilain mukainen altistuneiden selvittely. Näin pyritään estämään taudin leviäminen.

– Olemme ryhtyneet tarvittaviin toimenpiteisiin altistuneen henkilökunnan sekä altistuneiden opiskelijoiden saattamiseksi tutkimusten pariin. Kainuun keskussairaalan lisäksi teemme yhteistyötä työterveyshuollon sekä opiskelijaterveydenhuollon kanssa, toteaa rehtori Turo Kilpeläinen.

Kainuun keskussairaala koordinoi altistuneiden selvittelyä ja tutkimuksiin ohjaamista.

Kainuun sairaanhoitopiirin keuhkosairauksien ylilääkäri Elsa Nylund kertoo, että tuberkuloosi on Suomessa harvinainen, mutta maailman laajuisesti erittäin yleinen tartuntatauti. Kainuussa esiintyy vuositasolla vain yksittäisiä uusia tuberkuloositapauksia.

Nylundin mukaan tuberkuloosi leviää pisaratartuntana, mutta tartunta vaatii merkittävää ja toistuvaa altistusta. Noin kolmasosa altistuneista saa tuberkuloositartunnan ja näistä vain noin 10 prosenttia sairastuu elinaikanaan kliiniseen tuberkuloosiin. Tuberkuloosin tarttuminen perusterveeseen aikuiseen on poikkeuksellista. Tartunnan voi saada vain tarttuvaa tuberkuloosia sairastavalta henkilöltä, ei esimerkiksi oireettomalta tuberkuloosille altistuneelta henkilöltä.

Tutkimus: Raskaudenaikainen tupakka-altistus voi vahingoittaa lapsen munuaisia

Noin 15 prosenttia suomalaisäideistä tupakoi raskauden aikana.

Tupakoiva raskaana oleva nainen.

Tupakointi raskauden aikana saattaa tuoreen tutkimuksen mukaan haitata lapsen munuaisten toimintaa. Ongelmat näkyvät kolmivuotiailla lapsilla, japanilaistulokset osoittavat.

Tulosten perusteella raskauden aikana äidin tupakoinnille altistuneilla oli virtsassa poikkeuksellisen paljon valkuaisaineita, mikä on merkki munuaisten toiminnan heikentymisestä. Tämä proteinuriana tunnettu ilmiö voi ennakoida varsinaisen munuaistaudin kehittymistä aikuisena.

Proteinuriaa todettiin 1,7 prosentilla lapsista, joiden äidit tupakoivat raskauden aikana, kun savuttomien lapsilla sitä oli vain 1,3 prosentilla. Näin ollen tupakalle altistuneilla oli noin neljänneksen enemmän proteinuriaa. Tutkimukseen osallistui 45 000 lasta ja äitiä.

Havainnot viittaavat raskaudenaikaisen tupakoinnin voivan vahingoittaa lapsen munuaisten toimintaa, mutta on myös mahdollista, että yhteys selittyy syntymän jälkeisillä seikoilla, joita tässä tutkimuksessa ei tunnistettu.

Raskauden aikana tupakoivat altistavat lapsensa monille vaaroille. Sikiön kasvuhäiriöt, ennenaikainen synnytys ja lapsen äkkikuolemat ovat yleisempiä tupakoivien raskauksissa. Raskausaikana tupakoineiden äitien lapset ovat myös muita alttiimpia hengitystieinfektioille ja heillä on tavallista enemmän oppimishäiriöitä ja ylivilkkautta kouluiässä.

Vaikka tupakoinnin haitat tunnetaan hyvin, noin 15 prosenttia suomalaisäideistä tupakoi raskauden aikana. Heistä suurin osa koko raskauden ajan.

Tutkimus julkaistiin Clinical Journal of the American Society of Nephrology -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim

Umpilisäke osoittautui yhä hyödyllisemmäksi

Satojen nisäkäslajien evoluution perusteella umpilisäke on kehittynyt tarkoituksella suojelemaan suoliston bakteerikantaa.

Mustavalkoinen röntgenkuva ihmisen vatsasta.

Pitkään hyödyttömäksi tai suorastaan harmilliseksi jäänteeksi arveltu umpilisäke onkin ihmiselle sangen hyödyllinen pussukka, joka on kehittynyt tarkoituksella, arvioi tuore kansainvälinen tutkimus. Pussin sisällöstä on tietoa jo aiemmista tutkimuksista: siellä on hyödyllisiä suolistobakteereja.

Umpilisäkkeen tarkoituksellisen kehittymisen jäljille päästiin tutkimalla 533 nisäkäslajin evoluutiota. Osalla lajeista on umpilisäke, osalta se puuttuu. Elin ei ole kaikilla yhteistä alkuperää, vaan kehityslinjoja on yli 30.

Lisäksi osoittautui, että laji, jonka vatsaan umpilisäke on kerran ilmestynyt, on ani harvoin luopunut siitä. On hyvin epätodennäköistä, että näin olisi käynyt, jos elin olisi hyödytön – etenkin, kun se tulehtuessaan on suorastaan hengenvaarallinen.

Umpisuolen muodosta teorialle lisäpontta

Tutkijaryhmä  päätteli,  ettei umpilisäke ole kehittynyt omia aikojaan umpisuolen päähän, vaan ne kuuluvat yhteen. Umpisuoli on osa paksusuolta sen ja ohutsuolen liitoskohdassa.

Umpisuolen ja -lisäkkeen yhteiseen kehitykseen viittaa myös se, että suipon tai kierteisen umpisuolen päässä on useammin umpilisäke kuin pyöreän tai lieriömäisen, Comptes Rendus Palevol -tiedelehdessä julkaistu tutkimus kertoo.

Hyödylliset mikrobit hyvässä tallessa?

Ravinnosta, ilmastosta tai sosiaalisista syistä ei löytynyt selitystä sille, miksi joillakin nisäkkäillä on umpilisäke ja joillakin ei.

Sen sijaan osoittautui, että umpilisäkkeellisillä lajeilla on umpisuolessaan keskimääräistä enemmän imukudosta kuin muilla lajeilla. Imukudoksen tehtävänä on pysäyttää elimiin pyrkivät haitalliset mikrobit.

Se saattaa tarkoittaa, että umpilisäkkeellä on olennaista merkitystä immuunijärjestelmälle, yhdysvaltalaisen Midwesternin yliopiston tutkija Heather Smith kollegoineen päätteli.

Imukudos myös edistää joidenkin hyödyllisten suolistobakteerien kasvua. Umpilisäke voi olla näille mikrobeille suoranainen turvavarasto: sinne piilottelemaan jää mikrobeja, vaikka tulehdus tai antibioottikuuri tuhoaisi ne muualta suolistosta.

Umpilisäkkeettömillä enemmän ripulia

Umpilisäkkeessä piilevistä hyödyllisistä mikrobeista on tehty aiempia tutkimuksia muun muassa Indianan yliopistossa ja  Duken yliopistossa. Näyttöä on saatu muun muassa toistuvilla antibioottikuureilla lääkittyjen sairaalapotilaiden tutkimuksista.

C. difficile -bakteerin aiheuttamaa ankaraa ripulia havaittiin selvästi useammin potilailla, joilta oli leikattu umpilisäke. Bakteeri pääsee riehaantumaan, kun antibiootit ovat tuhonneet sitä vastaan kamppailevat hyödylliset mikrobit potilaan suolistosta.

Tutkijat päättelivät, että umpilisäkkeen puute tarkoittaa myös mikrobien varmuusvaraston puuttumista.  

Hae lisää

Tervetuloa Ylen mobiiliuutisiin!

Kokeilemme palvelun avulla millainen käyttöliittymä sopisi parhaiten uutisten, urheilun ja sään seuraamiseen mobiilikäytössä.

Otamme mielellämme vastaan palautettasi siitä, mikä palvelussa toimii jo hyvin ja mitä mielestäsi voisi vielä kehittää.

Liitä mukaan päätelaitteesi malli ja sähköpostiosoitteesi, jos tarvitset apua ongelmatilanteessa.

Lähetä palautetta:

Lähetä