Yleisellä antibiootilla hurjat sivuvaikutukset – useita kuolemantapauksia: "Näistä ei saa puhua Suomessa"

Fimea on saanut vuosien mittaan noin 600 ilmoitusta yleisessä käytössä olevien fluorokinoloni-antibioottien vakavista sivuvaikutuksista. Suuri osa kaikista lääkehaitoista jää Suomessa piiloon.

Antibioottipakkauksia

Moniin tulehduksiin määrättävistä fluorokinoloni-antibiooteista ja niiden vakavista sivuvaikutuksista käydään maailmalla vilkasta keskustelua.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa lääkevalvontaviranomainen FDA varusti kyseiset lääkepakkaukset vakavista sivuvaikutuksista varoittavalla "black box"-merkinnällä vuonna 2008. Kalifornian yliopistossa on parhaillaan meneillään tutkimus, joka selvittää fluorokinolonien haittoja. Sivuvaikutuksista varoittelevat myös jotkut lääkärit.

Britanniassa puolestaan fluorokinolonit on yhdistetty useisiin kuolemantapauksiin.

Suomessa fluorokinolonit otettiin käyttöön 80-luvun alkupuolella. Lääketurvallisuutta valvovalle Fimealle on tullut siitä lähtien 12 haittavaikutusilmoitusta, joissa potilaan on epäilty kuolleen lääkehaittaan. Kaikkiaan Fimea on saanut vuosien aikana 571 haittailmoitusta fluorokinoloneista.

Noin puolet niistä koskee jänneoireita ja runsaat 60 iho-oireita.

Fluorokinolonit voivat myös lisätä riskiä sairastua hengenvaaralliseen ripulitautiin Clostridium difficileen. Tauti aiheutti Etelä-Suomessa epidemian vuonna 2007 ja tuolloin uutisoitiin myös useista kuolemantapauksista.

Psyykkiset oireet piilossa?

Vakavia psyykkisiä oireitakin on kuvattu.

– Psykoosia tai psykoottista oireilua on kuvattu muutamassa ilmoituksessa, depressiota tai maniaa yksittäisissä ilmoituksissa ja itsetuhoisia ajatuksia tai itsemurhan yrityksiä muutamassa ilmoituksessa, kertoo Fimean ylilääkäri Tiina Karonen.

Lääkäreitä ja sairaanhoitajia yrityksensä kautta kouluttava lääkehuollon lehtori Alli Puirava uskoo, että suuri osa fluorokinonien aiheuttamista sivuvaikutuksista jää lääkäreiltä huomaamatta.

– Väitän, että vakavat psyykkiset vaikutukset jäävät lähes kokonaan piiloon Suomessa. Maailmalla keskustelu on aivan eri tasolla, kun katsoo sivuvaikutuksiin liittyviä julkaisuja ja kannanottoja, Puirava toteaa.

Fimean rekisteri ei ole kattava tilasto

Lääkäreiden ja apteekkihenkilökunnan on ilmoitettava havaitsemistaan lääkehaitoista Fimealle. Nykyään haittailmoituksia voivat tehdä myös potilaat. Vuonna 2013 Fimealle tehtiin reilut 1 800 lääkkeiden haittavaikutusilmoitusta.

Alli Puiravan mukaan haittavaikutusten ilmoituslukemat ovat paljon Suomea korkeammat esimerkiksi Yhdysvalloissa, Italiassa ja Ranskassa.

– En luota Suomen tilastoihin lainkaan, sillä haitoista ei juurikaan ilmoiteta. Tapaan tuhansia hoitajia vuosittain ja näen kenttätöissä valtavat määrät lääkkeiden haittoja. Lääkkeiden turvallisuudesta ei saa tilastojen perusteella todenmukaista kuvaa.

Fimea muistuttaa, että haittavaikutusrekisterin ei ole tarkoitus ollakaan kattava tilasto.

– Rekisterin on tarkoitus havaita signaaleja uusien haittavaikutusten tunnistamiseksi. Sinne ei pyritäkään kokoamaan kaikkia Suomessa tapahtuneita haittoja, sanoo ylilääkäri Tiina Karonen.

Avoin keskustelu tarpeen

Puirava kaipaa Suomeen nykyistä avoimempaa keskustelua lääkkeiden sivuvaikutuksista.

– Suomi on yhteiskunta, jossa lääkehaitoista puhuminen on tabu. Kun asiakas menee sanomaan lääkärille saaneensa haittavaikutuksen, vastaus on että ei se lääkkeestä johdu.

Puiravan mukaan keskustelua lääkehaitoista pyritään vaimentamaan esimerkiksi ns. nosebovaikutuksella, jolla tarkoitetaan lumelääkkeeseen liittyvää haittavaikutusta.

– Siinä annetaan ymmärtää, ettei potilaan kannata lukea kaikkea mitä lääkkeistä voi seurata koska sitten niistä seuraa kaikkea.

Lääkeyhtiöt selvittävät lääkkeiden sivuvaikutuksia niiden kehitysvaiheessa kliinisissä potilastutkimuksissa. Haittavaikutukset kirjataan valmisteyhteenvetoon.

Lääkeyhtiö Bayerin lääketieteellinen johtaja Christer Strömberg ei niele Puiravan väitettä siitä, että lääkkeiden haittavaikutuksista halutaan vaieta Suomessa.

– En ymmärrä, mihin väite perustuu. Lääkkeiden haittavaikutuksista keskustellaan Suomessa avoimesti päivittäin eri foorumeilla. Keskustelun sävy on vain hillitympi kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, Strömberg toteaa.

EU:lla yhteiset pelisäännöt

Fimea toimii lääketurvallisuuden valvonnassa linjassa muiden EU-maiden kanssa. Tarvittaessa uudet tiedot haittavaikutuksista lisätään valmistetietoihin samalla tavalla kaikissa EU-maissa.

Fimea pyrkii julkaisemaan tietoja ja luennoimaan koulutustilaisuuksissa havaituista haittavaikutuksista säännöllisesti.

– Rajoitteen tiedottamisaktiviteettiin muodostaa se, että käytössä on niin paljon lääkkeitä, joilla on potentiaalisia haittavaikutuksia, toteaa Fimean ylilääkäri Pekka Eränkö.

Erängön mukaan lääkäreillä voi olla vaikeuksia pitää lääketietouttaan ajan tasalla.

– Nykyinen lääkärien käytössä oleva lääkearsenaali asettaa lääkäreille kovan haasteen. Lääketietoutta ei voi koskaan hankkia liikaa.

Vastuuta lääkäreille

Esimerkiksi fluorokinoloneista tulee Fimealle jatkuvasti lisää tietoa ja turvallisuustietoja täydennettiin edellisen kerran viime vuonna.

Fimea ei näe tarvetta suuremmalle varoittelulle. Se kuitenkin sysää vastuuta lääkärien suuntaan.

– Käypä hoito -suosituksissa esitellään kunkin infektion ensisijaiset lääkevalinnat. Fluorokinoloneja tulee määrätä lääkärin tapauskohtaisen harkinnan mukaan, Eränkö sanoo.

Fluorokinolonien kulutus on pysynyt Suomessa viime vuodet ennallaan. Niiden osuus kaikista bakteerilääkkeistä on noin viisi prosenttia.

Kulutuksessa on jonkin verran eroja sairaanhoitopiireittäin tarkasteltuna.

Älä yski – huffaa! Yskiminen on elimistölle rankka laji

Yskiminen on elimistölle rankka toiminto. Hengitysliiton asiantuntija suositteleekin turvautumaan mieluummin huffaamiseen eli hönkimiseen. Se nostaa limaa ylöspäin, ja tarvittaessa homman voi viimeistellä harkitulla, napakalla yskäisyllä.

Nainen huffaa.

Yskimistä kannattaa välttää, sillä se on raju liike keuhkoputkille ja henkitorvelle, sanoo Harvinaisista hengityssairauksista vastaava, fysioterapeutti, TtM Marika Kiikala-Siuko Hengitysliitosta. Sen sijaan limaa kannattaa yrittää irrottaa hönkäisemällä eli huffaamalla, joka ei vie niin paljon voimia.

Huffaamisessa kurkunpää pidetään auki ja uloshengityksellä hönkäistään ikään kuin huurrutettaisiin vaikkapa silmälaseja. Mitä voimakkaampi hönkäisy on, sitä syvemmältä se nostaa limaa.

Joskus jo hönkiminen itsessään riittää. Toisinaan se taas on esityötä, joka viimeistellään kontrolloidulla yskäisyllä.

– Kun lima on suuremmissa hengitysteissä, niin rauhallinen hengitys nenän kautta sisään ja kunnon yskäisy. Silloin ei enää tarvita niin pitkäkestoista yskimistä, tiivistää Kiikala-Siuko.

Aina yskää ei voi hallita, mutta joskus yskiminen on Kiikala-Siukon mukaan myös silkka tapa. Kun kurkunpäässä tuntuu jotain, mikä aiheuttaa tarpeen rykiä, kannattaisi miettiä, olisiko esimerkiksi kurkunpään kostuttaminen parempi vaihtoehto.

Hönkiminen ei ole tuttu tapa edes kaikille hengityssairaille. Sen opettelussa voi olla tarpeen turvautua myös fysioterapeuttiseen ohjeistukseen. Liman poissaanti on tärkeää, sillä siten voi välttää jälkitauteja.

Hyvä hengitys ei ole itsestäänselvyys

Hengitystekniikka on muutenkin opettelukysymys, muistuttaa asiantuntija:

– Hengittämiseen kannattaa välillä kiinnittää huomiota, varsinkin kiireisessä elämänvaiheessa. Esimerkiksi kiire, stressi, kipu, ylipaino ja ryhti vaikuttavat myös hengitykseen.

Hartiat ja kaula on pidettävä hengitettäessä rentoina. Hengitys näkyy vain rintalastan alapuolella, aivan ylävatsalla.

– Sisäänhengityksen aikana sen pitäisi hieman pyöristyä ja uloshengityksen aikana laskeutua, kun pallea ja vatsan elimet pääseävt takaisin paikoilleen.

Uloshengityksen on hyvä olla pidempi kuin sisäänhengitys.

Yllättävä suomalaistutkimus: Lihavilla vähemmän aivokudosta kuin laihoilla

Liikalihavuus näkyy aivoissa eri tavalla kuin tutkijat ovat tähän saakka luulleet. Aalto-yliopiston ja Turun yliopiston tutkijoiden mukaan liikalihavat eivät ehkä saakaan syömisestä suurta mielihyvää ja korvaavat mielihyvän puutteen syömällä liikaa. Lihavuus näyttäisi olevan haitallista aivoille.

Henkilö vaa'alla, jonka lukema on 138 kiloa.

Suomalaisten edelleen jatkuvassa tutkimuksessa on selvitetty, miten lihavuus vaikuttaa aivoihin. Aivot säätelevät ruuan syömistä ja lihavuus näyttäisi olevan yhteydessä aivojen välittäjäaineen toiminnan muutoksiin.

Liikalihavilla henkilöillä opioidijärjestelmän neuroreseptorien määrä oli huomattavasti vähentynyt. Opioidijärjestelmä tuottaa aivojen mielihyväkokemuksia.

Tutkijat eivät kuitenkaan ennakko-odotusten mukaisesti havainneetkaan muutoksia dopamiinijärjestelmän toiminnassa. Dopamiini liittyy miellyttävien asioiden haluamiseen.

Vähentyneen opioidijärjestelmän reseptoritason vuoksi liikalihavat eivät siis mahdollisesti saa syömisestä normaalia nautintoa, vaan he korvaavat mielihyvän puutteen syömällä jatkuvasti enemmän.

– Liikalihava ei ehkä saa esimerkiksi gourmet-ravintolan annoksen syömisestä samanlaista mielihyvää. Liikalihava vaan syö tosi paljon, Aalto yliopiston professori Lauri Nummenmaa tarkentaa.

”Lihavuuden selitys tulee uuteen valoon”

Liikalihavilla on usein vaikeuksia hillitä ruuanhimoa ja lihominen johtuu lähes yksinomaan liiallisesta syömisestä. Tutkijat eivät vielä osaa sanoa, onko aivojen opioidijärjestelmän muutos lihavuuden syy vai seuraus.    

– Se tiedetään, että lihavilla on vähemmän aivokudosta kuin laihoilla ja, että lihavuus aiheuttaa kudoksen vähenemistä. Meille itsellemmekin oli kuitenkin yllätys, että se oli opioidi eikä dopamiini.

Professori Lauri Nummenmaa on tyytyväinen lähes viisivuotiseen tutkimukseen, joka jatkuu yhä. Tutkimuksessa liikalihavien painoindeksi oli noin 40. Heitä vertailtiin normaalipainoisiin. Lihavuusleikkauksen jälkeen osa tutkituista on lihonut uudelleen. Seuraavaksi tutkijoita kiinnostaa, muuttuvatko aivot mukana painon heitellessä.

– Lihavuuden selitys tulee uuteen valoon. Tästä tutkimuksesta toivon jäävän ihmisten mieliin, että lihavuus on haitallista monella tasolla. Se on haitallista myös aivoille.

Suomalaisten tutkimustulokset julkaistiin 3.3.2015 The Journal of Neuroscience -lehdessä. Löydöksillä uskotaan olevan suuri merkitys lihavuuden syntymekanismien ymmärtämiselle. 

Pähkinöiden syöminen saattaa lykätä kuolemaa

Pähkinöiden terveysvaikutukset saivat lisävahvistusta Kiinassa ja Yhdysvalloissa tehdyistä tutkimuksista.

Saksanpähkinöitä.

Säännöllinen pähkinöiden syöminen voi auttaa elämään pitempään, tuore tutkimus osoittaa. Pähkinät saattavat lykätä etenkin sydän- ja verisuonitaudeista aiheutuvia kuolemia.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa pähkinöitä paljon syövien kuolleisuus oli noin viidenneksen vähäisempää 5–12-vuotisen seurannan aikana, kun vertailukohtana olivat pähkinöitä tuskin lainkaan syövät.

Pähkinöiden syöminen liittyi pienempään riskiin kuolla sydän- ja verisuonitauteihin, mutta myös kokonaiskuolleisuus oli alhaisempaa pähkinöihin mieltyneillä. Syöpäkuolleisuuteen pähkinät eivät vaikuttaneet.

Tätä ennen pähkinöiden terveysvaikutuksia on tutkittu lähinnä eurooppalaisissa ja varakkaissa väestöissä. Nyt julkaistussa tutkimuksessa yhteys havaittiin kuitenkin myös Kiinassa ja Yhdysvaltojen afrikkalaisperäisessä väestössä.

Kiinalaiset söivät enimmillään vajaat 3 grammaa pähkinöitä päivässä. Yhdysvaltalaiset suurkuluttajat puolestaan söivät noin 18 grammaa päivässä ja tästä noin puolet oli pähkinävoita.

Tutkimus julkaistiin Jama Internal Medicine -lehdessä ja perustui yhden yhdysvaltalais- ja kahden kiinalaistutkimuksen aineistoihin. Yhteensä tutkimuksiin osallistui yli 200 000 aikuista.

Antibioottikuuri vei nuoren miehen mielisairaalaan: "Minulle tuli omituinen tarve hypätä sillalta"

26-vuotiaalle Erno Röytiölle määrättiin yleisessä käytössä olevaa antibioottia tulehdukseen. Hän alkoi saada kuurin aikana rajuja ahdistuskohtauksia, jotka veivät hänet lopulta psykiatriseen hoitoon. Samojen lääkkeiden vakavista sivuvaikutuksista kärsivät monet muutkin suomalaiset.

Lääkepillereitä.

Oululainen Erno Röytiö oli 26-vuotias, kun hän sai antibioottikuurin epäiltyyn eturauhasen tulehdukseen. Omituinen oireilu alkoi muutama päivä kuurin aloittamisen jälkeen.

– Sain ensin ahdistusoireita ja unettomuutta. Lisäksi oli päänsärkyä, mahavaivoja ja painajaisia, Röytiö kertaa.

Lääkkeen vaikuttava aine oli siprofloksasiini, joka kuuluu fluorokinolonien antibioottiryhmään. Nuori mies epäili antibioottia oireilun syyksi, koska oireet alkoivat niin äkillisesti.

– Lääkepakkauksen teksti vahvisti epäilyt.

Kolme viikkoa osastolla

Lääkäri oli Röytiön kanssa eri mieltä ja käski jatkaa kuuria. Oireilu jatkui ja yltyi niin pahaksi, että mies joutui psykiatriseen hoitoon. Hän sai psykoosi-diagnoosin.

– Luulin hetkittäin olevani kuollut tai koomassa ja näkeväni vain unta. Silti en nukkunut silmäystäkään yössä. Sain niin pahoja paniikki- ja ahdistuskohtauksia, että vain itkin hysteerisesti enkä pystynyt olemaan paikallani. Halusin tappaa itseni. Minulle tuli jokin omituinen tarve hypätä sillalta alas.

Röytiö oli varma, että antibiootti oli oireilun takana.

– Halusin koko ajan, että minua aletaan hoitaa myrkytyspotilaana. Se oli vain lisää vettä psykoosimyllyyn ja tietysti lisää lääkkeitä.

Hän lähti osastolta, vaikka oli todella huonossa kunnossa.

– Osastolla viettämieni kolmen viikon aikana minulle ja perheelleni tuli selväksi, ettei sieltä ole apua tulossa.

Lopulta selvisi, että oireilu johtui kuin johtuikin lääkkeestä.

– Lääkkeen määränneen lääkärin esimies soitti minulle ja myönsi, että lääke oli näin todellakin tehnyt.

Lääkekuurista on aikaa kolme vuotta.

– Pelot ja painajaiset jatkuvat yhä. Voin kuitenkin huomattavasti paremmin.

Nilkan jänteeseen pysyvä vaurio

Röytiön kohtalotoveri, 37-vuotias Teijo Hämäläinen sai viime keväänä Helsingissä fluorokinoloni-kuurin virtsavaivaan. Oireilu alkoi pari päivää kuurin aloittamisen jälkeen.

– Tuli silmäkipua, näköhäiriöitä, tasapainohäiriöitä, ahdistusta ja ihon poltetta koko kehon alueella. Lisänä akilles- ja kantapääkivut sekä kävelyvaikeuksia, jotka jatkuvat edelleen, Hämäläinen kertoo.

Myöhemmin selvisi, että jänne nilkassa on tulehtunut. Tulehdus oli kova isku liikunnalliselle miehelle.

– En voi harrastaa enää kevyttäkään jalkoja kuormittavaa liikuntaa, koska kipu nilkassa pahenee siitä päiväkausiksi. Pahinta on, etten tiedä paraneeko tulehdus koskaan.

Jaana Andersinilla on kokemus kahdesta fluorokinoloni-kuurista. Molemmista hän sai vakavia sivuvaikutuksia. Vuonna 2007 seurauksena oli Clostridium difficile, joka aiheuttaa vesi- tai veriripulia. Infektio voi pahimmillaan johtaa kuolemaan.

Vuonna 2012 määrätyn kuurin jälkeen tuli akilles- ja jänneoireita.

– Muutaman pillerin jälkeen jalat kramppasivat takaosista ylös asti, akillesjänteet kiristyivät ja toinen tulehtui. Toinen akillesjänne jäi herkäksi, se ei kestä pitkään kävelyä, Andersin toteaa.

Oireilu alkoi yhden tabletin jälkeen

John Grönvallin antibioottikuuri määrättiin poskiontelotulehdukseen. Hänen mukaansa sivuvaikutukset aiheutti yksi tabletti, sillä hän lopetti kuurin saman tien.

– Viikon sisällä jänteet nilkan ympärillä olivat mustelmilla ja älyttömän kipeät, en pystynyt kävelemään ilman apua. Oli myös ahdistusta ja hallusinointia. Pelotti mennä nukkumaan.

Grönvall kertoo, ettei pystynyt kävelemään normaalisti vuoteen. Oireet jatkuvat yhä, kun antibioottipillerin nielaisemisesta on aikaa kolme vuotta.

– Voin kävellä 5–7 kilometriä päivässä. En pysty vielä juoksemaan, se on tämän kesän tavoite.

Facebook-ryhmä

Fluorokinolonien haitoista kärsivät suomalaiset ovat perustaneet Facebookiin ryhmän, jonka kautta he haluavat tuoda lääkkeiden aiheuttamat ongelmat esiin. Teijo Hämäläinen on avannut aiheen ympärille myös blogin.

Potilaiden huoli on, etteivät lääkärit yhdistä oireilua fluorokinolonien käyttöön. Antibioottikuureja myös määrätään heidän mielestään turhan herkästi.

– Omalla kohdallani kaksi lääkäriä kymmenestä tunnisti oireideni johtuvan antibiootista. Ihmetyttää myös se, miksi lääkäri ylipäänsä määräsi antibiootin. Kaikki laboratoriokokeet olivat puhtaat, Teijo Hämäläinen kertoo.

Potilaat ovat huolissaan myös siitä, ettei heitä kuunnella.

– Meidät leimataan harhaisiksi yksittäistapauksiksi. Näin on käynyt lääkärien toimesta meille kaikille. Omalla kohdallani millään, mitä sanoin ei ollut enää merkitystä sen jälkeen, kun minut diagnosoitiin virallisesti hulluksi, toteaa Erno Röytiö.

Hoito virtsatietulehduksiin

Fluorokinoloneilla hoidetaan monia tulehduksia, joista tavallisimmat ovat virtsatietulehdukset. Niitä käytetään paljon etenkin sairaalaoloissa vakavien infektioiden hoidossa.

Lääkkeiden vakavat sivuvaikutukset ovat lääkäreillä tiedossa. Yleisin niistä on jännetulehdus.

– Tyypillisesti se tulee isoon jänteeseen, useimmiten akillesjänteeseen. Vuosittain ilmaantuu jokunen potilas, joille nätä ongelmia tulee. Lääkärit pyrkivät varoittamaan tästä kuurin aloittamisen yhteydessä, kertoo ylilääkäri Asko Järvinen HYKS:in infektiosairauksien klinikalta.

Muita sivuvaikutuksia ovat huimaava ja epävarma olo ensimmäisten annosten jälkeen. Siprofloksasiini voi herkistää myös auringonvalolle, mistä voi tulla iho-ongelmia.

Fluorokinolonit voivat aiheuttaa muiden antibioottien tapaan myös ripulia, etenkin Clostridium difficileä.

"Mielialaoireille paljon muita tekijöitä"

Psyykkisten sivuvaikutusten tunnistaminen on Järvisen mukaan hankalampaa, koska ne ovat erittäin harvinaisia.

– Mielialaoireille on usein kovin paljon muitakin tekijöitä. Keskushermostoon lääkkeet voivat kyllä vaikuttaa. On kuitenkin hankala sanoa, onko lääke ollut siinä se merkittävin ja mikä sen osuus siinä on.

Järvinen sanoo, että lääkkeen aiheuttamat sivuvaikutukset loppuvat yleensä lääkkeen lopettamisen jälkeen.

– Jos oireilu jatkuu, se johtuu jonkin toisen taudin laukeamisesta tai lääke on johtanut elinvaurioon kuten akillesjänteen heikkenemiseen tai katkeamiseen.

Parhaiten tutkittu antibioottiryhmä

Järvisen mielestä fluorokinolonit ovat turvallisia antibiootteja.

– Täytyy hoitaa kymmeniätuhansia potilaita, että yksi vaikea reaktio esiintyisi. Sivuvaikutuksia ei tarvitse pelätä, sillä kyseessä on parhaiten tutkittu antibioottiryhmä.

Fluorokinolonien käyttöä pyritään kuitenkin rajoittamaan Suomessa, mutta ei sivuvaikutusten vuoksi.

– Kontrolloinnille on tarvetta, koska toivomme, ettei niille kehity bakteerien vastustuskykyä. Näin niitä voidaan käyttää pitkään tulevaisuudessakin.

Fluorokinoloneihin kuuluvat jo mainitun siprofloksasiinin lisäksi muun muassa levofloksasiini, moksifloksasiini ja norfloksasiini. Lääkkeiden kauppanimiä ovat esimerkiksi Tavanic, Ciproxin, Tarivid, Ciprofloxacin ja Avelox.

Lääkkeitä ei suositella alaikäisille eikä yli 60-vuotiaille. Riskiryhmiä ovat myös mm. munuaisen vajaatoimintaa sairastavat, kortisonilääkitystä käyttävät potilaat ja sydänpotilaat.

– Oikein käytettyinä lääkkeet ovat useimmille potilaille turvallisia ja vakavien haittavaikutusten riski on pieni, sanoo lääkeyhtiö Bayerin lääketieteellinen johtaja Christer Strömberg.

Lääkeyhtiö: Haitat tiedossa

Bayerilta kuitenkin myönnetään, että kyseinen antibiootti on voinut aiheuttaa potilaiden yllä kuvailemat oireet.

– Näitä tapauksia on meillä tiedossa. Sekä jännevaurioista että psyykkisistä oireista on tullut meille vuosittain muutamia ilmoituksia aina yhtä tuotetta kohden, Strömberg kertoo.

Yleensä lääkkeiden haittavaikutukset ilmaantuvat hyvin pian lääkityksen aloittamisen jäkeen.

– Fluorokinolonien kohdalla jännevaurioita on kuvattu usein usean kuukaudenkin kuluttua hoidon lopettamisen jälkeen.

Bayer kerää kaikki haittavaikutusilmoitukset maailmalta yhteen tietokantaan ja seuraa sitä kautta, lisääntyykö tietty haittavaikutus suhteessa käyttäjämääriin.

Suomessa lääketurvallisuutta valvovan Fimean mukaan fluorokinolonien turvallisuustietoja on täydennetty edellisen kerran viime vuonna.

Pesisammattilaisten ohjauksessa kuntoilu maistuu: "Tähän on tullut sopiva ryhmäpaine"

Superjymyn ammattilaisten ohjaama ryhmäliikunta motivoi kajaanilaisia työikäisiä kuntoilemaan. Ohjatusti ja yhdessä muiden kanssa tulee liikuttua tehokkaammin kuin yksin.

Joukko miehiä kuntoilee kajaanilaisella kuntosalilla valmentaja Mikko Korhosen johdolla.

Kuntosalin perällä kuuluu kova ähinä ja puhina kun joukko kainuulaismiehiä treenaa Sotkamon Jymyn pelinjohtaja Mikko Korhosen ohjauksessa. Kahvakuulat nousevat ja naamat puristuvat irvistykseen lihasten tehdessä töitä. Kello on vasta puoli kahdeksan aamullla.

Kainuussa on huomattu, että ryhmässä liikkuminen ja ammattilaisten ohjaus motivoivat työssäkäyviä aikuisia kuntoilemaan. Suomen menestynein pesäpallojoukkue vetää Kajaanissa ja Sotkamossa liikuntaryhmiä tavallisille liikunnan harrastajille. FitClub -nimiseen palveluun kuuluu myös henkilökohtaista ohjausta niin liikunnan kuin ruokavalionkin suhteen. Kajaanin ryhmä harjoittelee kaksi kertaa viikossa aamuisin seitsemästä kahdeksaan.

– Ryhmä motivoi näitä ihmisiä liikkumaan ja tekemään hyvinkin kovia liikuntasuorituksia jopa aikaisin aamulla. Ryhmästä on muodostunut joukkue, mikä meillä oli ideanakin, kun itsekin olemme joukkueurheilun puolelta. Jos joku on aamun treeneistä poissa, saa hän kuulla pientä naljailua ja kettuilua. Tähän on tullut sopiva ryhmäpaine mukaan, sanoo pelinjohtaja ja kuntoryhmän ohjaaja Mikko Korhonen.

Myös ryhmän jäsenet kehuvat porukkansa yhteishenkeä. Treenaaminen on hauskaa, kun välillä heittää huulta. Sarjojen välillä ei kuitenkaan jouda vitsailemaan ylen määrin. Mikko Korhosen armoton kello piippaa, ja puuskutus täyttää jälleen salin.

Alussa selkään ruoskiminen auttaa

Ryhmässä liikunta ammattilaisten ohjauksessa on myös helpompaa kuin yksin liikkuminen. Tätä mieltä on sotkamolainen Petri Makkonen, joka aloitti FitClubissa kuntoilun viime syksynä. Hänelle on tehty oma kuntosaliohjelma, ja myös ruokavaliota on katsottu yhdessä.

– Ei tällä tavalla tulisi treenattua yksin. Ainakin alussa se on hyvä, että on ohjausta, että pääsee rytmiin mukaan. Kyllä sitä jo nyt osaa omatoimisestikin treenata, mutta kyllä minusta pari kolme ensimmäistä kuukautta pitää olla joku ruoskimassa selkään, hän sanoo.

Katinkullan kohdepäällikkönä työskentelevä Makkonen kertoo heränneensä syksyllä siihen, että nyt on pakko alkaa kuntoilemaan.

– Paino oli noussut, enkä meinannut saada edes kenkiä jalkaan hengästymättä. Tämä on auttanut paljon töissä jaksamiseen. Yleinen hyvinvointi on parantunut valtavasti, Makkonen sanoo.

Seuran fanitus toi mukaan liikkumaan

Kajaanilainen rakennusalan yrittäjä Esa Heikkinen löysi ryhmän myötä uudelleen nuoruuden innostuksensa liikkumiseen. Yrittäjänä 30 vuotta työskennellyt Heikkisestä tuntui pitkään siltä, ettei liikunnalle ole aikaa, mutta nyt sitä taas on. Kun treeneille ottaa aikaa aamulla, ei enää illalla tarvitse töiden jälkeen lähteä väsyneenä salille.

Heikkinen myöntää, että osittain FitClubiin liittymisessä oli kyse Sotkamon Jymyn fanituksesta.

– Olen seurannut paljon Jymyn pelejä lasten ja lastenlasten kanssa. Sitten kun houkuttelivat mukaan, niin lähdin. Täällä onkin mukavaa, kun on hyvät vetäjät, hän sanoo.

Mikko Korhonen sanoo, että hänelle ja muille FitClubin vetäjille toiminta tarjoaa muuta työtä ja tekemistä valmentamisen ja pelaamisen oheen.

– Superjymylle tämä antaa myös kumppanuusjuttuihin uutta syvyyttä. Että ei ole vain vanhanlaista tukemista, että laitetaan vain seuran paitaan logo.

Vakuutusyhtiöllä uusi aluevaltaus: LähiTapiola laajensi sairaanhoidon puhelinneuvonnan koko maahan

LähiTapiola on maaliskuun alusta lähtien toiminut pankki- ja vakuutusalan lisäksi myös terveysbisneksessä. Yhtiö on laajentanut aiemmin Pirkanmaalla pilotoimansa sairaanhoidon puhelinneuvonnan koko maahan.

Kuvassa on puhelinneuvoja handsfree-kuuloke korvallaan.

Vakuutusyhtiön asiakas voi soittaa ilmaiseen neuvontapuhelimeen TerveysHelppiin, jossa terveydenhoidon ammattilainen, käytännössä lähi- tai sairaanhoitaja, neuvoo tapaturmaan tai sairauteen liittyvässä asiassa. Hoitaja voi tarvittaessa varata myös lääkäriajan.

LähiTapiolan Pohjanmaan toimitusjohtaja Pasi Haarala kiittelee uutta palvelua siitä, että asiakas välttyy parhaimmillaan turhalta lääkärikäynniltä. Jos taas lääkäriä tarvitaan, puhelimessa oleva hoitaja voi varata sellaisen LähiTapiolan yhteistyökumppaneina toimivista yksityisistä lääkärikeskuksista. Lääkärikäynnin yhteydessä asiakkaan ei tarvitse enää täyttää vakuutusyhtiön korvauspapereita, sillä ne hoituvat samassa puhelussa hoitajalle.

Hoitajalle soittamisesta veloitetaan asiakkailta paikallisverkkomaksu. Lääkärikäynti taas on ilmainen tai omavastuun hintainen vapaaehtoisen henkilövakuutuksen hankkineille. Heitä on kolmasosa koko yhtiön noin 1,6 miljoonasta asiakkaasta.

Uusi toimenkuva Suomessa

Suomessa muut vakuutusyhtiöt eivät ole lähteneet mukaan sairaanhoidon puhelinneuvontaan, Ruotsissa ainakin yhdellä yhtiöllä on vastaavaa toimintaa.

Toimitusjohtaja perustelee yhtiön laajentunutta toimenkuvaa sillä, että pitkässä juoksussa yhtiölle syntyy säästöjä siitä, kun asiakkaat eivät käy turhaa lääkärissä ja hae käynneistä korvauksia. Tuloja tuovat myös sopimukset, jotka yhtiö on neuvotellut valtakunnallisten hoitolaitosten kanssa. Pasi Haaralan mukaan vakuutusalan kilpailu on sen verran kovaa, että laajasta toimenkuvasta on hyötyä.

Sairaanhoidon puhelinpalvelua on pilotoitu Pirkanmaalla. Pasi Haaralan mukaan puheluita on tullut noin 60 päivässä. Pilotin rohkaisemana LähiTapiola päätti laajentaa palvelun koko Suomeen. Sitä varten Pietarsaareen perustettiin puhelinpalveluyksikkö, johon ohjautuvat kaikki ruotsinkielisten asiakkaiden puhelut.

Aistikeskus auttaa niitä, joilla aistit ovat hukassa

Ihmisen aistit ovat avain vuorovaikutukseen. Kommunikointi muuttuu tilanteessa, jossa joku aisti puuttuu tai joku toimii vajavaisesti. Aistikeskus tarjoaa mahdollisuuksia päästä hukassa olevien aistien jäljille.

Pallomeressä

Aistien aktivoinnin merkitys huomattiin Seinäjoella jo varhain. Ensimmäinen aistikeskus Eskooseen perustettiin vuonna 1997. Sittemmin se joutui luovuttamaan tilansa asukkaiden tarpeisiin, mutta tällä viikolla asukkaiden käyttöön valmistuu uusi, entistä ehompi aistihavaintokeskus Sateenkaari. Eskoon palvelukeskus on tarkoitettu erityisesti vaikeasti vammaisille.

Eskoossa työskentelevä fysioterapeutti Sari Erkinheimo malttaa tuskin odottaa, että pääsee esittelemään tilat asukkaille.

– Meillä jokaisella on aisteja. Osalla ne toimivat hyvin, osalla vähän heikommin. Aistikeskuksessa yritetään auttaa niitä, joilla aistit ovat hukassa. Silloin tarvitaan toinen ihminen ja luotu tila, sanoo Sari Erkinheimo.

Huoneet on suunniteltu uusien aistimusten kokemiseen ja vanhojen mieleen palauttamiseen. Esimerkiksi pimeässä huoneessa sinivalo saa valkoisen ja neonvärit hohtamaan, mikä tarjoaa näköelämyksiä myös heikkonäköisille. 

Valkoisessa huoneessa puolestaan tähtitaivaiden ja kuplaputkien valovaihtelut rauhallisen musiikin kera auttavat rentoutumaan. Rauhoittumisen vastapainoksi voi tasapainoilla liikuntatilassa tai pulahtaa pallomereen.

Esimerkiksi autistisen henkilön voi olla vaikea kohdata aistejaan, sanoo Sari Erkinheimo.

– Kun he täällä pystyvät ne kohtaamaan ja rentoutumaan, käyttäytyminen muuttuu rauhallisemmaksi myös arjessa.

Kokemukset palkitsevat

Omassa työssään fysioterapeutti Sari Erkinheimo on todennut erityisen palkitsevaksi sen, että aistimuksen kautta tulevasta havainnosta oppii ja tämä oppi voi siirtyä arkiseen elämään, vaikka ruokailuun ja pukemisiin.

 – Muistan esimerkiksi asiakkaan, joka ei tiennyt mitä tehdä käsillä. Laitoimme valkoiset hanskat käteen pimeähuoneessa ja pikku hiljaa asiakas huomasi, että nämä jutut kuuluvat häneen ja hän pystyy tarttumaan ja tekemään. Tämä kaikki siirtyi myös siihen arkeen, iloitsee Sari Erkinheimo.

Aistikeskus Sateenkaaren tilat palvelevat erityisesti Eskoon väkeä, mutta myös muilla on mahdollisuus päästä kutittelemaan aistejaan. Eikä se hassumpi ajatus olisikaan? Fysioterapeutti Sari Erkinheimon omakohtaiset kokemukset ovat kannustavia.

– Nykyään ihmisillä on aina vähän kiire. Täällä kiire muuttuu, se ei enää ole niin stressaavaa. Tätä tarvitsee myös tavallinen työihminen.

Kuka saa hoitoa ja millaista sen pitää olla? Osallistu Tays-viikon avoimeen toimituskokoukseen

Yle Tampere muuttaa viikoksi Tays Keskussairaalaan 23.-27. maaliskuuta. Mistä asioista radiossa, televisioissa ja netissä pitäisi silloin puhua? Osallistu avoimeen toimituskokoukseen tämän viikon torstaina kello 12-13. Ehdota aiheita ja vinkkaa haastateltavista.

Yle Tampereen logo ja stetoskooppi

Terveydenhuollon ajankohtaiset asiat ja taysilainen elämänmeno kuuluvat Tampereen Radiossa maaliskuun lopulla, kun Yle Tampere muuttaa Taysin Keskussairaalaan.

Viikon ohjelmaa valmistellaan yhdessä yleisön kanssa avoimessa toimituskokouksessa, joka järjestetään tämän viikon torstaina kello 12–13 osoitteessa

Kuka saa hoitoa? Mistä voidaan tinkiä? Mistä ei ainakaan voida tinkiä? Millaista hoitoa Taysissa saa ja millaista pitäisi? Mistä aiheista sinä haluaisit kuullaa tai lukea netistä Tays-viikolla? Ehdota aiheita ja vinkkaa haastateltavista avoimessa toimituskokouksessa.

– Kokonaiseen viikkoon mahtuu paljon asiaa, kun radiolähteyksiä tulee aamusta iltaan ja netti laulaa vielä senkin päälle, sanoo Yle Tampereen tuottaja Mari Siltanen, joka osallistuu Tays-viikon avoimeen toimituskokoukseen torstaina.

– Toivomme vinkkejä, koska kaikki ideat eivät tule toimittajalle mieleen. Meille saa kertoa myös kokemuksistaan Taysista – olivat ne sitten hyviä tai huonoja.

Myös Yle Tampereen uutispäällikkö Pasi Koivuniemi odottaa innolla paitsi Tays-viikkoa myös torstain avointa toimituskokousta.

– Me kaikki olemme Taysin palveluiden käyttäjiä ja kaikkien kokemukset ovat arvokkaita. Ei kannata ajatella, että mikään asia olisi liian pieni vinkattavaksi, hän sanoo.

Yle Tampereen toimitukseen voi vinkata aiheista ja haastateltavista myös sähköpostilla tampere@yle.fi.

Yle Tampereen Radio muuttaa viikoksi sairaalaan

Yle Tampereen viimesyksyinen Tesoma-viikko saa jatkoa. Tampereen Radion lähetys tulee maaliskuussa viikon ajan Tampereen yliopistolliseen sairaalaan rakennettavasta tilapäisstudiosta.

Yle Tampereen logo ja stetoskooppi

Yle Tampere muuttaa viikoksi Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Tampereen Radion kaikki lähetykset tehdään Taysin Keskussairaalan pääaulasta 23.–27. maaliskuuta.

Viikon aikana lähetyksissä kuuluvat ajankohtaiset asiat ja sairaalan elämä.

– Terveydenhuolto jos mikä on juuri nyt ajankohtainen asia. Se koskee meitä kaikkia ja on suuressa murroksessa. Siksi haluamme mennä viikoksi keskelle sairaalan arkea ja kertoa sen todellisuudesta, sanoo Yle Tampereen päällikkö Sinikka Tuomi.

Yleisö on tervetullut seuraamaan lähetyksen tekoa sairaalaan.

Yleisö mukaan suunnittelemaan Tays-viikkoa

Yle Tampere toivoo yleisöltä ideoita Tays-viikolle. Toimitus järjestää avoimen toimituskokouksen torstaina 5. maaliskuuta klo 12–13 osoitteessa yle.fi/tampere. Silloin voi vaikuttaa viikon sisältöön ja vaikkapa vinkata haastateltavia.

Tays-viikon aikana myös ennakoidaan tulevia eduskuntavaaleja. Yle järjestää vaalikeskustelun sosiaali- ja terveyspalveluista torstaina 26. maaliskuuta sairaalan kahvilassa. Keskustelun voi katsoa suorana lähetyksenä netissä.

Sairaalamaailma tutuksi muillekin kuin sairaille

Yhteistyö Yle Tampereen kanssa on sairaalalle uudenlainen tapa avata ovensa kaikelle kansalle. Sairaala haluaa karistaa mainettaan vaikeasti lähestyttävänä paikkana.

– Ylen Tays-viikolla kenenkään ei tarvitse olla sairas päästäkseen sisään sairaalamaailmaan. Toimitus välittää ison talomme elämää ja tunnelmia jokaiseen kotiin, sanoo Taysin ja sairaanhoitopiirin johtaja Rauno Ihalainen.

Yle Tampereen studio muuttaa kotitoimituksesta toista kertaa vuoden sisällä. Viime syksynä lähetykset tehtiin viikon ajan tamperelaisen lähiön Tesoman ostoskeskuksesta. Silloin tilapäisstudio rakennettiin hylättyyn liiketilaan.

Rypsistä voisi tulla merkittävä kotimainen proteiinin lähde

Teknologian tutkimuskeskus VTT ja janakkalalainen rypsipuristamo ovat tutkineet nelisen vuotta rypsipuristeiden proteiinin mahdollisuuksia ihmisravinnoksi. Suomen lisäksi eurooppalaisten öljykasvien proteiinin hyödyntämistä tutkitaan muun muassa Saksassa.

Rypsipuristetta kulhossa.

Kauppojen ruokahyllyt notkuvat nykyään erilaisista proteiini- ja palautumistuotteista. Myös markettien ruokaöljyhyllyt ovat pitkiä ja kauppa käy. Öljypuristuksen raaka-aineita voitaisiin silti hyödyntää ja jatkojalostaa nykyistä vieläkin paremmin. Öljykasvien proteiini menee nimittäin tällä hetkellä eläinten etenkin lehmien ravinnoksi, vaikka sitä voisi tarjota ihmisillekin.

Jalostamattomana rypsipuriste maistuu hieman pähkinälle. Kankaisten Öljykasvit Oy:n öljypuristamossa on rouhetta tarjottu vieraille, eikä juuri kukaan ole kovin paljon vierastanut rouheen makua. Janakkalalainen Kristi Villanen maistelee vihertävää rypsirouhetta ja pohtii, että sillä voisi olla käyttöä.

– Ihan kotona jos käyttää, sitä voisi laittaa jugurtin joukkoon. Tämähän maistuu hieman pähkinälle ja siemenille. Voisi sopia hyvin myös vaikkapa pirtelöihin, miettii Kristi Villanen.

Käyttömahdollisuuksia tutkittu vuosia

VTT ja Kankaisten Öljykasvit Oy ovat tutkineet muutaman vuoden ajan rypsirouheen mahdollisuuksia ihmisravinnoksi, mutta muitakin vaihtoehtoja rouheelle voisi olla.

Suomen lisäksi samassa tutkimuksessa on ollut mukana Saksasta öljypuristamo ja tutkimuslaitoksia, Espanjasta kosmetiikkateollisuutta, Intiasta puristamo ja Yhdysvalloista Manitoban yliopisto.

Kolmen vuoden selvityksillä on päästy siihen vaiheeseen, että nyt olisi mahdollista saada aikaan rypsistä ja rapsista tuotteita ihmisille, kertoo Kankaisten Öljykasvien toimitusjohtaja Perttu Korolainen.

Elintarviketeollisuus ei ole vielä hankkeessa mukana, mutta seuraava vaihe olisikin saada sieltä yhteistyökumppaneita.

– Nyt tiedetään, että teknisesti on mahdollista saada öljykasvipohjaista proteiinia tuotteisiin. Tuontisoija voitaisiin hyvin korvata EU:ssa. Odotukset ovatkin hyvin korkealla. Olemme VTT:n kanssa hyvin keskeisesti mukana asiassa, kertoo Korolainen.

Eurooppalainen öljykasveista saatava kasviproteiini voisi olla kaupallisestikin hyvin merkittävä asia. Nykyään vain viidennes kasviproteiinista EU:ssa on omaa tuotantoa. Ala voisi olla myös suurehko bisnes maataloudelle ja elintarviketeollisuudelle.

Bisneksen suuruutta ei kuitenkaan ole vielä arvioitu. Valmiita tuotteitakin saadaan vielä odottaa, arvelee Perttu Korolainen.

– Ei puhuta viikoista tai kuukausista tuotteiden kauppaan saamisen osalta. Kyllä siihen menee vuosia.

Kasvipohjainen superruoka kiinnostaa

Kiinnostus uusiin kasvipohjaisiin superruokiin eli super-foodeihin alkaa olla suurta kaikkialla maailmassa. Suomessa öljykasveista jalostettu proteiini voisi soveltua elintarvketeollisuudessa lähes mille hyvänsä suurelle toimijalle.

Seuraava vaihe on saada elintarviketeollisuus kiinnostumaan rypsi- ja rapsirouheen lisäämisestä muun muassa kuntoilutuotteisiin ja eineksiin.

– Einesteollisuus olisi luonteva kumppani tuotekehittelijäksi. Aivan halvimpaa bulkki-soijaa rypsiproteiini ei kuitenkaan korvaa: pitäisi osoittaa muutakin lisäarvoa kuin vain hinta. Esimerkiksi terveysvaikutteisuus voisi olla sellainen, pohtii toimitusjohtaja Perttu Korolainen.

Janakkalalainen kasviöljypuristamo pääsi tutkimukseen mukaan aiemman aktiivisuutensa kautta. VTT kysyi heitä tutkimukseen, ja yhtiö vastasi kyllä. Kankaisten Öljykasvit on tehnyt aiemminkin tutkimusyhteistyötä VTT:n kanssa.

EU-alueen suurimmat kasviproteiinin tuontimaat ovat Brasilia ja Yhdysvallat. Suomen ohessa öljykasveista saatavan proteiinin mahdollisuuksia kuluttajien ravinnoksi tutkitaan Saksassa.

Liikuntahaaste saattaa olla vaarallinen

Sosiaalisessa mediassa leviää erilaisia liikuntahaasteita. Liikunnanohjaajan mielestä niiden riskinä on liian suuri yhtäkkinen rasitus sekä väärät liikkeet, jotka voivat aiheuttaa jopa vammoja.

Juoksijan jalat, mies loikkaa.

Lankutushaaste, vatsalihashaaste, kyykkyhaaste, punnerrushaaste.

Sosiaalisessa mediassa leviää moninaisia liikuntahaasteita, jotka kannustavat kuntoilemaan esimerkiksi kuukauden ajan. Porkkanaksi haastaja heittää mielikuvan hoikemmasta kehosta, pykkilautavatsasta tai timmeistä pakaroista.

– Liikuntahaasteet sinänsä ovat hyvästä, mutta jokaisen kannattaa omalla kohdallaan harkita, mikä sopii itselle, neuvoo liikunnanohjaaja Pauliina Käiväräinen Lappeenrannan kaupungin liikuntatoimesta.

Yhtäkkinen rasitus voi olla riski

Erityisen harkitseva kannattaa olla, jos kuuluu erityisryhmiin. Haasteet voivat olla heille yliampuvia.

– Esimerkiksi seniori-ikäisillä kehon hallinta voi olla jo heikentynyt, eli itsensä loukkaamisen riski kasvaa. Muita erityisryhmiä ovat esimerkiksi sairaalloisen ylipainoiset, tuki- ja liikuntaelinvammaiset ja sydänvaivoista kärsivät. Yhtäkkinen huomattava kyykky- tai punnerrusrasitus voi olla heille riski.

Vähän liikuntaa harrastavalle ongelma voi olla sekin, että haasteet eivät välttämättä sisällä tarkkoja ohjeita. Myös tuloksista voidaan antaa liian ruusuinen kuva.

– Kokematon liikkuja voi pahimmassa tapauksessa saada väärillä liikkeillä aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Toisaalta vatsa- ja pakaralihakset saa lihasrasituksen sijaan paremmin näkyviin rasvaa polttamalla, Pauliina Käiväräinen sanoo.

Kuuntele omaa kehoa

Liikuntahaasteet ovat hyvä asia, jos ne saavat sosiaalisen median käyttäjän tietokoneen äärestä liikkeelle.

– Liikunta on hyväksi kaikille ihmisille, mutta kaikki ei sovi kaikille. Jokaisen kannattaa kuunnella omaa kehoa löytääkseen itselleen sopivan liikuntamuodon, liikunnanohjaaja Pauliina Käiväräinen kannustaa.

– Parasta olisi, jos liikunta olisi mahdollisimman monipuolista. Kotona sataa kyykkyä tehdessä vaarana on polvien kipeytymisen lisäksi se, että menee maku koko liikunnasta.

Psykologi: Kun päätöksenteko junnaa, anna intuitiolle tilaa

Toisilta päätöksen tekeminen käy kätevästi, toiset vatvovat eri vaihtoehtoja loputtomasti. Psykologi Hanna Markuksela on itse tietoisesti opetellut tekemään päätöksiä ripeämmin. Nyt hän kertoo, miten hyvä päätös syntyy.

Ihminen kannattelee käsissään makkaratikkua ja pihvilautasta. Taustalla laiva, lentokone ja auto.

Pizzapaikka, pastaravintola, soppabaari vai sittenkin salaattibuffa? Lounaspaikan valinta on usein yllättävän vaikea tehtävä, sillä nälkäisenä päätösten tekeminen saattaa tuntua mahdottomalta.

Kylläisyyden tunteen lisäksi ihmisen päätöksentekokykyyn vaikuttavat monet muutkin tekijät aiemmista elämänkokemuksista aivojen välittäjäaineisiin. Psykologi Hanna Markuksela kertoo, että myös sukupuolella on havaittu olevan merkitystä.

– On saatu selville, että naiset kestävät stressitilannetta paremmin ja pystyvät tekemään harkitumpia päätöksiä. Miehillä stressihormonitasot nousevat selvästi, mikä voi sumentaa päätöksentekoprosessia. Naisilla stressihormonipiikki ei ole niin suuri.

Toisaalta naiset saattavat puntaroida eri vaihtoehtoja turhankin pitkään – jopa neuroottisuuteen saakka. Markukselan mukaan naisilla voi olla miehiä enemmän taipumusta ottaa pikkuseikkoja huomioon ja varmistella, ettei vain mikään päätöksessä menisi pieleen.

– Työeälämässä ja yritysmaailmassa moni nainen joutuu opettelemaan miesmäistä strategiaa. Eli ei keskitytä pieniin asioihin, vaan erotetaan se mikä on tärkeää ja olennaista, ja muu saa sitten mennä vähän miten se menee.

Intuitio on oiva apu

Markuksela kertoo, että kaikkein eniten hänen vastaanotollaan pohditaan parisuhteeseen ja ammatinvalintaan liittyviä päätöksiä: pitäisikö jäädä vai lähteä, ottaa riski ja panna kaikki uusiksi vai kannattaisiko kuitenkin tyytyä siihen, mitä jo elämässä on.

Psykologi ei tee päätöksiä toisten puolesta vaan antaa työkaluja siihen, että asiakas voi itse tehdä päätöksen, jonka kanssa on jatkossa hyvä elää.

Markukselan mukaan hyvä päätös vaatii aktiivista pohdintaa ja aikaa, sillä aivot joutuvat käsittelemään valtavan tietomassan. Apunamme on onneksi hieno työkalu, intuitio.

– Ensin käydään kaikki erilaiset ratkaisuvaihtoehdot läpi ja sen jälkeen annetaan ajan kulua. Kun annetaan intuitiolle aikaa työstää asiaa, yhtäkkiä voi tulla sellainen kirkas oivalluksen hetki, että nyt tiedän, mitä minun pitää tehdä.

Usein ihmisillä on myös taipumus antaa automaattivastaus, joka ei lähemmällä tarkastelulla osoittaudukaan hyväksi ratkaisuksi.

– Kannattaa kysyä, että saanko miettiä ja kuinka kauan, ennen kuin ratkaisu on tehtävä.

Havahtuminen videovuokraamossa

Markuksela on itsekin joutunut tekemään töitä päättämättömyytensä kanssa. Havahtuminen tapahtui aikoinaan videovuokraamossa, jossa hän vietti pari tuntia videoiden takakansia lukien, kun ei osannut päättää, minkä valitsisi.

– Sitten videovuokraamon myyjä kysyi, että onko neidillä vaikeuksia päätöksenteossa. Huomasin, että eihän tämä ole normaalia.

Jos jokaista pientäkin päätöstä pitää puntaroida tuntikaupalla, siihen kuluu valtavasti aikaa ja vähitellen se alkaa myös stressata. Markuksela päättikin ihan systemaattisesti opetella tekemään päätöksiä ripeämmin varsinkin pikkuasioissa.

– Eihän niillä oikeasti ole niin väliä ja intuitio pystyy tekemään ne päätökset aika nopeasti.

Päättämättömyydessä on toki hyvätkin puolensa: ei tule tehtyä impulsiivisia tempauksia, joita joutuisi myöhemmin katumaan. Harkitsevainen ihminen ei lähetä pikaistuksissaan vihaviestiä työkavereilleen, vaan viilaa diplomaattisen vastauksen.

Vanhusten heikko hoito puhuttaa – kotihoito ja sairaala vastaavat omaisen kritiikkiin

Vanhuksia kotiutetaan sairaaloista huonokuntoisempina kuin ennen. Laitospaikkojen vähentäminen on johtanut siihen, että aiempaa huonokuntoisemmat vanhukset asuvat kotona.

Vanhusten kotihoito

Turkulaisen Jari-Petri Heinon isä kotiutettiin sairaalasta. Heinon mielestä kotihoitokäynnit juostiin kiireellä läpi henkilökunnan vähyyden vuoksi.

Turun kaupungin kotihoidon johtaja Anne Vuorinen myöntää, että kotihoitajilla on kiire omassa työssään, kun käynnit ovat lisääntyneet.

Meillä on sekä kotihoitotunnit että kotihoitokäynnit lisääntyneet vuodesta 2013 vuoteen 2014, siitä huolimatta, että henkilöstötyövuodet ovat vähentyneet. Nimenomaan se, että käynnit ovat lisääntyneet, kertoo siitä, että käynnit ovat lyhentyneet.

Vuorinen sanoo, että tulostavoite on asetettu korkealle.

Palvelurakennemuutos on meille iso haaste ja se, että eletään niukkaa aikaa. Aina ei ole mahdollista saada edes sijaisia. Sen lisäksi meillä on kovat tulostavoitteet välittömän työajan lisäämisessä. 

Turun kotihoitopalvelussa on käytössä niin sanottu omahoitajarinki. Kotihoidon periaatteena on se, että 80 prosenttia hoidoista olisi kuuden tutun hoitajan suorittamaa. Vuorinen muistuttaa, että ensiarvoisen tärkeää on vuorovaikutuksen laadukkuus.

– Toivon, että meidän kotihoitajat pystyvät kiireestä huolimatta kohtaamaan asiakkaan. 

Kotona asuvat iäkkäät ovat yhä huonokuntoisempia

Turun kaupunginsairaalan vuodepaikoista on pulaa, joten siksi asiakkaita kotiutetaan.

– Vuodepaikat ovat tiukassa. Silloin yleensä potilas kotiutetaan, kun arvioidaan, että potilas pärjää kotona, toteaa Turun kaupunginsairaalan ylilääkäri Maarit Wuorela.

Wuorela sanoo, että kotiutumista arvioidaan moniammatillisesti ja omaisten kanssa käydään keskusteluja.

– Arviointiin tulee lääketieteellinen arvio, hoitohenkilökunnan, sosiaalityöntekijän ja fysioterapeutin arviot. Näiden perusteella tehdään arvio, jossa tehdään päätös kotikuntoisuudesta.

Wuorela myöntää, että kotona asuvat iäkkäät ovat huonokuntoisempia kuin ennen.

– Kotona asuva väestö on yhä sairaampaa ja heikkokuntoisempaa. Kyllä me aika toipilaana potilaita joudumme kotiuttamaan. Usein omaiset esittävät huolensa siitä, miten siellä kotona jatkossa pärjätään.

Wuorela muistuttaa, että omaisten kannattaa antaa välittömästi palautetta, jos kokee, että hoito ei suju niin kuin pitäisi.  

– Palautetta kannattaa antaa heti, silloin asiat korjaantuvatkin nopeasti. Totta kai toivomme, että meillä olisi enemmän henkilökuntaa ja enemmän sairaalapaikkoja.

Ei mustaa eikä punaista – Sairaalaan ei sovi mikä taulu tahansa

Sairaalassa olevalla taideteoksella voi tutkimusten mukaan olla kipua, stressiä ja ahdistusta lieventäviä vaikutuksia niin potilaisiin kuin omaisiin. Joskus taide käy myös hermoon. Välillä riittää väärä väri väärässä paikassa.

Robert Bosch -sairaala Stuttgartissa

Saksan Stuttgartissa sijaitsevalla Robert-Bosch-sairaalalla on lähes kahden vuosikymmenen kokemus sairaalataiteesta. Sairaalakierrokselle pääsee tervekin taidetta katsomaan. Sairaalalla on oma taidekuraattori, joka käy luennoimassa ympäri Saksaa, minkälaista taidetta hoitolaitoksiin kannattaa valita.

Saksalaiset ovat huomanneet, että esimerkiksi tauluihin ei kannata maalata mustaa tai kovin punaistakaan. Sairaalataiteen valinnasta vastaavat talon ulkopuoliset taideasiantuntijat yhdessä sairaalan oman henkilökunnan kanssa. Pelottavia ja masentavia asioita ei näytetä. Surua saa olla, kunhan se on oikeassa paikassa.

Health Environments Research & Design Journal –lehti esitteli vuonna 2012 aivotutkijoiden havaintoja hoitolaitoksista. Vihaisia naamoja kuvissa ei suvaittu. Tukijat huomasivat myös, että taide ei saisi olla kovin kaukana arjen realismista. Taideteoksissa olisi parempi olla jotakin kaikille tuttua.

Luontoa kuviin ja iloisia ilmeitä

Tutkimus vuodelta 1993 toteaa, että luontokuvia huoneen seinillä katselleet leikkauspotilaat halusivat operaation jälkeen vaihtaa kipulääkityksensä aikaisemmin miedompaan kuin potilaat, jotka eivät nähneet luontokuvia.  

Vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa huomattiin, että luontokuvat päivystyspoliklinikan odotushuoneessa vähensivät yleistä rauhattomuutta ja laskivat melutasoa huomattavasti.

Clevelandilaisessa sairaalassa kysyttiin, kuinka moni potilas huomasi sairaalassa olevat taideteokset. Peräti 78 prosenttia oli kiinnittänyt niihin huomiota.

Amerikkalaisten mukaan post-traumaattisista stressioireista kärsivät sekä ahdistusta potevat, saavat eniten iloa sairaalataiteesta. Floridassa sijaitseva Mayo klinikka luopui taannoin upeasta kuvataidekokonaisuudesta, koska se esitti Vietnamin sotaa. Nimekäs taiteilija voi sopia erinomaisesti huippugalleriaan, muttei välttämättä sairaalaan.

Sairaalataiteen vaikeus onkin sen valinta. Hajuton ja mauton ei irrota ajatuksia sairaudesta. Liian voimakas tai sekava teos ei helpota oloa. Hymyn on huomattu olevan parasta lääkettä. Ihmishahmot kannattaakin valita hymyilevinä.           

"Törkeää laittaa kuolemansairaita vanhuksia kotiin kuolemaan yksin"

Vanhusten kotihoitokäynnit juostaan kiireellä läpi henkilökunnan vähyyden vuoksi. Vuodeosastolla vanhat ihmiset jätetään heitteille. Tämä on se mielikuva, joka Jari-Petri Heinolle jäi hänen isänsä viimeisistä kuukausista.

Omaishoitaja Jari-Petri Heino

Helmikuun seitsemäntenä päivänä päättyi yhden suomalaisen vanhuksen taistelu paremmasta hoidosta. Turkulaisen Jari-Petri Heinon isä kuoli syömälakon riuduttamana. Nelisen päivää aiemmin 79-vuotias mies oli päättänyt, että nyt saa riittää.

Huono koti- ja laitoshoito sai miehen luovuttamaan lopullisella tavalla.

Jari-Petri Heino toimi isänsä omaishoitajana yli kahdeksan vuoden ajan. Marraskuussa 2014 hän luopui omaishoitajuudesta, sillä ei enää tuntenut jaksavansa hoitaa isää kunnolla. Kotihoito alkoi käydä isän luona kolmesti päivässä, 15 minuuttia kerrallaan.

– Kotihoidon suurin ongelma on se, että ihmisillä ei ole aikaa. Hoitajat hokivat jo ovella, että on kauhea kiire. Tuntui myös, että jotkut hoitajista olivat epäpäteviä. Porukka vaihtui jatkuvasti, eivätkä he tutustuneet vanhukseen, Heino kuvailee isänsä hoitoa.

Heinon isä turhautui kotihoitoon. Se ei tarjonnut sitä, mitä sokea vanhus olisi kaikkein eniten kaivannut: toisen ihmisen seuraa. Hän kertoikin pojalleen passittaneensa joskus hoitajan matkoihinsa, kun tästä ei tuntunut olevan mitään hyötyä.

Vessassa käynti ei kuulu vanhuksen oikeuksiin

Joulukuun alkupuolella Heinon isä vietiin sairaalaan kovien kipujen takia ja hänellä todettiin muiden sairauksien lisäksi verihyytymä virtsarakossa. Vanhus vietti sairaalassa kolme viikkoa.

– Nuori lääkäri sanoi, että huonokuntoista isää ei voi kotiuttaa. Osaston ylilääkärin saapumisen jälkeen hänet kuitenkin kotiutettiin. Törkeää laittaa kuolemansairaita kotiin kuolemaan yksin. Vastuutonta, Heino ihmettelee.

Isä selviytyi kotona neljä päivää, kunnes tapaninpäivänä palautui jälleen sairaalaan. Sairaalan vuodeosastolla isän tilanne ei juurikaan parantunut.

– Kun vierailin isäni luona, niin päivähuoneessa istuvat vanhukset huutelivat apua ja tarttuivat hihaani pyytäen auttamaan. Hoitohenkilökunta lupaili, että kyllä sieltä kohta tullaan, Heino kertoo.

– Silloin kun isän piti päästä vessaan, niin kesti välillä puoli tuntia ennen kuin joku pääsi auttamaan. Isälle sanottiin ihan suoraan, että päästä allesi vaippoihin. Isä ei hyväksynyt sitä, Heino jatkaa.

Rahaa, rahaa, rahaa

Heinolla on vahva näkemys siitä, miten vanhusten hoitoa voisi parantaa.

– Rahaa, rahaa, rahaa. Sitä sen minun mielestäni vaatii, Heino kommentoi.

– Kotona on hyvä olla, jos siellä on hyvä hoito ja ennen kaikkea sitä seuraa, jolle jutella. Laitoksessa on hyvä olla, jos siellä olisi tarpeeksi henkilökuntaa ja paikkoja olisi jokaiselle tarpeen mukaan.

Heino kannattaa laitoshoitoa, mutta toivoo, että siitä tehtäisiin inhimillisempää esimerkiksi lisäämällä henkilökunnan määrää. Sama parannusehdotus pätee kotihoitoon. Myös omaishoitajien työhön saisi kiinnittää enemmän huomiota.

– Päättäjien pitäisi ymmärtää, että vanhukset on yksilöllisiä hoidettavia. Ei ole homogeenistä ryhmää, jota voi saman mittapuun mukaan hoitaa. Isän esimerkki opetti, kuinka paljon vanhus pelkää olla yksin ja kuolla yksin, Heino toteaa.

Vaikka Heino ymmärtää, ettei kiire johdu hoitajista, hän uskaltaa vaatia, että he itsekin olisivat aloitteellisia.

– Jos uudistus jostain lähtee, niin hoitajista. Että he lyövät nyrkkiä pöytään ja sanovat, ettei näin kovassa kiireessä pysty tekemään työtään, Heino kannustaa.

Riihimäellä pohditaan ilmaista ehkäisyä – Hämeenlinnassa tarjoillaan katumuspillereitä

Kanta-Hämeen kunnissa mietitään ilmaisen ehkäisyn tarjoamista nuorille kuntalaisille. Keskustelu ilmaisesta ehkäisystä on saanut tuulta alleen, sillä Forssan seudulla on saatu hyviä tuloksia nuorille jaetuista ehkäisyvälineistä.

Erilaisia E-pillereitä.

Riihimäellä ilmaisen ehkäisyn tarjoaminen on nostettu tapetille. Tällä hetkellä Riihimäki tarjoaa nuorille puolen vuoden aloituspaketin e-pillereiden osalta. Kevään aikana kuitenkin päätetään, vaihdetaako toimintamallia.

– Mietimme, että jatkammeko tällä tavalla, vai lähdemmekö mukaan THL:n suosituksiin tarjota ilmainen ehkäisy alle parikymppisille nuorille. Sitten tulisi rajata ikäryhmä: tarjotaanko ehkäisyä alle kaksikymppisille vai mihin raja vedetään, sanoo osastonhoitaja Saija Numari.

– Olemme tutkineet ympäristökuntien tapoja toimia ehkäisyasioissa. Mitään ei ole vielä päätetty, mutta ilmaisen ehkäisyn tarjoamisesta on keskusteltu alustavasti, sanoo avoterveydenhuollon ylilääkäri Esa Halmesmäki Riihimäeltä.

Myös Janakkalassa ja Hattulassa on mietitty erilaisia ehkäisymalleja nuorille.

– Meillä on maaliskuun puolivälissä palaveri ehkäisyasioista. Sitten tiedämme enemmän, sanoo avohoidon ylihoitaja Pirjo Meriläinen Janakkalasta.

Hämeenlinnassa ehkäistään jälkikäteen

Hämeenlinnassa ilmaisen ehkäisyn tarjoamisesta ei ole edes keskusteltu. Ajatus on hyvä, mutta tärkeintä on nuorille jaettu tieto ylipäätään, sanoo koulu- ja opiskeluterveydenhuollon lääkäri Päivi Mali.

– Lähinnä meillä on keskusteltu siitä, että ehkäisyä ja tietoa olisi mahdollisimman helppo saada. Tähän onkin satsattu. Olemme keskustelleet myös siitä, kuinka pitkän ajan aloituspakkaus nuorelle voidaan tarjota ilmaiseksi.

– Esimerkiksi ennen kuin annamme ilmaisen, kolmen kuukauden aloituspakkauksen, keskustelemme nuoren rahatilanteesta. Pillereissä on melkoisia hintaeroja, ja sillä on merkitystä jatkoehkäisyn kannalta, mitä nuorelle tarjotaan.

Hämeenlinnan kaupunki tarjoaa koululaisille ja opiskelijoille kuitenkin jälkiehkäisypillereitä tarpeen tullen. Sekä peruskoululaiset että toisen asteen opiskelijat saavat pillereitä terveydenhoitajan vastaanotolta. Myös kondomeita on jaossa kaikissa toimipisteissä.

Meeri Niinistö

Mene metsään – kännyköihin ladattavat äänimaailmat eivät korvaa luontoa

Älypuhelimiin on nykyään saatavilla lukuisia ääniohjelmia, joiden luvataan tarjoavan stressiä alentavia ja rentouttavia vaikutuksia. Eko- ja ympäristöpsykologin mukaan digitaaliset äänet eivät kuitenkaan pärjää aidolle luontomaisemalle.

Kuusimetsää

Kännykkään ladattavien applikaatioiden esittelyteksteissä luvataan helpotusta stressiin, rentoutusta ja jopa univaikeuksien selättämistä. Luonnon positiivisiin vaikutuksiin perehtyneen eko- ja ympäristöpsykologi Kirsi Salosen mukaan kännykkäohjelmat eivät pysty kilpailemaan oikean metsän kanssa.

– Monenlaisia luonnon elementtejä voi ja kannattaa tuoda sisätiloihin. Aina ei pysty olemaan ulkona luonnossa. Äänien ja kuvien tuominen sisätiloihin on ihan kannatettavaa, mutta se ei tokikaan korvaa näitä varsinaisia luontokokemuksia.

Metsä ei vastaa puhelimesta

Älypuhelimesta tai cd-levyltä voi kuunnella nauhoitettuja luonnon ääniä sirkkojen sirityksestä ja ukkosesta aina valaiden lauluun asti, mutta luonnon keskellä korviin kulkeutuvat äänimaisemat toimivat yksinkertaisesti paremmin.

– Sellainen kokonaisvaltaisempi luontoyhteyden kokeminen, joka tulee luonnossa, sitä ei korvaa mikään. Tällaiset soittoäänet ja ohjelmat voivat toimia siltana tai ponnahduslautana, jonka avulla sitten hakeudutaan sinne oikeaan luontoon. Silloinhan se palvelee, mutta en tiedä toimivatko nämä ohjelmat niin. Ainakin sopii toivoa, Salonen puntaroi.

Äänimaisemia löytyy myös vastakkaisesta suunnasta. Joistakin tarjolla olevista applikaatioista voi kuunnella esimerkiksi toimistoääniä, ruuhkaliikennettä tai kaappikellon raksutusta. Salonen ihmettelee tarjontaa, mutta kokee ilmiön mielenkiintoisena.

– Mielenkiintoista sinänsä, että luonnosta etääntyneitä ihmisiä on tutkittu kaupunkilaisilla ja kuitenkin vain neljällä prosentilla oli sellainen omakohtainen kokemus, etteivät he ikään kuin tarvitse luontoa ja se urbaani ympäristö riittää. Yli 80 prosenttia oli sitä mieltä, että kaupunkiympäristön tarjoama luonto ei riitä.

Terveys löytyy luonnosta

Ihmisen psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi lisääntyy luonnon keskellä.

– Tästä on hyvin vahvaa tutkimusnäyttöä yksilö-, ryhmä,- ja väestötasoilla. Luonto toimii sekä elpymisen että laajempien hyvinvointi- ja terveysvaikutusten tuottajana, Salonen listaa.

Luonnon positiiviset terveysvaikutukset ovat vahvat. Jopa pelkkä luontomaisemakuvan katselu saattaa muun muassa alentaa verenpainetta.

– Pelkästään ihan luontokuvan katselu tuottaa jo myönteisiä vaikutuksia fysiologisilla mittareilla mitattuna. Vaikutuksia on havaittu nimenomaan rentoutumiseen ja rauhoittumiseen sekä myös verenpaineen alenemiseen.

Stressaantuneelle kaupunkilaiselle eko- ja ympäristöpsykologi vinkkaa mahdollisen helpotuksen löytyvän yllättävän läheltä.

– Vähän taustasta riippuen, jos tuntee metsässä esimerkiksi vieraantumisen tunteita tai jopa pelkoa, niin kannattaa mennä ilman muuta lähipuistoon. Siitä kannattaa lähteä liikkeelle.

Puistossa saattaa hyvinkin tottua ajatukseen oikeaan metsään lähtemisestä.

– Niitäkin meillä onneksi vielä Suomessa löytyy suhteellisen läheltä, ettei tarvitse Lappiin asti lähteä. Jos menee seurassa, niin on hyvä muistaa jättää aikaa rupattelun ohella luonnossa olemiseen ja aistimiseen myös yksin.

Martta ei vieroksu pakastekasviksia – keittoon ne voi lisätä jo alussa

Kotitalousneuvoja Eija Tuukkanen martoista antaa synninpäästön joidenkin vieromille pakastekasviksille. Ravintoarvot säilyvät niissä hyvin, ja pakasteen antimiin kannattaa ehdottomasti turvautua, jos vaihtoehtona on jättää muuten kasvikset syömättä. Keittoon Tuukkanen heittää pakasteet heti alkuun makua antamaan.

Pakastevihanneksia.

Kotitalousneuvoja Eija Tuukkanen Keski-ja Etelä-Pohjanmaan Martoista pitää pakastekasviksia hyvänä vaihtoehtona arkikäytössä. Hänen mukaansa Suomen elintarviketeollisuus tuottaa korkealaatuista tavaraa. Ihmisten elämäntilanne taas vaihtelee: toisilla on aikaa valmistaa ruuat alusta alkaen, toisilla ei. Tärkeintä ei ole tapa, vaan lopputulos:

– On ykkösasia, että kasviksia käytetään – ja monipuolisesti, Tuukkanen sanoo.

Kivennäis- ja hivenaineet pysyvät pakastekasviksissa hyvin tallella, mutta C-vitamiinitaso kärsii. Sen voi Tuukkasen mukaan kuitenkin täydentää päivän aikana vaikkapa marjoilla.

Pakastejuurekset lisätään usein keittoon vasta lopuksi, mutta Tuukkanen heittää ne heti alussa, jotta ne ehtivät antaa makua. Sen vuoksi hän pilkkookin perunat riittävän pieniksi, jotta ne ehtivät kypsyä eikä keittojuuresten rakenne kärsi perunan kypsymistä odotellessa.

Vaikka kokkaamisen aloittaisi aivan alusta, ei lopputulos ole taattu, Tuukkanen muistuttaa:

– Kotikokkikin voi valmistustekniikalla pilata ruuan. Pitää tietää, mitä tekee.

Itse pakastetuissa marjoissa terveyshyödyt ovat niin ikään tallella – jos pakastamisen on hoitanut oikein. Marjat pitää jäähdyttää nopeasti heti ostamisen jälkeen ja pakastaa eikä säilyttää päivätolkulla ämpärissä.

Pyysimme kokemuksia huonokuntoisten vanhusten kotiuttamisesta – näin kansa vastasi

Kaatuilevia vanhuksia, jotka eivät pääse omin voimin ylös ja jatkuvia ambulanssireissuja. Kokemuksia riittää ja jokainen niistä kertoo vuodepaikkojen ja hoitohenkilökunnan puutteesta.

Mies seisoo sairaalan vuodeosaston käytävällä.

Kotihoitoa tarjotaan ikääntyvien avuksi, mutta omaisista tuntuu usein siltä, että se ei riitä. Laitospaikkoja ei ole kaikille ja niitä on tulevaisuudessa vielä vähemmän.

Näin kansa vastasi, kun pyysimme kertomaan omakohtaisia kokemuksia vanhusten kotiuttamisesta.

Kaatunut vanhus kotiutettiin, kun ei huomattu röntgenkuvasta yhden käsivarren luun murtuneen. Järjestin hänet takaisin sairaalan vuodeosastolle, kun hän ei päässyt ylös sängystään omin neuvoin. Jo alkoi katkennut luukin löytyä. Osastolla meni pari kuukautta, minkä jälkeen hän pääsi eläkeläistaloon, koska asiallisempaa hoivapaikkaa ei löytynyt. Tulkoon mainituksi myös iäkäs pyörätuolipotilas, joka istui vuosikausia kotonaan pääsemättä omin neuvoin pyörätuoliin. Hänen viimeinen kotiutuksensa oli täysin harkitsematon. Kun sairaalassa ei ollut tilaa intervalliosastollakaan, käytännössä vuodekuntoinen ihminen siirrettiin kotihoitoon, missä hän 'pärjäsi' tasan päivän ennen palautusta vuodeosastolle. Katkokset tiedonkulussa omaisten, kodinhoitajien ja sairaaloiden välillä ovat arkea. Minusta ei ole liikaa vaadittu, että tiedetään, missä kukin on. Kun vanhus on kotona, hänen on saatava ainakin syödäkseen. Tämäkään ei aina toteudu ilman pikku paastoa. - pari tapausta

Kokemukseni perustuvat äitini hoitoon. Äiti kuoli 2 vuotta sitten 96-vuotiaana. Hän asui yksin omassa kodissaan 94-vuotiaaksi. Asun 400 km päässä. Olen ainoa lapsi. 10 vuotta hoidin äidin asioita. Ensin pyykkiä pesemällä ja ruokaa laittamalla. Myöhemmin matkustin ainakin joka toinen viiikko äidin luo asioita hoitamaan ja katsomaan, miten hän selviää. Äiti ei syönyt ostettuja aterioita. Hänellä kävi siivooja, kylvettäjä ja serkkuni hoiteli kauppa-asioita. Kotihoito jakoi vain lääkkeitä joka toinen viikko. Äiti oli muistisairas. Hänellä oli vaikea osteoporoosi, kaksi sydäninfarktia, eteiskammiovärinä, sydämen vajaatoiminta ja huimausta. Hän kaatui ja sai lonkkamurtuman ja toisella kertaa vaikean aivotärähdyksen. Ambulanssi haki äitiä kolmekin kertaa viikossa, mutta aina hänet kotiutettiin takaisin pyörätuolissakin sellaisessa kunnossa, että hänet nostettiin sänkyyn. Hoitopaikan anominen oli kielletty, koska jono oli pitkä. - Kokemukseni

Ei se herkkua ole vanhusten hoito sairaalassakaan. Äitini oli aivan teräväjärkinen, mutta liikkuminen oli vaikeaa. Ollessaan vuodeosastolla, hän soitti kelloa päästäkseen vessaan. Hoitaja tuli 20-30 minuutin kuluttua käymään hänen luonaan ja sanoi, että onhan sinulla vaipat, tee sinne. Ei oikein kuulosta ihmisarvoiselta toiminnalta, kun hän oli siihen asti aina käynyt vessassa ja nyt kun ei omatoimisesti sinne päässyt, oli laitettu vaipat hoitajien työtä helpottamaan. Ajatelkaa asiaa omalta kannaltanne, jos ajatus kulkee, mutta jalat ei.... - Tytär

Kun kotihoidon potilas palautettiin kotiin, jäi asukas ilman kotiapua, koska tietojärjestelmä ei tiennyt kotituksesta mitään. Onneksi omainen huomasi, että vanhus oli hylätty. - Peno

Naapurimme vanhukset (pappa yli 80 vuotias ja omaishoitaja vaimolleen, vaimo osittain halvaantunut vuodepotilas) tuotiin kotiin ambulanssilla lyhyen sairaalajakson jälkeen siten, että hoitaja eli pappa pyörätuolissa ja hoidettava eli vaimo paareilla! Usein pappa tuli pyytämään meitä nostamaan vaimoaan vuoteeseen, kun vaimo oli kaatunut ulosteämpärin kanssa... Soitin pariinkin kertaan vanhuspalveluista vastaavalle henkilölle. Selvisi, että yhtään hoitajaa ei heillä ollut käynyt, kun kuulemma eivät halunneet!! Sain järjestettyä hoitajan käymään kerran päivässä, mutta se apu oli kyllä vähäistä! Nyt molemmat ovat jo päässeet pois. Pahalta tuntuu edelleen. Heitteille jättöä! - Naapuri

Hae lisää

Tervetuloa Ylen mobiiliuutisiin!

Kokeilemme palvelun avulla millainen käyttöliittymä sopisi parhaiten uutisten, urheilun ja sään seuraamiseen mobiilikäytössä.

Otamme mielellämme vastaan palautettasi siitä, mikä palvelussa toimii jo hyvin ja mitä mielestäsi voisi vielä kehittää.

Liitä mukaan päätelaitteesi malli ja sähköpostiosoitteesi, jos tarvitset apua ongelmatilanteessa.

Lähetä palautetta:

Lähetä