Lidl poisti myynnistä hanhenrintaa, syynä salmonella

Kyse on erästä, jonka parasta ennen -päiväys on 31.3.2019.

Lidlin myymälä.

Kauppaketju Lidl Suomi on poistanut myynnistä erän Glenfell-hanhenrintaa, jota on myyty 900 gramman pakasteena. 

Kauppa löysi omavalvonnassaan tuote-erästä salmonellaa. Erän parasta ennen -päiväys on 31.3.2019.

Kyseistä hanhenrintaa on myyty 85 Lidlin myymälässä eteläisessä Suomessa.

Pakasteen ostaneet voivat palauttaa sen lähimpään Lidl-myymälään.

Uusi apuväline aiheuttaa pahoja iho-ongelmia osalle diabeetikoista – "Näytti vähän rupisammakon iholta”

Uudenlainen verensokerin mittauslaite on helpottanut tuhansien diabeetikkojen elämää. Siksi monet käyttävät laitetta allergisista reaktioista huolimatta.

Nainen mittaa verensokeriaan Libre-laitteella

Mia Blumenthalin diabetesta sairastava 10-vuotias poika sai uuden Freestyle Libre -glukoosisensorin käyttöönsä maaliskuussa. Poika sai välittömästi pahoja allergisia oireita. Ihoa kuumotti ja kutitti. Kun sensori otettiin pois, sen alla odotti ikävä näky.

– Koko sensorin alusta oli ihan punainen ja kupliva. Se näytti vähän rupisammakon iholta, sellaista pienenpientä vesikelloa.

Blumenthal ei ole kokemuksineen yksin. Muun muassa Facebookiin perustetussa Freestyle Libren käyttäjien vertaistukiryhmässä parisenkymmentä ihmistä kertoo saaneensa oireita. Osa on joutunut lopettamaan sensorin käytön kokonaan.

Anne Tapiovaaran oireet alkoivat viisi kuukautta sitten. Iho kutisee ja sensorin paikalle jää aina punainen läikkä.

– Ne paranevat valitettavan kauan. Välillä pitää käyttää mielikuvitusta, että mihin sen seuraavan sensorin iskee. Mutta siedän oireet toistaiseksi, koska siitä on niin armottoman paljon hyötyä diabeteksen hoidossa.

Helppokäyttöisyys menee monilla oireiden edelle

Freestyle Libre on uudenlainen verensokerin seurantajärjestelmä, joka mittaa glukoositason ilman verinäytettä. Glukoositasoa seurataan iholle liimattavan sensorin ja lukulaitteen avulla.

Sekä Diabetesliitto että käyttäjät kehuvat tuotteen olevan käänteentekevä ja mullistava uudistus insuliinihoitoisessa diabeteksessa.

– Nyt mä saan mun verensokerin kätevästi sekunnissa ja sensori näyttää myös onko sokeri menossa ylös- vai alaspäin. Ei ole enää sormenpäät täynnä reikiä, Tapiovaara kiittelee.

Helppokäyttöisyyden vuoksi Blumenthal on kaikin keinoin yrittänyt varmistaa, että hänen poikansa voisi käyttää sensoria pahoista allergisista iho-oireista huolimatta. Blumenthal on kokeillut laittaa muun muassa erilaisia ihoa suojaavia tuotteita sensorin alle, mutta niistä ei ole ollut juurikaan apua.

Nyt hän kertoo löytäneensä haavojen hoidossa käytetyn keinoihon kaltaisen tuotteen, joka yhdessä ihoa suojaavan sprayn kanssa on mahdollistanut sensorin käytön niin, että sen aiheuttamien oireiden kanssa pystyy toistaiseksi elämään.

Silti Blumenthal arvelee, että he joutuvat pian lopettamaan sensorin käytön.

– Kyllähän se tietysti pelottaa, että mikä ihmeen myrkky siinä on, mikä sen allergian aiheuttaa ja onko siitä lisäseuraamuksia myöhemmin. Että tuhotaanko tässä pojan terveyttä, sehän meitä vanhempia huolettaa.

Ei aiheuta toimenpiteitä toistaiseksi

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on saanut allergisista iho-oireista yksittäisiä terveydenhuollon ammattilaisten tekemiä vaaratilanneilmoituksia. Niiden lisäksi on tullut muutamia ilmoituksia suoraan käyttäjiltä.

Valviran ylitarkasta Nelli Karhu toivoo, että ilmoitukset tehdään nimenomaan oman diabeteshoitajan tai lääkärin kautta.

– Yksittäinen potilas ei välttämättä osaa ikään kuin pisteyttää omia oireitaan suhteessa muihin, mutta ammattilaisilta saadaan objektiivisempi arvio siitä, kuinka vakava se tilanne on.

Valvira tyytyy toistaiseksi seuraamaan tilannetta ja lähettämään ilmoitukset eteenpäin laitteen valmistajalle.

Laitteen valmistaja, Abbott Diabetes Care on tietoinen laitteen aiheuttamista sivuvaikutuksista. Abbottin mukaan pieni määrä käyttäjistä on saanut oireita sen jälkeen, kun he lanseerasivat tuotteen kolmisen vuotta sitten. Tuotetta käyttää nyt noin 400 000 ihmistä yli 40:ssä eri maassa.

Abbott pyrkii omien sanojensa mukaan jatkuvasti löytämään keinoja tuotteen kehittämiseen.

Epätasainen saatavuus aiheuttaa närää

Sensoria on Suomessa saanut huhtikuusta 2016 alkaen. Diabetesliiton arvion mukaan sitä käyttää tällä hetkellä noin 20 000–30 000 diabeetikkoa. Tuotetta ei voi ostaa, vaan sen voi saada vain terveydenhuollon kautta. Abbottin mukaan näin tulee jatkumaan myös lähitulevaisuudessa.

Hoitoyksiköiden taloudelliset resurssit kuitenkin rajoittavat sensorin saantia. Laitteita ei välttämättä ole varaa hankkia kaikille halukkaille ja laitetta voi joutua jonottamaan. Lisäksi laitteen käytön opastaminen vaatii asiantuntevaa henkilökuntaa.

Siksi monissa paikoissa laitetta jaetaan ensisijaisesti lapsille ja tietyt kriteerit täyttäville asiakkaille, kertoo Diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka.

– Kun siinä joudutaan valitettavasti priorisoimaan, niin on aika selkeätä, että priorisoidaan lapsiin, koska lasten hoitaminen on niin vaikeata. Sitten priorisoidaan henkilöihin, jotka selvästi eniten hyötyvät tästä eli ne, joilla on ongelmia nykyisissä hoidoissa.

Ilanne-Parikka kuitenkin kertoo, että laitteen voi monista paikoista saada omakustanteisesti lainaan kahdeksi viikoksi. Kahden viikon sensoroinnin perusteella diabeteksen hoitoa voidaan tarvittaessa muuttaa ja voi olla, ettei sensoroinnille ole jatkossa enää edes tarvetta.

Ilanne-Parikka uskoo myös, että muutaman vuoden kuluttua sensoria tai muuta samankaltaista palvelua on tarjolla kaikille, jotka sitä tarvitsevat, sillä se on hoidon kokonaiskustannuksiin nähden edullinen investointi.

– Kustannuksethan eivät tule sieltä seurannasta, vaan ne tulevat sieltä, jos hoito ei ole kunnossa. Silloin täytyy käydä useammin, täytyy enemmän puuttua asioihin ja siitä voi viiveellä seurata ikäviä lisäsairauksia, joiden hoitaminen onkin sitten tosi kallista.

Seksuaalista häirintää voi kohdata myös hoitotyössä: "Kun olet potilaan kanssa aamupesulla, et voi lähteä tilanteesta"

Hoitotyö on usein intiimiä, jolloin seksuaalisen häirinnän rajat voivat ylittyä. Potilaan häritsevä käytös voi johtua myös sairaudesta.

Sängyssä makaava potilas koskettelee henkilökuntaa

Hoitoalan ammattijärjestö Tehyn mukaan sosiaali- ja terveysalan henkilöstö kokee työssään keskimääräistä enemmän seksuaalista häirintää. Hoitotyötä tehdään usein varsin intiimeissä tilanteissa, jolloin häirinnän raja saattaa ylittyä.

– Ei ole mikään salaisuus, että on yleistä hoitotyössä kohdata seksuaalista häirintää, sanoo Hämeenlinnassa sairaanhoitajaksi opiskeleva Roosa Virtanen.

Virtanen tietää, että potilastyössä esiintyvä seksuaalinen häirintä on useimmiten sanallista ja fyysistä.

– Seksuaalinen häirintä voi olla hyvin monenlaista: katseita, puhetta, suoria ehdotuksia, kuvien lähettelyä ja muuta sellaista. Eli kaikkea sellaista, mikä häiritsee sitä henkilöä henkilökohtaisesti, selventää erityistason seksuaaliterapeutti Sari Mäki Hämeen ammattikorkeakoulusta.

– Kun hoitotyötä tehdään, ollaan aika paljon tekemisissä ihmisten intiimialueiden kanssa. Pesutilanteissa ja erilaisissa hoitotoimenpiteissä saattaa olla sellainen tilanne, joka jopa laukaisee häirintätilanteen, eli potilas saattaa itse ahdistua tilanteessa ja se tulee esiin häiritsevänä toimintana, pohtii Mäki.

Hoitaja ei jätä hoitamatta

Hoitajan eettisten ohjeiden mukaan ihmistä ei jätetä hoitamatta, vaikka hän käyttäytyisikin hoitajaansa kohtaan epäasiallisesti.

– Kun olet potilaan kanssa vaikka aamupesulla, et voi lähteä pois tilanteesta ja loukkaantuneena marssia ulos, jos toinen jää siihen ilman vaatteita. Tilanne täytyy hoitaa loppuun niin, että potilasturvallisuus ei kärsi, selittää terveydenhoitajaopiskelija Miia Härkönen.

Hoitajan ei kuitenkaan tarvitse sietää kaikenlaista käyttäytymistä. Potilaalle on sanottava, jos hänen käytöksensä ei tunnu hoitajasta hyvältä.

– Aina sanon potilaalle, jos minua on jotenkin kaltoin kohdeltu. Olen täällä hoitamassa, auttamassa sinua, minua kohtaan ei tarvitse tehdä tuollaista, sanoo sairaanhoitajaopiskelija Susanna Haakana.

Niin ikään sairaanhoitajaksi Hämeen ammattikorkeakoulussa opiskeleva Elias Ojala korostaa, että hoitaja saa puuttua rivoja puhuvan potilaan puheisiin.

– Jos potilas kertoo seksuaalissävytteisiä kommentteja ja tilanne hyväksytään, niin se on väärin. On tietenkin erityistilanteita, missä palautetta ei voi potilaalle antaa, mutta hoitajallakin on ne omat rajat, muistuttaa Ojala.

Häiritsevä käytös saattaa johtua sairaudesta

Sari Mäki muistuttaa, että on olemassa myös eri sairausryhmiä, joissa häiritsevä käytös saattaa korostua.

– Dementikko, joka on ehkä ollut hyvin pidättyväinen koko ikänsä, niin hänellä saattaa seksuaalisuus ylikorostua.

Tällainen käyttäytyminen voi kohdistua hoitajiin, mutta myös omaiset voivat tarvita hoitajilta tukea käsitellä aihetta.

Keskustelu työyhteisössä on ensiarvoisen tärkeää. Hoitotiimissä työntekijät voivat yhdessä etsiä hyvinkin konkreettisia ratkaisuja hankaliin tilanteisiin.

– Dementikko ei varmasti tee sitä pahalla, vaan se liittyy sairauteen, ja sitä pitää hoitajan ymmärtää. Mutta jos esimerkiksi potilas kourisi vaikka tällaisessa läheisessä hoitokontaktissa, niin silloin voidaan antaa hänelle käteen jotain, jotta hänellä on muuta tekemistä, miettii Mäki esimerkiksi muistisairaan hoitotilannetta.

Miia Härkönen pitää tärkeänä, että aiheesta keskustellaan jo opintojen aikana.

– Vaikeimpia tilanteita ovat ne, missä olet yksin hoitajana.

– Mediassa, mainonnassa ja kaikessa seksuaalisuus on aika avoimesti esillä kaiken aikaa. Se tuo tietysti ihmiselle haasteita miettiä, että mikä on luvallista ja sallittua. Siksi on tärkeää ottaa tämä asia puheeksi, sanoo seksuaaliterapeutti Sari Mäki.

Tästä pääset katsomaan Yle Hämeenlinnan Facebook-liveä, jossa puhuttiin seksuaalisesta härinnästä Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa.

Yksinhuoltajan isoin huoli on arki – "Luulin aiemmin, että täytyy pärjätä yksin"

Lappeenrantalainen yksinhuoltaja Jasmin Lier kehottaa tunnustamaan, ettei kenenkään pidä pärjätä itsekseen päivästä toiseen.

Jasmin Lier

Joskus yllätyksistä tulee tarkoitus. Näin sanoo lappeenrantalainen Jasmin Lier, joka ei ole koskaan elänyt kahdeksanvuotiaan poikansa Janin isän kanssa. Jan sai alkunsa sattumalta. Isä tiesi alusta asti lapsesta, mutta päätyi siihen, että ei ole mukana pojan elämässä.

– En ole estänyt, ja jos hän haluaisi tulla mukaan, niin varmaan antaisin, Jasmin pohtii.

27-vuotias Jasmin elää somassa puisessa pienkerrostalossa lähellä Lappeenrannan keskustaa. Pojan kanssa hän on tiiviisti yhdessä. Omaa vapaa-aikaa äidillä on, kun mummo tulee hoitamaan poikaa tai kun poika on kerran kuukaudessa tukiperheessä.

– Poika on erityislapsi, ja siksi esimerkiksi saatan hänet joka päivä kouluun. Hänet voi jättää tunniksi, pariksi yksin.

Omat vanhemmat suurena apuna

Jasmin sai pojan 19-vuotiaana. Saatuaan lapsen hän asui ensimmäiset vuodet vanhempiensa kanssa. Lapsi oli helppo, mutta synnytyksen jälkeinen masennus toi omat hankaluutensa arkeen.

– En osannut kertoa kenellekään masennuksesta enkä tunnistanut sitä. Olin kovapäinen ja päätin pärjätä yksin. Nykyisin tiedän, että kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin.

Jasmin sai ensimmäiset vuodet apua vanhemmiltaan. Myöhemmin hän muutti asumaan lähistölle.

– Olin päävastuussa lapsesta, mutta vanhemmat auttoivat arjessa paljon. Äiti esimerkiksi saattoi yöllä syöttää vauvaa, Jasmin kiittelee.

Yksinhuoltaja kaipaa konkreettista apua sekä henkistä tukea

Nuoresta ikänsä takia Jasminille tarjottiin ensimmäiseksi vertaistukiryhmäksi nuorten vanhempien ryhmiä – ei siis yksinhuoltajien ryhmää.

– Ulkopuolinen apu jäi kyllä aika pieneksi aiemmin. Vasta tässä kolmen vuoden sisällä olen herännyt siihen, että ehkä tarvitsenkin apua ja henkistä tukea tähän arjen pyörittämiseen. Siihen liittyi isäni kuolema ja konkreettiset muutokset arkeen.

Nykyisin Jasmin saa lastenhoitoapua äidiltään.

Yksinhuoltajien isoimpia huolia on arki. Tämän vahvistaa Yhden vanhemman perheiden liiton puheenjohtaja Susanna Kavonius.

– Verkostoja ei ole, ja perheet ovat pienempiä nykyisin. Sisaruksia ei ole seitsemää kuten entisaikaan.

Vertaistukiryhmästä haetaan kuuntelevaa korvaa, joka ymmärtää murheet. Esimerkiksi viha ex-puolisoa kohtaan on erilainen käsite yksinhuoltajalle kuin ydinperheessä elävälle.

– Sanot vaikka yhteiselle ystävällenne, että vihaat ex-puolisoa. Ystävä voi ymmärtää niin, että aiot alkaa riidellä, vaikka sillä hetkellä kyse on ihan puhtaasti siitä, että olet vihainen erosta. Tämän asian ymmärtää vain toinen eronnut, sanoo Kavonius

Avun saaminen yksinhuoltajalle on täysin kuntakohtaista, vaikka sosiaalihuoltolakiin on määritelty kotipalvelun turvaaminen akuuteissa tilanteissa. Akuutisti voi saada esimerkiksi kotipalvelua.

 

Palvelut räätälöidään perheen tarpeen mukaan

Yksinhuoltajalle järjestetään kunnasta ja asiakkaasta riippuen erilaista apua. Vastuu avun tarpeen määrittämisestä on suurelta osin ammattilaisella, esimerkiksi neuvolan terveydenhoitajilla.

– Tarve pitää aina arvioida, sillä kaikki eivät välttämättä tarvitse apua. Palvelun kuuluu olla yksilöityä ja räätälöityä. Varsinkin erityisen tuen tarve täytyy kuitenkin tunnistaa, muistuttaa sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Marjaana Pelkonen.

Perhepalvelujohtaja Riitta Hakoma Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiristä on samoilla linjoilla. Perheelle tehdään tarpeen vaatiessa palvelutarpeen arvio. Arvion tarve voi lähteä perheestä itsestään tai esimerkiksi päiväkodista. Eronneille vanhemmille annetaan myös keskusteluapua. Hakoma korostaa, että palvelut räätälöidään aina perheelle.

– Perhetyötä, kotipalveluapua, tukihenkilötoimintaa tai tarvittaessa taloudellista tukea. Kun apua tarvitaan, vain mielikuvitus on rajana, Hakoma luettelee.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä on huomattu, että tarve avulle on jonkun verran kasvanut tai ainakin ihmiset ovat rohkaistuneet avun kysymiselle. Enää eroaminen tai vaikeudet arjessa eivät ole vaiettuja aiheita.

Vertaisryhmässä samastutaan

Vertaistukiryhmät ovat suuressa asemassa yksinhuoltajien auttamisessa. Yksinhuoltajille tarkoitettuja olohuoneita on kymmeniä ympäri Suomen.

Tällä hetkellä Jasmin Lier saa tukea olohuoneesta, joka toimii kahden viikon välein Lappeenrannassa Tirikan päiväkodin tiloissa. Yhdentoista äidin joukko antaa tukea toisilleen ja suunnittelee yhdessä esimerkiksi retkiä.

– Osalla äideistä on isä mukana arjessa tavalla tai toisella, osa on totaaliyksinhuoltajia kuten minä. Osalla on vauva vasta vatsassa.

Jasmin on halunnut ja kokenut tarvitsevansa omien kavereidensa lisäksi erityistä äitiseuraa vasta viime vuosina. Hän kokee iloa siitä, että on tutustunut uusiin ihmisiin ja erityisesti yksinhuoltajiin. Äidit saattavat antaa vinkkejä toisilleen vaikka siitä, miten yhdistää vuorotyö ja pienet lapset.

– Nyt on löytänyt oman ryhmänsä, siitä on tosi hyvä mieli. Se että joku ymmärtää minua ja tiedän, etten ole yksin. On joku, jonka kanssa itkeä ja nauraa, joku johon samastua.

Eroamiseen liittyy tunnekuohuja

Vertaistuen tarkoitus on tunteiden purkaminen. Ydinperheessä elävä ei tiedä kaikkea sitä tunnekuohua, mikä eroamiseen liittyy. Eronnut saattaa ajatella asioista hyvinkin järkevästi ja esimerkiksi hävetä vihan tunteitaan. Näitä tunteita pystyy purkamaan yhden vanhemman perheen olohuoneissa tai vertaiselleen muuten.

– Eroaminen - ikävä kyllä - lisääntyy koko ajan ja ihmiset myös löytävät nämä ryhmät paremmin, sanoo Susanna Kavonius Yhden vanhemman perheiden liitosta.

Toinen iso syy vertaisryhmiin hakeutumiselle on vanhemmuuden jakaminen, mitä eronneet usein kaipaavat.

– Kun ei ole toista jonka kanssa jakaa se, että arjessa on raskasta, ketään kelle kertoa, että lapsella meni hyvin koulussa.

Äiti on pojalle rehellinen

Jasminin 8-vuotias Jan-poika ei ole äidin ihmetykseksi kysellyt isästään mitään. Vasta kouluikään tullessa Jan oli Jasminin mukaan tajunnut, että muilla lapsilla on isät. Jasmin on puhunut asiasta aina avoimesti esimerkiksi kavereidensa kanssa, joten poikakin on isästään kuullut.

– Jan on varmaan kokenut, että meillä on hyvä kahdestaan. Toivon, että hän kokee niin jatkossakin.

Naisella ei ole syytä salailla asioita lapsen isästä, vaan kyselyiden tullessa hän aikoo kertoa totuuden. Isänpäivän alla Jan oli sanonut isänpäivää äitienpäiväksi, minkä äiti tosin korjasi.

– Saan isänpäiväkortin, mutta siinä lukee äidille.

 

Lapsen rasitusvamma iskee kohtaan, jota aikuisella ei edes ole

Kipeä rasitusvamma nilkassa kiusaa kymmenvuotiasta futisnuorta. Neljätoistavuotias valittaa polveaan. Kyse on usein luutumisalueen rasitusvammasta, kertoo urheilulääkäri Katja Mjösund Aamutohtori-ohjelmassa.

Aamutohtori: Aamutohtori Katja Mjøsund ja lasten rasitusvammat

Ylen Aamutohtori-ohjelmassa puhunut urheilulääkäri Katja Mjösund kertoo, että lasten urheiluvammat lisääntyvät.

– Lapset urheilevat tänään aiempaa enemmän – ja nimenomaan urheilevat, eivät vain harrasta liikuntaa. Tilanne polarisoituu. On runsaasti lapsia, jotka eivät harrasta liikuntaa ollenkaan, ja toisaalta niitä, jotka urheilevat nuoresta pitäen tavoitteellisesti 20 tuntia viikossa.

Suo siellä, vetelä täällä. Lapsista, jotka eivät liiku, kasvaa huonokuntoisia aikuisia. Toisaalta rasitusvammat kiusaavat parikymmentä tuntia viikossa treenaavia himourheilijoita.

– Ihminen kestää melkein mitä vain, jos keho saa tottua siihen. Lapselle tuo tottuminen ei kuitenkaan ehdi tapahtua, kun hän kasvaa pituutta, kehon painopiste muuttuu ja raajat pitenevät, sanoo Mjösund.

Vammoja alkaa Mjösundin mukaan usein ilmaantua, kun kerran viikossa kuntoillut lapsi aloittaa aktiivisesti treenaavassa joukkueessa.

Osgood-Schlatterin tauti paranee ajan kanssa

Lapsen keho ei ole miniatyyri aikuisen kehosta. Rasitusvammat iskevät Katja Mjösundin mukaan kohtiin, joita aikuisilla ei edes ole.

Tätä ei moni tule ajatelleeksi.

– Lasten luut eivät kasva tasaisesti joka kohdassa – niissä on kasvutumakkeiksi nimettyjä alueita, jotka eivät itse asiassa ole luustoa vaan kasvurustoa. Se alue kestää huonommin rasitusta kuin itse luu, Mjösund sanoo.

Näiden luutumisalueiden, apofysiittien, kiputilat ovat kasvuikäisille tyypillisiä rasitusongelmia. Tunnetuimpia tämän alueen rasitusvammoja ovat usein noin kymmenvuotiaille nilkkakipua tuottava Severin tauti tai muutamaa vuotta myöhemmin polviin iskevä Osgood-Schlatterin tauti.

Severin tauti ja Osgood-Schaltterin tauti kuulostavat pahemmalta kuin mitä ovatkaan. Tulehduslääke ja kylmäpussi tuovat ensiapua. Sitten ei tarvita kuin aikaa.

– Lopulta se on luonto, joka parantaa. Eikä urheilua tarvitse lopettaa kokonaan. Usein riittää, että jättää pois sen osa-alueen, joka tuntuu pahalta – esimerkiksi hypyt voimistelusta, kyykystä ponnistaminen tai spurttaaminen, Mjösund sanoo.

Monipuolinen urheilu on rasitusvammojen ehkäisyn näkökulmsta hyvä asia. Tutkimustiedon mukaan monipuolisuus kehittää myös lahjakkuutta paremmin kuin yksipuolinen yhden lajin tahkoaminen.

Rasitusvammoilta ei kuitenkaan voi kokonaan välttyä, ja joskus ne voivat kestää pitkäänkin. Pisin Mjösundin kohtaama Osgood-Schlatterin tauti kesti peräti kaksi vuotta.

– Olen lohduttanut nuoria lupaamalla, että jossain vaiheessa se menee kuitenkin aina ohi.

Isä-valmentajille tietoa

Tietoa tulisi Mjösundin mukaan levittää myös valmentajille. Haasteena tässä on se, että kaikkein nuorimmilla lapsilla on usein kokemattomimmat valmentajat.

– Siellä on paljon isivalmentajia ja vähän vähemmän äitivalmentajia. Tämä aktiivisuus on hieno asia, mutta he eivät ehkä ole kovin tietoisia siitä, että lapset eivät kestä kaikkea, Katja Mjösund sanoo.

Lue myös:

Lajimustasukkaisuus kostautuu: urheilevien lasten rasitusvammat lisääntyneet 

Ihmisen pysyvää geenimuutosta yritetään Kaliforniassa – tulos selviää muutamassa kuukaudessa

Geenimuutoksen onnistuminen on nähtävissä muutaman kuukauden kuluessa.

Geenitutkimus.

Kalifornian Oaklandissa toimivassa hoitolaitoksessa tehtiin maanantaina ensimmäistä kertaa maailmassa hoitotoimenpide, jossa ihmisen geenistöä yritetään muuttaa pysyvästi.

Potilaana oli 44-vuotias mies, joka kärsii harvinaisesta aineenvaihduntasairaudesta, jonka parantaminen edellytti geenimuutosta.

Mies sai suonensisäisesti miljardeja kopioita korjaavaa geenimateriaalia sekä geneettisen työkalun, joka osaa katkaista hänen DNA:nsa oikeasta kohdasta ja päästää korjaavan geenin paikalleen.

Ensimmäisiä merkkejä hoidon tehosta odotetaan kuukauden kuluessa. Onnistumista voidaan mitata lääketieteellisillä testeillä noin kolmen kuukauden kuluttua.

Jos koe onnistuu, olisi se ensi askel turvallisten, tarkkojen ja pysyvien geenimuutoshoitojen kehittämisessä, sanoo hoidon kehittänyt Sangamo Therapeutics. Laitos aikoo kokeilla geenihoitoa muihinkin sairauksiin, kuten hemofiliaan, eli verenvuototautiin.

Tutkimus: Univaje väsyttää myös aivosoluja

Univaje hidastaa visuaalisen informaation käsittelyä. Todennäköisesti tämän takia univajeisella kestää pitempään reagoida näkemäänsä esimerkiksi auton ratissa, mikä lisää onnettomuusriskiä.

Työntekijä nukkuu sohvalla.

Univaje voi tuoreen tutkimuksen mukaan hidastaa aivosolujen toimintaa ja vaikeuttaa hermosolujen välistä viestintää. Ilmiö havaittiin reaaliaikaisessa hermosolututkimuksessa, ja se saattaa selittää miksi univajeisen toimintakyky heikkenee.

Nature Medicinen julkaisema tutkimus perustuu 12 epilepsiaa sairastavan aivotutkimuksiin. Potilaat odottivat epilepsialeikkausta, ja osana valmisteluja heidän aivoihinsa asennettiin elektrodeja, joilla tutkijat paikantavat epilepsiakohtauksen lähteen leikkausta varten. Jotta kohtaus tulisi nopeammin ja mittaus kestäisi vähemmän aikaa, potilaat valvovat koko yön.

Varsinaisessa univajetutkimuksessa potilaita pyydettiin luokittelemaan erilaisia kuvia mahdollisimman nopeasti samalla, kun tutkijat seurasivat reaaliaikaisesti, miten univaje vaikutti 1 500 aivosolun toimintaan. Tutkijat keskittyivät ohimolohkoon.

Kuten odottaa saattaa, tehtävän suorittaminen muuttui vaikeammaksi ja vaikeammaksi univajeen lisääntyessä, ja vähitellen potilaat alkoivat hidastua. Samalla hidastuivat myös heidän aivosolunsa, mittaus paljasti.

Normaalisti aivosolut reagoivat nopeasti, mutta univajeisen aivoissa hermosolut vastasivat hitaasti ja ne purkautuivat laiskemmin. Tutkijat löysivät viitteitä myös siitä, että univajeen seurauksena osa aivoista torkahti, vaikka muut alueet toimivat normaalisti.

Tulosten perusteella univaje voi hidastaa aivosolujen toimintaa ja hidastaa visuaalisen informaation käsittelyä. Todennäköisesti tämän takia univajeisella kestää pitempään reagoida näkemäänsä esimerkiksi auton ratissa, mikä lisää onnettomuusriskiä.

Uutispalvelu Duodecim

Tutkija: Vähän liikkuvien lasten toiveita syytä kuunnella, jos heidät halutaan liikkumaan

Vain kolmasosa lapsista ja nuorista liikkuu riittävästi. Avoimet liikuntakerhot voivat olla yksi ratkaisu lisätä liikkumisintoa.

Lapset heittelevät koripalloa.

Hämeenlinnan Nummen yhtenäiskoulun liikuntasali täyttyy hetkessä energisistä nuorista. Koripallot jysähtelevät levyn kautta koriin. Jokunen pallo pomppaa koriraudoista ohi korin. Osalla liikuntasalissa säntäilevillä nuorista koulupäivä on jo päättynyt. Osa on tullut saliin viettämään välituntia.

Koko sali kaikuu liikunnan riemua. Käynnissä on 5.–8.-luokkalaisten avoin liikuntavuoro.

Tutkimusten mukaan vain kolmasosa lapsista ja nuorista liikkuu riittävästi, eli vähintään tunnin reippaasti joka päivä. Hämeenlinnassa on haluttu saada myös vähän liikkuvat lapset liikkeelle.

Viime kevätlukukaudelle kaupungissa kokeiltiin avoimia ja maksuttomia liikuntaryhmiä kolmen kuukauden ajan. Ryhmistä saatiin hyviä kokemuksia, ja niitä järjestetään nyt koko lukuvuoden ajan. Höntsäkerhoiksikin nimettyihin ryhmiin ei tarvitse ilmoittautua ennalta tai sitoutua käymään tiettyä ajanjaksoa.

Viikkolukujärjestyksessä ryhmiä on parisenkymmentä. Liikuntaryhmiä kokoontuu ympäri kaupunkia useita jokaisena arkipäivänä.

Liikkumisen esteet tiedossa

Tutkija Sami Kokon mielestä Hämeenlinnassa näytettäisiin olevan hyvin jäljillä siitä, miten lasten liikkumista voitaisiin lisätä.

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa yliopistotutkijana työskentelevä Kokko oli tekemässä vajaa vuosi sitten julkaistua lasten ja nuorten liikuntatottumuksia luodannutta Liitu-tutkimusta. Tutkimuksessa kaksi vahvimmin esiin noussutta liikkumisen estettä olivat liikunnan kalleus ja se, että läheltä ei löytynyt sopivaa liikunnan harrastusmuotoa.

– Juuri tähän peilaten avoimet, maksuttomat ja lasten ja nuorten helposti saavutettavat höntsäkerhot vaikuttavat erinomaiselta lähtötilanteelta, Kokko toteaa.

Höntsätunti madaltaa kynnystä

Lasten Liikunnan Tuen kouluyhteistyöstä vastaava Esa-Pekka Viinikka kertoo Hämeenlinnan höntsätuntien ideana olevan juuri se, että nuorten kynnys lähteä liikkumaan saataisiin matalaksi.

– Sellainen paikka, mihin on helppo tulla, mikä ei maksa mitään ja mikä ei vaadi ennakkoilmoittautumista, eikä sitoutumista miksikään ajaksi. Voi tulla vaikka kerran käymään tai käydä vaikka joka viikko, Viinikka kuvailee.

Syksyn aikana kerhot ovat vetäneet noin 300 liikkujaa viikossa. Suosituimpia ryhmiä ovat olleet kiipeily, crossfit ja easy hockey -jääkiekkovuoro.

Lasten mielipiteitä kannattaa kuunnella

Sami Kokko kertoo, että lapsista ja nuorista noin kolmasosa liikkuu paljon, kolmasosa jonkin verran ja loput liian vähän. Jos vähän liikkuvia lapsia ja nuoria halutaan houkutella liikunnan pariin, on syytä kuunnella heidän omia mielipiteitä siitä, millaista liikuntaa he haluavat.

Kokko uskoo, että mahdollisuudet vähän liikkuville nuorille toteuttaa omia halujaan liikkua ovat höntsätunneilla paremmat kuin esimerkiksi urheiluseuroissa. Tosin niissäkin on viime aikoina kehitetty uudenlaisia harrastemuotoja.

Jos höntsävuoroilta löytyy lapsia ja nuoria kiinnostavaa tekemistä, uskoo Kokko, että liikkumisen määrää saadaan varmasti lisättyä.

Kokon mukaan jo valmiiksi paljon liikkuville avoimet ja vapaat tunnit sopivat hyvin, koska heille on luontevaa ja kivaa keksiä itse tekemistä.

Ainakin Nummen yhtenäiskoulua käyvä, kahdeksasluokkalainen Tommi Lind vahvistaa, että höntsävuoroille vetää juuri vapaus päättää miten liikkuu.

– Täällä on kiva kun saa vähän vapaammin tehdä liikuntaa, paljon muutenkin liikkuva Lind kertoo.

Sama viesti ei toimi kaikille – vaikea tavoittaa tyttöjä

Viisasten kiveä lasten ja nuorten liikkumisen lisäämiseksi on vaikea löytää. Sami Kokko korostaa, että erilaiset liikuntatottumukset omaaville ryhmille pitäisi kohdentaa erilaisia toimia.

– Sitä on tehty liian vähän. On ehkä yhdellä viestillä yritetty tavoittaa kaikkia. Se ei toimi.

Esa-Pekka Viinikka myöntää, että tähän mennessä liikuntaryhmät ovat vetäneet pääasiassa jo valmiiksi liikunnallisia lapsia ja nuoria. Liikuntaryhmien vetovoima vaihtelee kuitenkin koulukohtaisesti.

– Opettajilla on tärkeä rooli. Kuinka hyvin he jaksavat mainostaa kerhoja.

Höntsäkerhoilla on ollut vaikeuksia houkutella tyttöjä mukaan. Pojat lähtevät helpommin liikkeelle kaveriporukoiden kanssa.

– On yritetty järjestää selkeästi vähän tytöille suunnatumpaa toimintaa, mutta siinä on vielä vähän haastetta, miten tytöt saataisiin mukaan, Viinikka pohtii.

Mielisairaalan ympärillä eli tiivis yhteisö: Salmijärvellä potilaat ja hoitajien perheet olivat samassa pihapiirissä

Mielisairaalat sijoitettiin aikoinaan kauas keskuksista, pois silmistä. Kajaanissa pienen sairaalakylän ympärillä oli tiivis yhteisö, jossa asui potilaiden lisäksi henkilökunta perheineen.

Mies seisoo sateessa sateenvarjon alla vanhan rakennuksen edessä.

Salmijärven vanhan mielisairaalan pihapiirissä on hiljaista. Sade on sulattanut maahan sataneen ensilumen lähes kokonaan. Vanhasta ajasta muistuttaa sairaalan ulkoseinällä oleva suuri kello. Sen viisarit ovat paikallaan, aika on pysähtynyt.

– Kello on säilynyt muistoissa. Siitä seurattiin, milloin isä tai äiti pääsi töistä ja milloin piti mennä kotiin, kertoo Salmijärvellä lapsuutensa viettänyt kajaanilainen Lauri Pääkkönen.

Pääkkösen isä työskenteli Salmijärvellä mielisairaanhoitajana ja äiti sairaalan pesulassa. Lapsenvahteja ei oikeastaan ollut, vaan isommat lapset pitivät huolta pienemmistään.

– Pesula oli sairaalan alakerrassa, ja kävin siellä usein juttelemassa äidille. Monet lapsista joutuivat soittelemaan sairaalan ovikelloja, koska vanhemmat työskentelivät suljetuilla osastoilla. Silloin ei ollut kännyköitä, joilla soittaa ja kysyä neuvoa, Pääkkönen naurahtaa.

Yksi ensimmäisistä B-mielisairaaloista

Salmijärven mielisairaala aloitti toimintansa vuonna 1956 Salmijärven rannalla, silloisessa Kajaanin maalaiskunnassa. Mielisairaala sijoitettiin syrjään muusta yhteiskunnasta, kuten siihen aikaan oli tapana. Matkaa naapurikaupunkiin Kajaaniin oli noin 12 kilometriä.

– Sairaala oli oleellinen parannus mielisairaiden hoidossa. Siihen asti hoito oli ollut lapsenkengissä, vaikka Kainuussa potilaita oli suhteessa väestöön enemmän kuin muualla maassa. Niin sanottu metsähoito oli tavallista eli mielisairas myytiin halvimman tarjouksen perusteella taloihin tekemään maataloustöitä. Syrjäseudulla heidät pyrittiin pitämään piilossa, koska sairautta hävettiin, kertoo professori Reijo Heikkinen Oulun yliopistosta.

Salmijärven sairaala oli yksi Suomen ensimmäisistä B-mielisairaaloista (Museovirasto). Sairaalaan sijoitettiin kroonisesti sairaita ja helppohoitoisia potilaita.

– B-tason hoitolaitoksissa hoidettiin yleensä lievempiä tapauksia. Yleisin sairaus Salmijärvellä oli skitsofrenia, yli puolet potilaista kärsi siitä. Vaikeammat tapaukset sijoitettiin Kainuun ulkopuolelle, lähinnä Kuopion Niuvanniemen mielisairaalaan ja Oulun piirimielisairaalaan, Heikkinen kertoo.

Sairaalasta suunniteltiin aluksi noin 60 potilaan hoitolaitosta. Työntekijöitä oli alkuvaiheessa 55. Hoitohenkilökunta oli nuorta, monet pariskunnat löysivät toisensa, rakastuivat ja saivat lapsia.

– Olimme veljeni kanssa muistaakseni vanhimpia lapsia, hieman yli 10-vuotiaita, kun muutimme Salmijärvelle. Autoa ei omistanut silloin kuin talouspäällikkö, eikä linja-autokaan kulkenut pihaan. Henkilökunta asui sairaalan korkeimmassa siivessä. Huoneet oli kalustettu sairaalan puolesta ja yhteinen keittiö, kylpyhuone, wc:t ja takkahuone olivat käytävän päässä, kertoo kajaanilainen Tarja Kuusisto.

Vuosien saatossa Salmijärven potilaspaikkojen määrä kasvoi ensin 142:een ja lopulta hoitopaikkoja oli 297. Vuonna 1979 työntekijöitä oli jo 133. Salmijärvellä tarvittiin siis yhä enemmän asuntoja, koska myös perheet kasvoivat. Vuonna 1967 valmistui kolme vuokrakerrostaloa, joissa oli kaikkiaan 24 perheasuntoa.

Nykymittapuun mukaan asunnot olivat ahtaita, mutta niissä oli kuitenkin monia tuohon aikaan harvinaisia mukavuuksia kuten keskuslämmitys, lämmin vesi ja suihkut.

– Asuimme kaikkiaan neljässä talossa Salmijärvellä. Uusimmissa kerrostaloissa oli kylpyhuoneet ja enemmän tilaa. Meillä oli kolme huonetta ja keittokomero. Muutimme siitä viereiseen keltaiseen kerrostaloon, jossa oli vielä isompi asunto. Meitä oli jo silloin neljä lasta ja vanhemmat, Lauri Pääkkönen kertoo.

Tiiviin yhteisön omanlainen elämä

Elämä Salmijärven hoitoyhteisössä oli rauhallista ja työntekijöiden välinen kanssakäyminen vilkasta. Pienessä hoivayhteisössä järjestettiin monenlaisia perhejuhlia, liikuntatapahtumia ja hiihtokilpailuja, mihin sairaalaa ympäröivä maasto tarjosi hyvät mahdollisuudet.

– Olimme aina ulkona ja pelasimme pelejä – kymmentä tikkua laudalla, hippasta ja jalkapalloa. Tietenkin hiihto oli talviharrastuksista tärkeimpiä ja sairaaloiden väliset hiihtokisat olivat iso tapahtuma joka vuosi. Meillä oli mahdollisuus käydä myös joulujuhlissa ja muissa tapahtumissa. Siellä oli potilaille näytelmiä ja esityksiä, joihin pääsimme osallistumaan, Lauri Pääkkönen kertoo.

– Lapsia oli niin paljon, ettei tuntenut olevansa yksin milloinkaan. Väkeä oli kuitenkin koko ajan pihalla, se oli hyvin tiivis yhteisö, Tarja Kuusisto jatkaa.

Salmijärvelle sijoitetut potilaat tulivat pääasiassa maaseudulta. Sairaalan alueella oli 10 hehtaarin pelto, missä kasvatettiin juureksia. Potilaat työskentelivät pelloilla, minkä katsottiin olevan terapeuttista.

– Se oli Salmijärvellä tyypillinen hoitotapa, potilaat työllistettiin ja he hoitivat maatalouden töitä. Toiminta oli hyvin laajamuotoista. Kymmeniä tonneja erilaisia juureksia toimitettiin sairaalasta eri puolille Kainuuta, professori Reijo Heikkinen kertoo.

Myös hoitohenkilökunta kasvatti pellolla juureksia omiin tarpeisiinsa, koska palveluja ei juuri ollut. Osuusliikkeessä käytiin kaupassa ja maito haettiin lähimmästä maalaistalosta.

– Meillä oli oma palsta sairaalan takana. Kasvatimme siellä porkkanaa, lanttua, retiisiä, salaatteja ja tietenkin perunaa. Sairaalassa oli isot alueet perunalle ja alakerrassa isot kylmiöt. En tiedä, mihin kaikkialle ne perunat mahtuivat, koska pellot olivat niin isoja, Lauri Pääkkönen muistelee nauraen.

– Pelloilla kasvatettiin myös kaaleja. Muistaakseni minä olin siellä joskus tihutöissä, mutta toivottavasti muistan väärin, jatkaa Tarja Kuusisto.

Lapsista potilaat olivat harmittomia

Tiiviissä yhteisössä hoitohenkilökunnan ja potilaiden välinen suhde oli lämmin. Karkaamisia tapahtui hyvin harvoin, mikä oli leimallista juuri Salmijärvelle.

– Ensimmäisenä toimintavuonna kahdeksan potilasta lähti omille teilleen, mutta henkilökunta oppi äkkiä tietämään, ketkä potilaista olivat herkkiä häipymään. Useimmiten karkulaiset tavoitettiin kotikonnuilta. Myöhemmin karkaustapausten määrä väheni, mikä johtui muun muassa siitä, että lääketiede kehittyi. Potilaat saatiin rauhoittumaan lääkkeiden avulla, Reijo Heikkinen kertoo.

Lapsista potilaat olivat harmittomia. Pellolla työskennelleet tai päiväkävelyllä käyneet potilaat opittiin tuntemaan jopa nimeltä.

– Tunsimme sellaiset potilaat, jotka olivat muutenkin eräänlaisia lemmikkejä täällä. Jotkut potilaista olivat sellaisia, että he tulivat juttelemaan. En muista, että mitään ikävää olisi ikinä sattunut. Sitä seurattiin tarkasti, ketkä pärjäsivät itsekseen ulkona ja saivat kävelyluvan. Muuten potilaat kulkivat valvottuna, hoitaja oli aina mukana esimerkiksi ranta-alueella, missä potilaat viettivät päivällä aikaa, Lauri Pääkkönen kertoo.

Kouluikään tullessa lasten elinympäristö laajeni, sillä koulu oli viiden kilometrin päässä sairaalasta. Muut koululaiset suhtautuivat Salmijärveltä tulleisiin luokkatovereihinsa lähinnä ihmetellen, mutta kiusaamista Pääkkönen tai Tarja Kuusisto eivät muista kohdanneensa.

– Vähän pitkään ehkä katsottiin ja yhteisöä pidettiin hieman outona, mutta en minä ainakaan muista, että minua olisi mitenkään syrjitty. Lähialueen asukkaista monet olivat kuitenkin töissä sairaalassa, vaikka eivät asuneetkaan täällä. Paikka oli koko alueen tiedossa, joten en usko, että se oli kovin outoa sinällään, Pääkkönen kertoo.

Aika ajoi suljetun sairaalan ohi

Salmijärven sairaala oli päässyt vuosien saatossa rapistumaan. Sairaala saneerattiin 1980-luvulla vastaamaan paremmin ajanmukaista hoitoa.

– Avohoito alkoi yleistyä ja hoitolaitoksista pyrittiin tekemään kodinomaisia. Sinne tuotiin tekstiilejä ja seinille ripustettiin potilaiden maalauksia. Ikään kuin piiloterapialla pyrittiin vaikuttamaan potilaisiin. Samalla Salmijärven potilaspaikat vähenivät 167:ään, koska potilaita ei tarvinnut sijoittaa hoitolaitokseen, vaan heitä voitiin hoitaa avohoidossa, professori Reijo Heikkinen kertoo.

Salmijärven sairaala lopetti toimintansa parikymmentä vuotta sitten, jolloin koko sairaalakylä hiljeni. Viimeiset psykiatriset potilaat siirrettiin Kajaaniin Kainuun keskussairaalaan elokuun lopussa vuonna 1995. Taustalla oli lama, jonka seurauksena myös muualta maassa lakkautettiin paljon hoitolaitoksia.

– Siihen liittyy myös se Kainuussa, että Salmijärvellä oli tietty stigma. Jos joku joutui Salmijärvelle, se oli leima, mikä säilyi ihmisen elämän loppuun asti. Siitä leimasta haluttiin päästä eroon ja parhaiten se onnistui siten, että pyrittiin kehittämään avohoitoa ja siirtämään toimintoja Kainuun keskussairaalaan ja Kuusanmäen keskuslaitokseen, Heikkinen kertoo.

Salmijärven sairaala jäi lähes tyhjilleen. Sairaalassa on ollut muun muassa pakolaisten vastaanottokeskus, mutta tilat tyhjenivät jälleen, kun vastaanottokeskus hajasijoitettiin kaupungin vuokra-asuntoihin (Kaleva).

– Vuonna 1998 esillä oli suunnitelma, että Salmijärveen tulisi venäläisille, Afganistanin sodassa vammautuneille sotilaille hoitolaitos. Suunnitelma oli jo aika pitkällä, mutta sodan traumatisoimien sotilaiden pelättiin tekevän kaikenlaisia väkivallan tekoja, koska he olivat tottuneet tappamaan. Ajatus haudattiin, mikä johtui paljolti myös siitä, että Venäjän talous romahti eikä heillä ollut rahallista mahdollisuutta osallistua toimintaan, Heikkinen kertoo.

Tällä hetkellä vanhasta sairaalasta suurin osa on tyhjillään. Sairaalan tiloissa on lastenkoti Salmila ja väliaikaisesti psykiatrinen osasto 21 odottamassa uuden sairaalan valmistumista. Tiloissa vuosia toiminut hoivakoti muutti huhtikuun lopussa muualle.

– Kiinteistö on haastava. Nykyisin vaaditaan, että jokaisessa huoneessa on oltava oma pesuhuone eli tilat eivät täytä nykyajan kriteereitä hoivakotinakaan. Tuskin sille on jatkokäyttöä tiedossa, epäilee sairaalainsinööri Pentti Keränen Kainuun sote-kuntayhtymästä.

Pihapiiristä purettiin tänä syksynä pois kolme kerrostaloa, koska talot olivat olleet pitkään lähes tyhjillään. Salmijärvelle jäivät asuinkiinteistöiksi kerrostalo ja rivitalo (Kainuun Sanomat).

– Alue on sen verran syrjässä, ettei taloja ollut järkevä pitää lämpimänä. Niistä tuli huomattavasti enemmän kuluja kuin tuottoja. Talot tyhjennettiin vuosi sitten syksyllä, sillä kaikki asukkaat sopivat jäljellä olevaan K-kerrostaloon. Lisäksi rantarivitalossa on kolme asuntoa, Keränen kertoo.

Salmijärvellä lapsuutensa viettänyt Lauri Pääkkönen katselee ympärilleen hieman haikeana. Ympäristö on muuttunut, vanha kotitalo sekä sieni- ja marjapaikat ovat kadonneet. Elämä tiiviissä sairaalakylässä jätti kuitenkin omat jälkensä sen entisiin asukkaisiin.

– Mielisairaita pidettiin aikoinaan aika pelottavina. Täällä se tuntui luonnolliselta, että ihmisillä oli elämässä ongelmia. Moni henkilökunnan lapsista on hakeutunut hoitoalalle. Sain ensimmäiset työkokemukset täältä, kun olin kahtena kesänä vipparina eli kesäloman sijaisena. Sen jälkeen aloitinkin sairaanhoitajakoulun. Varmasti se on tullut sieltä perheestä verenperintönä, Pääkkönen pohtii.

Sairaalat marssittavat hoitajia piikkijonoon: "Potilaan on voitava luottaa, että häntä hoitavat eivät tartuta tauteja"

Riskiryhmään kuuluvien potilaiden kanssa työskentelevällä hoitohenkilökunnalla on jatkossa oltava rokotussuoja tuhkarokkoa, hinkuyskää, vesirokkoa ja influenssaa vastaan.

Influenssapiikki.

Sosiaali- ja terveysalan työpaikoilla valmistaudutaan hoitohenkilökunnan ensi keväänä tiukentuviin rokotussäädöksiin.

Ensi vuoden maaliskuun alussa voimaantulevat rokotusmääräykset velvoittavat työnantajia huolehtimaan, että haavoittuvien potilasryhmien kanssa työskentelevillä on tarvittava rokotussuoja.

Tällaisia potilaita ovat he, joiden vastustuskyky on alentunut syystä tai toisesta, kuten esimerkiksi imeväiset, vanhukset, syöpä- ja elinsiirtopotilaat.

Rokotussuojaa täytyy lain mukaan olla tuhkarokkoa, hinkuyskää, vesirokkoa ja influenssaa vastaan.

Vuodelta 1986 peräisin oleva tartuntatautilaki korvattiin uudella jo tämän vuoden maaliskuussa, mutta sen henkilökunnan rokotuksia koskevat säädökset astuvat voimaan vuoden siirtymäajan jälkeen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveysturvallisuusosastolla työskentelevä ylilääkäri Hanna Nohynek kertoo, että lakimuutoksen taustalla on nimenomaan halu parantaa potilasturvallisuutta.

– Terveyskeskukseen tai sairaalaan tulevan potilaan on voitava luottaa siihen, että häntä hoitavat henkilöt eivät tartuta hänelle näitä tauteja, jotka ovat rokotteilla torjuttavissa, Nohynek tiivistää.

Tietysti rokotukset toimivat myös toiseen suuntaan: hoitohenkilökunta on paremmin suojassa potilaiden mahdollisia infektiotauteja vastaan.

Työnantaja päättää ketä rokotusvaatimukset koskevat

Työntekijän rokotussuojaa koskevan pykälän 48 mukaan työantajan on määriteltävä tilat, joissa työskentelevillä täytyy olla rokotus tai sairauden tuoma suoja tautia vastaan. Työnantaja saa poiketa vaatimuksesta vain erityisestä syystä.

Ylilääkäri Hanna Nohynek painottaa, että päätöksen siitä, ketä vaatimus rokotussuojasta koskee, tekee aina työpaikan johto perustuen lääketieteellisen arvioon. THL on julkaissut verkkosivuillaan käytännön ohjeita pykälän soveltamisesta.

THL:n mukaan rokotuksia eivät tarvitse esimerkiksi satunnaisesti riskitiloissa vierailevat työntekijät.

Laki voi johtaa ylilyönteihin työpaikoilla

Henkilökunnan rokotuksia koskeva pykälä on herättänyt paljon keskustelua sosiaali- ja terveysalan työpaikoilla.

Tehyn työympäristöasiantuntija Anna Kukka kertoo, että jäsenistöltä on tullut aika paljon yhteydenottoja uuden lain soveltamisen suhteen.

– Monet haluavat esimerkiksi tietää, koskeeko uusi laki juuri heitä.

Ammattijärjestön tietoon on tullut useampia ylilyöntejä lain soveltamisen suhteen.

– Työntekijöitä on voitu uhkailla irtisanomisilla, jos rokotetta ei ota, Kukka todistaa.

Anna Kukka toivoo maalaisjärjen käyttöä puolin ja toisin. Rokotuksista kieltäytyminen ei voi suoraan olla irtisanomisperuste, jos työntekijä voidaan sijoittaa sellaisiin tehtäviin, joissa rokotussuojaa ei tarvita.

Myös Tehyn verkkosivuilla on tiivistetty, mitä laki tarkoittaa työntekijöille.

Rokotusta ei ole pakko ottaa

THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek painottaa, että mikään rokote ei ole pakollinen. Työntekijällä ei myöskään ole velvoitetta kertoa rokotussuojastaan työnantajalle.

– Tartuntatautilaki ei ole ainoa laki, jolla säädellään työntekijöiden rokottamista, rokotustietoja ja tietojen siirtymistä. On esimerkiksi tietosuojalaki ja työturvallisuuslaki, jotka kaikki on otettava huomioon.

Nohynek muistuttaa, että rokotustiedot ovat työntekijän ja työterveyshuollon välinen asia, eikä niitä saa ilman työntekijän lupaa luovuttaa eteenpäin. Rokotussäädökset perustuvat työntekijän ja työnantajan väliseen luottamukseen.

– Eli tässä luotetaan siihen, että työntekijä itse kertoo, millainen suoja hänellä on.

Rokotuksen ottamisesta halutaan tehdä helppoa

Kanta-Hämeen keskussairaalan pitkä kellarikäytävä täyttyy puheensorinasta.

Hoitajat ja lääkärit etenevät hitaasti kahdessa pitkässä jonossa kohti käytävälle pystytettyä tilapäistä rokotuspaikkaa. Näkösuojan takana kaksi työterveyshoitajaa antaa työntekijöille influenssapiikkejä.

Infektioylilääkäri Janne Mikkolan mukaan Kanta-Hämeen keskussairaalassa on tavoitteena, että kaikilla työntekijöillä on rokotussuoja influenssaa vastaan.

– Nykyaikana sairaalan kaikissa tiloissa liikkuu sellaisia potilaita, jotka ovat alttiita influenssan vakaville seurauksille, Mikkola perustelee.

Mikkolan mukaan työnantajan kannattaa huolehtia siitä, rokotukset ovat saatavilla vaivattomasti ja maksuttomasti työajalla. Kanta-Hämeen keskussairaalassa tällaista helppoutta tavoitellaan useina päivinä loka-marraskuussa järjestettävillä massarokotustilaisuuksilla.

Yhtä helposti rokotuksen voi hankkia myös Riihimäen sairaalassa.

Keskussairaalassa on kampanjoitu rokotuksen ottamisen puolesta jo ennen lakimuutosta.

Potilasturvallisuuskoordinaattori Anne Kallava kertoo, että influenssarokotuksen kattavuus on saatu nostettua viime vuonna jo 74 prosenttiin. Sitä edellisenä vuonna kattavuus oli 52 prosenttia.

Henkilökunnalle on kerrottu ensi keväänä voimaantulevista rokotussäädöksistä ja siitä, että potilastyötä tekevillä työntekijöillä tulee olla rokotussuoja.

– Sen enempää siihen ei tässä vaiheessa puututa, vaan kannustetaan rokotteen ottamiseen, Kallava toteaa.

Tehy kannustaa ottamaan rokotukset

Myös Tehy kannustaa jäseniään ottamaan kaikki terveysviranomaisten suosittelemat ja työnantajan maksamat rokotukset. Samalla Tehyn Anna Kukka painottaa työterveyshuollon keskeistä roolia rokotusten antamisessa.

– Näin varmistetaan, että rokotukset tehdään asianmukaisesti ja työntekijän terveydentila huomioiden, Kukka toteaa.

Työntekijällä voi olla esimerkiksi yliherkkyys tiettyä rokotetta kohtaan, samoin tietyt vakavat sairaudet voivat estää rokotusten ottamisen.

Eturauhassyöpään sairastunut viisikymppinen Janne Tamminen: ”Mies, pidä vehkeistäsi huolta!”

Eturauhassyöpädiagnoosin saa Suomessa vuosittain 5 000 miestä. Se vie hengen 850 sairastuneelta.

Janne Tamminen

Janne Tammisen 50-vuotisterveystarkastuksen yhteydessä otettu verikoe paljasti korkeat tulehdusarvot. Ne saivat työterveyshoitajan patistamaan miehen PSA-testiin. Testissä mitataan eturauhaskudoksen erittämää valkuaisainetta.

– Testin jälkeen hoitaja soitti ja kertoi jonkun lukeman, jota en ymmärtänyt. Työterveyslääkäri passitti urologille, enkä vieläkään tajunnut lukemista mitään. Vasta urologin sanat ymmärsin: olin sairastunut eturauhassyöpään, kuvaa Tamminen kolmen vuoden takaisia tunnelmia.

Viisikymppisen miehen PSA-arvo on normaalisti neljä, Janne Tammisella se oli 190.

Työikäinen turkulaismies passitettiin jonojen ohi näytteenottoon sekä varjoaine- että viipalekuvauksiin. Tutkimuksissa selvisi, että eturauhassyöpä oli ärhäkkä ja levinnyt kylkiluuhun saakka.

Diagnoosi oli yllätys.

– Eihän viisikymppinen ajattele sairastuvansa eturauhassyöpään. Olin ollut uupunut ja ärtynyt. Eturauhasta särki, vihlova kipui tuntui kiveksistä penikseen. Kipu oli ajoittaista, ja ajattelin sen olevan vain joku tulehdus.

Tamminen kehottaa miehiä ottamaan oireet tosissaan ja menemään ajoissa lääkäriin. Häpeää ei pidä tuntea. Ensimmäinen urologikäynti oli Tammisen omin sanoin kova paikka.

Sairastumisen syytä ei tiedetä

Eturauhassyöpä on iäkkäiden, yli 70-vuotiaiden miesten tauti. Se yleistyy 55 ikävuoden jälkeen. Nuorikin mies voi sairastua, mutta se on harvinaista. Ikä on tärkein yksittäissyy sairastumiseen, kertoo Syöpäjärjestöjen yhteinen kaikkisyovasta.fi -sivusto.

Eturauhassyöpä on Suomen yleisin syöpä. Vuosittain diagnoosin saa 5 000 miestä. Sairastumisen syytä ei tiedetä. Suurentunut mieshormonien määrä nostaa riskiä syövän kehittymiselle. Mies, jolla on vähän mieshormonia, ei voi sairastua.

Jos isällä tai veljellä on eturauhassyöpä, on itsellä kaksin- tai kolminkertainen riski sairastua.

Elintavoilla voi vaikuttaa. Esimerkiksi runsas rasvan ja punaisen lihan käyttö, tupakointi ja lihavuus kasvattavat riskiä sairastumiseen.

Hoidossa poistettiin mieshormonit

Eturauhassyöpädiagnoosin jälkeen alkoi Janne Tammisen hoidon suunnittelu. Urologin ja syöpälääkärin mielestä hormonihoito oli paras vaihtoehto. Syövän leviämisen takia sädetys tai leikkaushoito ei tullut kysymykseen.

Tamminen sai kaksi Firmagon-nimistä hormonipistosta. Lääke poistaa kehosta mieshormonin, eli se on kemiallinen kastraatio.

Hoito toimi. Viikon kuluttua PSA-arvo oli tippunut 0,12:een.

– Solu ei antanut huijata itseään, vaan alkoi kasvaa uudelleen. Lääke jouduttiin vaihtamaan toiseen samankaltaiseen kemialliseen kastraatioon.

Tamminen saa nyt pistoksen kerran kolmessa kuukaudessa. PSA-arvo nousee kuitenkin pikkuhiljaa lääkkeestä huolimatta. Syytä tutkitaan parhaillaan.

Halut lähtivät

Hoito tappoi seksuaaliset halut.

– Voin tunnustaa, ettei yhtään tee mieli. Ei ole erektiota, sanoo Janne Tamminen rehellisesti.

Naimisissa olevaa miestä pohditutti oma miehisyys. Kohtalotoverit kehottivat kokeilemaan potenssilääkettä, osa oli saanut sen avulla erektion.

– Tarvitsen stimulaatiota, mutta lääkkeet ovat niin vahvoja, ettei enää onnistu.

Mieshormonin poistuminen kehosta sai aikaan myös vaihdevuodet. Kokkina työskennellyt mies sai osansa enemmänkin naisille tutuista ongelmista, yöhikoilusta ja kuumista aalloista.

Miesten seulonta jakaa mielipiteitä

Naisilla rintasyöpäseulonnat alkavat 50 vuoden iässä. Janne Tamminen ymmärtää, että miesten eturauhassyövän samankaltainen seurantajärjestelmä jakaa mielipiteitä.

– Omasta mielestäni miehilläkin voisi olla tiiviimpi seuranta ja jopa seulonta, mutta toisaalta osa eturauhassyövistä ei lähetä etäpesäkkeitä eikä oireile miehen elinaikana. Mielipiteitä laajemmasta seulonnasta on yhtä monta kuin sanojia, tietää Tamminen.

Eturauhassyövän diagnosoinnissa käytettävä PSA-testi herättää kiistoja. Toisaalta sen avulla löydetään syöpä ajoissa, toisaalta lukema voi nousta, vaikka kasvain olisi hyvälaatuinenkin. Myös syöpään sairastuneella voi olla täysin normaali PSA-lukema.

Eturauhasen vaiva ei aina ole syöpää

Eturauhassyövän oireet ovat yksilöllisiä. Katkonainen virtsaaminen, tihentynyt virtsaamisen tarve, veri virtsassa tai virtsaamiskipu voivat olla merkkejä eturauhasen ongelmista. Laajentunut kasvain voi aiheuttaa kipuja luustossa, anemiaa ja yleistä väsymystä.

Eturauhasen hyvälaatuisen liikakasvun oireet muistuttavat eturauhassyövän oireita.

”Aion kuolla vanhuuteen”

Kolme vuotta eturauhassyöpädiagnoosin jälkeen Janne Tamminen sanoo voivansa hyvin. Kokin työ on vaihtunut opiskeluun vuokrataloisännöitsijäksi. Eturauhassyöpä kulkee elämässä mukana.

– Lääkäri sanoi, että todennäköisesti tulen kuolemaan johonkin muuhun sairauteen. Hoidot ovat kehittyneet, ja uusia lääkkeitä kehitetään koko ajan.

Tamminen johtaa Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksessä eturauhassyöpäpotilaiden Etuset-kerhoa. Se kokoontuu kerran kuukaudessa Turussa, Meri-Karinan toimintakeskuksessa. Kokoontumiset tarjoavat vertaistukea ja asiantuntijoiden luentoja. Puolisot ovat toiminnassa tiiviisti mukana.

Tamminenkin kiittelee vuolaasti oman vaimonsa tukea. Pariskunnalla on kaksi aikuista poikaa.

Miehille Janne Tammisella on vahva sanoma.

– Pitäkää miehet omista vehkeistänne huolta. Testi on helppo ottaa, se on yksi putkilo verta.

"Näin tehdään vanhemmista kädettömiä ja annetaan valta 10-vuotiaille" – Lapsipotilaiden oikeudet kuohuttavat vanhempia

Valtakunnallisessa Omakanta-palvelussa vanhempi ei pääse katsomaan yli 10-vuotiaan lapsensa tietoja. Ministeriö lupaa asiaan muutoksen.

Nettikommentti

Ylen uutinen sähköisten terveydenhuoltojärjestelmien erikoisista ikärajoista suututti lasten vanhemmat. Valtakunnallisessa Omakanta-palvelussa vanhempi ei pääse tarkastelemaan yli 10-vuotiaan lapsensa tietoja, kuten esimerkiksi lääkärissä käyntejä, reseptejä sekä laboratoriotuloksia.

Samaa ikärajaa käyttää myös esimerkiksi Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote sähköisessä Hyvis-ajanvarausjärjestelmässään.

Aihetta koskevat artikkelit saivat kosolti kommentteja ja palautetta muun muassa Ylen Facebook-sivuilla, valtaosa erittäin kielteisiä. Tämän artikkelin kommentit ovat suoria lainauksia lukijoilta.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin sosiaali- ja potilasasiamies Tuomas Kumpula kommentoi osaltaan käytäntöjä sekä vanhempien pelkoja.

Osa lukijoista pöyristyi suosituksia sekä lakia

Potilaslaki suojaa myös lasten yksityisyyttä. Lain mukaan alaikäisillä potilaalla on oikeus kieltää terveydentilaansa koskevien tietojen antaminen huoltajalleen, jos hän kykenee itse päättämään hoidostaan. Nyt sähköisten järjestelmien myötä alaikäisten lasten yksityisyys sekä lapsen puolesta -asiointi ovat nousseet suuremmin esiin.

"Suomi on täysin SEONNUT!"

"Suoraan PERSEESTÄ tämäkin sääntö, kuten koko sotesotku!"

"Nyt on päättäjät kadottaneet todellisuudentajunsa."

Potilaslaki on alunperin säädetty vuonna 1992 ja laissa on aina ollut pykälät myös alaikäisen itsemääräämisoikeudesta. Laki arvottaa luottamuksellisen hoitosuhteen tärkeämmäksi kuin huoltajan oikeuden saada lapsestaan tietoja. Sähköinen maailma pakottaa toisinaan mustavalkoiseen rajanvetoon.

– Terveydenhuollossa asioita harkitaan tapauskohtaisesti. Sähköinen maailma on sellainen, että siellä täytyy joitakin rajoja vetää keinotekoisestikin, kuvailee Tuomas Kumpula.

Lapsipotilaiden oikeuksia haluttaisiin karsia

"Aivan järkyttävää. Näin tehdään vanhemmista kädettömiä ja annetaan valta 10-vuotiaille."

"Mihin maailma on menossa? Anteeksi mutta olisiko se väärin olla tietoinen jos vaikka mun 10-vuotias haluaisi ehkäisypillerit?"

Myös alaikäinen lapsi voi siis lääkärin harkinnan mukaan kieltää terveydentilaansa koskevien tietojen luovuttamisen vanhemmilleen. Moni soisi tämän oikeuden vain täysi-ikäisille.

 

Eksoten sosiaali- ja potilasasiamies Tuomas Kumpula pitää voimassaolevaa lainsäädäntöä hyvänä.

– Vaikea olla eri mieltä lain kanssa. Potilasta hoidetaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan, ei siihen ole ikärajoja. 18 vuoden ikäraja on yhtä lailla keinotekoinen, kuin sähköisiin järjestelmiin määritellyt ikärajat.

"Täysi-ikäisyys, sekä sen mukaiset oikeudet, vastuut ja velvoitteet alkavat tietääkseni vasta 18-vuotiaana."

"Elikkä täysikäisyys muuttui 10- ikävuoteen?"

Kumpula rauhoittelee asiasta hermostuneita vanhempia. Hänen mukaansa syytä huoleen ei ole. Ikärajat eivät tarkoita sitä, että tietojen saaminen kategorisesti kiellettäisiin vanhemmilta. Mutta se antaa siihen mahdollisuuden.

– Joskus voi olla hyvinkin tärkeää, että alaikäisellä on tällainen mahdollisuus olemassa.

Osa lapsista kieltää tietojensa luovuttamisen vanhemmilleen

Eksoten sosiaali- ja potilasasiamies Tuomas Kumpula törmää ikäraja-asiaan työssään. Vanhemmat ottavat häneen yhteyttä, kun ongelmia lapsen tietojen saamisessa ilmenee.

– Yleensä tällaisissa tapauksissa kyseessä on ollut se, että välit lapsen ja vanhemman välillä ovat jostakin syystä huonot. Lapsi on ollut kykeneväinen käyttämään kielto-oikeuttaan ja hän on käyttänyt sitä.

"Kyseessä on mielestäni lasten heitteillejättö!"

"Nyt ei tiedä itkiskö vai nauraisko!!!!!!???? Aivan uskomatonta. Ei löydy enää sanoja."

Esimerkiksi hammaslääkäriajan voi varata lapselleen edelleen puhelimitse.

– Täytyy muistaa, että sähköisten järjestelmien ikärajat eivät kuitenkaan estä vanhemman asiointia esimerkiksi ajanvarauksen kanssa. Huoltajat voivat myös olla lapsensa mukana lääkärikäynnillä kuten tähänkin asti. Voi toki olla relevanttia kysyä alaikäiseltä lapselta, että käykö se.

Järjestelmä on keskeneräinen

Sähköinen Omakanta-palvelu avautui yli 18-vuotiaille vuonna 2011. Alle 10-vuotiaiden lasten vanhemmat pääsivät asioimaan lapsensa puolesta Omakannassa vuonna 2016. Järjestelmä ei ole vielä täysin valmis.

– Tarkoitus on mahdollistaa myös yli 10-vuotiaiden tietojen katselu ja puolesta-asiointi heti kun mahdollista, kertoo tietohallintoneuvos Maritta Korhonen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Korhonen kuvailee valmista järjestelmää näin:

– Kuvitellaan, että 16-vuotias tyttö käy lääkärin vastaanotolla ja haluaa ehkäisypillerit. Hän kertoo, ettei halua vanhempiensa tietävän tästä asiasta. Lääkäri arvioi onko tyttö kypsä päättämään omasta hoidostaan ja toteaa, että hän on. Lääkäri laittaa järjestelmässä ruksin juuri tämän kyseisen käynnin kohdalle, näin vanhemmat eivät saa tietoja siitä.

Tulevaisuudessa siis yli 10-vuotiaidenkin lasten vanhempien on mahdollista nähdä alaikäisten lastensa terveystietoja sähköisistä järjestelmistä. Näkemättä jäävät ainoastaan ne käynnit, mitkä lapsi on potilaslain nojalla kieltänyt.

Tietohallintoneuvos Maritta Korhonen sosiaali- ja terveysministeriöstä ei vielä osaa kertoa, milloin Omakanta-järjestelmä on kaikilla käytössä.

Kylmästä ei tule reumaa eikä se riko munuaisia – Lääkäri kumoaa yleiset väitteet

Moni on kohdannut varsinkin teini-iässä pelottelua kylmän aiheuttamista vaivoista. Lääkäri kumoaa neljä yleisintä kylmään liittyvää uskomusta.

Lähikuva jaloista, joissa nilkat ovat paljaana.

Suomalaisten keskuudessa elää muutamia väitteitä, joissa pelotellaan kylmällä säällä vähissä vaatteissa kulkevia. Kuopion yliopistollisen sairaalan ensihoitopalveluiden ylilääkäri Jouni Kurola kertoo kuulleensa yleislääkärinä toimiessaan monenlaisia uskomuksia.

Hän torppaa kaikki yleisimmät väitteet kylmän aiheuttamista vaivoista, kuten paljaiden nilkkojen seurauksena tulevasta reumasta.

– Pakkaselta suojautuminen on vanhaa kansanperinnettä. Toimimme kuitenkin ison osan vuodesta kylmässä ja nyt olemme taas sen edessä, että kylmä on tulossa, Kurola sanoo.

Kylmettyminen voi kyllä aiheuttaa iholle paleltuman, mutta ei muita kansan suussa kulkevia pelkoja.

Väite 1: Kylmä aiheuttaa reumaa

Reuma on autoimmuunisairaus, ja esimerkiksi uskomus, että pakkasella paljaana olevien nilkkojen johdosta voisi sairastua reumaan, on lääkärin mukaan tieteellisesti todistamaton väite.

– Kylmä toki voi aiheuttaa kuluneisiin niveliin kipuoiretta. Uskomus kylmän ja reuman yhteydestä saattaa tulla tästä syystä. Siinä on varmasti yhdistetty kansankielessä useampi vaiva. Varsinkin vanhemmalla väellä nivelet voivat olla kuluneet, Kainuun keskussairaalan lääkäri Marko Pohjanpaju sanoo.

Väite 2: Pakkasella paljaana näkyvä alaselkä on haitallinen munuaisille

Kylmällä voi olla vaikutuksensa virtsatietulehdukseen, mutta lääkärin mukaan paljas selkä ei aiheuta munuaisiin ongelmia.

– Ne ovat niin hyvässä suojassa vatsaontelon ja selkärangan vieressä. Jos munuaiset kylmettyvät, silloin ihminen on jo kuoleman kielissä, Marko Pohjanpaju toteaa.

Kylmän vaikutukset lihaksistoon ja nivelistöön voivat tuoda tullessaan oireita.

– Miehillä kylmä altistaa eturauhasongelmille, eli kylmettymisellä voi saada vaivoja ja oireita. Pitkäaikaissairauksien yhdistäminen kylmään on kuitenkin kaukaa haettua, Pohjanpaju kertoo.

Väite 3: Flunssa tulee kylmästä

Kylmä ei uskomuksista huolimatta aiheuta lääkärin mukaan myöskään flunssaa, mutta kylmettyminen voi edesauttaa virustaudin tarttumista.

– On kipua selän pikkunivelissä ja lihasten jäykkyyttä. Kylmettyminen huonontaa vastustuskykyä, näin ollen kylmettymisen kaveriksi voi saada virustaudin, Pohjanpaju selventää.

Väite 4: Kylmä ja viima saavat korvat kipeiksi

Kylmä ja viima on helposti yhdistetty korvakipuun, mutta yleensä kylmän aiheuttama kipu ei ole korvassa, vaan leukanivelessä.

– Se johtuu erityisesti leukanivelen lämpötilan laskusta, johon voi tulla kovakin kipu, joka tuntuu korvakäytävässä, lääkäri Pohjanpaju sanoo.

Kylmällä on hoitava ja ehkäisevä vaikutus

Osassa uskomuksista on mukana kansanviisautta. Kainuussa lääkärinä toimiva Marko Pohjanpaju kuulee aika ajoin uskomuksia, mutta hän ei näe niitä haitallisena.

– Meillä on myös uskomuksia, jotka näyttävät tutkimusten perusteella olevan totuuksia, kuten avantouinnin terveysvaikutukset, joita kaikkia ei ole edes vielä selvitetty.

Nyt jo lopetettu Heinolan reumasairaala tutki ultrakylmähoitoa, jonka aikana potilas altistuu kylmälle tietyn ajan.

– Kylmä aiheuttaa elimistössä aineenvaihduntamuutoksia ja lisää esimerkiksi kortisolin tuotantoa sekä lievittää tulehdusoireita. Esimerkiksi pitkäaikaisissa nivelten tulehdussairauksissa kylmää on käytetty hoitomuotona menestyksekkäästi.

– Nivelsiteiden revähtymissä kylmä toimii hyvänä ensiapuna. Kylmä laskee turvotusta ja siksi revähtänyt nivelside paranee nopeammin.

Keskushermostoa puolestaan suojataan kylmällä joissain erityisen vaikeissa sydänleikkauksissa tai isojen verisuonten leikkauksissa.

– Aivojen lämpötila lasketaan tarkoituksella hyvin matalalle, jolloin aivojen energian ja hapen tarve pienenee. Tällöin mahdollinen aivovaurio on pienempi, sanoo lääkäri Marko Pohjanpaju.

Korjattu 10.11.2017 klo 8.28: Vaihdettu kohdasta "Flunssa tulee kylmästä" sana vilustuminen sanaan kylmettyminen.

Suomen suurimman sairaanhoitopiirin tietoliikenteessä taas ongelmia – varajärjestelmä ei pelastanut tänäänkään

Potilastietojärjestelmän käytössä on edelleen häiriöitä, Hus kertoo.

Tyhjä sairaalavuode osastolla.

Suomen suurimman sairaanhoitopiirin, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin eli Husin tietoliikenteessä on ollut ongelmia tänäänkin.

Asiasta kertoi puoliltapäivin uutistoimisto STT, ja Husin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi vahvistaa tiedot Yle Uutisille.

Mäkijärven mukaan tämänpäiväinen häiriö havaittiin aamulla kello 9.24. Uusi häiriö ei liity hänen mukaansa millään tavalla eilisen tiistain tapahtumiin.

HUS:n potilastietojärjestelmän ongelmien syynä pidetään nyt kahden tietokantapalvelimen yhteysongelmaa. Vikaa korjataan, mutta vielä ei voida HUS:in mukaan sanoa, kuinka kauan se kestää.

Eilen tiistaina Husin tietokoneita häiritsi laaja tietoliikennekatkos. Tietojärjestelmähäiriötä luonnehdittiin suurimmaksi kymmeneen vuoteen.

Nyt sairaanhoitopiiri kertoo tiedotteessaan, että palvelimen uudelleen käynnistämisen jälkeen potilastietojärjestelmä toimii lähes normaalisti. Sen käytössä on kuitenkin edelleen häiriöitä, ja niitä tutkitaan käyttäjiltä saatujen palautteiden pohjalta, Hus sanoo.

Tiistaina myös varajärjestelmien kanssa oli ongelmia. Entä tänään?

– Yllättäen varajärjestelmä ei ole tänäänkään täysin toiminut, Markku Mäkijärvi vastaa Ylen kysymykseen.

– Täytyy olla niin, että tämä vikatilanne vaikuttaa jotenkin molempiin. Se on aika harvinaista mutta mahdollista.

Potilastietojärjestelmä toimii tällä hetkellä, mutta ongelmana on sen hitaus

Kyse oli alkutiedon mukaan kohtalaisen laajasta häiriöstä. Kello 12:n aikoihin kaikki käyttäjät eivät pystyneet käyttämään kaikkia niitä ohjelmia, jotka pyörittävät potilastietoja, Mäkijärvi totesi.

– Tästä on käytännön toiminnalle hidastetta ja ongelmaa.

– Osassa työpisteitä ja potilaskohtaamisia kaikki pelaa normaalisti, mutta osassa on hankaluuksia, jos potilastietoja ei juuri siinä lääkärin vastaanotolla saada näkymään tai sinne ei voida kirjoittaa uutta tietoa.

Tekstiä täydennetty 8.11.2017 kello 14.22: Lisätty tieto siitä, että tietoliikenteen ongelmien syy on selvinnyt.

Lisää aiheesta:

HUS-alueen sairaaloissa on tietoliikenneongelmia myös tänään

HUSin tietoliikennevika saatu korjattua – Turvallisuus ei tiettävästi vaarantunut

Laaja tietoliikennekatkos häiritsee Husin tietokoneita – Sairaaloiden toiminta pyritään pitämään normaalina

Tieto monipuolisemmista influenssarokotteista toi lisää asiakkaita lääkärifirmoille

Yksityisessä terveydenhuollossa jaossa oleva influenssarokote sisältää neljää virustyyppiä, kun julkisella puolella annettavassa rokotteessa niitä on kolme.

Influenssarokotetta pistetään käsivarteen.

Yksityisen terveydenhuollon tarjoamiin influenssarokotuksiin on viime päivinä tullut tavallista enemmän väkeä. Yksi syy tähän on, että yksityisellä puolella rokotetaan enimmäkseen uudemmalla influenssarokotteella, joka antaa suojaa neljää taudinaiheuttajavirusta vastaan. Kansalliseen rokotusohjelmaan tilattu rokote tarjoaa suojaa kolmea virustyyppiä vastaan.

Lääkärikeskus Mehiläisen lääketieteellinen johtaja Jarmo Kaprakka arvio, että tieto uudemmasta rokotteesta tulee vielä lisäämään kysyntää yksityiseltä puolelta.

Kuopion kaupungin tartuntataudeista vastaava lääkäri Raija Savolainen puolestaan kertoo, että kyselyjä rokotteiden eroista on tullut.

Savolainen muistuttaa, että vaikka maksuton rokote onkin kolmivalenttista, myös julkiselta puolelta saa reseptin uudempaa nelivalenttista rokotetta varten. Silloin sen voi hankkia itse apteekista. Nenäsumutteena kaksivuotiaille annettava maksuton influenssarokote on kuitenkin uudempaa nelivalenttista tyyppiä.

Kaikkiaan niin yksityisellä kuin julkisella puolella on huomattu, että suhtautuminen rokottamiseen on ollut aiempaa myönteisempää. Lääkärikeskus Mehiläisessä kausi-influenssarokotteita on varattu vajaat 60 000, joka on noin 30 prosenttia edellisvuotta enemmän.

Yksityisessä terveydenhuollossa influenssarokotettujen määrää kasvattaa myös uusi tartuntatautilaki, joka velvoittaa riskiryhmien kanssa työskenteleviä ottamaan kausi-influenssarokotteen.

Vuoden isä: "Puhe läheisenpäivästä on isien aliarvioimista"

Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Väestöliitto ovat tänään palkinneet vuoden isät.

Janne Nordman ja Elsa-tyttö.

Janne Nordmanin kodissa Lappeenrannan Mälkiällä on ainainen vilske. Siitä pitävät huolen 3-vuotias Elsa, 8-vuotias Jerry, 10-vuotias Joonas, 13-vuotias Matias ja 15-vuotias Niklas. Lisäksi perheeseen kuuluu kaksi täysi-ikäistä lasta, jotka ovat jo muuttaneet pois kotoa.

– Viime talvena meillä oli 19 harrastuskertaa viikossa. Minuuttiaikataulu piti olla, mutta kyllä sinä onnistuttiin. Tälle talvelle harrastuskerrat ovat onneksi hieman vähentyneet, kertoo lastensa ympäröimä Janne.

Janne Nordman on yksi tänään palkituista Vuoden isistä. Hän sai palkintonsa sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilalta, joka Valtioneuvoston juhlahuoneistossa Helsingissä luovutti palkinnot Janne Nordmanin lisäksi myös lahtelaiselle Antero Lindebergille ja keravalaiselle Miika Niemelälle.

Isyys käy työstä

41-vuotias Janne Nordman koki viisi vuosi sitten rankan eron, jossa hän jäi yksin neljän lapsen yksinhuoltajaksi. Nyt Janne elää nykyisen vaimonsa Marin kanssa. Mari puolestaan oli jäänyt leskeksi, kun hänen miehensä kuoli auto-onnettomuudessa.

Janne Nordman yrittää antaa perheelleen nyt kaiken. Ison perheen kanssa touhuaminen käy työstä. Se vie voimia, mutta rankkaa se ei ole.

– Se antaa niin paljon ja palkitsee, kun näkee lasten leikkivän ja nauravan, kertoo Nordman.

Päivätyössä Janne Nordman on opistoupseerina Lappeenrannan Maasotakoululla. Päivät kuluvat töissä, mutta muu aika on perheelle. Vaikka on iso perhe, niin aika on ainakin tähän mennessä riittänyt.

– Ero oli vaikeata aikaa, mutta lapset olivat sellainen voimavara, että eteenpäin on mentävä. Lapsilla on kuitenkin vielä koko elämä edessä, sanoo Janne Nordman.

Tukea uuteen elämään Nordmanin perhe on saanut Suomen uusperheiden liitolta. Nyt he itse toimivat liiton vapaaehtoisina vertaisohjaajina ja vetävät muun muassa Leskiperheestä uusperheeksi -ryhmää.

– Se apu mitä sieltä saimme, on ollut ihan korvaamaton meille. Yritämme jakaa sitä tietoa, mitä itse olemme saaneet.

Omaa aikaa Jannelle ei jää. Toiveena hänellä on, että joskus olisi vielä aikaa kesämökkeilylle ja omille harrastuksille.

Isyyden arvostus laskemassa

Muutama päivä sitten helsinkiläinen päiväkoti päätti korvata isänpäivän läheisenpäivällä. Palkitun isän Janne Nordmanin mielestä tämä osaltaan kuvaa isyyden arvostuksen laskua nyky-Suomessa.

– Tuntuu siltä, että isyyden arvostus on laskenut. Se harmittaa. On äitienpäivä ja isänpäivä. Jos halutaan erikseen läheisenpäivä, niin perustetaan sellainen, sanoo Nordman.

Tuleva isänpäivä on Janne Nordmanille erittäin merkityksellinen päivä.

– Minulle se on päivä, jolloin muistetaan omaa isää ja kiitetään siitä työstä, jota isä on tehnyt perheensä eteen. Kyllä kaikki isät ovat tämän päivänsä ansainneet.

Neuvona Suomen isille Janne Nordmanin haluaa sanoa, että tarvitsee vain tehdä parhaansa.

– Kun tekee parhaansa, niin enempää ei kukaan voi vaatia. Sitä olen itsekin yrittänyt noudattaa.

Palkitut isät ja palkintolautakunnan perustelut

Väestöliitto ja sosiaali- ja terveysministeriö haluavat Vuoden isä -palkinnolla vaikuttaa siihen, että aktiivinen isyys saisi yhteiskunnassamme enemmän jalansijaa.

Tänä vuonna haluttiin palkita isiä, jotka ovat isiä tavallisessa arjessa. Palkitsemiskriteereissä nousivat esille myös isien osallistuminen liikunta- ja harrastustoimintaan sekä isän pitämät perhevapaat.

– Palkittavat isät antavat meille kaikille uskoa siihen, että vaikeista asioista selvitään. Isissä ja isoisissä on valtava voimavara, kertoi sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila palkintotilaisuudessa.

Lahtelaiselle Antero Lindebergille vapaaehtoistyö urheiluseurassa ja toisten ihmisten auttaminen on osa arkipäivää ja elämäntapa. Lindeberg on toiminut yli 40 vuotta vapaaehtoisena seura-aktiivina Lahden Ahkerassa. Hän on kannustanut sekä omia tyttäriään että myös satoja muita lapsia urheiluharrastuksen pariin. Hän on ollut myös yhtenä henkilönä tukemassa sijoitettujen lasten harrastustoimintaa. Antero Lindeberg on ollut rohkaiseva ja kannustava isä- ja isoisähahmo kaikille tuntemilleen lapsille ja nuorille. Lindebergillä on aina hyvää sanottavaa lapsille eikä hän valikoi autettaviaan.

Lappeenrannassa asuva Janne Nordman on uusperheen isä, joka huomioi ja huolehtii kaikista perheeseen kuluvista lapsista tasapuolisesti. Hän tukee aktiivisesti lastensa harrastuksia niin kaukalopallossa kuin jalkapallossakin. Janne Nordman myös retkeilee lasten kanssa paljon luonnossa. Retkillä hän opettaa lapsille erilaisia erätaitoja, kuten nuotion sytyttämistä ja puukon käyttöä. Nordman on myös pitänyt kaikki isälle mahdolliset perhevapaat uusperheen yhteisen lapsen syntymän jälkeen. Nordman on aktiivisesti mukana Suomen Uusperheiden Liiton (Supli) toiminnassa ja hän on yhdessä kumppaninsa kanssa ohjannut useita uusperheiden vertaisryhmiä.

Keravalainen Miika Niemelä on tehnyt yli 15 vuotta työtä tuen tarpeessa olevien lasten ja nuorten kanssa. Hän on vetänyt omaa Icehearts-joukkuetta 12 vuotta. Toiminnan ideana on, että sama kasvattaja kulkee lapsen rinnalla sekä tämän perheen tukena siihen asti kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Niemelä toimi kasvattajana 23 pojalle esikoulusta kutsuntoihin. Miika Niemelällä on myös oma perhe ja hän oli lastensa kanssa koti-isänä vuoden. Niemelä on toiminut myös ammatillisena tukihenkilönä.

Tasapaino alkaa huonontua jo nuorena – tunti parkouria sai nelikymppisen tajuamaan, miten kehnossa kunnossa oli

Nuorten lajina pidetty parkour sopii myös aikuisille liikkujille. Tehokas liikuntamuoto pitää yllä muun muassa tasapainoa.

Parkourin harrastaja.

Joukko aikuisia juoksee ympäri salia, joka on täynnä erilaisia esteitä. Reitti kulkee hyppyjen kautta seinälle, jota vasten yritetään ponnistaa mahdollisimman korkealle. Parkour Akatemia Kuopion aikuisten ryhmätunnilla tarvitaan voimaa ja tasapainoa.

Mukana juoksemassa on 40-vuotias Piki Lappalainen, joka huomasi heti parkourin aloitettuaan, miten huonossa kunnossa hän oli. Lappalainen ei ollut harrastanut liikuntaa aikaisemmin elämänsä aikana.

– Ensimmäisen tunnin alkulämmittelyssä tuntui sille, että oli aivan maitohapoilla.

Parkourissa hypitään paljon ja sekin sopii 40-vuotiaalle. Aina välillä tunnilla sattuu pieniä kolhuja, mutta yhtään murtumaa ei ole vielä tullut.

– Ihan vielä ei kantti kestä näihin kaikkiin temppuihin, nauraa Lappalainen.

Nyt muutaman aikuisten tunnin jälkeen Piki Lappalainen on edelleen hyvällä fiiliksellä mukana. Oikeat parkour-temput tuntuivat ensin raskailta, mutta mottona hänellä on, että kaikki sujuu, kun ei ota paineita tekemisestä.

– Voi mennä oman tahdin ja kunnon mukaan ja kun ottaa vähän huumorilla niin kaikki sujuu hyvin.

Piki Lappalainen on huomannut olevansa parkour-tunnin jälkeen virkeämpi kuin muulloin. Olotila on saanut miettimään, löytyisikö arjesta lisää aikaa liikkumiseen.

Parkour kehittää tasapainoa

Parkour on vaativa laji, joka edellyttää myös rohkeutta. Se parantaa tasapainoa ja kasvattaa lihasvoimaa. Varsinkin ponnistusvoima kasvaa hyppiessä.

Terveysliikunnan dosentti Mika Venojärvi Itä-Suomen yliopistosta tietää tutkimuksen, jossa verrattiin parkourharrastajia, voimistelijoita ja voimaharjoittelijoita. Tutkimuksessa huomattiin, että parkouria harrastavilla on korkeimmat hyppykorkeudet.

Parkour kehittää myös tasapainoa ja erilaiset tasapainoharjoitukset ovat olennainen osa harjoituksia. Tasapaino on erilainen eri ihmisillä luonnostaan, ja se voi heikentyä jo 20-vuotiaana.

– Heikkoon tasapainoon auttaa jo kävely metsässä. Epätasaisella alustalla kävellessä joutuu koko ajan eri aisteilla tunnistamaan tasapainoa ja korjaamaan asentoa, Venojärvi neuvoo.

Yksinkertainen testi kertoo, mikä oman tasapainon tilanne on. Testissä seisotaan yhdellä jalalla. Toisen jalan jalkaterä lepää seisovan jalan sisäpuolen säärtä vasten. Tässä asennossa pitäisi pystyä olemaan minuutin ajan.

Oma laji löytyi sattumalta

Kuopiolainen Piki Lappalainen päätyi harrastamaan aikuisten parkouria perheryhmän kautta. Kaikki lähti liikkeelle vuosi sitten, kun Lappalaisen perheessä mietittiin juuri koulunsa aloittaneelle pojalle uutta harrastusta. Eri vaihtoehtoja punnitessaan Lappalaiset huomasivat, että Parkour Akatemia oli aloittanut juuri toimintansa Kuopiossa.

Kävi kuitenkin niin, että lasten ryhmät olivat siinä vaiheessa syksyä täynnä, joten vaihtoehdoksi tuli perheryhmä. Kauden aikana Lappalainen huomasi, kuinka Parkour alkoi tuntua omalta lajilta. Ja kun Parkour Akatemia Kuopion toiminta alkoi taas tänä syksynä, päätti Lappalainen mennä mukaan aikuisten ryhmään.

Joka kymmenes yli 65-vuotias juo liikaa – Riskiraja ylittyy jo kahden viinilasin jälkeen

Alkoholiin hukutetaan yksinäisyyttä ja masennusta, arvioi Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto.

viiniä kaadetaan lasiin

Joka kymmenes yli 65-vuotias juo liikaa alkoholia, kertoo Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto. Sen mukaan myös entistä useampi ikäihminen käyttää alkoholia. Juomisen taustalla kerrotaan olevan usein yksinäisyyttä, masennusta tai tarpeettomuuden tunnetta.

Osalla alkoholi on kuulunut elämään jo kauemmin, mikä näkyy terveydentilan heikkenemisenä. Osa taas aloittaa alkoholinkäytön ikääntymisen myötä.

A-klinikka Oy:n johtavan ylilääkärin Kaarlo Simojoen mukaan varsinkin myöhemmin alkaneeseen alkoholinkäyttöön tulisi puuttua nopeasti.

–  Ikääntyneillä haitat tulevat nopeasti, sillä ikääntymisen myötä keho haurastuu. Sen vuoksi alkoholi vaikuttaa elimistössä eri tavoin kuin parikymppisellä, Simojoki kertoo järjestöverkoston tiedotteessa.

Monet ikäihmiset käyttävät myös lääkkeitä, jotka voivat yhteiskäytössä alkoholin kanssa aiheuttaa vakaviakin terveyshaittoja.

–  Mediassa näkee kauniita kuvia vanhasta parista vilttiin kietoutuneena, järvelle katselemassa, viinilasit kädessä. Todellisuus on toinen: vanha pari Espanjassa ei ole keksinyt mitään tekemistä ja sitten onkin juotu koko loman ajan. Ei mitään änkyräkänniä, mutta tasaisesti koko ajan. Mielikuvat johtavat harhaan, Simojoki toteaa.

Yli 65-vuotiaiden alkoholinkäytön riskirajat ovat enintään seitsemän alkoholiannosta viikossa ja maksimissaan kaksi annosta kerralla.

Alkoholin tuomat oireet on helppo verhota ikään

Simojoen mukaan erilaisia oireita, kuten kaatumisia ja muistikatkoja tulkitaan liian helposti suoraan vanhuudesta johtuviksi. Ikään on myös helppoa vedota, vaikka todellinen syy löytyisikin alkoholinkäytöstä.

Simojoen mukaan ikääntyneeltä kysytään liian harvoin päihteidenkäytöstä, eikä päihteidenkäytön puheeksiotto toteudu toivotusti työikäistenkään vastaanottokäynneillä.

–  Tuskin asiaa otetaan puheeksi sen useammin ikääntyneidenkään kanssa. Päihteidenkäyttö on arka ja vaikea aihe. Sen tulisi kuitenkin olla aina osa lääkärikäyntiä, varsinkin, jos määrätään lääkkeitä. Tuomitsemista pitää välttää, sen sijaan tulisi tarkastella kokonaisterveyttä ja potilaan vointia.

Tällä viikolla vietetään ehkäisevän päihdetyön viikkoa, jonka teemana on ikäihmisten päihteidenkäytön puheeksiotto. Teemaviikon järjestää Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto ja viikon koordinoinnista vastaa Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry yhteistyössä Suomen Punaisen Ristin päihdetyön kanssa.

Sokerijuomat altistavat diabetekselle ja metaboliselle oireyhtymälle

Luultavasti osa vaikutuksista selittyy muilla elintapoihin liittyvillä seikoilla.

Ihminen juo limsaa pullosta.

Säännöllisesti sokerilimuja ja muita sokerilla makeutettuja juomia juovat ovat suurentuneessa vaarassa sairastua aikuistyypin diabetekseen, metaboliseen oireyhtymään sekä korkeaan verenpaineeseen, tuore katsaustutkimus osoittaa. Sokerijuomat on yhdistetty terveyshaittoihin aiemminkin, mutta tulokset vahvistavat näyttöä entisestään.

Tulokset perustuvat 36 aikaisemman tutkimuksen aineistojen yhteisanalyysiin, ja sen perusteella metabolisen oireyhtymän ja korkean verenpaineen riski on suurentunut henkilöillä, jotka nauttivat sokerijuomia käytännössä joka päivä. Diabetesriskin suurentuminen näkyy puolestaan jo muutaman viikoittaisen juoman nauttivilla.

Havainnot vahvistavat käsitystä, jonka mukaan säännöllinen sokeroitujen juomien nauttiminen voi edistää monien sairauksien kehittymistä, mutta luultavasti osa vaikutuksista selittyy muilla elintapoihin liittyvillä seikoilla. Sokerilimut ja sokerimehut on yhdistetty myös liikakiloihin ja vyötärölihavuuteen, mikä saattaa selittää myös nyt havaittuja sairastumisriskejä.

Tutkimus julkaistiin Journal of the Endocrine Society -lehdessä.

Kuntoilijoiden doping näkyy jo suljetuilla osastoilla: "Potilaat ovat aiempaa vaarallisempia ja vahvempia"

Steroidien ja päihteiden sekakäyttö vie aiempaa useampia psykiatriseen hoitoon. Virka-apupyynnöt poliisille ovat lisääntyneet, kun hoitohenkilökunta ei enää pärjää aggressiivisten potilaiden kanssa.

Lääkettä piikitetään (yleiskuva)

Suomessa on arvioiden mukaan 10 000 kuntoilijaa, jotka käyttävät dopingaineita voiman ja lihasmassan kasvattamiseen. Määrä voi olla huomattavasti suurempikin, koska asiasta ei ole tarkkaa tutkimustietoa.

Steroidien käyttö vaikuttaa mielialaan: käyttäjillä voi esiintyä niin hilpeydentunnetta, pinnan palamista kuin suoranaista aggressiivisuutta. Kuntodoping yhdistettynä päihteiden ja huumeiden sekakäyttöön näkyy rajusti psykiatrisessa sairaanhoidossa – potilaat ovat aiempaa haastavampia.

Potilaan iso koko ja voima yhdistettynä sekavuuteen ja aggressiivisuuteen voivat olla vaaraksi hoitohenkilökunnalle.

– Viime vuosina on alkanut tulla yhä haastavampia tilanteita potilaiden hoidossa, kun on taustalla erilaisia dopingaineita yhdistettynä erilaisiin huumeisiin, jotka sekoittavat potilaan pään, sanoo Tampereen yliopistollisen sairaalan psykiatrian toimialuejohtaja Hanna-Mari Alanen.

Nokialla Pitkäniemen psykiatrisessa sairaalassa hoidetaan kaikkein vaikeimmin psyykkisesti sairaita henkilöitä. Alasen mukaan väkivaltaisuus ja aggressiivisuus ei ole Pitkäniemessä ollenkaan tavatonta.

– Meillä on tässä vuosien aikana paikkoja hajonnut. On ollut eristyshuoneessa olevaa paikkojen hajottamista sekä osastolla tavaroiden paiskomista, joihin on jouduttu muutama kerta viime vuosina poliisi kutsumaan paikalle kun henkilökunta ja vartijat eivät ole pärjänneet, Alanen kertoo.

Poliisi avuksi

Pitkäniemen sairaalan virka-apupyynnöt poliisille ovat kaksinkertaistuneet viiden vuoden aikana. Pitkäniemessä on jo lisätty omaa henkilökuntaakin ja lisää väkeä on toiveissa parina seuraavana vuonna.

Alasen mukaan uutta on kasvanut tarve poliisin tuomalle turvalle, jopa osastokäyntejä myöten.

– Aiempina vuosina ei ole tarvittu poliisia, potilaat ovat vaarallisempia ja vahvempia. Potilaat uhkailevat tappamisella aiempaa enemmän, Alanen sanoo.

Vaativien potilaiden määrän kasvusta terveydenhuollossa kertovat myös poliisin tilastot.

 

Poliisi pyydetään aiempaa useammin turvaksi potilaan kuljetukseen tai lääkärikäynnille.

Sisä-Suomen poliisilaitoksen alueella virka-apua tarvitaan kolmannes enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Trendi on sama myös muualla maassa.

Steroidit + päihteet = arvaamaton cocktail

Steroidit yksistään vievät harvoin psykiatrian suljetulle osastolle. Taustalla on usein yhdistelmä erilaisten aineiden ja päihteiden käyttöä.

Alasen mukaan arvaamattomaan cocktailiin tarttuvat ovat usein nuoria miehiä.

– Näihin tilanteisiin voi liittyä, niin kuin yleensäkin päihteisiin ja dopingiin, lievää psyykkistä oireilua: masennusta, ahdistusta, unettomuutta ja vähän ärtyneisyyttä, Alanen valottaa.

– Toisessa päässä sitä jatkumoa ovat sitten vaikeat psykoottiset oireet, sekavuus ja valtava aggressiivisuus sekä väkivalta. Kun siihen yhdistetään hyvä kunto ja iso koko niin tullaan aika vaikeiden asioiden äärelle. Miten heitä pidetään rajoissa?

Hoidon kannalta erilaisten aineiden ja päihteiden sekasotkussa piilee keskeinen ongelma. Psykiatrisen sairauden kulku ei menekään enää oppikirjan mukaan. Lääkkeet eivät tehoa, sairauden kulku muuttuu arvaamattomaksi ja ennusteiden antaminen käy jopa mahdottomaksi.

– Tämä on sellainen asia, jota aineiden käyttäjät eivät halua tavallaan uskoa tai eivät pelkää niin kuin me täällä psykiatrian puolella, että tauti meneekin siihen malliin, että meidän keinomme eivät auta.

– Mutta kyllä ne psykoottiset oireet voivat jäädä pysyviksi, Alanen sanoo.

KORJATTU klo 10:35. Otsikosta poistettu sana lisääntynyt. Jutussa kerrotaan, että dopingaineita ja päihteitä sekaisin käyttävien potilaiden määrä on kasvanut psykiatrisessa hoidossa. Dopingin käytön lisääntymisestä ei ole näyttöä, toisin kuin jutusta aiemmin saattoi saada kuvan.

Hae lisää

Tervetuloa Ylen mobiiliuutisiin!

Kokeilemme palvelun avulla millainen käyttöliittymä sopisi parhaiten uutisten, urheilun ja sään seuraamiseen mobiilikäytössä.

Otamme mielellämme vastaan palautettasi siitä, mikä palvelussa toimii jo hyvin ja mitä mielestäsi voisi vielä kehittää.

Liitä mukaan päätelaitteesi malli ja sähköpostiosoitteesi, jos tarvitset apua ongelmatilanteessa.

Lähetä palautetta:

Lähetä