Voiko bakteeritulehduksen diagnosoida kohta kotona? VTT kehitti kotikäyttöisen tulehdusarvomittarin

Lääkäri huomauttaa, että tulehdusarvomittarista voi olla hyötyä bakteeritulehduksen poissulkemisessa kotona, mutta potilaiden ei pitäisi lähteä itse tekemään diagnooseja sen avulla.

tulehdusmittari

Tulehdusarvojen mittaaminen kotona saattaa olla pian nykypäivää. Teknologian tutkimuskeskus VTT on kehittänyt kotikäyttöisen, kannettavan mittauslaitteen, jolla kuka hyvänsä voi mitata omat tulehdusarvonsa 20 minuutissa.

Tulehdusarvo näkyviin kännykkään

Verenpainemittarin kokoinen laite mittaa elimistöstä CRP:n eli C-reaktiivisen proteiinin, joka on tulehdusmerkkiaine. Bakteeritulehduksissa CRP:n pitoisuus veressä nousee yleensä nopeasti. Jos potilaalla epäillään tulehdusta, lääkäri määrää hänet usein CRP-kokeeseen.

VTT:n kehittämä laite tunnistaa CRP:n vasta-aineiden avulla. Testi tehdään sormenpäästä otettavan veritipan avulla.

Veritippa laimennetaan mukana tulevalla liuoksella, minkä jälkeen pisara näytettä laitetaan testiliuskalle. Liuska asetetaan mittalaitteeseen, joka lähettää tuloksen käyttäjän kännykässä olevaan mittaussovellukseen. Tulehdusarvon saa kännykkään numeromuodossa.

Hyödyllinen ikäihmisten kotisairaanhoidossa

VTT:n mukaan verenpainemittarin kokoinen laite on suunnattu esimerkiksi kotihoitajille, jotka käyvät potilaiden luona sekä potilaille itselleen. Hankkeen projektipäällikkö Marika Kurkinen sanoo, että yksi kantava ajatus on ollut vähentää turhia lääkärikäyntejä.

– Sen käyttö on tehty sillä tavalla helpoksi, että sen pystyy kuka vain ohjeita seuraamalla toteuttamaan, Kurkinen sanoo.

Suutarilan terveysaseman apulaisylilääkäri Marika Buch Lund näkee laitteen hyödyt nimenomaan iäkkäiden potilaiden kotisairaanhoidossa.

– Jos on iäkäs ihminen ja pitää seurata CRP:tä esimerkiksi jonkun infektion hoidossa, niin tämä voisi olla kätevä, ettei tarvitse kotoa poistua, Buch Lund pohtii.

VTT:n Kurkisen mukaan laitteesta voisi olla apua esimerkiksi bakteerien aiheuttamien hengitystieinfektioiden, kuten bakteerien aiheuttaman keuhkokuumeen tai virtsatieinfektion havaitsemisessa. Sen sijaan esimerkiksi korva- ja poskiontelotulehduksissa CRP:n nousu ei ole niin selkeää.

Marika Buch Lund ei suosittelisi potilaita tekemään itse diagnooseja laitteen antaman tulehdusarvon avulla. CRP-arvoa ei ole hänen mukaansa aina ihan helppoa tulkita.

– Siinä on aika iso harmaa alue. CRP nousee myös virustaudeissa. Esimerkiksi influenssavirus voi nostaa sen sadan pintaan helposti. Se ei ole ammattilaisillekaan aina helppoa, Buch Lund selittää.

– Jos on voimakas yskä ja kuumetta ollut ja CRP on 150, niin onhan se todennäköistä, että siinä on keuhkokuume. Mutta en lähtisi suosittelemaan kenellekään, että tekisi oman diagnoosin kotona, Buch Lund jatkaa.

Buch Lundin mukaan CRP-mittari voisi olla hyödyllinen esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, että keuhkokuumeeseen on jo aloitettu antibioottikuuri ja sen vastetta halutaan seurata kotona muutaman päivän päästä.

Hyötyä hoidon tarpeen arvioinnissa

VTT:n mukaan kotona tehtävästä CRP-mittauksesta on hyötyä esimerkiksi hoidon tarpeen arvioinnissa, antibioottien vaikutuksen seurannassa ja tiettyjen kroonisten sairauksien seurannassa.

Buch Lund huomauttaa, että monissa tapauksissa tarvitaan kuitenkin lääkärin arviota. Esimerkiksi pienet lapset on syytä viedä lääkäriin, jos heillä on kova kuume ja yleistila laskee tai jos kyseessä on pieni vauva.

Hieman isompien lasten kohdalla Buch Lund ei tyrmää CRP:n kotimittauksen hyödyntämistä, kun vanhemmat miettivät, onko lääkäriin syytä lähteä.

– Jos on flunssaa lapsiperheissä ja on kuumeilua, miksei nyt voisi tällä testata. Jos kaikilla on normaali CRP, niin sehän viittaa kyllä virusflunssaan, Buch Lund sanoo.

Buch Lund korostaa, että potilaan yleistila ja yleisvointi täytyy aina arvioida, eikä sokeasti voi luottaa siihen, että mitään ei tarvitse tehdä, jos mittari antaa kotona normaalin CRP:n.

– Jos ihminen on hyvin sairaan oloinen, niin tietysti pitää kuitenkin hakeutua ammattilaisen arvioon, hän sanoo.

Kuluttajien saataville noin vuoden päästä?

VTT:n Kurkinen uskoo, että aika on nyt kypsä kotikäyttöiselle tulehdusarvomittarille, kun kaikenlainen itsensä mittaaminen lisääntyy kovaa vauhtia.

VTT etsii parhaillaan yrityskumppania testiliuskan ja laitteen validointiin ja kaupallistamiseen. Kurkisen mukaan laitetta täytyy testata vielä oikeassa käyttöympäristössä oikeilla potilailla.

Kurkisen mukaan tulehdusarvomittareita voi ostaa apteekeista karkeasti arvioiden ehkä noin vuoden päästä.

Lempäälä teki rikosilmoituksen epäillystä valehoitajasta – henkilö oli kunnan palkkalistoilla vuosia

Poliisin esitutkinnassa ei ole paljastunut, että tapaus olisi aiheuttanut hoitovirheitä ja vaaraa jonkun hengelle tai terveydelle.

Lempäälä

Lempäälän kunta on tehnyt rikosilmoituksen epäillystä valehoitajasta. Kunta on ilmoittanut ilman oikeutta toimineesta sairaanhoitajasta myös Valviralle.

Poliisin esitutkinnassa on käynyt ilmi, että kyseinen naishenkilö on työskennellyt Lempäälän kunnan keskustassa olevalla terveysasemalla melko pitkään, vaikka naisen tutkinto Tampereen ammattikorkeakoulussa ei ole ollut likimainkaan valmis, kertoo tutkinnanjohtaja Antti Uusipaikka.

– Esitutkinnassa ei ole tullut ilmi, että tapaus olisi aiheuttanut vaaraa jonkun terveydelle tai hengelle, sanoo Uusipaikka.

– Poliisi on tehnyt yhteistyötä tutkinnassa Valviran kanssa. Juttu on viikon sisällä siirtymässä syyteharkintaan. Rikosnimikkeinä ovat petos ja luvaton terveydenhuollon ammattitoimen harjoittaminen.

Petoksessa maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Luvattomasta terveydenhuollon ammattitoimen harjoittamisesta voidaan tuomita sakkoja tai enintään puoli vuotta vankeutta.

Ilmi rutiinitarkastuksessa

Tilanne lähti purkautumaan elokuussa. Tällöin ilmeni, että terveyspalveluissa on mahdollisesti toiminut sairaanhoitajana henkilö, jolla ei ole Valviran myöntämää oikeutta toimia laillistettuna sairaanhoitajana.

Kunnanjohtaja Heidi Rämön mukaan asian tultua esille nykyinen hoitotyön johtaja ryhtyi selvittämään asiaa tarkemmin. Tutkimusten perusteella todettiin, ettei kyseisellä hoitajalla ole pätevyyttä toimia sairaanhoitajana.

– Sen jälkeen tehtiin sisäinen tarkastus, jossa on käyty läpi kaikki hoitohenkilöstön tutkintotodistukset sekä Valviran antamat luvat. Tarkastuksessa ei ole tullut esille muita vastaavia tapauksia.

Lempäälän kunnan tiedotteen mukaan kyseinen henkilö on tehnyt Lempäälässä määräaikaisia sairaanhoitajan sijaisuuksia vuodesta 2012 lähtien ja hänet oli palkattu vakinaiseen tehtävään huhtikuussa 2015.

Rämö kertoo, että kunnassa on toimittu lain mukaan eikä kyseinen henkilö enää ole kunnan palkkalistoilla.

Valviralla jatkoselvitys

Valvira aikoo selvittää, miten Lempäälän kunta on päätynyt palkkaamaan epäpätevän henkilön sairaanhoitajaksi. Tarkoitus on varmistaa, että potilasturvallisuus on jatkossa Lempäälässä kunnossa.

Valviran mukaan vastaavia tapauksia tulee ilmi silloin tällöin.

Opiskelija voi lain mukaan tilapäisesti toimia sairaanhoitajana tietyin ehdoin. Opiskeluoikeuden pitää olla voimassa. Opinnoista pitää olla suoritettuna kaksi kolmasosaa. Opiskelun aloituksesta ei saa olla yli 10 vuotta.

Lempäälän tapauksessa ehdot eivät täyttyneet.

Vähän nukkuvat lapset mahdollisesti suurentuneessa diabetesvaarassa

Aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa univaje on saanut ihmiset syömään enemmän ja suosimaan rasvaisia ruokia.

Verensokerimittari.

Lyhyitä yöunia nukkuvat koululaiset saattavat brittitutkimuksen mukaan olla muita alttiimpia sairastumaan tyypin 2 diabetekseen. Yhteys pitää vielä varmistaa lisätutkimuksissa, mutta samansuuntaisia havaintoja on tehty aiemminkin.

Pediatrics-lehdessä julkaistujen tulosten perusteella lyhyitä yöunia nukkuvat ovat todennäköisemmin painavampia, heillä on enemmän rasvaa kehossaan ja heidän insuliini- ja glukoosiaineenvaihdunnassaan on todennäköisemmin viitteitä diabetesriskistä. Lapset nukkuivat keskimäärin 10,5 tuntia kouluviikolla. Riskit suurenivat jokaista tunnin vähennystä kohden.

Brittien tulokset ovat alustavia ja yöunien lisäksi monet muutkin seikat ovat voineet vaikuttaa niihin. Jos tulokset kuitenkin varmistuvat lisätutkimuksissa ja vähäiset yöunet osoittautuvat diabetesriskiksi lapsilla, tuohon riskiin on helppo vaikuttaa.

Yksi selitys tuloksille voi olla univajeen ruokahaluvaikutuksissa. Aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa univaje on saanut ihmiset syömään enemmän ja suosimaan rasvaisia ruokia.

Tutkimukseen osallistui 4 500 brittiläistä 9–10-vuotiasta.

Heli Vaarasen kolumni: Työpaikkakiusaajan paluu

On lyödyn lyömistä, jos työpaikkakiusattu velvoitetaan itse ratkomaan ongelmaa, kirjoittaa Heli Vaaranen.

Heli Vaaranen.

Kesä jäi haikeasti taakse. Työpaikoille ovat palanneet ruskettuneina työkaverit, pomot ja alaiset. Sinne palasivat myös kiusaajat ja heidän kiusattunsa.

Kun alkusyksyn pilvet keräävät sadetta ja heittävät sen kasvoillesi matkalla töihin, työpaikkakiusaajasi on jo siellä odottamassa. Hän on yli kesän levättyään taas voimissaan.  Suomessa työpaikkakiusaaminen on yleistä, vaikka työntekijän lakisääteinen velvollisuus on välttää muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää

Miksi tätä ei saada kuriin? Terapiatyössäni näen, että työpaikkakiusaamisen jäljet ovat kestämättömät. Ne vaikuttavat kiusatun parisuhteeseen ja perheeseen vuosien ajan, ja joskus koko elämän. On vaikeaa huolehtia lapsista, kun itsestä tuntuu, että on tuhon oma.

On vaikeaa rauhoittua viettämään parisuhdeiltaa, kun mieli on musta. Tavallisimmin kiusattu haluaa vain luovuttaa. Hän on epätoivoinen ja ahdistunut.

On tavallista, että läheiset ja työtoverit vähättelevät kiusatun kokemusta. ”Sehän oli vain huumoria! ”Hyvin helposti kiusattu syyttää itseään, kun ei pysty puolustautumaan tai ottamaan kyseenalaista leikkiä leikkinä.

Kiusattu kokee, että hänen ihmisarvoaan uhataan. Hän pelkää työpaikkansa ja toimeentulonsa puolesta. Pitkään kiusaamisen kohteena olleet kärsivät posttraumaattisesta stressireaktiosta (PTSD) ja kokevat olevansa mitättömiä.

Kiusaamisen vastaiset toimenpideohjeet vaikuttavat psykoterapian ammattilaisen näkökulmasta hyvin naiiveilta.

”Mene hänen huoneeseensa ja kerro hänelle miltä se tuntuu”. Eli ”astu suoraan leijonan luolaan”? Pelkkä samaan työtilaan saapuminen aiheuttaa kiusatulle heikotusta.

”Ota työtoveri mukaan”. Miksi sekoittaa sinun työturvallisuusuhkaasi ulkopuolisia, asiaan kuulumattomia ihmisiä?

”Kerro miten pahalta sen tuntuu”. Niinhän sen on tarkoituskin tuntua pahalta! On helppoa viedä ihmisen usko itseensä siten, että hän ei jaksa taistella eikä koe kenenkään tukevan häntä.

Vielä mietin tavanomaista ohjetta siitä, että ”mene kertomaan esimiehelle”. Kuinkahan monella työntekijällä on niin luottamuksellinen suhde esimieheen, että voi paljastaa suurimman häpeänsä ja epävarmuutensa työnantajan edustajalle? Nimittäin asiat näyttävät eri ihmisistä erilaisilta.

Yhdysvaltalaistutkimus havaitsi, että monet työpaikkakiusaajat ovat esimiestensä suosiossa ja menestyvät hyvin urallaan, huolimatta siitä, että organisaatiossa samaan aikaan koetetaan saada työpaikkakiusaaminen loppumaan.

Kiusaamista on aina käsiteltävä työsuojelurikoksena. Sen hoitakoot ammattilaiset. Ei ole oikein velvoittaa kiusattua suojelemaan itseään.

Itse kannatan ongelman viemistä suorinta tietä työterveyshuoltoon. Oma lääkäri on monille työelämässä se kaikkein luotettavin ihminen, jolle voi puhua. Kannatan työsuojelurikoksesta samaa ilmoitusvelvollisuutta kuin esimerkiksi lastensuojelurikoksesta.

Kiusaamisen syitä on lukemattomia. On se, että joistakin heikompien kiusaaminen on hauskaa. On se, että toisen erilaisuus, etninen tausta tai mitat antavat aihetta. Olen kohdannut työssäni psykoterapeuttina kammottavia esimerkkejä heikossa työmarkkina-asemassa oleviin kohdistuvasta, huumoriin verhotusta nimittelystä. 

Lisäksi monilla työpaikoilla on yksi näkyvä hierarkia, joka löytyy organisaatiokaaviosta. Mutta sen lisäksi on toinen, näkymätön hierarkia, jossa taistellaan näkymättömästä vallasta. Kiusaajalla on ehkä pitkä kokemus siitä, miten näkymätön valta otetaan. Kiusaaja ei aina jätä mitään jälkiä, eikä kiusaamista voida todistaa.

Tässä vinkkejä Sinulle, joka olet saanut työpaikkakiusaamisesta tarpeeksesi ja haluat nämä vaikeudet pois elämästäsi.

1) Älä odota, että sinun hyvyytesi vaikutuksesta kiusaaja muuttuu, tai katuu, tai myöntää kiusanneensa. Mikään näistä ei kuulu ilmiön luonteeseen.

2) Älä anna kiusaajallesi lisää materiaalia, jota käyttää sinua vastaan. Kommunikoi lyhyesti ja selkeästi ainoastaan työasioista.

3) Älä vastaa henkilökohtaisiin kysymyksiin. Yksityisasiat eivät kuulu työpaikalle, ellet itse niin tahdo.

4) Älä vastaa alatyylisiin sähköposteihin äläkä käytävillä heitettyihin karkeuksiin.

5) Älä koskaan jää huoneeseen yksin kiusaajasi kanssa.

6) Kerro kaikki työterveyslääkärillesi. Työterveyslääkärisi soittaa luvallasi esimiehellesi ja vaatii turvaamaan työturvallisuutesi. 

Anna itsellesi ja työpaikkakiusaajallesi toisenlainen syksy. Vielä tänä syksynä sinä saavut töihin posket märkinä, mutta se on vain sadevettä eikä kyyneleitä.

Heli Vaaranen

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, sosiaalitieteilijä ja psykoterapeutti. Hän johtaa Väestöliitossa parisuhdepalveluita. Vaarasen intohimona on saada eronneet parit rauhanneuvotteluun ja rakentaa uusia alkuja pareille parisuhdekriisien jälkeen. Hän kehottaa sinkkuja välttämään nolla-aikaa.

Hormonikorvaushoidot eivät vaikuta naisten kuolleisuuteen

Kuuden–seitsemän vuoden mittainen hormonikorvaushoito ei tutkimuksen mukaan suurenna naisen riskiä menehtyä seuraavien 18 vuoden aikana.

Nainen leikkii vedellä järvessä.

Vaihdevuosioireisiin annettavat hormonikorvaushoidot eivät pitkällä aikavälillä vaikuta niitä käyttävien naisten kuolleisuuteen, tuore tutkimus osoittaa. Havainto on tervetullut, sillä hormonihoitojen kuolleisuusvaikutuksia ei ole tätä ennen tutkittu yhtä kattavasti.

Hormonikorvaushoitoja käytettiin vuosituhannen vaihteeseen saakka hyvin vapaasti, kunnes tutkimukset osoittivat niiden voivan suurentaa vaihdevuosi-ikäisten naisten riskiä sairastua muun muuassa rintasyöpään, laskimoveritulppiin ja sydän- ja verisuonioireisiin.

Nyt julkaistu tutkimus perustuu samojen WHI-tutkimusten aineistoihin, joiden avulla hormonikorvaushoitojen haitat aikoinaan havaittiin. Toisessa tutkimuksessa 8 500 naista sai progesteroni–estrogeeni-yhdistelmähoitoa kuuden vuoden ajan ja toisessa 5 300 käytti pelkkää estrogeenia seitsemän vuoden ajan. Naisia verrattiin yhtä moneen lumevalmistetta saaneeseen.

Yhteensä kahdeksantoista vuoden seurantojen aikana hormonikorvaushoitoa saaneiden kokonaiskuolleisuus, sydän- ja verisuonitautikuolleisuus tai syöpäkuolleisuus eivät eronneet lumevalmistetta saaneiden verrokkien kuolleisuudesta.

Tutkijat pitävät tuloksiaan tervetulleena osoituksena siitä, ettei ainakaan kuuden–seitsemän vuoden mittainen hormonikorvaushoito suurenna naisen riskiä menehtyä seuraavien 18 vuoden aikana. Näin ollen hoitoja voi hyvin käyttää nykyisten hoitosuositusten mukaisesti.

Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim

Syömishäiriöisten pallottelulle toivotaan loppua: "Miksi minua ei hoidettu ennen kuin tilanne oli äärimmillään?"

Syömishäiriöön sairastunutta heitellään Pirkanmaalla palveluntarjoajalta toiselle. Vaikka osaamista on, selkeää hoitopolkua ei välttämättä muodostu. Ensi vuonna aloittavan syömishäiriöyksikön toivotaan korjaavan tilanteen.

Nuori nainen vaa'alla

Tampereelta on viime vuosina tehty uteliaita opintomatkoja Seinäjoelle. Kotiintuomisina näiltä reissulta on ollut pohjalaista osaamista syömishäiriöisten hoidon keskittämisessä. Samaan pyritään nyt myös Tampereella, missä perusteilla on kaupungin oma syömishäiriöyksikkö.

Uudistus on tervetullut, sillä tähän mennessä pirkanmaalaisia sairastuneita on pahimmillaan palloteltu kouluterveydenhuollon, nuorisopsykiatrian, sisätautiosastojen ja avohoidon välillä niin, ettei minkäänlaista ehyttä hoitopolkua tunnu muodostuvan.

– Vähemmistössä ovat he, joilla kaikki sujuu ilman tappelua, jotka saavat hyvät ohjeet, joiden hoidon jatkuvuuteen panostetaan ja joilla siirtyminen osastolta avopuolelle sujuu hyvin. Lisäksi varsinkin erikoissairaanhoidon kriteerit ovat tällä hetkellä sellaiset, että täytyy olla lähes hengenvaarallisen sairas saadakseen hoitoa, kritisoi Reita Nyberg Syömishäiriöliitosta.

"Olin tosi huonossa kunnossa ja ymmärsin sen, enkä halunnut olla siinä tilassa. Pyysin apua, mutta en painanut tarpeeksi vähän enkä ollut lääkärien mielestä tarpeeksi sairas. Miksi tilanteen pitää antaa mennä pahaksi? Miksi minua ei hoidettu ennen kuin tilanne oli äärimmillään? En suoraan sanottuna ymmärrä hoitopolkuani, enkä sitä miksi se on niin huono. " - Syömishäiriötä sairastava tyttö, 18

Nyberg kartoitti taannoin myös sairastuneiden läheisten saamaa tukea. Laajassa tutkimuksessa tyytyväisimmät vastaukset saatiin Helsingin ja Turun sairaanhoitopiireistä, ja mustimpina pisteinä erottuivat Pirkanmaan ja Oulun seudut.

– Täällä läheiset kokivat jääneensä vaille ohjeita, informaatiota ja yleistä tukea. Tilanne oli pahin täysi-ikäisten sairastuneiden omaisten kohdalla, mutta myös alaikäisten vanhemmat raportoivat jääneensä huomiotta. Tyytymättömyys tuntuu valitettavasti olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, Reita Nyberg kuvailee.

"Hoidosta puuttuu punainen lanka. Eri asiantuntijat antavat keskenään ristiriitaisia neuvoja, ja siitä seuraa sekavuutta kotona ja riitoja tyttären kanssa. Tytär vetoaa siihen, mikä on syömishäiriön kannalta edullisin tulkinta kun itse haluaisin ehkä noudattaa toisen lääkärin neuvoja." - Syömishäiriöisen 16-vuotiaan tytön äiti

Minne laiha lapsi kuuluu?

Vaikka syömishäiriöistä puhutaan paljon, tuntuu hoitoalan ammattilaisillekin usein olevan epäselvää, miten ja kenen kuuluisi ottaa asiasta koppi ja millä intensiteetillä. Tätä juttukokonaisuutta varten haastateltu 18-vuotias tyttö kertoo esimerkkinä, että kun tiistaina kouluterveydenhuollossa todettiin, ettei hänellä ole hätää, niin jo seuraavana päivänä hän makasi sairaalaosastolla nenämahaletkuissa.

"Kun vihdoin pääsin tai jouduin osastolle letkuihin, se tuli ihan shokkina. Tuntui kummalliselta, että yhtäkkiä tilanteeni otettiinkin vakavasti." - Syömishäiriötä sairastava tyttö, 18

Tyypillinen pirkanmaalaistarina on se, että äiti huomaa teini-ikäisen tyttären oireilevan ja ottaa hädissään yhteyttä kouluterveydenhuoltoon. Sieltä asia etenee parhaassa tapauksessa jo ensimmäisellä kerralla johonkin suuntaan, mutta sitten alkaakin avun metsästys ja potilaan hyppyyttäminen paikasta toiseen.

Vanhemmat kokevat, että apua ja hoitoa joutuu pyytämällä pyytämään.

– Valitettavasti on tapauksia, joissa yksi palvelu on jouduttu hakemaan tuolta ja toinen täältä, tietää uuden syömishäiriökeskuksen suunnittelutyöryhmää johtava Tampereen kaupungin ylilääkäri Päivi Kiviniemi.

"Pääsimme kouluterveydenhuoltoon, mutta siellä todettiin vain, että hoikkuus on nuoreksi naiseksi kasvamista. Paino ei ollut vielä lähtenyt laskuun. Kuukauden kuluttua soitin uuden itkuisen puhelun ja saimme uuden ajan. Tulos oli sama: ei toimenpiteitä. Aloin olla epätoivoinen, mutta ihmeesti sitä vaan sai elämän ja työaikataulut järjestettyä tilanteen mukaan jotta tyttären kanssa oli koko ajan joku. Sinnittelimme." - Syömishäiriöisen 16-vuotiaan tytön äiti

Perheissä ollaan hätää kärsimässä kun lapsi kotiutetaan osastolta kalenterin eikä tilanteen mukaan. Jos intensiivistä hoitoa haluaa, seuraava etappi saattaa Tampereella olla nuorisopsykiatrian osasto, missä hoidetaan kaikenlaisia sairauksia. Henkilökunnalla ei ole erityisosaamista juuri syömishäiriöisen hoitoon.

"Lääkäritkin kyllä tietävät jo nyt, ettei hoito siellä hyödytä minua, mutta eivät suostu harkitsemaan muita keinoja. Olen ollut suostuvainen siihen, että minut siirrettäisiin pois Tampereelta viralliseen syömishäiriöyksikköön. Jos pitää olla osastolla, niin haluaisin paikkaan, jossa oikeasti hoidetaan juuri tätä vaivaa eikä vaan säilytetä." - Syömishäiriötä sairastava tyttö, 16

Täysi-ikäisyys ei enää katkaise hoitoa

Uuden syömishäiriöyksikön myötä tilanne selkiytyy huomattavasti Pirkanmaalla. Moniammatillinen osaaminen saadaan saman katon alle, ja liian laihaksi käyneen lapsen hoito-osoite alkaa olla kaikille selkeä.

– Esimerkiksi kouluterveydenhuollon puolella on tähän saakka oltu ihmeissään syömishäiriöepäilyjen kanssa. Jatkossa ei tarvitse enää hapuilla kun tiedetään aukottomasti, minne lapsi lähetetään, Päivi Kiviniemi sanoo.

Myös uuden yksikön ikärajattomuus tulee olemaan suuri muutos. Tähän mennessä hoitopolku on katkennut tai ainakin pahasti mutkistunut, jos lapsen 18-vuotissyntymäpäivä osuu sairauden keskelle.

"Kun sain ensimmäistä kertaa kontaktin hoitohenkilökuntaan, minulle kerrottiin tilanteen olevan ongelmallinen, koska tyttäreni täyttää pian 18. Käytettiin termiä väliinputoaja ja mietittiin pitkään, mikä taho häntä voisi auttaa. Psykologinkin kanssa pohdittiin, että tässä ehditään tavata nyt muutama kerta ennen kuin tytär on täysi-ikäinen, mutta sitten hoitopolku alkaakin taas alusta." - Syömishäiriöisen 18-vuotiaan tytön äiti

– Uusi yksikkö on tarkoitettu ensisijaisesti nuorille ja nuorille aikuisille, mutta varsinaista yläikärajaa ei ole asetettu, Päivi Kiviniemi kertoo.

Kokemusasiantuntijat ääneen

Mikäli kaupunginvaltuusto marraskuussa siunaa lautakuntapäätöksen uuden yksikön perustamisesta, toivotaan toiminnan olevan käynnissä jo ensi maaliskuussa. Silloin avun piiriin pääsee myös suuri joukko heitä, jotka eivät toistaiseksi ole saaneet syömishäiriöönsä erillistä hoitoa.

– Tarkoitus ei ole siirtää kaikkia Tampereen yliopistollisen sairaalan tämänhetkisiä potilaita uuden yksikön alle, vaan haarukoida ensin se porukka, joka on tällä hetkellä hoidon ulkopuolella tai yleispalveluissa.

– Vuosi sitten laskimme, että mielenterveys- ja päihdepalveluiden piirissä on 150 asiakasta, jotka hyötyisivät uudesta yksiköstä, ylilääkäri Päivi Kiviniemi kertoo.

Yksikölle etsitään parhaillaan tiloja. Saman katon alla tulee työskentelemään 14 työntekijää. Heidän lisäkseen yksikössä toivotaan kuultavan muitakin asiasta tietäviä.

– Mielenterveys- ja päihdepuolella on jo pitkään osattu hyödyntää kokemusasiantuntijoita. Tulevaisuudessa haluamme panostaa samaan syömishäiriöpuolellakin, Päivi Kiviniemi sanoo.

Paraneminen tapahtuu perheessä

Vaikka mallia uudelle yksikölle on haettu mm. Seinäjoelta, on Pirkanmaalle Kiviniemen mukaan syntymässä aivan omanlaisensa malli.

– Meillä toiminnasta alkaa vastata kaupunki eikä sairaanhoitopiiri. Lisäksi Tampere tunnetaan avohoitopainotteisuudestaan, ja tällä linjalla jatkettaneen.

"Olemme nyt kiertäneet erilaisilla hoitojaksoilla 2,5 vuotta. Alussa maalailtiin kauniita kuvia siitä millaista tukea on saatavilla. Käytännössä meille on kuitenkin kerta toisensa jälkeen perusteltu miksi tämä ja tämä tuki ei meille kuulukaan. Se, mitä lupailtiin, ei ole toteutunut. En koe, että olisi muodostunut yhteistä hoitorintamaa. Hoitopolun varrella on ollut helmiäkin, mutta ne eivät ikävä kyllä muodosta helminauhaa ja turvaverkkoa." - Syömishäiriöisen 16-vuotiaan tytön äiti

Avohoidon aikana, osastojaksojen välillä ja hoitorupeaman jälkeen syömishäiriöinen toipuu kotona. Siksi uudelle syömishäiriöyksikölle asetetaan toiveita myös sairastuneiden läheisten joukossa.

– Käypä hoito -suosituksessakin todetaan, että perhepohjainen hoito on tehokkainta. Perheessä tuki jatkuu senkin jälkeen, kun se terveydenhuollon puolella lakkaa. Syömishäiriön sairastanut tyttäreni sanoi, että jos nuori jätetään yksin huolehtimaan ruokailuistaan, se on sama kuin heitteillejättö, Syömishäiriöliiton tukiryhmiä ohjaava Reita Nyberg sanoo.

Syömishäiriöiset ja heidän vanhempansa esiintyvät nimettöminä tilanteen arkaluonteisuuden vuoksi. Jos haluat lukea tarkemmin yhden pirkanmaalaisperheen kokemuksia lapsen sairastumisesta anoreksiaan ja hänen saamastaan hoidosta, katso täältä.

Terveyspalvelujen johtaja: Varakkaat hyötyvät valinnanvapauskokeilusta – ennen piti maksaa itse, nyt maksaa yhteiskunta

Terveydenhuollon valinnanvapauskokeilu on luonut varakkaille mahdollisuuden siirtää lääkärikulujaan yhteiskunnan maksettaviksi. Aiemmin omalla rahalla yksityisvastaanotolla käyneet ihmiset siirtävät laskut veronmaksajille.

Lääkärillä on stetoskooppi kädessään.

Terveyspalveluiden valinnanvapautta on kokeiltu viidellä eri alueella Suomessa hieman yli puoli vuotta.

Tulokset eri alueilla ovat hyvin erilaisia. Esimerkiksi Hämeenlinnassa kokeilualueen asukkaista joka kahdeksas on siirtynyt yksityisille terveysasemille.

– Täytyy myöntää, että jonot ovat ongelma ja olemme siinä suhteessa yksityisiä asemia huonompia, arvioi Hämeenlinnan terveyspalvelujen johtaja Veli-Pekka Rautava.

Rautava pitää mielenkiintoisena sitä, että valinnanvapautta käyttäneiden henkilöiden määrä on Hämeenlinnassa selvästi kasvanut.

– Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ne ihmiset, jotka ovat käyneet aiemmin omalla rahallaan yksityisellä lääkäriasemalla, jatkavat käyntejä siellä, mutta nyt käynnit maksaa yhteiskunta.

Hallituksen ajatuksissa uusien sotejärjestelyjen tulee kuitenkin säästää miljardeja.

– Toinen mielenkiintoinen seikka on se, että kun valinnanvapaus näyttää lisäävän palvelujen käyttäjien määrää, niin kohta lääkärille joutuu jonottamaan myös yksityiselle asemalle, naurahtaa Veli-Pekka Rautava. 

Sitoutuminen palveluun hidastaa siirtymistä

Valinnanvapauskokeilun tulokset ovat hyvin erilaisia eri kokeilualueilla. Hämeenlinnassa innostus yksityisille palveluntarjoajille on ollut vilkasta, mutta Keski-Uudellamaalla vaihtoehto ei ole juuri houkutellut.

Syitä on useita, mutta selvä trendi on se, kuinka kauan ihmisten täytyy sitoutua käyttämään valitsemaansa terveysasemaa. Hämeenlinnassa sitoutumisaika on vain kuukausi, ja yksityisille on siirtynyt 12,5 prosenttia kokeilussa olevista asiakkaista.

Myös Ylä-Savossa sitoutumisaika on kuukausi, siellä valinnanvapauttaan on käyttänyt noin yhdeksän prosenttia alueen asukkaista.

Tampereella sitoudutaan kolmeksi kuukaudeksi ja siirtyneitä on reilut kahdeksan prosenttia.

Jyväskylässä ja Keski-Uudellamaalla sitoudutaan kuudeksi kuukaudeksi. Jyväskylässä yksityisen on valinnut alle neljä ja Keski-Uudellamaalla alle kaksi prosettia kokeilualueen väestöstä.

Kunnallisilla terveysasemilla ei kilpailua pelätä

Hämeenlinnassa kokeilussa ovat mukana Jukolan terveysaseman ja Lammin-Tuuloksen terveysaseman asukkaat. Jukolassa kokeilu ei aiheuta harmaita hiuksia, päinvastoin.

– Kyllähän moni asiakkaista on lähtenyt kokeilemaan ja osa on tullut jo takaisinkin, kertoo sairaanhoitaja Jutta Sinisalo.

– Tämä kokeilu on hyvä asia. Se antaa mahdollisuuden asiakkaille katsoa mitä missäkin tarjotaan. Meille tämä antaa mahdollisuuden peilata omia toimintatapojamme. Mietimme sitä, millaisia palveluita me täällä tarjoamme ja miten me niitä tarjoamme ja onnistummeko siinä. 

– Ei meitä kilpailu pelota. Kaikkihan me loppujen lopuksi teemme samaa työtä potilaan parhaaksi, vakuuttaa sairaanhoitaja Jutta Sinisalo.

Mikä valinnanvapaus?

Valinnanvapaus on osa maan hallituksen soteuudistusta. Hallituksen suunnitelmien mukaan julkisesti rahoitettuja sosiaali- ja terveyspalveluja voisivat jatkossa tarjota asiakkaalle julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat, kuten järjestöt ja säätiöt.

Vaikka eduskunnan perustuslakivaliokunta tyrmäsi ensimmäisen ehdotuksen valinnanvapauslaiksi, jatkuvat valinnanvapauskokeilut.

Yksilön vapautta valita terveydenhuoltopalvelunsa kunnan terveysasemalta tai yksityiseltä toimijalta kokeillaan viidellä eri alueella.

Näistä suurin on viiden Keski-Uudenmaan kunnan (Hyvinkään, Järvenpään, Mäntsälän, Nurmijärven Pornaisten ja Tuusulan) kokeilualue. Muut kokeilualueet ovat Jyväskylässä, Ylä-Savossa, Tampereella ja Hämeenlinnassa.

Yhteensä kokeilun piirissä on yli 330 000 ihmistä.

Jokaisella alueella painotetaan kokeilussa hieman eri asioita, mutta yhteistä on mahdollisuus siirtyä yksityisen palvelun piiriin yhteiskunnan kustannuksella.

Päivitetty 18.9.2017 kello 17.01: Ylä-Savossa kokeiluun sitoutumisaika on kuukausi, ei kolme kuukautta, kuten jutussa aiemmin kerrottiin. Tarkennettu prosenttilukua, valinnanvapauttaan käyttäneitä on Ylä-Savossa noin yhdeksän prosenttia alueen väestöstä.

Voiko tämä olla sairaala? – Valtava uudisrakennus on kuin suoraan värikartasta

Lappeenrannan keskussairaalan laajennusosa sai julkisivukseen kaupungissa ennennäkemättömän värimaailman.

K-sairaalan julkisivu

Lappeenrannan keskussairaalan yhteyteen valmistuu parhaillaan sairaalan laajennusosa. Rakennukseeen tulee kymmenen kerrosta ja leveyttä sillä on sata metriä.

Muutama päivä sitten rakennustyömaan yllä olleet suojat poistettiin, jolloin kaupunkilaisille avautui varsin hämmästyttävä näky. Rakennuksen julkisivu on väriltään jotain ihan muuta, kuin mihin sairaalarakennuksissa on totuttu.

Kaikkiaan rappauspinnassa on 36 eri värisävyä. Kun kyseessä on massiivinen rakennus, erottuu se värikkäänä kilometrien päähän Saimaalle.

Uuden laajennusosan eli K-sairaalan rakennuttaa Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote. Projektipäällikkö Tanja Kaarna kertoo, että hänelläkin meni vähän aikaa sulatellessa, kun hän ensimmäiset suunnitelmat rakennuksesta näki.

– Ensin piti vähän aikaa tuumia, että miten näin värikäs Suomeen sopii. Pikku hiljaa se alkoi tuntua koko ajan paremmalta ja paremmalta, kertoo Kaarna.

Kaarna toivoo, että värikkään näköinen sairaala tekisi myös itse sairaalasta viihtyisämmän.

– Sairaus on tietysti aina ikävä asia, mutta jospa nämä värit toisivat ihmisille turvallisen olon, kun he sairaalaan saapuvat.

 

Arkkitehtien kynästä

Lappeenrannan uuden K-sairaalan julkisivun suunnittelusta vastaa kuopiolainen arkkitehtitoimisto Partanen & Lamusuo oy. 

Toimisto halusi tehdä sairaalan, joka poikkeaa perinteisestä sairaalasuunnittelusta.

– Ajatuksena oli, että rakennus tuo ihmisille värikkyyttä, positiivisuutta, elämäniloa, hyvinvointia ja viihtyvyyttä. Värikentät muodostavat julkisivusta kokonaistaideteoksen pystysuuntaisten ikkunarivien kanssa, kertovat arkkitehti Heikki Lamusuo ja taiteellinen johtaja Jaana Partanen.

Lamuson ja Partasen mukaan uudisrakennuksen värityksen haluttiin sulautuvan ympärillä jo olemassa oleviin rakennuksiin ja Saimaan luontoon.

– Kun julkisivun jaettiin värillisiin kenttiin, saatiin sillä pilkottua pitkät julkisivut pienempiin osiin ja luoda niihin leikkisä rytmi.

Julkisivun materiaalina on rappauslevyjä, joihin väri on maalattu hengittävillä pinnoitteilla.

 

Päivystys- ja vuodeosasto

Etelä-Karjalan keskussairaala sijaitsee noin kahden kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta Saimaan rannalla. Se on rakennettu 1950-luvulla, joten sairaala oli käymässä ahtaaksi ja tiloiltaan vanhanaikaiseksi.

Uuteen K-sairaalaan tulee yleis- ja erikoislääketieteen päivystys sekä vuodeosastoja. Rakennus valmistuu vuoden 2018 alussa, ja se tulee maksamaan noin 50 miljoonaa euroa.

Lehdet: Muistisairas kuoli aliravitsemukseen Hangossa

Läheinen syyttää Hangon kaupungin kotihoitoa vanhuksen laiminlyönnistä. Hangossa on käynnissä kaupungin sisäinen selvitys asiassa.

Hautakynttilä hautausmaalla.

Uudellamalla Hangossa iäkäs muistisairas on kuollut aliravitsemukseen oltuaan kotihoidossa, uutisoivat Hangon lehti ja Västra Nyland.

Hangon lehden haastattelema nainen kertoo, että hän oli mennyt tapaamaan ex-anoppiaan tämän kotiin. Iäkäs nainen oli ollut janoisena ja nälkäisenä, vaikka tällä oli sopimus kotihoidosta. Samoin dementikon lääkkeet olivat ottamatta, ja huoneistossa oli vahva virtsan löyhkä.

Kodinhoitajan aiempien päivien merkinnöistä ilmeni, että vanhus ei ollut syönyt tai juonut, minkä lisäksi osassa merkintöjä oli väärän potilaan nimi.

Ex-miniä laittoi vanhukselle ruokaa ja huolehti tämän tarpeista. Seuraavana päivänä hän jätti tilanteesta valituksen sosiaaliviranomaisille.

Viikon kuluttua ex-miniä sai puhelinsoiton, jossa kerrottiin anopin menehtyneen aliravitsemukseen ja alhaiseen ruumiinlämpöön Raaseporin sairaalassa.

Ex-miniä syyttää kotihoitoa laiminlyönnistä.

Hangon kaupungin iäkkäiden palvelupäällikkö Leena Hytti kertoi STT:lle perjantaina, että asiassa on paraikaa meneillään kaupungin sisäinen selvitys, eikä hän siitä syystä voi kommentoida nyt tapausta. Hän kertoi, että ketään ei ole tähän mennessä irtisanottu tapauksen vuoksi.

Automatiikka ja itsehoito on jo täällä – paljon henkilökuntaa sitonut verenohennushoito automatisoitiin Vantaalla

Rutiinitöiden automatisointi jättää hoitohenkilökunnalle enemmän aikaa keskittyä varsinaiseen hoitotyöhön.

Tikkurilan terveysasema.

Vantaan terveysasemilla on saatu hyviä kokemuksia automatiikan käyttämisestä Marevan-verenohennushoidossa. Sähköisen palvelun on todettu nopeuttavan potilaiden hoito-ohjeiden saamista ja parantavan hoidon laatua.

Noin vuoden Vantaalla käytössä ollut järjestelmä annostelee hoidossa käytettävän Marevan-lääkkeen, laskee potilaalle seuraavan laboratoriokäynnin ajankohdan ja välittää tiedot suoraan potilaan matkapuhelimeen.

– Vastaukset lähtevät potilaille aikaisempaa nopeammin. Potilaat ovat kertoneet, että kun he käyvät aamulla labrassa, niin iltapäivällä vastaus tulee näppärästi kännykkään tekstiviestinä, kertoo Vantaan terveyskeskuslääkäri Sirkku Vuorma.

Tämä säästää hoitohenkilökunnan työaikaa varsinaiseen hoitotyöhön.

Automatiikka hoitaa tiiviin laboratorioseurannan

Ohjelma tekee henkilökunnan puolesta automaattisesti tarvittavat potilaskirjaukset Kansalliseen Terveysarkistoon (Kanta). Sen Kantaan syöttämät potilaskirjaukset ovat valtakunnallisesti kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten käytettävissä.

Tavallisin verenohennushoito, Marevan-lääkitys, vaatii tiivistä laboratorioseurantaa ja se on siten työlästä niin lääkitystä käyttävien kuin terveysasemien henkilökunnankin kannalta.

– Työntekijöistä kukaan ei ole kommentoinut, että entinen oli parempi, Vuorma toteaa.

Laboratoriokoe otetaan noin kerran kuukaudessa. Sen jälkeen terveysasemilla määritetään seuraaviksi viikoiksi lääkkeen annos, jonka potilas saa muutaman päivän kuluessa.

Lisäksi ohjelmistorobotti pidentää automaattisesti laboratoriossa käyntien väliä, joten verikokeissa tarvitsee käydä aiempaa harvemmin.

Sähköinen palvelu on kotimainen keksintö

Verenohennushoidossa käytössä olevan sähköisen ohjelmiston on kehittänyt suomalainen Valuecode Oy. Kehitystyö on tehty yhteistyössä lääkärien ja muun hoitohenkilökunnan kanssa.

Hyvien kokemusten myötä kaupungissa pohditaan sähköisen palvelun laajentamista myös muiden yleisten sairauksien hoitoon.

"Haemme autoilla, kuskaamme itse" – Oriolan ongelmat pakottavat apteekkarit poikkeusjärjestelyihin

Apteekkariliiton puheenjohtaja vakuuttaa, että asiakkaat saavat lääkkeensä, mutta eivät välttämättä yhtä nopeasti kuin tavallisesti.

Marja Ritala

Lääketukkuri Oriolan toimitusvaikeudet jatkuvat yhä.

Apteekkariliiton puheenjohtajan Marja Ritalan mukaan Oriola pystyy tällä hetkellä toimittamaan noin 80–90 prosenttia lääkkeistä. Vaikka tilanne on viime päivinä parantunut, potilas saattaa edelleen saada lääkkeensä viikkoa tavallista myöhemmin.

– Pulaa on lääkkeistä, joita vain harvat käyttävät: biologisista lääkkeistä, jääkaapissa säilytettävistä lääkkeistä, joita emme pidä paljoa varastossa, Ritala sanoi Ylen aamu-tv:ssä perjantaina.

Oriolan jakeluongelmat juontuvat syyskuun alussa käyttöön otetusta uudesta tietojärjestelmästä.

"Pesemme varmasti jälkipyykin"

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea on selvittänyt kriittisimpien lääkkeiden tarvetta ja ohjeistanut Oriolaa asettamaan niiden kuljetukset etusijalle. Fimean mukaan Suomessa on kyllä tarpeeksi lääkkeitä, mutta ei aina oikeassa paikassa.

Apteekkariliiton Ritala kertoo, että apteekkarit vaihtavat jatkuvasti tietoja lääkkeistä ja pohtivat, miten niitä saataisiin potilaille.

– Haemme autoilla, kuskaamme itse. Näin on toimittava, jotta saadaan lakisääteiset tehtävät hoidettua.

Ritala ei uskalla arvioida, kestävätkö poikkeusjärjestelyt vielä päiviä vai viikkoja.

Fimean johtaja Eija Pelkonen kertoi torstaina STT:lle, että Oriolan toimitusongelmat käydään läpi perin pohjin. Samalla pohditaan apteekkien varautumista ja lääkkeiden varastointia.

– Oppi on se, että meillä on paljon riskejä hallittavana. Pesemme varmasti jälkipyykin, Ritala vakuutti aamu-tv:ssä.

Suomessa oli viime vuoden lopussa yhteensä 810 apteekkia. Ne toimittivat kaikkiaan yli 58 miljoonaa reseptiä.

Joka kymmenes kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalainen on yksinäinen – kännykkä saa yksinäisyyden tuntumaan entistä pahemmalta

Yksinäisiksi itsensä tuntevia lapsia on saman verran kuin aina ennenkin. Yksinäisiksi itsensä kokevat lapset ovat kuitenkin yksinäisempiä kuin koskaan. 

Nuori.

Torstaina julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskysely 2017 selvitti, miten yksinäisiksi perusopetuksen neljäs- ja viidesluokkalaiset sekä kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaiset itsensä tuntevat.

Turun yliopiston kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttila sanoo, että yksinäisten lasten määrä ei vuosien varrella ole juuri muuttunut. Lapset-tutkimushankkeessa on seurattu kahdeksanvuotiaiden yksinäisyyttä jo 24 vuoden ajan.

– Kahdeksanvuotiaista joka neljäs toivoo, että olisi enemmän ystäviä, 20 prosenttia sanoo olevansa joskus yksinäinen ja aina yksinäinen sanoo olevansa noin viisi prosenttia. Se on keskiarvo ja vaihtelee hiukan.

Kouluterveyskysely 2017 mukaan neljäs- ja viidesluokkalaisista kolme prosenttia kokee yksinäisyyttä, mutta kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista jo joka kymmenes kokee olevansa yksinäinen.

- Yksinäisyyttä esiintyy alaluokilla vähemmän ja se lisääntyy yläluokilla erityisesti tytöillä. Kaydeksannen ja yhdeksännen luokan tytöistä 13 prosenttia kokee olevansa yksinäisiä, pojista kuusi prosenttia, sanoo THL:n erikoistutkija Nina Halme. 

Älypuhelin saa yksinäisyyden tuntumaan entistä pahemmalta

Kouluterveyskysely 2017 kertoo myös, mikä yksinäisyyttä lisää. Enemmän kuin joka viides ulkomaista syntyperää oleva kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalainen tunsi itsensä yksinäiseksi. Lähes joka neljäs, jolla on toimintarajoitteita kuten esimerkiksi jokin vamma, koki olevansa yksinäinen.

– Se voi olla tunne, että on yksin. Osalla se on väliaikaista. Se tiedetään jo aiemmista tutkimuksista, että jos yksinäisyys on alkanut lapsuudessa, se jatkuu useimmiten nuoruudessa aina aikuisuuteen asti, THL:n Halme sanoo.

Kasvatuspsykologi Niina Junttila sanoo, että kännyköiden viestisovellukset ja sosiaalinen media, ovat muuttaneet yksinäisyyttä. Jos ei ole koko ajan viestinvaihdossa, tuntee itsensä todella yksinäiseksi.

– Nyt on ihan eri asia kuin aikaisemmin. Yksinäisyys on nykyään isompi epäonnistuminen. Siitä tulee häpeä ja näkymättömyyden tunne.

Yksinäisyydestä kannattaa kysyä mieluummin turhaan kuin ei ollenkaan

Niina Junttila kannustaa ihmisiä auttamaan yksinäisiä. Tärkeintä olisi poistaa tabu, että yksinäisyys olisi häpeä. Ongelma on, että ihmiset pelkäävät mennä kysymään, onko toisella kaikki hyvin.

– Yksinäisyys alkaa ruokkia itse itseään ja pian alkaa itsekin uskoa olevansa yksinäinen. Lapsi saattaa alkaa ajatella, että olen yksinäinen ja tulen aina olemaan.

Joskus yksinäinen lapsi saattaa sanoa jopa vanhemmilleen, että kavereita on. Yksinäisyys on subjektiivista. Lapsesta voi tuntua, että hän on yksinäisempi koulussa, jossa ympärillä on ihmisiä kuin kotona, jossa ei ole ketään.

– On ahdistavaa, jos kaikki näkyy yksinäisyyden silmälasien läpi. Yksinäisyys voi hallita koko ajan ajatuksia. Alkaa nähdä vain ikäviä asioita. Esimerkiksi välitunnilla lapsi saattaa ajatella, että nuo nauravat minulle ja pilkkaavat, vaikka he nauravat vain jollekin hauskalle jutulle, Junttila sanoo.

Kotona voi olla todella yksinäistä, vaikkei yksin kotona olisikaan. Usein vanhemmat tuijottavat kännyköitään, eikä lapsen tunteita muisteta huomioida.

Turun yliopiston kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttila toivoo, että kotona kysyttäisiin suoraan, onko lapsi yksinäinen.

– Onko parempi, että huolestutaan turhaan kuin ettei huolestuta lainkaan? Yksinäisyys ei ole tabu ja siihen saa apua. Olen sitä mieltä, että vähän ehkä turhaankin voitaisiin yksinäisyydestä nyt huolestua. 

Valvira harkitsee väsymysoireisia hoitaneen tamperelaislääkärin tapauksen viemistä korkeimpaan hallinto-oikeuteen

Valvira pitää Olli Polon ammattioikeuden rajoittamista koskevan päätöksen edelleen voimassa, vaikka hallinto-oikeus kumosi lääkärin toiminnasta tehdyn valituksen.

ylilääkäri Olli Polo

Valvira harkitsee tamperelaisen erikoislääkäri Olli Polon tapauksen viemistä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Hämeenlinnan hallinto-oikeus kumosi aiemmin tässä kuussa Valviran Pololle antaman varoituksen ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi Valviraan.

Valviran tiedotteen mukaan hallinto-oikeuden päätöksellä ei ole vaikutusta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunnan tekemään ammattioikeuden rajoittamispäätökseen. Valvira vei syyskuun alussa Pololta luvan pitää ykstyisvastaanottoa. Tämä rajoitus on edelleen voimassa.

Varoitusta ja yksityisvastaanoton rajoittamista Valvira on perustellut potilasturvallisuudella ja katsoo, ettei hallinto-oikeus päätöksessään ota kantaa Polon toiminnan potilasturvallisuuteen.

Tiedotteen mukaan Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös perustuu siihen, että lääkäri Olli Polo on toimittanut hallinto-oikeuteen uutta, asiaa koskevaa tieteellistä selvitystä (kuten erilaisia lääketieteellisiä tutkimuksia koskevia dokumentteja) sekä sellaista uutta selvitystä, joka ei ole ollut Valviran tiedossa sen tehdessä päätöstä.

Valvira korostaa, että sen tehtävänä ei ole arvioida tieteellistä tutkimusta, eikä laatia tai ottaa kantaa hoitosuosituksiin.

Lääketiede murroksessa

Väsymysoireista kärsiviä hoitanut tamperelaislääkäri Olli Polo kiistää vaaran aiheuttamisen potilaille. Hänen mukaansa kiista enteilee ajattelumallin muutosta lääketieteessä.

– Lääketiede kehittyy aina myllerrysten kautta, arvioi Polo. Hän uskoo, että meneillään on erittäin merkittävä lääketieteen paradigman muutos.

– Se tarkoittaa, että ajattelumalli muuttuu 180 astetta. Potilaita, joiden fyysisiä oireita on selitetty psyykkisen sairastuvuuden kautta, tarkastellaankin toisin, sanoo Olli Polo.

– Nyt vaihdetaankin käsitys, että fyysiset sairaudet ovat se, mikä saattaa aiheuttaa psyykkisiä oireita, kuten masennusta, ahdistusta.

Myös Polo aikoo valittaa Valviran tekemästä ammattioikeuden rajoittamispäätöksestä hallinto-oikeuteen.

Nuoruuden aivotärähdykset yhteydessä myöhempään MS-tautiriskiin

Röntgenkuva aivoista

MS-tauti eli multippeliskleroosi saattaa kehittyä hieman tavallista todennäköisemmin henkilöille, jotka ovat kärsineet useita aivotärähdyksiä nuorena. Havainto julkaistiin Annals of Neurology -lehdessä

Ruotsalaisiin rekisteriaineistoihin perustuvan tutkimuksen mukaan useita aivotärähdyksiä 10–20-vuotiaana kokeneet sairastuivat MS-tautiin noin kaksi kertaa todennäköisemmin kuin samanikäiset, jotka olivat säästyneet aivotärähdyksiltä. Myös yksittäinen aivotärähdys liittyi suurentuneeseen MS-riskiin, mutta yhteys oli selvästi heikompi. Alle kymmenvuotiaana sattuneet aivotärähdykset eivät liittyneet sairastumisriskiin.

Tutkimuksessa käytettiin tietoja kaikista vuoden 1964 jälkeen syntyneistä ruotsalaisista, jotka olivat sairastuneet MS-tautiin ennen vuotta 2012. Potilaita löytyi 7 300, ja heitä jokaista kohden rekistereistä valittiin kymmenen tervettä samanikäistä verrokkia.

Tulokset eivät osoita, mistä havaittu yhteys johtuu, mutta mahdollisesti toistuvat aivotärähdykset nuorena laukaisevat autoimmuuniprosessin, joka johtaa MS-tautiin. Aivotärähdysten lisäksi kuitenkin moni muukin seikka on voinut vaikuttaa tuloksiin, joten niitä kannattaa tulkita varoen.

MS-tautia eli multippeliskleroosia sairastaa noin 7 000 suomalaista. Tautia sairastavan keskushermostossa tapahtuu muutoksia, jotka aiheuttavat mm. halvauksia raajoissa, tuntoaistin, puheen ja näön häiriintymistä sekä kävelyvaikeuksia, uupumusta ja pahoinvointia. Tautiin ei ole parantavaa hoitoa.

Aivotärähdyksen oireisiin kuuluu mm. pahoinvointi, huimaus ja päänsärky. Myös erilaiset neurokognitiiviset oireet, kuten muistin ja tajunnantason heikentyminen ovat yleisiä, mutta ohimeneviä oireita. Erityisesti lapsilla ja nuorilla aivovamma voi näkyä aivoissa vielä kuukausia loukkaantumisen jälkeen ja osa saattaa oireilla lievästi vielä vuoden kuluttua.

Yhdysvaltalaisselvitys: Lääkeyhtiöt liioittelevat lääkkeiden kehittämisen kustannuksia

Lääketeollisuuden mukaan tuottoisilla lääkkeillä korvataan kustannuksia, jotka syntyvät epäonnistuneista lääkehankkeista.

Tutkijoita laboratoriossa

Uusien lääkkeiden kehittäminen ja testaaminen syövän kaltaisille sairauksille ei ole halpaa puuhaa. Mutta onko se niin kallista kuin lääkeyhtiöt kertovat? Kysymystä on selvitelty Yhdysvalloissa.

Lääketeollisuus on usein esitellyt laskelmaa, jonka mukaan uuden syöpälääkkeen saaminen markkinoille maksaisi noin 2,25 miljardia euroa. Myös presidentti Donald Trump on viitannut tähän lukuun.

Tutkijat Vinay Prasad ja Sham Mailankody päätyivät kuitenkin aivan erilaisiin lukuihin. He laskivat kymmenen eri syöpälääkkeen kehityskustannukset Yhdysvaltain arvopapereita valvovan elimen keräämistä tiedoista. Heidän laskelmiensa mukaan lääkkeiden kehittämisen mediaanihinta oli noin 540 miljoonaa euroa.

Yksittäisten lääkkeiden kehittäminen kesti varsin pitkään, keskimäärin 7,3 vuotta. Työ kuitenkin kannatti, sillä lääkkeet tuottivat neljän ensimmäisen vuoden aikana yhteensä noin 56 miljardia euroa.

Lääkeyhtiöt keräävät huomattavat voitot, sanoo Prasad. Hänen mukaansa tutkimus- ja kehitysmenot eivät oikeuta nykytasoisia hintoja.

Prasadin ja Mailankodyn mielestä potilaiden on tärkeä tietää tästä kustannusten ja tuottojen epäsuhdasta. He toivovat koko terveydenhuollon heräävän ymmärtämään ongelmaa.

Osa yritysten kustannuksista jää piiloon

Tutkijat Prasad ja Mailankody myöntävät, ettei heidän pieni otoksensa ole välttämättä edustava koko lääketeollisuuden kannalta.

Heidän selvityksensä kohteena oli yleensä varsin pieniä yrityksiä, jotka keskittyivät yhden lääkkeen kehittämiseen ja tuomiseen markkinoille. Suurten yritysten maailmassa tilanne voi olla toinen, Prasad ja Mailankody myöntävät.

Yhdysvaltain bioteknologia-alaa edustavan järjestön BIO:n edustaja Daniel Seaton vertaa The New York Timesin haastattelussa onnistuneen lääkkeen kehittämistä lottovoittoon. Korkeat tuottoluvut eivät kerro mitään kustannuksista, jotka syntyvät, kun monien uusien lääkkeiden kehitystyö osoittautuu tuloksettomaksi.

Seatonin mukaan peräti 95 prosenttia kliiniseen tutkimukseen edenneistä syöpälääkkeistä ei koskaan etene hoitokäyttöön asti. Epäonnistumisten kustannuksia maksetaan harvoilla onnistuneilla lääkkeillä – ja tutkimuksessa on tarkasteltu juuri näitä lääkkeitä, Seaton sanoo.

Yksi syy sille, että kustannusten ja tuottojen suhde jää hämäräksi on, ettei lääketeollisuus aina paljasta lääkkeiden kehittämisen kustannuksia, kirjoittaa asiasta uutisoiva ScienceAlert. 

Koko tutkimus löytyy täältä.

Suomessa vain vähän tietoa kustannuksista

Myös Suomessa lääkekehitysprojektien kustannuksista on vaikea saada tietoa, koska ne kuuluvat liikesalaisuuksien piiriin.

Kustannukset vaihtelevat paljon sen mukaan, kuinka paljon kliinisiä tutkimuksia täytyy tehdä, jotta lääke voi saada myyntiluvan, kertoo lääkevalmisteiden arviointiprosessin johtaja Esa Heinonen lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeasta.

Meilläkin kehityskuluissa huomioidaan lääkeyhtiöiden koko tutkimusportfolio, toisin sanoen myös kaikki epäonnistuneet projektit ja kehitysohjelmat, hän sanoo.

Lääkeyhtiöitä edustavan Lääketeollisuus ry:n analyytikko Nadia Tamminen puolestaan kertoo, ettei globaalien lääkeyhtiöiden suomalaisissa tytäryhtiöissä edes lasketa kustannuksia. Kehitystyötä johdetaan pääkonttorista, ja päätökset tehdään Suomen rajojen ulkopuolella. 

Myös Tamminen korostaa, että tuotekehitys on hidasta ja vain harva yritys johtaa toimivaan lääkkeeseen. Kaikki kustannukset pitää kuitenkin kattaa, hän korostaa.

Ilmaiseksi ratsastamaan tai tanssitunnille? – Teinit houkutellaan hikoilemaan maksuttomilla treeneillä

Lappeenrannan kaupunki ostaa 13–19-vuotiaille nuorille urheiluseuroilta ja liikunta-alan yrityksiltä liikuntatunteja 40 000 eurolla.

Tyttöjä Sh'Bam tanssitunnilla

Hittibiisit tahdittavat teinityttöjen tanssia. Viiden tytön ryhmä liikkuu rytmikkäästi peilin edessä sh'bam-tanssitunnilla.

Lappeenrannan kaupunki ostaa yksityisestä kuntokeskuksesta ryhmäliikuntatunteja 13–19-vuotiaille nuorillle. Ilmaiset tanssitunnit pyörivät toista viikkoa. Enemmänkin osanottajia mahtuisi mukaan.

Kaupunki ostaa syys-joulukuun aikana paikallisilta urheiluseuroilta ja liikunta-alan yrityksiltä liikuntapalveluja kaikkiaan 40 000 eurolla. Nuorille harrastusten kokeileminen ei maksa mitään. Vastaavanlaista toimintaa nuorille ovat järjestäneet ainakin Turku ja Helsinki.

Lappeenrannan kaupungin tarjoamien liikuntatuntien ja -kurssien valikoimaan kuuluu kolmisenkymmentä erilaista lajia. Ohjelmassa on muun muassa kiipeilyä, uintia, crossfitiä ja erilaisia palloilulajeja. Tarjolla on myös perinteisesti kalliina pidettyjä liikuntalajeja, kuten golfia, ratsastusta ja tennistä. Erityisesti crossfit-tunteja nuoret ovat toivoneet.

Niin monta lajia kuin ehtii

Ilmaistuntien avulla nuoret halutaan pitää sekä liikkeessä että terveellisten harrastusten parissa.

– Kohderyhmän ikähaarukkaan sattuu koulunvaihtoa ja murrosikää ynnä muuta muutostekijää, mikä saattaa vaikeuttaa harrastamista. Joillakin harrastukset saattavat jäädä kokonaan joko mielenkiinnon lopahdettua tai kustannusten vuoksi, Siltamies sanoo.

– Tarkoitus olisi, että mahdollisimman monet kävisivät kokeilemassa mahdollisimman montaa lajia. Ollaan pyritty tuomaan lajeja, joita ei välttämättä joka viikko pääse harrastamaan, sanoo hankkeen vetäjä, liikunnanohjaaja Marko Siltamies.

Nuoret saavat osallistua niin moneen lajiin kuin mielenkiintoa riittää.

– Kolmen kerran ratsastuskurssille osallistuminen ei sulje pois mahdollisuutta osallistua salibandyyn tai miekkailuun, jos nuorella itsellään vain aikaa riittää, sanoo Siltamies.

17-vuotias Essi Husu hikoilee sh'bam tunnilla. Hän kuuli tunneista siskoltaan. 12-vuotiaan Aino Liikkasen koulussa puolestaan käytiin kertomassa tanssitunneista ja muista maksuttomista liikuntamahdollisuuksista. Aino aikoo hyödyntää tilaisuutta myöhemminkin.

– Lokakuussa aion osallistua hiihtokurssille, kertoo Aino.

Osallistumiskynnys liikuntaan on yritetty tehdä matalaksi. Ennakkoillmoittautuminen vaaditaan vain joillekin erityiskursseille, kuten ratsastukseen. Nuorille tunteja on markkinoitu kouluissa ja nuorten suosimilla välineillä.

– Olen itse kiertänyt yläkouluissa ja lukioissa markkinoimassa. Käytössä ovat tietenkin Facebook ja Instagram sekä koulun omat yhteydenpitokanavat. Lähiaikoina laitamme vielä viestiä Wilman kautta koulua käyvien vanhemmille, Siltamies kertoo.

Hallinto-oikeus kumosi väsymysoireisia hoitaneen lääkärin varoituksen – Valvira joutuu käsittelemään asian uudelleen

Valviran päätös tamperelaislääkärin yksityisvastaanoton sulkemisesta on kuitenkin edelleen voimassa.

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden tunnus

Tamperelainen unitutkijana tunnettu erikoislääkäri Olli Polo on saanut erävoiton taistelussaan väsymysoireisten potilaiden hoidossa. Hämeenlinnan hallinto-oikeus on kumonnut varoituksen, jonka sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira antoi Pololle vuonna 2015. Hallinto-oikeus palauttaa asian Valviraan uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeuden päätöksestä kertoo Olli Polo Unesta-klinikkansa nettisivulla. Ylen saamien tietojen mukaan tiedot hallinto-oikeuden päätöksestä pitävät paikkansa.

Hallinto-oikeus on luvannut antaa lisätietoa asiasta huomenna torstaina. Hallinto-oikeus pohtii vielä päätöksen julkistamista, sillä kyseinen asiaryhmä on hallinto-oikeudessa merkitty salassapidettäväksi.

Hallinto-oikeuden päätöksestä kirjoitti ensimmäisenä Aamulehti.

Vastaanotto pysyy kiinni

Valvira vei syyskuun alussa Olli Pololta oikeuden pitää yksityisvastaanottoa. Hallinto-oikeuden nyt antama päätös ei koske tätä kieltoa, vaan Unesta-klinikka on edelleen suljettuna.

Yle ei ole tavoittanut Olli Poloa kommentoimaan klinikkansa sulkemista eikä myöskään hallinto-oikeuden tekemää, hänelle myönteistä päätöstä.

Klinikan nettisivulla Polo kirjoittaa, että hän on yksityisvastaanotollaan kehittänyt kroonisesta väsymysoireyhtymästä kärsivien potilaiden hoitomenetelmiä, joiden avulla potilaiden oireita, työkykyä ja elämänlaatua on voitu merkittävästi parantaa.

– Valviran antaman toimintakiellon keskeisin peruste on se, että nämä hoidot ovat "saattaneet vaarantaa potilasturvallisuutta" ja "potilaiden pääsy psykiatriseen hoitoon on saattanut hoitojen vuoksi viivästyä", Polo kirjoittaa.

Polon mukaan hän on hoitanut kymmenen vuoden ajan kroonisesta väsymysoireyhtymästä kärsiviä potilaita, potilasturvallisuuden vaarantumatta.

– Mielestäni tämä on osoitus siitä, että toimintatapani ei ole ollut erityisen uhkarohkea tai vaarallinen, Polo toteaa.

Polo sanoo kirjoituksessaan, että hän on pyrkinyt löytämään tietoon perustuvan turvallisen hoitoratkaisun myös sellaisissa tilanteissa, joissa ei ole yleisesti tiedossa olevaa hoitolinjaa.

Selvitys: Vanhusten palveluasuntoja on aivan liikaa – silti niitä rakennetaan jatkuvasti lisää

Palveluasuntojen rakennusbuumi on seurausta muun muassa sijoittajien tulosta hoivamarkkinoille.

Rollaattoreja rivissä.

Vanhusten palveluasuntoja on tyhjillään ympäri Suomea. Tästä huolimatta asuntoja ollaan lähivuosina rakentamassa reilusti lisää. Näin kertoo Asumisen rahoitus ja kehittämiskeskus Aran tuore asuntomarkkinakatsaus.

Kyse on ympärivuorokautisen hoidon palveluasunnoista, joita on tällä hetkellä maassa tyhjänä 1 500 kappaletta. Käyttöä vailla olevia asuntoja on etenkin Kainuussa, Päijät-Hämeessä, Varsinais-Suomessa ja Lapissa. Näissä maakunnissa vapaarahoitteisista palveluasunnoista oli viime vuonna tyhjillään lähes kolmasosa.

Tästä huolimatta uusia palvelurakennuksia laitetaan pystyyn. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa valmistumistaan odottaa selvityksen mukaan yli 800 palveluasuntoa. Tällä hetkellä alueella on hiukan yli 2 000 palveluasuntoa.

– On huolestuttavaa, että niin paljon rakennetaan edelleen lisää. Ja nimenomaan tätä tehostettua palveluasumista, josta on jo nyt ylitarjontaa useimmissa maakunnissa. Todennäköisesti tilanne ei ihan heti tule helpottamaan, Aran asuntomarkkina-asiantuntija Hannu Ahola sanoo.

Parhaimmissakin maakunnissa noin yksi kymmenestä vapaarahoitteisesta asunnosta on tyhjillään.

Kilpailun vapautuminen on luonut ylitarjontaa

Selvityksen mukaan on todennäköistä, että palveluasuntojen tarve vähenee tulevaisuudessa entisestään, vaikka ikääntyneiden määrä lisääntyykin.

Kunnissa on 2000-luvulla pyritty purkamaan vanhusten laitoshoitoa. Tavoitteessa on onnistuttu, mutta samalla on ympärivuorokautisen tehostetun palvelun asuntomarkkinoille on syntynyt ylitarjontaa.

Tämä johtuu siitä, että myös palveluasumista pyritään valtakunnallisesti vähentämään. Tarkoituksena on tukea vanhusten asumista kotona mahdollisimman pitkään. Muun muassa ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmassa painotetaan vanhusten kotona asumisen tukemista.

– Raskasta palveluasumista tarvitsevien vanhusten määrä tulee todennäköisesti pienenemään. Ikääntyneet haluavat asua kotona, normaalissa asumisympäristöissä, Ahola sanoo.

Selvityksen mukaan vapaarahoitteisten palveluasuntojen määrää ovat lisänneet vapautettu kilpailu, sijoittajien saapuminen hoivamarkkinoille ja tonttien helppo saatavuus.

– On ollut tarvetta tehdä lisää, on ollut toimijoita ja on ollut rahoitusta, jolloin on tullut suorastaan buumi, Ahola kertoo.

Kunnat ovat myös olleet halukkaita luopumaan omista kiinteistöistään. Yhtenä syynä on tuleva sote-uudistus.

Kunnissa on pelätty, että uudistuksessa jäävät ylimääräiset kiinteistöt jäävät rasittamaan niiden taloutta.

Etelä-Karjala positiivisena esimerkkinnä

Aran mukaan palveluasuntojen nykyinen määrä riittää nykyisellään lähivuosien asuntotarpeen. Näin ollen kuntien tulisi keskittyä kevyemmän asumisen tukemiseen.

Selvityksessä otetaan hyväksi esimerkiksi Etelä-Karjalan sosiaali ja terveyspiiri (Eksote), joka on viime vuosina kehittänyt erilaisia tapoja tukea vanhusten kotiasumista.

Eksote on muun muassa tehostanut kotisairaanhoitoa ja -kuntoutusta sekä palkannut muistikoordinaattoreita, joiden tehtävänä on tukea dementiapotilaita.

Tänä vuonna Eksote on palkannut lisää vanhusten kotihoitajia. Asiasta lisää esimerkiksi tässä Etelä-Saimaan jutussa.

Nyt loppuu aivastelu – siitepölykausi päättyy koko maassa

Eteläisessä Suomessa on kuitenkin ilmassa homesienten itiöitä, mikä voi tietää oireilua joillekin allergikoille.

Siitepölyä auton tuulilasilla

Heinien kukinta on enimmäkseen päättynyt ja samalla koko siitepölykausi, kertoo Turun yliopiston aerobiologian yksikkö.

Jo elokuun lopussa siitepölyä oli ilmassa hyvin vähän koko maassa. Tulevina päivinä heinien siitepölyä saattaa vielä hetkittäin olla ilmassa erittäin vähäisiä määriä.

Homeallergikot voivat saada oireita maan eteläosissa. Tämä on seurausta Alternaria- ja Cladosporium-homesienten itiöistä, joiden määrä vaihtelee vähäisestä kohtalaiseen.

Siitepölytilanteen voi tarkistaa Turun yliopiston aerobiologian yksikön ylläpitämästä Norkko-palvelusta.

Oriolan lääketoimitusten ongelmat jatkuvat yhä

Viime viikon tilauksista enemmistö on saatu apteekkeihin, mutta sisällöissä ja lähetyslistoissa on puutteita.

Nainen lajittelee lääkkeitä lääketukussa.

Lääketukkuri Oriolan lääketoimitukset eivät ole vielä normalisoituneet, vaan niissä on edelleen ongelmia, kertoo Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea.

Apteekkien tilannetta kartoittanut Fimea kertoo, että viime viikon tilauksista valtaosa on saatu apteekkeihin. Toimitusten sisällöissä ja lähetyslistoissa on kuitenkin vielä puutteita.

Ongelmatilanteissa suurin osa asiakkaista on saanut lääkkeen joko toisesta apteekista tai lääke on vaihdettu toiseen valmisteeseen.

Lue myös: Oriola myöntää: Olisi pitänyt valmistautua paremmin – lääketukussa tehtiin pitkiä päiviä viikonloppuna

Hae lisää

Tervetuloa Ylen mobiiliuutisiin!

Kokeilemme palvelun avulla millainen käyttöliittymä sopisi parhaiten uutisten, urheilun ja sään seuraamiseen mobiilikäytössä.

Otamme mielellämme vastaan palautettasi siitä, mikä palvelussa toimii jo hyvin ja mitä mielestäsi voisi vielä kehittää.

Liitä mukaan päätelaitteesi malli ja sähköpostiosoitteesi, jos tarvitset apua ongelmatilanteessa.

Lähetä palautetta:

Lähetä