Turun yliopisto selvittää mielenterveysongelmien syntymekanismeja

Tutkijoilla on käytössään vuosikymmenten aineistot eri puolilta Suomea.

Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskus on saanut Suomen Akatemialta 800 000 euron rahoituksen mielenterveysongelmien syntymekanismeja selvittävälle tutkimukselle. Rahoitus kattaa vuodet 2017–2020.

Tutkijat tarkastelevat aineistojen avulla perinnöllisten tekijöiden ja ympäristön vaikutusta mielenterveyden häiriöiden syntyyn. Tutkimus yhdistää seitsemän suomalaisen tutkimuksen aineistot Turun yliopistosta, Oulun yliopistosta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Tutkimuksessa on mukana aineistoja useilta vuosikymmeniltä. Ne sisältävät seurantatietoja ja biopankkinäytteitä mielenterveysdiagnoosin saaneilta henkilöiltä, myös tietoja heidän lastensa sikiöajalta ja varhaislapsuudesta. Aineistojen avulla voidaan tutkia mielenterveyden häiriöiden yhteyksiä syrjäytymiseen sekä diagnoosin saaneiden sosioekonomiseen asemaan eri aikoina.

– Aineistot muodostavat arvokkaan kansallisen tietokannan, jonka ansiosta Suomi voi nousta kansainvälisesti keskeiseen asemaan mielenterveysongelmien alkuperän tutkimuksessa, toteaa professori Andre Sourander Turun yliopiston tiedotteessa.

Lentoaseman työntekijöiden oireiden syy tuskin pippurisumute tai kyynelkaasu – tutkimukset jatkuvat

Pelastuslaitos kertoo, että oireiden syy on tuskin myrkkykaasuissa, itsepuolustussumutteissa tai freoneissa. Kymmeniä näytteitä on kuitenkin vielä tutkimatta.

Turvatarkastuspisteitä Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

Yön aikana Puolustusvoimat ja pelastuslaitos ovat ottaneet ja tutkineet kymmeniä näytteitä. Mitään ei ole löytynyt.

– Edelleenkään mitään selkeää ainetta ei ole pystytty tunnistamaan, mikä oireet olisi voinut aiheuttaa, kertoo päivystävä palomestari Arto Latvala Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksesta. 

Kymmeniä näytteitä kuitenkin tutkitaan vielä Puolustusvoimien laboratoriossa aamupäivän aikana.

– Puolustusvoimat on varautunut kemialliseen sodankäyntiin ja siihen liittyen heidän mittarinsa ovat niin herkkiä, että ne pystyvät analysoimaan näytteitä jopa ainekohtaisesti.

Ihmisten oireet ovat olleet lieviä

Latvalan mukaan oireiden aiheuttaja on yhä mysteeri.

– Mitään valistunutta arvausta ei voi sanoa. Alkuvaiheessa mietimme, että olisiko joku heittänyt itsepuolustuskaasun roskiin hetkeä ennen koneeseen nousua, jos sellainen olisi sattunut jäämään laukkuun. Mutta ihmisillä olleet oireet ovat olleet niin lieviä, että ne eivät viittaa pippurisumuttimeen tai kyynelkaasuun.

– Myös kaikki roskikset ja jätesäkit on avattu ja mitattu, mutta mitään ei ole löytynyt.

Myöskään ilmastointilaitteista ei ole löytynyt mitään epäilyttävää.

– Kaikki konehuoneet on mitattu ja kaikki koneet on tarkistettu, eikä mitään vuotoa löydy. Eli sekään teoria, että syy olisi ilmanvaihtojärjestelmässä ei ole vahvistunut. Mitään ilmastointilaitteiden freoneita ei ole löytynyt.

Iltapäivällä saadaan uusia tuloksia

Olisiko teidän tutkimuksissanne näkynyt jo, jos siellä olisi jotain myrkkykaasua?

– Jos siellä olisi käytetty jotain myrkkykaasua, niin se ilman muuta löytyisi pöytäpinnoilta laitteilla, joita Puolustusvoimilla on. Samalla tavalla jos siellä olisi joku suihkuttanut itsepuolustuskaasua, niin siitä olisi tullut laskeuma, joka olisi varmasti löytynyt.

Voiko nyt jo sanoa, että kysymyksessä ei ollut mikään myrkkykaasu?

– Odotellaan vielä kello 13:een, jolloin saadaan viimeiset näytteet.

Lentoaseman kakkosterminaali jouduttiin sulkemaan osittain torstaina päivällä, kun yhdeksän turvatarkastuksessa ja sen läheisyydessä töissä ollutta työntekijää sai oireita. Altistuneita oli yhteensä 27, joista 12 on ollut sairaanhoidossa Peijaksen sairaalassa.

Yhtään matkustajaa ei ole hoidossa HUS:n sairaaloissa.

Poliisi jatkaa omia selvityksiään. Rikosepäilyä tapaukseen ei liity.

Potilaita elvytetään vastoin heidän tahtoaan: Hoitajat eivät aina tiedä asiakkaan tekemästä elvytyskiellosta

Ensihoito ei saa aina tietoa potilaan tekemästä elvytyskiellosta. Ensihoidossa työskentelevän lääkärin mukaan tällaisia tapauksia on ollut.

Ensihoitajat menossa tehtävään.

Potilaan elvytyskieltoa ei välttämättä saada heti selvitettyä. Näin sanoo tällä hetkellä ensihoidossa työskentelevä anestesiaan erikoistuva lääkäri Katrina Kokkov Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymästä.

Heillä on ollut tapauksia, joissa on elvytetty, ja myöhemmin on selvinnyt, että potilaalla onkin ollut elvytyskielto eli DNR-päätös (do not resuscitate). Kokkovin mukaan tapauksissa, joissa elvytyskiellosta ei olla varmoja, elvytetään. Ensisijassa halutaan pelastaa ihmishenki.

– Jos DNR ei ole tiedossa, aloitetaan aina elvytys. Epäily DNR-päätöksen olemassa olosta ei riitä. Kyse on minuuteista, kun taustatiedot pitää selvittää.

Valviran lääkintöneuvos Markus Henrikssonin mukaan Valviran tietoon on tullut harvoin päätöksiä, joissa elvyttämättä jättämispäätöstä ei olisi noudatettu tai ne olisi tehty puutteellisin perustein.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei asialla olisi merkitystä DNR-päätöksen tehneen ihmisen kannalta.

Elvytyskiellon tehnyt ihmettelee

Tarkkaa tilastotietoa siitä, kuinka monellle DNR-päätös on Suomessa tehty, ei ole Valviran mukaan olemassa.

Orimattilalainen Kari Mattila teki DNR-päätöksen Orimattilan terveyskeskuksessa. Nyt häntä arveluttaa, kuinka hänen toivettaan elvyttämättä jättämisestä noudatetaan.

– Kun olen kysellyt, miten tämä toimii, olen saanut sairaanhoitajalta tiedon, että elvytystoimenpiteet tehdään rutiininomaisesti. Sitten kun kaikki on tehty katsotaan, että on elvytyskielto.

Mattila pelkää, että elvytyskielto huomioidaan vasta elvytystoimenpiteiden jälkeen.

– Ymmärrän, että ihmiset on koulutettu siihen, että yritetään pelastaa viimeiseltä rajalta taaksepäin. Entä jos ei kuitenkaan halua tulla pelastetuksi?

Mattila kokee, että hänen elvytyskieltonsa on säästö yhteiskunnalle ja samalla hänen oma tahtonsa. Hän on sokea, eikä halua jäädä vaillinaiskuntoiseksi.

– Se kuulostaa pahalta joistakin, mutta tämä on vain minun oma tahtoni. Olen tehnyt selväksi myös omaisille, että he eivät ole vaatimuksia esittämässä.

"Välttämättä tietoja ei ole aina kirjattu"

Jos potilaalla on olemassa elvytyskielto ja todetaan elottomuus eli potilas on pulssiton eikä hengitä, niin silloin elvytystä ei anestesiaan erikoistuvan lääkärin Katrina Kokkovin mukaan aloiteta.

Mahdollinen potilaan tekemä elvytyskielto kuitenkin pyritään selvittämään heti, kun tieto elvytyksestä tulee. Sen tekee joko ensihoitajat, hoivahenkilökunta tai joku muu, joka tuntee potilaan.

– Kohteessa yritetään ensi kädessä tarkastaa potilaan tiedot, jos se onnistuu. Välttämättä tietoja ei ole aina kirjattu. Jos tietoa DNR-päätöksestä ei löydy, sitten elvytetään protokollan mukaan.

Jos elvytyskiellon tehnyt asiakas epäilee, onko tietoa kirjattu mihinkään, kehottaa Kokkov ottamaan yhteyttä keskussairaalaan tai hoitavaan lääkäriin.

– Hoivakotihenkilökunnan olisi hyvä tietää, onko potilaalla on DNR- päätös. Ohjelmat eivät keskustele keskenään. Jos yhteen kirjataan jotakin, niin toiseen ei. Jos tätä pystyttäisiin parantamaan, se olisi tosi hyvä.

Esimerkiksi Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirilllä ja terveysasemilla on omat tietokantansa, joihin tiedot elvytyskielloista kirjataan. Olennaista on, että tieto on kirjattu keskussairaalan käyttämään erikoissairaanhoidon Efficaan, koska sitä käyttää myös ensihoito.

– Ongelma on siinä, että meillä on erilaiset tietokannat käytössä. Jos yhteen kirjattu tieto menisi muihin tietokantoihin aina automaattisesti, niin se olisi tosi hyvä.

Lisäksi potilaalla olisi hyvä olla mukanaan paperit elvytyskieltopäätöksestä eli DNR-päätöksestä.

"Hankalaa pikatilanteessa päättää asiasta"

Valvira on laatinut ohjeen DNR-päätökseen ja hoitosuunnitelmaan.

Valviran lääkintöneuvos Markus Henrikssonin mukaan elvytystilanteessa olisi kaikin mahdollisin keinoin selvitettävä, onko henkilöllä elvytyskieltoa. Esimerkiksi hoivakodissa henkilöstön velvollisuus on kertoa asia ensihoidolle ja näyttää dokumentti asiasta.

– Onneksi ensihoito pääsee yhä enemmän katsomaan myös perusterveydenhuollon potilasasiakirjoja, joihin asia on kirjattu, Henriksson sanoo.

Hänen mukaansa kotona olisi hyvä säilyttää hoitotahto-tyyppisiä asiakirjoja paikassa, jonka omaiset tietävät. Siten läheiset voivat näyttää dokumenttia esimerkiksi ensihoidolle.

– Keskeistä on, että DNR-asiasta neuvoteltaisiin hyvin vaikeasti sairaiden potilaiden kanssa jo hyvissä ajoin. Silloin he pystyvät ilmaisemaan tahtonsa.

Elvyttämättä jättämispäätös ei tarkoita tarpeellisen hoidon lopettamista, vaan ainoastaan elvytystilanteita.

– Hyvin tärkeää on myös tarkistaa DNR-päätöksen perusteita, kun potilaan vointi tai hoitopaikka muuttuu.

Ensihoidon täytyy Henrikssonin mukaan erehtyä mieluummin elämään päin kuin kuolemaan päin.

– Jos ensihoidolla ei ole mitään tietoa elvyttämättä jättämisen päätöksestä tai muista esitiedoista, sen on hankalaa pikatilanteessa päättää asiasta. Tämän vuoksi DNR-päätökset pitää kunnolla hyvissä ajoin kirjata potilasasiakirjoihin sekä hoito- tai palvelusuunnitelmaan, niin hoivakodin hoitajat osaavat informoida ensihoitoa.

Jos esimerkiksi hoivakotiin pyydetään elvyttämään, henkilökunnan olisi hyvä selvittää ennalta, onko potilaille tehty DNR-päätöstä.

– Sitä, onko potilailla elvytyskieltoa, ei aina tiedetä. Potilaasta ei tiedetä välttämättä mitään, sanoo anestesiaan erikoistuva lääkäri Katrina Kokkov.

Hänen tietoonsa on tullut tapauksia, joissa elvytyskielto ei ole ollut tiedossa.

– Tiedän, että tällaisia tapauksia on ja ei mitenkään kauhean harvoin. Siitä kyllä puhutaan, että DNR-päätöstä ei ole tiedossa siinä vaiheessa, kun mennään elvyttämään. Se on ongelma.

Omaisia ei ole joskus informoitu

Jos hoidettava potilas on tajuton tai esimerkiksi muistisairauden vuoksi kykenemätön kertomaan tahtoaan itse, pitää lääkärin keskustella potilaan läheisen kanssa siitä, mitä hoitoa potilas olisi halunnut.

Joskus omaisia ei Valviran lääkintöneuvos Markus Henrikssonin mukaan ole informoitu, vaikka olisi pitänyt. Välillä taas tietoa on annettu, mutta läheinen on ollut henkisessä kriisissä, eikä ole ymmärtänyt keskustelua.

– Joskus omaisilla on keskenään hyvin ristiriitaiset näkemykset asiasta ja joku omaisista kantelee kuolleen potilaan hoidosta ja sen linjauksista, vaikka muut omaiset ja potilaskin olisivat eläessään olleet tyytyväisiä.

Neljä pääkaupunkia kieltämässä dieselautot

Suurkaupungit eri puolilla maailmaa pyrkivät eroon dieselautojen aiheuttamasta saasteongelmasta.

Autoja Pariisin liikenteessä iltahämärässä.

Neljä suurkaupunkia aikoo kieltää kaikki dieselkäyttöiset henkilö- ja kuorma-autot vuodesta 2025 alkaen, kertoo BBC. Meksikossa järjestetyssä suurkaupunkien yhteiskokouksessa päätöksestä kertoivat isäntäkaupunki Mexico City, Pariisi, Madrid ja Ateena.

Kiellon tärkein peruste on dieselautojen aiheuttamat ilmansaasteet. Maailman terveysjärjestö WHO on arvioinut, että ilmansaasteet aiheuttavat vuosittain noin kolme miljoonaa ennenaikaista kuolemaa.

– Ei ole salaisuus, että me täällä Mexico Cityssä ponnistelemme ilmansaasteiden ja liikenteen aiheuttaman kaksoisongelman kierteessä, sanoi kaupungin pormestari Miguel Angel Mancera. Mexico Cityn ilmanlaatu on tunnetusti surkea. Valtavan liikenteen aiheuttamaa ongelmaa pahentaa maantieteellinen sijainti laaksossa korkeiden vuorten välissä, mikä estää saastepilven hälvenemisen.

– Aiomme helpottaa painetta niin maanteillä kuin keuhkoissammekin laajentamalla vaihtoehtoisia kuljetusmuotoja, kuten nopeaa bussiliikennettä ja metrojärjestelmää. Selvittelemme myös investointeja pyörätieverkostoon.

Pariisi on jo kieltänyt ennen vuotta 1997 valmistettujen dieselajoneuvojen pääsyn kaupungin keskustaan. Rajoituksia on määrä tehostaa vuonna 2020.

Monet muutkin kaupungit eri puolilla maailmaa pohtivat dieselautojen kieltämistä. hankkeiden aikataulut ovat kuitenkin olleet edellämainittuja kaupunkeja hitaammat.

Ennaltaehkäisy parasta säästöä – Sote-uudistuksen kynnyksellä jännitetään suositun vanhusneuvolan kohtaloa

Raahen seudulla jännitetään, loppuuko onnistunut vanhusneuvolatoiminta sote-uudistuksessa. Yli kymmenen vuotta jatkuneesta toiminnasta on saatu vakuuttavaa näyttöä.

Tuija Kaisto tarkistaa myös Marja-Leena Korvan pituuden ja painon.

Marja-Leena Korva on yksi noin 360 raahelaisesta, joka on tänä vuonna kutsuttu 65-vuotiaana terveydenhoitajalle.

– Hyvin kokonaisvaltainen ja kattava tutkimus. Olemme keskustelleet perheestä, ystävistä, harrastuksista, fyysisestä kunnosta, henkisestä kunnosta. Erittäin paljon monenlaisia asioita on tässä käyty läpi, Marja-Leena Korva kertoo.

Iso osa osallistuu tarkastukseen

Yli 85 prosenttia ikäluokasta on vuosittain tarttunut tilaisuuteen saada maksuton terveystarkastus. Mahdolliset ennakkoluulot ovat karisseet viimeistään terveystarkastuksen aikana, kertoo terveydenhoitaja Tuija Kaisto.

– Alussa voi olla vähän semmoista, että mitä tämä on. Pääsääntöisesti, kun tarkastus on tehty, niin kaikki ovat olleet tyytyväisiä, Tuija Kaisto kertoo.

Ennaltaehkäisevän hoidon kohtalosta tulevassa sote-uudistuksessa ei ole selkeää tietoa. Uudistuksen tavoitteena on säästää miljardeja.

Raahen seudulla korostetaan, että parasta säästöä olisi panostaa ennaltaehkäisyyn.

Väestötasolla vaikuttavia muutoksia

Monet mittarit kertovat alueen vanhusväestön kohentaneen elämäntapojaan ja ruokavaliotaan vuosien mittaan.

Esimerkiksi hampaita hoidetaan paljon huolellisemmin kuin vastaavat ikäluokat reilu vuosikymmen aikaisemmin. Yleiskunnosta kertovat keuhkojen huippuvirtausarvot ovat kohentuneet huomattavasti, ja vitamiininpuutostapaukset vähentyneet merkittävästi.

Ennaltaehkäisyllä tuloksia

Neuvolatoiminta alkoi vuonna 2004. Geriatrian ylilääkäri Marja-Liisa Karjula Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymästä korostaa, että terveystarkastukset ovat myös ennaltaehkäisseet sairauksia. Tarvittava hoito on voitu aloittaa varhain, jolloin haitat ja kustannukset ovat jääneet vähäisemmiksi.

– Piilevää sokeritautia, korkeaa kolesterolia, kilpirauhasen vajaatoimintaa, murtumia ja sellaisia on havaittu. Ja moni pystyy pysäyttämään kokonaan esimerkiksi sokeritaudin kehittymisen,  Marja-Liisa Karjula summaa.

Vanhusneuvolat todistettavasti edistävät kotona pärjäämistä ja säästävät ihmisiä kalliilta sairauksilta.

Kolumni: Rikos nimeltä abortti

Abortti herättää kiivasta ja tunteikasta keskustelua ympäri maailmaa. El Salvadorissa työmatkalla oleva kolumnistimme Meeri Koutaniemi kirjoittaa, että aborttiin liittyy myös voimakkaasti poliittinen näkökulma.

Meeri Koutaniemi

9-vuotias tyttö joutuu serkkunsa raiskaamaksi. Tyttö ei saa keskeyttää raskautta, koska abortti on laiton. Serkukset pakotetaan naimisiin, sillä se on maan tapa. Vastaavat tapaukset ovat yleisiä El Salvadorissa, jossa olen viettänyt viimeisen kuukauden. Täällä abortti on kielletty kaikissa olosuhteissa, oli kyse alaikäisen raiskauksesta tai insestistä.

El Salvadorissa raiskauksen jälkeen abortin tehnyt nainen voi saada kahdesta kahdeksaan vuotta vankeutta. Viime vuosina hallitus on yrittänyt nostaa abortin rangaistusta yhtä korkeaksi kuin äärimmäisen raa’an murhan tuomiota, jolloin abortin tehnyttä naista odottaisi 50 vuoden vankeustuomio. Myös keskenmenosta nainen voidaan tuomita vankilaan.

Viimeisen vuoden aikana Euroopassa on käyty kiivasta keskustelua aborttilaista. Puolan nationalistinen oikeisto pyrki saamaan konservatiivista agendaansa läpi, minkä mukaan abortin tehneet naiset joutuisivat jopa viideksi vuodeksi vankilaan. Puolaa hallitsevalla Kaczynskin puolueella on vahvat yhteydet maan katoliseen kirkkoon.

Muutamia vuosia sitten Suomen entinen sisäministeri Päivi Räsänen vertasi aborttia eläinten teurastukseen. Räsänen viittasi tällä sikiön yksilöllisyyteen ja siihen, että se pystyy tuntemaan kipua. Räsäsen mielestä jopa teurastetuilla eläimillä on paremmat oikeudet kuin abortoiduilla sikiöillä. Räsänen nimittää aborttia “Pandoran lippaaksi”, ja sikiön tappamista hän pitää Jumalan sanan vastaisena.

Suomessa yli 90 prosenttia raskauden keskeytyksistä tehdään sosiaalisista syistä. Toisin sanoen naiselle tai hänen perheelleen lapsen synnyttäminen olisi huomattava rasitus. Suurimmassa osassa maailmaa raskaus keskeytetään näistä samoista sosiaalisista syistä, mutta eri olosuhteissa, joissa köyhyys, väkivalta ja tulevaisuuden näköalattomuus dominoivat naisten elämää.

Abortin kontrolloinnin nykyiset maailmanlaajuiset kytkökset liittyvät vahvasti diktatuureihin, uskonnolliseen perinteeseen ja äärioikeiston nousuun. Aborttia vastustavat hallitukset kieltäytyvät ottamasta vastuuta naisten ihmisoikeuksista, seksuaalikasvatuksesta tai ehkäisyn tarjoamisesta. Kun osassa maailman maita abortti kielletään, Kiinan valtiosalaisuutena säilyneet pakkoabortit edustavat abortin päinvastaista väkivaltaista muotoa. Kiinassa vuonna 1979 voimaan tullut yhden lapsen politiikka on johtanut pakkoabortteihin ja poikalasten suosio siihen, että tyttölapsia on tahallaan abortoitu miljoonia.

Abortin politisoituminen kertoo päättäjien kyvyttömyydestä tunnustaa naisen oikeus koskemattomuuteensa ja omaan kehoonsa. Abortin kieltämisen tai pakottamisen syyt muodostavat patriarkaalisen vallankäytön kehän, jossa syntyvyyttä säännöstellään naisten henkisen ja fyysisen terveyden kustannuksella. Naisia rangaistaan abortin kriminalisoimisen kautta heidän sukupuolestaan. Yksilö muuttuu usein uskonnollisen arvokeskustelun pelinappulaksi.

Naisen oikeus päättää omasta kehostaan on edelleen useassa maassa tuntematon vapaus, joka edustaa uhkaa. Joissain maissa tätä oikeutta ei tunneta, ja toisissa se edustaa vaaraa, joka hallitsemattomana ryöstäytyisi käsistä. Naisen seksuaalinen vapaus merkitsee vielä monissa maailman kolkissa vallankumouksellisuutta, joka ravistelee miesten hegemoniaa käyttää naisten seksuaalisuutta hyväkseen. Jos nainen saa päättää kohdustaan, voi seurauksena olla se, että hän päättää lopulta myös vaginastaan.

Abortin vastustamisessa on lopulta kyse oikeudesta, jolla määritellään naisen paikka yhteiskunnassa. Naisella ei ole ihmismassan lisäämisessä vain sosiaalinen, vaan vahvasti myös taloudellinen ja poliittinen rooli. Synnyttämällä lapsia nainen osallistuu kuluttajakunnan lisäämiseen ja kansakunnan rakentamiseen. El Salvadorissa ja muissa maissa, joissa luokkaerot on valtavat, suuri lapsiluku ylläpitää kuitenkin köyhyyttä eikä naisille jää aikaa kouluttautua tai mahdollisuutta katkaista köyhyyden kierrettä.

Räsäsen kommentti on yleinen useille Pro life -järjestöille ympäri maailmaa. Pro life -ryhmät perustelevat abortin vastustamista elämän puolustamisella. Puolustuspuheissaan abortin vastustajat ohittavat kuitenkin äidin oikeuksien puolustamisen. Raskaana vastoin tahtoaan oleva äiti on uhka sekä itselleen että lapselleen. Viime viikolla dokumentoin El Salvadorissa teinien itsemurhia, joihin raskaaksi tulleet tytöt päätyivät välttääkseen häpeän ja mahdollisesti myös vankilan.

Abortin kieltäminen ei poista abortin tekemistä. Laittomat abortit tehdään tavoilla, joista syntyy välitön vaara naisille. Veitsellä, henkarilla tai pistimellä tehty abortti päättyy liian usein naisen kuolemaan. Vuosittain yli 70 000 naista kuolee ei-valvotuissa tiloissa tehtyyn aborttiin.

Aborttikielto ei jätä naiselle oikeutta päättää omasta tulevaisuudestaan. Naisen poliittista ja taloudellista potentiaalia on peukaloitu tai pahimmillaan se on estetty pakolla synnyttää lapsia ja keskittää elämänsä niistä huolta pitämiseen. On mahdotonta, että köyhin osa väestöstä voisi käyttää muutaman kymmenen euron kuukausipalkastaan viisi euroa ehkäisyn hankkimiseen. Kondomien kallis hinta on huomattava este seksuaaliterveyden edistämiselle tai ei-toivottujen raskauksien estämiselle.

Antiikin Kreikan kertomus kuuluu, että Pandora, tuo maailman ensimmäinen nainen, luotiin rankaisemaan miehiä, jotka hyötyivät tekemistään rikoksista. Ehkä Räsänen oli oikeassa verratessaan aborttia Pandoran lippaaseen. El Salvadorin kaltaisessa maassa abortti on usealle naiselle se ainoa lippaaseen jäänyt toivo konservatiivisten ja miesvaltaisten hallitusten kontrolloimien vitsausten todellisuudessa.

Meeri Koutaniemi

Kirjoittaja on Kuusamosta kotoisin oleva valokuvaaja, journalisti ja dokumentaristi. Hän on keskittynyt töissään kysymyksiin identiteetistä ja ihmisoikeuksista. Koutaniemi haaveilee tanssimisesta ja ravintolan avaamisesta. Hän vuorottelee tällä kolumnipaikalla Tommi Kinnusen ja Antti Heikkisen kanssa.

Hinkuyskätapauksia jo yli kaksinkertaisesti – taustalla rokotteen heikko teho

Hinkuyskää on havaittu tänä vuonna reilusti enemmän kuin viime vuosina. Hengitysvaikeuksia aiheuttava tauti voi olla pienille lapsille hengenvaarallinen.

Rokotus.

Tänä vuonna hinkuyskätapauksia on ollut koko maassa 379, kun viime vuonna niitä oli alle puolet tästä määrästä, 165.

Hinkuyskä on bakteerin aiheuttama tulehdus, jonka oireisiin kuuluvat hengitysvaikeudet ja puuskittaiset yskänkohtaukset. Pienille lapsille tauti voi olla jopa hengenvaarallinen.

Ylilääkäri Hanna Nohynek Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rokotusohjelmayksiköstä kuvailee, että hinkuyskää ilmenee aaltoillen.

Esimerkiksi vuosina 2003-2004 Suomessa oli Nohynekin mukaan hinkuyskäpiikki, jonka jälkeen 6-vuotiaille lapsille lisättiin tehosterokote tautia vastaan. Sen jälkeen sairastumiset vähenivät. Lisäksi vuonna 2012 aloitettiin varusmiesten hinkuyskärokotukset.

Viime vuosina tapauksia onkin Nohynekin mukaan ollut hyvin vähän.

– Kun hinkuyskälle alttiiden määrä on lisääntynyt vuosien varrella, nähdään epidemiapyrähdyksiä. Sitten tullaan taas alhaisempiin lukemiin.

Hinkuyskätapaukset kirjataan THL:n tartuntatautirekisteriin. Ilmoitettujen sairastumisien määrään vaikuttaa myös, kuinka hyvin tautia osataan epäillä ja kuinka herkästi laboratorionäytteitä otetaan.

Myös rokotetut voivat sairastua

Syitä ilmiöön on useita, muun muassa rokotteen teho, joka on vain hieman yli 80 prosenttia. Suomalaislapset rokotetaan hinkuyskää vastaan 3 ja 5 kuukauden iässä, sekä 1-, 4- ja 14-15-vuotiaana.

Hinkuyskärokotteen teho on alhaisempi kuin esimerkiksi kurkkumätä- ja jäykkäkouristusrokotteiden.

Hinkuyskää ja esimerkiksi kurkkumätää ei kuitenkaan voi vertailla keskenään, sillä hinkuyskä leviää pisaratartuntana ilmateitse. Lisäksi hinkuyskää on yleensä enemmän liikkeellä ja silloin se myös tarttuu herkemmin.

– Kun rokotteen teho ei ole 100 prosenttia ja suojan kestossa on toivomisen varaa, pääsee hinkuyskä leviämään rokotettujenkin joukossa, Hanna Nohynek selventää.

Hinkuyskärokotteesta saa suojan tautia vastaan korkeintaan 6 vuodeksi.

Rokotevastaisuudella ei todennäköisesti vaikutusta

Muun muassa Pohjanmaan rannikolla lasten rokotuskattavuudessa on suuria eroja. Kattavuudella tarkoitetaan sitä, kuinka moni esimerkiksi tietystä ikäryhmästä on saanut rokotteen.

Rokotevastaisuudella ei Nohynekin mukaan todennäköisesti ole vaikutusta hinkuyskäepidemioihin.

– Yhdistelmärokotteen kattavuus on oikein hyvä jopa Pietarsaaren seudulla, missä on ollut rokotekriittisyyttä.

Yhdistelmärokotteella tarkoitetaan pikkulapsille annettavaa rokotetta, joka toimii jäykkäkouristusta, kurkkumätää, hinkuyskää, poliota, aivokalvontulehdusta ja verenmyrkytystä aiheuttavaa Hib-bakteeria vastaan.

Hinkuyskätapauksia Suomessa/vuosi (THL:n tartuntatautirekisteri) 2013 2014 2015 2016
  193 206 165 379

Seksologin neuvo joulunaikaan: Mummo-sloggit jalassa pikkujouluihin ja seksikkäät asut kotioloihin

Seksiä harrastetaan parisuhteessa yhä vähemmän eikä lähestyvä joulu paranna tilannetta.

Kynttilä palamassa.

Joulu ei ole parasta aikaa seksielämän suhteen, sanoo parisuhdeongelmiin perehtynyt gynekologi ja kliininen seksologi Anneli Kivijärvi. Periaatteessa seksi lisääntyy vapaa-ajalla, mutta joulun tunnelma pilaa kaiken.

– Monille joulu on hirveän stressaavaa. Tupa on täynnä väkeä ja täytyy käydä kaiken maailman sukulaisissa ja kaikki ovat ihan uupuneita. Joulu ei ole mitenkään erityisesti erotiikan juhlaa.

Lähestyvään jouluun liittyy myös monilla pikkujoulujuhlat. Anneli Kivijärvi sanoo ihmettelevänsä mainoksia, jossa kehotetaan naisia hemmottelemaan itseään.

– Mainoksissa sanotaan, että laita tällaiset stay-upit ja tämmöiset alusvaatteet kun lähdet pikkujouluihin. Kotonahan niiden pitäisi olla päällä. Monet miehet tykkäävät kun nainen pukeutuu sukkanauhaliiveihin ja korkokenkiin. Pikkujouluihin voi laittaa mummo-sloggit jalkaan.

Anneli Kivijärvi sanookin, että hän on koko uransa kehottanut pariskuntia harrastamaan seksiä nimenomaan keskenään.

– Kannustan nimenomaan parisuhteen seksiä, en seksiä muualla, en seksiä pikkujouluissa, sieltä on paras tulla kotiin.

Parisuhde ei ole vain kämppäkaveruutta

Anneli Kivijärvi tunnetaan naisena, jonka mielestä parisuhteessa ei saa pihdata ja seksiä pitää antaa kumppanille aina kun toinen haluaa. Kivijärvi sanoo, että hänen sanomisiaan on ymmärretty väärin.

– Minä kehotan ihmisiä harrastamaan seksiä, että anna aina jos toinen haluaa. Mutta en minä tarkoita sitä, että toinen voisi pakottaa toista.

Kivijärven mielestä ihmisten pitäisi ymmärtää se, että jos ollaan parisuhteessa, niin tarkoituksena on myös harrastaa rakkaimpansa kanssa seksiä.

– Kyllä parisuhteeseen mennään sen takia, että saa olla toisen iholla, ei sen vuoksi, että ollaan vaan kämppäkavereita ja harrastetaan masturbaatiota.

Kivijärvi viittaa uusimpiin seksitutkimuksiin, joiden mukaan masturbointi on lisääntynyt kaikissa ikäluokissa ja jopa parisuhteessa elävillä. Sen sijaan yhdyntöjen määrä on vähentynyt. Kivijärven mukaan tämä johtuu siitä, että nuorilla pariskunnilla on liikaa tekemistä.

– Ollaan koukussa nettiin ja televisiosarjoihin ja kuntosaleihin ja sitten ollaan kauhean väsyneitä koko ajan. Väsymys on varmaan se suurin syy seksihaluttomuuteen.

Kunditkin pihtaa

Anneli Kivijärvi pitää vastaanottoa Turussa. Kuusikymmentä ja risat oleva nainen sanoo tuntevansa myös nuorten seksielämää.

– Minä tapaan noin kymmenen nuorta naista joka päivä, että kyllä minä aika hyvin nuoret tunnen.

Kari Peitsamo lauloi aikoinaan, että mimmit pihtaa, mutta Anneli Kivijärven mukaan Peitsamo on oikeassa vain puoliksi.

– Kummatkin pihtaa. Minun käsitykseni on ihan fifty-fifty. Ihan yhtä usein se on mies, joka on kyllästynyt seksiin.

Anneli Kivijärvi kehottaa pariskuntia varaamaan aikaa toisilleen ja käymään lukkoliikkeessä.

– Monilla on se ongelma, että ei edes hoksata laittaa makuuhuoneen oveen lukkoa ettei lapset pääse yllättämään. Parisuhteessa parhaat hetket ovat ne kahdenkeskiset.

Viisivuotiaan Nooan oireet paljastuivat akuutiksi leukemiaksi: "Tämänkin kanssa pystyy elämään"

Nooa ja 15-vuotias Annika ovat niiden runsaan sadan lapsen joukossa, jotka sairastuvat vuosittain syöpään Suomessa. Heidän perheensä saavat apua rahastolta, joka on perustettu syöpään menehtyneen lapsen muistoksi.

Syöpää sairastava Nooa, 5, ja äiti Hanna Kovanen

Yksi viisivuotiaan Nooan mielipuuhista on sama kuin monen muunkin samanikäisen: hän pelaa mielellään Minecraftia kavereiden kanssa. Toisin kuin valtaosa ikätovereistaan Nooa joutuu usein pelaamaan suosikkipeliään sairaalassa.

Toukokuussa Nooalla oli kuumetta, nenäverenvuotoja, väsymystä ja kipeät jalat. Isä vei Nooan verikokeisiin, jotka viittasivat johonkin mahdottomalta tuntuvaan: leukemiaan. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa otetusta selkäydinnäytteestä paljastui akuutti leukemia.

– Ei siinä ehtinyt oikein ajatella muuta kuin että nyt äkkiä Kuopioon ja Nooalle hoidot, mikä on Nooan kunto, miten muut lapset ja arjen saa hoitumaan, äiti Hanna Kovanen kuvailee järkyttävän uutisen herättämiä tuntojaan.

Nooa itse ei ajattele sairaudestaan mitään. Mutta sairaalassa olosta hänellä on mielipide.

– Täällä on tylsää, olisin mieluummin kotona ja leikkisin Pepin (Nooan pikkusisko) kanssa.

Syntymäpäivät sairaalassa

14-vuotiaan Annikan yskä osoittautuikin lymfoomaksi. Sairaalassa tytön keuhkojen välistä löytyi tilavuudeltaan yli litran kokoinen, rihmamainen syöpäkasvain, jota ei voitu poistaa leikkauksessa. Kasvainta on pienennetty sytostaattihoidolla.

Annikan 15-vuotissyntymäpäivää vietettiin perheen kesken sairaalassa.

– Ensimmäinen reaktioni oli, että tämä ei ole totta, ei meille tapahdu näin. Se oli sokki ja pysäytys. Tämä on muuttanut perhettäni ja läheisiä ajattelemaan elämän lahjaa. Itsekin olen aina ollut työnarkomaani, mutta nyt en hetkeäkään miettinyt, mikä on tärkeää, kun jäin pois töistä ja ryhdyin Annikan omaishoitajaksi, Annikan äiti Tiina Vainio kertoo.

Suurin osa paranee

Lääkärikirja Duodecimin mukaan noin 130–150 lasta sairastuu vuosittain syöpään Suomessa. Tavallisimpia lasten syöpäsairauksia ovat leukemiat, lymfoomat sekä pahanlaatuiset aivokasvaimet. Nykyään suurin osa, 80 prosenttia, lasten syövistä pystytään parantamaan pysyvästi.

Myös lasten syöpähoitojen haittavaikutuksia on pystytty vähentämään merkittävästi. Kuopion yliopistollisen sairaalan lasten hematologin ja onkologin Jouni Pesolan mukaan kehittyville aivoille vahingollista sädehoitoa ei enää anneta alle 5-vuotiaille kuin poikkeustapauksissa. Lapsipotilaille pyritään myös valitsemaan hormonaalisia haittoja aiheuttavista sytostaateista mahdollisimman turvalliset valmisteet.

Varokeinoista huolimatta osa lapsipotilaista voi saada hoidoista haittoja.

– Hedelmällisyys on lähes jokaisella nuorella lähellä sydäntä, että onko mahdollista saada omia jälkeläisiä. Osa sytostaateista eli solunsalpaajista aiheuttaa myös merkittävää kuulon alenemaa. Tämä tieto on pyritty huomioimaan valittaessa hoitoja uusille potilaille, Pesola kertoo.

Kuolemanpelko heräsi

Hoitojen lisäksi syöpään sairastuneet tarvitsevat psyykkistä tukea. Annikan äidin Tiina Vainion mukaan murrosikä on tuonut sairastamiseen omat haasteensa. Jos nuorta jokin askarruttaakin, siitä ei ehkä äidille puhuta, vaan etsitään tietoa netistä ja pohditaan asiaa hiljaa omassa mielessä.

Nuori lääkäri sai kuitenkin Annikan avautumaan. Tytön vointi huononi lokakuussa ja hän joutui ylimääräiseen leikkaukseen, jota ennen ja jonka jälkeen hän oli hyvin kipeä. Se herätti kuolemanpelon.

– Jostakin syystä Annika alkoi avautumaan osastolla nuorelle lääkärille. He itkivät siellä kaulakkain ja minä huoneen toisessa nurkassa. Annika uskoi, että tästä hän kyllä selviää, mutta kun syöpä kuitenkin uusiutuu, hän ei jaksa samaa uudestaan. Se oli paha paikka, Tiina Vainio kertoo.

Ilmainen paikka asua

Nooa on kotoisin Etelä-Savon alueelta ja Annika Keski-Suomesta. Perheitä tukee myös se, että heillä on paikka, jossa he voivat asua ilmaiseksi hoitojaksojen ajan. Maksuton, muiden vanhempien kanssa jaettava asunto on järjestynyt Juho-Pekka Salorannan muistorahaston kautta.

Tiina Vainion mukaan sillä on suuri merkitys paitsi rahallisesti myös vertaistuen muodossa.

– Siitä muodostuisi äkkiä iso raha, jos joutuisi menemään hotelliin. Iltaisin voimme myös muiden vanhempien kanssa purkaa sydäntämme, vertailla hoitoja ja päiviä tai ihan surra tai näyttää tunteitamme, joita ei lapsen nähden voi näyttää.

Huikea elämäntyö

Muistorahaston hoitokunnan puheenjohtajan Pekka Salorannan mukaan yli 30 vuotta sitten perustetun rahaston ideana on korvata syöpää sairastavien lasten perheille kaikki ne kulut, joita yhteiskunta ei korvaa.

– Käytännössä se tarkoittaa lääkkeiden, poliklinikkakäyntien ja matkojen omavastuita sekä sellaista asiaa, jota ei 34 vuotta sitten osattu kuvitellakaan eli pysäköintimaksujen korvaamista. Niistä kertyy pitkä penni, Saloranta huomauttaa.

Saloranta on kokenut lapsensa sairastumisen syöpään ja lopulta kuoleman. Eläkkeellä oleva Saloranta käyttää ison osan ajastaan muistorahaston toiminnan pyörittämiseen. Se on ollut hänelle myös yksi keino selvitä Juho-Pekan kuolemasta.

– Juho-Pekan elinkaari oli inhimillisesti katsoen lyhyt, yhdestä vuodesta kahteen vuoteen. Näiden 34 vuoden aikana hän on saanut aikaan muille lapsille sellaista, mihin harva pystyisi, vaikka eläisi pitkän elämän. Minusta Juho-Pekka on tehnyt huikean elämäntyön.

Parantuneita ei jätetä yksin

Nyt sekä Nooa ja Annika voivat paremmin ja hoidoilla on saatu aikaan hyviä tuloksia. Nooan sytostaattihoito kestää kokonaisuudessaan kaksi ja puoli vuotta ja Annikan kaksi vuotta.

Syövästä parantuneitakaan ei jätetä yksin. Kaikkiin yliopistosairaaloihin on perustettu jälkiseurantapoliklinikat, joissa lapsena ja nuorena sairastuneiden vointia seurataan ja heille tarjotaan nopeasti apua.

Fyysisten ongelmien lisäksi syövästä parantuneet lapset saattavat aikuistuessaan tarvita tukea myös esimerkiksi opiskeluun sekä ammatin valintaan liittyvissä kysymyksissä ja ylipäänsä elämässä selviämiseen.

– Kansainvälisen kokemuksen kautta on opittu se, että haittavaikutuksia voi tulla pitkän ajan kuluttua. Erityisesti aikuisuuden kynnyksellä, kotoa lähtiessä syövän kokeneet saattavat pudota yhteiskunnan tukijärjestelmistä. Siksi on tällainen yhden luukun periaate, että on olemassa oikotie avun saamiseen, lasten hematologi ja onkologi Jouni Pesola kertoo.

Päivä kerrallaan

Sekä Hanna Kovanen että Tiina Vainio kehuvat lastensa saamaa hoitoa ja ovat kiitollisia kaikesta saamastaan avusta. Ympäristön suhtautuminen syöpään on vaihdellut.

– Jotkut ajattelevat, että leukemia on maailman pahin asia ja kyselevät, että miten jaksatte tuon. Mutta tähänkin tottuun. Ajattelen asiasta nyt ihan eri tavalla kuin puoli vuotta sitten. Tämänkin asian kanssa pystyy elämään, Kovanen sanoo.

Vainion mukaan hänellä on paljon hyviä ystäviä ja sukulaisia, jotka ovat olleet tukena. Niitäkin kuitenkin on, jotka eivät ole pystyneet asiaa käsittelemään.

– Ehkä he eivät uskalla kohdata tai eivät tiedä, mitä sanoisivat, vaikka on niin, että mitään ei tarvitse sanoa, kun vaikka vain rutistaisi. Itse menen eteenpäin päivä kerrallaan. Tälle ei mitään mahda, meidän elämä on nyt vain tällaista, Vainio kuvailee.

Satulatuoli ei sovi kaikkien pöytien ääreen – "Pöydän korkeus on kriittinen"

Ergonomiset työpisteet ovat tuttu näky toimistoissa. Sähköpöytien ääreen rullataan satulatuoleilla, mutta pelkät hyvät välineet eivät riitä.

Henkilö istuu satulatuolilla väärin ja oikein.

– Kyllä satulatuolilla voi istua väärin. On erittäin tärkeää, että istuja opettelee oikean tavan istua satulatuolilla, kertoo satulatuoleja valmistavan Salli Systemsin markkinointipäällikkö Janne Slant.

Satulatuollilla tulisi istua Slantin mukaan mahdollisimman takana, istuimen takaosassa, jolloin paksuimmat pehmusteet jäävät istuinluiden alle.

– Pitäisi istua niin, että kantapäät ovat tukevasti maassa. Silloin tuoli automaattisesti kääntää asentoa niin, että lantio kääntyy eteenpäin samalla, kun tuolin leveys levittää jalkoja.

Jos pääset satulatuolilla istuessasi potkimaan vauhtia, ja sivuttaissuunnassa luontevasti liikkumaan, on tuoli säädetty sopivalle tasolle. Moni mukavuudenhaluinen saattaa nostaa tuolin korkealle ja nojata kohti pöytää. Tälloin istuma-asento on kaikkea muuta kuin ergonominen, Slant sanoo.

– Mutta jos istuu liian alhaalla, niin silloin ihminen pääsee helposti kääntäämään jalat kohtisuoraan, jolloin penkki ei enää "väännä" jalkoja oikeaan asentoon. Selkä köyristyy, koska lantio kääntyy taaksepäin. Tämä on yksi yleisistä ja huonoista istumatavoista satulatuolilla.

– Lonkkakulmien pitäisi olla noin 135 astetta, eli mahdollisimman loivat.

Selkä suoristuu melko automaattisesti, kun tuolin korkeus on oikea, kantapäät ovat tukevasti maassa ja takapuoli on penkin takaosassa.

Satulatuoli ei sovi kaikille

Satulatuoli vaatii kaverikseen oikeanlaisen pöydän.

– Pöydän korkeus on kriittinen satulatuolilla istuttaessa, eikä satulatuolilla pitäisi istuen työskennellä tavallisen pöydän ääressä.

– Satulatuolilla istuvan pöydän korkeus on riippuen istujan pituudesta yleensä noin 10–30 senttimetriä korkeammalla, Salli Systemsin markkinointipäällikkö Janne Slant neuvoo.

Lisäksi kyynärkulman olisi hyvä olla 90 astetta. Käsien tulisi levätä joko kyynärtukien varassa, tai pöytätason päällä.

Satulatuoli ei myöskään käy kaikille. Tätä mieltä on Janne Slantin lisäksi työfysioterapeutti Maija-Liisa Väisänen.

– Jumppapallokaan ei sovi kaikille, se pitää erikseen kokeilla ja testata. Riippuen siitä, onko keho tavallista elastisempi vai jäykempi ja mitkä ovat perussairaudet ja persoonalliset asiat, että mikä kullekin käy. Kaikille ei käy kaikki, toteaa Väisänen.

– Kaikki eivät vaan tykkää satulatuolilla istua, eikä sitä silloin kannata pakolla harrastaakaan. Sen pitää tuntua luonnolliselta, vaikka toki se voi viedä viikosta kuukauteen, että sillä tottuu istumaan, Slant miettii.

On aivan normaalia, että aluksi satulatuolilla istumisesta koituu kolotusta, vaikka istuma-asento olisi oikea ollutkin.

– Istuinluut voi kipeytyä, kun koko ylävartalon paino on yhtäkkiä ainoastaan ja vain istunluiden varaan. Alaselkä voi aluksi myös kipeytyä, kun fasettinivelet ovat omalla paikallaan ja selkä on ryhdissä. Jos ryhdikäs asento on uusi asento istujalle, niin kipua voi alkuun tuntua, Slant toteaa.

– Myös sisäreidet voivat kipeytyä alkuun, koska jalat ovat jatkuvassa venytystilassa.

Onko koulussa pakko istua? Opettajan asenne ratkaisee kuinka paljon koulussa on liikettä

Toiminnallisuus on tullut osaksi opetusta, mutta lapset istuvat yhä liikaa. Syytä löydetään niin resurssien vähyydestä kuin opettajien asenteista.

Lapset tekevät matemiikan läksyjä.

Alakoululainen istuu paikallaan hereillä oloajastaan päivittäin 65 prosenttia ja 7.-luokkalainen nuori 71 prosenttia. Lähes puolet tästä paikallaan olosta tapahtuu koulussa.

Kun jatkuvan istumisen haitat ovat yleisesti tiedossa, voi vain ihmetellä, miksi istumisen kulttuuri on niin syvälle juurtunut koulumaailmassa? Miksi toiminnallisuus ei ole suuremmassa roolissa oppitunneilla, sillä missään ei linjata, että luokissa on oltavat pulpetit tai opiskelun on tapahduttava istuen.

– Kyllähän se varmaan on siellä opettajien asenteissa ja toisaalta myös omassa kokemuksessa ja ammattitaidossa. Ketään syyllistämättä, on kenelle tahansa missä tahansa työpaikassa murros, jos aletaan yhtäkkiä vaatia uudenlaista toimintatapaa ja todetaan, että tapa, jolla olet tehnyt työtäsi 20 viimeistä vuotta on väärä, pohtii Liikkuva koulu -ohjelman ohjelmajohtaja Antti Blom.

Blom ymmärtää opettajia ja sitä, että muutos vie aikansa. Onhan koulujen oppituntien malli perinteisesti rakentunut siihen, että oppilaat istuvat ja kuuntelevat ja opettaja opettaa.

– Jos katsotaan tästä vuosikymmen taaksepäin, melkein ainut tapa antaa opetusta oli se, että oppilaat istuivat pulpeteissa ja heille "kaadettiin" tieto opettajan toimesta.

Liikkuva koulu -ohjelma on konkreettisesti näyttänyt sen, että tuosta mallista voi olla vaikea oppia pois, vaikkakin tänä päivänä toiminnallisia oppitunteja pidetään yhä enemmän. Ainoa lääke mallin muuttamiseen on ajan antaminen uusien tapojen hyväksymiseen.

– Liikkuvissa kouluissa ensimmäinen vuosi on perusteluvuosi, jonka aikana ei kannata odottaa etenkään sellaisilta henkilöltä, joilla on asiaa vastaan jotain, kovinkaan konkreettisia toimenpiteitä. Vaan antaa hänelle aikaa katsoa sivusta vaikutuksia, kun muut tekevät ja ottavat uusia toimintamalleja käyttöön. Ehkä seuraavana vuonna voi odottaa myös toimintamalleja.

Hallitusohjelman kärkihankkeisiin kuuluva Liikkuva koulu on ohjelma koululaisten aktiivisuuden lisäämiseksi koulupäivän aikana. Tavoitteena on, että jokainen oppilas liikkuisi päivän aikana tunnin.

Hankkeena vuonna 2010 alkanut Liikkuva koulu -ohjelma on käytössä lähes 70 prosentissa Suomen peruskouluista.

Ongelma oppituntien ulkopuolella

7–18-vuotiaiden pitäisi suositusten mukaan liikkua tunnista kahteen päivän aikana. Vaikka koulujen oppitunnit ovat yhä useasti passiivisia, ei kajaanilaisen liikuntatieteiden tohtori Jaana Karin mukaan ongelman ydin ole oppitunneilla istumisessa. Sen sijaan hänen mielestään kaikki oppituntien ulkopuolella tapahtuva on ratkaisevassa roolissa.

– Eli koulumatkat aina ehdottomasti jalkaisin tai polkupyörällä. Silloin saadaan heti aamulla aineenvaihdunta käyntiin ja välituntiolosuhteet pitäisi saada sellaiseksi, että lapset innostuvat ja myös nuoret liikkuvat, huomauttaa Jaana Kari, joka toimii Kajaanissa Liikkuva koulu -ohjelman koordinaattorina.

Kari kertoo, että kun koulumatka ja välitunnit ovat aktiivisia, jaksaa oppilas istua 45 minuutin oppitunnin paikallaan. Kun oppituntien ulkopuolinen aika on varmistettu aktiiviseksi, on Karin mukaan sitten vasta alettava kehittää oppituntien sisälle istumisen katkaisuja.

Millä keinoin istumista sitten voidaan katkaista? Toiminnallinen oppitunti voi Karin mukaan yksinkertaisemmillaan tarkoittaa sitä, että oppilaat esimerkiksi nousevat varpailleen kyllä-vastauksen merkiksi ja menevät kyykkyyn vastatakseen ”ei”.

– Voi pitää vaikkapa kävelykokouksia, jolloin voi tehdä läksynkuulustelua, Kari kertoo.

Kainuussa Suomen liikkuvimmat koulut

Antti Blomin mukaan karkeasti ottaen Itä-Suomen koulut ovat Länsi-Suomea aktiivisemmin ottaneet Liikkuva koulu -ohjelman käyttöönsä. Suomen aktiivisin alue on Kainuu, jonka kouluista 99,8 prosenttia on ohjelmassa mukana. Etelä-Karjala on toiseksi aktiivisin maakunta.

– Toki pitää muistaa, että nämä ovat Suomen pienimpiä maakuntia, joten kyseessä on myös rakenteellinen asia. Näissä maakunnissa tämä on helpommin toteutettavissa kuin vaikkapa Uudellamaalla.

Eräs uudenlaisia liikuttamisen tapoja kokeileva koulu on Kätönlahden koulu Kajaanissa. Lähes 500 oppilaan alakoulussa otettiin viime lukuvuonna käyttöön kaksi puolen tunnin välituntia, joista toinen aamupäivällä ja toinen iltapäivällä. Oppilaat voivat tuona aikana liikkua ja pelailla oman mielen mukaan. Koululla on koettu liikunnalliset välitunnit toimivaksi ratkaisuksi. 

– Kysyin asiasta omilta 5.-luokkalaisilta. He muistavat vielä ajan, kun meillä oli normaalit lyhyet välitunnit käytössä. Oppilaat sanoivat, että tämä on parempi. Välitunnilla ehtii tulla jopa hiki ja koulupäivän aikana voi vaikkapa pelata jalkapallomatsit kahden eri luokan kanssa. Lapsi saa parhaimmillaan tunnin liikuntaa pelkästään koulupäivän aikana, kertoo opettaja Hannaleena Kemppainen.

Kätönlahden koululla on otettu arkeen myös toiminnalliset oppitunnit. Ekaluokkalaisia opettava Auli Seppänen erityisesti on pureutunut toiminnallisten oppituntien pitämiseen.

– Olen ottanut esimerkiksi matematiikan tunnilla käyttöön, että tiettyjen tehtävien jälkeen tehdään jokin sarja liikkeitä. Käydään käytävällä kävelemässä, hypitään, pompitaan, tasapainollaan tai jollain tavalla kuitenkin liikutaan, että päästään irti tehtävästä. Saadaan liikuntaa ja ajatukset hetkeksi muualle.

Seppäsen mukaan käytäntö toimii hyvin. Se ei teetä hänelle ylimääräistä työtä eikä aiheuta epäjärjestystä luokkaan. Koska lapset ovat erilaisia, sopii toiminnallinen oppitunti toisille lapsille jopa paremmin kuin perinteinen tapa.

– Toiset oppilaat ovat liikkuvaisempia kuin toiset. Näin myös ne oppilaat, jotka tuskailevat istumisen kanssa, pääsevät tekemään jotain välillä ja pystyvät sitten suorittamaan tehtävänsä loppuun asti, Seppänen huomauttaa.

Aikuisten ongelma, lapset haluavat liikkumista

Vaikka Kainuu onkin Suomen aktiivisin Liikkuva koulu -ohjelmassa, on Jaana Karin mukaan vielä paljon tehtävää. Hänen mukaansa moni koulu on hankkinut välituntiliikuntavälineitä ja suunnitellut aktivoivia asioita, mutta käytäntöön kaikkea ei ole vielä saatu. Osassa kouluista, etenkin alakouluilla, liikutaan hyvin.

– Yläkouluilla pitäisi panostaa tähän tosi paljon enemmän. Tiloja ja välineitä pitäisi saada nuorten käyttöön, eikä lähteä sillä ajatuksella, että eivät nuoret kuitenkaan halua mitään tehdä. Ehdottomasti he haluavat ja tekevät, kun siihen on tilat ja välineet.

Kätönlahden koululla nähdään, että este lasten aktiiviselle koulupäivälle onkin juuri aikuisten asenne.

– Meillä voi olla ennakkoajatuksia, että työrauha luokassa häiriintyy, jos oppituntia keskeytetään vaihtamalla asentoa tai työtapaa, mutta lapset ovat sopeutuvaisia. Se vaatii meiltä aikuisilta hetken sietämistä ennen kuin jokin uusi käytäntö pystyy olemaan rutiini luokassa, Hannaleena Kemppainen herättelee. 

– Jollakin tavalla koen, että tälle asialle täytyy olla johdon ja työyhteisön tuki. Että tällaista saa tehdä, kaikkea voi kokeilla ja sitä ei tuomita heti alkuun, vaikka epäonnistumisia tulee, huomauttaa puolestaan Auli Seppänen.

Jaana Kari näkee, että perusopetuksessa katse pitäisi suunnata enemmän kokonaisuuteen. Hänen mukaansa nuoret haluavat koulupäiviin enemmän liikkumista kuin opetusta digitalisaatiomuutoksista.

– Heille digitalisaatio on ihan arkipäivää muutenkin, mutta koulusta puuttuvat liikuntavälineet ovat niitä, joita he erityisesti toivovat.

60 000 lapsen tiedot piilossa – Erovanhemmat eivät pääse tarkastelemaan lastensa terveystietoja verkkopalvelussa

Kaikki vanhemmat eivät ole päässeet tarkastelemaan lastensa terveystietoja Omakannasta. Ongelma on hämmentänyt vanhempia.

Sähköisestä reseptikannasta tulostettuja reseptejä.

Omakanta-verkkopalvelussa on tällä hetkellä alkuperäistä tarkoitusta laajempi rajoitus, joka estää noin 60 000 lapsen terveystietojen katselun. Huoltajien mahdollisuus asioida lastensa puolesta otettiin käyttöön lokakuussa, mutta palveluun tuli tarkoitusta laajempi rajoitus. Valtakunnallisessa verkkopalvelussa pitäisi olla näkyvillä muun muassa sähköisiä reseptejä, diagnooseja ja laboratoriotutkimusten tuloksia.

Käytännössä moni erolasten vanhempi ei pääse katselemaan lastensa tietoja. Omakannassa on nimittäin rajoitettu niiden lasten tietojen näkyvyyttä, joiden asumisesta on tehty sopimus. Tieto lapsen asumisesta tehdystä sopimuksesta perustuu väestötietojärjestelmään.

Asumiseen liittyvä rajoitusehto on poistumassa ensi vuoden alussa. Tilanne on hämmentänyt vanhempia ja ongelmasta on tullut paljon palautetta palvelun ylläpitäjille.

– Huoltajien pääsy lasten tietohin Omakannassa on kaiken kaikkiaan iso parannus palveluihin ja ilmennyt ongelma pyritään korjaamaan yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa, toteaa viestinnän asiantuntija Pirjo Ikävalko Kanta-palvelujen viestinnästä.

– Kyse on siitä, että kun palveluita muutetaan digitaaliseksi yhteistyössä Väestörekisterikeskuksen kanssa, perheiden olsosuhteisiin liittyvien asioiden merkintätavoissa on ollut eroja. Merkintätavat pyritään nyt korjaamaan niin, että tiedot tulevat näkyviin sille huoltajalle, jolle tietojen kuuluu näkyä, sanoo Kanta-palvelujen yksikön johtaja Marina Lindgren.

Huoltajien mahdollisuus asioida lasten puolesta Omakannassa otettiin käyttöön lokakuussa. Jo silloin ilmoitettiin, että lasten huollonjakosopimus ei vielä näy väestötietojärjestelmässä siinä muodossa, että voitaisiin päätellä, kuka huoltaja saa asioida lapsen puolesta.

Asumiseen liittyvän sopimuksen ei Lindgrenin mukaan alunperin pitänyt vaikuttaa lasten tietojen näkymiseen.

Rajoitukset johtuvat oikeusturvasta

Omakantaan on asetettu erilaisia rajoituksia lasten tietojen näkyvyyteen lasten ja huoltajien oikeusturvaan perustuen.

Lapsen tietoja ei tällä hetkellä näytetä, jos huoltajalle itselleen on määrätty edunvalvoja, jos yli 3 kuukauden ikäisellä lapsella ei ole nimeä, kun lapsella tai huoltajalla on turvakielto, tai jos lapsen huollosta on huollonjakosopimus tai -määräys tai kun lapsen asumisesta on tehty sopimus.

Näistä asumiseen tehty rajoitus on poistumassa.

– Vanhemmilta on tullut aika paljon puheluita, miksi tiedot eivät näy, vaikka tietojen saatavuuden rajoittamiseen ei olisi tarvetta. Omalta puoleltamme olemme pahoillamme ja asiaan on tulossa korjaus. Tietysti olemme iloisia, että palvelulle on kysyntää, sanoo kehityspäällikkö Anneli Kupari Väestörekisterikeskuksesta.

Omakannan rajoituksista koituvaa haittaa huoltajille pahoitellaan myös kanta.fi-sivustolla. Rajoituksen purkamisen tarkasta aikataulusta tiedotetaan myöhemmin.

Lisäys kello 11:47: Väestörekisterikeskuksen kehityspäällikkö Anneli Kupari pahoittelee tilannetta ja kertoo huoltajien antamasta palautteesta.

Istutko paljon? Videolla vinkit liikkeisiin, jotka estävät kivun ja kolotuksen

Päivittäinen istuminen passivoi lihaksia, rasittaa selkärankaa ja kerryttää kaloreita. Kuntosalilla kehoa voi huoltaa juuri istumatyön tarpeisiin.

Niiki Alakärppä

Istumatyön aiheuttamia ongelmia voi ehkäistä jo ennen niiden syntymistä. Lihasten vahvistaminen ja ylläpito estää kiputiloja ennen kuin ne kehittyvät vakaviksi ja tarvitsevat lääkärin apua tai aiheuttavat poissaoloja töistä.

– Nykyajan istumatyöläiset kärsivät hyvin monesti erilaisista niskan, hartioiden ja yläselän ongelmista. Usein ihan henkilökohtaisella kuntosaliohjelmalla voidaan parantaa näitä vaivoja ja siten päästä niistä eroon, sanoo kajaanilainen liikunnanohjaaja ja personal trainer Niiki Alakärppä.

Erilaiset vaivat voivat käydä pahemmiksi vuosien myötä, joten jo orastavia ongelmia kannattaa ehkäistä tietoisesti. Alakärppä tekee kunto-ohjelmia erityisesti istumatyöläisille. Hän sanoo, että usein ongelmiin puututaan vasta, kun ne ovat jo syntyneet ja päässeet kehittymään pitkälle.

Treeni ja lihasten vahvistaminen voivat helpottaa oloa, jos lihakset ovat jumissa ja ryhti huono. Liikunta lisää myös vireystilaa ja parantaa työssä jaksamista. Harjoittelun ei tarvitse olla sata lasissa raatamista.

– Parempi olisi treenata niin, että jaksaa treenata tasaisesti ja muutaman kerran viikossa. Se täysillä ryskääminen ei välttämättä tuota niitä haluttuja tuloksia. Ja ehdottomasti kannattaa aina kääntyä ammattilaisen puoleen tuon ohjelman suunnittelussa, niin tiedetään oikeat liikkeet ja päästään kivusta ja jomotuksesta eroon.

Hyviä liikkeitä istumatyöläisille ovat muun muassa selkään ja hartioihin sekä keskivartaloon kohdistuvat liikkeet.

– Teetän asiakkaille paljon ihan selkää vahvistavia liikkeitä, ylätaljavetoja ja erilaisia selkälihaksia vahvistavia liikkeitä. Sitten syvät vatsa- ja selkälihakset, niiden kunto on erittäin tärkeää. Lisäksi suosittelen sellaisia liikkeitä, jotka venyttävät lonkankoukistajaa mutta vahvistavat myös takareittä ja pakaraa. Niillä liikkeillä saadaan hyviä tuloksia aikaiseksi, Alakärppä sanoo.

Ongelmien ennaltaehkäisy tärkeää

Kiinnostus istumatyöläisille suunnattuihin kunto-ohjelmiin on Niiki Alakärpän mukaan lisääntynyt. Ongelmia voi ehkäistä kunnon ylläpitämisen myös jo työpaikalla.

Erityisen tärkeää istumatyöläiselle on hyvän ryhdin ylläpitäminen ja huomion kiinnittäminen työergonomiaan. Moni istuu työpaikalla tietokoneen ääressä ympyrämäisessä asennossa niska edessä, hartiat lysyssä tai koholla ja selkä kaarella. Huono asento voi aiheuttaa pitkäaikaisiakin ryhtimuutoksia.

– Voi vaikka pyytää työkaveria ottamaan kuvan, siitä miltä minä näytän, kun olen tässä kaksi tuntia istunut. Oloa voi parantaa tauottamalla työtä. Ettei istu kahdeksaa tuntia putkeen, vaan on välillä ylhäällä ja käy vähän kävelemässä. Vapaa-ajalla pitää myös huolta siitä, että on arkiaktiivisuutta. Mennään omin jaloin ja voimin lyhyet matkat, ja pidetään huolta lihaskunnosta.

Koska ongelmat vaikuttavat myös työtehoon, työergonomiasta kannattaa keskustella työpaikalla.

– Kyllähän kipeä ihminen tai väsynyt ihminen antaa huonomman työpanoksen kuin ihminen, joka on pitänyt itsestään huolta ja pysyy virkeänä. Se on ihan selvä se ero, Alakärppä toteaa.

Istuminen kuivattaa selän välilevyt – "Pitkä istuma-asento jää päälle kroppaan"

Istumatyöstä aiheutuu kroppaan monenlaista vaivaa. Helpoin ja halvin keino ongelmien ehkäisemiseksi on nousta ylös kerran tunnissa ja vaikka haukotella.

Taksin kuljettaja Niina Rusanen.

Kajaanilainen Niina Rusanen on ajanut taksia työkseen pian kolmen vuoden ajan. Kahta samanlaista päivää ei ole, saa olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, ja ajaminen on mukavaa, Rusanen listaa työnsä hyviä puolia.

– Totta kai työ on suurimmaksi osaksi istumista, joten selkä on aika ajoin lujilla. Sen huomaa varsinkin pidempien ajomatkojen jälkeen. Ja jaloissa tuntuu myös, Rusanen kertoo.

Välillä on hyvä nousta jaloittelemaan ja oikaista selkäänsä, Rusanen sanoo.

– Jos mennään pidemmille kyydeille ja ajetaan pidempiä matkoja, niin totta kai silloin myös istutaan yhtäjaksoisesti pidempään. Kaupungissa pyöriessä välillä noustaan avaamaan asiakkaalle ovia ja kantamaan laukkuja, ja silloin jaloittelu onnistuu aika hyvin.

Nykyautot ovat niin hyviä, että penkin saa säädettyä mieleisekseen.

– Tykkään vaihtaa ajoasentoa päivän aikana juuri siksi, että se ei kuormittaisi niin paljon selkää, Rusanen lisää.

"Istuminen vaikuttaa sydämeenkin"

Aikuiset viettävät suurimman osan valveillaoloajasta pääasiassa istuen. Tämä näkyy myös työfysioterapeutin vastaanotolla.

– Istuminen nousee täällä esille monta kertaa päivässä. Joka päivä opetellaan ja käydään ihan kädestä pitäen läpi, miten istumisen kanssa pitäisi menetellä, kertoo työfysioterapeutti Maija-Liisa Väisänen Terveystalosta.

Istumatyötä tehdään paljon toimistoissa, mutta myös esimerkiksi kanttorit, kirjastovirkailijat, rekkakuskit, veturinkuljettajat ja lentäjät istuvat paljon, Väisänen kertoo.

UKK-instituutin mukaan istumisella ja muulla paikallaanololla on yhteys useiden pitkäaikaissairauksien ilmaantumiseen. Väisäsen mukaan istuminen heikentää aina aineenvaihduntaa, mikä vaikuttaa kaikkeen, sydämeenkin.

– Kaikista vaikuttavin asia on lanneselän aineenvaihdunnan heikkeneminen, jolla on paljon kauaskantoisia vaikutuksia. Esimerkiksi välilevyn aineenvaihdunta heikkenee eli se voi kuivua ja rappeutua. Ylipäätään koko lanneselän aineenvaihdunta on huonompi, mikä altistaa pahimmillaan esimerkiksi noidannuolioireille.

Monella istumatyötä tekevällä on Väisäsen mukaan hyvin etukumarainen ryhti ja pään asento. Pää roikkuu hartioiden välissä, nokkaa nostetaan pystyyn ja ollaan ihan hassusti, Väisänen kuvailee.

– Pitkä istuma-asento jää päälle siihen kroppaan. Illalla vielä jatkat istumista tv:n ääressä ja tietokoneella kotona. Siinä on 18 tuntia istumista ja loppu maataan selällään, niin siinä sitä ollaan sitten.

Pitkä istumatyöura jättää jälkensä.

– Kaularangassa ja myös lannerangassa voi olla kulumia, ja tulee nivelrikko-oireita. Kun ryhti vaihtuu etukumaraksi ja lonkat jäävät koukkuun, se kuormittaa kehoa väärällä tavalla nilkasta päälakeen saakka, Väisänen lisää.

"Yksinkertainen, helppo ja halpa keino"

Mitä istumatyöläisen tulisi muistaa, että välttyisi vaivoilta? Nousta seisomaan ryhdikkäästi, kävellä kirja pään päällä sekä miettiä omaa asentoaan ja niin sanottua nolla-asentoa, jossa elimistö hengittää, vastaa työfysioterapeutti Maija-Liisa Väisänen.

– Se lähtee jalkapohjasta, sitten katsotaan polvet, lonkat, lantio, hartia, pää ja olkapäät, eli kaiken pitää olla linjassa. Silloin keho hengittää ja aineenvaihdunta on parempi.

Kaikki jumppaliikkeet ovat hyviä, mutta kerran tunnissa pitäisi nousta seisomaan.

– Se on yksinkertainen, helppo ja halpa keino. Hyvää jumppaa on nousta kerran tunnissa ylös, nostaa vaikka kädet pään päälle ja haukotella. Se tekee hyvää, Väisänen jatkaa.

Monet työyhteisöt ovat hankkineet sähköisiä työpöytiä, joiden avulla istumista voidaan vähentää. Lisäksi satulatuoleja on käytetty istuimina jo pitkään, mutta Väisäsen mukaan ne eivät sovi kaikille.

– Jumppapallokaan ei sovi kaikille, se pitää erikseen kokeilla ja testata. Riippuen siitä, onko keho tavallista elastisempi vai jäykempi ja mitkä ovat perussairaudet ja persoonalliset asiat, että mikä kullekin käy. Kaikille ei käy kaikki.

Väisänen on myös huomannut, että työnantajat ovat ostaneet nettipalveluja, joissa kerran tunnissa näytölle läpsähtää jumppaohjelma, joka ei etene ennen kuin on tehnyt tietyt liikkeet.

– Ne ovat hauskoja, Väisänen lisää.

Hiihtämisen peikko vaanii edelleen

Vähäisen liikkumisen elämäntapa alkaa jo varhain. Päiväkoti-ikäiset lapset viettävät suuren osan päivästään aloillaan, ja kouluiässä paikallaanolon määrä lisääntyy entisestään. Työfysioterapeutti Maija-Liisa Väisäsen mielestä koululiikunnan määrää pitäisi lisätä ratkaisevasti, ja lapsia tulisi kannustaa liikkumaan.

– Liikuttamisen pitäisi lähteä ihan sieltä lapsesta asti ja se pitäisi saada mielekkääksi. Näin hiihtämisen peikko ei koko ajan vaanisi meitä keski-iässä, kun olisi liikunnan iloa, Väisänen toteaa.

Asiantuntijan mukaan autossa istumisen haittoja voi vähentää tauotuksen lisäksi sillä, että muistaa liikkua aktiivisesti vapaa-ajalla. Taksia työkseen ajava Niina Rusanen myöntää, että tässä hänellä olisi petraamisen paikka.

– Liikunta on minulla vähän heikohkolla tolalla. Tietysti lasten kanssa tulee liikuttua, ja joskus käyn kuntosalilla, mutta muuten liikuntaan pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Myönnetään, olen laiska siinä, Rusanen naurahtaa.

Pakkaspäivänä taksikuskilla riittää kiirettä heti aamusta alkaen. Rusasen mukaan sen huomaa kyllä, kun on päässyt välillä hyppäämään autosta ulos.

– Tässä kaupungissa olen ajellut edes takaisin, että sen kauempana en ole käynyt. Nyt kropassa tuntuu ihan kivalta, Rusanen kertoo hymyillen.

Hoivakoti lopetti turhat lääkkeet – tulos: Vanhukset nousivat sängyistään, lähtivät liikkeelle ja alkoivat syödä itse

Puolet Suomen kaikkien hoivakotien asukeista syö vähintään yhdeksää lääkettä päivässä. Haminassa lääkkeiden lukumäärä on onnistuttu pudottamaan jopa kuuteen.

Nuoremman ja vanhemman naisen kädet.

Iäkäs nainen istuu huoneessaan pyörätuolissa Saviniemen hoivakodissa Haminassa. Hän tervehtii pirteästi huoneen ohi kulkevaa naista, joka on tullut katsomaan omaa isoäitiään. Eikä hän suinkaan ole hoivakodin ainoa virkeältä vaikuttava vanhus. Monet heistä ovat piristyneet sen jälkeen, kun vanhusten lääkityksiä alettiin vähentää.

– Jokaisen kohdalla on terveydentilan ja toimintakyvyn perusteella arvioitu, mikä lääkitys on välttämätöntä ja tarpeellista. Kaikki tarpeeton on poistettu, kertoo Saviniemen hoivakodin esimies Kristiina Lehtonen.

Haminan kaupunki ryhtyi keväällä karsimaan määrätietoisesti vanhusten lääkityksiä hoivakodeissa ja kotihoidossa. Hoivakodin henkilökunta keskustelee lääkärin kanssa vanhuksen voinnista, ja päätökset lääkeannosten pienentämisestä tekee lääkäri. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitautilääkkeiden, nesteenpoistolääkkeiden, rauhoittavien ja muistilääkkeiden käyttö on vähentynyt.

Ennen lääkeuudistusta kaikki hoitajat kävivät oppisopimuksella lääkehoidon koulutuksen Etelä-Kymenlaakson ammattiopistossa.

– Aloitimme tämän projektin, koska edullisista vaikutuksista oli myös tutkimusnäyttöä. Lääkkeet ovat kalliita, joten asukaskin saa taloudellista hyötyä, kertoo ikäihmisten palveluiden va. päällikkö Sanna Niskanen Haminan kaupungilta.

Omaisilta hyvää palautetta

Tulokset ovat nyt nähtävissä. Kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan puolet Suomen kaikkien hoivakotien asukkaista syö vähintään yhdeksää lääkettä päivässä, Haminassa lääkemääriä on onnistuttu pudottamaan parhaimmillaan jopa kuuteen. Samalla vanhukset ovat piristyneet ja toimintakyky on parantunut.

Sekin on nähty, että vuodepotilas, joka aiemmin oli täysin autettava, on alkanut puhua – vieläpä järkeviä.

– Liikkuminen saattaa olla reippaampaa ja varmempaa. Vanhus tuntee olonsa paremmaksi, vaikka olisikin muistisairas. Toiset ovat toki virkeämpiä ja sosiaalisempia kuin toiset, Kristiina Lehtonen kertoo.

– He, jotka eivät ole enää syöneet itsenäisesti, syövät nyt omin voimin. Omaisiltakin on tullut hyvää palautetta, lisää Muuraskodin esimies Minna Rantala.

Vanheneva elimistö käy pienemmällä teholla

THL:n mukaan Hamina on hyvä esimerkki siitä, millaisia vaikutuksia vanhuksen lääkityksen kriittisellä tarkastelulla on. Vastaavista hankkeista koko maan mittakaavassa ei ole koottua tietoa.

– Kokeilut ovat aika paikallisia hankkeita. Suurisuuntaista muutosintoa tai kansanliikettä vanhusten monilääkityksen vähentämisessä ei ole, joskin se on tunnettu ja varteenotettava vaihtoehto, sanoo ikääntyneen väestön terveyden ja toimintakyvyn asiantuntija, ylilääkäri Matti Mäkelä THL:stä.

Ihmisen elimistö käy vanhetessaan pienemmällä teholla, jolloin lääkkeen tarve muuttuu. Vanhus on saattanut käyttää pitkään jotakin lääkettä, jonka annostukseen ei ole vuosien varrella puututtu.

– Elimistön haurastuessa lääkkeiden teho saavutetaan pienemmillä annoksilla kuin esimerkiksi työiässä. Lääkkeiden vähetessä myös sivuvaikutukset vähenevät samassa suhteessa. Elimistö alkaa usein voida paremmin, koska osa lääkkeistä on lamaavia, Mäkelä muistuttaa.

Esimerkiksi rauhoittavat lääkkeet voivat tehdä vanhuksesta vuodepotilaan. Muistilääkkeet taas vaikuttavat Mäkelän mukaan suolistoon aiheuttaen huonovointisuutta ja ulostusongelmia. Niiden käyttö ei ehkä ole järkevää enää siinä vaiheessa, kun sairaus on edennyt pitkälle.

– Kun elämän loppu alkaa oikeasti lähestyä ja elimistö pettää, monien pitkäaikaiskäytössä olevien lääkkeiden merkitys vähenee. Silloin on järkevää vähentää tarpeetonta lääkekuormaa viimeisinä elinkuukausina.

Hankalia vähennettäviä ovat ainakin psykoosilääkkeet, joita käytetään silloin kun muistisairauteen liittyy voimakkaita ahdistus- ja pelkotiloja sekä harhaluuloja. Haminassa on kokeiltu myös niiden vähentämistä, mutta annostuksia on myös jouduttu palauttamaan ennalleen.

Rauhoittavissa paljon vähentämisen varaa

Haminan ja muiden vanhusten lääkitystä vähentäneiden hoivakotien tai kuntien esimerkkiä olisi Mäkelän arvion mukaan mahdollista noudattaa muuallakin.

– Jos lääkkeiden vähennys tehtäisiin laaja-alaisesti, viisaasti ja tehokkaasti, esimerkiksi jonkin rauhoittavan lääkkeen käyttöä voitaisiin pienentää yksikössä merkittävästi. Joissakin paikoissa 30 prosenttia asukkaista on käyttänyt jotakin lääkeainetta, sen käyttö on pystyttykin onnistuneesti pienentämään viiden prosentin tasolle.

Haminan Saviniemessä lääkkeiden määrää tarkastellaan jatkossakin. Kun asukasta hoidetaan pitkään, hoitajat oppivat tuntemaan hänet ja "lukemaan" hänen vointiaan ja käytöstään.

– Työ on jatkuvaa arviointia. Ja aina, kun hoivakotiin tulee uusi asukas, hänen lääkityksensä menee tarkkaan syyniin. Mietimme heti yhdessä lääkärin kanssa, onko mukana jotain turhaa, kertoo hoivakodin esimies Kristiina Lehtonen.

Itä-Suomessa väki on edelleen sairaampaa kuin lännessä – syypäänä esi-isät ja heidän tekosensa

Itä-Suomen korkeamman sairastavuuden taustalla ovat geenit ja kulttuuriset tavat.

Asiakas terveysyhtiön tiloissa.

Vanha jako terveempään länteen ja sairaampaan Itä-Suomeen on yhä voimissaan, osoittaa Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tuore sairastavuusindeksi. Väki sairastaa lähes kaksi kertaa enemmän maan kehnoimmin voivassa osassa kuin parhaiten voivassa.

– Jos koko maan sairastavuutta merkitään luvulla 100, niin parhaassa asemassa on Ahvenanmaa, missä sairastavuus on noin 30 prosenttia pienempi kuin maassa keskimäärin. Huonoin tilanne on Pohjois-Savossa, missä sairastavuus on noin 30 prosenttia suurempi kuin maassa keskimäärin, tutkimusprofessori Seppo Koskinen THL:stä sanoo.

Itä- ja Pohjois-Suomessa etenkin sepelvaltimotauti, tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä mielenterveyden häiriöt ovat yleisempiä kuin läntisessä Suomessa. Syöpätaudit jakaantuvat tasaisemmin koko maahan.

Itä-Suomen väestön sairastelu on pitkään selittynyt sillä, että elintavoissa on ollut suuret erot itäsuomalaisten ja länsisuomalaisten välillä. Nyt elintavat ovat parantuneet.

– Siinä on tapahtunut iso myönteinen muutos. Aikaisemmin esimerkiksi ruokailutottumukset ja tupakointi olivat idässä huonommalla tolalla, Koskinen sanoo.

Idässä ollaan silti yhä kipeitä – ja köyhiäkin, jos verrataan länteen.

– Elintasossa ja esimerkiksi väestön sosiodemografisessa rakenteessa on eroja. Itä-Suomessa väestö on keskimäärin vähemmän koulutettua ja pienituloisempaa kuin lännessä. Elinoloihin ja elintasoon liittyy myös se, että koko elämänhistorian tausta on osaltaan vaikuttamassa sairastavuuteen.

Sairastavuus juontaa juurensa kauas historiaan

Sairaamman idän ja terveemmän lännen erot saattavat juontaa juurensa aina niinkin kauas kuin Pähkinäsaaren rauhaan saakka. Koskisen mukaan yhteys on olemassa, mutta sen merkitys sairastavuudelle on epäselvä. Suomen kahtia jakanut rajalinja on osaltaan voinut olla vahvistamassa kulttuurisia eroja.

– Terveyserot ja eroavaisuudet kulttuurisissa tavoissa ovat suuria ihan itäisen rajan ja lounaisimman Suomen välillä, mutta ne laimenevat kun tullaan keskemmälle Suomea. Jotakin viitteitä siitä on, että Porvoon-Haminan seudulta täällä kaakossa sinne jonnekin Pietarsaaren tienoille länsirannikolla kulkisi rajavyöhyke, jonka lounaispuolella monet terveyden mittarit on parempia kuin koillispuolella. Ja on myöskin eroja kulttuurisissa tavoissa

Syitä eroihin on haettu vielä paljon Pähkinäsaaren rauhaa kauempaakin historiasta. Asutus eri puolelle Suomea on aikoinaan tullut eri suunnista, mikä vaikuttaa yhä alueiden väestöjen perintötekijöihin. Niiden vaikutuksia sairastavuuteen tunnetaan huonosti, mutta Koskisen mukaan sairastavuuden vaaraa lisääviä geneettisiä tekijöitä on Itä-Suomessa enemmän kuin Länsi-Suomessa.

– Asutuksen ero selittää perintötekijöiden lisäksi myös kulttuurisia eroja. On kuitenkin syytä muistaa, että myös elinolot eri alueilla ovat olleet erilaisia, mikä on vaikuttanut kulttuureihin. Kyllähän jossakin viljavilla Lounais-Suomen alueilla elämä on ollut vähän erilaista kuin Kainuun korvissa silloin, kun keskeiset kulttuuriset piirteet ovat muodostuneet.

Kaksi kuntaa palkkasi liikuntaneuvojat – tehtävänä vähentää ihmisten istumista

Outokummussa ja Joensuussa liikuntaneuvojat opastavat pitkäaikaissairaita liikkumaan arjessaan. Opastaminen on osa julkista terveydenhuoltoa.

Liikuntaneuvoja Tuula Martiskainen opastaa outokumpulaista Oili Tanskasta.

Tuula Martiskainen on työskennellyt lokakuun alusta lähtien liikuntaneuvojana Outokummun terveysasemalla. Omassa työhuoneessaan hän opastaa pääasiassa tyypin 2 diabeetikkoja, jotka diabeteshoitajat ja lääkärit ovat hänen luokseen ohjanneet.

Martiskaisen tehtävänä on erityisesti antaa neuvoja arkiliikunnan lisäämiseen. Hän voi esimerkiksi antaa vinkkejä, joilla asiakas vähentää turhaa istumista.

Rääkkiliikunnan suosittelu ei ole tarpeen, sillä jo pienen liikunnan lisäämisen tiedetään edistävän diabetes-potilaiden terveyttä. Martiskainen saattaa ohjata asiakkaansa kevyen kuntosali- tai vesiliikunnan pariin.

– Asiakkaille tehdään yksilölliset liikuntasuunnitelmat. Autan alkuun liikunnassa ja sovimme kontrolliajat, jolloin minua voi tulla tapaamaan tai minulle voi soittaa. Seurantaa tehdään pitkään, jopa kuukausia, Martiskainen kertoo.

Pioneerityötä Pohjois-Karjalassa

Outokummun lisäksi myös Joensuuhun on palkattu liikuntaneuvoja osana Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymässä käynnissä olevaa kokeilua.

Kokeilussa neuvojat on otettu lääkäreiden ja ravintoterapeuttien tapaan osaksi pitkäaikaissairaiden hoitoketjua.

UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankarin mukaan vastaava liikuntaneuvontaa on aiemmin tehty vain yksittäisissä kunnissa.

– Nyt tämä neuvonta on rakennettu ensimmäistä kertaa osaksi sairaanhoitopiirin omia toimintoja, Vasankari sanoo.

Neuvojat ovat tulleet jäädäkseen

Pohjois-Karjalan liikuntaneuvojakokeilu kuuluu sosiaali- ja terveysministeriöltä reilut 2,5 miljoonaa euroa valtionavustusta saaneeseen UKK-instituutin elintapaohjaamiseen keskittyvään VESOTE-hankkeeseen.

Avustuksen turvin liikuntaneuvojien pestit ovat turvattu Pohjois-Karjalassa ainakin seuraavan kahden vuoden ajaksi.

Neuvonnan tehokkuutta arvioidaan ja lopulta pitkäaikaissairaiden liikuntaneuvonta voi jäädä kiinteäksi osaksi maakunnan uutta Siun Sote -kuntayhtymää.

Keskustelu urheilijoiden syömisestä ryöpsähti – valmennuskeskuksessa voimistelijoille oma ruokalinjasto

Anoreksiaan sairastuneen voimistelijatytön tarina on herättänyt vilkkaan keskustelun mm. valmentajien ja Voimisteluliiton osuudesta ulkonäköpaineiden luomisessa.

Cheertanssija tuulettaa

Maanantaina Ylellä julkistettu anoreksiaan sairastuneen voimistelijatytön tarina on herättänyt vilkkaan keskustelun eri sosiaalisen median kanavissa. Muun muassa kilpavoimistelijoiden Gymner-verkkokeskustelupalstalla monessa kommentissa kiitellään tarinansa julki tuonutta voimistelijaa.

Useat lajin parissa toimivat pitävät aiheen esille nostamista tärkeänä ja ajankohtaisena.

Rohkea veto tältä "Annilta", viimein joku toi esiin totuuden.

Mun mielestä oikein hieno juttu ja upeaa, että joku sairauden kokeneista uskaltaa tulla totuuden kanssa esiin!

Monia keskustelijoita pohdituttaa erityisesti valmentajien osuus ulkonäköpaineiden luomisessa tai purkamisessa, sekä vanhempien vastuu alaikäisistä lapsista.

Sairastuneiden ei pidä antaa kilpailla ja lajista ulos sellaiset valmentajat jotka kilpailuttavat sairaita voimistelijoita.

Meillä ainakin valmentaja aina laittaa vanhemmille viestiä, että pitkä kisapäivä paljon eväitä mukaan jotta tytöt jaksavat ja pitää myös huolen, että eväitä syödään ja juodaan.

Myös vanhenpana sitä ei oikein osaa katsoa tilanteita aina järjen kautta. Sitä elää mukana tukemassa kaudesta toiseen, vaikka tajuaa toisaalta, ettei touhussa ole järjen hiventäkään. Nyt jälkikäteen aatellen, olisi vanhempana pitäny lopettaa harrastus paljon aikasemmin.

Voimistelijoiden oma ruokalinjasto ihmetyttää

Voimistelijoiden ruokailusta on keskusteltu syksyn aikana myös muissa medioissa. Esimerkiksi Helsingin Sanomat kysyi lokakuussa, miksi nuorille voimistelijoille tarjotaan Voimisteluliiton käyttämässä urheilukeskuksessa kevyempää ruokaa kuin muille.

Kyse on Lohjan Kisakallion urheiluopistosta, joka on Suomen Voimisteluliiton virallinen valmennuskeskus rytmisessä voimistelussa ja joukkuevoimistelussa. Kisakallion rehtori Asko Härkönen kertoo, että osalle voimistelujoukkueista ruoka tarjoillaan erillisestä linjastosta, valmentajien toiveen mukaan.

– Niille urheilijoille tai seuroille, jotka haluavat olla erityisen tarkkoja ruoan sisällön suhteen, tarjotaan pyynnöstä mahdollisuus ruokaan, josta on vähennetty tai poistettu kokonaan "normaali" suola. Samoin on sokerin laita. Näihinkin tarkennettuihin pyyntöihin rakennetaan tarjonta, joka täyttää energian ja tärkeiden ravintoaineiden terveellisen saannin vaatimukset, Härkönen sanoo.

Voimisteluliitto puolustaa käytäntöä

Voimisteluliitto puolustaa Kisakallion ruokakäytäntöä. Voimistelutoiminnan päällikkö Liisa Ahlqvist-Lehkosuo kertoo, että Voimisteluliitto on ollut mukana luomassa linjastoa. Siihen on päädytty, koska Kisakalliossa esimerkiksi yritysasiakkialle tarjottava ruoka ei välttämättä ole parasta urheilijoille.

– Kisakallion ruoka on hyvää ja maistuvaa, mutta se on ravintolaruokaa, jossa on enemmän lisättyä sokeria, suolaa ja rasvaa. Sitä ei ole välttämättä paras arkiruokana syödä joka päivä, Ahlqvist-Lehkosuo sanoo.

Ahlqvist-Lehkosuo sanoo, että kyse ei ole dieettiruuasta, vaan terveellisestä ruuasta, jonka suunnittelussa on konsultoitu lääkäreitä ja ravitsemusalan ammattilaisia. Linjastosta ei haluta luopua, mutta tiedotusta tarvitaan.

– Meidän pitää parantaa viestintää ja tiedotusta. Käytäntö sinänsä on hyvä, mutta viestintää pitää tarkentaa, ettei tule esimerkiksi käsitystä, ettei saisi ottaa kaikkea (muillekin tarjolla olevaa ruokaa).

Voimisteluliitto pitää ravinnosta käytävää keskustelua tärkeänä. Valmentajakoulutuksiin on lisätty ravintotietoa ja liitto on aloittanut yhteistyön esimerkiksi Syömishäiriöliiton kanssa.

 

Sote-johto ei haluaisi päättäjien näkevän vanhuspalvelujen kenttätyön arkea

Helsingin sote-johto ei haluaisi keskeisten virkamiesten ja luottamushenkilöiden jalkautuvan vanhuspalvelujen ruohonjuuritasolle.

Hoitaja taluttaa vanhusta.

Sosiaali- ja terveyslautakunta käsitteli tiistaina aloitetta, jossa ehdotetaan, että muun muassa kaupunginvaltuutetut menisivät yhdeksi päiväksi vanhuspalvelujen kenttätyöhön. He voisivat olla työntekijöiden työparina ja näkisivät mitä arki on.

Kokemukset vedettäisiin yhteen ja pohdittaisiin mihin suuntaan vanhuspalveluja kehitettäisiin Helsingissä.

Sosiaali- ja terveysviraston johto ei pidä jalkautumista tarpeellisena, vaikka yli puolet kaikista eli lähes viisikymmentä valtuutettua on tehnyt asiasta aloitteen. Johto vetoaa asiakkaiden yksityisyyteen ja tietosuojaan.

Kielteistä näkemystä perustellaan myös sillä, että luottamushenkilöillä ja virkamiehillä on jo nyt mahdollisuus tutustua palveluihin eri tavoin.

Sosiaali- ja terveyslautakunta kannattaa virkamiesjohdon näkemystä.

– Minusta se on todella omituista kun malli Tampereella on onnistunut niin hyvin, sanoo aloitteen ensimmäisenä allekirjoittanut Vasemmistoliiton Veronika Honkasalo.

Tampereella sama onnistui

Tampereella vastaava jalkautuminen toteutettiin syksyllä 2015 ja keväällä 2016. Valtuutetuille ja keskeisille virkamiehille tarjottiin tilaisuus osallistua ikäihmisten palvelujen kenttätyöhön yhden työvuoron ajan ammattilaisen työparina.

Kokeilun tavoitteena oli tarjota – aivan niin kuin Helsingissäkin olisi – päätöksentekijöille aitoa ja ajankohtaista tietoa vanhustyön arjesta.

Tampereella mukaan kutsutuista 52 halusi jalkautua vanhustyön arkeen. Ilmoittautuneista 27 mieli tutustua kotihoitoon, 18 tehostettuun palveluasumiseen ja 7 vanhainkotihoitoon. Muutama toivoi pääsevänsä näkemään arkea useammassa kuin yhdessä paikassa ja se myös onnistui.

Tietoa siitä missä mennään

Veronika Honkasalon mukaan yksityisyys ja tietosuoja voidaan jalkautumisessa ratkaista, koska niin pystyttiin tekemään Tampereellakin.

Hänen mielestään on todella tärkeää tietää mitä vanhuspalvelujen arki on, missä todellisuudessa mennään. Poliittiset päättäjät ovat kaukana eivätkä työntekijät ehkä uskalla kertoa. Tietoa täytyisi kuitenkin olla, jos ja kun lisäresursseja vaaditaan.

– Huolta lisää se, että monella Helsingin kaupungin luottamushenkilöllä ja virkamiehellä ei ole ajankohtaista kosketusta vanhustenpalvelujen kenttään, Veronika Honkasalo perustelee aloitetta.

Vai pelkäävätkö jotkut että vanhuspalvelujen todellinen arki paljastuisi?

– Kyllä sieltä kuulee hirveitä asioita. Esimerkiksi että liian huonokuntoisia vanhuksia siirretään kotihoitoon, Honkasalo pohtii.

Valtuustoaloite menee vielä kaupunginhallituksen kautta kaupunginvaltuustoon.

Hyvillä yöunilla on huono puoli: Ikävät muistot juurtuvat nukkuessa

Kiinalaistutkimuksen koehenkilöiden aivokuvat osoittivat, että huonoista kokemuksista ja mielikuvista on parasta pyristellä eroon heti.

Kuva sängyn jalkopäästä.

Vanhassa totuudessa on uuden tutkimuksen mukaan vinha perä: vihaisena ei kannata mennä nukkumaan. Kiinalaisen tutkimuksen mukaan syvä uni  juurruttaa oppikirjojen sisällön tai hauskojen kokemusten lailla myös ikävät muistot.

Unen merkitys muistojen muodostumisessa eli konsolidaatiossa on vakiintunutta tietoa. Kestomuisti kertaa päivän tapahtumia ja iskostaa ne mieleen.

Pekingiläisen yliopiston tutkijat päättivät katsoa konsolidaatiota uudesta suunnasta: miten negatiivisten muistojen muodostumista voitaisiin estää ja siten suojella mielenterveyttä. 

Muisto siirtyi nukkuessa aivotursosta aivokuoreen

Koeryhmässä oli 73 miespuolista opiskelijaa. Heitä kehotettiin painamaan mieleensä 26 kuvaparia, joista toisessa oli neutraali-ilmeinen ihminen ja toisessa jotakin epämiellyttävää, esimerkiksi eläimen raato. Sitten heitä pyydettiin muistelemaan, millainen ilme kuviin liittyi.

Kokeessa pidettiin tauko, jonka jälkeen ryhmälle näytettiin neutraaleja kasvokuvia ja kehotettiin pyyhkimään mielestä niihin liittyneet ikävät kuvat. Sama toistettiin seuraavana päivänä, kun koehenkilöt olivat nukkuneet pitkät yöunet.

Tutkijat havaitsivat, että nukkumisen jälkeen ikävät kuvat olivat tiukemmin mielessä kuin edellisenä päivänä. Se oli havaittavissa myös aivokuvauksessa: hippokampuksessa eli aivotursossa näkyi aiempaa vähemmän toimintaa. Aivoturso ottaa vastaan ihmisen tekemät havainnot, jäsentelee ne ja panee ne varastoon odottamaan konsolidaatiota.   

Aivokuvaus osoitti vipinän keskittyneen aivokuoreen, jossa ovat tallessa pitkäaikaiset muistot.

Apua posttraumaattisiin häiriöihin?

Tutkijat toivovat havainnoistaan lisäapua traumanjälkeisten stressihäiriöiden hoitoon. Sellaiseen saattaa sairastua esimerkiksi sodan, onnettomuuden tai seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi.

Niitä vähäisempienkin pulmien hiertämille tutkimuksen johtajalla, nykyisin Lontoossa University Collegessa opettavalla Yunzhe Liulla on yksinkertainen neuvo: Älä jää pyörittelemään pahoja asioita mielessäsi, älä ainakaan nukkumaanmenoon saakka.

Tutkimus on julkaistu Nature Communications -lehdessä. Aiheesta voi lukea myös muun muassa New Scientist ja Medical Express -lehdistä.

Hae lisää

Tervetuloa Ylen mobiiliuutisiin!

Kokeilemme palvelun avulla millainen käyttöliittymä sopisi parhaiten uutisten, urheilun ja sään seuraamiseen mobiilikäytössä.

Otamme mielellämme vastaan palautettasi siitä, mikä palvelussa toimii jo hyvin ja mitä mielestäsi voisi vielä kehittää.

Liitä mukaan päätelaitteesi malli ja sähköpostiosoitteesi, jos tarvitset apua ongelmatilanteessa.

Lähetä palautetta:

Lähetä