Poliopotilaan arkea vuosikymmeniä sitten – leikkauksia, kipua ja häpeää

Poliopotilaan elämä oli ankeaa 50-60-luvuilla. Lääkkeet eivät olleet kehittyneet nykytasolle, sairaalassa joutui olemaan pitkiä jaksoja ja yleinen ilmapiirikin oli syrjivä. Tätä kaikkea kokenut Jorma Aspegren sanoo, että ei ole katkera. Jotkut asiat hämmentävät edelleen.

Jorma Aspegren istuu mökkisaunan kuistilla, taustalla merimaisemaa.

Simolaiseen perheeseen vuonna 1949 syntynyt poikavauva sai vajaan vuoden ikäisenä outoja oireita. Häntä tutkittiin kolme kuukautta, kunnes paikallinen terveydenhoitaja sai lääkärin vihjeiden mukaan varmistetuksi diagnoosin. Jorma-vauva oli joutunut Pohjoismaissa riehuneen taudin uhriksi. Taudin nimi oli silloin lapsihalvaus, nykyihminen tuntee sen nimellä polio.

Toistuvia sairaalajaksoja, kipua

Kun tauti oli selvinnyt, tuli passitus Helsinkiin, Invalidisäätiön sairaalaan. Siellä kului suuri osa elämän ensimmäisistä viidestä vuodesta. Halvauksen jälkiä korjailtiin toistuvilla leikkauksilla.

– Sairaalan ortopedit olivat taitavia, he olivat kouliintuneet sota-aikana, sanoo Aspegren.

Sodan jäljiltä sairaalassa oli sotainvalideja. Pikku potilaan mieleen jäivät erityisesti jalattomat, pelkkien nahkatyynyjen varassa hyppineet vammaiset. Sairaalassa oli myös paljon erilaisista vammoista kärsineitä ja tietysti suuri joukko lapsihalvauksen uhreja.  

Pienelle lapselle leikkaukset olivat kivuliaita, antibiootit eivät kesäkuumalla aina tehonneet ja kipsissä olevan jalan kantapään mätäneminen huomattiin vasta hajusta.

– Sen muistan myös, että oli paljon kuumeita ja jonkinlaista horkkaa. Myös leikkauksia varten tehdyt eetterinarkoosit olivat aivan mielettömiä pikkulapselle. Niiltä ajoilta, kuin muistan, se oli järkyttävää aikaa.

Lääkärit saavat Aspegreniltä hyvän arvosanan, mutta muu henkilöstö saattoi toimia kovan työtaakan alla yksioikoisemmin. Pinna saattoi joskus katketa.

–  Sehän oli sodanjälkeistä aikaa, uutta polvea ei ollut. He olivat vanhan sukupolven väkeä. Se henkilökunta, joka joutui meitä rääpäleitä hoitamaan, siellä oli jonkun verran aina hermot hukassa. 

Rotuhygieniaa ja häpeää

Sodan jälkeisinä vuosina valllinnutta ilmapiiriä Jorma  Aspegren muistelee apeana. 

– Kun ajattelee sitä aikaa ja sitä ideologiaa, mikä oli terveyskysymyksissä vallalla tavallisen kansan parissa. Sen koki syntymäkylässään ja omassa kodissaan. Oli vähän sellainen henki, että poika haluttiin pitää pikkuisen piilossa.

Aspegrenin mukaan asia hoitui kuitenkin niin fiksusti, että sitä ei tajunnut lapsena. Kun nuoruusvuodet tulivat, hän huomasi isänsä häpeävän vammaista poikaansa. Asia ei synnyttänyt katkeruutta, mutta sitä oli vaikea ymmärtää.

– Se oli tiukka paikka. Suhde isään parani vasta hänen viimeisinä elinvuosinaan, kun Alzheimerin tauti pehmensi hänet.  5-6 viimeistä elinvuotta meillä oli kaverisuhde.

Äidin kanssa asioita puitiin, hänen ollessaan kuolinvuoteellaan, saattohoidossa. Äiti halusi silloin kertoa ja keskustella menneiden vuosikymmenien asioista ja perhe-elämästä.

Jorma Aspegren sanoo olevansa edelleen järkyttynyt siitä, kuinka 50-60-luvuilla vanhan polven ihmisillä oli myös vammaisiin kohdistuvaa rotuhygienia-ajattelua. Se oli kova paikka.

– Sitä piti vain käsitellä ja ymmärtää, että itse kukin on aikansa lapsi. Varsinkin sodan käyneet ihmiset, eiväthän he kukaan olleet täysin terveitä.

Katkeruus ei paina

Aspegren ei aikanaan saanut rokotetta poliota vastaan, lääkettä ei ollut. Rokotukset alkoivat vasta vuosia myöhemmin.

– Polion sairastaneena ajattelen, että ilman tätä sairautta elämäni olisi tietysti kovin toisenlainen. Mutta koska olen sairastunut niin pienenä, en tiedä, mihin sen vaihtaisin. Enkä myöskään älyä olla ainakaan iholle saakka tulevasti katkera tästä. 

Jorma Aspegren viettää eläkeläisen elämää, elämänuraksi muodostuivat erilaiset viestintä- ja opetustehtävät.

 Hänen mukaansa monet samaan aikaan hänen kanssaan potilaana olleet eivät ole enää elossa.

– Puhuttiin rautakeuhkoista niiden kohdalla, jotka eivät pystyneet itse hengittämään. Oli alaraaja- tai kokohalvauksia, niin että ihminen oli tuomittu elämään koko elämänsä sivuraiteella. Kouluttautumismahdollisuudet olivat hyvin rajalliset ja ammatinvalinta oli aika tiukasti ohjattua sellaisiin asioihin, missä heikkovoimaisetkin joten kuten selvisivät, ainakin joitakin vuosia.

 Voit kuunnella Jorma Aspegrenin tarinaa  Yle Areenassa olevasta  haastattelusta.

Alkoholisti ei tarvitse nelosta ruokakauppaan – puoli miljoonaa riskikäyttäjää huolettaa päihdelääkäriä

Suomessa puuttuu edelleen osaamista ja rohkeutta puuttua päihteiden ongelmakäyttöön työpaikoilla. Tämä johtuu alan ammattilaisten mukaan päihdeongelmien leimaavuudesta. Samaan aikaan valmisteilla oleva alkoholilainsäädännön uudistus siirtää vastuuta aiempaa enemmän yksilölle itselleen.

viinilaseja kilistetään

Päihdeterapeutti ja muusikko, Hassisen Koneessakin bassoa soittanut Jussi Kinnunen tietää omasta kokemuksestaan millaista on, kun putki jää päälle. Kesä ja kesäloma ovat usein juhlien ja samalla päihteiden käytön aikaa.

– Jos on päihderiippuvuus lähtenyt kukkimaan kesän aikana, niin se on vähän sääli. Kun sen loman voisi viettää ihan oikeasti lomana ja nauttia siitä. Kun se tuppaa sitten olemaan sellaista, että loman jälkeen tarvitsee loman. Toipumisloman, Kinnunen tietää.

Nyt liika juominen näkyy syksyisin piikkinä päihdeterapeutin vastaanotolla. Jussi Kinnunen hoitaa päihdeongelmaisia, naisia ja miehiä, sekä yksityisklinikoilla Helsingissä ja Lahdessa että kuntien käyttämillä Kalliolan klinikoilla.

– Eiran sairaalaan päihdeongelmista hoidettaviksi tulevat ihmiset tulevat lähes aina työelämästä. Silloin ollaan yleensä vähän parempikuntoisia kuitenkin. Joukossa on paljon yrittäjiä. Ehkä kunnallisella puolella ihmiset hakeutuvat vähän turhankin myöhään hoitojen piiriin, Kinnunen vertaa.

Perusterveydenhuollossa päihdehoitoihin pääsy on 2010-luvulla vaikeutunut. Pidempikestoisiin ja varsinkin lääkkeettömiin hoitoihin maksusitoumuksia ei kunnilta saa enää juuri lainkaan.

– Viime vuosina on ollut laskutrendi niin laitoskuntoutuksessa kuin avohoidon yksiköissä. Ainoa, missä kasvua on ollut toissa vuoteen asti on katkaisuhoidot, mutta niissäkin on nyt laskua. Kyllä me olemme nähneet sen, että ihmisiä ei enää samalla tavalla hoideta peruspalveluissa, toteaa A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki.

Entistä huonokuntoisemmat potilaat kuormittavat peruspalveluiden puutteen vuoksi erikoissairaanhoitoa.

– Viimeisimpien tilastojen mukaan erikoissairaanhoidossa alkoholipohjaisilla diagnooseilla hoidettujen ihmisten määrä on noussut yli 30 prosenttia, Simojoki sanoo.

Päihdelääkäri kaipaa keskusteluun kansanterveydellistä näkökulmaa

Päihdelääkäri ei innostu suunnitelmista tuoda vahvempia alkoholijuomia kauppoihin, koska jopa miljoona suomalaista kärsii läheisensä liiallisesta päihteiden käytöstä jo nyt.

– Suurin ero aikaisempaan on se, että tämä kansanterveydellinen näkökulma on jäänyt taka-alalle ja enemmän ajatellaan sitä yksilön vapautta ja yksilön oikeuksia. Vahvasti myös liike-elämän etuja on ajateltu. Meillä on Suomessa kuitenkin 500 000 riskikäyttäjää. Se on niin iso porukka, että siinä ei paljon haittojen tarvitse lisääntyä, kun se näkyy jo erittäin suurina seurauksina meidän eri palveluissa esimerkiksi, Simojoki muistuttaa.

Päihdeterapeutti on samoilla linjoilla. Molemmat tietävät, että kaikkein eniten päihteitä kuluttaviin eivät tehoa mitkään rajoitukset.

– Päihderiippuvaiselle ei ole mitään merkitystä sillä, että onko pyhä vai eikö ole pyhä vai mikä on ja paljonko se maksaa tai ei maksa. Päihderiippuvaisten kohdalla rajoitukset eivät päde ollenkaan. Nillä ei ole mitään merkitystä. Kaikki tutkimukset kuitenkin osoittaavat että suureen massaan niillä on vaikutusta. Sellaisille, joilla ei ole vielä ongelmia päihteiden kanssa. Heihin hinta ja saatavuus selkeästi vaikuttavat, Kinnunen muistuttaa.

Suomeen on joissain yhteyksissä suositettu "lääkkeeksi" pikemminkin Ruotsin mallia, jossa kauppojen kolmosolutkin laimennettaisiin. Hallituspuolueiden esitys on tälle ajatukselle täysin vastakkainen.

Hankkeella ilmoitetaan toteutettavan hallituksen norminpurun kärkihanketta. Lainsäädäntöuudistuksella pyritään tämän mukaan sekä alkoholihaittojen vähentämiseen että elinkeinoelämän toimintaedellytysten parantamiseen.

Alkoholin tilalle ovat tulleet huumeet

Vaikka alkoholin käytössä on näkynyt myös jopa vähenemistä parin viime vuoden aikana, tilalle ovat varsinkin nuoremmilla sukupolvilla, nyt jo työikäisillä, tulleet myös muut huumausaineet.

– Uusimpaan hoitoonohjausohjeistukseen nostettiin myös huumeet ensimmäistä kertaa ja lääkkeet, koska ne alkavat näkymään myös työpaikoilla, Simojoki sanoo.

Päihdeterapeutin ja entisen ongelmakäyttäjän mielestä päihteiden käytön leimaavuudesta ja häpeästä olisi kuitenkin Suomessakin jo aika päästä eroon.

– Päihderiippuvuuksissa on kuitenkin kyse sairaudesta. Siksi hoidossa ei ole tarvetta minkäänlaiselle moralisoinnille, että etsittäisiin syyllisiä tai syyttömiä. Jos nyt menee vaikka A-ryhmään tai johonkin, niin siitähän pitäisi olla ylpeä. Sehän on selviytymistarina. Nehän on voittajien stooreja ne, päihdeterapeutti Jussi Kinnunen painottaa.

Tuore tutkimus: Diabetespotilaat alttiita monille syöville

Yhteydelle ei ole löydetty selvää selitystä. Yksi selitys voi olla esimerkiksi korkea verensokeri.

Mies piikittää injektioruiskun sisällön käsivarteensa.

Monet syövät näyttäisivät olevan tavallista yleisempiä diabetespotilailla ja diabetekseen sairastuvilla, osoittaa tuore tutkimus.

Tutkimus perustuu 2,2 miljoonan 21–89-vuotiaan israelilaisen terveystietoihin vuosilta 2002–2012. Niiden perusteella diabetes liittyy suurentuneeseen syöpäriskiin riippumatta sukupuolesta, iästä, etnisestä tausta tai sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta. Diabetesta sairasti 160 000 osallistujaa. Seurannan aikana uusia tapauksia todettiin runsaat 400 000.

Diabetesta sairastavat sairastuivat muita todennäköisemmin maksa-, haima-, sappirakko-, vatsa-, munuais-, aivo-, paksu- ja peräsuoli-, keuhko-, munasarja- ja virtsarakkosyöpään sekä kohdun limakalvon syöpään. Myös leukemia, multippeli myelooma ja non-Hodgkinin lymfooma ja vaihdevuodet ylittäneillä naisilla rintasyöpä olivat yleisempiä diabeetikoilla. Miehillä diabetes liittyi jostain syystä pienempään eturauhassyövän riskiin.

Kaikkien syöpien riski oli kohonnut varsinkin diabetesdiagnoosin jälkeisen vuoden aikana. Tämä viittaa siihen, että osa syövistä oli alkanut kehittyä jo ennen seurantaa. Riskit havaittiin tosin myös myöhemmin.

Diabetes on yhdistetty monien syöpien riskiin myös aikaisemmissa tutkimuksissa ja niiden perusteella yhteys koskee sekä aikuistyypin että nuoruustyypin diabetesta. Yhteydelle ei ole löydetty selvää selitystä, mutta yksi syy voi olla korkea verensokeri.

Tutkimus on julkaistu American Journal of Epidemiology -lehdessä.

Pohjola Sairaala avaa ovensa Tampereella – kilpailu terveysbisneksessä kiristyy

OP Finanssiryhmä rakentaa Suomeen omaa sairaalaketjua. Ensimmäinen sairaala otettiin käyttöön vuonna 2013 Helsingissä. Toinen ketjun sairaaloista toimii historiallisissa maisemissa Tammerkosken partaalla. Lähivuosina OP avaa sairaalan Oulussa, Kuopiossa ja Turussa.

Pohjola sairaala Tampereella

Tampellan vanha tehdas kätkee sisäänsä uuden, modernin sairaalan ja lääkäriaseman.

OP Ryhmä laajentaa kovaa kyytiä pankki- ja vakuutusmarkkinoilta terveydenhoitoon. Helsingissä OP Vakuutuksen omistama sairaala on toiminut kolme vuotta. Tampereen Pohjola Sairaala avaa ovensa elokuun alussa.

– Kun toiminta alkaa, meillä on töissä 50 - 60 kokopäiväistä terveysalan ammattilaista. Syksyn mittaan henkilökunnan määrä kasvaa, kertoo toimitusjohtaja Harri Aho.

Tampereen Pohjola Sairaalalla on käytössään muun muassa kolme leikkaussalia.

Vakuutusasiakkaat takaavat potilasvirran

Tampereen sairaalan tavoitteena on 50 000 asiakaskäyntiä vuodessa. Suurin osa potilaista on OP Vakuutuksen asiakkaita.

– Kaikki asiakkaat ovat tervetulleita. Palvelemme myös muiden vakuutusyhtiöiden asiakkaita, mutta 70 prosenttia volyymistamme on OP Vakuutuksen asiakkaita.

Sairaalan asiakkaat tulevat Pirkanmaalta ja sen lähimaakunnista. Tapaturma- ja yleislääkäripäivystyksen lisäksi tarjolla on erikoislääkäreiden palveluja sekä työterveyshoitoa.

Yksityispuolen markkinoita jaetaan uudelleen

Pirkanmaalla uuden ison yksityispuolen toimijan tulo markkinoille tietää kilpailun kiristymistä. Se ei kuitenkaan pelota sen kummemmin Pohjolaa kuin sen kovinta kilpailijaa Pihlajalinnaakaan.

Pihlajalinnan johtaja Aarne Aktan uskoo, että markkinoilla on tilaa laadukkaille toimijoille.

– Uskon, että kun tarjonta lisääntyy, niin laatu paranee ja asiakkaat voittavat. Totta kai uusi kilpailija on meille haaste, mutta samalla se on ihan tervettä kehitystä.

Pohjola Sairaalan Aho korostaa, että toimiala muuttuu nopeasti ja se luo tarvetta uudentyyppisille palveluille.

Vahva julkinen sektori estää potilaiden jakautumista kahteen kastiin

Yksityiset yritykset tarjoavat nopeaa, tehokasta hoitoketjua – ja samalla haukkaavat yhä suuremman osan terveydenhuollon palveluista.

Samalla lisääntyy eriarvoisuus. Kansa jakaantuu kahtia, kun kaikilla ei ole vakuutusta tai varaa yksityiseen hoitoon.

– Potilaiden kahtiajako on jo tapahtunut tosiasia. Se ei ole hyvä asia, sanoo Harri Aho.

– Toivon, että Suomessa julkinen sektori on vahva päätoimija, jota yksityinen sektori täydentää. Vahva julkinen sektori hillitsee kahtiajakoa.

Infektiolääkäri: Hepatiittihysteria turhaa – seksimatkalle rokote tarpeen

Hepatiiteista A ja B ovat harvinaisia Suomessa. Lääkäri suosittelee B-hepatiittirokotetta trooppisiin maihin matkustaville. Käsihygienia ja riskiruokien välttäminen ovat tärkeitä ehkäisykeinoja.

Ruuan välityksellä tarttuvista hepatiiteista ei tarvitse olla huolissaan länsimaissa. Infektiolääkäri Esa Rintala Tyksistä kertoo, että A- ja B -hepatiittitapauksia on vuositasolla vain muutamia esimerkiksi Varsinais-Suomen alueella.

Riski on vähäinen, jos noudattaa käsihygieniaa ja välttää riskiruokia kuten raakoja mereneläviä ulkomaanmatkoilla. Trooppisiin maihin mentäessä suun kautta tarttuvan hepatiitin riski on suurempi, ja silloin A-hepatiittirokotteen ottaminen kannattaa.

– Jos henkilöllä on satunnaisia seksikontakteja, B-hepatiittisuoja pitäisi kyllä olla. Usein samassa rokotteessa voi olla sekä A- että B-hepatiittisuoja ja silloin samalla voi ottaa sen A-hepatiittisuojankin, kertoo Rintala.

Hepatiitti aiheuttaa rankan taudin

Jos kuitenkin saa hepatiitin, siitä aiheutuu usein rankka maksasairaus. Infektiolääkäri Esa Rintala Tyksistä kertoo, että se vaatii yleensä sairaalareissun.

– Kyseessä on kuumeinen infektio, tulee oksentelua ja keltaisuutta, kertoo Rintala.

Taudin paranemisennuste on kuitenkin hyvä. Sairastamisaika voi tosin olla viikkoja.

Käsihygienia ja riskiruokien välttely tärkeää

Jotkut kuluttajat pelkäävät saavansa hepatiitin ulkomaisista pakastemarjoista.

– Se on suhteellisen harvinaista, jos vertaa tapausten määrää norovirusinfektioihin, joita niistä yleisimmin saa. Totta kai ulkomaiset pakastemarjat kannattaa esimerkiksi keittää, neuvoo Rintala.

Infektiolääkäri Esa Rintala kertoo, että A-hepatiitti hankitaan huonon hygienian maissa paikan päällä.

– A-hepatiitti on ulosteperäinen virus, joka menee jätevesiin ja on ihmisten käsissä. Jos keittiössä on huono käsihygienia, hepatiitti voi tulla sitä kautta. Se saadaan tyypillisimmin jätevesissä olevista eliöistä kuten simpukoista ja ostereista. Ne ovat yleensä raakoja tarjottaessa, joten riski on siinä, kertoo Rintala.

Jääpaloja kannattaa vältellä eksoottisissa maissa ja juoda pullovettä.

– Kannattaa suosia kypsennettyjä ruokia ja hedelmiä, jotka voi kuoria.

Rokotevastaisuus johtaa epidemiaan? "Muutaman vuoden päästä meillä on koululuokkia, joissa ei ole suojaa"

Pietarsaaren seudulla on suuria alueellisia eroja siinä, miten lapset on rokotettu. Lastenlääkäri pelkää epidemian syntyvän, kun rokottamattomat lapset menevät muutaman vuoden kuluttua kouluun. Vähän valoa on kuitenkin näkyvissä, sillä tiedottaminen on lisännyt rokotuksia.

Lastentautien erikoislääkäri Markus Granholm.

THL:n vuoden 2015 tilastojen mukaan vain vähän yli 60 prosenttia alle 3-vuotiaista luotolaislapsista on rokotettu tuhkarokkoa vastaan ja reilut 80 prosenttia on saanut viitosrokotteen, joka suojaa muun muassa kurkkumätää, hinkuyskää ja jäykkäkouristusta vastaan. Myös Pedersören luvut ovat alhaiset. Lastenlääkäri on huolissaan.

– Kun joissakin kylässä rokotettavuus on alle 70 prosenttia, niin muutaman vuoden päästä meillä on koululuokkia, joissa ei ole yhtään laumasuojaa, sanoo lastentautien erikoislääkäri, ylilääkäri Markus Granholm Pietarsaaren sairaalasta.

Pietarsaaren seudulla suhtautuminen rokottamiseen vaihtelee alueittain.

– Saman kunnan sisällä voi olla suuria eroja. Yhdessä kylässä rokotetaan ja toisessa ei. Uskon, että se johtuu aika paljon siitä, että monelle vanhemmalle on tärkeintä se, mitä ystävät tekevät, Granholm arvioi.

Yleisen rokotesuojan puuttuminen on jo aiheuttanut uhkan alueella asuville vakavasti sairaille lapsille.

– Olemme keskustelleet perheiden kanssa ja joutuneet rokottamaan lapsia, joilla on syöpää tai munuais- tai maksasiirtoja. Normaalisti heitä ei rokoteta, mutta heille pitää nyt järjestää suojaa, kun laumasuojaan ei enää voi luottaa. Uusien tutkimustietojen valossa on parempi rokottaa heidät kuin jäädä odottamaan epidemian puhkeamista.

Lastenlääkäri toivoo, että muistettaisiin historia.

– On ollut paljon, paljon kärsimystä näiden kulkutautien takia. Nuoren sukupolven pitäisi saada kuulla, millaisia nämä sairaudet ovat ja minkälaisia jälkitaudit olivat. Kertokaa sukulaisista ja tuttavista, siitä millainen tilanne oli ennen vanhaan ja miksi meidän täytyy pelätä näitä tauteja.

Tutkimus: Monen seksielämä huononee sepelvaltimotaudin myötä

Sepelvaltimotautia sairastavista miehistä alle 70 prosenttia oli seksuaalisesti aktiivisia, terveillä miehillä osuus oli 80 prosenttia. Naisilla tulokset olivat samansuuntaisia, mutta erot olivat suurempia.

Naiselta mitataan verenpainetta.

Sepelvaltimotautiin sairastuminen voi tuoreen tutkimuksen mukaan haitata seksielämää ja lisätä muun muassa erektio-ongelmia. Monien potilaiden kohdalla tilanteen ei kuitenkaan tarvitsisi jäädä pysyväksi.

Heart-lehdessä julkaistut tulokset perustuvat 3 000 miehen ja 3 700:n yli 50-vuotiaan naisen terveystietoihin. Sepelvaltimotautia sairasti 380 miestä ja 280 naista.

Sepelvaltimotautia sairastavista miehistä 69 prosenttia oli seksuaalisesti aktiivisia, kun terveistä miehistä aktiivisia oli 80 prosenttia. Sydänsairaat myös ajattelivat seksiä muita vähemmän ja heillä oli enemmän erektio-ongelmia.

Naisilla tulokset olivat samansuuntaisia, mutta erot jopa suurempia. Sepelvaltimotautia sairastavista naisista vain 35 prosenttia oli seksuaalisesti aktiivisia, kun terveistä naisista aktiivisia oli 56 prosenttia. Sekä naisilla että miehillä seksielämän hankaluudet olivat suurimmillaan neljän vuoden sisällä diagnoosista.

Tutkijat uskovat, että moni seksuaalisuutensa jäähylle laittanut potilas voisi turvallisesti jatkaa seksielämäänsä. Tähän viittaa muun muassa se, että merkittävä osa potilaista harrastaa seksiä kuten ennenkin diagnoosista huolimatta.

Vähäinenkin tupakointi lisää aivoverenvuodon riskiä etenkin naisilla

Enemmän kuin askin päivässä tupakoivilla naisilla riski sairastua on kahdeksankertainen tupakoimattomaan verrattuna. SAV-aivoverenvuotoon kuolee lähes puolet sairastuneista.

Toinen nainen sytyttää kreikkalaisen naisen savukkeen.

Jo vähäinen tupakointi lisää merkittävästi lukinkalvon alaisen aivoverenvuodon riskiä etenkin naisilla, kertoo Stroke-lehden äskettäin julkaisema suomalaistutkimus.

Lukinkalvon alainen aivoverenvuoto (SAV) on vakavin tunnettu aivoverenkierron häiriö. Siihen menehtyy lähes puolet sairastuneista. Lisäksi monille selvinneistä jää pysyviä neurologisia tai psykologisia oireita.

SAV on yleisempi naisilla kuin miehillä. Naisilla pahin sairauden aiheuttaja, tupakointi, lisää riskiä enemmän kuin miehillä.

Jo vähäinenkin päivittäinen tupakointi lisää sairastumisriskiä miehillä kaksin- ja naisilla kolminkertaiseksi tupakoimattomaan verrattuna. Enemmän kuin askin päivässä polttavan miehen riski on kolminkertainen ja naisen jopa yli kahdeksankertainen.

Viime vuosina SAV-potilaiden määrä on ollut Suomessa 300–400 henkilöä. Yli puolet sairastuneista on työikäisiä. 

Tutkimus tehtiin Helsingin yliopiston, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) yhteistyönä.

Muistatko vielä jäävesihaasteen? Kampanjan poikima rahoitus tuotti tärkeän tutkimustuloksen

Haasteen tuottaman tutkimusrahoituksen avulla on löydetty uusi tautiin vaikuttava geeni. Asiantuntijoiden mukaan geenin löytäminen saattaa mahdollistaa uudenlaiset hoitomuodot.

Tuhannet thaimaalaiset osallistuivat haasteeseen ostoskeskuksen edessä Bangkokissa 22. elokuuta.

Kesän 2014 villitys sosiaalisessa mediassa oli jäävesihaaste, Ice Bucket Challenge, jossa julkkikset ja tavikset kippasivat päälleen sangollisen jäävettä ja kuvasivat tapahtuman. Monet pitivät toimintaa päättömänä, mutta haaste keräsi 30 päivän aikana yli sata miljoonaa dollaria ALS-taudin tutkimusjärjestöille.

Jäävesihaasteen rahoituksen mahdollistamana taudin tutkimus on nyt ottanut uuden harppauksen. Yksi rahoitetuista tutkimushankkeista oli projekti nimeltä MinE.

Brittilehti Guardianin mukaan MinE-projektin tutkijat ovat löytäneet nyt tautiin vaikuttavan uuden geenin. Asiantuntijoiden mukaan geenin löytäminen saattaa mahdollistaa uudenlaiset hoitomuodot.

– Tämä on erittäin innostavaa, koska se osoittaa kaikille jäävesihaasteeseen osallistuneille, että heidän lahjoituksensa todellakin vaikutti tutkimukseen, sanoi ALS-järjestön edustaja Brian Frederick Guardianissa.

– MinE-tutkimusprojektin työ on erittäin tärkeää ja uuden geenin löytäminen auttaa meitä ymmärtämään paremmin ALS-sairautta, Frederick jatkoi.

Ei parannuskeinoa

ALS eli amyotrofinen lateraaliskleroosi on sairaus, jossa lihaksisto surkastuu lihaksia käskyttävien liikehermojen tuhoutuessa. Sairauden syytä ei vielä tunneta, eikä siihen toistaiseksi ole parannuskeinoa.

Uusi geeni Nek1 löydettiin seulomalla 15 000 tautia sairastavan ihmisen genomeja. Tutkimukseen osallistui 80 tutkijaa 11 maasta. Tutkijat korostavat, että uuden geenin tutkimus on vielä alkuvaiheessa, mutta se saattaa johtaa parempien hoitojen kehittämiseen.

Suomessa tautia sairastaa noin 350 ihmistä. Tauti on miehillä jonkin verran yleisempi kuin naisilla.

Yksi tunnetuimmista ALS:ää sairastavista on fyysikko Stephen Hawking, jolla tauti todettiin jo vuosikymmeniä sitten.

Jäävesihaastetta lietsoi se, että monet julkisuuden henkilöt ottivat vettä niskaansa. Jäävesikasteen saivat esimerkiksi Yhdysvaltain entinen presidentti George W. Bush, tv-juontaja Oprah Winfrey, Vogue-muotilehden päätoimittaja Anna Wintour, näyttelijät Tom Cruise, Charlie Sheen, Robert Downey Jr ja Zac Efron, Microsoftin perustaja Bill Gates, laulajat Justin Timberlake ja Lady Gaga sekä formulakuljettaja Lewis Hamilton – ja sadat muut julkkikset.

Onnellisia ovat he, jotka elävät hetkessä – ja espoolaiset!

Sun juttu -sarjassa selvitimme tällä kertaa, missä asuvat pääkaupunkiseudun onnellisimmat ihmiset. He löytyvät Espoosta, mutta kokonaisuudessaan suomalaiset ovat muutenkin onnellista porukkaa. Onnellisuusprofessori ei usko Einon Leinon onnen kätkemiseen.

Elina Ryhänen, Noora Ollikainen, 7, ja Milla Oksa, 7. Espoon Mellstenin uimarannalla.

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön, kell’ aarre on, se aarteen peittäköön, ja olkoon onnellinen onnestaan ja rikas riemustansa yksin vaan.

Siinäpä ohjeistus suomalaiseen sielunmaisemaan. Kun ulkomaalaisille yrittää selittää sanonnaksi jäänyttä Eino Leinon runon pätkää, heidät valtaa epäusko.

– Ei voi olla. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Mikä teitä vaivaa, hämmästeli eräs brittiläinen sanonnan kuullessaan muutama vuosi sitten.

Miksi juuri tämä elämänohje on jäänyt kaikumaan suomalaisten mieliin? Kai se Leino joskus sanoi jotain iloistakin? Mitä järkeä tuossa sanonnassa yleensäkään on?

– Ei mitään järkeä. Se kertoo tietystikin Eino Leinon sen hetkisestä tunnetilasta, joka oli hyvin vaihteleva. Eino Leinolla on myös hyvin onnellisia pätkiä, opastaa "onnellisuusprofessori" Markku Ojanen.

Ojanen on Tampereen yliopiston psykologian emeritusprofessori ja hän toimi myös yliopiston psykologian laitoksen johtajana ennen eläkkeelle jääntiään. Hän on tutkinut paljon ihmisten onnellisuutta.

– Itse sanon ”kellä onni on, se onnen näyttäköön ja olkoon onnellinen onnestaan". Taiteilijalla on kuitenkin oikeus kuvata omia tuntojaan. Ja varmaan osin sellaisia suomalaisiakin tuntoja, että meillä on tämmöinen outo suomalaisuuskuva vähän rasitteena, joka tulee usein vastaan, Ojanen selventää.

 

Ei onni kärsi katseit’ ihmisten. Kell’ onni on, se käyköön korpehen ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan ja hiljaa iloitkohon onnestaan, Leino jatkaa runossaan Laulu onnesta.

Espoolaiset ovat pääkaupunkiseudun onnellisimpia

Tämä ohjeistus näyttää unohtuneen espoolaisilta. Nuo pirulaiset kun ilakoivat Mellstenin uimarannalla, Westendin nurkilla täysin vailla häpeää onnestaan. Täällähän nauretaan ja hymyillään!

Aurinko hellii vihdoinkin heinäkuun lopun lomailijoita tiistaisena iltapäivänä. Rannassa rakennetaan hiekkakakkuja, jumppaohjaajat hyppyyttävät niin lapsia kuin aikuisia ja iloinen musiikki soi. Kahvilan terassilla nautitaan jäätelöä ja limpparia.

Kyllä espoolaisten nyt kelpaa. No, sinilevä sentään kiusaa myös Espoossa, eikä veteen menemistä suositella.

THL:n Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan viime vuonna espoolaiset olivat pääkaupunkiseudun onnellisinta porukkaa. Kun heiltä tutkimusta tehtäessä kysyttiin kuluneista neljästä viikosta, 51,7 prosenttia koki olleensa onnellisia suurimman osan ajasta.

Pääkaupunkiseudun onnellisuusmestaruus tuli toki melko marginaalisella erolla, koska hyvänä kakkosena tulivat vantaalaiset 50,3 prosentin osuudella. Helsinkiläisistä 47,3 prosenttia oli suurimman osan ajastaan onnellisia.

Suomalaiset eivät kärsi häpeästä ja alakulosta

Tiistaina Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkaisi oman onnellisuustutkimuksensa. Sen mukaan 80 prosenttia uusmaalaisista koki oman elämänsä joko hyvin tai melko onnellisiksi. Se vastasi koko Suomen kansan keskimääräistä onnellisuutta.

Parin vuoden takaisessa onnellisuustutkimuksessa Suomi oli EU-maista viidenneksi onnellisin. Tutkimuksia ja onnellisuuden indikaattoreita on paljon, mutta pääviesti on, että suomalaiset ovat olleet verrattain onnellisia jo vuosikausia.

– Mantra jota hoetaan on, että suomalaiset ovat sulkeutuneita, melankolisia, kateellisia. Tällaista saa paljon kuulla. Esimerkiksi siitä suomalaisten heikosta itsetunnosta, joka on täyttä humpuukia. Miten voidaan olla sellaisia, jos ollaan aina onnellisimpien joukossa, kun kansakuntia verrataan, tuhahtaa onnellisuusprofessori Ojanen.

– Ihan mahdotonta, että kärsisimme jatkuvasta häpeästä ja alakulosta. Sitä on vaikea jotenkin ymmärtää. Kokisin, että siinä on kyse suomalaisuuskuvasta, jota me on haluttu helliä. Tällaista negatiivista kuvaa, joka on maailmalla aika ainutlaatuista. Kun yleensä kansat maailmalla aina kehua retostaa itseään, niin suomalaiset tekevät tässä ehkä japanilaisten kanssa poikkeuksen. Että me ollaan tällaista vähän surkeeta joukkoa. Me kärsimme milloin mistäkin ja sitten kun tehdään nimettömiä kyselyjä, niin ei tule sinne päinkään mitään vastaan. 

Mitä tämä nyt sitten kertoo? Ovatko ihmiset aivan pihalla, kun onnellisuutta kysytään?

– Ei ne voi olla pihalla, kun Suomi on hyvinvointivaltio. Kyllä se aina näkyy jossain, Ojanen paaluttaa.

Kuinka olla onnellinen?

Mutta se tilastoista. Palataan takaisin Espooseen, Westendin nurkille. Miksi täällä ollaan niin onnellisia?

Elina Ryhänen on tullut rannalle nauttimaan aurinkoisesta päivästä tyttärensä, ystävänsä ja tämän tyttären kanssa. Kerro meille, Elina, miksi täällä ollaan onnellisia?

– Kyllä täällä kelpaa asustella, kaikin puolin. Meillä on täällä Suomen upeimmat rannat. Tai ainakin upeimpia. Palvelut pelaa ja luonto on kaunista.

Ja yhteisöllisyyttä, sitä löytyy myös?

– Kyllähän me paljon vietetään yhdessä aikaa. Tavataan tuttuja ja tuntemattomia. Varsinkin näin kesällä kaikki nousee tuolta koloistaan ja lähtee ulos tapaamaan naapureita, Ryhänen kertoo.

Niinkö helppoa on olla onnellinen?

– Saada itsensä onnelliseksi: Siihen tarvitaan ennen kaikkea hyvää tahtoa ja yritystä toimia sillein, että tulee toimeen ihmisten kanssa. Oma onnellisuus riippuu hyvin paljon siitä, että kyetäänkö me tekemään myöskin lähellä olevia ihmisiä onnellisiksi. Kyse on hyvin paljon näistä ihan jo kauan sitten ymmärretyistä hyveistä, että kun muistetaan tällaiset arvokkaat asiat kuin ystävällisyys, kiitollisuus, anteeksianto ja tämän tyyppiset asiat ja ollaan oikeudenmukaisia. Niin kyllä se sitten tulee takaisin mitä suuirimmassa määrin, kun tämä muistetaan. Niin paljon on yhteisestä onnesta on kysymys, onnellisuusprofessori Ojanen ohjeistaa.

Hän kuitenkin muistuttaa, että toki omastakin onnesta on pidettävä huoli. Esimerkiksi on syytä olla aktiivinen ja huolehtia terveydestään. Omaan onneen takertuminen ei kuitenkaan tuota hyvää tulosta. Ojanen korostaa, että ihmisten on syytä pitää toisistaan huolta ja koittaa välttää itsekkyyttä siellä, missä se suinkin on mahdollista.

Entä mikä on asiantuntijan selitys sille, että Espoossa ollaan onnellisia?

– Kun hyvinvointijutut kasautuvat – kuten koulutus, varakkuus ynnä muut – niin kyllä sillä oma merkityksensä on. Ei se varmaan sen kummempi juttu sitten ole. Näillä tekijöilläkin on merkitystä, kun ne alkavat kasautua. Ne tuottavat onnellisuuslisää. Tämmöset tekijät tuottavat optimismia ja elämänhallinnan kokemusta ja sitä kautta sitten sitä onnellisuuttakin. Näin ajattelisin katsomatta tilastoja, Ojanen analysoi.

Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole koulutettuja tai varakkaita. Jokainen meistä ei ole hyvissä asemissa. Tietääkö harmaassa arjessa katuja tallaava olevansa onnellinen, vai onko hän edes? Mitä se onnellisuus oikein on, häh?

– Itse määrittelen niin, että onnellisuus on sellainen tila, jossa ei ole tarpeen miettiä menneisyyden hyviä  asioita, eikä ajatella toisiko tulevaisuus jotain parempaa. Vaan juuri se, mitä nyt on, tuntuu hyvältä ja tyydyttävältä. Ja jopa kiitollisuutta voi liittyä siihen. Tila, jossa haluaisi olla ja pysyä, onnellisuusprofessori linjaa.

– Kyllä voisin yhtyä tähän kommenttiin. Aika hyvin sanottu, kehaisee Elina Ryhänen professorin sanomisia, siellä espoolaisella rannalla.

Siinäkö se on myös Espoon taika?

– Niin, miksi ei. Siinähän se tuli!

Näin siis onnellisuudesta. Nyt voit äänestää seuraavaa Sun juttua alla olevalla lomakkeella!

Masennuslääkkeet huonoja lasten vakaviin masennuksiin

Lääkkeiden teho lasten ja nuorten masennuksen hoidossa on joutunut kyseenalaiseksi viime vuosina. Osa lääkkeistä on myös yhdistetty itsemurha-ajatusten lisääntymiseen.

Nuori poika.

Vakavaa masennusta potevat lapset ja nuoret eivät todennäköisesti saa apua masennuslääkkeistä, tuore tutkimus vahvistaa. Erilaisten terapioiden pitäisikin aina olla ensisijainen hoito heille.

Lääkkeiden teho lasten ja nuorten masennuksen hoidossa on joutunut kyseenalaiseksi viime vuosina. Osa lääkkeistä on myös yhdistetty itsemurha-ajatusten lisääntymiseen.

Nyt julkaistut tulokset perustuvat 34 aikaisemman tutkimuksen aineistoihin, jotka koostuivat 5 300 potilaan terveystiedoista. Tutkimuksissa tarkasteltiin 14 eri masennuslääkettä.

Suuri osa tutkimuksista oli tutkijoiden mukaan heikkolaatuisia ja valtaosa lääkkeistä osoittautui tehottomiksi lasten ja nuorten hoidossa. Verrattuna lumelääkkeeseen ainoastaan fluoksetiini oli tehokkaampi ja sitä käyttäneet myös pysyivät lääkityksellään muita todennäköisemmin.

Tutkijat pitävät tuloksiaan osoituksena masennuslääkitysten tehottomuudesta lasten ja nuorten vakavien masennusten hoidossa. Jos lääkkeitä kuitenkin tarvitaan, paras vaihtoehto näyttäisi olevan fluoksetiini.

Suomessa masennusta sairastaa noin 3 prosenttia alle 13-vuotiaista ja 5–6 prosenttia 13–18-vuotiaista. Lasten ja nuorten masennuksia hoidetaan mm. yksilöterapialla ja kognitiivis-behavioraalisella terapialla. Varsinkin pienten lasten hoidossa huomioidaan myös koko perhe ja mahdolliset vanhempien masennukset. Lääkkeitä suositellaan lähinnä muiden hoitojen tueksi vaikean tai pitkäkestoisen masennuksen hoidossa. Tällöin suosituksissa parhaana pidetään fluoksetiinia.

Tulokset julkaistiin Lancet-lehdessä.

Ammatti vaikuttaa Alzheimerin taudin riskiin, opettajilla hyvä ennuste

Ahkeraa ajattelua vaativa työ ihmisten parissa voi jopa kumota epäterveellisen ruokavalion vaikutuksia dementian synnyssä, kertovat tuoreet tutkimukset.

Opettaja liitutaululla

Opettajan ja lääkärin ammateissa työskentelevillä on ammattialoista pienin todennäköisyys sairastua Alzheimerin tautiin, kertovat maailman suurimmassa dementiakonferenssissa Kanadan Torontossa esitellyt tutkimukset.

Wisconsinin Alzheimer-tutkimuskeskuksessa Yhdysvalloissa ja Baycrestin terveystutkimuskeskuksessa Torontossa tehtyjen tutkimusten mukaan ahkerasti jumpatut aivot antavat "ison kognitiivinen reservin" eli liikkumavaran, jolla voi vastustaa muiden riskien vaikutusta.

Ainakin yhden dementian riskitekijän eli epäterveellisen ruokavalion havaittiin vaikuttavan vähemmän, jos ihmisellä on aivojen runsasta käyttöä vaativa työ ja harrastukset sekä vilkas sosiaalinen elämä. Suojaa antavat opettajan ja lääkärin ammatin lisäksi muutkin työt, joita tehdään ihmisten parissa eikä esimerkiksi tehtaassa tai pelkästään tietokoneen ääressä.

Toronton konferenssissa on esitelty myös muita tutkimustuloksia, muun muassa geeni, joka vaikuttaa suojelevan Alzheimerin taudilta. Aiemmista tutkimuksista tunnetaan 20 Alzheimerille altistavaa geeniä.

Elämäntyylikysymykset yhä tärkeämpiä Alzheimer-tutkimuksessa

Tutkijat ovat viime vuosina tulleet yhä vahvemmin siihen tulokseen, etteivät muistin menettäminen ja sekavuus ole ikääntymisen luonnollinen seuraus, joka ei ole vältettävissä.

Joidenkin dementian muotojen puhkeamiseen elämäntavoilla on suuri merkitys. Tupakointi, runsas alkoholinkäyttö, vähäinen liikunta ja paljon punaista lihaa, perunoita, sokeria ja valkoista leipää sisältävä ruokavalio ovat edelleen riskitekijöitä esimerkiksi  Alzheimerin taudissa. Uusien havaintojen mukaan syy–seuraus-suhde ei kuitenkaan ole suoraviivainen.

– Pitkä koulutus ja haastava ammatti voivat vaikuttaa enemmän kuin vain hidastaa älyllisten toimintojen heikkenemistä. Ne voivat todellakin kumota epäterveellisen ruokavalion ja aivojen pienten verisuonten sairauksien vaikutuksia, sanoi Toronton konferenssin järjestäneen kansainvälisen Alzheimer-tutkimusjärjestön johtaja Maria Carrillo.

Hänen mukaansa on yhä ilmeisempää, että lääketutkimuksen lisäksi kannattaa panostaa elämäntyylikysymyksiin dementiasairauksien hoitamiseksi ja viime kädessä jopa estämiseksi.

Polttava tuttu tunkiolta on superterveellinen – nokkosta ei kelpuutettu ruokapöytään kaupan hyllyltä

Puutarha tavoitteli terveyspommina tunnetusta nokkosesta uutta hittiä vihannestiskille. Siitä on yritetty tehdä salonkikelpoinen vitamiinipommi. Kaupan mukaan yrtti on ehkä liian erikoinen suomalaiseen makuun, sillä vihanneshyllyiltä sitä ei ole ostettu odotetusti.

Ruukussa kasvatetun nokkosen lehdet

Puutarhurin kädessä on nokkosen siemeniä. Hän tilasi niitä Amerikasta asti, mutta amerikkalaiset nokkoset olivat hurjan polttavia. Sitten löytyi parempi lajike.

– Niitä pystyi keräämään melkein paljain käsin. Ne polttivat vähän, mutta iho ei kutissut pitkään. Ajattelimme, että miedot sopisivat tarkoitukseen, viljelijä Hannu Varpio kertoo.

Orimattilalaisella Varpion kasvihuoneella oli työn alla uusi tuote terveysruoan sytyttämille suomalaisille. Salaatin tapaan ruukkuun kasvatetusta nokkosesta odotettiin hittiä.

– Kauppiaat innostuivat. Ajattelin, että tästä voisi tulla hyväkin juttu.

Nokkosessa valtavat määrät vitamiineja ja rautaa

Nokkonen on suorastaan terveyspommi. Sen C-vitamiiniarvo on viisinkertainen appelsiiniin verrattuna, rautaa siinä on seitsemän kertaa enemmän kuin pinaatissa. Mineraalisuoloja nokkosessa on enemmän kuin missään muussa kotimaisessa kasvissa.

Nokkonen sisältää kalsiuimia, magneesiumia, A-, B-, E- ja K-vitamiineja ja runsaasti kuituja. Se sopii jopa ihon- ja hiustenhoitoon. Nokkosannoksella voisi korvata melkoisen joukon pilleripurkkeja. Kukapa ei haluaisi tätä voimayrttiä.

Varpio sai uudesta tuotteesta innostunutta palautetta, mutta ihmeyrttiä ei varsinaisesti viety käsistä.

– Nokkosen kokeilijat ostivat tuotetta vain kerran, Varpio sanoo.

Nokkosesta ei tullutkaan hittiä

Varpiolle nokkosen huono menekki oli pieni pettymys. Ehkä mielikuva nokkosesta pihojen rikkakasvina ja ihoa polttavana kiusana on liian huono.

– Ajattelimme, että nokkosta on takapihoilla, mutta eivät ihmiset niitä pihalta hae. Me tekisimme nokkosesta puhtaamman version, joka menisi kaupaksi. Mutta ei se ollut ihan niin, Varpio pohtii.

Varpio kasvatti ruukkunokkosta vain pieniä määriä. Kasvia meni kaupaksi viikossa parhaimmillaan muutamia kymmeniä. Tunkiolta tuttu terveyspommi oli kaupassa tarjottuna kuitenkin outo. 

– Se oli ehkä liian erikoinen tuote suomalaisen makuun. Nokkosta ehkä kokeillaan kerran, mutta ei välttämättä enempää, Hollolan S-marketin vihanneshoitaja Hanna Sirola arvioi. 

Kaupan hedelmä- ja vihanneshoitajat ovat Varpion mielestä avainhenkilöitä uuden tuotteen lanseeraamisessa. He vastaavat vihannesten sijoittelusta.

Sirolan mielestä nokkosen käyttöön saattoi kohdistua pelkoja. Kuivattuna tai ryöpättynä käytettävää kasvia ei uskalleta laittaa ruokaan mukaan.

Tuoreena nokkonen sopisi vaikka smoothieen.

Suomalainen ostaa vanhaa tuttua

Nokkosta vieljellään Suomessa muuallakin. Ainoa päätoiminen nokkostila on Kainuussa Puolangalla. Osuuskunta Ärmätti on viljellyt kymmenisen vuotta nokkosta avomaalla ja jatkojalostaa kasvista nokkosrouhetta ja –puristeita. Niitä tuotetaan terveysmarkkinoille.

Varpion kasvihuonepuutarhassa ideana oli tuottaa tuorekasvi ruokakauppoihin, jotka haluavat tuottaa asiakkailleen elämyksiä.  

– Siihen kysyntään me yritämme keksiä uutuuksia ja teimme näitä nokkosia. Mutta ei sitä joka kuukausi voi tuottaa uutta elämystä.

Kokonaisuudessaan vihannesten kysyntä on kasvanut. Kilpailussa kotimainen vihannes häviää ulkolaiselle hinnassa, mutta voittaa tuoreudella ja puhtaudella. Puutarhurille uuden tuotteen kehittäminen on keino erottua.

– Perusvihannekset kurkku ja toimaatti ovat erittäin kilpailtuja tuotteita. Uusien tuotteiden myötä saamme perustuottetakin kauppaan, Varpio sanoo.

Nokkosta nostatetaan uudelleen

Hollolalaisessa marketissa asioivalle Veikko Simulallle nokkonen on tuttu ruokakasvi, joita heillä on käytetty pinaatin sijasta jo vuosia omalta pihalta poimittuna. Vaimo tekee nokkoslettuja ja -keittoa muutamia kertoja vuodessa. Kaupasta ostettuna hinta olisi kuitenkin ratkaiseva tekijä.

– Jos nokkosta ei löytyisi kotoa, niin voisin sitä ostaakkin. Se riippuu hinnasta. Jos hinta on kova, lähtisin hakemaan kauempaa luonnosta, Simula sanoo.

Ruukkunokkosesta ei tullut vielä hittiä, mutta Varpio ei aio luovuttaa. Nokkonen taitaa tulla kauppaan vielä uudelleen – ehkäpä smoothiereseptin kera.

Uhanalainen iilimato auttaa yhä ihmistä paranemaan

Verijuotikas eli iilimato on kuollut Suomessa lähes sukupuuttoon, koska sen luontaiset elinympäristöt ovat käyneet harvinaisiksi. Iilimatoja käytetään kuitenkin edelleen sairaanhoidossa muun muassa haavojen hoitoon.

Lääkäri määrää iilimatohoidon sekä sen, kuinka montaa matoa hoidossa tarvitaan.

Uhanalainen iilimato eli verijuotikas saattaa yleistyä Suomen luonnossa, mikäli sen lääkinnällinen käyttö laajenee Euroopasta meille uudelleen.

– Vielä 1930-luvulla iilimatoja myytiin apteekissa lääkinnällisiin tarkoituksiin, jopa noin 100 000 iilimatoa vuodessa, sanoo Turun yliopiston eläinmuseon konservaattori Ari Karhilahti.

Tätä nykyä iilimatojen käyttö lääketieteellisenä hoitomuotona on vähäistä. Suomessa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea myöntää erityislupia iilimatojen lääkinnälliseen käyttöön satunnaisesti.

Kansanperinne elää

Iilimatojen avulla on hoidettu ihmisiä kuitenkin satoja vuosia.

Verijuotikkaan syljestä erittyy hirudiinia, joka muun muassa estää verta hyytymästä. Suomessa iilimatoja käytetään terveydenhuollossa lähinnä haavojen hoitoon.

– Yliopistosairaalat ovat ajoittain hakeneet erityislupia iilimatojen käyttöön, mutta vain satunnaisesti, sanoo ylilääkäri Annikka Kalliokoski Fimeasta.

Kalliokosken mukaan myös muita kansanperinteestä kumpuavia biologisia hoitomuotoja on Suomessakin yhä käytössä. Esimerkiksi haavanpuhdistuksessa saatetaan biologisena keinona käyttää eläviä kärpäsentoukkia.

Veren kuppaaminen iilimatojen hommaa

Iilimadoille on edelleen kysyntää, Ari Karhilahti Turun yliopiston eläinmuseosta arvelee. Hänen mukaansa Euroopassa iilimatoja käytetään varsin yleisesti imemään verta. Tämä hirudoterapiana tunnettu luontaishoito on pitänyt pintansa, sitä käytetään etenkin hevosille nivelvaivoihin.

Suomessakin on hirudoterapiaa tarjoavia yrityksiä. Iilimatojen käytöstä ihmisiin ja palveluiden määrästä luontaishoidoissa on vaikea saada tietoja, koska Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira ei valvo luontaishoitojen tarjoajia.

– Käsittääkseni iilimadoilla hoitaminen on Euroopassa tulossa suosioon. Kyllä sitä meilläkin taas saatetaan laajemmin kokeilla. Silloin verijuotikkaita varmasti on joku taas tuomassa meille luontoonkin, Ari Karhilahti arvelee.

Pysyvä kanta vain Lounais-Suomessa

Iilimatoja istutettiin aikanaan Suomen vesistöihin, mutta sittemmin kannat ovat heikenneet. Suomen Ympäristökeskuksen mukaan verijuotikas on nykyään uhanalainen ja erityisesti suojeltava.

Viime vuosina iilimatoja on havaittu Suomessa lähinnä muutamissa paikoissa Ahvenanmaalla ja lounaisrannikolla.

– Luontoharrastajat ovat ilmoittaneet havaintojaan Ahvenanmaalta, jossa näyttäisi olevan pysyvä kanta muutamassa prunnissa. Samoin Turun seudulla on pari pientä lätäkköä, joissa iilimatoja varmuudella on, Turun yliopiston eläinmuseon konservaattori Ari Karhilahti sanoo.

Verijuotikkaan eli iilimadon sekoittaa helposti hevosjuotikkaaseen, joka on ojissa ja lätäköissä tavallinen. Hevosjuotikas ei tee reikää eikä ime verta. Se on ulkomuodoltaan lähes samanlainen kuin iilimato.

Iilimadot katosivat veren puutteessa

Iilimadot tarvitsevat nisäkkäiden ja lintujen verta lisääntyäkseen. Verta ne saivat aikoinaan kosteikoissa, joihin esimerkiksi sorkkaeläimet kerääntyivät juomaan.

– Entisaikaan karja kävi laitumilta pluttaamassa lätäköissä, silloin iilimadot pääsivät imemään verta eläinten sorkista, Ari Karhilahti kuvailee.

Maatalouden muutos on yksi syy iilimatokannan harvenemiseen.

– Enää ei juurikaan ole sellaisia laidunlammikoita, joissa olisi lehmiä sorkkineen.

Verijuotikkaan kuppauksen on katsottu olevan hyödyllistä sekä iilimadolle itselleen että kupattavalle eläimelle.

– Sorkkaeläinten mahdolliset tulehdukset paranivat, kun iilimato imi niistä verta. Myös verenkierto hiussuonissa parani iilimadon imemisen jälkeen. Ja se auttoi pitkäksi aikaa, konservaattori Karhilahti kertoo.

Historiallisten perheiden tutkijaa hirvittää rokotuksista luopuminen

Rokotusten yleistyminen vähensi aikanaan lapsikuolleisuutta merkittävästi. Vielä 1700- ja 1800-luvulla parin viikon sisällä saattoi kuolla 3–4 saman perheen lasta esimerkiksi tuhkarokkoon.

Lääkeruisku ja kumihanska.

Rokotusten tarpeellisuudesta on käyty paljon julkista keskustelua viime viikkoina. Historiallisten perheiden tutkija, akatemiaprofessori Virpi Lummaa Turun yliopistosta näkee rokotusten vaikutuksen lapsikuolleisuuteen tutkimusaineistostaan, vanhoista kirkonkirjoista.

– Rokotukset tulivat mahdollisiksi joskus 1800-luvun alkupuolella. Mitä yleisimmiksi rokotukset tulivat, sitä nopeammin lasten kuolleisuus alkaa vähentyä, akatemiaprofessori Virpi Lummaa kertoo.

Jotkut vanhemmat jättävät tarkoituksella lapset rokottamatta. Historiallisten perheiden tutkija ei tätä tekisi.

– Kyllä minua henkilökohtaisesti hirvittäisi jättää rokottamatta lapsia, kun tietää, millaisia seurauksia voi tulla, jos jättää rokottamatta, pohtii Lummaa.

Tuhkarokko aiheutti aikanaan valtaisaa kuolleisuutta

Aiemmin tiistaina Yle julkaisi uutisen tutkimuksesta, jonka mukaan lapsuusiän tyypilliset tulehdussairaudet eivät lyhennä elinajan odotetta kuten aiemmin on kuviteltu. Kyseessä on Turun yliopiston ja englantilaisen Stirlingin yliopiston juuri julkaisema yhteistutkimus. Akatemiaprofessori Virpi Lummaa johtaa tutkimusryhmää.

Tämän tutkimuksen mukaan esimerkiksi isorokolle ja hinkuyskälle altistuminen lapsena ei edesauta kuolemista sydän- ja verisuonitauteihin, aivoinfarktiin tai syöpään myöhemmällä iällä. Tuloksesta ei voi vetää suoria johtopäätöksiä rokotekeskusteluun.

On oleellista huomata, että tutkimusaineisto on 1700- ja 1800-luvulta. Lummaa painottaa, että tutkimus käsitteli pitkäaikaisia vaikutuksia. Taudit olivat lapsille todella vaarallisia.

– Meidän tutkimusaikana 1700- ja 1800-luvulla ne aiheuttivat valtavaa kuolleisuutta lasten keskuudessa. Meillä on tutkimusperheitä, joissa saattoi 3–4 lasta kuolla viikon, kahden sisällä tuhkarokkoon tai muihin vastaaviin sairauksiin.

Liioittelu ja tietojen haaliminen eri lähteistä vääristävät rokotekeskustelua

Ylen aamu-tv:n vieraana olleen toimittaja-juontaja Hanna Sumarin lapset sairastuivat Ruotsin-reissulla hinkuyskään. Rokottamaton, kuukauden ikäinen lapsi joutui eristykseen Auroran sairaalaan. Ruotsissa oli tuohon aikaan ilmassa rokotevastaisuutta. Sumari kirjoitti aiheesta blogiinsa.

Hanna Sumari ja Heikki Peltola

Suomessa on herännyt keskustelu siitä, kannattaako lapsia rokottaa. Esimerkiksi Pietarsaaressa moni haluaa elää omien periaatteidensa mukaisesti eikä siten rokota lastaan. Pietarsaaressa rokotuskattavuus on 85 prosenttia.

– Luku kuulostaa pahalta. Kyllä se ennustaa epidemiaa ennen pitkää. Se "ennen pitkää" voi olla tietysti hyvin pitkä, koska ympäristö on hyvin rokotettu. On kuitenkin mahdollista, että esimerkiksi tuhkarokkoa alkaa esiintyä, kertoo lasten infektiolääkäri, infektiotautien emeritusprofessori Heikki Peltola.

Suomessa rokotuskattavuus on edelleen korkea, mutta on alueita, joissa rokotteita jopa pelätään. Peltolan mukaan näillä alueilla on tyypillisesti muutamia henkilöitä, jotka ovat rokotteiden vastaisessa uskossaan erittäin vahvoja.

– Yleensä kaivetaan esiin hyvin paljon liioiteltuja ongelmia ja niitä kuulutetaan laajalti ilman todellista pohjaa. Jotkut ihmiset kuuntelevat huonoja perusteita ja lähtevät mukaan, jatkaa Peltola.

Hanna Sumari sanoo, että on outo juttu, ettei uskota tieteeseen, vaan taikuruuteen.

– Ihmiset ottavat tiedon tuolta ja tuolta, eivätkä tiedot edes liity samaan rokotteeseen, ja sitten niistä luodaan sellainen kauhuskenaario, joka on täysin epätosi. Meillä on kuitenkin tietoa ja koulutusta asiasta.

Rokotuksissa on kuitenkin aina riskejä, viimeisimpänä tapauksena narkolepsia. Myös taudeilla on eroja: esimerkiksi jäykkäkouristus ei koskaan ole ollut erityisen yleinen tauti. Tilanne on kuitenkin toinen, jos puhutaan vaikka tuhkarokosta.

– Mikään ei ole täydellistä, eivät rokotuksetkaan. Ilman muuta rokotuksillakin on haittoja, mutta jos verrataan hyötyihin, haitat ovat todella pienet. Rokotteet tulee myös erottaa toisistaan. Sikainfluenssarokotteessa narkolepsia oli täysin yllätys, koska oli kova kiire alkaa rokottaa eikä tietoa mahdollisesta narkolepsiasta ollut ehditty saada. Neuvolarokotteet ovat paljon paremmin tutkittuja, kertoo Peltola.

Jos lasta ei rokoteta, taudeille altistuminen kasvaa.

– Rokotteet antavat hyvän suojan sairauksille, Peltola jatkaa.

– Minun mielestäni on kiinnostavaa, että mitä nyt rokottamattomat lapset ajattelevat aikuisina siitä, jos heitä ei ole rokotettu, kertoo Hanna Sumari. 

Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä ehdotti viime viikolla, että lapsilisät tulisi ottaa pois vanhemmilta, jotka eivät suostu kansalliseen rokotusohjelmaan.

– Ensivaikutelma on, että hyvä ajatus, mutta ei varmaankaan toimi suomalaisessa yhteiskunnassa. Muualla maailmassa on kyllä pakotteita käytössä. Tärkeintä on kuitenkin valistus, kertoo Peltola.

Tutkimus: Lapsuusiän tyypilliset sairaudet eivät leikkaa elinaikaa

Isorokolle, tuhkarokolle, hinkuyskälle tai muille infektiosairauksille altistuminen ei edesauta kuolemista muun muassa aivoinfarktiin tai syöpään myöhemmällä iällä.

Kuvassa rokotetaan.

Lapsuusiän tyypilliset tulehdussairaudet eivät lyhennä elinajan odotetta kuten aiemmin on kuviteltu. Turun yliopiston ja englantilaisen Stirlingin yliopiston juuri julkaisema yhteistutkimus osoittaa, ettei isorokolle, tuhkarokolle, hinkuyskälle ja muille lapsuuden infektiosairauksille altistuminen edesauta sydän- ja verisuonitauteihin, aivoinfarktiin tai syöpään kuolemista myöhemmällä iällä.

Tutkijat ovat aiemmin esittäneet, että lapsuuden tyypilliset pitkäaikaiset infektiosairaudet lisäisivät riskiä sairastua aikuisena sydän- ja verisuonitauteihin ja sitä kautta aiheuttaisivat ennenaikaisen kuoleman.

Elinikä on noussut 35:stä yli 80 vuoteen

Tutkimuksen taustalla on ollut havainto, että rokottamisen sekä lapsuusajan tautien tuhoamisen myötä myös ihmisten elinikä aikuisena on pidentynyt. Reilun 250 vuoden aikana suomalaisten keskimääräinen elinaika on noussut 35 vuodesta yli 80 vuoteen.

– Tutkimuksemme kuitenkin osoittaa, että varhaisiässä sairaudelle altistuminen ei aiheuttanut kohonnutta riskiä ennenaikaiseen kuolemaan tai lisääntymisongelmia. Emme myöskään löytäneet yhteyttä sydänsairauksiin, aivoinfarktiin tai syöpään kuolemiseen emmekä sen paremmin miehillä kuin naisillakaan vaikutusta ikään, jolloin he saivat ensimmäisen lapsensa, lapsien määrään tai lapsien eloonjääntiin, tutkimusta johtanut akatemiaprofessori Virpi Lummaa Turun yliopistosta sanoo.

Terveydenhoito ja parempi ruokavalio eduksi

Akatemianprofessori Virpi Lummaan mukaan elinaikaa on viime vuosisatoina todennäköisimmin kasvattanut aikuisiässä saatu terveydenhoito sekä parempi ruokavalio.

Turun ja Stirlingin yliopistojen evoluutioekologian tutkijat selvittivät asiaa käyttämällä apunaan vuosina 1751–1850 syntyneiden suomalaisten kirkonkirjatietoja.

Syntymä-, avioliitonsolmimis- ja kuolinajat yhdistettiin tutkimushenkilön kotikunnassa aikakaudella vuosittain vaihdelleisiin epidemioihin.

– Jokaisen tutkitun 7 283 henkilön kohdalla arvioitiin hänen todennäköinen sairaudelle altistumisensa käyttämällä apuna kyseisenä aikakautena tapahtuneita infektioiden aiheuttamia lapsikuolemia. Jos lapsi syntyi aikana, jolloin suuri osa alueen lapsista kuoli infektiosairauteen, on oletettavaa, että myös tällä lapsella oli suurempi riski altistua sairaudelle, Lummaa kertoo.

Tutkijat analysoivat, kuinka pitkään lapsena johonkin tulehdussairauteen altistunut henkilö eli, kuoliko hän sydän- ja verisuonitauteihin ja kuinka monta lasta hän sai.

Näin poistat punkin oikeaoppisesti – älä viivyttele

Punkit levittävät borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta, joten niiden poistamiseen on syytä suhtautua vakavasti.

Jos punkki kiinnittyy ihoon, se on syytä poistaa nopeasti. Aiemmin on virheellisesti ajateltu, että punkin pitäisi olla kiinnittyneenä vuorokauden verran ennen kuin borrelia-bakteeri tarttuu. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

– Hoidettavana kävi lapsi, jolla oli ollut punkki muutaman tunnin. Hänellä oli hyvin laaja, borrelian aiheuttama rengasihottuma. Tartunta voi tulla nopeasti, muistuttaa lääkäri Eero Kitinoja Saaristolääkäreistä.

Hän on tänä kesänä hoitanut useita borrelioositapauksia päivittäin. Lukumääräisesti tartuntoja on ollut ehkä hieman vähemmän kuin viime kesänä, mutta punkkikesää Kitinoja kuvailee tavalliseksi.

Ota kiinni ihon läheltä ja nosta kiertäen

Punkin poistoon on tarjolla useita erilaisia välineitä. Olemassa on muun muassa punkkirautoja, punkkilassoja ja punkkikyniä, mutta punkin saa pois myös tavallisilla teräväkärkisillä pinseteillä.

Punkista otetaan kiinni niin läheltä ihoa kuin mahdollista ja varotaan puristamasta punkkia. Punkki poistetaan vetämällä ylöspäin ja samalla kierretään kevyesti. Näin punkki irrottaa väkäset ihosta.

– Jos punkki saadaan irti kokonaisena, mutta ihon sisälle jää kuitenkin jonkinlainen piikki tai musta piste, ei sitä tarvitse alkaa sieltä kaivamaan pois, Eero Kitinoja sanoo.

Kun punkki on poistettu, ihoa on seurattava. Jos iholle ilmestyy laaja, rengasmainen ihottuma, on syytä hakeutua lääkäriin.

Yli 1,6 miljoonaa synnytysikäistä naista on zikavaarassa

Tutkijat ovat laatineet mallin, jonka mukaan pahimmillaan kymmenet tuhannet vauvat voivat syntyä vammaisina zikaviruksen vuoksi. Uhkaavin tilanne on aivan lähivuosina.

Pikkutyttö, jonka päässä on ruususeppele, imee peukaloa isoäidin sylissä.

Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla elää jopa 93 miljoonaa ihmistä, jotka ovat vaarassa saada zikavirustartunnan, ja heistä 1,65 miljoonaa on synnytysikäisiä naisia, arvioidaan Nature Microbiology -lehdessä julkaistussa mallinnuksessa.

Yhdysvaltalaisessa Notre Damen yliopistossa tehdyn mallinnuksen mukaan seurauksena voi olla kymmeniä tuhansia raskauksia, joissa virustartunta vaurioittaa sikiötä. Tutkijat korostavat kuitenkin, että kyseessä on pahin mahdollinen näkymä.

– Uskomme, että mallimme on varsin tarkka arvio siitä, missä zika aiheuttaa epidemioita, mutta samalla myönnämme, että sattumalla on suuri merkitys, kuten myös sillä, että osa alueista on melko lailla eristyksissä ja niissä asuu vähän ihmisiä. Siksi virus ei välttämättä leviä mantereen kaikille kolkille, sanoo tutkimuksen johtaja Alex Perkins.

Hän muistuttaa myös, että tutkimus keskittyi tartuntoihin, ei tautitapauksiin. Vain viidenneksellä tartunnan saaneista on mitään oireita ja vielä harvempi hakee apua ja päätyy siten tilastoihin, Perkins sanoo.

Brasilian köyhillä naisilla on suurin riski

Mallin pohjana käytettiin zikan tavoin tarttuvien denguen ja chikungunyan leviämistä sekä ilmasto-oloja ja virusten itämisaikoja. Erityisen merkittävää on se, missä vaiheessa niin suuri osuus ihmisistä saa joko luonnostaan tai rokotuksen ansiosta immuniteetin tartunnalle, että taudin leviäminen estyy.

– Tartunnat yleistyvät ensimmäisten 2–3 vuoden aikana. Uskomme, ettei epidemia voi kasvaa siitä, Perkins sanoo.

Perkinsin mukaan zikatartunnan riski on erityisen suuri köyhille naisille, koska heillä ei ole varaa ikkunoiden hyönteisverkkoihin tai ilmastointilaitteisiin. Niillä on erityinen merkitys zikaa levittävien hyönteisten torjunnassa.

Pahimmaksi tilanne käy Brasiliassa sen suuren koon ja olosuhteiden vuoksi. Tartuntoja on odotettavissa kolme kertaa niin paljon kuin muilla zika-alueilla, Perkins uskoo.

Espanjassa syntyi zikan vaurioittama poika

Zikavirus voi aiheuttaa sikiöille aivojen kehityshäiriön, joka ilmenee lapsen pienipäisyytenä. Yhteys havaittiin Brasiliassa viime vuonna. Maa on sen jälkeen vahvistanut yli 1 600 tapausta, joissa se pitää zikaa syynä lasten vammautumiseen.

Espanja on ilmoittanut ensimmäisestä Euroopassa syntyneestä lapsesta, jonka pienipäisyyttä epäillään zikatartunnan aiheuttamaksi. Nainen sai tartunnan matkallaan Latinalaisessa Amerikassa.

Tartunta selvisi tutkimuksissa keväällä. Nainen ei halunnut aborttia, vaan synnytti lapsensa maanantaina Barcelonassa. Lääkärit kuvaavat pojan tilaa vakaaksi.

Ravintolayrittäjät kritisoivat julkista Oiva-valvontaa – tarkastajienkin mukaan Eviran ohjeistus muuttuu liian tiuhaan

Elintarvikealan yritysten julkinen valvonta eli Oiva-raportit ovat viranomaisten mielestä parantaneet ravintoloiden hygieniaa ja elintarvikevalvontaa. Yrittäjät kuitenkin moittivat valvontaa epäreiluksi, epäselväksi ja liian byrokratian takia työlääksi. Tarkastajatkin myöntävät, että Eviran ohjeistus muuttuu niin tiuhaan, että määräyksissä on vaikea pysyä perässä.

Bayram Basalak valmistelee kebab-annosta ravintolassaan.

Oiva-hymynaamoja on annettu elintarvikealan yrityksille nyt kolmen vuoden ajan. Sinä aikana moni asia on muuttunut: terveystarkastajien mukaan varsinkin hygienia ja ravintoloiden oma elintarvikeseuranta ovat kohentuneet.

Puutteita toki edelleen löytyy, mutta niitä ei ole yhtä paljon tai ne eivät ole yhtä räikeitä kuin vielä vuonna 2013. Esimerkiksi pohjalaisravintoloiden yleisin ongelma on tällä hetkellä se, ettei ravintolasta löydy asianmukaista kirjanpitoa elintarvikkeiden lämpöseurannasta.

Yrittäjät: Epäreilu järjestelmä

Kaikki yrittäjät eivät haluneet kommentoida Oiva-järjestelmää Ylelle omalla nimellään. Moni kuitenkin moittii Oivaa liian työlääksi ja epäreiluksi: yksi puute laskee hymynaaman suupielet yrittäjien mielestä liian herkästi.

– Jos on terveydelle vaarallinen ravintola, totta kai se laitetaan kiinni. Siitä ei ole mitään epäilyjä, mutta nämä julkaisut (Oiva-raportit) ovat väärin ihan suoraan sanottuna. Tämä on epäreilu järjestelmä: jos sinulla on 4 on täyttä hymyä ja 1 normaali hymy, ja sen mukaan sinulle tulee tulokseksi vain normaali hymy, mitä siitä voi sanoa, tuskailee Nova Kebapin ja Marmaran omistaja Bayram Basalak Kokkolasta .

– Evira halusi linjata sen aikanaan näin eli yksikin huonompi arvosana on koko sen tarkastuksen arvosana. Ehkä se on joissakin tapauksissa väärinkin, mutta näin se on. Toisaalta jos yrittäjä oikeasti haluaa hymyilevän naaman, niin sitten he kyllä korjaavat asiat nopeasti, vastaa terveystarkastaja Teija Pitkäkangas Kokkolan kaupungilta.

Yrittäjien mielestä ruuan turvallisuuden valvonta on toki tärkeää, kunhan maalaisjärki kulkisi siinä mukana. Nyt se tuntuu monen mielestä kadonneen.

– Aika herkästi ja pienistä puutteista lähtee hymynaamat, ei se ole reilua. Järjestelmän pitäisi olla mielestäni neuvoa-antava, ei tuomitseva, mitä se nyt tällä hetkellä on, sanoo kokkolalaisten Lounas Café Pit Stop Chez Minnan ja ravintola Meri Pasaatin omistaja Minna Klemola.

Eviran ohjeistus on muuttunut monta kertaa

Moni yrittäjä myös kokee, että viranomaisten vaatimukset muuttuvat lähes jokaisella tarkastuskerralla tai että yrittäjiä kohdellaan eriarvoisesti.

– Tuntuu, ettei tarkastajilla ole selkeitä yhteisiä sääntöjä, eikä yrittäjien kohtelu ole tasapuolista. Olen miettinyt, että jos ravintolassa on hetkellinen kaaos ja sillä hetkellä sinne tulee tarkastaja, katsooko joku sitä läpi sormien ja toinen ei, pohtii yrittäjä Minna Klemola.

Terveystarkastajat myöntävät, että jotain perää yrittäjien kokemuksissa on. Syynä on se, että Evira on muuttanut ohjeistuksiaan tiuhaan ja tarkastajienkin on ollut vaikea pysyä niiden perässä. 

– Tuohan se vaikeuksia tarkastajallekin, koska uudet ohjeet pitää käydä aina läpi yhdessä tarkastajien kesken. Mietitään, että mitä tämä tarkoittaa ja miten se meidän alueellamme toteutetaan, että se olisi edes tällä alueella yhdenmukaista, sanoo terveystarkastaja Teija Pitkäkangas.

– Ohjeistus on muuttunut koko ajan. Se tarkoittaa myös sitä, etteivät aikaisemmin tehdyt Oiva-raportit ole vertailukelpoisia keskenään, harmittelee Vaasan kaupungin terveysinsinööri Marianne Holmlund.

Teija Pitkäkangas on törmännyt asiaan kentällä.

– Moni yrittäjä on sanonutkin, että sinähän viimeksi sanoit näin. Nyt me on ruvettu tarkastuksilla sanomaan, että arviointiohje on tämän hetken voimassa ja se voi olla ensi kerralla muuttunut. Se on vaan niin, että Oiva myöskin elää koko ajan ja ohjeet ja tulkinnat saattavat muuttua. Sen takia yrittäjillä saattaa olla epätietoisuutta.

Pääosa yrittäjistä haluaa leveän hymyn

Valtaosa yrittäjistä tavoittelee leveää hymyä, vaikka sen merkitystä asiakkaiden ruokapaikan valintaan ei kukaan osaa arvioida.

– Totta kai hymyt ovat tärkeitä. Se on nyt tavallaan niin kuin ravintolan logo, kun asiakkaat katsovat, oliko sillä täyshymy vai mikä. Varmaan asiakkaat pikku hiljaa alkavat katsoa tätä kyllä, sanoo ravintolayrittäjä Bayram Basalak.

– Minulle on tärkeää saada hymynaama, vaikka en usko, että monikaan asiakas sitä välttämättä edes katsoo, toteaa myös yrittäjä Minna Klemola ja jatkaa vielä:

– Kun aloitin ravintolatoiminnan, ei tämmöistä valvontaa ollut ollenkaan, ei lähimainkaan. Yrittäjän työmäärä on lisääntynyt valtavasti. Valvonta on hyväksi, mutta järki pitäisi olla kädessä.

Hae lisää

Tervetuloa Ylen mobiiliuutisiin!

Kokeilemme palvelun avulla millainen käyttöliittymä sopisi parhaiten uutisten, urheilun ja sään seuraamiseen mobiilikäytössä.

Otamme mielellämme vastaan palautettasi siitä, mikä palvelussa toimii jo hyvin ja mitä mielestäsi voisi vielä kehittää.

Liitä mukaan päätelaitteesi malli ja sähköpostiosoitteesi, jos tarvitset apua ongelmatilanteessa.

Lähetä palautetta:

Lähetä