Poliitikot säätävät ja raha ratkaisee – 5 ongelmaa, jotka haastavat lääkärin arvoja

Tuore kirja päivittää lääkärin etiikkaa yhä monimutkaisemmassa maailmassa. Professori Amos Pasternack haluaa oikaista lääkärien rivit.

Stetoskooppi  ja rahaa.

Lääkäri joutuu työssään pohtimaan yhä monimutkaisempia ongelmia, joihin perinteinen lääkärin etiikka ei tarjoa suoraa vastausta.

  • Onko lääkärin velvollisuus olla vaiti vaiko pakko ilmoittaa viranomaisille, kun epäilee potilaansa ajo- tai metsästyskykyä?
  • Hoidetaanko ns. paperittomat ihmiset?
  • Miten suhtautua lääketeollisuuden markkinointiin?
  • Mitä ajatella yksityisestä terveydenhoidosta?
  • Onko lääkärillä lupa, oikeus, velvollisuus vai pakko tehdä eutanasia?

Kesäkuussa julkaistu Lääkäriprofessio – professionaalisuus lääkärin työssä -artikkelikirja etsii vastauksia kipeisiin kysymyksiin. Teos syntyi kokeneen lääkärin, professori emeritus Amos Pasternackin ajatuksista.

Pasternack on uransa aikana kouluttanut suuren joukon uusia lääkäreitä Tampereen yliopistossa. Uusi kirja jaetaan kaikille noin 850:lle ensi syksynä aloittavalle lääkäriopiskelijalle.

Vieläkö pappa saa ajokortin?

Lakeja säätäessään poliittiset päättäjät astuvat helposti lääkärien tontille. Lääkärin päätökset taas vaikuttavat suoraan hänen potilaisiinsa.

Laki antaa lääkärin tehtäväksi esimerkiksi arvioida, saako joku ajaa autoa tai kantaa asetta.

– Lääkärin ja potilaan luottamus on keskeinen asia. Tämä luottamus on vaarassa silloin kun potilas tietää, että lääkärin on pakko tehdä hänen kannaltaan ikävä päätös.

– Lääkärillä on nyt lain mukaan ilmoitusvelvollisuus, jos hänellä on epäilyksiä ajo- tai ampumakunnosta. Minusta oikeus ilmoittaa olisi parempi. Viranomainenkin voisi luottaa lääkäreihin, sanoo Pasternack.

Lääkäri puhuu hädästä, poliitikko rahasta

Eduskunnassa on väliin isoinkin kirjaimin keskusteltu siitä, kuuluvatko terveyspalvelut ns. paperittomille. Nykyisen lain mukaan heillä ei ole oikeutta muuhun kuin ihan akuuttiin hoitoon.

Amos Pasternack sanoo, ettei ymmärrä lainkaan niitä suomalaisia, jotka tahtovat hoidon evätä.

– Ei riitä ymmärrys, että meillä on ihmisiä jotka eivät hyväksy paperittomien terveydenhoitoa. Se ei tulisi edes kovin kalliiksi, puhahtaa Pasternack.

– Onneksi on löytynyt riittävästi lääkäreitä pyörittämään näitä paperittomien klinikoita eri puolilla maata. He ovat kunnostautuneet ja osoittaneet, että lääkärin etiikka toimii vaikka monet päättäjät ovat toista mieltä.

Poliitikot puhuvat rahasta, vetovoimatekijästä ja terveysturismista – lääkärit näkevät Pasternackin mukaan sairaat ja apua tarvitsevat ihmiset heidän kotimaastaan riippumatta.

Minkä firman lääkkeen lääkäri määrää?

Raha ottaa lääkäreistä mittaa myös, kun puhutaan yksityishoidoista tai lääketeollisuudesta. Amos Pasternack näkee, että molemmissa on ongelmia.

Hän pitää lääkärien ja lääketeollisuuden etuja vastakkaisina.

– Lääketeollisuus tekee hyvää kehittämällä uusia parempia lääkkeitä, mutta sen päätavoite on tehdä omistajilleen rahaa. Lääkärin taas tulee toimia objektiivisesti ja vankalla asiantuntemuksella myös lääkkeitä valitessaan.

Kuitenkin lääketeollisuudella on suuri valta siihen, mitä lääkäri potilaalleen valitsee. Pasternackin mukaan firmojen markkinointibudjetit ovat usein isommat kuin lääkkeiden kehittämiseen varatut rahat.

– Markkinoinnilla on suuri merkitys lääkevalintoihin, mutta on tavallista, ettei lääkäri huomaa sitä. Hän näkee kyllä kollegoidensa käyttäytyvän lääkemarkkinoinnin ehdoilla, mutta ei huomaa että toimii itsekin niin.

– Sekin on huomattu, että lääketehtaan läsnäolo alan kongressissa riittää nostamaan myyntipiikin tämän yrityksen tuotteisiin. Ei siellä tarvitse pitää edes puhetta tai esitystä, vaan näkösällä oleminen riittää, sanoo Pasternack.

Kahden kerroksen sairaita

Amos Pasternack uskoo, että lääkäri toimii ja hoitaa potilaitaan etiikkansa mukaan ja tasa-arvoisesti. Mutta:

– Yksityisellä terveysasemalla houkutus voi olla siinä, että teettää tutkimuksia, jotka eivät tuo potilaalle hyötyä mutta tuovat kyllä aseman omistajalle lisäarvoa. Siis rahaa, sanoo Pasternack.

– Paljonko aseman puitteet vaikuttavat potilaan valintoihin? Ja lääkärin suosio? Ei suosituin aina ole paras, tämä näkyy näissä valelääkäritapauksissa. He kai ovat "menestyneet" hyvin potilaiden hoidossa...

Pasternack suhtautuu epäillen myös sote-uudistukseen kytkettyyn valinnanvapauteen.

– Ajatus on hyvä, mutta potilaan pitäisi saada valita useammin kuin kerran vuodessa. Vuosi on liian pitkä aika. Miten ihmiset tietävät tai osaavat valita itselleen sopivimman, kysyy Pasternack.

– Eikä tästä järjestelmästä tasa-arvoista saada. Ei syrjäseudulla ole mistä valita. Toisaalta töissä käyvät ihmiset menevät ohituskaistaa pitkin työterveyshuoltoon jo nykyisinkin.

Eutanasiasta ei saa tehdä bisnestä

Armokuolema eli eutanasia puhuttaa niin tavallisia ihmisiä, päättäjiä kuin lääkäreitäkin. Lääkärin etiikkaan kun kuuluu tehdä hyvää.

– Toki voi ajatella, että eutanasiakin on hyvä jos ihminen kärsii paljon eikä enää ole toivoa. Mutta olen itse ihan vakuuttunut, ettei ole lääkärikunnan asia tappaa potilasta, sanoo Pasternack.

Professori pelkää lääkärikunnan jakautumista suhtautumisessa eutanasiaan. Varsinkin tässä on kohta, jossa olisi syytä oikaista rivejä ja löytää yhteinen kanta vaikeaan asiaan.

– On mahdollista että tulee kahdenlaisia lääkäreitä, joista toiset suostuvat eutanasiaan ja toiset eivät. Ikävää, jos tämä rikkoo lääkärikunnan yhtenäisyyttä.

– Kauhuskenaario on tietenkin se, että joku perustaa eutanasiaklinikan ja tekee sillä rahaa, sanoo Amos Pasternack. Esimerkiksi Sveitsissä tällainen klinikka on.

– Ihmiset matkustavat klinikalle ympäri maailmaa saamaan armokuoleman. Eikä se varmaankaan ole ilmaista.

Pasternackin mielestä jos – siis jos – joku lääkäri suostuisi eutanasian tekemään, hänen tulisi olla kokenut lääkäri ja hänellä tulisi olla hoitosuhde kuolevaan potilaaseen.

– Kyllä minusta saattohoidon koulutus, kehittäminen ja sen ulottaminen nykyistä laajemmalle on parempi ratkaisu kuin eutanasia, sanoo Amos Pasternack.

Lääkäriprofessio – professionaalisuus lääkärin työssä -kirjan ovat toimittaneet Amos Pasternack, Raimo Puustinen ja Jaana Hallamaa. Muita kirjoittajia on kymmenkunta.

Muistisairas ei avannut ovea kotihoitajalle, vietiin poliisisaatossa psykiatriselle – "Valitettavasti arjessa tapahtuu näitä"

Kainuulaisen vanhuksen omaiset järkyttyivät, kun heille soitettiin, että noin 80-vuotiaan äidin pihassa on poliisiauto. Tapauksesta on tehty kantelu Aluehallintovirastoon.

Vanhan ihmisen kädet.

Talvella 2017 kajaanilaisen vanhuksen omaiset saivat järkyttävän puhelun. Yksin asuvan muistisairaan noin 80-vuotiaan naisen kotisairaanhoitaja soitti ilmoittaakseen, että ikäihmisen kotiin on soitettu poliisi ja ambulanssi.

Omaisen mukaan hoitaja kertoi syyksi, että iäkäs nainen ei ollut halunnut päästää kotisairaanhoitajaa kotiinsa.

– Poliisi ja ambulanssi olivat jo pihassa ja minä sanoin, että ei missään nimessä tällaista. Hoitaja sanoi, että lääkäri on antanut ohjeen ja poliisi on tehnyt ohjeiden mukaan. Että tämä vain tiedoksi omaisille, kertoo iäkkään naisen tytär.

Vanhus ja tämän omaiset eivät halua esiintyä jutussa omilla nimillään, koska he pelkäävät joutuvansa vaikeuksiin. Puheluun vastannut nainen kertoo, että tilanne järkytti.

– Se tuntui hirveältä. Ensimmäisenä tuntui, että menee jalat alta ja sitten mietin, että joko muut sisarukset tietävät. Meidän äitimme ei kuulu poliisiautoon, nainen kertoo.

Kajaanissa taajama-alueen ulkopuolella asuva ikäihminen on sairastanut etenevää muistisairautta, Lewyn kappale -tautia, pari vuotta. Tauti aiheuttaa muun muassa unohtelua sekä näkö- ja kuuloharhoja. Vanhus muistaa kuitenkin päivän, kun poliisiauto kaartoi talon pihaan. Hänen mukaansa olotila oli sinä päivänä hyvä, eikä hätää ollut.

Vanhus oli käynyt samalla viikolla tutkimuksissa sairaalassa, missä aloitettiin uusi lääkitys sydänoireisiin. Sen vuoksi kotisairaanhoitaja oli poikkeuksellisesti käynyt kotona mittaamassa verenpaineen jo kahtena päivänä sillä viikolla. Vanhus piti siksi hoitajan lauantaista käyntiä turhana, eikä halunnut päästää tätä kotiinsa. 

Vanhuksen mukaan kohtelu oli tylyä, eikä poliisi jättänyt muita vaihtoehtoja kuin lähteä mukaan.

– Se oli nolo teko. Toista kertaa en lähde, sanoo vanhus.

Muistisairas psykiatriselle osastolle

Kotihoidon asiakkaan ja tämän omaisten mukaan vanhus vietiin Kainuun keskussairaalan ambulanssilla, jonka kyydissä oli poliisi. Poliisiauto tuli kaupunkiin ambulanssin perässä.

Omaiset soittelivat sairaalaan ja illalla heille kerrottiin, että äiti on siirretty psykiatriselle osastolle.

– Sanoin, että äiti ei missään nimessä kuulu sinne. Hänellä on muistisairaus, eikä sitä hoideta psykiatrisella osastolla. Lääkäri ei kuitenkaan arvostanut meidän omaisten asiantuntemusta, tytär kertoo.

Kun tytär sai äitinsä kiinni puhelimitse seuraavana aamuna, tämä oli lapsilleen vihainen.

– Hänellä oli kuva, että me lapset olemme toimittaneet hänet sinne ja se on meidän syytä. Hän kertoi olevansa kauhuissaan ja ihmetteli, mitä tämä peli on, kun kaikki tavarat ovat lukkojen takana. Hän lopetti puhelun vihaisena ja loukkaantuneena.

Omaisten mukaan oli vanhus tahdonvastaisesti psykiatrisella osastolla 11 päivää. Sairaalajakson jälkeen vointi on ollut kohtalaisen hyvä, vaikka muistisairaus vaikeuttaakin välillä arkea. Kainuun soten mukaan 80-vuotias on yhä kykenevä asumaan yksin.

Keväällä sattunut välikohtaus on kuitenkin heikentänyt sekä vanhuksen että omaisten luottoa Kainuun soteen. Tyttären mukaan ikävä tilanne olisi ollut helposti vältettävissä.

– Hoitajan olisi pitänyt ensin soittaa meille, kertoa tilanne ja kysyä mitä tehdään. Me olisimme sanoneet hoitajalle, että mene vain jatkamaan töitäsi ja me otamme äidistä täyden vastuun.

Vanhuksen kaksi tytärtä ovat tehneet äitinsä kohtelusta kantelun Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon. Ratkaisua ei ole vielä tehty. Kanteluiden keskimääräinen käsittelyaika on tällä hetkellä 5,4 kuukautta.

Kotihoitajien perehdytyksessä aukkoja

Tapaus on Kainuussa todella harvinainen. Kainuun soten palvelupäällikkö Marja Heikkinen ei muista kymmenen vuoden ajalta kuin yksittäisiä tapauksia, joissa ikäihmisen kotiin on soitettu poliisit.

Heikkinen voi kommentoida Kajaanissa tapahtunutta välikohtausta vain yleisellä tasolla. Hänen mukaansa menettely ei kuulosta ohjeiden mukaiselta.

– Kyllähän se kuulostaa vähän ikävältä, mutta valitettavasti arjessa tapahtuu näitä. Meillä on työntekijöitä vähällä perehdytyksellä ja kun he joutuvat yksin kentälle, joissakin tilanteissa toimintaohjeet eivät ole selvillä, Heikkinen toteaa.

Mikäli vanhus ei päästä hoitajaa sisälle, hoitajia on ohjeistettu soittamaan ensin omaiselle.

– Työntekijän täytyy selvittää, onko asiakkaalle sattunut jotain. Hänen tulisi soittaa ensin omaiselle ja selvittää miten olisi mahdollista päästä sisälle.

– Epäselväksi asiaa ei saa jättää, koska asiakas voi olla kaatuneena sisällä, Heikkinen sanoo.

Vanhusten itsemääräämisoikeus ei aina täyty

Suomessa potilaalla on itsemääräämisoikeus (Valvira). Se tarkoittaa, että terveydenhoito on vapaaehtoista ja potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta silläkin uhalla, että päätös vahingoittaa terveyttä.

Muistisairauskaan ei poista itsemääräämisoikeutta, mikäli hän on kykenevä päättämään omasta hoidostaan. Valviran mukaan suomalaisessa terveydenhuollossa saattaa tapahtua itsemääräämisoikeuden rajoittamista. Valviran mukaan se voi liittyä esimerkiksi hygieniahaalareiden käyttöön tai asioista päättämiseen muistisairaan puolesta.

Kainuun soten palvelupäällikkö Marja Heikkinen painottaa, että kotihoidossa tulisi ottaa huomioon, onko asiakas kykeneväinen päättämään itse asioistaan.

– Täytyy huomioida, pystyykö asiakas itse päättämään omista asioistaan vai onko hänellä jonkinasteinen muistisairaus, jolloin omaiset täytyy ottaa mukaan hoitoneuvotteluihin.

– Vanhuksella on ihan samanlainen itsemääräämisoikeus asioihinsa kuin kaikilla muillakin, Heikkinen sanoo.

Poliisi voi viedä pakkohoitoon lääkärin pyynnöstä

Mikäli poliisi saa tehtäväkseen hakea ikäihmisen kotoaan sairaalaan, todennäköisesti kyse on lääkärin virka-apupyynnöstä. Taustalla on mielenterveyslaki, jonka mukaan virkalääkäri voi pyytää poliisilta apua henkilön toimittamiseksi lääkärin arvioitavaksi.

Lääkärin virka-apupyynnöt ovat poliisille osa päivittäistä työtä. Usein kysymyksessä on ihminen, jolla saattaa olla esimerkiksi itsetuhoisia ajatuksia tai joka muutoin voi olla vaaraksi joko itselleen tai muille ihmisille ilman hoitoa.

– Jos henkilö on sitä mieltä, että hän ei halua hoitoa, vaikka ymmärtää täysin, mitä hoidosta kieltäytyminen voi aiheuttaa, on tilanne haastavampi, koska Suomessa on pääsääntöisesti vapaus valita millaista hoitoa vastaanottaa, kertoo Oulun poliisilaitoksen ylikomisario Tomi Mansikkamäki.

Poliisin mukaan ikääntyneisiin ihmisiin ja muistisairaisiin liittyvät tehtävät ovat lisääntyneet kotihoidon yleistymisen myötä. Oulun poliisilaitoksen ylikomisario Arto Aution mukaan ikäihmiset eksyvät enemmän etenkin kaupungissa.

Autio arvioi, että myös poliisin tekemät tarkistuskäynnit ikäihmisten koteihin ovat lisääntyneet. Poliisi saattaa mennä paikalle, kun huolestunut omainen on ottanut yhteyttä hätäkeskukseen.

– Kun omaiset eivät tavoita esimerkiksi toisella paikkakunnalla asuvaa iäkästä vanhempaansa, he luulevat, että hänellä on hätä kun hän ei vastaa puhelimeen. Sellaiset tehtävät ovat poliisille kiusallisia, sillä jos tiedossa ei ole, että olisi rikosta tapahtumassa, ne eivät kuulu poliisin tehtäviin, Autio sanoo.

Poliisille muistisairaisiin liittyvät tehtävät voivat olla hyvinkin haastavia. Virkavallan kohtaaminen voi pelottaa ketä tahansa – puhumattakaan muistisairasta. Poliisi pyrkiikin luomaan tilanteeseen turvallisen ilmapiirin.

Käytännössä siihen voi pyrkiä esimerkiksi juttelemalla tuttavallisesti.

– Jos henkilöstä tiedetään etukäteen hänen historiaansa, ehkä lempinimiä tai muuta vastaavaa, niin tällaisia asioita voidaan käyttää keskustelussa, kertoo Tomi Mansikkamäki.

"Eihän äiti mikään eläin ole, jota seurataan kuin hirvikoiraa"

Kajaanilaisen vanhuksen omaiset ovat huolissaan, miten yksin puulämmitteisessä talossa asuva ikäihminen pärjää jatkossa. Aikuisen tyttären mukaan äidillä on parempia ja huonompia päiviä. Suurena ongelmana on yksinäisyys, joka heijastuu myös ajokortittoman naisen jaksamisessa.

– Juuri herättyään hän voi olla sekava. Toisaalta, kun ympärillä on ihmisiä ja touhutaan yhdessä, äidillä ei ole mitään ongelmaa, tytär kertoo.

Sairaalajakson jälkeen Kainuun sote arvioi kajaanilaisvanhuksen hoidon tarpeen, kun omaiset hakivat äidilleen hoivapaikkaa. Päätöksessään Kainuun sote totesi, että ympärivuorokautista hoitoa ei tarvita, vaan henkilö pärjää edelleen omillaan ja kotisairaanhoitaja vierailee jatkossakin kerran kuussa.

Tämä huolestuttaa omaisia, joiden mielestä hoivapaikka-asia täytyisi laittaa vireille jo ennen kun vanhuksen kunto huononee.

– Emme ole vaatineetkaan ympärivuorokautista hoitoa, mutta äiti tarvitsisi hoivapaikan, jossa olisi yhteinen ruokailu, juttuseuraa ja muita sosiaalisia aktiviteetteja. Ne ovat terveyden perusta, tytär murehtii.

Hoivapaikkaan liittyvää järjestelyä ei ole aloitettu. Sen sijaan huolestuneita omaisia rauhoiteltiin suosittelemalla etäseurantalaitetta.

– Eihän äiti mikään eläin ole, jota seurataan kuin hirvikoiraa. Äiti on ihminen, jolla on tunteet ja hän tarvitsee sosiaalisuutta ja kontakteja muihin ihmisiin, omainen sanoo.

Kainuun soten palvelupäällikkö Marja Heikkinen vahvistaa, että kotisairaanhoidossa suositellaan etäseurantalaitteita, joilla voi seurata ihmisen liikkeitä GPS-teknologian avulla.

Luottamus terveydenhoitoon murtui

Tällä hetkellä kajaanilaisen vanhuksen luona käy eri sairaanhoitaja kuin talvella. Ikäihminen ei ole enää kieltäytynyt avaamasta hoitajalle ovea.

– Äiti on tyytyväinen ja tällä hoitajalla on enemmän aikaa keskustella hänen kanssaan, omainen kertoo.

Kotihoitajien työssä kovaan testiin joutuvatkin erityisesti hoitajan vuorovaikutustaidot. Muistisairaiden kotihoidossa on haasteita, myöntää Kainuun soten palvelupäällikkö Marja Heikkinen.

– Muistisairaan asiakkaan hoitaminen vaatii työntekijöiltä ammattitaitoa ja osaamista. Meidän täytyy huolehtia siitä, että asiakkaalle on suunniteltu riittävästi kotihoidon käyntejä tai hänellä on verkosto, joka seuraa asiakkaan pärjäämistä kotona. Siinä on yleensä mukana omaiset ja jopa naapurustokin.

Kajaanilaisen vanhuksen omaisten luottamus Kainuun soteen on karissut. Omaiset eivät luota, että Kainuussa muistisairauksia tunnetaan tarpeeksi hyvin. He esimerkiksi kertovat, että vanhukselle olisi määrätty psykoosilääkkeitä tapaamatta vanhusta.

– Kotisairaanhoidon toiminta ei ole ollut kokonaisvaltaista. Olemme todella pettyneitä.

Lue lisää:

Näillä neljällä yksinkertaisella keinolla vanhusten kotihoitoa voidaan parantaa

Kotihoidon henkilöstön työolot heikentyneet entisestään – "Monella henkinen paine, kun työtään ei ehdi tehdä hyvin"

Mummo tietää ja tutkimus todistaa – Kävelyyn ainakin 20 prosenttia lisää tehoa

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta, kun sauvakävely ilmestyi suomalaiseen katukuvaan. Liikuntalajista on tehty myös paljon tutkimusta.

Kasvoille astettu maski seuraa esimerkiksi hapenkulutusta sauvakävelyn aikana.

Kasvoille asetetaan pehmeästä muovista tehty sininen maski, rinnalle kiristetään sykevyö, päälle puetaan liivit, jonka taskuista löytyvät mittarit. Sitten ylös, ulos ja lenkille maastoon. Ensin tehdään reipas kävelylenkki ja sama matka kävellään myös sauvojen kanssa. Mittarit seuraavat hapenkulutusta, hiilidioksiditasoja ja sykettä.

Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen laitoksella toimittaja pääsee koekaniiniksi. Tutkijoiden käyttöön on saatu kannettava hengityskaasuanalysaattori, jota on testailtu kevään ja kesän mittaan. 

– Syksyllä aloitamme mittaukset, joilla selvitetään tarkemmin sauvakävelyn ja kävelyn hapenkulutuksen eroa, dosentti Mika Venojärvi kertoo.

Eli tarkoitus on selvittää vielä tarkemmin sitä, kuinka paljon enemmän sauvakävelyssa kuluu esimerkiksi energiaa kuin reippaassa kävelyssä ilman sauvoja. Aiempien tutkimusten perusteella on arvioitu, että sauvat lisäävät kävelylenkkiin tehoa noin parikymmentä prosenttia.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun ensimmäiset sauvakävelyyn suunnitellut sauvat tulivat markkinoille ja Suomessa aloitettiin sauvakävelytekniikan opettaminen. Kyselyjen perusteella voidaan arvioida, että nykyisin noin puolitoista miljoonaa suomalaista harrastaisi sauvakävelyä. Tarkkaa lukua ei kuitenkaan ole tiedossa.

Kymmenen vuotta sauvakävelytutkimusta

Myös Itä-Suomen yliopiston sauvakävelytutkimus voisi juhlistaa merkkivuotta sillä tasan kymmenen vuotta sitten sauvakävelyn terveysvaikutusten tutkimus siellä aloitettiin. Tähän mennessä ryhmältä on syntynyt ainakin kuusi tieteellistä artikkelia alan lehtiin ja vajaa kymmenen pro gradu -opinnäytetyötä sekä yksi väitöskirja.

Merkittävin tulos Venojärven mielestä on ollut se, miten erinomaiseksi terveysliikunnaksi sauvakävely on osoittautunut metabolisesta oireyhtymästä kärsiville ja heille, joilla on riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin tai diabetekseen.

– Tutkimuksissa sauvakävelyn avulla on onnistuttu laskemaan LDL-kolesterolia eli huonoa kolesterolia. Verenpaine on laskenut monessakin tutkimuksessa. Kehonkoostumukseen on voitu vaikuttaa eli paino on pudonnut ja rasvakudoksen osuus vähentynyt ja kestävyyskunto parantunut, Venojärvi luettelee.

Samoja tuloksia voi toki syntyä vaikkapa hölkällä, mutta esimerkiksi harva ylipainoinen pystyy hölkkäämään yhtä pitkään kuin sauvakävelemään. Oikealla tekniikalla tehty sauvakävely voi Venojärven mukaan saavuttaa hölkän vaikutukset, mutta rasitus ei tunnu niin kovalta.

Sauvakävelystä toivotaan apua Parkinson-potilaille

Maailmalla puolestaan tutkijat ovat olleet erityisen kiinnostuneita siitä, miten hyvin sauvakävely sopii iäkkäämmän väestön liikunnaksi. Reilu vuosi sitten julkaistussa artikkelissa todettiinkin, että sauvakävely on yksi eniten suosiotaan kasvattavista liikuntamuodoista yli 65-vuotiaiden eurooppalaisten keskuudessa. 

Erityisen kiinnostuneita on oltu siitä, miten sauvakävelyllä voitaisiin lisätä Parkinsonin taudista kärsivien toimintakykyä.

– Aiheesta on tehty 5–10 vuoden aikana varmaan parikymmentä tutkimusta ja suurimmassa osassa tulokset ovat olleet lupaavia. Kattavampaa tutkimusta ja pitkäaikaisseurantaa aiheesta kuitenkin vielä kaivataan, kertoo Mika Venojärvi.

Sauvakävelijöiden lihaskoepalojen tuloksia odotellaan

Myös Kuopiossa on vielä tekeillä ja tulossa useita tutkimuksia, joilla sauvakävelyn vaikutukset terveyteen tarkentuvat. Venojärvi odottaa syksyllä tuloksia lihasbiopsioista.

Sauvakävelijöitä on otettu pienen pienet lihaskoepalat reidestä ennen ja jälkeen 12 viikon tutkimusjaksoa. Koepaloista tutkitaan, miten harjoitus vaikuttaa lihastasolla eli onko sauvakävelyllä vaikutusta esimerkiksi sokeriaineenvaihduntaan tai rasva-aineenvaihduntaan.

Aiemmin on jo selvinnyt, että kuntosaliharjoittelu kasvattaa humaniiniksi kutsutun proteiinin määrää miesten lihaskudoksessa. Tämä voi vaikuttaa siihen, että kehon sokerinsietokyky on parantunut, ja sillä taas voi olla merkitystä kakkostyypin diabeteksen ehkäisyssä.

Lihaskoepalojen tutkiminen on osa yhteistyötä, jota tehdään ruotsalaisten tutkijoiden kanssa. Tutkimuksessa on verrattu sauvakävelyryhmää, voimaharjoitteluryhmää ja vertailuryhmää 12 viikkoa kestäneen tutkimusjakson ajan sekä puoli vuotta ja vuosi tutkimusjakson jälkeen.

Sauvakävely on pärjännyt vertailussa hyvin. Erityisesti metaboliseen oireyhtymään liittyvien mittausten osalta sauvakävelyryhmään kuuluneilta on saatu parhaat muutokset.

– Myös se on huomattavaa, että tutkimusjakson jälkeen sauvakävelyryhmästä lähes 80 prosenttia jatkoi sauvakävelyä, kun taas kuntosaliharjoittelua jatkoi vain 40 prosenttia tutkittavista, Venojärvi kertoo.

Mummojen syytä käydä myös salilla

Suomessa kehitetyn sauvakävelyn sanotaan usein lyöneen läpi hyvin maailmallakin. Mitään tutkimusta aiheesta ei kuitenkaan ole.

– Sellaisia arvioita on, että 15 miljoonaa ihmistä harrastaa sauvakävelyä ympäri maailmaa. Laji on lyönyt läpi aika hyvin Euroopassa sellaisissa maissa kuin Saksa, Puola, Italia ja Espanja. Kiinastakin on tullut nyt paljon juttuja, että siellä on innostuttu sauvakävelemään. Myös Japanissa, Yhdysvalloissa ja Australiassa sauvakävellään, Venojärvi luettelee.

Suomessa sauvakävely mielletään edelleen mummojen lajiksi, vaikka huippu-urheilijat, kuten Kaisa Mäkäräinen, sauvakävelevät. Venojärvi kannustaisi myös nuorempaa, kuntosalilla viihtyvää väkeä ottamaan mummoista mallia. Pitkillä sauvakävelylenkeillä vahvistetaan kestävyyskuntoa, jonka heikkous on iso riski esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien syntymisessä.

Ja mummot ja papat puolestaan voisivat ottaa mallia nuoremmista. Pelkkä sauvakävelykään ei riitä, monipuolisuus on valttia ikäihmisilläkin.

– Ikäihmisten kannattaa harjoittaa myös lihaskuntoa. Eli molempia tarvitaan: sauvakävelyä ja lihaskuntoharjoitteita viikoittain.

Sauvakävely polttaa rasvaa

Hengityskaasuanalysaattorin kanssa tehdyn testin jälkeen palaamme laboratorioon katsomaan, mitä mittarit kertovat toimittajan sauvakävelyn ja kävelyn eroista. Kyseessä ei ole aito tutkimustilanne, joten kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tuloksesta ei voi vetää.

– Mutta kyllä näistä näkee saman eroon reippaaseen kävelyyn verrattuna kuin tutkimuksissakin. Ja esimerkiksi syke pysyi sauvojen kanssa tasaisesti ihanteellisella rasvanpolttotasolla, Venojärvi arvioi.

Pitänee siis kaivaa vanhat sauvat varastosta esiin seuraavaa kävelylenkkiä varten.

Sähkötupakkaa kokeilevat tarttuvat todennäköisemmin myös varsinaiseen tupakkaan

On myös mahdollista, että samat nuoret olisivat kokeilleet savukkeita ilman sähkötupakkaakin.

Nuori, vaaleanpunaiseen perukkiin pukeutunut nainen polttaa sähkötupakkaa.

Sähkötupakkaa kokeilevat saattavat aloittaa muita todennäköisemmin myös varsinaisen tupakoinnin, tuore tutkimuskatsaus osoittaa. Tulokset julkaistiin JAMA Pediatrics -lehdessä.

Tutkimuksessa yhdistettiin ja analysoitiin uudelleen yhdeksän aikaisemman tutkimuksen aineistot, jotka koostuivat 17 000:n 14 - 30-vuotiaan seurantatiedoista.

Analyysin perusteella sähkötupakkaa kokeilleista tai käyttävistä noin 30 prosenttia aloitti tupakoinnin seurantojen aikana, kun samoin kävi vain kahdeksalle prosentille osallistujista, jotka eivät olleet edes kokeilleet sähkötupakkaa. Sama havaittiin tutkimuksissa, joissa tarkasteltiin kuukauden sisällä poltettuja savukkeita.

Tulokset viittaavat siihen, että sähkötupakka voi madaltaa kynnystä aloittaa varsinainen tupakointi, mutta on myös mahdollista, että samat nuoret olisivat kokeilleet savukkeita ilman sähkötupakkaakin.

Sähkötupakkaa on pidetty tupakkaan verrattuna vaarattomana, mutta uusimpien tutkimustulosten perusteella sillä saattaa olla osin samanlaisia haitallisia sydänvaikutuksia kuin varsinaisella tupakalla. Vaikutuksia havaitaan muun muassa sydämen sykevaihtelussa.

Suomalaisista muutama prosentti käyttää sähkötupakkaa, mutta käyttö on yleistymässä.

Reetta Rädyn kolumni: Vanhemmuus on tunne, ei rään pyyhkimistä tai synttärijärjestelyjä

Aikuisen ja lapsen suhdetta käsitellään teknisenä suorituksena ja kalenterin hallintana, vaikka se on tunteiden vuoristorata, kirjoittaa Reetta Räty.

Reetta Räty.

Kesä, se aika vuodesta, kun lapsiperheet tungeksivat juniin, kauppakeskuksiin ja huvipuistoihin. Ja mitä lasten vanhemmat tekevät: nostelevat tutteja, komentavat lapsia, kyselevät, jankuttavat, lupaavat, lahjovat, kieltävät, pyyhkivät räkää, ostavat uuden jäätelön tippuneen tilalle. Eino istu nyt pieni hetki rauhassa, ettei äidin tarvitse suuttua!

Ihan virkistävää, että lapset eivät häviä päiväkotien ja koulujen porttien taakse, eikä pienimpiä piiloteta vaunujen uumeniin. Tästä ei kuitenkaan pidä päätellä, että lomailevia lapsiperheitä seuraamalla saisi kuvan siitä, millaista vanhemmuus on.

Vanhemmuus vaikuttaa ulkoapäin joltakin, mitä tehdään, ei joltakin, mikä tuntuu. Ja sitä vanhemmuus kuitenkin on: tunne.

Toimittaja Maria Pettersson kirjoitti hiljattain Imagen blogiinsa älyttömän hauskan tekstin otsikolla: ”Lapsettoman opas pienehköjen lasten kohtaamiseen”.

Opas neuvoo esimerkiksi siinä, miten ihailla vauvaa tai hillitä lasten aiheuttamaa ärsytystä. Oikeasti opas kertoo siitä, miten hassuja vanhemmat ovat.

“Normaalit ihmiset sanovat, että lapsi on puolitoistavuotias. Vanhemmat voivat sanoa, että lapsi on 18 kuukautta.”

“Vanhemmat luulevat, että lapsen pilaa tai pelastaa se, kauanko sitä imetetään tai milloin se menee päiväkotiin.”

Moni vanhempi tunnistaa oppaasta itsensä, mutta myös ajattelee, ettei ole itse tuollainen ja nauraa niille, jotka ovat. Minä ajattelin opasta lukiessani samaa kuin vauvapalstoilla ja lapsiblogien äärellä: vanhemmuudesta puhutaan lähes aina tekojen, ei tunteiden kautta.

Vanhemmuus näyttää ulospäin kalenterin hallinnalta, merkkivälikausihaalarilta ja mystiseltä keskustelulta, jossa mietitään, voiko lapset viedä lapsille tarkoitettuihin päiväkoteihin.

Petterssonin teksti on hauskuuden ohella kaunis, koska se tavoittaa lapsen kanssa olemisesta muutakin kuin teknisiä suorituksia. Pettersson sanoo puhuvansa lapselle kuin aikuiselle. Hän kehottaa kuuntelemaan, kun lapsi puhuu, ”koska niillä on usein hyvät jutut”.

Niinhän niillä on, ja siksi niihin ihastuu, ei siksi, että voi valita lapselle omiin tennareihin sopivan kantoliinan.

Vanhemmuus on sitä, että otat vastuullesi lapsen ja haluat että hänen olisi hyvä. Se on sitä, että sinun onnellisuutesi on sidottu lapseen, sittenkin kun lapsen onnellisuus ei ole sidottu sinuun. Sitä että tulet iloiseksi, jos lapsi on iloinen ja hajotat sydämesi, jos lapselle sattuu jotain.

Vanhemmuus ei ole rintapumppu, epiduraali, bataattisose, lapsen nimen tai kolmannen miettiminen, sisustusratkaisu, karkkipäivä, päivähoitovalinta tai tanssiharrastus. Nämä ovat 2010-luvun Suomen ominaisuuksia, eivät vanhemmuuden.

Lapsetonta ja lapsen kanssa elävää ei erota se, että toisella on huollettavana ääntelevä nukke, jolla on välillä korvatulehdus.

On aikuisia, joista ei ole vanhemmiksi, vaikka heillä on lapsia. On myös varaäitejä, isovanhempia, kummeja, jotka saavat osansa vanhemmuudesta, kun oppivat erottamaan, mitä eroa on sillä, että huoltaa lasta ja rakastaa tätä.

Minusta vanhemmuudessa on olennaisempaa sen tarjoama tunneskaala kuin tapahtumien ketju. Ei kiinnosta juurikaan raportti huonosti sujuneesta aamupuuron syönnistä. Sellaista elämä on, sotkua ja riitaa. Mutta syväanalyysi lastesi luonteesta, persoonasta ja tavasta olla maailmassa – anna tulla, ruoditaan!

Vanhemmuus ei ole kovin juhlavaa, eikä omia tunteitaan tarvitse tietenkään julistaa muille kuin lapsilleen. Mutta minusta sillä on merkitystä, millaisena vanhemmuutta pidetään ja miten siitä puhutaan. Jos se on vain juoksemista kesken töiden päiväkotiin, tuore vanhempi voi kuvitella, että kyseessä on tosiaan vain tekninen suoritus, jonka voi hoitaa oikein tai väärin.

Vanhemmuutta ovat vastuu, syyllisyys, rakkaus, raivo, onni, ilo, pelko, se että sovittelee vanhemmuuden kokoisen asian osaksi elämäänsä, ei koko elämäksi. Vanhemmuuden tarjoama tunteiden skaala on äärimmäinen. Vanhemmalle lapsen itku tai nauru ei ole ääni, vaan tunteenilmaus.

Vanhemmuus on se tunne, kun katsoo lastaan, eikä voi vuosienkaan jälkeen käsittää, että siinä hän on, ihmeellisenä, ärtyneenä, tohkeissaan, tukka sotkussa, likaisessa paidassa, taas nuo samat housut, toivottavasti se on muistanut syödä jotain, ei tässä välipalasta ole kyse, vaan pakahtumisesta.

Reetta Räty

Kirjoittaja on toimittaja, yrittäjä ja kahden tytön äiti. Kasvoi Kuusamossa, asuu Kalliossa, opettelee arabiaa.

Diabetes-rokote etenee ihmistutkimuksiin – rokotteen testaus alkaa suomalaisilla vuoden 2018 lopussa

Suomalaistutkijoiden kehittämän ykköstyypin diabetes-rokotteen turvallisuutta ja tehoa päästään ensimmäistä kertaa tutkimaan ihmisillä.

Enterovirus.

Tänään tiistaina on varmistunut, että suomalaisten tutkijoiden kehittämää ykköstyypin diabetes-rokotetta aletaan tutkia ihmisillä. Prototyyppiä on testattu jo hiirillä, joilla se toimii tehokkaasti ja turvallisesti. Ihmistutkimusten on tarkoitus alkaa vuoden 2018 lopussa, ja ne on tarkoitus tehdä suomalaisilla.

– Mikäli rokote osoittautuu tehokkaaksi diabetestä vastaan, se voisi olla käytössä noin kahdeksan vuoden kuluttua, sanoo professori Heikki Hyöty.

Enterovirus sairastuttaa ykköstyypin diabetekseen

Virus voi aiheuttaa merkittävän osan ykköstyypin eli erityisesti lasten sairastamasta diabeteksesta, sanovat Tampereen yliopiston virologian professori Heikki Hyöty ja Helsingin yliopiston lastentautien professori Mikael Knip. Yli 20 vuoden tutkimustyö on antanut vahvaa näyttöä siitä, että kyse on enteroviruksesta, joka tunkeutuu haimaan ja tuhoaa insuliinia tuottavat solut.

 

Rokote vähentäisi inhimillistä kärsimystä ja toisi myös säästöjä.

– On arvioitu, että jos lapsi sairastuu diabetekseen, niin sanotut lisääntyneet kustannukset elämän aikana ovat noin miljoona euroa. Tällä rokotteella voitaisiin estää arviolta vähintään puolet uusista tapauksista, mikä tarkoittaisi, että olisi mahdollista säästää jopa 250 miljoonaa euroa vuositasolla, sanoo professori Knip.

Enterovirukset ovat yleisimpiä ihmisille infektioita aiheuttavia viruksia. Ne aiheuttavat paitsi aivokalvontulehduksia ja sydäntulehduksia, mutta myös tavallista flunssaa, enterorokkoa, ja silmätulehduksia.

Samankaltainen enteroviruksen aiheuttama sairaus oli aikoinaan polio, joka taltutettiin rokotteella.

Riittävää rahoitusta ei löytynyt Euroopasta

Tiedemiehet etsivät nelisen vuotta sopivaa yritystä ja riittävää rahoitusta ihmistutkimusten aloittamiseen.

Rokotetutkimuksen rahoittaa yhdysvaltalainen yritys Provention Bio. Se on kerännyt rahaa vajaat 25 miljoonaa euroa, josta merkittävä osa menee rokotetutkimuksen tekemiseen.

Rahoittajina on useita yrityksiä, yksityishenkilöitä, ja maailman suurin ykköstyypin diabetes-tutkimusta rahoittava säätiö.

 

Professorit Hyöty ja Knip perustivat vuonna 2001 Vactech-yrityksen, jonka omistajiin he myös kuuluvat. Vactech on antanut käyttöoikeuden kehittämäänsä enterovirus-rokotteeseen Provention Biolle. Vactech omistaa pienen osan Provention Bio -yritystä.

– Ainut keino muuttaa vuosien yliopistollinen tutkimustyö rokotteeksi on yritysyhteistyö. Ihmistutkimusten tekeminen on niin kallista, että siihen tarvitaan riittävän suuri ja kansainvälinen yritys, joka kykenee kantamaan riskin, ettei rokote ole tehokas, sanoo professori Hyöty.

Ihmiset saavat diabetes-rokotetta

Rokotetta annetaan aluksi noin 30 terveelle miehelle. Tavoitteena on saada ennen kaikkea tietoa rokotteen turvallisuudesta, mutta myös jonkin verran tehosta. Kyse on kliinisen rokotetutkimuksen ensimmäisestä vaiheesta.

Jos rokote osoittautuu turvalliseksi, toisen vaiheen tutkimuksessa rokotetta annetaan yhteensä noin 150 lapselle. Tutkimuksella etsitään sopivaa annostusta ja tutkitaan rokotteen tehoa. Toisen vaiheen tutkimuksen pitäisi näyttää, antaako rokote suojan viruksia vastaan.

Mikäli toisen vaiheen tutkimustulokset ovat lupaavia, kolmannessa vaiheessa rokotetta tutkitaan noin 4 000 lapsella. Tämän vaiheen on tarkoitus osoittaa se, estääkö rokote ykköstyypin diabeteksen syntymisen.

Ihmistutkimukset on tarkoitus tehdä pääosin Suomessa.

Ykköstyypin diabetes on erityisesti suomalaisten tauti

Ykköstyypin diabetes on Suomessa yleisempi kuin missään muualla maailmassa. Vuodessa siihen sairastuu noin 500–600 lasta, mikä sekin on korkein suhteellinen luku maailmassa.

 

Sairastavien määrä on 1950-luvulta kuusinkertaistunut. Vasta viimeisenä kymmenenä vuonna kasvu on pysähtynyt. Tällä hetkellä tautia sairastavia on Suomessa noin 45 000.

 

Lue myös:
Rokotetaanko diabetesta vastaan jo reilun vuosikymmenen kuluttua? Yhteyttä enterovirukseen etsitään
Ykköstyypin diabetekseen löytymässä rokote

Koiralla on suotuisia terveysvaikutuksia – tässä 6 esimerkkiä

Koira on yhä suositumpi lemmikkieläin, joka viidennestä kotitaloudesta löytyy ainakin yksi koira. Samalla tietoisuus koiran tuomista terveyshyödyistä on kasvanut. Karvainen kaveri on nimensä mukaisesti  ihmisen paras ystävä.

Romeo-koira ottaa rennosti.

Koirakouluttaja Teija Viljanmaa ja psykoterapeutti, toimintarerapeutti Kati Väisänen kertovat esimerkkejä koiran hyvistä terveysvaikutuksista.

1. Lievittää stressiä

Koiran silittäminen laskee verenpainetta ja sykettä. Koiran lämpö ja läsnäolo vaikuttavat ihmisen toimintaan positiivisesti.

2. Hankkii juttukavereita

Ihmiset pysähtyvät juttelemaan koiralle. Koiran kautta pääsee helpommin mukaan uusiiin sosiaalisiin tilanteisiin.

3. Vie ajatukset tähän hetkeen

Ihmisen ajatukset ovat usein jossain muualla, joko menneessä, tulevassa tai jossain somessa, ihan muulla kuin tässä hetkessä. Koira läsnäolo tukee sitä, että ajatukset ja tunteet ovat enemmän tässä hetkessä.

4. Pysyy uskollisena ystävänä

Toisin kuin ihminen, koira ei valehtele. Ihminen pystyy luottamaan siihen, että koira on aito eikä feikkaa. Koira on ihmisen uskollinen ystävä.

5. Tuo katseellaan hyvän olon

Koiran silmät viestivät ihmiselle levollisuutta ja rauhallisuutta. Kun koira katsoo ihmistä silmiin, siitä seuraa oksitosiiniryöppy eli hyvän olon tunne. Oksitosiini on kiintymyksen ja sosiaalisuuden hormoni, ja sillä on tärkeä rooli muun muassa lapsen ja äidin välisen tunnesiteen muodostumisessa.

6. Lisää liikunnallisuutta

Koira vie liikkumaan, koska sitä pitää ulkoiluttaa useamman kerran päivässä.

 

Lue myös: Mimmin rapsuttelu rauhoittaa – koirien käytöstä hyviä kokemuksia pelkopotilaiden hammashoidossa

Laaja brittitutkimus: Sanaristikoiden ratkojilla on muita nuoremmat aivot

Sanojen kanssa pelailu näkyy huomio- ja päättelykyvyssä ja lyhytkestoisessa muistissa.

ristikko

Kahden brittiläisen yliopiston tutkimuksen mukaan sanaristikoiden ratkomisesta näyttää olevan selvää etua muistisairauksien estämisessä. Exeterin yliopiston ja Lontoon Kings Collegen tutkimukseen osallistui yli 17 000 tervettä yli 50-vuotiasta.

Heitä pyydettiin kertomaan, kuinka usein he ratkovat ristikoita tai käyttävät aikaansa muihin sanapeleihin. Briteille se tarkoittanee useimmiten Scrabblea, joka syntyi lautapelinä kahdeksan vuosikymmentä sitten ja on kokenut tietokoneaikana uuden tulemisen verkossa. 

Kun vastaukset sanaristikoiden ratkonnasta ja muista sanapeleistä ristiintaulukoitiin aivotoimintaa mittaavien testien kanssa, yhteys oli ilmeinen: mitä säännöllisemmin ihminen puuhailee sanapelien parissa, sitä parempia ovat huomio- ja päättelykyky ja muisti.

Tulokset esiteltiin Altzheimer-kokouksessa

Tutkijat laskivat, että säännöllisenä harrastus näkyi kymmenen vuotta parempana aivotoimintana kuin koehenkilöiden biologinen ikä yleensä tarkoittaisi. Kokeissa testattiin kielellisen päättelykyvyn nopeutta ja lyhytmuistin tarkkuutta.

– Suorituskyky yhdeksässä kognitiivisessa testissä oli johdonmukaisesti muita parempi. Se myös yleensä nousi sen mukaan, miten säännöllinen harrastus sanapelit ovat,  kertoo neurotutkimuksen professori Keith Wesnes Exeterin yliopistosta.

Tutkimukseen osallistuneet 50–96-vuotiaat ovat mukana Exeterin yliopiston ja King Collegen verkkokannassa, jonka perusteella voidaan tehdä tutkimuksia ilman laboratoriokäyntejä.

Yksi tutkimuksen rahoittajista on Britannian Alzheimer-liitto. Tutkimus esiteltiin sen järjestämässä kansainvälisessä konferenssissa maanantaina Lontoossa. Tutkimusta aiotaan jatkaa kliinisillä kokeilla.

Tutkimusta tarkennetaan

Ikääntyneiden sairauksiin erikoistunut professori Clive Ballard Exeterin yliopistosta sanoo, että monet dementiaa aiheuttavat tekijät voidaan ehkäistä, kunhan saadaan selville, mitkä elämäntapa-asiat ovat oikeasti merkittäviä aivojen terveydelle.

Vanhastaan tiedetään, että aivojen aktiivinen käyttö ehkäisee ajattelutoimintojen heikentymistä, lisää Alzheimer-liiton tutkimusjohtaja Doug Brown.

– Nyt on olennaista selvittää, näkyykö säännöllisen sanapelailun aloittaminen kohennuksena aivoissa, Brown sanoo.

Toistaiseksi hänen suosituksensa Alzheimerin estämiseksi ovat tuttuja: liikkuminen, tupakoimattomuus ja tasapainoinen ruokavalio.

Suomesta viedään ambulanssibusseja Norjaan – korvaavat takseja ja tavallisia ambulansseja

Ruotsissa ja Norjassa ambulanssibussit kuljettavat potilaita sairaalaan ja sairaalasta pois.

Ambulanssibussi

Lietolainen Carrus Delta valmistaa ambulanssibusseja. Se toimittaa tänä vuonna yhdeksän ambulanssiksi valmistettua erikoislinja-autoa Norjaan.

Yleensä yritys valmistaa normaaleja turistikäyttöön tarkoitettuja linja-autoja. Myös ambulanssibussin etuosa näyttää tavalliselta bussilta. Kuljettajan takana on toistakymmentä penkkiä, joissa on jalkatilaa tavallista enemmän.

Penkkien jälkeen on väliseinä, jonka jälkeen on tilat kolmelle sairaalavuoteelle. Matkan ajaksi vuoteet kiinnitetään lattiaan. Seinässä on kiinnikkeet happimaskeille. Autossa on myös invavessa, työtila lääkintähenkilöstölle ja keittiö. Keskellä bussia on hissi, jolla pyörätuolit, paarit ja vuoteet saadaan nostettua sisään.

Kuusi erikoisautoa on jo tänä vuonna toimitettu Norjaan. Loput kolme toimitetaan loppuvuoden aikana. Yhden auton arvo on 300 000–400 000 euroa.

Norjassa ambulanssibusseja on käytetty vuodesta 2013 lähtien. Ne ajavat reittiliikennettä ja kuljettavat potilaita sairaaloihin ja niistä pois eri puolilla maata. Suomessa vastaavaan käytetään tavallisia ambulansseja ja takseja.

Linja-autolla pystyy kuljettamaan enemmän potilaita yhdellä kertaa. Arvioiden mukaan sairaanhoitopiirit Norjassa säästävät ambulanssibussia käyttämällä vuosittain kaksi miljoonaa euroa.

Myös matkustajat ovat olleet tyytyväisiä, kertoo Oslossa ambulanssibussireittiä järjestävän Geilo Turbussar As:n Jan Robert Juvet.

– Teimme kyselyn, ja matkustajat olivat mieluummin ambulanssibussin kuin taksin kyydissä. Bussissa on henkilökuntaa, joka auttaa, ja tarjoilee vaikka kahvia, Juvet sanoo.

Ei tarvetta Suomessa

Suomessa vastaavia ambulanssibusseja ei vielä ole. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ensihoitopäällikkö Tomi Nieminen on sitä mieltä, ettei sellaiselle ole suurta tarvettakaan, ainakaan vielä.

– En näkisi, että varsinaisessa ambulanssikäytössä näille olisi tarvetta. Pitkissä siirtokuljetuksissa ehkä voisi olla, jos osastoilta siirtyviä potilaita pystyttäisiin lähettämään samaan aikaan. Potilasmäärät ovat tällä hetkellä kuitenkin niin pieniä, että kyydit pitäisi koordinoida paremmin, Nieminen pohtii.

Tuleva sote-uudistus ja haja-asutusalueiden terveydenhoidon järjestäminen voi muuttaa tilannetta. Ambulanssibussin pystyisi varustelemaan esimerkiksi liikkuvaksi terveysasemaksi.

Mimmin rapsuttelu rauhoittaa – koirien käytöstä hyviä kokemuksia pelkopotilaiden hammashoidossa

Potilas voi silittää koiraa toimenpiteen aikana ja näin lievittää pelkoaan. Koirien vaikutusta hammaslääkäripelkoon tutkitaan tiettävästi ensimmäistä kertaa maailmassa.

Mimmi-koira auttaa hammaslääkäripelkoisia ihmisiä.

Oulun kaupungin suun terveydenhoidon yksikön ovi avautuu ja sisään tepastelee Mimmi-koira omistajansa kanssa. Mimmi on tullut Muhokselta vastaanottaman pian paikalle saapuvaa hammaslääkäripotilasta. Kyseessä on pelkopotilas, jolle hammaslääkäriin tulo on todellinen tuskien taival.

Pian Mimmin jälkeen paikalle saapuu äiti yhdessä teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Mimmi aistii pelon ja nuuhkaisee varovasti tytön kättä. Koiran läsnäolo vastaanottotilanteessa rauhoittaa pelottavaa tilannetta.

Koira madaltaa kynnystä hakeutua hoitoon

Oulun Dentopoliksessa on käynnistynyt tutkimus koira-avusteisen hammashoidon vaikutuksesta pelon lievitykseen. Koiran läsnäoloa hoitotilanteessa hammaslääkäripelkoisen potilaan auttamiseksi ei ole aiemmin tutkittu Suomessa, eikä tiettävästi muuallakaan maailmassa. Pilottitutkimus on Oulun kaupungin ja Oulun yliopiston yhteistyöhanke.

Pilottihankkeen tavoitteena on saada potilas tulemaan hoitoon hyvällä mielellä, kun karvainen kaveri on vastaanottamassa asiakasta.

– Kun koira on rauhallinen ja tilanteeseen testattu, sen läsnäolo rentouttaa. Koiran silittäminen laskee ihmisen sykettä ja stressitasoa, kertoo projektissa mukana oleva koirakouluttaja Teija Viljamaa.

Toimenpiteen aikana potilas pääsee silittelemään koiraa, joka liikkuu valvotusti hoitohuoneessa ohjaajansa kanssa.

Koirat on testattu etukäteen, hauvat ovat joko niin sanottuja kaverikoiria tai Kasvatus- ja kuntoutus ry:n soveltuvuuskokeen suorittaneita koiria. Ne ovat toimineet aiemmin vanhainkodeissa, kehitysvammaisten palvelukodeissa ja päiväkodeissa.

– Hammashoitohuoneessa koiran näkökulmasta haasteena ovat muun muassa ultraäänet sekä poran ja muiden hoitolaitteiden äänet. Koira kuulee ultraäänet ja muut äänet eri tavalla kuin me ihmiset, sanoo koirien soveltuvuuden tutkinut Viljamaa.

Muhoksen Mimmin läsnäolo rauhoittaa

Pohjanpystykorva Mimmi on yksi tutkimuksessa mukana olevista koirista. Muhoksen Mimmi vaikuttaa rauhalliselta, ehkä vähän nöyrältäkin. Mutta Mimmi on monipuolinen terapiakoira, se on jo kolmatta kertaa auttamassa hammaslääkäripelosta kärsiviä potilaita.

Mimmin omistajan mukaan jokainen kerta on ollut selvästi erilainen, mutta joka kerralla Mimmi on ottanut työnsä rauhallisesti. Kun sitä ei ole tarvittu, se on levähtänyt ja ottanut välillä jopa pikku päikkärit, kertoo toimintaterapeutti, psykoterapeutti Kati Väisänen.

Hammaslääkäripelkoisen potilaan hoitotilanne oli haastava Mimmille, mutta myös sen emännälle.

– Minua jännitti varmaan Mimmiä enemmän, kun huomasin miten potilas jännitti hoitoa, Väisänen kertoo.

Hoitohuoneen ovi on jätetty auki, ja koiralla on oikeus poistua hoitotilasta, jos se kokee äänet ja ihmisen pelon liian haastavaksi.

– Koiran hyvinvointi on erittäin tärkeä asia, koiraa ei voi eettisesti käyttää sellaisessa työssä, jossa koira kärsii ihmisen kustannuksella, koirakouluttaja Teija Viljamaa muistuttaa.

Uusi kokeilu pelonhoidossa

Professori, erikoishammaslääkäri Vuokko Anttonen ja erikoishammaslääkäri Taina Kankaala ovat hoitaneet vuodesta 2000 lähtien Oulun kaupungin hammashoidon pelkopotilaita.

Tavoitteena on, että hoitojakson jälkeen potilas pystyy palaamaan normaaliin hammashoitoon. Seitsemän kymmenestä pelkoyksikössä hoidetusta pystyy palaamaan normaaliin hammashoitoon.

Nyt koirilla tehtävä tutkimus on yksi lisäkokeilu pelon rutiinihoitoon. Normaali pelonhoito ja yleisanestesia ovat menetelminä edelleen käytössä. Koira-avusteisessa hammashoidossa hyvä hygienia on hoitotilanteessa otettu huomioon.

– Tutkimukseen testatut koirat ovat poikkeuksellisen yhteistyökykyisiä ja ne kokevat haastavan tilanteen tärkeänä tehtävänä. Koira on mukana hoitotilanteessa, mutta ei tule potilaan syliin. Jalkopäässä makoilevaa koiraa voi rapsutella huoletta, sanoo Taina Kankaala.

Koirien käytöstä hyviä kokemuksia

Kokemukset koira-avusteisesta hoidosta ovat olleet pelkästään myönteisiä, sillä seuraavat hoitoajat on varattu jo syksyksi.

– Potilaat ovat tykänneet meidän koirista todella paljon. Kun jo odotushuoneessa vastassa on karvainen kaveri, niin jo se helpottaa pelottavaa tilannetta. Täällä käyvät koirat ovat työhön tottuneita kaverikoiria, rauhallisia, oikein mukavasti käyttäytyviä rapsuteltavia ja sosiaalisia koiria, Kankaala kertoo.

Viikon kestäneen pilottitutkimuksen aikana potilaita on hoidettu usean koiran avustamana. Koiran läsnäolosta ei ole haittaa, vaikka karvaturri köllöttelee hoitohuoneen lattialla.

– Päinvastoin, tuntuu kuin koko toimenpide sujuisi joutuisammin ja mukavammin, kun potilaalla on jotakin muuta ajateltavaa kuin hammaslääkäri ja meneillään oleva toimenpide. Yksi pelkopotilaista saatiin hoidettua niin, että hän rapsutteli ja hoivaili koiraa koko hoidon ajan, sanoo Taina Kankaala.

Tutkimus: Äidin lihavuus voi suurentaa synnynnäisten epämuodostumien vaaraa

Ylipainoisten ja lihavien äitien lapsilla oli epämuodostumia sitä todennäköisemmin, mitä lihavampi äiti oli.

Ylipainoiset äiti ja lapsi.

Ruotsalaistutkimuksen mukaan äidin lihavuus voi suurentaa synnynnäisten epämuodostumien riskiä. Riski on sitä suurempi mitä lihavampi äiti on, BMJ-lehden julkaisema tutkimus osoittaa.

Tutkimus perustuu yli 1,2 miljoonan vuosina 2001–2004 syntyneen ruotsalaislapsen ja heidän äitiensä terveystietoihin. Lapsista 3,5 prosentilla oli jokin synnynnäinen epämuodostuma.

Verrattuna normaalipainoisten äitien lapsiin ylipainoisten ja lihavien äitien lapsilla oli epämuodostumia sitä todennäköisemmin mitä lihavampi äiti oli. Äidin vähäinen ylipaino liittyi vain 5 prosenttia suurempaan riskiin, mutta riski suureni tasaisesti ja oli normaalipainoisiin verrattuna jo 37 prosenttia suurempi sairaalloisen lihavilla.

Yhteys koski kaikkia synnynnäisiä epämuodostumia mukaan lukien sydämen, keskushermoston ja raajojen epämuodostumat sekä sukupuolielinten ja ruoansulatusjärjestelmän epämuodostumat.

Tutkimus ei kerro, millä mekanismilla äidin lihavuus lisää epämuodostumien vaaraa, mutta mahdollisesti taustalla ovat lihavuuteen liittyvät glukoosiaineenvaihdunnan ongelmat. Mekanismin selvittämiseksi ja tulosten varmistamiseksi aihetta olisikin hyvä tutkia lisää. Tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että raskautta harkitsevien kannattaisi parhaansa mukaan pyrkiä karistamaan liikakiloja ennen raskautta.

Uutispalvelu Duodecim

Miten verityön tai turman järkyttämä ihminen pääsee takaisin jaloilleen? – 6 kysymystä traumaterapiasta

Rauhan oloissa on varaa lamaantua kriisin iskiessä, mutta harva kantaa vain yhtä murhetta edes lintukodossa.

Mies rannalla auringonlaskussa.

Äkillinen elämää ravisteleva tilanne herättää pelkoa ja avuttomuuden tunnetta. Myrsky vie rakkaan, kolari vammauttaa läheisen tai ystäväpiiriä repii ammuskelu. Traumaattinen kokemus voi olla myös hyväksikäyttö tai lähtö kotiseudulta pakon edessä.

Mitä tapahtuu, kun ihminen järkyttyy?

Aluksi iskee shokki. Mieli ottaa aikalisän ja etäisyyttä tapahtuneeseen, joka ei hetkeen tunnukaan todelta. Shokki kestää yleensä muutamasta tunnista muutamaan päivään.

Reaktiovaiheessa ihminen tulee tietoiseksi siitä, mitä hänelle on tapahtunut ja mitä se hänen elämälleen merkitsee. Voimakkaat, vaikeat tunteet myllertävät mielessä, ja juuri tässä vaiheessa viranomaiset pyrkivät kriisiapua antamaan.

Työstämis- ja käsittelyvaihe on mahdolliseen menetykseen sopeutumista ja järkyttävän kokemuksen läpikäymistä. Tämä voi kestää kuukausia.

Ihmisten sieto- ja toipumuskyky vaihtelee niin paljon, että sama tilanne on yhdelle kokijalle huomattavan traumaattinen mutta toiselle ei. Voimakas reagointi voi raskaimmillaan johtaa pitkäkestoiseen oireiluun kuten traumanjälkeiseen stressihäiriöön.

Miten reaktioon vaikuttaa se, onko kyseessä onnettomuus vai ihmisen julmuus?

Ihmisen tahalliset teot aiheuttavat syyttämisen ja vihan tunteita enemmän kuin muut traumaattiset tapahtumat. Ne vaikuttavat mielenterveyteen eniten.

Aavistuksen lievempiä järkytyksen syitä ovat niinsanotut tekniset onnettomuudet eli turmat, joissa on mukana ihmisen suunnittelema laite kuten auto.

Helpoiten hoidettavat reaktiot aiheuttaa traumaattinen tapahtuma, joka liittyy luontoon.

Onko mielen järkkyminen rauhan aikana erilaista kuin kriisialueilla?

Kyllä. Turvallisissa oloissa ihmisellä on tilaa reagoida. Hän voi romahtaa järkytyksestä toimintakyvyttömäksi ilman, että se haittaa muita.

Kriisialueella lamaantuminen saattaisi esimerkiksi jättää perheenjäsenet vaaraan. Niinpä ihminen sopeutuu julmuuksien näkemiseen.

Sodan jaloissa harva on kokenut vain yhtä traumatisoivaa asiaa, ja tästä syystä oireilu voi näyttää toisenlaiselta kuin rauhan oloissa.

Ei silti kannata pitää rauhallista lintukotoa paikkana, jossa kärsittäisiin vain yksi trauma kerrallaan: Esimerkiksi onnettomuusjunassa istuva henkilö saattaa olla juuri eroamassa puolisostaan, ja tämä ylimääräinen stressitekijä syventää matkustajan järkytystä turmasta.

Kuinka moni traumaattisen tilanteen kokeneista tarvitsee ammattiapua?

Suurin osa ihmisistä selviää stressireaktiostaan ensi vaiheen kriisiavun ja omien läheistensä avulla. Joka kolmannelle kehittyy pidempiaikaisia häiriöitä. Edes kidutetuista kaikki eivät tarvitse mielenterveyden hoitoa.

Normaalia toimintakykyä voivat heikentää esimerkiksi ajatuksiin tunkeutuvat ahdistavat mielikuvat. Ja traumaattisen tapahtuman toistuminen mielessä voi johtaa eristäytymisen muista ihmisistä, koska toisten kohtaaminen laukaisee takauman.

Pelkkä yksin oleminen ja asioiden miettiminen kuitenkin helposti heikentää vointia. Paluu tuttuihin päivärutiineihin – uni, syöminen, ulkoilut – auttaa. Jos stressioireet eivät helpotu, on syytä hankkia ammattiapua.

Millä keinoin traumaterapia auttaa?

Rentoutusharjoitukset pyrkivät purkamaan esimerkiksi fyysisen ylivireystilan. Mikäli nukkuminen ei onnistu, kenen tahansa maailma suistuu raiteiltaan. Kyky rentoutua luo psyykelle perustan.

Autettava voi terapeutin kanssa rakentaa mielikuvan turvallisesta paikasta. Mitä siellä näkyy, miltä siellä kuulostaa? Ketä luotettuja ihmisiä tuossa paikassa ehkä on? Hiljaa istuen syvennetty mielikuva turvallisesta paikasta toimii vastapainona potilaan päätä ja kehoa hallitsevalle kaaokselle. Potilas saa mahdollisuuden levätä ja itse toipuminen pääsee alkuun.

EMDR eli silmänliiketerapia antaa mahdollisuuden säädellä kipeän tunnetilan voimakkuutta. Potilas seuraa terapeutin liikuttamaa sormea ja silmien edestakainen liike vähentää traumaattisten muistojen häiritsevyyttä ja ahdistavuutta.

Kun kehoon lukkiutunut hallitseva muisto saadaan "irrotettua", aivot pääsevät jäsentämään sen osaksi henkilön muita elämänkokemuksia.

Traumafokusoidussa kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa harjoitellaan menemistä traumakokemusta kohti. Mieleltään järkkynyt ihminen on saattanut alkaa karttaa paikkoja ja asioita, jotka muistuttavat ikävästä tapahtumasta tai esimerkiksi välttää tietyllä kulkuneuvolla liikkumista. Liikkumistaan rajoittamalla hän välttelee päälle vyöryvää ahdistusreaktiota.

Käyttäytymisterapiassa lähestytään asteittain traumaattisia muistikuvia ja asioita – ensin potilaan mielikuvissa ja lopulta ehkä käymällä itse tapahtumapaikalla. Kun henkilö pysyy aloillaan hetken, lähellä järkytyksen alkusyytä, elimistö rauhoittuu ja oppii pois traumareaktiosta. Seuraavalla kerralla traumaattista tapahtumaa käydään läpi taas hieman lähempää.

Edellä mainitut keinot ovat poimintoja psykologien ja psykiatrien työtavoista. Traumaterapia jakautuu useisiin koulukuntiin, ja eri hoidot soveltuvat eri traumoihin. Nykyaikainen kriisityö on kehitetty noin 30 vuoden aikana.

Kenen mielen voi korjata?

Jokainen kokemus muuttaa ihmistä, vähän tai paljon. Traumaattisen kokemuksen jälkeen hän arvioi elämäänsä uudelleen eikä välttämättä palaa samanlaiseksi kuin oli ennen tapahtunutta. Muutosta ei silti tarvitse pitää vauriona.

Jopa kidutetuilla tapahtuu parantumista. Arki alkaa sujua paremmin ja nukkuminen onnistuu. Ihmissuhteet voivat palata ennalleen.

Kysymys siitä, pääseekö järkyttynyt takaisin kiinni normaalielämään, on hankala: Traumaattisen tapahtuman jälkeen elpynyt elämä voi olla tuolle ihmiselle uusi normaali.

Juttua varten on haastateltu kriisikeskustoiminnan johtajaa Outi Ruishalmetta Suomen mielenterveysseurasta, psykologi Ferdinand Garoffia sekä Suomen Punaisen Ristin psykologien valmiusryhmän vetäjää, kriisipsykologi Salli Saarta.

Lue myös:

Kriisipsykologi Salli Saari: Psyykkisten traumojen hoito jää Suomessa usein puolitiehen 

Kriisipsykologi Salli Saari: Psyykkisten traumojen hoito jää Suomessa usein puolitiehen

Nykyaikaisen traumaterapian osaajiin suhtaudutaan Saaren mielestä epäluuloisesti.

Käsi pitelee toista kättä.

Kun elämä täyttyy äkillisesti pelosta ja avuttomuudesta, useimpien järkytys menee ohi ensi vaiheen kriisiavulla ja läheisten tuella. Noin joka kolmannen psyykeen jää kuitenkin pidempikestoisia häiriöitä.

Kriisipsykologi Salli Saaren mukaan huomattavassa osassa kuntia mieleltään järkkynyttä ei ohjata traumaterapian pariin vaan terveydenhuollosta tarjotaan pelkästään keskusteluapua. Tuolloin osa oireista jää päälle eivätkä ne häviä.

– Koulutettuja terapeutteja on kyllä saatavissa ympäri Suomen. Ongelma onkin se, että traumaterapiaa on vähän tarjolla julkisen sektorin palveluissa.

Saari arvelee nykyaikaista kriisiosaamista tarjottavan heikosti siksi, että terveydenhuollon päättäjät tuntevat kriisityön uusia muotoja huonosti ja suhtautuvat niihin epäluuloisesti.

– Sote-uudistuksen yhteydessä maakuntiin pitäisi perustaa valtion rahoittamat trauma- ja kriisiterapian osaamiskeskukset.

Huoli avun alueellisesti epätasaisesta jakautumisesta on tuttu myös Suomen mielenterveysseurassa. Kriisityönjohtajan Outi Ruishalmeen mukaan tilanne maakunnissa on hyvin kirjava.

Mielen oikea hoito voi säilyttää työkyvyn

Mielenterveysongelmien takaa löytyy usein traumaattisia kokemuksia. Esimerkiksi työkyvyttömyys voi johtua masennuksesta, joka on oire traumasta. Masennusta kyllä hoidetaan, mutta ei sen syytä.

Juuri tällaisilla tilanteilla kriisipsykologi Salli Saari perustelee tarvetta traumaterapian laajemmalle saatavuudelle.

– Jos päästään hoitamaan varsinaisia syitä eli käsitellään traumaattisia kokemuksia tehokkaasti, etu löytyy siitä, että ihmiset saadaan nopeammin työkykyisiksi tai he eivät menetä työkykyään missään vaiheessa. Se jos mikä on hyvä taloudellinen satsaus, Saari sanoo.

Muokattu väliotsikkoa 18.7.

Ampiaisen pisto on kahdelle sadasta hengenvaarallinen – tunnista nopeaa apua vaativat oireet

Päivystykseen on syytä lähteä myös esimerkiksi silloin, kun ampiainen tai mehiläinen pistää lasta suun sisälle tai kaulaan.

Ampiainen.

Kun ampiainen tai mehiläinen tuikkaa piikkinsä ihmisen ihoon, on useimmiten seurauksena kipeä ja punoittava, mutta vaaraton paukama. Paikallisen reaktion hoidoksi riittävät tavallisesti kotikonstit. Jos pistäjä on mehiläinen, aluksi on poistettava piikki, jonka se jättää ihoon. Piikki lähtee usein ihoa pyyhkäisemällä, ohjeistaa yleislääketieteen erikoislääkäri Henri Ärölä lääkärikeskus Mehiläisestä.

– Sen jälkeen on hyvä pitää pistoskohdassa jotain kylmää. Se helpottaa ja lievittää paikallisreaktiota. Olisi hyvä pitää pistoskohta-alue aika lailla paikallaan jonkin aikaa. Se estää myrkyn leviämistä laajemmalle.

Jos reaktio rajautuu pistoskohtaan, ei yleensä tarvita lääkkeitä.

Vakava allerginen reaktio vaatii soiton hätänumeroon

Joskus ampiaisen tai mehiläisen pisto kuitenkin aiheuttaa vakavia oireita. Pistoskohta ja sen ympäristö turpoavat kokonaan, laajalle alueelle voi tulla kutinaa ja piston saaneelle tulee yleisoireita. Vakava allerginen reaktio vaatii apua heti.

– Jos tulee nielun turvotusta, hengitysvaikeutta, kannattaa soittaa hätänumeroon. Mitä nopeammin oireet alkavat, sitä vakavammiksi ne yleensä tulevat. Siinä alkaa yleensä sydän hakata ja kurkku turvota. Usein tulee pahoinvointia, oksentelua ja hikoilua, Henri Ärölä kuvailee.

Allergia-, iho- ja astmaliiton mukaan noin kaksi prosenttia väestöstä on pistiäisallergisia. Heille ampiaisen tai mehiläisen pisto voi olla hengenvaarallinen. Vakava reaktio tulee aikaisintaan toisella pistokerralla ja piston aiheuttama reaktio voi samalla ihmisellä vaihdella.

Ampiaisten pistoihin on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan kuollut Suomessa 23 ihmistä vuosina 1998–2015, mehiläisen piston seurauksena puolestaan yksi ihminen, kertoo Iltalehti.

Siedätyshoidosta apua pistiäisallergiaan

Jos tietää olevansa ampiaisen tai mehiläisen myrkylle allerginen, on syytä pitää mukana lääkärin määräämää adrenaliinikynää.

– Mikäli adrenaliinikynä on jo käytössä, pitää lähiomaisia ja kavereita ohjeistaa, jotta kaikki tietävät miten toimia hätätilanteessa, muistuttaa allergianeuvoja Tiina Hakasalo Satakunnan Allergia- ja Astmayhdistyksestä.

Antihistamiini ja kortisonitabletit täydentävät ensiapua. Vaikka omin keinoin saataisiin oireita joksikin aikaa lievitettyä, vakava allerginen reaktio vaatii silti aina hakeutumista ensiapuun. Pistiäisallergiaan on mahdollista saada siedätyshoitoa.

– Sitä jatketaan viiden vuoden ajan. Sen jälkeen teho säilyy vähintään seitsemän vuotta ainakin kahdeksallakymmenellä prosentilla potilaista, Tiina Hakasalo kertoo.

Pisto suuhun tai kaulaan voi vaikeuttaa hengitystä

Joskus ampiaisen tai mehiläisen pisto voi vaatia lääkärin apua, vaikka allergiaa ei olisikaan. Allergia-, iho- ja astmaliitto neuvoo hakeutumaan päivystykseen, jos piston saanut on alle 2-vuotias tai heikkokuntoinen, iäkäs ihminen.

Lääkäriä tarvitaan nopeasti myös esimerkiksi silloin, kun ampiainen pääsee pistämään lasta suun sisäpuolelle tai kaulaan niin, että nielu turpoaa.

– Vaikka ei olisi allerginen, lapsella myrkyn aiheuttama pienikin turvotus voi tehdä nielusta tosi ahtaan ja hankaloittaa hengitystä. Jos pisto tulee käteen tai jalkaan, seuraisin tilannetta, Henri Ärölä lääkärikeskus Mehiläisestä sanoo.

Ärölän mukaan ampiaisen tai mehiläisen piston saaneen lapsen vointia kannattaa aina seurata tarkasti.

Makeat ruuat, värikkäät vaatteet ja hajusteet houkuttelevat pörriäisiä

Allergianeuvoja Tiina Hakasalon mukaan varsinkin pistiäisallergisten kannattaa välttää kävelyä paljain jaloin ruohikossa ja jättää voimakkaat hajusteet pois. Myös kirkkaanväriset vaatteet voivat houkutella pistiäisiä.

– Vältä makeiden juomien ja ruokien jättämistä suojaamatta. Tarkista alusta mehiläisten varalta ennen istumista, makaamista tai nojaamista, Hakasalo neuvoo keinoja ampiaisten ja mehiläisten pistosten välttämiseksi.

Pikkuruiset tupakointikarsinat herättävät hilpeyttä Pori Jazzeilla – kuva

Sauhuttelu on päätetty keskittää metallisilla aidoilla rajatuille alueille, joita on käytännössä mahdotonta valvoa.

tupakkakarsina

Tupakointi on Pori Jazzeilla rajattua, kuten lainsäädäntö on syksystä 2010 alkaen edellyttänyt. Tupakointi on festivaaleilla kielletty tupakkalakiin perustuen muun muassa lavojen edustoilla ja teltoissa.

Jazzeilla tupakoinnin rajoittaminen on anniskelualueilla viety joitain muita tapahtumia astetta pitemmälle, kun sauhuttelu on keskitetty metallisilla aidoilla merkityille, eristetyille alueille. Anniskelualueen tupakointikarsina ihmetytti paikalla käyneitä Ylen toimittajia ja toimittajan Facebook-päivityksen kommentoijia.

Järjestäjä: Aidat antavat selkeän signaalin

Tuotantopäällikkö Petteri Karri Pori Jazzista kertoo Ylelle, että anniskelualueiden eristettyjä tupakointialueita on vaatinut Porin kaupungin terveysvalvonta.

– Porissa on tällainen käytäntö, että he ovat halunneet tupakointialueet merkittävän sinne. Järjestyksenvalvojat valvovat tupakointia, mutta heillä on paljon muutakin tekemistä, Karri kertoo.

Karri puhuu karsinoiden sijaan mieluummin aidoilla eristetyistä alueista.

– Niillä on tarkoitus antaa selkeä signaali, että juuri tällä merkityllä paikalla saa tupakoida. Asian valvominen on toisaalta käytännössä mahdotonta, varsinkin silloin kun ihmiset ovat nauttineet alkoholia.

Hän kertoo olleensa tekemässä vastaavantyyppisiä tapahtumia eri puolilla Suomea, mutta ei ole muualla törmännyt tällaiseen käytäntöön, jossa tupakointialueet olisi ulkotiloissa eristetty. Karri muistuttaa, että lavojen edustoilla ja teltoissa tupakointi on täysin kielletty.

Valvira: Järjestäjä paras arvioimaan

Kaupungin terveysvalvonnasta sanotaan, että he eivät ole vaatineet karsinoita tai aitoja vaan ainoastaan tupakointialueiden merkitsemistä: esimerkiksi tumppiastiat ja kyltit ovat hyvä keino osoittaa vieraille, missä voi tupakoida.

Valviran ulkoalueilla järjestettäviä yleisötilaisuuksia koskeva ohje kertoo, että tupakointi on tupakkalain mukaan kielletty ulkoalueilla järjestettävien yleisten tilaisuuksien katoksissa ja katsomoissa sekä muissa tilaisuuden seuraamiseen välittömästi tarkoitetuissa tiloissa, joissa osallistujat oleskelevat paikoillaan.

Ohjeen mukaan tupakointikiellon edellytyksenä ei ole, että tilaisuuden seuraamiseen välittömästi tarkoitettu tila olisi esimerkiksi osittain katettu, vaan tupakointikielto koskee myös täysin avoimia tiloja, mikäli osallistujat oleskelevat niissä paikoillaan. Tilaisuuden seuraamiseen välittömästi tarkoitettu tila voi olla esimerkiksi esiintymislavan edusta ja sen välitön läheisyys, johon yleisöllä on pääsy.

Valviran ohjeen mukaan tilaisuuden järjestäjällä on parhaat mahdollisuudet arvioida, mitkä ulkoalueet on välittömästi tarkoitettu tilaisuuden seuraamiseen.

Raskaana ei kannata juoda sokerilimuja – voi vaikuttaa lapsen tulevaan painoon

Sokerijuomien nauttimista on hyvä rajoittaa erityisesti raskauden keskivaiheessa.

Raskaana oleva nainen kädessään Coca-Cola-tölkki.

Mitä enemmän odottava äiti nauttii sokeripitoisia juomia raskauden keskivaiheella, sitä enemmän painavat hänen lapsensa ala-asteikäisinä, esitetään tuoreessa tutkimuksessa.

Pediatrics-lehden julkaiseman tutkimuksen mukaan noin 8-vuotiaan tytöt ja pojat painoivat keskimäärin 250 grammaa muita enemmän jokaista äidin raskauden aikana nauttimaa päivittäistä lisäannosta kohden.

Tutkimukseen osallistui runsaat tuhat äiti–lapsi-paria. Äidit kirjasivat kaavakkeelle raskautensa ensimmäisellä ja toisella kolmanneksella nauttimansa juomat: limonadit, erilaiset tuoremehut, kalorittomat limonadit ja veden. Sokerilla makeutetuiksi juomiksi laskettiin limonadit ja hedelmäjuomat.

Yksi annos taas vastasi tölkkiä, pulloa tai lasillista.

Lasten saavutettua kouluiän tutkijat mittasivat heiltä painoindeksin ja rasvaprosentin. Lapsista joka neljäs osoittautui ylipainoiseksi tai lihavaksi.

Useimmiten tähän ryhmään päätyi, jos lapsen äiti joi kaksi tai useampia annoksia sokerijuomia raskauden toisella kolmanneksella. Lasten omat juomatavat eivät tutkijoiden mukaan vaikuttanut tulokseen.

Tutkimus on osa laajempaa hanketta, jossa selvitetään raskaana olevien äitien ruokavalion vaikutusta lasten terveyteen.

– Tiedämme, että äitien raskausaikanen ruokavalio voi vaikuttaa heidän lastensa terveyteen ja myöhempään lihavuuteen, sanoo Sheryl Rafas-Shiman Harvardin yliopistosta. Sokerijuomia päätettiin tutkia siksikin, että niiden tiedetään kerryttävän lisäkiloja kaikenikäisille.

Tutkimuksen mukaan suoraan ei voida sanoa, että äidin juomatavat aiheuttivat lasten lihavuutta, sanoo kanadalaistutkija Meghan Azad, joka ei osallistunut tähän tutkimushankkeeseen. Tämän ja muiden tutkimusten perusteella näyttäisi näyttäisi hänen mukaansa kuitenkin siltä, että sokerijuomien nauttimisen rajoittaminen raskauden aikana on hyvä ajatus

Ainakaan niiden välttämisestä ei ole haittaa, ja siitä saattaa olla hyötyäkin, sanoo ScienceNewsin haastattelema Azad. Azadin neuvo on juoda vettä limujen sijaan.

Suomalaisasiantuntija: Isänkin ravinnolla ehkä merkitystä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n ravitsemustutkijan Heli Kuusipalon mukaan varhaisen vaiheen ravitsemuksesta ja sen merkityksestä on tehty viime aikoina useita kiinnostavia tutkimuksia, joista tämä on esimerkki. Varhaisella vaiheella hän tarkoittaa odotus- ja imetysaikaa.

Kuusipalon mukaan aineenvaihdunnalliset tekijät kehittyvät raskauden eri vaiheissa. Tämä tutkimus antaisi viitteitä, että raskauden keskivaiheilla juuri sokerinsaanti olisi ratkaiseva tekijä.

Kuusipalo pitää hyvänä tutkimuksen varausta, että lapsen ylipainoon vaikuttavat monet muutkin seikat äidin limujen juomien lisäksi. Äiti voi antaa omilla juomatottumuksillaan käyttäytymismallin lapselle. Ylenmääräinen sokeristen juomien nauttiminen vie myös näläntunnetta, jolloin se tulee korvanneeksi terveyden kannalta tärkeämpää ravintoa.

Muissa tutkimuksissa on selvitelty esimerkiksi varhaisen vaiheen rasvahappojen saantia. On viitteitä siitä, että koko raskauden aikainen hyvien rasvahappojen saanti edistää lapsen vastustuskykyä ja suojaa häntä esimerkiksi allergioilta ja diabetekseltä.

Kuusipalo mainitsee lopuksi vielä erään kiinnostavan mahdollisen tutkimuskohteen: Mikä merkitys on isän ravitsemustilalla, kun lasta pannaan alulle? Tutkimuksella on saatu viitteitä, että silläkin olisi merkitystä lapsen terveydelle, hän sanoo.

Kahvinjuojien ennenaikainen kuolinriski on muita pienempi – mutta kofeiinitonkin käy

Tutkijat eivät ole valmiita julistamaan kahvia elämäneliksiiriksi, mutta kolme kupillista päivässä näyttää olevan terveydelle hyödyksi.

Two cups of coffee.

Kahvi on monissa viime vuosien tutkimuksissa karistanut epäterveellisen juoman maineen ja osoittautunut päinvastoin monella tavoin terveelliseksi. Kaksi uusinta tutkimusta kertoo samaa, mutta jättää vaikuttavan tekijän arvoitukseksi.

Kahvinjuojilla on muita pienempi ennenaikaisen kuoleman riski, osoittavat Euroopassa ja Yhdysvalloissa tehdyt tutkimukset, joissa kahvin kulutusta ja kuolleisuutta seurattiin noin 15–16 vuoden ajan. Tutkittavat olivat seurannan alkaessa Euroopassa 35–73- ja Yhdysvalloissa 45–75-vuotiaita.

Tutkijat eivät osaa sanoa, mikä kahvissa tepsii. Vastaus ei ole kofeiini, sillä kofeiiniton kahvi näyttää olevan yhtä hyväksi kuin tavallinenkin. Silläkään ei ole merkitystä, onko kupissa hienointa espressoa vai arkista suodatinkahvia.

Ei eroja maiden välillä

Euroopassa vertailtiin  yli puolen miljoonan ihmisen kahvitapoja ja kuolleisuutta, mikä tekee siitä alallaan kaikkien aikojen laajimman tutkimuksen. Se tehtiin Maailman terveysjärjestön syöpätutkimuskeskuksessa EPIC:ssä ja Lontoon Imperial Collegessa.

Aineistona olivat yli 521 000 ihmistä, jotka osallistuivat EPIC:n pitkään ja moninaiseen elintapa- ja terveysseurantaan kymmenessä maassa, muun muassa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Tanskalaiset osoittautuivat tutkimuksen ahkerimmiksi kahvinjuojiksi. Suomalaisista, maailmantilaston ykkösestä, he jäävät jälkeen, vaikka kärkikymmenikössä ovatkin – kuten kaikki Pohjoismaat.

Annals of International Medicine -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan kuolleisuuserot kahvia juovien ja juomattomien välillä olivat tilastollisesti merkittäviä. Parhaimmat tulokset sai eniten kahvia juonut neljännes. Maiden välillä ei ollut eroja.

– Havaitsimme yhteyden kaikkiin kuolinsyihin, mutta ennen muuta verenkierto- ja ruoansulatuselimistöjen sairauksiin, kertoo tutkimusta johtanut tohtori Marc Gunter.

Kuolinriski jopa 18 % pienempi

Annals of International Medicine -lehdessä niin ikään julkaistu Etelä-Kalifornian yliopiston ja Havaijin yliopiston tutkimus keskittyi muuhun kuin valkoihoiseen väestöön. Kahvin vaikutusta ei ole Yhdysvalloissa aiemmin tutkittu nimenomaan eri kansanryhmillä. Seurattuja oli lähes 186 000.

Etninen tausta vaikuttaa usein elintapoihin ja sairausriskeihin, eivätkä yhdestä ryhmästä saadut tulokset välttämättä päde muihin, tutkijat huomauttavat.  Kahvin kuitenkin havaittiin tepsivän samalla tavoin mustiin, latinalaisamerikkalaisiin ja aasialaistaustaisiin kuin valkoisiin.

Yhden kupillisen kahvia päivässä juovilla kuolinriski on 12 prosenttia pienempi kuin kahvia juomattomilla. 2–3 kupillista kuluttavilla ero on 18 prosenttia. Tässäkään tutkimuksessa ei havaittu merkitystä sillä, oliko kahvissa kofeiinia vai ei. 

– Emme voi väittää, että kahvi pidentää ikää, mutta jokin yhteys tässä näkyy, sanoo tutkimusta johtanut apulaisprofessori Wendy Setiawan.

Hän on jopa valmis suosittelemaan, että ne, jotka eivät vielä juo kahvia, harkitsisivat sitä. Itse hän kertoo juovansa pari kupillista päivässä.

Kolme kupillista päivässä

EPIC-seurannat aloittanut professori Elio Riboli Imperial Collegesta ei ole ainakaan toistaiseksi valmis samanlaiseen suositukseen kuin Setiawan. Asia vaatii hänen mukaansa lisätutkimuksia.

Hänkin kuitenkin sanoo, että kohtuullinen määrä kahvia – enintään kolme kupillista päivässä – ei näytä olevan terveydelle haitaksi, vaan jopa päinvastoin.

Tutkija: Tuulivoima ei aiheuta terveyshaittoja, mutta oireet ovat todellisia

Tuulivoiman aiheuttamat oireet ovat oikeita. Infraäänen sijaan ne saattaa kuitenkin aiheuttaa ilmiö, jota kutsutaan noseboksi.

Tuulivoimala.

Vaikka tuulivoimalla ei tutkimusten mukaan ole ihmiselle haitallisia terveysvaikutuksia, ikäviä oireita raportoidaan silti.

Neurologian erikoislääkäri Kati Juva Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin psykiatriakeskuksesta kertoo, että oireiden taustalla saattaa olla niin kutsuttu nosebo-ilmiö.

– Nosebo on kuin kaikkien tunteman plasebon ilkeä sisarpuoli. Kun ihminen kuulee negatiivisista vaikutuksista, joihin hänellä itsellään ei ole valtaa, ihminen alkaa ikään kuin kokea näitä vaikutuksia.

Juva korostaa, että oireet ovat oikeita.

– Nämä oireet ovat todellisia muutoksia elimistössä, vaikka ne eivät johdukaan tuulivoiman infraäänistä. Ne voivat olla reaktio huoleen, jota pelko infraäänen vaikutuksista aiheuttaa.

Alueellinen ilmiö

Nosebo voi aiheuttaa muun muassa päänsärkyä, keskittymisvaikeuksia, unettomuutta, levottomuutta ja jopa kutinaa ja ihottumaa. Ne ovat samantyyppisiä kuin tuulivoiman takia raportoidut oireet.

– Kyseessä on osittain alueellinen ilmiö. Mitä enemmän tietyllä alueella puhutaan tuulivoiman aiheuttamista vaikutuksista, sitä enemmän ihmiset alkavat kokea niitä.

Kati Juva neuvoo luottamaan yksittäisten tarinoiden sijaan luotettavaan tutkimustietoon.

– Jos oireet jatkuvat, kannattaa miettiä, voiko niiden taustalla olla jotain muuta.

Vähättely ei auta

Tuulivoimasta keskusteltiin Porin SuomiAreenassa keskiviikkona. Kati Juvan lisäksi paneelissa puhuivat meluntorjunnan dosentti Valtteri Hongisto, Porin kaupungin yleiskaava-arkkitehti Heimo Salminen, kansanedustaja Antti Kaikkonen (kesk.) ja Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Leo Stranius.

Paneelissa pidettiin tärkeänä sitä, että ihmisten kokemat oireet otetaan vakavasti, vaikka ne eivät infraäänistä johdukaan.

– Oireita ei pidä missään nimessä vähätellä, Juva muistuttaa.

Keskustelussa pohdittiin myös tuulivoiman kansanterveydellisiä vaikutuksia. Vaikka tuulivoima itsessään ei aiheuta oireita, siitä johtuva huoli voi aiheuttaa. Samanlainen ilmiö oli nähtävissä myös Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen.

– Suomessa raportoitiin tuolloin enemmän keskenmenoja. Tutkimusten mukaan niitä ei tapahtunut alueilla, joissa säteilyä oli ollut erityisen paljon. On mahdollista, että keskenmenoja aiheuttivat tuolloin nimenomaan huoli ja stressi säteilyn vaikutuksista, Juva selittää.

Synnärillä syödään noutopöydästä: "Nyt voi mennä vauvantahtisemmin"

Asiakaslähtöisyys, viihtyvyys ja kodinomaisuus ovat tärkeitä, kun sairaalat uudistavat vanhoja toimintamallejaan.

Vauva nukkuu

Sairaalat muokkaavat toimintaansa yhä asiakaslähtöisemmäksi. Esimerkiksi Kanta-Hämeen keskussairaalassa on meneillään kokeilu, jossa synnytysosaston äidit ja isät saavat halutessaan itse hakea ateriansa linjastosta.

Kokeilun toivotaan paitsi vähentävän ruokahävikkiä, myös lisäävän vauvantahtisuutta ja viihtyvyyttä. Hämeenlinnalainen Juha Lehtonen on tuore isä.

– Kaikki on toiminut viimeisen päälle. Mukavaa, kun omaan tahtiin saa hakea ruokaa sitten, kun siltä tuntuu. Tavallaan aika kodikkaaksi tämä on tehty, että kyllä me ollaan viihdytty. On ollut sellainen tuttu, turvallinen paikka, vaikka ekaa kertaa ollaan.

Nyt siis sekä vauvat että heidän vanhempansa voivat aterioida vapaammassa aikataulussa. Tuore äiti Iina Sihvonenkin kiittelee kokeilua:

– Nyt voi mennä vauvantahtisemmin. 

Tarjottimella ruoka-aikoina tuotavia valmiita annoksia saa halutessaan edelleen. Kanta-Hämeen keskussairaalan kätilö Hanna Tuominen näkee kokeilussa myös sosiaalisia hyötyjä.

– Äidit pääsevät liikkumaan osastolla ja ruokailu vähän houkutteleekin liikkumaan, mikä auttaa toki toipumisessa synnytyksen jälkeen. Vähän näkee keitä muita täällä on samassa elämäntilanteessa. Ehkä tutustuukin siinä johonkuhun.

– Aina kun tässä yhtä aikaa osutaan, niin vähän kurkataan vaunuihin ja kuulumisia vaihdetaan, vahvistaa Juha Lehtonenkin.

Suuri osa perheistä valinnee jatkossakin synnytyssairaalan sijainnin ja hoidon tason mukaan. Silti ruokailulla voi olla oma pieni roolinsa synnyttäjiä houkuteltaessa, arvelee ravitsemispäällikkö Tuula Vihersaari Kanta-Hämeen keskussairaalasta.

– Toivotaan, että se hyvä kello kuuluu kauas ja me saadaan tästä pilotoinnin jälkeen tehtyä sellainen hyvä setti, mikä myy.

Asiakas ensin -asenne

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin johtajan Hannu Juvosen mukaan sairaaloiden pitää korostaa asiakaslähtöisyyttä. Ruokakokeilu on pieni lisä siihen.

Juvonen kertoo, että kokeilussa ei ole kyse niinkään synnyttäjien houkuttelusta Hämeenlinnaan vaan yksinkertaisesti siitä, että asiakkaita halutaan palvella paremmin.

– Sairaalan läheisyys, saavutettavuus ja hoidon laatu ovat ne asiat, joiden perusteella synnytyspaikka valitaan.

– Me emme saa suurta määrää synnyttäjien lisää, sillä että potilaat voivat hakea ruokansa itse. Mutta tämä muutos kertoo palveluasenteesta.

Hämeenlinnassa synnytysten määrä on Juvosen mukaan riittävä nykyisellään. Viime vuonna Kanta-Hämeen keskussairaalassa Hämeenlinnassa kävi 1 386 synnyttäjää. Juvonen painottaa myös, että maakunnan väestökehitysennuste on positiivinen.

Jäykän ja hierarkkisen sairaalaorganisaation muokkaaminen palveluorganisaatioksi ei käy käden käänteessä. Muutosten läpivienti vaatii johdolta paljon. Juvosen mukaan muutoksia on kuitenkin mahdollista toteuttaa, jos sairaalan työntekijöiden ja johdon asenne on kohdallaan. Juvosen mukaan Hämeenlinnassa tällaista asennetta löytyy.

– Johdon ja henkilökunnan asenne ratkaisee. Tärkeää on, että kaikkien henkilöstöryhmien kanta ja näkemys muutoksiin kuullaan.

Viihtyvyys tärkeää

Synnytysosastot ovat tehneet hyvin paljon työtä vuosien varrella sen eteen, että synnyttäjän lisäksi myös perhe kokisi, että heidät otetaan hyvin vastaan. Isät ovat mukana synnytyksissä ja perhehuoneita on käytössä. Monesti myös perheen muut lapset pääsevät ainakin osittain mukaan odottamaan uutta perheenjäsentä.

– Koko ajan pitää keksiä uusia tapoja, että synnyttäjät viihtyvät ja saadaan Suomeen lapsia, sanoo lääkintöneuvos Timo Keistinen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Keistinen sanoo, että halu palvella asiakkaita on nähtävissä muuallakin kuin synnytysosastoilla.

– Sama on nähtävillä iäkkäiden potilaiden hoidossa. Myös uusien sairaaloiden ja palvelulaitosten suunnittelussa pyritään siihen, että tilat ovat toiminnallisesti viihtyisät. Ei pelkästään kaunista arkkitehtuuria vaan toiminnallisuutta.

Jyväskylässä päiväsairaalan potilaat voivat hakea ruokansa itse

Myös Keski-Suomen keskussairaalan päiväsairaalan osastolla potilaat voivat halutessaan ruokailla itsenäisesti. Osastolla on seisova pöytä, josta potilaat voivat hakea lounaan ja päivällisen. Lisäksi osastolla on vitriini, josta saa välipalaa.

Hallintoylihoitaja Heljä Lundgrén-Laine kertoo ajatuksena olevan, että näin järjestettynä ruokailulla on myös kuntouttava vaikutus potilaisiin.

Hänen mukaansa ruokailu on toiminut hyvin. Kokemuksia käytetään hyväksi, kun vuonna 2020 valmistuvan sairaala Novan ruokapalveluja suunnitellaan. 

Lääkintöneuvos Keistisen mukaan koko ajan pyritään etsimään sellaisia toimintamuotoja, joita potilaat ja potilaiden omaiset kaipaavat.

– Tässä pyritään koko ajan etsimään sitä potilaan etua. Hyvät tilat ja viihtyisä ympäristö edistävät potilaan toipumista. Pyritään kodinomaisuuteen, ettei oltaisi laitoksessa vaan pystyttäisiin olemaan kotona. Yhä enemmän potilaat ovat avohoidossa ja palvelut viedään kotiin ja sairaalassa ollaan yleensä hyvin lyhyen aikaa.

Diabetes ei enää estä rankkaa urheilua: Jenni Nurminen hiihti ensimmäisessä suomalaisnaisten retkikunnassa yli Grönlannin jäätikön

Naiskolmikon saavutus on kunnioitettava, sillä moni on joutunut jättämään vastaavan leikin kesken tai jopa kuollut matkalle. Asiantuntijalääkärikin nostaa suoritukselle hattua.

Marjo Lindberg, Jenni Nurminen ja Jaana Vanhatalo poseeraavat jäätikön reunalla.

Palovammat Jenni Nurmisen, 38, poskipäiltä alkavat parantua. Keho palautuu vähitellen hurjasta matkasta, lähes 600 kilometrin hiihdosta yli Grönlannin jäätikön. Kotiinpaluusta on reilu kuukausi aikaa.

– Elimistö on käynyt ylikierroksilla ja vasta nyt, viikkoja hiihdon päättymisen jälkeen jaksan urheilla kovemmin. Jatkuva nälkäkin on hellittänyt, Nurminen sanoo.

Tuulentytöt-retkikunta jää historiaan, sillä se on ensimmäinen suomalainen naisretkikunta, joka on ylittänyt Grönlannin mannerjäätikön. Juupajokelaisen Jenni Nurmisen kanssa jäätikkövaellukseen osallistuivat kangasalalainen Marjo Lindberg ja Janakkalassa asuva Jaana Vanhatalo.

Saavutus on kunnioitettava, sillä moni on joutunut jättämään vastaavan leikin kesken. Jäätikkö on myös vaatinut uhreja – vuonna 1997 kaksi suomalaista seikkailijaa kuoli Grönlannissa hypotermiaan.

Tuulentyttöjen haastetta lisäsi se, että Jenni Nurminen sairastaa diabetesta.

Yhden sairaus koko retkikunnan asia

Jenni Nurminen sairastui ykköstyypin diabetekseen 24-vuotiaana. Liikuntaa rakastava Nurminen päätti heti, että urheilua hän ei jätä.

Tasapainottelu liikunnan ja diabeteksen kanssa on kuitenkin vaatinut kärsivällistä opettelua ja oman kehon tuntemista.

– Jos juoksen, insuliinia tarvitaan tavallista vähemmän. Jos taas menen kuntosalille, insuliinia pitää pistää enemmän kuin tavallisesti, Nurminen sanoo.

Pitkät vaellukset ovat oma lukunsa. Aina hyväkään valmistautuminen ei auta.

– Raivareita on vuosien varrella tullut, kun sokerit on olleet siinä mallissa, että suunnitellut reissut eivät ole onnistuneet.

Äärimmäisissä olosuhteissa tehtävällä vaelluksella yhden sairaudesta tulee koko retkikunnan asia. Jäätikkövaelluksella matkakumppanien piti etukäteen hyväksyä se, että Nurmisen diabetes saattaa vaikuttaa kaikkien matkaan.

Karamelliä, keksiä ja kaloreita

Tuulentytöt valmistautuivat matkaan yli kahden vuoden ajan. Naiset mm. harjoittelivat teltan pystytystä lumitykin edessä ja treenasivat ampumista, sillä jääkarhujen varalta jäätikölle otettiin mukaan kaksi kivääriä.

Grönlannissa jokaisella oli taakkana kaksi ahkiota, jotka painoivat lähdössä 85 kiloa. Perusruuan lisäksi mukaan otettiin suolapähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, suolakeksejä ja energiajuomaa. Ahkioita syötiin kilo päivässä keveämmiksi.

– Ennen lähtöä ostimme vielä kyläkaupasta 9 kiloa voita, öljyä ja kaikkein rasvaisimmat juustot, Nurminen kertoo.

– Pakkasin mukaan 7,5 kiloa karkkia. Vaikka mieletöntä karkinsyöntiä ei voi suositella kenellekään, jäätiköllä on pakko olla mukana myös helppoa energiaa niiden päivien varalle, jolloin verensokeri laskee liian alas tai on vaikeuksia syödä riittävästi kovan rasituksen takia.

Lääkkeet pidettävä lämpimässä

Naiset kartoittivat Nurmisen sairauteen liittyvät riskitilanteet etukäteen. Matkakumppanit joutuivat osaltaan huolehtimaan lääkkeistä, joiden piti pysyä lämpiminä. Pakkasta oli matkan aikana pahimmillaan yli 20 astetta.

Nurminen itse kantoi insuliineja ja muita hoitotarvikkeita vatsansa päällä, aluspaitaan neulotussa pussissa. Jaana Vanhatalon pussissa kulkivat varainsuliini ja insuliinisokin varalle tarvittava glukagoni-kynä. Marjo Lindberg oli vyöttänyt uumalleen koko ryhmän virtapankit.

– Kantamukset oli vielä peitetty makuualustasta muotoilluilla tuulisuojilla. Sivulta katsottuna näytimme ihan siltä, kuin olisimme raskaina, virtapankkeja kuljettanut Marjo Lindberg nauraa.

Diabetes on vaativa matkakaveri

Diabeteksen asiantuntijalääkäri Markku Saraheimo nostaa hattua Nurmisen ja koko naiskolmikon vaellukselle.

– Näin pitkä ja vaativa hiihto on hieno suoritus sekä terveeltä että diabeetikolta, Saraheimo sanoo.

– Raskaassa rasituksessa, jossa kuluu valtavasti energiaa, diabeetikon täytyy seurata elimistöään todella tarkkaan, jotta insuliinin ja sokerin välinen vuoropuhelu pysyy tasapainossa.

Viime vuosina sekä sokerin mittaaminen että hoito ovat kehittyneet niin paljon, että lähes kaikki urheilulajit ovat diabeetikolle mahdollisia. Ykköstyypin diabeetikoita on myös ammattiurheilijoiden joukossa.

– Pääsääntö on, että jos sydän tai nivelet eivät valita, kannattaa tehdä sitä, mikä tuntuu mukavalta, Markku Saraheimo sanoo.

– Parasta on, jos liikunta on säännöllistä. Tällöin on helpompi säätää ruuat ja insuliinit kohdilleen.

Jenni Nurmisella verensokerin mittaamista arktisissa olosuhteissa helpotti olkavarteen kiinnitetty verensokerimittari, josta arvot pystyy skannaamaan vaatteiden läpi. Nurmiselle itselleenkin oli lopulta yllätys, kuinka hyvin hoidon pystyi jäätikölläkin tekemään.

– Yleensä riitti, että käänsin selän tuuleen ja pistin neulan vaatteiden läpi. Muutamia kertoja satoi kyllä niin paljon alijäähtynyttä vettä, että se tukki piikin jo ennen kuin se ehti iholle, Nurminen kertoo.

Jo noin tunnin kestävä, rasittava liikunta laskee verensokeria sekä liikunnan aikana että vielä useita tunteja liikunnan jälkeen. Pitkään jatkuva rasitus kuitenkin muuttaa tilannetta. Nurmisellakin insuliinin tarve vaihteli rasituksen kestäessä.

– Ensin puolitin perusinsuliinin määrän, mutta reissun edetessä jouduin nostamaan sen määrän uudelleen alkuperäiselle tasolle, Nurminen sanoo.

– Vain pari kertaa reissun aikana sokeriarvoni menivät niin alas, että hiihtoa oli pakko hiljentää.

Dieselin lailla eteenpäin

Retkikunnan suunnitelmana oli hiihtää jäätikön yli 30 päivässä. Lopulta naiset taittoivat matkaa 35 vuorokautta.

Matkan hidastuminen ei johtunut Nurmisen sairaudesta vaan huonoista keleistä. Alkumatkasta naiset joutuivat esimerkiksi odottamaan useamman päivän teltassa myrskyn takia.

Käytännössä ensimmäiset neljä viikkoa matkasta on pääasiassa nousua. Kaikkiaan noustavaa on yli 2 kilometriä, 400 metristä 2,5 kilometriin merenpinnasta mitattuna.

Päivässä matkaa taitettiin 7–10 tuntia. Nurmisen matkakumppani, Marjo Lindberg kuvaa retkikunnan menoa vahvaan, mutta hitaasti kiihtyvään moottoriin.

– Puskimme dieselin lailla eteenpäin. Tasaisesti, mutta vauhtia ei ollut mahdollisuutta kiihdyttää, Lindberg sanoo nauraen.

Retkikunnan ykkössääntö oli, että matkakumppaneita ei kyseenalaisteta. Jos jonkun voimat loppuivat, silloin pysähdyttiin ja leiriydyttiin.

Jäätikkö sulaa alta

Koko matkan naiset odottivat, että alkumatkan nousu vaihtuisi rivakaksi laskuksi. Sellaista ei kuitenkaan tullut.

– Kevät oli edennyt, sulamisvedet virtasivat ja lumi muuttui suksien alla sohjoksi. GPS näytti, että alaspäin tullaan, mutta ei se siltä tuntunut ennen kuin parina viimeisenä päivänä, Nurminen sanoo.

Kuumana porottava aurinko kärvensi Nurmisen poskipäät, mutta isompi ongelma oli se, että jäätikön sulaminen katkaisi retkeläisten reitin. Alkuperäiseksi tavoitteeksi asetettu Isortoq jäi saavuttamatta – tosin vain noin kymmenen kilometrin päähän.

– Olihan se valtava pettymys, kun tajusimme, että meillä ei ollut mitään mahdollisuutta päästä hiihtäen perille, Nurminen myöntää.

Helikopterikyydillä tapahtuneesta paluusta huolimatta retkikunnan matka oli menestys: kaikki pääsivät hyväkuntoisina perille, ruoka riitti ja jääkarhustakin retkikunta näki vain jäljet.

Uutta matkaa suunnitellaan jo. Seuraavalla kerralla suuntana on Suomen, Norjan ja Ruotsin Lapissa kulkeva 800 kilometrin mittainen Kalottireitti. Tai sitten Alaska.

– Siellä on vielä isommat karhut!

Jäätikköseikkailusta voit lukea tarkemmin Tuulentytöt-retkikunnan blogista.

Hae lisää

Tervetuloa Ylen mobiiliuutisiin!

Kokeilemme palvelun avulla millainen käyttöliittymä sopisi parhaiten uutisten, urheilun ja sään seuraamiseen mobiilikäytössä.

Otamme mielellämme vastaan palautettasi siitä, mikä palvelussa toimii jo hyvin ja mitä mielestäsi voisi vielä kehittää.

Liitä mukaan päätelaitteesi malli ja sähköpostiosoitteesi, jos tarvitset apua ongelmatilanteessa.

Lähetä palautetta:

Lähetä