"Hengissä pysyn, mutta en voi elää" – köyhä vanhus säästää ruuasta ja joutuu vangiksi kotiinsa

Vanhusten asiat kiinnostavat aidosti todella harvoja. Se näkyy esimerkiksi eläkkeiden suuruudessa ja palvelurakenteissa. Näin toteaa tutkija Helky Häkli, jonka mukaan köyhyysloukussa elävä vanhus säästää usein esimerkiksi syömisessä ja liikkumisessa.

Vanhuksen kädet ristissä.

– Vanhan miehen lounas oli lähikaupasta tuotu säilykepurkki, jossa oli lihakeittoa. Hän söi keittoa kaksi päivää ja lämmitti sitä laskemalla kuumaa kraanavettä sekaan. Mies yritti siis säästää myös sähköä, muistelee tutkija ja yliopistonopettaja Helky Häkli ikävää kohtaamista köyhän vanhuksen kanssa.

Köyhä vanhus säästää tyypillisesti nimenomaan ruuasta, ja lautaselle päätyy helposti hyvin epäterveellistä ruokaa.

– Kun ei enää itse kykene valmistamaan ruokaa, on sen varassa, mitä kaupasta saa valmiina.

Suurempi osa köyhyysloukussa olevista vanhuksista on Häklin mukaan naisia, jotka ovat aluksi saattaneet hoitaa perhettään ja ovat loppujen lopuksi vielä omaishoitajia. Esimerkiksi omille lapsille tilanteesta ei välttämättä haluta kertoa häpeän tai huolestuttamisen pelon vuoksi.

Vankina kotona

Häkli puhuu esimerkeissään takuueläkettä, eli 700 euroa kuukaudessa saavista vanhuksista. Ruuan lisäksi rahattomuuden takia saatetaan säästää lääkärikuluissa tai lääkkeitä syödään määrättyä vähemmän. Köyhyys voi pakottaa jäämään kotiin.

– Nämä ihmiset sanovat, että "Hengissä pysyn, mutta en voi elää". He ovat vangittuina kotiin, kun omilla jaloilla liikkuminen ei onnistu. Liikkuminen kaikella muulla tapaa maksaa.

Häklin mukaan kädestä suuhun elävien vanhusten kodit ovat yleensä hyvin likaisia. Taustalla on tuki- ja liikuntaelinsairauksia, joiden takia siivoaminen on mahdotonta.

– Julkisista palveluista on jo aikoja sitten leikattu se, että tehtäisiin perussiivouksia. Se pitäisi ostaa yksityiseltä.

Kun raha ei tahdo riittää ruokaan tai ruokapalveluun, ei sitä riitä siivouspalveluunkaan.

Kaikkivoipaisuuden harhaa ja ikärasismia

Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja poliittisessa päätöksenteossa on korostettu viime aikoina ajatusta siitä, että vanhusten tulisi olla kotonaan mahdollisimman pitkään. Tämä "kotona loppuun asti missio" saa Häkliltä kritiikkiä.

– Ihmisten elämässä tulee aina olemaan tilanteita, jolloin ei ole enää inhimillistä asua kotona. Nyt kotona on valtava määrä ihmisiä, joiden ei kuuluisi olla siellä. Kotona asuminen sujuu vain heiltä, joilla on varaa ostaa palveluja.

Häkli toivoo, että keskustelussa vanhusten köyhyydestä tulisi esiin ainakin kaksi asiaa. Ensimmäisenä hän puhuu kaikkivoipaisuuden harhasta.

– Ajatellaan, että elämä on täysin meidän käsissämme. Se on täydellinen vahvuuden harha ja valhe, koska kenelle tahansa meistä voi tapahtua mitä tahansa, minkä vuoksi esimerkiksi taloudellinen tilanne romahtaa.

Toisena hän mainitsee ikärasismin, jonka vuoksi vanhusten eteen ei tehdä tarpeeksi.

– Sen ikäryhmän asiat kiinnostavat aidosti todella harvoja. Se näkyy esimerkiksi eläkkeiden suuruuksissa ja siinä kuinka palvelut rakennetaan, Häkli toteaa.

Naisten kymppi saa tuhannet itsestään huolehtivat naiset liikkeelle

Naisten kymppi saa joukoittain naisia hikoilemaan Helsingissä sunnuntaina. Yhdessä liikkumisen ilo palkitsee naisia, jotka haluavat huolehtia itsestään. Tapahtuma vaikuttaa myös liikennejärjestelyihin.

Naisten kympin juoksijoita vuonna 2014.

Helsingissä sunnuntaina juostavaan Naisten kymppiin odotetaan noin 16 000 osallistujaa.

Perinteeksi muodostunut tapahtuma järjestetään tänä vuonna jo 32. kerran.

Kun tapahtuma sai alkunsa 80-luvun alkupuolella, juoksijoita oli vain kolmisensataa.

Helsingin Naisten kymppiä järjestävän Ilometri Oy:n vt. toimitusjohtajan Sanna Lanningin mukaan tapahtuman suosio on kasvanut vahvasti viimeisen kymmenen vuoden aikana.

– Tämä johtuu yleisestä juoksuinnostuksesta. Naiset tykkäävät pitää huolta itsestään, ja naisten liikkuminen on lisääntynyt kaikin puolin.

Liikunnan ilon lisäksi myös sosiaalisuus ja yhteisöllisyys ovat tärkeitä kannustimia juoksijoille.

– Naisten kymppiin tullaan viettämään aikaa ystävien kanssa. Usein ilmoittaudutaan kaveriporukalla.

Juoksijat saavat hyvää mieltä myös siitä, että tapahtuman tuotot käytetään nuorten yleisurheilutoiminnan tukemiseen.

Liikenne antaa naisille tilaa

Tapahtuma vaikuttaa myös liikennejärjestelyihin. Moottoriajoneuvoja koskevat poikkeusjärjestelyt ovat voimassa sunnuntaina 24.5.2015.

Mäntymäentie on suljettuna kello 7.00-17.00.

Nordenskiöldinkadulla varataan toinen ajokaista juoksijoille parinkymmenen metrin matkalta.

Helsinginkatu suljetaan liikenteeltä noin kello 12.55-14.05 ja Veturitie noin kello 13.30-15.30.

Joukkoliikennettä koskevat poikkeusreitit löytyvät täältä.

Mitä pidempi olet, sitä luultavammin vältät sydäntaudit

Riski sairastua pienenee kymmenisen prosenttia jokaista 6,5 senttimetrin lisäystä kohden.

Pitkät ihmiset säästyvät sydänsairauksilta lyhyitä todennäköisemmin, tuore tutkimus vahvistaa. Samanlainen yhteys on löytynyt aiemmissakin tutkimuksissa, mutta nyt yhteys vahvistettiin geenitietojen avulla.

Tutkimuksen perusteella riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin pienenee noin 10 prosenttia jokaista 6,5 senttimetrin lisäystä kohden. Perimänsä ansiosta pitkät olivat harvemmin ylipainoisia, ja heillä oli vähemmän verenpaine- ja kolesteroliongelmia sekä suuremmat keuhkot, mikä saattaa selittää myös alhaisemman sydäntautiriskin.

Tulokset perustuvat 21 tutkimuksessa kerättyihin yli 60 000 eurooppalaisen terveys- ja geenitietoihin. Geneettisesti määräytyvää pituutta selvitettiin 69 geneettisen variantin avulla. Lisäksi hyödynnettiin toista suurta tutkimusta, jossa 180 000 osallistujalta selvitettiin 180 geenivarianttia.

Selvittämällä pituuteen vaikuttavien geenimuotojen esiintymistä tutkijat pystyivät paremmin erottamaan ns. geneettisen pitkäkasvuisuuden vaikutukset elin- ja ympäristötekijöistä, jotka voivat vaikuttaa sekä pituuteen että sydänriskeihin. Hiljattain julkaistiin myös toinen geenianalyysi, joka päätyi samanlaisiin tuloksiin.

Tutkimus julkaistiin International Journal of Epidemiology -lehdessä.

Turun yliopistoon tulvii tuhansittain punkkeja – yli 100 näytettä päivässä

Postitettujen puutiaisnäytteiden määrä hämmästyttää Turun yliopiston tutkijoita. Kirjeitä odotettiin tulevan muutamia kymmeniä päivässä, mutta postia virtaakin kasoittain ympäri Suomen. Taigapunkin levinneisyyttä selvittävään tutkimukseen saadaan jättiaineisto.

Punkki

Turun yliopiston biologian laitokselle saapuu noin 130 kirjekuorta päivässä. Niihin on pakattu folioon niputettuja puutiaisia eli punkkeja. Yhteensä kirjekuoria on saapunut jo yli 2100.

– Samassa kirjekuoressa voi olla useitakin yksilöitä. Tämä määrä on yllätys, ja saamme nyt valtavasti tietoa. Selvästi aihe kiinnostaa yleisöä. Saamme myös palautetta, että teemme tärkeää tutkimustyötä, kertoo yliopistonlehtori Tero Klemola.

Laitoksella oltiin varauduttu siihen, että kirjekuorten avaamiseen riittäisi yhden opiskelijan työpanos. Niitä odotettiin tulevan korkeintaan muutamia kymmeniä päivässä. Nyt saapuvien näytteiden kimpussa on useampi käsipari.

– Emme pysty palkkaamaan lisää henkilökuntaa, joten osan kirjekuorista olemme pakastaneet ennen avaamista, sanoo Klemola.

Jokainen punkki päätyy tunnistuksen jälkeen näyteputkeen.

Näytteitä tulee ympäri Suomen

Turun yliopiston tutkijat pyysivät yleisöltä puutiaisnäytteitä selvittääkseen tulokaslajin, taigapunkin, levinneisyyttä. Suomessa esiintyy kahta ihmiselle haitallista puutiaislajia. Toinen niistä on yleinen puutiainen, toinen taigapunkki eli Siperian puutiainen.

Punkkinäytteitä on postitettu ympäri Suomen. Niitä tulee sellaisistakin maakunnista, joita ei perinteisesti ole mielletty punkkien esiintymisalueeksi.

– Tärkeä on tiedostaa, että puutiaiset eivät esiinny enää vain saaristoalueella. Tiedotamme myöhemmin, miten näytteet painottuvat, ja mitä siitä voi päätellä. Se on selvää, että näytteitä tulee lähinnä asutuksen läheltä, missä ihmiset liikkuvat, toteaa Klemola.

Klemola muistuttaa, että tutkijoiden tarkoitus ei ole punkkitutkimuksellaan lietsoa ulkonaliikkumispelkoa suomalaisten keskuuteen.

– Punkkisyyni on tehokas tapa torjua punkkien haittoja. Toistaiseksi mahdollisuus saada vaarallinen tartunta punkista on suhteellisen pieni. Me tutkijat olemme nyt kiinnostuneita punkista eläimenä, olemme biologeja, emmekä siten anna lääketieteellisiä neuvoja.

Tutkijat ottavat punkkinäytteitä vastaan kesän 2015 ajan.

Akupunktiosta haetaan helpotusta kivunlievitykseen synnytysosastolla

Seinäjoen keskussairaalan synnytysosastolla sekä kätilöt että äidit ovat kaivanneet lisää lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja. Nyt apua haettiin kätilöiden akupunktiokoulutuksesta.

Akupunktioneulaa laitetaan käteen.

Seinäjoen keskussairaalan kätilöille on tarjottu keväällä akupunktiokoulutusta.

Kouluttajana on toiminut kätilö ja akupunktioterapeutti Anu Lampinen, jonka mukaan akupunktiosta voi olla apua synnytyskipuihin, synnytyksen käynnistämiseen ja synnytyksen jälkeiseen maidon nostatukseen, jälkisupistuksiin ja selkäkipuihin.

"Mielenkiintoista oppia uutta"

Kätilöt ottivat koulutuksen hieman jännittyneinä, mutta kuitenkin varmoina vastaan. Seinäjoen keskussairaalassa on jo aiemmin käytetty akupunktiopisteisiin kohdistuvaa ilman neuloja tapahtuvaa akupainantaa.

– On mielenkiintoista näin pitkän kätilöuran jälkeen oppia jotakin uutta. Se oli kuitenkin naurettavaa, miten jännitti aluksi pistää näin ohuella neulalla, vaikka töissä pistää vähän isompiakin neuloja ihmisiin. Eiväthän nämä edes tunnu oikein miltään pistettäessä, naurahtaa Seinäjoen keskussairaalassa kätilönä toimiva Arja Korkeamäki.

– Akupunktioneuloilla pistäminen tuntuu aika varmalta, ja itsellänikin on taustalla vyöhyketerapian koulutus. Pisteet ovat tuttuja ja tekniikka löytyy, eli luottavaisin mielin lähdetään tätä tekemään, kätilö Merja Koivunen jatkaa.

Hoito jokaiselle yksilöllisesti

Seinäjoen keskussairaalan kätilöiden mukaan sekä odottavat ja synnyttävät äidit että kätilöt ovat kaivanneet sairaalaan lisää lääkkeetöntä kivunlievitystä.

– Tavallisimpia lääkkeettömiä keinoja esimerkiksi synnyttäessä ovat olleet keinuttelu, kävely, pallon päällä istuminen, kylpy ja vesisuihku. Lääkkeellisiä kivunlievityskeinoja ovat puudutukset, spinaali ja epiduraali. Äidit ovat kaivanneet lisää juuri lääkkeetöntä kivunlievitystä, ja he ovat olleet vastaanottavaisia, kun heille on akupunktion mahdollisuutta esitelty, kätilö Arja Korkeamäki kertoo.

16 vuotta kätilönä toiminut Merja Koivunen sanoo, että akupunktiosta on ollut apua sairaalassa.

– Olemme nähneet työn kautta, että se toimii. Synnytyksiä on lähtenyt käyntiin tai ponnistusvaiheet ovat helpottuneet. Äitiä ja tilannetta pitää tulkita, ja hoito rakennetaan jokaiselle äidille yksilöllisesti. Useinhan kivunlievitys etenee yhdestä toiseen, eli jokainen hoito on askel eteenpäin, selventää Koivunen.

Ulosmarssi Hyvinkään sairaalassa – "Tämä toiminta on kuin hölmöläisen peiton tekoa, että toisesta päästä otetaan ja toisesta annetaan"

Hyvinkään sairaalan päivystyksen henkilöstö marssii ulos tänään torstaina noin kello 15.00. Työntekijöiden mukaan päivystystoiminnan keskittäminen Hyvinkäälle on lisännyt kiirettä. Viimeisenä pisarana tuli se, että johtoryhmä on päättänyt siirtää työntekijöiden luottamusta nauttivan lähiesimiehen pois päivystysyksiköstä.

Hyvinkään sairaalan päivystyksen henkilöstö marssi tänään ulos.

Hyvinkään sairaalan päivystyksen henkilöstö marssii ulos tänään tiistaina noin kello 15.00. Työvuorossa olevat työntekijät eivät osallistu ulosmarssiin, joten päivystyksen toiminta jatkuu kuitenkin normaalisti.

Työntekijät ovat suivaantuneet johtoryhmän tekemiin päätöksiin, jotka henkilöstön mielestä heikentävät työhyvinvointia.

– Meillä on ollut hirveästi organisaatiomuutoksia alkuvuodesta lähtien. Meille on tullut kolmen osastonhoitajan malli. Kaksi uutta osastonhoitajaa on tullut virkoihin, kertoo henkilöstön puolesta puhuva, nimettömänä pysyttelevä sairaanhoitaja.

Kolmas osastonhoitaja, joka on työskennellyt päivystyksessä pitkään, on kuitenkin päätetty siirtää pois yksiköstä. Hänet korvataan uudella henkilöllä. Muutosta ei ole perusteltu henkilöstölle.

Työntekijät ovat tyrmistyneitä, koska heidän luottamustaan nauttivalla lähiesimiehellä on ollut merkittävä rooli henkilöstön työhyvinvoinnin kannalta.

– Tällä hetkellä meidän työyhteisömme kärsii tästä tilanteesta, ja potilasturvallisuus laskee tässä kiireessä. Nyt kun meiltä viedään hyvä esimies pois, niin työmotivaatio laskee entisestään, sairaanhoitaja kertoo.

Viimeisen vuoden aikana lähialueiden ilta- ja yöpäivystystoimintaa on siirretty Hyvinkään sairaalaan, mikä on lisännyt kiirettä Hyvinkään päivystysosastolla. Mäntsälän, Järvenpään ja Nurmijärven asukkaat käyttävät jo Hyvinkään päivystystä kello 18.00 jälkeen. Heinäkuussa myös Tuusulan iltapäivystys siirtyy Hyvinkäälle.

– Kyllä ilta- ja yöaikaan näkyy, että asiakkaita on enemmän. Jonkin verran henkilöstöä on saatu lisää, mutta silti työ on muuttunut kuormittavammaksi.

Tehyn luottamusmies: "Olen surullinen siitä, että työnantaja toimii näin"

Tehyn Hyvinkään sairaanhoitoaluetta edustava luottamusmies Sari Arminen ei ollut tietoinen henkilöstön ulosmarssisuunnitelmista ennen kuin kuuli asiasta Yle Uutisilta.

Hän hämmästelee sairaalan johdon harjoittamaa henkilöstöpolitiikkaa.

– Tämä toiminta on kuin hölmöläisen peiton tekoa, että toisesta päästä otetaan ja toisesta annetaan. Siellä on toteutettu muun muassa henkilökunnan hyvinvointiin paneutuva voimala-hanke, ja nyt sitten viedään esimies, joka on suurelta osin vaikuttanut siihen, että henkilökunta voi paremmin ja tulee kuulluksi.

Armisen mukaan päivystys on yksi sairaalan näkyvimpiä toimintoja, joten sen toimintaan kannattaisi kiinnittää erityistä huomiota.

– Olen surullinen siitä, että työnantaja toimii näin, eikä ajattele Hyvinkään sairaalaa kokonaisuutena. Päivystys on kuitenkin näkyvä paikka. Siellä henkilöstö on heti potilaiden silmien edessä, ja heidän jaksamisensa kyllä näkyy.

Hyönteistutkijan arvio: Osa täistä aiempaa vastustuskykyisempiä – täishampoiden myrkky ei tepsi

Kun täikäsittelyjä ei onnistuta tekemään kunnolla, osa ötököistä selviää ja jatkaa sukua entistä vastustuskykyisempinä. Hyönteistutkija Lena Hulden arvioi, että osa täistä sietää Suomessakin jo täishampoiden myrkkyä. Näin on käynyt jo aiemmin esimerkiksi Ruotsissa.

Täi

Täiden häätö voi olla työlästä, ja se voi vaatia sitkeyttä. Se tiedetään monessa lapsiperheessä. Helpotusta täitaisteluun ei myöskään näytä olevan luvassa.

Hyönteistutkija Lena Hulden Helsingin yliopiston metsätieteiden laitokselta arvioi, että osa täistä on tullut Suomessakin vastustuskykyisiksi täishampoiden myrkylle. Varmaa tietoa ei kuitenkaan ole.

– Sekä Ruotsissa että Tanskassa on vastustuskykyisiä täitä. Jos meillä ei ole niitä Suomessa, niin se on ajan kysymys, että me saamme niitä myös tänne.

– Minun mielestäni niitä jo on paikoitellen Suomessa, mutta mitään varmaa tietoa tästä ei ole, Lena Hulden jatkaa.

Hulden pitää todennäköisenä, että jotkut suomalaiset ovat saaneet täitartunnan Ruotsista tai Tanskasta. Näin myrkkyä sietävät täit pikku hiljaa saavat yhteyttä suomalaisiin täihin. Ötököiden vastustuskykyä lisää Huldenin mukaan myös se, etteivät kaikki tee täiden häätökäsittelyä kunnolla.

– Heti kun meillä on täitä, joita ei ole kunnolla myrkytetty, annetaan vastustuskyvylle mahdollisuus kasvaa. Silloin aina joku täi, joka sietää vähän myrkkyä, selviää ja pääsee jatkamaan sukua. Pikku hiljaa vastustuskyky kasvaa.

Se, että osa täistä on vastustuskykyisempiä, näkyy aluksi niin, etteivät tutut myrkkyä sisältävät täishampoot enää auta entiseen tapaan. Täikäsittelyjä saatetaan myös joutua tekemään useampia kertoja kuin aiemmin.

Vastustuskykyisemmille täille on Huldenin mukaan kehiteltävä uusia aineita. Apteekeissa myydään myös myrkyttömiä, täit tukehduttamalla tappavia valmisteita. Tutkija ei usko, että tukehduttavat täivalmisteetkaan toimivat kovin tehokkaasti. Tanskassa on kehitelty esimerkiksi imurin suulake, jolla poistetaan täitä lapsen päästä joidenkin viikkojen ajan tartunnan jälkeen. Käytännön kokemusta imurin tehosta Huldenilla ei kuitenkaan ole.

Hyönteistutkija: Täit ja saivaret elävät pidempään kuin moni luulee

Aikuiset täit ja niiden munat eli saivareet ovat hyönteistutkija Lena Huldenin mukaan pitkäikäisempiä kuin yleisesti luullaan.

– Yleisesti aina sanotaan, että täi elää vain yhdestä kahteen vuorokautta ihmisen ulkopuolella, mutta se ei ole totta. Olemme tehneet kokeita niin, että olemme ottaneet eläviä täitä perjantaina, ja ne ovat olleet elossa vielä maanantaina.

Täin munat eli saivareet pystyvät puolestaan Huldenin mukaan elämään ihmisen ulkopuolella kuukauden. Jos ne pääsevät kosketuksiin sopivan lämpöisen paikan, esimerkiksi lapsen pään kanssa, ne saattavat vielä pitkänkin ajan kuluttua kuoriutua.

Täiden vastustyskyvyn parantuminen ei näy apteekissa

Apteekissa täiden vastustuskyvyn kasvu ei tällä hetkellä näy. Proviisori Katariina Lehtinen Yliopiston Apteekista kertoo, että täiden häätöön tarkoitettuja tuotteita on tänä vuonna kysytty samaan tapaan kuin aiempinakin vuosina.

– Jos käytännön työstä käsin katsoo, ei vaikuta siltä, että vastustuskyky olisi erityisemmin lisääntynyt viime vuosina.

Apteekeissa on myynnissä yli kymmentä erilaista täiden tuhoamiseen käyvää tuotetta. Perinteiset lääkeshampoot vaikuttavat täin hermostoon ja tappavat sen. Toiset valmisteet tukehduttavat tai kuivattavat täin. Eri ikäisille lapsille on hieman erilaisia tuotteita. Apteekissa neuvotaan sopivan tuotteen valinnassa.

– Voi aina kokeilla jollain toisella valmisteella, jos hoito ei yhdellä tuotteella ole tehonnut, Katariina Lehtinen opastaa.

Proviisori Katariina Lehtinen muistuttaa, että täikäsittelyn jälkeen on erittäin tärkeää kammata hiukset täikammalla säännöllisesti päivän tai kahden välein noin kahden viikon ajan. Muuten hoito voi epäonnistua. Jos täikampakaan  ei ole lapsen ohuille hiuksille tarpeeksi tiheä, saivareita voi poistaa lisäksi käsin tai esimerkiksi leikkaamalla irti yksittäisiä hiuksia. Myös petivaatteet ja päähineet on syytä pestä 60 asteessa.

Vanhuksille kehitellään uudenlaisia välipaloja – aliravitsemus vaivaa yhä useampaa

Liian vähällä syömisellä oleminen altistaa sairauksille ja heikentää niistä paranemista. Kuopiossa kaupunki, yliopisto ja yritykset kehittävät yhdessä vanhusten toiveiden mukaisia uusia välipalatuotteita.

Vanhus syö aamiaista.

Ikäihmisille kehitetään Kuopiossa uusia välipaloja. Vanhusten ravitsemusratkaisuja etsivässä projektissa on mukana useita elintarvikealan yrityksiä, jotka kehittävät kesän aikana vanhusten toiveiden mukaisia välipalatuotteita.

Ruokahalun heikkeneminen ja vajaaravitsemus ovat hyvin yleinen ongelma vanhuksilla.

– Monestikaan pelkät pääateriat eivät riitä. Siksi on tärkeää kehittää välipaloja, jotka oikeasti maistuvat ikäihmisille eli joita he todella haluavat syödä, ja jotka sisältävät heille tärkeitä ravintoaineita, dosentti Riitta Törrönen Itä-Suomen yliopistosta perustelee.

Lääkitys ja puremisvaikeudet voivat huonontaa ruokahalua

Ruokahalun heikkeneminen saattaa johtua esimerkiksi iän mukanaan tuomasta makuaistin muuttumisesta. Myös lääkitys tai esimerkiksi puremis- ja nielemisvaikeudet heikentävät ruokahalua ja altistavat vajaaravitsemukselle. Toisinaan kyse voi olla myös siitä, että vanhus ei muista tai tajua syödä riittävästi.

Mukanaan vajaaravitsemus tuo paljon muita ongelmia.

– Se altistaa sairauksille ja heikentää niistä paranemista, eli huonontaa yleistä vointia ja toimintakykyä. Sairaalahoitoon joutuminenkin on vajaaravitsemuspotilailla suhteellisen yleistä, Törrönen luettelee.

Projektin alussa muun muassa marja- ja maitoalan yritykset kehittävät tarjolle erilaisia välipalatuotteita. Kesän aikana Kuopion kaupungin kotihoidon asiakkaat pääsevät testaamaan tuotteita ja antamaan niistä palautetta. Syksyllä tuotteita aletaan jakaa laajemmalle asiakasjoukolle, joiden terveydentila tutkitaan ennen ja jälkeen välipaloja.

Projekti kuuluu INKA Innovatiiviset kaupungit -ohjelmaan ja sitä rahoittavat Tekes ja Europpan aluekehitysrahasto EAKR.    

Musiikki saa aivoihin vipinää – hyvään fiilikseen riittää jo pelkkä kuuntelu

Musiikki saa aivoissa aikaan monenlaista aktivoitumista. Se kehittää lapsia monipuolisesti ja voi saada muistisairaankin olemaan läsnä aivan toisin kuin muuten. Silti sillä on arvo ihan vain itsessäänkin, muistuttaa professori.

Jenni Vartiainen Ilosaarirockissa vuonna 2010.

Kun ihminen kuuntelee lempimusiikkiaan, hänen tapahtuu valtavasti: kuuloalue aktivoituu, mielihyväalue aktivoituu. Ja kun alkaa odottaa jotain kohtaa tai kuuntelee tarkasti, tarkkaavaisuusalueet aktivoituvat.

– Olisi melkein helpompi sanoa, mikä aivoissa ei aktivoidu, naurahtaa professori Mari Tervaniemi Helsingin yliopistosta.

Pelkkä kuuntelukin kehittää lapsia monipuolisesti, antaa tekemistä ja on Tervaniemen mielestä ennen kaikkea hauskaa. Mutta riittääkö kuuntelu vai pitäisikö itse osata soittaa tai laulaa?

– Riippuu siitä, mitä haluaa musiikilla tehdä. Jos haluaa vain hyviä fiiliksiä, kuuntelu riittää. Sillä voi tehdä tosi paljon, rohkaisee Tervaniemi.

Musiikkimuistot kantavat kauas

Tervaniemi onkin huolissaan musiikkikoulutukseen kohdistuvista säästöistä, sillä kaikissa kodeissa musiikki ei ole arjessa läsnä.

– Sen kannattaisi olla kaikkien saatavilla, kun mietitään mitä hyvää se voi tuoda. Sieltä voi tulla kipinä, että haluaa alkaa soittaa, tanssia tai mennä kuoroon – mutta siihen tarvitaan se ensimmäinen kipinä.

Moni muistaa lapsuudestaan sekä lauluja että niihin assosioituvia hetkiä ja tilanteita. Toisille taas tietyt sävelet soivat nuoruutta

– Musiikkimuistoja muodostuu aina.

Musiikki voi voimaannuttaa jopa muistisairaita. He saattavat muistaa lapsuuden laulujen tai virsien sanoja säkeistökaupalla ja elää mukana laulussa elein ja ilmein.

– He ovat siinä hetkessä ihan eri tavalla kuin ilman musiikkia, kuvaa Tervaniemi.

Musiikkiin saa myös upota ajattelematta

Professorin mukaan musiikkia osataankin hyödyntää koko ajan enemmän ja enemmän. Siitä haetaan omaehtoista terapiaa tai sitä käytetään motivoimaan urheiluharrastuksessa.

Erilaisissa tilanteissa ja erilaisiin mielialoihin auttaa myös erilainen musiikki. Tervaniemi ei anna reseptiä siitä, millainen musiikki toimii silloin, kun ottaa päästä tai millainen silloin, kun kaipaa lisäbuustia. Jokaisella on omat musiikkinsa.

Kaiken avun ja aktivoinnin lisäksi musiikilla on itseisarvo, Tervaniemi muistuttaa:

– On myös hyvä muistaa, että musiikki on olemassa ihan itsensä takia: siitä tulee hyvä olo ja siihen on hyvä uppoutua – sen enempää pohtimatta, mitä se minulle tekee.

Toisen nautinto on toisen kärsimys – "Auringon ja helteen kanssa pitää olla varovainen"

Kesällä terveyskeskuksissa näkyvät erilaiset vaivat kuin muulloin. Kalastuksella on "koukuttava" vaikutus, mutta monet kesän tapaturmat ja vaivat olisi myös helppo ehkäistä.

Ensiapulaukku ei vie paljon tilaa.

Lomakausi aloittaa erilaisen jakson terveyskeskuksissakin. Oman maakunnan väki korvautuu osittain kesälomalaisilla. Erilaiset kesän vaivat näkyvät terveyskeskuksissa.

– Siellä on ongenkoukkuja, hyönteisten pistoja tai äkillisiä sairastumisia sekä ihottumia. Ongenkoukku sormessa on oikein tyypillinen vaiva, kun vierekkäin heitellään rannalla. Ongenkoukku kehossa vaatii yleensä lääkärikäynnin. Koukku on usein niin syvällä, että tarvitaan välineet, joilla se poistetaan, kertoo Kainuun sote -kuntayhtymän vastaanotto- ja terveyskeskussairaalatoiminnan vastuualuepäällikkö Arja Horto.

Nuorille ja terveille ihmisille nautintoa tuottava aurinko taas aiheuttaa lapsille ja vanhuksille huonoa oloa.

– Auringon ja helteen kanssa pitää olla varovainen – pitää muistaa juoda. Vanhukset ja lapset kärsivät eniten kuumasta.

Vuosikontrollit unohtuvat

Helteellä terveyskeskuskäynnin voi välttää myös sillä, että ei pidä ruokia lämpimässä liian pitkään. Ruokamyrkytyksetkin kuuluvat kesän vaivoihin.

Kesän tapaturmissa voi äkkiä tulla mieleen, että onko jäykkäkouristusrokotus voimassa. Vaikka terveysasemien aukioloaikoja supistetaan kesällä Kainuussa, rokotteen saa tarvittaessa. Arja Horto kuitenkin kehottaa, että rokotteet hoidettaisiin kuntoon ennen kesän supistettuja aukioloja.

Kesällä vuosikontrollit jäävät terveyskeskuksista suosiolla pois, koska ne tahtovat unohtua ihmisiltä loma-aikana, kertoo Arja Horto. Säännölliset verikokeet kuitenkin pyörivät – myös paikkakunnalla lomailevilla.

– Jos on jatkuva sairaus, joka tarvitsee säännöllistä kontrollia – esimerkiksi verikokeita, niin missään tapauksesessa näitä ei jätetä pois.

Eläkeläismiesten jumppakerhossa lentävät hiki ja huumori

Naisia tai työssäkäyviä ei tähän kerhoon huolita. Kaarinalainen Juhan talli jatkaa turkulaisen Aarnen tallin jalanjälkiä ja tarjoaa liikunnan lisäksi rentoa yhdessäoloa eläkkeellä oleville miehille.

Miehet venyttelevät lattialla.

Urheiluhallin lattialle on levitetty jumppamattoja. Jumppaajia on paikalla viitisenkymmentä ja keskellä salia seisoo ohjaaja, joka jakelee ohjeita.

– Ja uudestaan. Alavatsurit! Ketarat kohti kattoo vaan!

Päällisin puolin kaikki näyttää melko tavalliselta jumpalta. Sitä se ei kuitenkaan ole, sillä paikalle päästäkseen täytyy täyttää kaksi ehtoa.

Täytyy olla eläkeläinen ja täytyy olla mies.

Ehdot täyttäviä jumppaajia riittää, sillä koko jumppakerho on perustettu miesten itsensä toiveesta. Innoittajana oli Turussa toimiva ikämiesten Aarnen talli, joka on liikuttanut turkulaisia eläkeläismiehiä jo vuosikymmenten ajan.

– Kun Aarnen talliin ei otettu enää muita kuin turkulaisia, halusivat kaarinalaiset oman ryhmän, kertoo Juhan talliksi nimetyn jumpparyhmän vetäjä, personal trainer Juha Soukka.

Epäilijöitäkin löytyi, eikä kaarinalaisen ryhmän uskottu kauaa kestävän pystyssä. Nyt toiminta on kuitenkin ollut käynnissä jo kaksi ja puoli vuotta eikä loppua näy. Tiistaiaamuisin kokoontuvassa Juhan tallissa on joka kerta paikalla vähintään neljäkymmentä miestä.

– Totta kai kun eläkeläismiehistä on kyse, on sitä sun tätä kremppaa ja aina joku on pois. Sitoutuneita treenaajia nämä kuitenkin ovat, tulevat kaukaakin fillareilla talvisin, keskellä lunta ja jäätä, Soukka kertoo.

Notkeutta ja mukavaa yhdessäoloa

Suurin osa Juhan tallin miehistä on kaarinalaisia, mutta väkeä tulee myös esimerkiksi Liedosta ja Kemiönsaareltakin.

Kaarinalainen Raino Heinonen on ollut mukana Juhan tallissa jo kaksi vuotta. Jumpassa käyminen on sosiaalinen tapahtuma, mutta itse treenaamisen merkityskin on suuri.

– Tämä on mukavaa hommaa, ja huomaa, että tämä auttaa. Keho tulee notkeammaksi, Heinonen kertoo.

Miesten innostus näkyy. Kun Juha Soukka huutelee ohjeita humoristiseen sävyyn, ei kukaan jumppaajista mutise vastaväitteitä. Kaikki tekevät tosissaan, mutta hyvällä fiiliksellä.

Puuskutus kuuluu ja hiki lentää, niin kuin jumpassa kuuluukin. Ryppyotsaista treenaamista ei tässä salissa kuitenkaan nähdä.

Sana kiirii kylillä

Sana hyvistä jumppahetkistä kiirii ja lähes joka kerta mukana on joku uusi jumppari.

– Äijät juttelevat tästä kylillä kovasti ja saavat kavereita mukaan. Yksin ei oikein lähdetä edes tutustumaan, vaan äijät vaativat aina mukaan jonkun kaverin. Naisille jumppakerhotoimintaa on enemmän ja heiltä se tulee luonnostaan, Soukka sanoo.

Yksi uusimmista treenaajista on Esa Alin, joka on mukana viidettä kertaa.

– Jos minä saisin päättää, tämä määrättäisiin pakolliseksi jokaiselle 60 vuotta täyttäneelle ja tästä maksettaisiin vielä tuntipalkka.

– Terveyskeskuksen jonot vähenisivät, kun ihmiset eivät kävisi valittamassa pikkukipuja, jotka johtuvat siitä, että lihakset ovat niin huonossa kunnossa, Alin sanoo pilkettä silmäkulmassaan. 

Kemissä pistettiin koululaisiin vauhtia personal trainerin avulla: "Syttyi liikunnan kipinä, joka ei helposti sammu"

Liikkuva koulu -ohjelman myötä kemiläiskouluihin jäi keinoja lisätä liikunnan iloa koulupäiviin. Apua on saatu muun muassa oppilaille hankitulta personal trainerilta, eli henkilökohtaiselta ohjaajalta.

Ada Lassila ja Janna Salo

Kolmivuotinen Liikkuva koulu -ohjelma laittoi Kemissä alulle asennemuutoksen, jonka vaikutusten toivotaan olevan mahdollisimman pysyviä.

Ohjelman aikana moniin kemiläiskoululaisiin on saatu istutettua liikunnan kipinä, joka ei ole sammunut hankkeen loputtuakaan.

Hepolan koulun ysiluokkalainen Janna Salo otti tavoitteekseen lisätä liikuntaa ja ehkä pudottaa painoakin. Tavoitteet on nyt saavutettu, mutta - toisin kuin useat aikuiset elämänmuutoksen tekijät - Janna Salo ei enää ajattele liikkumista projektina.

– Kyllä tässä tuli pysyvä elämäntavan muutos. Olen alkanut harrastaa pyöräilyä ja käyn melkein joka päivä lenkillä. Talvella olen hiihtänyt ja luistellut, Janna luettelee.

– Esimerkiksi hiihtoa en olisi aiemmin voinut kuvitellakaan vapaa-ajalla harrastavani, mutta nyt olen tämän kautta innostunut siitä.

Personal trainer tuo henkilökohtaista tukea

Janna Salo kiittelee tuesta paitsi perhettään, myös Liikkuva koulu -ohjelman myötä kuvioihin tullutta henkilökohtaista liikunnanohjaajaa.

Personal trainerina toiminut fysioterapeutti Jari Poikela tähdentää, että tärkeintä onkin löytää niitä itselle mieleisiä lajeja.

– Peruskouluikäisen olisi hyvä liikkua 1-2 tuntia päivässä, mieluummin se kaksi tuntia. Hyötyliikunta ja liikunnalliset leikitkin lasketaan mukaan.

Liikunnanopettaja Olli Kelhä näkee personal trainerin roolin tärkeänä.

– Kyllä koulussa liikunanopetuksessa kiinnitetään huomiota moniin asioihin, mutta personal trainer voi viedä sen henkilökohtaisemmallle tasolle. Jarin juttusilla ovat käyneet paitsi liikuntaluokkalaiset, niin myös sellaiset, joilla on todellisia terveydellisiä ongelmia liikkumisen suhteen, Kelhä listaa.

– Tärkeintä on se oppilaan oma halu kehittyä.

Keinoja on monia, mutta asenne on tärkein

Kelhän mukaan keinoja sisällyttää liikunnallisuutta koulupäiviin on monia, mutta eniten työtä vaatii kokonaisvaltainen asennemuutos.

– Asenteen muutos on se joka vaatii tekemistä. Oppitunnilla voisi istua tuolien sijaan kuntopalloilla ja Hepolassa sitä on muun muassa harjaantumisluokassa kokeiltukin, Kelhä kertoo.

Kelhä sanoo koulupäivän rakenteen vaativan liikkumista tukevia muutoksia laajemminkin. Hepolassa muutoksia on tehty jo ennen Liikkuva koulu -ohjelmaa.

– 75-minuuttisen oppitunnin välillä on pitempi välitunti, jolloin ehtii liikkua. Hepolassahan välituntiliikunnalle on monia vaihtoehtoja ja voi käydä salillakin, mutta muuallakin pienillä muutoksilla saadaan muutosta aikaan. Pitkät välitunnit on se yksi keino.

Metsällä puhutaan, muttei puhuta – metsästyskaveri voi pelastaa henkesi

Metsästäjiä koulutetaan kohtaamaan masentunut kanssakulkija, ottamaan murheen aihe puheeksi ja sitä kautta auttamaan. Metsäkavereita koulutetaan hyviksi mehtäkavereiksi pian Kainuun ulkopuolellakin.

Metsästäjä ase olalla.

Metsällä kaverin kanssa ollaan tiiviisti yhdessä. Silti toisen pahaa oloa ei aina huomata. Hyvä mehtäkaveri -hanke on kouluttanut vuodesta 2012 alkaen entistä parempia metsäkavereita kuuntelemaan, keskustelemaan ja tukemaan elämän alamäissä.

– Tarkoitus on ollut kouluttaa metsästäjiä näkemään milloin metsäkaverilla on huolia ja murheita – ja kenties itsemurha-aikeita. Koulutuksissa käydään läpi miten ottaa puheeksi tämän kaltaiset asiat toista ihmistä kunnioittaen, niin ettei mennä liian lähelle ihmistä, liiaksi udellen, hankkeen koordinoija, Kajaanin ammattikorkeakoulun yliopettaja Arja Oikarinen valottaa.

Hyvä mehtäkaveri -toiminta on usean toimijan summa. Mukana ovat niin ammattikorkeakoulu, sote, metsästysseurat ja terveyden- ja hyvinvoinninlaitoskin. Kajaanin ammattikorkeakoulun edustaja Arja Oikarinen on itse väitellyt tärkeästä asiasta.

– Kainuulainen kulttuuri näkyy puhumattomuudessa. Elämäntapa ja -muoto näkyy siinä miten puhutaan. Väitöskirjani aikaan, vuonna 2008 oli paljon keikkalääkäreitä, heille saattoi olla vaikea puhua ja tuoda asioita esiin, kainuulaisen miehen terveyskäyttäytymisestä väitöksensä tehnyt Oikarinen miettii.

Alkuperäinen tavoite on laajentunut

Jo vuonna 2012 koulutuksen kiinnostavuus yllätti hankkeen toimijatkin. Ensimmäiseen ryhmään ilmoittautui Suomussalmella jopa 30 metsästäjää. Muutaman vuoden jälkeen vaikuttaisi siltä, että kainuulainen keksintö leviää ympäri Suomen.

– Kokemukset ovat olleet sen verran myönteisiä, että toimintaa kannattaa jatkaa. Toiminta laajenee, tarkoituksena on ottaa haltuun kerran vuodessa uusi paikkakunta. Olemme viemässä tätä valtakunnalliseksi. Ensiksi tulevat Pohjois- ja Itä-Suomi, sitten laajennamme edelleen.

Suomussalmen koulutuksen jälkeen koulutussessioita on pidetty Kuhmon, Sotkamon ja Hyrynsalmi–Ristijärvi-riistanhoitopiirin alueella. Koulutuksen jälkeen opittuja taitoja hyödynnetään vuoden verran, jonka jälkeen kokoonnutaan uudestaan yhteen. Metsästäjät ovat kertoneet käyttäneensä keskusteluoppeja arjen tilanteissa.

– Aluksi meidän tavoitteena oli itsemurhien ehkäisy, mutta toiminta on muutenkin terveyttä edistävää ja mielenterveyttä tukevaa. Siellä voi olla pienempiä huolia, asioita ja murheita. Niistä on helpompi puhua, Arja Oikarinen kertoo.

Itsemurha on tabu-aihe

Aiheesta väitellyt Arja Oikarinen tietää itsemurhan koettavan tabu-aiheeksi Kainuussa. Metsässä kieli on yhteinen.

– On tieto, että kainuulaiset – etenkin miehet eivät käytä terveydenhuollon palveluja, eivätkä puhu mielellään vaikeista asioista.

Tulevaisuuden kannalta kaverin kuuntelu, ongelmien havainnointi ja todellinen auttaminen on Oikarisen mielestä ensiarvoisen tärkeää.

– Tämä voi olla mahdollisuus muuttaa meidän kulttuuria ja ominaisia tapoja. Metsästysseuroissa on nuoria poikia, nuoria miehiä. He voivat oppia puhumaan avoimemmin näistä asioista.

Kapakoitsijalle tupakkakielto oli alkuun järkytys – "Olin varma, ettei tästä tulee mitään"

Mikkeliläinen ravintolayrittäjä myöntää olleensa väärässä ravintoloiden tupakointikiellosta. – Onneksi poika jaksoi uskoa, että hyvä siitä tulee, Pentti Raittila huokaisee.

Pentti ja Tero Raittila ovat savuttomuuteen nykyisin tyytyväisiä.

Mikkelin Otavassa toimivassa Ravintola Huvikummussa ravintoloiden tupakointikiellon vaikutuksia odotettiin pelonsekaisin tuntein. Asiakkaiden viesti oli kaksijakoinen.

– Tupakoimattomat olivat sitä mieltä, että tosi hyvä juttu. Tupakoijat taas sanoivat, että ei tästä tule mitään, he jäävät kotiin, toisen polven yrittäjä Tero Raittila muistelee.

– Mutta kävikin toisin päin. Enemmän ravintolapalveluita käyttävät tupakoitsijat jäivät meille ja vähemmän käyttävät tupakoimattomat kotiin. Kovimpien palopuheiden pitäjiä  on ollut hankala saada takaisin.

Isä Pentti Raittilan korviin lain perustelut henkilökunnan suojelemisesta kuulostivat alkujaan ontoilta.

– Baaritiskin molemmin puolin savustettiin samalla tavalla. Ja tehtäisiin nytkin, jos laki ei olisi tällainen. Ravintoloiden henkilökunnasta aika moni sauhuttelee edelleen.

Savu leijali päiden yläpuolella

Vuodesta 1983 ravintolaa pyörittänyt Pentti Raittila muistelee, että tupakointilain tiukennus tuntui etukäteen kovalta iskulta yrittäjälle.

– Itse olin sitä mieltä, että hommasta ei tule mitään, jos tupakointi kielletään. Tero jaksoi uskoa, että pärjäämme. Ja on pyörinytkin, ruokamyynti on mennyt jopa parempaan suuntaan.

Savullisten tilojen rajaaminen johti Otavassakin varsin yllättävään ilmiöön. Koko asiakaskunta tuppautui savullisten puolelle.

– Kantaporukka oli tupakoitsijoiden ja sinne kaikki muutkin menivät, sillä sosiaalisuuttahan ihmiset täällä hakivat.

Kahdeksan vuotta täyskiellon jälkeen Raittiloiden asiakaskunta ei vanhoja aikoja enää kaipaa. Sauhulliset ohjataan terassilla.

– Juuri pari päivää sitten aiheesta tupakoitsijoiden kanssa asiasta keskustelimme ja kaikki pitivät ratkaisua hyvänä. Aamulla on paljon virkeämpi olo ja savukkeita menee paljon vähemmän kuin aiemmin. En itsekään kaipaa enää niitä aikoja. Olihan se melkoinen savu, kun kolmekymmentäkin henkeä poltti samaan aikaan. Harmaa usva leijaili päitten tasalla katsossa, Tero Raittila muistelee.

Oireet vähentyneet

Tuoreen, toukokuun lopulla tarkastettavan väitöskirjan mukaan ravintoloiden henkilökunta on hyötynyt selvästi kiellosta. Osittainen kielto näkyi lievemmin, mutta vuoden 2007 täyskiellon jälkeen henkilökunnan  hengitystie- ja silmäoireet ovat pudonneet neljännekseen.

Pentti Raittila mielestä tutkimustulos vahvistaa omia käsityksiä.

– En osaa sanoa olisiko meillä esimerkiksi sairaslomat vähentyneet, niitä on yleensäkin ollut vähän. Sen kuitenkin huomasi, että oma olo parempi aamulla illan työvuoron jälkeen, Raittila kertoo.

– Jatkuva passiivinen tupakointi aiheutti väsymystä. Kyllä se jälkikäteen ajatellen oli hyvä päätös, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Mökkeily, aurinko ja alkoholi – kesällä tarvitaan enemmän ensiapua

Kesäloma, isot tapahtumat ja mökkiläiset tarvitsevat enemmän ensiapua ja se näkyy tehtävien lisääntymisenä. Myös sairaalatoimintojen vähentäminen tarkoittaa ambulanssikuskeille potilassiirtoja enemmän, kuin muina vuodenaikoina.

Ambulanssi lähtee liikenteeseen sairaalan parkkihallista.

Kainuun keskussairaalan tomintojen supistaminen kesäksi on yksi syy siihen, miksi ambulansseille on enemmän tarvetta. Potilaita joudutaan kuljettamaan Oulun yliopistolliseen sairaalaan saamaan hoitoa, mikäli sitä ei keskussairaalasta ole saatavilla. Ambulanssit liikkuvat Kainuun alueella kesällä 10–15 prosenttia enemmän kuin hiljaisempana talvikautena.

– Kipeimpiä ja sairaimpia joudutaan kuljettamaan Ouluun eli puhutaan potilassiirroista. Lisäksi mökkeily, aurinkoinen ilma ja alkoholin käyttö saavat ihmiset riehakkaammalle päälle ja ne näkyvät tehtävämäärissä korottavasti. Myös isot kesätapahtumat nostavat ensihoidon määrää. Näihin me varaudumme jo ennakkoon nostamalla yksiköiden määrää, kertoo Kainuun soten ensihoidon päällikkö Jukka Angerman.

Kainuun alueella ambulanssit liikkuvat kaikkialla, missä tarvetta on. Palvelun tuottaa Kainuun sote eli sairaanhoitopiiri, eikä nykyisin jokaisessa kunnassa enää ole omaa ambulanssia.

Mökkiläisten syytä tarkistaa osoitteensa

Kainuun alueella on paljon mökkiläisiä ja heidän vieraitaan. Aina ei omistajallakaan ole ihan tarkkaa osoitetietoa hälytystilanteessa antaa.

– Mökille kannattaa laittaa lappu ovenpieleen, jossa on tarkemmat koordinaatit. Lisäksi kannattaa varmentaa katuosoite ja opastus mahdollisessa hätätilanteessa, isommalta tieltä pientä mökkitietä pitkin. Ne usein saattavat haarautua moneen suuntaan.

Mökkivieraille Angerman haluaa antaa muutaman vinkin.

– Ensiapupakkaus on hyvä olla autossa jo ennen matkallle lähtöä. Perusajatelmana on se, että jos itselläkin on hankala löytää tuttavan mökille, niin se on todennäköistä ensihoidon yksikölllä, poliisilla ja pelastustoimella aivan samalla tavalla.

Kainuussa tehdään mallikkaasti yhteistyötä

Sairauskohtauksen tai onnettomuuden vuoksi viranomaiset tekevät laajassa maakunnassa yhteistyötä.

– Ensihoito tekee niin poliisin, pelastustoimen kuin rajavartiolaitoksenkin kanssa erittäin hyvää yhteistyötä. Siihen liittyy joskus jopa helikopteritoiminta. Tarpeen tullen tarpeellinen määrä resursseja eri viranomaisilta hälytetään paikan päälle, jotta ihminen saa tarvittavan avun.

– Esimerkiksi Vartiuksen, Kuhmon ja Suomussalmen alueella Rajavartiolaitoksen ensivasteyksikkö on aina kiireellisissä tapauksissa paikalla. Heidät on koulutettu siihen toimintaan ja heillä on tarpeelliset välineet toimintaan, eli pystyvät aloittamaan hyvän hätäensiavun potilaan kotona. Viranomaisten yhteistyö on täällä jopa muuta Suomea ajatellen äärimmäisen hyvää ja toimivaa, summaa Jukka Angerman.

Saamelaisilla esiintyy syöpää vähemmän kuin muulla väestöllä – "Perinteinen elintapa on hyväksi"

Pohjois- ja inarinsaamelaisilla esiintyy huomattavasti vähemmän syöpää kuin suomalaisväestössä keskimäärin, osoittaa tuore väitöstutkimus. Kolttasaamelaiset sen sijaan sairastuivat tutkimusaikana mahasyöpään selvästi useammin kuin muu väestö.

Fakegákti ja eakti gákti Sajosis.

Saamelaisilla esiintyy syöpää vähemmän kuin muulla väestöllä, paljastaa tuore väitöstutkimus.

Filosofian maisteri ja lääketieteen lisensiaatti Leena Soininen selvitti väitöstyössään pohjois-, inarin- ja kolttasaamelaisten terveyttä kuolleisuuden, kuolinsyiden ja syövän esiintyvyyden avulla ja tutki, olisiko ympäristösaasteilla ollut vaikutusta saamelaisten terveyteen. Hän vertaili myös Suomen ja muiden maiden saamelaisten syöpäsairastuvuutta sekä vertasi saamelaisten syöpäpotilaiden eloonjäämislukuja Suomen väestön vastaaviin lukuihin.

Poikkeuksia olivat koltat ja Ruotsin saamelaisnaiset

Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 2 087 henkilöä, jotka olivat perimältään vähintään 75-prosenttisesti saamelaisia. Seuranta-aika oli 1979–2010.

Saamelaisten perinteinen elintapa on tutkimuksen mukaan terveydelle hyväksi. Syövän ilmaantuminen pohjois- ja inarinsaamelaisilla verrattuna Suomen muuhun väestöön oli tutkimusaikana matala. Kolttasaamelaisilla luvut kuitenkin olivat korkeammat, koska heillä oli mahasyöpää merkittävästi enemmän kuin muilla saamelaisryhmillä ja suomalaisilla yleensä.

Suomen väestössä yleisesti esiintyvät syövät, kuten eturauhas-, rinta- ja ihosyövät olivat harvinaisempia kaikissa saamelaisryhmissä. Suomen saamelaisten syöpäkuolleisuus ja -ilmaantuvuus olivat tutkimusaikana samansuuntaisia kuin Ruotsin ja Norjan saamelaisten – lukuun ottamatta Ruotsin saamelaisnaisia, joiden syöpäilmaantuvuus oli samaa tasoa kuin Ruotsin väestön.

Saamelaismiesten kuolleisuus tapaturmiin sekä heidän itsemurhakuolleisuutensa olivat sen sijaan merkittävästi korkeammat kuin vertailuväestön.

– Tässä tarvitaan lisätutkimusta, jotta näitä pystyttäisiin ehkäisemään, tutkija Leena Soininen huomauttaa.

Syöpäkuolleisuudessa ei viitteitä ympäristön saastumisesta tai radioaktiivisuudesta

Suurin osa Suomen saamelaisista on asunut saamelaisalueella, eli pohjoisimmissa kunnissa Utsjoella, Inarissa, Enontekiöllä ja Sodankylän Lapin paliskunnan alueella, aina 70-luvun alkuun asti. Alueella on havaittu 1960-luvun alusta lähtien radioaktiivisen ja kemiallisen saastelaskeuman kerääntymistä ravintoketjuihin.

Saamelaisten syöpäpotilaiden viiden vuoden eloonjäämisluvut eivät kuitenkaan tutkimusaikana eronneet koko Suomen syöpäpotilaiden vastaavista eloonjäämisluvuista.

– Syöpäkuolleisuudessa ja syövän ilmaantuvuudessa ei havaittu piirteitä, jotka olisivat aiheutuneet ympäristön radioaktiivisuudesta tai muusta saastumisesta, kertoo tutkija Leena Soininen.

Elintapojen muutos vaikuttaa sairastuvuuteen

Saamelaisten sairastuvuus on kuitenkin Soinisen mukaan elintapojen muutoksen myötä vähitellen muuttumassa muun väestön kaltaiseksi.

– Saamelaisten elintavat ja elinympäristö ovat muuttuneet ja siksi heidän kuolleisuutensa syöpään ja muihin sairauksiin sekä syövän esiintyvyys muistuttavat yhä enemmän pääväestön vastaavia. Saamelaiset ovat käymässä läpi sairastuvuudessaan epidemiologista muutosta, eri ryhmät eri aikoina, Soininen toteaa. 

– Kun tarkastellaan joidenkin syöpälajien suhteellisen alhaista ilmaantuvuutta, ei voida sulkea pois myöskään syöpäalttiuteen liittyviä perinnöllisiä ominaisuuksia, Soininen kertoo.

Tutkija Leena Soininen väittelee aiheesta The health of Finnish Sami in light of mortality and cancer pattern keskiviikkona 27.5.2015 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.

Sähköinen terveyspalvelu saa lisää sisältöä – asiantuntijan neuvontaa käymättä terveysasemalla

Kainuun soten Omasote-palvelua kehitetään tänä vuonna. Palveluun lisätään soten ammattiryhmiä, jotta neuvontaa voidaan antaa useammissa eri aihealueissa.

Kuvakaappaus Kainuun Omasote-sivuilta.

Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän Omasote-palvelu saa lisää sisältöä. Viime lokakuussa käyttöön otetun Omasoten kautta soten asiakas saa näkyviin omat laboratoriovastauksensa sekä hän voi asioida asiantuntijan, kuten esimerkiksi kansanterveyshoitajan kanssa käymättä fyysisesti terveysasemalla. Lisäksi palvelun kautta voi uusia reseptejä sekä kirjata omia hyvinvointi- ja terveystietoja.

Tänä vuonna Omasote-palveluun lisätään soten ammattiryhmiä.

– Tavoitteena on, että sinne tulee muitakin kuin kansanterveyshoitajia vastaamaan asiakkaiden kysymyksiin. Kehitämme sinne lisää neuvontaa ja omaseurantaa. Eli palvelun kauttahan asiakas voi muun muassa tehdä omaseurantaa verenpaineen tai painonsa suhteen, ja ne tiedot voi antaa nähtäväksi terveyskeskuksen työntekijälle, kuntayhtymän johtaja Maire Ahopelto kertoo.

Mahdollisuus halukkaille

Alkuvuodesta palvelulla oli yli 5 000 käyttäjää, joista suurin osa on reseptin uusijoita. Palvelun tavoitteena on antaa niille asiakkaille, jotka haluavat asioida sähköisesti, mahdollisuus siihen. Lisäksi palvelun ansiosta terveyskeskuksissa jää enemmän aikaa niille asiakkaille, jotka eivät halua tai pysty asioimaan sähköisesti.

Asiakkailta tuli heti syksyllä paljon hyvää palautetta Omasote-palvelusta. Sen kautta esimerkiksi reseptien uusiminen koetaan helpoksi, mutta laboratoriovastauksien suhteen ihmiset ovat ilmaisseet tyytymättömyyttään.

– Laboratorivastauksista tulee tekstiviesti, että ne ovat valmiina, mutta voi olla, että kaikki vastaukset eivät ole vielä valmiita. Ne voivat tulla muutaman päivän viiveellä riippuen siitä kuinka pitkään kunkin laboratorionäytteen analysoimiseen menee. Siitä on tullut palautetta, että kun kaikki vastaukset eivät ole valmiita heti yhdellä kerralla, Ahopelto mainitsee.

Omasote-palveluun kirjaudutaan esimerkiksi pankkitunnuksilla.

Ravintoloiden tupakkakielto purrut rajusti - henkilökunnan oireilu väheni murto-osaan

Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan henkilökunta on hyötynyt tuntuvasti ravintolasauhuttelun lopettamisesta. Hengitystie- ja silmäoireiden määrä on pudonnut neljäosaan tupakkalain kiristymisen jälkeen.

Mies sytyttää tupakkaa.

Tupakointikielto ravintoloissa on suojannut niin ravintolatyöntekijöitä kuin asiakkaita tupakansavun terveyshaitoilta, vahvistaa uusi väitöstutkimus.

Ravintolatupakoinnin lopettamisen vaikutuksia on tutkinut Savonlinnan keskussairaalaan keuhkolääkäri, lääketieteen lisensiaatti Jere Reijula. Reijula väittelee aiheesta Helsingin yliopistossa toukokuun lopulla.

Väitöstutkimuksta varten toteutettiin kuusi valtakunnallista kyselytutkimusta vuosina 1999-2010. Tutkimus aloitettiin vuosi ennen tupakointikiellon voimaantuloa ja kyselytutkimuksia jatkettiin 10 vuotta sitä eteenpäin. Kysely lähetettiin ravintola-alalla toimiville Palvelualojen ammattiliitto PAM:in jäsenille.

Tupakansavulle altistumista arvioitiin kyselyjen lisäksi myös ravintoloissa tehdyillä sisäilman nikotiinipitoisuusmittauksilla Helsingissä, Jyväskylässä ja Lappeenrannassa.

Osittainen kielto puri huonosti

Tutkimus osoittaa, että osittainen tupakointikielto ei toiminut aluksi toivotulla tavalla. Kun tupakointi ravintoloissa  kiellettiin vuonna 2000 vain osittain, tupakansavulle altistuminen väheni hitaasti. Kun tupakointi kiellettiin vuonna 2007 kokonaan, väheni altistuminen nopeasti. Vuosina 2007-2009 tupakansavulle altistumattomien määrä kasvoi 54 prosentista 82 prosenttiin.

Ravintolailman raikastuminen vähensi työntekijöiden oireilua selvästi. Vuosina 2007-2009 hengitystieoireiden esiintyvyys putosi 18 prosentista neljään prosenttiin. Silmäoireiden määrä putosi 23:sta kuuteen prosenttiin. Tämän uskotaan liittyvän vähentyneeseen tupakansavulle altistumiseen.

Myös ravintoloiden sisäilman mittauksissa todettiin, että keskimääräinen nikotiinipitoisuus laski vuosina 2004-2010 merkittävästi. Keskimääräinen nikotiinipitoisuus laski vuosina 2004-2010 tasosta 11.7 μg/m³ tasolle 0.1 μg/m³. Suurin pudotus todettiin pubeissa.

Väitöskirjatutkimuksessaan selvitettiin myös ravintolatyöntekijöiden sairastumista syöpiin. Viiden Pohjoismaan syöpärekisterin perusteella todetaan, että tarjoilijoilla on merkitsevästi lisääntynyt riski sairastua syöpään muuhun väestöön verrattuna. Tämä voi johtua siitä, että tarjoilijat tupakoivat muuta väestöä yleisemmin, altistuvat työssään tupakansavulle ja käyttävät alkoholia muuta väestöä enemmän.

 

Lääketieteen lisensiaatti Jere Reijula väittelee Helsingin yliopistossa ravintoloita koskevan tupakkalain toteutumisesta Suomessa. Väittely teoksesta The Impact of Tobacco Legislation on restaurant workers´ exposure to tobacco smoke in Finland järjestetään 28.5.

Luonnon oma ikäkuulotesti: kuuletko vielä hippiäisen liverryksen?

Lintujen korkeat äänet katoavat vanhetessa. Pitkän linjan lintumiehelle tämä saattaa olla kova paikka. Varsinkin hippiäisen liverrys jää taajuutensa vuoksi kuulematta.

Hippiäinen.

Lintujen rengastaja, hauholainen Pekka Pouttu on oppinut jo pienestä saakka kuuntelemaan lintujen ääniä niin tarkasti, että pystyy jopa matkimaan niitä. Varpuspöllön, metsäkyyhkyn, kuhankeittäjän, saati harmaapäätikan ja kuikan, ääni syntyy hetkessä.

Lintumiehelle voikin olla kova paikka, kun vanhetessa kuuloalue kapenee ja korkeat lintujen äänet vaipuvat muistoihin. Kaikkien kuulo heikkenee ikääntyessä, yli 50-vuotiaana se on jo selvää. Naiset kuulevat miehiä paremmin korkeat äänet.

– Se on aika karu juttu itselle, että on menettänyt juuri metsän kiehtovimmat pikkuäänet. Korvissa pystyy ikään kuin vielä kuulemaan, muttei enää itse oikeasti kuule.

Poutulla on ollut jo muutaman vuoden kateissa hippiäisen huikean korkeat äänet.

– Samoin töyhtötiaisen ääni on kadoksissa. Monella lajilla olen huomannut, että korkeista äänistä, kuten keltasirkun, jää välistä pois taajuuksia ja äänistä tulee rakeisia. Tavallaan on huvittanut ja tavallaan harmittanut, mutta sen kanssa täytyy oppia elämään.

Kuulematta oppii kuuntelemaan

Lintujen tunnistaminen pelkästään kuuntelemalla on yksi tärkeimmistä taidoista, mihin harrastamisen ammattilaiset pääsevät vuosien kokemuksella. Moni aloittelija hermostuu, kun ei opi, mutta Pouttu rohkaisee olemaan kärsivällinen.

– Ensin pitää oppia tavalliset lajit vahvoiksi. Sitten ei enää tarvitse niin sanotusti kuunnella, vaan ääni tulee korvaan ja erikoisemmat äänet erottaa selvästi. Korvaan tulee se pikku ääni – siis jos sen kuulee, Pekka Pouttu naurahtaa.

Erehtyminen on silti mahdollista. Jos metsässä kuulee äänen, jota ei tunne, niin se on yleensä talitiainen. Talitiaisella on 30 ääntä.

–  Ihan sitä rupeaa nauramaan, että talitiainen kumminkin.

Poutun mielestä tärkeintä on mennä metsään. Hän rohkaisee lapsia tutustumaan kotinsa takametsään ja perustamaan sinne leikkisopen, kuten hänen äitinsä oli tehnyt 80 vuotta sitten.

– Siitä luontosuhde lähtee kehittymään. Metsässä kehittyy suuntavaisto ja näkömuisti. Kuulokin kehittyy. Metsässä oppii kuuntelemaan eli kuulematta mitään oppii kuulemaan.

Kesä jättää Kainuussa vain yhden terveysaseman ennalleen

Kesälomakauden lähestyessä Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymässä tehdään tavalliseen tapaan muutoksia eri yksiköiden aukioloajoissa.

Henkilö sairaalan käytävällä

Tulevan kesän aukioloajat Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän eri yksiköissä ovat suurin piirtein samat kuin viime vuonnakin. Esimerkiksi Hyrynsalmen terveysasema on kiinni kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun, jolloin kuntalaisten päivystyspalvelut hoidetaan Suomussalmen terveysasemalla.

– Sijaisia ei välttämättä ole saatavilla jokaiseen paikkaan kesällä. Silloin kun sijaisia ei ole saatavilla, on järkevää keskittää toiminnot. On myös todennäköistä, että asiakkaita on vähemmän ainakin heinäkuussa, sillä he eivät esimerkiksi halua tulla kesälomallaan leikattavaksi tai muihin toimenpiteisiin. Meillä turvataan palvelut toisissa kunnissa, Kainuussahan on ollut valinnanvapaus vuodesta 2005 eli asiakas voi valita missä kunnassa käy, kuntayhtymän johtaja Maire Ahopelto kertoo.

Suomessa muutkin sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköt toimivat samalla tavalla kesälomien aikatauluttamisen suhteen kuin Kainuun sote.

Terveysasemien toimintaan tulee päivystyksen lisäksi muutoksia esimerkiksi laboratoriopalveluiden aikatauluihin. Kaikki Kainuun sotessa tapahtuvat aikataulumuutokset kesälomakauden aikana löytyvät täältä.

Terveysasema Toiminta kesälomakaudella
Vuolijoki ja Lehtikangas Suljettuna 22.6.–26.7.
Kajaanin pääterveysasema Supistettuna 29.6–26.7.
Paltamo Päivystävän sairaanhoitajan puhelinvastaanotto 22.6.–26.7.
Ristijärvi Suljettuna 22.6.–26.7. Ensisijaisesti asiakkaat voivat hakeutua Kajaanin pääterveysasemalle.
Kuhmo Ei muutoksia toiminnassa.
Sotkamo Kesä-, heinä- ja elokuussa vastaanottotoiminta on supistettua.
Hyrynsalmi Suljettuna 22.6.–26.7. Päivystyspalvelut Suomussalmen terveysasemalla.
Suomussalmi

Kesä-, heinä- ja elokuussa vastaanottotoiminta on supistettua.

Hae lisää

Tervetuloa Ylen mobiiliuutisiin!

Kokeilemme palvelun avulla millainen käyttöliittymä sopisi parhaiten uutisten, urheilun ja sään seuraamiseen mobiilikäytössä.

Otamme mielellämme vastaan palautettasi siitä, mikä palvelussa toimii jo hyvin ja mitä mielestäsi voisi vielä kehittää.

Liitä mukaan päätelaitteesi malli ja sähköpostiosoitteesi, jos tarvitset apua ongelmatilanteessa.

Lähetä palautetta:

Lähetä