Vanhempien alkoholinkäytön erot yllättivät

Päiväkoti-ikäisten lasten vanhemmat käyttävät alkoholia Venäjällä maltillisemmin kuin Suomessa. Tämä ilmenee tutkimuksesta, joka on tehty Kajaanissa ja Kostamuksessa.

Lapsi piirtää esikoulukirjaan.

Päiväkoti-ikäisten lasten ja heidän perheidensä hyvinvointia ja terveyttä selvittävä Lifelong Wellbeigin -hanke on puolivälissä. Ensimmäiset alustavat tutkimustulokset ovat nyt selvillä.

Kajaanissa ja Kostamuksessa tehty tutkimus toteutettiin lasten kohdalla liikunta- ja ruokapäiväkirjojen avulla. Vanhemmille tehtiin oma kysely, jossa kartoitettiin hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, kuten liikuntakäyttäytymistä, ravitsemusta ja terveydentilaa.

Kyselyssä selvitettiin myös terveyttä uhkaavia tekijöitä, kuten tupakointia, alkoholinkäyttöä ja epäterveellisiä ruokatottumuksia. Tutkimustuloksia läpikäynyt suunnittelija Ville Manninen yllättyi vanhempien alkoholinkäytön eroista.

– Venäjän puolella vastaajista aika iso osuus ilmoitti, ettei käytä alkoholia ollenkaan ja Suomen puolelle tällaisia ihmisiä oli vain neljä kuudestakymmenestä. Eli totaali alkoholista kieltäytyminen näyttää olevan Venäjällä yleisempää kuin Suomessa, ainakin tässä meidän tutkimuksessa.

Lasten liikuntaa lisättävä

Suomalaisten lasten liikunnasta tutkimus paljastaa, että päivittäinen suositus kaksi tuntia liikuntaa ei toteudu.

– Liikuntaa ei tule tarpeeksi. Toisaalta vapaa liikunnan ja leikin määrä on aika suuri ja ohjatun liikunnan määrä pieni, joten tavoitteellisuudessa on aika iso ero, sanoo suunnittelija Ville Manninen.

Alustavien tutkimustulosten mukaan vanhempien kohdalla tilanne on toinen.

– Suomessa vanhemmat liikkuvat enemmän kuin Venäjällä. Tämä kertoo siitä, että olemme onnistuneet saamaan vanhemmat liikkumaan ja pitämään huolta itsestään, arvioi Manninen.

Lisää tutkimustuloksia on luvassa ensi syksynä. Hanke päättyy vuoden lopussa. Kevään, kesän ja syksyn aikana Kajaanin ja Kostamuksen päiväkotien työntekijät tutustuvat naapurimaiden päiväkotitoimintaan.

Tavoitteena on lisätä päiväkotien välistä vuorovaikutusta rajan molemmin puolin ja hyödyntää toimivat käytännöt. Tähän mennessä päiväkodeissa on tapahtunut jo konkreettista kehitystyötä.

– Hankimme päiväkoteihin, niin Kostamuksessa kuin Kajaanissa, leikkikaluja ja liikuntavempaimia, joilla pyritään kehittämään lasten koordinaatiota ja monipuolistamaan päiväkotitoimintaa. Nämä olisivat jääneet muuten hankkimatta, uskoo projektipäällikkö Matti Nissinen.

Halvaantunut huippumalli saa tunnustusta innoittamisesta

Mikkeliläinen kirjailija, bloggaaja Kati van der Hoeven, yrittäjä ja toimitusjohtaja Mikko Kuitunen sekä yrittäjä ja kokki Tomi Björck on valittu Vuoden nuoriksi menestyjiksi. Suomen Nuorkauppakamarit palkitsee vuosittain ihmisiä, jotka ovat esimerkillään ja kasvullaan innostaneet muita.

Kati van der Hoeven

Mikkeliläisen Kati van der Hoevenin päättäväisyys ja sitkeys on noussut yleiseen tietoisuuteen paitsi Silmänräpäys-kirjan myötä, myös blogin kautta. Van der Hoevenin blogilla on kymmeniä tuhansia seuraajia ympäri maailman.

Suomen Nuorkauppakamarien Vuoden nuori menestyjä -palkinnon yhtenä perusteena onkin, että van der Hoeven on auttanut ja kannustanut toisia halvaantuneita selviytymään. Hän myös vaikuttaa tuhansien ihmisten elämään ja asenteisiin opettamalla erilaisuuden hyväksymistä.

Van der Hoeven menetti liikunta- ja puhekykynsä 21-vuotiaana aivorungon infarktista seuranneen halvaantumisen takia. Tuolloin katkesi hänen huippumallin uransa. Nyt 40-vuotias Kati van der Hoeven kommunikoi kirjaintaulun avulla ja kertoo elävänsä täysipainoista elämää.

Suomen Nuorkauppakamarit valitsi tänä vuonna kolme voittajaa 33 hakemuksen joukosta.

Voittajat on palkittu tänään aamupäivällä Helsingissä. Suomen Nuorkauppakamarit ry palkitsee vuosittain 18–40 -vuotiaita ihmisiä, jotka ovat omalla esimerkillään ja kasvullaan innostaneet muita.

Väitöskirjatutkimus: Jopa lapset kärsivät toistuvista niskakivuista

Niskakipu on yleistä jo 9–12-vuotiailla, ja iän myötä siitä kärsivien määrä lisääntyy. Tytöt ja pojat kärsivät niskakivusta yhtä lailla murrosikään asti; sen jälkeen niskavaivat ovat selvästi yleisempää tytöillä kuin pojilla.

Nuoren naisen venyttää niskaa tietokoneen edessä.

Yhä suurempi osa suomalaisnuorista ja jopa lapsista kärsii toistuvasta niskakivusta. Kivun taustalla on sekä psyykkisiä että geneettisiä tekijöitä, mutta liikunta-aktiivisuudella ei näytä olevan vaikutusta nuorten niskakivun esiintymiseen, osoittaa Helsingin yliopistossa 25. huhtikuuta tarkastettava väitöstutkimus.

Fysiatrian erikoislääkäri Minna Stål tutki väitöstyössään lasten ja nuorten niskakipua käyttäen kolmea eri tyyppistä aineistoa 9–18-vuotiaista lapsista ja nuorista. Ståhl havaitsi, että niskakipuisten suomalaisnuorten määrä on lisääntynyt jatkuvasti vuodesta 1991 lähtien. Pelkkää niskakipua potevien määrä kasvoi vain 1990-luvulla, kun taas niska-alaselkäkivun yhdistelmää potevien määrä on jatkanut tasaista kasvua 2000-luvullakin.

Stål havaitsi, että niskakipu on yleistä jo 9–12-vuotiailla, ja iän myötä siitä kärsivien määrä lisääntyy. Tytöt ja pojat kärsivät niskakivusta yhtä lailla murrosikään asti; sen jälkeen niskavaivat ovat selvästi yleisempää tytöillä kuin pojilla. Vuonna 2011 lähes puolet 16–18-vuotiaista tytöistä ja viidesosa pojista ilmoitti poteneensa niskakipua vähintään kerran viikossa viimeisen puolen vuoden aikana.

Neljäsosa murrosikäisistä niskakipua potevista koululaisista ilmoitti käyttäneensä kipulääkkeitä, ja sama määrä kertoi niskakivun haitanneen jossain määrin toimintakykyään.

– Niskakivun luonnollinen kulku alakouluiästä yläkouluikään oli suurimmalla osalla aaltoileva ja itsestään rajoittuva. Kuitenkin viisi prosenttia koululaisista ilmoitti poteneensa niskakipua vähintään kerran viikossa edeltäneen kolmen kuukauden aikana seurantatutkimuksen alussa, vuoden ja neljän vuoden kohdalla, mikä viittaa kroonistyyppiseen niskakipuongelmaan jo 9–16 -vuotiaana, Ståhl sanoo.

Niskakivun ilmaantumista ennustivat usein esiintyvät muut tuki- ja liikuntaelinten kivut sekä psyykkistä stressiä heijastavat oireet: unihäiriöt, päiväväsymys, vatsakivut ja päänsärky sekä masentuneisuus. Samat tekijät ennustivat myös niskakivun kroonistumista. Liikunta-aktiivisuus ja nivelten yliliikkuvuus eivät vaikuttaneet niskakivun ilmaantumiseen tai ennusteeseen.

Nuoruusiän niskaoireet näyttäsivät ennustavan niskakipua myös aikuisiässä. Stålin mukaan olisikin tärkeää oppia ymmärtämään paremmin varhaisiän niskaoireilun syitä, jotta löydettäisiin keinoja ehkäistä kivun kroonistuminen.

Norjalaistutkimus: Lievästikin lihavilla äideillä riski kohtukuolemiin

Lähes 40 tutkimuksen aineistot yhdistämällä tutkijat havaitsivat kohtukuolemien ja myös imeväiskuolleisuuden yleistyvän tasaisesti mitä korkeampi äidin painoindeksi on.

Jo suhteellisen vähäiset muutokset äidin painossa saattavat vaikuttaa raskauden kulkuun, tuore norjalaistutkimus vihjaa. Jama-lehdessä julkaistut tulokset osoittavat muun muassa kohtukuolemien olevan yleisempiä lievästi lihavilla kuin normaalipainoisilla, mutta riski vaihtelee myös normaalipainon puitteissa.

Lähes 40 tutkimuksen aineistot yhdistämällä tutkijat havaitsivat kohtukuolemien ja myös imeväiskuolleisuuden yleistyvän tasaisesti mitä korkeampi äidin painoindeksi on.

Erot näkyivät myös naisilla, jotka olivat normaalipainoisia tai vain lievästi lihavia. Verrattuna naisiin, joiden painoindeksi oli 20, kohtukuolemia ja imeväiskuolemia sattui enemmän jo naisille, joiden painoindeksi oli 25, joka on yhä normaalipainon puitteissa.

Kohtukuolemien suhteen tämä tarkoitti käytännössä noin kuutta tapausta enemmän kymmentätuhatta raskautta kohden, joten vaikutus oli hyvin pieni yksilötasolla. Kenenkään normaalipainoisen ei tämän vuoksi kannatakaan laihduttaa.

Norjalaisten tulokset vahvistavat käsitystä äidin painon ja etenkin äidin ylipainon vaikutuksesta raskauden kulkuun ja sikiön terveyteen. Äitien on kuitenkin hyvä muistaa, että painon kuuluu nousta raskauden aikana. Lisäksi hyvin monet seikat vaikuttavat raskauden kulkuun eivätkä liikakilot ole läheskään aina suurin terveysriski raskauden aikana.

"Kavereiden mässypusseille ei voi mitään, mutta raja vedetään kotona"

Yle Turun verkkosivuilla käytiin vilkasta keskustelua lasten elintavoista. Keskusteluun osallistuneet olivat pääosin sitä mieltä, että vanhempien on kannettava vastuu lasten elintavoista ja niiden opettelusta. Vanhempien omilla elintavoilla on tässä suuri rooli. Toisinaan kotikasvatus ei aina riitä, vaan sukulaiset ja hoitopaikat mutkistavat asioita.

Lapsi syö pitsaa

Genomisen ravitsemuksen professori Raija Tahvosen sanat lasten elintavoista herättivät runsaasti keskustelua Yle Turun verkkosivuilla.

Suurin osa keskusteluun osallistuneista oli samaa mieltä Tahvosen kanssa siitä, että vanhempien on kannettava vastuu.

Vanhemmuus on vastuullinen tehtävä. Sitä ei voi ulkoistaa kenellekään. On aivan eri asia elää arkea "lapsen ehdoilla" kuin antaa lasten määrätä asioista.

Yksi keskustelija kuitenkin muistutti, että kaikki lähtee vanhempien omien elintapojen muutoksesta.

 Ei ole mahdollista, että lapsi elää terveellistä elämää ja vanhemmat elävät kuin siat pellossa. Koski se elämän osa-alue sitten ruokaa, liikkumista tai nautintoaineita (karkki, suklaa, tupakka, viina yms.) Kyllä se pieni lapsi poimii ne samat tavat kuin on vanhemmillakin.

Molemmilla vanhemmilla nollatoleranssi sokeriherkkuihin. Kavereiden mässypusseille ei voi mitään, mutta raja vedetään kotona.

Yliannostus makeasta

Keskustelussa esille nousi myös se, että kun lapsi ei makeaa jatkuvasti syö, ei hän niitä välttämättä kaipaakaan.

Meille ei juuri osteta valmiiksi maustettuja jugurtteja ja rahkoja, vaan lapset syövät maustamattoman jugurtin kanssa marjoja. Kukaan ei vaadi marjarahkan/pirtelön sekaan lisättäväksi sokeria, koska ovat tottuneet syömään ilman. Yksi lapsista laittaa itselle aamu/iltapalaksi tuorelautasen: kuorii porkkanoita ja vihanneksia sekä hedelmiä ja pilkkoo ne. Limsaa ja sipsejä ostetaan lähinnä joskus juhlapäiviksi; eivät kuulu jokaviikkoiseen repertuaariin.

Toisinkin voi käydä: kun lapsi saa syödä sydämensä kyllyydestä karkkia, alkaa jossain vaiheessa riittää.

Meillä vanhempien herkkuja on lapsuudessa rajoitettu. Nyt ahdamme, minkä kerkiämme, toisinaan lapsilta salaa. Kun emme lapsena saaneet. Lapsilta emme ole makeita kieltäneet. Ovat saaneet liikaakin, ja monena päivänä viikossa. Nyt näyttäisivät saaneen tarpeeksi ja täyteen ahdetusta karkkikulhosta syödään vain vähäsen päältä. Lapset ovat oppineet säännöstelemään itse, meitä vanhempia paremmin. Kyseessä reippaasti alle kouluikäiset Kohtuutta siis siihen nipottamiseen.

Kaikki ei lähde aina vanhemmista

Osa keskustelijoista myöntää, että heillä on ongelmia lasten ruokailutottumusten kanssa.

3-vuotias poikani on aivan koukussa kaakaoon. Siinä on paljon sokeria. Vastaan saan laitettua vain, jos sitä ei ole kaapissa. Hän osaa sen jo itse hakea kaupasta ja karkasi eilen lähikauppaan hakemaan kaakaota. Poliisit ottivat hänet kiinni ja lapsenvahtia on puhuteltu myös.

Yksi  keskustelija esitti edelliselle kommentoijalle kysymyksen: miksi lapselle sitten on alkujaan annettu sokerista kaakaota? Vastaus selitti sen, miksi lasten syömisten kontrollointi on joskus vaikeaa. Kaakaota oli nimittäin annettu hoitopaikan välipalalla.

Samantyylinen tilanne oli myös muutamissa muissa kommenteissa. Vaikka vanhemmat yrittävät pitää lastensa ruokavaliot terveellisellä linjalla, voivat esimerkiksi sukulaiset tehdä asiasta vaikeaa. 

Myös meillä isovanhemmat "hukuttavat" lastenlapsensa herkkuihin, eikä auta vaikka kuinka heidän kanssaan asiasta keskusteltaisiin. Vanhemmat ovat sitten lasten ja isovanhempien mielestä lähes tyranneja, kun yrittävät kohtuullistaa herkkujen määrää. Toivoisinkin, että lastenlasten kiintymys voitaisiin hankkia muutenkin kuin saattamalla heidät joka vierailulla sokerihumalaan.

Onko lasten elintavoissa parantamisen varaa?

Genomisen ravitsemuksen professori sanoo, että oikeaoppiset elintavat tulisi opettaa mahdollisimman nuorelle lapselle. Miten sinä parantaisit suomalaislasten elintapoja?

Lapsi syö puuroa pöydän ääressä.

Genomisen ravitsemuksen professori Raija Tahvonen on huolissaan liian vähän liikkuvista ja lihavista suomalaislapsista. Hän hämmästelee sitä, etteivät kaikki vanhemmat tunnu piittaavan lastensa elintavoista. Oikeaoppiset tavat tulisi opettaa mahdollisimman nuorelle lapselle.

Tahvonen ottaisi käyttöön keinot, jotka voivat tuntua monesta liioittelulta: karkkia vain karkkipäivänä ja silloinkin alle sata grammaa, ei jälkiruokia tai roskaruokaa ja synttärikarkit pois päiväkodeista.

Onko suomalaislasten elintavoissa korjaamisen varaa? Miten sinä lähtisit opettamaan lapsille oikeita elintapoja?

Ravitsemuksen professori vaatii vanhempia ottamaan vastuun: "Lapsi ei voi määrätä, mitä syödään"

Vanhempien tulisi opettaa lapsi oikeille elintavoille mahdollisimman varhain, sanoo genomisen ravitsemuksen professori Raija Tahvonen. Kun lasta ei totuteta syömään herkkuja ja roskaruokaa, ei hän niitä osaa kaivatakaan.

Lapsi syö pizzaa

Luotettavaa ja tutkittua tietoa siitä, millaisilla elämäntavoilla ihminen eläisi mahdollisimman terveellisen ja pitkän elämän, on tänä päivänä enemmän kuin koskaan.

Genomisen ravitsemuksen professori Raija Tahvonen on kuitenkin huolissaan liian vähän liikkuvista ja lihavista suomalaislapsista. Hän hämmästelee, miksi kaikki vanhemmat eivät tunnu piittaavan omien lastensa elämäntavoista.

– Lapset laitetaan aamulla rattaisiin ja työnnetään ne hoitopaikkaan sen sijaan, että annettaisiin niiden itse kävellä. Lapset eivät saa tulla laittamaan äidin kanssa ruokaa, kun ruoanlaitosta pitää selvitä muutamassa minuutissa. Niille lyödään iPad kouraan, että katso tuosta Muumeja, Tahvonen listaa.

– Silloin ennen vanhaan, kun minä kävin koulua, ei koko koulussa ollut yhtään lihavaa lasta. Nyt ekaluokkalaisista jopa joka viides on vähintään liikapainoinen jollei lihava, riippuen asuinpaikkakunnasta.

Jälkiruoaksi hedelmä

Viime vuosina lasten paino-ongelmista on keskusteltu, mutta Tahvonen myöntää asiaan liittyvän mielenkiintoisen ilmiön: vanhemmat eivät aina näe lapsensa lihavuutta. Myös lihavuuteen puuttuminen voi olla vaikeaa, sillä lasta ei haluta ajaa myöskään syömättömyyden suuntaan.

Tahvonen muistuttaa, että lapsen ruokailutottumukset ovat juuri sellaiset kuin hänelle kotona on opetettu. Oikeaoppiset tavat tulisi opettaa mahdollisimman nuorelle lapselle.

– Jos lapsi ei pienestä pitäen saa karkkia, ei hän osaa sitä pyytää.

Ja kun riippuvuutta ei ole päässyt syntymään, ei lapsi välttämättä himoitse karkkeja, vaikka myöhemmin tajuaisi muiden niitä syövän.

– En sano, että kokonaan pitäisi kieltää esimerkiksi jätski tai karkit, mutta totuus on se, että vanhemman kuuluu valita se, mitä syödään. Lapsi ei voi määrätä, että tänään meillä on jälkiruokana joku naminamivanukas. Joko ei ole jälkiruokaa tai sitten jälkiruokana on hedelmä, Tahvonen painottaa.

Herkkuja vain karkkipäivänä ja silloinkin vähän

Tahvonen pitää tärkeänä sitä, ettei herkkuja ole tarjolla koulussa tai päiväkodissa. Esimerkiksi syntymäpäiväkarkkien viemisen päiväkotiin Tahvonen kieltäisi kokonaan.

– Jos on 20 lapsen tarharyhmä, niin aika usein tulee nimipäivä tai syntymäpäivä. Se on kaikki turhaa syömistä. Jos halutaan kutsua kaverit synttäreille, niin se on eri asia, se on sitten jonkun kotona.

Karkkipäivä on hyvä asia, mutta silloinkin herkkuja tulee syödä kohtuudella. Alle sadan gramman pikkupussi riittää. Sama pätee virvoitusjuomiin.

– Ennen vanhaan 0,33 litran limppari oli ainoa koko. Sen sai korkeintaan kerran viikossa saunan jälkeen ja sekin piti jakaa siskon kanssa.

Tahvonen ihmettelee nykyään vallitsevaa ajatustapaa, jonka mukaan lapsella pitäisi olla koko ajan hyvä mieli.

– Eihän elämä ole oikeasti sitä. Miten lapset pystyvät elämään aikuisena, kun on pakko tehdä tylsiäkin juttuja, sietää epämukavuutta. Kyllä se on opittava pienestä pitäen, valitettavasti, genomisen ravitsemuksen professori Tahvonen sanoo.

Viron tv-uutiset: Valelääkärin paperit saa alle 500 eurolla

Viron yleisradioyhtiö lähti kokeilemaan kuinka helposti valelääkärin paperit irtoaa Venäjältä. Tarvittiin yksi puhelu ja noin 470 euroa anestesialääkärin todistukseen.

Lääkäri kirjoittaa reseptiä.

Viron tv-uutiset, "Aktuaalne kaamera" lähti kokeilemaan kuinka helposti lääkärinpaperit voi ostaa Venäjältä. Toimitus tavoitti puhelimitse valetodistuksia tarjoavia nettisivuston pitäjiä. Toimittaja teeskenteli, että on kiiinnostunut anestesialääkärin todistuksesta.

Papereiden kauppaaja kertoi, että kyseinen todistus on hankittavissa ja maksaisi 23 000 ruplaa. Näin siis nukutuslääkäriksi "pätevöittävän" paperin saa yhdellä puhelinsoitolla ja noin 470 eurolla. Myyjät lupaavat, että todistus on vesileimalla varustettu ja kelpaa kaikkialla Euroopan unionin alueella. Valetodistus luvataan lähettää kuriiritoimituksena tilaajalle.

Viron tv-uutisten venäjän ja viron kieliset toimitukset lähtivät kokeiluun Suomen valelääkäritapausten takia. Myös Virossa on saatu kiinni terveydenhuollossa työskennelleitä valetyöntekijöitä kuten hammasteknikkoja, farmaseutteja ja proviisoreja.

Uutinen Viron yleisradioyhtiön sivuilla

"Halaaminen on herkkää puuhaa"

Näyttelijät ovat usein työnsä kautta läheisessä fyysisessä kontaktissa kollegoidensa kanssa, mutta sisäänrakennettua ei koskettaminen näyttelijällekään ole.

Niko Karjalainen ja Esko Vatula halaavat.

Kajaanin kaupunginteatterin näyttelijä Esko Vatula ei pysty arvioimaan, miten paljon on halaillut työkseen yli 30-vuotisen uransa aikana.

– Paljon! Sanoisinkin, että läheisyys ja koskettaminen ovat näyttelijälle paljon tutumpia kuin keskivertosuomalaiselle. Kun oppii koskettamaan ihmistä, niin halaamisesta tulee luonnollisempaa, Vatula miettii.

Työn kautta opittu läheisyys ei kuitenkaan vaikuttanut Vatulan perhe-elämässä.

– Isää oli vaikea halata. Hän oli eri sukupolven miehiä, ja vei äitinsäkin teitittelemällä hautaan. Joku outous siinä oli, vaikka halasimme hänen kanssaan viimeiset viisi vuotta hänen elämästään – ikävuodet 85–90.

Vatula pohtiikin, että halaamisen tai koskettamisen kynnystä ei laske edes ammatissa koettu ja opittu läheisyys.

Nuoremman polven näyttelijä Niko Karjalainen kertoo halaavansa päivittäin tyttöystävän ja pitkästä aikaa tapaamiensa kavereiden kanssa. Hän myöntää, että koskettaminen ja halaaminen on ammatin myötä luontevampaa myös siviilielämässä.

Töissä halaamisen ja koskettamisen kautta puretaan tunteita.

– Ei koskettaminen ole näyttelijälläkään sisäänrakennettua, ja toisen koskettamista pitää opetella. Näyttelijän työssä esimerkiksi lavalla läpikäytävät rankat aiheet puretaan työporukan kesken ennen kotiin menoa, ja halaaminen auttaa siinäkin.

Vatula miettii, että olipa halaaminen opeteltu tai luontainen taito, pitää halaamisessa kunnioittaa toisen yksityisyyden reviiriä.

– Halaaminen on herkkää puuhaa, ja toisesta pitää aistia, miten lähelle voi kertaheitolla tulla. Halaamistakin pitää lähestyä pienin askelin. Koskettamista ei voi pakottaa, vaan siinä pitää edetä vuorovaikutuksessa ja aistit avoinna.

– Halaaminen ja kosketus on myöskin sitä, että altistaa itsensä sille ja on läsnä, Esko Vatula sanoo.

Niko Karjalainen kertoo, että halailisi enemmän jos siihen olisi mahdollisuus.

– Halaaminen ja koskettaminen tekee minulle sen, että jotenkin avaudun. Jos on huono päivä ja sulkeutunut, niin halaaminen auttaa.

– Itseeni kohdistuvaa pakkohalaamista soisin olevan paljon enemmän, sitten ei tulisi jurnotettua, Karjalainen nauraa.

Stereotypiaa puhumattomista ja halaamattomista suomalaisista Karjalainen ei allekirjoita.

– Mikä nykyään pitää paikkaansa? En usko, että kukaan missään päin maailmaa halailee tarpeeksi. Mutta kyllähän vanhakin oppii, hän hymyilee.

– Vaikka menisi 85 ikävuoteen, ei koskaan ole liian myöhäistä. Aamu pitäisi aloittaa halaamisella, Esko Vatula innostuu.

TV1:n Puoli seitsemän -ohjelmassa vietetään pääsiäisen jälkeen Rakkausviikkoa, ja puhutaan myös halaamisesta. Rakkausviikko kuuluu myös Radio Suomen ohjelmistossa.

Hammaspäivystys paranee – kunnissa tuskaillaan kustannuksia

Hammassäryt hoidetaan jatkossa nykyistä nopeammin. Nytkin suurissa kaupungeissa on päässyt julkisen terveydenhuollon järjestämään hammashuollon päivystykseen myös iltaisin ja viikonloppuisin. Harvaan asutuilla alueilla päivystys on saattanut toimia viikonloppuna vain aamupäivällä. Kasvukeskusten ulkopuolella mietitään nyt, mistä lisäresurssit kaivetaan.

Kuvassa hammaslääkäri tarkastaa asiakkaan hampaita.

Runsaan 40 000 asukkaan Kokkola on jo vuosia järjestänyt hammaslääkäripäivystyksen isolle kuntajoukolle lähialueella. Päivystyksen piiriin on kuulunut runsaat 140 000 asukasta aina Kokkolasta Merijärvelle ja Nivalaan saakka. Hoitoa on ollut tarjolla lauantaisin, sunnuntaisin ja arkipyhäisin kello 9-11.

Vuosittain tätä päivystystä on käyttänyt vajaat tuhat ihmistä. Käytännössä iso osa särkyjä valittelevista on tullut läheltä, Kokkolasta. Sen sijaan sadan kilometrin päästä on tultu harvemmin.

– Jostain syystä matka näyttäisi korreloivan särkyyn eli kaukana on jaksettu sinnitellä arkipäivään asti särkylääkkeen varassa. Sen sijaan saman kaupungin sisältä on lähdetty herkemmin hoitoon myös viikonloppuna, hymähtää johtava ylihammaslääkäri Martti Lilja Kokkolasta.

Hinta moninkertaistuu

Päivystyshoito on Keski-Pohjanmaalla ostettu yksityiseltä terveydenhuoltoa tarjoavalta yritykseltä. Kustannukset ovat olleet noin 100 000 euroa vuodessa.

Kun päivystystä tarjotaan jatkossa ympärivuorokautisesti, kustannukset nelin- tai viisinkertaistuvat, arvioi johtava ylihammaslääkäri.

Kunnissa on selvitelty kevään mittaan, voisiko päivystysvaateesta tinkiä niin, että hammaslääkäri-hoitajapari voisi hiljaisina aikoina toimia takapäivystystyyppisesti eli henkilökunta saapuisi paikalle vain tarvittaessa. Tämä karsisi kustannuksia jonkin verran.

Yöpäivystystä kunnissa ei pystytä yksin järjestämään, vaan se hoituisi laajalla erikoisvastuu- eli erva-alueella. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla yöhoito löytyisi Oulusta. Lähialueella hoito löytyisi siis kello 8-21-välisenä aikana.

Vähän väkeä, iso alue

– Harvaan asutuilla alueilla ongelmana ovat välimatkat. Kun kustannukset kasvavat, päivystys voitaisiin järjestää laajemmassa piirissä ja jakaa näin menoja suuremmalle joukolle. Vastaan tulee kuitenkin vaade, että hoitoon pääsyyn ei saisi kulua enempää kuin kaksi tuntia, miettii johtava ylihammaslääkäri Martti Lilja Kokkolasta.

Ihmisen ajaa viikonloppuna hammaslääkärin luo äkillinen kova kipu, esimerkiksi hampaan hermon tulehtuminen tai hammastapaturmat. Nuorilla saattavat puhkeamattomat tai osittain puhjenneet viisaudenhampaat tulehtua niin rajusti, että hoitoa on saatava heti.

Omaishoidon määrärahat eivät riitä Vaasassa

Omaishoidon kustannukset ovat kasvussa kunnissa. Yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa ja myös tieto omaishoidon tuesta lisääntyy. Esimerkiksi Vaasassa omaishoitoon varatut määrärahat on ylitetty reilusti.

Omaishoitaja laittaa potilaalle kenkää jalkaan.

Omaishoidon tuen määrärahatarve kasvaa jatkuvasti Vaasassa. Viime vuonna omaishoidon tuen piirissä oli 380 ihmistä, heistä 239 oli 75 vuotta täyttäneitä. Tälle vuodelle ennuste on 430 ihmistä.

Viime vuonna määräraha loppui kesken ja tuen maksatus loppui lokakuussa, nyt määrärahat ovat loppumassa kesäkuussa. Viime vuoden ylitys oli runsaat 155 000 euroa, joka kasautui tälle vuodelle. Tänä vuonna määrärahat ovat ylittymässä runsaalla 230 000 eurolla.

Omaishoidon tuki kasvaa ikääntyvän väen määrän kasvaessa ja myös siksi että tieto omaishoidon tuesta lisääntyy.

– Ikääntyneiden ihmisten määrä kasvaa ja muistihäiriöisiä on enemmän. Mutta tämä ei pelkästään selitä tätä kasvua vaan meillä on niin hyvä informaatioverkosto, omaiset ovat tietoisia tästä mahdollisuudesta ja hakemuksia tulee paljon, mikä on tietysti hyvä asia, kertoo Vaasan kaupungin koti- ja laitoshoidon johtaja Matti Paloneva.

Tarve vain kasvaa

Paloneva ennakoi, että omaishoitajia tarvitaan jatkossakin entistä enemmän kotihoidon lisääntyessä. Valtakunnallinen tavoite on, että 75 vuotta täyttäneiden ikäluokasta 6-7 prosenttia olisi omaishoidon piirissä, ja Vaasassa ollaan tällä hetkellä 4,3 prosentissa.

– Suosituksiin kirimisessäkin meillä on tekemistä. Tätä pitää tietoisesti nostaa ylöspäin, ja sen jälkeen kuunnella tarvetta, olla yhteydessä omaishoitajiin mitä sisällöllisiä ja laadullisia parannuksia pitää tehdä, mutta omaishoitajien määrää tullaan nostamaan,  Matti Paloneva toteaa.

Varustamot: Henkilökunta huolehtii, jos vanhemmat eivät pysty

Humalaisten vanhempien lapsi voi laivalla yöpyä henkilökunnan hytissä. Silloin tehdään ilmoitus lastensuojeluviranomaisille. Tapauksia on kuitenkin varustamoiden mukaan harvoin.

Pieni lapsi voidaan ottaa risteilyllä henkilökunnan hoiviin ja esimerkiksi laivan sairaanhoitajan hyttiin nukkumaan, jos vanhemmat ovat liian humalassa huolehtiakseen hänestä.

– Jos huomataan että nyt ei asiat toimi, niin otetaan lapsi huostaan ja soitetaan viranomaisille. Kun laiva tulee maihin, asia etenee sitten heidän kauttaan. On ollut tapauksia, että lapset ovat yöpyneet henkilökunnan hytissä. Onneksi nämä ovat harvinaisia, sanoo Viking Linen tiedotuspäällikkö Johanna Boijer-Svahnström.

Tarkkaa tietoa tapausten määrästä ei Boijer-Svahnströmin mukaan ole, mutta hän arvioi niitä olevan noin kerran vuodessa.

– Niitä on sellaisilla laivoilla, joilla yövytään.

Tallink Silja -varustamosta lukuja ei kerrota julkisuuteen, mutta senkin laivoilla tapaukset ovat harvinaisia.

– Ei voi sanoa, että se olisi mitenkään yleistä. Kyllä vanhemmat lähtevät risteilemään lasten ehdoilla, sanoo Tallink Siljan viestintäpäällikkö Marika Nöjd.

Myös Tallink Siljan laivoilla tehdään lastensuojeluilmoitus, jos henkilökunta joutuu huolehtimaan matkustajien lapsista.

Yökerhoon vanhempien vastuulla

Viking Linen laivoilla lapsiperheet ja alaikäiset voivat alkuillasta viettää aikaa yökerhoissa.

– Kello 22:n jälkeen alle 13-vuotiaiden lasten oleskelu yökerhossa ei ole suotavaa. Kello 22 henkilökunta toivottaa hyvää yötä kaikille lapsille.

Alle 13–17-vuotiaat voivat oleskella yökerhossa kello 23:een saakka, Boijer-Svahnström sanoo. Heiltä voidaan pyytää henkilötodistus iän tarkistamiseksi.

Myös Tallink Siljan laivoilla esimerkiksi Helsingin ja Tukholman välillä seilaavien laivojen ylimmällä kannella sijaitsevasta yökerhosta pikkulapset ohjataan iltakymmenen aikaan pois.

– Toisessa ravintolassa, jossa esitetään keskiyön show, vanhemmat saavat tehdä päätöksen, saavatko lapset lomalla valvoa pidempään ja esimerkiksi katsoa sen keskiyön show'n, Marika Nöjd sanoo.

Teini-ikäisten oleskelua ei Tallink Siljan laivoilla ole rajoitettu.

– Laivalla ylipäätään kaikki lapset ovat vanhempien vastuulla. Vanhemmat tekevät sen päätöksen, missä tiloissa ja mihin aikaan teini-ikäiset lapset saavat olla. Henkilökunta ei kysele papereita, paitsi tietenkin alkoholia ostettaessa, Nöjd sanoo.

Muut matkustajat voivat ilmoittaa henkilökunnalle, jos näyttää siltä, etteivät vanhemmat pysty huolehtimaan lapsesta.

– Ehdottomasti pitää heti ottaa yhteyttä henkilökuntaan ja laivan järjestysmiehiin. Henkilökunta tietää kyllä, miten toimia, Viking Linen Johanna Boijer-Svahnström sanoo.

Galaxyn tapaus herätti keskustelua

Ruotsalaisohjelmassa näytetty Tallink Silja Galaxy-aluksen tapaus, jossa vartijat eivät puuttuneet tilanteeseen, jossa pieni lapsi oli päihtyneen vanhemman seurassa yökerhossa, on Marika Nöjdin mukaan herättänyt yhtiössä keskustelua.

– Kyllä tässä olisi järjestysmiesten pitänyt ehdottomasti puuttua. Tämä asia on otettu jo laivalla esille ja käyty läpi ja se on siellä hoidossa.

Varustamon toimintaohjeita ei kuitenkaan ole Nöjdin mukaan jouduttu muuttamaan.

– Aina kun tällaista tulee, katsotaan että kaikilla, myös uusilla työntekijöillä, on samat ohjeet selvästi mielessä ja käytännöt kaikilla yhteneväiset.

Laivalla alaikäinenkin pääsee yökerhoon

Suurin osa pienten lasten vanhemmista on risteilylläkin lastenhoitokunnossa, mutta osalla arviointikyky pettää. Laivojen alkoholimyyntiä valvoo käytännössä vain laivayhtiö itse.

Opaskyltti satamaan.

Leikki-ikäinen lapsi on vahvasti päihtyneen vanhempansa kanssa yökerhossa aamuyöllä. Yökerhon vartijat, kaksi isokokoista miestä, huomaavat tilanteen - ja kääntyvät pois tekemättä mitään.

Ruotsin TV4:n Kalla Fakta -ohjelmaan piilokameralla kuvatun materiaalin katsominen tuntuu pahalta. Jos yökerho olisi Suomessa, sen anniskelulupa olisi vaakalaudalla.

Ravintoloiden alkoholimyyntiä valvotaan Suomessa tiukasti. Alkoholia ei voi myydä ilman sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston eli Valviran lupaa, ja luvan saamiselle on tarkkaan määritellyt ehdot.

Tv-ohjelman paljastava materiaali on kuitenkin kuvattu Tallink Siljan Galaxy-risteilyaluksella. Kansainvälisillä vesillä liikkuvien alusten alkoholimyyntiä ei juuri ulkopuolelta valvota.

Suomen lipun alla seilaavat risteilylaivat tekevät Valviralle ilmoituksen alkoholin myynnistä. Varsinaista lupaa ei tarvita, eikä ulkopuolista valvontaa juuri ole.

– Laivayhtiöt ovat sitoutuneet vastuulliseen alkoholin anniskeluun ja myyntiin eli laivoilla on vastuu, että alaikäisille ei myydä alkoholia, sanoo ryhmäpäällikko Eeva Saari Valvirasta.

Valvonta laivayhtiöiden omalla vastuulla

Suomen lipun alla seilaavia risteilyaluksia sitoo Suomesta ulkomaille kulkevien alusten alkoholimyyntiä koskeva asetus. Se määrää muun muassa, että päihtyneelle henkilölle ei saa myydä alkoholia eikä häntä saa päästää myyntipaikkaan.

Asetuksen toteutuminen on kuitenkin laivayhtiön omalla vastuulla. Laivoilla käydään valvontatarkastuskäynneillä Valviran mukaan keskimäärin harvemmin kuin kerran vuodessa.

– Aika vähän on valvojia laivalla, koska se vie paljon resursseja, sanoo lakimies Natalia Lumme Valvirasta.

Laivayhtiöt valvovat alkoholilain toteutumista muun muassa lähettämällä kirjallisia selvityksiä Valviralle tarpeen vaatiessa, esimerkiksi vuosittain.

Kalla Fakta -ohjelmassa kuvattuun tilanteeseen liittyy Lummen mukaan monia ongelmia. Alaikäisen, vaikka hän olisi leikki-ikäinen, oleskelu anniskelualueella ei kuitenkaan ole laissa kielletty.

– Omavalvonnan ja järjestyksenpidon perusteella ei kuitenkaan ole missään nimessä sopivaa laivan henkilökunnalta olla puuttumatta tilanteeseen. Selvästi päihtynyt henkilö pitäisi poistaa myyntialueelta. Asetus ihan selvästi sanoo, että päihtyneelle anniskelu on kiellettyä.

– Jos laiva olisi Suomen lipun alla, lähettäisimme ehdottomasti selvityspyynnön ja kehottaisimme laivayhtiötä vähintäänkin tarkastamaan omavalvontaa.

Tallink Siljan Galaxy-alus seilaa kuitenkin Ruotsin lipun alla, joten sitä ei Suomen lainsäädäntö koske. Ruotsissa taas kansainvälisillä vesillä liikkuvia risteilyaluksia ei alkoholilainsäädännössä mainita lainkaan.

– Ruotsissa ei ole lainsäädäntöä näille laivoille. Ruotsiin tuli uusi alkoholilaki vuonna 2010, jossa ei laivoja mainita ollenkaan, Lumme sanoo.

Rangaistuksia ei ole annettu

Laivayhtiön alkoholimyynin ongelmista tulee Valviraan vain vähän ilmoituksia. Laivayhtiöt itse eivät ole kertaakaan ilmoittaneet vaikkapa alkoholin myynnistä ala-ikäisille.

– Me tietenkin selvitämme, jos saamme ilmoituksen, että näin on tapahtunut. Risteilyllä mukana olleet saattavat siitä ilmoittaa, Eeva Saari sanoo.

Jos väärinkäytöksiä ilmenee, Valvira voi rajoittaa Suomen lipun alla seilaavan aluksen alkoholimyyntiä. Näin ei kuitenkaan Natalia Lummen tietojen mukaan ole kertaakaan tehty.

– Jos olisin lainsäätäjä, yhtenäistäisin Suomen, Ruotsin ja Viron lainsäädäntöä. Ruotsissa laivoja ei säädellä ollenkaan, kun taas Virossa alkoholilaki koskee sellaisenaan myös laivoja, Lumme sanoo.

Polven tähystysleikkaukseen ryhdytään yhä harvemmin

Nivelrikosta johtuvien polven tähystysleikkausten määrä on merkittävästi vähentynyt Oulun yliopistollisessa sairaalassa.  Kyseisten polvivaivojen hoidoksi suositellaan ensisijaisesti nykyään kuntoutusta. Näin myös leikkaushoitoa vaativat potilaat saadaan nopeammin kirurgiseen hoitoon.

Leikkaus; leikkaussali; polvileikkaus

Leikkausten määrän vähenemisellä on myös iso kustannusvaikutus, yhden leikatun polven hinta sairaslomineen on noin 10 000  euroa. Suomalaistutkimuksen mukaan suuri osa polven tähystysleikkauksista on hyödyttömiä.

Oulun yliopistollisen sairaalan ortopedian professorin Juhana Leppilahden mukaan Oulussa polvileikkauksia linjataan suomalaistutkimuksen mukaan.

-Viimeisin tutkimustieto polven nivelrikkokivusta ja myös käypähoitosuositus osoittaa,  että  tähystys ja polven puhdistus ei auta kipuun eikä polven toimintakykyyn lumetoimenpidettä tai polven nivelhuuhtelua paremmin.

Eri syistä johtuvia polven tähystysleikkauksia on Oysissa tehty enimmillään noin 400  vuodessa. 

Uuden linjauksen mukaan esimerkiksi nivelrikosta johtuvien kirurgisten toimenpiteiden määrä on vähentynyt kymmenesosaan viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana. Hoitoon pääsevät nopeammin nyt ne, joilla on todellinen leikkaustarve.

- Nuoret potilaat, joilla on vamman aiheuttama nivelkierukkarepeämä pääsevät entistä aikaisemmin ja oikea-aikaisesti vaikuttavaan kirurgiseen hoitoon.

- Toinen potilasryhmä on lievät nivelrikkopotilaat,  jos heillä esiintyy esimerkiksi polven mekaaninen lukko-oire. Nämä voivat hyötyä kirurgisesta hoidosta, Leppilahti lisää.

Jumpalla kuntoon

Useiden potilaiden kanssa keskustellaankin vastaanotolla polven kuntouttamisesta leikkauksen sijaan liikunnan avulla. Painonhallinnan, hyvien jalkineiden ja mahdollisen kipulääkekuurin lisäksi potilasta odottaa noin puolen vuoden aktiivijakso sopivien liikuntalajien parissa. Niitä ovat muun muassa vesijuoksu ja pyöräily.

Ortopedian leikkausjonot pystytään hoitamaan Oulussa hoitotakuun puitteissa. Huomiota pystytään keskittämään myös muuhun ortopediaan.

- Väestö ikääntyy ja kaikenlaiseen tukielinvaivaan vaaditaan kirurgista hoitoa. Tekonivelkirurgiaa tarvitaan edelleenkin ,vaikka tähystyskirurgian indikaatiot tarkentuvatkin.  Kyllä hoitosarkaa riittää ortopediassa jatkossakin, Leppilahti summaa lopuksi.

Sokeriton kuukausi toi kevyen olon

Ylen Prisma Studion toimittaja kokeili elää kuukauden ilman sokeria. Makeanhimo piinasi ajoittain, mutta mässäyksen jälkeiset ähkyolot kaikkosivat.

Ylen Prisma Studion toimittaja Pirjo Koskinen aloitti maaliskuun lopulla kokeilun elää kuukauden ilman sokeria.

Koskisen mukaan sokerin välttäminen oli hetkittäin vaikeaa, kun makeanhimo iski. Karkkipäiväkarkkeja syövän pojan katsominen sai myös Koskisen mielimään makeaa.

Sokerin käyttöä oli Koskisen mukaan helppo vähentää, koska hän söi paljon sokeria ennen kokeilua. Koskinen arvioi syöneensä aiemmin noin puoli kiloa karkkia viikossa.

Kokeilun pointti oli Koskisen mukaan turhan herkuttelun vähentäminen. Hän jätti pois muun muassa mehut, limsat, karkit ja makeat leivonnaiset. Arkiruoista saivat jäädä thairuoat, joissa on makeita kastikkeita.

Koskinen ei halunnut tehdä syömisestä kauhean vaikeaa, eikä ryhtynyt pakkaustekstien tarkkaan syynäämiseen.

– Kannattaa olla joustava ja opetella erilaisia strategioita hallita sokerin käyttöä, Koskinen kertoo.

Makeanhimo kuriin suunnittelulla

Koskinen huomasi, että ruoan kanssa ei aina jaksaisi olla viitseliäs. Suklaapatukan avaaminen kävisi helpommin ja nopeammin kuin omenan kuoriminen tai salaatin tekeminen.

– Pitää olla suunnitelmallinen ja syödä järkevästi, jotta makeanhimo ei yllätä täysin. Iltapäivässä ja illassa täytyy olla muuta kuin syöpöttelyä ja sohvalla makaamista, Koskinen kertoo.

Koskinen arvelee laihtuneensa sokerilakon aikana kilon tai puolitoista. Kokeilun pääpointtina oli kuitenkin tarpeettoman mässäilyn välttäminen.

Koskisen mukaan kokeilu on osoittautunut onnistuneeksi ja jatkuu edelleen. Hän suosittelee sokeritonta kuukautta varauksetta myös muille.

– On kiva, kun tietää syövänsä paremmin ja ei ole mässäyksen jälkeisiä ähkyoloja. On myös kevyempi olo.

Sokerittomasta kuukaudesta lisää Yle TV1:n Prisma Studiossa tiistaina kello 20:00.

Tarkista lapsesi kengät säännöllisesti – väärän kokoiset jalkineet kostautuvat vanhemmiten

Millaisin perustein valitset lapsellesi kengät ja kuinka usein hankit uudet? Väärän kokoiset jalkimet näkyvät jälkeenpäin pahimmassa tapauksessa jopa luustoperäisinä vaivoina.

Lasten kenkiä päiväkodin eteisessä.

Väärän kokoiset kengät lapsuudessa voivat kostautua vanhemmiten. Liian pienet tai ylimittaiset jalkineet aiheuttavat sekä pieniä vammoja että suurempia luustoperäisiä vaivoja.

Jalkaterapeutti Tiina Puustisen mukaan suuri osa suomalaisista lapsista liikkuu vääränlaiset jalkineet allaan. Puustinen törmääkin ammatissaan väärän kokoisten kenkien aiheuttamiin ongelmiin usein.

– Kyllähän hirveän paljon aikuisiän vaivoista on jo lapsuudesta lähtöisin. Kun lasten kenkiä tarkkailee, niin valitettavan paljon niistä ovat väärän kokoisia.

Puustisen mukaan lapsille oikean kokoisten kenkien löytäminen on vaikeaa, koska nuorimmat eivät osaa itse kertoa, onko kenkä sopivan kokoinen. Teini-ikää lähestyttäessä jalkineiden valinta tehdään usein pelkästään numeron perusteella.

Kenkien aiheuttamat ongelmat alkavat näkyä vasta kahdenkymmenen vuoden iässä, kun jalka luutuu lopullisesti. Pienemmät haitat vaikuttavat jalan ihoon, mutta pahimmillaan ongelmat voivat johtaa jopa kirurgin veitsen käsittelyyn.

– Yleisimmät vaivat mitä kengät aiheuttavat, ovat varpaiden virheasennot, vaivaisenluut ja vasaravarpaat. Sitten tietysti on ihon muutoksia, kuten kovettumia tai rakkoja. Mahdollista on tulla ihan isojakin asentovirheitä, ja kun ne ovat luustoperäisiä, niin ne ovat kirurgin hoidettavia, Puustinen kuvailee.

Askeleet oikean kenkäparin löytämiseksi

Lasten kengänvalinnassa ongelmana on se, etteivät nuorimmat osaa itse kertoa kengän sopivuudesta, jolloin vanhempien vastuu kasvaa. Kenkämyyjä Teija Kilpiö kertoo askel askeleelta reitin oikean jalkineparin löytämiseen.

– Käyttötarkoitus on aina se ensimmäinen asia, jota lähdetään miettimään. Pohditaan, minkälaisia ominaisuuksia siltä jalkineelta vaaditaan, Kilpiö kertoo.

Kun käyttötarkoitus ja ominaisuudet on kartoitettu, on aika sovittaa. Kenkämyyjien tehokeinona oikean koon määrittämiseksi on laittaa lapsi liikkumaan.

– Me kun ollaan näiden asioiden kanssa tekemisissä aamusta iltaan, niin kyllä sen näkee jo päällepäin onko kenkä oikean kokoinen vai ei.

Oman ongelmansa kenkien valitsemiseen tuo luonnollisesti kasvu- ja käyntivaran suuruus. Jalkaterapeutti Tiina Puustisen mukaan monille vanhemmille voi tulla yllätyksenä se, kuinka paljon pituutta oikeankokoiselle jalkineelle yhteensä tulee. Silti liian pitkä kenkä aiheuttaa yhtä paljon harmia kuin liian pienikin kenkä.

– Pituus on se suurin ongelma, sillä käyntivaraltaan sopiva kenkä on 12–17 millimetriä pidempi kuin jalkaterä. Sen verran se jalka tarvitsee, kun jalkaterät kasvavat askelia ottaessa ja ne kasvavat pituutta päivän mittaan, jalkaterapeutti Tiina Puustinen kuvailee.

Vaikkei lapsi osaa täysin kertoa, ovatko kengät sopivan kokoiset, osaa hän varmasti osoittaa omat ulkonäkömieltymyksensä.

Kenkämyyjä Teija Kilpiön mukaan sopivan kompromissin löytäminen oikean kokoisen kengän ja silmiä miellyttävien jalkineiden välillä voi olla haastavaa. Kenkien valitsemisen kolmannessa vaiheessa tehdään lopullinen ostopäätös.

Tarkista lapsesi jalkineet

Lasten jalat kasvat pyrähdysmäisesti, jolloin kenkien koonkin tulee pysyä perässä. Jalkojen kehitystä tulee seurata huolella tasaisin väliajoin. Tilannetta ei myöskään helpota Suomen neljä vuodenaikaa.

– Esimerkiksi noin kaksivuotiaalla lapsella jalka kasvaa kolme numeroa vuodessa. Se että ostaa keväällä ja syksyllä kengät ei riitä, vaan kokoa tulee seurata, Puustinen selventää.

Puustisen mukaan jalkinevalintaan liittyvien asioiden tiedostaminen on ensimmäinen askel väärän kokoisten kenkien ja niiden aiheuttamien haittojen vähentämiseksi.

– Ihan varmasti auttaa, kun lasten vanhemmat tiedostavat nämä asiat. Varmasti se on yksi isoimpia ongelmia, että ei tiedetä näistä ongelmista.

Migreenipanta pyrkii haastamaan lääkkeet

Belgiassa kehitetty otsalla pidettävä migreenipanta lähtee valloittamaan Yhdysvaltojen markkinoita myyntiluvan hellittyä. Panta on jo myynnissä Euroopassa. Suomalaisneurologi suhtautuu varauksella pannan toimivuuteen migreenin hoidossa.

Migreenipanta nuoren naisen päässä.

Belgialaisen lääketeknologiayrityksen kehittämästä migreenipannasta lähtevä sähkövirta vaikuttaa kasvojen hermoihin ja pyrkii estämään kivun syntymistä. Panta on myynnissä Euroopassa, mutta se sai hiljattain myyntiluvan myös Yhdysvalloissa.

Hyksin neurologian erikoislääkäri Ville Arttolla ei ole kokemusta kyseisestä pannasta mutta useista muista migreenin hoitoon kehitetyistä laitteista. Artto hämmästelee, että laitteet pääsevät paljon helpommin levitykseen kuin lääkkeet.

– Vaatimukset lääkkeiden ja laitteiden testaamisesta ovat eri planeetalta. Ongelma migreenin hoitoon kehitellyissä laitteissa on, että tarkka tieteellinen näyttö niiden toimivuudesta puuttuu. Jotta lääke hyväksytään markkinoille, sen on käytävä tiukka mankeli läpi ennen hyväksymistä. Laitteilla vastaavaa ei ole.

"Laitteiden vaikutuksista tarvitaan lisää tutkimuksia"

Artto haluaisi, että laitteita testattaisiin laajemmilla tutkimuksilla. Niissä osalla migreenipotilaista olisi käytössä oikea laite ja osalla lume-laite. Aiheesta on julkaistu viime vuonna tutkimus, mutta sen aineisto oli pieni eli 67 potilasta.

– Tulosten valossa hoidolla näyttäisi olevan yksittäisessä pienessä tutkimuksessa tehoa. Mistään varsinaisesta läpimurrosta ei kuitenkaan ole kysymys, jos päänsärkypäivät vähenevät kuukaudessa seitsemästä viiteen, arvio Artto.

Artto korostaa, että laitteet ovat kalliita hankintoja, joten niiden toimivuudesta pitäisi tietää enemmän.

– Olen saanut erilaisia migreenilaitteita suomalaisilta laite-edustajilta ja antanut niitä koekäyttöön muutamalle asiakkaalle. Tulokset eivät olleet kummoisia. Tosin kyse on vain muutamasta laitteesta, joten johtopäätöksiä tästäkään ei voi tehdä.

Artton mukaan kaikki lupauksia herättävät tutkimukset ovat kuitenkin askeleita oikeaan suuntaan.

Suuntaus: hoitavia laitteita lääkkeiden sijaan

Uusille hoitomuodoille on huutava tarve. Migreenilääkkeiden tutkimus on junnannut paikallaan monta vuotta, eikä uusia lääkkeitä ole tullut markkinoille.

– Laitefirmat ovat tulleet täyttämään tyhjiötä. Ihmiset myös haluavat hoitaa itseään ilman lääkkeitä, kertoo neurologian erikoislääkäri Ville Artto.

Lääkkeettömyys on Artton mukaan kaunis ajatus, mutta sen tueksi tarvitaan näyttöä vaihtoehtojen toimivuudesta.

– Lääkkeissä on enemmän potkua niin hyvässä kuin pahassa. Migreenipanta täsmähoitaa migreeniä, kun taas lääkkeet voivat aiheuttaa osalle potilaista sivuvaikutuksia.

Migreenipantaa valmistavan belgialaisyrityksen toimitusjohtajan mukaan yhdysvaltalaispäätös on merkittävä, koska viranomaiset näkivät lääkkeettömän hoidon positiivisena asiana.

– Yhdysvaltalaisviranomaiset hyväksyivät sen, että migreenipanta edustaa uudenlaista hoitomuotoa, arvio Cefaly Technologyn toimitusjohtaja Pierre Rigaux.

Parisuhdeneuvo verensokerin tutkijoilta: Kylläinen puoliso on leppoisa puoliso

Nälkäisyys aiheuttaa aggressiivisia ajatuksia, jotka voivat pahimmillaan johtaa väkivaltaan, kertoo yhdysvaltalainen tutkimus, jossa selvitettiin alhaisen verensokerin ja mielentilan yhteyttä parisuhteessa.

Väliin jääneet ateriat aiheuttavat perheriitoja ja jopa perheväkivaltaa, arvioivat yhdysvaltalaiset tutkijat. Heidän kokeensa osoittivat todeksi arkikokemuksen, jonka mukaan nälkä tekee ihmisen äkeäksi.

Kolmen yliopiston tutkimukseen osallistui pariskuntia, joiden veren glukoositaso eli verensokerin määrä mitattiin säännöllisesti. Lopulta tutkijat olivat valmiit toteamaan, että ihmiset, joiden verensokeri on keskimääräistä matalammalle, ärsyyntyvät puolisoonsa muita herkemmin.

Tunteita tutkittiin poikkeuksellisella tavalla: koehenkilöille annettiin puolison mukaan nimetty kangasnukke ja 51 nuppineulaa sekä kehotus pistää nukkeen 0–51 neulaa sen mukaisesti, kuinka paljon mies tai vaimo kulloinkin ärsytti.

Tulokset olivat johdonmukaisia: mitä matalampi verensokeri, sitä enemmän neuloja. Koehenkilöille etukäteen tehdyssä kyselyssä he saivat arvioida, kuinka hyvänä he suhdettaan yleisesti pitivät. Hyväkään etukäteisarvio ei heiluttanut neulakokeen tulosta.

Aivot vaativat paljon polttoainetta

Koehenkilöille annettiin eettisyyden rajoissa myös ase, jolla he saattoivat vahingoittaa  puolisoaan myös konkreettisesti –  tai ainakin luulla tekevänsä niin.

Yksikertaisessa tietokonepelissä nopeimmin nappulaa painanut sai päättää, kuinka kova ja pitkä kimakka kiljahdus lähetettiin hävinneen kuulokkeisiin. Vastapeluriksi väitettiin toisessa huoneessa istuva puoliso, vaikka todellisuudessa tietokone valitsi kulloisenkin voittajan eikä toista pelaajaa ollut. Matalasta verensokerista kärsivät pelaajat valitsivat keskimääräistä pitemmät ja kovemmat eli tuskallisemmat äänet.

Tutkimuksen johtaja Brad Bushman Ohion osavaltion yliopistosta kertoo, että vihamieliset ajatukset – neulat nukessa – ja aggressiivinen toimina – kivulias kiljahdus puolison korvaan – esiintyivät yhdessä. Arkitilanteessa se voi tarkoittaa pahan tuulen muuttumista ilkeiksi sanoiksi tai jopa väkivallaksi.

Selitys on fysiologinen. Glukoosi on polttoainetta aivoille, ja aggressiivisten impulssien hallinta vaatii energiaa.

– Vaikka aivot painavat vain pari prosenttia ihmisen kokonaispainoista, ne käyttävät noin viidenneksen kaloreista, Bushman selventää.

Hänen neuvonsa arkipäivään on yksikertainen: ennen hankalaa perheneuvottelua kannattaa syödä kunnolla.

Tutkimus on julkaistu Yhdysvaltain tiedeakatemian PNAS-verkkolehdessä, ja sen tuloksista kertovat monet muutkin lehdet, muun muassa Science Daily.

Sairaanhoitaja mittaa potilaalta alhaisemman verenpaineen, lääkäri korkeamman

Saattaisi olla parempi, että verenpainelääkitystä harkittaessa luotettaisiin enemmän sairaanhoitajien tekemiin mittauksiin, tutkijat pohtivat.

Lääkärit mittaavat säännönmukaisesti potilaalta korkeamman verenpaineen kuin sairaanhoitajat, vahvistaa tuore katsaustutkimus.

Tämä ilmiö on tunnettu pitkään, mutta aiheesta tehtyjä tutkimuksia ei ole aiemmin tarkasteltu yhdessä. Nyt julkaistut tulokset perustuvat viidentoista aikaisemman tutkimuksen ja runsaan tuhannen potilaan aineistoihin.

Tulosten perusteella lääkärien mittaamat verenpaineet ovat keskimäärin 7/4 mmHg korkeampia kuin sairaanhoitajien mittaamat. Tutkimuksiin osallistui potilaita, joiden verenpaineen oli mitannut lääkäri ja sairaanhoitaja saman käynnin aikana.

Ero on sen verran suuri, että potilas voi joutua verenpainelääkitykselle riippuen siitä perustuuko päätös hoitajan vai lääkärin mittaamiin lukemiin. Tutkijoiden mielestä saattaisi olla parempi, että lääkitystä harkittaessa luotettaisiin enemmän sairaanhoitajien tekemiin mittauksiin.

Tulokset on hyvä muistaa myös tutkimuksia tehdessä ja niiden tuloksia tulkittaessa. Joissain tutkimuksissa sairaanhoitajien on esimerkiksi havaittu hoitavan verenpainetta paremmin kuin lääkärien, mikä saattaa tuoreiden tulosten valossa johtua mittauslukemien eroista.

Tutkimus julkaistiin lääketieteellisessä British Journal of General Practice -lehdessä.

Lihavuusleikattu Johanna vapautui kodin vankilasta

Pikkutytöstä saakka erilaisiin laihduttamisen vippaskonsteihin turvautunut Johanna Vuorinen tarttui viimeiseen oljenkorteensa ja hakeutui kirurgin veitsen alle. Leikkaus muutti kaiken. Kävelystä tuli mukavaa, mieliala koheni ja painokin lähti laskuun.

mittanauha

Pari vuotta sitten heinolalainen Johanna Vuorinen oli kovan paikan edessä. Ylipainoa oli kertynyt reippaasti. Puntari näytti toistasataa kiloa.

Hän hakeutui lääkärille ja sai lähetteen lihavuusleikkaukseen.

Sitten alkoi pelottaa. Vuorinen mietti, onko päätös oikea vai sittenkin väärä.

- Mutta yhtään en kadu, hän sanoo nyt, puolitoista kuukautta leikkauksen jälkeen.

Kelataan aikaa takaisin Vuorisen nuoruuteen, josta kamppailu kilojen kanssa alkoi.

Ensimmäisen kerran hän päätti tiputtaa painoaan kuudennen luokan keväällä. Hän söi päivittäin koulussa yhden ainoan omenan ja kotona toisen. Paino putosi, mutta pian kilot palasivat, usein tuplana.

Aikuistumisen aikana sama toistui monet kerrat, kunnes mitta tuli täyteen.

Kävely teki kipeää, veriarvot huitelivat taivaissa ja kolesterolit huipussaan. Massaa oli niin paljon, ettei Vuorinen uskonut selviävänsä yksin ylimääräisten kilojen karistamisesta.

Lähete lihavuusleikkaukseen oli käänne kohti parempaa elämää.

Ruokarytmi meni uusiksi

Leikkausta piti odotella pari vuotta. Sinä aikana Johanna Vuorinen opetteli syömään säännöllisesti, kuudesti päivässä.

Ennen operaatiota kilojakin piti karistaa.

- Kuukautta ennen leikkausta piti laihduttaa vielä kymmenen kiloa. Aluksi ajattelin, etten ikinä pysty siihen. Päämäärä antoi ilmeisesti tahtoa, sillä en repsahtanut kertaakaan ja pudotin seitsemän kiloa.

Se riitti. Vuorinen leikattiin.

Häpeä piti neljän seinän sisällä

Elämä ennen lihavuusleikkausta oli hankalaa. Koska käveleminen sattui selkään, kotoa ei tehnyt mieli poistua.

- Ja sitten oli se häpeän tunne, kun oli niin paljon massaa. Olin varma, että ihmiset katsoivat minua. En ollut onnellinen enkä sinut itseni kanssa.

Nyt Johanna Vuorinen on kuin eri ihminen. Hänen olonsa on hyvä ja mieliala pirteä. Aivan kuin jaksaisikin vähän aiempaa paremmin.

- En ole enää kotihiiri. Suosittelen tätä ihan satasella muillekin.

Leikkauksen jälkeen olemus on pienentynyt tasaiseen tahtiin. Puolessatoista kuukaudessa kiloja on lähtenyt toistakymmentä.

Kohti normaalipainoa

Entiseen Vuorinen ei halua eikä voi palata. Leikkauksen jälkeen mahalaukkuun mahtuu ruokaa enää desi tai kaksi. Operaatiosta tullut kolmen viikon sairausloma kuluikin lähinnä syömisen opetteluun.

– Piti katsoa kellon kanssa, milloin ja mitä on viimeksi syönyt. Myös juominen on tärkeää. Nykyään syön esimerkiksi pari desiä keittoa. Jos ruoka on tuhtia, sitä menee vain desi. Huomaan kyllä, jos syön liikaa. Se ei ole kiva tunne.

Tulevaisuuteensa Johanna Vuorinen suhtautuu toiveikkaasti. Hän uskoo ja toivoo laihtuvansa pikkuhiljaa kohti normaalipainoa. Jos samalla kolesteroliarvot laskevat, se on plussaa.

– Odotan kevyempää ja energisempää tulevaisuutta. Ehkä joskus jaksan leikkiä lapsenlapsieni kanssa vielä paremmin.

Hae lisää

Tervetuloa Ylen mobiiliuutisiin!

Kokeilemme palvelun avulla millainen käyttöliittymä sopisi parhaiten uutisten, urheilun ja sään seuraamiseen mobiilikäytössä.

Otamme mielellämme vastaan palautettasi siitä, mikä palvelussa toimii jo hyvin ja mitä mielestäsi voisi vielä kehittää.

Liitä mukaan päätelaitteesi malli ja sähköpostiosoitteesi, jos tarvitset apua ongelmatilanteessa.

Lähetä palautetta:

Lähetä