Kasvokkain: Professori kertoo, miksi lapsuuden yksinäisyys voi pilata loppuelämän – näin viheliäinen kierre vie terveyden ja toimintakyvyn

Yksinäisyystutkija Juho Saari on julkaissut artikkelikokoelman, jossa tutkijat pureutuvat suomalaisten yksinäisyyden syihin ja seurauksiin. Yksinäisyys on Saaren mukaan yksilön tragedia, mutta koko yhteiskunnan ongelma.

Juho Saari

Terveys- ja hyvinvointipolitiikan professori Juho Saari tutkii työkseen ilmiöitä, jotka ovat kaukana suuren suomalaisen enemmistön arjesta. Koko elämää määrittävä epätoivoinen yksinäisyys on niistä yksi. Saaren toimittamassa tuoreessa kirjassa suomalaisten yksinäisyydestä pääsevät ääneen tutkijoiden lisäksi myös yksinäiset itse:   

Yksinäisyys on pelottavaa, koska se muistuttaa niin paljon lapsuudestani, jolloin yksinäisyys meinasi viedä hengen. Ala-asteikäisenä olin aina yksin, koska kaikki kaverit hylkäsivät, koska en ollut samanlainen kuin he. Kaikki välitunnit menivät siinä, kun pyörin tolpan ympärillä ja itku kurkussa katsoin muita lapsia leikkimässä yhdessä. Yksinäisyyden takia minua alettiin kiusata. Minua haukuttiin, paiskottiin päin seiniä ja tongittiin tavaroita. Istuin aina yksin kotona koneella tai kävelin metsässä. Seurauksena masennuin, lopetin syömisen ja olin valmis itsemurhaan. (Yksinäisten Suomi, sitaatti Niina Junttilan artikkelissa lasten ja nuorten yksinäisyydestä)

Lainauksen kaltaisissa kokemuksissa on Saaren mukaan kyse henkilökohtaisesta tragediasta, mutta samalla myös isosta yhteiskunnallisesta ongelmasta. Pitkittynyt yksinäisyys saa aikaan muun muassa terveysongelmia, sosiaalisia pelkoja, työttömyyttä ja velkaantumista. Yksinäisimmät ihmiset löytyvät yhteiskunnan köyhimpien ja huono-osaisimpien joukosta.   

– Yksinäisyys on niin sanottu juurisyy eli monien muiden asioiden takana oleva tekijä. Se selittää esimerkiksi ylipainoa, päihdeongelmaa, masennusta ja niin edelleen. Poliittisesti ratkaisevaa on se, että kun pohdimme ihmisten ylipainoa, alkoholismia ja muita tämäntyyppisiä tekijöitä niin tiedostamme, että se asia jota viime kädessä hoidamme, on yksinäisyys, Saari sanoo. 

Hoidettava ongelma ei ole pieni. Yksinäiseksi itsensä kokee Saaren mukaan noin 15-20 prosenttia suomalaisista. Yksinäisyyden vakavin äärimuoto koskee arviolta viittä prosenttia suomalaisista. Heille yksinäisyys on muodostunut keskeiseksi osaksi minäkuvaa.    

Yksinäisyyden vaarallinen kierre

Usein yksinäisyys alkaa jo lapsuudessa. Kerran alkanutta yksinäisyyden noidankehää on sitä vaikeampi katkaista, mitä enemmän aikaa kuluu. Yksinäiset alkavat vältellä sosiaalisia tilanteita ja tulkitsevat niitä omien pelkojensa kautta. Vilpitön tervehdys saattaa tuntua ikävältä naljailulta. 

– Yksinäinen alkaa rakentaa muureja suhteessa muihin ihmisiin. Toisaalta yksinäiset ovat suhteessa muihin ihmisiin nähden näkymättömiä. He jäävät vaille vuorovaikutusta jota tarvitsevat ja jäävät etenevässä määrin sivuun. Muuri rakentuu ikään kuin molempiin suuntiin. Se on monella tavalla hyvin surullinen prosessi, Saari kuvailee.

Ongelmaan on helpointa tarttua siinä vaiheessa kun yksinäisyyden kierre ei ole vielä liian pitkällä. Saari kertoo esimerkin länsisuomalaisesta koulusta, jossa opettajat havaitsivat hiljaisia ja sivuun jääviä lapsia. 

– Kouluun ei perustettu yksinäisten lasten kerhoa vaan kalastukerho, jossa opeteltiin kalastamaan. Kun pari tuntia kalastaa ja jään läpi vetää kalaa, niin sosiaaliset suhteet alkavat rakentumaan sitä kautta, Saari sanoo.

Saari korostaa, että yksinäisyyttä on tärkeää lähestyä kalastuskerhon esimerkin tapaan epäsuorasti. Lämmin, ystävällinen ja yhteistoimintaan kannustava suhtautuminen toimii Saaren mukaan paremmin kuin suorat interventiot, jotka tähtäävät yksinäisyyden vähentämiseen.  

– Siinä on lasten ja nuorten kohdalla paljon tehtävissä.

Ongelmallisemmaksi tilanne menee siinä vaiheessa, kun yksinäisyys pitkittyy ja aikuinen ihminen on jo pudonnut yhteiskunnan kelkasta. Erityisen huolestunut Saari on yksinäisistä työttömistä miehistä, joiden tavoittamiseen julkisella vallalla tai kansalaisyhteiskunnalla ei ole tällä hetkellä toimivia keinoja. Useat kansalaisjärjestöt tavoittavat yksinäisiä naisia helpommin kuin miehiä. 

– Tämä on erittäin vaikea ongelma. Nämä miehet eivät välttämättä edes halua tulla tavoitetuksi tai olla palvelujen piirissä, mutta juuri heille siitä olisi epäilemättä hyötyä.

"Tukitöiden väheneminen lisää yksinäisyyttä"

Mitä yksinäisyydelle sitten voidaan kalastuskerhojen perustamisen lisäksi tehdä? Suurinta vastuuta yksinäisyyden konkreettisesta vähentämisestä Suomessa kantavat tällä hetkellä Saaren mukaan erilaiset kansalaisjärjestöt, mutta myös julkisella vallalla on merkittävä rooli.

– Mitä eriarvoisempi yhteiskunta on, sitä enemmän siellä on säännönmukaisesti yksinäisyyden kokemusta. Kaikkein syvimmät yksinäisyyden kokemukset ovat leipäjonoissa ja muissa hyvin haavoittuvissa ryhmissä, Saari sanoo.

Kansainvälisessä vertailussa Suomessa ja muissa Pohjoismaissa yksinäisyyttä tilastoidaan selvästi vähemmän kuin muissa maissa. Hyvinvointivaltio ja tasa-arvoisuus vaikuttaisivat vähentävän yksinäisyyttä. Saaren mukaan yksinäisyyttä voikin vähentää huolehtimalla siitä, että etuisuudet ja palvelut ovat kunnossa ja työllisyys riittävän korkealla tasolla.

Oikeina askelina eteenpäin Saari pitää yksinäisyyteen huomiota kiinnittävää terveyserojen kaventamisen toimintaohjelmaa ja sitä, että RAY:n, Veikkauksen ja Fintoton yhdistymisestä seuraava rahapeliyhtiö tulee kohdistamaan resursseja yksinäisyyden vähentämiseen. Toisaalta istuva hallitus on Saaren mukaan tehnyt myös päätöksiä, jotka saattavat lisätä yksinäisten määrää. 

– Mahdollisesti yksinäisyyttä lisääviä elementtejä hallituksen politiikassa ovat laitospalveluiden purkaminen, ansiosidonnaisen keston leikkaaminen ja työttömien aktivointitoimenpiteiden sekä tukitöiden vähentyminen. On todettu että niillä ei ole pysyvää työllisyyttä lisäävää vaikutusta, mutta niillä on ollut kiistatta ollut sosiaalisia suhteita lisäävä vaikutus. Nämä vaikutukset nyt menetetään, Saari sanoo.

Tukitöiden kaltaiset toimenpiteet ovat myös yksiä harvoja toimivia keinoja, joilla Saaren aiemmin mainitsema yksinäisten miesten ryhmä on mahdollista tavoittaa. 

Tulevaisuudessa yksinäisyyden vähentämisen politiikkaan vaikuttaa merkittävästi myös sote-uudistus, jossa on Saaren mukaan tällä hetkellä ongelmana se, että paljon työtä yksinäisyyden parissa tekevillä järjestöillä ei ole tilaa suunnitelmissa.

– Meidän täytyy oppia ymmärtämään miten kansalaisyhteiskunnan toiminta ja sote laitetaan yhteen. Tällä hetkellä ne kulkevat eri linjoja ja yhteistä ymmärrystä ei ole siitä, miten nämä kaksi toimijatahoa voisivat vastavuoroisesti tukea toisiaan.

"Aika alkaa olla nyt kypsä" – häkämittaukset alkavat kaikissa Etelä-Pohjanmaan äitiysneuvoloissa

Suomessa ei ole onnistuttu vähentämään odottavien äitien tupakointia. Yhdeksi ratkaisuksi on esitetty häkämittareiden hankkimista kaikkiin äitiysneuvoloihin.

Nainen puhaltaa häkämittariin.

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueen kaikissa äitiysneuvoloissa otetaan käyttöön häkämittaukset. Odottavien äitien hengitysilman häkäpitoisuus mitataan alkuraskauden aikana ja samalla mittari näyttää sikiön laskennallisen häkäpitoisuusarvon.

– Sikiön häkäpitoisuusarvo on suurempi kuin äidin, painottaa ennaltaehkäisevän päihdetyön koordinaattori Reetta-Maija Luhta Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä.

Taustalla on huoli siitä, että yhä edelleen yli 15 prosenttia äideistä tupakoi alkuraskauden aikana ja loppuraskaudenkin aikana vielä kahdeksan prosenttia. Odottavien äitien tupakointi ei ole vähentynyt 80-luvun jälkeen.

Mittarit ovat yleistymässä

Mittarin teho perustuu siihen, että sen avulla äiti ja isä näkevät itse, minkälaisia riskejä heidän tupakointinsa sikiölle aiheuttaa. Tupakoinnin tiedetään aiheuttavan monenlaista haittaa sikiölle ja syntyvälle lapselle.

Lääkärit tupakkaa vastaan -verkosto on esittänyt, että kai­kilta ras­kaana ole­vilta tu­lisi ensim­mäi­sellä neuvo­la­käyn­nillä mi­tata ulos­hen­gi­tyksen häkäpitoisuus­­. Myös monet terveydenhuollon ammattilaisjärjestöt ovat olleet samalla kannalla.

Häkämittarit neuvoloissa ovat yleistymässä. Niiden hankkimista kuntiin ovat vauhdittaneet myös hyväntekeväisyysjärjestöt. Koko maakuntaa koskeva linjaus on kuitenkin mittava.

– Aika alkaa olla nyt kypsä mittareiden käyttöönottoon, arvioi Reetta-Maija Luhta ja iloitsee siitä, että Etelä-Pohjanmaalla ollaan edelläkävijöiden joukossa.

Luhta kertoo, että Etelä-Pohjanmaan kaikissa äitiysneuvoloissa häkämittarit otetaan käyttöön ensi vuoden aikana ja terveydenhoitajat koulutetaan tekemään häkämittauksia.

Tärähtelystä tykkäävät luut kertovat tuhatvuotisia tarinoita

Muun muassa sähly ja jalkapallo tekevät hyvää luustolle. Uinti ei sen sijaan yksistään riitä luuston huolenpitoon.

Mies valokuvaa Düsseldorfista löytynyttä mammutin syöksyhammasta.

Ikä, sukupuoli ja terveydentila ovat seikkoja, jotka voi todeta ihmisestä tai eläimestä silmämääräisellä tarkastelulla suuressa osassa tilanteista.

Edellä mainittujen ominaisuuksien todentamiseen ei aina kuitenkaan tarvita koko pakettia. Joskus pelkät luut ja niiden tutkimiseen harjaantuneet silmät riittävät.

– Luista voi kertoa ihmisen elämänaikaisen historian: mitä hän on syönyt, mitä hän on tehnyt, miten hän on kantanut itseään ja mahdollisuuksien mukaan, missä päin maailmaa hän on asunut, Oulun yliopiston arkeologian laitoksella lehtorina ja tutkijatohtorina työskentelevä Sirpa Niinimäki selventää.

Luut tykkäävät tärähtelystä

Luut kertovat menneistä tapahtumista, mutta ne auttavat meitä myös ymmärtämään paremmin, mikä on hyväksi meille tässä ja nyt. Liikunnan ja luustomuutosten välisiä syy-seuraussuhteita tutkivan Niinimäen mukaan liikuntalajin valinnalla voi vaikuttaa luuston kuntoon merkittävästi.

– Tärähtelyä sisältävät aktiviteetit vahvistavat luita parhaiten. Esimerkiksi sählyn ja jalkapallon sisältämä tärähtely ja nopeat suunnanmuutokset vahvistavat luita.

Ainoa liikuntalaji, jossa luumassa ei Niinimäen mukaan varsinaisesti kasva, on uinti. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että uinnista puuttuu painovoimasta johtuva tärähtelyn vaikutus.

– Yllättävää on, että vaikka uintia harjoitettaisiin aivan kilpatasolla saakka, niin luumassaa se ei kasvata.

Kaikki liikunta on Niinimäen mukaan kuitenkin hyväksi luustolle, vaikka massa ei kasvaisikaan. Liikunnan merkitys kasvaa iän myötä.

– Lapsena aloitettu liikunta saa aikaan vahvemmat luut, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä liikkua ja ylläpitää luuston kuntoa.

Tuhansien vuosien takaa tulevaisuuteen

Koukatkaamme luinemme nykyhetkestä takaisin menneisyyteen, aina tuhansien vuosien taa. Luut paljastavat, että luurankomme on gravilisoitunut, eli hentoutunut jo reilun 10 000 vuoden ajan.

– Syy hentoutumiseen on siinä, että tarvittavan liikunnan määrä päivittäisen toimeentulon saamiseksi on vähentynyt, Niinimäki kertoo.

Verrattaessa esimerkiksi keskiajalla eläneen ihmisen luiden poikkileikkauksia nykyihmisen vastaaviin ovat luun massan ja muodon erot ilmeisiä. Ei pidä kuitenkaan kärjistää, että keskiajan ihmisten luut olisivat olleet vahvempia kuin nykyihmisen.

– Luun vahvuus pitää suhteuttaa liikkumisen määrään. Keskiajalla aktiivisuuden vaatimus oli nykyaikaa korkeampi, joten suhteessa aktiivisuusvaatimuksiin, luun vahvuudet ovat sopivassa mittasuhteessa.

Kuinka on sitten luidemme tulevaisuuden laita? Niinimäen kollegatutkija Heli Maijanen Oulun yliopistosta nostaa esiin mielenkiintoisen seikan, jota tulevaisuuden luututkijat saattavat aikanaan ihmetellä meidän luistamme.

– Ylipainon lisääntyessä myös luurankoon kohdistuu lisää rasitusta. Tämä saattaa näyttää aktiivisuudelta, mutta tulevaisuudessa ylipaino ja aktiivisuus osataan luultavasti erottaa luista puhuttaessa toisistaan.

Kroonista kipua vastaan auttaa myös liikunta – liian usein ratkaisuna on yhä pelkkä pilleri

Lääkkeetön kivunhoito unohtuu asiantuntijan mukaan liian helposti, koska terveydenhuoltojärjestelmä suosii nopeita ratkaisuja. Jopa noin kolmannes aikuisista kärsii kroonisesta kivusta.

Lääkkeitä.

Lääkkeettömät kivunhoitomuodot ovat jääneet Suomessa liikaa taka-alalle, sanoo yleislääketieteen professori Pekka Mäntyselkä Itä-Suomen yliopistosta.

Kyse on kansanterveydellisesti tärkeästä asiasta, sillä krooninen kipu on yleistä. Mäntyselän mukaan 35 prosenttia aikuisväestöstä kärsii kroonisesta, vähintään kolme kuukautta kestäneestä kivusta. Lisäksi kipu on yleinen syy terveyskeskuskäynnille.

Viime joulukuussa julkaistiin ensimmäinen ensisijaisesti kivun hoitoon liittyvä Käypä hoito -suositus. Mäntyselän mukaan tarkoituksena on muistuttaa, että lääkkeettömät hoidot ovat kivun selättämisessä usein tehokkaita ja toimivia ja että niitä tulisi myös käyttää aina, kun se on mahdollista.

– Korostan kuitenkin, että usein lääkehoitoa tarvitaan yhtä aikaa kivuttomien hoitojen kanssa. Viesti ei siis ole, etteikö kipulääkkeitä enää saisi käyttää, vaan se, että molempia tarvitaan.

Resepti helppo pikaratkaisu

Mäntyselän mielestä ongelmana kuitenkin on, ettei kipupotilaille aina muisteta suositella lääkkeettömiä hoitoja.

– Hoitosysteemimme suosii liikaa pikaratkaisuja. Reseptin kirjoittaminen on aika nopsa homma verrattuna siihen, että pitäisi miettiä potilaan aktivointia, moniammatillisen hoidon toteuttamista tai vaikkapa fysioterapeutin ammattitaidon hyödyntämistä.

Joissakin tapauksissa kipulääkkeitä saatetaan Mäntyselän mukaan määrätä liikaa, liian pitkään tai liian heppoisin perustein. Sen vuoksi Käypä hoito -suositus sisältää tietoa myös vahvojen, riippuvuutta aiheuttavien opioidien ja tulehduskipulääkkeiden turvallisesta käytöstä.

– Esimerkiksi tulehduskipulääkkeistä ei ole hyötyä pitkään jatkuneessa kivussa, mutta akuutissa kivussa niitä tarvitaan. Samoin tiettyä trendiä on siihen suuntaan, että varsinkin isommissa kaupungeissa opioidien määräämiskäytäntö voi olla vähän höltynyt. Tiettyjen periaatteiden kertaamiselle on tarvetta.

Mäntyselän mukaan viitteitä on kuitenkin myös siitä, että lääkkeettömiä hoitoja on alettu huomioida paremmin terveydenhuollossa. Hyvänä esimerkkinä professori nostaa esiin Kuopion kaupungin, joka avaa suoran fysioterapeutin vastaanoton tuki- ja liikuntaelinoireista kärsiville.

Liikunnan hyödyistä vahvin näyttö

Viime aikoina on saatu entistä enemmän tutkimustietoa lääkkeettömien kivunhoitomuotojen tehosta, Mäntyselkä kertoo. Vahvinta näyttöä on siitä, että lihasvoimaa ylläpitävä ja parantava harjoittelu auttaa monissa tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvissä kivuissa.

Joissakin tapauksissa hermojen sähköärsytyshoidosta voi olla apua. Jonkin verran on näyttöä siitä, että akupunktiosta on hyötyä polvinivelrikkoon liittyvässä kivussa.

Lisäksi on tutkittu kognitiivis-behavioraalista terapiaa, jossa pyritään vaikuttamaan kipuun liittyviin käsityksiin ja käyttäytymiseen.

– Lääkkeettömiä hoitoja, esimerkiksi tuota terapiaa, ei ole kovin hyvin saatavilla, joten se on rajoittava tekijä.

Monille käy muukin kuin pilleri

Mäntyselän mukaan potilaiden suhtautuminen lääkkeettömiin hoitoihin on tapauskohtaista, mutta monet potilaat kuitenkin suhtautuvat niihin myönteisesti.

– On paljon potilaita, jotka ovat erittäin motivoituneita käyttämään lääkkeettömiä hoitoja ja valmiita tekemään sen eteen hyvin paljon. Toisessa ääripäässä ovat ne, jotka haluaisivat mieluummin jonkin äkkiratkaisun kuten pillerin.

Terveydenhuollon ammattilaisilla olisi Mäntyselän mielestä myös opittavaa siinä, kuinka potilasta motivoidaan esimerkiksi liikunnan pariin.

– Valmiutta lääkkeettömiin hoitoihin on todennäköisesti enemmän kuin niitä osataan potilaille tarjota, hän huomauttaa.

Sylki paljastaa pian syömiset, stressin ja diabetesriskin – vaihtoehto verikokeelle?

Kainuussa kehitetään sylkimittaria, joka voisi olla esimerkiksi syrjäseudulla asuvan vanhuksen apuna. Laitteella voisi seurata ainakin diabetesriskiä ja ravitsemusta.

Henkilö sylkee sylkinäytettä putkiloon.

Tulevina vuosina ihmisen terveyttä voidaan seurata entistä enemmän helppokäyttöisen sylkimittarin avulla. Kotona tehtävä sylkitesti voi monissa tilanteissa säästää vaikkapa maaseudulla asuvalta vanhukselta matkan verikokeisiin terveyskeskukseen.

Tämänhetkiset terveydenhoidon trendit eli etä- ja kotisairaanhoidon yleistyminen ovatkin olleet kainuulaistutkijoiden motivaationa uusien sylkimittausten kehitystyössä. Oulun yliopiston Kajaanin mittaustekniikan yksikön tutkimuspäällikön Pekka Kilpeläisen mukaan on tärkeää keksiä keinoja, joilla laboratoriokokeita voi tehdä kotioloissa ja ilman verta.

Uudesta sylkimittarista suunnitellaan laitetta, jolla voi analysoida ainakin orastavaa diabetesriskiä, ravitsemuksen tasapainoa sekä stressihormonin tasoa.

– Kainuu on hyvä paikka tutkia tällaisia asioita, koska täällä on pitkät välimatkat ja Euroopan mittakaavassakin paljon vanhuksia. Kainuu on yksi alueista, jotka hyötyvät paljon uusista menetelmistä, sanoo Kilpeläinen.

Veri on yhä lyömätön väline kertomaan ihmisen terveydestä, mutta kokeen ottaminen vaatii yhä terveydenhoidon ammattilaisen neulanvarteen. Sen sijaan sylkitestin voi tehdä lähes kuka tahansa.

Syljessä on vereen verrattuna pienempiä pitoisuuksia merkkinaineita ja analyyttejä, mutta Kilpeläinen on luottavainen sen suhteen, että kehitystyön myötä sylkimittauksilla saadaan yhtä luotettavia tuloksia.

– Totta kai se on sellainen asia, jonka kanssa teemme työtä. Ennen kuin halutaan viedä omia mittauksia markkinoille, niiden todella pitää olla luotettavia, sanoo Kilpeläinen.

Sylki putkeen ja tulokset näytöltä

Helppokäyttöisiä sylkimittauksia ollaan tutkittu ja kehitetty Kainuussa noin kymmenen vuotta. Tällä hetkellä pisimmälle ollaan edetty insuliinin pikatestin kanssa, jota voidaan käyttää arvioimaan riskiä sairastua diabetekseen.

Kauempana tulevaisuudessa vastaava laite voisi mahdollisesti täydentää myös diabeetikoiden verensokerimittauksia.

– Laitteella seurataan insuliinia, ei glukoosia, sillä insuliinitaso alkaa kohota sairastumista kohden mentäessä aiemmin kuin glukoositaso. Glukoosimittaus on diabeetikoilla niin vakiintunut ja veren glukoosin käyttäytyminen tunnetaan niin hyvin, ettei laite ainakaan toistaiseksi pyri kilpailemaan sen kanssa, kertoo Kilpeläinen.

Insuliinitason lisäksi sylkimittarilla halutaan tulevaisuudessa mitata myös ravitsemuksen tasapainoa. Yli 75-vuotiaiden ikäihmisten keskuudessa vajaaravitsemus on yleinen ongelma ja siksi sen seurantaan soveltuville mittauksille on Kilpeläisen mukaan valtava tarve.

Stressihormonin eli kortisolin mittaamista syljestä käytetään terveydenhoidossa jo nyt ja tutkijat näkevät myös siinä paljon mahdollisuuksia.

– Kortisolimittaukset soveltuvat myös hyvinvoinnin seurantaan huonosti kommunikoiville vanhuksille. Niitä voidaan hyödyntää myös työterveydenhoidossa ja esimerkiksi urheilijoiden seurannassa.

Tutkijoiden tavoitteena on, että eri mittaukset voitaisiin tehdä samalla laitteella, ja testin tekeminen onnistuisi noin vartissa. Sylki kerätään putkiloon ja näyte siirretään testiliuskalle. Muutaman minuutin kuluttua testiliuska työnnetään mittauslaitteeseen joka kertoo arvon. Edessä on kuitenkin vielä paljon tutkittavaa ennen kuin laite päätyy apteekin hyllylle.

Kaupallistamista on jo valmisteltu viime kesänä päättyneessä Innovaatiorahoituskeskus Tekesin rahoittamassa hankkeessa. Kilpeläisen varovainen arvio on, että laite tulee markkinoille noin 3–5 vuoden kuluessa. Pidemmän aikavälin tavoitteena on myös saada yritystoimintaa Kainuuseen.

Verikokeet historiaan?

Tulevaisuudessa ihmisen terveyttä voidaan mitata verikokeiden lisäksi monilla muillakin tavoilla: syljen, hengitysilman, hien ja ihon pinnalla kuultavien verisuonien avulla. Esimerkiksi hengitysilmasta mittaamisen mahdollisuuksia tutkitaan jo nyt maailmalla paljon. 

Voisivatko verikokeet jäädä jossain vaiheessa kokonaan historiaan? Ainakaan aivan lähiaikojen skenaario se ei ole.

– Ehkä, jos mennään tarpeeksi kauas tulevaisuuteen, mutta aivan lähitulevaisuudessa se ei ole mahdollista. Terveydenhoito pelaa hyvin varman päälle, että uusia asioita otetaan käyttöön vasta kun ollaan varmoja, että ne ovat luotettavia, sanoo Kilpeläinen.

Kilpeläinen arvioi kuitenkin, että jo lähitulevaisuudessa neuloja ja veriputkiloita tarvitaan vähemmän, koska muita menetelmiä tutkitaan lisää. Kun kainuulaistutkijat visioivat kauemmas, toivovat he sylkimittarista apua ravitsemuksesta aiheutuvien kroonisten sairauksien riskin ja lääkkeiden käytön seurantaan, kenties myös tulehdusarvojen ja infektioiden seuraamiseen.

– Varsinkin vanhemmalta väeltä lääkkeet saattavat unohtua, ja osa lääkkeistä imeytyy eri ihmisillä eri lailla. Olisi hienoa, jos pystyttäisiin seuraamaan sitäkin, että potilas on muistanut syödä lääkkeensä.

Neurologi kritisoi: Aivovammojen hoitoketju ei toimi

Neurologian apulaisylilääkäri Mika Juhakosken mielestä ensihoidossa ei ole tarpeeksi resursseja eikä taitoa aivovammojen arviointiin.

skannerikuva aivoista

Neurologian apulaisylilääkäri Mika Juhakoski Mikkelin keskussairaalasta kritisoi pahoinpitelyiden uhreille nykyään tehtäviä akuuttiarvioita - tai niiden puutteita. Juhakosken mukaan hoitoketjussa on pahimmillaan vakavia puutteita. Aivovammojen toteamiseen ole olemassa riittävän selkeää rutiinia, eikä resursseja.

Juhakosken mielestä pahoinpitelyiden uhreille tehtävissä akuuttiarvioissa olisi paljon parantamisen varaa.

– Koskaan ei voi tietää oliko uhrilla aivovamma vai ei. Tapauksia, joissa aivovammaa ei havaita, potilas kotiutetaan ja myöhemmin hän jopa menehtyy aivovammaan, sattuu kaikkialla jatkuvasti. Järjestelmä voi olla liiankin herkäksi viritetty, mutta kyllä tilanne tällä hetkellä on toisinpäin.

"Etulinjassa nuorimmat ja kokemattomimmat"

Juhakosken mielestä aivovammoista pitäisi olla nykyistä paljon enemmän tietoa ensihoidossa. Hän ei kritisoi ensihoidon, eikä poliisien työtä, vaan toivoisi yhteiskunnalta panostusta neurologiaan jo ensihoitoportaassa.

– Päivystyksen etulinjassa vastuussa joutuvat olemaan henkilöt nuorimmasta ja kokemattomimmasta päästä. Hoitoketjun pitäisi olla jatkuvan kehittämisen kohteena, ja etenkin hoidon etulinjaan pitäisi satsata lisää resursseja. Varmasti poliisi ja ensihoito tarvitsisivat tukea aivovammojen arviointiin.

Aivokuvantamisen laitteet ovat Juhakosken mukaan huippuluokkaa koko Suomessa, jopa Mikkelin kokoisessa, 55 000 asukkaan kaupungissa. Aivojen kuvantaminen pitäisi kuitenkin saada rutiininomaisemmaksi ja nopeammaksi. Säästöt kohdistuvat liian helposti päivystyksen resursseihin ja taitoon.

Juhakosken mukaan mikä tahansa nakkikioskitappelu voi johtaa aivovammaan. Vaikka uhri selviäisi vammastaan hengissä, aivovamman seuraukset voivat olla kauaskantoiset. Monesti aivovamman saaneen koko persoonallisuus muuttuu, hänesta tulee impulsiivinen ja hän menettää elämänhallintansa ja sitä kautta työnsä ja toimeentulonsa.

– Jos aivovammaa ei ole todettu jo ensiarvioinnissa, vaan vasta oireiden ilmettyä jopa vasta viikkojen päästä, eivät vakuutusyhtiöt korvaa enää uhrille mitään. Aivovamma pitäisi todeta paljon nykyistä tehokkaammin, Juhakoski sanoo.

Aivovamma voi olla kenellä tahansa pahoinpitelyn uhrilla

Suomessa pahoinpitelyn kohteeksi joutuu noin 8000-9000 ihmistä vuodessa. Esimerkiksi vuonna 2014 pahoinpitelyn uhreja oli Suomessa 7556 ja törkeän pahoinpitelyn kohteeksi joutui 513 ihmistä.

Pahoinpitelyn uhreista viidenneksellä murtuu luita, he saavat haavoja tai aivotärähdyksen. Törkeän pahoinpitelyn uhreista yli puolet saa vakavan vamman, joihin aivotärähdyskin luetaan. Aivotärähdys on lievä aivovamma. Kenellä tahansa päivystykseen saapuvalla päätään pitelevällä pahoinpitelyn uhrilla voi olla aivovamma, Mika Juhakoski sanoo. Hänen mielestä aivovamman arviointi pitäisi tehdä paljon herkemmin kuin se nykyään tehdään.

– Pelkkä nyrkin isku ei vielä tee vammaa, mutta sitä seuraa hyvin usein kaularangan nitkahdus, tasapainon menettäminen ja pään lyöminen maahan, minkä seurauksena voi olla aivovamma. Luennoin tästä kouluissa lapsillekin, että pää on kuin munankuori.

"Lähdetään tupakkatauolle!" – asiantuntija haluaa tupakkalauseet pois ammatillisista oppilaitoksista

Koulupäivän tauot pitää asiantuntijan mielestä laittaa uusiksi. Tauko ei saa houkuttaa tupakalle.

Tupakoita tumpattu lumiseen tuhkakuppiin.

Ammatillisissa oppilaitoksissa on tehty kovasti työtä savuttomuuden saavuttamiseksi. Jo lain mukaan tupakointi on kielletty peruskoulujen, päiväkotien ja toisen asteen oppilaitosten alueella.

– Jotain ihmeellistä tapahtuu, kun nuoret siirtyvät peruskoulusta ammatillisiin oppilaitoksiin, tuskailee Savuton kunta -projektin johtaja Tarja Kristiina Ikonen.

Uusimman kouluterveyskyselyn mukaan peruskoulun 8.–9.-luokkalaisista yhdeksän prosenttia tupakoi. Mutta kun siirrytään peruskoulun jälkeen ammatilliseen oppilaitokseen, niin siellä ensimmäisen ja toisen vuosikurssin oppilaista jo 30 prosenttia tupakoi. Samanikäisistä lukiolaisista tupakoivia on kuitenkin vain kuusi prosenttia.

Taukokulttuuriin muutos

Savuton kunta -projektin johtaja, Savon sydänpiirin toiminnanjohtaja Tarja Kristiina Ikonen toivoo ammatillisiin oppilaitoksiin merkittävää tapakulttuurin muutosta erityisesti tauoille ja välitunneille.

– Kouluissa pitää miettiä tauoille järkevää tekemistä, niin etteivät oppilaat ensisijaisesti lähtisi tupakalle ryhmäytymään, sanoo Tarja Kristiina Ikonen.

Ikosen mukaan kouluissa kuulee edelleen pinttyneitä tapoja.

– Vielä on paikoin sellainen tapa, että lähdetään tupakkatauolle. Eihän niin enää saisi sanoa.

Tarja Kristiina Ikonen toivookin, että ammatillisissa oppilaitoksissa ihan oikeasti mietitään, miten henkilöstö sitoutetaan savuttomaan työpäivään, miten uudet opiskelijat perehdytetään oppilaitoksen savuttomaan toimintatapaan ja miten touoille saadaan järkevää ja mielekästä tekemistä. Näin hänen mielestään päästään eroon savullisista tauoista.

Ammattiopiston rehtorikin mukana tupakkavalvonnassa

Lappeenrantalaisen Saimaan ammattiopisto Sammon rehtori Antti Lehmusvaara on ollut aamupäivän rehtorille ehkä vähän epätyypillisessä työssä.

– Imatran toimipisteen äärellä olin apulaisrehtorin kanssa tupakkavalvonnassa. Viisi tupakoitsijaa tavattiin koulun alueella tupakalla, kertoo Lehmusvaara.

Lehmusvaaran mukaan Saimaan ammattiopisto Sammossa pidetään hyvin tiukasti kiinni siitä, että koulun alueella ei tupakoida - eivät opiskelijat eikä muukaan henkilökunta.

– Mikäli oppilas tavataan tupakoimassa, lähtee siitä alaikäisen oppilaan kohdalla aina ilmoitus kotiin.

Mikäli huomautus ja kotiin tehtävä ilmoitus eivät tehoa, niin rehtorin puhuttelu ja jopa määräaikainen koulusta erottaminen saattaa tulla kyseeseen.

– Erottamista ei kyllä ole vielä kertaakaan tarvinnut tehdä, sanoo Lehmusvaara

"Tupakointiin ei kannusteta"

Rehtori Antti Lehmusvaara ei oikein niele Savuton kunta -projektin johtaja Tarja Kristiina Ikosen väitettä, että tauoilla jotenkin kannustettaisiin tupakointiin tai suhtauduttaisiin siihen myönteisesti.

– Se joka kehottaa lähtemään tupakkatauolle, toimii vastuuttomasti.

Lehmusvaara olettaa, että tupakkataukokulttuuri tulee jostain muualta kuin ammattiopistosta.

Savutonta aluetta 27 hehtaaria

Saimaan ammattiopisto Sammossa on kaikkiaan liki 4 000 opiskelijaa. Koulu ei luonnollisestikaan voi valvoa, mitä oppilaat tekevät koulualueen ulkopuolella tai vapaa-aikanaan.

Koulualueella tupakointi on jo lain mukaankin kielletty, mutta sen lisäksi ammattiopiston ja sen lähellä olevan peruskoulun ja lukion ympäristön on Lappeenrannan kaupunki julistanut savuttomaksi alueeksi. Koulun ympärillä savutonta aluetta on kaikkiaan 13,6 hehtaaria.

– Kielto on vähentänyt merkittävästi tupakointia ainakin koulun läheisyydessä, kertoo rehtori Antti Lehmusvaara.

Lisäksi Lappeenrannan kaupunki on julistanut savuttomaksi Lauritsalan koulun ja Lyseon lukion ympäristön, joten kaikkiaan savutonta aluetta Lappeenrannassa on jo 27 hehtaaria.

Porvoo pohtii osakeyhtiön perustamista sote-markkinoille – "Kohta otetaan askel tyhjyyteen"

Porvoo selvittää sosiaali- ja terveyspalveuiden yhtiöittämistä. Taustalla on sote-uudistuksen sekavuus ja epätietoisuus pääkaupunkiseudun ratkaisun vaikutuksista.

Stetoskooppi

Porvoon poliitikot ovat yhtä mieltä siitä, että juuri nyt kannattaa tutkia sosiaali- ja terveyspalveluiden yhtiöittämistä. Ei toki ihan kaikkien palveluiden siirtämistä osakeyhtiöön, mutta perusterveydenhuollon ainakin. Joukkoon sopisi myös vanhustenhuolto.

Tarjolla on tällä tietämällä kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisessä kaupunki omistaisi kokonaan sote-palveluja tuottavan osakeyhtiön. Toinen osakeyhtiö syntyisi kunnan ja jonkun muun tahon yhteisyrityksenä.

– Vielä ei voi sanoa muuta kuin että selvitetään. Jos haluamme olla mukana palveluiden tuotannossa, on niiden yhtiöittäminen ainoa tapa toimia, tuumaa kaupunginjohtaja Jukka-Pekka Ujula Porvoosta.

Sote-uudistus siirtää sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen maakunnille, joiden on yhtiöitettävä iso osa sote-palveluista. Valinnanvapaus tuo markkinoille alan yrityksiä.

– Ei meillä ole tietoa siitä, voiko kunnan omistama yritys olla markkinoilla, mutta Kuntaliiton hallitus uskoo, että näin pitää olla, jatkaa Ujula.

Edessä hyppy tuntemattomaan

Ujulan mukaan Porvoo haluaa tehdä oman sote-selvityksensä palvelujen tuottamisesta juuri siksi, ettei sotesta ole riittävästi tietoa. Taustalla vaikuttaa myös epätietoisuus pääkaupunkiseudun kuntien mahdollisen erillisratkaisun vaikutuksista muuhun Uuteenmaahan. Selvitys on lähipäivinä kuntien edustajien ja maan hallituksen yhteisessä pöydässä.

– On hyvin vaikea hahmottaa, miten sote-uudistus toimii. Nyt otetaan askel tyhjyyteen ja toivotaan, että kova maa tulee vastaan, Ujula kuvaa kunnanjohtajan tuntoja.

Sosiaali- ja terveysministeriön alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti uskoo, että pääkaupunkiseudun erillisratkaisusta keskustellaan vielä tällä viikolla.

Pöysti ei halua ottaa kantaa Porvoon erillisselvitykseen ja sanoo, että monessa kunnissa tehdään kaikenlaisia sote-selvityksiä. Sote-irtiottoja hän ei kuitenkaan kunnilta kaipaa.

Tulli palauttaa takavarikoimansa ulkomailta tilatut sähkösavukkeet ja nikotiininesteet

Sähkösavukkeita ja nikotiininesteitä voi tilata ulkomailta Suomeen kesäkuun loppuun saakka. Hallitus on esittänyt siirtymäsäännöstä tupakkalakiin tänään.

Sähkötupakka.

Tulli palauttaa yksityishenkilöiltä takavarikoimansa ulkomailta tilatut sähkösavukkeet ja nikotiininesteet niiden tilaajille. Tupakkatuotteiden, sähkösavukkeiden ja nikotiininesteiden tilaaminen ulkomailta on kiellettyä ensi vuoden alusta alkaen. Takavarikkoja tehtiin, sillä sosiaali- ja terveysministeriön kömmähdyksen vuoksi tupakkalain tiukennuksesta jäi puuttumaan siihen tarkoitettu siirtymäaika, jolloin tilaaminen olisi vielä laillista.

Nyt ministeriö tiedottaa, että yksityishenkilöt voivat tuoda sähkösavukkeita ja nikotiininesteitä Suomeen ensi kesäkuun loppuun asti tilaamalla niitä ulkomailta. Hallitus on esittänyt siirtymäsäännöksen lisäämistä tupakkalakiin tänään torstaina. Presidentti vahvistaa lain huomenna perjantaina ja se tulee voimaan ensi torstaina.

Säännöksellä korjataan tupakkalain kohtaa, jolla kiellettiin ulkomailta tilattujen sähkösavukkeiden ja nikotiininesteiden vastaanottaminen heti uuden tupakkalain tultua voimaan eli elokuun puolivälissä.

Näin syntyi ristiriita, sillä tupakkalain mukaan sähkösavukkeiden ja nikotiininesteiden rajat ylittävä etämyynti on kiellettyä vasta ensi vuoden alusta lähtien.

Nyt tehtävällä muutoksella korjataan siirtymäajaksi sama aikataulu etämyynnin kiellolle ja sähkösavukkeiden ja nikotiininesteiden vastaanottamiskiellolle. Molemmat ovat kiellettyjä ensi heinäkuun alusta alkaen. Siirtymäsäännöksen tarpeellisuutta perusteellaan sillä, että nikotiininesteitä ei vielä myydä Suomessa.

Entistä tiukemmalla tupakkalailla pyritään tupakattomaan Suomeen. Savuton Suomi -hankkeen tavoitteena on tupakaton Suomi vuonna 2030. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan yli 700 000 suomalaista tupakoi päivittäin.

MRSA-bakteeri sulkee Töölön sairaalan vuodeosaston

Töölön sairaalan ortopedian ja traumatologian vuodeosastolla on tehty poikkeuksellisen laaja MRSA-bakteerilöydös. Osasto suljetaan noin kaksi viikkoa kestävän puhdistustyön ajaksi.

Potilas istuu sairaalavuoteella.

MRSA-bakteerilöydös sulkee Töölön sairaalan ortopedian ja traumatologian vuodeosaston. Bakteeri on löytynyt kaikkiaan 16 potilaalta, mutta osa heistä on välttänyt varsinaisen infektion eli haavatulehduksen. Heillä bakteeri on todettu seulontanäytteenä iholta tai nenästä. Osasto tyhjennetään potilaista sitä mukaa, kun he kotiutuvat.

– Me ei luonnollisestikaan haluta täältä siirtää potilaita muille osastoille, jotta bakteeri ei leviä. Osastolla vielä tällä hetkellä olevat potilaat lähetetään kotiin sitä mukaa, kun se on mahdollista. Meillähän ei muutenkaan potilaat vietä yleensä kuin muutaman päivän, kun meillä hoidetaan lähinnä tapaturmapotilaita, johtava ylilääkäri Jarkko Pajarinen muistuttaa.

Osasto suljetaan noin kahdeksi viikoksi

Töölön sairaalan vuodeosasto tyhjennetään ja puhdistetaan perusteellisesti MRSA-bakteerin leviämisen estämiseksi. Operaatio kestää noin kaksi viikkoa. Kiireettömiä kirurgisia toimenpiteitä siirretään bakteerilöydöksen takia myöhempään ajankohtaan tai muihin sairaaloihin. Tapaturmapotilaiden hoito jatkuu kuitenkin normaalisti.

– Eihän me voida sanoa kiireellistä hoitoa tarvitsevalle potilaalle, että tule kahden viikon kuluttua. Eli heidät hoidetaan kyllä, mutta tämän toiminnan turvaamiseksi joudumme siirtämään kiireettömiä operaatioita, johtava ylilääkäri Jarkko Pajarinen pahoittelee.

Potilaille ilmoitetaan mahdollisista siirroista henkilökohtaisesti. Kiireettömiä leikkauksia Töölössä tehdään muun muassa selkäpotilaille.

"Puolet MRSA-tartunnoista vältettävissä hyvällä käsihygienialla"

Koko maassa todettiin viime vuonna 1 200 MRSA-bakteeritartuntaa, joista Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä oli hiukan alle 500. Bakteeriin tehoava antibiootti on olemassa, mutta se on HYKS Tulehduskeskuksen osastonylilääkärin Veli-Jukka Anttilan mukaan kallis ja hankalakäyttöinen.

– Hyvällä käsihygienialla on mahdollista estää noin puolet MRSA-tartunnoista, eli se on kaiken A ja O tämän bakteerin torjumisessa.

Töölön sairaalan MRSA-löydös on poikkeuksellisen laaja, sillä yleensä bakteeri todetaan muutamalla potilaalla kerrallaan.

Toimittaja söi vanhusten ruokaa viikon ajan: Katso kuvat – söisitkö itse?

Parikymppinen toimittaja testasi viikon vanhusten kotiateriapalvelun valmisruokia ja sai tarpeekseen perunasta. Ateriat olivat isoja, mutta asiantuntijoiden mukaan proteiinipitoisuus jäi liian vähäiseksi.

Valmisruokapaketteja

Hämeenlinnassa noin 140 vanhusta syö murkinaa, joka kuljetetaan kerran viikossa Naantalista hämeenlinnalaismummojen ja -pappojen oville. Ruuat siis tulevat Naantalista Seniori Aterialta, joka on nykyään osa Fazeria. Vanhus maksaa ruuasta 8,10 euroa. Eräänä keskiviikkoaamuna nuo ruuat kiikutettiin toimituksen ovelle.

Voiko 24-vuotias syödä samaa ruokaa vanhuksen kanssa? Millaisia annokset ovat, onko ruokaa tarpeeksi? Onko se terveellistä?

Ja ennen kaikkea: onko murkina mössöä, kuten kovasti puhutaan?

Päivä 1: Kaalikääryle, perunamuusia, puolukkakastike

Proteiini: 1,99 grammaa 100 grammassa, energia kaloreina: 86,18 kcal/100 g.

Ravitsemustieteen dosentti Merja Suominen Gery ry:stä antaa kritiikkiä: kahdeksan grammaa proteiinia ei ole lounaalla tarvittava määrä vanhukselle. Suominen korostaa proteiinin merkitystä ikäihmisen ruokavaliossa, ja tämän aterian proteiinimäärä ei täytä edes puolta tarvittavasta.

– Kaalikääryleessä on tosi vähän proteiinia ja hinta-laatusuhde on huono, koska kaupasta saa valmisruokia halvemmalla.

Fazerin ravitsemusasiantuntija Leila Fogelholmin mukaan aterian hintaa nostaa kotiinkuljetus.

– Kuljettaminen on Suomessa kallista. Hinnat ovat kuitenkin kilpailukykyisiä, koska ne ovat voittaneet tarjouskilpailuja. Kunnat ovat tarkkoja edullisuudesta ja laatutasosta.

– Kaalikääryle on suomalainen, perinteinen ruoka. Se ei ole mikään parhain esimerkki proteiinirikkaasta ruuasta, hän jatkaa.

Proteiinimäärien tulisi Seniori Aterioissa vastata kuuden viikon jaksoissa kansallisten ravintosuositusten mukaisia määriä. Jokaisen aterian ei tarvitse täyttää suosituksia, kunhan keskiarvo on kohdallaan.

– Myönnän sen, että proteiinin määrä on haasteellinen vanhuksilla. He syövät mielellään puuroa ja kiisseliä. Proteiini asettaa haasteita suunnitteluun. Jälkiruokia on vaihdettu niin, että olisi esimerkiksi enemmän proteiinipitoista rahkaa ja vähemmän kiisseliä.

– Sillä on iso merkitys, mitä muuta ihminen syö. Kyllä me joudumme ruokalistaa varmasti muuttamaan. Tämä on koko talossa tiedostettu asia, että proteiinimääriin pitää keskittyä ja miten proteiinipitoisuuksia parannetaan, jatkaa Fogelholm.

Minusta muusi on hieman vetistä, mutta annos maistuu kotiruualta. Puolukkahilloa jäin kaipaamaan.

Minulle, nuorelle ihmiselle, jäi kova nälkä. Se ei vielä tarkoita mitään, sillä nuoren ja vanhan ruuansulatukset toimivat eri tavoin, ja minä myös kulutan enemmän, koko ajan. Syön puolukkakiisselin saman tien nälkääni. Iltapäivän aikana juon kannullisen kahvia ja napostelen pähkinöitä.

Päivä 2: Kalapihvi (seitiä), perunaa kastikkeessa, kasviksia

Proteiini: 5,05 g/100 g, energia kaloreina: 81,24 kcal/100 g.

Kasviksia! No juu, onhan paketissa noin seitsemän miniporkkanan pätkää. Porkkanaa näyttääkin olevan monessa ateriassa, se antanee sopivasti väriä annoksiin.

Kalapihvi on kostea, mutta maukas. Osa perunoista on jauhoisia, kenties raakoja? Jälkiruokapuurossa on sattumia.

Annos on isompi kuin eilen, mutta ei silti täytä. Luonnonvarakeskuksesta ravitsemuksen professori Raija Tahvonen huomauttaa, ettei annoksen suinkaan pitäisi olla koko ateria. Myös Seniori Aterian ohjeissa neuvotaan syömään myös kaksi palaa leipää ja juomaan lasillinen maitoa. Valmiina tuotavien aterioiden ajatus on juuri siinä, että ne toimitetaan vanhuksille, jotka eivät itse pysty kaupassa käymään. Mistä vanhus maidon pöytäänsä taikoo?

Päivä 3: Pyttipannua, kananmuna

Proteiini: 4,22 g/100 g, energia kaloreina: 133,98 kcal/100 g.

Ensimmäistä kertaa todella lähti nälkä. Kananmuna on kuminen, eikä ihme: kananmuna on ollut suojakaasussa nyt melkein viikon ajan. Osa perunoista on jauhoisia. Jälkiruoka, eli puolukkavaahto, on niin hyvää, että hehkutan sitä Instagramissa.

Eräs keskustelija huomauttaa Facebook-keskustelussa, että jo pakkauksen avaaminen saattaa olla vanhukselle haastavaa. Enpäs ole tullut edes ajatelleeksi. .

Päivä 4: Kinkkukiusausta, haudutettua punakaalia

Proteiini: 3,48 g/100 g, energia kaloreina: 87,22 kcal/100 g.

Tämäkin annos on iso, enkä ole ruuan jälkeen enää nälkäinen. Olen keskustellut asiantuntijoiden kanssa pitkin viikkoa.

Keskusteluissa painottuu se, että monesti nämä annokset jäävät vanhuksella kesken. Iso annos jaetaan esimerkiksi puoliksi lounaalle ja päivälliselle.

Uhkana on, että kaasun avulla selviytyvä ruoka jää pöydälle hapettumaan. Tästäkin syystä annoksen tulisi sisältää tarpeeksi proteiinia.

Päivä 5: Palapaisti, muusi ja paistettua ruusukaalia

Proteiini: 9,16g/100 g, energia kaloreina: 75,48 kcal/100 g.

Useampaan kertaan tällä viikolla olen miettinyt, miten ruuat tulisi oikeaoppisesti mikrottaa, jotta lopputulos olisi tyydyttävän tasainen? Nyt muusi polttaa suuta ja ruusukaalit ovat kylmiä. Paisti ja muusi maistuvat kyllä.

Kookos-puolukkapuuro maistui ihan hyvältä, mutta ei ruuan kuuluisi venyä tuolla tavalla.

Päivä 6: Lihastroganoff, höyrytetyt kasvikset ja perunamuusi

Proteiini: 1,07 g/100 g, energia kaloreina: 89,85 kcal/100 g.

Huomaan syöväni perunaa – muodossa tai toisessa – nyt kuudetta päivää. Missä riisi tai pasta? Haaveilen lounaista, jota työkaverit kuskaavat keittiöömme tuoksumaan.

– Se tulee ikääntyneiden suosikkipuolelta. Se on nähty, että riisiä tai pastaa ei oikein osata syödä. Kyllä se perinteinen peruna on ehdottomasti suosituin, sanoo Fazerin Fogelholm.

Päivä 7: Kermainen porsaanlihakastike ja muusi

Proteiini: 3,85 g/100 g, energia kaloreina 81,33 kcal/100 g.

Viimeisenä testipäivänä tapaan Kanta-Hämeen keskussairaalan ravitsemusterapeutin Heini Karpin ja näytän hänelle ateriaani.

– Aika masentavalta tämä paketissa näyttää. Väritön annos. Ei ole kasvislisäkettä mukana, sanoo Karp.

– Tätä täytyy täydentää ruokajuomalla, ehkä leivällä ja jälkiruoalla. Jos ateriana on pelkkä tämä, niin energiasisältö on aika pieni vanhukselle.

Päivällä kutsun 70-vuotiaan Terttu Karumaan syömään viimeisen testilounaan. Karumaa syö sekä ruuan että jälkiruoan. Ruoka on hänen mukaansa kelvollista, joskin hieman "laitosmaista".

– Maku on neutraali, mausteita ja suolaa on niukasti. Näissä annoksissa ajetaan terveellisyyttä ja sitä, että ruoka maistuisi kaikille. Ikäihmisen makuaisti on alentunut, ja hän ehkä kaipaisi lisää makua. Hän ehkä lisäisi suolaa, sanoo Karumaa.

– Ravintosuosituksissa meillä on hyvin tiukka ote suolaan. Tämä on sellainen, mistä aina vähän jupistaan. Ravitsemussuosituksissa sanotaan, että viisi grammaa päivässä ja se on todellisuudessa todella vähäsuolaista. Jos on ravitsemussuositusten mukaisesti suolaa vähennetty, niin moni saattaa kokea mauttomaksi, kommentoi Fazerin Fogelholm.

Minä olen samaa mieltä Karumaan kanssa. En malta odottaa, että saan huomenna syödäkseni jotakin mausteista. Jotakin, joka ei ole perunaa.

Hoitolaitosten vanhuksilla paljon aliravitsemusta – "Ei ehditä kiinnittää huomiota yksittäisen ihmisen syömiseen riittävästi"

Hoitolaitoksissa, sairaaloissa ja tehostetussa palveluasumisessa elää aliravittuja vanhuksia. Huonon ravitsemuksen seurauksena voi alkaa varsinainen ongelmien noidankehä.

Pyttipannua

– Proteiinin saantiin pitäisi kiinnittää huomiota. Kun kulutus vähenee, myös syödyn ruuan määrä tavallisesti pienenee. Hiilihydraattien määrää tulisi vähentää ja proteiinin suhteellista osuutta vastaavasti lisätä, sanoo Gery ry:n ravitsemustieteen dosentti Merja Suominen.

Esimerkiksi lounaalla proteiinia tulisi saada vähintään 25 grammaa. Liha, kala, maitovalmisteet, rahka, kananmuna ja broileri ovat hyviä proteiinin lähteitä, luettelee Suominen.

Ihmiset vanhenevat eri tavoin. Siksi selviä suosituksia siitä, milloin proteiinilisä pitäisi aloittaa, on vaikea määritellä. Viimeistään 80-vuotiaana proteiiniin tulisi kiinnittää huomiota, sanoo Luonnonvarakeskuksen ravitsemuksen professori Raija Tahvonen.

– Jos ruuansulatuskanava on huonossa kunnossa, ravintoaineet imeytyvät huonosti nuoremmaltakin. Toisaalta, jos ihminen on huonossa kunnossa, niin kudokset tarvitsevat runsaasti proteiinia uusiutumiseen. Usein proteiini on kallista, ja vanha ihminen ei ehkä pidä niitä tärkeinä.

Vain joka viides syö tarpeeksi

Ravitsemustila heikkenee iän myötä. Hyvä ravitsemustila on noin 20 prosentilla, sanoo ravitsemuksen professori Raija Tahvonen.

Suurin osa aliravituista asuu hoitolaitoksissa tai tehostetussa palveluasumisessa, ei kotona, kertoo Tahvonen. 

Ilmiötä selittää hänen mukaansa esimerkiksi hoitohenkilökunnan ainainen kiire. Lisäksi hoitolaitoksiin ja palveluasuntoihin, varsinkin tehostetun palvelun asuntoihin, pääsevät vasta todella huonokuntoiset vanhukset.

– Ei se minua sikäli yllätä, koska laitoksissa on jo nyt liian vähän henkilökuntaa. Ei ehditä kiinnittää huomiota yksittäisen ihmisen syömiseen riittävästi. Sitä ei koeta edes tärkeäksi. Tällä hetkellä lääkärin koulutuksessa on vähän ravitsemusta, sairaanhoitajilla vähän enemmän. Jos ihmisellä on koko ajan kiire, ei se ehdi, vaikka tuntisikin asian tärkeäksi.

Myös sairaalassa olevilla vanhuksilla ravitsemustila on heikentynyt jopa puolella potilaista. Aliravitsemuksen havaitsemiseen ei riitä pelkkä punnitseminen, jos vanhuksen sairaus aiheuttaa turvotuksia, Tahvonen muistuttaa.

– Myös proteiinin puute aiheuttaa turvotusta ja lihavan vanhuksen ravitsemustila ja ravintoaineiden saanti voivat olla huonoja, vaikka painoindeksi olisi suosituksen mukainen.

Useat keskeiset toiminnot heikkenevät vauhdilla

Ikäihmisen toimintakyky heikkenee nopeasti, mikäli ruokavalio ei ole kohdillaan. Monet kehon keskeiset toiminnot rappeutuvat nopeasti, jos ravitsemuksessa on ongelmia.

– Toisaalta toimintakyky voi palautuakin. Esimerkiksi leikkauksen jälkeen, jos viikonkin joutuu makaamaan, pitäisi tehdä töitä, että ruokahalu palaisi. Silloin erityisesti on hyvä saada ravinnosta riittävästi proteiinia toipumista varten, eikä mitään huonolaatuista hiilihydraattia, sanoo Suominen.

Monipuolinen ruokavalio ylläpitää ruuansulatuskanavan toimintaa. Silloin kropassa erittyy hormoneja, jotka viestivät nälkää. Jos vanhus ei syö kunnolla, niin hormonia ei erity. Näin ollen syömättömyydestä saattaa tulla helposti kierre.

Kierre huonontaa kuntoa nopeasti, koska ruuansulatuskanavan hormonit vaikuttavat myös muiden kudosten uusiutumiseen, jopa aivojen uusiutumiseen. Virheravitsemuksen noidankehään liittyvät laihtuminen, toimintakyvyn heikkeneminen, tulehduskierre, sairauksista toipumisen hidastuminen tai kokonaan estyminen ja sairaalassaoloaikojen pidentyminen.

– Nyrkkisääntönä on, että jos vanhus joutuu sairaalaan tai odottaa leikkausta eikä saa syödäkseen pariin päivään, niin siitä lähtee helposti kierre. Tämänkin nähneenä voin kertoa, että hoitotoimenpiteiden vaatimien toistuvien paastojen jälkeen vanhus ei osannut toimia edes vessassa, sanoo professori Raija Tahvonen.

– Isäni oli osastolla hoidettavana haavan jälkihoidon takia. Kysyin, että kun hän on laihtunut paljon viime aikoina, että mikä on hänen painonsa. Hoitaja huusi, että me hoidamme täällä sitä vaivaa, jonka takia hänet on tänne tuotu. Kokonaisvaltaisesta hoidosta ei ole tietoakaan, eikä tämä ole ainutlaatuinen tapaus, Tahvonen kertoo.

Näin keskusteltiin vanhusten ruoasta: "Onko minun pakko syödä tuollaista moskaa?"

Monet Ylen nettikeskustelijoista kertovat, että vanhuksille tarjottava ruoka on mautonta tai muuten huonoa. Tapettiliisteriperunamuusi ja tennispalloperunat kimpaannuttavat, ruoan koostumusta kuvaillaan näin: "Kuin kuraa väriä myöden."

Kaalikääryle

Vanhusten ruokia kuskataan Suomessa jopa satoja kilometrejä. Kylmänä toimitettavat valmisruuat ovat kasvattaneet suosiotaan. Samaan aikaan hoivakodeissa tarjottavista ruuasta liikkuu mielipiteitä puolesta ja vastaan. Niinpä kysyimme lukijoiden kokemuksia ikäihmisten aterioista.

Keskustelun kommentoijista suurin osa oli sitä mieltä, että vanhusten ruoka ei ole maistuvaa. Muutama oli neutraalilla kannalla tai ajatteli ruoan olevan maistuvaa. Yllättävän moni kuitenkin näki ruoassa parantamisen varaa.

"Mautonta ja kummallista"

Nimimerkki valmisruoan tuunaaja kertoo, että hänellä on kokemusta vanhusten ruoasta. Hän erittelee, mikä kaikki ruoassa on pielessä. Hän kertoo, että ravintolassa ei maksaisi vastaavasta annoksesta senttiäkään.

"Kokemusta on. Pääruoka on täysin mautonta. Jopa pahanmakuista. Liian vähän suolaa. Liian vähän rasvaa. Margariini ja kasviöljy maistuvat ruoanlaitossa pahalta. Sokerisuolattu liha on oksettavaa. Tapettiliisteriperunamuusi ja tennispalloperunat osoittavat kuinka kokit menevät sieltä mistä aita on matalin. Rasvaton valkoisella värillä värjätty maidoksi väitetty neste kruunaa aterian täydeksi fiaskoksi. Jälkiruoissa on ihan liikaa sokeria, hyi. 

Toinen keskustelija tt ehdottaa, että vanhuksille tarjottaisiin samaa ruokaa, jota työpaikkaruokalaloissa on. Energiaa pitäisi lisäksi olla tarpeeksi pienemmissäkin määrissä. Lisäksi kukaan ei hänen mukaansa ostaisi mautonta, rasvatonta ruokaa lounastiskistä.

"Mautonta ja kummallista. On pilkantekoa tarjota vanhukselle esim. chili con soya -nimistä ruokaa, joka on niin kaukana hänen makumaailmastaan kuin olla voi."

Nimimerkki keski-ikäinen kommentoi kuvassa näkyvää perunamuusia ala-arvoiseksi.

"Jos ruoka näyttää kuvan kaltaiselta, varsinkin tuo valkoinen "puuro", joka kaiketi on olevinaan perunamuusia, niin syömättä jäisi."

Nimimerkki tapetaanko nälkään uskoo, että ruoan pitäisi olla tukevampaa.

"Ei muutaman lusikallisen soseutettua ruokaa syövän vanhuksen ruokaa pidä ohentaa vedellä, vaan kermalla!"

Nimimerkki Asiaan tutustunut kertoo nähneensä isänsä luona vieraillessaan vanhuksille tarjottavan ruoan ja kommentoi ruokaa kelvottomaksi. Lisäksi hän kertoi, että sairaan vanhuksen tulisi saada riittävästi ravintoa, jotta yleiskunto säilyisi.

"Nyt jo edesmenneen isäni luona ruoka-aikaan vieraillessani isäni näytti päivällistään ja kysyi: "Onko minun pakko syödä tuollaista moskaa?". Kysyin ruoan tuoneelta hoitajalta, että mitä tuo ruoka on. Hoitaja vastasi: "Se varmaan on (pitkä hiljaisuus). Käyn katsomassa". Tovin kuluttua palattuaan tokaisi:"Pitäis varmaan kysyä keskus keittiöltä". Koostumus oli kun kuraa väriä myöden. Maistettuani totetesin maun olevan ulkonäköä paremman."

Nimimerkki Marru ottaa kantaa kuvan valmisruoka-annokseen. Toinen kommentoija kaija puolestaan ei usko, että kukaan voi pitää tällaista annosta hyvänä.

"Kun katsoo tuota kaalikääryleannosta, ettekö voi pyytää vanhuksilta tai jos ette usko heitä niin kysykää ohjeet vaikka Martoilta. Osaavat varmaan neuvoa, miten niitä tarjotaan. Tulee ihan paha olo vanhusten vuoksi."

"Monikaan vanhus kotona ei pysty itse lämmittämään ruokaa. Moni syö ruoka-annoksesta vain sen mikä maistuu kylmänäkin: kiisseli tai jälkiruoka. Muu osa ruoasta jää helposti jääkaappiin. Vanhus, joka on itse aina laittanut hyvää ruokaa - nuo ei taida olla sitä."

Katse johtoon ja osaamiseen

Nimimerkki Bacillus cereus ottaa kantaa kylmäketjun aukottomuuteen ja kehottaa johtajaa päivittämään osaamistaan nykypäivään.

"Kylmäketjun aukottomuus herättää toki kysymyksiä ja pakkausten jatkuvasta lämpötilanseurannasta ei ole jutussa viitteitä. Arvon toimitusjohtajan tietojen päivityskin voisi olla suotavaa nykypäivään, sillä lauseisiin "Kaasuun pakattu kylmäateria säilyy jopa 13 päivää" ja "Suojakaasu tekee myös sen, että rasvat eivät pääse hapettumaan tai mikrobit kasvamaan" kannattaa suhtautua varauksella, koska ei käy ilmi, onko yrityksellä omaa ydinreaktoria ruokien säteilytykseen."

Nimimerkki Hoitokodin naapurissa kommentoi luotaantyötävää hajua, joka vanhainkodista tulee. Tämän kommentin lisäksi hän kertoi, että sijaisen ollessa paikalla ruoka tuoksui kuitenkin herkulliselta ja lenkillä ollessa vesi herahti kielelle. Tätä kesti hänen mukaansa vain muutaman päivän. 

"Lähisuvun vanhusten kohdalla ei mikään ateriapalvelu tai hoitolaitoksen keittiö kyllä kovin syötävää ruokaa toimittanut. Syömättä jäivät Naapurustossamme on yksityinen palvelutalo/hoitokoti, mutta ei edes kaupallinen toimija näköjään takaa ruuan laatua. Talolta (oma keittiö) leviää päivittäin luotaantyöntävä lemu, joka ei kyllä ruokahalua herätä! "

Ruoka kallista

Nimimerkit Kallista saastaa ja mautonta olivat sitä mieltä, että ruoka maksaa liikaa ja ruoat näyttävät huonommalta.

"Tuohon suunnilleen samaan hintaan saa ainakin suurimmissa kaupungeissa tilattua esimerkiksi uunituoretta ja yksilöllisen tilauksen perusteella tehtyä pizzaa kotiovelle. Monet ravintolat toimittavat myös Woltin tai Foodoran kautta ihan tuoretta ruokaa kotiin, mikä ei useamman annoksen kerralla tilaamalla ole yhtään tuon kalliimpaa."

"Mistähän johtuu, että vanhuksille myydään ala-arvoista ja mautontaruokaa kotiinkuljetettuna kalliilla_hinnalla. – Sanoisin, arvostakaa ruuantekijät itseänne ja arvokkaita- asikkaitanne, vaikka he ovat vain mummoja/pappoja teidän silmissänne!"

Vika ei ole tekijöissä

Kommentteja oli kuitenkin myös toiseen suuntaan. Nimimerkki kokki myöntää, että ongelma on olemassa, mutta sanoo, että syyttävää sormea ei kannata osoittaa juuri ruoanlaittajien suuntaan. Hän kertoo tehneensä itse ruokaa vanhuksille ja sanoo, että syy on harvemmin ruoan tekijöissä.

"Itse ruoka-annoksia vanhuksille tehneenä voin sanoa, että syy harvemmin on tekijöissä, mitä minä olen nähnyt. Melkein kaikki valitukset tulevat aiheista, joihin keittiön väki ei voi puuttua; täysmaitoa, kermaa tai oikeaa voita ei voi käyttää jos sitä ei kaapissa ole, ja raaka-aineet tilaa esimies valmiin reseptiikan mukaan joka taas on sovittu kotipalvelun kanssa aina annoskokoihin asti. Muita tilaajalta tulleita ilonaiheita on vaatimukset "neutraaleista mauista", vähäsuolaisuudesta ja tiettyjen "vahvojen makujen" (esim. chili & curry) käyttökielto. Milläs teet siinä maukasta ruokaa siinä..."

Nimimerkki syötävää uskoo, että vääränlaisen ruoan syöminen on laajempi ongelma, joka koskettaa muita kuin vanhuksia. Myös liikkumattomuus aiheuttaa hänen mielestään suuria tappioita yhteiskunnalle.

"Parempaa se on kuin mitä ei-vanhukset tunkevat napaansa, kaikenlasta pika-moskaa ja se tulee yhteiskunnalle kalliiksi, sitten kun vielä ajetaan autolla kaikkialle eikä ymmärretä liikkua jalan ja pyörällä, niin tappiot yhteiskunnalle ovat kymmeniä miljardeja joka vuosi."

"Herkullisen näköistä"

Kommentoijia oli myös toiseen suuntaan, sillä muutaman mielestä vanhustenruoka ei ole huonoa. Nimimerkki Kokkikolmonen on tätä mieltä:

Herkullisen näköistä.

Nimimerkki Naminami sanoo, että hän on ruokaillut työnsä vuoksi useissa hoitolaitoksissa ja kehuu ruoan laatua. Ongelmaa on hänen mukaansa kuitenkin tehdasmaisissa keskusyksiköissä, joissa keittäjät eivät ole olleet yhteydessä asiakkaisiin ruoan suhteen. Vanhusten ruoan maistuvuus siis riippuu paikasta.

"Olen ruokaillut ex-työni takia useissa vanhusten hoitolaitoksissa, joista on lähtenyt annokset myös kotona asuville. Ruoka on ollut todella hyvää ja monipuolista. Mieleeni on jäänyt perunamuussi, joka oli tehty jauhokkaista perunoista. En ole missään saanut niin hyvää muusia! Ihania jälkiruokia yms. Hyviä kokemuksia useasta paikasta ja samaa ruokaa siis henkilökunnalle ja hoidettaville."

Nimimerkki Keittiökokki kommentoi kuvan kaalikääryleannosta surkeaksi, mutta sanoo itse alan työntekijänä, että heillä ruoka osataan tehdä oikein. Ruoan laatu siis riippuu myös siitä, missä se tehdään. Kaikki paikat eivät tee aliarvoista ruokaa, vaikka se siltä helposti vaikuttaakin. 

"Näyttää tosi surkealta tuo annos. Meiän kunnan vanhuksile ei tuommosia tarjoilla missään tilaanteessa,Meillä muusi oikeista potuista,Kastikepohja tehhään vehnäjauhopohjalla, maustetaan jne, kaalikääryleet tulevat saarioiselta, tosi maukkaita kun ne oikein kypsentää ja tarjoilee n.tunnin viiveellä vanhuksille."

Hoivakodin asukki 76v syö itse vanhuksille tarjottavaa ruokaa hoivakodissa, ja sanoo, ettei ruoassa ole mitään moitittavaa – päinvastoin.

"Olen kommentoijista ilmeisesti ainoa, joka asuu hoivakodissa. Ruuissa ei ole mitään vikana, kaffeeta ja pullaa saa kahdesti päivässä. Joskus tekisi mieli hedelmiä."

Saako sinun kudoksiasi tutkia lääkekehityksen nimissä? – Pian sitä ei ehkä edes kysytä

Koepaloja, verinäytteitä ja dna:ta tarvitaan, että geeneihin pohjautuva terveydenhuolto ja syöpälääkkeiden kehitystyö etenee.

Biopankki

Mahdollisimman monen suomalaisen pitäisi antaa näytteensä ja terveystietonsa tutkimuskäyttöön biopankkeihin ja sitä myötä lääkeyhtiöille. Näin helpottuisi Suomen tavoite saattaa geenitieto osaksi arjen terveydenhuoltoa ja houkutella Suomeen kansainvälistä lääketutkimusta.

Harva kuitenkaan antaa lupaa. Esimerkiksi Varsinais-Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiireissä vain 25 prosenttia potilaista on antanut suostumuksensa.

– Tulevaisuudessa, 5-10 vuoden päästä, se vaikuttaa tutkimuksiin dramaattisestikin, jos meillä on vain neljäsosa väestöstä näiden lääketieteellisten tutkimusten piirissä, sanoo turkulaisen Auria-biopankin johtaja Heli Salminen-Mankonen.

Kohta ei enää kysytä?

Lakimuutos onkin valmisteilla, ja yksi mahdollisuus on se, että ihmisiltä ei erikseen kysytä saako heidän näytteitään käyttää esimerkiksi lääketutkimuksissa, vaan oletetaan potilaan suostuvan, ellei sitä aktiivisesti erikseen kiellä. Käytetään termiä oletettu suostumus.

– Silloin jokainen julkisen terveydenhuollon asiakas on näytteenantaja. Tämä kartuttaisi biopankkien näytevarastoja merkittävästi ja nopeasti, sanoo lääketieteellinen johtaja Anssi Linnankivi kansainvälisestä lääkeyhtiö Rochesta, joka käyttää Auria-biopankin syöpänäytteitä uusien syöpähoitojen kehityksessä.

Sitran kyselyssä lähes puolet suomalaisista antaisi käyttää omia tunnisteettomia sote- tai geenitietojaan uusien hoitomuotojen kehittämiseen ja sairauksien tehokkaampaan parantamiseen. Salminen-Mankonen onkin sitä mieltä, että suomalaiset eivät jätä suostumustaan antamatta sen takia, etteivätkö olisi halukkaita antamaan näytteitään tutkimukseen, vaan koska prosessi on niin hankala.

– Syöpäpotilailla on paljon muutakin ajateltavaa kuin lappujen täytteleminen. Ja virkailijatkaan eivät muista aina kysyä.

Yhdeltä luukulta kaikkien suomalaisten näytteisiin?

Roche toivoisi myös biopankkien yhdistämistä, jotta yhdeltä luukulta pääsisi käsiksi kaikkien suomalaisten näytteisiin. STM onkin antanut THL:lle toimeksiannon biopankkien yhdistämisen edellytysten selvittämisestä. Yhdistämisiä on jo suunnitteilla. Esimerkiksi Aurian, Tampereen ja Pohjois-Suomen biopankkien yhdistämistä selvitetään.

– Tarkoituksena on löytää parempia ja paremmin kohdennettuja hoitoja myös suomalaisille potilaille, ja biopankkitutkimuksen kautta pystytään tämmöistä tekemään, Linnankivi sanoo.

Tiesitkö, että näytteesi on jo tutkimuskäytössä?

Nykyisen biopankkilain tultua voimaan kolme vuotta sitten, kaikki ennen sitä otetut näytteet voitiin siirtää automaattisesti biopankkeihin ja lääkeyhtiöiden käyttöön. Sikäli kyseessä ei ole uusi asia, jos potilaalta ei erikseen kysytä lupaa näytteiden tutkimuskäyttöön.

– Esimerkiksi Helsingin biopankin osalta Hesarissa oli kämmenen kokoinen ilmoitus joskus viime keväänä, että kaikki Helsingin näytteet siirretään nyt biopankkiin, ellei halua toisin, Takala kritisoi tiedottamisen vähyyttä.

Tieteen perusperiaatteet kuitenkin kyseenalaistuvat, jos potilaalta ei kysytä lupaa näytteidensä käyttöön, sanoo käytännöllisen filosofian dosentti Tuija Takala Helsingin yliopistosta.

– Se kyseenalaistaa tutkimusetiikan yhden perusperiaatteen, eli ihmisiltä pitäisi kysyä, haluavatko he olla mukana. Ihmiseltä täytyy joka tapauksessa kysyä, kun sitä sorkitaan, että saako näin tehdä, niin josko siinä samalla kysyttäisiin, saako tämän siirtää sinne pankkiin vai ei, niin kunnioitettaisiin itsemääräämisoikeutta.

Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen yliopistonlehtori Karoliina Snell painottaa, että "tieto sinänsä ei lisää suoraan hyväksyttävyyttä ja osallistumishalukkuutta, mutta se lisää luottamusta toimijoita kohtaan. Luottamus vuorostaan on erittäin tärkeä tekijä osallistumispäätöstä tehdessä."

Entä, jos näytteistä selviää jotain mitä ei haluaisi tietää?

Genetiikan ala muuttuu ja kehittyy huimaa vauhtia, ja nyt ei esimerkiksi voi edes tietää, mitä kaikkea näytteistämme ja geeneistämme saadaan selville myöhemmin. Entä jos näytteistä selviää tulevaisuudessa jotain sellaista, mitä ei haluaisikaan tietää?

– Me tiedämme jotain tauteihin vaikuttavista geeneistä, mutta suurissa unelmissahan on, että saadaan selville mikä vaikuttaa älykkyyteen, pituuteen tai menestykseen urheilussa, Takala sanoo.

Takalan mukaan ihmisillä voi olla myös eri käsitys siitä mikä on tietojen oikeata käyttöä.

– Nyt vakuutusyhtiöt eivät vielä saa käyttää tällaisia tietoja, mutta tulevaisuudessa varmasti saavat, koska vakuutustoiminta ei toimi, jos ihmiset tietävät enemmän sairastumisriskeistään kuin vakuutusyhtiöt.

Auria-biopankin johtaja Heli Salminen-Mankonen sanoo ymmärtävänsä myös lain avaamisen vastustajia.

– Ymmärrän, kovin vahvastikin, ja toivoisin, että me saisimme aktiivisen kansalaiskeskustelun, jotta lainsäätäjät osaavat tehdä oikeita ratkaisuja.

Biopankkilaki tullee lausuntokierrokselle ensi keväänä. Vaikka tehtäisiin lakimuutos, että lupaa näytteiden tutkimuskäyttöön ei enää kysyttäisi, tarkoitus on, että kaikilla on edelleen oikeus erikseen kieltää näytteidensä käyttö, jos näin haluaa.

Analyysi: Alkoholistista kohtuukäyttäjäksi – totta vai toiveajattelua?

Alkoholiongelmaisten hoidosta käydään lähes uskonsotaa: voiko alkoholisti juoda pisaraakaan? Jotkut katsovat, että lupaukset kohtuukäytön mahdollisuudesta ovat silkkaa hoitopopulismia.

Satu Miettisen Näkökulma-kuva piirros

Alalla vallitsee, jos ei nyt oppiriita niin ainakin tulikivenkatkuinen näkemysero kohtuukäytöstä. Moni alaa tunteva kertoo, että kyse on jopa enemmästä kuin oppiriidasta. Se on elämän ja kuoleman kysymys, lähes uskonsota. 

Kuuma peruna on kohtuukäyttö.

Osa hoitavista tahoista ja lääkäreistä katsoo, että kyllä alkoholiongelmaiselta voi kohtuukäyttö onnistua, jos hän vain noudattaa hoito-ohjeita. Toiset taas sanovat, ettei alkoholistista tule kohtuukäyttäjää ikinä. Siksi kohtuukäytöstä olisi parempi vaieta kuin Voldemortista.

Tätä mieltä on myös potilasjärjestö Suomen Päihderiippuvaiset ry. Yhdistyksen kulmakivet ovat täysraittius ja lääkkeettömyys. Järjestön asiantuntijalääkärin, päihdepsykiatri Antti Loimalahden mielestä meillä suositellaan alkoholiongelmaiselle kohtuukäyttöä aivan liian pitkään. Pikemminkin pitäisi uskaltaa sanoa suoraan, että nyt on pantava korkki kiinni, jos mielii vielä elävien kirjoihin.

– Aina löytyy joku ammattilainen, jolta saa tukea omien tavoitteiden määrittelyyn. Siihen kohtuukäytön harhaan potilas sitten ripustautuu. Oikeasti se on turhan toivon antamista, hyssyttelyä, hän sanoo.

Alkoholiongelma on vaikea aihe. Siinä on kyse tunteista, kyynelistä. Toisille se nostaa pintaan pelonsekaisia muistoja, joissa sininen valonkajo lankeaa poliisiauton konepelliltä lastenhuoneeseen. Kotona itketään ja nauretaan vuoronperään. Lattialla on lasinsirpaleita. Taasko se alkaisi.

Siksikö kohtuukäytöstä ei saisi puhua?

Jollekulle kohtuukäyttö voi kuitenkin olla pelastus, sanoivat haastattelemani päihdelääkärit Esti Laaksonen, Hannu Alho ja Kaarlo Simojoki. Mahdollisuus, jolla alkoholiongelmaisesta voi tulla vielä isä tai äiti lapsilleen. Sitä mahdollisuutta hän ei ehkä saisi, jos hänen pitäisi lopettaa kerrasta – koska se on niin vaikeaa. Simojoki puhui myös armottomuudesta ja siitä, miten julmaa on, kun vaaditaan kaikki tai ei mitään. Miksi ei riitä, että vaihtaa viskipullon kaljapulloon, Simojoki kysyy.

Kirjoitin viikko sitten Jussista. Yhdessä toimitukseen tulleessa palautteessa sanottiin ykskantaan, että jutussa esiintynyt Jussi ei ole alkoholisti, ei ole koskaan ollutkaan. Jos hän olisi alkoholisti, hän ei voisi ottaa yhtään ryyppyä. Ei sitä saunakaljaakaan. Siihen kiteytyy alaa repivä uskonkappale.

Lopulta kiista palautuu yhteen ainoaan kysymykseen. Siihen, kuka on alkoholisti.

Määrittely on hankalaa jo siksikin, että koko alkoholisti-sana on haluttu häivyttää kielenkäytöstä. Päihdelääkärit välttävät sitä, koska se on leima. Lääketieteen nykykäsityksen mukaan alkoholiriippuvuus on kuin veteen piirretty viiva. Näin ajattelee muun muassa lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suositus.   

Tautiluokitukseen alkoholiriippuvuus on merkitty koodilla F10.2. Käypä hoito -suosituksessa sanotaan, että riippuvuudesta kärsivällä on pakonomainen tarve käyttää alkoholia. Hänen on vaikea lopettaa ja muut mielihyvän lähteet jäävät sivuun. Juuri tästä Jussi minulle kertoi. Käsiensä tärinästä, juomaputkistaan. Siitä, että elämä kapeni neljän seinän sisään.

Hän kertoi olleensa alkoholisti, mutta siitä moni loukkaantui. Jussi oli väärä mies puhumaan. Väärä siksi, että oli onnistunut pääsemään monien tavoittelemaan kohtuukäyttöön. Päihderiippuvaiset ry:n mielestä kohtuukäytön suosittelu Jussin kaltaiselle oli lääkärin etiikan vastaista. Päihdelääkäri Loimalahti, joka on itsekin raitistunut alkoholisti, muotoilee asian diplomaattisemmin.

– Jos runsaasti alkoholia käyttävä ihminen oppii kohtuukäyttöön, hän ei loppujen lopuksi ollutkaan alkoholisti. Alkoholisti on se, joka ei opi kohtuukäyttöön.

Jusseja on tässä maassa paljon, sekin selvisi katsojien ja lukijoiden palautteesta. Jussin tavoin moni tavoittelee kohtuukäyttöä ja nykykäsityksen mukaan häntä voivat auttaa myös lääkkeet.

Mutta siitäkin ollaan montaa mieltä.

Hoitokäytäntöjä ohjaavassa Käypä hoito -suosituksessa kerrotaan, että esimerkiksi nalmefeeni- tai naltreksonilääkitystä voidaan käyttää alkoholiriippuvuuden hoidossa. Näytön aste on tasoa A eli vahva. Suosituksen laatinutta ryhmää johtanut päihdelääketieteen professori Hannu Alho on myös Control Clinicsin vastaava lääkäri. Hän myy yrityksen hoitomenetelmää, jonhon edellä mainitut lääkkeet kuuluvat. Alho on kiistelty hahmo.

Soitan selventävän puhelun Duodecimiin. Saan tietää, että Käypä hoito -suositukset laaditaan konsensuksessa, yhteisymmärryksessä. Ne eivät ole yhden ihmisen päätöksiä.

– Se, että on mukana bisneksessä, ei vielä tee kenestäkään jääviä. Hannu Alholla ei tietojeni mukaan ole merkittävää taloudellista intressiä asiassa, eikä hän saa klinikalta toimeentulonsa kannalta merkittäviä tuloja, kertoo Duodecimin Käypä hoito -päätoimittaja Jorma Komulainen.

Potilasjärjestön asiantuntijalääkäri Antti Loimalahti ei ole tyytyväinen selitykseen. Hänen mielestään Alhon rooli on ongelmallinen ja syö Käypä hoito -suosituksen uskottavuutta. Professori Alho taas sanoo, että haluaa auttaa potilaita kaikin käytettävissä olevin keinoin.

– Ja koska näistä lääkkeistä ja kohtuukäytöstä on tutkimustietoja, jonka hankkimiseen en ole osallistunut, katson, että yksityisvastaanottoni ei vie pois työryhmän uskottavuutta, jatkaa Alho.

Asiantuntijalääkäri Antti Loimalahti on mukana laatimassa rinnakkaista suositusta alkoholiriippuvaisille Päihderiippuvaisten toimeksiannosta. Siinä halutaan nostaa esiin potilaan kokemus.

– Riippuvuutta ei kannata hoitaa lääkkeillä. Olisi rehellistä myöntää tämä. Hoitotulokset ovat paljon parempia niillä, jotka lopettavat kokonaan. Miksi tyytyä puolinaiseen hoitoon, eihän näin tehdä syöpäsairaillekaan, kärjistää Loimalahti.

Kyse on myös rahasta. Vuonna 2013 kunnat käyttivät THL:n mukaan päihdeongelmaisten auttamiseen noin 200 miljoonaa. Lisäksi tulevat itse maksetut hoidot ja lääkkeet. Tästä kakusta moni haluaa palansa. Alkoholi aiheuttaa veronmaksajille miljardikulut ja siihen nähden auttamiseen käytetyt rahat ovat pähkinöitä. Esimerkiksi yhden haimatulehduksen hinnalla kymmenen ihmistä pääsisi kuukaudeksi intensiiviseen terapiaan.

Sote-uudistuksen jälkeen päihdehuollosta vastaavat maakunnat ja asiakkaalla on valinnanvapaus.

Mitä sitten tapahtuu?

Millaisia kokemuksia sinulla on päihdehoidosta? Oletko päässyt katkolle mutta jäänyt ilman jatkohoitoa? Ota yhteyttä satu.miettinen@yle.fi

Influenssarokoteannoksia tulee jakoon entistä enemmän

Rokoteannoksia jaetaan terveysasemille 200 000 enemmän kuin viime vuonna.

Kuvassa rokotetaan.

Lokakuun aikana terveysasemille jaetaan ensimmäiset erät Suomeen hankituista 1,5 miljoonasta kausi-influenssarokoteannoksesta, kerrotaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:stä. Viime vuonna annoksia jaettiin 1,3 miljoonaa.

THL:n rokotusohjelmayksikön ylilääkäri Hanna Nohynek kuvailee rokotteiden määrän ottajien olevan nousussa.

– Viime vuonna vanhusten ja lasten rokotuskattavuus nousi, Nohynek sanoo.

Aallonpohja nähtiin talvikaudella 2011–12, jolloin 13 prosenttia lapsista sai influenssarokotteen. Viime vuonna influenssarokote annettiin 24 prosentille pikkulapsista. Toisesta riskiryhmästä, yli 65-vuotiaista, 42 prosenttia otti influenssarokotteen.

Tällä hetkellä influenssaa on Suomessa liikkeellä yksittäisinä tapauksina.

Tulevaa influenssakautta on vaikea ennustaa. Euroopassa on syksyllä todettu yksittäisiä A-virustartuntoja.

Tulevan kauden rokotteen kolmesta viruskannasta yksi on sama kuin ennenkin, AH1N1. B-viruskanta ja AH3N2 ovat erilaisia kuin viime vuonna, Nohynek kuvailee.

Rokotuksen voi käydä ottamassa terveyskeskuksessa marraskuussa, yksityisillä terveysasemilla kenties jo aiemmin, THL:stä arvioidaan.

Maidot ja maitotuotteet sekaisin: "Missään ei sanota, että maitoa pitäisi juoda"

Ravitsemussuositukset ohjeistavat käyttämään päivittäin 5–6 desiä nestemäisiä maitotuotteita. Sanamuoto nestemäisyys jättää varan väärintulkinnalle.

Roiskahduksia maitolasissa.

Pitääkö aikuisen ihmisen juoda maitoa ja paljonko? Ovatko maidon terveyshyödyt todistettavissa? Ravitsemusterapian professori Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta ihmettelee maidon ympärillä kehittynyttä juupas-eipäs-keskustelua. 

– Ei maito ole mikään välttämättömyys, eikä ravitsemussuosituksissakaan sanota, että maitoa pitäisi juoda, Suomen ja Pohjoismaiden ravitsemussuosituksiakin tekemässä ollut professori huomauttaa.

Kaksi vuotta sitten julkaistujen ravitsemussuositusten mukaan 5–6 desilitraa nestemäisiä maitovalmisteita ja 2–3 viipaletta juustoa päivittäin kattaa elimistön kalsiumin tarpeen. Maitovalmisteissa pitäisi suosia rasvattomia ja tai korkeintaan prosentin rasvaa sisältäviä tuotteita.

– Ei siellä sanota, että nestemäisten maitovalmisteiden pitää olla maitoa. Se voi ihan hyvin olla piimää, viiliä tai jogurttia. Myös rahka menee siihen luokkaan, vaikka se virallisesti onkin juusto.

Toinen asia, jota Ursula Schwab ihmettelee syvästi, on erinäisten maitoon liittyvien tutkimustulosten tulkinta ja liian suoraviivaisten johtopäätösten tekoa.  Maidon terveyshyötyjä kyseenalaistetaan tasaisin väliajoin.

– Itsekin olen tohtorin tutkinnon suorittanut ja sen jälkeen olen kouluttautunut tutkimusnäytön arviointiin. Eli edes tohtorin tutkinto ei yleensä valmenna siihen, että osaa tutkimusnäyttöä laaja-alaisesti arvioida. Se on ihan oma maailmansa. Se kannattaa jättää ammattilaiselle.

165 kiloa vuodessa

Suomi on maitotuotteiden johtavia käyttäjiä maailmassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ravitsemusalan erikoistutkija Heli Kuusipalo näkee maidon aseman vankkana suomalaisessa ruokapöydässä, vaikkakin kulutus on laskenut tasaisesti 1950-luvulta lähtien. Tämä ei ole kuitenkaan näkynyt esimerkiksi kainuulaisen maidontuottajan arjessa, koska suurin osa maidosta jalostuu muiksi tuotteiksi.

– Tänä päivänä maitoa kulutetaan noin 130 kiloa vuodessa henkeä kohden ja lisäksi hapanmaitotuotteita noin 35 kiloa, Kuusipalo kertoo.

Viimeisten vuosikymmenien aikana maitotuotteiden kulutuksessa tapahtunut muutos on rasvattoman maidon ja juustojen suosion kasvu.

– Oikeastaan maitorasvan osuus ruokavalion energiasta on aikalailla sama kuin mitä se on ollut pidempään.

Kuusipalo selittää muutosta kulutustottumusten muutoksella ja yleisillä muutoksilla ruokakulttuurissa.

– Suomalaiset ovat siirtyneet vähän enemmän keskieurooppalaiseen tapaan syödä juustoja enemmän. Syynä on myös kaupungistuminen. Ennen kun on asuttu maalla, on käytetty helposti yksinkertaista maitotuotetta eli juotu maitoa ja juustot ovat olleet tosi harvinaisia.

28.9.2016 klo 20.15 Jutusta korjattu nimivirhe.

Onko asuntosi kylmä kuin jääkaappi? – Sinulla voi olla oikeus vuokranalennukseen

Säiden kylmeneminen saa asunnon tuntumaan viileältä. Kylmässä ei kannata sinnitellä liian pitkään. Vuokralaisilla on oikeus vuokranalennukseen, jos koti ei pyytämälläkään lämpiä.

Villasukat.

Jos syksyn tullessa tuntuu, ettei asunnossa tarkene ja lämpöpatteri pysyy jatkuvasti kylmänä, kannattaa toimia, eikä turhaan odotella. Valtakunnallinen vuokralaisten edunvalvoja neuvoo ottamaan yhteyttä asunnon vuokraajaan.

– Jos yhtenä iltana on kylmä, niin villasukat jalkaan ja välly päälle. Kannattaa tarkkailla tilannetta, koska lämmitysjärjestelmien anturit eivät reagoi ihan niin nopeasti kuin ihmiskeho. Jos lämpö tasaantuu parissa päivässä, kaikki on kunnossa. Jos ei, montaa päivää ei pidä kotona paleltua, Vuokralaiset yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Viita sanoo.

Makuuhuoneessa vähintään 18 astetta

Energiayritys Motiva suosittelee makuuhuoneisiin 18-20 ja oleskelutiloihin 20-21 asteen lämpötiloja.

– Huoneen lämpötilaa mitattaessa olisi hyvä, että jokaisessa huoneessa olisi oma lämpömittari, eikä sitä siirrettäisi paikasta toiseen, sanoo asiantuntija Sami Seuna Motivasta.

Jotta lukeman saa mitattua oikein, mittari tulee sijoittaa yli metrin korkeudelle, ei ulkoseinälle, eikä ikkunan lähelle.

– Lämpömittarin lukema ei kuitenkaan kerro asunnon lämpötilasta kaikkea. Myös asunnon vetoisuus vaikuttaa merkittävästi kylmän tunteeseen, Sami Seuna toteaa.

Vetoisuutta aiheuttavat ikkunoiden ja ovien puutteelliset tiivistykset, hallitsematon ilmanvaihto sekä rakenteelliset viat.

– Vuokranantajalle tulee kertoa, että huoneistossa on kylmä tai vetoa ja hänen tulee tarkistaa, onko asunnon lämmitysjärjestelmä ja kaikki säädöt kunnossa. On voinut "jäädä kesäaika päälle" ja lämmityslaitteet toimivat laiskemmin kuin talviajan asetuksilla, Anne Viita Vuokralaiset yhdistyksestä sanoo.

Pattereiden tai muiden lämmityslaitteiden huolto- ja korjaustyöt hän kehottaa jättämään suosiolla asiantuntijalle.

– Esimerkiksi pattereiden ilmaus kotikonstein alkaa olla vähän taakse jäänyttä elämää. En suosittele sitä mahdollisten vesivahinkojenkaan takia. Parempi pyytää huoltomiestä tarkistamaan asia.

Terveystarkastaja varmistaa asunnon kylmyyden

Lämpö on tärkeää terveyden lisäksi myös asumisviihtyvyydelle.

– Pitemmän päälle asunto, jonka lämpötila on 18 astetta, tuntuu viileältä. Mikäli lämpötila laskee alle 18 asteen, se on jo vuokralaiselle vuokranalennusperuste, jota voi vuokranantajalta vaatia.

– Vaateeseen kirjoitetaan, kuinka monelta päivältä ja minkä verran vuokranalennusta halutaan, Anne Viita sanoo. 

Vuokranantajat tiedustelevat valtakunnallisesta etujärjestöstään ohjeita, miten vuokranalennuspyyntöihin tulisi suhtautua.

– Suhteessa kaikkiin kysymyksiin, joita saamme, näistä kysytään kuitenkin melko vähän, toteaa Suomen Vuokranantajien toiminnanjohtaja, lakimies Mia Koro-Kanerva.

Hän muistuttaa, että ennen mahdollisia korvauksia, asunnon kylmyys täytyy todentaa.

– Ei riitä, että vuokralainen vain soittaa ja sanoo, että jäätyy asunnossaan.

– Vuokralainen voi tilata terveystarkastajan, joka mittaa lämpötilat. Kun meillä on asiantuntijan näkemys siitä, onko asunnossa kylmä, missä kohtaa ja mahdollisesti mistä se johtuu, alamme keskustella vuokranalennuksesta. Ne ovat todella tapauskohtaisia ja osapuolten neuvoteltavissa, Mia Koro-Kanerva jatkaa.

Vuokralaisten toiminnanjohtajan, Anne Viidan mukaan pääkaupunkiseudulla terveystarkastajalle on ruuhkan takia puolen vuoden jono.

– Omaehtoinen selvitys on nopeampi tie. Osa riidoista sujuu neuvottelemalla, osa menee kuluttajariitalautakuntaan.

Neljä väitettä ja vastausta vedestä ja maidosta – mitä ruuan kanssa juomaksi?

Nettiavaruudessa törmää silloin tällöin väitteisiin, mitä ja miten ruuan kanssa pitää nauttia juomista. Selvitimme muutaman yleisen väitteen todellisuuspohjan.

Lasillinen vettä ja maitoa

Ihminen on kiinnostunut itsestään – miten minun koneistoni toimii? Nettimaailmassa törmää usein hyvin yksityiskohtaisiin väitteisiin, joiden mukaan joku asia on ehdottomasti näin tai noin.

Kysyimme ravitsemusterapeutilta kommentit neljän yleisen, ruokajuomiin liittyvän väitteen todenmukaisuuteen.

Väite 1: Ei vettä ruokailun aikana – vatsahapot laimenevat ja ruoansulatus kärsii

Ravitsemusterapeutti Sirpa Pääkkönen kertoo törmänneensä väitteeseen silloin tällöin. Vastaus on yksiselitteinen.

– En allekirjoita. Siinä vaiheessa, kun ruoka lähtee sulamaan, mahanlaukun sisällön pH on noin 3.  Ruuansulatusjärjestelmä säätelee pH:ta – kun ruokaa sulatetaan, pH laskee ja kun ruoka etenee ruuansulatuskanavassa, ohutsuolesta alkaa tulla signaaleja, jolloin se taas nousee. 

Ihmisen ruuansulatusjärjestelmä on sopeutunut erilaisiin syömisiin, niin happamiin kuin emäksisiinkin. Eri ihmisten välillä on eroja mahanesteiden erityksessä, sanoo Kainuun sote -kuntayhtymän palveluksessa työskentelevä Pääkkönen.

– Esimerkiksi ikääntyminen tai helikobakteeri saattavat vähentää niin sanottujen parentaalisolujen tehoa. Niistä riippuu muun muassa suolahapon eritys, joka on yksi mahanesteistä.

Väite 2: Ruoan yhteydessä nautittu maito auttaa ravintoaineiden imeytymistä – paitsi raudan

Väite on osittain totta, sanoo Pääkkönen.

– Ylipäänsä proteiinipitoinen ateria saattaa parantaa joidenkin ravintoaineiden imeytymistä. Toisaalta maidon sisältämä kalsium tavallaan kilpailee raudan kanssa imeytymisestä ja sen vuoksi samalla aterialla olevan raudan imeytymiseen saattaa maito vaikuttaa.

Pääkkösen mukaan maidon juomista aterian aikana ei kannata terveen ihmisen välttää siksi, että raudan imeytyminen voi heikentyä. Poikkeuksena ovat anemiapotilaat.

– Jos syö rautavalmisteita anemian hoitoon, niin silloin ei maitoa kannata ottaa samanaikaisesti. Mutta normaalitilanteessa, kun on hyvä rautastatus, maitoa voi juoda aterialla.

Väite 3: Aterialla ei ole syytä juoda mitään

– Tälle väitteelle en ole löytänyt mitään tieteellistä tutkimusta. Ravitsemussuositusten mukaisesti ruokaillessa on hyvä juoda jotain maitotuotetta tai vettä.

Poikkeuksena ovat ainoastaan sellaiset ihmiset, joiden mahalaukkua on pienennetty esimerkiksi lihavuusleikkauksen takia, sanoo Pääkkönen.

– Silloin sinne ei mahdu proteiinipitoista ruokaa, jos juodaan nesteitä – siinä tilanteessa nesteet on juotava aterioiden välillä. Mutta terve ihminen voi juoda aterialla vettä ja muitakin juomia huoletta.

Väite 4. Vesilasillinen ennen ateriaa hillitsee ruokahalua

Veden juontia ennen ateriaa ja aterioiden välillä käytetään yhtenä painonhallintakeinona, sanoo Pääkkönen.

– Kyse on ensiksikin siitä, että saa riittävän paljon nestettä. Silloin erottaa nälän ja janon toisistaan – joskus voi olla, että onkin jano, mutta ihminen vain syö ruokaa – eli ottaa sieltä sitä nestettä.

Toinen tavoite on täyttää mahalaukkua ennen ateriaa.

– Ruokaa ei mahdu niin paljon ja se voi hillitä aterialla liikasyömistä. Vettä suositellaan juomaan lasillinen ennen ateriaa ja aterian aikanakin, jos on tarkoitus vähentää energiansaantia.

Pääkkönen vinkkaa kasvisten toimivan samaan suuntaan.

– Suurimmaksi osaksi vettä olevat kasvikset toimivat samoin. Puoli lautasellista kasviksia hillitsee pääruuan syömistä.

Harmitonta hupatusta vai myynninedistämistä?

Erilaisten terveysväittämien erottaminen humpuukista on joskus vaikeaa. Ravitsemusterapeutti Sirpa Pääkkösen keino on verrata väittämää virallisiin ravitsemussuosituksiin.

– Jos väite menee kauas suosituksista tai ylipäänsä poikkeaa virallisesta linjasta, silloin epäilisin. Viralliset linjaukset perustuvat tosi vankkaan näyttöön, eli sieltä on metodisesti huonot tutkimukset poimittu pois.

Pääkkönen korostaa, että harmittomia väitteet eivät välttämättä ole.

– Ihmiset lukevat kirjoituksia ja usein suhtautuvat niihin positiivisesti, ja sekoittavat ne todellisen, tutkitun tiedon kanssa. Siinä mielessä ne eivät ole aina harmittomia. Jos kirjoituksia lukee vaikkapa kaupallisilta sivuilta, voi miettiä, onko kirjoittajalla vaikkapa kaupallinen tarkoitusperä, sanoo Pääkkönen.

Pääkkönen antaa esimerkkeinä yksipuoliset ruokavaliot, kuten aamupalan, jossa on vain yksi tai kaksi ruoka-ainetta, tai väitteet, että jotain tiettyjä ruoka-aineita on kielletty syömästä samalla aterialla.

– Nämä eivät perustu mihinkään.

Ruokavalio on Pääkkösen mukaan kokonaisuus.

– Ruokavaliosta ei tee hyvää mikään yksittäinen asia, eikä mikään ruoka-aine pilaa hyvää kokonaisuutta, ellei sitä nyt ihan ylen määrin nautita.

Tutkittua tietoa löytyy netistä vaikkapa Valtion ravitsemusneuvottelukunnan sivuilta, jossa on yleiset väestöryhmille tehdyt suositukset, sanoo Pääkkönen.

– Sieltä löytyvät myös suositukset lapsille, koululaisille, raskaana oleville, imettäville, sairaalassa oleville, ikääntyneille ja niin edelleen. Ne perustuvat tutkittuun tietoon.

Reitti on myös selvä silloin, kun tarvitaan yksilökohtaista ohjausta ja tietoa.

– Mennään kansanterveydenhoitajalle tai lääkärille ja tarvittaessa sieltä ohjataan ravitsemusterapeutille. Tarvittaessa tutkitaan asioita ja arvioidaan, onko tarve tehdä esimerkiksi laboratoriotutkimuksia.

Kuntoilija voi lähteä tunnin lenkille ilman vesipulloa

Lyhyiden liikuntasuoritusten aikana tulleen nestehukan ehtii korjata kotonakin.

Mies ja nainen hölkkäävät kadulla.

Juomisen tarkoitus urheilusuorituksen aikana on paikata elimistön nestehukkaa. Jos nestehukka ehtii kasvaa tasolle, joka on 1–2 prosenttia elimistön painosta, on sillä jo vaikutusta suoritukseen.

– Tässä pitää miettiä minkälainen harjoitus on kyseessä ja millaisissa olosuhteissa se tehdään, kertoo hiihtomaajoukkueen sprinttihiihtäjien valmentaja Olli Ohtonen.

Tavoitteellinen urheilija, joka harjoittelee kesällä kaksi kertaa päivässä, menettää jo lämpötilan takia nestettä. Sen takia nestetasapainon ylläpitäminen on erittäin tärkeää.

– Se vaikuttaa seuraaviin harjoituksiin ja niissä jaksamiseen, sanoo Ohtonen.

Joskus kannattaa juoda jo ennakkoon

Olli Ohtonen ottaa vertailukohdaksi kuntoilijan, joka harjoittelee 3–4 kertaa viikossa kevyesti.

– Vedenjuonti ei ole kriittistä. Esimerkiksi tunnin lenkillä normaaleissa olosuhteissa ei kerkeä menettää niin paljon nestettä. Tuskin siitä kovin suurta haittaa on, ja nestevajeen pystyy korvaamaan harjoituksen jälkeen.

– Tässäkin pitää huomioida tehot ja olosuhteet. Kuntoilijan pidempi ja reippaampi harjoitus lisää nesteen kulutusta.

Lääkäri Maarit Valtonen on valmentaja Olli Ohtosen kanssa samaa mieltä.

– Nyrkkisääntönä voi sanoa, että kannattaa juoda ennakoivasti, varsinkin jos keli on kuuma ja suoritus pitkä. Normaalissa alle tunnin suorituksessa ei nestettä tarvitse nauttia.

– Nesteen nauttiminen on toki hyvä tapa, muttei välttämätöntä. Kuntoilja voi kopioida urheilijoilta tasaisen nesteen ja ravinnonsaamisen rytmin, ennen liikuntasuoritusta ja niiden välissä, sanoo Valtonen.

Hae lisää

Tervetuloa Ylen mobiiliuutisiin!

Kokeilemme palvelun avulla millainen käyttöliittymä sopisi parhaiten uutisten, urheilun ja sään seuraamiseen mobiilikäytössä.

Otamme mielellämme vastaan palautettasi siitä, mikä palvelussa toimii jo hyvin ja mitä mielestäsi voisi vielä kehittää.

Liitä mukaan päätelaitteesi malli ja sähköpostiosoitteesi, jos tarvitset apua ongelmatilanteessa.

Lähetä palautetta:

Lähetä