Tuoksut kiusaavat busseissa ja pukuhuoneissa

Voimakkaat tuoksut häiritsevät yhä useampia ihmisiä. Tarkkaa syytä tuoksuille herkistymiselle ei tiedetä, mutta Allergia- ja astmaliiton mukaan väestöstämme 10–40 prosenttia kärsii jonkinasteisesta tuoksuyliherkkyydestä.

Sikari Miettisen sormien välissä.

Allergia- ja astmaliitosta kerrotaan, että he saavat yhteydenottoja erityisesti siitä, että julkisissa liikennevälineissä ja erilaisten kuntosalien pukuhuoneissa käytetään liian voimakkaita hajusteita.

– Yleisimmät yhteydenotot liittyvät siihen, miten esimerkiksi busseissa voitaisiin ottaa huomioon muut matkustajat.

– Samoin kuntosalien ja uimahallien pukuhuoneissa monet saavat oireita, jos joku käyttää voimakkaita tuoksuja tai hiuslakkoja tai muuta kosmetiikkaa, kertoo Allergia- ja astmaliiton viestintäjohtaja Niki Alanko.

– Monissa uimahalleissa esimerkiksi hiuslakkojen suihkuttelu onkin jo kiellettyä, Alanko toteaa.

Alanko vinkkaa esimerkiksi lentokoneessa matkustavia sekä lentokoneiden henkilökuntaa miettimään, että matkustamo muuttuu tukalaksi paikaksi tuoksuyliherkälle, jos ympärillä on voimakkaita hajusteita.

Samalla Niki Alanko kuitenkin muistuttaa, ettei Allergia- ja astmaliittokaan halua maailmasta tuoksutonta, sillä siihen ei ole tarvetta.

– Huomaavaisuus muita kohtaan riittää, Alanko summaa.

Kosteusvauriotko tuoksuyliherkkyyden taustalla?

Jyväskyläläinen keuhkotautien erikoislääkäri Matti Paananen tapaa työssään usein tuoksuille herkistyneitä ihmisiä. Hänkään ei osaa sanoa syytä vaivan yleistymiselle eikä asiasta ole tutkimustietoakaan.

Oman kokemuksensa mukaan Paananen kuitenkin huomauttaa, että selvästi yksi ryhmä ihmisiä kärsii usein tuoksuista.

– He ovat kosteusvaurioisissa tiloissa sairastuneet, Paananen toteaa.

Paananen on myös huomannut, että selkeästi yksi haju on ylitse muiden, joka aiheuttaa ihmisille oireita.

– Varsinkin ne, jotka pössyttelevät piippua tai sikaria tai tekevät itse irtotupakasta sätkiä, niin niihin liittyvä haju on tosi voimakkaasti ihmisessä itsessään, vaikka hän olisi tupakoinut ulkoilmassa.

– Tämä vahva tupakan haju on hyvin monelle ihmiselle tekijä, joka laukaisee paitsi näitä keskushermosto-oireita, niin myös sitten limakalvo-oireita ja myös oireita ehkä keuhkoissakin, Matti Paananen toteaa.

Usein tuoksuyliherkkyyden taustalta löytyy myös astma.

– Sitä astmaa me voimme hoitaa kyllä, mutta sitten nämä yleisoireet, niin se on vaikeampi. Tällä hetkellä siihen ei oikein kunnollista hoitoa ole, muuta kuin varoa niitä paikkoja, joissa oireita tulee, Paananen neuvoo.

Miksi märkä koira haisee? – "Se on ihan fysiikkaa"

Sanonta ”haisee kuin märkä koira” ei ole tuulesta temmattu. Terveen koiran turkki ei juuri haise, mutta jo veteen pulahtaminen voi muuttaa asiaa. Joskus koiran turkin haju muuttuu muista syistä, ja taustalla voi olla esimerkiksi ihotulehdus.

Novascotiannoutaja koira katsoo kameraan päin

– Se on ihan fysiikkaa, vastaa pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri ja dermatologian eli ihosairauksien dosentti Leena Saijonmaa-Koulumies kysymykseen, miksi märkä koira haisee.

Hän kertoo, että ihon pinnassa ja turkissa on tali- ja hikirauhasten eritteitä, jotka muodostavat hajua. Kun iho kastuu, eritteet haihtuvat ympäristöön ja tuottavat näin voimakkaampaa tuoksua.

Mitä terveempi koira on, sitä vähemmän turkki haisee. Haju voi olla esimerkiksi eltaantunut silloin, jos iholla on kastuessaan hiivoja tai erikoisempaa bakteerikäymistä. Eltaantumisella tarkoitetaan rasvojen käymistä.

Hajun taustalla voi olla tulehdus

Joskus koiran turkin haju muuttuu muista syistä. Jos turkki alkaa yllättäen haista, kannattaa asia Saijonmaa-Koulumiehen mukaan tutkia tarkemmin. Taustalla voi olla esimerkiksi ihotulehdus, jonka aiheuttajana on tavallisimman stafylokokkibakteeri.

– Joillakin koirilla lisääntyvät myös hiivat, joista haju kyllä muuttuu aika lailla, kertoo eläinlääkäriasema MeVetissä ykstyisvastaanottoa pitävä Saijonmaa-Koulumies.

Tulehtunut iho punoittaa ja siinä on erilaisia näppylöitä, joita koiraa alkaa raapia. Yhteyttä kannattaa ottaa lääkäriin. Saijonmaa-Koulumiehen mukaan koiran oloa voi yrittää helpottaa pesulla.

Turkkia ei kannata pestä tiuhaan

Saijonmaa-Koulumies kehottaa käyttämään koiran turkin hoidossa maalaisjärkeä. Terve koira tulee pestä vain tarpeen mukaan: silloin kun ihossa on ongelmia ja turkki on jostakin syystä likaantunut. Pesussa tulee käyttää koirille tarkoitettuja pesuaineita.

– Ylihoitoa kannattaa välttää, sillä liika pesu kuivattaa ihoa. Tervettä ja siistiä koiraa ei tarvitse pestä kuin jouluksi ja juhannukseksi – jos silloinkaan.

Esimerkiksi lenkillä tulleet kurat tulee toki huuhdella pois ja tassujen kuntoa tarkkailla. Tassun pohjissa oleviin karvapaakkuihin voi kertyä muun muassa hiekkaa, joka ärsyttää ihoa.

Selviäisitkö sokkona tietöiden ja remonttien keskellä? Kesäkaupunki pakottaa näkövammaisen ahtaalle

Kaupungin keskusta on täynnä haasteita, joita näkevä ei huomaa. Piippaavat liikennevalot on poistettu, kadulla on matalia tolppia ja terassit tukkivat jalkakäytävät. Näkövammaisella Hannu Huovisella on kuitenkin Ässä hihnassa.

Näkövammainen Hannu Huovinen ja opaskoira Ässä.

Koitapa kulkea silmät kiinni kaupungin keskustassa risteyksien yli rakennustyömaita ja katukylttejä väistellen. Sellaisen haasteen edessä on näkövammainen Hannu Huovinen joka päivä liikkuessaan kaupungissa.

Huovisen apuna on vuoden verran ollut musta labradorinnoutaja Ässä. Sitä ennen hän paineli katuja valkoisen kepin kanssa.

– Koiran kanssa kulkeminen on helpompaa kuin kepin. Koira osaa ajatella, mistä kannattaisi yrittää, keppi ei. Koiran kanssa liikkuessa voi kävellä reippaampaa vauhtia. Kepin kanssa kulkiessa on vaikea havaita esimerkiksi matalia pylväitä, lahtelaismies kertoo.

Lahdessa keskusta on monen muun kaupungin tapaan täynnä rakennustyömaita ja poikkeuksellisia liikennejärjestelyjä.

Huovinen antaa opaskoira Ässälle kommenon: etsi suojatie. Ässä katselee jalkakäytävällä olevia vaaleita ja tummia kiveyksen ruutuja ja pysähtyy hämmentyneenä.

Suojatien merkiksi maalatut viivat ovat risteyksen joka kohdassa lähes kokonaan kadonneet.

Näkövammaistan erityistarpeita ei oteta tarpeeksi huomioon esimerkiksi liikenteen poikkeusjärjestelyissä, sanoo Näkövammaisten keskusliiton järjestöjohtaja Merja Heikkonen.

Muutamissa suurissa kaupungeissa järjestyssääntöihin on tehty tarkennuksia paikallisten yhdistysten ja järjestöjen aloitteesta.

– Esimerkiksi Tampereella on määritelty, kuinka kaukana standit saavat olla seinästä ja millainen tila pitää jäädä vapaalle kulkutiele. Mutta [näkövammaisten tarpeita] ei oteta suinkaan tarpeeksi huomioon, eikä kaikkialla.

Koira ei ymmärrä itseään isompia esteitä

Autoja lähestyy letkana risteystä ja vieressä on rakennuksen purkutyömaa. Kaupunki on täynnä meteliä. Huovinen kuuntelee liikenteen ääniä ja arvioi turvallisen hetken ylittää tie. Yli mars, komentaa Huovinen.

Autoletka hiljentää vauhtia ja pysähtyy. Koira kävelee Hannun vasemmalla puolella ja vie suoraan suojatien yli.

– Kyllä autoilijat yleensä antavat hyvin tilaa.

Huovisen mielestä myös muut kanssakulkijat huomioivat hyvin näkövammaisen ja erityisesti opaskoiran. Näkövammaisen opaskoiraa ei kuitenkaan saa tulla taputtelemaan tai antaa toisen koiran tulla haistelemaan.

– Opaskoira on töissä. Emmehän me taputtele bussikuskeja tai kassaneitejäkään. Töissä olevaa koiraa ei saa häiritä.

Välillä koira tekee omia ratkaisujaan. Koira ei esimerkiksi hahmota esteitä, jotka ovat korkeammalla kuin sen silmät.

– Viime kesänä suojatien eteen oli parkkeerattu polkupyöriä. Koira meni kahden polkupyörän sarvien välistä. Minä törmäsin sitten polkupyöriin.

Terassit pistävät näkövammaisen ahtaalle

Huovisen näkö on hyvin heikko. Syntymästä saakka ollut silmänpainetauti eli glaukooma on heikentänyt näön.

– Näköni on samanlainen kuin jos pistäisit illalla silmälasit piimälasiin ja laittaisit aamulla päähän. Mitään tarkkaa ei näy. Hahmoja näkyy, mutta en välttämättä tiedä, ovatko ne puita, ihmisiä, vai tolppia.

Rakennustyömaata katselemaan jääneet ihmiset seisovat keskellä jakakäytävää. Ässä opastaa Huovisen ihmisjoukon läpi.

– Välillä ihmiset jäävät ovien eteen, enkä tahdo päästä ovelle. Olisi hyvä, jos ihmiset parkkeeraisivat itsensä talojen seinustoille eivätkä keskelle jalkakäytäviä, niin liikkuminen olisi suoraviivaisempaa.

Lahti on Huovisen mielestä yleisesti ottaen helppo kaupunki näkövammaiselle liikkua. Keskustan ruutukaavan johdosta kadut ja kohteiden numerot on helppo löytää.

Työmaat ja väliaikaiset rakennelmat kuitenkin vaikeuttavat liikkumista, jos jalankulkijan käyttöön jää vain kapea kaistale. Esimerkiksi terassit aiheuttavat pahimmillaan sen, että näkövammainen joutuu kiertämään ajotien kautta.

– Yritysten tulisi ottaa huomioon, että ohi pääsee turvallisesti kulkemaan, reilu turvallinen kulkureitti. Työmaat pitää suojata hyvin, ettei vahingossakaan pääse tipahtamaan. Ei ole kyse ainoastaan näkövammaisista, vaan myös pyörätuolilla ja lastenvaunuilla täytyy päästä kulkemaan esteetöntä reittiä.

Uudet automaatit kutsuvat apua

Opaskoira vie Huovisen pankin ovelle. Hän tunnustelee jalalla portaat ja etsii kädellä ovenkahvat. Sisällä on hankalampaa, kun pitäisi ottaa jonotusnumero.

– Koiralle ei ole opetettu, että etsi jonotusnumero. Sellaista käskyä ei ole olemassa.

Huovinen jää seisomaan aulaan ja odottaa, että joku tulisi auttamaan. Numeroautomaatissa on paneeli, jossa on neljä nappulaa. Napeissa ei ole kohokirjamia.

– Sitten menee lottoamiseksi. En kuitenkaan näe lapusta numeroa, enkä tiedä koska vuoroni on.

Ongelma on ratkaistu joissakin uusissa palvelukeskuksissa, kertoo Näkövammaisten keskusliiton järjestöjohtaja Merja Heikkonen. Muun muassa Tikkurilan uudessa matkakeskuksessa on otettu käyttöön automaatteja, joissa on henkilökunnan kutsunappi.

– Se on hyvä esimerkki siitä, että vammaisjärjestön asiantuntemus on otettu käyttöön heti suunnitteluvaiheessa. Siellä on hyvät opasteet, esteettömät kulkutiet ja hyvä valaistus, Heikkonen kiittelee.

Luonnossa urheilu päihittää sisätilat mennen tullen – green care elvyttää myös mieltä

Metsäympäristössä oleskelu parantaa myös vastustuskykyä ja laskee verenpainetta. Samalla keskittymiskyky paranee ja mielikin ajattelee positiivisempia asioita.

Juoksevat jalat metsäympäristössä.

Etenkin kesäaikaan moni suuntaa sisäliikuntahallien sijaan ulos liikkumaan. Terveyden kannalta voi olla suosiollista poiketa pois yleisiltä teiltä ja suunnata metsän siimekseen.

Tutkimukset osoittavat, että jo neljän minuutin metsäympäristössä oleskelu palauttaa keskittymiskykyä.

– Asiaa on tutkittu niin kutsutuilla suunnatun tarkkaavaisuuden testeillä. Pienenkin metsässä oleskelun jälkeen oikolukutesteistä saatiin merkittävästi parempia tuloksia, luonnon avulla hyvinvointia levittävän Green Care Finland ry:n puheenjohtaja Tuomo Salovuori kertoo.

Samankaltaisia tutkimustuloksia on saatu ympäri maailmaa. Kehon stressioireet vähenevät; verenpaine laskee, vastustuskyky paranee, ihon sähkönjohtokyky eli hikoilu vähenee ja stressihormonin määrä veressä laskee. Merkillepantavaa tutkimuksissa ovat myös emotionaaliset havainnot.

– Kun ihmisille on näytetty kuvia toisista ihmisistä ja pyydetty arvioimaan heidän tunnetilojaan, arviot ovat olleet aiempaa positiivisempia, Salovuori jatkaa.

Metsä voi olla tulevaisuuden turistirysä

Japanissa metsiä luokitellaan jo niiden terapeuttisten vaikutusten mukaan. Salovaara arvioi, että Suomessakin metsäterapiasta olisi suuri hyöty esimerkiksi tietotyöläisille.

– Pelkästään vaihtelevassa maastossa liikkuminen tekee hyvää pitkän paikallaolon jälkeen. Jos metsässä vielä urheilee, kyllähän siitä saa tuplasti hyvän olon. Lisäksi esimerkiksi polkujuoksu voi sopia monille, jotka eivät pysty juoksemaan asfaltilla. 

Kuopiossa muun muassa avovesi- ja polkujuoksutapahtumia järjestävä Jaana Turunen ei myönnä, että hänellä luonnossa urheilun taustalla olisi mitään sen kummempaa ideologiaa.

– Se on vaan ihan järjettömän paljon kivempaa! Metsässä juokseminen on pehmeämpää ja vaihtelevampaa, ja kyllähän siellä silmä ja mielikin lepää. Vesijuoksussa luonto antaa mahdollisuudet ihan mihin vain, ja ollaanhan siinä ihan konkreettisesti kosketuksissa luontoon. Kun ohittaa kuikat muutaman metrin päästä, on se tunne hieno.

Salovuori ihmettelee, ettei suomalaisen metsän virkistysarvoa ole vielä nykyistä tehokkaammin tuotteistettu.

– Joku mustikoiden poimiminen puhtaasta luonnosta on monelle turistille ihan huikea juttu. Ja ehkä voisimme kääntää viileät kesätkin eduksemme; monissa maissa jatkuvan helteessä kärvistelyn jälkeen piipahdus raikkaassa Suomessa tuhansien viileiden järvien keskellä voisi hyvinkin olla tulevaisuuden juttu.

Maailman ensimmäinen malariarokote pääsi askeleen lähemmäs käyttöönottoa

Euroopan lääkevirasto suosittelee käyttöluvan antamista malariarokotteelle, jota on testattu pikkulapsilla seitsemässä Afrikan maassa. Rokotteen antama suoja on kaukana täydellisestä, mutta kehittäjäyhtiön mukaan se olisi silti tärkeä apu taudin suitsimisessa. Malaria tappaa joka vuosi satojatuhansia ihmisiä.

Malariaan sairastunutta pikkupoikaa hoidetaan sairaalassa.

Euroopan lääkevirasto suosittelee pitkään kehitellyn malariarokotteen käyttöönottoa afrikkalaislapsilla, brittiläinen lääkeyhtiö GlaxoKlineSmith (GSK) kertoo.

Maailman terveysjärjestö WHO:n on määrä päättää tämän vuoden kuluessa, kannattaako se Mosquirix-kauppanimellä tunnetun rokotteen käyttöä muiden malariantorjuntakeinojen ohella. Sen lisäksi GSK:n pitää hakea myyntilupaa erikseen jokaisessa maassa, jossa rokote halutaan ottaa käyttöön.

Paras, mutta ei hyvä

Tehokasta malariarokotetta on etsitty vuosikymmeniä. Mosquirixin kehitystyö on kestänyt kolmisenkymmentä vuotta ja se on tähänastisista malariarokotteista paras – mutta ei kovin hyvä.

Laajoissa Afrikassa tehdyissä kenttäkokeissa havaittiin, että 6–12-viikkoisilla pikkuvauvoilla rokotteen teho oli vain 27 prosenttia. 5–17-kuukautisilla lapsilla se tepsi paremmin, 46-prosenttisesti. Rokotetta on annettava neljä annosta parhaan tehon saavuttamiseksi, ja silti se heikkenee muutamassa vuodessa.

Euroopan lääkevirasto kuitenkin suosittaa, että käyttölupa annetaan koko testatulle ikähaarukalle kuuden viikon ikäisistä vauvoista alkaen.

GSK:n toimitusjohtaja Andrew Witty sanoo tiedotteessa, että vaikka rokote ei yksinään ole vastaus malariaan, se olisi jo käytössä olevien torjuntakeinojen kuten hyönteisverkkojen ja -myrkkyjen kanssa käytettynä merkittävä apu taudin hillitsemisessä.

Malariaan kuoli vuonna 2013 arviolta 584 000 ihmistä, suurin osa heistä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Yli 80 prosenttia malarian uhreista on alle viisivuotiaita lapsia.

Juttua korjattu 11:58: Toisin kuin uutistoimisto Reuters ensin kertoi, rokotteen lisensointiin ei tarvita Euroopan komission hyväksyntää.

Potilaan itse säätelemä kivunlievitys toimii osalla päivystyspotilaista

Omahoito auttaa ainakin vatsakivuista kärsiviä. Sen sijaan ulkoisista syistä vammautuneita itsesäädelty kivunlievitys ei auta.

Sairaanhoitaja käyttää kipupumppua Oulun kaupunginsairaalan potilashuoneessa.

Sairaaloiden päivystykseen hakeutuvat kipupotilaat saisivat nykyistä paremman helpotuksen kipuihinsa, jos he saisivat säädellä itse kivunlievitystään. Tämä koskee kohtalaisista tai vakavista vatsakivuista kärsiviä, mutta ei ulkoisista syistä vammautuneita, kaksi brittitutkimusta osoittaa.

Potilaan säätelemässä kivunlievityksessä potilas pystyy nappia painamalla antamaan itselleen kipulääkeannoksen tarkoitukseen suunnitellulla pumpulla. Pumpusta saa vain turvallisen suuruisia annoksia turvallisin väliajoin.

Nyt julkaistujen tutkimusten perusteella kipulääkepumppua käyttävät vatsakipupotilaat kokevat kipujensa lievittyvän enemmän kuin hoitajan annostelema kipulääkkeensä saavat. Tutkimuksiin osallistuneet saivat morfiinia suonensisäisesti.

Itse annosteltuna potilaat myös saavat enemmän lääkkeitä kuin hoitajan hoidossa ja he ovat huomattavasti tyytyväisempiä saamaansa kivunlievitykseen. Havainto viittaa siihen, että nykyisellään moni päivystykseen hakeutuva kipupotilas ei saa riittävästi kipulääkkeitä.

Itsesäätely ei tulosten perusteella sopinut kaikille potilaille, sillä ulkoisista syistä vammautuneita kipupotilaita se ei auttanut tavallista hoitoa enempää. Kipulääkepumpuista ei silti ollut heille haittaa.

Brittien tulokset ovat tervetulleita, sillä vaikka potilaan säätelemästä kivunlievityksestä on tutkimusnäyttöä muissa yhteyksissä, päivystys- ja ensiapupotilaita koskeva tieto on ollut puutteellista.

Tutkimuksiin osallistui kaksisataa vatsakipujen vuoksi sairaalan päivystykseen hakeutunutta ja kaksisataa ulkoisista syistä vammautunutta kipupotilasta. Heistä puolet satunnaistettiin tavalliseen hoitajan johdolla tapahtuvaan kivunlievitykseen ja puolet itsesäädeltävään lääkitykseen.

Tutkimukset julkaistiin British Medical Journalissa.

"Pillimehuissa on enemmän sokeria kuin ennen" – Tarua!

Vaikka moni toisin luulee, eivät pillimehut sisällä sen enempää sokeria kuin ennenkään. Päinvastoin, joidenkin pillimehujen sokeripitoisuudet ovat laskeneet. Rinnalle on tullut myös useita osaksi tai täysin keinomakeutettuja pillimehuja.

Pillimehuja auringonpaisteessa.

Tänäkin kesänä suomalaislapset juovat miljoonia purkillisia pillimehuja. Mitään terveysjuomia ne eivät ole, sillä happamuus ja sokeri ovat tunnetusti paha yhdistelmä etenkin hampaille. Väitteet siitä, että pillimehujen sokeripitoisuus olisi noussut, ovat kuitenkin tuulesta temmattuja.

Suurimmat pillimehuvalmistajat, Grandeista vastaava Valio ja Mehukatti Trip -mehujen tekijä Eckes-Granini vakuuttavat, että sokerin määrä on perinteisissä pillimehuissa säilynyt vuosikymmenet samalla tasolla.

– Keskimäärin 9–11 prosentin paikkeilla pyörii, kun pillimehuja ajatellaan. Suurin piirtein 10 prosenttia on sokeripitoisuus tuotteissa, sanoo Eckes-Granini Finlandin kaupallinen johtaja Torsti Hurmerinta.

Valiolta kerrotaan, että tietyissä mauissa on sokerin määrää jopa laskettu. Mansikka-Grandin sokeripitoisuus on vuosien mittaan laskenut 12 prosentista 10,5 prosenttiin ja vadelman 11,5 prosentista 10,7 prosenttiin.

Pillimehupakkauksissa myytäviä täysmehuja ei makeuteta erikseen, vaan niiden makeus syntyy hedelmän omasta sokerista. Täysmehujen sokeripitoisuus on kuitenkin samalla tasolla kuin sokerilla makeutetuissa pillimehuissa.

Käytännössä 10 prosentin sokeripitoisuus tarkoittaa, että kahdessa desilitrassa pillimehua on sokeria noin 20 grammaa. Se vastaa kahdeksaa pientä sokeripalaa.

"Vähemmän sokeria" -trendi jyllää myös pillimehuissa

Sokerin, erityisesti lisätyn sokerin eli sakkaroosin määrä, on alkanut kiinnostaa kuluttajia enenevässä määrin.

– Kyllä uskon, että kuluttajan tietoisuus ja valveutuneisuus on lisääntynyt. Oli se sitten rasva- tai sokeripitoisuutta, niin kyllä ihmiset tarkemmin lukevat pakkaustekstejä. Se on selkeä trendi, joka on ollut havaittavissa, sanoo Hurmerinta Eckes-Graninilta.

Tämä vaikuttaa luonnollisesti myös siihen, millaisia mehuja markkinoille tuodaan. Sokerilla makeutettujen pillimehujen rinnalle on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut useita osittain tai kokonaan keinomakeutettuja tuotteita.

Eckes-Granini makeuttaa sokerittomat Trip-mehunsa sukraloosilla ja asesulfaami K:lla. Valion Kidius-sarjan mehuista kaksi on makeutettu hedelmäsokerilla ja yksi aspartaamilla ja asesulfaami K:lla.

Muotimakeuttaja stevioliglykosidia käytetään joissain Valion Grandi-mehuissa sokerin rinnalla. Eckes-Granini ei toistaiseksi käytä pillimehuissaan tätä steviakasvista saatavaa makeutusainetta.

Verotus ohjaa kuluttajaa, kuluttaja mehutehtaita

Virvoitusjuomia on verotettu Suomessa 1940-luvulta alkaen. Viime vuosina verotusta on nostettu tuntuvasti: kun vero vielä vuonna 2010 oli 4,5 senttiä litralta, on se vuodesta 2014 saakka ollut 22 senttiä per litra niiden juomien osalta, joissa sokeria on yli 0,5 prosenttia. Käytännössä tämä tarkoittaa kaikkia edes osaksi sokerilla makeutettuja juomia. Sokerittomia juomia, kuten kivennäisvesiä ja keinomakeutettuja mehuja ja limonadeja, verotetaan 11 senttiä litraa kohti.

Valmistajien mukaan verotus ei liiemmin ohjaile heidän tuotekehitystään. Suurempi merkitys on kuluttajien mieltymyksillä – johon valtio tosin pyrkii verotuksella vaikuttamaan.

– Virvoitusjuomaveron korotus menee suoraan hintoihin. Ne, jotka ovat tarkkoja hinnoille, valitsevat halvemman, ja sitä kautta vaikutetaan kulutuskäyttäytymisen, sanoo markkinointipäällikkö Jenni Lindell Valiolta.

– Kyllä verotuksen porrastaminen on porkkanana valmistajille. Mutta kuluttajan maku ratkaisee, se mikä maistuu hyvälle, niin sitä ostetaan, Eckes-Graninin kaupallinen johtaja Torsti Hurmerinta sanoo.

Lääkeyhtiön esittelemä Alzheimer-lääke voi olla läpimurto taudin hidastamisessa

Eli Lilly -lääkeyhtiö kertoo saaneensa kokeissaan selviä merkkejä siitä, että solanetsumabi estää Alzheimerin taudin etenemistä, jos lääkitys aloitetaan jo ensi oireisiin.

Kaksi vanhaa naista kävelee rollaattoreineen sisään hoivakodin ovesta.

Alzheimer-tutkijoiden kansainvälisessa kokouksessa Washingtonissa on esitelty uusi lääke, josta sen kehitellyt yhtiö uskoo koituvan helpotusta Alzheimerin ensi vaiheeseen.

Alzheimerin taudin lääkitseminen on osoittautunut toistaiseksi ylipääsemättömäksi haasteeksi, minkä vuoksi tieto mahdollisesta läpimurrosta on herättänyt suurta kiinnostusta. Vuoden 1998 jälkeen 120 Alzheimer-lääkkeen kokeet ovat epäonnistuneet.

Yhdysvaltalainen Eli Lilly -yhtiö aloitti vuosikymmenen alussa kokeet solanetsumabi-lääkkeellä tuhotakseen aivoihin muodostuvaa beeta-amyloidia eli proteiiniplakkia. Nykytiedon mukaan se on Alzheimerin taudin aiheuttaja.

Vuonna 2012 yhtiö kertoi, ettei solanetsumabi ollut puolitoistavuotisissa kokeissa tehonnut keskivaikeita Alzheimer-oireita sairastaneisiin, mutta lieviin oireisiin sillä tuntui olevan vaikutusta.

Jatkokokeissa solanetsumabia saivat niin he, joita sillä oli lääkitty jo edellisissä kokeissa, kuin he, joille oli annettu lumelääkettä. Kaksi vuotta myöhemmin tutkittiin molempien ryhmien henkistä suorituskykyä ja selviämistä päivittäisistä askareista.

Tulosten mukaan ero, joka ryhmillä oli ollut ensimmäisten kokeiden päättyessä, kesti vuoden ajan. Kahden vuoden päästä ero ei enää ollut tilastollisesti merkittävä, Eli Lillyn tutkijat kertovat.

Lääkkeellä on pitkä matka apteekin hyllylle

Brittiläisen Alzheimer-järjestön tutkimusjohtajan Eric Karranin mukaan lääke on läpimurto, jos tähänastisten kokeiden tulokset kyetään toistamaan.

Siinä tapauksessa lääkärit voivat ensi kertaa hidastaa Alzheimerin tautia, joka olisi uskomaton edistysaskel, Karran sanoo Britannian yleisradioyhtiön BBC:n haastattelussa.

Kaikki Washingtonin kokoukseen osallistuneet asiantuntijat eivät kuitenkaan olleet yhtä vakuuttuneita.  Etelä-Kalifornian yliopiston professori Lon Schneider kommentoi The New York Times -lehdessä, etteivät kokouksessa esitellyt tiedot oikeastaan tarjoa näyttöä lääkkeen tehosta tai sen yhteydestä amyloidi-hypoteesiin.

Hoitoa netissä – ihastuttaako, vihastuttaako vai pelottaako?

Puhelimeen ei vastata eikä vastaanottoaikoja saa. Tämä on arkipäivää suomalaisessa terveydenhuollossa. Entä jos kotisohvalla olisi mahdollisuus vastata sähköiseen oirekyselyyn ja palvelu tuottaisi sinulle ratkaisuehdotuksen – sopisiko se sinulle?

Jenniina Mutta

Hyksin Syöpäkeskuksen Noona-palvelu ja Hämeenlinnassa käytössä olevat Minunterveyteni.fi eivät ole sähköisiä lomakkeita tai sähköpostiviestejä. Ne ovat uusia terveysteknologiapalveluja, joissa potilaan omat tiedot ja lääketieteellinen tietämys yhdistetään siten, että potilas saa kysymyksiinsä ratkaisuehdotuksen – kenties kokonaan ilman käyntiä terveydenhuollon toimipisteessä.

Nettipalvelu on aina auki. Se kysyy ja pyytää vastaamaan oireita koskeviin kysymyksiin. Vastauksena voi olla itsehoito- tai toimintaohje.

Terveysteknologiasta keskustellaan keskiviikon A-studiossa Yle TV1:ssä ja Yle Areenassa kello 21.05 alkaen.

Hämeenlinnassa ei tarvitse flunssaisena jonottaa

Minunterveyteni.fi -palvelussa on mahdollisuus tehdä sähköinen terveystarkastus tai kartoittaa kurkkukivun ja virtsatietulehduksen oireet. Palvelua laajennetaan.

Minunterveyteni fi.-palvelun kehittämisessä mukana ollut yleislääketieteen erikoislääkäri Risto Mäkinen sanoo, että neljäsosa hengitystietulehdus-asiakkaista voitaisiin hoitaa Minunterveyteni.fi:n kaltaisella palvelulla.

– Se vapauttaisi henkilökuntaa niille ihmisille, jotka eivät pysty sähköisiä palveluja käyttämään ja toisaalta antaisi voimavaroja kansansairauksien kuten diabeteksen hoitoon, sanoo Mäkinen.

Palvelun kautta ihminen pääsee myös osallistumaan aiempaa aktiivisemmin omaan hoitoonsa.

– Potilaan rooli tulee korostumaan uudella tavalla. Potilas saa enemmän valtaa, mutta myös vastuuta omasta hoidostaan, sanoo Minunterveyteni.fi:n projektipäällikkö Jari Numminen.

Rintasyöpää sairastava ei jää hoitojen päätyessä yksin

Noin 33 000 ihmistä sairastuu syöpään joka vuosi. Syöpärekisterin ennusteiden mukaan vuonna 2025 syöpään sairastuvien määrän ennustetaan olevan jo 40 000. Kasvu olisi siis 30 prosenttia. Uusia hoitotapoja tarvitaan.

Hyksin Syöpäkeskus otti tutkimuskäyttöön rintasyöpäpotilaiden toipumisen seurantaan tarkoitetun Noona-palvelun kesäkuussa. Noonan avulla rintasyöpäpotilaat voivat ottaa yhteyttä hoitavaan yksikköön, jos heillä on oireita, jotka voivat liittyä rintasyövän uusimiseen tai annettujen hoitojen haittoihin. Noona vastaa potilaalle itse tai hoitajan avustamana.

Noonan avulla osa potilaiden seurantaprosessista on mahdollista automatisoida.

– Noona antaa mahdollisuuden lisätä vastaanottoaikoja niille potilaille, jotka sitä eniten tarvitsevat, sanoo ylilääkäri Johanna Mattson Hyksin Syöpäkeskuksesta.

Potilas ei myöskään jää yksin hoitojen päättyessä, kun turvallinen yhteys hoitohenkilökuntaa päättyy. Noonan myötä se jatkuu tuttuihin rintasyöpähoitajiin sähköisesti, sanoo Mattson.

Sähköinen hoito parantaa terveyspalveluja

Yksi suurimpia tyytymättömyyden aiheita on se, että terveydenhuoltoon ei saada yhteyttä. Puhelimeen ei aina ehditä vastata. Mattsonin mukaan nettipalveluissa tätä ongelmaa ei ole.

– Noona tarkoittaa sitä, että potilaan ei tarvitse enää jonottaa ja kaikki pääsevät läpi.

Eikä Noonaa sen enempää kuin Minunterveyteni.fi-palvelua ole pakko käyttää. Lääkärien ja hoitajien vastaanottoajat eivät vähene.

– Osa ylimääräisistä turhista käynneistä jää pois, mikä tekee tilaa sellaisten potilaiden kohtaamiseen vastaanotolla, jotka sitä tarvitsevat, sanoo ylilääkäri Mattson.

Terveysteknologiasta keskustellaan laajasti keskiviikon A-studiossa. Kello 21.05 Yle TV1:ssä ja Yle Areenassa lähetettävän ohjelman juontaa Annika Damström. #yleastudio

Pettu toimi arkiruokana vihannesten tilalla – sisältää paljon hivenaineita ja vitamiineja

Saamelaiset ovat käyttäneet perinteisesti pettua terveysruokana, eivät vain ruokapulan vuoksi. – Petusta onkin sanottu, että se on kolttasaamelaisten ja inarinsaamelaisten vihannes: vaikka on syöty melko yksipuolisesti lihaa ja kalaa, ihmiset ovat pysyneet terveinä, sillä petusta on saatu tärkeitä hivenaineita ja vitamiineja, kertoo kolttasaamelaisen perinteen asiantuntija Irja Jefremoff.

Elina Vuoti, Natalia Magnani, Keväjärvi, pettu, puun kuoriminen

Pettu tuo monien mieleen pula-ajan ja pettuleivän. Kolttasaamelaisen perinteen asiantuntija Irja Jefremoff kertoo kolttien käyttäneen männyn kuoresta saatavaa pettua arkiruokana pula-ajasta huolimatta.

– Kolttasaamelaiset ja inarinsaamelaiset ovat käyttäneet pettua säännöllisesti ja ympärivuotisesti osana ravintoaan. Saamelaiset ovat keittäneet pettupuuroa ja käyttäneet pettua suurusteena erilaisissa liemissä, kertoo Jefremoff.

Pettu kuivataan ja paahdetaan ennen ravinnoksi käyttämistä

Keväjärvellä Inarissa on tänä kesänä opeteltu petun käsittelemistä Irja Jefremoffin johdolla. Hän kertoo, että pettua otetaan nuoresta vaalearunkoisesta männystä, joka täytyy kaataa.

– Ensin irroitetaan kaarnaa, alta paljastuu mehevä nilakerros, joka kaavitaan irti nuolimella. Nilakerros irtoaa suurina levyinä, kun se otetaan oikeaan aikaan. Sen jälkeen pettulevyt kuivataan, paloitellaan ja paahdetaan kauniin vaaleanruskeiksi. On sanottu, että pajuhiili on hyvä paahtamiseen, sillä se poistaa nilasta pihkanmakua. Lopuksi pettu jauhetaan; porontaljan nurjalle puolelle laitetaan pettupalaset, jotka vuotkimella hienonnetaan jauhoksi, Jefremoff selittää.

"Pettu on kolttasaamelaisten ja inarinsaamelaisten vihannes"

Irja Jefremoffin mukaan pettu voisi olla myös nykyaikana terveysruoka – "superfood", sillä se sisältää paljon hyviä ravinteita.

– Siitä onkin sanottu, että se on kolttasaamelaisten ja inarinsaamelaisten vihannes. Vaikka on syöty melko yksipuolisesti lihaa ja kalaa, ihmiset ovat pysyneet terveinä, sillä petusta on saatu tärkeitä hivenaineita ja vitamiineja. Tämän vuoksi kolttasaamelaiset ja inarinsaamelaiset eivät ole kärsineet entisaikaan ihmisillä yleisistä puutossairauksista, Jefremoff kertoo.

Pettu kiinnostaa myös tutkimusaiheena

Tromssan yliopistossa opiskeleva Sandra Bogdanova tekee lopputyötään petusta. Hän tutkii alkuperäiskansojen petun käyttöä ja keskittyy tutkimuksessaan Inarin alueeseen. Hänen mukaansa petun käyttö ravintona on ollut yleistä monien alkuperäiskansojen joukossa pohjoisella pallonpuoliskolla.

– Olen huomannut, että suomalaisessa kirjallisuudessa ei mainita, että saamelaiset ovat käyttäneet pettua ravinnoksi, eikä myöskään sitä, että sitä käytetään edelleen.

Bogdanova on myös huomannut, että Suomessa luullaan, että pettu on vain nälkävuosien ruokaa.

– Usein luullaan, että pettua käytetään vain leivässä, mutta erityisesti Inarin seudulla pettua on syöty marjojen kanssa ja siitä on keitetty puuroa.

Bogdanova on kirjoittamassa lopputyötään, johon on kerännyt materiaalia Saamenmaalla. Myöhemmin, opintojen päättymisen jälkeen, suunnitelmissa on kirjoittaa kirja kolttasaamelaisten kanssa petun käyttämisesta. Tarkoituksena on, että kerätty tieto palaa takaisin saamelaisyhteisölle.

Vesi-ilmapallo kohdussa ja neljä muuta halpaa hengenpelastajaa – nämä keksinnöt voivat auttaa köyhimpiä

YK päättää ensi syksynä uusista, entistä kattavammista kehitystavoitteistaan. Inspiraatioksi hyväntekeväisyysjärjestö PATH kokosi listan kekseliäistä lääketieteellisistä laitteista, lääkkeistä ja hoidoista, jotka voisivat parantaa terveydenhuoltoa maailmanlaajuisesti seuraavien 15 vuoden aikana.

Kaksi lasta pumppaa vettä kaivosta.

Kondomista tehty vesi-ilmapallo voi pelastaa vertavuotavan naisen hengen synnytyksen jälkeen. Sen tarvikkeet maksavat yhteensä alle viisi dollaria, ja niitä löytyy suoraan klinikan hyllyltä myös kehittyvissä maissa.

Yhdysvaltalaisen Massachusetts General Hospitalin esittelemä keksintö on yksi nokkelista, kohtuuhintaisista keinoista, joita kansainvälinen hyväntekeväisyysjärjestö PATH on koonnut vastajulkaistuun raporttiinsa.

Raportissa listataan kaikkiaan 30 uutta lääketieteellistä laitetta, lääkettä tai hoitomuotoa, joilla on järjestön mukaan edellytyksiä parantaa erityisesti äitien ja lasten terveyttä 15 seuraavan vuoden aikana. Terveydenhuollon asiantuntijat ovat valinneet listalle nostetut keksinnöt.

PATH laati listan vauhdittaakseen YK:n uusia terveydenhuoltoon liittyviä kehitystavoitteita. Lukuisia aloja kattavat kehitystavoitteet lyödään lukkoon ensi syksynä, ja ne pyritään toteuttamaan vuoteen 2030 mennessä.

Yhdysvaltalaisen NPR-radioverkon pyynnöstä järjestö valikoi 30 keksinnön joukosta viisi, jotka ovat jo käytössä ja vaikuttavat hyvin lupaavilta.

1. Kondomipallo tyrehdyttää vuotoa

Synnytyksen jälkeiseen verenvuotoon kuolee vuosittain 130 000 naista. Se on kehittyvissä maissa yksi suurimmista äitikuolleisuuden syistä.

Vuodon tyrehdyttämiseen käytetään länsimaissakin erilaisia kohdun sisälle asetettavia palloja, mutta varta vasten valmistettujen lääketieteellisten välineiden hinnat karkaavat kehittyvien maiden ulottumattomiin.

Massachusetts General Hospitalin kehittämään budjettiversioon tarvitaan tavallinen kondomi, Foley-katetri, yksisuuntainen venttiili, injektioruisku ja puhdasta vettä. Vedellä täyttyvä kondomi luo kohtuun painetta, joka tyrehdyttää verenvuotoa.

Sairaalan mukaan kondomipallo on jo käytössä Sierra Leonessa ja Keniassa, missä terveysministeriö on jopa lisännyt hoitomuodon kansallisiin suosituksiinsa. Toukokuun loppuun mennessä pallolla oli pelastettu 204 naista kuolemalta tai vammautumiselta.

PATH-järjestön mukaan hoidon tehokas käyttöönotto voisi pelastaa jopa 169 000 naista vuoteen 2030 mennessä.

2. Kloorauslaatikosta puhdasta vettä

YK:n yleiskokous on julistanut puhtaan veden ihmisoikeudeksi, mutta noin 663 miljoonalla ihmisellä ei edelleenkään ole turvallista juomavettä käytettävissään.

Zimba-klooraaja on yöpöydän kokoinen laatikkomainen laite, joka kytketään suoraan vesilähteeseen.

Zimba toimii ilman sähköä ja mittaa veteen automaattisesti oikean määrän mikro-organismit tappavaa natriumhypokloriittia. Annostusta ei tarvitse miettiä, toisin kuin klooraustabletteja käyttäessä. Kloorattu vesi virtaa laitteen alaosassa olevasta hanasta.

NPR:n mukaan laitetta on testattu intialaiskouluissa, Bangladeshin slummeissa ja Nepalissa maanjäristysten jälkeen.

3. Hengitysapua vastasyntyneille

Yli 800 000 vastasyntynyttä vauvaa kuolee joka vuosi synnytyksen jälkeiseen hapenpuutetilaan. Suurin osa kuolemista tapahtuu kehittyvissä maissa, missä terveyskeskuksilta puuttuu usein välineitä, joilla auttaa vastasyntynyttä hengittämään.

Terveydenhoitotuotteita valmistavan Laerdalin manuaalinen elvytyspalje on yksi tällainen väline. Laitteessa on vain kuusi osaa, joten sen kokoaminen ja puhdistaminen on helppoa.

Palje maksaa 65 dollaria eli vajaat 60 euroa, ja kehittyvissä maissa toimivat hyväntekeväisyysjärjestöt voivat saada hinnasta alennusta 75 maassa.

4. Liikennevalo varoittaa raskausmyrkytyksestä

3–8 prosenttia odottavista äideistä kärsii raskausmyrkytyksestä eli raskauden aikaisesta verenpaineen noususta. Raskausmyrkytys aiheuttaa kehittyvissä maissa noin puolet äitikuolleisuudesta, ja se voi haitata myös sikiön hapen- ja ravinnonsaantia.

Raskausmyrkytys voi pahentua nopeasti. Kehittyvissä maissa terveydenhuoltohenkilöstö ja potilaat eivät kuitenkaan välttämättä huomaa sen oireita.

Englantilaisen King's College Londonin yliopistosairaaloiden kanssa kehittämä Microlife-mittauslaite helpottaa riskien havaitsemista. Sillä mitataan potilaan pulssi ja verenpaine, ja sen jälkeen laite näyttää vihreää, keltaista tai punaista valoa. Keltainen valo merkitsee raskausmyrkytyksen riskiä ja punainen sitä, että hoito on aloitettava välittömästi. Laitteen käyttöön ei juuri tarvita koulutusta.

King's College Londonin mukaan laite on jo käytössä seitsemässä Afrikan ja Aasian maassa. Laite maksaa alle kaksikymppiä, ja sen akun voi ladata tietokoneen usb-portissa.

5. Ehkäisypistos, jonka saa omassa kylässä

Miljoonilla naisilla ei ole tehokasta raskauden ehkäisyä käytettävissään, ja Maailman terveysjärjestön mukaan lähes 50 000 naista kuolee vuosittain raskaudenkeskeytykseen.

Pitkäkestoiset ehkäisypistokset ovat jo suosittuja kehittyvissä maissa. Niiden käyttöä kuitenkin rajoittaa se, että naisen on tyypillisesti matkustettava klinikalle pistoksen vuoksi, ja pistoksen antajat tarvitsevat koulutusta.

Sayana Press on uudenlainen ehkäisypistos, jonka antamisesta on tehty mahdollisimman helppoa. Näin se sopii erityisen hyvin syrjäseutujen kyläyhteisöissä käytettäväksi. Pistäminen on niin yksinkertaista, että pistoksen voisi ehkä antaa itse itselleen. Asiaa tutkitaan parhaillaan.

Sayana Press -ehkäisypistos on EU:n ja useiden muiden maiden hyväksymä. Pilottihankkeet pistoksen käyttöön ottamiseksi ovat käynnissä Burkina Fasossa, Nigerissä, Senegalissa ja Ugandassa.

Mansikka hoikistaa suklaasyöpön vyötärönseutua – ja koituu muutaman vaivan tuhoksi

On olemassa veriarvo, joka paljastaa paheesi, mikäli ne sattuvat mansikan sijasta olemaan suklaa ja voisilmäpulla.

Nainen haukkaa mansikkaa

Monen mielestä kaunis ja makoisa mansikka on lyömätön kesäherkku. Ravintotieteilijä toteaa kuitenkin kuivahkosti, että mansikka on vain yhtä terveellinen kuin muutkin hedelmät ja marjat. Aikamoinen paketti punamarja kuitenkin on paitsi makunsa, myös sisältönsä puolesta.

Mansikka sisältää C-vitamiinia ja folaattia, jota suomalainen nuori nainen saa usein liian vähän ravinnostaan, sekä kaliumia.

Lisäksi mansikassa on flavonoideja, joita pidetään terveellisinä mutta joiden vaikutusta ihmiskehoon on vaikea pitävästi todistaa.

Hyvästi matala-asteinen tulehdus

Ravintotieteilijä Jan Verho kertoo, että mansikalla on lukuisia tunnettuja terveysvaikutuksia.

Kuituisa marja voi esimerkiksi alentaa LDL-kolesterolia ja kaliuminsa ansiosta myös verenpainetta.

Flavonoidit ja muut antioksidantit puolestaan vähentävät matala-asteista tulehdusta, joka nykytiedon valossa on aina kroonisten sairauksien taustalla.

Mansikka on myös siinä diureetti; se sisältää nestettä, muttei suolaa. Neste ja kuitu yhdessä estävät ummetusta.

C-vitamiini puolestaan vahvistaa vastustuskykyä.

Verho tietää kertoa, että kasvien – mansikankin – lukuisat yhdisteet estävät syöpäsolujen kasvua laboratorio-oloissa. Silti ei voi suoraan sanoa, että esimerkiksi mansikka parantaisi syövästä.

Makea mansikka korvaa mainiosti suklaapalan – ja paino putoaa

Vain vähän energiaa sisältävä mansikka on tehokas makeanhimon tappaja, ja kun suklaan sijasta ahmii mansikoita, paino putoaa nopeasti muutaman kilon vyötärön seudulta, johon ylimääräinen energia helposti kertyy. Parissa desissä makeaa marjaa on alle 50 kilokaloria.

Verhon mukaan makeanhimo on usein opittua – esimerkiksi elokuvateatterissa syödään makeisia, koska niin on tapana tehdä. Verho neuvoo, että tavasta oppii parhaiten pois, kun syö kunnon ruokaa riittävästi ja säännöllisesti.

Moni keski-ikäinen pyrkii hallitsemaan painoaan syömättömyydellä tai syömisen rajoittamisella. Tämä johtaa ankariin makeisiin mielitekoihin, kun verensokeri laskee.

Iltapäivän makeannälkää pitää loitolla kunnon välipala. Tällainen on vaikkapa tomaatilla, kurkulla ja juustolla päällystetty täysjyväleipä, neuvoo Verho.

Triglyseridi-arvo kielii muun muassa liiasta sokerista

Keski-ikäisen mahanseudun paisuminen näkyy usein myös kolesterolimittauksessa korkeana triglyseridi-rasvojen paastoarvona.

Verhon mukaan korkeaan paastoarvoon on useita syitä, muitakin kuin kohta yksi eli suklaan ja pullan mättäminen:

1. Runsas, erityisesti vähäkuituisten hiilihydraattien saanti. Ylimääräinen sokeri muokkautuu maksassa rasvaksi eli triglyserideiksi varastoimista varten.

2. Runsas alkoholin käyttö, joka vaikuttaa maksan toimintaan. Triglyseridit kun voivat olla paitsi peräisin rasvasta, myös maksan tuotosta.

3. Metabolinen oireyhtymä ja siihen liittyvä vyötärölihavuus, kun rasvoittunut maksa ei toimi normaalisti.

4. Diabetes

5. Perimä


Päivitys 22.7.2015 klo 20:42: Korjattu mansikan energiasisältö kaloreista kilokaloreiksi.

Katoamiset lisääntyvät kesäisin – muistisairas voi lähteä heinäkuussa kuusenhakuun tai vanhaa kotitaloa katsomaan

Kesä ja kevät ovat kokeneen vapaaehtoisen etsijän mukaan sesonkiaikaa katoamistapauksissa. Yleisimmin lähdetään etsimään muistisairasta ikäihmistä, joka on lähtenyt kotoaan muistojensa perään itselle tuttuun paikkaan.

Iäkäs nainen kulkee rollaattorin kanssa.

Keski-Pohjanmaalla vapaaehtoinen pelastuspalvelu on ollut tänä kesänä mukana muutamassa kadonneen henkilön etsinnässä. Etsintöihin osallistuu yleensä 40–60 vapaaehtoista.

–  Kesä, valoisuus ja hieman lämpimämpi sää aktivoi vatja on mukavampi lähteä ulos, kun tulee mieleen asioita menneestä. Talvella katoamisia on harvemmin, kun on kylmää. Toinen pieni piikki on syksyllä heti marjastuskauden alettua, sanoo SPR:n Länsi-Suomen piirin valmiuspäällikkö Tave Rautiainen, jolla on työstä 14 vuoden kokemus. Piirin alueella katoaa vuosittain 45–60 ihmistä.

Vapepalle tieto kadonneesta tulee suoraan hätäkeskuksesta oman hälytysjärjestelmän kautta. Vasta sitten ollaan yhteydessä poliisiin, jolta saadaan kadonneesta tarkemmat tiedot: ikä, terveydentila ja katoamispaikka.

Poliisin tilannearvion jälkeen Vapepa haalii kasaan kynnelle kykenevät vapaaehtoiset. Tärkeimpiä ovat etsintäkoiran omistavat ihmiset.

– Hajujälkeä lähdetään yleensä etsimään, ja kun sellainen saadaan, löytyy usein myös kadonnut henkilö, sanoo Rautiainen.

Mennäänkö metsään vai vanhalle kotitalolle

Jos vihjeitä kadonneesta ei heti tule, on etsinnän kohdentaminen oikealle alueelle haasteellista. Usein myös huonokuntoiseksi sanottu vanhus saattaa löytyä yllättävän kaukaa. Yleensä katoamistapauksissa on kuitenkin jo ajatus siitä, missä henkilö voisi olla.

Jokainen saatu vihje auttaa etsijöitä eteenpäin: Liikkuuko kadonnut kenties jalkaisin, polkupyörällä vai autolla? Missä kadonneen entinen koti- tai työpaikka sijaitsee? Oliko hänellä kenties jotain mielipaikkaa?

Hyvien vihjeiden ansiosta etsinnät ovat usein ohi nopeasti ja vastassa saattaa olla joko hyvin pirteä tai uupunut henkilö, tietää valmiuspäällikkö Tave Rautiainen.

– Me saatamme ajatella, että sekaisinhan tämä on, mutta toinen saattaakin olla omasta mielestään oikein hyvin selvillä, mitä tekee ja ketä on menossa tapaamaan. Me muut ollemme sitten ihan eri mieltä. On lähdetty vaikkapa vanhalle kotitalolle ja perillä huomattu, että maasto on muuttunut, kotitalo on ehkä purettu eivätkä voimat riitä lähteä pois tai ei osaa enää pois.

Karkuun kotoa

Vaikka varsinaista tilastotietoa Vapepalle ei kadonneiden terveydentilasta ole on Rautiaisen mutu-tuntuma se, että yleisimmin taustalta löytyy muistin heikkenemistä.

Yleisin paikka, josta kadotaan, on oma koti. Muisti voi alkaa oikutella aivan huomaamatta.

– Saatetaan saada päähän ajatus lähteä hakemaan vaikka joulukuusta näin heinäkuussa, kuvaa valmiuspäällikkö Tave Rautiainen.

Paitsi kotoa, vanhuksia katoaa myös sairaaloiden vuodeosastoilta ja palvelutaloista. Kun palvelutalossa huomataan yhden kadonneen, aloitetaan etsinnät ensin sisätiloista, sitten katsellaan ja kysellään lähiympäristöstä.

Puolen tunnin etsintöjen jälkeen tehdään ilmoitus poliisille. Vaikka kadonneet löytyvät yleensä nopeasti, saattavat etsinnät kestää välillä jopa päiviä.

Hypistelymuhvit tuovat iloa ja lohtua dementikoille

Idea hyvän tahdon muhveista on tullut Englannista ja nyt niitä neulotaan vauhdilla eri puolilla Suomea. Maassamme arvioidaan olevan 200 000 muistisairasta. Muistiliiton mukaan kyseessä on kasvava kansantauti.

Isokyröläisen neulomia hypistelymuhveja dementikoille.

Isossakyrössä hypistelymuhveilla tuodaan helpotusta dementikkojen pakko-oireisiin. Neulekahvilaan kuuluvat käsityöharrastajat ovat kutoneet ja virkanneet kymmenittäin lämmittäviä ja pehmeitä muhveja, joihin on neulottu kiinni hypisteltäväksi muun muassa nappeja, tupsuja ja puuhelmiä.

Hyvän tahdon muhvit on kehitelty Englannissa ja nyt niitä neulotaan vauhdilla eri puolilla Suomea. Isonkyrön muhvit on tehty talkootyönä Isonkyrön palvelukeskuksen dementiaosaston asukkaille.

– Ennen oli turkiksista tehtyjä muhveja, mutta nämä ovat neulottuja tai virkattuja hypistelymuhveja. Me olemme tehneet nämä dementikoille. Tarkoitus on antaa dementikon käsille toimintaa. Sairas saattaa repiä pahvinpalasia, pöytäliinan reunaa tai nyppiä verille asti omaa ihoaan. Nyt tarjotaan heille muuta hypisteltävää, sanoo Villavintin vastaava neuvoja ja neulekahvilan vetäjä Miira Karhu.

Levottomat kädet kaipaavat hypistelyä

– Dementikon kädet ovat usein levottomat. Jo tutkimusten mukaan dementikkoa rauhoittavat niin hypistelymuhvi, hypistelyessu kuin myös hypistelyn mahdollistava tyyny. Näistä vaihtoehdoista täällä innostuttiin muhveista, kertoo idean Isoonkyröön tuonut, kesäkyröläinen ja innokas käsityöihminen Raija Nevitt. Talvet hän asuu Espanjassa.

– Muhveissa on muun muassa sekä pääly- että sisäpuolella kiinnineulottuna nappeja, kulkusia, virkattuja pötkylöitä ja kukkia, pullonkorkkeja, joissa kilisevää sisällä ja jotka on sitten virkkaamalla päällystetty pehmeäksi, kuvailee Karhu.

– Muhvit myös lämmittävät käsiä ja tuovat värikkyydessään iloa silmälle, Karhu lisää.

Suomessa arvioidaan olevan 200 000 muistisairasta ihmistä. Etenevään muistisairauteen arvioidaan vuosittain sairastuvan 14 500 yli 64-vuotiaan suomalaisen. Muistiliiton mukaan kyseessä on koko ajan kasvava kansantauti.

Huono kunto altistaa nuoria aivohalvauksille

Heikkokuntoisen riski sairastua aivohalvaukseen on 70 prosenttia suurempi kuin hyvin kuntoteissä pärjänneiden. Aivohalvausriski liittyy lähinnä heikkoon aerobiseen kuntoon.

Mies nostaa käsipainoja kuntosalilla.

Huono fyysinen kunto suurentaa keski-ikäisten vaaraa sairastua aivohalvauksiin, mutta sama saattaa koskea myös nuorempia. Ruotsalaistutkimuksen mukaan yhteys havaitaan jo kahdeksantoistavuotiailla.

Ruotsalaiset hyödynsivät yli 1,1 miljoonan vuosina 1968–2005 asepalveluksen suorittaneen kuntotestituloksia. Seuraavien 42 vuoden aikana vajaat 11 000 miestä sairastui aivohalvaukseen.

Tulosten perusteella riski sairastua aivohalvaukseen suureni tasaisesti mitä huonompi aerobinen kunto ja lihaskunto miehellä oli 18-vuotiaana. Heikoiten kuntotesteissä menestyneiden sairastumisriski oli 70 prosenttia suurempi kuin testeissä hyvin pärjänneiden.

Yhteys koski aivoinfarkteja, aivoverenvuodosta johtuvia aivohalvauksia sekä lukinkalvonalaisia verenvuotoja. Tarkemmassa analyysissa aivohalvausriski liittyi vain heikkoon aerobiseen kuntoon, muttei lihaskuntoon.

Tutkimus julkaistiin lääketieteellisessä Stroke-lehdessä.

Pohjoisen valo parantaa mustikoiden laatua

Mustikka on pyhä marja, todellinen terveyspommi. Nykytutkimus vahvistaa perinnetietoa. Suomalainen biologi Laura Jaakola tutkii luonnonmarjojen terveysvaikutuksia Tromssassa. Pohjoinen mustikka saattaa olla vielä eteläistäkin lajitoveriaan terveellisempi.

Mustikka.

Bioforsk-tutkimuslaboratoriossa tehdään kontrolloituja kasvatuskokeita ja tutkitaan arktisen ilmaston vaikutusta eri kasveihin. Tromssassa sijaitsevat maailman pohjoisimmat fytotronit eli kasvatuskammiot.

– Fytotroneissa voidaan tutkia lämpötilan, valon ja kosteuden vaikutuksia, selvittää Oulusta Tromssaan muuttanut Laura Jaakola. Myös Suomessa luonnonmarjojen tutkimus on vahvaa juuri Oulun ja Itä-Suomen yliopistoissa. Mustikat ovat oivallisia tutkimuskohteita, sillä niitä kasvaa eri leveysasteilla. Siijainti sanelee valon määrän.

Luonnonmarjoja voi luonnollisesti tutkia myös ulkona tuntureilla ja tarkastella esimerkiksi sitä, miten kasvusto selviää runsaslumisina tai lumettomina ja vetisinä talvina.

Yötön ja viileä yö lisää aromeja

– Pohjoisen mustikat sisältävät koetulosten perusteella eniten antosyaaneja, kertoo Laura Jaakola.

Antosyaanit ovat flavonoideihin kuuluvia väriyhdisteitä. Mustikan terveysvaikutukset puolestaan perustuvat muun muassa flavonoideihin.

 Pohjoisen marjat kiinnostavat kansainvälisesti paitsi itse tuotteina, myös tutkimuskohteina. Laura Jaakolallakin riittää opinto-ohjattavia myös Pohjoismaiden ulkopuolelta. Yhteyksiä luodaan Aasiaan, Japaniin, Kiinaan ja Keski-Eurooppaan.

Fytotroneissa voidaan säädellä valoa, kosteutta ja lämpötilaa. Tutkimusta aloitettiin kymmenen vuotta sitten. Laura Jaakola on tutkinut erityisesti fenolisten yhdisteiden biosynteesiä, kasvien kykyä tuottaa terveysvaikutteisia aineita. Flavonoidit kuuluvat fenolisiin yhdisteisiin.

Mustikat parhaimmillaan tuoreina

Mustikat ja marjat yleensäkin ovat nykyisenä terveysboomin aikana kiinnostavia tutkimuskohteita.  Vaikutuksia tutkitaan muun muassa näkökyvyn ongelmien, Alzheimerin taudin, dementian ja sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa. Luonnonmarjojen on todettu auttavan myös suolistovaivoissa.

Satokausi on parhaimmillaan ja tänä vuonna mättäät ovat kirjaimellisesti sinisiä. Milloinkahan marja on terveellisintä nauttia? Biologi kehottaa marjojen suosimiseen osana ruokavalioita yleensäkin.

– Mustikat ovat terveellisiä niissä olevien yhdisteiden vuoksi, tuoreet marjat ovat tietysti suositeltavia, ohjeistaa Laura Jaakola marjastajia. 

Useat tutkimukset kertovat: Naisten muistitaudit pahenevat nopeammin kuin miesten

Yhdysvaltalaiset Alzheimer-tutkijat ovat havainneet useita yhteyksiä sukupuolella ja muistisairauksien kehittymisellä. Kaikissa tuloksissa naiset ovat heikommilla kuin miehet.

Vanha nainen istuu nojatuolissa ja katsoo ikkunasta ulos olohuoneessa.

Iäkkäiden naisten lievät muistiongelmat pahenevat miltei kaksi kertaa niin nopeasti kuin vastaava miehillä havaittu muistamattomuus, kertoo yhdysvaltalainen tutkimus.

Lähes kaksi kolmasosaa Alzheimerin tautia sairastavista yhdysvaltalaisista on naisia. Yksi kuudesta 65-vuotiaasta, päällisin puolin terveestä naisesta sairastuu loppuelämänsä aikana Alzheimeriin. Miehillä vastaava luku on yksi 11:stä.

Aiemmin oletettiin, että ero johtuu siitä naisten yleensä pidemmästä eliniästä, mutta tutkijat ovat yhä enemmän sitä mieltä, mutta syitä on muitakin. Siitä kertovat useat tutkimukset, joita esiteltiin tiistaina Alzheimer-yhdistyksen kansainvälisessä konferenssissa Washingtonissa.

Duken yliopiston tutkimuksessa verrattiin lähes 400:aa naista ja miestä, joilla oli lieviä muistivaikeuksia. Ne eivät olleet niin pahoja, että olivat haitanneet jokapäiväistä elämää, mutta todistivat Alzheimer-vaarasta.

Koehenkilöitä seurattiin vähintään neljän vuoden ajan ja havaittiin, että siinä missä miesten muisti ja päättelykyky heikkeni pisteen verran vuodessa, naisten vastaava pudotus oli kaksi pistettä. Eroa ei kyetty selittämään iällä, koulutuksella tai edes geeniperimällä.

Koe ei kuitenkaan jatkunut kyllin pitkään eikä otos ollut kyllin suuri, jotta olisi osoitettu, onko naisilla miehiä suurempi riski myös täysimittaiseen dementiaan.

Leikkaus ja anestesia ovat rasitus aivoille

Kalifornian yliopistossa tuhannen koehenkilön tutkimuksissa selvitettiin Alzheimerin tautia ennustavan "tahmean proteiinin", beeta-amyloidin, kertymistä aivoihin. Koeryhmässä oli miehiä ja naisia, terveitä, riskialttiita ja myös sellaisia, jotka olivat jo sairastuneet.

– Kaikkiaan naisilla oli aivoissaan enemmän beeta-amyloidia kuin miehillä. Niin oli myös normaalisti muistavien ryhmässä, kertoo tutkija Michael Weiner.

Tuossakaan tutkimuksessa ei löytynyt syytä. Se kuitenkin havaittiin, ettei riskigeeni ollut syypää.

Oregonilaistutkijat puolestaan selvittivät, vaikuttaako anestesiaa vaativa leikkaus älyllisiin toimintoihin. Seitsemän vuotta jatkuneessa seurannassa havaittiin muistin heikkenemistä ja jopa aivojen kutistumista leikkauksen jälkeen. Naisilla muutos oli selvästi suurempi kuin miehillä.

Anestesia ei ole yksin syypää, vaan tutkijat ovat havainneet, että leikkaus itsessään voi avata tulehdusta aiheuttaville molekyyleille pääsyn aivoihin, mikä saattaa vaikuttaa muistiin.

Näkökulma: 2,5 vuotta munuaisjonossa – "Alkaa tuntua, että elämä menee hukkaan"

Olen yksi 400 suomalaisesta, joka jonottaa uutta elintä. Minun jonotukseni on kestänyt 2,5 vuotta. Enää en jaksa odottaa puhelinsoittoa, joka kertoisi ilouutisia. Elinsiirto pitäisi saada nopeammin, kirjoittaa Yle Pohjois-Karjalan toimittaja Esa Pietarinen.

Esa Pietarinen.

Kaikki alkoi 19 vuotta sitten, kun työterveydessä huomattiin rutiinikäynnin yhteydessä, että virtsassani oli valkuaista.

Muutaman vuoden kuluttua otettiin koepala, josta todettiin munuaisten rakkulamuodostus.

Terveydentilaani seurattiin vuosittain. Kun kunto huononi, kontrollikäyntejä oli puolivuosittain.

Sitten syksylllä 2012 tilanne muuttui: oli aloitettava dialyysihoidot. Munuaisten siirtojonoon pääsin alkuvuodesta 2013.

Olin pystynyt elämään normaalia elämää aina dialyysihoitojen aloittamiseen asti.

Aluksi minulle leikattiin vatsaletku, joka menee vatsakalvojen väliin. Letkun kautta kalvojen väliin johdetaan nestettä.

Alkuun hoito tehtiin öisin koneen avulla. Se kesti 8 tuntia ja sen aikana 12 litraa nestettä kulki vatsakalvojen läpi.

En kuitenkaan saanut nukuttua öisin, koska kone teki dialyysia.

Nykyisin teen hoidon itse käsin. Vuorokauden aikana vatsakalvoihin johdetaan viisi pussillista nestettä, kaksi litraa kerrallaan.

Vaikka olin vuosia tiennyt sairaudestani, vasta dialyysihoidot löivät todellisuuden silmille: tässä sitä ollaan.

Minulle kerrottiin, että keskimääräinen jonotusaika on 1,5 vuotta. Nyt olen jonottanut jo 2,5 vuotta.

Odotin alkuun hullunlailla puhelinsoittoa, jossa kerrottaisiin uuden munuaisen löytymisestä. Nyt en jaksa edes odottaa.

Olotilani on vaihteleva, enimmäkseen väsynyt ja yököttävä. Jalat ovat tönköt ja paino on pudonnut kymmenkunta kiloa. Välillä toki on hyviäkin jaksoja.

En muistakaan, millaista oli, kun kaikki oli hyvin.

Nyt alkaa tuntua, että elämä menee hukkaan. Ei voi tehdä juuri mitään vaikka aikaa olisi. Elämä tuntuu puolinaiselta.

Vaikka olen positiivinen luonne, välillä tulee huonoja hetkiä. Toivon, että pian löytyisi minulle sopiva munuainen ja pystyisin palaamaan normaaliin elämään.

Töistä vierottuminen oli pahinta. Kun joutui myöntämään, ettei vain pysty. Sen hyväksyminen vei kuukausia.

Sairaus vaikuttaa myös ihmissuhteisiin. Monet tuttavat, jotka tulevat kyselemään kuulumisia, ovat kauhistuneet, ja juttelu yleensä loppuu kuin seinään.

Erään kerran tuttu mies kyseli kuulumisiani. Kun kerroin tilanteestani, mies siirtyi vaimonsa toiselle puolelle turvaan, ja keskustelu loppui siihen.

Ei minua tarvitsisi pelätä. En pidä itse tilaani kauhistuttavana, siitä kyllä voi jutella tavallisesti.

Toivoisin muutosta terveydenhoidon toimintatapoihin, jotta uusia siirtoelimiä saisi tehokkaammin talteen ihmisiltä esimerkiksi onnettomuuksien jälkeen. Uutta elintä odottavan kunto ei ehtisi huonontua, ja elämänlaatu ja mieliala säilyisivät hyvänä.

Elinsiirtojonoon kuolee vuosittain 40 ihmistä – Jussi Laakkonen odottaa munuaista kolmatta kertaa

Joka vuosi 40 ihmistä kuolee elinsiirtojonoon. Vaikka lähes jokainen suomalainen on potentiaalinen luovuttaja, lääkärit pitävät edelleen tärkeänä, että vainaja on allekirjoittanut elintenluvutuskortin ja kertonut tahdostaan läheisilleen. Munuaista kolmatta kertaa odottava Jussi Laakkonen kannustaa puhumaan asiasta läheisille.

Jussi Laakkonen.

Suomessa tehdään vuosittain vajaa 200 munuaisensiirtoa. Kaikkiaan vuosittain tehdään noin 300 elinsiirtoa, kertoo Munuais- ja maksaliiton toiminnanjohtaja Sari Högström.

Uutta elintä odottavien jono on noin 400 ihmisen pituinen.

– 10–15 prosenttia elintä odottavista menehtyy jonoon, koska sopivaa siirrännäistä ei ehditä löytämään ajoissa.

Viime vuonna elinsiirtoja tehtiin ennätyksellisesti 350. Sosiaali- ja terveysministeriön alaisena toimii kolmatta vuotta asiantuntijatyöryhmä, joka pyrkii lisäämään elinsiirtojen määrää.

– Tämän vuoden alussa julkaistiin kansallinen ohjelma. Näyttää sille, että tällä on ollut vaikutusta elinluovuttajien määrään, Högström arvioi.

Kolmannen siirtomunuaisen jonotus

Joensuulainen Jussi Laakkonen on yksi niistä noin 350 ihmisestä, jotka odottavat uutta munuaista. Laakkonen tosin odottaa jo kolmatta siirrännäistä.

Edellinen siirtomunuainen toimi 19 vuotta.

Muusikolla on takanaan vuosien taistelu. Diagnoosi tuli jo alle kolmekymppisenä. Nyt ikävuosia on mittarissa 55.

– On ollut erittäin synkkiä jaksoja. Onneksi olen selvinnyt niistä ja nähnyt pimeimpänä hetkenä toivon kipinän, Laakkonen kertoilee huolettoman oloisena.

Pimein hetki tuli, kun Laakkonen ymmärsi, että dialyysihoidot oli aloitettava jälleen.

– Se oli jonkinlainen shokki, kun tajusi, että elämä on dialyysistä kiinni.

Ajatuksista ja kokemuksista Laakkonen kirjoittaa omaelämänkertaa. Hoitojen aloittaminen kauhistutti.

– Kun valmistelevat leikkaukset alkoivat, tuli elävästi mieleen Juice Leskisen kohtalo. Hänelläkin ilmestyi elämänkerta. Miusta tuntui, että uskallanko lukea sitä.

– Miten siinä lopussa käy: Teenkö mie juicet, Laakkonen pohti dialyysihoitojen alla.

Pahimpina aikoina mielessä liikkui myös ajatuksia itsemurhasta.

– Paras mielialalääke on raitis ilma ja nuuskata sitä kunnolla nenän kautta, Laakkonen naurahtaa ja kertoo nyt elävänsä fantastista aikaa.

Remu valoi uskoa

Monet tuntevat Jussi Laakkosen Tsugu Ways plays Hurriganes -yhtyeen solistina ja basistina. Kun hän joutui sairaalaan, toivoa häneen valoi nuoruusajan jumaloinnin kohde.

– Remu soitti eräänä iltana, pikkulinnut olivat laulaneet, että olen sairaalassa.

– Hän tsemppasi minua ja päätettiin, ettei kumpikaan anna periksi.

Kerro tahdostasi läheisille

Muutama vuosi sitten Suomessa tuli voimaan laki, jonka mukaan jokainen voi olla luovuttaja ilman elinluovutuskorttia, jos vainaja ei ole elinaikanaan oletettavasti vastustanut asiaa.

Kolmatta munuaistaan odottava Jussi Laakkonen ja Munuais- ja maksaliiton toiminnanjohtaja Sari Högström painottavat elinluovutuskortin lisäksi juttelemista läheisten kanssa.

– Edelleen lääkärit näkevät erittäin tärkeänä, että elinluovutuskortti täytetään ja läheiselle kerrotaan omasta tahdosta, Högström sanoo.

Munuais- ja maksaliiton mukaan vain vajaat puolet elinluovutuskortin täyttäneistä ihmisistä oli kertonut tahdostaan läheisille.

– Tavoitteenamme on, että eläviä luovutuksia voitaisiin lisätä. Tällä hetkellä eläviä luovutuksia tehdään lähestulkoon vain vanhemmalta lapselle, Högström toteaa.

Joensuulainen Laakkonen toivoo, että saisi vielä yhden toimivan siirrännäisen.

– Sitten olisin jo vanha ukko, jos sen kanssa parikymmentä vuotta pärjäisi. Päivä ja hetki kerrallaan, Jussi Laakkonen hymyilee.

Jumppa voi ehkäistä iäkkäiden univaikeuksia

Liikunta voi ehkäistä iäkkäiden uniongelmien kehittymistä, mutta vaikutus ei ole kovin suuri. Lisäksi liikunta ei välttämättä auta niitä vanhuksia, joilla jo entuudestaan on univaikeuksia.

Kuvassa kolme ihmistä kävelee puistossa, vasemmanpuoleinen mies ja keskellä kulkeva nainen kävelevät käsikoukkua.

Kevyehkö jumppa voisi yhdysvaltalaistutkijoiden mukaan parantaa vanhusten unenlaatua ja ehkäistä uniongelmien kehittymistä. Erilaiset uniongelmat ja heräily ovat hyvin yleisiä vanhusten vaivoja.

Yhdysvaltalaisten tutkimuksessa liikunnan vaikutuksia unenlaatuun tutkittiin satunnaistamalla 1 600 liikuntarajoitteista kärsivää 70–89-vuotiasta jumpparyhmään tai verrokkiryhmään, joka sai vain terveysvalistusta.

Tutkimus kesti runsaat kaksi vuotta. Tuona aikana jumpparyhmäläisistä selvästi harvemmille kehittyi uniongelmia. Heidän unenlaatunsa oli muutenkin parempi kuin verrokkien. Tästä huolimatta liikunta ei riittänyt parantamaan osallistujia, jotka kärsivät univaikeuksista ja heräilystä jo tutkimuksen alussa.

Tulosten perusteella liikunta voi ehkäistä iäkkäiden uniongelmien kehittymistä, mutta vaikutus ei ole kovin suuri. Pienetkin vaikutukset ovat kuitenkin tervetulleita, sillä jopa kolmannes iäkkäistä kärsii erilaisista uniongelmista, aiemmista tutkimuksista tiedetään. Usein vanhuksille annetaan unilääkkeitä, mutta niillä on monia haittavaikutuksia etenkin, jos käyttö pitkittyy.

Tutkimus julkaistiin Journal of the American Geriatrics Society -lehdessä.

Hae lisää

Tervetuloa Ylen mobiiliuutisiin!

Kokeilemme palvelun avulla millainen käyttöliittymä sopisi parhaiten uutisten, urheilun ja sään seuraamiseen mobiilikäytössä.

Otamme mielellämme vastaan palautettasi siitä, mikä palvelussa toimii jo hyvin ja mitä mielestäsi voisi vielä kehittää.

Liitä mukaan päätelaitteesi malli ja sähköpostiosoitteesi, jos tarvitset apua ongelmatilanteessa.

Lähetä palautetta:

Lähetä