Näistä syistä joudut jonottamaan sairaalan päivystyksessä, vaikka ketään ei näy missään – hoitajat kertovat

Kysyimme hoitoalan ammattilaisilta, miksi potilas joskus vain odottaa ja odottaa, vaikka osastolla ei näytä tapahtuvan mitään.

Vuoronumeronäyttö sairaalan odotusaulassa.

– Miksi täällä ei tapahdu mitään? Eihän täällä ole ketään missään!

Tämä on tyypillinen purkaus sairaalan päivystyksessä mielestään liian pitkään jonottaneelta. Jännitteet kasvavat, kun jonotusaika venyy eikä potilas ymmärrä, miksi näin on.

Kysyimme Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystyksessä perjantai-iltana työskennelleiltä hoitajilta, mistä johtuu, että joku vain jonottaa ja jonottaa, eikä osastolla näytä tapahtuvan mitään.

1. Koska joku muu luultavasti tarvitsee apua nopeammin kuin sinä

Esimerkiksi KYSin päivystyksessä hoidontarpeen arviointiin jonottavat eivät näe, mitä tapahtuu osastolla lasiovien takana. Jonottava asiakas voi manata triagehoitajalle, että mitään ei tapahdu, vaikka kulman takana elvytyshuoneessa pelastettaisiin jonkun henkeä.

– Siksi haluaisinkin odotusaulaan numeronäytön, joka näyttäisi, kuinka paljon meillä on potilaita sisällä, päivystyksestä vastaava hoitaja Kari Naukkarinen sanoo.

Hän myöntää, että sairaala voisi informoida potilaita nykyistä paremmin jonotustilanteesta. Silloin vähennettäisiin sitä, että potilaat käyvät "jatkuvasti kysymässä, mikä mättää".

– Toisaalta kun 15 neulanterävää silmäparia tuijottaa sinua aulassa, ehkä vedän vain oven kiinni mieluummin kuin heitän itseni leijonille, hän vitsailee.

2. Koska jonossa on ihmisiä, jotka kuuluisivat muualle

Ensiapu on tarkoitettu niille, jotka tarvitsevat hoitoa välittömästi. Hoitajien ja lääkärien mukaan päivystykseen hakeutuu silti entistä enemmän potilaita, jotka voisivat hoidattaa vaivansa terveyskeskuksessa tai kotona.

– Miten sen sanoisi kauniisti… Uusavuttomuus ja "kaikki mulle heti nyt" -ajattelu on lisääntynyt kymmenen vuoden aikana. Nuhakuumekin on päästävä hoitamaan heti, sanoo Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystysalueen ylilääkäri Tero Martikainen.

Potilas ei todennäköisesti kuulu sairaalan päivystykseen, jos hänellä on jalka- tai selkäkipu ilman muita oireita, nyrjähdys, haava joka ei tarvitse ompelua, pitkittynyt flunssa ilman yleisoireita tai tarve saada sairauslomaa seuraavaksi päiväksi.

Jos potilas ei ole varma, vaatiiko oma vaiva erikoissairaanhoitoa, hän voi aina soittaa neuvontaan.

Ensiavussa potilaat hoidetaan triage- eli kiireellisyysjärjestyksessä. Kuopiossa hoitajat ja ensihoitajat ovat opiskelleet monisivuisen ohjeen, jonka perusteella potilaan hoidontarve määritellään.

– Monilta potilailta puuttuu ehkä realiteetti siitä, mikä on kiireellistä, KYSissä triagehoitajan tehtäviä tekevä sairaanhoitaja Laura Tossavainen miettii.

Joskus potilas pettyy kuullessaan, että hänen vaivansa ei ole niin vakava, että se vaatisi välitöntä hoitoa. Välillä potilas on täysin tyytymätön ammattilaisen arvioon, sanoo sairaanhoitaja Petri Jaakkonen.

– Onhan se noloa käännyttää takaisin, jos joku tulee sadan kilometrin päästä autolla ja triagehoitaja katsoo, että vaiva ei vaadi päivystyksellistä hoitoa.

3. Koska henkilöstö on vedetty tiukalle

Jos hoitajalta tai lääkäriltä kysyy, miten työ on muuttunut vuosien varrella, moni tuo esille lisääntyneen kuormituksen. Potilasmäärä kasvaa, kun päivystäviä yksiköitä suljetaan muualla eikä henkilökuntaa lisätä samassa suhteessa.

Potilasmäärä kasvaa, kun asukkaista tulee entistä vanhempia ja sairaampia. Joskus potilaaksi tulee kotihoidossa olevia vanhuksia, joiden tilanne järkyttää hoitajia.

– Monta kertaa olen miettinyt, että onko tämä totta, miten he pärjäävät kotona, vastaava hoitaja Tuija Harjunen sanoo.

Esimerkiksi Kuopion yliopistollisessa sairaalassa henkilöstömitoitus on ollut viime kuukausina tiukan keskustelun alla.  Viime viikolla netissä levisi tämä lääkärin mielipidekirjoitus, jossa hän kuvasi työntekijän ylikuormituksen olevan “normaali tilanne päivystyksessä".

Etälääkärit mukaan Jyväskylän sote-kokeiluun

Jyväskylän sote-valinnanvapauskokeilussa mukana olevien kaupunginosien asukkaat voivat ensi kuussa saada palvelunsa myös etänä videolla.

Tippatelineessä roikkuu tavaraa.

Jyväskylän keskustan, Huhtasuon ja Kuokkalan asukkaat saavat sote-valinnanvapauden kokeilussa tarjolle myös etäpalvelut.

Kokeiluun mukaan tullut Medics24 rakentaa nyt ensimmäistä kiinteää toimipaikkaansa. Sinne tulevat laboratoriopalvelut ja etäyhteyspiste.

Kivijalkapalvelut ovat Medics24:lle uutta, sillä aiemmin palvelut ovat toimineet ainoastaan etävideolla.

– Idea on ollut yksinkertaisesti se, että lääkäriin pääsee vaikka laiturin nokasta. Ensiyhteys otetaan videolla, ja jos ei asia ratkea etänä, varataan aika lääkärille tai sairaanhoitajalle, kertoo Medics24:n toimitusjohtaja Tero Nyman.

Etäyhteydellä voitaisiin mahdollisesti korvata jopa kolme neljästä terveyskeskuskäynnistä.

Sosiaali- ja terveysministeriö on jo aiemmin linjannut, että etälääkäri rinnastetaan täysin vastaanotolla käyntiin. Ministeriön mukaan palvelun antamisen kanava ei ole oleellinen, vaan se, että lainsäädännön edellytykset täyttyvät.

Pienenä suurten joukossa

Jyväskylän valinnanvapauskokeilussa on tähän asti ollut mukana vain kaksi suurta: Mehiläinen ja Jyväskylän kaupunki. Medics24 haluaa näyttää, että palveluja voivat tuottaa myös pienemmät.

– Ihan yhtäläiset mahdollisuudet pienilläkin on, kunhan toimitaan yhdessä. Yhdistetyillä voimavaroilla olemme enemmän, sanoo Nyman.

Pienuuden suuruutta Medics24 rakentaa olemalla solmukohtana erilaisille yrittäjille. Vastaanottotilat vuokrataan seinän takana toimivalta yksityissairaalalta, lääkärit ja sosiaaliohjaaja toimivat omien yritystensä kautta ja tarjoavat palvelujaan verkossa.

– Tässä on vain voittajia. Yhteiskunta hyötyy halvemmista palveluista, ja asiakas hyötyy helposta saatavuudesta, sanoo Nyman.

Taustalla toimitusjohtajan oma kokemus

Medics24 perustettiin aikoinaan Nymanin terveyskeskuskäynnin kokemuksesta. Hän käytti lastaan lääkärissä, ja reissu kesti kaikkiaan neljä tuntia. Lääkärin luona ajasta vietettiin viisi minuuttia.

Kyseessä oli silmätulehdus, ja sen vaatima antibioottiresepti. Tapaus olisi tullut hoidetuksi myös etäyhteydellä – ilman neljän tunnin reissua.

– Suurin hyötyjien ryhmä ovat ikääntyvät, joille lääkärissä käyminen voi olla vaikeaa muutenkin. Siinä kotoa soittaminen varmasti helpottaa. Toinen ryhmä ovat juuri lapsiperheet, Nyman sanoi Ylen haastattelussa viime vuonna.

"Miehet eivät ole tänne uskaltautuneet, vaikka kovasti on houkuteltu” – lounasdisko jalkautui paperitehtaaseen

Ruokasalin pöydät väistyvät diskopallon tieltä Stora Enson Oulun paperitehtaalla. Vartin mittaisesta diskojumpasta on tullut monelle viikon kohokohta.

Stora Enson Oulun paperitehtaan lounasdisko.

– Viime vuoden pikkujoulussa syttyi ajatus, että miksei me voitaisi tanssia myös töissä. Panimme kaikessa hiljaisuudessa toimeksi pienellä joukolla, kaivelimme omia ja kavereiden kaappeja, ja löysimme pari diskovaloa ja soittimen. Ilmoitettiin sitten pokkana osaston väelle, että disko aukeaa varttitunnin kuluttua.

Näin kertoo idean alulle panija Kirsti Haipus, Stora Enson Oulun asiakaspalvelukeskuksen team leader. Neljännen kerroksen ruokasalissa perjantaisin pidettävä lounasdisko on tuonut vaihtelua toimihenkilöiden työviikkoon jo puolen vuoden ajan.

– Porukka oli aluksi aivan ihmeissään, että mikä vitsi tämä on. Pikkuhiljaa väkeä tuli kuitenkin mukaan ja hauskaa on ollut.

"Thank god it's friday"

Aluksi diskomusaa kuunneltiin vanhalta mankalta, mutta koska cd-levyjä oli tarjolla niukasti, perinteiset klassikot kuluivat pian puhki. Tänään tuoreet hitit soivat kännykän kautta karkkiaskin kokoisesta kaiuttimesta. Keskellä lattiaa pyörivän pienen diskopallon lisäksi katossa tunnelmaa luovat parin euron värivalolamput.

– Puolisen vuotta tässä ollaan nyt tanssittu. Ei tämä ole pelkkä hetkellinen projekti, vaan tarkoitus on, että tästä tulee ihan jatkuva prosessi, Haipus sanoo.

Taukojumpan lisäksi tärkeää on myös se, mitä henkilökunnan korvien välissä tapahtuu. Yhteinen tanssituokio antaa toimihenkilöille mahdollisuuden hetken hauskanpitoon ja rentoutumiseen. Näin on helpompi jatkaa virkistäytyneenä töitä työpöydän ääressä.

– Homma ei ole vielä laajentunut meidän osaston ulkopuolelle. Me voitaisiin kyllä harkita, että teemme tästä koko tehdasalueen kattavan taukojumpan, tuumii Haipus.

Miehiä kaivataan mukaan

Ruokailuhuoneen pöydät on siirretty syrjään ja pienet diskovalot välkkyvät keskellä tanssilattiaa. Minikaiuttimessa tunnelmaa luo Justin Timberlaken esittämä ”Can't Stop the Feeling!”

Paikalla on kymmenkunta toimihenkilöä Stora Enson Oulun tehtaalta. Paperitehtaan miehet loistavat kuitenkin poissaolollaan, kaikki musiikin tahtiin joraavat ovat naisia.

– Toimiston miehet eivät ole vielä uskaltautuneet tänne, vaikka kovasti on koitettu heitä houkutella. Ei täällä tarvitse osata tanssia, kukin saa tanssia ihan omalla tyylillään. Tämä on sellainen matalan kynnyksen disko, sanoo tehtaan rebate support coordinator Tua Takkinen.

Kokemukset lounasdiskosta ovat olleet pääosin positiivisia. Toisille tanssituokio on muodostunut jopa viikon kohokohdaksi, vartin diskotauolla on virkistävä vaikutus työntekoon.

– Tanssiessa mieli tyhjenee ja ajatukset kirkastuvat. Jos joku ongelma on pyörinyt päässä ennen diskoon menoa, niin sen jälkeen hoksaa, että näinhän asia onkin. Tämä on työpaikkaliikuntaa parhaimmillaan, voin suositella kaikille, sanoo Takkinen.

Lisää apua syöpäpotilaille – Hyksin Syöpäkeskuksessa kolme uutta hoitomenetelmää

Hyks Syöpäkeskus on tänä keväänä ottanut käyttöön kolme uutta hoitoa, joista on apua potilaille Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella.

Maksakasvaimeen on sijoitettu ontto muovineula, jonka sisään ladataan radioaktiivinen sädeannos kauko-ohjatusti hoidon ajaksi.

Syöpien hoidossa on perinteisesti käytetty ulkoisesti annettavaa sädehoitoa. Ulkoisen sädehoidon antamista kuitenkin rajoittaa se, että myös terveet kudokset altistuvat säteilylle.

Tästä voi seurata ikäviä haittavaikutuksia, kuten terveen kudoksen arpeutumista tai nekroosia, kertoo Hyks Syöpäkeskuksen johtava ylilääkäri Johanna Mattson.

– Normaali toimiva solukko korvautuu kuolleella solukolla, joka ei enää tee samaa tehtävää. Terve kudos katoaa, samoin kuin syöpäkudos katoaa.

Kudoksensisäinen sädehoito säästää tervettä kudosta

Haittavaikutuksia voidaan kuitenkin vähentää huomattavasti, kun sädehoito annetaan sisäisesti suoraan kasvaimeen tai sen viereen.

Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa eli Hyksissä annettiin huhtikuussa ensimmäistä kertaa maksan brakyterapiahoitoa maksasyöpäpotilaalle.

Brakyterapia tarkoittaa kudoksensisäistä sädehoitoa, jossa pieni, jyvämäinen säteilylähde viedään kasvaimeen ihon läpi onton muovineulan kautta. Jyvän säteily sammuu hoidon päätyttyä.

Hoitoa voidaan antaa potilaille, joilla on yksittäinen, alle kymmenen senttimetrin kokoinen kasvain tai muualla kehossa syntyneen syöpäkasvaimen maksaan lähettämä etäpesäke. Tällaiset etäpesäkkeet ovat yleisiä juuri maksassa.

 

Brakyterapia sopii maksan hoitoon, koska sen ulkoisessa sädehoidossa altistuisi suuri määrä tervettä kudosta. Usein maksasyöpää on hoidettu myös termoablaatiohoidolla eli lämpöhoidolla tai leikkauksella.

Mattsonin mukaan brakyterapia on kuitenkin niitä parempi hoitomuoto monissa tapauksissa.

– Se on potilaalle paljon helpompi toimenpide kuin leikkaushoito, jota varten potilas pitää nukuttaa. Brakyterapiasta selvitään yleensä puudutuksella, ja yksi hoitokerta voi riittää, kun taas ulkoisessa sädehoidossa saattaa tulla useita kymmeniä hoitokertoja.

Brakyterapia toimii osana yhdistelmähoitoa kohdunkaulasyövässä

Hyks Syöpäkeskus otti maksan brakyterapian ensimmäisenä käyttöön Pohjoismaissa, mutta Kuopion yliopistollinen sairaala on käyttänyt samaa menetelmää jo aiemmin kohdunkaulasyövän hoidossa.

Nyt kohdunkaulasyövän brakyterapiaa käytetään myös Hyksissä sellaisille potilaille, joiden kasvain on niin suuri, että sitä ei voida leikata. Brakyterapiaa annetaan osana yhdistelmähoitoa, johon kuuluu lisäksi ulkoista sädehoitoa ja lääkehoitoa.

Kuten maksasyövän kudoksensisäisessä hoidossa, myös kohdunkaulasyövän brakyterapiassa radioaktiivinen aine viedään kasvaimen sisään muovineulojen tai katetrien kautta.

Uusi isotooppihoito levinneeseen eturauhassyöpään

Myös eturauhassyöpäpotilaille on tarjolla uudenlaista apua Hyksissä. Tänä keväänä levinnyttä eturauhassyöpää on alettu hoitamaan uudella suonensisäisesti annettavalla radioisotooppihoidolla.

Radioaktiivinen lääke kertyy verenkierron kautta syöpäkasvaimeen ja sen etäpesäkkeisiin. Kun Lutetium 177-isotooppi hajoaa, se lähettää säteilyä, joka tuhoaa kasvainta.

Lääke pysyy kehossa useita päiviä. Sen jakautumista kasvaimen alueella ja terveissä kudoksissa seurataan kuvauksin. Hoito voidaan toistaa, mikäli ensimmäisellä hoitokerralla on ollut tehoa.

Kuka sanoo, että työpaikan jumppahetki pitää ottaa vakavasti? Tämä työporukka lataa nolot jumppavideonsa Facebookiin

Työterveyslaitoksen tutkija kannustaa yrityksiä miettimään, miten työpäivän arkea saisi aktiivisemmaksi.

Joupet.com:in henkilökunta harrastamassa taukojumppaa.

Joukko sortseihin ja hihattomiin paitoihin sonnustautuneita miehiä seisoo kuopiolaisyrityksen hallissa lenkkarit jaloissaan ja lippikset päässä. Vuorossa on päivän jumppatuokio työntuoksinan lomassa.

– Taukojumppa alkaa, ruvetaanpa treenaamaan!

Työporukan valmentaja Mika Tossavainen ohjaa miehiä päivän koitokseen. Tänään vuorossa on liikkuvuutta ja ketteryyttä vaativia hyppyjä, nyrkkeilyä ja punnerruksia. Nämä miehet ovat taukojumppien lisäksi kokeilleet muun muassa tanssia, karatea ja amerikkalaista jalkapalloa.

Kuopion Kortti-Piste on yksi monista työpaikoista, joissa on huomattu liikunnan myönteinen merkitys työhyvinvointiin.

– Huumorilla vedetään yhteishengen kasvattamiseksi. Kyllä tämä hauskaa on! kertovat työntekijät.

Vaikutuksia kuntoon, mieleen ja työntekoon

Fyysisen kunnon lisäksi liikkuminen vaikuttaa mielialaan, mutta myös kognitiivisiin toimintoihin, kuten muistamiseen, keskittymiseen ja vireyteen. Hapenottokyvyn parantumisella on huomattu olevan vaikutuksia jopa työtapaturmien ehkäisyyn.

Työterveyslaitoksen tutkija kannustaa työnantajia pohtimaan sekä kuntoliikunnan että työaikaisten aktiviteettien järjestämistä työyhteisössä.

– Kannustaisin miettimään molempia, että miten työpäivän arkea saisi aktiivisemmaksi ja miten työnantaja voisi tukea kuntoliikuntatyyppistä toimintaa erikseen, sanoo Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Sirpa Lusa.

Hän muistuttaa, että työpaikkaliikunta ja vapaa-ajan kuntoilu eivät korvaa toisiaan.

Eri ammateissa kuntoliikunnan ja työnaikaisen liikkumisen tarve vaihtelee. Siksi liikkuminen kannattaa valita sen mukaan, mikä auttaa lihasten palautumisessa.

– Jos on töissä koko ajan jalkojen päällä, ei kannata lähteä vapaa-ajalla juoksemaan, vaan vaikka pyöräilemään tai uimaan. Joskus on ihan suositeltavaa, että menee pitkäkseen ja nostaa jalat ylös.

Kortti-Pisteen työntekijät päättivät alkaa jumpata, kun paikkoja kolotti.

– Aina ollaan jotain vähän erilaista kokeiltu, ja ajateltiin, että taukojumppa tekisi hyvää, muistelee Jouni Heikkinen.

Jumppaavat miehet ovat tulleet tunnetuksi sosiaalisessa mediassa, sillä verryttelyhetket on ladattu yrityksen Facebook-sivulle.

– Naurattaa, kun kävelee tuolla jossain, niin joku katsoo pitkään ja sen jälkeen sanoo, että jumppamiehiä.

Työnantaja voi vaikuttaa työkyvyn ylläpitoon monella tasolla

Työnantaja ja työyhteisö voivat tukea liikkumaan monella eri tasolla. Yksilötasolla se voi olla esimerkiksi kannustamista työmatkaliikuntaan. Työyhteisö voi puolestaan järjestää yhteisen taukojumpan tai pitää palaverin neuvotteluhuoneen sijaan kävelylenkin aikana.

Työyhteisö voi terveystarkastusten perusteella myös koota erilaisia kohdennettuja työkykyä parantavia ryhmiä esimerkiksi selkävaivoista kärsiville.

– Meidän tutkimuksissa on todettu, että mitä useammalle tasolle vaikuttaa, sitä paremmin työntekijät saa liikkumaan, kertoo Lusa.

Työterveyslaitoksen verkkosivulle on koottu tietoa oman ja työkavereiden hyvinvointiin vaikuttavien elämäntapojen hallintaan. Sivuilla voi myös testata millaisiin työtehtäviin oma kunto riittää.

WHO sai uuden pääjohtajan Afrikasta

Uusi etiopialainen pääjohtaja tulee vaatimattomista oloista, mutta on saanut aikaan suuria muutoksia oman maansa terveydenhuoltoon.

Tedros Adhanom Ghebreyesus

Maailman terveysjärjestön WHO:n uusi johtaja on etiopialainen Tedros Adhanom Ghebreyesus. Hän voitti brittiläisen vastaehdokkaansa David Nabarron äänin 133 - 50.

Tedros on 52-vuotias entinen Etiopian terveysministeri. Ministerinä hän uudisti maansa terveydenhuoltojärjestelmän, minkä katsotaan saaneen aikaan merkittäviä parannuksia perusterveydenhuollossa. Esimerkiksi Etiopian lapsikuolleisuus ja malariakuolleisuus vähenivät huomattavasti.

Häntä tosin syytettiin ministeriaikanaan suuren koleraepidemian pimittämisestä. Etiopian hallituksen mukaan kyseessä ei tuolloin ollut kolera. Äänestyksen aikaan Genevessä osoitettiin mieltä Tedrosta vastaan.

Tedros aikoo WHO:n johtajana uudistaa järjestön hallinnon. YK:n terveysjärjestöä on moitittu mm. Länsi-Afrikassa puhjenneen ebola-epidemian huonosta hoitamisesta.

WHO:n johtajalla on suuri vaikutusvalta miljardeihin ihmisiin kohdistuviin terveyssuosituksiin, samoin kuin järjestön toimintaan tautiepidemioiden hallitsemisessa.

Tedros  sanoo aikovansa toimia sen puolesta, että terveydenhuollosta tulisi kaikkien ihmisten perusoikeus. Hän sanoo, ettei hyväksy ajatusta, että terveydenhuolto olisi vain rikkaiden etuoikeus.

Kiitospuheessaan Tedros totesi, että on onnellinen sattuma, että hän on ollut kilpailemassa WHO:n johtajan paikasta. Hän kertoo 7-vuotiaan veljensä kuolleen yleiseen lastentautiin. Tauti olisi voinut hyvin saada myös hänet uhrikseen, Tedros kertoi.

Tedros seuraa tehtävässä kiinalaista Margaret Chania, joka hoiti virkaa kymmenen vuotta.

Lähteet: AP, AFP

Satoja suomalaisia kutsutaan Afrikkaan testaamaan ripulirokotetta lasten henkien pelastamiseksi

Rokote säästäisi myös tropiikissa matkustavat länsimaalaiset viettämästä aikaansa käymälässä ripulin kourissa.

Pieni lapsi makaa tiputuksessa.

Helsingin yliopisto ja sen tutkimuskumppanit kutsuvat juuri avaamallaan verkkosivulla suomalaisia vapaaehtoisia mukaan ripulirokotetutkimukseen. Tilaa kaksiviikkoiselle, puoli-ilmaiselle Afrikan-matkalle on runsaan vuoden aikana kaikkiaan 800 ihmiselle, jos värväysprosessi sujuu toivotusti.

Heiltä ei vaadita muuta kuin lomailua Länsi-Afrikassa sijaitsevassa Beninissä, mutta tutkijoille tavoite on kuolemanvakava: onnistunut rokote voi pelastaa joka vuosi kymmeniä tuhansia kehitysmaiden pikkulapsia. Siinä sivussa se lupaa turisteille ripulitonta lomaa.

Rokotteen kehittäjät ovat ruotsalaisia ja omistajafirmakin on Ruotsista, mutta kenttäkoe Afrikassa järjestetään Suomesta.

Tulokset lupaavampia kuin koskaan ennen

Rokotteella pyritään nujertamaan ETEC-bakteeri, joka on yksi neljästä pahimmasta ripulikuolemien syistä. Ripuliin kuolee tropiikin köyhissä maissa joka vuosi  puoli miljoonaa alle viisivuotiasta lasta. ETEC:iä vastaan on yritetty kehittää rokotteita, mutta vaisuin tuloksin.

Helsingin yliopiston, ruotsalaisen Göteborgin ylipiston, yhdysvaltalaisen Johns Hopkinsin yliopiston ja ruotsalaisen lääkeyhtiön Scandinavian Biopharman tutkimus sen sijaan on pitkällä ja tutkijat ovat hyvin toiveikkaita, kertoo infektiosairauksien professori Anu Kantele Helsingin yliopistosta.

– Tätä rokotetta ETEC-bakteeria vastaan on kehitetty eri polvina, ja laboratoriokokeissa tämä versio ollut erittäin erittäin hyvä, paras tähän mennessä,Kantele sanoo.

Kantele kertoo, että edellisen polven rokote, josta uusi rokote on kehitetty, tarjosi Meksikossa matkustaneilla suojan vakavaa ripulia vastaan. Rokote oli siis jo silloin lupaava, mutta tutkijat odottavat siltä nyt vielä enemmän.

Rahoitusta Bill Gatesin säätiöltä

Myös Maailman terveysjärjestöllä WHO:lla on tuloksista suuret odotukset.

– Rokotteen kehittäminen on WHO:n erittäin pitkäaikainen tavoite. Nyt kun on saatu rokotekandidaatti, niin mukaan on lähtenyt PATH-järjestö, jota rahoittaa Bill ja Melinda Gatesin säätiö. 

Kantele korostaa, että vaikka matkaripulin estäminen on hyvä sivujuonne, niin varsinainen päämäärä on pelastaa köyhien maiden alle viisivuotiaita lapsia.

PATH on kansainvälinen järjestö, jonka tavoitteena on köyhien maiden asukkaiden – etenkin naisten ja lasten – henkien pelastaminen ja terveyden parantaminen. Uudet lupaavat rokotteet on yksi PATH:n tuen pääkohteista.

Lomamatkalle tieteen avuksi

Rokotetta testaamaan Beniniin haetaan 800:aa suomalaista 30 hengen ryhmissä. Puolet heistä saa ETEC-rokotteen, puolet lumerokotteen.

Joukko kuulostaa suurelta. Kantele sanoo, etteivät tutkijat silti voi olla varmoja ryhmän koon riittävyydestä rokotteen suojatehon näyttämiseen, mutta ainakin saadaan vankka pohja jatkotutkimuksille.

– Tällä hetkellä katsotaan muun muassa siedettävyyttä, mutta jos kaikki osuu kohdalleen, niin näemme selkeästi jo suojatehonkin. Samalla jatkamme laboratoriokokeita. Itse asiassa tässä tutkitaan hirveän monia asioita yhtä aikaa.

Epätavallinen matkakohde

Beninin-matkalle ilmoittautuvilta suomalaisilta ei vaadita muuta kuin terveyttä, 18–65 vuoden ikää ja pienen esikyselyn läpäisyä. Kulttuurinen kiinnostus epätavalliseen matkakohteeseen on hyvä lisä.

– Tässä mennään Länsi-Afrikkaan alueelle, jossa ei ole paljon turismia. Kyseessä ei ole mikään luksusloma, vaan päästään tutustumaan koskemattomaan Afrikkaan. Kuluja kertyy alle puolet vastaavan pakettimatkan kuluista, Kantele kertoo.

Benin valikoitui siksi, että siellä sijaitsee sopiva yhteistyökumppani, suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus Villa Karo. Lisäksi on rakennettu oma laboratorio, jonne matkaripulin saaneen ulostenäyte voidaan nopeasti kiikuttaa.

Rokote lienee valmis ensi vuosikymmenellä

Kuinka pian rokote on apteekeissa? Sitä on Kanteleen mukaan vielä mahdoton sanoa. 

– Jos kaikki sujuu hyvin, uskoisin, että se on kymmenen vuoden päästä käytössä. Viisi vuotta on mielestäni liian tiukka arvio, mutta joku asiantuntijoista on veikannut sitäkin.

KIINNOSTUITKO LÄHTEMÄÄN MUKAAN?
LUE YLE TIETEEN SIVULTA LISÄÄ!

83-vuotiaan teräsvaarin kunto-ohjelma vetää nöyräksi: 2632 rappusta ylös kävellen tai hölkäten joka lenkillä

Eräänä päivänä Alpo Ojapelto huomasi, ettei päässyt enää kunnolla nousemaan portaita ylös. Neljä vuotta myöhemmin hän juoksee ne.

Kuopiolainen Alpo Ojapelto on tuttu näky Puijon portaissa

Neljä vuotta sitten kuopiolainen Alpo Ojapelto teki kauppareissulla ikävän havainnon. Tuolloin 79-vuotias mies huomasi, että jalat eivät pelanneet enää kunnolla.

– Kävelin silloin portaita ja jotenkin jalkoja jäykisti. Ajattelin, että kohtahan minä töpöttelen.

Eläkeläismies oli tehnyt aiemminkin kävelylenkkejä ja polkupyöräillyt. Jotain uutta piti kuitenkin keksiä. Hän kuuli eräältä Kuopion Palloseuran valmentajalta vinkin, että Puijon portaat on hyvä kuntoilupaikka.

Puijolla on hyppyrimäkien kupeessa 18 eripituista porrasväliä ja alhaalta ylös on 376 porrasta. Ojapelto kehitti niihin oman harjoitusohjelmansa.

Eläkeläismies nousee portaat ylös siten, että yhden harjoituksen aikana hän nousee kävellen 1 880 rappusta ja hölkäten 752 rappusta. Harjoitukseen kuluu aikaa noin tunti ja se saisi hien pintaan nuoremmallekin.

Teknisistä apuvälineistä kuten sykemittarista mies ei välitä. Harjoittelussa riittää, että syke nousee ja hiki tulee pintaan.

– Ei minulla huono kunto ole ollut koskaan, mutta kyllä tässä on kunto noussut ja jalat pelaavat ihan toisella tavalla.

83-vuotiaalla Ojapellolla on tähän mennessä takanaan jo yli 900 000 porrasnousua Puijolla. Miljoona porrasta lähestyy hyvää vauhtia.

– Jos terveenä pysyn niin elo–syyskuussa se voisi mennä rikki. Riippuu siitä, miten paljon tulee kesällä harjoiteltua.

Asiantuntija kannustaa kuuntelemaan omaa kehoa kuntoillessa

Liikuntalääketieteen ja terveydenhuollon erikoislääkäri Kai Savonen luonnehtii Ojapellon harjoitusohjelmaa kovaksi yli 80-vuotiaalle miehelle.

– Hän on varmasti poikkeuksellisen hyväkuntoinen ikäisekseen. Kuntotestissä mies olisi taatusti ihan huipputasolla omassa ikäluokassaan.

Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitoksella työskentelevä Savonen muistuttaa, että Alpo Ojapellon aktiivinen porrasharjoittelu ei tarkoita sitä, että kaikkien yli 80-vuotiaiden pitäisi yrittää samaa.

– Vaikka Ojapelto vähentäisi oman porrasharjoituksensa kestoa kolmasosalla, 40 minuuttiin, sillä ei olisi merkittävää vaikutusta hänen terveyteensä. On hienoa, että osa ihmisistä pitää aktiivisesti huolta omasta kunnostaan.

Yleisen liikuntasuosituksen mukaan jokaisen pitäisi harrastaa liikuntaa, esimerkiksi reipasta kävelyä vähintään 2,5 tuntia viikossa.

Savosen mielestä perusterveen ikäihmisen on hyvä aloittaa kuntoilu vaikka säännöllisillä kävelylenkeillä. Lenkkejä voi sitten vähitellen pidentää oman kunnon ja tilanteen mukaan.

Hän painottaa, että terveelle ihmiselle kuntokuurin aloittaminen Ojapellon vetämällä pitkällä porrasharjoituksella ei ole vaarallista, mutta ei kuitenkaan järkevää.

– Tottumattomalle kova porrasnousuharjoitus on alussa liian raskasta. Kuntoilija väsyy ja paikat ovat varmasti kipeinä.

"On lottovoitto saada herätä terveenä"

Alpo Ojapelto on aktiivinen myös muussa arkielämässään. Mies on mukana Kuopiossa tunnetuissa kauppahallin harmaissa, sotilaspoikien perinnekillassa ja juustoseurassa. Myös mökkeily ottaa aikansa.

Puijon portaissa mies kuntoilee yksin. Koko harjoitus menee yhtäjaksoisesti, ilman taukoja ja juomista.

– Olen kysynyt ikäkavereita mukaan, mutta jokainen harjoittelee omalla tavallaan. Ei tänne ole tungosta ollut, tämä vaatii pitkäjänteisyyttä.

Puijon portaita noustessaan Ojapellolla on päällään kolme vaatekertaa ja lämmin asu on tärkeä. Nyt on menossa jo kolmannet lenkkikengät. Talvella mies on kuntoillut kylmimmillään 15 asteen pakkasessa ja kesällä lämpömittarissa on ollut enimmillään lähes helle, noin 25 astetta.

Rautakuntoinen mies kannustaa kuntoilemaan oman mielen mukaan. Puijon portaissa riittää harjoittelijoita ja vuosien saatossa on tullut paljon tuttuja kasvoja.

– Kertaakaan en ole ollut täällä ypöyksin. Tämä porraskuntoilu on niin suosittu harrastus, että sitä ei moni arvaa. Porukka harjoittelee hiljaa. Uskon, että monet lähtevät tyytyväisenä pois.

Harjoituksen jälkeen Ojapelto saa sopivan loppuverryttelyn kävelemällä kilometrin matkan takaisin kotiinsa. Suihkun jälkeen maistuu vaimon tekemä lounas ja siitä päivä jatkuu omaa rataansa.

Alpo Ojapelto ei ole tarvinnut vielä mitään lääkkeitä säännöllisesti ja terveys on pysynyt hyvänä. Moni unelmoi lottovoitosta, mutta Puijolta uuden kipinän kuntoiluun saanut ikämies näkee asian toisin.

– Eikös se ole mukavaa, kun ihminen saisi joka aamu herätä terveenä. Se olisi ehkä se suurin lottovoitto.

Hoitajat uupuvat työtaakan alle: Sairauslomalla jopa kuukauden vuodesta – "Kotona en jaksa mitään"

Hoitajien kuormittuneisuus näkyy valtakunnallisesti Työterveyslaitoksen tilastoissa. Sairaanhoitajat, lähihoitajat ja kodinhoitajat sairastavat selvästi enemmän kuin kuntatyöntekijät keskimäärin.

kotihoitaja Eija Viita ja asiakas Oiva Pöyhönen

Lähihoitaja Eija Viidalla on parinkymmenen vuoden kokemus kotihoidon työstä Lahdessa. Työtahti on tässä ajassa kiihtynyt tuntuvasti.

– Silloin kun aloitin hommat, oli neljä asiakasta päivässä. Nyt niitä on 15, joka päivä.

Työterveyslaitoksen sairauspoissaolotilastot kertovat karua kieltä kotihoidon työntekijöiden työkuormasta. Lähi- ja kotihoitajilla kertyy vuosittain jopa kuukauden verran sairauspoissaoloja. Moni uupuu kun asiakkaita on paljon ja kiire valtava.

–  Työpäivät suoritetaan lennossa, eikä aina ehdi ruokataukoa pitämään. Kahvitauot jää lähes aina pitämättä, sanoo uupumuksen takia töistä pois ollut kotihoitaja, joka ei halua nimeään julkisuuteen.

Hän kertoo, että myös terveys on alkanut oireilemaan. Verenpaine on korkea ja vartalon paikat kipeät.

– Kotona en jaksa mitään ja olen pahalla tuulella ja väsynyt, sama lähihoitaja kertoo.

Naisen kollega, joka ei myöskään halua esiintyä omalla nimellään, vahvistaa samankaltaisen todellisuuden alalla. Hän on olut syksyllä 2016 pitkällä sairauslomalla.

– Kiire, henkinen paine, huono työilmapiiri ja muut seikat töissä uuvuttivat loppuun. En sitä oikeastaan itse ensin tiedostanut kunnoilla ja oltuani selkäkuntoutuksessa, se huomattiin ja nostettiin esille. Tämän jälkeen myös työterveyshuolto reagoi asiaan, nainen kertoo.

Kaikki kotihoitajat ovat samaa mieltä ongelman syistä: liian vähän työntekijöitä asiakasmäärään nähden.

– Ja kotona hoidettavien määrä vain kasvaa ja asiakkaat ovat entistä huonokuntoisempia. Tekeviä käsiä on saatava lisää, sanoo Eija Viita.

Johtajat sairastavat vähiten, ruumiillista työtä tekevät eniten

Kunta-alalla sairauspoissaolojen määrä kasvoi 2000-luvun loppupuolelle saakka. Sairauspoissaolot olivat huipussaan vuonna 2008, jolloin kuntatyöntekijät olivat keskimäärin 19,4 päivää poissa töistä oman sairauden takia.

Viime vuonna sairauspoissaoloja oli keskimäärin 16,7 päivää työntekijää kohti. Sairauspoissaolojen määrä on pysynyt tällä tasolla vuodesta 2013 alkaen.

Eniten sairastavat sairaanhoitajat (20 päivää), lähihoitajat (26 päivää) ja kodinhoitajat (31 päivää). Vähiten sairastavat johtajat ja erityisasiantuntijat.

Työterveyslaitos on erityisen huolissaan hoitohenkilöstön työkuormasta. Viime syksylllä tehdyn kyselyn mukaan esimerkiksi lähihoitajista jo puolet koki työmääränsä ylittävän sietokyvyn rajat.

Johtava asiantuntija Tuula Oksanen kehottaa päättäjiä ottamaan vakavasti hoitohenkilöstön kuormittumisen, sillä se vaarantaa myös sote-uudistuksen onnistumisen.

– Hoitajat tekevät asiakasta lähellä olevaa, uudenlaista hoitotyötä, jonka varassa sote-uudistus nimenomaan on. Kyllä henkilöstön hyvinvoinnista pitäisi pitää hyvää huolta jo tässä muutosvaiheessa, jossa nyt olemme.

Työnjohto tietää ongelmat – rahaa ei ole

Päijät-Hämeessä kotihoidosta vastaa Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä, jonka palkkalistoilla on noin 650 kotihoidon työntekijää. Pahin työntekijävajaus on Lahdessa, josta on arvioitu puuttuvan 20-30 työntekijää. Sairastelut pahentavat tilannetta.

– Jokainen puuttuva työntekijä lisää työssäolevien kuormaa. Jos vuorosta puuttuu hoitaja, muut tekevät hänen asiakaskäynnit, sanoo kotiin vietävien palveluiden tulosaluejohtaja Jouni Sakomaa.

Sakomaa muistuttaa, että kotihoidon työ on muutoinkin vaativaa ja vastuullista. Ja toisin kuin sairaalassa, työntekijä on useimmiten liikkeellä yksin, eikä saa apua toisilta. Liikunta- ja tukielinvammat ovatkin yleisiä.

– Koko päivä ollaan jalkojen päällä jatkuvassa liikkeessä ja joskus sattuu tapaturmia, toteaa lähihoitaja Eija Viita.

Lahden kohdalla työntekijäpulan paikkaus maksaisi noin miljoona euroa vuodessa. Rahaa ei kuitenkaan ole luvassa.

– Puhetta ja toiveita lisämäärärahoista on ollut, mutta tuskin sitä tulee, koska yhtymän talous on todella tiukka, arvioi tulosaluejohtaja Jouni Sakomaa.

Sakomaa huomattaa, että pelkästään rahalla ongelmaa ei välttämättä saa ratkaistua. Työntekijöistä on myös pulaa.

– Kotihoito ei houkuttele ja moni haluaa mielummin töihin sairaalaan, jossa ei tarvitse tehdä työtä yksin ja saa olla osa hoitotiimiä.

"Päättäjät eivät ymmärrä alan vaatimuksia"

Ylen haastattelemat kotihoitajat heittävät pallon valtakunnantason päättäjille. Työntekiijöiden mielestä alan vaativuutta ja työtaakan kasvua ei ymmärretä maan johdossa.

– Ensinnäkin pitäisi saada valtiotason päättäjät ymmärtämään kokonaiskuva ja se, missä katastrofitilanteessa tämän maan kotihoito ja vanhusten hoito ylipäänsä on. Siten saisi varmaan määrärahoja asioiden parantamiseksi myös kuntatasolla.

Kaikkea kotihoitajat eivät vieritä raha- ja työntekijäpulan syyksi. Alan sisällä olisi myös tehtävää.

– Työhyvinvoinnista ei ainakaan meillä ole tietoakaan. Joku pieni yhteistapaaminen koko kaupungin väen kanssa kerran pari vuodessa ei oikein riitä, eikä ole sellainen motivaattori, jolla jaksaa painaa pitkää päivää kieli vyön alla. Myöskään kunnollista työnohjausta emme ole saaneet, toteaa nimettömänä pysyvä kotihoitaja.

Lähihoitaja Eija Viita haluaa kuitenkin muistuttaa, että työ ei ole pelkkää suoriutumista, vaan useimmiten mielekästä ja palkitsevaa.

– Jokainen päivä on erilainen ja asiakkailta ja omaisilta saa joskus hyvää palautetta, joka auttaa jaksamaan.

Osa jutussa haastatelluista lähihoitajista haluaa esiintyä nimettömänä asian arkaluonteisuuden vuoksi.

Sähköisen reseptin häiriö päättynyt

Häiriö päättyi tänään torstaina kahdeksan jälkeen illalla.

Nainen selailee tietokoneella sähköisestä reseptistä kertovaa sivua.

Sähköisessä reseptissä havaittu häiriö on päättynyt. Häiriö päättyi tänään torstaina kahdeksan jälkeen illalla.

Palvelun käytön estänyt häiriö alkoi torstaina puoli kuudelta illalla.

Pikkukunta rakensi talkoilla portaat, joilla pääsee vain hikeen – "Jalan on noustava, jotta pärjää"

Suomalaiset innostuivat takavuosina lenkkeilemään. Nyt on porraskävelybuumin aika.

Yle Uutiset Lounais-Suomi: Pikkukunta rakensi talkoilla portaat, joilla pääsee vain hikeen

Marttilan päiväkodin lapsilla on uutta ihmeteltävää. Päiväkodin piha-aidan taakse, kalliorinteelle on rakennettu leveät portaat. Rappuset kulkevat alhaalta kallion päälle ja toiselta reunalta alas.

Yleensä rappusilla on kulkemiseen liittyvä merkitys, mutta Marttilassa asia on ajateltu uudella tavalla. Portaiden tarkoituksena on kehittää lihaskuntoa ja panna veri kiertämään. Portaita pitkin loikkivat marttilalaiset jalkapalloilijat, yleisurheilijat ja muut urheilun harrastajat.

Heli Hirssilä on esimerkillinen liikkuja. Hän reissailee paljon, ja Marttilan maisemissa hän taittaa kesäkelillä matkat polkupyörällä. Usein kuntoportaat osuvat matkan varrelle, ja niissä on mukava loikkia.

– Olen todella iloinen näistä rappusista. Tiedän, että lihaksista täytyy pitää huolta. Jalan on noustava, jotta pärjää, Heli Hirssilä kuittaa.

Mainio vekotin ikäihmisille

Marttilan kunnan vapaa-aikasihteeri Kirsti Keskitalo ja vanhustyönjohtaja Maria Vesala oivalsivat aika pian, että kuntoportaat on mainio väline myös ikäihmisten lihaskunnon kehittämiseen.

Marttila on liittynyt mukaan valtakunnalliseen Voimaa vanhuuteen -kärkihankkeeseen, jossa varsinkin kotona asuville ikäihmisille keksitään liikunnallisia virikkeitä.

– Yksi askel portaissa vastaa kymmentä askelta tasamaalla. Portaat toimivat siis hyvin lihaskuntotreeneissä, pohtii Kirsti Keskitalo.

– Kun ikäihmiset kehittävät lihaskuntoaan, he pärjäävät pidempään kotioloissa, jatkaa Maria Vesala.

Portaat lahjoitusvaroilla

Uudet portaat ilmestyivät Marttilan maisemaan nopeasti. Paikallinen urheiluseura oli saanut lahjoituksen, ja se päätettiin käyttää portaisiin. Ne rakennettiin talkoovoimin, ja nyt ne ovat kaikkien marttilalaisten käytössä.

Vastaavia kuntoportaita on viime aikoina rakennettu eri puolille Suomea. Mihinkään johtamattomia portaita kolutaan kuntoilumielessä muun muassa Riihimäellä ja Mäntyharjussa.

Länsirannikon yliopistosairaalan rakentaminen hankalaa osakeyhtiömuodossa

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtaja on esittänyt eduskunnan hallintovaliokunnalle, että sote-uudistuksessa mahdollistettaisiin maakunnille ylimaakunnallisten liikelaitosten perustaminen.

Sote sana.

Länsirannikon yliopistosairaalan toteuttaminen vaatinee muutoksia valmisteilla olevaan sote-uudistukseen.

Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Vaasan sairaanhoitopiirit suunnittelevat yhteisen sairaalan perustamista. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtajan Leena Setälän mukaan eduskunnan käsittelyssä olevassa sote-lainsäädännössä ei ole otettu huomioon, miten maakunnat voisivat perustaa maakuntarajat ylittäviä sairaaloita.

"Osakeyhtiö hankala ratkaisu"

Maakunnat voivat kyllä perustaa osakeyhtiömuotoisia sairaaloita, mutta se ei ole Setälän mukaan toimiva ratkaisu.

– Osakeyhtiö on hankala vaihtoehto yliopistollisen sairaalan laajentamisen pohjaksi. Osakeyhtiöpohjainen toiminta sulkee pois mahdollisuuden merkittävään julkisen vallan käyttöön, jota tarvitaan esimerkiksi psykiatrisessa hoidossa, Setälä sanoo.

Setälä on esittänyt eduskunnan hallintovaliokunnalle toiveen, että sote-uudistuksessa mahdollistettaisiin maakunnille ylimaakunnallisten liikelaitosten perustaminen, koska liikelaitokset voivat käyttää julkista valtaa.

– Yhtiömuotoisessa yliopistosairaalassa ei voitaisi tuottaa psykiatrisia palveluja. Samat ongelmat koskevat muun muassa kehitysvammaisten palvelujen tuottamista yli maakuntarajojen, Setälä korostaa.

Eduskunta käsittelee parhaillaan sote-uudistusta koskevaa lainsäädäntöä. Päätöksiä on Uutissuomalaisen tietojen mukaan tarkoitus tehdä syksyllä.

Sattuuko siittimeen ja taipuuko se tahtomattasi? Nyt rohkeasti lääkäriin

Harvinainen Peyronien tauti aiheuttaa penikseen arpimaisen käyristymän. Sairauteen on apua saatavilla.

Mies ilman paitaa. Etualalla miehen symboli, jonka käyrä on kääntynyt mutkalle.

Mistä on kysymys?

Maailmalla 3 prosentilla, ja joiden arvioiden mukaan jopa 9 prosentilla, miehistä ilmaantuu jossain elämän vaiheessa intiimivaiva, jossa penikseen syntyy sen käyristävä arpimainen kalkkeuma. Peyronien taudin yleisyydestä Suomessa ei ole lukuja tiedossa.

Miten tauti etenee?

Ensimmäinen oire voi olla pelkkä kipu, vaikka mitään ulkoisia merkkejä ei näkyisi sairaudesta. Myöhemmässä vaiheessa penis alkaa erektion yhteydessä käyristyä ja sen varteen kehittyy laattamainen kovettuma.

Mitä sairaus aiheuttaa?

Kivun lisäksi peniksen käyristymä voi aiheuttaa voimakasta ahdistusta ja heijastua parisuhteeseen. Miksi se näyttää niin oudolta? Kenelle vaivasta voi kertoa? Onko kovettuma jopa kasvain? Voiko penistä käyttää normaalisti? Ja toki käyristymä vaikeuttaa yhdyntää, sillä sen  kulma voi olla jopa 90 astetta.

Mistä se johtuu?

Peyronien taudin syy on tuntematon. Sairauden arvellaan johtuvan taipumisesta tai mikroskooppisista traumoista, joita paisuvaisen valkokalvolle on aiheutunut erektion aikana.

Milloin lääkäriin ja mikä avuksi?

Mikäli oireita ilmenee, lääkäriin kannattaa ottaa yhteyttä eikä olettaa vaivaa väliaikaiseksi. Lääkäri kykenee jonkin verran estämään taudin kehittymistä – ja ennen muuta helpottamaan potilaan henkistä taakkaa tarjoamalla tietoa taudista.

Peniksen käyristymän edetessä sille ei tehdä vielä parannustoimia vaan huolehditaan, että erektioita on paljon ja että veri pääsee peniksessä kiertämään.

Eräs hoitokeino pitkälle edenneeseen käyristymään on sidekudosta hajottava lääkeaine, jota pistetään kovaan arpimaiseen kudokseen. Siittimen kohdalla hoito on sarja pistoksia yhdistettynä peniksen muovaamiseen käsin, minkä potilas tekee itse. Näin siitintä saadaan suoremmaksi, vaikkei itse sairaus olekaan parannettavissa.

Juttuun on haastateltu urologian ja andrologian erikoislääkäri Riitta Rönkää. Lähteenä on käytetty lisäksi lääkäriseura Duodecimin artikkelia Miehen seksuaalitoimintojen häiriöt.

Näin yllät pyyhkimään pyllysi ja jaksat vielä lemmiskellä – 21 neuvoa ikävuosia vastaan

Kehosi pettää vähitellen alta, mutta iän vaikutusta voit hillitä vähin vaivoin.

Kuva

Kun teet edes vähän töitä kestävyyden, voiman, liikkuvuuden ja tasapainon eteen, saat kummasti laatua elämääsi tällä hetkellä, mutta myös sen viimeisiin vuosikymmeniin.

Seuraavat ohjeet on jaoteltu ikävaiheittain, mutta ne soveltuvat kaikille niille, jotka eivät nuorru.

Ruuhkavuosissa ja sinkkuna uraihmisenä

Kierrä lastenrattaiden kanssa reilu lenkki pihassa työntelemisen sijaan. Kaikki liike lasketaan.

Leiki mukana. Lähde hippasille. Kapua kumpareelle, kun lapset leikkivät kukkulan kuningasta. Jo juoksupyrähdykset ovat liikuntaa.

Vie lapsi harrastukseen, mutta pelkän odottelun sijaan painu vaikka kävelylenkille. Pyydä muut odottelijat rohkeasti mukaasi.

Katsele Game of Thronesia tai talentteja hetki matolla ähkien. Jo kevyt lihastreeni auttaa pitämään selkä- ja vatsalihaksia kunnossa. Muista myös venytellä välillä.

Nelikymppisenä

Säilytä paljon käyttämäsi astiat muita ylempänä, jotta joudut kurkottelemaan useammin. Hyvä liikkuvuus auttaa vanhempana kurottamaan sukat jalkaan, pukemaan puseron ylle, harjaamaan hiukset ja pyyhkimään pyllyn.

Pysäköi autosi työpaikan tai marketin parkkipaikalla aiempaa kauemmaksi. Keräät taas lisäaskeleita.

Kulje portaita. Jätä hissit ja liukuportaat muille. Jos oikein hurahdat, jätä joka toinen porrasaskelma väliin saadaksesi lisää liikelaajuutta ja tehoa kulkemiseen.

Seiso työpaikan lyhyissä kokouksissa tai nouse seisomaan puheenvuorosi ajaksi.

Hae lounaasi kauempaa kuin viereisestä talosta, mikäli noudat sen työpaikan ulkopuolelta.

Tapaa kaverisi istumisen sijaan ulkoillen. Kaikki liike lasketaan.

 

Keski-ikäisenä

Pese hampaasi seisten yhdellä jalalla. Tasapainoa kehittämällä varaudut välttämään vanhuuden kaatumisia. Harjoiteltuasi voit vaihtaa tasapainolautaan.

Laskeudu kyykkyyn ja nouse takaisin seisomaan. Toista. Jalkojen voima pitää yllä tasapainoasi.

Rämmi metsässä, jos luonto suinkin tuntuu hyvältä. Mäki ylös, toinen alas. Kyykisty katselemaan tai poimi vaikka marjoja.

Vaihda televisiokanavaa itse vastaanottimesta. Vähennä kaukosäätimen käyttöä. Nouse ruudun luo myös säätämään äänenvoimakkuutta.

Säilytä kännykkää eteisessä, ja kun tarvitset, mene sen luo. Näin katkot runsasta istumistasi.

 

Eläköitymisen tienoilla

Nouse tuolilta ylös seisomaan ja laskeudu takaisin. Reisilihasten voima määrittää paljolti sen, kuinka pitkiä matkoja ja kuinka pitkään pystyt liikkumaan omatoimisesti.

Pyyhi pölyjä ja imuroi laajoissa kaarissa.

Astu bussista pari pysäkkiä ennen määränpäätäsi ja kävele loppumatka.

Mieti, miksi haluaisit jaksaa paremmin. Peuhaisitko kumppanin kanssa pidempäänkin? Toivoisitko enemmän leikkiä lastenlasten kanssa? Unohda muiden patistukset ja valitse oma syysi lähteä liikkeelle.

Päätä vain yhdestä pienestä muutoksesta kerrallaan. Pyöräile vaikka kauppaan autoilemisen sijaan. Kaikki liike lasketaan.

Älä tuijota määriä. Terveyden ylläpitämiseksi suositellaan 2,5 tuntia hengästyttävää liikuntaa viikon varrelle ripoteltuna ja päälle lihaskuntoharjoittelua kahtena päivänä. Ohjeiden määrä voi tuntua mahdottoman suurelta. Muista, että kaikki liike lasketaan. Vähän liikkuneelle jo vartti kevyttä liikuntaa päivässä voi alkuun riittää.

 

Katso harjoituksia helpoista ja haastavista lihastreeneistä.

Lue neuvoja neuvoja istumisen tauottamiseen.

Lue vinkkejä selän jumppaamiseen.

Lue ohjeita iäkkäiden voima- ja tasapainoharjoitteluun.

Kokeile Ylen punnerrushaasteella, mitä yläraajojesi voimalle kuuluu.

 

Neuvojaan artikkeliin antoivat Harri Helajärvi Paavo Nurmi -keskuksesta Turusta, Anne-Mari Jussila ja Tommi Vasankari UKK-instituutista Tampereelta, Marko T. Korhonen Gerontologian tutkimuskeskuksesta Jyväskylästä, sekä raahelainen kuntoilun moniosaaja Esa Pyhälä.

Yhdysvaltalaispojan sydän petti kofeiinin takia – Professori: Yksi energiajuoma päivässä on maksimi

Liika kofeiini voi johtaa kuolemaan. Energiajuomissa ei ole mitään hyvää, sanoo Tampereen yliopiston professori Arja Rimpelä.

Energiajuomia kädessä.

16-vuotiaan nuorukaisen sydän petti huhtikuussa Yhdysvalloissa, Etelä-Carolinassa, tämän nautittua liiaksi kofeiinia, kertoo uutistoimisto Reuters. Teini-ikäinen poika oli ennen kuolemaansa juonut melko lyhyessä ajassa kahvin, kofeiinia sisältävän virvokkeen ja energiajuoman.

Tampereen yliopiston kansanterveystieteen professori Arja Rimpelä vahvistaa, että liiallisen kofeiinin nauttiminen on vaarallista ja voi johtaa kuolemaan.

– Täysin mahdollista. Kun kofeiinia vain tulee riittävästi, niin se voi olla osalle vahingollista.

Rimpelä pitää todennäköisenä, että esimerkiksi Helsingin Sanomien uutisoimassa tapauksessa kuoleman saattoivat aiheuttaa niin sanotut energiajuoma-shotit. Shotit sisältävät pienestä nestemäärästään huolimatta erittäin suuren määrän kofeiinia.

– Kyllä niitä tapauksia on aikaisemminkin raportoitu. Käsittääkseni näitä shotteja ei ole Suomessa myynnissä. Mutta en tiedä, saako niitä tilattua netistä. Ne ovat ehdottomasti varottavia aineita, vaikka vaarallisen määrän kofeiinia voi saada muullakin tapaa, Rimpelä painottaa.

Seurauksena vieroitusoireita

Kofeiini aiheuttaa riippuvuutta, nautti sitä sitten kahvin tai energiajuoman muodossa. Jos ainetta ei saakaan, riesaksi voi tulla vieroitusoireita, kuten päänsärkyä ja ärtyisyyttä.

Lapsille ja nuorille energiajuomat ovat erityisen haitallisia, sillä kofeiinin reippaasta nauttimisesta seuraa usein unettomuutta.

– Siitä tulee kierre, että ei pysty nukkumaan illalla, ja päivät menevät väsymyksen vuoksi pilalle. Lisäksi monet energiajuomista sisältävät hyvin paljon sokeria. Näin ollen tulee myös painonnousua.

– Energiajuomissa ei ole mitään hyvää, sellaisia ei kukaan tarvitse, Rimpelä jyrähtää.

Mikä on sopiva määrä, jos energiajuomia haluaa kaikesta huolimatta nauttia?

– Yksi per päivä on ehdoton maksimi, joka on järkevää ottaa.

Petri "Elmo" Keskitalon, 50, todellinen kunto paljastui testissä – "Ura on jättänyt minuun jälkensä"

Keskitalo kokeili 22 vuotta kilpauransa jälkeen, paljonko kremppaisesta kehosta vielä irtoaa.

Uutisvideot: Petri Keskitalo kamppailee itseään vastaan

Millaisena säilyy kunto, jos panee ikääntymiselle hanttiin oikein urakalla? Selvitimme asiaa koehenkilömme, 50-vuotiaan entisen moniottelijan, Petri Keskitalon kanssa.

Takavuosien huippu-urheilija hyppäsi pituutta ja nosti painoja nuoruuden tuloksiaan vastaan. Lisäksi Keskitalo suoritti kuntotestin, jolla tutkitaan kestävyyttä, tasapainoa ja voimaa. Lue täältä testin tarkempi toteutus.

– Vanheneminen tuntuu hyvältä. Mutta poikamainen into johtaa siihen, etten enää muista, minkä ikäinen olen.

Ensimmäinen koitos: Nuoruuden lajit

Kymmenottelussa lajeihin kuuluvat muun muassa pikajuoksu ja seiväshyppy. Petri Keskitalon nykyinen fysiikka ei niitä kuitenkaan kestä, siis iskuja ja pinkomista.

Siksi vertailulajit Ylen kokeiluun on valittu urheilu-uran aikaisista harjoituksista, ja nuoruuden tulokset saatu valmentaja Esa Pyhälän päiväkirjoista.

– Valmensin Petriä 17 vuotta ja harjoituskauden aikana järjestimme aina kolme neljä testitilannetta. Niiden muistiinpanoista nämä vertailutulokset on poimittu, Pyhälä kertoo.

Rinnallevedossa painonnostotanko painoineen nostetaan rinnan tasalle tarkan tekniikan mukaan. Nuori Keskitalo on maaliskuussa 1990 treenatessaan nostanut kokonaispainon 145 kilogrammaa.

 

Keväällä 2017 urheilija lämmittelee tyhjällä tangolla ja alkaa pikkuhiljaa lisätä painoja. Keskitalo irvistää lopulta 115 kilogrammaa rinnalle. Hän yrittää muutama kiloa lisää, mutta yritykseksi jää.

– Ihan hyvä siihen nähden, etten ole tehnyt rinnallevetoa vuosikausiin. Isoissa painoissa pitää olla tarkka, sillä riskinä on, ettei keskivartalo kestä.

Vauhditon pituushyppy mittaa kimmoisuutta ja räjähtävää voimaa koko kehossa. Helmikuussa 1988 nuori Petri on valmennuspäiväkirjan mukaan hypännyt harjoituksissa 337 senttimetriä.

Keväällä 2017 Keskitalo tukee hiljattain loukkaantuneen nilkkansa teipillä ennen hyppäämistä. Jo pari lämmittelyhyppyä osoittaa, että voiman lisäksi myös hyppytekniikka on urheilijalla eri luokkaa kuin satunnaisella ponnistajalla.

Mittanauha laskeutumiskuopan reunalla näyttää 292 senttiä.

– Hyvä fiilis jäi. Kevyen, iloisen ja mielestäni tyylikkään oloisen hypyn sain räväytettyä. Enkä loukkaantunut!

Toinen koitos: Kuntotesti

Yle teetti Petri Keskitalolla lisäksi joukon terveyskuntotestejä, joita tuhannet eri-ikäiset suomalaiset ovat suorittaneet UKK-instituutin valvonnassa. Testi tehtiin ennen urheilusuorituksia.

Tältä näyttävät ex-urheilijan tulokset.

 

Lääketieteen tohtori Tommi Vasankari luonnehtii Keskitalon olevan testien perusteella "hyvin tikissä". Entisen huippu-urheilijan tulokset ovat keskimääräistä paremmat niin liikehallintakyvyn, notkeuden ja lihasvoiman kuin hengitys- ja verenkiertoelintenkin kohdalla.

– Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Petrillä kymmenottelu on aikanaan kehittänyt yhden sijaan useita eri ominaisuuksia. Mutta kyllä niiden säilyminen on uran jälkeisen kuntoliikunnan ansiota, Vasankari pohtii.

Lääkärin mielestä toinen oppi "Elmolta" arkiliikkujalle liittyy Keskitalon taipumukseen loukata itsensä innostuessaan: vamma-alttius kannattaa muistaa varsinkin ikääntyessä.

– Aina kun puhutaan lajeista, joissa vaaditaan nopeita räjähtäviä ponnistuksia tai kontakteja vastustajien kanssa, nivelet ovat tiukoilla. Sählyporukassa on kivaa, mutta monen mieli yltää hurjempiin spurtteihin, mitä vartalo suostuu enää tekemään.

Arkiliikunnan hyödyt alkavat jo rauhallisesta kävelystä, Vasankari muistuttaa.

Kokeile Keskitalon tekemää muunneltua punnerrusta itse Ylen punnerrushaasteessa.

Teräsmies opastaa arkiliikkujia

"Elmo" lopetti kilpauransa vuonna 1995. Sitä ennen treenatessa harjoitustunteja kertyi noin 20 viikossa.

Kiireinen golfkentän toimitusjohtaja on silti viime vuosinakin harrastanut vapaa-ajan liikuntaa jopa 6-7 tuntia viikossa. Pyöräilyä, hiihtämistä, kuntopiiriä, pipolätkää, uimista.

– Ura on jättänyt minuun jälkensä. Muun muassa akillekset ovat huonossa kunnossa. Joudun miettimään lajeja, joita pystyn ylipäätään harrastamaan.

Keskitalo kertoo, ettei keho ole enää entisensä iänkään vuoksi. Esimerkiksi valvomisen aiheuttama uupumus tuntuu jäsenissä pidempään kuin nuorempana.

– Pelkään, että uran aiheuttamat vaivat selässä ja polvissa ottavat vallan, jos olen liian laiska. Niinpä yritän harjoittaa selkä- ja vatsalihaksia sekä alaraajojani, jotta tuki- ja liikuntaelimet pysyisivät kunnossa.

Keskitalo voi vaikuttaa teräsmieheltä, mutta hän pystyy neuvomaan myös tavallista liikkujaa.

– Kannattaa  etsiä itselle sopiva laji ennakkoluulottomasti. Liikkuminen ei siihen lopu, jos kroppa ei tiettyyn lajiin taivu. Uteliaisuus on vienyt itseni esimerkiksi tanssikursseille. Ja yhteen liikuntamuotoon ei kannata jämähtää. Keho ja mieli kiittävät, kun niitä liikuttaa monipuolisesti.

Lue täältä vinkit helpoista tavoista tuoda liikuntaa arkeesi.

Testaa: Kuinka paljon sinä punnerrat 40 sekunnissa?

Ylen punnerrushaaste kertoo, missä kunnossa olet ikätovereihisi verrattuna. Laulaja Isac Elliot ja näyttelijä Martti Suosalo lähtivät mukaan testiin.

Uutisvideot: Ylen punnerrushaaste: Isac Elliot vs. Martti Suosalo

Näin teet muunnellun punnerruksen.

Asetu vatsallesi matolle ja aloita testi lyömällä kädet yhteen selän takana. Samalla hetkellä kaveri käynnistää sekuntikellon.

Punnerra itsesi ylös siten, että kädet ojentuvat. Kosketa toisella kädellä toista kämmenselkää, palaa takaisin punnerrusasentoon ja laskeudu vatsallesi.

Uusi punnerrus alkaa lyömällä kämmenet taas yhteen selän takana. Jatka tätä 40 sekuntiin asti. Näet liikesarjan myös tähän juttuun liitetystä videosta. Laulaja Isac Elliot ja näyttelijä Martti Suosalo heittäytyivät haasteeseen ja näyttävät videolla mallia.

 

Turhauttaako oma tulos – Mitä väliä tällä testillä on?

Voimalla on väliä, jotta pärjäät myös vanhana.

Riittävä voima yläraajoissasi on välttämätöntä, jotta selviydyt arjestasi itsenäisesti. Ja ikääntyessä riittävä voima on jo kynnyskysymys pärjäämiselle.

Testi kertoo myös vartalon lihastesi kyvystä tukea selkäsi asentoa. Tietyt selkävammat saattavat olla torjuttavissa paremmilla asennoilla.

Kunnosta huolehtiminen lähtee pienistä teoista. Helpot vinkit arjen liikkumiseen löydät täältä.

Lue, kuinka entinen huippu-urheilija Petri Keskitalo pärjää nykyään kuntotesteissä.

Punnerrushaasteen vertailuaineisto perustuu tutkimuskeskus UKK-instituutin viitearvoihin suomalaisille aikuisille.

Mielikuva rampauttavasta reumasta on sitkeä: "Moni ajattelee, että pyörätuoliinko tässä joutuu"

Moni reumaa sairastava elää normaalia arkea lääkityksen ja työyhteisön ansiosta. Selkärankareuma ei ole vienyt Minna Romppaiselta työkykyä.

Osastonsihteeri Minna Romppainen istuu työpisteellään Kainuun keskussairaalassa.

Osastonsihteerin työhuoneessa istuvalla Minna Romppaisella ei ole kumaraa selkää tai kyhmyjä sormissa. Oikeastaan ulkoisesti mistään ei voi päätellä, että 37-vuotias nainen sairastaa selkärankareumaa.

Silti Romppainen on halunnut kertoa avoimesti sairaudestaan työpaikallaan Kainuun keskussairaalan fysiatrian poliklinikalla. Krooninen reumasairaus ei näy, mutta ajoittain tuntuu.

Lääkityksen ansiosta kivut ovat pysyneet hyvin kurissa, mutta jos nivel tulehtuu, olo on tukala. Jos tavara putoaa lattialle, on Romppaisen vaikea taipua poimimaan sitä ylös. Myös väsymys vaivaa välillä. 

– Jos joskus on huonompi päivä, saatan käydä kesken työpäivän lepohuoneessa makailemassa ja lepuuttamassa selkää.

Osastonsihteerin päivään kuuluvat muun muassa ajanvaraukset, potilaiden auttaminen ja postin käsittely. Työ on välillä henkisesti kuormittavaa, mutta hyväntuulinen nainen ei ole harkinnutkaan vähentävänsä työntekoa sairauden takia.

– Rakastan työtäni. Kun kaksi vuotta sitten tulin tänne, olen ajatellut siitä lähtien ettei parempaa voisi olla.

Työkaverien tuki auttaa jaksamaan.

– He saattavat joskus kysyäkin, että onko hyvä päivä vai selkä kipeänä. Tai sanoa, että otahan rennosti, jos olen makailemassa.

Romppainen myöntää lankeavansa silti ajoittain liialliseenkin sinnittelyyn. Viime syksynä Romppaisen kyynärnivel tulehtui, ja nainen kärvisteli töissä, vaikka tietokoneella kirjoittaminenkin oli kivuliasta.

Paineet tuntuvat erityisesti tilanteissa, joissa tietää, että sijaisen löytäminen on muille hankalaa.

– Se on se suomalainen luonteenlaatu, että mennään vaikka pää kainalossa. Sitä mennään viimeiseen asti.

Väärät luulot lisäävät pelkoa

Monet reumasairaudet vaikuttavat työkykyyn negatiivisesti, vaikka lääkehoidon kehittymisen myötä tilanne onkin parantunut merkittävästi. Osa reumaatikoista joutuu uudelleenkouluttautumaan.

Yleisin reumatauti, nivelreuma, esiintyy pitkälti pienissä nivelissä ja vaikuttaa etenkin käsien toimintakykyyn. Silloin hienomotoriikkaa tai vastaavasti käsivoimaa vaativat työt voivat olla ongelmallisia. Selkärankareumassa ongelmia voi puolestaan tulla staattisessa istumatyössä tai pitkillä automatkoilla.

Vuosituhanteen vaihteessa yleistynyt biologinen lääke on ollut reuman hoidossa suuri harppaus. Kuntoutuskeskus Apilan ylilääkärin ja reumatologin Heikki Hinkan arvion mukaan sitä käyttää noin 15–20 prosenttia reumaatikoista.

– Aiemmin työkykyyn merkittävästi vaikuttaneet vaikeammat muodot reumataudeista on saatu huomattavasti vähäoireisimmiksi, Hinkka kertoo.

 

Vielä 1960-luvulla reumadiagnoosi tiesi todennäköisesti tulevaisuutta pyörätuolissa. Nykyään reumasairauksien ennuste on kuitenkin toinen ja vain ani harva joutuu pyörätuoliin.

Vanhanaikaiset käsitykset aiheuttavat pelkoa etenkin vasta sairastuneissa.

– Edelleen kun reumadiagnoosi tulee, moni ajattelee, että pyörätuoliinko tässä joutuu. Voi tulla mielikuva rampauttavasta taudista, joka ei nykyään enää pidä paikkaansa. Turhien pelkojen takia tarvitaan tietoa ja tukea, Hinkka sanoo.

Huolia on tärkeää päästä purkamaan, koska se vaikuttaa myös jaksamiseen työssä. Vaikka moni reumaatikko pärjää työelämässä siinä missä tervekin, voi ikääntyessä jaksamisongelmia tulla enemmän.

Moni reumaatikko sinnittelee

Minna Romppaisen kaltaisia sinnittelijöitä on paljon. Kuntoutuskeskus Apilan ylilääkärin ja reumatologin Heikki Hinkan mukaan erityisen tyypillistä se on yrittäjille, koska sairaslomalle jääminen voi olla hankalaa.

– Yrittäjien joukossa näkee erittäin paljon liian pitkälle menevää sinnittelyä.

Hinkka varoittelee liiallisesti sinnittelystä, sillä silloin uhkana on uupuminen ja jopa masennus.

– Oireistaan kannattaa kertoa rohkeasti lääkärille eikä pyrkiä vähättelemään, Hinkka sanoo.

Myös laitoskuntoutukseen saatetaan hakeutua vasta silloin, kun työelämässä selviytyminen fyysisten kipujen ja henkisen kuormituksen vuoksi jo riskirajoilla.

Kuntoutuskeskuksessa reumapotilaita neuvotaan kiinnittämään huomiota työergonomiaan ja liikkumiseen omien mahdollisuuksien rajoissa.

– Useinhan me motivoimme peruskunnon hoitamiseen, liikunnan lisäämiseen ja toki myös henkisen jaksamisen kannalta vertaistuki on tärkeää.

"Sitä on pidetty peikkona"

Työssä pärjäämiseen liittyvistä huolista puhutaan reumaatikkojen kesken paljon. Minna Romppainen toimii myös Kajaanin reumayhdistyksen tukihenkilönä sekä Reumaliiton Tules-yhteyshenkilönä.

– Jos on oireita ja kipuja, monet miettivät, että miten he jaksavat ja pystyvät ja voiko työtä tehdä eläkkeeseen asti. Se on varmaan suurin huoli, että miten työyhteisössä otetaan vastaan sairaus, etenkin jos on vasta sairastunut.

– Varsinkin jos on määräaikainen työsopimus, pelätään, että mitä töissä sanotaan, kertoo Romppainen.

Romppaisen mielestä nykyään reumasta uskalletaan kuitenkin puhua avoimemmin kuin ennen. Moni on pitänyt sairautensa visusti omana tietonaan.

– Kuulin vasta aikuisiällä, että yhdellä tädillä on reuma. Sitä ei ole aiemmin niinkään kerrottu – se on se pelko, että mitä sukulaiset ja muut sanovat. Sitä on pidetty peikkona, nainen pohtii.

Vaikka Romppainen lankeaa toisinaan liialliseen sinnittelyyn itsekin, haluaa hän muistuttaa muita siitä, että omaa kehoaan pitää kuunnella.

– Itsestään täytyy pitää huoli, eikä mennä loppuun asti. Ennemmin jäät vähän aiemmin sairaslomalle kuin myöhemmin pitkälle sairaslomalle.

Suhde kipuun on ristiriitainen

Kipuun ei koskaan totu. Minna Romppainen kuvailee omaa suhdettaan reuman yleiseen oireeseen ristiriitaiseksi. Kipuakin enemmän naista vaivaa kuitenkin sen pelko.

Esimerkiksi joogakokeilu ja hiihto piti lopettaa alkuunsa, kun polvet ja lonkka tulehtuivat.

– Tuntuu, ettei uskalla tehdä kaikkea, kun pelkää, että jokin nivel tulehtuu ja tulee pidempi kipujakso, Romppainen toteaa.

Reuma diagnosoitiin viitisen vuotta sitten. Nainen kuitenkin arvelee, että nuoruudesta asti vaivanneet oudot selkäkivut olivat reumaa jo aiemmin.

Selkärankareuman diagnoosi olikin helpotus.

– Silloin tiesi, mistä kivut johtuvat. Ne eivät olleet oman pään sisällä ja polvissa ei ollut muuta vikaa, vaan vikana olivat tulehdukset. Sain kortisonia polviin ja siitä mentiin eteenpäin.

Romppaisen selkärankareuman kulku on aaltoilevaa. Vaikka tautia ei voi parantaa, on kerran kuussa pistettävä biologinen lääke tepsinyt niin hyvin, että sairautta joka päivä edes muista.

Ehkei siksikään, että Romppaisen perheen arki on ollut viime aikoina erityisen hektistä. Perheen 7-vuotias tyttö menee pian ensimmäiselle luokalle ja uusi talo on valmistumassa alkukesällä.

Romppaiselle reuma ei ole peikko.

– Täytyy muistaa, että asian kanssa ei ole yksin. Elän sulassa sovussa reuman kanssa.

Korjaus 16.5.2017 klo 15:05: Korjattu, että Romppainen työskentelee osastonsihteerinä, ei osastonhoitajana.

Holtiton ihminen on vaaraksi keholleen – "Tekevät monet liikkeet tempoen ja riuhtoen"

Temperamentti laittaa ihmisen niveletkin koville. Malttamattomuus on iso kuorma keholle.

Skeittaaja hyppää rampin ylitse.

Perusterve aikuinen voi pilata nivelensä kuormittamalla kehoaan väärällä tavalla työssä tai vapaa-aikana.

– On olemassa tietty persoonallisuuden tyyppi, joka on tapaturma-alttiimpi, sekä vapaa- että työtapaturmiin liittyen. Henkilö on kärsimätön, nopea ja hänellä voi olla koordinaatio-ongelmia, ortopedi Heikki Mäenpää sanoo.

– Jokaisen lähipiiristäkin löytyy ihminen, joka kolauttaa itsensä pöydän reunoihin tai horjahtaa portaissa helpommin kuin toiset, hän lisää.

Osa ihmisistä on varovaisempia ja osa temperamenttisempia. Riskienottajat ovat tapaturma-alttiimpia.

– Jos ajatellaan näitä ihmisiä vaikka joukkuelajeissa, niin hyvin usein jäähyaitiossa istuvat ne yhdet ja samat ihmiset, ortopedi sanoo.

Mäenpään mukaan tällaisella henkilöllä on huono hermokontrolli.

– Nämä ihmiset tekevät monet liikkeet tempoen ja riuhtoen, liittyy se taakan nostamiseen, pallon heittämiseen tai halkojen hakkaamiseen. Halkoja voi hakata rauhallisesti tai huitoa kirveellä sinne sun tänne.

"Suoraan ei voi hypätä riuhtomaan"

Temperamentti laittaa ihmisen nivelet koville. Se näkyy personal trainer Mikko Korhosen mukaan heti kuntosalille tullessa.

– Hyvin nopeasti laitetaan tehonappi päälle ja mennään kovien kuormien kimppuun. Muun muassa kaikki niveliä valmistelevat liikkeet jäävät tekemättä.

– Se on luonnekysymys, heti täysillä ja kaikki heti tänne. Malttamattomuus on iso kuorma keholle ja nivelille.

Mikko Korhosen laji on pesäpallo. Hän tekee paluun Sotkamon Jymyn pelaajavalmentajaksi (Superjymy) vuosien tauon jälkeen.

– Heitto- ja lyöntisuorituksen tekeminen samalta puolelta vääjäämättä ohjaa siihen, että kroppa kuormittuu toispuoleisesti. Niin itsellä kuin muillakin oheisharjoittelussa korostuu, että asioita tehdään niin sanotusti väärältä puolelta.

– Tulevaan saa suhtautua maltilla, kun itsellä ei ole kolmeen vuoteen ollut lajisuorituksia. Parin kuukauden harjoittelun perusteella voi sanoa, että olen totuttanut kehoa lajiin.

Korhonen itse on kymmenen vuotta sitten tuskaillut välilevyjen kanssa.

– Se on opettanut, ettei voi hypätä suoraan riuhtomaan, vaan pitää ottaa tosissaan lämmittelyt ja lihaksia tukevat harjoitukset.

Kädet, polvet ja selkä ovat kovan kuormituksen alla

Työssä keskeisessä asemassa on ergonomia. Työssä tehtävät liikkeet voivat olla nivelten kannalta soveltuvia, tai sitten liikkeet tehdään väärin.

– Tällöin puhutaan erityisesti tukirangasta, selästä, polvista, käsistä, jotka ovat erinäköisten kumarrus- ja nostoliikkeiden yhteydessä kovan kuormituksen alla, ortopedi Heikki Mäenpää kertoo.

Nivelet ovat keskeinen osa ihmisen tukirankaa ja tukirakennetta. Alaraajan nivelet, nilkat, polvet ja lonkat ja selkäranka – ilman niitä ihminen ei pysty kävelemään.

– Tänä päivänä on hyvin tietämystä siitä, mikä vaikuttaa mitenkin niveliin ja kuinka niiden hyvinvointiin voi itse vaikuttaa, sanoo Mäenpää.

Normaali vapaa-ajan liikunta, eli kävely, juoksu, uinti, pyöräily ja hiihto, on kohtuullisen hyvin siedettyä ja turvallista. Ympäröivillä lihaksilla on iso merkitys: ne suojaavat niveliä ja kroppa pysyy toimintakykyisenä.

– Mutta mitä enemmän harrastetaan eri tyyppisiä joukkue- ja kontaktilajeja, sitä suurempi riski on vammauttaa nivelensä.

– Ei sovi unohtaa sitä, että jos liikuntasuoritukset ovat hyvin riuhtovia, tempovia ja voimakkaita, ne voivat itsestään aiheuttaa ongelmia, Mäenpää muistuttaa.

Lue lisää:

Pelkäätkö nivelten sijoiltaan menoa? "Heinänteko ja ojankaivaminen ovat hyviä harjoituksia"

Professori huolissaan antibioottien tehon heikkenemisestä: "Ihmisiä menehtyisi tavallisiin infektioihin, joita tällä hetkellä pystymme hoitamaan"

Ennusteiden mukaan vuonna 2050 antibioottiresistenssin aiheuttamiin ongelmiin voi kuolla enemmän ihmisiä kuin syöpätauteihin, varoittaa biolääketieteen professori.

Ylen aamu-tv: Antibioottiresistenssin seuraukset

Asiantuntijoiden mukaan antibioottiresistenssi eli bakteerien muuttuminen vastustuskykyiseksi antibiooteille jatkaa lisääntymistään, jos muutosta ei saada aikaan.

Turun yliopiston biolääketieteen laitoksen professorin Jaana Vuopion mukaan antibioottiresistenssi on lisääntynyt ja tullut yleiseen tietoisuuteen viimeisten kymmenen vuoden aikana. Ennusteet näyttävät huonoilta.

– Jos mitään käännettä parempaan ei saataisi, niin vuonna 2050 tällaisiin ongelmiin kuolisi enemmän ihmisiä kuin esimerkiksi syöpätauteihin, Vuopio sanoi Ylen aamu-tv:ssä tänään tiistaina.

Minkälaista olisi ilman antibiootteja?

Vuopion mukaan ilman antibiootteja esimerkiksi tavallisissa leikkauksissa haava saattaisi tulehtua.

– Me menisimme aikaan ennen antibiootteja, 40–50-luvulle. Silloin ihmisiä menehtyisi hyvin tavallisiin infektioihin, joita me tällä hetkellä pystymme hoitamaan, Vuopio sanoi.

Aamu-tv:n keskusteluun osallistuneen erikoiseläinlääkäri Merja Rantalan mukaan eläinlääketieteessä resistentit bakteerit ovat jo yleisiä. Esimerkiksi virtsatietulehdusta aiheuttavista kolibakteereista noin 30 prosenttia on resistenttejä ensisijaislääkkeelle ja 20 prosenttia resistenttejä seuraavalle lääkevaihtoehdolle.

– Tämä huomataan jo ihan päivittäisessä kliinisessä työssä, että eläimet vastaavat huonommin antibioottihoitoon.

Antibiootteja määrätään edelleen liikaa

Rantalan mukaan antibiootteja määrätään Suomessa edelleen liikaa. Sekä eläimille että ihmisille.

Eläinlääketieteessä antibiootteja käytetään liikaa esimerkiksi toistuviin iho- ja korvaongelmiin.

– Siellä on yleensä taustalla atopia tai allergia. Se taustasyyn selvittäminen ja hoitaminen olisi erittäin tärkeää, Rantala huomautti.

Jaana Vuopion mukaan ihmislääketieteessä bakteerin ja viruksen aiheuttaman taudin erottaminen toisistaan olisi tärkeää.

– Olisi hyvä, että meillä olisi nopeampia keinoja auttamaan lääkäriä siinä tilanteessa, kun hän miettii, tarvitaanko antibioottia vai ei, Vuopio pohti.

Milloin antibioottia ei pitäisi määrätä?

Vuopion mukaan antibiootteja pitäisi vähentää esimerkiksi tavallisen flunssan, nuhan ja poskiontelotulehduksien hoidossa, koska kyseessä ovat viruksen aiheuttamat taudit.

– Yskä lähtee yskimällä. Se on sellainen ohje, mitä nyt annetaan.

Myöskään esimerkiksi pikkulasten korvatulehduksia ei pitäisi alkaa heti hoitaa antibiooteilla.

Matkailijat tuovat resistenttejä bakteereja mukanaan

Professori Jaana Vuopio huomautti, että Suomessa ja Pohjoismaissa tilanne on hyvä verrattuna muuhun Eurooppaan.

– Se on muuttunut huonommaksi, mutta jos vertaamme esimerkiksi Etelä-Euroopan maihin, niin joidenkin tällaisten niin sanottujen sairaalabakteerien ilmaantuvuutta ja esiintyvyyttä me olemme saaneet kuitenkin rajoitettua hyvin sairaaloissa, Vuopio sanoi.

Vuopion mukaan tästä saadaan kiittää muun muassa Suomen valveutunutta lääkärikuntaa ja sairaaloiden hyviä torjuntaohjeita.

– Mutta onhan meillä silti epidemioita. En sano, etteikö meillä ongelmia olisi. Suhteutettuna me olemme kuitenkin kohtuullisen hyvässä tilanteessa.

Vaikea ongelma on hänen mukaansa se, että matkailijat tuovat Suomeen mukanaan moniresistenttejä bakteereja.

Mitä antibioottien tilalle?

Antibioottien kehitystyö on kallista eikä Rantalan mukaan mitään aivan uusia antibioottiryhmiä edes ole näköpiirissä.

– Ne kehitykset, mitkä ovat tapahtuneet on oikeastaan tehty vanhoja lääkeaineryhmiä muokkaamalla.

Vuopion mukaan koko ajan mietitään myös muita, vaihtoehtoisia keinoja. Muun muassa lasten korvatulehduksia ehkäisevän pneumokokkirokotteen tiedetään hänen mukaansa vähentäneen penisilliiniresistenssiä pneumokokeissa.

– On esimerkiksi bakteriofagit [virus, joka loisii bakteereissa ja tuhoaa niitä] ja ulosteensiirrot. Voi olla, että vaihtoehtoja tulee, mutta vielä niitä ei pysty antamaan.

Hae lisää

Tervetuloa Ylen mobiiliuutisiin!

Kokeilemme palvelun avulla millainen käyttöliittymä sopisi parhaiten uutisten, urheilun ja sään seuraamiseen mobiilikäytössä.

Otamme mielellämme vastaan palautettasi siitä, mikä palvelussa toimii jo hyvin ja mitä mielestäsi voisi vielä kehittää.

Liitä mukaan päätelaitteesi malli ja sähköpostiosoitteesi, jos tarvitset apua ongelmatilanteessa.

Lähetä palautetta:

Lähetä