Venäjä tutkii väitteet Jehovan todistajien raa'asta kidutuksesta

Jehovantodistajien julkaisuja.

Viranomaiset ovat päättäneet tutkia väiteet kidutuksista, koska ”mediassa julkaistut tiedot asiasta ovat aiheuttaneet levottomuutta.” 

Jehovantodistajien julkaisuja.

Venäläisviranomaiset kertovat tutkivansa väitteitä, joiden mukaan Jehovan todistajien jäseniä kidutettiin raa’alla tavalla tässä kuussa Siperiassa.

Jehovan todistajien mukaan toistakymmentä ihmistä pidätettiin toissa perjantaina Surgutin kaupungissa Länsi-Siperiassa. Pidätetyt vietiin tutkintakomitean paikalliseen päämajaan, jossa he ovat kertoneet joutuneensa äärimmäisen raa'asta kidutuksen kohteeksi.

Uskonliikkeen jäsenet ovat kertoneet, että heitä piestiin, heidän päähänsä laitettiin pussi, jonka suu teipattiin kaulan ympärille umpeen. Pidätetyt riisuttiin alasti, valeltiin vedellä ja sen jälkeen heille annettiin sähkösokkeja lamautusaseilla.

Kidutuksen kerrotaan kestäneen kaksi tuntia. Osa pidätetyistä on edelleen vangittuina.

Tutkintakomitea on kiistänyt väiteet kidutuksista. Viranomaiset ovat päättäneet kuitenkin tutkia väiteet, koska ”mediassa julkaistut tiedot asiasta ovat aiheuttaneet levottomuutta.” Asiasta kertoo venäläinen uutistoimisto Interfax.

Venäjä kielsi kaiken Jehovan todistajien toiminnan huhtikuussa 2017, koska järjestöä pidettiin äärimielisenä. Jehovan todistajien jäseniä on vainottu ja heidän omaisuuttaan on rikottu, mutta aiemmin ei ole tullut tietoon fyysistä väkivaltaa.

Helmikuun alussa maailmalla nostatti vastalauseita tanskalaisen Jehovan todistajan Dennis Christensenin saama kuuden vuoden vankeustuomio Venäjällä.

Virolaisnuoret hurahtivat kansantanssiin – 18-vuotias Rene haluaa ainakin kerran elämässään esiintyä Tallinnan tanssijuhlilla

Pojat tanssivat.

Valmentajan mukaan itsenäisyyspäiväänsä sunnuntaina juhlivassa Virossa kansantanssi on nyt suositumpaa kuin koskaan.

Pojat tanssivat.

Tallinnan reaalikoulun juhlasalissa on juuri sellainen hälinä, jonka voi olettaa syntyvän, kun 22 hyvin toisensa tuntevaa lukioikäistä kokoontuu samaan paikkaan.

Mutta kun musiikki alkaa soida, häly on tiessään. Ilmeet muuttuvat keskittyneiksi. Tanssi alkaa.

Nuorille kesäleirejä ja muuta toimintaa järjestävän Tallinnan Õpilasmalev -organisaation kansantanssiryhmä Õmmikad treenaa Tallinnan tanssijuhlille. Tapahtuma järjestetään heinäkuussa.

Tuhansista juhlille harjoittelevista tanssiryhmistä vain osa pääsee mukaan. Valintatulokset kuullaan toukokuun alussa.

Maaliskuussa ryhmä esiintyy raadille, joka arvioi sen tasoa. Ensimmäinen arviointitilaisuus oli jo tammikuussa. Seula on tiukka. Koreografian hallitsemisen lisäksi ryhmän pitää osata esiintyä ilmeikkäästi ja tunteella.

Maaliskuun koe-esiintymiseen on enää kuukausi aikaa, mutta ryhmän jäseniä ei erityisemmin jännitä.

– Uskon, että meillä on hyvät mahdollisuudet tulla valituiksi. Olemme treenanneet niin paljon, kertoo 18-vuotias Rene Aleksander Truuts.

Truuts on harrastanut kansantanssia kaksi vuotta. Harrastus vei heti mennessään.

– Tanssiminen on mahtava tapa viettää pari kertaa viikossa aikaa ystävien kanssa. Aina välillä vedetään hienot kansallispuvut päälle ja esiinnytään. Harrastus auttaa jaksamaan arjessa ja koulussa, hän kertoo.

Kansantanssin suosio räjähti

Õmmikad-ryhmän valmentaja Killu Tiigimäe sanoo, ettei ole koskaan nähnyt Virossa sellaista kansantanssin suosiota kuin nyt.

– Muutama vuosi sitten oli vaikea löytää tanssiryhmiin jäseniä. Nyt ryhmät ovat niin täynnä, etteivät kaikki halukkaat mahdu niihin. Tähänkin ryhmään piti järjestää pääsykoe, kun tulijoita oli niin paljon, Tiigimäe kertoo.

Myös Rene Truuts on huomannut lajin suosion kasvun.

– Kansantanssi on meidän kaveriporukassa suosittu harrastus. Moni kaverini on aloittanut tanssimisen tänä vuonna.

Tiigimäe ja Truuts osaavat vain arvailla syitä harrastuksen suosion kasvuun. Yhdeksi syyksi he veikkaavat Viron satavuotisjuhlavuotta, jota vietettiin viime vuonna.

– Juhlavuoden tapahtumissa nuoret näkivät ehkä tanssiryhmiä ja tajusivat, että sellaisen osana pääsee esiintymään hienoihin paikkoihin, Tiigimäe sanoo.

Toinen syy saattaa hänen mukaansa olla yleinen folkmusiikkibuumi Virossa. Kansanmusiikkiyhtyeistä on tullut muutaman viime vuoden aikana supersuosittuja.

Esimerkiksi useaan kertaan Viron parhaaksi yhtyeeksi valitun Trad.Attack! -folkbändin musiikki soi jatkuvasti maan suurimmilla radiokanavilla. Keikoilla tuhannet ihmiset pogoavat säkkipillin tahdissa.

Myös kansanmusiikkifestivaalit kuten Viljandi Folk ovat Virossa suosittuja. Virossa on folk-festivaaleilla käymiselle oma verbikin: "folkima" eli "folkata".

Ja sitten ovat tietenkin Tallinnan laulu- ja tanssijuhlat. Moni virolainen haluaa päästä ainakin kerran elämässään esiintymään niille.

Laulu- ja tanssijuhlat ovat megatapahtuma

Joka viides vuosi järjestettävät Tallinnan laulu- ja tanssijuhlat ovat ylivoimaisesti Viron suurin tapahtuma. Niitä aletaan tuottaa jo vuosia ennen juhlia.

Laulujuhlat järjestetään Tallinnan Laululavalla, jota ympäröivälle Laulukentälle mahtuu jopa satatuhatta ihmistä kerrallaan. Kenttä on juhlien aikaan yleensä tupaten täynnä väkeä.

Tanssijuhlat puolestaan pidetään Kalevin stadionilla Tallinnan kantakaupungissa. Kolmeen tanssinäytökseen myydään kuhunkin 10 000 lippua. Kaikki ensi kesän näytökset ovat jo loppuunmyytyjä.

Laulu- ja tanssijuhlien merkityksen ymmärtääkseen pitää ymmärtää Viron historiaa.

Tallinnan Laululava oli 1980-luvun lopussa Viron Laulavan vallankumouksen päänäyttämö. Neuvostoaikana vapaasta Virosta kertovat laulut oli kielletty. Laulava vallankumous alkoi, kun virolaiset kokoontuivat kielloista huolimatta Laululavalle laulamaan laulujaan.

Paikka on siis symbolisesti tärkeä virolaisille – samoin siellä laulettavat vironkieliset laulut.

Virossa on käyty keskustelua siitä, pitäisikö laulujuhlien ohjelmistoon hyväksyä myös venäjänkielisiä lauluja, sillä maan väestöstä lähes kolmasosa puhuu äidinkielenään venäjää. Toistaiseksi ohjelmisto on pysynyt vironkielisenä.

Perinteisestä lähestymistavasta kielii juhlien tämänvuotinen teemakin, "Kotimaa on rakkaimpani". Oman kulttuurin, juurien ja traditioiden merkitys pienelle, itsenäisyytensä hiljattain palauttaneelle maalle on suuri.

"Kansallispuvusta tulee juhlava olo"

Laulujuhlien tavoin myös tanssijuhlilla vaalitaan perinteitä. Juhlien tiedottaja Andi Einaste kertoo, että juhlatoimikunta käy jatkuvasti keskustelua siitä, kuinka paljon tapahtumaa voidaan uudistaa.

– On esimerkiksi pohdittu, voisiko esiintyjillä olla päällään muutakin kuin kansallispuvut. Mutta vedämme rajan siihen. Jos hyväksyisimme nyt farkut tai lyhyet hameet, kahdenkymmenen vuoden päästä juhlilla ehkä tanssittaisiin bikineissä.

Tanssijuhlilla kaikki tanssivat siis kansallispuvuissa. Õmmikad-ryhmän jäsenille se sopii. Vaikka tänään he ovat pukeutuneet t-paitoihin, shortseihin ja lyhyisiin hameisiin, kansallispuku kuuluu heidän mielestään esiintymisiin.

– Siitä tulee juhlava olo, ryhti suoristuu ja tanssi näyttää paremmalta, Rene Truuts sanoo.

Tallinnan laulu- ja tanssijuhlat viettävät tänä kesänä juhlavuottaan, kun Laulujuhlat täyttää 150 vuotta ja Tanssijuhlat 85 vuotta. Laulu- ja Tanssijuhlat pidetään 4.–7. heinäkuuta.

Viro juhlii 101-vuotispäiväänsä tämän viikon sunnuntaina 24. helmikuuta.

Sote-uudistusta kovin sanoin arvostellut Jan Vapaavuori: "On hyvä asia, että huono uudistus ei mene eteenpäin"

jan vapaavuori

Vapaavuori uskoo, että uuden hallituksen myötä myös kaupungeilla voisi olla enemmän sanavaltaa uudistuksen valmistelussa.

jan vapaavuori

Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok.) ei pistäisi pahakseen, vaikka päätökset sote- ja maakuntauudistuksesta venyisivät seuraavalle vaalikaudelle. Vapaavuori on ollut yksi pääkaupunkiseudulla velloneen sote-kapinan johtohahmoista ja arvostellut hallituksen esitystä kovin sanoin.

– En minä nyt mistään helpotuksesta puhu, mutta on hyvä asia, että huono uudistus ei mene eteenpäin. Näin jättimäisiä kokonaisuudistuksia ei pitäisi tässä ajassa enää yrittää ajaa läpi, sanoo Vapaavuori.

Perustuslakivaliokunta esitti perjantaina julkaistussa lausunnossaan useita muutoksia sote- ja maakuntauudistukseen. Vapaavuori ei näe mahdollisuuksia sille, että uudistus saataisiin pakettiin tulevien viikkojen aikana.

–Kyllä kovin vilkasta mielikuvitusta tarvittaisiin kuvitellakseen, että tämä eduskunta tämän pystyisi vielä tekemään. Niin väkivaltaista lainsäädäntöprosessia tässä maassa tuskin on koskaan nähty.

Helsinki ja muut pääkaupunkiseudun kaupungit ovat yrittäneet jo pitkään saada läpi viestiä, ettei valtakunnallinen sote-ratkaisu toimi suurten kaupunkien kohdalla.

”Lähdetään kokonaan uudelta pohjalta”

Vapaavuori itse laittaisi koko maakunta- ja sote-uudistuksen uuteen valmisteluun ja luottaa siihen, ettei seuraava hallitus ryhtyisi tekemään täysin samanlaista uudistusta. Suurten kaupunkien kannalta tilanne voi hänen mukaan mennä vain parempaan suuntaan.

– Suuret kaupungit ja niiden joukossa Helsinki ovat matkan varrella lukuisia kertoja lausuneet monista eri asioista, eikä hallitus ole ottanut niitä kuuleviin korviinsa. Me tarvitsemme sellaisen prosessin jatkossa, jota tehdään yhdessä kaupunkien kanssa.

– Se tarkoittaa, että lähdetään rakentamaan tätä kokonaisuutta kokonaan uudelta pohjalta.

Kaupunkien merkitys globaaleina toimijoina kasvaa koko ajan ja Vapaavuoren mukaan uudistus ei saa viedä suurilta kaupungeilta mahdollisuuksia ja keinoja hoitaa sen tuomia haasteita. Toisin sanoen siirtää liikaa valtaa uudelle maakuntatason hallinnolle.

Myös pääkaupunkiseudun kaupunginvaltuustojen viime keväänä antaman yhteisen lausunnon mukaan nykyinen sote- ja maakuntauudistus vaikuttaa vahingollisesti kasvavien kaupunkien talouteen, palveluihin ja investointikykyyn.

Pelkona on myös rahoitus. Uudenmaan liiton viime kevään laskelmien mukaan ensimmäisenä vuotena Uudenmaan sotelle tulisi 300 miljoonaa euroa vajetta rahoitukseen.

– Kysymys ei ole pelkästään Helsingistä, vaan tätä ovat vastustaneet kaikki muutkin isot kaupungit. Uudistusta ylipäänsä ei pitäisi rakentaa vanhanaikaisen maakuntajaon pohjalle.

Lue myös:

Perustuslakivaliokunta vaatii lukuisia muutoksia sote- ja maakuntauudistukseen

Analyysi: Perustuslakivaliokunta nosti tuttuja ongelmia sote-pöytään – Riittääkö aika kunnollisten ratkaisujen löytämiseen?

Satakunnan maakuntajohto tyytyväinen perustuslakivaliokunnan sote-lausuntoon

Intiassa yli 90 kuollut myrkkyviinaan, sairastuneista osa kriittisessä tilassa

Myrkkyviinaan kuolleiden ruumiita sairaalassa Assamissa, Intiassa.

Vain vajaat kaksi viikkoa sitten yli sata ihmistä kuoli myrkkyviinaan Pohjois-Intiassa.

Myrkkyviinaan kuolleiden ruumiita sairaalassa Assamissa, Intiassa.

Ainakin 93 ihmistä on saanut surmansa Intian koillisosassa juotuaan myrkyllistä alkoholia, kertoivat viranomaiset lauantaina. Lisäksi sairaalaan joutui noin 200 ihmistä, joista monen tila on kriittinen.

Myrkytykset tapahtuivat Assamin osavaltiossa, jossa kuutisenkymmentä kuoli Golaghatin seudulla ja loput lähialueella.

Sairaalaan joutuneet oksentelivat ja kärsivät kovista vatsakivuista. Iso osa sairastuneista työskenteli paikallisilla teeviljelyksillä.

Poliisi kertoo pidättäneensä yhden ihmisen myrkkyviinan myymisestä.

Halvan kotitekoisen viinan juominen on yleistä osissa Intian maaseutua, ja alkoholimyrkytykseen kuolee vuosittain satoja. Aiemmin helmikuussa noin sata ihmistä kuoli maan pohjoisosassa juotuaan myrkyllistä alkoholia.

Intiassa juodusta alkoholista arviolta 40 prosenttia on laittomasti tuotettua.

Ylen toimittaja: Tilanne Venezuelan Kolumbian vastaisella rajalla erittäin kireä

Venezuelalaiset poistavat maan armeijan pystyttämiä turva-aitoja Ureñan  rajakaupungissa 23. helmikuuta 2019.

Presidentti Maduron turvajoukkojen ja opposition pelätään ottavan yhteen avustusten vuoksi maan raja-alueilla. Eilen Venezuelan armeija ampui kuoliaaksi kaksi ihmistä Brasilian vastaisella rajalla.

Venezuelalaiset poistavat maan armeijan pystyttämiä turva-aitoja Ureñan  rajakaupungissa 23. helmikuuta 2019.

Venezuelan armeijan sotilaat ovat ampuneet kumiluoteja ja käyttäneet kyynelkaasua siviileihin, jotka ovat yrittäneet siirtää esteitä Kolumbian ja Brasilian yhdistävältä sillalta.

Siviilien tarkoituksena on uhmata maan armeijaa ja tuoda rajalla odottavia aputarvikkeita Venezuelaan.

Presidentti Nicolás Maduron hallinto on sulkenut Santander -rajasillan, jotta avustustarvikkeet eivät pääse Kolumbiasta Venezuelan puolelle.

Twitterissä julkaistulla videolla siviilit yrittävät vedota sotilaisiin venezuelalaisessa Ureñan rajakaupungissa rajojen avaamiseksi.

Muun muassa rajakaupunkeihin Brasiliassa ja Kolumbiassa on kerätty tonneittain avustustarvikkeita.

Venezuelan ja Kolumbian rajalla ollut Ylen Ulkolinjan toimittaja Pertti Pesonen sanoo, että tilanne on siellä erittäin kireä. Mellakkapoliiseja ja sotilaita on liikkeellä paljon.

– Taksimme pysäytettiin kahdeksan kertaa 20 kilometrin matkalla. Poliiseja on raja-alueella tosi paljon, Pesonen kertoo.

Guaidón asettama määräaika avustuksille umpeutuu tänään

Venezuelalainen oppositiopoliitikko Nora Bracho kertoi Washington Postissa olevansa huolissaan erityisesti Maduroa tukevien, väkivaltaisiksi tiedettyjen puolisotilaallisten joukkojen läsnäolosta raja-alueilla.

Venezuelassa umpeutuu tänään oppositiojohtaja Juan Guaidón asettama määräaika avustuskuljetusten saamiselle maahan.

Guaidó on kutsunut kannattajiaan auttamaan kuljetusten perille saamisessa Kolumbian puolelta.

Pelkona on nyt, että oppositio ja Maduron turvajoukot ottavat yhteen avustusten vuoksi.

Eilen Venezuelan armeija ampui kuoliaaksi kaksi ihmistä ja haavoitti 15:tä Brasilian vastaisella rajalla. Yhteenotto syntyi, kun sotilaat olivat torjumassa avustustarvikkeiden pääsyä maahan, ja mielenosoittajat yrittivät estää rajan sulkemisen.

Guaidón onnistui päästä eilen Kolumbian puolella eilen järjestettyyn suureen tukikonserttiin, johon osallistui satojatuhansia ihmisiä. Vain tunteja myöhemmin Venezuelan hallitus vastasi sulkemalla rajaa.

Paikalla ollut Pertti Pesonen kuvailee, että konsertissa tunnelma oli euforinen, toiveikas ja riehakas. Hän arvioi, että kymmeniätuhansia ihmsiä saattoi jäädä jumiin konserttialueelle, kun raja suljettiin.

Ajokeli on parantunut aamuisesta liukkaudesta

Harmaa talvinen päivä Pitäjänmäessä Helsingissä.

Jalankulkijoilla yhä iso riski liukastua etelässä ja lännessä.

Harmaa talvinen päivä Pitäjänmäessä Helsingissä.

Ajokeli on parantunut huomattavasti aamuisesta, jolloin oli todella liukasta lähes koko maassa, kerrotaan Tampereen tieliikennekeskuksesta.

– Ilma on lämmennyt, jäiset tiet ovat sulaneet ja suolaus on auttanut. Pienemmillä teillä saattaa vielä olla liukasta, mutta ei enää mitään pahempia ongelmia, liikennepäivystäjä Auli Aaltonen sanoo.

Pirkanmaalta ja Varsinais-Suomesta tuli eniten ilmoituksia liukkaudesta ja jumissa olevista rekoista tieliikennekeskukseen lauantaiaamupäivän aikana.

Vielä puolen päivän aikaan Ilmatieteen laitos varoitti kuitenkin erittäin liukkaasta jalankulkusäästä maan etelä-, länsi- ja keskiosissa Pohjois-Pohjanmaahan saakka. Aaltosen mukaan viikonloppukelit tulevat jatkumaan parempana.

– Yöllä voidaan tietysti mennä pakkasen puolelle, mutta päätiet on suolattu ja huomiselle on luvattu hyviä kelejä, ei sateita eikä muutenkaan liukasta, koska on jo niin paljon lämpöasteita suuressa osassa maata, hän sanoo.

Lue myös:

Yöllä oli talven huonoin ajokeli: Tiet kuin luistinradat, rekat kolaroivat - "Piti ajaa viittäkymppiä loppumatka"

RKP:n Anna-Maja Henriksson: Sotea ei ehditä käsitellä – “Ongelmat ovat liian suuria, tästä ei tule valmista”

Ykkösaamu

Anna-Maja Henrikssonin mukaan sote-uudistukseen liittyy vielä niin suuria ongelmia, että aika niiden käsittelyyn loppuu kesken.

Ykkösaamu

Oppositiopuolue RKP:n puheenjohtaja, perustuslakivaliokunnan jäsen Anna-Maja Henriksson ei usko että soteuudistusta saadaan maaliin enää tällä vaalikaudella.

TV1:n Ykkösaamussa vieraillut Henriksson arvioi että sosiaali- ja terveysvaliokunnalta loppuu yksinkertaisesti aika kesken, kun se ryhtyy käsittelemään perustuslakivaliokunnan vaatimia muutoksia esitykseen.

–Tässä on vielä sen verran suuria ongelmia, vaikka ongelmat ovatkin vähentyneet viime kesästä.

– Kolmessa viikossa pitäisi käsitellä näin iso paketti, 20 kohtaa jotka esityksessä ovat yhä perustuslain vastaisia. Tässä on sosiaali- ja terveysvaliokunnalla melkein mahdoton tehtävä edessä, arvioi Henriksson.


Henriksson: Maakuntien rahoitus turvattava, jotta turvataan palvelut

Perustuslakivaliokunta esittää perjantaina antamassa lausunnossaan jälleen useita muutoksia ja tarkennuksia sote-uudistukseen. Valiokunnan mukaan tulevien maakuntien rahoitus on järjestettävä niin, että sosiaali- ja terveyspalvelut turvataan, vaikka maakunnan talous kriisiytyisi. Tämä on Henrikssonin mukaan vaikea haaste.

– Maakunnille ei nyt oikeastaan jää mitään muuta mahdollisuutta kuin korottaa asiakasmaksuja tai vähentää palveluja, jos valtion rahoitus ei riitä. Viime kädessä edessä on se että tullaan valtiovarainministeriöön ja pyydetään lisää rahaa, arvioi Henriksson Ykkösaamussa.

RKP:n kanta on, että maakunnille pitäisi antaa verotusoikeus, jolloin niillä olisi työkaluja rahoituksen turvaamineen.

"Sote ei tuo säästöjä"

Hallitus haluaisi, että pitkällä tähtäimellä sote-uudistuksella pystyttäisiin hillitsemään sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten kasvua kolmella miljardilla eurolla. Henriksson ei usko että hallituksen malli tuo säästöjä. Säästöjen tavoittelu voi jopa vaarantaa palvelut, sanoo Henriksson.

– Tästä on eduskunnan valtiovarainvaliokunta antanut erittäin kriittisen lausunnon. Valiokunta nosti esille että tämä (säästötavoite) tietää todella tiukkaa maakunnille. Se tarkoittaa myös siitä, että ei ehkä ole varmuutta siitä että pystytään takaamaan riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

– Eli tässä on se ruuvi, jota koko ajan kiristetään. Sote-palveluiden rahoituksen tulisi kuitenkin aina olla sellainen, että kansalainen voi luottaa siihen että palvelut aina toimii, muistuttaa Henriksson.

"Hallituksen ei pitäisi lähteä heikoille jäille ilman notifikaatiota"

Perustuslakivaliokunta edellyttää myös, että sosiaali- ja terveysvaliokunta arvioi uudelleen tuleeko soten valinnanvapauslaista tehdä ennakkoilmoitus EU:lle. Jos järjestelmän laillisuutta ei voida varmistaa, pitää valiokunnan mukaan valinnanvapauslain soveltamisen aloittamista lykätä.

Henrikssonin mukaan hallituksella on kaksi vaihtoehtoa, joko tehdä ilmoitus EU-komissiolle, tai lykätä valinnanvapauden voimaantuloa kunnes on varmistettu, että lainsäädäntö ei ole ristiriidassa EU:n kilpailulainsäädännön kanssa.

– Minä toivon että hallitus valitsisi nyt sen tien, joka on se kaikkein turvallisin ja varmistaisi asian etukäteen. Heikoille jäille ei pitäisi lähteä silmät auki, sanoo Henriksson.

Syynä siihen miksi hallitus ei ole halunnut notifikaatiota tehdä voi Henrikssonin mukaan olla se, että pelätään sen vievän liikaa aikaa, tai jopa kaatavan uudistuksen.

– Toivon että syy ei ole se että hallitus on huolissaan siitä että saisi väärän vastauksen. Silloinhan koko valinnanvapausmalli tulisi muokata uudelleen, sanoo Henriksson.

Henriksson: Aika kerta kaikkiaan loppuu kesken

Perustuslakivaliokunta myös linkittää lausunnossaan yhteen kahden suuren sote-lakipaketin käsittelyn. Jos maakuntien muita tehtäviä koskevaa lakipakettia ei ehditä eduskunnassa käsitellä, tulee valiokunnan mukaan korjata mm. maakuntien rahoitusta koskeva laki.

– Nythän maakuntien rahoitus on laskettu sen mukaan, että niille siirtyvät sote-palveluiden lisäksi nämä muut tehtävät, pelastustoimi, kasvupalvelut ja muut. Totta kai rahoitus tulee laskea uudelleen, jos näin ei käy.

– Nämä kaikki ovat suuria asioita, jotka tulee ratkaista hyvin lyhyessä ajassa. Tämän takia olen aika lailla vakuuttunut, että aika kerta kaikkiaan loppuu. Tästä ei tule valmista, arvioi Henriksson Ykkösaamussa.

Talvilomalla Euroopassa? Sääkartalla on nyt hauskat kahdet kasvot – Kreikassa yleisesti kylmempää kuin Lapissa

Euroopan sääkartta lauantaina 23. helmikuuta.

Egeanmerellä ei eletä turistisesonkia ja ihan syystä: lomasaarta kurittaa suomalaistakin puistattava lumimyräkkä.

Euroopan sääkartta lauantaina 23. helmikuuta.

Euroopan sääkartta koostuu tällä haavaa erikoisesti kylmästä ja lämpimästä puoliskosta. Länsi-Euroopasta talviloman kaupunkikohteensa keksineet saavat nauttia ajankohtaan nähden tavallista suuremmista pluslukemista, kun taas idän Prahaan tai Budapestiin lentäneet pitelevät pakkasia.

Esimerkiksi tästä Mainen yliopiston Ilmastonmuutosinstituutin kartasta näkee yhdellä silmäyksellä Euroopan, jonka vasen eli länsipuoli on ajankohdan keskiarvoihin nähden punaisena helottava ja itäpuoli hyisen sininen.

– Välimeren itäosista Baltiaan asti on tavanomaista kylmempää, toteaa Ylen meteorologi Toni Hellinen.

– Fennoskandiassa on kuitenkin suurin poikkeama. Niin lämmin päivä on täällä tiedossa.

Poimintoina Lontoossa lämpölukema on +11, Madridissa +12 ja Marseillessa +14 astetta. Prahassa mittari näyttää -1, Vilnassa -2 ja Kiovassa -3 astetta.

Esimerkiksi Kreikassa on tällä haavaa yleisesti kylmempää kuin Suomen Lapissa. Videolla leppeää lumisadetta Samothrakin saarella, -2 astetta:

<iframe src="https://www.facebook.com/plugins/video.php?href=https%3A%2F%2Fwww.facebook.com%2FsevereweatherEU%2Fvideos%2F1039410922849706%2F&show_text=0&width=266" width="266" height="476" style="border:none;overflow:hidden" scrolling="no" frameborder="0" allowTransparency="true" allowFullScreen="true"></iframe>

Samaan aikaan Ivalossa loimottaa aurinko keväisessä +3 asteen poutapäivässä.

Lue myös:

Länsi-Lapin Pellossa mitattiin 8,5 astetta lämmintä – on vuoden toistaiseksi korkein lämpötila

Juupajoki on Suomen lämpimin paikka – lämpötila kohosi 9,4 asteeseen ja se on vuoden toistaiseksi korkein lämpötila

Ihmisiä ulkoilemassa aurinkoisena pakkaspäivänä Helsingin Kaivopuistossa 21. helmikuuta 2019.

Lämpötila tuskin nousee enää iltapäivän lukemista, uskoo Ylen meteorologi Toni Hellinen.

Ihmisiä ulkoilemassa aurinkoisena pakkaspäivänä Helsingin Kaivopuistossa 21. helmikuuta 2019.

Pirkanmaalla Juupajoella on mitattu päivällä 9,4 astetta lämmintä ja se on vuoden toistaiseksi korkein lämpötila, kertoo Ylen meteorologi Toni Hellinen.

Aiemmin päivällä Satakunnassa Karviassa lämpötila kohosi iltapäivällä 9,3 asteeseen.

Lauantaina on ollut Länsi-Suomessa kymmenellä paikkakunnalla vähintään 8 astetta lämmintä, sanoo Hellinen. Jo aiemmin päivällä Länsi-Lapin Pellossa lämpömittari kohosi 8,5 asteeseen.

Hellinen ei usko, että lämpötila kohoaa tänään enää Juupajoen lukemia korkeammaksi.

Hänen mukaansa tämän vuoden aiemmat ennätyslukemat mitattiin Raumalla 15. helmikuuta, jolloin lämpötila kohosi 8,4 asteeseen.

Lue myös:

Talvilomalla Euroopassa? Sääkartalla on nyt hauskat kahdet kasvot – Kreikassa yleisesti kylmempää kuin Lapissa

Katoliseen kirkkoon liittyvää pedofiliamateriaalia on tuhottu, myöntää kardinaali

Paavi Franciscus oli paikalla Vatikaanissa meneillään olevassa piispojen kokouksessa 23. helmikuuta.

Lasten hyväksikäyttötapauksia on tietoisesti peitelty.

Paavi Franciscus oli paikalla Vatikaanissa meneillään olevassa piispojen kokouksessa 23. helmikuuta.

Katolisen kirkon kardinaali myöntää, että pedofiliaan syyllistyneisiin pappeihin liittyvää materiaalia on tuhottu.

Saksalainen kardinaali Reinhard Marx kommentoi asiaa Vatikaanissa meneillään olevassa piispojen kokouksessa.

Yli sata piispaa keskustelee neljän päivän ajan muun muassa siitä, miten hyväksikäyttötapaukset saataisiin esiin ja syylliset papit vastuuseen teoistaan. Sunnuntaihin jatkuva kokous on ensimmäinen laatuaan.

– Asiakirjoja, jotka olisivat voineet dokumentoida näitä hirvittäviä tekoja ja nimetä vastuulliset, on tuhottu tai niitä ei ole koskaan laadittukaan, Marx sanoi kokouksessa pitämässään puheessa.

Tekijöiden kuriin saattamisen sijaan uhreja on hänen mukaansa pyritty suitsimaan ja hiljentämään.

Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että pedofiliasta epäiltyjä pappeja on saatettu siirtää toisiin seurakuntiin, kun piispat ovat pyrkineet varjelemaan kirkon mainetta.

Paavi Franciscus lupasi kokouksen alkajaisiksi konkreettisia toimia seksuaalisen hyväksikäytön kitkemiseksi katolisesta kirkosta.

Uusi nuorisoauto kauhistuttaa pyöräilyväkeä – tekivät Suomen aikeista EU-kantelun

Autoja ja pyöräilijöitä liikenneympyrässä.

Teini saa pian ajaa jopa henkilöauton painoista kevytautoa.

Autoja ja pyöräilijöitä liikenneympyrässä.

Pyöräliitto on tällä viikolla tehnyt Euroopan komissiolle kantelun marraskuussa voimaan tulevasta kevytautolaista.

– En tiedä, voidaanko sitä estää. Se on toinen juttu. Me näemme asian sen verran vakavana, että halutaan katsoa viimeinenkin kortti, sanoo Pyöräliiton toiminnanjohtaja Matti Koistinen.

Ylen haastattelemat autoliikenteen asiantuntijat arvostelevat voimakkaasti, miten vähällä opetuksella 15-vuotiaat saavat ajettavakseen 1 500 kilon ajoneuvot.

Kevytauton maksiminopeus on 60 kilometriä tunnissa ja ajo-oikeuden saa ilman B-korttia. Tutkintovaatimus on sama kuin mopoautossa, joka kulkee enintään 45 kilometriä tunnissa.

Pyöräilyväki vastustaa kevytautolakia jo parista heille tärkeästä syystä. Ensinnäkin se vaarantaa kevyen liikenteen kuten jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuuden.

– Me tiedetään, miten mopoautoja viritetään, kritisoi Koistinen.

Toisekseen lakimuutos lisää autoliikennettä ja on ilmastotavoitteidenkin vastainen, Pyöräliitto sanoo.

Laissa kuin traktori

EU-kantelun perusteena on kuitenkin se, että lakiuudistus yrittää Pyöräliiton mukaan kiertää köykäisesti B-ajokorttiluokan ikärajan ja kuljettajaopetuksen.

Kevytauto on Suomessa luokiteltu T-ajoneuvoihin, jotka EU-laissa ovat käytännössä traktoreita. T-ajoneuvon kuljettaja on laissa vähintään 15-vuotias.

EU-lain määritelmässä T-ajoneuvot ovat tarkoitettuja maa- ja metsätalouskäyttöön. Pyöräliitto huomauttaa ristiriidasta, kun kevytautojen käyttötarkoitus on lähtökohtaisesti matkustajien ja tavaroiden kuljettaminen. Siksi Pyöräliiton mukaan kevytauto kuuluu EU-laissa moottoriajoneuvoihin. Siellä taas kevytauto ei olisi myöskään sellainen mopedi, jota EU:n mukaan saisi kuljettaa AM-ajokortilla eli 15-vuotiaana, kuten mopoautoa.

Euroopan komissio on jo aiemmin huomauttanut Suomea saman lain luonnosvaiheessa. Komissio puuttui juurikin siihen, että uusi suomalainen ajokorttiluokka olisi EU-lain vastainen. Pyöräliiton mukaan lakiin sen jälkeen tehdyt viilaukset eivät edelleenkään tee kevytautosta traktoria eikä mopoautoa.

Huomautuksen jälkeen olisi mahdollista, että EU nostaisi Suomea vastaan rikkomuskanteen, jos laki ei ole linjassa unionin säädösten kanssa.

Lue myös:

Nuori pääsee kohta kevytauton rattiin ilman ajo-opetusta – asiantuntija lataa suorat sanat: "15-vuotias saa kuvaannollisesti ladatun aseen"

Kyselyt: Trumpin suosio alamaissa, demokraattiehdokkaat vahvoilla

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump puhumassa Venezuelasta muuttaneille siirtolaisille Floridassa.

Uusien mielipidetiedustelujen mukaan Donald Trumpilla on erittäin suuri työ, jos hän aikoo voittaa vuoden 2020 presidentinvaalit.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump puhumassa Venezuelasta muuttaneille siirtolaisille Floridassa.

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin suosio on laskenut valtakunnallisesti niin alas, että hänen uudelleenvalintansa näyttää tällä hetkellä hyvin epätodennäköiseltä. Asia ilmenee Gallup-yhtiön tekemästä kyselystä, josta uutisoi Trumpiin kriittisesti suhtautuva uutiskanava CNN.

Kyselyn mukaan Trumpin toiminnan hyväksyy enemmistö, eli vähintään 50 prosenttia vastaajista vain 17:ssa osavaltiossa. Lähes 30:ssä osavaltiossa enemmistö ei hyväksy hänen toimiaan.

Trumpin ongelma on myös, että häneen suopeasti suhtautuvat osavaltiot ovat väkimäärältään pieniä, eli niillä on vain vähän valitsijamiehiä.

Yhdysvaltain vaalijärjestelmässä ehdokas tulee valittua presidentiksi, jos hän saa vähintään 270 valitsijamiestä. Trumpin toiminnan hyväksyvillä osavaltioilla on yhteensä vain 102 valitsijamiestä.

Voittaakseen vaalit Trumpin olisi kyselyn mukaan voitettava yhtä tai kahta lukuunottamatta kaikki osavaltiot, joissa hänen toimintansa hyväksyy tällä hetkellä vain 40–49 prosenttia kyselyyn vastanneista.

Ehdokkaan saama hyväksyntä ei ratkaise vaaleja, CNN huomauttaa. Trump voitti edelliset vaalit, vaikka tuolloin vain 38 prosenttia äänestäjistä hyväksyi hänen toimintansa.

Huomattavan paljon riippuu vastaehdokkaasta. Vuoden 2016 vaaleissa vastassa oli demokraattien Hillary Clinton, joka oli hyvin epäsuosittu.

Viikko sitten julkaistiin Emerson Collegen kysely, jonka mukaan jokainen mukana olleista kahdeksasta demokraattiehdokkaasta oli Trumpia suositumpi.

Tosin ainoa demokraatti, jonka suosioero Trumpiin verrattuna oli kyselyn virhemarginaalia suurempi, oli Joe Biden. Muiden kannatus oli vain hieman Trumpia edellä.

Surffaripoika, joka syntyi lumiseen Suomeen – ”Ei tämä ole Kaliforniaksi muuttunut, vaikka kuinka olen T-paitoja myynyt”

Jari Laakso Turun Ruissalossa helmikuussa 2019.

Jari Laakso tuo maahan surffilautoja ja pyörittää vesiurheilukeskusta kirkasvetisen Säkylän Pyhäjärven rannalla Satakunnassa. Syysiltojen pimetessä hän haaveilee sapattivuodesta eksoottisella Havaijilla.

Jari Laakso Turun Ruissalossa helmikuussa 2019.

Kesällä 1975 Jari Laakson, nuoren turkulaispojan, maailma mullistui. Supisuomalaisen kesämökin pihaan Säkylän Pyhäjärven rannalla kurvasi saksalaispariskunta, jonka auton katolla oli kanootin pohjan näköisiä pitkulaisia kapistuksia.

Pariskunta oli eksynyt ja kyseli ajo-ohjeita leirintäalueelle. Pikaisen neuvottelun jälkeen mökinomistajat ja saksalaisturistit sopivat, että toistaiseksi leirintäalueen virkaa saisi toimittaa mökinpiha. Visiitti venähti kahdeksi viikoksi ja seuraavana kesänä vierailijat tulivat uudestaan. Enää ei edes etsiskelty leirintäaluetta.

Kummajaiset auton katolla paljastuivat purjelaudoiksi. 1970-luvun puolivälissä surffaus oli uusinta uutta myös Saksassa. Laakson enot innostuivat laudoista ja ottivat niistä muotit. Talven aikana syntyi puinen, lasikuidulla päällystetty ehta surffilauta, joka sytytti nuoreen mieheen kipinän.

– Se lauta oli ihan hirveä kapistus ja painoi varmaan 30 kiloa. Sillä mä treenasin koko kesän aamusta iltaan.

Purjelautailu villitsi suomalaisia 1980-luvulla

Suomi hurahti 1980-luvulla purjelautailuun. Surffikisoja järjestettiin melkein joka kolkassa maata ja osallistujia oli tuhansia. Jari Laakso perusti kavereineen Säkylän Pyhäjärvelle oman kerhon, Pyhäjärven Windsurfin Clubin. Kerho järjesti surffikilpailuja kesäisin ja yhtenä talvena jopa jääsurffauksen MM-kilpailut.

– Lautojen tilalle asennettiin kelkat. Porukkaa tuli Neuvostoliitosta ja Yhdysvalloista asti. Kaikilla oli hiton hauskaa, vaikka Sieravuoden lomakylän majoitusmökit olivat kylmiä ja muutenkin olosuhteet mitä oli.

Purjelautailu Suomessa oli mukava harrastus, mutta pian Laakso alkoi kiinnostua surffaamisesta sanan varsinaisessa merkityksessä. Turun Akateemisessa Kirjakaupassa pääsi lukemaan kalifornialaista lainelautailijoiden kulttilehteä, Surfer Magazinea.

– Purjelautailuahan nimitettiin Suomessa varsinkin 80-luvulla surffaamiseksi. Tosiasiassahan surffilaudassa ei ole purjetta. Termit menevät aikalailla suloisesti sekaisin.

Lopullisesti Laakson silmät avasi kalifornialaisten surffaajien elämästä kertova elokuva Villit vuodet – Big Wednesday. Kaliforniaan oli päästävä hinnalla millä hyvänsä ja teinipoika rustasi vaihto-oppilashakemuksen. Kaavakkeeseen Laakso kirjoitti olevansa lupaava surffari, joka on valittu myös Suomen maajoukkueeseen.

– Taisin vähän liioitella, jossain junioritouhuissa olin ollut mukana. Ja vaikkei se Suomen surffimaajoukkue valtava valintavaltti tainnut ollakaan, aukenivat portit ensiyrittämällä Jenkkilään, naureskelee Laakso.

Elokuussa 1984 syksy teki tuloaan Turkuun, puiden lehden kellastuivat ja illat pimenivät. Toiveikas turkulainen lukiolaispoika pakkasi kassinsa ja suuntasi kohti valoa – eteläiseen Kaliforniaan, Huntington Beach -nimiseen merenrantakaupunkiin. Lentokentällä vastassa ollut isäntä yritti kovin kysellä ujolta 17-vuotiaalta tämän vointia elämän ensimmäinen lentomatkan jälkeen.

– Hoin vaan sille, että ’I am seventeen’. En ymmärrä, miten pärjäsin sen vuoden ihan järkyttävän huonolla englannilla.

Laakso asui kolmen kilometrin päässä upealta, loputtomalta vaikuttavalta hiekkarannalta ja pyöräili päivittäin nauttimaan Tyynenmeren upeista aalloista. Naapurissa asui toinen surffaripoika, joka lainaisi lautaansa ja perehdytti Laakson lajin hienouksiin.

Laakso sain valkolakin ja perusti firman Suomeen

Turussa suoritetun ylioppilastutkinnon jälkeen Jari Laakso sai töitä Turun lentokentältä huolintahommista. Yliopistovuoden aikana oli syntynyt kontakteja kalifornialaisiin surffifirmoihin ja pian lentokentän takahuoneen faksi alkoikin laulaa lautatilauksia. Surffaripoika perusti lainelautoja ja muita alan tarvikkeita maahantuovan yrityksen.

Yrityksen kulta-aikaa oli vuosituhannen vaihde, jolloin surffimerkit olivat haluttuja ja alan kauppa vielä maahantuojien käsissä. Yhtenä vuonna Laakson firma myi lähinnä Anttiloiden kautta 60 000 Dakine-merkkistä reppua.

– Helsingissä tuli vastaan kuuden tytön ryhmä ja viidellä oli meidän reput. Nythän kaikilla pitää Fjällrävenin reput, vaikka ne onkin hankalia käyttää. Teinien muotijutut ovat ihan henkimaailman hommia.

Laakson maahantuontibisnes on kutistunut suurten urheiluketjujättien, kuten XXL:n ja Stadiumin puristuksessa. Suurempaa osaa yrityksen liikevaihdosta näytteleekin tänä päivänä lomakeskuksen pyörittäminen Satakunnan Eurassa.

Viitisentoista vuotta sitten Laakso osti itselleen vuosikaudet tyhjillään olleen leirintäalueen, Sieravuoren Lomakylän. Paikka on sama, jonka mökeissä venäläiset ja amerikkalaiset surffikisaturistit hytisivät vuosikymmenet aiemmin. Nyt leirintäalueen kupeessa komeilee täysimittainen vesiurheilukeskus, josta saa opastusta ja voi vuokrata välineitä eri lajeihin.

Vaikkei lainelautabisneksellä Suomessa olekaan päässyt rikastumaan, tekisi Laakso kaiken uudestaan. Hän on saanut tavata vesiurheilulajien huippuja eri puolilla maailmaa ja kutsunut monia heistä myös kilpailemaan Suomeen.

– Eihän tässä monen mielestä mitään järkeä ole, fiksumpaa olisi myydä suksia tai jääkiekkomailoja. Eikä Suomi ole Kaliforniaksi muuttunut, vaikka kuinka olen T-paitoja myynyt, naurahtaa Laakso.

Kaksi surffariunelmaa

Jari Laakso tähyää lumiselle merenjäälle Turun Ruissalossa. Kainalossa on kuvausta varten mukaan otettu lainelauta. Olosuhteet ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin surffaukselle otolliset.

Vesiurheiluyrittäjä tuntee monia samanhenkisiä suomalaisia, jotka ovat muuttaneet asumaan Kaliforniaan tai Havaijille. Laakso kokee, että hänen paikkansa on Suomessa. Perheen 16-vuotias tytär on lähdössä vaihto-oppilaaksi Kaliforniaan ja isä vitsailee lähtevänsä mukaan.

– En minä täältä minnekään lähde, olen tämmöinen hullu suomalainen surffari. Sapattivuodeksi voisin Havaijille lähteä, mutta tulisin sen jälkeen takaisin.

Laakso on aina unelmoinut pääsevänsä kahteen surffimaailman keskukseen: Kaliforniaan ja Havaijille. Manner-Yhdysvaltoihin hän pääsi jo teinipoikana, mutta toinen ikiunelmista toteutui vasta 15 vuotta sitten. Sen jälkeen Laakso perheineen viettikin Havaijilla kymmenen joulua peräkkäin.

– Havaiji on vesiurheilun mekka. Siellä ihmiset ovat vuosisatoja eläneet merestä ja hengittäneet sitä. Monet ihmiset siellä ovat syntyneet surffaamaan.

Laakso kertoo, ettei ole suurten aaltojen mies. Hän tietää, että joka vuosi kymmenet uhkarohkeat surffarit menehtyvät jouduttuaan suuren aallon jälkeiseen ”pesukoneeseen”, myllerrykseen, josta on mahdotonta päästä pois. Silti aaltojen energia on jotain, joka kiehtoo suomalaista surffaria suunnattomasti.

– Kun makaan laudalla ja aalto ottaa minut mukaani, on siinä jotain lähes yliluonnollista. Niin kiinni luontoon ja sen voimaan ei pääse missään muualla, siinä tuntee olevansa yhtä veden kanssa. Pian vesi kuitenkin päästää otteestaan ja on pakko löytää taas uusi aalto.

Bakteerit selättävät antibiootit yllättävän monilla keinoilla

Kourallinen tabletteja, taustalla lisää lääkeliuskoja.

Ellei antibioottien tehoa pystytä pelastamaan, bakteeritulehduksista tulee ihmiskunnan suurin kuolinsyy. Tuoreet tutkimukset löysivät kaksi antibioottiresistenssin yleistymisen perussyytä. 

Kourallinen tabletteja, taustalla lisää lääkeliuskoja.

Tutkijat ovat päässeet ensi kertaa molekyylitasolla sen juurille, miten bakteerista tulee antibiooteille vastustuskykyinen superbakteeri. Kanadalaisen McMasterin yliopiston tutkimus voi antaa tärkeän aseen taistelussa antibioottien tehon heikentymistä vastaan.

Ainakin 700 000 ihmistä vuodessa kuolee tulehdussairauksiin, joihin antibiootit ovat lakanneet tehoamasta. Jos teho heikkenee lasketusti, vuodessa kuolevien määrän arvioidaan vuonna 2050 olevan kymmenen miljoonaa eli enemmän kuin syövillä ja liikenneonnettomuuksilla yhteensä.

McMasterin yliopiston tutkimuksessa keskityttiin polymyksiini-B:hen eli PmB:hen, jolla hoidetaan niin aivokalvontulehduksia kuin arkisempia virtsatie- ja silmätulehduksia.

Tutkimukseen valittiin juuri PmB, koska sitä on pidetty viimeisenä rikkumattomana puolustuslinjana, kun mikään muu antibiootti ei enää tepsi. Vuonna 2016 kiinalaiset tutkijat kuitenkin löysivät geenin, jonka vuoksi bakteeri voi tulla vastustuskykyiseksi myös polymyksiineille.

McMasterin tutkijat halusivat selvittää, mitä tarkalleen tapahtuu, kun tuo bakteeri estää antibioottia toimimasta. He onnistuivat katsomaan syvälle bakteerin solukalvoon yhdistämällä useita materiaalitutkimusten menetelmiä.

Menetelmien erottelukyky on niin tarkka, että kuvissa näkyvät yksittäiset molekyylit. Niillä on kokoa noin sadastuhannesosa ihmishiuksen paksuudesta.

Antibiootin hyökkäys kilpistyy jäykkään solukalvoon

Antibiootti tappaa bakteerin tekemällä reikiä sen solukalvoon, mutta miksi lääkkeen hyökkäys ei aina onnistu? Siihen ei ole ollut yksimielistä vastausta.

– Kun antibiootti toimii kuten pitää, fysiikan peruslait pätevät. Lääkkeen positiivinen lataus saa sen hakeutumaan negatiivisesti latautuneen bakteerin luokse. Bakteerin solukalvo puolestaan pyrkii torjumaan lääkkeen, selittää tutkija Andree Khondker.

Tutkijat havaitsivat, että vastustuskykyisen eli resistentin bakteerin solukalvo oli tavallista jäykempi ja lataus heikompi. Bakteeri siis veti lääkettä luokseen tavallista vähemmän, ja bakteerin kalvon läpi oli vaikeampi tunkeutua. Ihan kuin leikkaisi yhtäältä hyytelöä ja toisaalta kiveä, Khondker vertaa.

– Meillä nyt on perusmalli, joka pätee moniin bakteereihin ja antibiootteihin, ja ymmärrämme paljon paremmin, miten bakteerien vastustuskykyä voidaan ennustaa ja yrittää estää, sanoo tutkimusta johtanut professori Maikel Rheinstädter.

Kanadalaistutkimus on luettavissa Nature Communications Biology -julkaisusta. Microbiome-lehdessä puolestaan on ilmestynyt saksalais-tanskalais-brasilialainen tutkimus, jossa bakteerien vastustuskyvyn syitä etsittiin kalojen avulla.

Tutkittu laji oli eteläamerikkalainen pacu, joka on myös kalankasvattamoissa yleinen. Pacuille annettiin runsaan kuukauden ajan ravinnon seassa antibioottia, florfenikolia, ja seurattiin sen vaikutuksia suoliston bakteeriston geeneihin.

– Kuten odotimmekin, antibiootti lisäsi sille vastustuskykyisiä geenejä. Mutta se yllätti, miten monilla menetelmillä nuo geenit levisivät suoliston bakteereissa, sanoo päätutkija Johan Sebastian Sáenz Medina müncheniläisestä ympäristöterveyden tutkimuslaitoksesta Helmholz Zentrumista.

Bakteerit jakavat toisilleen vastustuskykyä

Tähän saakka on oletettu, että pääsyyllinen antibioottiresistenssin yleistymiseen ovat plasmidit, joissa antibioottien vastustuskykyyn vaikuttavat geenit sijaitsevat.

Plasmidit ovat varsinaiseen kromosomiin kuulumatonta DNA:ta, joka pystyy kahdentumaan itsenäisesti ja siirtymään helpohkosti bakteerista toiseen.

Tuoreiden tulosten mukaan bakteerit jakavat toisilleen vastustuskykyä myös loisvirusten ja hyppivien DNA-jaksojen eli transposonien välityksellä. Virukset ovat faageja, joita muualla, Suomessakin, tutkitaan nimenomaan tulehdusten hillitsijöinä, sillä ne tappavat bakteereja.

Resistenssin siirtyminen niin laajasti ilman plasmidien osallisuutta on todellakin hämmästyttāvää, sanoo professori Michael Schloter.

Hänen mukaansa malleja resistenssin yleistymisvauhdista on muutettava näiden tulosten takia. Hän suosittelee samalla, että kalankasvattamot harkitsevat tarkkaan, kannattaako niissä käyttää antibiootteja.

Ihminen on pilaamassa hyvän aseen

Bakteerit käyvät samaa eloonjäämistaistelua kuin me maapallon muutkin eliöt. Kun ihmiset keksivät uuden lääkkeen, bakteerit tekevät parhaansa päihittääkseen sen ja selvitäkseen hengissä.

Antibiootit olivat alkujaan mahtiase, mutta ihmiset ovat heikentäneet sitä liiallisella ja holtittomalla käytöllä. Jos jokin antibiootti tai sen annos on väärä, bakteerit eivät kuole, vaan saavat päinvastoin vihiä lääkkeen ominaisuuksia ja pystyvät mutatoitumaan niitä sietäviksi.

Kun tätä tapahtuu paljon, ollaan tilanteessa, josta Maailman terveysjärjestö WHO nyt vakavasti varoittaa. WHO arvioi antibioottiresistenssin yhdeksi suurimmista uhkista terveydelle, ruokaturvallisuudelle ja kehitykselle kaikkialla maailmassa.

Ilman nopeita muutoksia olemme matkalla aikaan, jossa tavalliset tartuntataudit ja pienet vammat voivat taas tappaa kuten ennen antibioottien keksimistä, WHO varoittaa.

Tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen perusteella tieto turhien antibioottikuurien aiheuttamasta suuresta terveysuhasta ei ota mennäkseen perille.

Yksityisten sairausvakuutuksien kattamille yhdysvaltalaisille vuonna 2016 kirjoitetuista antibioottiresepteistä ainakin neljännes oli täysin tarpeettomia ja vain alla kymmenesosa kiistatta tarpeellisia, osoittaa Michiganin yliopiston tutkimus.

Yksi kuudesta aikuisesta ja yksi kymmenestä lapsesta söi vuoden aikana vähintään yhden tarpeettoman antibioottikuurin, British Medical Journal -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo.

Suurin osa rinnetapaturmista sattuu merkityillä rinteillä – ammattilaiset oikovat esittämiämme hölmöjä lasketteluväittämiä

Rukan Hiihtokoulun aloitteleville laskettelijoille. Ruka 2019.

Rinnetapaturmista suurin osa on itse aiheutettuja kaatumisia.

Rukan Hiihtokoulun aloitteleville laskettelijoille. Ruka 2019.

Keskimäärin 2 000 suomalaista loukkaa itsensä laskettelurinteessä vuosittain. kuitenkin viime vuosina. Suomessa sattui vuosi sitten talvella noin yksi rinnetapaturma tuhatta hiihtopäivää kohden.

Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen tilastojen mukaan noin kolme neljästä tapaturmasta sattui rinnekeskusten merkityillä rinteillä. Useimmiten (85 prosenttia) onnettomuuden aiheutti laskettelija itse eli kaatui rinteessä.

Laskettelurinteissä työskentelevien ammattilaisten mukaan rinnetapaturmilta voidaan helposti välttyä, jos rinteeseen mennään oikein opein.

Esitimme muutamia väittämiä, joita rinneammattilaiset kommentoivat.

1. Minä kyllä hallitsen tämän lajin

– Kautta historian suomalaisilla on ollut sellainen asenne, että he ajattelevat hallitsevansa laskettelun opettelematta sitä sen kummemmin, sanoo Rukan Hiihtokoulun johtaja Maaria Pieviläinen.

Pieviläinen muistuttaa, että suomalaiset ovat olosuhteiden vuoksi oppineet lumiliikkujiksi, minkä vuoksi rinteeseen meno ei pelota.

Rukan Ski Patrolin rinneturvallisuusvastaava Teemu Torvinen muistuttaa asenteen merkityksestä rinteeseen lähdettäessä.

– Ihan sama mitä lähdet tekemään, asenne ratkaisee. Kun rinteeseen lähdetään pitämään hauskaa oma taitotaso tietäen, silloin kaikilla on hauskaa.

2. Kypärää ei tarvita

Rinneturvallisuusvastaava Teemu Torvinen sanoo, että kypärää käyttävät nykyisin jo lähes kaikki laskettelijat.

– Kypärän lisäksi varusteiden pitää olla kunnossa niin, että sukset on säädetty oikein ja että ne ovat oikean kokoiset. Monojen kannattaa olla sopivat. Näin saadaan rinteeseen lajimukavuutta mukaan.

Hiihtokoulun johtaja Pieviläinen muistuttaa, että esimerkiksi lasten vuokravälineisiin kuuluu automaattisesti kypärä.

– Aikuisia suosittelen vuokraamaan tai ostamaan kypärän. Kypärä on turvavarusteista tärkein rinteessä.

– Kannattaa muistaa muun muassa puhdistaa monot lumesta ennen kuin ne lukitaan suksiin, Pieviläinen sanoo.

Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen mukaan kypärää käyttää rinteessä nykyisin yli 90 prosenttia laskettelijoista.

3. Hiihtokouluun ei kannata mennä

– Suomalaiset oppivat nopeammin laskettelun, kuin ulkomaalaiset, mutta kyllä hiihtokoulussa kannattaa silti käydä. Koulussa oppii hallitsemaan nopeammin vauhtia ja kurveja rinteessä, Pieviläinen toteaa.

Hiihtokouluun menemällä laskettelua ei tarvitse opetella kantapään kautta.

– Kun menet hiihtokouluun, laskettelua ei tarvitse opetella kantapään kautta.

– Suomalaiset ovat alkaneet löytää hiihtokoulut viime vuosina hyvin, mutta oppia voisimme ottaa esimerkiksi briteiltä. Rukalla vierailee nykyisin brittiperheitä, jotka ovat aloittaneet lasketteluharrastuksen hiihtokoulusta ja ovat nyt jo jopa kymmenettä vuotta laskettelemassa, Torvinen kertoo.

4. Rinnemerkeistä ei tarvitse välittää

Torvisen mukaan turvallisinta on lasketella hoidetulla rinnealueella. Rinteiden reunat on merkitty sinisillä, punaisilla ja mustilla pujottelukepeillä.

– Keppien väreillä merkitään rinteen vaikeustaso niin, että sininen on helpoin ja musta vaikein rinne. Rinne kannattaa valita oman taitotason mukaan.

– Rinteiden ulkopuolellekin voi mennä, mutta onneksi laskettelijat käyttäytyvät sielläkin nykyisin pääasiassa järkevästi, Torvinen sanoo.

Äänestys käynnistyi Nigeriassa räjähdysten jälkeen

Naisella on kädessään presidentinvaaleista tiedottavia punaisia tarralappuja.

Äänestyspaikoille on muodostunut suuria jonoja.

Naisella on kädessään presidentinvaaleista tiedottavia punaisia tarralappuja.

Presidentin- ja parlamenttivaalien äänestys on viimein päässyt alkamaan Afrikan väkimäärältään suurimmassa maassa, Nigeriassa.

Televisiokuvista nähdään, kuinka äänestyspaikoille on muodostunut pitkiä jonoja.

Viime hetkeen asti oli epävarmaa, saadaanko vaalit vietyä läpi.

Nigeriassa jännitetään, avautuvatko äänestyspaikat tällä kertaa - viime viikolla presidentinvaalien järjestäminen ei onnistunut

Vain paria tuntia ennen äänestyksen alkamista Maidugurin kaupungissa Pohjois-Nigeriassa kuultiin räjähdyksiä.

Islamilainen terroristijärjestö Boko Haram toimii alueella. Poliisi ilmoitti kuitenkin pian, ettei kyseessä ollut terrori-isku, vaan räjähdykset tehtiin "turvallisuuden edistämiseksi".

Port Harcourtin satamakaupungissa kuultiin käsiaseiden laukauksia.

Vaaleja jouduttiin jo alun perinkin lykkäämään viikolla, koska viranomaisten mukaan vaaliaineistoa ei saatu ajoissa perille kaikkiin 120 000 äänestyspaikkaan. Lykkääminen todennäköisesti heikentää syrjäseutujen asukkaiden äänestysmahdollisuuksia.

Presidentinvaaleissa vastakkain ovat istuva presidentti Muhammadu Buhari sekä entinen varapresidentti Atiku Abubakar.

Parlamenttivaaleissa äänestäjät valitsevat 360 edustajaa parlamentin edustajainhuoneeseen sekä 109 senaattoria. Ehdokkaita on 6 500.

Yle ihmiskaupan alkulähteillä Nigeriassa: Madame lupasi unelmatöitä Euroopasta ja Rejoice uskoi, mutta todellisuus oli seksityötä Italian kaduilla

Vasta kun 25-vuotias Mats Steen kuoli, vanhemmat ymmärsivät, että tällä oli ystäviä – "Pelimaailmassa tyttö ei näe pyörätuoliani vaan sieluni"

Robert Steen poikansa Mats Steenin tärkeimmän pelihahmon Ibelinin kanssa.

Vanhemmat yllättyivät, kun heidän poikansa hautajaisiin saapui laaja ystäväjoukko eri puolilta Eurooppaa.

Robert Steen poikansa Mats Steenin tärkeimmän pelihahmon Ibelinin kanssa.

Juttu on julkaistu Norjan yleisradion NRK:n sivuilla 27. tammikuuta. Voit lukea alkuperäisen norjankielisen jutun täältä.

– Olimme perinteisiä vanhempia. Emme halunneet, että Mats valvoisi kaiket yöt, Mats Steenin isä Robert Steen sanoo.

On elokuun 23. päivä vuonna 2018. Robert istuu työpaikkansa lähellä olevassa kahvilassa Oslon keskustassa ja kertoo pojastaan. Puhuminen sattuu, mutta tekee samalla hyvää, hän sanoo.

– Jälkikäteen ajatellen meidän olisi pitänyt kiinnostua enemmän Matsin pelaamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Emme kuitenkaan osanneet, ja siksi se maailma jäi meille oudoksi.

Tuntemattomat ystävät saapuivat hautajaisiin

Neljä vuotta sitten Robert seisoi poikansa arkun äärellä oslolaisella hautausmaalla ja piti muistopuhetta.

Sinisillä tuoleilla Robertin sanoja kuuntelevien perheenjäsenten ja Matsin hyvin tuntemien sairaalan työntekijöiden joukossa istui ihmisiä, joita perhe ei tuntenut. Vain Robert-isä oli tavannut heidät. Kerran, hautajaisia edeltävänä iltana.

Koska Mats oli viimeisten vuosiensa aikana tuskin poistunut perheen talon kellariasunnosta, tuntui oudolta, että hänen hautajaisiinsa tuli tuntemattomia ihmisiä.

Vielä oudompaa oli, ettei edes valkoisessa arkussa makaava Mats ollut koskaan tavannut näitä ihmisiä.

Mutta he eivät tunteneetkaan Matsia Matsina. He tunsivat hänet Ibelininä: ylhäissyntyisenä miehenä, viettelijänä ja etsivänä.

Nyt he olivat tulleet läheltä ja kaukaa suremaan menettämäänsä ystävää.

Myöhemmin yksi heistä puhuisi ja kertoisi, että nyt, juuri tällä hetkellä, ihmiset sytyttivät kynttilöitä Matsille joka puolella Eurooppaa ja muistivat häntä rakkaudella.

Elämän rajallisuus

Se oli kirjoitettu tähtiin, se oli koodattu hänen dna:hansa.

Mats, joka 4-vuotispäivänään kuljeksi kruunu päässään, joutuisi muutaman vuoden kuluessa vihattuun pyörätuoliin eikä nousisi siitä enää koskaan.

Robert ja Trude Steen saivat tietää Matsin sairaudesta toukokuussa 1993, kaksi kuukautta ennen pojan nelivuotispäivää.

Pienessä toimistossa Uddevålin sairaalan suuressa tiilirakennuksessa heille kerrottiin syy siihen, miksi heidän poikansa kaatuili, putoili keinusta ja satutti jatkuvasti itseään. Miksi hän ei halunnut kiivetä päiväkodin liukumäen portaita ylös, vaikka hän rakasti liukumäessä laskemista. Miksi hän nousi seisomaan kuin vanha mies, ottaen tukea polvistaan. Miksi hän ei juossut kilpaa muiden lasten kanssa.

Lääkärit kertoivat Robertille ja Trudelle, että Mats sairasti Duchennen lihasdystrofiaa; harvinaista sairautta, joka aiheuttaa pojilla etenevää lihasheikkoutta.

Matsin geeneissä esiintyi virheellinen koodi, joka estäisi hänen lihastensa normaalin kehittymisen.

Lopulta se tuhoaisi lihakset kokonaan.

– Sinä iltana laitoimme Matsin nukkumaan ja soitimme lääkärille, Robert kertoo.

– Meille oli luvattu, että voisimme soittaa milloin vain, jos meillä olisi kysyttävää.

Robert puhui lääkärin kanssa puhelimessa ja Trude istui hänen vieressään. Puolen tunnin keskustelun jälkeen Robert onnistui mielestään löytämään hieman valoa pimeyteen.

– Kysyin, että eihän hän tähän sentään kuole. Lääkäri oli toisessa päässä hetken hiljaa. Sitten hän sanoi, että kokemuksen mukaan harva potilas elää yli 20-vuotiaaksi.

Robert pitää tauon ennen kuin jatkaa.

– Nyt Mats eli 25-vuotiaaksi.

Kun Robert ja Trude yrittivät ymmärtää, mitä lääkärin sanat merkitsivät, tulevaisuuden käsite sai oslolaisessa kodissa uuden merkityksen.

Tulevia vuosia ei enää voinut odottaa toiveikkaana, vaan niistä tuli uhka.

Mats ei eläisi tavallista elämää. Hän ei harrastaisi urheilua eikä tapailisi tyttöjä. Hän ei näkisi maailmaa eikä pystyisi olemaan hyödyksi yhteiskunnalle.

Hän kuolisi nuorena. Hän ei saisi elää oikeaa ja kokonaista elämää.

Näin Robert ja Trude ajattelivat koko sen ajan, kun Mats eli: Mats vietäisiin heiltä, eikä hän pystyisi jättämään jälkeään tähän maailmaan.

Robert ja Trude olivat erehtyneet pahan kerran.

Uusi persoona ykkösistä ja nollista

Jos dna:han piirretty kartta määrittää, kuka meistä tulee jo ennen syntymäämme, millainen mahdollisuus meillä on valita, kuka haluamme olla?

Mats kykeni siihen. Hän loi itselleen uuden elämän.

Vuosituhannen vaihteessa Matsin perhe muutti rivitaloasunnostaan Østensjøstä esteettömään asuntoon Langhusissa Akerhusissa.

Vaikka 11-vuotias Mats sai koulussa luvan pelata Gameboyta välitunnilla, edes Super Mario ei karkottanut tunnetta siitä, että hän oli ulkopuolinen, erilainen.

Mats istui pyörätuolissa, ja avustaja seurasi häntä kaikkialle.

Kun luokkakaverit pelasivat jalkapalloa ja juoksivat ympäriinsä, Matsin vanhemmat pohtivat mitä poika pystyisi harrastamaan.

Lopulta syntyi ajatus. Voisivatko tietokonepelit kiinnostaa Matsia? Isä Robert antoi pojalle perheen koneen salasanan, ja silloin 11-vuotiaalle avautui kokonaan uusi maailma.

– Kymmenen viimeisen elinvuotensa aikana Mats pelasi 15 000–20 000 tuntia, Robert sanoi muistopuheessaan hautajaisissa.

– Se vastaa enemmän kuin kymmenen vuoden kokopäivätyötä.

Mutta kitkatonta pelimaailmaan uppoutuminen ei ollut.

Robert kertoo:

– Kun yöhoitaja saapui kello kymmeneltä illalla, Matsin piti olla jo sängyssä. Yöhoitajan työhön kuului ainoastaan Matsin unen valvominen, eivät nukkumisvalmistelut.

Mats esitti vastalauseita, tietysti, mutta suostui vastahakoisesti menemään sänkyyn aikaisin.

Matsista oli tullut pelaaja, eivätkä pelaajat mene nukkumaan iltakymmeneltä.

Oranssi tukka, lihaksikkaat käsivarret, notkea vartalo. Sellainen oli Matsin pääasiallinen pelihahmo Lordi Ibelin Redmoore.

IIbelininä tai toisena hahmonaan Jerome Walkerina Mats vietti tuhannet tunnit elämästään

Hän itse kirjoitti virtuaalihahmoistaan näin:

Jerome ja Ibelin ovat oman minuuteni jatkeita. Ne edustavat eri puolia minussa.”

Niiden kautta Mats pystyi olemaan tärkeä osa muiden ihmisten elämää.

Mats pelasi alkuun monia erilaisia pelejä, mutta sitten hän alkoi yhä useimmin käydä Azerothissa, planeetalla World of Warcraft -pelissä.

Se on myyttinen fantasiamaailma maanosineen ja maineen, merineen ja metsineen. Siellä on valtavia vuoria, järviä ja lampia. Kallioita, tasankoja, kyliä ja kaupunkeja. Mats vietti enimmäkseen aikaa paikassa nimeltä Eastern Kingdoms.

Nettipelaaja oppii tuntemaan pelin maailman pala palalta, aivan samoin kuin ihminen oppii tuntemaan fyysisen maailmankin.

Molemmissa maailmoissa on erilaisia paikkoja, joihin voi suunnitella menevänsä. Molemmissa on tuttuja sekä tuntemattomampia seutuja ja kaupunkeja. Niissä on alueita, joita sietää varoa, kaupunginosia, joissa viihtyy parhaiten sekä paikallisia baareja, joissa voi tavata kavereita.

Sellainen maailma on. Sellainen Azeroth on.

Siellä Mats löysi laumansa. Hyvien ystävien laajan joukon. Mutta sitä ei voinut mitenkään tietää, jos ei itse ollut matkannut Azerothiin.

Näemmekö vai kuvittelemmeko näkevämme?

Seuraavan kerran Robert Steen, Oslon kaupungin rahoitusneuvos, kertoo pojastaan marraskuisena perjantai-iltapäivä.

Toimistossaan Oslon kaupungintalolla Robert kuvailee, miten hän näki Matsin elämän:

– Kävelin Matsin kellariasunnon ohi päiväsaikaan, ja verhot olivat kiinni. Muistan sen surun todella hyvin. "Uh", ajattelin, ”Hän ei ole vieläkään aloittanut päiväänsä.”

– Olin surullinen siitä, että hänen maailmansa oli niin rajallinen.

Mutta pelimaailmaan vihkiytymätön isä ei nähnyt kaikkea.

– Luulimme, että peleissä oli kyse pelkästään pelaamisesta. Että siinä oli kaikki. Luulimme, että pelaajat vain kamppailivat siitä, kuka voittaa, Robert sanoo.

Lisäksi pelaamiseen liittyivät riidat vuorokausirytmistä.

– Emme tajunneet, miten tärkeää Matsille oli saada olla netissä iltamyöhään ja öisin. Ihmisethän eivät pelaa aamuisin tai päivisin. Silloin suurin osa on koulussa tai töissä.

– Ymmärsimme sen vasta Matsin kuoltua. Halusimme viimeiseen asti, että hän menisi nukkumaan yhdeltätoista kuten "normaalit" ihmiset, Robert kertoo.


Kaikki alkoi hattuvarkaudesta Goldshiressä

Hollannin Bredasta kotoisin oleva 28-vuotias Lisette Roovers oli Matsin läheisempiä pelaajaystäviä. Hän osallistui myös Matsin hautajaisiin.

Nyt hän istuu Matsin toisen peliystävän, 40-vuotiaan Kai Simon Fredriksenin, sohvalla Oslossa ja muistelee Matsia.

– Tunsin hänet vuosien ajan. Matsin kuolema oli sokki, ja se jätti syvän jäljen.

Lisette oli vain 15-vuotias tavatessaan itseään vuotta vanhemman Matsin. Tai oikeammin: Lisetten pelihahmo Rumour tapasi Matsin pelihahmon Ibelinin.

Tapasimme Goldshiressa, Lisette kertoo.

– Nykyään Goldshire on ankeampi paikka, mutta tuolloin se oli mukava kylä, jossa saattoi törmätä uusiin ja kiinnostaviin hahmoihin. Etsin hahmoja, joiden kanssa voisin pelata, ja löysin joukon istumassa nuotion äärellä. Siellä oli myös hahmo, jonka opin myöhemmin tuntemaan nimellä Ibelin.

– Toimin ihan mielijohteesta – tai siis Rumour toimi. Hyppäsin pensaasta ja varastin hatun Ibelinin päästä. Seisoin siinä ja katsoin Ibeliniä hetken ennen kuin lähdin juoksemaan poispäin hatun kanssa, Lisette muistelee hymyillen.

Mats kirjoitti tästä ensitapaamisesta kirjoituksen blogiinsa. Sen otsikko oli ”Love”.

– Tässä toisessa maailmassa tyttö ei näe pyörätuolia eikä muutakaan erilaista. Hän näkee sieluni, sydämeni ja persoonallisuuteni, jotka olen voinut asettaa vahvaan ja komeaan kehoon. Virtuaalimaailmassa on se hyvä puoli, että jokainen hahmo on hyvännäköinen.

– Mats oli hyvä ystäväni. Ajoittain hän oli hyvinkin läheinen, Lisette kertoo.

– Kirjoitimme toisillemme kaikesta, mutta sairaudestaan Mats ei kertonut. Luulin, että hänen elämänsä oli samanlaista kun minunkin. Me molemmat esimerkiksi inhosimme koulua.

Yhdestä asiasta Mats ja Lisette olivat kuitenkin eri mieltä.

– Mats vihasi lunta. Minä puolestaan rakastan sitä. En vain ymmärtänyt, että hän vihasi lunta siksi, että hän istui pyörätuolissa. En tiennyt pyörätuolista mitään.

Toiset viihtyvät kaupungilla, toiset Elwynnin metsässä

Lisette vietti mielellään aikaa pelimaailmassa. Kun hänen siskonsa lähti iltaisin ulos ystäviensä kanssa, hän jäi kotiin pelaamaan. Vaikka Lisette viihtyi, vanhemmat huolestuivat.

Heidän mielestään pelaaminen häiritsi koulunkäyntiä ja kaverisuhteita.

Lopulta pelit alkoivat johtaa jatkuviin riitoihin. Vanhemmat päättivät rajoittaa Lisetten pelaamista.

– Oli vaikeaa olla ilman pelaamista ja yhteyttä pelimaailman, Lisette kertoo.

Mats ei kuitenkaan hylännyt ystäväänsä. Hän kirjoitti Lisettelle sähköpostia ja tekstiviestejä. Niin Lisette tiesi, että häntä ajatellaan ja kaivataan.

– Mats kirjoitti jopa vakavan kirjeen vanhemmilleni. Hän yritti saada heidät ymmärtämään, miten tärkeää pelaaminen minulle oli, Lisette kertoo.

– Mats kirjoitti vanhemmilleni, että hän on huolissaan minusta.

Kirje on Lisettellä vieläkin tallessa.

Mitä todellinen ystävyys on?

Matsin isä Robert sanoo, että vanhemmat tiesivät Lisettestä.

– Mats kertoi näistä pelihahmoista, mutta emme oikein osanneet kiinnostua niistä. Hän kertoi aika paljon tästä Rumour-hahmosta.

– Rumour, eli siis Lisette, lähetti Matsille syntymäpäivälahjojakin. Meistä se oli liikuttavaa, ja kiusasimme Matsia siitä. Silloin Mats punastui oikein kunnolla.

– Pidimme Lisetteä Matsin ystävänä. Lahjat olivat ystävyydestä kouraantuntuva todiste, Robert kertoo.

– Muita hänen pelikavereitaan emme osanneet pitää ystävinä. He olivat vain pelihahmoja.

Robert miettii hetken.

– Käsityksemme ystävyydestä oli hyvin perinteinen. Emme osanneet pitää oikeina ystävinä niitä, jotka näyttivät olevan olemassa vain digitodellisuudessa.

Kun oma porukka löytyy

World of Warcraftia voi pelata joko yksin tai liittoutumalla yhteen muiden pelaajien kanssa. Mats kuului Starlight-nimiseen liittoumaan, eli kiltaan, jossa oli noin 30 jäsentä.

Matsin isä kertoo, ettei Starlightin jäseneksi päässyt noin vain. Uuden jäsenen piti saada suositus vanhalta jäseneltä sekä läpäistä 1–2 kuukauden koeaika.

Starlight on ollut olemassa yli 12 vuotta ja se toimii edelleen. 12 vuotta on pitkä aika sellaisen ryhmän olemassaololle. Se on noin puolet Matsin eliniästä.

Robertin mukaan juuri Starlight-killan pitkäikäisyys on erityislaatuista.

– Se on myös yksi syy siihen, miksi jäsenten välinen ystävyys on niin syvää.

Starlight-kiltaa johtaa 40-vuotias Kai Simon Fredriksen, eli Nomine.

Kilta pitää joka vuosi Matsin kuolinpäivän tienoilla Ibelinin kunniaksi tilaisuuden, jossa jäsenet muistavat toveriaan. Ensimmäisen kerran muistohetki pidettiin Matsin kuoleman jälkeisenä sunnuntaina ja sen jälkeen se on järjestetty joka vuosi.

Viime vuoden muistohetkeä varten Kai Simon kirjoitti:

Muistamme nyt yhdessä Lord Ibelin Redmoorea ja keskitymme juoksemiseen ja uimiseen.”

– Ibelin oli juoksija, Kai Simon selittää.

– Juokseminen oli hänelle tärkeää, ja hän halusi jakaa elämyksen juoksemalla muiden kanssa.

Puhuuko Kai Simon nyt Matsista vai hänen pelihahmostaan? Se tuskin on tärkeää, sillä fyysinen ihminen ja virtuaalinen hahmo alkoivat ehkä lopulta sulautua toisiinsa.


Pyörätuolilla Azerothissa

Kesällä 2013 Mats oli 24-vuotias. Hän oli elänyt jo neljä vuotta kauemmin kuin lääkärit olivat ennustaneet.

Steenin perhe oli lomamatkalla Mallorcalla, mutta Mats ei voinut poistua kellariasunnostaan.

Sinä kesänä Mats alkoi kirjoittaa blogia, jonka nimi oli Musings of life. Ajatuksia elämästä. Mats kirjoitti siihen yhden blogauksen elämästään Azerothissa. Sen otsikko oli My escape.

Pelimaailmassa sairauteni ei merkitse mitään. Voin vapautua kahleistani ja päättää itse, kuka haluan olla. Silloin tunnen itseni normaaliksi.”

Mats antoi bloginsa luettavaksi Starlight-killan jäsenille, yksi kerrallaan. Niin pelikaverit saivat tietää Matsin sairaudesta.

Lisette kertoo, että teksti oli hänelle valtava yllätys.

– Minulle tuli huono omatunto siitä, että olin silloin tällöin kiusannut Matsia pelissä enkä ollut aina osannut olla hienotunteinen.

– Mietin, pitääkö minun alkaa käyttäytyä eri tavalla Matsia kohtaan. Päätin kuitenkin, että kohtelen häntä aivan samoin kuin ennenkin. Sitä Mats itsekin toivoi blogikirjoituksessaan.”

– Hänhän oli sama ihminen sairaudestaan huolimatta, Lisette lisää.

"Upea alusta ihmisten tapaamiselle"

Stralightissa hän on kova mutta rento Chit, Starlight-killan jäsen. Reaalimaailmassa hän on 65-vuotias Anne Hamill Englannin Salisburystä; työpsykologi ja intohimoinen pelaaja.

Annen mielestä on kiehtovaa, että Starlight toimii yhteisönä niille, jotka usein joutuvat "todellisen maailman" ulkopuolelle.

– Roolipeleissä kohtaamme vailla ennakkoluuloja. Siksi nekin, jotka tuntevat itsensä erilaisiksi, voivat kokea Starlightin turvalliseksi.

– Nettipelit ovat upea alusta ihmisten tapaamiselle ja ystävyyssuhteiden solmimiselle. Ne antavat mahdollisuuden tutustua toisen persoonaan ilman fyysiseen maailman kuuluvia stereotypioita, Anne sanoo.

– Vasta kun olemme oppineet tuntemaan toisemme hyvin, jaamme sellaisia tietoja kuin ikä, sukupuoli, mahdollinen vammaisuus ja ihonväri – jos se tuntuu hyvältä.

Hän lisää:

– Mielestäni Matsilla oli teknologian näkökulmasta onnea, kun hän eli meidän aikaamme. Jos hän olisi syntynyt 15 vuotta aiemmin, hän ei olisi löytänyt Starlightin kaltaista yhteisöä.

Synkkä aavistus

Noin puoli vuotta ennen kuolemaansa Mats ei kirjautunut World of Warcraftiin kymmeneen päivään. Muut pelaajat ihmettelivät, missä hän oli.

– Kymmenen päivää oli todella pitkä aika. Koska Mats oli aina paikalla, jos joku halusi pelata tai tarvitsi jonkun, jonka kanssa jutella, Anne sanoo.

Kun Mats palasi peliin, muut pelaajat saivat tietää hänen olleen sairaalassa.

Anne päätti lopulta kertoa Matsille sen, mitä hän ajatteli koko ajan.

– Kirjoitin hänelle: "Rakas Mats. Sinun täytyy huolehtia, että joku voi ottaa meihin yhteyttä, jos sinulle tapahtuu jotakin. Meidän pitää saada tieto siitä, jos et itse pysty kertomaan", Anne kertoo.

Anne siis pyysi, että Mats antaisi jollekin salasanansa peliin tai ainakin miettisi, miten muuten Starlightin jäsenet voisivat saada tietää, jos jotain vakavaa sattuisi.

Anne kirjoitti Matsille: "Olet meille tärkeä."

Mats vastasi: "Sanot noin vain siksi, että olet saanut tietää, että istun pyörätuolissa."

– Vastasin: "Ei Mats. Olet tärkeä ryhmälle. Olet mahtava kuuntelija. Pidät mielialamme korkealla."

Mats ei vastannut heti.

– Mutta ymmärsin, että hän sisäisti sen, Anne sanoo.

Silloin Matsin elämästä oli enää puoli vuotta jäljellä.

He tulivat liian myöhään

Mats kuoli äkillisesti 18. marraskuuta 2014.

Hänet oli viety sairaalan teho-osastolle, ja perhe oli jo pelännyt pahinta. Mutta lääkärit uskoivat, että vaikein vaihe oli ohi ja sanoivat, että hän pääsisi pian kotiin.

– Sitten meidät kutsuttiin kiireellisesti Ahusin sairaalaan. Hän makasi neljännessä kerroksessa käytävän kauimmaisessa päädyssä. Jokainen sekunti oli kallis. Käytävä oli niin pitkä, Robert sanoo.

He eivät ehtineet. Matsin vereen oli kertynyt niin paljon hiilidioksidia, että hän menehtyi.

Kuvassa jonka Robert otti pojastaan tämän kuolinvuoteella, näkyy kalpea nuori mies, jolla on tummat, taipuisat hiukset. Hänellä on hienopiirteiset silmät, jalo nenä ja suu, jonka ympärillä näkyy merkkejä hengitysmaskista. Näyttää siltä kuin hän nukkuisi.

Lisette piirsi tämän kuvan vuosia sitten.

Ibelin pitelee Rumouria sylissään, kaulaliina peittää nenän ja suun.

– Se tuli postissa, Robert kertoo.

– Nyt se on seinällämme kotona.

"En ollut koskaan ajatellut, että tarvitsisin hänen salasanansa"

Päivää Matsin kuoleman jälkeen Robert istui Langhusin talossa, keskellä minikaaosta, kuten hän sitä kutsuu.

– Kotona oli sellaista kuin kotona on, kun joku on vähän aikaa sitten kuollut: Ovikello soi, kukkalähetyksiä saapuu, naapurit tulevat käymään. Me itkimme.

Kaiken keskellä Robert mietti myös, keiden kaikkien pitäisi saada tietää tapahtuneesta. Hän ajatteli ihmisiä, joiden kanssa Mats oli pelannut ja mietti, kuinka ihmeessä hän saisi heihin yhteyden.

– Ennen Matsin kuolemaa en koskaan ajatellut, että tarvitsisin hänen salasanansa.

Mutta nyt hän tarvitsi.

– Silloin muistin hänen bloginsa, Robert kertoo.

Mats oli antanut isälleen bloginsa salasanan, jotta tämä voisi tarkistaa lukijatilastot ja seurata, kuinka moni oli käynyt lukemassa sitä.

Anne "Chit" Hamill antaa neuvon kaikille vanhemmille:

– Et tiedä, ketkä ovat lapsesi elämässä tärkeitä, jos et tunne hänen nettiystäviään. Sovi lapsesi kanssa, kuinka saat yhteyden hänen ystäviinsä netissä, jos jotakin tapahtuisi. Muutoin monet voivat joutua elämään epätietoisuudessa, jos heidän ystävänsä ei enää kirjaudukaan nettiin.


Matkan loppu

Perjantai-ilta laskeutuu Oslon kaupungintalon ylle. Poliitikot ja virkamiehet toivottavat toisilleen hyvät viikonloput ja lähtevät kohti kotejaan. Tähdet loistavat yönmustalla taivaalla Robert Steenin toimiston ikkunan takana.

Matsin kuoleman jälkeisenä iltana Robert istui kotisohvallaan ja kirjoitti poikansa blogiin ilmoituksen tämän kuolemasta.

Se on Matsin blogin viimeinen kirjoitus. Otsikko kuuluu: The journey has come to an end, matka on päättynyt.

Robert kirjoitti siihen Matsin elämästä. Tekstin loppuun Robert lisäsi perheen sähköpostiosoitteen.

– Itkin kirjoittaessani sitä. Sitten klikkasin julkaisupainiketta. En tiennyt, ottaako kukaan yhteyttä.

Robert antaa hengityksensä tasaantua ja jatkaa:

– Ensimmäinen sähköposti saapui parin tunnin kuluttua. Se oli sydämellinen osanotto Starlight-killan pelaajilta. Se teki minuun niin suuren vaikutuksen, että luin sen ääneen.

It is with heavy heart I write this post for a man I never met, but knew so well.” [Kirjoitan raskain sydämin miehelle, jota en koskaan tavannut mutta jonka tunsin niin hyvin.]

Robertin mielestä se oli ihmeellistä.

– Että saimme näin yhteyden Matsin ystäviin, ja että he kirjoittivat niin kauniisti. Se oli...

He transcended his physical boundaries and enriched the lives of people all over the world.” [Hän ylitti fyysiset rajoitteensa ja rikastutti monien ihmisten elämää ympäri maailmaa.]

– Minä halusin ennen kaikkea ilmoittaa poikani poismenosta. Ja sitten näitä tarinoita alkoi tulla.

Mats’ passing has hit me very hard. I can’t put into words how much I’ll miss him.” [Matsin poismeno on koskettanut minua kovasti. En voi sanoin kuvata, miten kaipaan häntä. ]

Robert jatkaa raskaalla äänellä:

– Viesteistä alkoi muodostua kokonainen yhteisö. Se oli kuin pieni kansa, joka oli elänyt toisessa ulottuvuudessa eikä meillä ollut siitä mitään tietoa. Sähköposteja saapui päivä toisensa jälkeen. Ne kertoivat, millainen merkitys Matsilla oli muille ihmisille.

I don’t believe that one single person is the heart of Starlight. But if one was, it would have been him.” [En usko, että kukaan yksittäinen ihminen on Starlightin sydän. Mutta jos olisi, se olisi ollut Mats]

Suruviestit toivat digitaalisen todellisuuden lähemmäksi fyysistä maailmaa, Robert sanoo.

Perheelle avautui uusi maailma

Kun Starlight sai tietää Matsin kuolemasta, sen jäsenet keräsivät rahaa yhteiseen pottiin. Näin nekin, joilla ei muuten olisi ollut varaa, pääsisivät Matsin hautajaisiin Osloon Norjaan.

Matsin perhe sai tietää keräyksestä. Tunnereaktio oli raju.

– Me itkimme ja itkimme – itkimme valtavasta ilosta, kun saimme tietää, millaisen elämän Mats todella oli elänyt. Hänellä oli aitoja ystäviä, tyttöystäviä, ihmisiä, jotka välittivät niin paljon, että halusivat lentää muista maista hänen hautajaisiinsa, vaikkeivät olleet koskaan tavanneet häntä. Se oli mahtavaa.

Hautajaisiin tuli Lisette Alankomaista, Anne Englannista, Janina Suomesta, Rikke Tanskasta, Kai Simon Høybråtenista Oslosta.

Hautajaisia edeltävänä iltana Robert söi illallista pelaajien kanssa ja sai tietää entistä enemmän siitä, kuka Mats oli ollut nettiyhteisössään.

– Matsin kuoleman jälkeisinä päivinä sekä hautajaisia edeltävänä iltana minulle avautui jotakin aivan uutta.

Anne kertoo pelitovereiden kuulleen, että hautajaisten yhteydessä näytettäisiin Matsista kertova video.

– Juttelimme siitä, olisiko oikein, että katsoisimme videon, koska Mats oli aina salannut fyysisen minänsä meiltä. Mutta menimme katsomaan sen ja näimme hänet sellaisena kuin hän oli todellisuudessa. Video ei vaikuttanut käsitykseemme hänestä, mutta se teki vaikutuksen.

Saattajat

Hautajaiset alkoivat kello 14.30 marraskuun 28. päivänä 2014 Vestren hautausmaan Uudessa kappelissa. Starlightin jäsenten puolesta pitämässään puheessa killan johtaja Kai Simon "Nomine" Fredriksen sanoi näin:

Samaan aikaan, kun me olemme kokoontunut tänne tänään, Matsille sytytetään kynttilä luokkahuoneessa Alankomaissa. Puhelinkeskuksessa Irlannissa palaa kynttilä, kirjastossa Ruotsissa on sytytetty kynttilä, häntä muistetaan pienessä kampaamossa Suomessa, kunnantoimistossa Tanskassa, monessa paikassa Englannissa. Kaikkialla Euroopassa muistamme Matsia, meitä on paljon enemmän kuin paikalla olijoita täällä.

"Tapasin Matsin maailmassa, jossa sillä kuka olet tai miltä näytät näppäimistön takaisessa todellisuudessa, ei ole mitään merkitystä. Merkitystä on vain sillä, kuka olet valinnut olla ja miten käyttäydyit muita kohtaan. Merkitystä on sillä mitä sinulla on täällä (hän painaa kätensä ohimolleen) ja täällä (hän painaa kätensä sydämelleen)."

Kun Matsin arkku kannettiin kappelista, Lisette toimi yhtenä kuudesta kantajasta. Se oli ensimmäinen kerta, Kun hän oli fyysisesti Matsin lähellä.

– Yritin olla ajattelematta, miten kevyeltä arkku tuntui. Olin oppinut tuntemaan Matsin Ibelin Redmooren hahmon kautta. Ibelin oli iso ja vahva. Arkussa makaava ihminen ei puolestaan painanut juuri mitään.

Lisetten mukaan Mats jätti jälkeensä vahvan perinnön. Hän teki eläessään syvän vaikutuksen moneen ihmiseen.

Miten voi tulla ihmiseksi, jolla on väliä?

Mitä tarkoittaa olla ihminen maailmassa – ja miten tullaan juuri tietyksi ihmiseksi?

Blogissaan Mats kirjoitti tietokoneen ruudusta, jonka äärellä hän istui puolet elämästään.

It’s not a screen, it’s a gateway to wherever your heart desires.

[Ei se ole ruutu, se on portti kaikkeen, mitä kaipaat.]

Teksti: Vicky Schaubert, suomennos: Yle

Ilves liikkui pihoilla Joensuussa, ammuttu poliisin käskystä

Ilves NUrmijärven Lepsämän kylässä 17.2.2016

Asukkaat tekivät eläimestä useita ilmoituksia torstaina ja perjantaina.

Ilves NUrmijärven Lepsämän kylässä 17.2.2016

Pihoilla liikkunut ilves on lopetettu Joensuussa. Ilveksestä oli tehty useita havaintoja asuintalojen pihoilla torstaina ja perjantaina Joensuun Hammaslahdessa.

Poliisi määräsi ilveksen karkotettavaksi ja lopetettavaksi. Riistanhoitoyhdistys ampui sen perjantaina iltapäivällä 13:n aikaan.

Ruumis tutkitaan Oulussa Ruokavirastossa. Tutkimalla saadan selvyyttä siihen, onko ilves uskaltautunut pihoihin helpon saaliin perässä esimerkiksi sairaudesta johtuvaa nälkiintymistään.

Lähtökohtaisesti ilves on rauhoitettu eläin metsästyslaissa koko maan alueella ja kuuluu tiukasti suojeltuihin lajeihin. Koko Suomen ilveskanta on viime vuosina pienentynyt ja on arviolta alle 400 yksilöä. Pohjois-Karjalassa oli vuonna 2017 kolmisenkymmentä pentuetta.

Ilves on ihmiselle vaaraton ja sen tekemät vahingot kotieläimille ovat vaatimattomia aina poronhoitoaluetta etelämpänä, linjaa maa- ja metsätalousministeriö.

Airbnb ei ole enää vain isojen kaupunkien juttu: pariskunta osti Savon syrjäseudulta koulun, nyt heillä käy lomasesonkina kymmeniä vieraita

Yrittäjäpariskunta.

Vantaalla asuva Vihervuoren pariskunta majoittaa vieraita Airbnb:n kautta Kuopion Tahkon läheisyydessä. Airbnb-kohteita löytyy myös matkailukeskuksista.

Yrittäjäpariskunta.

Airbnb on jo tuttu palvelu suuremmissa kaupungeissa, mutta nyt se näkyy myös matkailukeskuksissa.

Ero kaupunkien keskustoihin on kuitenkin se, että matkailukeskuksissa Airbnb on majoituspalveluja tarjoavalle yrittäjälle samanlainen markkinointiväylä kuin Booking.com ja muut vastaavat palvelut.

Eniten siitä hyötyvät kauempana sijaitsevat kohteet.

Yksi niistä on Kuopion Tahkon kupeessa sijaitseva Wanha koulu Tahkovuori. Kyseessä on vantaalaisen pariskunnan pyörittämä Airbnb-kohde. Kumpikin yrittäjistä on lähtöisin Kuopiosta.

Jani Vihervuori osti Reittiön vanhan kansakoulun itselleen vuonna 2006. Vihervuori näki paikassa potentiaalia, vaikka rakennuksen kunto ei ollut hyvä. Viimeisen 13 vuoden aikana vanhaa koulua on peruskorjattu asumiskelpoiseksi ja lämmitysjärjestelmä on vaihdettu pellettiin. Seuraavaksi uusitaan julkisivu.

Kun Vihervuoren vaimo Kristiina kävi paikalla ensimmäisen kerran, hän ymmärsi heti, miksi Jani ihastui paikkaan.

– Nähdessäni koulun sanoin, että vau. Onpas tämä hieno.

Nyt nelilapsisen uusperheen arki jakautuu Vantaalle ja Kuopion Nilsiään. Jani käy Wanhalla koululla vähintään joka toinen viikko. Kristiina pääsee paikalle kahden lapsensa kanssa harvemmin. Pariskunta pyörittää tahoillaan myös verkkokauppaa ja markkinointiyritystä. Wanha koulu on yhteinen projekti.

Airbnb ei ymmärrä kallista Suomen talvea

Viimeisen puolen vuoden aikana Wanhalla koululla on majoittunut 10–15 vierasta kuukaudessa. Lähes puolet heistä on löytänyt paikan Airbnb:n kautta.

Järjestelmän algoritmi tuo näkyvyyttä uusille majoittajille ja niille, jotka ovat saaneet kävijöiltä hyviä arvosteluja. Sen lisäksi Airbnb ottaa huomioon majoituksen hinnan.

Vihervuoret ovat siirtyneet pitkäaikaisesta vuokraustoiminnasta pikkuhiljaa Airbnb-majoittamiseen. Kannustimena on ollut myös suuren rakennuksen kustannuksien kattaminen.

– Mielessä kävi, että jostain ne ylläpitokulut on saatava.

Aikaisemmin kaikissa asunnoissa asui vuokralaisia. Nyt kahdessa asunnossa on edelleen vuokralaiset.

Ainoa Airbnb:n huono puoli on tähän mennessä ollut se, ettei se ymmärrä Suomen kylmää talvea ja lämmityskustannuksia. Siksi majoittajat nostavat itse hintoja korkeammalle kuin mitä Airbnb määrittelee automaattisesti.

Wanhan koulun sesonki on sama kuin muuallakin: kotimaan talvilomaviikot ja sen jälkeen alkava venäläisten hiihtoloma. Vieraita on enemmän myös jouluna ja uutenavuotena. Ulkomailta tulee eniten matkailijoita Saksasta, Hollannista, Virosta ja Venäjältä. Kesäsesonki on hiljaisempi, kuten muuallakin Tahkolla.

"Live like a local vetoaa"

Vuokramökkejä välittävän Lomarenkaan markkinointipäällikkö Pekka Huttunen arvioi, että Airbnb on lohkaissut vuokramökkimyynnistä muutaman prosentin palan.

Matkailuala kuitenkin kasvaa edelleen ja Airbnb:n tulo Suomen markkinoille on kasvattanut koko majoitusalan näkyvyyttä.

Suomalaiset käyttävät yleensä Airbnb-palvelua lähtiessään ulkomaille, mutta Huttunen uskoo, että Airbnb on tullut jäädäkseen ja muuttuu ihmisten mielikuvissa perinteiseksi.

– Palvelun imago on kuitenkin edelleen se, että Airbnb:n kautta on tarjolla vain ihmisten koteja, Huttunen jatkaa.

Se ei välttämättä pidä enää paikkansa, koska tarjolla on yhä enemmän kohteita, joiden omistajat ovat alan yrittäjiä.

Ylläksen toimitusjohtaja Janne-Juhani Haarma on huomannut, että noin 25 kilometrin säteellä hiihtokeskuksesta Airbnb:n kautta vuokrataan myös huonokuntoisempia asuntoja ja kiinteistöjä.

– Niissä "live like a local" (elä kuin paikalliset) vetoaa, Haarma sanoo..

Haarma kertoo, että aina löytyy asiakkaita, jotka haluavat Lapissa kunnon korpeen.

Paikat pysyvät kunnossa, kun lähimpään baariin on yhdeksän kilometriä

Talvilomasesongin aikaan vieraat ovat suurelta osin lapsiperheitä. Vuokrakohteet ovat siistissä kunnossa perheiden jäljiltä. Tämän ovat huomanneet myös Wanhan koulun Vihervuoret. Jani ja Kristiina siivoavat vieraiden jäljet itse.

Siisteyteen vaikuttanee myös se, että lähimpään baariin on matkaa yhdeksän kilometriä. Vain pari kertaa yöpyjät ovat laittaneet ranttaliksi, mutta siitäkin selvittiin perusteellisemmalla siivouksella.

Wanhan koulun pyörittäminen sopii uusperheen elämäntyyliin. Pariskunta ja perheen lapset liikkuvat paljon. Vihervuoret auttavat järjestämään koululla myös jooga- ja budoleirejä yhdessä eri vetäjien kanssa.

Vanhalla kansakoululla on tilaa temmeltää silloinkin, kun vieraille tarkoitetut huoneistot ovat täynnä. Maksimissaan tiloissa pystyy majoittamaan 40 henkilöä.

Nader Khalili rakastaa uimista ja pistää Suomen ennätyksiä uusiksi kerta toisen perään – nuori vesipeto tähtää paralympialaisiin

Nader Khalili

Vaasalainen maajoukkuetason parauimari ui kehitysvammaisten sarjassa, sillä hänellä on autismi.

Nader Khalili

Reipas kädenpuristus ja nyökkäys.

– Nader.

17-vuotias Vaasan uimaseuran parauimari Nader Khalili esittelee jämäkästi itsensä. Hän on tullut jälleen uimahallille, sillä tänäkin iltana on altaalla harjoitukset.

Nader tekee ensin alkulämmöiksi muun muassa vatsalihasliikkeitä ja käy pienellä hölkällä. Sitten mennään kahdeksi tunniksi altaaseen. Tänään tehdään nopeita vetoja ja Nader ui pääasiassa pitkällä eli 50 metrin radalla.

Naderilla on viikossa yhdettoista treenit uimahallissa. Jokaiseen harjoitukseen kuuluvat alkulämmöt ja uinnin jälkeen käydään usein vielä punttisalilla. Aamutreenejä on joka aamu. Iltatreenit vievät maanantain, tiistain, torstain ja perjantain illat. Lauantainakin ollaan iltapäivästä altaalla.

Naderilla diagnosoitiin jo pienenä autismi. Äiti Anne Kulmala sanoo, että Nader on epätyypillinen autisti. Hän ottaa kontaktia muihin ihmisiin ja juttelee.

Naderin kohdalla autismi näkyy ehkä eniten siinä, että asioiden oppiminen ja mielessä pysyminen vaativat toistoja toiston perään.

Lisäksi iso haaste on myös ohjeiden ymmärtämisessä eli Nader ymmärtää parhaiten yksinkertaiset ja lyhyet ohjeistukset.

Kulmala sanoo, että jos jonkun taidon oppimiseen tarvitaan 10 000 toistoa niin Naderin kohdalla toistoja pitää olla 100 000.

Uimisesta on seurannut paljon hyvää

Nader Khalili on aina pitänyt vedestä ja siinä leikkimisestä. Niin paljon, että äitinsä Anne Kulmala sanoo Naderin uineen varmaan kaikissa Vaasan suihkulähteissä. Naderin ja hänen kaksoisveljensä Alin kiinnostus veteen aiheutti sen, että vanhemmat halusivat poikien oppivan uimaan.

– Turvallisuus ennen kaikkea, sanoo Kulmala.

Äiti on pohtinut, että veden värit ja visuaalisuus voivat olla yksi asia miksi poika on vedessä olemisesta kiinnostunut. Myös veden kosketus tuntuu hyvältä.

Molemmat pojat innostuivat uinnista ja kävivät kilpailuissakin. Ali on lopettanut uinnin, mutta Naderille uinti on edelleen kaikki kaikessa.

Khalili on integroitu Vaasan uimaseuran edustusuimareiden ryhmään. Ryhmässä on parikymmentä 15-18 -vuotiasta nuorta uimaria, ja ryhmän vaikutus on huomattu myös kotona.

– Se on tuonut paljon hyvää Naderin koko elämään, kun hän on voinut olla tässä ryhmässä mukana, sanoo Anne Kulmala ja liikuttuu hieman.

Valmentaja Kalle Lydman on myös iloinen, että sekä Nader että ryhmä ovat sopeutuneet toisiinsa. Nader on yksi uimari muiden joukossa. Toistoja hänen kanssaan tarvitaan enemmän kuin muiden valmennuksessa, mutta muuten valmentaminen on pitkälti samanlaista kuin kenen tahansa kilpauimarin kanssa.

Voitontahtoinen uimari

Nader Khalili on ollut kilparyhmän mukana vasta muutaman vuoden, mutta ensimmäisen uintikisansa hän ui 11-vuotiaana Kuortaneella Junior gamesissa.

Valmentaja ja vanhemmat ovat yhtä mieltä siitä, että uimari on todella voitontahtoinen ja kilpailuhenkinen. Nader itse pitää kilpailemisesta paljon ja harjoituksissakin huomaa, että treenit tehdään täysillä ja tosissaan. Mutta hymyillen.

Helen Ovaska valmensi maajoukkuetason parauimareita viime vuonna kun ryhmä lähti EM-kisoihin Dubliniin. Khalili oli silloin ensimmäistä kertaa mukana aikuisten kansainvälisissä kisoissa.

– Hän on kehityskelpoinen uimari. Kehitys on ollut huikeaa parin viime vuoden aikana, ja jos harjoittelu jatkuu nousujohteisesti, hän tulee olemaan tulevaisuudessa kova uimari, arvioi Ovaska.

Vaasan uimaseuran uimareita oli viikko sitten Jyväskylässä Oskarin uinneissa ja siellä menestyi myös Nader. Kun kysyn häneltä viikonlopun kisoista hän innostuu ja luettelee heti mitä on tullut kisoissa tehtyä.

– Olin vaparissa ja perhosessa, sain kaksi... ei kun kolme Suomen ennätystä. Ja sit mä sain myös kaksi kultamitalia, hymyilee Khalili.

Suomen ennätykset tulivat 100 metrin vapaauinnissa sekä 50 ja 100 metrin perhosessa.

Hän odottaa kisoja paljon ja nauttii myös kisoissa olemisesta. Oulussa joulukuussa Pohjoismaiden mestaruuskisoissa saldona oli peräti neljä mitalia: kaksi hopeaa ja kaksi pronssia.

Nader on pistänyt uusiksi niin lyhyellä kuin pitkällä radalla uituja Suomen ennätyksiä. Hän on kehittynyt nopeasti. Valmentaja Kalle Lydman sanoo, että Nader on hyvä valmennettava.

– Hän tekee kaiken mitä häntä pyytää tekemään eikä hän mieti mitään ekstraa. Hän on valmis tekemään kovasti töitä.

Äiti komppaa tässä valmentajaa, sillä Nader on hyvin pikkutarkka ja hän haluaa, että asiat ja tavarat ovat järjestyksessä. Hän myös noudattaa ohjeita tarkasti.

– Kun oli tavoite, että hän tekee sata vatsalihasliikettä kotona niin hän soitti sitten isälle, että olen tehnyt ne nyt, muistelee äiti.

Paralympialaiset tähtäimessä

Nader Khalili on Suomen uimaliiton Tokio-ryhmässä eli tavoite on asetettu paralympialaisiin. Ensimmäiset mahdolliset paralympialaiset Khalilille olisivat jo ensi vuonna.

Kisoihin päästäkseen on alitettava aikarajat ja päästävä vielä niin sanotulle maapaikalle, sanoo maajoukkuevalmennuksessa mukana ollut Helen Ovaska.

– Maat saa tietyn määrän maapaikkoja ja niiden perusteella jaetaan paikat. Eli ei ole automaattisesti selvä, että olet joukkueessa vaikka olisit alittanut aikarajan. Esimerkiksi uimari, joka on lähellä aikarajaa ja on rankingissa korkeammalla kuin aikarajan alittanut uimari, niin rankingissa korkeammalla oleva uimari pääsee kisoihin, selventää Ovaska.

EM- ja MM-kisoissa valinnat tehdään pelkän aikarajan alittamisen perusteella. Käytännössä aikaraja asettuu viime arvokisoissa 16.-18. sijalle sijoittuneiden aikojen kohtaan, kertoo Ovaska.

Ensi kesänä ovat myös MM-kisat ja tavoitteena se tulee Khalilin eteen nopeammin. Vielä aikarajaa ei ole alitettu, vaikka Nader harjoituksissa on osoittanut siihen pystyvänsä. Vain tietyissä kisoissa tehdyt aikaraja-alitukset otetaan huomioon.

"Hän tuo iloa meille"

Helen Ovaska on parauinnin tulevaisuuden näkymistä mielissään. Esimerkiksi viime vuonna EM-kisoihin Dubliniin saatiin ennätysiso joukkue, sillä huipputason uimareita alkaa nousta lisää. Tilanne on aiempiin vuosiin verrattuna selvästi parantunut.

Ovaska on itse ollut mukana parauintivalmennuksessa kymmenen vuotta ja valmensi Suomen huippuparauimaria Antti Latikkaa vuosia.

Nader Khalilin ensimmäinen EM-kisakokemus oli hyvä. Hän pääsi 200 metrin vapaauinnissa finaaliin, ollen siinä kahdeksas.

Jos vaan laji ja harjoittelu jaksaa kiinnostaa, saattaa Naderin tulevaisuus uinnissa olla pitkä ja menestyksekäs. Ovaska muistuttaa, että parauimareiden kohdalla ura voi ulottua kunnolla aikuisikään asti.

– Parauimarit saattavat olla lähempänä 30 vuotta ja olla huipulla vielä silloinkin.

Perhe on Naderin menestyksestä tietysti iloinen, mutta tärkeää on myös se, että uinti on tuonut Naderin elämään paljon kavereita ja uusia tuttavuuksia.

– Me ollaan tietysti ylpeitä. Hän tuo iloa meille.

Miksi hän on niin hyvä uimari?

–Se on hänen elämää. Hän rakastaa uintia, sanoo isä Feri Khalili.

Hae lisää