Trumpin mukaan USA aikoo vetäytyä keskimatkan ydinohjukset kieltävästä sopimuksesta Venäjän kanssa: "Pakko on jos kaikki muutkin"

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin kättelivät lehdistötilaisuudessa Helsingissä 16. heinäkuuta.

Yhdysvallat on syyttänyt Venäjää sopimuksen rikkomisesta.

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin kättelivät lehdistötilaisuudessa Helsingissä 16. heinäkuuta.

Presidentti Donald Trump sanoi lauantaina aikovansa vetää Yhdysvallat keskimatkan ydinohjukset kieltävästä sopimuksesta. Syyksi hän kertoo sen, että Venäjä on rikkonut sopimusta.

Sopimuksen tarkoitus on ollut edistää Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten turvallisuutta Euroopassa ja kaukoidässä. Se kieltää Yhdysvalloilta ja Venäjältä 500 – 5 500 kilometrin etäisyydelle ulottuvien risteilyohjusten hallussapidon, valmistuksen ja koelennättämisen.

Yhdysvallat on arvostellut Venäjää sopimuksen rikkomisesta vuodesta 2014 lähtien. Yhdysvaltain mukaan Venäjä rikkoo sopimusta, sillä se on kehittänyt uuden maalta laukaistavan risteilyohjuksen.

– Venäjä on rikkonut sopimusta. Se on tehnyt niin useita vuosia, Trump sanoi Elkossa Nevadassa pidetyn yleisötilaisuuden jälkeen.

USA solmi INF-sopimuksen Neuvostoliiton Mihail Gorbatšovin kanssa presidentti Ronald Reaganin kaudella vuonna 1987. Sopimus ratifioitiin senaatissa vuonna 1988.

– Emme aio sallia sitä, että he rikkovat sopimusta ja valmistavat aseita joita meidän ei ole sallittua valmistaa.

Sopimus on rajoittanut Yhdysvaltoja kehittämästä uusia, kieltolistalla olevia aseita. Maa aikoo kuitenkin ryhtyä toimeen, elleivät muut maat suostu rajoittamaan toimiaan.

– Meidän on pakko kehittää niitä, elleivät Venäjä tai Kiina tai kaikki muut tule luoksemme ja sano, että ryhdytään yhdessä järkeviksi, eikä kehitetä näitä aseita, Trump sanoi.

Syynä tilanne kaukoidässä?

Koska Kiina ei ole allekirjoittanut INF-sopimusta, se on voinut kehittää vapaasti keskimatkan ohjuksia läntisellä Tyynellämerellä. Jännitteet ovat viime aikoina kasvaneet Etelä-Kiinan merellä, jossa useat maat syyttävät Kiinaa aggressiivisesta asevarustelusta ja aluevaatimuksista.

Kiina on miehittänyt merellä kansainvälisiä alueita rakentamalla keinotekoisia saaria sotilastukikohdikseen. Aiemmin syksyllä Yhdysvaltain ja Kiinan alukset olivat vähällä törmätä toisiinsa alueella.

Brittilehti Guardianin mukaan Trumpin hallinto on kertonut suunnitelmistaan eurooppalaisille liittolaisilleen tällä viikolla. Britanniassa aikeet on otettu huolestuneina vastaan, sillä sopimusta pidetään maassa tärkeänä osana ydinaseiden rajoittamista.

Lapsikuoro CandoMini voitti Venetsian kuorokilpailun Grand Prix'n – "Kaikki olivat sataprosenttisesti mukana"

CandoMini-kuoro

Viisivuotiaalle espoolaiskuorolle kokonaiskilpailun voitto tuli yllätyksenä.

CandoMini-kuoro

Espoolainen lapsikuoro CandoMini on voittanut kansainvälisen Claudio Monteverdi -kuorokilpailun.

CandoMini osallistui Venetsiassa pidetyn kilpailun lapsikuorosarjaan, mutta voitti myös lauantain kokonaiskilpailun. Kilpailuun osallistui 12 kuoroa muun muassa Kreikasta, Ruotsista ja Venäjältä.

Kuoroa johtava Viena Kangas sanoo, että kilpailu oli kovatasoinen ja uskoo CandoMinin vakuuttaneen tuomariston energiallaan.

– Tavoitteemme oli voittaa oma lapsikuorosarja. Grand Pri'n voitto tuli ihan täysin yllätyksenä, Kangas sanoo.

– Täällä on paljon kuoroja, jotka lauloivat puhtaasti, tarkasti ja hyvin. Luulen että meissä tuomaristo arvosti sitä, että lauloimme ulkoa ilman nuotteja ja kaikki olivat sataprosenttisesti mukana.

Laulua täydestä sydämestä

Kuoron ohjelmistoon Venetsiassa kuului muun muassa Einojuhani Rautavaaran, Reijo Kekkosen ja Pekka Kostiaisen säveltämää modernia kuoromusiikkia. Gran Prix'ssa kuoro esitti eteläafrikkalaisen Andre Van der Merwen sovituksen tunnetusta virsihymnistä Sua kohti, Herrani.

– Virallisesti emme ole saaneet vielä palautetta, mutta yksi tuomareista tuli kehumaan ja totesi, että olimme paras kuoro. Hän kutsui meidät myös esiintymän kotimaahansa Venäjälle.

Vuonna 2013 menestyneen espoolaiskuoro Candominon yhteyteen perustetussa CandoMinissä on 32 laulajaa, jotka ovat 10-16-vuotiaita. Kangas toivoo, että kuoro jatkaa samalla linjalla kuin tähänkin mennessä.

– Sillä ajatuksella, että laulun ilo ja riemu on keskiössä ja kaikki lapset saavat kokea kuinka mahtavaa on laulaa täydestä sydämestään kroppaa ja kehoa käyttäen.

Edit klo 0.19: Täydennetty ohjelmistoa.

Yhdysvaltoihin pyrkivien kulkue jäi jumiin Guatemalan ja Meksikon rajalle

Kuvassa ihmisiä istumassa ja makuulla. Oikeassa laidassa raja-aita.

Pattitilanne jatkuu Meksikon etelärajalla.

Kuvassa ihmisiä istumassa ja makuulla. Oikeassa laidassa raja-aita.

Yhdysvaltoihin pyrkivä tuhansien keskiamerikkalaisten joukko on jäänyt jumiin Guatemalan ja Meksikon rajalle.

Kulkueessa on ollut mukana kolmisen tuhatta ihmistä, mutta uutistoimisto AP arvioi joukon kutistuneen rajalla selvästi. AFP:n haastatteleman poliisin mukaan noin 300 hondurasilaista on palannut vapaaehtoisesti kotimaahansa tarjotuilla kyydeillä.

Sadat ihmiset nukkuivat taivasalla rajakaupunki Tecun Umanin keskusaukiolla ja Suchiate-rajajoen ylittävällä sillalla. Meksikon puolella vastassa on satoja paikalle määrättyjä mellakkapoliiseja. AP:n arvion mukaan sadat karavaanissa olleet ovat onnistuneet ylittämään rajan.

Aikaisemmin väkisin rajan yli pyrkineet ottivat yhteen poliisin kanssa. Maahanpyrkijät heittivät poliiseja kivillä ja poliisi vastasi käyttämällä kyynelkaasua ja ampumalla kumiluoteja. Useampi ihminen loukkaantui kahakassa.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on uhannut sulkea Meksikon rajan, jos maa päästää kulkueen etenemään. Perjantaina Trump kiitteli Meksikoa kulkueen pysäyttämisestä.

.

Suurin osa kulkueessa olevista on Hondurasista. He sanovat paenneensa väkivaltaa ja köyhyyttä.

Meksikon viranomaisten mukaan ne, joilla passit ja viisumit ovat kunnossa pääsevät maahan. Ilmeisesti kuitenkin vain harvoilla paperit ovat kunnossa. Joukko lähti liikkeelle Hondurasin San Pedro Sulasta, joka on noin 700 kilometrin päästä Meksikon rajasta.

20.10. klo 22.09: Uutista korjattu: Jutussa luki aikaisemmin virheellisesti että: "Joukko on kävellyt noin 4 500 kilometrin matkan pääosin jalan Hondurasin San Pedro Sulasta." Tosiasiassa kaupunkien välinen lyhin etäisyys on vain noin 680 kilometriä.

Lisää aiheesta:

Donald Trump uhkaa sulkea Meksikon rajan, jos tuhansien siirtolaisten kulkuetta ei pysäytetä

Laivat ovat Suomen suosituimpia keikkapaikkoja: yhdellä aluksella jopa yli 2 000 keikkaa vuodessa – video

Risteilylaivoilla on eniten keikkoja Suomessa

Tuure Boelius villitsi syyslomalla ollutta yleisöä Baltic Princess -laivalla.

Risteilylaivoilla on eniten keikkoja Suomessa

Tuure Boelius veti hengästyttävän keikan torstaina M/S Baltic Princess -laivalla. Syyslomalla Turusta Tukholmaan reissasi paljon lapsiperheitä, joten yleisö oli taattu.

Tanssii tähtien kanssa -kisassa mukana oleva Boelius nautti esiintymisestä täysin rinnoin. Keikka laivalla oli myös hänelle lepohetki kesken kiireisen syksyn.

– Laivakeikoissa on aina oma juttunsa. Ehkä se johtuu siitä, että ollaan merellä, Boelius kertoo.

Laivat pesevät Tavastian

Risteilylaivat ovat Suomen suosituimpia keikkapaikkoja. Baltic Princess ja M/S Finlandia ovat Teoston listauksessa keikkapaikkojen kärjessä. Molemmat laivat seilaavat merellä edestakaisin viikon jokaisena päivänä, mikä selittää live-musiikin mittavan tarjonnan.

Baltic Princess -laivalla keikkoja kertyy vuodessa yli 2 000. Vertailussa laivat pesevät mennen tullen maan suosituimmat keikkapaikat kuten Helsingin Tavastian, missä keikkoja on vuodessa noin 500.

Tarjonnassa on Suomen ykkösartisteja, bilebändejä sekä trubaduureja. Alkuviikosta laivoilla keskitytään enemmän vanhempiin risteilijöihin. Loppuviikosta yleisö nuorenee.

– Hyvät tanssiorkesterit ovat tärkeitä. Loppuviikkoa kohti on paljon erilaisia artistilähtöjä, kertoo Tallink Siljan viihdepäällikkö Kati Heiniö.

Tanssia ja karaokea

Iskelmäbaarissa tanssii yksittäinen pariskunta poski poskea vasten. Kolmehenkinen bändi vetää pienestä yleisöstä huolimatta täysillä.

Rumpali Kari Vitikainen on soittanut risteilyillä 1980-luvulta lähtien. Hän muistelee, että aikaisemmin soittajillakin oli rankemmat huvit. Nyt meno on maltillisempaa.

– Aiemmin oli jopa neljän kuukauden työputkia. Nykyisin pestit ovat lyhyempiä. Viikkokin on jo pitkä pätkä.

Vitikaisen mukaan suomalainen musiikki on ruotsalaista monipuolisempaa. Suomalaiset osaavat käyttää rytmejä monipuolisemmin.

Ja mitäpä ei olisi risteily ilman karaokea. Ronja Nenonen ja Lara Leiko lauloivat laivalla Erinin kappaleen Toiset mimmit.

Oletteko olleet monta kertaa risteilyllä?

– Jotain kuusi, vastaa Ronja.

– Mä en muista, sanoo Lara.

Åke Vastavirta on nimensä veroinen mies – hylkäsi puoluekurin, jotta sai öisin nukuttua: "Kumarteleminen ei sovi minun selkärangalleni"

Åke Vastavirta nojaa terassin kaiteeseen.

Kylähullun leimaakin on Åke Vastavirran otsaan sovitettu, mutta lähinnä hyvässä mielessä. Hän on sinnikäs pienten kylien puolustaja.

Åke Vastavirta nojaa terassin kaiteeseen.

Sorkan kyläkoulun oppilaat eivät nurisseet kouluruuasta. Siihen oli varattu yhtä paljon rahaa kuin muissakin kouluissa, mutta tässä kylässä pöytään nostettiin toinen toistaan parempia herkkuja. Niitä varten saatiin nipistettyä rahat viljelemällä perusraaka-aineet itse.

Idea ei ollut mitenkään ennenkuulumattoman mullistava, mutta hyvin harvinainen vielä 2000-luvulla. Sen taustalla oli pienen raumalaiskylän puuhamies Åke Vastavirta. Hän halusi, että oppilaat näkevät, mistä ranskanperunat oikeasti tulevat. Oppilaat keräsivät koulun kasvimaalta keittäjälle myös muut juurekset ja vihannekset. Jauhotkin tehtiin itse – oman kylän viljoista. Kanala tuotti munia jopa myyntiin, ja hautomakoneen avulla pihapiiriin syntyi tipuja. Koulunkäynti oli varsin elämyksellistä.

Oli. Siitä on aikaa runsaat kymmenen vuotta. Nyt kyläkoulua ei enää ole.

Kun kyläkoulun lakkautussuunnitelma nousi poliittiseen keskusteluun, joutui Åke Vastavirta nimensä mukaiseen tilanteeseen. Oli pyristeltävä vastaan, uitava vastavirtaan.

Okesta tuli Åke

Åke Vastavirta kävi vuosikymmeniä sitten samaista kyläkoulua itse. Ensimmäisellä luokalla hän oli vielä Oke suomalaisella o:lla.

Perheellä ei ole sen kummemmin kytköksiä ruotsinkielisyyteen, mutta etunimi vain jotenkin muuttui matkan varrella. Niin oli käynyt sukunimellekin.

– Isä löysi Vastavirta-nimen jostain kirjasta. Hän otti sen omaksi, koska entinen nimi oli liian tavallinen. Posti meni aina sekaisin, kun kylällä oli niin monta samannimistä miestä, Åke Vastavirta kertoo.

Asukkaita kylällä oli kuitenkin vain muutama sata.

Isä teki, kuten halusi. Niin on poikakin aina halunnut tehdä.

Å:n ottaminen nimeen oli yksi ensimmäisistä päätöksistä. Sen jälkeen niitä on tullut useita. Åke Vastavirta on ollut näkyvä pienten kylien puolustaja ja poliittinen vaikuttaja jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan.

Kyläläiset turvautuvat puuhamieheensä

Nyt Åke Vastavirta istuu entisen koulunsa ruokasalissa. Se ei ole hiljentynyt, vaikka koulu on suljettu jo kymmenkunta vuotta sitten. Kylän aktiivit kunnostivat rakennuksen yhteiseksi kylätaloksi ja avasivat tiloihin kahvilan. Väki kokoontuu sinne kerran viikossa.

Kylällä on aktiivisia ahertajia toistakymmentä. Loput tarjoavat apuaan, kun ehtivät.

Naiset ovat selkeästi vastuussa keittiöstä. Muissa asioissa he kääntyvät useimmiten Vastavirran puoleen.

– Jos kylällä on jotain, mitä pitää tehdä, hän järjestää tekijän. Melkein joka asiaa hän täällä ohjaa, Marja Helin kertoo.

Se on tullut osoitettua kyläkoulun lakkauttamistaistelussa ja monta kertaa sen jälkeen.

– Åke puolusti koulua toden teolla ja varmasti sai omalla toiminnallaan sille lisää vuosia. Ja onhan sen jälkeen ollut vaikka mitä voimannäytteitä. Åke on tehokas puuhamies, Aila Ranta toteaa.

Tuija Norrlund nyökyttelee vieressä. Hän uskoo, että moni olisi taipunut taistelussa aiemmin.

– Åke sanoo, miten asiat ovat. Hän ei mene isojen herrojen mukaan.

Puoluekuri sai jäädä

Kyläkoulun lakkauttamisen aikaan se kävi viimeistään selväksi. Silloin Åke Vastavirta sai puoluepolitiikasta tarpeekseen.

– Minulle sanottiin, että saan puhua koulujen puolesta, mutta minun pitää äänestää vastaan. Uskomattoman kaksinaamaista. Se ei minulle sopinut, joten lähdin kävelemään, Vastavirta kertoo.    

Vuosia demareiden valtuustoryhmässä istunut Vastavirta osoitti silloin, että hän on oman tiensä kulkija. Hän ei kumartele ketään.

– Jossain vaalimainoksessakin luki, että suoraselkäistä päätöksentekoa. Sanoin, että kumarteleminen ei sovi minun selkärangalleni.

Hän vietti loppukauden yhden miehen valtuustoryhmässä ja keräsi seuraavana vuonna komean äänisaaliin sitoutumattomien ryhmässä. Kukaan ei määrännyt, mitä mieltä asioista sai olla.

Suoraselkäisyys palautti yöunet

Se oli ratkaiseva käänne konkaripoliitikon elämässä. Muutaman vuoden piti tehdä töitä hartiavoimin, jotta sai äänensä kuuluviin. Välillä teki tiukkaa. Pikku hiljaa muillekin kävi selväksi, että Åke Vastavirta ei luovuta.

Oman kylän tuki oli silloin tärkeää.

– Jaksoin ajaa kyläläisille tärkeitä asioita, koska tiesin, että minua kannustetaan eikä kukaan puukota selkään.

Sitä samaa periaatetta hän itsekin noudatti. Samalla paranivat yöunet, jotka olivat vuosien varrella kärsineet.

– Päätin, että niin kauan jaksan tehdä tätä, kun voin illalla laittaa pään tyynyyn niin, että en ole kenellekään joutunut valehtelemaan. Se auttoi.

Vaikka Vastavirta jäikin tällä vaalikaudella pois politiikasta, ei hän ole luopunut periaatteistaan. Hän teki päätöksen poliittisen uransa loppuhetkistä jo kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin hän asetti takarajaksi eläkeikäänsä edeltävän vaalikauden.

Se aika koitti jo. Ensi kuussa vuosia tulee täyteen 61.

Ahdingossa olevat herättävät auttamishalun

Tekemistä on silti riittänyt. Tänä vuonna Åke Vastavirta on muun muassa tuonut kylään kesäteatterin. Teatterille piti löytää uusi sijainti nopealla aikataululla, koska se sai häädön edellisestä kotipaikastaan.

Ahdingossa olevien puolustaminen on aina saanut Åke Vastavirran veren virtaamaan, joten hän tarttui toimeen yhdessä aktiivisten kyläläisten ja teatteriporukan kanssa.

– Naapurit eivät aiemmin oikein pitäneet kesäteatterista. Se kuulemma aiheutti liikaa melua. Lopulta oltiin siinä pisteessä, että alueen asukkaat käynnistivät moottorisahan tai ruohonleikkurin sattumalta aina kesäteatterin näytöksen aikaan.

Sorkan kylästä löytyi teatterille sopiva merenrantapaikka kaukana vakituisesta asutuksesta.

Vielä vuosi sitten tällaisesta tarpeesta ei ollut tietoakaan. Tänä kesänä teatterilla oli kuitenkin jo uusi näyttämö ja katsomo.

Ihan helposti se ei silti käynyt.

– Rauman kaupungin rakennuspuoli on... sanoisinko hieman jäykähkö. Melkein neljä kuukautta kesti pelkkien paperien hyväksymisessä. Olen itsekin aiemmin istunut kaavoitusjaostossa, joten tiesin toki pelin hengen.

Taistella voi rauhallisesti neuvotellen

Vaikka vääntöä on riittänyt, ei Åke Vastavirta halua tämän enempää kritisoida Rauman kaupungin toimintaa. Se on antanut kylille myös paljon tukea. Ilman kaupungin ja esimerkiksi EU:n avustusta moni asia olisi jäänyt kylissä tekemättä. Tietty määrä byrokratiaa on vain siedettävä.   

Rauman kaupungin elinkeinoasiantuntija Mirja Kotiranta tuntee Vastavirran jo vuosien takaa. Hän tietää, että mies on väsymätön taistelija. Hän kokee taistelun kuitenkin enimmäkseen hyvänä asiana.

– Åke Vastavirta on ratkaisukeskeinen. Kun hän haluaa jotain, hän hoitaa asiat rauhallisesti neuvotellen. On joskus hyväkin, että asiat eivät mene aina niin kuin on totuttu.

Kotiranta kokee, että monen kylän asiat olisivat paremmin, jos niillä olisi yhtä vahva puolestapuhuja, väsymätön taistelija.

Poika jatkaa isänsä jalanjäljillä

Åke Vastavirta myöntää, että kylän asioiden ajaminen on vaatinut voimavaroja. Kyläaktiivin rooli on hänellä kuitenkin ikään kuin verissä. Hänen molemmat vanhempansa istuivat aikoinaan Rauman maalaiskunnan lautakunnissa, ja yksi veljistäkin oli tiiviisti mukana kunnallispolitiikassa.

Yksi Vastavirran suurimmista saavutuksista liittyy isään.

– Isä pisti kylällä sähkölinjat tolppiin, ja minä pistin ne maan alle. Sellainen kiertokulku meillä on ollut, hän naurahtaa.

Tähän liittyy vahvasti Rauman Lukko.

– Se suunnitteli hyvinvointikeskuksensa jätevesien laskemista pikkupuhdistamon kautta Sorkan uimarantaan. Pelkäsin, että ranta menee pilalle, joten tein vastaehdotuksen, Vastavirta kertoo.

Näin syntyi jätevesiosuuskunta, johon liittyi niin Lukko kuin lähes jokainen kylän asukaskin.

Vastavirta sai samassa yhteydessä ahaa-elämyksen, joka johti yllättävän isoon myllerrykseen. Hän keksi, että sähkökaapelit voisi vetää maan alle, kun koko kylä kuitenkin kaivetaan auki.

Siellä ne nyt ovat, ja melkein joka talossa on valokuituyhteys.

Idea on jäänyt erityisen hyvin kyläasiamies Hanna Ruoholan mieleen.

– Vastavirta näki, että nyt kannattaa toimia. Valokuitu on tulevaisuudessa kova juttu. Hän sai sen kylällä aikaiseksi noin vain. Eivät sähkö- ja puhelinyhtiöt lähde tällaisia helposti toteuttamaan, ellei osallistujia ole varmasti tarpeeksi.

Vastavirta itse esittää tästä kiitoksensa kyläläisille. Myös sellaiset lähtivät mukaan, jotka eivät aio hankkia nettiä elinikänään. Väki antoi myös mukisematta luvan kaivaa reittejä auki omien maidensa läpi. Kyläläiset halusivat olla mukana yhteisessä hyvässä.

– Yksin mikään ei sujuisi. Yhdessä tekemällä kaikki voivat onnistua.

Kylähulluille on tarvetta

Yhdessä tekemällä voi saada suuria aikaan. Myös ulkopuolista tukea on tarjolla, kunhan suunnitelmat ovat riittävän hyviä.

Sorkan kylä on saanut rahallista avustusta moneen hankkeeseen. Rahoittajana on ollut muun muassa maaseudun kehittämisyhdistys Ravakka, jonka hallituksessa Åke Vastavirta nykyään istuu – monessa kun on mukana.

Vaikka rahasta on apua, pitää yhdistyksen toiminnanjohtaja Ulla Kallio kyläläisten aktiivisuutta avaimena kaikkeen. Porukasta pitää löytyä vähintään se yksi, joka saa muut liikkeelle.

– Jos on ideaa ja intoa, asiat kyllä lähtevät sujumaan ilman rahoitustakin. Pitää olla sellaisia kylähulluja, jotka hoitavat yhteisiä asioita omaa aikaansa säästelemättä.

Näitä kylähulluja ei riitä joka kylään. Siinä mielessä Åke Vastavirta on nykypäivänä melkoinen harvinaisuus.

Luovuus vapautui, kun mieli masentui – Työuupumus ajoi Kaisa Hiltusen pois unelmaduunista, mutta apu löytyi näyttelemisestä

Kaisa Hiltunen Joensuun keskustassa loppukesästä 2018.

Vaikka mielenterveyden ongelmat ja luovuus tuntuvan käyvän käsi kädessä, depressio on vakava sairaus, korostaa psykiatri.

Kaisa Hiltunen Joensuun keskustassa loppukesästä 2018.

Ensin katosivat yöunet, sitten tulivat selkäkivut. Päänsärystä tuli päivittäistä. Keskittymiskyky huononi, muisti alkoi pätkiä. Lopulta tavarat tipahtelivat käsistä, eikä huomisessa näkynyt toivoa paremmasta.

– Lääkärillä osasin olla toimintakykyisenä, huoliteltuna ja hyvin reippaana, mutta ammattilainen näki lävitseni. Minulla todettiin keskivaikea masennus, Kaisa Hiltunen kertoo.

35-vuotias Hiltunen oli Pohjois-Karjalan kansanterveys ry:n toiminnanjohtajana unelmatyössään ja uransa huipulla.

– Suunnittelin, että elämästä nautitaan 30 vuoden päästä eläkkeellä, sitten ehdin lukea kirjoja, käydä jumpassa ja matkoilla. Ajattelin, että vaikka olen pienen pojan totaaliyksinhuoltaja, pystyn kaikkeen.

Hiltunen sai pohjan kautta uuden suunnan elämälleen. Vuoden sairastamisen jälkeen hän irtisanoutui ja hän on nykyään näyttelijäntyön opiskelija ja stand up-koomikko. Improvisaatiokurssille hän meni ensimmäisellä kerralla rauhoittavien lääkkeiden avulla. Jo ensimmäisen improillan jälkeen Hiltunen nukkui hyvin, pitkästä aikaa.

Terveydenhoitajaksi aiemmin kouluttautunut Kaisa Hiltunen kertoo, että luovan alan maailma tuntuu herkulliselta.

– Ennen keikkaa on kamala tunne, mutta lavalla taianomaista.

Kaisa Hiltunen pohtii, että laukaisiko masennus luovuuden aivoissa vai mitä hänelle tapahtui.

Sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola tunnistaa taiteellisten impulssien syntyvän vastoinkäymisistä, mutta haluaa erottaa masennuksen lääketieteellisenä ilmiönä. Vaikka tutkimuksissa luovuuden ja mielenterveysongelmien välille on löytynyt yhteys, Pirkola haluaa kyseenalaistaa termien huolettoman käytön

– Olisin tarkka depression kanssa. Psykiatrina väitän, että ihminen jolla on depressio ei pysty sillä hetkellä luomaan. Se on tila, jossa ihminen on kapeutunut ja toimintakyvytön.

Ihminen, jonka mielialat vaihtelevat ja joka tutkii itseään, on kuitenkin taiteen synnyttäjä, pohtii Pirkola. Itsetutkiskelusta voi syntyä muita ihmisiä kiinnostavia kokemuksia. Tasaisuus ei ruoki luovuutta kuten vaihtelut.

Kaisa Hiltunen kävi sairautensa aikana hyvin syvissä vesissä.

– Minulla oli ajatuksia kuolemasta. Ajattelin, etten haluaisi kuolla, mutta tuntui etten jaksaisi elää. Sinnittelin nelivuotiaan poikani ilon varassa.

Psykiatri Sami Pirkola toivoo ja uskoo, että nykyään reagoidaan ketterämmin kuin takavuosina, kun ihminen alkaa kärsiä. Hiltunen sai apua ja lääkityksen.

Mutta onko taiteilijan edelleen hyväksyttyä kärsiä vähän enemmän? Sami Pirkola nostaa esille edesmenneitä iskelmä- ja viihdemaailman tähtiä, Olavi Virran, Laila Kinnusen ja Junnu Vainion.

– Ennen taiteilijat saivat mennä pohjalle asti. Onneksi nykyään ei enää ajatella, että kaikki kärsimys on jaloa, sillä niin ei ole, Pirkola korostaa.

Ristiriita on siinä, ettei kiinnostava taide synny hyvästä olosta.

– Taide olisi tylsää jos se tehtäisiin hyvinvoinnista ja tehtäisiin vain nättejä juttuja. Se ei taiteellisesti kantaisi kovin pitkälle, pohtii Pirkola.

Yhdessä tekeminen kytkee elämään

Kaisa Hiltunen löysi luovalta alalta ihmisiä, joiden kanssa hän pääsi toteuttamaan itseään. Sami Pirkolan mukaan etenkin yhdessä tekemisessä onkin voimaa.

– Varsinkin yhteisöllinen taide, kuten porukassa musiikin tekeminen tai kuorossa laulaminen vie henkilökohtaisia asioita paremmaksi. Se luo yhteisyyttä, joka auttaa ihmisen mieletä. Korostan silti vielä uudelleen, että depressiossa ei synny taidetta.

Kaisa Hiltunen käyttää kokemuksiaan materiaalina näyttelijäntyössä ja stand up -keikoilla. Jonkinlaiset vaikeudet kasvattavat ja synnyttävät mielenkiintoista materiaalia. Psykiatri Sami Pirkola on itsekin muusikko.

– Allekirjoitan sen, että "soitto on suruista tehty". Bluesmusiikkihan perinteisesti kertoo vain surusta ja tuskasta ja ahdingosta. Kokemukset, kärsimykset ja myös vastoinkäymiset synnyttävät taiteellisia impulsseja.

Esiintymisen mielelle antama palkinto on myös aito. Pirkola kuvaa esiintymisen olevan huumaavaa ja palkitsevaa.

Sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola suosittelee taiteesta ja kulttuurista nauttimista mielenterveyden tukemiseksi niin tekijänä kuin kokijana. Taiteen käyttämiseen kohdistuu mielenkiintoa myös hyödykkeenä, vaikkeivät taiteilijat itse välttämättä halua nähdä taidetta sellaisena.

– Taiteen kokeminen on kiistatta mielekästä, siinä on yhteisöllinen ja sosiaalistava puoli. Se on mieltä stimuloivaa ja virkistävää. Taide myös katsoo asioita uudella tavalla ja se voi avata meitä katsomaan asioita uudella tavalla, uudesta näkökulmasta.

Vaativa ja stressaava työ altistaa mielenterveysongelmille, kertoo tutkimus. Entinen toiminnanjohtaja, projekti- ja hanketyötä tehnyt Kaisa Hiltunen kertoo, että hän valitsi niin opinnoissaan kuin myöhemmin töissä aina taloudelliseen menestykseen johtavan polun. Se tiesi stressaavaa hanketyötä, jossa muidenkin ihmisten töiden jatkuminen oli rahoituksen saamisesta kiinni.

– En ole varmasti ainoa, joka on uupunut hanketyössä. Kun pitkän valmistelun jälkeen saat tietää, ettei rahaa tulekaan ja se vie pohjan muiden työltä, se on kamalaa. Luovassa työssä olen taloudellisesti vastuussa vain lapsestani ja itsestäni, Hiltunen kuvaa.

Psykiatri Sami Pirkola sanoo etteivät ihmiset stessinsiedon suhteen samanlaisia. Toiset saavat vauhtia kiireestä, räiskeestä ja monien asioiden käynnissäolosta yhtäaikaisesti. Toisten aivot eivät kestä kuormitusta samalla lailla.

– Jotkut voivat olla kovinkin kotonaan aivojensa piiskaamisessa. Yksilöllisyys pitäisi tunnistaa. Kunkin pitäisi miettiä sitä, mikä on itselle hyväksi ja tunnistaa se, tilttaako oma kone.

Pirkolalle itselleenkin työrytmin muutos on tuttu. Organisaation johtamis- ja kehittämistyöstä hän hyppäsi akateemisen maailmaan kymmenisen vuotta sitten.

– Omat aivoni toimivat paremmin luovassa, vapaammassa tilassa kuin jatkuvassa draivissa. Toivon, että mahdollisimman moni päätyisi pohtimaan sitä mikä on itselle tärkeää ja pystyisi tekemään sitä mikä on itselle hyväksi.

Kaisa Hiltunen heittäytyi taloudellisesti epävarman elannon varaan oman mielensä hyvinvoinnin vuoksi. Se on asuntovelalliselle iso hyppy.

– Luovalla alalla palkat tulevat pienistä puroista, mutta niistä tulee toimeentulo, hän luottaa.

Lue myös: 

Masennus vei Leena Koposen työkyvyn – kohtalotovereita on Kuopiossa paljon, ja se johtuu asiantuntijan mukaan geeneistä

Kuinka mielesi voi? 5 keinoa vahvistaa pään sisäistä hyvinvointia

Vuoden paras suomalainen luontokuva on valittu – "Haluan ottaa kuvia tunne edellä"

Taru Rantalan Iltakello.

Voitokas valokuvaaja kertoo viettäneensä valtaosan vapaistaan kameran kanssa luonnossa jo vuosikymmenen ajan.

Taru Rantalan Iltakello.

Sydänkesän ilta kutsuu emännän niitylle.

Kissankellot kukkivat siellä sinisinä, heinäkuun valossa, melkein kuin pakottaen katsomaan itseään.

Taru Rantala kohottaa kameransa objektiivin – ja painaa laukaisinta.

Vuoden luontokuvaksi valittu Iltakello ei ole seinäjokelaisen ensimmäinen tunnustusta saanut otos, mutta se on ensimmäinen suuri voitto hänelle ja ensimmäinen kerta, kun nainen on vuoden luontokuvan takana.

– Omaa tyyliäni olen etsinyt ja löytänyt. Se on ollut tekemisen iloa. Mutta en koskaan uskonut, että palkinto osuisi omalle kohdalleni, itseoppinut Taru Rantala kertoo.


Voit katsella lisää luontokuvia Rantalan nettigalleriassa.

Taru Rantala työskentelee maitotilalla Ojajärven kylässä.

Kun omat lapset olivat varttuneet kyllin isoiksi, oli aika kääntää kamera kohti lähiluontoa. Ympäristönsä värejä ja muotoja hän oli halunnut taltioida jo pienenä tyttönä.

– Haluan ottaa kuvia tunne edellä. Tunnelmien kautta, Rantala sanoo ja erottaa näin visuaalisen ilmaisutapansa dokumentoivimmista luontokuvista.

Valokuvaajat ovat tottuneet könyämään maassa.

Rantalalle matala perspektiivi pienine kasveineen on kuitenkin miltei lajityyppi: tavoite tuoda luontoa esille tavalla, jolla ihminen ei sitä näe pystyssä kulkiessaan.

Vuoden Luontokuva -kilpailu on suurin luontokuvatapahtuma Pohjoismaissa. Sen kaikki kuvat on otettu Suomessa. Kilpailua tuomaroi Suomen Luonnonvalokuvaajat -yhdistys. Pääpalkinto on suuruudeltaan 8000 euroa.

Lue lisää:

Valokuvaajan kotisivu

Uuden luontokuvan lähi- ja makrokuvaajat innostuvat yksityiskohdista (Yle)

"On hienoa jakaa maisemia, joita moni ei koskaan näe" (Yle)

Video: Jopa sadattuhannet mielenosoittajat vaativat Lontoossa kansanäänestystä brexit-sopimuksesta

Jopa sadattuhannet mielenosoittajat vaativat Lontoossa kansanäänestystä brexit-sopimuksesta

Järjestäjien mukaan mielenosoitus on tähän mennessä suurin ja tärkein. Arviot mielenosoittajien määrästä vaihtelevat.

Jopa sadattuhannet mielenosoittajat vaativat Lontoossa kansanäänestystä brexit-sopimuksesta

Lontoon keskustassa on meneillään suurmielenosoitus, jossa vaaditaan kansanäänestystä Britannian brexit-sopimuksesta. Järjestäjien mukaan mielenosoitus on tähänastisista suurin ja tärkein.

Järjestäjät sanovat, että parlamenttiaukiolle marssii yli 500 000 EU:ssa pysymisen kannattajaa. Toisten arvioiden mukaan protestoijia on kymmeniä tuhansia. Scotland Yardin mukaan mielenosoittajien määrää ei pystytä arvioimaan tarkasti.

Pääministeri Theresa May on ilmoittanut, ettei brexit-sopimuksesta järjestetä kansanäänestystä.

Britit äänestivät EU-eron puolesta kesäkuussa 2016. Brexitin kannattajat voittivat niukasti ääniosuuksien ollessa 51,89–48,11.

Britannian on määrä erota unionista maaliskuun lopussa.

Lisää aiheesta:

Analyysi: Brexit-neuvottelut takertelevat – Totuuden hetki siirtyy aina vain eteenpäin

Sipilä: Britannian erosopimuksen kaatuminen "ei ole vielä lähelläkään"

Merkel huippukokouksen edellä: Saksa varautuu brexitiin myös ilman sopimusta

Viisi juttua lauantai-iltaan: Lapsuuskodin kirjat kantavat koko elämän, kumppanin löytämisen salaisuus ja pedofiili juniorivalmentajana

Olohuone.

Luitko jo nämä? Kokosimme sinulle viikon tärkeitä juttuja, jotka saatoit arjen kiireessä ohittaa.

Olohuone.


Tutkimus: Kodin täysi kirjahylly antaa lapselle elinikäistä etua

Lapsen ei tarvitse vielä osata lukea hyötyäkseen kotikirjastosta. Ratkaisevaa näyttää olevan, että kirjoista tulee osa normaalia elämää. Tuoreen australialaistutkimuksen mukaan iso kotikirjasto vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen jo silloin, kun hän ei osaa vielä edes lukea.

Yle kävi Kiinan rajaseudulla, jossa vakoojalinnut lentävät taivaalla – ja miljoona ihmistä vannoo leireillä uskollisuutta puolueelle

Kiina valvoo Xinjiangin maakuntaa huipputeknologian avulla kuin jokainen asukas olisi mahdollinen terroristi. Varjostajat seurasivat myös toimittajan kaikkia liikkeitä.

Jalkapallovalmentajalle 2 vuotta ja 8 kuukautta vankeutta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä – 13-vuotiaana uhriksi joutunut Emilia: “Se oli minulle helvetti”

Jalkapalloa harrastanut tyttö joutui vuosien ajaksi valmentajansa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Entinen naisten liigapelaaja haluaa kertoa kokemuksistaan, jotta muutkin uhrit uskaltaisivat hakea apua ja oikeutta.


Heli Vaarasen kolumni: Liian moni luo ihannekuvan tulevasta kumppanistaan – ennakko-odotukset kannattaa hylätä ja maksimoida sattuma

Haluaisitko löytää kumppanin, mutta nettideittailu ei kohdallasi toimi? Kannattaa lähteä kotoa ja tehdä sellaista, mikä saattaa pelottaa, kirjoittaa psykoterapeutti Heli Vaaranen.

Suomalaisnainen kaapattiin työmatkalla Tunisiassa, pieni tyttö auttoi pakenemaan – nyt nainen kertoo Ylelle, kuinka traumat ja isot velat seurasivat häntä vapauteen

Kaapatun Marissa Jaakolan tarinasta ilmestyy sekä kirja että dokumenttielokuva. Torstaina vietettiin Euroopan Unionin ihmiskaupan vastaista päivää.

Leonardon nerokkuuden takana näkökyvyn ongelma? Myös Rembrandtin ja Picasson on arveltu kärsineen karsastuksesta

Leonardon piirros Vitruviuksen mies.

Uuden tutkimuksen mukaan renesanssinero Leonardo da Vincin kyky luoda kankaalle kolmiulotteisilta vaikuttavia maalauksia ja piirustuksia saattoi johtua hänen silmiensä poikkeuksellisesta ominaisuudesta.

Leonardon piirros Vitruviuksen mies.

Kuuden Leonardon teoksen tarkasteluun perustuvassa tutkimuksessa esitetään, että taiteilija kärsi karsastuksesta, minkä takia hänen silmänsä eivät aina katsoneet samaan suuntaan. Professori Christopher Tyler esittelee ajatuksensa JAMA Ophtalmology -tiedelehdessä.

Tylerin mukaan eräissä karsastustapauksissa "vaeltelevan" silmän näkökyky on heikentynyt, minkä takia näköhavainto muodostuu kaksiulotteiseksi. Siitä taas voisi olla hyötyä maalatessa, kun taiteilija luo kolmiulotteista maailmaa kaksiulotteiselle pinnalle, hän uskoo.

Tyler analysoi Leonardon teoksista muun muassa öljymaalausta nuoresta Johannes Kastajasta ja Vitruviuksen mies -piirustusta. Kumpikaan ei esitä Leonardoa itseään, mutta Tyler uskoo, että molemmissa on piirteitä taiteilijasta.

Tutkimalla näitä ja neljää muuta teosta, joista yksi oli omakuva vanhasta Leonardosta, Tyler oli havaitsevinaan pupilleissa merkkejä karsastuksen lajista, uloskarsastuksesta, johon kuuluu, että silmä tai molemmat kääntyvät ulospäin.

Tämä piirre näkyi Tylerin mukaan selvemmin muissa kuin omakuvissa. Tämän hän tulkitsee viittaavan siihen mahdollisuuteen, että uloskarsastus oli ajoittaista.

Leonardon uloskarsastus saattoi Tylerin mukaan esimerkiksi olla pahempaa rentoutuneena, mutta helpottaa, kun hän oli keskittynyt.

Karsastus ei ole ennenkuulumatonta taiteilijoilla

Eräiden tutkimusten mukaan kuvataiteilijoilla olisi jopa muuta väestöä enemmän karsastuksen kaltaisia stereoskooppisen näön ongelmia. Tutkijat uskovat havainneensa muun muassa Rembrandtin ja Picasson omakuvissa merkkejä karsastuksesta.

Leonardon mahdollinen karsastus on nykytiedoilla vain olettamus, eikä asiasta ole varmuutta.

Tutkimuksesta kirjoittaa LiveScience.com.

Lakkautettavaksi määrätty uusnatsijärjestö Pohjoismainen vastarintaliike marssi Helsingissä – poliisi otti etukäteen kiinni yhdeksän ihmistä

Uusnatsien Pohjoismainen vastarintaliike marssi Turun keskustassa lauantaina 18. elokuuta.

Kiinniotot tehtiin rikosten ja häiriöiden ehkäisemiseksi, kertoo poliisi.

Uusnatsien Pohjoismainen vastarintaliike marssi Turun keskustassa lauantaina 18. elokuuta.

Uusnatsijärjestö Pohjoismainen vastarintaliike (PVL) järjesti tänään mielenilmauksen Helsingin keskustassa. Poliisin mukaan Helsingissä iltapäivällä pidettyyn marssiin osallistui noin sata ihmistä.

Aamupäivällä ennen mielenilmauksen alkua poliisi otti kiinni yhdeksän marssille aikonutta, kerrottiin Helsingin poliisista. Kiinniotot tehtiin poliisin mukaan rikoksilta ja häiriöiltä suojaamiseksi. Poliisi kertoi Twitterissä, että kiinniotot tehtiin satamassa.

‒ Poliisin tietojen mukaan henkilöt olivat aikeissa osallistua Pohjoismaisen vastarintaliikkeen mielenilmaukseen. Henkilöiden hallusta löydettiin varusteita, muun muassa kamppailuhanskoja, joiden perusteella he olivat varautuneet väkiväkivaltaan, kertoo yleisjohtaja, apulaispoliisipäällikkö Heikki Kopperoinen.

Kiinniotetut on jo vapautettu ja he ovat jo poistuneet maasta. Yksi heistä sai sakkorangaistuksen.

Kopperoisen mukaan järjestö marssi sisäministeriön eteen, jossa pidettiin puheita. Mielenosoituksesta oli ilmoitettu etukäteen, ja se sujui Kopperoisen mukaan rauhallisesti.

Turun hovioikeus päätti syyskuun lopulla lakkauttaa PVL:n yleisen edun vastaisena. Samaan tulokseen päätyi myös Pirkanmaan käräjäoikeus aiemmin.

– Hovioikeuden ratkaisu ei ole vielä lainvoimainen, koska valitusaika korkeimpaan oikeuteen on vielä kesken. Niin kauan on se tilanne, että järjestö toimii niin kuin toimii, Kopperoinen selventää.

Aiemmin lauantaina PVL:n mielenilmauksesta kertoi Helsingin Sanomat.

Täydennetty 18.23 poliisin jatkokommenteilla

"Tunnen itseni inhottavaksi ja rumaksi" – nuoruusvuodet 14–21 ovat vaaroja täynnä, mutta näin niistä selviää

Tyttö katselee ikkunasta ulos

Nuorena hormonit hyrräävät ja mieli ajaa vuoristorataa, mutta myös aivoissa tapahtuu järisyttäviä muutoksia. Ilman aikuista kanssakulkijaa nuori on helposti tuuliajolla. Tietokirjailija, psykoterapeutti Pepi Reinikainen kirjoitti kirjan lukiovuosistaan.

Tyttö katselee ikkunasta ulos

Nuori kuvaa itseään, kaveriaan, snäppää ja päivittää Instagramia. Moni yhä haaveilee tunneilla ja katsoo ikkunasta ulos vapauteen, kuten 60–70-luvun kouluissa. Runoja rustailevia, musiikkia tekeviä, kiihkeästi urheilevia tai pelaavia nuoria, jotka yrittävät selvitä hengissä.

Tietokirjailija, psykoterapeutti Pepi Reinikainen vetää elämänkaarikirjoitusryhmiä ja on lukenut yli tuhannen ihmisen kokemuksia elämän eri ikäkausilta. Hän kutsuu nuoruuden ikäkautta 14–21 elämänkaarellisesti vaaran vuosiksi.

Reinikainen on kirjoittanut tuoreen kirjan omasta lukioajastaan Porvoossa. Nuoruuteni Nunnala – sisäoppilaitoksen salatut vuodet (1965 - 1969) sisältää autenttisia päiväkirjamerkintöjä.

Pepi Reinikaisen omat nuoruusvuodet olivat täynnä suurta tuskaa, ehdottomuutta sekä epävarmuutta, eikä kyse ollut pelkästään valinnoista tai nuoren asenteesta.

Opettajat käyttivät mielivaltaista kuria. Pärstäkerroin vaikutti: oppilaita suosittiin sen mukaan, miten varakkaasta perheestä nämä tulivat. Opetus oli auttamattoman vanhanaikaista. Oppilaiden pahoinvointi ja ahdistus ohitettiin. Tytöt elivät Porvoon sisäoppilaitoksessa ilman aikuisten todellista tukea. Koulussa tapahtui itsemurhayrityksiäkin, mutta tapahtumat lakaistiin maton alle.

Identiteettitutkija Päivi Fadjukoff näkee tarinassa yhtymäkohtia myös nykyaikaan. Tänäkin syksynä on uutisoitu vakavista nuorten kuulemisen puutteista koulukodissa. Edelleen ihan tavallisessa koulussa saattaa käydä niin, että opettaja ottaa huomioon vain ”menestyjät”, jotka muistuttavat heitä itseään ja tulee ohittaneeksi ne, joihin hän ei koe samuutta.

– Nuori saattaa kokea, että hänen ahdistuksensa ja hämmennyksensä sivuutetaan tyystin, eikä hänellä ole kotonakaan aikuista, joka tukisi. Nuoruuden valinnat ovat vaikeita ja on riski, että nuori jää vuosiksi tuuliajolle, kun hänen käsityksensä itsestä on jäänyt haparoivaksi.

Rakkaus voi musertaa erämaassa

Reinikainen kutsuu nuoruuden aikaa vaaran vuosiksi, jos lähellä ei ole aikuista eikä laumaa. Aikuisen pitää myös ymmärtää nuoren mustavalkoista maailmaa.

– Ymmärrän hyvin, että ensirakkaus voi saada pään täysin sekaisin. Yksipuoliset musertavat rakkaudet, joissa ei saa vastakaikua, saattavat ohjata suuntaa myöhempään elämään. Hyväksikäytöt ja epäreiluudet synnyttävät traumoja.

Esimerkiksi tyttöjen välinen kaveruus synnyttää vahvan hylkäämiskokemuksen, jos toinen äkkiä katoaa muihin porukoihin. Tosin myös hyvät kokemukset saattavat johdattaa eteenpäin, kohti uusia hyviä kokemuksia.

Reinikainen on huomannut, että kun elämänkaarikirjoittajat käsittelevät ikävuosia 14–21, he helposti sivuuttavat nuoruuden tuntemuksensa ja vähättelevät, jopa häpeävät. Moni voi olla myös pettynyt, kun kohtaa omat nuoruuden haaveensa uudelleen ja hämmentyy, mihin ne unohtuivat. Hän ei kuitenkaan suosittele, että kukaan ryhtyy julkisesti lukemaan nuoruutensa päiväkirjoja ja nauraa niiden typeryyksille, koska se on itsensä yli kävelemistä.

– Vaaran vuosista selviää, jos voi puhua jollekulle omista tunteistaan. Että ne ovat avokkaita ja tärkeitä. Että joku toinen voi auttaa laittamaan oikeisiin mittasuhteisiin, sillä nuori ei pysty siihen erämaassaan yksin.

Aivot narikkaan ei onnistu

Kun nuorten aivoja on tutkittu, myös neurologia selittää ahdistuksen ja käyttäytymisen määrää. Aivotutkija David Eaglemanin tuoreessa kirjassa Aivot kuvataan, miten vielä pari vuosikymmentä sitten luultiin, että aivot ovat jo kehittyneet lapsuuden päättyessä. Nyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisaivojen kehittyminen vie aikaa 25 vuotta.

Teinivuodet ovat neuraalisen uudelleenjärjestäytymisen ja muutoksen kausi: aivoissamme tapahtuu yhtä järisyttäviä asioita kuin se, että hiki alkaa haista ja hormonit hyrräävät. Muutokset aivoissa vaikuttavat syvällisesti siihen, miten käyttäydymme ja miten reagoimme ympäröivään maailmaan.

Yksi muutoksista liittyy juuri minäkäsitykseen ja oman itsen kehittymiseen. Eaglemanin mukaan aivoista on tehty tutkimus, jossa aikuiset ja nuoret laitettiin näyteikkunaan. Nuorissa ventovieraiden tuijottelun kohteeksi joutuminen ajoi sosiaaliset tunteet ylikierroksille, ja he olivat erittäin ahdistuneita.

Eaglemanin mukaan aivojen mediaalinen prefrontaalikorteksi aktivoituu, kun ajattelemme itseämme. Tämä korteksi muuttuu sosiaalisissa tilanteissa hyvin aktiiviseksi ja herkimmillään se on juuri viisitoistavuotiaana. Voi vain kuvitella, miten sosiaalinen media ruokkii nuoren stressipitoisuuksia: aivot pakottavat oman itsen arviointiin, eikä siihen auta lause "älä välitä".

Pitäisi olla nuori ja iloinen

Identiteettitutkija Päivi Fadjukoffin mukaan identiteetti on koko elämän mittainen matka. Se muuttuu ja kehittyy ja joutuu elämän eri vaiheissa uusiin haasteisiin, mutta pohja lasketaan nuoruudessa.

– Aikuisella on kokemusta, erilaisia keinoja ja resursseja käsitellä asioita. Nuoret katsovat maailmaa tuorein silmin: kuka olen, mikä on paikkani tässä maailmassa. Ja on tosi kipeää, jos ei näe merkitystään tässä elämässä.

Kiusaaminen ja syrjään jättäminen sattuu aivoissa samalla tavoin kuin fyysinen kipu. Nuori voi kokea sen joka päivä uudestaan ja uudestaan. Viesti on: "olet vääränlainen, et kuulu joukkoon".

– Koulukiusaamisessa nuori kokee, ettei ole tärkeä koulun aikuisille, kukaan ei välitä. Ihminen käpertyy itseensä, sillä identiteetin kasvu vaatii aina vuorovaikutusta.

Pepi Reinikainen kuvailee kirjassaan, miltä tuntuu, kun ei ollut "olemassa."

– Minunhan pitäisi elää, kokea, olla nuori ja iloinen mutta tunnen itseni inhottavaksi ja rumaksi. Saan raivareita. En merkitse kenellekään mitään. Minua ei kuulla, nähdä eikä oteta huomioon itseäni koskevissa asioissa. Maailma oli muuttunut opiston ulkopuolella vuonna 1968, mutta sisälle saakka se ei ulottunut.

Päivi Fadjukoffin mielestä Reinikaisen nuoruuden päiväkirjat kuvaavat hyvin nuoren ajattelua.

– Moni kasvattaja ja aikuinen sekä nuori löytää varmasti liittymäpintoja Nunnala -kirjan tekstistä.

Hyvä lause kannattelee vuosia

Pepi Reinikainen kävi päiväkirjansa läpi ensimmäisen kerran kymmenen vuotta Nunnalan jälkeen eli 80-luvun alussa asuessaan Hollannissa. Hän täydensi tekstejä omilla merkinnöillään.

– Tuolloin olin vielä täynnä raivoa ja vihaa tuhlatuista nuoruusvuosistani. Nyt kun kirjoitin kirjani voin sanoa, että vihdoin olen päässyt itseni rinnalle. Olen itseni puolella.

Nuorella on syvä tarve viisaalle aikuiselle, vieressä kulkijalle. Moni muistaa ikävät tokaisut, mutta yhtä lailla hyvät palautteet. Reinikainen on elämänkaarikirjoituksia lukiessaan huomannut, että opettajan tai sukulaisen tai naapurin hyvät sanat ovat voineet kannatella jopa vuosikymmeniksi eteenpäin.

– Nuorella on valtava aikuisen kaipuu. Se unohtuu helposti. Luullaan, että nuoret eivät välitä, mitä aikuinen sanoo. Yksi pieni lause, joka kertoo, että tässä onnistuin, että joku näki minussa vahvuuksia. Myös nykypäivän kasvattajan on hyvä muistaa tämä.

Päivi Fadjukoffin mukaan indentiteettiä ei voi löytää itseensä käpertymällä. Siihen tarvitaan tekoja ja muut ihmiset: mikä olen muille, missä ja kenelle ihminen on merkityksellinen ja mihin häntä tarvitaan. Pepi Reinikainen löysi oman ehyemmän identiteettinsä vasta elämänkaarityössä.

– Elämänkaarikirjoitusryhmissä tunsin, että ihmiset luottivat siihen, että osaan tämän homman.

Onneksi moni nuori löytää kuitenkin voimaannuttavia tekijöitä, omanlaisen kaveriporukan, kirjoittamisen, kuvanteon, musiikin. Fadjukoffin mukaan oma elämänhallinta jatkuu koko elämän ja vaikeatkin kokemukset on mahdollista kääntää voimavaraksi. Se vaatii kuitenkin työtä, jossa täytyy olla itsensä puolella. Itseensä saa suhtautua armollisesti!

Ehkä nuoria kannattaisi kuunnella

Vanhempien pitäisi muistaa ja kohdata oma nuoruutensa aidosti kipuineen kaikkineen. Ja lisätä myötätuntoa ja kykyä auttaa nuorta kohti unelmiaan.

– Opettaa, että kaikki ei tapahdu hetkessä, kuten nuori haluaisi, vaan vaatii aikaa.

Mitä jälkiä nuoruuden vuosista jäi Pepi Reinikaiselle? Puhuminen oli elinehto. Että sai jakaa asioita oman pienen kaveriporukan kanssa säästelemättä ja suoraan.

Hän sanoo, että oikeastaan piinalliset vuodet Porvoon Nunnalassa ohjasivat kohti hänen elämäntehtäväänsä eli elämänkaarikirjoitusmallin luomista ja lukuisten kurssien vetämistä.

Sieltä jäi myös ihanteellisuus ja ehdottomuus. Ehdottomuuteen voi liittyä radikalisoituminen, mutta pahan sijaan voi tehdä myös hyvää. Reinikainen muistuttaa, että moni nuori haluaa aidosti pelastaa maailman tuholta.

– Nuoret ovat oikeasti erittäin huolissaan ilmastomuutoksesta, ehkä heitä kannattaisi kuunnella.

Helsingissä tuhannet marssivat ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi – valtavan väkijoukon takia pätkä Mannerheimintietä suljettiin autoilta

Kepa ry:n järjestämä Ilmastomarssi Helsingissä 20. lokakuuta

Ilmastomarssille osallistuneet vaativat poliitikoilta tiukkoja ja nopeita toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Kepa ry:n järjestämä Ilmastomarssi Helsingissä 20. lokakuuta

Helsingissä järjestetty ilmastomarssi sai tänään kauniissa säässä liikkeelle valtavan ihmisjoukon. Poliisin arvion mukaan marsille ja sen jälkeen eduskuntatalolla pidettyyn tilaisuuteen otti osaa noin 8 000 ihmistä.

Marssijat lähtivät liikkeelle Senaatintorilta. Reitti kulki sieltä Hallituskadun, Unioninkadun, Yliopistonkadun, Fabianinkadun ja Aleksanterinkadun kautta eduskuntatalolle.

Mielenilmaisun takia ajoneuvoliikenne suljettiin Mannerheimintiellä eduskuntatalon edessä Arkadiankadun ja Runeberginkadun välillä reiluksi tunniksi.

Poliisin mukaan marssijoiden määrä oli ehkä hiukan ennakoitua suurempi, joten liikenne päätettiin panna tilaisuuden ajaksi poikki.

– Ehkä tämä oli hiukan suurempi kuin ennakkoon odotettiin, mutta ei mitenkään tavanomaisesta poikkeava, kertoo apulaispoliisipäällikkö Heikki Kopperoinen Helsingin poliisista.

Samalla Kopperoinen kertoo kaiken sujuneen sekä marssilla että eduskuntatalolla erittäin hyvin.

– Todella hienosti, ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa poliisin kannalta. Väki on mennyt juuri niin kuin on etukäteen ilmoitettu.

Eduskuntatalolla eri puolueiden edustajien on määrä kertoa, mitä heidän puolueensa aikoo tehdä maapallon lämpötilan nousun pysäyttämiseksi 1,5 asteeseen.

Etukäteen haastateltua Helsingin yliopiston tutkijaa Tero Toivosta suuri osallistujamäärä ei yllättänyt.

– Nyt aletaan selkeämmin ymmärtää, miten merkittävistä muutoksista yhteiskuntaan ja talouteen puhutaan silloin, kun pyritään siihen, että maapallo lämpenee vain 1,5 astetta, Toivonen sanoo.

Toivosen arvion mukaan nyt on menty Suomessa jopa niin pitkälle, että kevään 2019 eduskuntavaaleista tulee ilmastovaalit.

– Kaikki ovat yhtyneet siihen vaatimukseen, että nyt jotain on tehtävä. Tällaista puhetta nähdään nyt ehdottomasti enemmän poliitikoilta, Toivonen sanoo.

Täydennetty kello 17.11 poliisin kommenteilla osallistujamäärästä ja tilaisuuden sujumisesta.

Lue lisää:

Katso suorana klo 14.45: Tuhannet marssivat, jotta poliitikot pysäyttäisivät ilmastonmuutoksen – Keväällä saamme ilmastovaalit, arvioi tutkija

Turkki vakuuttaa paljastavansa kaikki yksityiskohdat sauditoimittaja Jamal Khashoggin surmasta

Turkin rikospaikkatutkijat tekivät rikospaikkatutkintaa konsulaatissa ja konsulin virka-asunnossa 18. lokakuuta.

Saudi-Arabian mukaan maan johtoa arvostellut toimittaja kuoli nyrkkitappelussa. Turkki sanoo, ettei se aio sallia salailua tai peittelyä.

Turkin rikospaikkatutkijat tekivät rikospaikkatutkintaa konsulaatissa ja konsulin virka-asunnossa 18. lokakuuta.

Turkki on vakuuttanut paljastavansa totuuden ja yksityiskohdat saudiarabialaisen toimittajan Jamal Khashoggin surmasta. Saudi-Arabia myönsi ensimmäistä kertaa lauantaiyönä Suomen aikaa, että Khashoggi kuoli maan konsulaatissa Istanbulissa.

Turkin valtapuolue AKP kommentoi myöhemmin, ettei Turkki aio sallia salailua tai peittelyä tapauksessa. Saudi-Arabian versio on se, että maan johtoa arvostellut Khashoggi kuoli nyrkkitappelun seurauksena. Saudi-Arabian mukaan 18 epäiltyä on pidätetty.

Toimittaja meni konsulaattiin lokakuun toisena päivänä ja katosi. Turkin mukaan sillä on todisteita, joiden mukaan Khashoggi surmattiin konsulaatissa. Viranomaiset ovat kertoneet, että heillä on hallussaan muun muassa äänitallenne, joka paljastaa henkirikoksen.

Turkin poliisi on tehnyt rikospaikkatutkintaa konsulaatissa ja konsulin virka-asunnossa. Perjantaina tutkintaa laajennettiin metsään, joka sijaitsee noin 90 kilometrin päässä Istanbulista.

Reutersin haastattelema turkkilaisviranomainen uskoo, että totuus tapahtumista selviää ennen pitkää. Viranomaisen mukaan tutkijoilla on hallussaan Khashoggin dna-näyte. Turkissa jatketaan myös epäiltyjen käyttämien autojen liikkeitä.

Suomi vaatii perusteellista tutkintaa ja reagoi osana EU:ta

Eri puolilla maailmaa on vaadittu tapauksen selvittämistä. Myös Suomen ulkoministeriö vaati lauantaiaamuna twiitissään syyllisiä vastuuseen Khashoggin kuolemasta.

Ulkoministeriön Afrikan ja Lähi-idän osaston päällikkö Leena-Kaisa Mikkola ei ota suoraan kantaa Saudi-Arabian "nyrkkitappelu-selityksen" uskottavuuteen.

– Uutinen on käsittämätön ja kauhistuttava. Tällaisessa tilanteessa on erittäin tärkeää, että tutkinta on läpinäkyvä, uskottava ja perusteellinen, Mikkola sanoo.

Mikkolan mukaan Suomen viranomaisten tiedot perustuvat pitkälti kansainvälisessä mediassa esillä olleisiin seikkoihin.

– Emme voi tietää, mihin saudien tutkinta on perustunut. Mutta koska tilanne on näin äärimmäisen vakava, niin pitää käyttää tiukkaa seulaa siitä minkälainen tutkinta on hyväksyttävää.

Suomi reagoi tilanteeseen Mikkolan mukaan osana EU:ta.

Hän ei lähde spekuloimaan minkälaisia seurauksia esimerkiksi Suomen asevientiin Saudi-Arabiaan olisi sillä, jos maan johto paljastuisi olevan Khashoggin kuoleman takana.

– Kaikki tällaiset asiat tulevat pohdittavaksi, mikäli tilanne sitä edellyttää.

Lisää aiheesta:

Professori: Saudi-Arabian selitykseen ei uskota edes Lähi-idässä, saati sitten länsimaissa

Suomen ulkoministeriö vaatii syyllisiä vastuuseen Khashoggin kuolemasta

Sauditoimittajan katoamistutkinta: Kruununprinssin lähipiiriin kuulunut henkilö oli konsulaatissa katoamisen aikana, jäänteitä etsitään metsästä – Trump uskoo toimittajan kuolleen

Avohakkuista leijonanosa tehdään yksityismetsissä, vaikka metsähallitusta kritisoidaan eniten

Avohakkuu yksityismetsässä Rovaniemellä lokakuussa 2018. Puron rannat on säästetty hakkuulta  metsälain mukaisesti erityisen arvokkaana elinympäristönä.

Sellutehdasbuumi on kasvattanut avohakkuiden määrää valtakunnallisesti, mutta ei Lapissa.

Avohakkuu yksityismetsässä Rovaniemellä lokakuussa 2018. Puron rannat on säästetty hakkuulta  metsälain mukaisesti erityisen arvokkaana elinympäristönä.

Metsähallituksen osuus esimerkiksi Lapin avohakkuista on hieman yllättäen vain kolmannes. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan eniten avohakkuita tehdään yksityismetsissä.

Yksityismetsien osuus avohakkuuhehtaareista Lapissa oli viime vuonna 60 ja koko maassa 70 prosenttia.

Lopusta valtaosa on metsähallituksen ja pieni osa metsäyhtiöiden, kuntien ja seurakuntien hakkuita.

Miksi yksityismetsänomistajat teettävät esimerkiksi Lapissa enemmän avohakkuita kuin muut?

– Yksityismetsät sijaitsevat viljavammilla mailla kuin metsähallituksen maat ja muutenkin kun katsotaan näitä hakkuusuunnitelmia, niin yksityismaille tulee enemmän laskennallista hakkuusuunnitetta. Yksityismaat sijaitsevat parempipohjaisilla alueilla, missä metsä kasvaa paremmin kuin valtiolla ja sitä kautta myös hakkuut ovat suuremmat, sanoo metsänhoidon asiantuntija Eljas Heikkinen Metsäkeskuksesta.

Osaran aukioita harvennetaan

Sotien jälkeen metsähallitus teki Lapissa valtion metsissä valtavia avohakkuita. Niiden seurauksena valtion avohakkuutarve on Metsähallituksen mukaan nyt vähäisempi.

– Siinä on monenlaisia syitä, mutta yksi on metsien rakenne. Meillä ovat nämä muinaiset Osaran aukeat harvennushakkuuiässä ja siellä harvennushakkuumahdollisuudet ovat kasvaneet ja toisaalta avohakkuun lisäksi käytetään muita hakkuutapoja, sanoo Metsähallituksen aluejohtaja Kirsi-Marja Korhonen.

Korhosen mukaan Metsähallitus käyttää pääsääntöisesti siemenpuuhakkuita eli luontaista uudistusta ja on myös lisäämässä jatkuvan kasvatuksen metsiä Lapissa.

Lapin maine avohakkuiden maana perustuu kaiketi sotien jälkeisiin suurhakkuisiin. Nykyään Suomen avohakkuista vain vähän yli kahdeksan prosenttia tehdään Lapissa. Lapin osuus Suomen metsämaan pinta-alasta on Heikkisen mukaan 20 prosenttia.

Heikkisen mukaan se, että Lapin hakkuiden osuus on pienempi kuin metsämaan osuus, johtuu siitä että Lapin metsät kasvavat hitaammin kuin muun Suomen. Metsähallituksen aluejohtajan Kirsi-Marja Korhosen mukaan avohakkuiden määrä voi Lapissakin kasvaa, mutta sodanjälkeisiä tuhansien hehtaarien aukeita ei tulevaisuudessa enää tehdä.

Lapissa avohakkuiden määrä ei alueellisen metsäohjelman mukaan yltäisi ainakaan vielä lähivuosina kymmenen vuoden takaisiin lukemiin. Metsäohjelmassa mainittu tavoite 19 000 avohakkuuhehtaaria vuonna 2020 on lähes kaksinkertainen nykytasoon verrattuna. Tavoite on Luonnonvarakeskuksen arvioima kestävän avohakkuumäärän enimmäismäärä.

"Hän saattaa olla ainoa ihminen, joka ehtii kuunnella" – kymmenet vapaaehtoiset ovat lääke ikäihmisten yksinäisyyteen Lahdessa

Kotihoito.

Lahden diakonialaitos aloitti puoli vuotta sitten Kotikummit-projektin. Nyt jo noin 40 vapaaehtoista on sitoutunut pitämään ikäihmiselle seuraa. Leena Nordman ja Karen Martiano löytävät kummimummoilleen aikaa, vaikka omakin arki on raskasta.

Kotihoito.

Kun ihminen vanhenee, elämänpiiri supistuu. Kiireiset sukulaiset eivät ehdi pitää seuraa, puoliso saattaa olla jo kuollut. Yksinäisyys ja toimettomuus nostavat rumia päitään.

Lahden diakonialaitos tarjoaa tähän lääkettä: Kotikummit-projekti on valjastanut jo noin 40 vapaaehtoista, jotka tapaavat neljän seinän sisään jumiutuneita iäkkäitä. He pitävät seuraa, juttelevat ja kuuntelevat.

– Hän saattaa olla ainoa ihminen, joka ehtii kuunnella ikäihmistä ja kysyä, mitä kuuluu, sanoo Kotikummit-projektia vetävä Anna Lappalainen.

"Häntä tulee ikävä"

Vapaaehtoistyö mielletään usein eläkeikäisten puuhailuksi. Kotikummeiksi on sitoutunut kuitenkin myös ruuhkavuosiaan eläviä lahtelaisia.

Yksi heistä on Leena Nordman. Noin nelikymppisellä yksinhuoltajalla on neljä lasta, joista kaksi asuu vielä kotona. Toinen heistä on kehitysvammainen.

Miten aikaa ja jaksamista löytyy niin paljon, että sitä voi jakaa myös tuntemattomalla?

– Kotikummitoiminta antaa niin paljon voimia myös omaan arkeen. Saan energiaa siitä, että pääsen olemaan ystävä ikäihmiselle. Pidemmän tauon jälkeen häntä tulee ikävä, Nordman kertoo.

Karen Martiano muutti Brasiliasta Suomeen yhdeksän vuotta sitten. Hänkin on kotikummi, jolla on kotonaan kaksi lasta. Heistä toinen tulee mukaan tapaamaan kummimummoa.

– Hän tykkää kummimummosta. Hän istuu mummon sylissä silitettävänä ja he leikkivät yhdessä. Läsnäolo on tärkeintä ja se, että olet hänelle ystävä.

Projektipäällikkö Anna Lappalainen onkin erityisen mielissään siitä, että kummien ikähaitari on laaja ja asia vaikuttaa koskettavan kaikenikäisiä. Nuorin kummi on 17, vanhin yli 70.

Oman mummon paikkaaja

Leena Nordmanin omista isovanhemmista viimeisin kuoli 2002. 88-vuotias kummimummo paikkaa tätä aukkoa naisen elämässä.

– Kaipaan ikäihmisen kanssa olemista – jotakuta, jonka kanssa puhua siitä, mitä ennen vanhaan oli. Esimerkiksi, miten koulussa oltiin hänen aikanaan ja mitä silloin syötiin.

Martianon kummimummo on 74-vuotias. He juttelevat tavatessaan niitä näitä, ja mummo on utelias brasilialaistaustaisen naisen elämästä.

Brasilialainen vanhustenhuolto eroaa Martianon mukaan selvästi suomalaisesta.

– Siellä ei ole niin hyvä palvelu kuin täällä. Brasiliassa ikäihmiset asuvat lastensa kanssa, jos mahdollista. Me pidämme itse aika paljon huolta, kun läheinen vanhentuu.

"Ikäihmisiä ei tarvitse pelätä"

Kummimummon kanssa ulkoillaan, leivotaan ja kahvitellaan. Vähintään pidetään seuraa. Kun uuteen tuttavaan ystävystyy, jännitys kaikkoaa molemmin puolin, eikä tunteitakaan tarvitse peitellä.

– Hän näyttää tunteitaan, jos jokin harmittaa. Ainakin äänensävystä sen huomaa. Kanssakäymisemme on avointa, Leena Nordman kertoo.

– Mutta emme me esimerkiksi suutu toisillemme, olemme molemmat niin rauhallisia. En voisi kuvitellakaan, että kummimummo suuttuisi.

Nordman tapaa paljon yksinäisiä vanhuksia päivätyössään.

– Se todellisuus, kuinka yksin he ovat, on järkyttävää. Olen todella ylpeä, että saan olla tässä toiminnassa mukana.

Yksinhuoltajalla on selkeä viesti muille: iäkkäät tarvitsevat ystävää.

– Tämä on tosi antoisaa ja palkitsevaa hommaa. Ikäihmisiä ei tarvitse pelätä.

SAK:n Eloranta torjuu Terhon syytökset: "Työtaistelut eivät liity vaalikampanjaan"

Jarkko Eloranta

Terho syytti lauantaina Yle TV1:n Ykkösaamussa ay-liikettä SDP:n vaalikampanjan vauhdittamisesta lakoilla.

Jarkko Eloranta

Palkansaajakeskusjärjestö SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta pitää Sinisen tulevaisuuden puheenjohtajan Sampo Terhon väitteitä ammattiyhdistysliikkeen vaalikampanjoinnista SDP:n hyväksi täysin perättöminä.

Terho syytti lauantaina Yle TV1:n Ykkösaamussa ay-liikettä SDP:n vaalikampanjan vauhdittamisesta lakoilla. Urheilu-, kulttuuri- ja eurooppaministeri väitti myös, että ay-liike haluaa nostaa Antti Rinteen seuraavaksi pääministeriksi.

– Nämä [työtaistelut] eivät liity millään tavalla vaalikampanjaan, vaan hallitushan on aivan itse omilla toimillaan aiheuttanut tämän työmarkkinatilanteen. Siinä mielessä tällaiset väitteet ovat erittäin kummallisia, Eloranta sanoo Ylelle.

Eloranta muistuttaa, että irtisanomislakihankkeen vastaisissa toimissa on ollut mukana liittoja kaikista kolmesta palkansaajakeskusjärjestöstä, ja ne ovat kritisoineet lakihanketta jo viime keväästä lähtien.

Eloranta arvioi, että sinisten alhainen kannatus on johtanut todennäköisesti siihen, että puolue saattaa julkisuuteen ”tuulesta temmattuja väitteitä”.

"Hallituksellakaan ei ole tietoa siitä, millä perusteilla voidaan irtisanoa"

Terho syytti ay-liikettä myös valhekampanjasta irtisanomislakihanketta vastaan. Terhon mukaan ay-eliittiin kuuluvat SAK:n ay-pomot ovat esittäneet valheita siitä, että irtisanomislaki sallisi mielivaltaiset, ”pärstäkertoimen” perusteella tehtävät irtisanomiset.

Elorannan mukaan SAK:lla ei ole käynnissä minkäänlaista valhekampanjaa.

– Hallituksella ei tunnu itselläkään olevan tietoa siitä, mitkä ovat perusteet, joilla työntekijä voidaan henkilöperusteisesti irtisanoa, Eloranta heittää.

Eloranta muistuttaa, että työministeri Jari Lindströmiltä (sin.) tivattiin tiedonantoäänestyksen yhteydessä uuteen lakiin tulevista konkreettisista irtisanomisperusteista, mutta hän ei pystynyt niitä yksilöimään.

– Siinä mielessä tämä lainsäädäntöesitys on aika höttöinen.

Elorannan mukaan ratkaisun avaimet kiistassa irtisanomislaista ja siitä johtuvassa työmarkkinakuohunnassa ovat edelleen hallituksella.

– Jos tämä lainsäädäntö lähtee pois ja pääsemme aitoihin neuvotteluihin, myös järjestölliset toimet päättyvät saman tien.

Lue myös:

Sinisten puheenjohtaja Sampo Terho syyttää ay-liikettä valhekampanjasta irtisanomislakihanketta vastaan

KHO:n presidentti: Hallitus suoltaa lausuntopyyntöjä jopa hatarista lakihahmotelmista – "Meno ei voi jatkua tällaisena"

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi.

Uusi korkeimman hallinto-oikeuden presidentti kiistää tylysti puheet, että politiikka vaikuttaisi oikeuden linjauksiin.

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi.

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemestä olisi voinut tulla pingiksen ammattilainen. Hän ehti SM-tasolle, mutta tutkijan ura tempaisi miehen yliopistoon.

Entinen yliopistokollega kuvailee Kuusiniemeä tieteellisesti lahjakkaaksi, ylistää jopa suomalaisen ympäristöoikeuden pioneeriksi.

Kari Kuusiniemi kättelee toimittajan korkeimman hallinto-oikeuden suuressa salissa. Hän on juuri pessyt kätensä, ettei orastava flunssa tartu. Kuusiniemi muistaa aina toimittajan etunimeltä.

Neljän edellisen presidentin kaudet nähnyt talon vahtimestari kehaisee Kuusiniemen mukavaksi ja mediamyönteiseksi.

Kuusiniemi aloitti Helsingin Fabianinkadun kivilinnassa KHO:n presidenttinä syyskuun alussa. Hän on kuitenkin työskennellyt KHO:ssa jo 18 vuotta.

Hän itse sanoo, että KHO on lukuisten tarinoiden talo. Haastatteluja antamalla Kuusiniemi haluaa tehdä taloa kansalaisille tutuksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden satavuotisen taipaleen aikana mikään inhimillinen ei ole jäänyt vieraaksi: aiheiden kirjo on kulkenut vaivaistaloista vanhustenhuoltoon, lehmien vaatimasta laiduntilasta elokuvasensuuriin.

Työtaakka on hirmuinen ja osa jutuista menee ihon alle

Muutaman vuoden korkeinta hallinto-oikeutta on työllistänyt ruuhkaksi asti turvapaikka-asioiden tulva. Nyt taakka on alkanut hivenen hellittää, mutta se voi olla vain väliaikaista. Esimerkiksi globaalit ympäristöongelmat saattavat heijastua meilläkin maahanmuuttoasioihin.

– Ilmastonmuutokseen voi liittyä myös ilmastopakolaisuutta. Se, missä määrin meille tulee turvapaikanhakijoita tulevaisuudessa, riippuu maailmanlaajuisista asioista, joihin Suomi ei yksinään voi kovin paljon vaikuttaa, Kuusiniemi sanoo.

Juuri nyt korkein hallinto-oikeus varautuu siihen, että kohta ovella kolkuttelevat Kelan toimeentulotukipäätösten epäselvyydet. Työtä tuvan täydeltä aiheuttavat myös omaishoidon tuki ja lastensuojeluasiat.

Joskus työ käy vain muuten raskaaksi. Lastensuojelutapaukset herkistävät yhä talossa vuosikausia töitä tehneen.

– Kun niitä käsitellään, näkee ja lukee erittäin surullisia kertomuksia suomalaisten perheiden arjesta.

Uudenlaisten valitusten vyöry odottaa maakunnissa

KHO:n presidentti Kari Kuusiniemi ounastelee myös sitä, että jos ja kun maakuntien sote joskus valmistuu, korkeimmalla hallinto-oikeudella on edessään uudenlainen jutturuuhka.

– Voi olla, että jättiuudistuksesta sikiää oikeudellisia ongelmia ja oikeusjuttuja, joita joudumme setvimään.

Uudistuksen mukana syntyy satoja pykäliä, joita ei ole milloinkaan sovellettu.

– Jos sote- ja maakuntauudistus toteutuu, se tuo mukanaan uuden valitustyypin: maakuntavalituksen. Se muistuttaa kunnallisvalitusta ja voidaan tehdä maakunnan päättäjän ratkaisuista.

Kuusiniemi sanoo, että maakunta- ja sote-uudistuksessa huolta herättävät myös niin sanotut asiakassuunnitelmat. Ihmisten on tarkoitus saada tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut asiakassuunnitelmien perusteella.

– Miten paljon asiakassuunnitelmissa on sellaisia ratkaisuja, joista ihminen voi valittaa tuomioistuimeen? Lainsäädännössä pitää selkeästi osoittaa, millaisista päätöksistä saa valittaa ja millaisista ei.

Lakiesitykset liian usein keskeneräisiä ja luonnosmaisia

Lainvalmistelua on viime vuosina syytetty hätiköidyksi. Arvostelijoiden mukaan yhä useammin lakiesitykset ovat puolivalmiita ja hätäpäissään tehtyjä poliittisia kyhäelmiä.

Hallituksen lausuntopyynnöt lakiesityksistä KHO:lle ovat jatkuvasti lisääntyneet. Vuonna 2017 Korkein hallinto-oikeus antoi 35 lausuntoa valmisteilla olevista laeista. Tyypillisesti KHO:n lausuntoa pyydetään jo ennen lain jatkovalmistelua.

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi sanoo, että esitykset tulevat KHO:hon yhä useammin luonnosmaisina ja aiheuttavat paljon työtä.

– Lausuntoja pyyydetään keskeneräisistä luonnospapereista. Meille aiheutuu siitä valtavasti lisätyötä. Meno ei voi jatkua tällä tavoin näillä voimavaroilla.

KHO ei ole hallituksen laintarkastuksen pikkuapulainen

Kun Korkein hallinto-oikeus antoi lausunnon soten yhteensopivuudesta EU-sääntelyyn (niin sanottu notifikaatio), asiasta nousi valtava äläkkä. KHO:n lausuntoa soten valinnanvapaudesta ja valtion tukien suhteesta soimattiin kovaan ääneen poliittiseksi.

KHO tarjosi hallitukselle lausunnossaan vaihtoehtoa, jossa hallitus varmistaisi etukäteen EU-komissiolta, että hallituksen esitys noudattaa EU:n kilpailusääntöjä. Tulipalokiireellä tehtävään soteen tämä ei istunut.

Kuusiniemi sanoutuu jyrkästi irti arvostelusta, että KHO:n lausunto on poliittinen. Hän penää enemmän rauhaa lakien valmisteluun.

– Pohdinnalle ja hitaalle valmistelutavalle ei ole enää oikein tilaa. Hinta maksetaan siinä, että osa ehdotuksista voi olla perustuslain kannalta ongelmallisia. Tai esitykset eivät ole muutoin järkeviä. Joskus on voitu osoittaa, että ehdotus ei johda tavoiteltuihin hyötyihin tai etuihin.

Perustuslakituomioistuin olisi turhake

Viime vuosina on kuultu yhä useammmin napinaa siitä, että perustuslaki ja useat valtiosääntöasiantuntijat ovat hallituksen ripeiden uudistusten tiellä. Apuun on huudettu esimerkiksi perustuslakituomioistunta.

Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksessa vajaa puolet suomalaisista kannattaa perustuslakituomioistuinta. Enemmistö kansalaisista pitää kuitenkin nykyistä järjestelmää parempana. Nykyäänhän kansanedustajista koostuva perustuslakivaliokunta valvoo ennakolta perustuslain toteutumista.

Myös Kari Kuusiniemi kannattaa nykyjärjestelmää. Hän sanoo, ettei perustuslakituomioistuimesta olisi minkäänlaista hyötyä suomalaiselle yhteiskunnalle. Lakihankkeen hyväksyttävyys on varmistettava mieluummin ennalta kuin jälkikäteen.

– Perustuslakituomioistuimesta tulisi poliittisten ristiriitojen taistelutanner. Enkä pidä hyvänä ratkaisuna, että tuomioistuinmenettelyssä tehtäisiin poliittisia valintoja.

Kuusiniemi puhuu lämpimästi nykymallin puolesta.

– Nykyinen perustuslakivaliokunta takaa ennakkokontrollin. Se kunnioittaa perustuslakia eikä ole riippuvainen puoluepolitiikasta. Tämä yhdistettynä korkeimpien oikeuksien toimivaltaan on minusta toimiva järjestelmä.

”Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä puoluetta työtoverini äänestävät”

Yhdysvalloissa on viime aikoina käyty lähes villin lännen malliin poliittisia otteluita tuomarinimityksistä. Touhua katsellessa moni maallikko saattaa miettiä, miten paljon Suomen järjestelmässä politiikka vaikuttaa tuomarivalintoihin. Kuusiniemen vastaus kuuluu: Ei mitenkään.

– Yhdysvalloissa korkein oikeus on luonteeltaan osittain juuri eräänlainen perustuslakituomioistuin.

Korkeimman oikeuden ratkaisut siellä saattavat sisältää kannanottoja vahvasti poliittisiin kysymyksiin: abortti-, vähemmistö- sekä aseenkanto-oikeuteen. Eliniäksi nimitetyt tuomarit käyttävät Yhdysvalloissa poliittista valtaa.

Kun laki on kerran aina lopulta poliittisten ja moraalisten tahtotilojen kiteytymä, on kysyttävä Kuusiniemeltä, tekevätkö Suomen korkeimman hallinto-oikeuden jäsenet politiikkaa, kun he parsivat reikäisiä lakeja?

– KHO ratkaisee ylimpänä asteena oikeudellisia muutoksenhakuja. On ihan selvää, että se vaikuttaa myös poliittisiin kysymyksiin. Olen ollut kuitenkin tässä talossa 18 vuotta, eikä vastaani ole tullut sellaista asiaa, jossa puoluepolitiikka olisi ollut missään roolissa. Ei minulla ole aavistustakaan, mitä puoluetta työtoverini äänestävät.

Afganistanin vaaleissa kaaos – Itsemurhaiskussa kuoli ainakin 15, levottomuuksissa haavoittunut yli sata

Afghanistanin vaalipäivä.

Kaoottisuuden takia äänestystä on jatkettu sunnuntaihin.

Afghanistanin vaalipäivä.

Räjähdykset ovat vavisuttaneet Afganistanin pääkaupunkia Kabulia parlamenttivaalien äänestyspäivänä.

Turvallisuusviranomaisten mukaan ainakin 15 ihmistä on kuollut itsemurhapommittajan tekemässä iskussa Kabulissa.

Pohjois-Afganistanissa sijaitsevassa Kunduzin kaupungissa tehdyssä iskussa kuoli kolme ihmistä, kertoo AFP:n lähde.

Eri iskuissa on haavoittunut yli 130 ihmistä, viranomaiset sanovat AFP:n mukaan.

Iskujen takana ovat terroristijärjestöt, joista Taliban kehotti jo ennen vaaleja ihmisiä "suojelemaan henkeään" ja jättämään äänestämättä.

Ennen vaalipävää ainakin kymmenen ehdokasta kuoli erilaisissa iskuissa.

Jopa tuntien jonot

Lauantaina alkanut äänestys on sujunut takkuillen.

Suurin osa Afganistanin 21 000 äänestyspaikasta avasi ovensa tuntikausia myöhässä, ja jonotusajat olivat tuskallisen pitkät.

Tämä johtui osittain siitä, että äänestäjien henkilöllisyyden tarkistamisessa on ollut isoja vaikeuksia.

Paikallinen televisiokanava näytti, miten korkea-arvoinen Abdullah Abdullah, jonka virka vastaa pääministeriä, odotti yli puoli tuntia äänestyspaikalla sillä välin kun vaalivirkailija yritti löytää hänen nimeään äänestäjiksi rekisteröityjen listalta.

– Ihmiset ryntäsivät äänestämään heti aamulla, mutta vaalivirkailijat eivät olleet paikalla. Jossain tapauksissa he tulivat ajoissa, mutta heillä ei ollut vaalimateriaaleja tai sitten biometrinen tunnistusjärjestelmä ei toiminut, sanoi vaalikomission johtaja Mohammed Mohaqiq.

Vaalipaikkojen kaoottisuuden vuoksi äänestysaikaa on jatkettu sunnuntaille.

Tuloksia vasta loppuvuodesta

Väkivalta ja äänestyspaikkojen sekava toiminta laskee vaalien entisestäänkin heikkoa uskottavuutta.

Vaaleissa valitaan 249 edustajaa Afganistanin parlamentin alahuoneeseen. Ehdokkaita on yli 2 500. Viranomaiset ovat luvanneet vaaleista alustavia tuloksia vasta 10. marraskuuta ja lopullisia tuloksia 20. joulukuuta.

Äänestäjiksi on rekisteröitynyt lähes yhdeksän miljoonaa ihmistä.

Lue myös:

Hengenvaarallinen vaalikampanja päättyy – Afganistanissa ainakin kymmenen ehdokasta surmattu ennen vaaleja

Moderni musiikki, trampoliinitemput ja akrobatia ovat jättäneet tamburiinin tahdissa liikkumisen unholaan – Voimistelulta halutaan ojennettujen nilkkojen sijaan elämyksiä

9-10-vuotiaat ovat muodostamassa pramidia, jossa ihmiset ovat kontallaan rivissä ja heidän päälleen tulee aina seuraava rivi. Tässä ihmispyramidissa on kolme kerrosta.

9-10-vuotiaat ovat muodostamassa pramidia, jossa ihmiset ovat kontallaan rivissä ja heidän päälleen tulee aina seuraava rivi. Tässä ihmispyramidissa on kolme kerrosta.

– Saako mennä jo saliin, joku huutaa, kun edellinen ryhmä on lopettamassa harjoituksiaan.

Ohjaaja antaa luvan ja lauma tyttöjä juoksee harjoitusalueelle. Jotkut tekevät kärrynpyöriä ja eräs kolmikko auttaa ystäväänsä tekemään voltin.

Mikkelin Naisvoimistelijoiden 9–10 -vuotiaiden akrobatiavoimistelijoiden harjoitukset ovat alkamassa. Sali on täynnä liikettä ja huutoa. Tältä näyttää liikunnan riemu.

Monet haluavat kokea samaa riemua voimistelun parissa. Voimisteluseurojen jäsenmäärä on ollut usean vuoden nousussa. Viime vuoden määrä nousi Suomessa neljällätuhannella eli noin kolmella prosentilla.

Voimisteluliitossa oli viime vuonna lähes 127 000 jäsentä. Liitto on jäsenmäärältään toiseksi suurin liitto Palloliiton jälkeen.

Joissakin seuroissa kärsitään jo tilan tai ohjaajien puutteesta niin, että monen seuran tavoitteena ei ole enää kasvattaa jäsenmäärää.

Miksi monet haluavat nyt haastaa kehonsa voimistelutreeneissä? On aika karistaa mielestä vanhat voimistelumuistikuvat koulun liikuntatunneilta ja tutustua siihen, mitä voimistelu on 2010-luvulla.

Liikunnan trendit näkyy voimistelun suosiona

Voimisteluun kuuluu yhdeksän erilaista kilpalajia, joissa jokaisessa on omat sääntönsä. Sen lisäksi seuroissa on mahdollista harrastaa lukuisia muita voimistelumuotoja tai käydä ryhmäliikuntatunneilla.

Sitä, mikä kaikkia voimistelulajeja yhdistää, on Voimisteluliitossakin hankala sanoa. Pienen pohdinnan jälkeen liiton osaamiskehittäjä Liisa Lappalainen löytää yhteneväisyyksiä.

– On kysessä sitten telinelajit, välineellä voimistelu tai räväkämpi liikkuminen, kaikissa vaaditaan tasapainoa. Voimistelulajeissa korostuvat taitoharjoittelu, liikkuvyys, vartalon monipuolinen käyttö, ojennustekniikka, liikkeiden rytmi sekä keskivartalon voima ja hallinta. Voimistelu on estettinen elämys.

Koulussa monet ovat saattaneet tutustua tanssilliseen voimisteluun tai telinevoimisteluun. Pukin päälle hyppääminen ja nojapuut jakavat varmasti mielipiteitä vuodesta toiseen.

Voimisteluliiton viestintä- ja markkinointipäällikkö Sanna Yli-Patola haluaisi, että voimistelu pääsisi eroon perinteisen naisvoimistelun varjosta: monet muistavat liikuntatunnit, jossa tamburiinin tahdissa jumpattiin.

Tamburiini on vaihtunut vuosia sitten nykymusiikkiin ja perinteisille voimistelulajeille on vaihtoehtoja. Uusimpina kilpalajeina ovat tulleet Suomeen trampoliinivoimistelu ja akrobatiavoimistelu. Harrastajalle vaihtoehtoja on vielä enemmän, kuten erityisesti koululaisten suosiossa oleva rope skipping tai freegym -tunnit.

Yli-Patola arvelee voimistelun suosion lähteneen nousuun voimistelutapahtuma Gymnaestradan jälkeen. Kansainvälinen tapahtuma järjestettiin Helsingissä vuonna 2015 ja siellä esiintyi yli 20 000 voimistelijaa. Tapahtuma toi lajille paljon näkyvyyttä mediassa. Monet halusi kokeilla taitojaan nähtyään voimistelijoita esiintymisasuissaan tekemässä temppuja ja liikkumassa sulavasti yhtenä ryhmänä.

Yli-Patola arvelee suosion toiseksi syyksi maailmalla vaikuttavat trendit. Ihmisiä on viime vuosina kiinnostanut liikunnassa oman kehon painolla harjoittelu, toiminnallisuus ja paluu perusasioihin. Lajeina suosiossa ovat olleet esimerkiksi crossfit ja parkour, joissa molemmissa on yhteneväisyyksiä voimistelun kanssa. Suomessa monilta löytyy takapihalta trampoliini ja moniin kaupunkeihin on perustettu trampoliinipuistoja.

Yli-Patolan mukaan lajin suosio vaihtelee sykleissä ja nyt on taas voimistelun aika olla trendikäs laji.

Suurimmassa osassa voimistelulajeista voi kilpailla, mutta monet haluavat harrastaa lajia vain omaksi ilokseen. Sanna Yli-Patolan mielestä harrastamiselta haetaan pelkkien ojennettujen nilkkojen sijaan elämyksiä.

Brahen voimistelijoiden valmentaja Saila Parviainen uskoo, että suosiota kasvattavat myös esikuvat. Kun seurassa treenaava voimistelija menestyy kilpailuissa ja treenaa salissa aloittelijoiden kanssa, se motivoi muita harrastajia, jotka haluavat tulla yhtä hyviksi.

Toistaiseksi suomalaiset eivät ole voittaneet olympiamitaleja voimistelulajeista sitten 1968 Olli Laihon voittaman hopean. Voimisteluliiton viestintä- ja markkinointipäällikkö Sanna Yli-Patolan mukaan laji on kehittynyt viime vuosina, mutta suomalaisten kansainvälistä menestystä yhä odotetaan.

– Ei ole vielä Lauri Markkasia, jotka olisivat breikanneet omalla alallaan kansainväliselle huipulle.

Kilpavoimistelijat valmistautuvat jo parin vuoden päästä Tokiossa järjestettäviin olympialaisiin. Tuolloin monta lajin harrastajaa jännittää todennäköisesti urheilijoiden puolesta. Saadaanko Suomeen voimistelumitaleja?

Voimistelu haastaa aikuisiakin

Eniten voimistelu kiinnostaa alakouluikäisiä tyttöjä, mutta lajia harrastavat myös aikuiset.

Minna Kesiö-Lantta aloitti akrobatiavoimistelun neljä vuotta sitten. Hänen tyttärensä harrasti lajia ja siksi Kesiö-Lantta kysyi Mikkelin Naisvoimistelijoiden toiminnanjohtaja Tarja Ikoselta, olisiko mahdollista perustaa ryhmä aikuisillekin.

– Lähdin ihan nollasta. Osasin kuperkeikan juuri ja juuri, Kesiö-Lantta kuvailee lähtötilannettaan.

Tärkeää ryhmässä hänestä ovat uudet ystävät. Treenille ei riitä aikaa kuin kerran viikossa ja siksi harjoituksia ei pidä ottaa liian tosissaan. Kesiö-Lantan mielestä on inspiroivaa, mutta saman aikaisesti turhauttavaa, katsoa Instagramissa voimistelijoiden kuvia.

– Itseäni haastaa lajissa turhautumisen sietäminen. Mieli tekee tehdä kaikkea, mitä näkee netissä, mutta kun ei taivu, ei pysty, eikä voimat riitä. Hammasta purren pikku hiljaa harjoitellaan.

Kesiö-Lantan pitkäaikaisena haasteena on ollut käsilläseisonta.

Akrobatiavoimistelussa tehdään liikkeitä ja asentoja parin tai ryhmän kanssa. Kun joutuu laskemaan koko painonsa vaikka pää alaspäin toisen kannateltavaksi, tärkeää on, että pystyy luottamaan toisiin ryhmäläisiin. Ryhmän täytyy hioutua yhteen, jotta temput onnistuisivat.

Kesiö-Lantan ryhmä on pikkuhiljaa alkanut miettiä jopa kilpailuun osallistumista. Treenejä ei kuitenkaan haluta ottaa tosissaan, vaan enemmänkin nauttia omasta kehosta ja hauskasta seurasta.

– Aika usein treenien jälkeen kipein paikka ei ole kroppa vaan poskilihakset.

Lapset eivät enää kiipeile puissa

Jos tutustuu voimisteluun television kautta, näkee norjia ja solakoita naisia taivuttamassa kehoaan uskomattomiin liikkeisiin. Voimisteluliiton viestintä- ja markkinointipäällikkö Sanna Yli-Patola myöntää, että kilpailut voivat antaa vääränlaisen kuvan siitä, millainen voimisteluharrastajan tulisi olla.

Yli-Patola kannustaa jokaisen löytämään oman tavan harrastaa. Kaikista ei tarvitse tulla huippu-urheilijoita. Paikalle voi tulla vaikkapa reikäisissä housuissa huolimatta siitä, että esiintymisasut television kilpailussa kimaltavatkin täynnä paljetteja.

Mikkelin Naisvoimistelijoiden toiminnanjohtaja Tarja Ikonen kertoo, että ohjaajia koulutetaan myös kehopositiivisuuteen: Miten valmentajien olisi hyvä puhua ja koskea toisten kehoihin valmentaessaan.

Ikosen mielestä kuka vain voi haastaa itsensä voimistelemaan.

– Akrobatiavoimistelussa on tavoitteena, että joka ikinen kiipeää toisen päälle. Ei väliä, minkä kokoinen on. Kehonhallinnan tulisi olla niin hyvässä kunnossa, että pystyy nostamaan kenet vaan.

Voimisteluliitto haluaa liikuttaa erilaisia harrastajia varsinkin kun vain kolmasosa lapsista liikkuu riittävästi.

Brahen voimistelijoiden valmentaja Saila Parviainen näkee voimistelun suurimpina kilpailijoina liikuntalajien kirjon sekä sohvan ja kännykän. Valmentajat ovat huomanneet, että lapset eivät liiku tarpeeksi treenien lisäksi.

– Ei riitä, että käy harrastamassa muutaman kerran viikossa. Muu aikakin pitäisi olla liikkeessä: kävellä, juosta, uida, pelata ja potkia palloa.

Parviaisen mielestä lapset haluavat luonnostaan liikkua ja kilpailla. Heille täytyy vain antaa siihen mahdollisuus. Myös Mikkelin Naisvoimistelijoiden toiminnanjohtaja Tarja Ikonen on huomannut lasten liikkumattomuuden tunneilla.

– Lapset eivät enää kiipeile puissa ja se näkyy telineillä.

Mikkelin Naisvoimistelijoiden akrobatiaryhmässä ei ole ainakaan puutetta energiasta. Käsilläseisontaharjoitus aiheuttaa hieman mutinaa, mutta kun tulee aika ottaa ryhmäkuva, kaikki haluavat muodostaa näyttävän pyramidin.

Ensimmäinen rivi asettuu kontalleen lattialle. Seuraavat kiipeävät heidän päälleen polvilleen. Ohjaaja Kirsi Kähäri kysyy jatkuvasti, kestääkö alimmaiset pyramidin kannattajat.

Kolmas kerros aiheuttaa haastetta, ja tyttöjä pitää auttaa kiipeämään paikalleen.

– Kestääkö?

– Kestää.

Äkkiä pyramidi ei kestäkään kun alimmaisten tyttöjen voimat loppuvat. Kaikki putoavat nauravaksi kasaksi lattialle. Ja ei kun uudestaan yrittämään.


20.10.2018 Liisa Lappalaisen lainausta tarkennettu.

Hae lisää