Kuva:
Professori, ylilääkäri Ismo Räihä.
Pieni ylipaino on ikäihmisille parempi kuin yleinen ihannepaino, saati sitten aliravitsemus. Uusissa suosituksissa korostetaan oikean ravinnonsaannin merkitystä ikääntyneiden hyvinvoinnille ja toimintakyvylle.
Keväällä julkaistiin uudet Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositukset ikääntyneille, ja niissä pyritään huomioimaan entistä paremmin tämän väestönosan erityispiirteitä. Se ei olekaan aivan yksiselitteinen asia, sillä nykyeläkeläisiä löytyy joka lähtöön.
Myös professori, ylilääkäri Ismo Räihä toteaa, että pelkästään ikä on huono mittari mietittäessä ravitsemustarpeita, vaan ravinto on sovitettava henkilön yleisen kunnon mukaan.
- Ikä aika huonosti kertoo iäkkään henkilön tarpeita, koska hajonta on hyvin laajaa. Saattaa olla 70-vuotiaita, jotka ovat hyvin huonossa kunnossa, sairaita ja toimintakyvyttömiä, mutta voi olla 90-vuotiaita, jotka matkustelevat ja hoitavat lapsenlapsiaan ja lapsenlapsenlapsiaan. Nimenomaan pitäisi katsoa, mikä on henkinen ja fyysinen toimintakyky, mitä sairauksia ja lääkitystä on.
Tarpeet eivät siis välttämättä ole samat kuin nuorilla ja keski-ikäisillä, niinpä myös suositukset poikkeavat jossain määrin yleisistä ohjeista.
- Iäkkäiden tarpeet ovat hyvin erilaisia. Se johtuu monista asioista; suoranaisesti energiatarpeen muutoksesta ja terveydentilasta. Erityisryhmät tulisi huomioida aina kun suunnitellaan ravitsemusta. Ennen kaikkea tämä on terveydenhuollon asia kun puhutaan "raihnaimmista" ikääntyneistä. Toisaalta tämä pitäisi huomioida myös ihan kotihoidossa, ja kenties myös ruokateollisuuden piirissä, että oikeanlaista ravintoa on löydettävissä, alustaa Räihä.
Kun kunto on hyvä ja todennäköinen odotettavissa oleva elinikä on vielä pitkä, pätee tuttu lautasmalli vallan hyvin.
- Silloin kannattaa noudattaa yleisiä, terveellisiä ruokavalio-ohjeita, välttää pahoja rasvoja ja liiallista suolaa. Jos taas iäkäs henkilö on hyvin huonokuntoinen ja on nähtävissä toimintakyvyn voimakas lasku ja alkaa kenties tulla aliravitsemusta, tällaiset asiat menettävät paljolti merkitystään. Silloin energian- ja proteiininsaannin turvaaminen nousee keskeiseksi asiaksi, ja on syytä noudattaa iäkkään henkilön omia toiveita. Mikä maistuu, sitä tarjotaan.
Ruokaa voidaan jopa rikastaa
Professori Ismo Räihän mukaan suurin osa ikääntyneistä on nykyään hyväkuntoisia ja heidän ravitsemustilanteessa on normaali, mutta on olemassa myös sairaiden ja toimintakykyään menettäneiden ryhmä, joilla aliravitsemus nousee huomattavaksi ongelmaksi.
Uhkaavaan aliravitsemukseen tulisi laitoshoidossakin voida reagoida joustavasti, ja tarjota vanhukselle mieluista ravintoa, vaikkeivat makutottumukset olisikaan terveysihanteiden mukaisia.
Ääritilanteissa puhutaan jopa ruoan rikastamisesta, jolloin kevyttuotteita vältetään tietoisesti.
- Silloin kannattaa välttää kevyttuotteita, voi käyttää sokeria ja rasvoja. Voikin on ihan sallittua, jos on kyse ravitsemustilanteen heikentymisestä. Ruokaa voidaan rikastaa esimerkiksi lisäämällä rypsiöljyä siihen, jolloin maku ei huonone, mutta energiamäärä lisääntyy huomattavasti.
Pieni ylipaino on nykykäsitysten mukaan ikäihmisillä jopa parempi vaihtoehto kuin yleinen ihannepaino. BMI-indeksi saa siis olla viitisen pykälää korkeammalla kuin nuorilla tai keski-ikäisillä.
- On todettu aika monissa tutkimuksissa, että lievä ylipaino on suojaava tekijä. Se kertoo myös siitä, että terveydentila on jo monilta osin ollut hyvä, koska nopeasti putoava paino kielii monista sairauksista ja ongelmista. Lisäksi se voi itsessään parantaa elämänennustetta tulevaisuudessa. Näyttäisi olevan, että painoindeksi 25-30 liittyy parhaaseen ennusteeseen, kertoo ylilääkäri Ismo Räihä.
Ihmedieettejä syytä välttää
Vaikka vararavintoa olisi kertynyt vyötäisille yli tämän suosituksen, ei Ikääntyneen tulisi ryhdyä tiukalle laihdutuskuurille. Varovainen laihdutus on toki paikallaan, jos suuri ylipaino haittaa liikuntakykyä, tai jos sairastaa esimerkiksi diabetesta.
- Ruoan energiamäärän vähentämiseen perustuva hyvin nopea laihdutus voi olla vahingollista, koska hyvin usein menetetään lihasta; lihaskato pahenee. Laihdutukseen tulisi aina lisätä lihasvoimaa parantava liikunta ja hyvin maltillinen dieetti, ja neuvotella asiasta lääkärin kanssa.
Muotidieetit, kuten "karppaus" on Räihän mukaan syytä unohtaa alkuunsa.
- Jos hiilihydraattimäärää vähennetään laihdutustarkoituksessa hyvin voimakkaasti, ja vaikka lisättäisiinkin proteiininsaantia, se kuitenkin yksipuolistaa ruokavaliota ja on uhkana, että syntyy häiriöitä suojaravinteiden saannissa.
Suomalaisvanhuksilla on Räihän mukaan eniten puutosta D-vitamiinista. Sen saanti on tutkimusten mukaan liian alhaista kautta vuoden, ei vain kaamosaikaan.
- Yli 65-vuotiaille suositellaankin D-vitamiinilisää ympäri vuoden. Korjaamisen varaa olisi jonkin verran myös foolihapon eli folaatin saannissa, joka on vitamiinin kaltainen aine, mutta sen vähäisen saannin haitat eivät ole samaa luokkaa kuin D-vitamiinin kanssa.
D-vitamiinin vähäinen saanti edesauttaa lihaskatoa ja vaikuttaa myös luiden vahvuuteen. Näin se on osaltaan myös vaikuttamassa HRO- eli hauraus-raihnausoireyhtymässä, josta lisätietoa Duodecimin Terveyskirjaston sivuilla.YLE Turku
